STEVECO
HENKILÖSTÖLEHTI 3 / 2024
Joulu on aika, jolloin pysähdymme hetkeksi arjen kiireiden keskellä ja annamme tilaa lämmölle, kiitollisuudelle ja toivolle. Tässä joulua edeltävässä hetkessä haluan kääntyä jokaisen stevecolaisen puoleen ja ilmaista syvän kiitollisuuteni teistä jokaiselle. Vaikka olemmekin kohdanneet vaikeita aikoja ja haasteita, olen ylpeä jokaisesta stevecolaisesta ja siitä, miten olemme yhdessä niitä hoitaneet. Yhdessä ja yhtenäisenä voitamme vaikeudet myös tulevaisuudessa.
Kun tuuli puhaltaa vastaan, se vain vahvistaa meidän sisäistä voimaamme ja kykyämme selviytyä vaikeuksista. Uskokaa itseenne ja toisiinne, sillä meillä on yhteinen päämäärä ja sitoutuminen menestykseen. Aikanaan jokainen myrsky väistyy ja aurinko paistaa taas kirkkaana.
Joulu on aika osoittaa lämpöä ja ymmärrystä – niin toisillemme kuin myös itsellemme. Muistakaa pysähtyä hetkeksi ja arvostaa sitä, mitä olemme yhdessä saavuttaneet. Tuleva vuosi tuo varmasti uusia haasteita, mutta uskon vahvasti siihen, että selviämme niistäkin yhdessä. Yhteinen tahtomme ja sitoutumisemme ovat voimavara, joka kantaa meitä eteenpäin vaikeuksien läpi. Haluan toivottaa jokaiselle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta. Olkaa läsnä rakkaimpienne kanssa, levätkää ja nauttikaa ansaitusta levosta. Kiitos, että olette osa tätä upeaa työyhteisöä – yhdessä me olemme vahvoja. Hyvää joulua kaikille stevecolaisille ja heidän läheisilleen.
– Ari-Pekka Saari
Toimitusjohtaja
Sisältö
Kansikuva: Anu Karnaattu. Kuva on Pielisen rannalta Lieksasta.
STEVECO-lehti on Steveco Oy:n henkilöstölehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuonna 2024.
Julkaisija: Steveco Oy, Kirkkokatu 1, PL 44, 48101 KOTKA puhelin 05 23 231 www.steveco.fi
Osoitteenmuutokset ilmoitetaan palkkaosastolle palkkahallinto@steveco.fi tai p. (05) 23 231
Painopaikka: Painokotka Oy, Kotka Paperi: 100 g KymPrint Paperille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki.
Päätoimittaja:
Elina Harjama
Taitto: CheckPoint Production Oy
Toimitusneuvosto:
Katja Hitchman
Heli Hyttinen
Anu Karnaattu
Tuomas Tiainen
Elina Pajunen
Ari-Jussi Paronen
Petri Rantala
Teijo Töttö
Piia Virta
STEVECON UUTISET
Tiina Porkalle laaja tehtäväkenttä
Master of Business Administration (MBA) Tiina Porkka aloittaa 11.12.2024 Stevecolla EHSQ päällikkönä. Tiina siirtyy Stevecolle VR:ltä, jossa hän on vastannut työturvallisuus-, laatu-, ympäristöja vastuullisuusasioiden johtamisesta ja kehittämisestä sekä prosessien ja johtamisjärjestelmien uudistamisesta ja kehittämisestä. Tiina ottaa hoitaakseen kesäkuussa MM Kotkamillsin palvelukseen siirtyneen Erkko Saarisen ja tammikuun lopussa eläköityvän Arto Kauppilan vastuualueet. EHSQ tulee sanoista Environmental, Health, Safety, Quality eli ympäristö, terveys, turvallisuus ja laatu.
Kolmannet yhteistoiminta lain mukaiset
neuvottelut käynnissä
Steveco Oy antoi lokakuun viimeisenä päivänä AKT:n työehtosopimuksen mukaiset sopeuttamisneuvottelukutsut Kotkan ahtaajille ja AKT:n toimihenkilöille.
Steveco Oy:n liiketoimintaympäristö on asiakaskunnan tuotantokapasiteetin supistamisien, ja talouden alavireisyyden seurauksena heikentynyt jo pitkään. Liikennemäärissä ei ole nähtävissä positiivista kehitystä. Tämänhetkisen tiedon mukaan aleneman arvioidaan olevan pysyvää.
Säästötavoite on noin neljä miljoonaa euroa ja säästöjä haetaan henkilöstökuluista, vuokrista ja muista kuluista. Lisäksi pyritään kasvattamaan toiminnan kustannustehokkuutta. Kaikki mahdolliset säästö- ja tehostamistoimet kar-
toitetaan. Mahdolliset henkilöstövaikutukset tarkentuvat neuvotteluprosessin kuluessa. Neljä viikkoa kestävän sopeuttamisneuvotteluprosessin jälkeen käydään tarvittaessa muutosneuvottelut sekä sopeuttamisneuvotteluihin osallistuneiden että Steveco Oy:n muiden henkilöstöryhmien kesken.
Kahdet neuvottelut jo aiemmin
Stevecolla on tänä vuonna käyty läpi jo kaksi neuvotteluprosessia. Keväällä käytiin sopeuttamis- ja muutosneuvottelut toimihenkilötehtäviä tekevien henkilöstöryhmien kanssa. Neuvotteluiden lopputulemana Stevecolla työskentelevä henkilöstö väheni 14 henkilöllä. Valtaosa vähennyksistä toteutui eläköitymisratkaisuilla vuosien 2024 ja 2025 aikana. Lisäksi työtehtäviä yhdistettiin ja järjesteltiin uudelleen. Vähennysten kustannusvaikutus on noin miljoona euroa vuodessa.
Syyskuun alussa käynnistettiin koko Steveco Oy:n henkilöstöä koskevat muutosneuvottelut enintään 90 päivää kestävistä lomautuksista. Kuuden viikon neuvotteluprosessin jälkeen loppuratkaisuna olivat kohdennetut lomautukset. -eh
Tiina Porkka
Ari-Pekka Saari
Katja Hitchman ojensi onnittelukukat 40 vuoden palveluksesta palkitulle Kaj-Erik Pihlille.
PALVELUSVUOSIJUHLA KOTKAN KLUBILLA 14.11.2024
Kuvat: Heidi Noponen, Kuvagalleria Kotka
78 Steveco-konsernin työntekijää sai tänä vuonna kutsun palvelusvuosijuhlaan, joka järjestettiin Kotkan Klubilla marraskuun puolivälissä. Tällä kertaa eniten palkittavia oli 30 vuotta palvelleissa, 53 henkilöä. He kaikki ovat tulleet yhtiön palvelukseen Oy Kotka Stevedoringin ja Hamina Oy:n fuusion jälkeen. Sen sijaan 40 vuot-
ta palvelleiden, peräti 13 henkilön ensimmäisissä palkkanauhoissa on lukenut jonkin Stevecon edeltäjän nimi.
– Meitä jokainen muistaa varmasti sen päivän, kun aloitimme yhtiön palveluksessa, totesi toimitusjohtaja Ari-Pekka Saari tervehdyssanoissaan.
40 vuotta
Vesa Aurala
Ari Iisakkala
Ari-Jussi Junnola
Ari Kolsi
Juha Leckli
Juha Lonka
Jarmo Mäkelä
Jarmo Pakkanen
Kaj-Erik Pihl
Jukka Rapeli
Mona Sissi
Heikki Spännäri
Pertti Vapalahti
30 vuotta
Matti Ahoste, Timo Haapasalo, Roy Hagel, Timo Halme, Tom Hemming, Harri Holopainen, Sami Härkönen, Timo Jaakkola, Timo Jantunen, Taru Kallio, Jari Kiiski, Teemu Koivunen, Jari Komulainen, Jari Kudel, Petri Kumpunen, Pasi Laakso, Jari Laitinen, Joni Lappalainen, Kaj Lindqvist, Marko Lippo, Jarkko Lönnblad, Seppo Malm, Mikko Manninen, Timo Martinpuro, Sanna Mattila, Tatu Moilanen, Aki Mäkelä, Juhani Mäkelä, Janne Mäkelä, Auli Nyman, Sami Orimus, Mikko Paasonen, Tuija Paronen, Ari Paronen, Janne Pukarinen, Timo Pyykkö, Petri Rantala, Kimmo Rauhamäki, Janne Rintala, Marko Roivainen, Markus Sakki, Petri Salminen, Tarja Saukko, Esa Sinivaara, Tommi Snellman, Petri Suurnäkki, Mika Taipale, Jarno Tamminen, Jari Taponen, Petri Tiitta, Ari Uuramaa ja Jani Ylämäki
20 vuotta
Virpi Korpioja, Pekka Raki, Krista Kortelainen, Mika Heljanto, Jouni Martikainen, Tero Rissanen ja Kimmo Taponen
30 vuotta
20 vuotta
Jarmo Iljin
Marko Liimatta
10 vuotta Jari-Matti Lautala, Elina Pajunen, Arttu Byckling ja Pekka Suortti
Steveco Oy Steveco Oy
Steveco Oy
YLI 45 VUOTTA ON MENNYT, KYLLÄ OLEN VIIHTYNYT
Olen tavannut paljon erilaisia ihmisiä ja monet kokemukset ovat muokanneet minusta tällaisen ihmisen.
