Tutkimustietoa

Uusi testi erottaa paremmin hermo-oireet muista alaselkävaivoista

TUTKIJOIDEN KEHITTÄMÄ uusi testi auttaa paremmin tunnistamaan, milloin alaselkäkivussa on kyse hermoärsytyksestä johtuvista iskiasoireista. Lähtökohtana on alaselkäkivun tutkimisessa yleisesti käytetty suoran jalan nostokoe eli SLR-testi, jota on muokattu tunnistamaan paremmin hermo-oireet. Tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopistossa ja Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Lääketieteen lisensiaatti Janne Pesosen väitöstutkimuksessa selvitettiin hermokudoksen liikkumista suoran jalan nostokokeen eli SLR-testin aikana iskiaspotilailla oireiston eri vaiheissa. SLR-testiä käytetään terveydenhuollossa tunnistamaan iskiashermon hermojuuren puristus- tai ärsytystilaa, jonka takana on usein selkärangan välilevytyrä. SLR-testissä tutkimuksen tekijä nostaa selinmakuulla olevan tutkittavan alaraajaa suorana ylös sallimatta polven koukistumista. Testi tulkitaan positiiviseksi, jos se aiheuttaa säteilyoiretta alaraajaan. SLR-testiä on kritisoitu siitä, että testin erottelukyvyssä olisi parantamisen varaa.

Väitöstutkimuksessa seurattiin 1,5 vuoden ajan 15 henkilöä, jotka tutkimuksen alkaessa kärsivät muutaman viikon kestäneestä toispuoleisesta välilevytyrän aiheuttamasta iskiasoireesta. Tutkimuksen alussa ja lopussa hermokudoksen liikettä mitattiin magneettikuvauslaitteen avulla kolmella eri tavalla tehdyn suoran jalan noston aikana. Tutkimuksen alussa potilaiden oireiselle puolelle tehdyn SLR:n aikana hermokudoksen vapaa liike oli alentunut noin kolmannekseen verrattuna oireettomaan puoleen. Puolentoista vuoden kohdalla testi toistettiin. Hermokudoksen liike oli palautunut normaaliksi samalla, kun potilaiden iskias- ja selkäkipuoireet olivat helpottaneet. Tutkimus on ensimmäinen, jossa on voitu osoittaa potilaaseen kajoamattomalla menetelmällä yhteys hermon liikkuvuuden sekä potilaan selkä- ja alaraajaoireiden välillä.

Tulosten perusteella SLR-testiä muokattiin siten, että sillä voidaan luotettavasti ja tehokkaasti tunnistaa ne potilaat, joilla alaraajaan säteilevä selkäkipuoire johtuu hermoärsytyksestä eikä muista tuki- ja liikuntaelinvaivoista. Alkuperäiseen SLR-testiin lisättiin kaksi kudoserotteluliikettä, lonkan sisäkierto ja nilkan koukistus, joista aina toinen valitaan käytettäväksi tavallisen suoran jalan nostokokeen aikana ilmaantuneen kipuoireen paikantumisen perusteella. Tämä laajennettu suoran jalan nostokoe eli ESLR-testi ennusti hyvin välilevytyrän ja hermojuuren puristuslöydöstä magneettikuvissa. Testin luotettavuus ja toistettavuus varmistettiin tutkimuksella, johon osallistui 20 iskiasoireista ja 20 muista tuki- ja liikuntaelinoireista kärsivää henkilöä.

Väitöstutkimuksen tulokset voivat tulevaisuudessa edistää iskiasoireisten potilaiden tunnistamista ja hoidon tehokasta linjaamista.

Janne Pesonen. Extending the straight leg raise test for improved clinical evaluation of sciatica. From neuromechanical studies to clinical practice. The University of Eastern Finland Dissertations in Health Sciences 732, Kuopio 2023, ISSN: 1798-5714 ISBN: 978-952-614794-9. Luettavissa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-61-4794-9.

Kuva: Freepik

Liikkumattomuus lisää työstä poissaoloja ja kustannuksia

OULUN JA JYVÄSKYLÄN yliopistojen ja ODL Liikuntaklinikan tuore tutkimus keskittyy liikkumattomuuden kustannuksiin. Tutkimuksessa keskitytään työstä poissaoloista aiheutuneisiin kustannuksiin suhteessa yksilön liikkumisen määrään. Tulosten mukaan terveyden kannalta liian vähän liikkuvan kustannukset ovat suuremmat kuin riittävästi liikkuvan.

Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimusta, jossa samoja henkilöitä on seurattu heidän sikiöajastaan lähtien. Tutkimuksessa laskelmat tehtiin hyödyntäen yksilötason tietoa liikkumisesta ja kustannuksista. Tutkittavien liikkumisesta kerättiin kyselyllä itseraportoitua tietoa 31 ja 46 vuoden iässä sekä arviota liikkumisen määrästä pidemmällä aikavälillä. 46-vuotiaana kerättiin kyselyn lisäksi aktiivisuusmittarilla mitattua tietoa liikkumisesta. Aktiivisuusmittarilla mitattu tieto huomioi paremmin koko päivän aikaisen liikkumisen. Kyselyllä selvitetty tieto sen sijaan kuvastaa yleensä vapaa-ajan liikkumista.

