STEVECO
HENKILÖSTÖLEHTI 2 / 2024
PÄÄKIRJOITUS
Syksyn lähestyessä ja päivän lyhetessä
on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan työelämän peruspilareita: työssä jaksamista ja positiivisen viestinnän merkitystä. Ahtaus- ja huolinta-alalla, missä nopeatempoisuus ja muuttuvat tilanteet ovat arkipäivää, nämä tekijät nousevat entistäkin tärkeämpään rooliin.
Työssä jaksaminen ei ole pelkästään fyysisestä kunnosta huolehtimista, vaan se kattaa myös henkisen hyvinvoinnin. Pitkäjänteinen suorittaminen ja tehokkuus vaativat tasapainoista kokonaisuutta, jossa työntekijät voivat hyvin niin kehossaan kuin mielessäänkin. Tässä kohtaa positiivinen viestintä nousee keskiöön.
Positiivinen viestintä ei tarkoita pelkkää hymyä tai hyvien uutisten levittämistä, vaan sitä, että kohtaamme toisemme avoimesti ja rakentavasti. Se on kykyä tukea toisia vaikeina hetkinä ja juhlia yhdessä onnistumisia. Tämä ilmapiiri ei synny itsestään, vaan se vaatii jokaisen panosta ja sitoutumista tasapuolisesti työtehtävistä riippumatta. Kun työyhteisössä vallitsee positiivinen ilmapiiri, työskentely on sujuvampaa ja tulokset parempia.
Yrityksen menestyksen kannalta positiivinen viestintä on strateginen valinta. Hyvä ilmapiiri houkuttelee pitkällä aikavälillä uusia lahjakkaita työntekijöitä ja auttaa säilyttämään nykyiset osaajat. Se myös vahvistaa yrityksen brändiä asiakkaiden silmissä, sillä positiiviset kokemukset heijastuvat vahvasti asiakaspalvelutilanteisiin ja lopulta koko yrityksen maineeseen.
Kun syksy tuo tullessaan pimeämpiä iltoja ja talven kylmiä tuulia, muistetaan, että yhdessä jaksetaan enemmän. Mie -
telauseena voisi olla: ”Pimeässäkin on valoa, kun kuljemme sitä kohti yhdessä.”
Tällainen ajatus kannustaa meitä kaikkia katsomaan eteenpäin positiivisin mielin ja tarttumaan haasteisiin yhteistyössä. Haluan rohkaista kaikkia stevecolaisia pitämään huolta itsestään ja toisistaan. Panostamalla työssä jaksamiseen ja positiiviseen viestintään luomme yhdessä kestävämpää ja menestyvämpää työympäristöä. Jokainen pieni teko ja sana merkitsee enemmän kuin uskommekaan – ne voivat muuttaa päivän suunnan ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin.
Itse tulen syyskuun alussa aloittamaan kansalaisopistossa Pyhtäällä puutyökurssilla, hiukan aktiviteettia ja kädentaitoja parantamaan, vaikka tässä on tänäkin kesänä tehty uutta varastoa ja terassia. Myös loistavat maastot kodin ympäristössä Munapirtissä houkuttelevat kuntoilemaan ja patikoimaan. Näiden voimalla toivottavasti taas jaksaa läpi harmaan syksyn.
Näinä aikoina, kun maailma ympärillämme muuttuu nopeasti, pysykäämme arvoissamme ja kannustakaamme toisiamme kohti parempaa huomista. Positiivinen asenne on avain, joka avaa lukkoja ja rakentaa siltoja tulevaisuuteen.
– Jyri Lippo Henkilöstöjohtaja
Kansikuva: Elina Harjama
STEVECO-lehti on Steveco Oy:n henkilöstölehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuonna 2024.
Julkaisija: Steveco Oy, Kirkkokatu 1, PL 44, 48101 KOTKA puhelin 05 23 231 www.steveco.fi
Osoitteenmuutokset ilmoitetaan palkkaosastolle palkkahallinto@steveco.fi tai p. (05) 23 231
Painopaikka:
Painokotka Oy, Kotka Paperi: 100 g KymPrint Paperille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki.
Päätoimittaja: Elina Harjama
Taitto: CheckPoint Production Oy
Toimitusneuvosto:
Katja Hitchman
Heli Hyttinen
Anu Karnaattu
Tuomas Tiainen
Elina Pajunen
Ari-Jussi Paronen
Päivi Pirtilä
Petri Rantala
Eija Suntio
Teijo Töttö
Högberget, Munapirtti 27.8.2024
Koulutuksia ja parempaa tiedonkulkua STEVECON UUTISET
Konttiterminaalien yksikönjohtaja Tapani Tolonen piti kaksi henkilöstötilaisuutta Helsingin konttiterminaalin väelle toukokuussa. Gatehousessa järjestettyjen tilaisuuksien sisältö oli samanlainen kuin Mussalossa aiemmin talvella eli katsaus menneeseen numeroiden valossa, vallitseva tilanne ja tulevia näkymiä.
Lopuksi paneuduttiin viime syksynä toteutetun henkilöstötutkimuksen antiin. Käytyjen keskustelujen pohjalta kirjatuista asioista valittiin tänä vuonna toteutettavat toimenpiteet yhdessä Vuosaaren luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa.
Koulutusten lisääminen: koulutukset ja perehdytykset toteute -
taan ensisijaisesti työnantajan tarpeiden mukaan, koulutuskartoitus on käynnissä. Huomioiden myös työnkierto ja sen tuomat positiiviset vaikutukset.
Sähköinen ilmoitustaulun tuottava hyödyntäminen, esimerkiksi viikkokatsaukset näkyville. Korjaamon toiminta: Tiedonkulkua suoraviivaistetaan. Mikäli mahdollista, kuljettajalta välitön viankuvaus korjaamolle. Mikäli koneessa on useampia vikoja, tilanteen mukaan korjataan kaikki viat, mutta kuitenkin vähintään turvallisuuteen liittyvät viat tulee hoitaa kerralla. Tämä ei poista sovitun mukaisia järjestelmiin tehtäviä kirjauksia.
Otto Koskela aloittaa vuodenvaihteessa
Mediassa uutisoitiin elokuun alussa isosti Otto Koskelan irtisanoutumisesta Virolahden kunnanjohtajan tehtävästä ja siirtymisestä satamaoperaattori Stevecon palvelukseen.
Tällä hetkellä Otto on vanhempainvapaalla ja aloittaa vuodenvaihteessa Stevecolla talouden kehitystehtävissä.
Haluamme osaltamme turvata Hovinsaaren koulun oppilaiden koulumatkaa. Kotkansaarelta Hietaseen menevä raskas rekkaliikenne on ohjattu ajamaan Hovinsaaren sijaan Hyväntuulentien kautta arkisin klo 6–18. Oikein mukavaa, turvallista ja menestyksekästä kouluvuotta kaikille koululaisille!
Jyrki Penttilä tuntee Stevecon kiinteistöt ja tekniikan paremmin kuin kukaan muu. Sprinklerihuone on yksi hänen tärkeistä huoltokohteistaan.
Kiinteistönhuolto tasapainoilee vaikeassa taloustilanteessa
Stevecon kiinteistöpuolen hallinto-organisaatio uudistettiin. Kiinteistönhoitajien kiire kentällä jatkuu entiseen tapaan.
Teksti ja kuvat: Eija Anttila
Kiinteistöjen suuri korjausvelka ei ole kuntapuolen ”yksinoikeus”. Haasteellinen taloustilanne kuristaa myös satamaoperaattori Stevecon kiinteistöosastoa. Korjausvelkaa on kertynyt etenkin Hietasen satamanosaan, jonne kiinteistöt ovat rakennettu pääosin 1972–1994 aikana. Kiinteistöpäällikkö Kimmo Rauhamäki ja talouspäällikkö Jyrki Vekkilä myöntävät, että jälkijunassa tullaan. Arki on pääosin tulipalojen sammuttamista, eikä ennakoivaan kiinteistönhuoltoon jää aikaa, eikä taloudellisia resursseja.
– Olisihan se kiva, että asiat olisivat kunnossa jo etukäteen, eikä vasta korjauskehotuksen jälkeen, Jyrki Vekkilä sanoo.
Jyrki Penttilä tuntee joka nurkan
Samaa mieltä on kiinteistönhoitaja Jyrki Penttilä, joka tuntee Stevecon satamaalueet kuin omat taskunsa. Hän on yhtiön kokenein kiinteistönhoitaja ja ”tulipalojen” paras sammuttaja.
Vuonna 1998 kiinteistönhoitajaksi vasta parikymppisenä tullut Penttilä sanoo tietä-
vänsä Stevecon kiinteistöistä ja infrasta kiistatta eniten koko yhtiössä.
– Ei ole sellaista nurkkaa, jota en tietäisi tai tuntisi, Jyrki Penttilä sanoo.
Myös häntä harmittaa, ettei ole mahdollisuuksia laittaa kaikkia paikkoja sellaiseen kuntoon kuin haluaisi. Kun Penttilä aikoinaan aloitti, aikaa jäi myös kirvesmiehen hommiin. Nykyisin ei enää. Nyt laajassa toimenkuvassa iso osa on valvontaa ja ylläpitoa.
Kiinteistönhoitajien määräkin on vähentynyt melkoisesti. Kun Penttilän taloon tul-
lessa heitä oli 11, nyt on pärjättävä kolmella.
Kiinteistöjen ja hoidettavan infran määrä sen sijaan ei ole pienentynyt.
Penttilä kertoo työterveyslääkärinkin ihmetelleen hänen laajaa toimenkuvaansa, jollaista lääkäri ei ollut kohdannut koskaan aikaisemmin.
