STEVECO
HENKILÖSTÖLEHTI 1 / 2025
PÄÄKIRJOITUS
Stevecolaiset,
Yhtiömme on viime aikoina joutunut kohtaamaan suuria muutoksia ja olemme joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä toiminnan tehostamiseksi. Henkilöstövähennykset koskettavat meitä kaikkia, mutta yhdessä pärjäämme varmasti.
Haluan kiittää teitä kaikesta sitoutumisesta ja ponnisteluista paremman tulevaisuuden puolesta. Olen ylpeä siitä, miten olette osoittaneet ammattitaitoa ja joustavuutta vaikeissa tilanteissa. Olette olleet merkittävässä roolissa yhtiömme suunnanmuutoksessa. Viime vuoden hieman parantunut tulos antaa meille varmuutta siitä, että olemme oikealla tiellä.
Vaikka tämä vuosi on edelleen haastava, uskon vahvasti, että voimme selät-
tää vaikeudet ja katsoa tulevaisuuteen luottavaisina. Hiljattain päättyneet ja parhaillaan vielä käytävät muutosneuvottelut avaavat uusia mahdollisuuksia ja olemme matkalla kohti kannattavampaa tulevaisuutta. Ensi vuoden odotetaan tuovan mukanaan jo parempaa ja voimme kääntää yhtiön kurssin kannattavalle pohjalle.
Jatketaan hyvää yhteistyötä ja tuetaan toisiamme. Yhdessä olemme vahvoja ja saavutamme tavoitteemme. Kiitos vielä kerran kaikille panoksestanne ja sitoutumisestanne.
Hyvää kevättä kaikille stevecolaisille ja läheisillenne.
– Ari-Pekka Saari Toimitusjohtaja
Kansikuva: Anu Karnaattu.
STEVECO-lehti on Steveco Oy:n henkilöstölehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuonna 2024.
Julkaisija: Steveco Oy, Kirkkokatu 1, PL 44, 48101 KOTKA puhelin 05 23 231 www.steveco.fi
Osoitteenmuutokset ilmoitetaan palkkaosastolle palkkahallinto@steveco.fi tai p. (05) 23 231
Painopaikka:
Painokotka Oy, Kotka
Paperi: 100 g KymPrint
Paperille on myönnetty
Pohjoismainen ympäristömerkki.
Päätoimittaja: Elina Harjama
Taitto: CheckPoint Production Oy
Toimitusneuvosto:
Katja Hitchman
Heli Hyttinen
Anu Karnaattu
Tuomas Tiainen
Elina Pajunen
Ari-Jussi Paronen
Petri Rantala
Teijo Töttö
Päivi Pirtilä
Ari-Pekka Saari
VUOSI 2024 PÄHKINÄNKUORESSA
TAHTAUSMÄÄRÄ 9,9 M
TONNIA
KONTIT 443 500 KPL
LIIKEVAIHTO 142,2 M€
HENKILÖSTÖMÄÄRÄ
788
Steveco Oy 630
Levillä jatketaan
Stevecolaisilta kyseltiin maaliskuussa ajatuksia Levin mökistä ja ylipäätään mieluisimmasta lomakohteesta. Vastauksia tuli oikein hyvä määrä.
Vastaukset on luettu huolella ja niistä korostui päällimmäiseksi lomakohteen sijainti Lapissa. Seuraavina korostuivat edullinen vuokra, vuokraan sisältyvät laskettelu- ja kylpyläliput sekä lemmikkiystävällinen mökki.
avaraa sekä kontteja käsiteltiin vähemmän edellisen vuoden volyymiin nähden. Käsittelymäärien lasku johtui poliittisista työtaisteluista ja liikennemäärien alenemisesta. Sekä konsernin että emoyhtiö Steveco Oy:n liikevaihdoissa sen sijaan oli kasvua edellisvuoteen nähden.
Työturvallisuus kehittyi myönteisesti ja tapaturmataajuus laski tasolle 24. Erityisen merkittävinä saavutuksina olivat tapaturmista aiheutuneiden poissaolopäivien väheneminen. Tuotantoyksiköissä viikoittain järjestettävissä turvallisuustilaisuuksissa on lisätty tietoisuutta työturvallisuudesta ja tapaturmien syntymisen ennaltaehkäisystä. Sairauspoissaolot ovat jatkaneet laskuaan viime vuosina ja olivat konsernitasolla noin 7 % vuonna 2024.
IT-hankkeissa on panostettu digitalisaatiostrategian mukaisten hankkeiden toteuttamiseen. Asiakasrajapinnassa on kehitetty yritysten välistä sanomaliikennettä. Tullin järjestelmäuudistus teetti edelleen paljon muutostöitä ja testausta, jotka jatkuvat vuonna 2025. Teknisen tietoturvatason nostamiseen ja kyberturvallisuuteen kiinnitettiin huomiota. Satamayksiköissä käytettävien toiminnanohjausjärjestelmien kehitystyötä jatkettiin tavoitteena tehostaa kokonaisprosessien ohjausta ja hallintaa saapuvasta liikenteestä aina ahtaukseen saakka. Konsernissa on sertifioidut standardien ISO9001, ISO14001 ja ISO45001 mukaiset laatu-, ympäristö-, työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmät, jotka muodostavat toimintajärjestelmän perustan.
Hiilidioksidipäästöjen alentaminen työkoneissa on yksi Steveco-konsernin keskeisistä tavoitteista. Ensiopäästölaskentaohjelmiston avulla seurataan päästöjä ja simuloidaan suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksia päästöihin. Vuoden 2025 merkittävänä tavoitteena on CSRD-raportointiin valmistautumisen ohella selkeyttää vastuullisuuteen liittyvien datakokonaisuuksien hallintaa sekä tehostaa tiedolla johtamista ja raportointia.
Konsernin toimintakertomus löytyy Pollarista ja yhtiön verkkosivuilta toukokuussa pidettävän yhtiökokouksen jälkeen.
Saimme paljon hyviä ehdotuksia kesäkauden aktiviteetteihin. Selvitämme mm. pyöränvuokrausmahdollisuutta, joka olisi vaihtoehtona kylpylälipuille.
Vastauksissa nousi esille mökin siisteys ja siivoaminen. Kenenkään ei pidä joutua aloittamaan lomaviikkoaan siivoamalla. Mökkiin on mahdollista tilata omalla kustannuksella lähtösiivous, jos siihen ei itsellä riitä aikaa tai halua.
Vastausten perusteella mökki vuokrataan jatkossakin Leviltä. Jatkamme vuokrasopimusta Aada Q:n kanssa.
– Hanna Metsola
SANIA JA TEEMU LÄHTIVÄT UUSILLE URILLE
Teemu Neuvonen laski stevecolaisten palkkoja neljä vuotta, mutta nyt hän on tietohallintoosastolla ihan toisenlaisissa tehtävissä.
Helmikuussa päättyneiden Kotkassa käytyjen sopeuttamis- ja muutosneuvottelujen lopputuloksena Stevecolla työskentelevä henkilöstö väheni 47 henkilöllä. Vähennykset koskivat kaikkia henkilöstöryhmiä ja ne toteutuvat vapaaehtoisratkaisuin ilman irtisanomisia. Lisäksi neuvotteluissa sovittiin erilaisia toiminnallisia muutoksia.
Näiden ja kevään 2024 neuvotteluiden päätyttyä Steveco Oy:n tuotantoyksiköissä ja osastoilla on oltu uuden edessä ja tehtäviä on järjestelty uudelleen.
Sania Mäntysen mielestä ajankohta työnkuvan vaihtamiseen oli hyvä 30 huolintavuoden jälkeen.
Sania Mäntynen ja Teemu Neuvonen ovat kaksi ihan uusiin työkuvioihin talon sisällä siirtynyttä.
Teemu tarttui tilaisuuteen
– Toimenkuvaani kuuluvat resurssi- ja laskutusjärjestelmien (Ressu ja Sofi) sekä taloushallinnon järjestelmien ylläpito- ja kehitystehtävät. Ressuun ja Sofiin on tulossa kevään aikana muutoksia, joita olen päässyt määrittelemään. Olen päässyt osallistumaan myös
talouden uuden raportointijärjestelmän käyttöönottoon, kertoo Teemu Neuvonen, jonka kustannuspaikka ja työtehtävät ovat kokeneet täysimittaisen mullistuksen.
Teemu oli ensimmäisen kerran kesätöissä palkkiksessa 2020 ja keväällä 2021 hän aloitti palkkiksessa täyspäiväisesti. Helmikuun lopussa hän siirtyi pääkonttorin kakkoskerrokseen tietohallintoon.
– IT-alan osaamiseni perustuu aika lailla itsenäiseen tietokoneella puuhasteluun ja pari vuotta sitten verkossa suoritettuun ohjelmoinnin peruskurssiin. Kurssimateriaalit on pitänyt kaivaa taas esiin muistin virkistykseksi.
– Mielenkiinto IT-alaan heräsi ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, jonka seurauksena suoritin edellä mainitun kurssin. Nyt kun tuli mahdollisuus siirtyä IT-hommiin ja vielä ennestään tuttuun taloon, niin päätös oli helppo.
– Mitään yllättävää ei oikeastaan ole tullut vastaan, mutta todella paljon uusia asioita olen oppinut jo reilussa kuukaudessa.
Huolinnasta hankintoihin
– Hankintakoordinaattorin toimenkuva on nimenmukaisesti hankinnat, niiden suunnittelu ja koordinointi. Mitä kaikkea juuri minun toimenkuvaani kuuluu, selvinnee tarkemmin tulevaisuudessa, sanoo Sania Mäntynen, joka tarttui sisäiseen hakuun, tuli valituksi ja aloitti uudessa tehtävässä maaliskuun puolivälissä.
– Ensimmäiset viikot olen pääasiassa tutustunut yksiköiden hankintatarpeisiin, opetellut hankintajärjestelmien käyttöä, oman sekä tavaran toimittajien.
– Tulevaisuudessa, juoksevien töiden ohella, pyrin omalta osaltani kehittämään hankinnan suunnitelmallisuutta, seurantaa, analysointia, jopa kustannustehokkuutta.
– Aina ja edelleen iloisesti yllättävä asia on Stevecon ihmiset. Kysymällä saa aina apua, ja ihmiset kertovat mielellään enemmän kuin mitä osaan kysyä, mikä on todella hyvä asia. Muuten työ vaikuttaa hallitulta kaaokselta, kuten etukäteen kuvittelinkin, päivät ja aika kuluvat todella nopeasti.
– On ollut kiva opetella sekä oppia uutta. Joka päivä ja koko ajan oppii jotain uutta, mikä on kiva ja positiivinen asia. Uudessa onnistumisen tunne on varsin mukava ja se lisää intoa ja motivaatiota oppia lisää. On hyvä tunne olla innostunut työstään.
– Hanskat eivät ole hukassa, mutta opeteltavaa niihin mahtuu vielä paljon, Sania nauraa.
Sanian toimipiste on pääkonttorin kakkoskerroksessa, mutta lopullinen työpöydän paikka on vielä auki. Hänellä on etätyömahdollisuus ja myös työ itsessään vaatii liikkumista toimipisteiden välillä. Huhtikuun loppuun saakka Saniaa perehdytti ostaja Jari Hyvärinen.
