4. Yksilöturvallisuuden mittaaminen

”If you cannot measure it, you cannot improve it” (Lord Kelvin)

Yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuuden mittaamista sekä siinä tapahtuvien ajallisten muutosten havainnoimista vaikeuttavat useat tekijät. Ensinnäkin yksiselitteisiä ja relevantteja indikaattoreita, jotka kuvaavat turvallisuuden tunnetta tai turvallisuuden tasoa tai tilaa on hyvin vähän (ks. Mankkinen et al. 2014, 25). Erilaisia indikaattoreita on olemassa useita, mutta vaikeutena onkin valita luotettavat indikaattorit, jotka antavat riittävästi tietoa ilmiöistä, ja joita voi tulkita yksiselitteisesti (Mankkinen et al. 2014, 17). Turvattomuuden syiden ja seurausten välinen yhteys on moniulotteinen ilmiö, ja jonka todentaminen ei ole yksinkertaista. (ks. Juntunen 2011, 58–59; Hanén & Huhtinen 2011, 10–11.) Olemassa olevat mittarit eivät esimerkiksi pysty kattavasti huomioimaan alueellisia, kulttuurisia, yksilöllisiä ja kontekstisidonnaisia eroavaisuuksia. Valtakunnallisten keskiarvojen perusteella on hyvin vaikeaa saada käsitystä turvallisuudesta harvaan asutuilla alueilla, joissa rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia tapahtuu vähän verrattuna kasvukeskuksiin. Tosin yksittäiset tapahtumat voivat heikentää olennaisesti ihmisten turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta tai vaikuttaa esimerkiksi elinkeinoelämään, kuten matkailuun. (SM 2014/a, 10, ks. myös SM 2013.)

Toiseksi turvallisuustilanteen ja siinä tapahtuvien muutosten kuvaamiseen vaikuttavat tilastointikäytännöt. Esimerkiksi poliisin tietoon tulleen rikollisuuden muutokset saattavat johtua rikoksentekijöiden tai viranomaisten toiminnassa tapahtuneista muutoksista. Poliisin muuhun kuin rikostutkintaan liittyvät merkintöjen, kuten päihtyneiden säilöönottojen, palonsyyn tutkinnan sekä rattijuopumusten määrien väheneminen saattavat kuvastaa sitä, että kyseiset ilmiöt ovat vähentyneet. Toisaalta kyse voi olla siitä, että poliisi on kohdistanut työaikaansa ja henkilöresursseja esimerkiksi liikennevalvontaan aikaisempaa vähemmän. Poliisin kirjaamien rikosten määrä kuvastaa siten samalla sekä kontrollin määrää, sen kohdistumista ja «jutuntekokynnystä» että kansalaisten ilmoitusaktiivisuutta (Korander & Vanhala 2003, 267; ks. Manning 19971997, 236).

Kolmanneksi turvallisuustilanteen arvioimista vaikeuttaa yhteisten käsitteiden ja näkökulmien puute. Analyyttistä pohdintaa eri turvallisuuden käsitteistöstä on käyty lähinnä inhimillisen turvallisuuden (human security) kohdalla. Kritiikin kärki soveltuu periaatteessa muihinkin käsitteisiin. Laajaan turvojen turvallisuuskäsitteiden osalta pidetään ongelmallisena termien epämääräisyyttä niiden pitäessä sisällään lähes kaiken fyysisestä turvallisuudesta psyykkiseen hyvinvointiin. Tällainen näkökulma tarjoaa poliittisille päättäjille hyvin suppeaa ohjeistusta, miten priorisoida kilpailevien poliittisten päämäärien välillä. Esimerkiksi poliisin kannalta turvallisuuskäsitteen laajeneminen on ongelmallista, koska rajanvetoa ei ole tehty sen suhteen, mitä poliisilta edellytetään ja voidaan vaatia (Virta 2007, 112). Lisäksi akateemisen tutkimuksen kohteena termi on liian epätarkka. (mm. Jukarainen 2011, 184–185.) Käsitteen “societal security” heikkoutena on muun muassa tapa havainnollistaa yhteisöjä itsenäisinä sosiaalisina toimijoina sekä kyvyttömyys osoittaa, mitä yhteiskunnan turvallisuus merkitsee yksilöille (ks. Theiler 2003.)