Penttilä sanoo kuitenkin viihtyvänsä työssään ja huumorista on suuri apu. Vaikka toimenkuva on laaja, se takaa myös sen, että työpäivät ovat monipuolisia, joskin myös arvaamattomia. Etukäteen suunniteltu työpäivä voi muuttua hetkessä aivan toisenlaiseksi.
Oma-aloitteisuutta ja havainnointia
Kolmella kiinteistönhoitajalla pitää siis kiirettä. Penttilän työssä kokonaisuuden hallinta on kaiken a ja o, eikä ilman oma-aloitteisuutta hommasta tulisi mitään.
– Jos tekisin vain sen, mitä sanotaan ja pyydetään, mitään ei tapahtuisi. On havainnoitava ympäristöä koko ajan.
Kiinteistönhoitajat tekevät huolto- ja korjaustöitä itse niin paljon kuin pystyvät. Jos omat resurssit eivät riitä, käytetään alihankkijoita.
Kiinteistöjohtaja Jyrki Vekkilä (vas.) ja kiinteistöpäällikkö
Kimmo Rauhamäki ovat uusia miehiä yhtiön kiinteistönhuollossa.
Tavoitteena miehillä on muun muassa korjausvelan pienentäminen.
Korjausvelkaa ei voi kuitata kerralla
Kiireestä ja resurssipulasta huolimatta Stevecon kiinteistönhoidossa ollaan iloisella ja optimistisella mielellä – tai voisiko sanoa ennen kaikkea realistisella. Talouden realiteetit on pakko hyväksyä.
Stevecon mahdollisuuksiin vaikuttavat paitsi yleinen talouskehitys myös sen asiakkaiden menestyminen.
Todellisuus on kuitenkin se, että kaikkea kiinteistöjen korjausvelkaa ei voi kuitata kerralla. Jos voisi, yhtiön omistajat joutuisivat satsaamaan kunnostamiseen ja uuden rakentamiseen melkoisen summan rahaa. Epävarmoina aikoina se ei onnistu.
– Jos tekisimme kaiken kerralla kuntoon, puhutaan miljoonista euroista, sanoo Vekkilä, joka toimii myös Stevecon talouspäällikkönä.
Vekkilä arvioi, että Stevecolla on hoidettavanaan lähes 70 kiinteistöä eli noin 232 000 neliötä halli- ja varastotiloja. Lisäksi kaikki vuokratut satama-alueet infrarakenteineen kuuluu kiinteistönhoidon vastuulle.
– Steveco on myös huomattava radan omistaja, Vekkilä mainitsee ja huomauttaa, että tarkkaan säädelty raideliikenne tuo mukanaan paljon byrokratiaa.
Uusia haasteita hallintomiehille
Vekkilä sai kiinteistöt vastuulleen keväällä, kun kiinteistöjen osalta yhtiössä tehtiin organisaatiouudistus, kun pitkäaikainen kiinteistöjohtaja Pertti Westman jäi eläkkeelle. Hänen tehtävänsä ja vastuunsa jaettiin Vekkilälle ja Rauhamäelle, josta tuli kiinteistöpäällikkö. Rauhamäki toimii yhtiössä myös hankintapäällikkönä.
Sekä Vekkilälle että Rauhamäelle kiinteistöpuolen asiat ovat varsin uusi ja tuntematon kenttä, vaikka molemmilla on takanaan uraa yli 30 vuotta.
Toki Vekkilä on käynyt lähes jokaisessa kiinteistössä aiemminkin, mutta syinä ovat olleet joko viranomaistarkastukset tai kiinteistön esittely pankki-ihmisille lainatakuita varten. Nyt on edessä näkökulman vaihdos tai ainakin laajentaminen, jota Vekkilä tervehtiikin ilolla.
Myös Rauhamäki iloitsee uudesta, mielenkiintoisesta vastuustaan.
– Olen ollut hankintapäällikkönä nyt yhdeksän vuotta. Nyt on hyvä hetki opetella jotain uutta, Kimmo Rauhamäki sanoo.
Katot ja tekniikka ajantasalle
Varastojen kattojen korjaaminen tai uusiminen sekä sähköjärjestelmän uudistaminen ovat kiinteistöjen tehtävälistan kärjessä. Hietasen alkuperäisistä huopakatoista aika on jo ajanut ohi. Asiakkaiden tavarat on kuitenkin pystytty pitämään kuivina.
Sähköjärjestelmän ja muun tekniikan nykyaikaistaminen lisäisi energiatehokkuutta. Satama-alueilla ja varastoissa valot palavat usein yötä päivää, joten energiaa kuluu. Steveco haluaa olla ympäristöystävällinen yritys. Siitä yhtenä osoituksena on se, että suurimpaan osaan kiinteistöistä on asennettu led-valaistu kahdeksan viime vuoden aikana.
Kiinteistönhoitaja Jyrki Penttilän pitkän Steveco-uran aikana kiinteistönhuollossa on tapahtunut paljon muutoksia.
KESÄDUUNIBLUES 2024
TATU TURKIA
Kesätyörupeaman jälkeen Tatu Turkian syksyn täyttävät toisen vuoden opiskelut Jyväskylässä.
Kesätyö tarjosi uuden näkökulman konttien liikkeisiin
Tatu Turkia on ehtinyt tehdä monenlaisia töitä ennen kuin aloitti vuosi sitten opiskelun Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja päätyi kuluneeksi kesäksi Stevecolle depot-yhteyshenkilöksi.
– Ensimmäinen osa-aikatyö 14-vuotiaana oli kaverin isän autotallissa, jossa valmistimme hänen yritykselleen komponentteja ja teimmekin niitä hommia satunnaisesti muutamana kesänä. Olen ollut Golf-kentällä kunnossapitotöissä kuten myös Santalahdessa.
Tatulla ei ollut Stevecoon minkäänlaisia sidoksia aiemmin, mutta satamamiljöö oli jo entuudestaan tuttu.
Konteista aiemmin käsituntumaa
– Olen ollut aikaisemmin varastoissa käsiukkona. Työ oli konttien lastaamista, purkamista ja putsaamista. Kesätyö depotissa on näyttänyt Tatulle uuden puolen satamatoiminnoista ja konteista.
– On ollut mielenkiintoista nähdä, miten paljon välivaiheita sisältyy yhden kontin liikkumiseen laivasta satamaan, varastoille, edelleen laivaan ja miten eri osapuolet, kuten satamaoperaattori ja varustamo kommunikoivat keskenään.
– Depot-yhteyshenkilönä työhöni kuului tyhjän kontin luovutukseen, palautukseen ja laivaukseen liittyviä tehtäviä, varustamoiden kanssa yhteydenpitoa sekä informaation välitystä esimerkiksi tuotantoon. Kommunikointi on tässä hommassa tärkeää.
Työstä ja työnantajasta jäi myönteinen kuva
– Tämä on ollut mukavaa ja mieluisaa hommaa, ja työyhteisö on ollut todella mukavaa. Ei harmita kysyä neuvoa, kun kaikki aina auttavat.
Steveco kesätyöpaikkana on ollut mieleinen.
– Steveco on vastannut käsitystäni hyvänä työnantajana sekä suurena ahtausalan osaajana, joka tuottaa varmasti lisäarvoa asiakkaille. Täällä on hyvä ja reilu meininki.
– Mielellään tulisin uudelleenkin, mutta katsotaan sitten, mitä mieltä työnantaja on.
Edessä oleva talvi tulee olemaan opiskelujen suhteen tiivistahtinen, jotta opinnot etenevät, mutta aika monena viikonloppuna Tatu aikoo edelleenkin ehtiä poikkeamaan Kotkassa.
Vapaa-ajalla Tatu kertoo pelailevansa joukkuepelejä ja käyvänsä lenkillä. Kavereiden kanssa tulee oltua paljon myös ulkona. -eh
JOONAS SUORTTI
Joonas Suortin kesätyö lukkikorjaamolla antoi paljon oppia ja kokemusta tulevalle ajoneuvotekniikan insinöörille.
Joonas tykästyi korjaamotöihin ihan tosissaan
– Olen tykännyt tosi paljon, vaikka aluksi ajattelin, etten ehkä pidä korjaamotyöstä. Kuukauden jälkeen tajusin, että tämähän on kivaa ja mielenkiintoista ja joka päivä saa uutta tietoa ja oppii käytännössä uusia asioita, sanoo Joonas Suortti, joka oli kesätöissä Mussalossa lukkikorjaamolla.
– Jännitti tulla tänne, kun oli ihan uudenlaisia koneita ja melkein kaikki on uuden oppimista. Vakiporukka on ottanut rauhassa meidän uusien kanssa ja ovat malttaneet neuvoa. Työkaverit ovat olleet tosi mukavia. – Tykkään tehdä asennustöitä ja laittaa näpit öljyyn. Jos aikoo joskus pyrkiä työnjohtoon, on välttämätöntä tietää mitä varsinainen työ on. Yhdessä kesässä sitä ei kyllä opi.
– Lukit, trukit ja vetomestarit ovat tulleet kesän aikana aika tutuiksi, mutta sivuliftiin en ole vielä päässyt tutustumaan tarkemmin. Hietasen korjaamolle olen vienyt vain varaosia. Edellisestä Hietasessa käynnistä olikin jo kahdeksan vuotta.
Elokuun lopussa päättynyt korjaamopesti oli Joonakselle ensimmäinen varsinainen kesätyö Stevecolla ja tuo viittaus edelliseen käyntiin Hietasessa liittyy Tutustu työelämään ja tienaa-jaksoon, johon hän osallistui 17-vuotiaana.