Sania siirtyi hankintaorganisaatioon työskenneltyään 30 vuotta huolinnassa.
– Tulin Stevecolle vuonna 1995 suoraan sen hetken transitohuolinnan kuumaan painekattilaan. Jatkuva maailman muutos on pitänyt huolen, ettei tylsiä hetkiä työn parissa juuri ole päässyt tulemaan.
– Steveco Logisticsilla ehdin tehdä ajojärjestelyä ja transito- sekä vientihuolintaa.
Hankintakoordinaattorin tehtävä tuli sisäiseen hakuun helmikuun alussa.
– Hankintatoimi kiinnosti, koska se on erittäin tärkeä ja merkittävä osa yrityksen toimintaa. Tehtävä vaikutti myös sellaiselta, missä minun vahvuuksillani, joita ovat organisointikyky, tarkkuus, viestintä ja taloudellinen ajattelukyky, voisi olla käyttöä ja pärjätä ihan kivasti.
– Myös ajankohta työnkuvan vaihtamiseen oli itselleni hyvä. Hankinnat ovat osa talouden organisaatiota. -eh
Yksi iso muutos entiseen Sanian uudessa työnkuvassa on liikkuminen. Askeleita kertyy päivän mittaan tuhansia ja kypärä on mukana kulkevan läppärin ohessa tärkeä varuste.
EHSQ MANAGERIN MATKASSA
EHSQ manager – mitä sellainen päällikkö tekee, kysytään minulta usein.
EHSQ tulee sanoista ympäristö (environment), työterveys ja työhyvinvointi (health), turvallisuus (safety) ja laatu (quality). Se mitä näiden asioiden parissa arjessa teen eri sidosryhmien kanssa onkin jo toinen tarina.
Teksti: Tiina Porkka, kuva: Johannes Wiehn
Hyvin kliseemäisesti voisin todeta, että yksikään työviikko tai työpäivä ei ole samanlainen, ja hyvä niin. Työssäni pyrin miettimään eri osapuolia kuunnellen mitä voisimme tehdä eri tavalla tai mitä hyväksi koettuja asioita vahvistaa. Tämän lopputulemana työmme on turvallisempaa, tehokkaampaa ja myös työtyytyväisyys paranee. Viikkoni alkaa lyhyellä vastuullisuuskatsauksella edelliseen viikkoon, jonka käsittelen tuotannon johdon maanantain aamupalaverissa. Samalla kuulen mitä tuotantoyksiköillä ja myynnillä on meneillään ja miten nämä tulisi huomioida omaan vastuualueeni kentässä. Päivistä riippuen palavereja, joko läsnä tai virtuaalisesti Teamsin välityksellä, on enemmän tai vähemmän. Sisäisten palaverien lisäksi tapaan paljon ulkopuolisia kumppaneitamme.
Kaksi työhyvinvointiprojektia käynnissä
Edeltäjäni Stevecolla ovat rakentaneet hyvää perustaa eri osa-alueiden osalta ja nyt on aika saattaa niitä maaliin yksi kerrallaan. Tällä hetkellä vedän aktiivisesti työkuntoprojektia, jonka lopputulemana jokaisella on nimetty esihenkilö ja pystymme paremmin ennalta miettimään toimenpiteitä sairauspoissaolojen vähentämiseksi ja työssä jaksamisen tueksi. Yksi näkyvä osa tätä on työkuntokeskustelut. Toinen työhyvinvointia koskeva isompi projekti on toimihenkilöiden työssäjaksamisen sekä itse työn kehittäminen. Tähän liittyen mietimme niin työterveyden kuin ulkopuolisten toimittajien kanssa erilaisia ja eritasoisia toimenpiteitä. Turvallisuuden osalta teemme jatkuvasti ja joka hetki toimenpiteitä eri tasoilla organisaatiota. Turvallisuuskulttuuri ei ole irrallinen osa organisaatiokulttuuristamme, vaan sitä voisi kuvata sanoilla ”mikä on tapamme toimia”. Omalta osaltani haluan viedä turvallisuuskulttuuriamme positiiviseen suuntaan. Meidän on tärkeää oppia ymmärtämään mikä tapahtumaketju on johtanut esimerkiksi tapaturman sattumiseen ja mitä tulee tehdä, jotta riski sen uudelleen tapahtumiseen pienenee tai parhaassa tapauksessa poistuu. Positiivinen organisaatio – tai turvallisuuskulttuuri ei tarkoita asioiden maton alle lakaisemista. Päinvastoin se on mitä suuremmissa määrin kannustavalla ja valmentavalla tavalla johtamista. Syyllisten etsiminen on historian havinaa. Kannustankin ihan jokaista ottamaan tavaksi kirjata Umbrellaan turvahavaintoja, jotka ovat yksi osa tärkeää ennakoivaa työtä.
Turvallisuus ei ole vain fyysistä turvallisuutta kentällä. Näinä aikoina niin toimitilaturvallisuus kuin henkilöturvallisuus korostuvat. Olen mukana mm. satamien turva/ISPSryhmässä, jossa jaetaan ajankohtaista tilannetietoutta ja sovitaan yhteisistä käytänteistä.
Osa vastuullisuutta on ympäristöasiat eri muodoissa. Ympäristölaskentaa Stevecolla on tehty jo ansiokkaasti
vuosia. Seuraava askel olisi standardoida laskenta yleisen ISO14083-standardin mukaisesti, joka on yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista malleista. Päästöjen vähentäminen on osa strategiaamme, johon paine tulee hyvin vahvasti EU-tasolta.
Kestävyysraportointia ja kaksoisolennaisuusarviointia
Steveco raportoi ensi vuoden alussa ensimmäisen kerran EU:n kestävyysraportoinnin mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että vastuullisuusluvut tulevat talouslukujen rinnalle vuosikertomukseen. Kestävyysraportointiin valmistautumista on tehty jo viime vuoden lopulta saakka. Tällä hetkellä olemme saaneet kaksoisolennaisuusarvioinnin valmiiksi eli tunnistaneet olennaisimmat asiat, joilla Steveco vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön sekä miten yhteiskunnan ja ympäristön muutokset vaikuttavat Stevecon toimintaan ja talouteen. Kestävyysraportointi on iso ponnistus, mutta samalla oiva paikka kirkastaa yrityksen poliitikoita ja kehittää omaa toimintaa. Emme raportoi vain raportoinnin ilosta, vaan pyrimme parempaan. Pienempänä kiertotalouteen liittyvänä toimena olemme kartoittaneet jätehuoltomme toimivuutta eri toimipisteillä koko konsernin osalta. Kartoitus valmistuu lähiviikkojen aikana. Lopputulemana toimipisteillä on oikeanlaiset ja järkevästi merkityt jäteastiat- ja lavat sekä palvelukuvauksemme vastaa todellisuutta niin dokumentoinnin kuin laskutuksen osalta.
Minulla on stevecolaisuutta tätä juttua kirjoittaessani noin neljä kuukautta takana. Neljä kuukautta on lyhyt aika, mutta tunnen päässeeni hyvin mukaan osaksi työyhteisöä. Paljon on vielä oppimista ja muistamista, mutta kysymällä ja olemalla kiinnostunut ihmisistä on päässyt jo pitkälle.
Yhdessä tekeminen on parasta
Parasta työssäni on ehdottomasti ihmisten kanssa yhdessä ja yhteistyössä tekeminen. Ajattelen, että minun tehtävänäni on vastuualueeni prosesseja kehittämällä mahdollistaa toisten onnistuminen. Vain yhdessä tekemällä ja yhteinen suunta mielessä pitämällä tämä onnistuu. On ollut mukava päästä seuraamaan ammattilaistemme työtä kentällä. Vaikka olen koko työurani ollut logistiikka-alalla, en ole koskaan tiennyt miten monipuolinen ahtaajan työ voi parhaimmillaan olla, puhumattakaan satama-alan eri puolista.
Mukavaa kevättä kaikille ja tervetuloa taloon kesälomittajille!
STEVECOLAINEN
UUSI TYÖ ON NÄYTTÄNYT ESALLE SATAMATYÖTÄ IHAN UUDELTA KANTILTA
– Ihan kuin ei olisi koskaan ollut satamassa töissä, niin paljon on tullut eteen ihan uusia näkökulmia, naurahtaa Esa Luukkonen, jolla on takana yli 20 vuoden työura Hietasessa. Marraskuussa hän aloitti nostoapuvälinetarkastajana.
Tai ehkä pitää vielä puhua nostoapuvälinetarkastajan oppipoikana.
– Minun pitää opiskella 30 vuoden kokemus neljässä kuukaudessa, Esa sanoo viitaten häntä uuteen työhön perehdyttävän Mikko Mannisen pitkään uraan Stevecolla.
– Mikko on todennut, että kun aikanaan opetan seuraajaa itselleni, alan olla oppinut kaiken. Minulla taitaa olla joku 20 vuotta työuraa jäljellä.
Kun Mikon seuraajan haku avattiin viime vuonna, Esa näki siinä mahdollisuuden kokeilla jotain uutta.
– Ajattelin, että nyt on vielä sellainen ikä, että voin opiskella uutta. Minulla on myös halu tehdä mahdollisimman pitkä työura Stevecolla ja kouluttautua. Olin ollut pitkään tallimiehenä ja tiesin siitä kaiken eli se oli aika rentoa hommaa.
Esan ura stevecolaisena alkoi ensin kesätöissä, 1998–99 talven hän oli tilapäiskäsiahtaajana Kantasatamassa, vuodesta 2002 vakinaisena ahtaajana ja viimeiset reilut parikymmentä vuotta tallimiehenä.
– Hietasessa tein viimeisinä vuosina lauantaivuorot sekä ylityöt rannan puolella.
Kirjallisten töiden määrä yllätti
Uuteen työhön perehtymiseen liittyen Esa kävi maaliskuussa satama-alan työsuojelukurssin. Keväällä edessä on Kiwa Inspectan järjestämä parin päivän nostoapuvälineiden tarkastajakoulutus ja sen päätteeksi loppukoe ja lupa tehdä viralliset tarkastukset.
– Aikaisemmin lupaan vaadittiin insinöörin paperit ja viisi vuotta työkokemusta, mutta nyt sitä on vähän kevennetty. Minun koko aiempi työhistoria on listattu ja lisäksi pidän työpäiväkirjaa Excelissä ja nämä kaikki lähetetään Inspectalle. Kurssilla käydään kaikki tarkastajan lupaan tarvittavat asiat läpi, mutta kyllä minä olen suurimmaksi osaksi Mikon opetusten varassa.
– En tiennyt etukäteen kovin paljon tästä työstä, mutta dokumentoinnin määrä yllätti täydellisesti. Ihan jokaisesta nostoliinasta lähtien kaikki tarkastetaan joka vuosi. Tarkastuskohteita on yli tuhat. Vuoden aikana käydään läpi kaikki yksiköt eli Hietanen, Mussalo, Vuosaari sekä Stermin yksiköt ja myös alihankkijoille tehdään tarkastuksia.