Noihin sanoihin turvallisuuspäällikkö Arto Kauppila päättää dokumentin, johon hän on kirjannut työhistoriansa sekä nykyiset työtehtävänsä, jotka hän jättää taakseen tammikuun viimeisenä päivänä reilun 45 palvelusvuoden jälkeen.
Arton ei pitänyt päätyä satamaan töihin, vaikka ympärillä oli esimerkkejä.
”1979 keväällä iskä luki Kymen Sanomista, että Blomberg aloittaa Haminassa oppisopimuskoulutuksen. En ollut sellaista vaihtoehtoa koskaan ajatellut.”
– Olin pikkupoikana paljon Ala-Pihlajassa mamman ja papan luona. Pappa kävi tilapäisahtaajana satamassa, samoin äidin veli. Kuljin satamamiesten kyydissä, kun aamulla piti päästä Uuteen-Summaan. Joskus me pääsimme naapurin sedän kanssa uimaan satamaan ja automaatista sai Fanta-limpsaa, jota en ollut muualla nähnyt. Siellä oli isot hienot hiekkarannat ja merimiehiä rannassa, tällaisia on jäänyt mieleen, Arto muistelee ja lisää, että myös Isän veli Jaska oli konemiehiä Blombergilla.
– Me asuttiin Uudessa-Summassa, jossa melkein kaikki olivat joko Summan tehtaalla tai satamassa töissä.
Palo liikunta-alalle oli vahva
Urheilija oli se ammatti, josta Arto haaveili ihan pienestä alkaen. Noihin aikoihin, 60- ja 70-luvulla, lapset elivät ulkoilmaelämää ja liikkuivat. Artolle liikunnallinen lapsuus poiki menestystä. Vehkalahden Veikkojen seiväshypyn ennätykset joka ikäluokassa ovat vieläkin voimassa. Arton isän kokoamasta leikekirjasta selviää sellainenkin tieto, että eräs Tapio Korjus sijoittui ikäkausikisoissa säännöllisesti toiseksi samaa VeVen Husulan Kunto-kyläjaostoa edustaneen Arto Kauppilan jälkeen. Joka lajissa.
– Päätin, että minusta tulee liikunta-alan ammattilainen ja se oli tähtäimessä keskikoulun jälkeen. Ensin piti kuluttaa kaksi vuotta jossakin ja sitten pääsi vasta pyrkimään armeijaan. Menin naapurin pojan perässä ammattikoulun autopuolelle. Kesätöissä olin Husulan urheilukentällä kentänhoitajana.
– Kaksi vuotta myöhemmin valmistuin autonasentajaksi, hain vapaaehtoisena armeijaan ja lokakuussa 1978 aloitin armeijan Kirkonmaassa. Tavoitteena oli päästä Haminaan Kymen JP:hen, jotta olisin päässyt paremmin harjoittelemaan, mutta lokakuun lähtöerä saareen ja lomat kahden viikon välein. Ei siellä yleisurheilua pystynyt harjoittelemaan.
– Seiväshyppyura jatkui, mutta minun piti hankkia jäykempi seiväs, koska paino nousi alokasaikana seitsemän kiloa!
– 1979 keväällä iskä luki Kymen Sanomista, että Blomberg aloittaa Haminassa oppisopimuskoulutuksen. En ollut sellaista vaihtoehtoa koskaan ajatellut, koska liikunta oli mun juttu ja aioin lähteä pyrkimään Vierumäelle.
Luuletko, että sä viihdyt meillä?
– Jostain syystä päätin kuitenkin hakea oppisopimuskoulutukseen. Henkilöstöpäällikkö Ole Illman kysyi haastattelussa: Luuletko, että sä viihdyt meillä?
– Yli 45 vuotta on mennyt, kyllä olen viihtynyt.
– Tuko (Veli-Matti Tulokas) oli työpaikkaohjaaja ja matikkaa opetti Blombergin insinööri Jyrki Sipari. Se, että kurssilla opetettiin matematiikka, kummastutti erityisesti vanhempia ahtaajia ja he kertoivat pojalle, minkälaista laskutaitoa alalla tarvitaan: kun menet vessaan, laske housut, siinä laskutaito mitä ahtaaja tarvii.
– Talvella -80 oltiin trukkikurssilla Kotkassa ja Kummun Ossi tuli samaan aikaan satamakahvilaan. PeKa oli just voittanut KTP:n koripallossa ja porukat kyselivät Ossilta, mitä hän siitä ajatteli. Kesällä KTP on taas rautaa, totesi Ossi, joka oli aikanaan meidän naapurimme Uudessa-Summassa. Potkittiin pikkupoikina velipoika Reiskan kanssa omalla pihalla jalkapalloa, kun Ossi tuli tietä pitkin, huomasi meidät ja tuli maalivahdiksi. Maalissa ”Musta Hämähäkki”, Ossi kuulutti. (Musta Hämähäkki oli neuvostoliittolainen maalivahti).
Monessa mukana
Aktiivisille henkilöille kertyy herkästi monenlaisia lisätehtäviä varsinaisen työn oheen. Arto Kauppilan kohdalla se on tarkoittanut osallistumista TYKY-ryhmänä, vapaaajantoimikuntaan, Voi hyvin-kerhoon, Sisäisiin kehittäjiin sekä Päihdetyöryhmään. Näiden lisäksi Arto on järjestänyt eläkeläisille kesäretkiä ja pikkujouluja sekä stevecolaisille iltamia, retkiä ja muita tapahtumia. – Iltamia oli mukava järjestää. Kokosin omasta henkilöstöstä bändin, joka nimettiin Nonstop-orkesteriksi. Ensimmäinen tilaisuus oli nimeltään ”Hyvän mielen iltamat” ja paikkana Vehkalahtisali, sitten oli työski 60-luvun teemalla ja pari kertaa Tullimakasiinissa oli tupa täynnä. Illan viimeinen kappale oli Sataman valot, joka vedettiin yhteislauluna. ”Tämä on parasta TYKYä”, totesi eräs mukana ollut. Suurin yleisö meillä oli valojen yössä Bastionissa, jossa esiinnyimme Savanni-orkesteri nimellä, Arto muistelee ja lähettää kiitokset kaikille osallisille. Artolla on ollut vuosikymmenten varrella lukuisia LähiTapiola Kaakkois-Suomen ja sen edeltäjien hallitusten jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia. Vuodesta 2020 hän on toiminut LähiTapiola Kaakkois-Suomen hallintoneuvoston varapuheenjohtajana ja sitä ennen kahdeksan vuotta puheenjohtajana.
Steveco-lehti 2/1999
Arto Kauppila
Kurssi kesti vuoden ja sen jälkeen alkoi Arton ahtaajan ura, jota kesti neljä vuotta.
– Mielessä kypsyi ajatus hakea työnjohtajaoppiin Merenkulkuoppilaitokselle. Vakituinen työnjohtajan paikka oli kiven alla, mutta Raumalla niitä oli ja aiemmilta kursseilta sinne jotkut lähtivätkin. Minäkin olin lähdössä, mutta lopulta 2.6.1986 alkoi vakituinen työnjohtajapesti Haminassa. Tein töitä laivoilla, varastoissa ja tuurauksia JK:ssa.
Työtehtävät vaihtuivat tiuhaan tahtiin
Vilkin Pena oli siirtynyt henkilöstö- ja laatuasioiden hoitajaksi ja hän houkutteli minut kouluttajaksi 1993.
