Minä ja selkä

Mirva Kiiveri: Kunnioitan selkääni pitämällä siitä hyvää huolta

SELKÄÄNI ISKI KIPU syksyllä 2018. Olin siihen saakka ollut lähes kaikilla mittapuilla terve. Selkäni oli alkanut oireilla jo hieman aiemmin samana kesänä. Sisartani jo vuosikymmen aiemmin vaivannut välilevytyrä, joka johti leikkaukseen, sai minut jo silloin aavistelemaan oireideni syyn. Välilevyn pullistuma (joksi välilevytyrää usein kansankielellä kutsutaan) oli jäänyt noista ajoista mieleeni kivuliaana ja pelottavana peikkona, mitä en todellakaan olisi kaivannut itselleni.

Olin elämäni aikana harrastanut liikuntaa monin eri tavoin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Selkäoireiden alettua aloitin vahvistamaan vatsalihaksiani laitepilateksessa, mikä osoittautui pelastavaksi renkaaksi koko välilevytyrän aiheuttaman kipukauteni ajan. Välilevytyrä vaivasi minua lopulta lähes kahden vuoden ajan. Pystyin jatkamaan laitepilastesta pienryhmässä sovelletusti koko selkäni oireilun ajan ja vahvistuvat vatsalihakset auttoivat hallitsemaan myös kipua. Opettajani ymmärrys ja kannustus oli myös mielen hyvinvoinnin kannalta merkittävää, mistä olenkin häntä useaan otteeseen kiittänyt myös jälkikäteen.

Olin palannut aikuisiällä ratsastuksen pariin. Ratsastus on itselleni ennen kaikkea henkistä hyvinvointia ylläpitävä keskittymisharjoitus iloa tuottavien hevosten kanssa, mutta toki myös tehokasta keskivartaloa vahvistavaa liikuntaa. Ymmärtävä ratsastuksenopettajani mahdollisti rakkaan harrastukseni jatkamisen valikoimalla minulle hevosia, joiden liike oli tasainen ja alttius yllättäviin liikkeisiin pakoeläimen mittapuulla maltillinen. Todennäköisyydet selästä tippumiseen pyrittiin näin minimoimaan, vaikka toki se riski oli aina olemassa.

Pilateksen ja ratsastuksen lisäksi kävelin paljon. Useammin kuin kerran nähdessäni juoksevia kanssalenkkeilijöitä kyynel vierähti silmäkulmaani. Ajattelin tuolloin, juoksenkohan enää koskaan. Juoksuharrastukseni korvasi vesijuoksu, mikä osoittautuikin erinomaiseksi liikuntamuodoksi välilevytyrästä kärsivälle. Sittemmin oireiden hävittyä olen siirtynyt taas perinteisen juoksun pariin, minkä olen huomannut ylläpitävän selkäni hyvinvointia monipuolisen muun liikunnan ohella.

Vaikka kivut olivat selkäoireideni aikana ajoittain kovat, en jäänyt paikalleni. Magneettikuvissa syksyllä 2018 todettu välilevytyrä nikaman neljä ja viisi välissä oli hetken kesällä 2019 oireeton, mutta palasi aiempaa kivuliaampana takaisin syksyllä 2019. Magneettikuvat osoittivat, että tyrä oli edelleen melko suuri, se oli vain muuttanut muotoaan. Kipulääkkeitä käytin vain vähän, enkä suostunut ottamaan itselleni määrättyjä vahvoja opiaatteja käyttööni.

Liikunnan lisäksi koetin lievittää oireitani alan asiantuntijoiden luona. Tuki- ja liikuntaelinterveyden asiantuntijoita on laaja kirjo ja koin hankalaksi selvittää, kuka voisi olla juuri minulle sopiva asiantuntija. Työterveyshuollon kautta kävin OMT-fysioterapeutin vastaanotolla useamman kerran, mistä sainkin hyvää tietoa ja pääosin henkistä kannustusta. Kävin myös osteopaatin luona, ja sieltä sain hetken helpotusta oireisiini. Oireideni loputtua minulle jäi vielä ajoittaisia iskiaskipuja, jotka ilmenivät juostessa siten, että tuntui kuin jalka menisi alta. Nekin oireet jäivät lopulta yhdestä kerrasta osteopaatin hoitopöydälle.

Näin jälkikäteen ajateltuna itseäni auttoi eniten omaehtoinen kuntoutus eli liikkuminen monipuolisesti kivun sallimissa rajoissa. Onneksi itselläni oli voimavaroja ja muita resursseja siihen. Minua olisi auttanut myös se tieto, että välilevytyrä voi pahimmillaan olla jopa lähes kaksi vuotta kestävä vaiva, eikä se välttämättä häviä muutamassa viikossa tai kuukaudessa kuten monesta lähteestä sain lukea. Päädyin lopulta pitkän oireilukauteni aikana erikoissairaanhoidon vastaanotolle, missä arvioitiin leikkausta vaihtoehtona. Kuntoutumiseni oli kuitenkin jo siinä vaiheessa, että leikkausta ei tarvittu ja itselläni siihen olisikin ollut korkea kynnys.

Selkäni on välilevyjen osalta melko rappeutunut ja selässäni on myös pullistuma, joka ei ole ainakaan vielä oireillut. Haluan pitää selästäni hyvää huolta ja tarjota sille vastaisuudessakin monipuolista liikettä ja erilaisia haasteita uusien lajikokeilujen myötä. Selkäni on ne ansainnut.

Haluatko kertoa tarinasi lehden Minä ja selkä -palstalla? Ota yhteyttä hyvaselka@selkaliitto.fi.