Monimerkityksellinen yksinäisyys koskettaa erityisesti elämän muutoskohdissa

Asiantuntija-artikkeli

MERKITYKSELLISIÄ sosiaalisia suhteita pidetään usein hyvän ja arvokkaana koetun elämän perustana. Toiveista ja odotuksista huolimatta moni kohtaa elämänsä varrella sosiaalisiin suhteisiin liittyviä menetyksiä ja toteutumattomia odotuksia. Myös yksinäisyys on monelle tuttu kokemus: lähes neljännes suomalaisista kokee yksinäisyyttä vähintään silloin tällöin ja hieman yli joka kymmenelle yksinäisyys on osa arkipäivää. Osa heistä on ehkä kokenut läheisen ihmisen menetyksen, muuton uudelle paikkakunnalle tai haasteita terveydentilassaan.

Yksinäisyys on arkikielestäkin tuttu käsite, josta on puhuttu paljon niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Huolta on herättänyt yksinäisyyden lisääntyminen eri ikäluokissa, ja sen merkittävät terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Yksinäisyyttä käsittelevä tutkimus on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä on vahvistanut ymmärrystä siitä, että yksilön terveyteen ja hyvinvointiin eivät vaikuta ainoastaan elintavat, kuten se mitä syömme ja kuinka paljon liikumme. Myös sillä, millaiseksi koemme sosiaaliset suhteemme ja yhteydentunteemme muihin ihmisiin, on keskeinen roolinsa siinä, millaista arkea pystymme elämään.

Yksinäisyyttä on tutkimuksissa käsitteellistetty eri tavoin, mutta yhteistä erilaisille lähestymistavoille on ollut ymmärrys yksinäisyydestä yksilön omakohtaisena kokemuksena. Yksinäisyys on eri asia kuin yksin oleminen eli ihminen voi kokea yksinäisyyttä myös muiden ihmisten ympäröimänä, ja toisaalta olla yksin olematta yksinäinen. Yksinäisyydessä suhteiden laatu on määrää tärkeämpää, ja kokemukseen vaikuttavat ihmisen omat odotukset sosiaalisia kokemus syntyy, kun odotukset eivät kohtaa todellisuutta aiheuttaen kielteisiä, hyvin kipeitäkin tunteita. ” suhteita kohtaan. Yksinäisyyden kokemus syntyy, kun odotukset eivät kohtaa todellisuutta aiheuttaen kielteisiä, hyvin kipeitäkin tunteita.

Yksinäisyyden kokemus syntyy, kun odotukset eivät kohtaa todellisuutta aiheuttaen kielteisiä, hyvin kipeitäkin tunteita.

Emotionaalinen ja sosiaalinen yksinäisyys

Usein käytetty jäsennys yksinäisyydestä on siihen liittyvien kokemusten jaottelu emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen, jotka ilmenevät eri tavoin yksinäisyyden luonnetta ja sen taustalla olevia tekijöitä. Emotionaaliseen yksinäisyyteen liittyy läheisen, intiimin kiintymyssuhteen tai merkityksellisen kiintymyksen kohteen, kuten puolison, vanhemman tai lapsen menettäminen tai sen puuttuminen. Sosiaalinen yksinäisyys liittyy puolestaan sosiaalisten kontaktien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen, kuten ystävien, työtovereiden, naapureiden tai harrastuskavereiden vähäisyyteen, poissaoloon tai puutteelliseen yhteydentunteeseen erilaisissa yhteisössä.

Tutkimusten pohjalta tiedetään, että yksinäisyyden merkitykset, syyt ja seuraukset ovat yksilöllisiä, ja että ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia irtautua yksinäisyydestä. Arkielämässä erilaisia yksinäisyyden muotoja voi myös olla vaikea erottaa toisistaan, etenkin jos ihminen kokee yksinäisyyttä erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin liittyen. Yksi konkreettinen keino on tarkastella yksinäisyyttä erilaisten elämäntapahtumien ja -vaiheiden kautta. Yksinäisyys ankkuroituu usein elämänkulun nivelkohtiin, joissa jokapäiväinen elämä ja siihen liittyvät sosiaaliset roolit merkittävällä tavalla muuttuvat. Näitä nivelkohtia ovat esimerkiksi läheisen menettäminen, työelämästä irtautuminen ja sairastuminen, joissa tarve niin emotionaaliselle kuin sosiaaliselle tuelle korostuu.