– Viime kesänä olisin jo päässyt korjaamolle, mutta olin jo ehtinyt sopia kesätyöstä muualla. Olin mm. kaatelemassa pihapuita nostolavalla ja siistimässä kuusiaitoja. Olen aina tykännyt sellaisistakin hommista, vaikka ovathan ne tosi rankkoja.
Opiskelut Turussa sujuvat mallikkaasti
Joonas opiskelee kolmatta vuotta Turun ammattikorkeakoulussa ajoneuvo- ja kuljetustekniikka ja aikoo erikoistua ajoneuvotekniikkaan. Sen puolen insinöörille aukeaa laajasti työllistymismahdollisuuksia mm. korjaamoilla päällikkö- ja työnjohtotehtävissä tai asen-
tajana ja ajoneuvosuunnittelijoitakin tarvitaan autotekniikan kehittyessä hurjaa vauhtia.
– Turussa satama ja telakka työllistävät alan opiskelijoita hyvin. Minua kiinnostaisi palata valmistuttuani takaisin päin, Joonas sanoo viitaten kotikaupunkiinsa Kotkaan.
Joonas kertoo tykänneensä aina kaikesta, missä on pyörät alla, mutta opiskeluvaihtoehtoja tuumaillessa ajoneuvotekninen insinöörilinja tuli eteen puolivahingossa.
– Kävin funtsimaan, oliksiko minusta insinööriksi asti ja ajattelin ottaa haasteen vastaan. Olen viihtynyt opiskelujen parissa ja arvosanatkin ovat miellyttäneet itseäni. Opintolaina motivoi opiskelemaan ja ykköstavoite onkin hoitaa koulu loppuun ja sitten vasta miettiä vakituista työtä.
– Olisin päässyt Vantaallekin opiskelemaan, mutta Turku kuulosti hyvältä. Halusin hetkeksi kauemmaksi kotihuudeilta ja Varsinais-Suomi kiehtoi.
Musiikki on hyvä sivuammatti
Autoista huolimatta Joonaksen ykkösjuttu on musiikki.
– Soitan pääsääntöisesti bassoa ja teen sitä myös työkseni tuurauskeikkojen muodossa. Laulu ja kitaransoitto ovat harrastuksia muun ohessa.
– Minulla on kunnia tuurata mm. opettajaani, sanoo Joonas. Hän opiskeli Kymen Konservatoriossa ennen Turkuun lähtemistä.
– Musiikki on hyvä sivuammatti ja lisätulolähde, mutta minulla on kalliimpia unelmia ja on realiteetti, ettei muusikon palkoilla välttämättä omakotitaloja osteta. Musiikki on intohimo, mutta leipätyö jostain muualta.
- Kuntosali ja kaikki liikunta on tärkeä osa vapaaaikaa. Kesällä olen käynyt lätkimässä tennistä ja padelia kavereiden kanssa. -eh
KESÄDUUNIBLUES 2024
Konkretiaa ja ruohonjuuritason oppia logistiikasta
Pääkaupunkiseudun kesätyönhakijoille Steveco ei ole niin selkeä vaihtoehto kesätyöpaikaksi kuin se kymenlaaksolaisille nuorille usein on. Kuutti Huhtala osasi hakea, kun sai tutulta vinkin Stevecon kesärekrystä, eikä firman nimikään sentään ihan uppo-outo ollut.
– Kävimme lukioaikana yritysvierailulla Vuosaaren Gatehousessa ja meille kerrottiin sataman toiminnasta ja toimijoista. Stevecon nimi jäi mieleen, vaikka en kyllä ihan varmasti muista, käytiinkö me tutustumassa Finnsteveen vai Stevecoon. – Hain useampaankin hommaan, myös ahtaajaksi. Yhteydenotto tuli Auli Nymanilta, kävin haastattelussa ja tulin valituksi lastinluovutukseen. En tiennyt työtehtävistä etukäteen juuri mitään, vain mitä luin netistä aiempien kesätyöntekijöiden haastatteluista.
– Sain hyvän koulutuksen ja perehdytyksen. Muutenkin ilmapiiri osastolla on rento eli on ollut helppo kysyä neuvoa työkavereilta. En ole tainnut saada aikaiseksi mitään suurempia kommelluksia tai ainakaan sellaisia, että koko konttiliikenne olisi mennyt sekaisin.
Kuutti pääsi myös tutustumaan terminaaliin ja näkemään omin silmin, miten operaatioita johdetaan. Hän sanoi saaneensa ruohonjuuritason oppia logistiikasta, konttien liikkeistä ja millaisia dokumentteja eri vaiheissa tarvitaan. Konkretiaa, miten tuotteet päätyvät kauppojen hyllyille ja mitä tapahtuu, jos kontit jäävätkin syystä tai toisesta seisomaan pitkäksikin aikaa matkan varrelle.
– En olisi uskonut, että banaaneja tulee niin paljon kuin tulee!
Kuutti Huhtala
Kuutti Huhtala oli Vuosaaren lastinluovutuksessa kesälomatuuraajana heinäkuun loppuun ja lähti sen jälkeen Hollantiin valmistautumaan opiskeluun
Maastrichtin yliopistossa.
Aiemmin myyntihommissa
Kuutti kertoo kartuttaneensa aiemmin työkokemusta varastossa ja myyntihommissa.
– Myin mm. sähköä ja ilmanvaihtoalan yrityksessä olin ovelta ovelle myyjänä. Jos tuote on aidosti hyödyllinen, ihmiset kyllä ostavat. Kerran olimme Kotkassa viisi päivää kiertelemässä omakotialueilla ja siellä porukalla oli tosissaan ostohousut jalassa ja kauppa kävi.
– Viime vuoden olin puolustusvoimilla töissä.
Kauppatieteitä Hollannissa
Kuutin kesäduuniblues Stevecolla Vuosaaressa päättyi jo heinäkuun viimeisenä päivänä, sillä heti elokuun alussa hän lensi Hollantiin järjestelemään asuntoasioita.
– Aloitan kauppatieteiden opiskelut Maastrichtin yliopistossa. Halusin ulkomaille opiskelemaan vastaavan koulutuksen kuin Suomessa ja olin kuullut paljon hyvää opiskelusta Hollannista.
– Hollanti ei ole liian kaukana käydä lomilla Suomessa ja toisaalta sieltä on lyhyt matka pitkäksi viikonlopuksi muualle Eurooppaan.
Kuutti ei osaa – toistaiseksi – sanaakaan hollannin kieltä, mutta se ei haittaa opiskelua, sillä englanti on yliopiston virallinen kieli.
Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
– Hollannissa maisteritutkinto suoritetaan neljässä vuodessa eli viiden vuoden kuluttua olen varmaan töissä jossain ulkomailla. -eh
Satamien Työturvallisuusviikko
7.–11.10.2024
Mitä työturvallisuusvalistukseen tulee, siinä ei tarvitse niin sanotusti keksiä pyörää uudelleen. Puoli vuosisataa sitten ahtausyrityksen ilmoitustaululle kiinnitetyssä lapussa kerrataan perusasioita: varo liikennettä, varo taakkoja ja älä kulje tai seiso alla, pidä kiinni kaiteista, tottele merkinantajaa ja monta muuta ihan tavallista turvallisuuteen liittyvää asiaa. Näistä samoista asioista muistutellaan edelleen, eikä lapun loppuun kirjoituskoneella naputeltu teksti Kun käytät älliä, ei tule tälliä ole vanhentunut päivääkään.
Työtapaturmakehitys satama-alalla on vuosikymmenten saatossa ollut myönteinen. Toki määriin ovat vaikuttaneet koneellistuminen ja automaatio, mutta myös työntekijöiden määrän väheneminen. Valistuksella, jatkuvalla muistuttamisella ja erityisesti kasvokkain tapahtuvalla viestinnällä on myös suuri merkitys. Kertaus on opintojen äiti ja se pätee työturvallisuus-
viestintään. Vaikka ensisijainen vastuu työturvallisuudesta onkin työnantajalla, työturvallisuus kuuluu kaikille ja kukaan ei voi suojella itseään paremmin kuin henkilö itse.
Työturvallisuus on satama-alalla keskeinen kehittämiskohde, ja työtapaturmat ovatkin vähentyneet jatkuvan panostuksen tuloksena. Alalla on vuodesta 2017 vietetty työturvallisuuspäivää vuosittain lokakuun ensimmäisenä maanantaina. Vuonna 2022 teemapäivä laajeni teemaviikoksi, jolloin mahdollisimman moni pääsee osallistumaan sataman ja siellä toimivien yritysten tapahtumiin.
Tänä vuonna Satamien työturvallisuusviikkoa vietetään 7.–11.10. Viikon teema Käytä älliä, niin ei tule tälliä koskettaa kaikkia meitä työn luonteesta riippumatta.
Teemaviikon pääjärjestäjä on Satamaoperaattorit yhteistyökumppaneinaan Suomen Satamat sekä ammattiliitot AKT ja PRO.
Omista ja satamayhtiöiden mahdollisesti järjestämistä teemaviikon aktiviteeteistä kerrotaan myöhemmin omilla kanavillamme. - eh
Suuntana maailman kärki
Arto Kauppila vastaanotti Nolla tapaturmaa -foorumin seminaarissa kesäkuun alussa Stevecolle myönnetyn todistuksen tasoluokituksesta: Taso III – Suuntana maailman kärki
Tasoarvioinnin kriteereinä ovat mm. tapaturmataajuus ja tapaturmien vakavuus. Lisäksi edellytetään, että työtapaturmien tutkinta ja vaaratilanteiden ilmoitusmenettely ovat kunnossa.
