Tutkimustietoa

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA toteutetussa tutkimuksessa oli tarkoitus lisätä iäkkäiden ihmisten omiin tavoitteisiin pohjautuvaa aktiivisuutta yksilöllistetyn neuvonnan avulla. Aktiivisuus lisääntyi, mutta muutos oli vain vähäinen.

Aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä ihminen tekee, kuten liikkumista, asioiden hoitamista, ystävyyssuhteiden ylläpitoa tai muiden auttamista. Aktiivisena vanhenemisella tarkoitetaan, että yhteiskunnan tulee mahdollistaa iäkkäiden ihmisten osallisuus heidän omien tavoitteidensa mukaisesti.

Asioiden ollessa hyvin ihminen on aktiivinen ja pyrkii omalla toiminnallaan edistämään hyvinvointiaan. Aktiivisemmat ihmiset yleensä kokevat myös elämänlaatunsa paremmaksi kuin vähemmän aktiiviset. Iän myötä mahdollisuudet itselle merkitykselliseen aktiivisuuteen saattavat heiketä toiminta- ja liikkumiskyvyn heikkenemisen myötä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tukea ihmisen omista lähtökohdista tapahtuvaa aktiivisuustavoitteiden asettamista ja omaehtoista motivaatiota aktiivisuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin laajalti kunkin osallistujan kiinnostuksen kohteita ja henkilöjä tuettiin tavoitteiden asettamisessa ja aktiivisuuden esteiden poistamisessa.

Tutkimuksessa pyrittiin edistämään sellaisia toimintoja, jotka tapahtuvat kodin ulkopuolella ja johon liittyy vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Tällaisen toiminnan on todettu johtavan laajempiin hyvinvointihyötyihin.

Neuvontainterventio toteutettiin uusimpien käyttäytymisen muutosta kuvaavien teorioiden mukaan. Neuvonta sisälsi yhden kasvokkain tapahtuneen istunnon neuvojan kanssa, käyttäytymisen muutosta tukevan kirjallisen materiaalin, neljä kontaktia puhelimitse ja neljä uutiskirjettä, jotka sisälsivät tietoa tarjolla olevista iäkkäille ihmisille suunnatuista aktiviteeteista.

Tutkimus kesti vuoden ja siihen osallistui 204 ihmistä, joista puolet sai neuvontaintervention ja puolet tavanomaista terveyteen liittyvää kirjallista materiaalia. Tutkittavat olivat 75- tai 80-vuotiaita. Aktiivisuutta arvioitiin Jyväskylän yliopistossa kehitetyllä aktiivisena vanhenemisen mittarilla ja elämänlaatua erityisesti iäkkäille ihmisille kehitetyllä elämänlaatumittarilla.

Neuvontaa saaneen ryhmän aktiivisuus lisääntyi enemmän kuin terveystietoa saanee ryhmän aktiivisuus. Ero oli tilastotieteellisesti merkitsevä, mutta onko se merkityksellinen, on epävarmaa. Elämänlaatu ei muuttunut.

Käytetyt mittarit eivät välttämättä olleet riittävän herkkiä mittaamaan muutosta. On myös mahdollista, että tutkimuksen osallistujat olivat jo tarpeeksi aktiivisia, joten lisäykselle ei ollut tarvetta. Lisäksi aktiivisuuden lisääminen saattaa edellyttää muunlaisia toimia kuin neuvontaa, esimerkiksi ympäristöön vaikuttamista.

Tutkimus on osa AGNES-hanketta ja sitä rahoittaa Euroopan tutkimusneuvosto.

Alkuperäisjulkaisu: Rantanen T, Hassandra M, Pynnönen K, et al. The effect of individualized, theory-based counselling intervention on active aging and quality of life among older people (the AGNES intervention study) [published online ahead of print, 2020 Apr 1]. Aging Clin Exp Res. 2020;10.1007/s40520-020-01535-x.doi:10.1007/s40520-020-01535-x

Kuva: Jyväskylän yliopisto

Terveydelle haitallisten elintapojen ja psykososiaalisten ongelmien kasautuminen altistaa nuoria tuki- ja liikuntaelinkivuille (tule) ja lisää riskiä työelämän ulkopuolelle jäämiselle varhaisaikuisuudessa.

Eveliina Heikkala selvitti väitöstutkimuksessaan 15–16-vuotiaiden nuorten epäterveellisten elintapojen ja psykososiaalisten ongelmien yhtäaikaista esiintymistä ja yhteyttä nuoruuden alaselkäkipuun sekä toistuvaan, usealla kehon alueella esiintyvään tule-kipuun sekä työelämän ulkopuolelle jäämiseen varhaisaikuisuudessa.

oTutkimus soitti, että nuorten epäterveelliset elintavat ja psykososiaaliset ongelmat esiintyvät usein yhdessä. Esimerkiksi tupakointi oli yleistä psykososiaalisista ongelmista kärsivillä. Näillä nuorilla oli kohonnut riski nuoruuden alaselkäkivulle sekä toistuvalle, usealla kehon alueella esiintyvälle tule-kivulle. He jäivät myös terveellisiä elintapoja noudattavia nuoria useammin työelämän ulkopuolelle.