Seuraavana vuonna perustettiin Lastinkäsittelyalan ammattitutkintotoimikunta, jossa olin työnantajan edustajana ja kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Pohdittiin ammattitutkinnon perusteita ja laadittiin valtakunnalliset lastinkäsittelyalan ammattitutkinnon sekä erikoisammattitukinnon perusteet.
2001 Arton työpiste muutti Kotkaan Ankkuriin ja titteliksi tuli turvallisuuspäällikkö. Saaren AP pyysi käymään pääkonttorilla ja kertoi suunnitelmista keskittää turvallisuus-, työturvallisuus-, vahinko- ja vakuutusasiat yhdelle henkilölle.
– Kiertelin Kotkan satamissa ja mietin mihin olen tullut. Seuraavana vuonna tuli sitten jo komennus takaisin Haminaan, jossa järjestelykeskuksen toimintamallia muutettiin siten, että työnjohtaja pyöritti kentän ja minä esimiehenä vastasin ahtaajien vapaista, lomista, työterveys- yms. asioista. Samalla uudeksi nimeksi tuli Resurssikeskus. Siellä olin vuoteen 2008, jolloin Haminan toiminnot ajettiin alas. Teimme saattotyötä pienellä porukalla ja katsottiin, kun autot lähtivät.
Kukaan ei kertonut Artolle, mikä tulisi olemaan hänen oma kohtalonsa saattotyön päätyttyä. Talviloman jälkeen hänelle osoitettiin työhuone Kotkasta ja seuraavan puoli vuotta hän pyöritti ahtaajien vapaita.
2009 toimenkuvaan kirjattiin työturvallisuuden koordinointi ja aloiteasiat. Nämä ovat siellä edelleenkin, mutta vuosien varrella vastuualueita on tullut lisää. Seuraajaa varten laadittu lista erilaisista työtehtävistä ja vastuista ulottuu toiselle paperiarkille. Sen päälle on joitakin alan ja työturvallisuuden foorumeita, joissa tulee olla työnantajan edustaja. Arto on esimerkiksi Satamaoperointialan työalatoimikunnan puheenjohtaja.
Oman turvallisuuden pitäisi kiinnostaa jokaista
– Tämä on loppujen lopuksi aika yksinäistä hommaa. Meillä on hienot, ulkopuolisten arvostamat järjestelmät, joissa on kaikki mahdollinen tieto työturvallisuudesta ja työsuojelusta. Jokaisen pitäisi olla niin kiinnostunut omasta terveydestä, turvallisuudesta ja niiden vaikutuksesta siviilielämäänkin, että tutustuisi niihin ihan omaehtoisesti. Näistä saarnaaminen ja puhuminen on välillä taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Olisikohan Artonkin pitänyt jatkaa keihäänheittäjän uraansa?
Minkälaisen Stevecon jätät taaksesi, jos sitä tarkastellaan työturvallisuuden näkökulmasta?
– Suunta on oikea ja olemme päässeet tilanteeseen, että ihmisiä johdetaan edestä ja tarkoitan tällä esimerkiksi turvatuokioita. Tänä vuonna lokakuun puoliväliin mennessä on pidetty jo lähes tuhat tilaisuutta. Järjestelmät vapauttavat työnjohtoa ihmisten johtamiseen. Turvallisuussektorin vastuulleen ottava Tiina Porkka aloittaa Stevecolla joulukuun puolivälin tietämissä. Arto on firman palkkalistoilla vielä tammikuun ja perehdyttää seuraajansa omalta osaltaan.
Viimeisen työpäivän jälkeen karaokeen?
Mitä sitten 1.2.2025 jälkeen.
– Kuntoliikuntaa ainakin, ehkä jotain työturvallisuuteen liittyvää ja hyväntekeväisyyskin kiinnostaa.
– Haluan kiittää ihmisiä, jotka ovat opettaneet nuorta ahtaajapoikaa laivan ruumassa ja jotka ovat luottaneet, uskoneet ja antaneet pojalle tehtäviä. Kun järjestin eläkeläisille kesäretkiä ja pikkujouluja, mitä poika, kuului entisten työkavereiden suusta.
– Olen tainnut luvata laulaa viimeisenä työpäivänä karaokessa Jolsa Jätkän Tehkää te jätkät hommanne, tämä poika lähti. -eh
KYSYMYSTÄ STERMILÄISELLE
1. Mikä sinusta piti tulla ei millaisesta työurasta haaveilit pikkupoikana?
Lapsena haaveilin tulevani bisnesmieheksi, palomieheksi tai presidentiksi.
2. Minkälaisia hommia teit ennen Stermin aikaa?
Ennen Stermille tuloani olen työskennellyt mm. ro-ro- ja konttiterminaalitöissä Stevecolla ja HMT:llä. Erona nykyiseen lähinnä, että tein paljon taljarin hommia, konetöiden ohessa.
3. Olet ollut kymmenen vuotta Stermillä, miten ”ajauduit” sinne?
Tulin Stermille sisäisellä siirrolla Mussalon satamasta, missä työskentelin reilun vuoden siivoojana ja harjakoneen kuljettajana.
4. Oletko ollut koko ajan Haminassa ja/tai oletko ollut keikalla Mussalossa?
Olen käynyt säännöllisesti keikoilla Mussalossa.
5. Minkälaisia töitä teet?
Teen vaihtelevasti erilaisia konehommia ja välillä myös hanskahommia. Viime aikoina olen työskennellyt paljon tuulimyllyprojektin parissa.
6. Onko joitain työtehtäviä, joihin haluaisit kouluttautua?
Olen tarvittaessa valmis kouluttautumaan mihin hommaan vaan, minkä työnantaja katsoisi parantavan käytettävyyttäni. Olen kuitenkin tyytyväinen myös nykytilanteeseen.
7. Millaisena koet työturvallisuuden ja tunnetko olevasi hyvin kartalla kaikista ohjeista?
Työturvallisuudesta olen hyvin kartalla ja koen sen tärkeäksi. Satama-alalla on myös hyvä käyttää hitunen maalaisjärkeä, kyetäkseen itse soveltamaan turvallisuutta elävissä tilanteissa.
8. Oletko tehnyt turvallisuushavaintoja?
Olen tehnyt havaintoja ja raportoinut eteenpäin suullisesti.
9. Millaisena näet työtilanteesi kymmenen vuoden kuluttua?
Toivon Suomen talouden elpymistä ja haluan uskoa, että ammattitaitoisille tekijöille riittää töitä konsernissa myös tulevaisuudessa.
10. Mitä puuhaat vapaa-aikanasi?
Vapaa-aikani kuluu perheen parissa ja monipuolisissa liikuntaharrastuksissa, esim. koiran kanssa lenkkeillessä.
Jari Matti Lautala
Ahtaaja Stermillä Haminassa
PALJON ON MAHTUNUT JUKANKIN TYÖURALLE
Tilapäisahtaaja/taljari, työnjohtaja, ylityönjohtaja, vuoromestari, linjapäällikkö, tuotantopäällikkö, terminaalipäällikkö, tuotannon kehityspäällikkö.
Siinä Jukka Malmin työuraa 44 vuoden ajalta. Hän oli Haminassa järjestyksessään kolmas vakituisessa työsuhteessa ollut ylityönjohtaja, jolla ei ollut merikapteenitaustaa ja tällä hetkellä Stevcolla viimeinenkin lajiaan, kun nimike muuttui vuoromestariksi.
Ennen ensimmäistäkään ahtausalan työvuoroa Jukka ehti tehdä yhtä ja toista.
– Olin Tavaratalo Halosella varastomiehenä, maalaamassa satamanostureita Kotkan kaupungilla sekä Eteenpäin-lehdessä Haminassa sekä Karhulassa konttorinhoitajana. Tein siinä ohella muutamia toimittajan keikkojakin.
– Pyrin kauppaopistoon niin nuorena, kun sinne pääsi, noin 16-vuotiaana. Kun koulu loppui perjantaina, aloitin seuraavana maanantaina Hietasessa tilapäisahtaajana, Jukka muistelee. Muutaman viikon päästä jatkoin tilapäistaljarina.
– Siihen aikaan ei ollut tietojärjestelmiä. Taljari haki vaunulaput vaunun takapuolelta ja sitten telexeistä etsittiin samat vaununumerot. Ja niitä telexjä oli taljauskeskuksen pöytä täynnä.