Nolla tapaturmaa -foorumi on suomalaisten työpaikkojen vapaaehtoisesti muodostama verkosto, jonka tavoitteena on työturvallisuuden jatkuva edistäminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen. Steveco liittyi Nolla tapaturmaa -foorumin jäseneksi viisi vuotta sitten.
Jani Töytäri ja Petteri Sarjanen valittiin Vuosaaren työsuojeluvaltuutetuiksi tämän vuoden alusta alkaen, Sarjanen varsinaiseksi ja Töytäri varavaltuutetuksi.
Tilanpuute ja vilkas liikenne terminaali alueella huolestuttavat
työsuojeluvaltuutettuja
Vuosaaren työsuojeluorganisaatioon tuli vuodenvaihteessa muutoksia, kun Petteri Sarjanen valittiin ahtaajien työsuojeluvaltuutetuksi ja Jani Töytäri hänen ensimmäiseksi varahenkilökseen. Toinen varavaltuutettu on Robert Kyynäräinen Petterin kohdalla kyse ei ollut ihan uudesta aluevaltauksesta, sillä on aiemmin toiminut varavaravaltuutettuna, kun hän asian itse ilmaisi. Jani päätti lähteä vaaliin mukaan, kun tuntui, että välillä voisi tehdä jotain uuttakin.
Molemmat ovat käyneet työsuojelun peruskurssin, Petteri jo aiemmin ja Jani tänä vuonna.
Vuosaaressa työsuojeluvaltuutetulla on käytettävissä kaksi työpäivää viikossa työ-
suojeluasioihin. Kentän yhteydenotot eivät luonnollisestikaan rajoitu noihin kahteen päivään.
Tapaturmapuolella hyvä tilanne
– Tämän vuoden puolella meillä on sattunut pari aika kovaakin tapaturmaa, mutta onneksi ei kuitenkaan käynyt ihan pahasti, Petteri toteaa.
Muuten Vuosaaressa on selvitty työtapaturmarintamalla hyvin ja yksikön tapaturmataajuus 11,61 on historiallisen alhainen. Taajuuteen vaikuttavat työtapaturmat, joista on seurannut sairauspoissaoloja.
– Sen sijaan tilanpuute näkyy erilaisina jatkuvina ongelmina. Koneilla ja rekoilla
kuljetaan samoilla väylillä ja lisäksi monien firmojen kalustoa liikkuu pienissä tiloissa. Kaikki pitäisi saada toimimaan samojen sääntöjen mukaan.
Kolarisuman jälkeen kohti parempaa?
– Lakon jälkeen tuli kolarisuma, mutta hissukseen on menty parempaan suuntaan. Läheltä piti -tilanteita on sattunut nyt vähemmän. Kaikki kolaroinnit on käyty yksikössä läpi, mutta mitään yhteistä tekijää niille ei ole löytynyt. Kesällä oli hyvä jakso, jonka ansiosta yksikössä päästiin kuittaamaan 30 päivää kolaritta -palkinto konsernin turvallisuuskilpailussa. Palkinto tarkoittaa euroja yksikön virkistysrahastoon.
Pöly puhututtaa lumettomina aikoina
Muista paljon esillä olevista asioista valtuutetut mainitsevat pölyn, joka keväällä tehtyjen mittausten ja vastikään saatujen tulosten takia oli myös ajankohtainen.
– Pöly on paljon mielessä, ihan viikoittain. Osa käyttää hengityssuojaimia, moni vahvistaa lääkitystä erityisesti keväällä, kun pölisee paljon ja lisäksi on siitepölyajat pahimmillaan.
Vuosaaressa on sovittu toimenpiteistä, joilla pölyämistä voidaan yrittää suitsia.
Turvahavaintoja Vuosaaressa tehdään ihan mukavasti.
– Havaintoja tehdään hyvistä asioista. Ylämäki on hyvin hereillä niissä ja pyrkii saman tien reagoimaan, Petteri kertoo.
– Porukka on oppinut hyvin tekemään havaintoja, niiden tekeminen puhelimella on varsin helppoa. Järjestelmästä näkyvät tehdyt ilmoitukset, onko niihin reagoitu ja minkälaisia korjaavia toimenpiteitä on tulossa, se on hyvä asia, Jani jatkaa.
Oppisopimuskurssin kautta stevecolaisiksi
Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat Sarjanen ja Töytäri tutustuivat toisiinsa Itäkeskuksessa vuonna 2007, kun he odottivat pääsyä Arto Sinikannaksen puheille. Käynnissä olivat haastattelut ahtaajan oppisopimuskurssille. Steveco oli avaamassa konttiterminaalin Vuosaareen.
– Olimme haastattelussa peräkkäin ja itse asiassa ihan viimeiset haastateltavat, Petteri muistelee.
Molemmat tulivat valituiksi ja olivat Kotkassa oppisopimuskoulutuksessa.
– Olin lentokentän rahtipuolella töissä, mutta sieltä loppuivat hommat. Kollega näki ilmoituksen oppisopimuskoulutuksesta ja päätin hakea, Petteri kertoo.
– Minä kävin rekkakuskina usein Haminan satamassa, ja kerran Juha Hanska mainitsi kurssista. Muistaakohan hän edes sitä? Minä soitin Sinikankaalle ja pääsin vielä haastateltavien jonon hännille, Jani muistelee.
Molemmat kaverukset sanovat, että ahtaajan työ on ollut mitä he odottivat ja ehkä enemmänkin ja kaikkea ovat päässeet tekemään. Haminasta Vuosaareen siirtyneiden työkavereiden panosta työhön perehdyttäjinä he pitävät arvossa. -eh
Kolaroinnit puhuttivat Vuosaaren turvallisuuskierroksella
Kotkassa työsuojeluvaltuutetut ja turvallisuuspäällikkö tekevät turvallisuuskierroksen perjantaisin. Kierroksen kohteet vaihtelevat, mutta kaava on sama: ensin käydään pöydän ääressä kuluneen viikon työturvallisuusasiat läpi ja sen jälkeen ryhmä jalkautuu terminaaleihin.
Helsingissä työsuojeluvaltuutetut, työsuojelupäällikkö ja turvallisuuspäällikkö tekevät turvallisuuskierroksen kahden kuukauden välein. Viimeisin kierros oli elokuun lopulla.
– Vuosaaren tapaturmataajuus 11,6 on parempi kuin koskaan, totesi turvallisuuspäällikkö Arto Kauppila Työsuojeluvaltuutetut Petteri Sarjanen ja Jani Töytäri pohtivat, että yksi syy on varmasti tilapäisille kertynyt työkokemus ja osaaminen.
Merkitystä on myös turvatuokioilla ja tilannekatsauksilla. Vuosaaressa on järjestetty 138 turvallisuustilaisuutta, joissa on ollut 1248 kuulijaa.
– Nopeasta reagoinnista on tullut kiitosta niin terminaalipäällikölle ja työnjohdolle kuin myös minulle työsuojeluvaltuutettuna. Nopea reagointi on lisännyt luottamusta systeemiin, Sarjanen totesi viitaten turvallisuushavaintojen, aloitteiden ja ylipäätään työturvallisuusasioihin vaikuttavien asioiden käsittelyyn.
Yksi viimeisimmistä turvallisuushavainnoista on nosturin ikkunoiden pesun tarve. Sarjanen kertoi olevansa menossa Kotkaan tutustumaan sinne aloitteen pohjalta tehtyyn pesusysteemiin.
Kolaroinnit liian korkealla tasolla
Vuosaaressa on tänä vuonna kolaroitu hämmentävän paljon, vaikka on joukkoon mahtunut yksi 43 päivän jakso, jolloin laskuria ei tarvinnut nollata. Turvallisuuskisassa aina 30 kolarittoman päivän täyttyessä yksikön virkistyskassaan kilahtaa euroja ja Vuosaaressa sellainen päivä oli 25.7.
– Ehkä meillä luotetaan liikaa koneeseen ja automatiikkaan, sillä mitään yhdistävää tekijää kolaroinneille ei ole löytynyt, työsuojeluvaltuutetut totesivat.
– Elokuun aikana on sattunut jo seitsemän kolarointia, joista on koitunut onneksi kohtuullisen pienet euromääräiset vauriot, Ylämäki jatkoi.
Ennen siirtymistä kenttäkierrokselle ryhmä totesi, että turvallisen työskentelyn edellytys on olla luottamatta automatiikkaan sataprosenttisesti. -eh
Vuosaaressa oli mittausten alkuvaiheessa tihkusateinen sää. Kuvat: Petteri Sarjanen
Pölymittaukset poikivat korjaavia toimenpiteitä
Työterveyslaitoksen mittaushygieenikko Heidi Salo teki työhygieenisiä mittauksia Mussalon, Hietasen ja Vuosaaren yksiköissä toukokuussa. Määritettävät altisteet olivat hengittyvä pöly ja kvartsi eli hiekkapöly sekä dieselnoki ja typpioksidi eli dieselpakokaasut. Kussakin yksikössä mittaukset kestivät noin työpäivän verran.
Vuosaaressa mittausten alkuvaiheessa oli tihkusadetta, Kotkassa oli molempina päivinä tavanomainen toukokuinen poutasää.
Yksiköissä on käyty terminaalikohtaiset mittaustulokset tarkasti läpi ja päätetty toimenpiteitä.
Työterveyslaitoksen raportit kokonaisuudessaan ovat luettavissa Pollarissa turvallisuuden ajankohtaisista.
