Kirjallisuuden sekakäyttäjä viihtyy metsässä ja joogamatolla

Teksti: Pia Bilund • Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi

Kirjailija Leena Lehtolaisella on luontainen tarve keksiä tarinoita. Hartiajumit suosittu dekkaristi pitää loitolla liikkumalla monipuolisesti ja tauottamalla työtä riittävän usein. Työpäivänsä hän päättää joogaan, johon toisinaan osallistuvat myös perheen kissat.

LEENA LEHTOLAISELLA on ollut kipuja alaselässä nuoruusvuosista saakka, koska hänellä on notkoselkä. Aikuisiällä kirjailijaa ovat vaivanneet erityisesti hartian ja niskan alueen sekä alaselän kipu, ja toisinaan myös iskias. Iskiasta lukuun ottamatta kipu on ollut luonteeltaan jomottavaa ja pitkäkestoista.

– Hartiakivut alkoivat opiskelujen jälkeen ensimmäisessä työpaikassa. Selvästikin jännitin siellä hartioitani liikaa. Ensimmäisen raskauteni aikana kasvoin pari senttiä, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että notkoselkäni suoristui hieman. Se oli jännä juttu. Tosin kävin silloin odottavien äitien jumpassa, joka saattoi auttaa asiaa.

Leena kertoo, että varsinaista kroonista kipua hänellä ei ole, mutta kipuvaiheita on ollut lähes koko elämän ajan.

– Selkäni voi melko hyvin niin kauan kuin ehdin huoltaa sitä. Toki erilaisia vihlaisuja tulee huonoissa asennoissa ja pitkään istuessa, mutta pärjään 95 prosenttia ajasta ilman kipulääkkeitä.

Isommin kivut eivät onneksi ole kirjailijan arkea rajoittaneet. Neulomisen hän kuitenkin on joutunut jättämään, koska ei vain osaa tehdä sitä jännittämättä hartioita.

Leena on huomannut, että stressikin voi vaikuttaa osaltaan selän kipuiluun.

– En välttämättä ehdi pitää itsestäni tarpeeksi huolta, esimerkiksi liikkua, ja uni jää vähäiseksi. Nämä kaikki taas heijastuvat selän ja mielen virkeyteen. Ihminen on kokonaisuus, ruumista ja sielua ei voi erottaa.

Jännitystarinoita taituroiva kirjailija huolehtii kipujen ennaltaehkäisystä ammattilaisen käsissä, joka osaa lukea hänen kroppaansa ja sen jännityksiä. Naapurustossa asuva hieroja käy Leenan luona 2–3 kertaa kuussa.

– Kun löysin ihmisen, jolla on oikeanlaiset kädet, pidän hänestä kiinni. Minulla on vain yksi ruumis, joka on myös osaksi työvälineeni. Ihmiset korjaavat tietokoneita ja traktoreita, minä huollan itseäni.

Leenalla on takataskussaan myös omia kotikonsteja, jos alaselkää tai hartioita alkaa juilia.

Selkäni voi melko hyvin niin kauan kuin ehdin huoltaa sitä.

– Ihan ensimmäinen apu ristiselkään on joogasta tuttu kissaliike. Kun tekee sitä hitaasti nikama nikamalta, se auttaa. Iskiakseen minulla on myös olemassa pari hyvää venytystä. Hartiajumeja koetan pyöritellä ja myös hengitellä rennommaksi. Niihin käytän myös lämmitettävää kauratyynyä. Ihan parhaassa tapauksessa sen korvaa Magnus-kissa, joka hyppää niskaan.

Hartiat alas!

Kirjailijan työ on istumatyötä, joten paikallanoloa kertyy pakostikin. Tärkeää selän hyvinvoinnille ovat työasentojen vaihtelu ja tauottaminen, ja ne ovatkin Leenalla hyvin hallussa.

– Välillä istun jumppapallolla ja minulla on myös toisessa huoneessa seisomakirjoituspöytä. Pidän taukoja riittävän usein, kävelen esimerkiksi kauempana olevaan vessan ja kiinnitän huomiota työasentoon. Useimpina työpäivinä käyn liikkumassa ulkona kesken päivän. Hoen myös itselleni "hartiat alas!".

Koronapandemian myötä etätyöstä on tullut arkea yhä useammalle. Kirjailijalle kotona työskentely on tuttua jo vuosikymmenien ajan. Leena kertoo, että silloin kun lapset asuivat kotona, hänen työpäivänsä rytmi noudatti paljon koulupäivän rytmiä. Lasten muutettua omilleen meni pari vuotta ennen kuin hän löysi oman rytminsä.