– Otan id-numerot talteen ja syötän tiedot koneelle. Sekin on yllättänyt, miten paljon tähän työhön liittyy läppärin edessä istumista ja kirjallisia töitä. Siinä on ollut opettelemista. Välilä teen niin, että teen puoli päivää fyysisiä katsastuksia ja puoli päivää kirjallisia töitä.
Jokaista nostoa edeltää pitkä valmistelu
Excelin käyttö on tullut todella tutuksi. Mikko on opettanut käyttämään erikoisnostolaskuriohjelmaa ja tekemään nostosuunnitelmia Excelillä. Olen saanut häneltä lisänimen Exceli-Esa. En tiennyt, että Excelin saa piirtämäänkin.
– Mikko muistaa suoraan millä nostetaan ja millä alustoilla, mutta minulle se on kaikki aika lailla uutta ja menee aikaa, että alan muistaa.
– En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että jokaista nostoa edeltää pitkä valmistelu, joka alkaa myynnin ja terminaalin välisestä sähköpostiliikenteestä. Jonkun noston takana saattaa olla kuukausien homma. On ollut tosi mielenkiintoista nähdä satamatyötä ihan toiselta kantilta ja tutustua esimerkiksi myynnin ja vuoromestareiden työhön. Nostoapuvälinetarkastajan työhön kuuluvat myös hankinnat. Varaosat, tarvikkeet, työkalut, nostoketjut, katsastusvärit ja mitä milloinkin tarvitaan, haetaan itse kaupasta tai tilataan, toki hankintaosaston luvalla.
Mikko kouluttaa Esaa kaksi päivää viikossa vielä huhtikuun loppuun. Sitten Esa on omillaan.
– Hetki menee vielä ennen tutkintoa ja sen jälkeen voi itse tehdä virallisesti tarkastukset. Minulla on toukokuusta alkaen oma työpöytä Satamatekniikan tiloissa ja Antti Sipola ja Jukka Muuri ovat minulle iso apu ja tuki. Heillä on kaikesta tietotaitoa ja yhdessä voidaan ainakin selvittää ja löytää ratkaisut.
Vuorokausirytmikin meni uusiksi
Monen muun uuden asian lisäksi Esa on joutunut totuttelemaan uuteen vuorokausirytmiin, sillä hän tekee nyt ensimmäistä kertaa elämässään pelkkää aamuvuoroa.
– On ollut iso totuttelu, että kaikki illat ovat vapaat ja harrastamiseen vapautuu tunteja. Iso hyvä asia on, että pääsen poikien futisharkkoihin mukaan joka viikko. Sekä 13-vuotias Aleksi että 11-vuotias Oliver pelaavat jalkapalloa KTP:ssa.
– Pojat ovat innostuneet myös kalastuksesta ja me hommattiin pieni pulpettivene, jolla on helppo lähteä kalaan. Vaikka välillä tuntuu, ettei ole omaa aikaa, pidän tärkeänä olla poikien tekemisissä mukana niin kauan he sitä haluavat.
Aiemmin mm. lentopalloa ja kilpaveneilyä harrastanut Esa on hurahtanut maastopyöräilyyn.
– On hienoa päästä polkemaan rannoilla ja pysähtyä katselemaan välillä maisemia. Kokeilin aiemmin maantiepyöräilyäkin, mutta tästä pidän enemmän. Pistän joskus pyörän veneeseen ja ajan johonkin saareen pyöräilemään.
Liikunnallisten aktiviteettien lisäksi Esaa on nähty jo vuosia poliisina, lääkärinä ja vaikkapa rikoksen uhrina kotimaisissa TV-sarjoissa. Nyt niihin ei ole ollut aikaa.
– Viimeisin oli Salkkareissa hissin korjaaja. Kukaan ei katso Salkkareita, mutta silti hissin korjaajan on nähnyt hämmästyttävän moni, Esa nauraa. -eh
Tutkimuksilla ja kyselyillä on väliä
EezyFlow toteutti lokakuussa 2023 Steveco-konsernille henkilöstötutkimuksen. Sen vastausprosentti jäi harmittavan alhaiseksi kolmenkympin pintaan. Vastausaktiivisuus puhutti jälleen Vuoropuheluryhmässä maaliskuussa, kun mietittiin seuraavan tutkimuksen toteuttamista. Yksi perinteinen perustelu vastaamattomuudelle on ollut, ettei vastaamisella ole merkitystä, koska mikään ei kuitenkaan muutu. Aina jotakin on kuitenkin muuttunut, mutta asiasta viestiminen on ollut heikkoa. Onko tänä vuonna luvassa uusi tutkimus, siitä ei ole vielä päätöstä. Vuoropuheluryhmässä esitettiin mahdollisuutta vastata työaikana, esimerkiksi turvavarttien yhteydessä. Tällä voisi olla myönteinen vaikutus vastausaktiivisuuteen.
Huolinnassa oltiin pääosin tyytyväisiä
– Huolintatiimeissä ei noussut esiin erityisiä kehittämiskohteita, kun kävimme läpi vuoden 2023 tutkimuksen tuloksia. Kaikki olivat silloin pääpiirteittäin tyytyväisiä oloonsa, toteaa Steveco Logisticsin operatiivinen päällikkö Pauliina Lindholm – Esimerkiksi Stermin huolintatiimi ei ollut tulosten negatiivisista kohdista samaa mieltä. Kaikilla oli hyvä fiilis ja työmotivaatio kohdallaan. Tiimissä oltiin tyytyväisiä keskinäiseen joustoon ja omasta mielestään muuttavat toimintaa, jos kokevat tarpeelliseksi, Lindholm muistelee reilun vuoden takaisia keskusteluja.
Erityisiä kehityskohteita henkilöstötutkimuksesta ei noussut, mutta toisaalta toimintaa on pyritty kehittämään aina tarpeen vaatiessa. Muutosneuvottelujen sarja on sen jälkeen pitänyt fokuksen muissa asioissa. Nyt voisi olla hyvä aika uusia tutkimus, Lindholm jatkaa.
Tarvelähtöistä koulutusta ja tiedonkulkua
Konttioperoinnin johtaja Tapani Tolonen piti Mussalon ja Vuosaaren väelle viime vuoden alkupuolella henkilöstötilaisuudet, joissa käytiin läpi henkilöstötutkimuksen tulokset. Keskustelujen pohjalta kirjattiin terminaaleille omat kehityskohteet.
– Molemmissa yksiköissä yhtenä toimenpiteenä oli tarvelähtöisten koulutusten lisääminen. Tätä on tehty tasaisesti kyselyn jälkeen. Lisäksi tiedonkulkuun ja vies-
tintään on pyritty panostamaan turvatuokioissa, viikkokatsauksissa sekä erilaisissa infotilaisuuksissa. Varsinaisia henkilöstötilaisuuksia ei ole nyt hetkeen ollut, mutta niitäkin on tulevaisuudessa taas ohjelmassa, Tolonen lupaa.
– Koulutuksia olen seurannut ja tiedän, miten meillä on porukkaa koulutettu. Lisäksi turvatuokiot ja tilannekatsaukset ovat jatkuvassa seurannassa, kertoo Mussalon terminaalipäällikkö Fabrizio Ferrara
Työnkierto puhuttaa
– Näkisin että KCT:n osalta sovitut toimenpiteet ovat maalissa, paitsi se ikuisuuskysymys työnkierto. Näissä on kaksi eri aspektia. Jaoissa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon edelliset työtehtävät ja pyritään kierrättämään konetyö ja seisomatyö. KCT:ssä tuo on hankalaa koska meillä työ on suurimmilta osin konetyötä. Toinen aspekti on nonstop-kierron sisällä tapahtuva työkuvan vaihtuminen.
Yksi KCT:n kehityskohde oli palautteen antamisen kulttuuri. Palaute voi olla joko positiivista tai kehittävää. Sekä palautteen antaminen että sen vastaanottaminen ovat taitolajeja, jota jokaisen täytyy harjoitella.
– Osa toimenpiteistä on sellaisia, mitkä eivät välttämättä ikinä tule valmiiksi: viestintää tulee kehittää ja petrata jatkuvasti ja myös työnkierto on asia, mitä voi tarkastella monelta kulmalta ja sen parantamiseksi tulee yhdessä henkilöstön kanssa tehdä töitä jatkuvasti, Tolonen toteaa. – Näen erittäin tärkeänä, että kun yhdessä sovitaan asiat, joita kehitetään ja laitetaan parempaan jamaan, ne myös hoidetaan ja tehdään kuten on sovittu. Koulutukset ja työnkierto nousivat esille myös Vuosaaressa. Lisäksi korjaamon toiminta.
– HCT:n osalta kaksi kolmesta toimii sovitusti, mutta korjaamon toiminta ja siihen liittyvä tiedonkulku ei ole edennyt. Sisäisesti on pohdittu syitä ja kolme seikkaa nousi esille. Koneiden yleinen kunto, verrattain iso työmäärä korjaamolla ja heidän resurssinsa, kertoo Vuosaaren terminaalipäällikkö Jani Ylämäki.
– Mielestäni tilanne oli loppu- ja alkuvuodesta parempi, mutta nyt korjaamollekin on kohdistunut aika isoa painetta ja ehkä sen tiimoilta konekohtainen ”välittäminen” on jäänyt vähäisemmäksi. -eh
Artolle merkittävä tunnustus
Stevecon turvallisuuspäällikkö evp. Arto Kauppila on palkittu August Ramsayn Säätiön elämäntyöpalkinnolla työturvallisuuden ja riskienhallinnan edistämisestä.
Teksti ja kuvat: Lauri Kosonen, If Vahinkovakuutus Oy
Palkinto jaettiin juhlallisesti Ifin Suurasiakkaiden riskienhallintapäivässä Helsingissä 12.3.2025. Pronssisen tunnustusplaketin luovutti Ifin Suurasiakasliiketoiminnan Suomen johtaja Timo Koskela ja August Ramsayn säätiön puheenjohtaja Pekka Sarpila.
Turvallisuuspäällikkö Arto Kauppila on yli 40-vuotisella urallaan edistänyt satamaoperaattoriliiketoiminnan turvallisuutta laaja-alaisesti ja määrätietoisesti.
August Ramsayn säätiön hallitukseen kuuluu Suomen johtavia riskienhallintajohtajia, jotka yksimielisesti puolsivat palkinnon myöntämistä. Monelle heistä Arto Kauppila oli entuudestaan tuttu, ja hänen arvokas työnsä hyvin tiedossa ilman esittelyjä. Turvallisuus ja etenkin työturvallisuus ovat olleet Arto Kauppilan työn keskiössä pitkään, kuten myös kokemusten ja osaamisen jakaminen. Kauppila on kansallisesti tunnustettu turvallisuuden ammattilainen, joka on auttanut monia suomalaisia yrityksiä parantamaan turvallisuuskäytäntöjä ja kehittämään toimintaansa.
Arto Kauppilan mittava työ jää elämään satamaoperointitoimialalla ja kaikkien niiden yritysten turvallisuusympäristöissä, joihin hän on positiivisesti vaikuttanut.
August Ramsayn säätiö perustettiin vuonna 1929 kunnioittamaan suomalaisen teollisen palovakuutustoiminnan uranuurtajaa. Säätiö myöntää stipendejä, apurahoja sekä tunnustusplaketteja vahingontorjuntaan tai vakuutustoiminnan kehittämiseen osallistuneille henkilöille ja yhteisöille.