Vuosaari
Tehdyn selvityksen ja mittausten tulosten perusteella ulkoalueen työntekijän altistuminen alveolijakeiselle eli erittäin hienojakoiselle pölylle ja hengittyvälle pölylle oli vähäistä. On hyvin epätodennäköistä, että nykyisissä työolosuhteissa altistava pitoisuus ylittää HTP-arvon ja näin ollen mahdollisten haittavaikutusten ilmaantuminen on hyvin epätodennäköistä.
Ulkoalueen kiinteässä mittauspisteessä todetut kvartsin ja hengittyvän pölyn pitoisuudet olivat pieniä. Jos ulkoalueen työntekijä altistuu työssään välillä myös suuremmille kvartsipölyn pitoisuuksille, terveysriskien minimoiseksi suositellaan asianmukaisen hengityksensuojaimen käyttöä pölyisimpien työvaiheiden ja pölyävimpien sääolojen aikana.
– Pölyn poistaminen on jatkuvaa toimintaa, sillä ongelma on krooninen ja se korostuu eniten keväällä, toteaa terminaalipäällikkö Jani Ylämäki
– Mekaanista pölynpoistoa eli harjausta ja kastelua voidaan tehdä useammin ja voimme kokeilla myös vaihtoehtoista kalustoa.
– Ongelmia aiheuttaa myös naapurustosta tuulen mukana tuleva pöly, kuin poistoa ei tehdä yrityksissä samaan aikaan, muistutti työsuojeluvaltuutettu Petteri Sarjanen ja jatkoi, että pahimpina pölyämisaikoina työnkierrolla voidaan helpottaa eniten pölystä kärsivien kuormitusta.
Vuosaaressa tehdään uusintamittaus keväällä 2026.
– Ongelmat ovat sinänsä tiedossa, eikä mikään tule oleellisesti muuttumaan. Ensi keväänä pistetään enemmän paukkuja putsaukseen. Parannetaan myös hengityssuojan käyttöä ja sopiva malli on jo selvityksessä, Ylämäki toteaa.
Mussalo ja Hietanen
Kotkan konttiterminaalissa varastotyössä työntekijöiden altistuminen dieselnoelle ja typpidioksidille oli kohtalaista ilman hengityksensuojainta. Altistuminen kvartsille ja hengittyvälle pölylle oli vähäistä.
Hietasessa uudemman laivan ruumassa työskennelleen työntekijän altistuminen dieselnoelle oli liiallista ilman hengityksensuojainta. Muiden työntekijöiden, mm. vanhemman laivan ruumassa ja varastossa työskennelleiden altistuminen dieselnoelle oli vähäistä. Työntekijöiden altis-
tuminen typpidioksidille ja hengittyvälle pölylle oli enimmillään kohtalaista. Altistuminen kvartsille oli vähäistä.
Molemmissa terminaaleissa ulkoalueiden kiinteissä mittauspisteissä mitatut kvartsin ja hengittyvän pölyn pitoisuudet olivat pieniä.
Työntekijöiden altistumisen vähentämisek si kohteissa, joissa työntekijöiden altistuminen on liiallista tai merkittävää, suositellaan ensisijaisesti teknisiä toimenpiteitä, joilla ilman epäpuhtaudet torjutaan jo niiden syntykohdassa. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi ilmanvaihdon tehostaminen ja pölynsidonta kastelun avulla. Lattioiden ja pintojen säännöllisellä ja tehokkaammalla siivouksella saadaan alennettua pölypitoisuuksia ja siten myös vähennettyä työntekijöiden altistumista.
Jos teknisillä toimenpiteillä ei saada ilman epäpuhtauspitoisuuksia alennettua, tulee käyttää henkilökohtaisia suojaimia.
Jatkotoimia Kotkassa
Dieselpakokaasuille ja kvartsipölylle altistuvat työntekijät tulee ilmoittaa syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteriin (ASA-laki 452/2020).
– ASA-rekisteriin ilmoitetaan vuosi jälkikäteen eli seuraavan kerran henkilöt ilmoitetaan ensi vuoden alussa. Mahdollisen altistumisen aikarajat ovat pieniä, joten kaikki Stevecon työntekijät ilmoitetaan rekisteriin, kertoo työkykykoordinaattori Heli Hyttinen.
Dieselnoki edellyttää konkreettisia toimia. Hietaseen on sovittu toimenpiteitä, joilla dieselnoen kertymää voidaan vähentää. Mittauksessa raja-arvon ylittäneen laivan varustamon edustajaan oltiin yhteydessä ja kerrottiin mittaustulokset sekä kehotettiin parantamaan ruuman ilmanvaihtoa. Muina keinoina tässä ovat mm. koneiden tyhjäkäynnin minimoiminen laivojen ruumassa sekä HVO-polttoaineen käytön lisääminen. Hietasessa tehdään uusintamittauksia jo tämän vuoden puolella.
Mussalossa muissa kuin konetyössä suositellaan kvartsipölyn ehkäisevän kertakäyttömaskin käyttöä. Varastossa koneisiin uudelleen käyttöön otettavat katalysaattorit poistavat ison osan dieselnoesta. Uusintamittauksia Mussalossa tehdään syksyllä 2025. -eh
Tuomas Rantavuo on kahden vuoden palkattomalla vapaalla ahtaajan töistä ja työskentelee XAMKIn digivihreässä hankkeessa TKI-asiantuntijana.
TUOMAS LÖYSI AIKUISENA POLUN
UUTEEN AMMATTIIN
Tuomas Rantavuolla oli vuonna 2002 opiskelupaikka Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa restauroinnin koulutusohjelmassa. Hän päätti kuitenkin aloittaa tilapäisahtaajana ja säästää rahaa seuraavan vuoden ennen opiskelujen aloittamista. Sitä vuotta seurasi uusia vuosia ja Tuomaksesta tuli toisen polven ahtaaja Kotkan konttiterminaaliin.
– Jonnekin jäi kuitenkin kytemään, että voisihan sitä tehdä muutakin työtä isona aikuisena.
– Olen aina tykännyt mietiskellä, miten asioita voisi tehdä toisin ja voisiko tällaisesta pään käytöstä tehdä myös työn. Asiat pitää pohtia läpi, jotta ne voi tehdä mahdollisimman vaivattomasti. Vaimo arveli palvelumuotoilukoulutuksen sopivan minulle ja kannusti hakemaan koulutukseen. Hain ja yllätyksekseni myös pääsin, Tuomas kertoo. Hän aloitti monimuoto-opiskelut Kouvolassa työn ohessa 2016 ja viisi ja puoli vuotta myöhemmin keväällä 2022 hänellä oli palvelumuotoilun AMK-tutkintotodistus XAMKista. Opiskeluvuosien varrelle mahtui mm. koronan aiheuttamat opiskelujärjestelyt, mutta myös paljon erilaisia luovaa tekemistä.
– Tekemisen kautta oppiminen ennemmin kuin lukemisen sopii minulle ja siihen nähden koulutus oli loistava. Meillä oli luokallinen mahtavia tyyppejä, tulevia PaMuja, joiden kanssa yhteydenpito on jatkunut aloituksesta asti.
Kahdeksi vuodeksi hanketyöhön
Valmistuttuaan Tuomas jatkoi ahtaajana Mussalossa, mutta sitten näköpiiriin tuli jotain kiinnostavaa: XAMKilla käynnistyvä kaksivuotinen Digi-RRT-hanke, jonne haettiin logistiikan osaajaa.
– Minulla ei ole mitään logistiikkatutkintoa, mutta ajattelin, että parikymmentä vuotta ahtaajana antaa sekin logistiikkaosaamista. Tarkistin työnantajalta, onko
mahdollista olla kaksi vuotta palkattomalla vapaalla ja projektin päätyttyä palata entisiin töihin. Kun se mahdollisuus vahvistui, aloitin helmikuussa 2023 XAMKilla TKI-asiantuntijana (tutkimus, kehitys ja innovaatio).
Digivihreän hankkeen päämäärä on logistiikan kehittäminen digitalisuudella ja datalla ja se liittyy vahvasti Kouvolan RRT-alueeseen. Hanketta rahoittaa Kymenlaakson maakuntaliiton kautta Euroopan aluekehitysrahasto.
– Vaikka hanke liittyy Kouvolan RRTalueeseen, se on skaalattavissa muihin samanlaisiin paikkoihin ja tavoitteena onkin tukea maakunnan yrityksiä digitaalisten työkalujen käyttöönotossa. Kehitämme uudenlaisia palvelukonsepteja esimerkiksi kamerajärjestelmien kautta.
– Isoin haaste on, ettei alueella ole juurikaan liikennettä maailmanpoliittisen tilanteen takia. Joku juna ehdittiin ajaa Kiinaan jokunen vuosi sitten. Nyt on satunnaista toimintaa, pääosin puutavaran varastointia. Mikä digivihreässä logistiikassa sitten on ero aikaisempiin? – Paperiton logistiikka on kestävää kehitystä. Lisäksi halutaan, että tieto liikkuu nopeammin ja tietoa saa riittävästi, mutta esimerkiksi tarkkojen mittojen saamisessa vedotaan välillä liikesalaisuuteen, mikä sitten puolestaan hankaloittaa suunnittelua.
Etäohjattava trukki testissä
Hankkeen puitteissa yhdessä toisen hankkeen (5G HeaRRT-Hanke Xamk, Kymenlaakson liitto, AKKE-rahoitus) kanssa on järjestetty työkoneen etäajokokeiluja Pyhtään lentokentällä sekä Kouvolassa.