Leena on aamu-uninen ja käy harvoin nukkumaan ennen puolta yötä. Hän herää ilman kelloa, kun on nukkunut riittävästi.

– Onneksi voin paljolti säädellä omaa työaikaani. Liian vähä uni saa minut alakuloiseksi. Toisaalta joskus on hauskaa irrotella ystävien kanssa miettimättä seurauksia.

Aamiaisen jälkeen Leena tekee töitä noin kolme tuntia, sitten on vuorossa liikunta- ja lounastauko. Iltapäivällä työtunteja kertyy 4–5. Välipalan jälkeen hän yleensä joogaa, eikä sen jälkeen en enää avaa tietokonetta.

Työpäivällä pitää Leenan mielestä olla selkeät rajat.

– Viikonloppuisin en tee töitä, jollei ole jotain kirjamessuja tai muita työmatkoja. Osaan myös pitää puhelinta äänettömällä tai kokonaan kiinni. Minun ei – eikä kenenkään – tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa.

Yksin työskentelevä kirjailija on itse oma työterveyshuoltonsa.

– Kukaan ei tule pitämään minulle taukojumppaa tai tarjoa terveellistä työpaikkalounasta. Tajusin, että olen itse niistä vastuussa.

Säännöllinen syöminen on tärkeää, samoin nukkuminen.

– Ruokavalioni on melko terveellinen ja arjessa kasvispitoinen. Poimin itse marjat ja sienet, se on hyödyllistä monin tavoin.

Liikunnan kirjoa

Leena liikkuu ulkona lähes päivittäin ja hän pyrkii rytmittämään eri liikuntamuotoja.

– Tänään kävin juoksemassa, huomenna menen sauvakävelylle. Sienestän ja marjastan, viikonloppuisin teemme perheen ja ystävien kanssa pitkiä metsälenkkejä ja vapaa-ajalla myös vuorivaellusta. Jos on lunta, hiihdän perinteistä murtomaata, jota selkäni ja koko kroppani rakastaa. Uin luonnonvesissä aina kun voin. Koetan muistaa hengittää riittävän syvään.

Jos venyttelisin yhtä huolella kuin kissani, en olisi selkävaivoja nähnytkään.

Uusin löytö on hulavanteen pyörittäminen.

– Se on todella avannut alaselkää. Vanhan kuntosaliharrastuksen aion taas virittää käyntiin, kunhan pandemia on ohi. Pikkulasten äitinä nautin tappelemisesta raudan kanssa, nyt se on jäänyt kotikäsipainojen varaan.

Yksi Leenan pitkäaikaisista liikuntaharrastuksista on jooga. Ilman sitä kirjailijan kroppa olisi jäykempi ja selkä ”romuna”. Miten hän löysi joogan?

– Olen aina kuvitellut olevani jäykkä, sellainen, joka ei missään nimessä voisi harrastaa joogaa. Ihan niin kuin olisi liian likainen mennäkseen suihkuun. Kun ystäväni Virpi, nykyinen joogaohjaajani, houkutteli minut kansalaisopiston ryhmään keväällä 2004, olin varma, ettei tästä tule mitään. Nykyisin kroppani kuitenkin on paljon liikkuvampi ja olen oppinut tuntemaan sen paremmin. Tiedän, mikä vaikuttaa mihinkin, lihaskalvojen yhteydet ja niin edelleen. En pyri akrobaattisiin asentoihin vaan tasapainoon ja joustavuuteen.

Energiaa luonnosta ja lukemisesta

Maaseudun rauhassa Inkoossa asuvalle kirjailijalle luonto merkitsee paljon. Se on tärkeä voimavara ja ideoiden lähde.

– Ympäröivä luonto antaa koko ajan uusia ihmeitä. Olen viikon sisällä nähnyt pihallamme ketun ja kotitiellä mäyrän.

Luonnon lisäksi Leena kertoo saavansa energiaa lukemisesta ja musiikista. Kirjallisuuden suhteen hän on aikamoinen ”sekakäyttäjä”: proosaa, lyriikkaa, joskus näytelmiä, elämäkertoja, tietokirjoja, keittokirjoja. Joihinkin vanhoihin rakkauksiin hän palaa aina uudestaan.

– Luen paljon, ihan perinteisiä paperikirjoja. En voisi elää ilman muiden kirjoittamia tarinoita ja runoja. Kuuntelen myös paljon musiikkia laidasta laitaan, Bachista punkkiin, ja toisinaan tanssin itsekseni meidän tuvan lattialla.

