Yhteenveto Turvallisuus on monitahoinen ja kompleksinen käsite, jolla tarkoitetaan eri yhteyksissä hieman erilaisia asioita. Valtionhallinnon raporteissa, tutkimuksissa ja arkikielessä puhutaan kansalais- tai yksilöturvallisuudesta puhuttaessa yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen turvallisuudesta. Turvallisuus liittyy ja rinnastuu usein läheisesti luottamukseen, terveyteen, rauhaan ja hyvinvointiin – esimerkiksi turvallisuutta ja hyvinvointia saatetaan käyttää toistensa synonyymeinä. Yksilöllisen turvallisuuden rinnalla turvallisuutta käsitellään usein myös sosiaalisena kysymyksenä: kuuluminen johonkin eli osallisuus on tärkeä turvallisuuden osatekijä. Käsiteltäessä koko yhteiskunnan turvallisuustilannetta, puhutaan muun muassa kokonaisturvallisuudesta, sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta tai laajasta turvallisuudesta. Turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä on hyvin monen tasoisia. Erilaisten riskien todennäköisyys, vakavuus ja laajuus vaihtelevat myös hyvin paljon, kuten myös keinot niiden hallinnoimiseen ja estämiseen. Eri toimijat kohdistavat toimintaansa ja painottavat turvallisuuden edistämisessä erilaisia ratkaisuja: rakenteita, kontrollia, teknisiä ratkaisuja tai esimerkiksi henkisiin arvoihin vaikuttamista. Yhteisillä käsitteillä ja yhdenmukaisella turvallisuuspuheella voidaan luoda turvallisuutta ja välttää hahmottomien turvallisuusuhkien ja riskipuheen ylivalta yhteiskunnallisessa keskustelussa. Uhkien hajanaisuus ja epämääräisyys vaikeuttavat yhteistyötä ja -toimintaa uhkiin varautumisessa. Perinteiset turvallisuustoimijat, kuten poliisi, pelastustoimi ja puolustusvoimat, ovat saaneet rinnalleen onnettomuuksien ehkäisystä ja jälkihuollosta sekä humanitäärisestä avusta vastaavia toimijoita. Toiminta on kokonaisuudessaan yhä hyvin sektoroitunutta, vaikka yhteistyö, verkostoituminen ja järjestötoiminta ovat rantautuneet myös turvallisuuspolitiikan eri sektoreille. Ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaaminen erilaisten uhkien ja riskien varalta on viime kädessä turvallisuustyötä, johon osallistuvat viranomaisten lisäksi siviilit. Turvallisuus ei ole siten minkään yksittäisen hallintokunnan omaisuutta tai asiantuntijuutta. Oletettavaa kuitenkin on, että vastuu omasta ja lähiympäristön turvallisuudesta tulee tulevaisuudessa siirtymään yhä vahvemmin yksilöiden ja yhteisöjen vastuulle. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö tuottaa jatkossa tutkimuksen, joka selvittää kansalaisten turvallisuutta vahvistavia tekijöitä sekä erilaisiin riskeihin
33