– Kone oli vuokralla Tampereen yliopistolta ja Operview Oy startup-yritykseltä saatiin softat ja etäajoon tarvittavat laitteistot koneeseen ja ohjaamiseen. Kuskin penkille laitettiin tietokone ja vastaanotin signaaleille. Konetta ohjattiin kahden näy-
tön ja erilaisten ohjaimien avulla. Oli mielenkiintoista kokeilla, millaista on ajaa konetta niin, ettei itse istu koneessa. – Testaamme, miten etäohjaus toimii 5G-ympäristössä, sillä yhteyden on oltava riittävän nopea. Kyseinen etäohjausjärjestelmä käy lähes minkälaiseen työkoneeseen vain, kunhan siinä on digitaaliset venttiilit. Testissä käytössä olleessa koneessa nämä olivat jälkiasennettuna. Etäohjattavien koneiden käyttömahdollisuudet ovat kyllä vielä melko rajalliset, mutta ehkä joihinkin kunnossapitotehtäviin voisi ajatella. Kehitys kulkee nopeasti, mutta haasteita luovat maantieteelliset, sääolosuhde- sekä vuodenaikaerot, etenkin pohjolan leveyksillä.
Kaksi ihan erilaista työtä
Tuomaksen projekti TKI-asiantuntijana päättyy tämän vuoden lopulla.
– TKI-asiantuntijan ja ahtaajan työt eroavat kuin yö ja päivä. Fyysisesti työ on kevyttä, mutta muuten yllättävänkin rankkaa, kun työstä ei pääse irtautumaan työajan jälkeen samalla tavalla. Aivot jatkavat työtään senkin jälkeen, kun on leimannut itsensä ulos työpäivän jälkeen. Silti tämä tuntuu omalta jutulta.
Tuomas on valmis palaamaan entiseen työhönsä konttiterminaaliin, mutta toki hän pitää silmät avoimina koulutustaan vastaaville vaihtoehdoille. Mitään muuta varmaa ei kesäkuussa ollut vielä näköpiirissä kuin pitkästä aikaa oikea neljän viikon kesäloma, joka ainakin alkuun menee matkoilla. – Tykkään matkustaa lompakon ja vapaiden mukaan, mutta muuten vapaa-ajan tehokkaasta käytöstä huolehtii pari vuotta siten hankittu koira sekä omakoti kullankallis. Pientä remppaa riittää vapaalle ajalle 50-lukulaisessa omakotitalossa. Tämänkään suhteen ei ole ollut haasteita miettiä minne ylimääräiset rahat ja liikenevän ajan sijoittaa. -eh
MITÄ KUULUU, ANNELI?
– Käytätkös sinä tekoälyä, kysäisee Anneli Lindholm, 89, kun läppärin kansi on jo kiinni ja olemme siirtyneet vuosikymmenten takaisista työmuistoista, Remington-kirjoituskoneista ja kalkkeeripapereista tähän päivään.
Meillä on pieni pätkä yhteistä työhistoriaa, kun olin 70ja 80-lukujen taitteessa kesätöissä Haminan Laivauksessa. Vuosikymmenten varrella on nähty ja moikkailtu ja vaihdettu jokunen sanakin. Kun kysyin Annelilta, suostuisiko hän kertomaan muillekin stevecolaisille, mitä hänelle kuuluu, hän ei kauaa empinyt.
Annelin voi nähdä Haminan katukuvassa viilettämässä Esla-potkupyörällään, uimahallissa tai Volkonskin puiston (Senioripuiston) ulkokuntosalilla.
Vaikka Anneli Lindholmin työuran päättymisestä on jo vuosikymmeniä, muistot ja värikkäätkin vaiheet ovat edelleen kirkkaana mielessä.
– Nuoret ovat kutsuneet minua Ferrari-mummoksi, kun olen ajellut potkupyörälläni ja kaulassa on roikkunut Ferrarin nauha, Anneli nauraa ja kertoo käyvänsä nykyisin enää vain keskiviikkoisin uimassa ja torstaisin ulkokuntosalilla. Kesät talvet. Aiemmin, 50 vuoden ajan, hän kävi uimassa päivittäin.
Kenkäkaupasta satamaan
Annelin työura – toisin kuin monen aikalaisensa – alkoi Korttilan kenkäkaupassa. Kenkäala oli mieleinen, mutta työhön kuului paljon kantamista ja lopulta oli etsittävä työtä, joka ei ollut fyysisesti niin raskasta.
Anneli lähti etsimään töitä Haminan satamasta.
– Kävin kysymässä töitä konttoripäällikkö Börje Sieversiltä. Hän kysyi, osaanko mitään kieliä. Kerroin olleeni sotalapsena Ruotsissa ja käyneeni siellä koulujakin. Sievers kysyi, mitä muuta osaan ja kerroin lukeneeni keskikoulussa saksaa ja sen jälkeen olin kaksi vuotta au pairina Englannissa. Anneli sai työpaikan Kaukas-Hackmanilta. Elettiin 1950-luvun loppupuolta ja Anneli teki ensin juoksutytön hommia ja sitten sahatavarakonossementteja.
– Jossain vaiheessa työnantajaksi vaihtui Blomberg ja Kaukas-Hackmanin peltikoppi työtilaksi Lintulaudalla. Shista lastattiin siihen aikaan lauta kerrallaan, kaikki piti laskea ja niiden perusteella tehtiin konossementit. Niin kauan tehtiin, kunnes laiva oli valmis. Joskus meni myöhään iltaan ennen kuin päästiin kävelemään kohti kotia. Asuin silloin Hillossa.
– Lintulaudalla laivat olivat ihan vieressä. Se oli todellinen maisemakonttori, aivan mieletön paikka!
Konekirjoittajaksi kaksisormijärjestelmällä
Maisemakonttori vaihtui tavallisempaan, kun Ole Illman tarvitsi pari konekirjoittajaa.
– Minä onneton jouduin kirjoittamaan kahdella sormella Remingtonilla ja välillä papereiden välissä oli seitsemänkin kalkkeeria.
– Meitä konekirjoittajia oli kaksi, Arja Marttinen ja minä. Meille tuotiin sahiskonossementtien raakaversiot ja ne kirjoitettiin puhtaaksi. Jos viimeisellä rivillä oli virhe, koko homma alkoi alusta.
– Kaikkea muutakin kirjoitettavaa oli. Kerran Ole toi kirjoitettavaksi tekstin, jossa muistutettiin kokoushuoneen käyttäjiä jostakin. Hetken päästä kuului huuto: ”Mistä minä olen saanut kaksi näin huonoa konekirjoittajaa? Mitä perkelettä te mustutatte?” – Arja opetettiin käyttämään monistuskonetta ja kerran hän pyysi minua kokeilemaan kanssaan bussilippujen tekemistä. Joku huomautti, että monistetuissa bussilipuissa on aina sama numero, joten se siitä.
Vuodet korjaamolla olivat parasta aikaa
– Kun Anita Uski lähti äitiyslomalle, Marttisen Olli tarvitsi korjaamolle kielitaitoisen henkilön tuuraamaan ja mie pääsin sinne. Olin herrojen sihteeri ja tein mitä käskettiin. Rakennuspiirustusten taittelu oli tarkkaa hommaa, mutta tykkäsin siitä hommasta. En ymmärtänyt luovareista mitään, mutta trukkeja ostettiin ja myytiin. Kävi vieraita ja kerran minun piti ommella yhden vieraan takkiin nappeja. Ompeleet menivät niin tiukkaan, ettei nappeja saanut kunnolla kiinni.
– Kerran minut lähetettiin Seurahuoneelle ulkolaisten vieraiden kanssa syömään, kun varsinaiset isännät eivät päässeet. Vieraat puhuivat saksaa ja välillä puhuttiin myös
englantia. Hyvin tultiin toimeen ja seuraavalla kerralla käydessään he toivat minulle monitoimiveitsen ja pullon likööriä kiitokseksi mukavasta illasta. Se työtehtävä taisi olla koko urani kohokohta.
Anitan palattua lomalta Anneli siirtyi takaisin entisiin töihinsä konekirjoittajaksi. Konekirjoituskoppiin, kuten hän työpistettään kutsui, oli tullut muutoksia ja hyvä ystäväkin oli lähtenyt pois.
Kun varsinainen työura oli ohi, Anneli mietti vielä, että kesätyö Kymen Sanomissa voisi olla mukava.
– Olisin päässytkin kesätytöksi, mutta koska minulla ei ollut ajokorttia ja autoa, se ei onnistunut.
Osa sydämestä jäi Ruotsiin
Anneli on syntynyt Säkkijärvellä, josta hän lähti 4-vuotiaana äitinsä kanssa evakkoon talvisodan syttyessä 1939. Kun Anneli oli 6-vuotias, hänet lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin.
– Minä pääsin Skåneen kenkätehtaan johtajan perheeseen. Perheen autonkuljettaja tuli sisäkön kanssa noutamaan minut paikasta, jonne lapset kuljetettiin junalla Tornion ja Haaparannan kautta. Pidin sijaisvanhempia omina vanhempinani ja he olisivat halunneet adoptoida minut, mutta minut haluttiin takaisin kotiin Suomeen. Myöhemmin kävin lomilla Ruotsissa tapaamassa heitä. Kun palasin Suomeen, en osannut suomen kieltä enää ollenkaan.
– Sodan jälkeen saimme Hillosta tilan, jossa oli mahdollisuus viljelyyn ja kalastukseen, isäni toiveiden mukaisesti. Talo rakennettiin vuonna 1948 ja muistan, miten olin mukana pärekattotalkoissa.