Neljänneksi, erilaisia kriteerejä uhkien jäsentämiseksi ja rajaamiseksi on useita. Uhkia käsitellään yleensä erillisinä, irrallisina ja kunkin tahon omien intressien ja arvovalintojen perusteella. Esimerkiksi voidaan ennakoida, millä todennäköisyydellä uhka toteutuu ja kuinka laaja, pitkäaikainen tai pysyvä turvallisuusriski siitä aiheutuu (ks. myös Airaksinen 2012, 68; Heiskanen 2002, 70; Hanén & Huhtinen 2011, 15). Riski- ja uhka-analyysissä voidaan erottaa toisistaan suorat ja epäsuorat sekä rakenteelliset ja inhimilliset uhat. Yksi keskeinen kriteeri koskee uhkien subjektiivisuutta, eli sitä miten eri tavalla ihmiset kokevat turvallisuutta voimakkaimmin heikentävät tekijät. Uhkia voidaan arvioida kustannus-hyöty – näkökulmasta, jolloin uhkien torjunnassa voidaan keskittyä niihin toimenpiteisiin, joiden uskotaan parhaiten toimivan uhkien torjunnassa. (mm. Jukarainen 2011, 184–185; Raitasalo & Sipilä 2007, 2, 13; Airaksinen 2012, 68–70; Theiler 2003.)

4.1. Turvallisuuden indikaattoreita 1970-luvulla kansainvälisissä järjestöissä ryhdyttiin kehittämään sosiaaliraportoinnin menetelmiä. Eri maiden yhteistyön tavoitteena olivat kansainväliset vertailut ja hyvinvoinnin kehityksen seuraaminen eri maissa. Esimerkiksi OECD:ssä kehitettiin sosiaali-indikaattoreita muun muassa terveydestä, työllisyydestä ja työelämän laadusta, fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä, henki-

lökohtaisesta turvallisuudesta sekä sosiaalisista mahdollisuuksista ja osallistumisesta. (ks. Heiskanen 2002, 52–53.) Nykyisin eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia kyselyitä on useita; esimerkiksi Eurostat kerää tilastoja ja mielipidetutkimuksia väestöön ja sosiaalisiin olosuhteisiin liittyvistä kokonaisuuksista kuten koulutukseen, terveyteen ja työturvallisuuteen, työllisyyteen ja toimeentuloon, sosiaaliturvaan, elämänlaatuun, nuorisoon, rikoksiin ja rikosoikeuteen sekä kulttuuriin liittyvistä tekijöistä eri Euroopan maissa.

Maailmanlaajuinen inhimillisen turvallisuuden indeksi (mm. http://www. humansecurityindex.org) koostuu taloudellisesta turvallisuudesta, ruokaturvallisuudesta, ympäristö- ja terveysturvallisuudesta sekä henkilökohtaisesta, yhteisöllisestä ja poliittisesta turvallisuudesta. Taloudellinen turvallisuus käsittää riittävään tulo ja elintasoon sekä työllisyyteen liittyviä osia. Ruokaturvallisuus koostuu ravinnon määrään ja laatuun liittyvistä asioista, ympäristöturvallisuus taas maan, ilman ja veden saasteettomuuteen sekä luonnonilmiöiden hallittavuuteen. Terveyteen liittyvä turvallisuus käsittää mahdollisuuden nauttia puhtaasta vedestä, turvallisesta asumisympäristöstä, laadukkaasta sekä terveyskasvatuksesta. Henkilökohtainen turvallisuus koostuu turvallisuuden tunteesta, vaikuttavista instituutioista sekä väkivallan, rikollisuuden ja onnettomuuksien ehkäisystä. Yhteisöjen turvallisuus sisältää sotien ja erilaisten muiden konfliktien, sorron ja eriarvoisen kohtelun puuttumisen. Poliittiseen turvallisuuteen kuuluvat demokratia, sanan- ja ilmaisunvapaus, ihmisoikeudet sekä muut perustuslailliset oikeudet. Monet näitä indikaattorien ulottuvuuksista sisältyy demokraattisiin yhteiskuntiin itseisarvoina, mutta toisaalta monet ympäristö-, ruoka- ja terveyteen liittyvät turvallisuuskomponentit lukeutuvat elintärkeisiin toimintoihin ja varautumisen alan. (ks. esim. The Global Development Research Center GDRC: http://www.gdrc.org/sustdev/husec/z-indicators.html)

