3. Turvallisuus käsitteenä, toimintana ja tuotteina Turvallisuutta lähestytään usein negaation kautta, jolloin se ymmärretään vaaran tai uhan poissaolona (mm. Airaksinen 2012). Turvallisuus nähdään tällöin olotilana, jota ilmentää vapaus erilaisista uhkista. Toisaalta turvallisuus tarkoittaa kompetenssia eli yksilön mahdollisuutta, kykyä ja vapautta toimia omien oikeuksien ja halujen mukaisesti. Erilaiset toimijat ja toiminnan huomioonottava näkökulma määrittää turvallisuuden tilaksi, jossa yhteiskuntaa uhkaavia tekijöitä hallitaan siten, että kansalaisilla on mahdollisuus hyvinvointiin. (ks. SPEK 2014, 15; Airaksinen 2012, 203; Härkönen & Laitinen 2014, 194; Ollila 2006, 25.) Turvallisuus voi olla myös ominaisuus, jonka sisältyy tiettyyn palveluun tai tuotteeseen (Kupi et al. 2010, 19). Vastaavasti turvattomuus voi ilmetä yksilön kokemuksena tai uskomuksena omasta haavoittuvuudesta, mikä vaikuttaa yksilön kykyyn toimia ja selviytyä eri tilanteissa (ks. Kunnaskari 2014, 21). Käytännössä turvallisuus käsitetään laajemmin kuin vain kontrollina ja suoranaisten riskien sekä vaarojen poissaolona (SM 2014/a, 12; Mankkinen et al. 2014, 11-12). Turvallisuus voidaan jakaa niin sanottuun kovaan tai kontrolliturvallisuuteen (security) ja pehmeään tai hyvinvointiturvallisuuteen (safety). Security viittaa esimerkiksi poliisin ja puolustusvoimien toiminnan kohteena olevaan turvallisuuteen, jossa erilaisilla tuotteilla ja palveluilla pyritään suojautumaan rikoksilta sekä sotilaallisilta selkkauksilta. Safety puolestaan viittaa turvallisuuteen, joka ei vaarannu tarkoituksellisen toiminnan vuoksi vaan esimerkiksi tapaturmien, onnettomuuksien tai virheiden vuoksi. Safety-lähtöisillä tuotteilla ja palveluilla pyritään suojautumaan onnettomuuksilta, tapaturmilta ja luonnonilmiöiden aiheuttamilta vahingoilta. (ks. Kupi et al. 2010; SM 2014/a, 12; Mankkinen et al. 2014, 11–12; SPEK 2014, 15.) Turvallisuuden ja hyvinvoinnin käsitteitä käytetään toisinaan tasa-arvoisina, toisaalta turvallisuutta voidaan pitää yhtenä hyvinvoinnin osatekijänä. Timo Airaksisen (2012, 310) mukaan terveys ja turvallisuus ovat molemmat hyvinvointitekijöitä, ja sellaisina ne myös kuuluvat olennaisesti yhteen. Pauli Niemelän (2000, 24) mukaan turvallisuuden ja hyvinvoinnin osatekijät taas ovat pitkälti samoja. Pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa on Marjatta Bardyn (2010) mukaan vakiintunut resurssiperustainen lähestymistapa, jossa hyvin-
13