– Olin Kantasatamassa töissä ruumamiehenä vielä ennen armeijaa eli sain kokemusta sekä vanhanaikaisista että Ro-Rolaivoista.
Vasta AUKin jälkeen Ahtoon
– Armeijan kävin KymJP:ssa Haminassa ja sanoin ylivääpeli Tortsoselle, etten jouda aliupseerikouluun, koska olen menossa Ahtoon. Nimi oli kuitenkin valittujen listalla ja kun kysyin, eikö me sovittu muuta, Tortsonen totesi: ”Menet sitten valmiimpana kouluun”.
– Sain armeijasta kaksi viikkoa lomaa, että pääsin aloittamaan Ahton ja sieltä taas kaksi viikkoa lomaa, että sain hoidettua loppusodan.
– Ahton jälkeen lähdin Haminaan työnjohtajaksi. Moni on luullut, että myös asuin Haminassa, kun olin siellä 22 vuotta töissä, mutta Kotkassa olen asunut aina.
– Sain vasta 1985 vakituisen työpaikan Haminassa Blombergilla. Viisi vuotta hävisi tilapäishommiin, armeijaan ja Ahtoon.
Kaksi korkeakoulua: Antwerpen ja Hamina
Jukka oli työnjohtajana noin seitsemän vuotta. Sinä aikana hän lähti lokakuussa 1991 Antwerpeniin, jossa työtehtävät löytyivät lähinnä tavaravahinkojen parista.
– Lähdin pariksi kuukaudeksi ja kun aika oli lopuillaan, paikallinen johtaja kutsui luokseen, otti puhelun Juhani Forssille ja sanoi, että Jukka on lähdössä pois, vaikka töitä vielä olisi. Forss ehdotti, että lentäisin jouluksi kotiin ja palaisin sen jälkeen vielä
Antwerpeniin. Ehdotin, että säästetään lentolippurahat ja vietän joulun Belgiassa. Oli hieman erilaiset joulun ja uuden vuoden juhlat belgialaisten kaverien luona heidän kodeissaan. Pari kuukautta venähti lopulta puoleksi vuodeksi, kunnes palasin Haminaan työnjohtajaksi.
– Heimo Heikkilä oli tullut johtajaksi Haminaan ja hän kysyi, kiinnostaako ylityönjohtajan pesti. Heimolla oli tapana poiketa työpäivän päätteeksi ylityönjohdon tiloissa ja siellä yhtenä perjantaina tuli puheeksi, että puolen vuoden koeaikani oli päättymässä ja siirtyisin maanantaina takaisin työnjohtoon. Heimo palasi yläkertaan, soitti jonkun puheluin ja sopimus muuttui vakituiseksi.
– Jos oli Antwerpen itselleni korkeakoulu, oli se Haminan aika myös sitä. Laiturissa saattoi olla kahdeksankin laivaa kerrallaan ja erilaista tavaraa käsiteltiin jossain vaiheessa 3,6 miljoonaa tonnia vuodessa, siitä jopa kaksi miljoonaa tonnia paperia. Työparina ylipomona ja myöhemmin vuoromestarina oli suurimmaksi osaksi Ojasen Hemppa.
– Aika usein puhelin soi illalla ja Maija sanoi, että se on Hemppa, joka soittaa. Niin useimmiten olikin ja hän kävi läpi tilannetta satamassa ja mitä jää kesken. Siitä sitten hyvillä mielin kohti seuraavan aamuvuoron haasteita.
– 2000-luvulla on jäänyt mieleen HMT:n aika kaikkine aitoineen ja ihmeellisinä nosturikuvioina. Eikä läheskään aina positiivisessa mielessä.
Työtuoli kulki
Rellun paksissa
Vuonna 2008 Jukka pakkasi työtuolinsa ja muut tavarat Rellun paksiin ja lähti ensin Kantasatamaan ja sieltä Hietaseen. 2011 sama tuoli matkasi jälleen Rellun takapaksissa Haminaan, kun Steveco oli ostanut HMT:n.
Uutta Hamina-aikaa kesti vuoden 2012 loppuun ja edessä oli paluu kolmannen kerran jo tuttuun Hietaseen. Terminaalipäällikkö toimii yksikössään myös työsuojelupäällikkönä. Tämä ei ole normaalitilanteessakaan helppo homma, mutta korona-ajan alussa, kun tietoa taudista ei vielä ollut, ts-päällikön työmäärä tuplaantui.
– Korona-aika oli kaikin puolin henkisesti todella raskasta aikaa. Siitä kurimuksesta pääsin vuorotteluvapaalle puoleksi vuodeksi lataamaan akkuja. Sieltä palattuani tehtäväkin oli vaihtunut tähän viimeiseen eli tuotannon kehityspäälliköksi.
– On ollut kaikenlaisia isoja ja pieniä projekteja ja mikä parasta, pääsin lopulta tutustumaan laajasti myös Mussalon eri terminaaleihin. Omien lisäksi myös alihankkijoiden, joihin on ollut aina mukava mennä. Ei täällä ole sellaista toimijaa, jossa ei olisi tuttuja ja/tai entisiä stevecolaisia töissä.
TASS vei tietojärjestelmien pariin
– Suurimpana projektina on ollut TASS eli kappaletavaraliikenteen purku- ja lastausaikojen varausjärjestelmä. Se aloitettiin tyhjästä ja nyt projekti alkaa tulla päätökseen vuodenvaihteessa. Viimeisin iso muutos oli, kun TASS alkoi syyskuun alussa tehdä purkuajan varauksen jälkeen automaattisesti myös kulkuluvan rekoille.
– Onneksi kaverina on ollut Mikko-Pekka Purho, joka on aika velho näissä IT-hommissa. Tietojärjestelmät ei todellakaan ollut minulle tuttu maailma, vaikka aikanaan SOTin ja ekan RESSUN tullessa toimin jopa tukihenkilönä vanhemmille pomoille Haminassa, Jukka nauraa, mutta vakavoituu sitten.
– Maailmantilanteen ja myös pitkälti siitä johtuvien metsäteollisuuden vaikeuksien vuoksi huolestuttaa töihin jäävien puolesta. Viikoittain saa lukea YT-neuvotteluista ja vähintään lomautuksista niiden tuloksena. Kun tavaramäärät vähentyvät, kilpailu edelleen kovenee eri satamien välillä. Tärkein asia on muistaa, että kun tekee oman työnsä mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti, on suurempi mahdollisuus, että työtä ja tavaravirtoja kulkee Stevecon satamissa edelleen ja töitä riittää.
Tammikuu on lepokuu
Jukka sanoo eläneensä pitkään sitku-elämää ja vuodenvaihteessa työelämän taakseen jättävää odottaa pitkä lista rästihommia. Mökillä ja omakotitalossa ovat kaikki siirrettävissä olleet hommat jääneet odottamaan ”sitten kun on aikaa”. Venekin on ollut lähinnä laiturissa kovin vähäisellä käytöllä. Osin ajanpuutteesta on kärsinyt myös rakas harrastus kalastus: – En ole saanut silakkaverkkojakaan neljään vuoteen veteen.
– Tälläkin hetkellä olen käynyt noin 200 kertaa vuodessa uimassa keskimäärin 1200 m per kerta. Aamuisin aikataulu on ollut kuitenkin tiukka ennen töihin menoa. Tammikuun ajan aioin uida rauhassa ensin aamulla hirveitä matkoja, ehdin käymään saunassa ja sitten lepään loppupäivän. Kun Jukka on levännyt riittävästi, hänet näkee lopputalven pilkkijäillä, jos jäitä vain tulee.
– Hommasin vuosi sitten vähän isomman Rellun ja sinne kyytiin mahtuu heittämällä myös potkukelkka. Sillä on kätevä kulkea pilkille. Minulla on siitä lajista Suomen Satamienmestaruus Pajulahdesta, useita Stevecon mestaruuksia, Kotkan mestaruus 1985 ja joitakin Hamina-Kotkan työnjohtajien mestaruuksia myös. Stevecolle olen kiitollinen, että on ollut aina hyvä ja varma työnantaja. Esimiehistä muistuu mieleen Koivusen Lasse Jääskeläisen Heikki ja Westmanin Pertti, joita haluaisin myös kiittää. Myös kaikkia työkavereita tietysti. Mutta nyt on kuitenkin minun aikani lähteä 39 vuoden vakituisen työsuhteen jälkeen muihin ”töihin” ja harrastuksiin. -eh
TASS jäi Jukka Malmin viimeiseksi projektiksi tuotannon kehityspäällikkönä.