Hillon perukoilta oli pitkä matka kouluun kaupunkiin ja yhtä pitkä matka koulusta kotiin. Lopulta matematiikasta tuli kompastuskivi ja koulunkäynti jäi, mutta saksanlukija lähtikin oppimaan englantia.
– Olin ensimmäisiä, jotka lähtivät AU-pairiksi. Kaverin piti lähteä, mutta hänelle meni pupu pöksyyn ja pyysi minua lähtemään tilallaan. Matkustin Haminan satamasta laivalla Hulliin ja sieltä jatkoin Leedsiin Grantin perheeseen. Hoidin siellä kahta pientä poikaa. Toinen pojista sanoi kerran, että suomen kieli on tosi helppoa, koska hän ymmärtää Annelin puhetta.
Liikuntaharrastusten ohella Anneli kertoo olevansa tosi kiinnostunut politiikasta, ja haastattelun aikaan edessä olivat mielenkiintoiset eurovaalit. Eräältä aktiivipoliitikolta Anneli oli kysellyt vinkkejä, ketä kannattaa äänestää.
Jos ei matematiikka aikanaan sujunut, vahvuus ja rakas harrastus löytyi kirjoittamisesta.
– Olen kirjoitellut runoja ja meillä oli runopiiri, jonne kirjoiteltiin. Olen lähettänyt kirjoituksiani myös lehtiin ja saanut pieniä palkkioitakin. Nyt ratkon vain ristikoita, kun ei ole enää kuin tuo tabletti. -eh
Tornilohkoja ja pitkiä siipiä
Teksti: Heikki Renlund
Kuvat: Jarkko Finni, Rauli Pohjola, Heikki Renlund ja Jani Turkia
Oy Saimaa Terminals Ab purki heinäkuun 25. päivänä Haminassa ensimmäiset tuulivoimalan tornilohkot Tian Xi -laivasta. Laivaus oli ensimmäinen, joka liittyy Pieksämäelle rakennettavaan Niinimäen tuulipuistoon. Elokuun alkupuolella purettiin Eco Titan -laivasta tuulivoimaloiden siipiä. Haminaan tulee laivauksia yhteensä kymmenen.
Niinimäen tuulipuistoon tulee yhteensä 22 tuulivoimalaa, joiden kaikki osat tuodaan Haminan kautta. Osat kuljetetaan kahta eri reittiä Haminasta Pieksämäelle. Kuljetukset alkoivat elokuun viimeisellä viikolla. Laivausten osalta projekti päättyy kuluvan vuoden loka-marraskuussa. Koko projektin arvioidaan olevan valmis vuoden 2025 aikana.
Tuulivoimaloiden käsittely satamassa hoidetaan yhteistyössä Kuljetusliike Ville Silvasti Oy:n kanssa, joka myös hoitaa osien kuljetuksen rakennuspaikalle.
Muutamia faktoja:
• Tornilohkoja käsitellään 176 kpl ja niiden paino vaihtelee 50–90 tonnin välillä.
• Siipiä tulee 66 kpl.
• Siiven pituus on 76 m ja paino noin 30 tonnia.
• Lisäksi varsinaiset voimalan osat.
• Haminasta on varattu projektia varten aluetta 25 000 m2 .
Laivaus 17:n laituripaikka on Haminan Hietakylässä.
Yli ysikymppisillä on pitkä yhteinen taival
Vuonna 1930 ravansaarelaisella A. Virolaisen telakalla valmistui laiva nimeltä Ahtaja. Nyt, 94 vuotta myöhemmin alus on nimeltään Laivaus 17. Korkeasta iästään huolimatta Laivaus 17 on edelleen vetreä ja voimissaan ja odottaa Haminan Hietakylän rannassa valmiina viemään Stevecon vieraita saaristoon.
– Käyn aina välillä laiturilla katselemassa Laivausta. Se on siistissä kunnossa, kiittelee Olavi Marttinen (91), jonka kontolla oli pitkään Laivaus 17:n kunnossapitovastuu. Olli eläköityi Stevecon korjaamopäällikön tehtävästä vuonna 1998, mutta yhteistyö Laivaus 17:n kanssa jatkui senkin jälkeen sekä jonkun aikaa aluksen omistajana että varsinkin kipparina.
– Veneen ajo piti lopettaa, kun lääkäri sanoi, että se homma on nyt loppu.
Ahtaajien kuljettajasta retkeilyalukseksi
Ahtaja-alus rakennettiin uuraalaisen Trångsund Stevedoring Oy:n ahtaajien kuljetuksiin sekä hinaamaan tavaraa sataman ja redillä seisovien laivojen välillä. Sota-aikana Ahtaja oli puolustuslaitoksella maanpuolustuksellisissa tehtävissä ja tarina kertoo, että alus varustettiin 20-millisellä Madsen it-kanuunalla, jolla se pudotti Kotkan edustalla yhden koneenkin.
Haminan Laivaus osti aluksen vuonna 1946 ja samalla sen nimi vaihtui. Alusta käytettiin Haminassakin väenkuljetuksiin laivoille. Vuonna 1956 alusta lyhennettiin muiden kunnostustöiden ohella kolmella metrillä, millä toimenpiteellä oli vaikutus miehistön vahvuuteen: konemestaria ei enää tarvittu. 1970-luvulla alus muutettiin kalastukseen ja retkeilyyn soveltuvaksi.
Laivaus 17 on kokenut useita omistajanvaihdoksia vuosikymmenten varrella, mutta Stevecon omistuksessa se on ollut taas jo useita vuosia.
Marttisen Ollin polku Kangasniemeltä Haminaan on ollut monivaiheinen. Hänen työhistoriaansa mahtuu Kuopion Liikennettä, Kone Osakeyhtiötä, Metro-Autoa sekä perämoottorikorjaamoa, kunnes hän päätyi Haminaan pitämään autokorjaamoa kaverinsa kanssa.
– Autokorjaamon kirjanpito näytti hyvää tulosta, kun Lakulahden rakentajat käyttivät sen palveluja, mutta kun Lakulahti valmistui, loppuivat autot. Myin osuuteni korjaamosta kaverille ja lähdin Summan tehtaalle valvomaan Beloitin paperikonetta.
Marttinen satamaan
– Summassa näin pomon pöydällä lapun, jossa luki ”Marttinen satamaan”. Sain ohjeen mennä Brotheruksen puheille. Hän sanoi ”katsele täällä mitä korjaamolla tarvitaan” ja
tarvittiin sinne vaikka mitä. Kauppaneuvos Gerhard Eriksson puolestaan sanoi, että hoida kalustoa kuin omaasi, Olli muistelee. – Korjaamo oli sellainen paikka, mistä tykkäsin paljon. Fuusion yhteydessä tehtiin henkilöstöjärjestelyjä ja Lassi Arminen kysyi, mitä haluaisin tehdä. Sanoin, että haluan hoitaa korjaamot, mutta en halua olla ostamassa mitään. Minut pistettiin ostamaan ammatikseni ja tein sitä kymmenen vuotta.
Olli kertoo kuuntelevansa paljon äänikirjoja ja käyvänsä päivittäin kävelemässä. – Virtaa on, mutta näöstä on vain vähän enää jäljellä ja se vaikuttaa tasapainoon. Siksi kävelyni saattaa näyttää hiukan juopuneelta, Olli naurahtaa ja toteaa, että liikkeelle on lähdettävä joka päivä. -eh
Olavi Marttinen käy aika ajoin Hietakylän laiturilla katsomassa, mitä Laivaus 17:lle kuuluu.
Hamina Tattoon ja Stevecon kumppanuudella on pitkä historia
Kansainvälinen Hamina Tattoo sotilasmusiikkifestivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990. Steveco on ollut mukana Hamina Tattoon tarinassa alusta asti. Ensimmäisinä vuosina
tapahtuma järjestettiin vielä Haminan satamassa rullavarastossa. Vuodesta 1998 Bastion on ollut tapahtumien päänäyttämö ja VIP-näytöksen
ruokapöytinä toimivien kasettien veto areenalle alkoi 2000-luvun alussa. Neljällä kasetilla on ruokatarjoilut ja yhdellä juomat.
Tänä vuonna vetomestarien puikoissa olivat Ari Mäenpää, jota voisi sanoa jo konkariksi tälläkin saralla sekä Jussi Kangas, jolle ruokapöytäkasettien veto areenalle oli ensimmäinen kerta.
Vetomestarin kuormana oli juhlan juomatarjoilu. Puikoissa Ari Mäenpää.
Jussi Kangas ja Ari Mäenpää
The United States Army Field Band USA
Koninklijke Muziekkapel van de Gidsen Belgium
Fillarikisaan ehtii vielä mukaan
Stevecolaiset-joukkue on jälleen mukana Kilometrikisassa, johon osallistutaan pyöräilemällä joko perinteisesti tai sähköavusteisesti. 20-henkinen joukkueemme on tällä hetkellä sijalla 959 Piensarjassa.
Kisaan ehtii vielä liittyä mukaan, sillä kilpailukautta kestää 30.9. saakka ja kilometrit voi syöttää takautuvasti – edellyttäen tietysti, että itsellä on niistä joku kirjanpito.
Mene osoitteeseen www.kilometrikisa.fi, rekisteröidy tai kirjaudu, jos olet ollut aiemmin mukana. Joukkueen nimi on Stevecolaiset ja joukkueen osallistumiskoodi Ahtausala. Kisakauden päättyessä on luvassa palkitsemisia. Ja kuten ennenkin: tärkeintä on liikkuminen, ei kilometreihin tuijottaminen!
Kisan TOP5: Teemu Koivunen, Ismo Silvo, Anssi Hellberg, Ari Kolsi ja Esa Lammi (tilanne 28.8.)
