Uni-valverytmistä ja sen häiriöistä

Asiantuntija-artikkeli

Vuorokausi kestää tasan 24 tuntia. Meidän sisäinen vuorokautemme kestää hieman yli sen. Yhteensopivuus näiden kahden järjestelmän välillä toimii silti. Syynä on tarkkaan säädelty systeemi, jossa sisäinen kello, silmät, pimeähormoni ja eräät muutkin tekijät pitävät rytmin säännöllisenä ja sopivana.

SISÄINEN KELLO sijaitsee aivoissa, hypotalamuksen alueella (ns. suprakiasmaattinen tumake, SCN). SCN säätelee muun muassa univalverytmiä sekä melatoniinin ja kortisolin eritystä. Valo on tärkein kehon ulkopuolinen tahdistaja, joka pitää meidät 24 tunnin rytmissä. Valon aiheuttama signaali vaikuttaa sisäiseen kelloon, jolloin melatoniinin pitoisuus laskee.

Sisäisen kellon (sirkadiaanisen prosessin eli prosessi C:n) lisäksi vaikuttaa ns. homeostaattinen prosessi (prosessi S). Mitä pitempään valvotaan, sitä enemmän väsyttää, ja jossain vaiheessa väsymystä ei voida enää vastustaa. Puhutaan unipaineesta, jota kerääntyy valvottaessa.

Kun mennään oman rytmin mukaisesti nukkumaan oikeaan aikaan, ja sitä ennen on valvottu tarpeeksi pitkään, nukahtaminen on helppoa.

Uni-valverytmihäiriöitä on diagnoosiluettelon mukaan kuusi erilaista. Yleisin on viivästynyt unijakso, mutta on myös aikaistunut unijakso, epäsäännöllinen univalve-rytmi ja ns. free-running type, lisäksi aikaerorasitus (jetlag disorder) ja vuorotyöhön liittyvä häiriö.

Epäsäännöllistä uni-valverytmiä esiintyy joissakin neurologisissa sairauksissa kuten esimerkiksi dementiassa. Aikaistunut unijakso liittyy ikääntymiseen, mutta se aiheuttaa harvemmin hoitoa vaativia ongelmia. Potilas voi tosin kärsiä heräilystä liian varhain.

Suurin ongelma ja yleisin uni-valverytmihäiriö on viivästynyt unijakso. Sen esiintyvyyttä on vaikea arvioida, mutta nuorilla aikuisilla ja teini-ikäisillä se voi olla jopa 15 prosenttia. Osalla se on alkanut jo lapsuudessa. Nukahtaminen on tyypillisesti vaikeaa, ja unijakso on siirtynyt 2–5 tuntia tavanomaista myöhäisempään. Herääminen voi onnistua vasta myöhään aamupäivällä tai alkuiltapäivällä. Jos on noustava aikaisin aamulla (kouluun/työhön), seuraa univaje, johon liittyy useimmiten häiritsevä päiväväsymys. Eniten viivästyneestä unijaksosta kärsivät valittavat nukahtamisvaikeuksista ja päiväväsymyksestä.

Free-running type (ns. non-entrained eli vapaasti pyörivä) on vaikeampi univalvehäiriön muoto, jossa unijakso siirtyy jatkuvasti eteenpäin, joka päivä noin tunnin. Häiriö aiheuttaa huomattavia vaikeuksia osallistua sosiaaliseen- tai työelämään.

Yhdysvaltojen unilääketieteen seura (American Academy of Sleep Medicine AASM) on antanut hoitosuosituksia, jotka perustuvat laajaan tutkimusaineistoon uni-valverytmihäiriöistä. Eniten näyttöä viivästyneen unijakson hoidosta on melatoniinilla (mukaan lukien unen huolto). Myös kirkasvalohoidosta on näyttöä, ja sitä voidaan suositella. Sitä vastoin uni- tai nukahtamislääkkeitä tulee välttää niiden haittavaikutusten takia.

Melatoniini on otettava aikaisin (noin kello 19–21) ja pienellä annoksella (0,5–1 mg). Suurempi annos myöhään otettuna vain lisää väsymystä seuraavana päivänä. Koska valo vaikuttaa uni-valverytmiin, valoaltistusta iltaisin pitää rajoittaa. Erityisesti tietokoneiden ja muiden digitaalisten ruutujen valo vaikuttaa haitallisesti uni-valverytmiin, ja niiden käyttö tulee lopettaa viimeistään 2–3 tuntia ennen nukkumaan menoa.

Sen sijaan valo aamuisin salpaa melatoniinin tuotantoa ja auttaa pitämään viivästynyttä unijaksoa paremmin hallinnassa. Jos häiriö on vakavampi, on yleensä tarpeen käydä asiaan perehtyneellä lääkärillä. Käynnillä voi olla tarpeen sulkea pois muitakin mahdollisia sairauksia tai häiriöitä.

Ilman hoitoa työ- ja toimintakyky ja elämän laatu on useimmiten merkitsevästi heikentynyt ja voi huonontua edelleen. Tärkeintä on potilaan yhteistyöhalukkuus ja motivaatio hoitoon, joka vaatii aina elämäntapamuutoksia.

Gabriele Sved neurologi, ylilääkäri, Helsingin uniklinikka

Artikkeli on julkaistu alun perin Hyvä Uni -lehdessä 2/2019.

Kuva: Shutterstock