Jukan vanha kulkulupa.
Näyttökokeita ja tutustuminen Vuosaareen
Kuvat: Arto Kauppila
Hietasen oppilaiden näyttökokeet alkoivat lokakuun puolivälissä lastintuennalla huputusasemalla.
Hietasessa näytön valvojina toimivat opettaja Jarkko Grönberg Ekamilta ja työnjohtaja Petri Hämäläinen Stevecolta. Mukana näyttöjen sujumista seuraamassa myös työpaikkaohjaaja Tero Pullinen.
Ahtaajaopiskelijat vierailivat lokakuun lopulla Vuosaaren satamassa, jossa he tutustuivat Helsingin Sataman, Finnsteven sekä tietysti oman konttiterminaalimme toimintaan. Visiitin lopuksi seurue kiipesi Gatehousen näköalatasanteelle.
Kun satamassa räjähti, väki ohjattiin sisätiloihin
Mussalon satamassa järjestettiin marraskuun puolivälissä suuronnettomuusharjoitus. Näitä viranomaisten ja satamassa toimivien yritysten yhteisharjoituksia järjestetään kolmen vuoden välein. Harjoituksen tarkoituksena on varmistaa, että alueella toimivien kriittisten kohteiden sisäinen- ja ulkoinen pelastussuunnitelma toimii. Myös alueen toimijat harjoittelevat laajassa onnettomuustilanteessa toimimista omien pelastussuunnitelmiensa mukaisesti.
Yleinen vaaranmerkki sekä sitä seurannut tekstiviesti käynnistivät konttiterminaalissa pelastussuunnitelman mukaiset toimenpiteet. Turvallisuusaluepäällikkö Fabrizio Ferrara alkoi johtaa toimintaan tuotannonsuunnittelija Heikki Tiilikaisen avulla. Työnjohto alkoi huolehtia väen siirty-
misestä toimintakeskukseen sisätiloihin. Vahtimestari Sauli Lanki ohjeistettiin mm. tavoittamaan terminaalissa olevat rekkakuskit ja Tiilikainen oli yhteydessä laiturissa olevien laivojen agentteihin. Harjoitukseen liittyi tietysti myös tiedottamista, joskin ennalta tiedossa olleesta harjoituksesta ei likikään siinä mittakaavassa, mistä oikeassa tositilanteessa. Harjoitus kesti konttiterminaalissa ja Stermin selluterminaalissa tunnin, sataman portti avattiin ja työt pääsivät jatkumaan. Muualla satama- ja teollisuusalueella harjoitus jatkui pitkälle iltapäivään ja siihen liittyen joitakin raportointitarpeita oli myös konttiterminaalissa.
Harjoituksesta on aina tarkoitus oppia uutta ja päivittää ohjeistusta, jotta oikeassa tilanteessa osataan toimia. -eh
Turvallisuusaluepäällikkö Fabrizio Ferrara johti suuronnettomuusharjoituksen toimenpiteitä Kotkan konttiterminaalissa. Apunaan hänellä oli Heikki Tiilikainen, harjoitustilanteessa turvallisuusvalvojan ominaisuudessa.
Kuva: Arto Kauppila
Älliä käyttämällä voi säästyä tälliltä
Satamien työturvallisuusviikkoa vietettiin lokakuun alkupuolella aiempia vuosia matalammalla profiililla. Esimerkiksi sataman koordinoimia tapahtumia ei tänä vuonna ollut ollenkaan. Teemaa Käytä älliä, niin ei tule tälliä sen sijaan pidettiin esillä. Teemalla haluttiin muistuttaa, että vaikka ensisijainen vastuu työturvallisuudesta onkin työnantajalla, työturvallisuus kuuluu kaikille ja kukaan ei voi suojella itseään paremmin kuin henkilö itse.
Vuosaaressa teemaviikolla järjestettiin öljyntorjuntademo, työsuojelutoimikunta kokoontui käsittelemään ajankohtaisia asioita ja Lääkärikeskus Aavan työfysioterapeutit järjesti kuntopisteitä.
Myös pääkonttorissa sekä Stermillä Haminassa ja Mussalossa työterveys oli vahvassa roolissa järjestäen henkilöstölle mittauksia. Kipparinkulmassa Kotkan Työterveyden työfysioterapeuttien Kati Pullin ja Tytti Seppäsen InBody-kehonkoostumus-, puristusvoima- ja tasapaino- ja liikkuvuusmittauspisteille oli jonoa. -eh
Työturvallisuusvinkkejä noin 50 vuoden takaa.
Kuljettajan asenteella on iso merkitys
HMK-Drive, jonka kuljettajat ajavat Stevecon syöttöliikenneautoja, piti lokakuussa kuljettajilleen lakisääteisen direktiivipäivän koskien ennakoivaa ajamista. Kaikilla ammattikuljettajilla on viiden vuoden aikana viisi ns. direktiivikoulutuspäivää.
Steveco Logisticsin kuljetus- ja varastointipalveluista vastaava huolintapäällikkö Tuomas Tiainen tarttui tilaisuuteen osallistua koulutuspäivään.
– Halusin omalta osaltani tuoda esille, miten kuljettajien käyttäytyminen näyttäytyy niin asiakkaille kuin muille liikenteessä liikkuville, Tuomas kertoo.
– Kävimme läpi millainen taloudellisen ja ennakoivan ajotavan merkitys on liikenneturvallisuuteen ja miten erilaiset ajotavat vaikuttavat taloudellisuuteen.
Tuomas muistutti myös nopeusrajoituksista MM Kotkamillsin tehdasalueella sekä puhelimen käytön pelisäännöistä ajon aikana.
– Summa summarum, kuljettajan asenne omaan työhön vaikuttaa merkittävästi niin turvallisuuteen kuin taloudellisuuteenkin. Tehdään ammattitaidolla se mitä teemme, eli palvelemme asiakasta.
Steveco Logisticsilla 27. syyskuuta oli haikea päivä, kun kaksi pitkäaikaista stevecolaista, Maritta Pitkäkangas ja Anne Leppänen jäivät pois työelämästä. Kukkia, kakkua, kauniita sanoja ja mukavia muistoja, niistä oli se perjantai tehty.
Kuva: Sanna Kangas
Heidi Hytönen
Sirkku Vanhala Laura Hallikainen
MAANANTAI
Kuulun siihen kynttilää väärästä päästä polttavien porukkaan, joka usein avaa sähköpostit jo ennen hammaspesua. Tämä on hyvä keino karistaa unihiekat. Aamutoimien jälkeen ilahdutan perhettäni harjoittelemalla kitaransoittoa 20 minuuttia. Sen jälkeen lääkkeet (tärkeää), aamiainen, kahvi ja liikkeelle. Matkalla autolle huomaan, että kenkäni ovat eri paria. Minulla ei ole mitään maanantaita vastaan sinänsä, mutta tiettyjä haasteita esiintyy selvästi muita päiviä enemmän.
Maanantain perusrutiineihin kuuluu Tuotannon johtoryhmän kokous, jossa myös myynti on kutsuttuna paikalla. Käymme
VIIKKOPÄIVÄKIRJA
Ville Kuitunen
Myyntijohtaja
itä myynti tekee? Pollarin päällä istuskellessa kuulee arveluita siitä, voiko myyntimiestä kutsua työntekijäksi ollenkaan. Liian puhdas keltainen takki, känsättömät kourat ja laiskansalskea olemus ovat kieltämättä kaukana lapiomiesromantiikasta. Tämä on kuitenkin vain osa totuudesta. Tehokkaassa myynnissä jalkautetaan asiakasrajapintoja, otetaan tahtotilasta koppia, saadaan ajatuksesta kiinni ja jumpataan tulokulmia läpinäkyvästi ja täysin avoimesti. Kaikesta tästä vielä peritään maksu. Kuulostaako helpolta?
Myynnin päätehtävä on luoda yritykselle liikevaihtoa. Sitä saadaan hankkimalla uutta liikennettä, sekä pitämällä huolta olemassa olevista asiakkaista. Hintaneuvottelut ovat tärkeä ja toistuva osa myynnin arkea, mutta toiminnan kehittäminen yhdessä asiakkaan kanssa on se, mikä tuo leivän pöytään. Sipuliteemakkaran eteen joudutaan tekemään yleensä jo ekstraa.