August Ramsayn säätiön puheenjohtaja Pekka Sarpila, Arto Kauppila ja If Suomen Suurasiakasliiketoiminnan maajohtaja Timo Koskela.
Satamakuraattoreilla on monipuolinen toimenkuva
Merenkulkijoille mahdollisuus jutella on yksi tärkeimmistä merimieskirkon palveluista
Suomen satamissa on seitsemän merimieskirkkoa, jotka palvelevat säännöllisesti neljäätoista eri satamaa. Merimieskirkko on kaikille avoin kohtaamispaikka. Kirkolla kävijöissä on merenkulkijoita, raskaan liikenteen kuljettajia ja muita satamassa liikkuvia ja työskenteleviä. Yksi merimieskirkoista sijaitsee Haminan satamassa, josta käsin palvellaan myös kaikkien Kotkan satamanosien kävijöitä. Haminassa merimieskirkko on ollut vuodesta 1961. Sen suojissa on minikokoinen kirkko hiljentymistä varten, Raamattuja peräti 32 kielellä ja paljon muitakin palveluita, joista yksi tärkeimmistä on mahdollisuus jutella satamakuraattori Mia Hirvosen kanssa.
– Olemme mukana ihmisten ja yhteisöjen ilossa, surussa ja arjessa ja suhtaudumme avoimesti ja myötämielisesti kaikkiin kävijöihin. Alttarilla voi hiljentyä, mutta kirkollista osuutta tarjoamme vain pyydettäessä, sitä ei tyrkytetä. Saamme kirkollista apua tarvittaessa lähiseurakunnista.
Puhelinkortit ja latauslipukkeet ovat ostetuin palvelu ja Mia sanookin välillä ole -
vansa kuin taannoisen telkkarimainoksen Saunalahti Missionaries. Puhelinkorttien avulla merimiehet voivat olla yhteydessä kotiin. Laivoilla on myös nettiyhteyksiä, mutta käyttö voi olla rajallista.
– Meillä on ilmainen wifi ja olen ollut monen perheen kanssa juttusilla, kun merimiehet haluavat näyttää mam Mian perheelleen.
Merimieskirkon suojissa on myös pieni kanttiini, josta voi ostaa naposteltavaa.
– Merimiehet tulevat pelaamaan biljardia, syömään sipsejä ja pähkinöitä ja juomaan laihaa kaljaa tai vain soittamaan kitaraa ja pianoa. Meillä on täällä myynnissä joitakin lämpöisiä vaatteita ja matkamuistoja. Suosituimpia matkamuistoja ovat pieneen tilaan mahtuvat magneetit.
Kaikenlaista kysytään
– Kuskaan porukkaa myös kaupungille tai minne ikinä haluavatkaan mennä. Minulla on tietty tuntimäärä viikossa käytettävissä toiminnan pyörittämiseen ja itse täytyy pitää huoli, ettei homma karkaa käsistä.
– Kerran sain 800 dollarin tipin vain tekemällä sitä työtä mikä minulle kuuluu eli vein kuukausikaupalla laivalla olleen kapteenin ostoskierrokselle Haminaan. Rahat menivät kirkon kassaan lahjoituksena.
– Kerran sain soiton, että tarvitaan sata kiloa suolaa laivan jäätyneen kannen sulattamiseen. Suola löytyi erään liikkeen elintarvikepuolelta. Kaikenlaista kysellään. Kerran piti löytää vihkipappi.
– Minulla on reppu, johon pakkaan puhelinkortteja ja muuta pientä, kun käyn laivoilla tapaamassa merimiehiä. Vastaanotto on aina ystävällinen. Vain jostain erityisestä turvasyystä laivaan ei päästetä.
– Merimieskirkolta saa kriisiapua laivoille onnettomuus- tai kuolemantapauksissa. Agentit ovat avainasemassa näissä tilanteissa, mutta hyvä se on olla tiedossa terminaaleissakin, Mia muistuttaa.
– Meillä suomalaisilla työntekijöillä on työterveys käytettävissä, jos jotain sattuu, mutta seiloreilla ei ole mitään kriisiapua. Esimerkiksi filippiiniläiset kokevat, että laiva on kirottu ja se täytyy siunata, jotta matka voi jatkua turvallisesti.
Tuttuun satamaympäristöön oli helppo sujahtaa
Mialle satama työympäristönä on ennestään tuttu, sillä hän teki toistakymmentä vuotta töitä huolitsijana.
– Oli helppo sujahtaa satamamiljööseen kymmenen vuoden tauon jälkeen, kun systeemit, paikat ja ihmisetkin olivat tuttuja. Huolinta-ajan jälkeen opiskelin sosiaalialaa ja olin muutaman vuoden töissä työvoimapalveluissa sosiaaliohjaajana ja kuntouttavana työvalmentajana sekä mielenterveyspuolella. Sosiaalialan koulutus on hyvä tässä työssä, joka on enemmän aikuissosiaalityötä kuin mitään muuta.
– Työ satamakuraattorina on tuonut elämään paljon uusia kokemuksia piispantarkastuksesta basaariorjaksi eli talkooapulaiseksi Hampurin Merimieskirkon joulumyyjäisiin.
Mia kertoo, että hänelle on tärkeää kokea, millaista merellä on. Paremmin ymmärtääkseen hän on ollut mukana seilaamassa jäänmurtajalla, rahtilaivalla ja merentutkimusaluksella.
Vuosaaressa tyypillinen kävijä on rekkakuski
Merimieskeskus eli Helsinki Seafarers’ Centre toimii Vuosaaressa arkkitehti Pentti Kareojan suunnittelemassa puurakenteisessa rakennuksessa. Sen suojissa toimivat Suomen Merimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto. Rakennus sijaitsee satama-alueen ulkopuolella Gate Housen naapurissa.
– Kuulun sekä Suomen Merimieskirkon keskustoimiston tiimiin että kotimaan tiimiin, kertoo satamakuraattori Taija Kivistö
Merimieskirkon ovesta astelee sisään vain harvoin merenkulkija, mutta sitä useammin raskaan liikenteen kuljettaja. Helsingin lisäksi Turussa Merimieskirkon kävijäkunnasta valtaosa on kuljettajia. – Laivojen satamassaoloaika on niin lyhyt, etteivät merenkulkijat ehdi tänne. Toki he soittavat, jos tarvitsevat jotakin. Sen sijaan minä lähden laivan päälle kerran kuukaudessa. Olen juuri lähdössä tekemään m/s Finnmaidilla kaksi reissua. Satamakuraattorin roolissa työni painopiste on seilauksessa.
Vapaaehtoiset käyvät laivoilla
Vuosaaren merimieskirkolla on kaksi vapaaehtoista, Paavo ja Tommi, jotka käyvät laivoilla. Jo 15 vuotta vapaaehtoistyötä tehnyttä Paavoa Taija sanoo merimieskirkkotyön oppi-isäksi ja perehdyttäjäksi laivatyössä. Taija toivoo, että käynnissä oleva uusien vapaaehtoisten haku tuottaisi tulosta. Laivoilla käyminen edellyttää ajokorttia sekä kielitaitoa, mutta monenlaista muutakin tekemistä löytyy kaikille halukkaille.
– Jouduimme pistämään rekkakuskien ahkerasti käyttämän saunan toistaiseksi tauolle. Toiveissa on avata saunat uudelleen parina iltana viikossa, jos vain saisimme sitoutuneita vapaaehtoisia. Se ei kuitenkaan tapahdu ennen ensi vuotta, sillä nyt saunasta on irrotettu sulake ja se samoin kuin pesuhuone toimivat varastoina, Taija nauraa viitaten Suomen Merimieskirkon 150-vuotisjuhlavuoteen.
– Kuljettajat voivat käydä pesemässä pyykkiä täällä ja ovat olleet ymmärtäväisiä, vaikkakin pahoillaan saunattomuudesta.
Merimieskirkolla järjestetään kerran kuukaudessa iltakirkko ja tarvittaessa muitakin
– Satamakuraattorin roolissa työni paino piste on seilauksessa, kertoo Taija Kivistö.
kirkollisia toimituksia, mutta muuten käytännön kristillisyys löytyy tavasta palvella. Ns. kirkkosalista on muodostunut kiinnostava retkikohde erilaisille ryhmille ja siellä järjestetään kokouksia ja tilaisuuksia.
Taija Kivistö on ollut merimieskirkon palveluksessa 2,5 vuotta. Sitä ennen hän toimi kirkon nuorisotyönohjaajana 25 vuotta, mitä hän pitää hyvänä pohjana nykyiseen työhön. Hän on kouluttautunut myös Hiljaisuuden jooga® -ohjaajaksi. Hiljaisuuden jooga® on kristillisen joogan muoto, jossa yhdistyvät kehollinen harjoitus, mielen rauhoittuminen ja hengellisyys. -eh
Latauslipukkeet puhelimiin ja magneetit matkamuistoiksi ovat merimieskirkon ostetuimpia palveluita, mutta on Mia Hirvosella muutakin myytävää, esimerkiksi sateenvarjoja.
Suukko II:n YouTube-kanavalla osa 121. Mikä ihmeen merimieskirkko kerrotaan HaminaKotkan merimieskirkosta ja Mia Hirvosen työstä.
Port Agency on Suomen suurin laivanselvitysyritys, se kattaa koko rannikon Haminasta Kemiin. Suurimpia asiakkaita on Finnlines, jolla on noin 3500 laivakäyntiä vuodessa Suomen satamissa.
LAIVANSELVITTÄJÄ ON HÄMÄHÄKKI SEITIN YTIMESSÄ
1990-luvulla Jouni Toropaisen aloittaessa teknisin työväline oli faksi. Nyt kaikki tieto siirtyy verkkoa pitkin.
Teksti: Elina Talvio, kuvat: Tero Talvio
Loppuvuonna 2011 tulli ja satamaviranomaiset tekivät tavanomaisen pistotarkastuksen laivalle nimeltä Thor Liberty. Rahtaajan edustajana oli mukana laivanselvittäjä Jouni Toropainen. Laivan rahtikirjaan oli merkitty lastina olevan raketteja. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, samanlaisia ilotulitusrakettilasteja saapui
satamaan harva se päivä. Tässä laivassa ei kuitenkaan ollut mitä tahansa raketteja vaan 69 kappaletta amerikkalaisia Patriot-ilmatorjuntaohjuksia. Näiden lisäksi lastina oli 150 tonnia puutteellisesti pakattua räjähdettä ja sen viereen lastattiin Kotkassa vielä ruosteista ankkurikettinkiä, joka löi kipinää satamanosturin käsittelyssä.
Satama ja koko Kotkan ilmatila suljettiin, kapteeni joutui kuulusteluihin. Ohjukset olivat matkalla Etelä-Koreaan. Noihin aikoihin Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välit olivat tulehtuneet, ja koko maailma seurasi tilannetta jännityksellä.
– Paine oli todella kova. Meitä pyydettiin Etelä-Korean suurlähetystöön Helsinkiin
selvittämään tilannetta. Eihän me uskallettu mennä, kun ei tiedetty mihin se olisi johtanut, muistelee Toropainen uransa kuumottavinta tapausta.