Yksinäisyyden syyt ja seuraukset vaihtelevat merkittävästi sen mukaan, onko yksinäisyys kohdattu vastikään vai onko se ollut läsnä pidemmän aikaa. Tutkimusten pohjalta tiedetään, että valtaosalle ihmisistä yksinäisyyden kokemukset ovat ohimeneviä, yksittäisiin tilanteisiin liittyviä kokemuksia. Osalla yksinäisyys on pitkäkestoisempaa, uuteen tai muulla tavoin muuttuneeseen elämäntilanteeseen kytkeytyvää, mutta ajan myötä elämäntilanteinenkin yksinäisyys usein helpottuu. Pienelle osalle ihmisistä yksinäisyys voi kuitenkin olla hyvin pitkäkestoinen, lähes koko elämää määrittävä kokemus, josta on vaikea irtautua muiden ihmisten avullakaan.

Erityisesti erilaisissa elämänmuutoskohdissa vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja kokea yhteyttä muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa, mikä voi osaltaan sekä vähentää että ehkäistä yksinäisyyden kokemusta.

Yksinäisyyden vähentäminen

Huoli yksinäisyyden lisääntymisestä ja sen kielteisistä seurauksista on vahvistanut kiinnostusta löytää keinoja vähentää ja helpottaa yksinäisyyttä eri ikäryhmissä. Monet järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat ovat jo pitkään kehittäneet erilaista toimintaa, jolla on pyritty vahvistamaan etenkin vaikeissa elämäntilanteissa olevien ihmisten sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että juuri yksinäisyyden vähentäminen voi olla vaikeaa, eikä yksittäistä, kaikille sopivaa toimintamallia ole löydättävissä. Yksinäisyyden monimerkityksellisyyden vuoksi erilaisiin elämäntilanteisiin ja erilaisiin tuen tarpeisiin sopivia tukimuotoja tarvitaan mahdollisimman laajasti.

Yksinäisyyden vähentämisessä hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi erilaisista ryhmämuotoisista toimintamalleista, jotka ovat vahvistaneet sosiaalista osallisuutta ja tarjonneet mahdollisuuksia vertaistukeen. Erityisesti erilaisissa elämänmuutoskohdissa, kuten itsen tai läheisen sairastuessa, vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja kokea yhteyttä muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa, mikä voi osaltaan sekä vähentää että ehkäistä yksinäisyyden kokemusta. Parhaimmillaan vertaistuki antaa toiveikkuutta tulevaisuuden kohtaamiseen ja luo uskoa siihen, että vaikeistakin elämäntilanteista on mahdollista selvitä.

Koska yksinäisyyttä ei voi nähdä ihmisestä päällepäin, on siitä uskallettava puhua ja kysyä, miten juuri sinun yksinäisyyttäsi voitaisiin lievittää.

Elämänmittaisesta yksinäisyydestä irtaantuminen on usein vaikeampaa, minkä vuoksi on pyrittävä tunnistamaan erityisesti niitä tapahtumia ja kokemuksia, jotka voivat johtaa pitkäkestoiseen ja pysyväisluonteiseen yksinäisyyteen, mikäli tukea ja apua ei ole riittävästi saatavilla. Pitkäkestoiseen, niin sanottuun kroonistuneeseen yksinäisyyteen, toimivimpina ratkaisukeinoina on pidetty erilaisia terapeuttisia toimintamalleja, joiden avulla ihmistä pyritään tukemaan vaikeiden tunteiden käsittelyssä ja muuttamaan sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ajattelutapoja myönteisempään suuntaan.

Jotta yksinäisyyttä voidaan lievittää, on siihen liittyvät ja yksinäisyydestä kertovat kokemukset tärkeä tunnistaa. Koska yksinäisyyttä ei voi nähdä ihmisestä päällepäin, on siitä uskallettava puhua ja kysyä, miten juuri sinun yksinäisyyttäsi voitaisiin lievittää. Yksinäisyyttä kokevalle, kuten kaikille meistä, merkityksellistä on se, että tulee kuulluksi ja kohdatuksi sellaisena kuin on. Tähän tarvitaan kiireettömiä ja arvostavia kohtaamisia kaikilla yhteiskunnan areenoilla. Oikeaaikaisen ja tarkoituksenmukaisen tuen tarjoamiseksi tiivistä yhteistyötä tarvitaan myös eri toimijoiden, kuten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja järjestöjen kesken. Yksinäisyyttä voidaan vähentää ainoastaan yhdessä.

Elisa Tiilikainen, VTT, dosentti, apulaisprofessori

Kirjoituksen lähteet ovat saatavissa lehden toimituksesta.

Kuva: Freepik