Steveco Logisticsin kanssa alustavasti läpi edellisviikon asiakastapaamisten saldoa. Meillä on mahdollisuus päästä mukaan kilpailutuksiin, joissa on kyse parhaimmillaan hyvinkin suurista määristä. Eräs potentiaalinen asiakas tiesi Stevecon entuudestaan satamaoperaattoriksi, mutta kykymme hoitaa kumipyöräkuljetuksia yllätti. Tätä kuulee usein, joten sarkaa riittää. Yritän sopia tapaamisia loppuviikolle, koska olen useamman päivän liikkeellä. Erään asiakkaamme myynti haluaa tavata ja vaihtaa kuulumiset, joten sovimme lounaställit torstaille. Toisen asiakkaan tapaan seuraavalla viikolla.
Suunnittelemme myynnissä seuraavan vuoden hinnoittelua. Vaikeassa tilanteessa
hinnoittelukaan ei ole helppoa. Hintojen korottaminen ei riitä, vaan meidän pitää pystyä parantamaan palveluamme. Illalla treenaan kitaransoittoa noin 2 tuntia, ja valvon liian myöhään. Haaveilen Ayinger Winter Bockista.
TIISTAI
Etäaamu. Hinnoittelusuunnittelu jatkuu. Käymme läpi odotuksia, ja arvioimme, miten kunkin asiakkaan liikennemäärät suhtautuvat aiempiin vuosiin. Seuraavaksi Mussaloon, jossa pohdimme kumppanin kanssa mahdollisuutta kääntää liikennettä pohjoisen satamista
Stevecolle. Asiakkaallamme on tähän tarve, mutta meillä ei ole sopivia välineitä. Kumppanillamme on esittää ratkaisu, ja päätämme alkaa viedä asiaa eteenpäin. Vaikka ainakin ensi alkuun määrät ovat maltillisia, jokainen tonni on kotiinpäin.
Saan palautetta edellisviikolla tekemästäni tarjouksesta, joka on hyvä ja liian kallis. Myynnissä tarjous tehdään siltä pohjalta, että tiedetään kustannukset, joiden päälle lasketaan kate. Meillä ei ole tapana antaa ulos ns. ”sikahintoja”, vaan arviot perustuvat laskelmiin. Usein hyvät perustelut ja avoimuus auttavat.
Illalla soitan ja treenaan kitaransoittoa. Olen viime aikoina panostanut voimakkaasti tilutukseen, ja tulokset alkavat näkyä. Ikävä kyllä vain jännetuppitulehduksena.
KESKIVIIKKO
Tämän päivän ohjelmassa on vierailu asiakkaan tuotantolaitokselle Heinolaan yhdessä kumppanimme kanssa.
Matka kestää noin puolitoista tuntia, eli päiväreissu riittää. Teemme myynnissä vastaavia vierailuja aika ajoin, ja ne ovat todella hyödyllisiä. Pikkuhiljaa asiakkaan lähettämö- ja logistiikkahenkilöstö tulee tutuksi, mikä helpottaa päivittäistä yhteydenpitoa. Vierailuilla on yleensä aina mukana väkeä huolinnasta, tuotannosta, tai kuten tällä kertaa, yhteistyökumppaniltamme.
Keskustelemme Mussaloon saapuvien junien aikatauluista ja tonneista. Vertailemme työaikoja, sekä mietimme yhdessä, miten palvelukonseptiamme voisi parantaa. Saamme hyvää palautetta, ja kotimatkalle päästään hyvillä mielin.
TORSTAI
Vuorossa on maanantaina sovittu vierailu asiakkaan luokse. Odotettavissa on mielenkiintoinen vuoropuhelu markkinanäkymistä, ja Stevecon kyvystä vastata kysynnän vaihteluun. Tasaista tavaravirtaa toivovat kaikki, mutta todellisuus on jotain muuta. Aika ajoin myyntijohtaja arvaa jo ennen tapaamista, että tulossa on korvatillikka. Silloin jännittää. Jos kohtaat satunnaisessa parkkihallissa tai aulatilassa katatonisessa tilassa jököttävän pukumiehen, tiedät mistä on kyse. Halutessasi voit lähestyä kohdet-
ta tuulen alapuolelta ja äänettömästi, ettei tämä äärimmäisen herkässä tilassa oleva olento säikähdä ja säntää tiehensä. Vauhkoontuneen myyntijohtajan kesyttäminen on onneksi helppoa – pullasiivun nuuhkaisu riittää.
Tällä kertaa tapaaminen sujuu positiivissa merkeissä, ja poistun hissiin tyytyväisenä. Asiakastapaamiset ovat työssäni kaikkein tärkein ja lopulta myös palkitsevin osuus.
Illalla yritän etsiä telkkarista katsottavaa. On Netflix, Viaplay ja HBO, mutta Matlockia ei millään kanavalla.
PERJANTAI
Aamu alkaa kitaransoitolla, johon käytän aikaa noin 20 minuuttia. Tämä on tekniikkaharjoittelulle riittävä määrä, kun ohjelmassa on vain yksi tietty asia. Reilussa vartissa ehtii tehdä monta toistoa, niin monta, että lapset jo kysyvät, että milloin isä lähtee töihin. Työpäivä koostuu yhdessä XAMK:n kanssa tehtävistä kuvauksista, sekä muutamasta lyhyestä Teams-palaverista. Minulla on muutama nimetty asiakkuus hoidettavanani, ja ne pitävät tänään kiireisenä. En ehdi tehdä yhtään ennalta kiireelliseksi ajattelemaani asiaa, jotka jäävät siis auttamatta maanantaille. Illalla suuntaamme asiakkaiden kanssa jalkapallo-otteluun Tolsalle.
LAUANTAI
Edellisillan jalkapallo ei venähtänyt, joten herään aikaisin aamulla soittamaan kitaraa. Muu perhe herää pian tämän jälkeen.
Tykkään kiireettömistä viikonloppuaamuista, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin juoda aamukahvit ja soittaa. Peruspäivä sujuu perheen kanssa puuhastelleen, nuoruutta muistellen ja lähestyvää vanhenemista vältellen.
Löydän Ayinger Winter Bockia Sutelan Alkosta, ja maailma vaikuttaa oitis valoisammalta.
SUNNUNTAI
Ohjelmassa on porrastreeni Huutjärven kuntoportaissa. Rapakuntoiselle Sam’s Pubin portaatkin ovat liikaa, paitsi alas-
päin, joten nyt ollaan vakavan paikan edessä. Muutaman nousun jälkeen ohi kulkeva laupias samarialainen kysyy huolestuneena vointiani. Päättelen harjoituksen olevan tällä erää ohi.
Harjoittelen taas kitaransoittoa. Minulla on vaikeuksia synkronoinnissa. Sinnikkyydellä ja metronomin avustuksella olen kuitenkin edistynyt valtavasti viime aikoina. Pohdin uuden kitaran hankkimista. Joku kysyi minulta joskus, että eikö yksi kitara riittäisi? Miksi minulla on neljä sähkökitaraa? Koska sinnikkyydestä huolimatta minulla ei toistaiseksi ole varaa viidenteen.
Kuvat: Mari Janhunen
ISÄ JA POIKA SAARAINEN MATKUSTIVAT SALOMONSAARILLE
Kai Saarainen matkusti poikansa Josen kanssa syyskuussa Salomonsaarille, jossa pelattiin Aasian ja Oseanian alueen salibandyn MM-karsinnat U19-ikäluokassa. Jose pelasi Singaporen maajoukkueessa, sillä hänen äitinsä Sha on singaporelainen ja sekä Jose että veljensä Joel ovat kaksoiskansalaisia.
Jose (15) on ikäluokassaan yksi Suomen salibandyn lupaavimmista junioreista ja tämänkaltainen maaotteluturnaus oli erittäin hyvä tilaisuus sekä kokemuksen että kykyjen näyttämisen kannalta.
Saaraisten aiempien Singaporen matkojen aikana Jose on vieraillut paikallisen joukkueen treeneissä ja nuoren miehen kyvyt on pantu merkille. Näiden kokemusten perusteella Jose osasi jo hieman odottaakin kutsua maajoukkueeseen.