Laivanselvittäjä – jota kutsutaan myös meklariksi tai agentiksi – on varustamoa palveleva ja sen etuja ajava henkilö määräsatamassa. Työ on asiakaspalvelua, jossa pidetään yhteyttä kaikkiin laivan satamassaoloaikana asiaan liittyviin tahoihin: varustamoon, miehistöön, ahtaajiin ja viranomaisiin.
– Parhaita puolia työssä on, että ei ole kahta samanlaista päivää. Päivän aikana voi tulla vastaan asioita, jollaisia ei ole ikinä ennen tullut eteen mutta ei auta kuin lähteä selvittämään asiaa.
– Olemme ikään kuin hämähäkinseitin keskellä yhteydessä kaikkiin. Joskus työstä tulee kiitosta, toisinaan olemme kynnysmattoja, joskus meidät haukutaan vain siksi että joku pitää haukkua ja sen jälkeen kysytään, voisimmeko auttaa soittajaa, kuvailee Toropainen työtään.
Varustamot pitävät perinteikkäistä nimistä
Kotkan Kaivokadulla toimiston ikkunassa lukee C & C Port Agency ja sen alapuolella Dahlberg’s. Jälkimmäinen nimi paljastaa asiaa tuntevalle, että laiva-alalla nimillä on merkitystä.
Tarja Laurénin työnä on lasteihin liittyvä paperityö. Hän aloitti työuransa Cadenius & Grahnilla vuonna 1983 sahatavaraosaston konossementinkirjoittajana, ja tehtävänimike suomentui myöhemmin laivausasiakirjanlaatijaksi. Työ sisälsi ajoittain myös tullausta ja huolintaa.
Tehtävänimikkeet ja työpisteet ovat vuosien varrella vaihtuneet toimenkuvan juurikaan muuttumatta. Alan vanhoillisuus näkyy myös hänen työssään, sillä työtavat ovat kehittyneet varsin vähän vuosien aikana.
Tapa, jolla asiakirjat päätyvät paikasta toiseen, on muuttunut. 1980-luvulla ne kulkivat paperisena postitse, teleksillä tai faksilla, nyt verkkoa pitkin. Laurén on ollut kehityksen kelkassa koko ikänsä, sillä jo aloittaessaan työt hän naputteli asiakirjat tietokoneella sataman operatiiviseen tietojärjestelmään ja tulosti ne.
– Paljon on muuttunut, mutta perusasiat eivät ole muuttuneet. Kauppaa käydään ja tavara liikkuu. Näitä laivan manifesteja ja konossementteja tehdään varmasti jatkossakin, Laurén kuvailee.
Steveco päätti profiloida meklaripalvelun selkeämmin erilliseksi yksiköksi ja otti käyttöön vuodelta 1881 peräisin olevan omistamansa Dahlberg’s-nimen pöytälaatikosta. Varustamot kunnioittavat vanhoja nimiä, ja kahdesta yhtä hyvästä agentuurista ne ovat taipuvaisia valitsemaan sen, jolla on perinteikkäämpi nimi. Vuonna 2020
Finnlinesin laivat ovat Tarja Laurénille tuttuja paperilla, niiden asiakirjat ovat aina olleet hänen erikoisalaansa.
Dahlberg’s Agency sulautettiin osaksi C & C Port Agencya. Yhtiön nettisivuilla Kotkan toimipisteen nimenä lukee edelleen C & C:n lisäksi Dahlberg’s Agency.
– Laivausala on hyvin vanhoillinen. Nimet seuraavat mukana, vaikka tekijät vaihtuvat, kuvailee Toropainen.
Työ on tuonut Laurénille mukanaan pitkäaikaisia ystäviä, joista läheisimmät ovat peräisin uran alkuvaiheilta. Seija Metso opetti Laurénille kaiken mitä tämän tarvitsi tietää sahatavaran laivauksesta MajLen Lappi ja Birgit Arffman taas olivat Finnlines-spesialisteja. Ystävyyksiä on syntynyt moniin suuntiin, sillä työ on vaatinut laajaa kanssakäymistä niin tavarantoimittajien, huolintaliikkeiden, varustamoiden kuin monien muidenkin sidosryhmien kanssa. Toropainen on ensimmäisiä ammattikorkeakoulusta valmistuneita Suomessa. Vuonna 1993 Kotkassa aloitti metsäteollisuuden toiveesta merenkulun logistiikan pilottiluokka, josta hän valmistui vuonna 1997. Ammattikorkeakoulut aloittivat Suomessa valtakunnallisesti vuonna 1996. Toropainen oli aikeissa lähteä Turkuun töihin, kun Hartmut Zimmermann Stevecolta veti hihasta ja pyysi töihin, ja Toropainen jäi Kotkaan Stevecon varustamopalveluyksikköön. Työkavereista hänelle ovat jääneet elävästi
Call The Agent -kappaletta on laulettu Kansainvälisen meklariliiton kokouksissa. Sanoitus kuvaa hyvin meklarin työtä. Sanoittaja tuntematon.
si ja vaivattomaksi, sillä jokainen laiturissa vietetty päivä maksaa. Aika on kirjaimellisesti rahaa. Laivan henkilöstö saa keskittyä siihen mitä osaa parhaiten. Laivanselvittäjä hoitaa yhteydet tulliin, luotseihin, ahtaajiin ja tavaran vastaanottajiin ja hoitaa välttämättömät maksut näiden suuntaan. Toropaisen mukaan tärkeintä työssä onkin juuri toimia tiedonvälittäjänä. Suuri osa työnkuvaa onkin sähköposteihin vastaaminen.
Toinen tärkeä osa-alue on tekninen tuki. Laiva saattaa tarvita huoltoa, erilaisia todistuksia tarkastuksista tai vastaavaa. Silloin laivanselvittäjä ottaa yhteyttä tarvittaviin ammattilaisiin, jotta laivan tarvitsemat toimet tulisi hoidettua mahdollisimman ripeästi.
Kolmanneksi laivanselvittäjän työhön kuuluu vastata miehistön tarpeisiin. Miehistölle järjestetään tarvittaessa paikallista valuuttaa, mikäli he haluavat nostaa palkkasaatavia tehdäkseen ostoksia tai käväistä pubissa. Laivanselvittäjä auttaa myös niissä tapauksissa, kun tarvitaan lääkärin apua. Miehistön vaihtoon liittyvät järjestelyt kuuluvat laivanselvittäjän työhön. Silloin tällöin käy niin, että laivalla on sattunut kuolemantapaus ja laivanselvittäjä joutuu järjestämään vainajan asioita.
mieleen Seppo Syvänen, Seppo Seppälä, Dick Wikman ja Nils Österberg. Tekemisen tavat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Englannista on tullut valtakieli, kun vielä 90-luvulla oli tärkeää osata ruotsia. Tarja Laurén muistelee, että 1980-luvulla saksan kielen osaaminen oli välttämätöntä. Tuolloin miehistöt olivat länsieurooppalaisia, Neuvostoliiton edustajia ei juuri nähty. Nyt enemmistönä ovat itäeurooppalaiset ja filippiiniläiset.
Tämän hetken maailmantilanteesta Toropainen nostaa esiin kiinnostavan havainnon siitä, että monella laivalla on ukrainalaisvenäläinen miehistö. Konfliktit eivät näy ulospäin, kun ollaan laivalla töissä. – Hämmästyttää nähdä, miten he pystyvät olemaan samassa pienessä yhteisössä kuukausitolkulla.
Laivanselvittäjä, meklari, agentti
Laivanselvittäjä on varustamon ja rahtaajan etuja ajava edustaja määräsatamassa, paikallisopas. Kun laiva saapuu vieraaseen satamaan, kapteenilla ei välttämättä ole juuri käsitystä viranomaismääräyksistä ja sataman olosuhteista. Tarvitaan joku paikallinen edustaja, joka tekee ”minä hoidan” -asenteella laivan käynnin satamassa nopeak-
Toropaisen aloittaessa työssään 28 vuotta sitten teknisin työväline oli faksi. Edes sähköposti ei tuolloin vielä kuulunut palettiin. Asiakirjat hoidettiin paperisena ja niihin pyydettiin kapteenin omakätinen allekirjoitus ja sen jälkeen paperit vietiin tulliin. Kapteenit kävivät tutuiksi, vaihdettiin muitakin kuulumisia kuin pakolliset. Viikkoja merillä ollut, samoja naamoja katsellut kapteeni kaipasi muuta juttuseuraa kuin miehistön jäsenet. Aikana ennen nettiä kapteeni kuuli laivanselvittäjältä, mitä maailmalla oli tapahtunut. Osasta tuli ystäviä, jotka kutsuivat Toropaisen laivalle illalliselle tai lähdettiin yhdessä pubiin työajan jälkeen. Toropainen sanoo, että noilta vuosilta hän kaipaa kanssakäymistä miehistön kanssa, mutta toisaalta ei ole ikävä sitä, kun laivan lähtiessä aamunkoitteessa viimeiset paperit piti käydä viemässä laivalle kolmelta aamuyöllä.
Sähköpostin ja digiajan kautta kohti tekoälyä
Sähköpostin tulo tavallaan helpotti työtä, mutta se myös lisäsi sitä. Tiedonkulkua voitiin hoitaa reaaliajassa, ja varustamot olivat entistä kiinnostuneempia siitä,
mitä satamassa tapahtui. Vaatimukset sieltä suunnasta lisääntyivät. Laivanselvittäjän piti suurin piirtein kertoa heti kaikki, pienetkin asiat, juurta jaksain. Syykin on selvä: jos jotain tapahtui, se tarkoitti asioiden viivästymistä ja se taas kasvatti heti kuluja.
Toropainen näkee, että Mussalon sataman rakentaminen vauhditti digiaikaan siirtymistä. Satamasta rakennettiin uudenaikainen, sinne tuli paljon uutta tekniikkaa, jota voitiin hyödyntää tiedonvälityksessä.
– Se oli selvä harppaus teknisesti ja liikenteellisesti tällä alueella.
2000-luvun alkuvuosina työ siirtyi enemmän nettiin, kun tuli Portnetin kaltaisia ohjelmistoja työn tekemiseen. Papereita ei tarvinnut enää viedä fyysisesti tulliin, kun tieto alkoi siirtyä sähköisesti. Sama tieto voitiin jakaa useamman tahon kesken samanaikaisesti siinä missä paperi päätyi vain yhden henkilön käteen.
Tällä hetkellä työtä on muuttamassa tekoäly. Toropainen kertoo, että Meklariliiton vuosikokouksessa hiljattain oli jo yrityksiä pitämässä esityksiä kehittämistään sovelluksista, jotka optimoivat liikennettä tekoälyn avulla esimerkiksi sen suhteen, miten satamakäyntien aikataulutus voidaan optimoida ajanhukan välttämiseksi. Ajan murrosta kuvaa, että aiemmin niin korvaamaton Portnet-ohjelma poistuu käytöstä tammikuun alussa 2026 ja tilalle tulee aiempaa laajempi ohjelma, Nemo.
Tietotekniikka on mahdollistanut myös etätyöt, ja toimistolla kaikki saavat valita, tekevätkö mieluummin kotoa vai toimistol-
ta. Laurén on niitä ihmisiä, jotka mieluiten tulevat toimistolle. Sillä lailla hän tekee eron työn ja vapaa-ajan välille.