Kirjailija virkistyy suuresti taidenäyttelyissä ja museoissa. Hän myös matkustelee mielelläni ja saa uusista paikoista inspiraatiota. Pandemian aikana uusi paikka on voinut olla vaikkapa ennen käymätön lähiluontokohde.

Kielen kautta elävä ihminen

Leena on aina halunnut kirjailijaksi. Hän alkoi pitää päiväkirjaa 7-vuotiaana ja julkaisi esikoisteoksensa vain 12-vuotiaana 45 vuotta sitten.

– Kirjoitan, koska en muuta voi. Minulla on luontainen tarve keksiä tarinoita, jäsentää ne paperille tai tietokoneen ruudulle ja vieläpä jakaa ne muiden kanssa. Olen kielen kautta elävä ihminen.

Kirjojen tarinoille ei ole olemassa yhtä ideointitapaa. Leena kertoo, että usein vain jokin kysymys alkaa vaivata mieltä niin paljon, että hän haluaa kirjoittaa siitä. Inspiraatio voi tulla myös ihan missä vain, vaikka ohimennen kuullusta keskustelusta tai useasta videotaideteoksesta.

Kirjailijan työ ei ole vain kirjoittamista. Kirjan tekeminen vaatii myös paljon taustatyötä. Koko prosessi ensimmäisestä ideasta valmiiseen kirjaan vie yleensä 3–4 vuotta.

– Aluksi alan vain pyöritellä asioita mielessäni, teen muistiinpanoja ja synopsiksen sekä mietin henkilöitä. Itse kirjoitusprosessi on noin kouluvuoden mittainen, 9,5 kuukautta, mutta sitä ennen minulla on valmiina jo paljon taustoja. Asiantuntijahaastattelut ovat usein antoisia ja antavat näkökulmia, joita en itse olisi tullut ajatelleeksi.

Leena Lehtolainen on yksi Suomen menestyneimmistä kirjailijoista. Elokuun alussa häneltä ilmestyi Ilvesvaara, viides Hilja Ilveskero -romaani, jota oli odotettu, sillä edellisestä oli kulunut viisi vuotta. Joulun alla ilmestyy novellikokoelma Joulupukin suudelma, jossa on 12 tavalla tai toisella jouluun liittyvää kertomusta.

– Pari on uutta, muut ovat ilmestyneet aiemmin eri yhteyksissä. Mukana ovat Maria Kallio ja Hilja Ilveskero, mutta myös monia uusia tuttavuuksia, ja tarinoiden sävy vaihtelee mustasta hilpeään.

Loppukeväästä kirjailijan kynästä on tulossa jotain ihan uudenlaista, Antti Ruuskanen – Rätingin paikka.

– Kirjoitan juuri uransa päättäneen mestarikeihäänheittäjä Antti Ruuskasen henkilökuvaa. On todella antoisaa mennä kansallislajin ytimeen.

Kirjailijan työ on yksinäistä, mutta Inkoon tuvassa seuraa pitävät kissat Magnus ja Hönde, jotka myös muistuttavat selän huollosta.

– Jos venyttelisin yhtä huolella kuin kissani, en olisi selkävaivoja nähnytkään. Kissa osaa luontaisesti pitää itsestään huolta ja rentoutua. Välillä ne ovat joogakissoinani, ja silloin joudun vähän soveltamaan liikkeitä. Jos loppurentoutuksessa kainalossa on kehräävä mirri, on elämä aika suloista.

LEENAN LIIKUNTAVINKKI:

Löydä oma lempilajisi! Aikuisellekin liikunta voi olla leikkiä. Lasken aina leikkipuiston liukumäen, kun sellainen tulee eteen ja hyppelen lätäköissä kumisaappaat jalassa.

Leena Lehtolainen, 57

• Suomen suosituimpia kirjailijoita. Tunnettu erityisesti Maria Kallio ja Hilja Ilveskero -romaaneistaan. Kirjoittanut myös useita dramaattisia perhe- ja avioliittoromaaneja.

• Julkaissut 33 teosta. Kirjoitti ensimmäisen romaaninsa 12-vuotiaana. Ensimmäinen Maria Kallio -rikosromaani ilmestyi vuonna 1993.

• Teoksia on käännetty 30 kielelle.

• Palkintoja: Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka 1997 ja 1998, Kirjapöllö-palkinto 2002, Pro Finlandia -mitali 2020.

• Harrastukset: jooga, luonnossa liikkuminen ja lukeminen.

• Perheeseen kuuluu aviomies, kaksi aikuista lasta ja kaksi kissaa.