Matka
Matka Salomonsaarille oli pitkä, yli 13 000 km. Yhteensä lähes vuorokausi lentokoneissa, ja siihen lentokentillä odottelut päälle. Aikaero Suomeen verrattuna on yhdeksän tuntia.
Ensimmäinen lento oli Singaporeen, jossa Jose vieraili sukulaisissa. Tätä ei välimatkan takia tapahdu liian useasti, joten tilaisuus tuli tarpeeseen. Muutaman päivän jälkeen oli jatkolento Port Moresbyn (Papua Uusi-Guinea) kautta Salomonsaarten pääkaupunkiin Honiaraan.
Salomonsaarilla asuu noin 720 000 ihmistä, joista Honiarassa hiukan alle 100 000. Tämä Tyynenmeren saarivaltio koostuu kuuden pääsaaren lisäksi yli 900 pienemmästä saaresta.
Pelit
Turnaus sujui Joselta hyvin, vaikka hän ei ehtinyt muun joukkueen kanssa harjoittelemaan käytännössä ollenkaan.
– Ihan ok pelit, sanoo Jose rauhalliseen tyyliin.
– Ihan hyviä pelikavereita, hän jatkaa.
– Mukavaa oli.
Itsevarmuus ja tieto omista taidoista huokuu nuorukaisesta, mutta hyvällä tavalla. Pää ei keiku pilvissä eikä olemuksessa näy haihattelua. Itseluottamus on terveellä tavalla kohdallaan.
Jose oli joukkueensa avainpelaajia huolimatta ikäerosta. Olihan hän muutaman vuoden kilpakumppaneitaan nuorempi. Se ei tahtia haitannut: viidellä maalilla ja kolmella syötöllä irtosi joukkueen jaettu kärkisija pisteissä.
Vastassa olivat Australian, Japanin ja Uuden-Seelannin joukkueet, joista kaikista Singapore haki voitot ja eteni huhtikuussa 2025 Sveitsissä pelattavaan U19-lopputurnaukseen. Myös ystävyysottelu Salomonsaaria vastaan päättyi Singaporen selkeään voittoon.
ovet menevät mahdollisesti kiinni, mikäli Jose edustaa Singaporea tulevissa kisoissa. Aikuisten MM-joukkueeseen näiden pelien vaikutus ei enää ulotu, niissä Jose voi pelata, mikäli pelipaikka löytyy. Isä-Kai selvittää Josen edustuskelpoisuutta Salibandyliiton kanssa. Kansainvälinen lajiliitto kokoustaa asiasta ja päätöksiä voidaan odotella vuodenvaihteen tienoilla. Kyseessä tulee olemaan jonkin asteen ennakkotapaus vastaavanlaisiin tilanteisiin, joten liiton täytyy puida asia tarkkaan.
Pysyvästi Singaporen maajoukkueeseen Jose ei liity, sillä maa rajaa kaksoiskansalaisuusmahdollisuuden ainoastaan 21-vuotiaaksi. Tämän jälkeen on valittava jompikumpi ja Jose aikoo valita Suomen ja mahdollisen maajoukkuetulevaisuuden nimenomaan Suomen maajoukkueessa.
Ratkaisua odotellessa Jose jatkaa ensin peruskoulunsa yhdeksännen luokkansa loppuun, jonka jälkeen tarkoitus on siirtyä lukioon. Kärkivaihtoehtona lukiolle on tällä hetkellä pääkaupunkiseutu, sillä salibandyn urakehityksen takia on tärkeätä päästä lähelle isoja organisaatioita ja hyviä joukkueita. Helsingistä löytyy paitsi urheilullisuuden, myös opiskelun kannalta oivia mahdollisuuksia. Lisäksi pääkaupunkiseudulle tai vaikkapa Tampereella ollaan paremmin esillä, ns. ”ikkunassa”, kuin pikkupaikkakunnilla.
Opiskelun tärkeyttä nuori mies pitääkin etusijalla, sillä elämä ei kuitenkaan ole pelkkää salibandya. Tätä painottaa myös äiti kotona. Asiasta ei tingitä.
Kuvassa vasemmalla Jose, keskellä Singaporen U19 salibandymaajoukkueen päävalmentaja Syazni Ramlee ja oikealla Kai Saarainen.
Pelin taso oli hyvää keskitasoa, vaikka salibandy ei ole aivan niin suuressa suosiossa Australiassa ja Oseaniassa kuin Euroopassa. Erot korostuvat lähinnä henkilökohtaisten taitojen ja pelinopeuden osalta, mutta kehitystä tapahtuu koko ajan. Taitavia yksilöitä tulee koko ajan lisää lajin suosion kasvaessa.
Tulevaisuus
Josen edustuskelpoisuus Sveitsin MM-kisoissa on toistaiseksi auki. Taustalla piilee riski siitä, että Suomen nuorten MM-joukkueen
Tällä hetkellä Jose pelaa kouvolalaisessa Sudet Salibandy -joukkueessa sekä P15- että P19-joukkueissa. Myös ensimmäinen peli Susien miesten joukkueessa Suomisarjassa on takana. – Debyytti meni suorastaan loistavasti. Ensimmäinen maali Suomisarjassa sai päivänvalonsa toisessa erässä noin neljän minuutin kohdalla ja pallo talteen muistoksi. Illan toisen osuman Jose pääsi viimeistelemään rangaistuslaukauksesta vielä samassa erässä. Lopulta pisteet 2+1 debyytistä kasaan.
Josen isä Kai Saarainen työskentelee työnjohtajana Kotkan konttiterminaalissa.
Teksti: Petri Rantala, kuvat: Kai Saarainen
Jose valittiin Singaporen salibandyn U19 maajoukkueeseen
Jose ja ketjukaveri Ethan Teoh.
Vuotuiset golfmestaruudet ratkottiin syyskuussa
Sää suosi tänä vuonna Steveco-konsernin henkilöstön golfkisaa syyskuun puolivälissä. Pienistä sadekuuroista huolimatta kentällä oli kesäisen lämmin sää.
Erittäin korkeatasoisen kisan ylivoimainen voittaja oli tällä kertaa Markku Paunonen Konsernin mestaruus (lp scr) irtosi kovalla tuloksella 79 lyöntiä. Oli hienoa saada kisaan mukaan myös kolme ”vieraspelaajaa” HCT:stä. Osalle heistä kenttä oli uusi tuttavuus, mutta ei ilmeisesti liian tyly, koska uhkasivat osallistua myös ensi vuonna, mikäli kisa järjestetään.
Kisa todettiin jälleen kerran erittäin mukavaksi tapahtumaksi, jolle toivottiin jatkoa. Toiveissa on myös houkutella kisaan lisää pelaajia, koska golfin harrastajia on joukossamme kohtuullisen paljon. -RP
TULOKSIA
Lp, scr:
1. Markku Paunonen (Steveco) 79 lyöntiä
2. Pauli Koski (Sterm) 88 lyöntiä
3. Joonatan Koivisto (Sterm) 98 lyöntiä
Pistebogey, hcp
1. Markku Paunonen 47 pist.
2. Mika Palm (Sterm) 41 pist.
3. Joonatan Koivisto (Sterm) 36 pist.
4. Rauli Pohjola (Sterm) 33 pist.
5. Pauli Koski (Sterm) 31 pist.
6. Janne Hytti (Steveco) 28 pist.
7. Petteri Sarjanen (Steveco) 21 pist.
8. Kari Koponen (Steveco) 21 pist.
9. Simo Haltsonen (Steveco) 21 pist.
Lähimmäs lippua: Kari Koponen 5,5 m
Pisin draivi:
Joonatan Koivisto 255 m
JOULUKISA: Etsi
lenkkeilevä poro
Lehden jollekin sivulle piiloutunut poro on sonnustautunut lenkkivarusteisiin ollakseen teräkunnossa vuoden kiireisimpänä työpäivänä. Se on selvä, ettei sohvaperunaporo jaksa vetää jouluaaton lahjarumbaa kunnialla läpi.
Etsi poro, merkkaa sivunumero kuponkiin tai sähköpostiviestiin ja lähetä vastaukset 28.2.2025 mennessä osoitteella Stevecolehti, Steveco Oy, PL 44, 48101 Kotka tai elina.harjama@steveco.fi. Voit osallistua kisaan myös Pollarista löytyvällä sähköisellä lomakkeella.
Osallistuneiden kesken arvotaan Stevecotuotepalkintoja. Huomaathan, että ristikon ja joulukisakupongin voi lähettää samassa kirjekuoressa!