– Olen se junttura, joka ei ole tehnyt päivääkään etätöitä ja se on täysin oma valinta, Laurén naurahtaa.
Toropainen lisää, että työ on tiimityötä, jolloin ajatustenvaihto on tärkeää.
– Meillä jokaisella on vähän omia erityistaitoja ja kyselemme toisiltamme apua, Toropainen kuvailee.
Laurén arvelee, että tullin muutokset muuttavat hänen työnkuvaansa, ja hän on jopa hieman helpottuneen oloinen sanoessaan, että eläkepäivät eivät ole enää kaukana. Se, miten työ muuttuu muutaman vuoden kuluttua, on sitten jonkun nuoremman murhe.
Koronavuodet sähköistivät selvitystoiminnan kokonaan
Koronavuodetkin vauhdittivat omalta osaltaan kehitystä. Silloin viimeistenkin vanhanaikaisten kapteenien piti siirtyä nykyaikaan, koska laivoille ei yksinkertaisesti saanut mennä. Karanteeni oli erityisen tarkkaa laivoissa, koska yksikin sairastunut tartutti koko väen. Jos laivalla tavattiin virusta suomalaisessa satamassa, laiva saatettiin pysäyttää ja asettaa karanteeniin. Terveydelle oli taloudelliset kannustimet. Sairastuneen väen lisäksi se kävi rahassa mitattuna kalliiksi.
– Voit vain kuvitella, kuinka kallista on, että laiva makaa viikon tai kaksi. Se on ka-
tastrofaalista varustamolle, kun rahti ei liiku ja tuloja ei ole mutta kulut juoksevat kuin taksamittarissa, Toropainen kuvailee.
Kun laivoille ei menty enää lainkaan, koko selvitystoiminta muuttui kokonaan sähköiseen muotoon. Liikenteen normalisoiduttua hyvät, elämää helpottavat käytännöt pidettiin ja ne jäivät pysyviksi.
– Huomattiin että tämä toimii näinkin, me ollaan juostu ihan turhaan, Toropainen virnistää.
Suurin osa laivoista on nykyään tehnyt niin sanotun non-attendance-sopimuksen, eli niillä ei käydä enää lainkaan vaan kaikki hoituu etänä ja sähköisesti.
Jälleen kerran kävi niin, että digitalisaatio sekä kevensi että lisäsi töitä. Kun laivanselvittäjät oppivat täyttämään tullilomakkeet verkossa, tulli vähensi säästösyistä virkailijoiden määrää ja siirsi heidän tekemänsä työn osittain laivanselvittäjille. Toropainen sanookin, että työnkuvaan kuuluu nyt selvästi enemmän erilaisten tulli-ilmoitusten tekemistä.
– Työn luonne on muuttunut. Välillä tuntuu, että olen yhdistetty matkatoimistovirkailija ja tullivirkailija, ja perinteinen laivanselvitystyö jää vähemmälle.
Toropainen näkee asiassa myös valoisan puolen: laivanselvittäjällä on edelleen töitä, tehtävät vain ovat erilaisia. Heitä tarvitaan edelleen niin kauan kuin laivat kulkevat. Ongelmien ilmaantuessa varustamon, rahtaajan tai ahtaajan edustaja soittaa edelleenkin ensimmäisenä laivanselvittäjälle.
Suurin osa laivoista selvitetään nykyisin etänä. Päätyövälineitä ovat sähköposti ja työhön liittyvät ohjelmat.
MAANANTAI
Viikon ensimmäinen päivä ei aiheuta mitään angstia, kuten tapana olisi.
Aamu alkaa ysin tienoilla rutiininomaisilla esimiestehtävillä toimistolla, aamuvirkut kollegat ovat jo tehneet hyvän aikaa töitä. Ohjelmassa työaikojen kuittausta ja pieniä korjauksia Jotbariin. Työteliään tiimin kaikki saldotunnit ovat täynnä eikä sopivaa aikaa vapaiden pitämiseen tahdo löytyä. Loma-aika lähestyy ja tuuraajien perään voidaan vain haikailla. Vitsillä heitin, että tehkää vähemmän töitä. Mutta ei se auta, kun on draivi päällä. Sitoutunutta jengiä, erittäin positiivinen ongelma käsillä. Jaksamisesta on pidettävä huoli kaiken keskellä ja siihen pitäisi panostaa reilusti enemmän. Omatunto se välillä muistuttelee.
To-do -listan kärkiaskareet saavat hetken odottaa, asiakkailla on kiireellisiä kuljetustarpeita siispä rahteja metsästämään. Sen jälkeen pitkä puhelu asiakkaan kanssa, konsulttiapua toimitusehtojen eroista, sopivista reiteistä ja ostajan ja myyjän vastuista. Vaikkei tässä toiminnassa firman kassa
VIIKKOPÄIVÄKIRJA
Mia Brunila
Myyntijohtaja
Kuvat: Mari Janhunen ja Paula Vekkilä
Myyntijohtajan mantra: Luo kannattavaa bisnestä firmalle, kehitä toimintoja osana tiimiä ja kulje askeleen edellä ja ennakoi asiakkaan tarpeita. Tiivistettynä kuulostaa yksinkertaiselta mutta käytännössä moniottelun ainekset on kasassa. Meitä myyjiä on pienessäkin porukassa moneen junaan, ja niin pitääkin. Välillä nauru raikaa pitkin toimistoa, vaikka tilanne on ajoittain niin tiukka, että tuhkan ripotteleminen päällensä kuulostaisi soveliaammalta. Asiakaskunta on monenkirjava ja työtiimi koostuu erilaisista persoonista, jotka sparrailee sopivasti toinen toisiaan. Mahtipontisten myyntipuheiden ja ”meidän maailman” tuputtaminen asiakkaille ei todellakaan toimi. 90-luvun metodeja ei onneksi kukaan enää kaipaa. Myymisprosessi sisältää loputonta tiedonhakua ja laskelmia, valmistautumista ja pohjatyötä ei voi olla liikaa. Tekoäly työkaluna tuo tähän mielenkiintoisen lisämausteen.
kilise lyhyellä tähtäimellä, san ainakin asiakasta autettua ja itsellekin tuli hyvä fiilis, kun sai jakaa kokemuksen tuomaa tietoa. Sillä ei tosin pitkälle pötkitä, uusien erilaisten tulli-, ympäristö jne. lainsäädäntöjen syvempi asiantuntijuus eri kuljetusmuodoissa vaatisi vielä paljon enemmän opiskelua. Sikäli keskeneräisyyden tunnetta on pakko sietää, ja perehtyä asioihin omien aikataulujen puitteissa. Onneksi meillä on talossa ihan pro-tyyppejä, joilta voi pyytää tarvittaessa konsulttiapua.
Käyn välillä kahvia hakemassa keittiön puolelta, kun alkaa istuminen puuduttamaan. Talousosaston edustaja kurtistaa kulmiaan; merkistä tiedän… Selvästikin on osto- ja matkalaskuja hyväksymättä. Hoidan seuraavaksi alta pois ennen kuin tulee järjestelmän viestien lisäksi kirjallinen henkilökohtainen muistutus perässä.
Pikaisen lounaan jälkeen sisäinen palaveri ja sen jälkeen uppoudun nakuttelemaan tarjouksia järjestelmään ja lukemaan sopimusluonnosta niin että havahdun konttorin hiljaisuuteen puoli kuuden maissa. Ruokaostoksiin ei jää töiden jälkeen vakaasta aikomuksesta huolimatta aikaa, se
täytyy hoitaa tanssitunnin jälkeen. 2 tuntia flamencon mutkikkaisiin rytmeihin keskittyessä häviää kaikki työasiat, ja muutkin asiat, sujuvasti mielestä. Samassa paketissa liikuntaa ja aivojen nollausta. Ja uskomattoman kivaa touhua, taitaa olla jo 25. vuosi menossa! Tanssahtelujen jälkeen opettajan kuskaus juna-asemalle ja kotona viimein 21:15 kolmea kauppakassia ja treenikamppeita raahaten. Nälkäkiukku oli pahimmillaan tunti sitten ja on jo mennyt ohi, mutta syödä pitää kuitenkin. Keski-eurooppalainen illallisaika kymmenen hujakoilla takaa tukoisat yöunet. Nukkumaan pääsen 00:15, aika lailla normiaikoja eli turhan myöhään.
TIISTAI
Bixby-voice herättää heleällä äänellä: ”Hi there, it’s six fortyfour a.m.…..” ja viikon arkisin päivä eli tyhmä-tiistai lähtee käyntiin. Ei elinvoimaisimpia hetkiä iltavirkulle, todettakoon taas. Vuosien saatossa aamulenkit, -uinnit, -jumpat ja -joogat on kokeiltu. Nykytiede on tullut vihdoin samaan tulokseen kuin minäkin suuren ihmiskokeen jälkeen:
Sisäistä kelloa on aivan turha ronkkia. Säätila komppaa tätä harmautta, sataa ja pilvet roikkuvat niskassa.
Etätöissä poissa avokonttorin hälinästä on rauha tehdä tarpeellista suunnittelutyötä ja hoitaa puheluita. Tuhatkunta lukematonta sähköpostia pitää käydä läpi, jotta pysyy tilanne hallinnassa. Alan julkaisujen lukeminen hoituu lounastauolla, ellei ole tarpeen huilauttaa hetken excelien rasittamia silmäparkoja. Päivästä muodostuu ihan tuottelias, vaikka onkin tiistai kyseessä.
Maanpuolustusnaisten Kotkan osaston hallituksen kokous on tällä kertaa Teamsissä ja normaalia aikaisemmin eli 16:30. Hyvä että on etänä, ei tarvitse sännätä kokouspaikalle. Agendalla mm. varautumiskoulutusten suunnittelua kriisitilanteita varten, todella mielenkiintoinen aihe.
KESKIVIIKKO
Normiaamu, kellon herättäessä syvien unien syövereistä kaipaan sovellusta, joka herättäisi ihmisen juuri kevyen unen aikana tietyn aikarajan puitteissa. Mahtaako sellaista olla vielä keksitty? Luen LinkedInistä tuoreimmat postaukset ennen kuin kömmin sängystä ylös ja kirjaan ylös pari liidi-ideaa, jotka pitää tarkistaa.
Kahvipavut jauhaantumaan myllyyn ja varmistus kalenterista, tänään Helsingissä palaveri. Onneksi ajomatka menee hujauksessa ja ehdin sitä ennen hoitaa kiireellisemmät hommat alta pois. Logistiikkapersoonan ammattitauti eli raskaan liikenteen seuranta ajomatkan aikana pulpahtaa taas pinnalle ja lähetän itselleni ääniviestinä pari kuljetusliikkeen nimeä. Tarkistan myöhemmin kollegoilta kuuluvatko ne jo meillä alihankintarekisteriin.