Suomessa on kerätty eri teemoja kuvaavia tilasto- ja rekisteritietoja yhteen ja muodostettu näistä indikaattoreita. Esimerkiksi Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora) ylläpitää Tietoa nuorista – sivustoa, johon on koottu erilaisia hyvinvointi-indikaattoreita, joiden avulla pyritään arvioimaan nuorten hyvinvoinnin kehitystrendejä ja valtakunnan tason nuorisopolitiikan onnistumista. (ks. https://tietoanuorista.fi/hyvinvointi-indikaattorit/). Valtioneuvoston ja Tilastokeskuksen ylläpitämässä tilastotietokannassa Findikaattorissa turvallisuuden eri ulottuvuuksia kuvaavia indikaattoreita ovat asevelvollisuus, henkirikokset, kansainvälinen kriisinhallinta, maanpuolustustahto, nuorten kokonaisrikollisuus, poliisin tietoon tulleet rikokset, rikollisuuden pelko, uhrikoke-

mukset sekä väkivaltarikokset. Findikaattorin hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia kuvaavissa indikaattoreissa on omana osiona taloudellinen ja fyysinen turvallisuus, joka koostuu kotitalouksien velkaantumisasteesta, henkirikoksista, poliisin tietoon tulleista rikoksista sekä rikollisuuden pelosta. (ks. http://www.findikaattori.fi/fi)

Sisäisen turvallisuuden sihteeristö suosittelee raportissaan (Mankkinen et al. 2014), että kuntien käyttämässä sähköisessä hyvinvointikertomuksessa olisi valtakunnallisesti käytössä olevia turvallisuusindikaattoreita, joiden avulla voidaan verrata valtakunnallisia, alueellisesti ja kuntakohtaisia eroja. Raportissa jaotellaan kolme erilaista indikaattorityyppiä: ennakoivat ja ennalta ehkäisevät indikaattorit, toteutuneita turvallisuusongelmia kuvaavat indikaattorit sekä turvallisuuden tunnetta kuvaavat indikaattorit. (Emt. 2014, 18.) Turvallisuusongelmia ennakoivat indikaattorit muodostuvat lähinnä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämistä tiedoista (tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet), toteutuneet turvallisuusongelmat poliisin tulostietojärjestelmän tiedoista ja turvallisuuden tunnetta kuvaavat perustuvat kuntien turvallisuuskyselyiden tuloksiin sekä poliisin ja pelastustoimen tilastoihin.

Tulevaa turvallisuustilannetta ennakoivia ja ennalta ehkäisevää turvallisuustyötä edistäviä indikaattoreita ovat esimerkiksi alkoholinkulutus ja huostaan otettujen lasten määrä. Nämä indikaattorit eivät välttämättä suoraan kerro turvallisuusongelmista, mutta niiden tiedetään olevan tiiviissä yhteydessä erilaisiin arjen turvallisuusongelmiin, kuten esimerkiksi väkivaltaan. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmia kuvaava indikaattori voi kertoa esimerkiksi väestön ikääntymisen mukanaan tuomasta kotitapaturmien ennaltaehkäisyn tarpeesta tai esimerkiksi syrjäytymisen mukanaan tuomien ongelmien vaikutuksesta ihmisten turvallisuudelle. Monet turvallisuusriskejä ennakoivat indikaattorit koskevat syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Toimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrä kuvaa heikossa sosioekonomisessa asemassa olevan väestöryhmän kokoa kunnassa. Koulupudokkaiden määrä kuvaa sitä osuutta nuorisosta, joilla on muita nuoria huomattavasti korkeampi todennäköisyys syyllistyä väkivaltarikoksiin tai joutua itse sellaisen kohteeksi. Huostaanottojen määrä kuvaa toisaalta lastensuojeluun suunnattuja resurssit, toisaalta lastensuojelutausta ennustaa muita ikäryhmän lapsia korkeampaa todennäköisyyttä syrjäytyä, tehdä rikoksia tai joutua itse rikoksen uhriksi. (Mankkinen et al. 2014, 20-23.)

Toteutuneita turvallisuusongelmia kuvaavia indikaattoreita ovat esimerkiksi poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä sekä onnettomuuksien ja tapaturmien määrä (Mankkinen et al. 2014, 18). Useissa yhteyksissä käytetään hyödyk-

si poliisin tulostietojärjestelmään pohjautuvaa katuturvallisuusindeksiä, joka kuvaa ryöstöjen, pahoinpitelyjen, vahingontekojen sekä liikennejuopumusten painotetun lukumäärän suhdetta väestön määrään. Turvallisuuden tunnetta indikoidaan turvallisuuskyselyiden (mm. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kansallinen rikosuhritutkimus) avulla sekä yleisellä paikalla tapahtuneiden vahingontekojen, pelastustoimen toimintavalmiusaikojen kautta. Ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä mittaa esimerkiksi toteutuneiden palotarkastusten määrä (Mankkinen et al. 2014, 23).