Poro löytyi sivulta: Nimi: Yhteystiedot:
Laituripaikka löytyi
Syyskisassa etsittiin sanaa laituripaikka ja löytyihän se. Vastauksia tuli melkeinpä ennätysmäärä. Internetistä löytyvä arvontakone Melondia arpoi vastaajien joukosta seuraavat onnekkaat:
Juha-Pekka Välilä, Kotka Mathias Rosqvist, Kotka Tommi Roti, Kotka
Sähköpyöräily
kasvattaa suosiotaan
Kilometrikisa 2024 oli ennätysten kisa, kun mukana oli ensi kertaa yli 3 000 joukkuetta ja yli 40 000 polkijaa. Poljettuja kilometrejä kirjattiin yli 31 miljoonaa.
Stevecolaisten joukkue oli viidennen kerran mukana kisassa. Tällä kertaa pyöräilijöiden määrä sijoitti joukkueen Piensarjaan, jossa sijoitus oli 999. (2 797 joukkuetta). Ajettuja kilometrejä kertyi 10 950 km.
Stevecolaisten Top 5-fillaristit ovat Teemu Koivunen, Ismo Silvo, Mikko Joenpolvi, Anssi Hellberg ja Ari Kolsi.
Merkillepantavaa kisatuloksia katsellessa on sähköpyöräilijöiden osuuden kasvu. Se ei ole ollenkaan huono asia, sillä sähköpyörän on tutkittu alentavan kynnystä lähteä fillarilenkille tai taittaa työmatka auton sijaan pyörällä.
Kisassa jaettiin kaksi lahjakorttipalkintoa. Toinen meni eniten kilometrejä fillaroineelle Teemu Koivuselle ja toisen saaja arvottiin kaikkien osallistuneiden kesken. Onnettaren suosikki oli Janne Rintala
Eläköityvä,
haluatko Stevecolehden jatkossakin?
Posti tuo Steveco-lehden kotiosoitteeseen niin kirjoilla oleville kuin eläkeläisille. Yhteystietoja ei kuitenkaan siirretä automaattisesti osoiterekisteristä toiseen, vaan eläkkeelle jäädessäsi sinun on allekirjoitettava lomake, jolla hyväksyt tietojen tallentamisen. Lomake toimitetaan palkkakonttoriin.
Kun muutat, uusi osoite palkkikseen!
Ovatko osoitetietosi ajan tasalla? Kun muutat, ilmoita uusi osoitteesi palkkaosastolle. Paras tapa on ilmoittaa muutoksesta sähköpostitse osoitteeseen palkkahallinto@steveco.fi.
Vuoden 2025 kalenteri
Vuoden 2025 seinäkalenteria on kyselty kovasti aulapalvelusta. Ensi vuodelle ei kalenteria ole tehty, mutta päätös ei ole lopullinen. Jos vuodelle 2026 tehdään taas tuttu kalenteri, ilmoittelemme siitä viimeistään syksyn 2025 lehdessä. On ollut ilo huomata, miten tykätty kalenterimme on.
Poisnukkuneet
Omaisten toivotaan ilmoittavan poisnukkuneista stevecolaisista joko sähköpostitse palkkahallinto@steveco.fi tai puhelimitse aulapalveluun 044 2323 271.
Teemun fillariretkivarustus kuvattuna Siikajoella Tauvon rannassa.
Kuva: Teemu Koivunen
Löydä minut!
HISTORIAN HAVINAA 1994
Vuoden 1994 ensimmäisessä Steveco-lehdessä kerrottiin, ettei edellisvuonna julistettu nimikilpailu tuottanut tulosta. Steveco-lehdelle oli siis haussa uusi nimi. Sitä ei 44:n ehdotuksen joukosta löytynyt, mutta Stevartti ja Polsteri pääsivät hopea- ja pronssisijoille. Muistelen, että myöhemminkin oli joku nimikilpailu, mutta olisikohan silloin etsitty uutta nimeä Steveckoselle. Kyseinen sisäinen tiedote on sekin historiaa jo, viimeinen julkaistiin maaliskuussa 2018.
Steveco-lehdessä 2/1994 käsiteltiin laajasti yrityksen ja ammattioppilaitoksen yhteistyötä. Tuolloin käynnistettiin pikavauhtia transito- ja tuontihuolitsijan lisäkoulutus, jossa painotettiin erityisesti suoriutumista Venäjän ja kauttakulkuliikenteen ongelmista. Kurssin toteutuksessa käytettiin ensimmäistä kertaa ammattinäyttelijöitä: Kotkan kaupunginteatterin Elina Marttila ja Antti Leskinen esittivät ”Meneekö rekka Moskovaan”. Nähtäväksi jää, miten esitettyä rekkakuskin ja huolitsijan välistä konfliktia kurssilaiset pystyvät käyttämään hyödykseen, totesi aikuiskoulutusjohtaja Arto Andersson. Esitystä näkemättä kokemuspohjalta voin sanoa, että näyttelijän lahjoista ja improvisoinnista oli noissa tilanteissa monesti hyötyä, kun sanat loppuivat.
Haminan yksiköllä oli 30 vuotta sitten kumiluokka 8G Vehkalahden yläasteelta. Oppilaat vierailivat keväällä tutustumassa Stevecoon, pistivät joukon stevecolaisia vastaamaan tiukkoihin kysymyksiin ja testasivat näiden peruskouluosaamista. Lehteen kertyi kerrassaan loistavaa materiaalia, jonka nuoret toimittajat päättivät näin: Opiskelu meiltä sujuu aktiivisesti, joskus jopa interaktiivisesti.
Vehkalahden yläasteen 8G oli Haminan yksikön kummiluokka 30 vuotta sitten. Mahtaako joukossa olla nykystevecolaisia?
Joulutervehdykset
Hyvä joulua ja onnellista uutta vuotta 2025
Kotkan Satamatyönjohtajat Pro ry
Kotkan Ahtaustyöntekijät ry Toimikunta
toivottaa jäsenistölleen ja koko Stevecon henkilökunnalle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025
Koulun hauskin oppiaine on välitunti. Myös ruokatunnilla viihdymme hyvin. Koulussa on käytävä – ja naulakko. 1994 Hietaseen valmistui Rekka-Center, Haminaan ostettiin Felixtowesta Gottwald 280, Palokangas 3-laituri sai lokakuussa järjestetyissä avajaisissa nimen EU-1 ja ympäristöasiat kirjattiin ohjelmaksi, joka käsitti yleisen siisteyden ja järjestyksen, päästöt, jätehuollon ja varautumisen ympäristöonnettomuuksiin. Tähän liittyen haettiin mm. kokemuksia sähkötrukeista. -eh
Rauhallista joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle 2025
toivottavat
Ammattiliitto Pron
Stevecon toimihenkilöt
Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta jäsenistölle ja heidän perheenjäsenilleen sekä kaikille stevecolaisille
Helsingin Ahtaustyöntekijät ry
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2025
toivottaa AKT:n toimihenkilöt
Hyvää joulua ja oikein onnellista uutta vuotta 2025
Haminan Ahtaustyöntekijät ry
Kotkan Sataman Eläkeläiskerho toivottaa
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta jäsenille ja lukijoille
Haminan sataman eläkeläiskerho toivottaa
Rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta 2025
Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2025!
Stevecon Ylemmät
Toimihenkilöt ry
RISTIKKO 3/2024
Sanaristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme esinepalkintoa
Jouluristikon palautus viimeistään 28.2.2025: Elina Harjama, Steveco Oy, PL 44, 48101 Kotka tai elina.harjama@steveco.fi
Nimi
Osoite
Seuraava Steveco-lehti ilmestyy huhti-toukokuussa 2025. Lehteen tarkoitettu materiaali tulee toimittaa Steveco-lehden toimitukseen viimeistään 1.4.2025 Steveco Oy, PL 44, 48101 Kotka tai elina.harjama@steveco.fi
Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutokset henkilöstöhallintoon: palkkahallinto@steveco.fi tai p. (05) 23 231. Eläköityvät huom., jos haluat lehden jatkossakin kotiisi, muista allekirjoittaa suostumus henkilötietojen säilyttämiseen osoiterekisterissä.
STEVECO
Ristikkovoittajat 2/2024 Ristikon 2/2024 ratkaisu
Harri Jukkara, Kotka Jorma Hilska, Hamina Ismo Kurvinen, Kotka