Takaisin pitää olla 16:10 mennessä, edellinen kiinan tunti jäi väliin konferenssin takia. Kiina on vaikea, erilainen kieli, jossa on haastetta loppuiäksi. Kiirehän tunnille ehtimisessä tietysti tulee, kiinan lause ”anteeksi olen myöhässä” (dui bu ci, wo chi dao le) on ainakin hallussa, sattuneista syistä. Opettajamme Mingming yrittää saada meikäläistä jukuripäistä oppilaslaumaa lausumaan äänneyhdistelmiä, jotka ovat suomenkieliselle aivan uskomatonta akrobatiaa. 1,5 h äheltämisen jälkeen tunti päättyy usein hervottomaan hekottamiseen. Opettaja nauraa meille oppilaille, kun me nauramme itsellemme.
Opiskelun jälkeen aivot ja kroppa huutavat happea, koko päivä on mennyt enimmäkseen istuma-asennossa. Kotona laitan uskollisen apurini Impin imuroimaan ja lähden lenkille hämärtyvään iltaan.
Sen verran on älyä tarttunut vuosien varrella, että iltamyöhään ei kannata ryhtyä työasioita vatvomaan. Toisaalta ideoiden tuottaminen ei juuri tunne kellonaikoja, vaikka kuinka päättäisi ohjata ajatukset toisaalle. Luonto kun on kaikessa viekkaudessaan suunnitellut ihmisaivot siten että parhaat ideat pulpahtavat mieleen pyytämättä hampaita harjatessa tai kastiketta hämmentäessä, ei pakottamalla neuvotteluhuoneessa tai Teamsissä strategia- tai suunnittelupalaverissa. Itsensä johtaminen kyllä mietityttää paljonkin, helposti lähtee hektisimpinä aikoina ralliin mukaan ja tarpeellinen pysähtyminen unohtuu. Aiempien vuosien nerokkaat mindfulness-joogatunnit voisi ottaa uudelleen ohjelmistoon.
TORSTAI
Työehtosopimusneuvotteluiden satoa, hinnoittelumuutoksia, tulevaisuuden liikennemäärien ennustamisen yritystä. Ajatukset on taas sen jälkeen käännettävä eri taajuudelle, kun mietin uuden palvelun tarjoamista asiakkaalle ja perkaan kahta myyntimahdollisuutta.
Konkarit pystyvät suhteuttamaan, että vaihtelut ovat ihan normaalia taloudessa, pitkässä juoksussa. Omalta osaltani yritän minäkin pitää positiivista tekemisen meininkiä yllä, vaikka tiedän että se päinvastoin silittää vastakarvaan joitain ihmisiä. Aikaa ja energiaa ei kannata tuhlata synkistelyyn. Kyseenalaiset kommentit myyjien helposta elämästä ohitan tietämättömien jupinana. Itse kukin nahoissaan tuntee, että on ponnisteltu tosissaan. Se kun on aina mielessä, myyminen nimittäin. Hyvällä tavalla.
Töiden jälkeen on hetki aikaa hengähtää ja rojahdan sohvalle tv:n ääreen ja hotkaisen pienen välipalan. Tiedän jo etukäteen, miten tässä käy. Kello 19:30 alkaa sambatunti ja pitää käyttää kaikki tahdonvoima, että pääsen ylös sohvalta ja ehdin tunnille. Kun baterian rummutus kajahtaa kaiuttimista ja lähdetään hiomaan koreografiaa näytöstä varten, vetelä olo on tiessään. Energialataus ei hellitä ennen puolta yötä, eli nukkumaan ihan normiaikaan. Läsnäoloja hengitysharjoitukset olisivat kyllä tehok-
kaita unetuskonsteja mutta umpitylsä äänikirja ajastuksella vie voiton.
PERJANTAI
Osastopalaveria, projektipalaveria, puhelinpalaveria, it-päivitysten testausta ja istunto myyntivastuiden jakamisesta. Mieluummin olisin liikkeellä maailmalla mutta tämä nyt on tällainen päivä. Lähimmäisvanhukset ja -nuoriso soittelevat vuoron perään kesken työpäivän ja yritän selvittää, onko kyse hätätilasta. Ei varsinaisesti, eli virka-ajan jälkeen soiteltava uudelleen. Laitan varoiksi muistutuksen kalenteriin, unohduksesta seuraa satavarmasti tarpeellista pohdintaa elämän tärkeysjärjestyksistä. Töihin uppoutuminen imaisee ajatukset tehokkaasti mukaansa logistiikan kiekuroihin.
Työviikon päätteeksi rapsakkaa Pinot Grigiota työkavereiden seurassa after-workilla, mikä loistava alku viikonlopulle. Ja parasta kaikessa: Pitkästä aikaa ei yhtikäs mitään aikataulutettua menoa koko viikonloppuna, ihan luksusta!
Mitä kuuluu, Tiina Häyhä?
– Onpa hauskaa, että minut vielä muistetaan! Hyvää kuuluu.
Tiina Häyhä tuli Stevecolle henkilöstön kehittämispäälliköksi Kymenlaakson Kauppakamarin palveluksesta tammikuussa 2001. Seuraavien kolmen ja puolen vuoden aikana Tiinan valoisa olemus valloitti ison joukon stevecolaisia sydämiä ja niinpä hänen nimensä nousi ensimmäisenä esiin mietittäessä, keneltä ex-stevecolaiselta seuraavaksi kysytään kuulumisia. Sain evästykseksi kehotuksen kysyä myös suklaatilanteesta.
Vuonna 2004 Tiina seurasi toista ex-stevecolaista, edeltäjäänsä Sirkka Pennanen-Taskista Ahlströmille HR-tehtäviin. Sama tehtäväkenttä Tiinalla oli seuraavassakin työpaikassa sairaanhoitopiirin palveluksessa.
– Näin ja koin HR-uraa eri toimialoilta, kun siirryin ensin kauppakamarilta logistiikka-alalle, sieltä prosessiteollisuuteen ja sitten taas täysin erilaiseen ympäristöön julkiselle sektorille sairaanhoitopiiriin henkilöstöjohtajaksi naisvaltaiselle sote-alalle. Tulin ulkopuolelta ilman sotetaustaa ja minulla oli kyllä alkuun sellainen Liisa ihmemaassa -tunnelma.
– Vuonna 2013 olin osittaisella virkavapaalla varsinaisesta työstäni ja toimin työmarkkinapuolella Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n kehityspäällikkönä.
– Olin opintovapaalla vuoden 2015 lopusta 2016 huhtikuulle ja lähdin Australiaan edistämään oikeustieteen opintojani. Viikko siitä, kun palasin takaisin varsinaiselle työpaikalle, irtisanouduin tyhjän päälle – opiskelijastatukselle kuitenkin - johtajan paikalta opintotuelle. Se varmaan kertoo minusta jotain.
– Opiskelujen ohelle toimin silloisessa Turun sairaanhoitopiirissä, yliopistollinen sairaala yms., neuvottelupäällikkönä. Vuonna 2018 löysin lakitoimiston, joka hoitaa HR- ja työsuhdejuridisia asioita ja siellä olen vielä tänäkin päivänä. Välissä palasin vielä kerran henkilöstöjohtajaksi logistiikka-alan valtio-organisaatioon rakentamaan merkittävää muutosta.
Osoite kahdessa maassa
– Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät että suklaan lisäksi Italia on aina ollut sydämeni koti. Juuri ennen pandemiaa olin tehnyt elämänmuutoksen, antanut lähes kaiken pois Suomessa ja päättänyt lähteä Italiaan pidemmäksi aikaa. Joudun lentojen peruutusten takia odottelemaan lähtöä aina kesäkuulle saakka. Olin tässä kohtaa jonkin aikaa virallisesti ”koditon” statuksella, koska mulla ei ollut missään vakituista osoitetta. Ja kyllä tuntui vapauttavalta!
– Nykyisin asun pääosin Firenzessä, josta käsin teen töitä etänä ja aina tarpeen tullen tulen Suomeen, jossa minulla on myös osoite. – Tuen, ohjaan ja valmennan HR-ammattilaisia, johtoa ja esihenkilöitä niin arjen HR-juridisissa asioissa kuin haastavissa yksilö- ja työyhteisötilanteissa sekä organisaatioiden vaativissa kehitys- ja muutostilanteissa. Viime vuonna vedin seitsemät muutosneuvottelut.
Kauppatieteen maisterin tutkinnon jälkeen Tiina suoritti vuonna 2014 Executive MBA tutkinnon ja valmistui vuonna 2023 oikeustieteen lisensiaatiksi. Mikä on sitten seuraava askel?
– Tohtorinhattu häämöttää jossain tulevaisuudessa. Työni on sellaista, että pitää koko ajan opiskella ja oppia. Minulla on väitöskirjasuunnitelmat olemassa, mutta aika varhaisessa vaiheessa vasta.
Musakuvioita
Tiina ei olisi Tiina, ellei hänellä olisi muitakin rautoja tulessa, kuin opiskelut ja elämä kahdessa maassa. Yksi tällainen ”rauta” on uusi levy-yhtiö Mimmi Label, jonka Tiina on perustanut yhdessä kotkalaistaustaisen Johanna von Hertzenin kanssa.
– Alun perin musakuviot olivat tyttäreni Jessican ja Johannan juttu, mutta kun Jessica lähti maailmalle, minä jatkoin yhteistyötä Johannan kanssa. Levy-yhtiömme tarkoitus on luoda mahdollisuuksia naismusiikintekijöille, joita on vain noin 20 prosenttia musiikintekijöistä. Tässä ei kuitenkaan ole mitään naisasia-aatetta takana eli emme unohda miesmusiikintekijöitä!
Tiinan tytär Jessica opiskeli joogaopettajaksi Intiassa, mutta työskentelee nyt Sri Lankalla kahden brittieläinlääkärin perustaman koirasairaalan projektipäällikkönä. Hänen vastuullaan on mm. rakennuttaa merenrantaan kahvila, jonka avulla kerätään rahaa koirasairaalalle. Tiinan poika Jesse asuu ja opiskelee Suomessa ja tekee rap-musiikkia.
– Perheenä tapaamme toisemme Italiassa, viimeksi jouluna.
Suklaatilanteen päivitys
Ja sitten se tärkein kysymys eli mikä on Tiinan suhde suklaaseen kaikkien näiden vuosien jälkeen?
– Italialaiset rakastavat tummaa suklaata. Arkena syön 70–80-prosenttista suklaalta, mutta aamiaiseni on sataprosenttista suklaata. Kun tulen Suomesta, minulla on Fazerin sinistä jääkaappi täynnä. Ja näin pääsiäisen aikoihin; ihan tärkein Suomi-suklaa herkkuni on Mignon-munat, joita voin syödä kerralla kennollisen, kuten tein eilen… – Stevecosta työpaikkana minulle on ihan vilpittömästi jäänyt hyvä fiilis eikä vähäisempänä muistoja se, että luottamusmiehet yms. toivat viimeisenä päivänä minulle muovikassillisen suklaapatukoita, ihan parasta! -eh
KESÄKISA: Kuvaa kesäherkku
Kesäkisa on jälleen valokuvakisa ja aihe on niin helppo, ettei tosikaan: kuvaa oma kesäherkkusi on se sitten kaasugrillissä tirisevä grillimakkara tai kesäkurpitsavarras, jäätelötötterö, ravintolan gourmet-annos tai hiilloksen päällä valmistettu ahven.
Ota kuva, lähetä se ensisijaisesti sähköpostilla elina.harjama@steveco.fi tai sitten WhatsAppilla 0442323215 tai Messengerillä. Lähetä kuvasi viimeistään 15.8.2025.