Rikoksentorjuntaneuvoston tarjoama turvallisuuskyselyn avulla selvitetään ihmisten kokemuksia muun muassa rikoksista ja järjestyshäiriöistä, turvattomuudesta, rikosten uhriksi joutumisesta sekä onnettomuuksista ja tapaturmista. Lisäksi kyselyssä tiedustellaan vastaajien näkemyksiä turvattomuuden syistä, varautumisesta erilaisiin rikoksiin ja tapaturmiin sekä tehokkaista ennalta ehkäisykeinoista rikoksentorjunnassa. Kysymykseen kunnan suurimmista turvallisuusongelmista tarjotaan vaihtoehdoiksi muun muassa sosiaali- tai terveyspalvelujen tai perusopetuksen heikkenemistä, poliisin tai pelastustoimen palvelutason heikkenemistä, liikenteen määrän kasvua, työttömyyttä, syrjäytymistä, huumeiden käyttöä, ympäristön epäsiisteyttä ja ilkivalta, alkoholin juomista julkisella paikalla, katuväkivalta tai rasismia. (ks. http://www.rikoksentorjunta.fi/fi/index/tyontueksi/turvallisuuskysely.html)

Aluehallintovirastojen laatimissa peruspalveluiden arviointiraporteissa (mm. Esavi 2014; Psavi 2014) on koottu tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetus-, kulttuuri-, pelastus- ja poliisitoimen hallinnonaloilta valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla. Määrällisten indikaattoreiden lisäksi tietoa kerätään myös laadullisista ulottuvuuksista. Turvallinen yhteiskunta – ydinprosessissa arviointikohteina ovat nopean avun saanti ja saatavuus, tutkintapalvelut, ennalta estävä toiminta sekä paikallinen turvallisuusyhteistyö. Turvallisuutta lähestytään poliisitoiminnan, pelastustoimen, iäkkäiden henkilöiden turvallisuuden sekä moniammatillisen turvallisuusyhteistyön kannalta. Poliisitoimen osalta alueilla seurataan tapahtuneiden rikosten määrää, toimintavalmiusaikaa ja rikosten selvitysastetta. Pelastustoimen osalta seurataan ja arvioidaan valistus- ja neuvontapalvelujen toteutumista ja saatavuutta, nopean avun kysyntä ja saatavuus, toimintavalmiusaikaa sekä hälytystehtävien määrää. Turvallisuusyhteistyön kannalta seurannan kohteena ovat paikallisten turvallisuussuunnitelmat sekä niiden kytkeytyminen kunnan prosesseihin sekä turvallisuusyhteistyöhön osallistuvat toimijat ja yhteistyön organisoituminen. Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuuden arviointi kattaa sekä kotitapaturmat, vanhusten hy-

vinvoinnin ja palveluiden saatavuuden että ikäihmisiin kohdistuvan lähisuhdeja perheväkivallan. (Emt.)

Tilastoihin, laadullisiin arvoihin, omakohtaisiin kokemuksiin tai pelkoihin liittyvien indikaattoreiden ohella turvallisuutta voidaan lähestyä vahvuuksien kautta mittaamalla hyvinvointia, luottamusta tai tasa-arvoa (mm. demokratiaindikaattorit). Esimerkiksi Robert Putnamin (2000) sosiaalisen pääoman indeksi muodostuu viidestä tekijästä, jotka ovat: Yhteisön organisoituminen (yhdistysaktiivisuus), kansalaisten sitoutuminen yhteisten asioiden hoitoon (äänestysaktiivisuus, julkisiin kokoontumisiin osallistuminen), osallistuminen vapaaehtoistoimintaan, epäviralliset sosiaaliset suhteet sekä luottamus yhteisön muita jäseniä kohtaan. Kattilakoski (2011) toteaa sosiaalisen pääoman mittaamisen olevan vaikeaa, kuten myös sen arvottamisen, onko sosiaalisen pääoman laatu vai määrä tärkeämpää. Putnamia on kritisoitu siitä, että hän jättää huomioimatta sosiaalisen pääoman epätasaisen rakentumisen, sen yhteyden valtaan ja resurssien sosiaaliseen jakautumiseen. Vaikka sosiaalisilla verkostoilla, luottamuksella ja normeilla on yhteisöä integroiva tavoite vai vaikutus, ne myös samalla sulkevat ulos ryhmään kuulumattomat. (Emt. 2011, 57.)