Vastavuoroinen kohtaaminen antaa voimavaroja arkeen

Nyt se on tutkittu: Verkkovertaisryhmässä kokemusten jakaminen voimaannuttaa ja auttaa jaksamaan pitkäaikaissairaan arjessa.

VERTAISTUKEA TARJOTAAN verkossa erilaisiin elämäntilanteisiin. Yhä useammalle tapaamiset verkossa ovat arkipäivää joko työn, opiskelujen tai harrastusten kautta. Verkossa toteutettava toiminta on tänä päivänä mielekäs vaihtoehto kokoontua yhteisten asioiden parissa, myös vertaistuen merkeissä.

Valtiotieteiden maisteri, väitöskirjatutkija Anna Heinon mukaan vertaistuen toteutusmuodolla ei ole väliä, ja verkkovertaistuki on yhtä arvokasta kuin perinteinenkin. Heino tutki Psoriasisliiton ja Allergia-, iho- ja astmaliiton vuosina 2021 ja 2022 verkossa toteuttamia videovälitteisiä tapaamisia keskusteluanalyysin keinoin. Tutkimus on osa Psoriasisliiton hallinnoimaa ja Allergia-, iho- ja astmaliiton kanssa yhdessä toteuttamaa Verkkovertaistuki-hanketta. Hankkeeseen kuuluvan tutkimuksen toteuttaja on Helsingin yliopisto.

Tutkimuksen aihe oli Heinolle mieluinen, koska hän on kiinnostunut ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, miten suuri merkitys pienillä kohtaamisilla ja yhteisymmärryksen hetkillä lopulta on.

– Aihe on äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen! Järjestöjen tarjoama vertaistuki lisää merkittävästi ihmisten hyvinvointia, ja verkkomuotoisen toteutuksen kehittäminen voi tuoda vertaistuen entistä useampien ihmisten saataville, Heino kertoo.

Tutkimuksen pohjalta on valmistunut loppuraportti, jossa mallinnetaan sitä, miten vuorovaikutus syntyy verkkover- taisryhmissä. Heino toivoo, että loppuraportissa esitetyt tutkimustulokset rohkaisevat osallistujia toiminnan pariin ja tukevat vertaistuen järjestämistä jatkossakin.

Ohjaaja luo puitteet tunteiden jakamiselle

Anna Heinon mukaan vertaistuen toteutusmuodolla ei ole väliä: Verkko on yksi väline muiden joukossa vertaistuen toteuttamiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että osallistujien kokemukset olivat voimakkaita ja merkityksellisiä.

– Teams-välitteisissä tapaamisissa kameran aukipitäminen tukee vuorovaikutusta, sillä siten on mahdollista nähdä osallistujien ilmeet, nyökkäykset ja muu sanaton viestintä. Ihmiset jakavat tunteitaan muutenkin kuin sanoin, Heino sanoo.

Tutkittujen ryhmien ohjaajista osa oli ammattilaisia ja osa vapaaehtoisia vertaisohjaajia. Molemmat tavat sopivat ryhmän ohjaukseen, mutta Heinon mukaan vapaaehtoinen on ammattilaiseen verrattuna ainutlaatuisessa asemassa.

– Vapaaehtoinen vertaisohjaaja toimii ryhmässä kokemustiedon lähteenä ja antaa mallin, miten sairauden kanssa eletään. Kokemuksellinen ja tunnetason ymmärrys näkyy esimerkiksi jaettuna huumorina.

Heinon mukaan vapaaehtoisen ohjaajan ei ole tarkoitus toimia vahvan asiantuntijan roolissa, vaan tärkeintä on olla empaattinen ja pystyä olemaan rohkeasti läsnä.

– Hekin, joille sairaus on uusi, voivat toimia ohjaajana. Tärkeintä ohjaustyössä on antaa puitteet osallistujien kokemusten ja tunteiden jakamiselle.

Tutkimuksen yhtenä tuloksena onkin tilaa antavan ohjaustyön menetelmä sekä tukku hyviä käytäntöjä tapaamisiin.

Anna Heinon mukaan vertaistuen pariin kannattaa hakeutua rohkeasti heti diagnoosiin saatuaan tai kun kokee, että lääketieteellinen tieto sairaudesta, terveydenhuollon henkilökunnalta tai läheisiltä saatava tuki ei riitä sairauden kanssa pärjäämiseen.

– Vertaisryhmässä jaetaan kokemuksia siitä, millaista sairauden kanssa eläminen on ja mitä tunteita se herättää. Tiedon saaminen, uudet vinkit ja ymmärryksen lisääntyminen voimaannuttavat ja vaikuttavat itsetuntoonkin.

Tutkimuksen loppuraportti ja vertaistoiminnan tutkimusta esittelevä kirjallisuuskatsaus on luettavissa Psoriasisliiton verkkosivuilla psori.fi.

Teksti ja kuva: Senni Lappalainen

Artikkeli on julkaistu alun perin Ihon aika -lehdessä 1/2023.