Kuvan mukaan oma nimi ja vähintään muutaman sanan selostus mitä kuvassa näkyy eli mistä herkusta on kyse.
Tämä kisa on avoin sekä konsernin palkkalistoilla oleville että eläköityneille stevecolaisille.
Seinäkalenteri 2026
Tälle vuodelle ei tehty perinteistä seinäkalenteria ja jos jotain voi päätellä kalenterikysymysten määrästä, se on ollut kovasti tykätty. Niinpä olemme startanneet projektin Seinäkalenteri 2026. Ensimmäiset kuvakandidaatit on jo tallennettu odottamaan loppukesää.
Lisää tarvitaan eli maisemakuvia, mielellään vaakakuvia valmiiksi, mahdollisimman paljon kokoa ja toimitus sähköpostilla elina.harjama@steveco.fi. Kuvaajan nimi mukaan, jos se ei selviä sähköpostiosoitteesta.
Kuvien toimitus viimeistään 15.8.2025, mutta niitä voi ja kannattaa lähettää heti ja sitä mukaa, kun omaan galleriaan kertyy hyviä kuvia. Talven ja syksyn kuvia täytyy tässä vaiheessa tietysti kaivella jo vanhemmista otoksista.
Viestintäosasto palkitsee valittujen kuvien kuvaajat.
Kalenterien tilausohjeet eläkeläisille tulevat syksyn lehteen. Työssä oleville kalenterit tulevat jakoon entiseen tapaan osastoille ja yksiköihin.
Poro löytyi
Steveco-lehden 3/2024 joulukisassa etsittiin lenkkeilevää poroa. Se löytyi sivulta 15 tepastelemassa HMK-Driven kuljettajien koulutustilan pöydältä. Kisaan osallistuneiden kesken arvottiin tuttuun tapaan Steveco-tuotepalkintoja. Netin Melodiaarvontakone poimi palkittaviksi seuraavat:
Salla Savenius, Kotka
Pertti Syvänne, Hamina
Sania Mäntynen, Kotka
Eläköityvä, haluatko Stevecolehden jatkossakin?
Posti tuo Steveco-lehden kotiosoitteeseen niin kirjoilla oleville kuin eläkeläisille. Yhteystietoja ei kuitenkaan siirretä automaattisesti osoiterekisteristä toiseen, vaan eläkkeelle jäädessäsi sinun on allekirjoitettava lomake, jolla hyväksyt tietojen tallentamisen. Lomake toimitetaan palkkakonttoriin.
Kun muutat, uusi osoite palkkikseen!
Ovatko osoitetietosi ajan tasalla? Kun muutat, ilmoita uusi osoitteesi palkkaosastolle. Paras tapa on ilmoittaa muutoksesta sähköpostitse osoitteeseen palkkahallinto@steveco.fi.
Poisnukkuneet
Omaisten toivotaan ilmoittavan poisnukkuneista stevecolaisista joko sähköpostitse palkkahallinto@steveco.fi tai puhelimitse aulapalveluun 044 2323 271.
Taukoliikunnan tärkeys – ahtaajien
kehonhuoltopisteet valmistuneet
Teksti ja kuva: Tiina Porkka
Työn tauottaminen on keskeinen keino vähentää työn kuormitusta ja lisätä työn voimavaroja. Riittävä palautuminen työpäivän aikana ehkäisee pitkittyvän ja kasautuvan kuormituksen terveyshaittojen kehittymistä.
Stevecolla tuki- ja liikuntaelinten sairaudet eli ns. tules-vaivat ovat selkeästi suurin syy sairauspoissaoloihin. Liike on paras lääke tules-vaivojen ennalta ehkäisyyn. Steveco-konsernin työntekijöitä on tuettu liikuntaharrasteissa vuosikymmenten ajan. ePassin kautta liikuntaetuuksia voi käyttää hyvin laajasti ja jokaiselle löytyy varmasti sopiva tapa liikkua ja huoltaa kehoa.
Taukoliikunnan mahdollistamiseksi ahtaajien ja työnjohtajien taukotiloihin on rakennettu kevään aikana kehonhuoltopisteet. Kehonhuoltopisteiltä löytyy puolapuut, erilaisia kuminauhoja ja jumppakepit, joilla voi monipuolisesti tehdä lyhyen jumpan esimerkiksi ruokatauon yhteydessä. Kotkan työterveyden työfysioterapeutti
Kati Pulli on kiertänyt toimipisteillä huhtikuussa kannustamassa ja jakamassa vinkkejä. Seuraavan kerran Kati on tavattavissa toukokuussa.
Stermin osalta kehonhuoltopisteet ovat rakentumassa myöhemmin kevään aikana.
Kannustan jokaista ottamaan palauttavan jumpan osaksi taukorutiinia. Jumpan ei tarvitse olla pitkä, muutama minuuttikin maksaa itsensä takaisin parempana työkuntoisuutena.
FC KTP:n Matias Paavola, Aleksi Tarvonen ja Petteri Forsell kävivät ennen Veikkausliigan kotiavausta viimeistelemässä pallonkäsittelyä Kotkan konttiterminaalissa ja saivat kokea, että maaliskuun lopun sää voi satamassa olla aika kaukana kivan keväisestä.
Kuva: Ella Taponen
Stevecolla on pitkäaikaiset, vuosikymmenten pituiset kumppanuudet sekä KTP:n että
Haminan Palloilijoiden kanssa.
Henkilöstöedut kesäkaudella 2025
Stevecon sponsorisopimusten kylkiäisenä Stevecokonsernin työntekijöille on neuvoteltu joitakin etuja.
Jalkapallo 2025
Steveco on otteluisäntä 18.7.2025 klo 18 pelattavassa KTP – Interottelussa. Se tarkoittaa sitä, että kaikilla Steveco-konsernin työntekijöillä on vapaa pääsy kyseiseen otteluun näyttämällä Stevecon henkilökorttia.
Steveco-konsernin henkilökunnalla on oikeus lunastaa FC KTP:n kausikortti vuonna 2025 hintaan 159 € (normaalihinta 239 €). Kausikortin voin lunastaa etuhintaan KTP:n toimistolta.
Steveco-konsernin henkilökunnalla on mahdollisuus osallistua Rankkareiden MM-kisoihin kolmella (3) joukkueella ilman kustannuksia. Joukkueet koostuvat kahdeksasta (8) henkilöstä. Lisäjoukkueet maksavat 200 € (normaalihinta 240 €) per joukkue. Ilmoittautuminen päättyy 19.5.2025.
Steveco-konsernin henkilökunta saa Kotkan Futis Oy:n Kaks7 kahvilasta kausikorttiedut kahvilatuotteista näyttämällä Stevecon henkilökortin kassalla.
FC KTP:n toimiston osoite: Koulukatu 8, 48100 Kotka, toimiston aukioloajat: ma–pe klo 10–14
Pesäpallo 2025
HP:n miesten Superpesis- ja naisten Ykköspesis-peleihin saatiin pieni määrä vapaalippuja, mutta ne oli jo kaikki haettu lehden mennessä painoon.
HISTORIAN HAVINAA 1975
Historia toistaa itseään, muuta ei voi todeta, kun lukee vanhoja – tällä kertaa vuoden 1975 Ahtausviestejä. Gerhard Eriksson kirjoittaa toimitusjohtajan tervehdyksessään yleismaailmallisesta taloudellisestä kurimuksesta, joka heijastelee satamatyössä ja kuljetustoiminnassa sekä vaikutti supistavasti myös yhtiön toimintaan. Taloudellisen ahdingon arveltiin kestävän ainakin yli seuraavan vuoden kesälomakauden.
Myönteisenä asiana Eriksson toi esiin tehtaankatu 5:een valmistuneet tilat työterveyskeskukselle, joka aloitti tuona keväänä toimintansa. Kotkan Työterveys Oy:n tilat olivat ja ovat edelleen poikamieshotelliksi aiemmin kutsutussa talossa. Saneerauksen yhteydessä taloon valmistui myös 30 perheasuntoa. Valonpilkahduksena Eriksson (Ahtausviesti 2/1975) näki Neuvostoliittoon suuntautuvan transitoliikenteen lisääntymisen. Vuoden kolmannessa numerossa valonpilkahduksia oli jo enemmän, sillä tonnimäärät ja kannattavuudet olivat lähteneet nousuun.
Vuoden 1974 loppupuolella valmistauduttiin uuden työsuojelulain vaatimiin muutoksiin. Vuoden 1975 alussa uusi työsuojelutoimikunta kokoontui ensimmäisen kerran. Vuosi oli varsin aktiivista aikaa: järjestettiin koulutuksia ja eriasteista työsuojelukoulutusta annettiin noin neljäsosalle henkilöstöstä. Toinen tärkeä toteuttamiskohde oli uuden tapaturman- tai vähältä piti -ilmoitusjärjestelmän käyttöönotto. Ilmoitukset tehtiin puhelimella ja ne tallennettiin magnetofoniin. Ensimmäisen toimikunnan ja valtuutettujen toimiaikaa oli vuosi ja vuoden lopulla oli taas valintojen eli vaalein aika. Työntekijöiden työsuojeluvaltuutetuksi valittiin Voitto Kari. Konttoritoimihenkilöiden työsuojeluvaltuutetuksi valittiin Matti Ervaala ja työnjohtajien Olavi Karjalainen. Korostan työsuojelutyön kolmijakoisuutta: turvallisuus-, terveys- ja viihtyvyystekijät, siinä työkenttä ja tärkeysjärjestyksessä turvallisuusriskien selvittäminen sekä työsuojeluinformaation kehittäminen, kirjoitti Kai Holmberg, joka toimi työsuojelupäällikkönä maaliskuun 1975 loppuun. Kaitsun siirryttyä tutkimus- ja kehitystehtäviin, Tenho Paananen nimitettiin työsuojelupäälliköksi. Aloitussanoissaan hän peräänkuulutti myönteistä asennetta, talonpoikaisjärkeä ja ennen kaikkea ennalta ehkäisevä työtä liittyipä se työturvallisuuteen tai jokaisen henkilökohtaiseen fyysiseen kuntoon. -eh
RISTIKKO 1/2025
Sanaristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme esinepalkintoa
Ristikon 1/2025 palautus viimeistään 30.6.2025: Elina Harjama, Steveco Oy, PL 44, 48101 Kotka tai elina.harjama@steveco.fi
Nimi
Osoite
Seuraava Steveco-lehti ilmestyy syyskuussa 2025. Lehteen tarkoitettu materiaali tulee toimittaa Steveco-lehden toimitukseen viimeistään 15.8.2025 Steveco Oy, PL 44, 48101 Kotka tai elina.harjama@steveco.fi
Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutokset henkilöstöhallintoon: palkkahallinto@steveco.fi tai p. (05) 23 231. Eläköityvät huom., jos haluat lehden jatkossakin kotiisi, muista allekirjoittaa suostumus henkilötietojen säilyttämiseen osoiterekisterissä.
Ristikon 3/2024 ratkaisu
STEVECO
Ristikkovoittajat 3/2024
Arja Kotonen, Hamina
Sami Suoyrjö, Hamina
Kari Nieminen, Kotka