Osalla psykososiaalisista ongelmista kärsivistä havaittiin esiintyvän yhtaikaisesti useita epäterveellisiä elintapoja. Vähäisesti liikkuvilla ja runsaasti istuvilla ylipaino tai riittämätön unen määrä olivat yleisiä. Nämä nuoret olivat alttiita tule-kivuille ja työelämän ulkopuolelle jäämiselle. Sen sijaan nuoren usealla kehon alueella esiintyvä tule-kipu ei ennustanut työelämän ulkopuolelle jäämistä varhaisaikuisuudessa.

Väitöstutkimus pohjautui lähes 7 000 Pohjois-Suomessa vuosina 1985–86 syntyneiden kohorttiin. Tiedot terveyteen liittyvistä tekijöistä ja tule-kivuista kerättiin kahdella kyselyllä. Työelämään liittyvät tiedot kerättiin kansallisista rekistereistä.

Tule-kivut ovat varsin yleisiä jo nuoruudessa. Vaikka valtaosalla nuorista kiputilat ovat harmittomia ja ohimeneviä, osalla kivut voivat pitkittyä ja toistua. Ne aiheuttavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle ja elämänlaadullista haittaa yksilöille.

Suurin osa suomalaisista nuorista ja nuorista aikuisista kiinnittyy työelämään odotetusti. Kuitenkin n. 10–20 % heistä on työttömänä tälläkin hetkellä ja jopa reilu 10 % on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Vaikeus kiinnittyä työelämään nuorena altistaa myöhemmille työelämän ongelmille.

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että nuorten epäterveelliset elintavat ja psykososiaaliset ongelmat liittyvät usein toisiinsa, ja että ne ovat usein yhteydessä nuoruuden ja varhaisaikuisuuden tule-kipuihin sekä työelämään kiinnittymisen vaikeuksiin, mutta niiden yhteisvaikutus on tunnettu puutteellisesti.

Elintapa- ja psykososiaalisten tekijöiden arviointi voisi edesauttaa riskiryhmien tunnistamisessa ja luoda mahdollisuuksia aikaisempaa yksilöllisempään tule-terveyden ja työelämään kiinnittymisen tukemiseen.

Eveliina Heikkalan väitöskirja Co-occurrence of unhealthy behaviours and psychosocial problems among adolescents, with special reference to low back and multisite musculoskeletal pains during adolescence and labour market exclusion in early adulthood tarkastettiin toukokuussa 2020 Oulun yliopistossa. Alkuperäinen julkaisu: http://urn.fi/urn:isbn:9789526225760

LIIKUNTAHARJOITTELU ainakin kerran viikossa vähensi selkäkipuisen hoitohenkilöstön liikkumiseen liittyviä pelkoja.

Kuusi kuukautta kestänyt pilatestyyppinen harjoitusohjelma vähensi selkäkipuisen hoitohenkilöstön liikkumiseen liittyviä pelko- ja välttämisuskomuksia. Uskomusten on havaittu olevan yhteydessä selkäkivun pitkittymiseen. Ryhmässä, joka harjoitteli kerran viikossa tai enemmän, pelko- ja välttämisuskomukset vähenivät selvästi enemmän kuin vähemmän harjoitelleilla ja harjoittelemattomilla.

Liikkumiseen liittyvä pelko, matala koulutustaso ja vuorotyö olivat tutkimuksessa yhteydessä matalampaan harjoitteluaktiivisuuteen. Alkutilanteen alhaisella lihasvoimalla ja kestävyyskunnolla oli myös yhteys vähäiseen harjoitteluun.

Selkäpotilaiden harjoitteluaktiivisuus on osoittautunut useissa tutkimuksissa paljon tavoiteltua matalammaksi, jolloin liikunnan positiiviset vaikutukset eivät toteudu. Sopiva liikuntaharjoittelu on paras keino vähentää epäspesifejä selkäkipuja ja niiden uusiutumista. Pelko voi kuitenkin estää selälle hyödyllisen liikkumisen ja harjoittelun toteutumisen.

Sekä tutkimuksissa että käytännön kuntoutustyössä pitäisi kiinnittää paljon huomiota liikkumiseen liittyvään pelkoon. Rauhallinen ja tarkka, oman hengityksen tahtiin toteutuva harjoittelu voi antaa kokemuksen kivuttomasta, miellyttävästä ja kipua helpottavasta liikkeestä, mikä osaltaan voi vähentää liikkumiseen liittyvää pelkoa.

UKK-instituutin NURSE-tutkimuksessa selvitettiin lihaskuntoharjoittelun ja/tai selkäneuvonnan vaikutuksia hoitohenkilöstön selkäkipuun ja muihin siihen liittyviin ongelmiin. Tutkittavat, 219 naista, työskentelivät fyysisesti raskaissa tehtävissä Tampereen kaupungin terveystoimessa ja yliopistollisessa sairaalassa, ja heillä oli ollut selkäkipuja alle 6 kuukautta. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa.

Alkuperäinen julkaisu: Taulaniemi A, Kankaanpää M, Rinne M, Tokola K, Parkkari J, Suni JH. Fear-avoidance beliefs are associated with exercise adherence: secondary analysis of a randomised controlled trial (RCT) among female healthcare workers with recurrent low back pain. BMC Sports Sci Med Rehabil 2020;12:28. doi:10.1186/ s13102-020-00177-w.