Juttuvinkki pankkiin kertyi paljon
hyviä
aiheita
Kevään lehdessä kysyimme mikä lehden jutuista kiinnosti eniten. Vastauksia tuli ennätysmäärä ja Hamina Tattoon marssishow-näytöksen lippuja päästiin arpomaan peräti 52 stevecolaisen kesken.
Selvästi pidetyin juttu oli Katja Hitchmanin kirjoittama Onko toisen roska toisen aarre? Jutulle toivottiin myös jatkoa: Mussalosta saisi jatkoa aiheelle, materiaalia, kuvia ja aarteita päivittäin tyhjien konttien tarkastusalueilta ja koko kentältä, kun jatkuvaa roskausta tehdään.
Hopea- ja pronssitiloille ylsivät Fabrizio Ferraran haastattelu Kaikenlaisia pähkinöitä riittää ratkottavaksi ihan joka päivä ja Iida Lampikarin haastattelu Miesvaltaisella alalla ei voi olla mielensäpahoittaja.
Lähes jokainen lehden juttu sai ”pisteitä”.
Juttuvinkkianti oli mielenkiintoinen ja ilahduttava. Monessa viestissä toivottiin Viikkopäiväkirjan jatkuvan. Ylipäätään stevecolaisten erilaiset työtehtävät kiinnostavat, ovat ne sitten haastatteluja tai tuo silmiä avaava viikkopäiväkirja. Ihan jokainen idea on poimittu talteen ja niistä on varmasti apua lehden toimitusneuvostolle seuraavien lehtien sisällön suunnittelussa.
Tattoo-lippujen juhlallinen arvonta suoritettiin maanantaina 1. heinäkuuta. Hanna Metsola pyöritti netin Melondia-arvontakonetta ja Elina Harjama toimi kirjurina. Arpaonni suosi seuraavia: Saija Malm, Pirjo Roimola, Mikko-Pekka Purho, Jouni Hinkkanen, Jukka Malm, Esa Uski, Maija Nygren ja Miika Taipale
Sponsorietuja: alennusta koriksen kausikortista
Stevecon ja KTP-Basketin yhteistyösopimuksen etuna Steveco-konsernin työntekijät saavat alennusta kausikortin hinnasta: 120 € keskikatsomon ja 90 € alakatsomon kausikorteista. Kyseiset kausikortit maksavat alkavalla kaudella 360 € ja 150 €. Kausikortit käyvät Steveco Areenalla pelattaviin miesten Korisliigan runkosarjan otteluihin. Kausikorttien varausmyynti sähkö -
postitse Jyrki Lindströmille jlind@planet.fi tai p. 0500 550 572. Voit ostaa kausikortin myös Steveco Areenalla korisotteluiden alettua. Etuuden saadaksesi esitä firman henkilökortti ostotilanteessa. Etuus oikeuttaa yhteen kausikorttiin per henkilö.
KTP-Basketin ensimmäinen korisliigan kotiottelu pelataan tiistaina 8.10.2024 klo 18.30, kun vastassa on Loimaan Biisonit.
Palvelusvuosijuhlaa vietetään torstaina 14.11.
Marraskuun toinen torstai on tarkoitus vakiinnuttaa stevecolaisten palvelusvuosijuhlapäiväksi. Tänä vuonna se on siis 14.11.
Lisätiedot juhlapaikasta, ilmoittautumisohjeet ja kaikki muu juhlaan liittyvä informaatio tulee asianosaisille, joita Katjan mukaan on tänä vuonna noin 80.
Ilmoitathan muutoksista!
Ovatko osoitetietosi ajan tasalla? Kun muutat, ilmoita uusi osoitteesi palkkaosastolle. Paras tapa on ilmoittaa muutoksesta sähköpostitse osoitteeseen palkkahallinto@steveco.fi. Samaan osoitteeseen omaiset voivat ilmoittaa pois nukkuneista stevecolaisista. Puhelimitse ilmoitukset aulapalveluun (05) 23 231.
Eläköityvä, haluatko Steveco lehden jatkossakin?
Posti tuo Steveco-lehden kotiosoitteeseen niin kirjoilla oleville kuin eläkeläisille. Yhteystietoja ei kuitenkaan siirretä automaattisesti osoiterekisteristä toiseen, vaan eläkkeelle jäädessäsi sinun on allekirjoitettava lomake, jolla hyväksyt tietojen tallentamisen. Lomake toimitetaan palkkakonttoriin.
Syyskisassa etsitään sanaa
laituripaikka
Missähän jutussa tällainen sana piileksii?
Lähetä vastauksesi joko oheisella kupongilla Steveco-lehden toimitukseen (Steveco Oy, Steveco-lehti, PL 44, 48101 Kotka), sähköpostitse elina.harjama@steveco.fi tai Pollarin sähköisellä lomakkeella. Vastauksien palautus viimeistään 31.10.2024. Osallistuneiden kesken arvotaan Steveco-tuotepalkintoja.
Etsittävä sana löytyi sivulta:
Nimi:
Yhteystiedot:
Kiitos kaikille muistamisesta siirtyessäni vapaille.
Kari Koponen
HISTORIAN HAVINAA 1984
Kotka Stevedoringilla oli 80-luvulla tapana ottaa vuosittain kymmenkunta ysiluokkalaista viikoksi tutustumaan työelämään. Tutustumisilla haluttiin tarjota koululaisille mahdollisuus pohtia näkemänsä perusteella ammatinvalintoja ja opiskeluvalintoja peruskoulun jälkeen.
Ahtausviestin vuoden 1984 kolmannessa numerossa Olavi Oinonen, Oy Kotka Stevedoringin silloinen varatoimitusjohtaja iloitsi pääkirjoituksessaan parantuneesta työaikojen noudattamisesta: Asiakkaamme ovat huomanneet palvelun parantuneen työaikojen noudattamisen mukana. Palvelualalla asiakaspalvelun merkitys kokonaisuudessaan yrityskuvan muodostamisessa on tärkeä. Työaikojen noudattaminen ei saa jäädä lyhytaikaiseksi kampanjaksi, vaan se on nähtävä pysyvänä tapana tehdä työtä. Tämänhetkisen kokemukseni perusteella esimiehet ovat ottaneet asian johdonmukaisesti hoitaakseen ja toimineet vastuunsa edellyttämällä tavalla. Samalla on todettava, että alaiset ovat myös suhtautuneet työaikojen noudattamiseen asiallisesti. Työaikojen noudattaminen oli tapetilla jo edellisvuonna, jolloin Heimo Heikkilä lausui aiheesta painavia sanoja.
Vuosikymmenten takaisia lehtiä lueskellessa on hienoa seurata tietotekniikan jättiloikkia. Eero Berner kertoo lehdessä, miten elokuussa 1984 konttoriin kannettu Paragonin B-21 mikrotietokone oli otettu käyttöön kirjanpidossa ja laskutuksessa. Laivaustieto Oy
Hietasen julkisivu, jossa on Yhdyspankin nimi edelleen ikkunassa.
(nykyinen IT) oli muuttanut tilanahtautta pakoon Ahton entisiin tiloihin ja siellä oli täysi huiske mm. tiedonsiirtoyhteyksien parissa. Yhteys oli jo luotu Enson levyteollisuuden järjestelmään ja Boren kuljettamien transitolastien tietojen siirtoa Transoceanille testattiin samoin kuin Finncarriersin manifestitietojen siirtoja. Suurena kysymysmerkkinä on muiden töiden taustalla nykyisen atk-vientidokumenttijärjestelmämme uudistaminen. Kokonaisuutena se on liian iso pala haukattavaksi, joten olemme miettineet sen asteittaista uudistamista ja ajatelleet kokeilla loppupään remonttia eli manifestin ja siihen liittyvän tiedon siirtämistä uudistettuun järjestelmään, Eero kirjoittaa. Pankkipalvelu on parhaimmillaan, kun se tavoittaa tyytyväisen asiakkaan. Näin alkaa juttu Yhdyspankin Kantasatamaan ja Hietaseen perustamista työpaikkatoimipisteistä. Kantasataman pankki oli Ruukinkadulla pois puretun ”Huvikummun” kivijalassa. Asiakaspalvelusta vastasi Irmeli Heiskanen, joka kehui vuolaasti asiakaskuntaansa: Minusta tuntuu, että olen päivittäin tekemisissä ystävien kanssa. Hietasessa pankkipalvelua pyöritti Marja-Liisa Kujala. Yhdyspankin nimi komeilee edelleen H1:n seinässä.
Kuva: Henri Eerola
RISTIKKO 2/2024
Sanaristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme esinepalkintoa
Ristikon 2/2024 palautus viimeistään 31.10.2024: Elina Harjama, Steveco Oy, PL 44, 48101 Kotka tai elina.harjama@steveco.fi.
Nimi
Osoite
Seuraava Steveco ilmestyy joulukuussa 2024. Lehteen tarkoitettu materiaali tulee toimittaa Steveco-lehden toimitukseen viimeistään 15.11.2024 Steveco Oy, PL 44, 48101 Kotka tai elina.harjama@steveco.fi.
Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutokset henkilöstöhallintoon: palkkahallinto@steveco.fi tai p. (05) 23 231. Eläköityvät huom., jos haluat lehden jatkossakin kotiisi, muista allekirjoittaa suostumus henkilötietojen säilyttämiseen osoiterekisterissä.
Ristikon 1/2024 ratkaisu
Ristikkovoittajat 1/2024
Jarmo Elomaa, Kotka Hannu Kiiski, Hamina Raino Gröhn, Kotka