Tutkimuksessa kustannukset laskettiin yksilön näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa kustannuksilla tarkoitetaan esimerkiksi yksilön menettämiä ansiotuloja, jotka ovat seurausta pitkistä sairauspoissaoloista tai työkyvyttömyyseläkkeistä. Aineistona käytettiin yksilötason rekisteripohjaista tietoa pitkistä, yli kymmenen päivää kestävistä sairauspoissaoloista, työkyvyttömyyseläkkeistä sekä ansiotuloista.

Sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu kustannuksia, olimmepa sitten paljon liikkuvia tai vähän liikkuvia. Tutkimuksen tulosten mukaan vähemmän liikkuvan kustannukset ovat kuitenkin keskimäärin suuremmat kuin paljon liikkuvan. Ero toteutuneissa kustannuksissa vuosina 2012–2020 paljon liikkuvan ja vähän liikkuvan välillä oli keskimäärin 4300 euroa, kun laskelma tehdään aktiivisuusmittarilla mitatun tiedon perusteella. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 480 euroa. Kun odotetuista kustannuksista tehtiin ennuste eläkeikään asti (vuosille 2012–2031), ero paljon ja vähän liikkuvien välillä oli keskimäärin 8700 euroa.

Tutkijat argumentoivat, että tutkimuksen tulosten tulisi kannustaa päättäjiä ja työnantajia investoimaan työikäisten fyysisen aktiivisuuden ja liikkumisen edistämiseen. Tämä voisi ylläpitää ja lisätä työkykyä sekä vähentää kustannuksia.

Tutkimus on osa SEPAS-hanketta, jossa selvitetään vähäisen liikkumisen ja paikallaanolon kustannuksia yhteiskunnalle, työnantajalle ja yksilölle.

Kari JT, Nerg I, Huikari S, Leinonen A-M, Nurkkala M, Farrahi V, Korpelainen R, Korhonen M. 2022. The individual-level productivity costs of physical inactivity. Medicine & Science in Sports & Exercise. 55(2); 255-263.

Pandemia pakotti liikkujat ulos sisäliikuntapaikoista – liikkumisympäristöjen monipuolisuus asuinalueilla tärkeää

JYVÄSKYLÄN JA HELSINGIN yliopistojen yhteistutkimuksessa huomattiin, että sisäliikuntapaikkojen käytön vähentäminen koronapandemian aiheuttamien rajoitusten takia johti liikkumisen kokonaismäärän vähenemiseen. Kahteen kaupunkilähiöön kohdistuneen tutkimuksen mukaan muiden liikkumisympäristöjen käyttö kuitenkin lisääntyi.

Koronapandemian vuoksi Suomessa rajoitettiin ajoittain sisäliikuntapaikkojen käyttöä tilojen sulkemisella ja kävijämäärärajoituksilla vuosina 2020 ja 2021. Helsingin Kontulassa ja Jyväskylän Huhtasuolla kerätyn aineiston perusteella puolella sisäliikuntapaikkojen käyttöä vähentäneistä myös liikkumisen kokonaismäärä oli vähentynyt tänä aikana. Sisäliikuntapaikkojen käyttöä vähentäneiden joukossa liikkumisen määrä oli vähentynyt muita useammin naisilla sekä muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvilla.

Matalassa sosioekonomisessa asemassa olevien asukkaiden liikkuminen ei vähentynyt muita enemmän. Lähiöiden monipuoliset liikkumisympäristöt saattoivat lievittää vaikutuksia. Osin kyse voi olla myös siitä, että liikuntapaikkoja käyttävät yleensä eniten korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevat asukkaat.

Yli puolet (55 %) sisäliikuntapaikoissa liikkumistaan vähentäneistä oli lisännyt liikkumistaan toisaalla. Sisäliikuntapaikkoja korvaavia liikkumisen paikkoja löydettiin etenkin kotiympäristöstä, rakennetuista ulkoliikuntapaikoista ja luonnosta.

Tutkimus tuokin esiin, että asukkaiden resilienssin eli kriisinkestävyyden tukemiseksi kuntien olisi tärkeää panostaa monipuolisiin sisä- ja ulkoliikkumisympäristöihin asuinalueilla. Yhdenvertaisuuden kannalta tulisi myös arvioida tarpeita ja saavutettavuutta eri väestöryhmien tasolla.

Tieto koronarajoitusten vaikutuksesta liikkumiseen on tärkeää, sillä julkisella liikuntasektorilla joudutaan jatkossakin varautumaan vastaavan kaltaisiin tilanteisiin. Lähitulevaisuudessa esimerkiksi ilmasto- ja energiakriisi voivat vaikuttaa liikuntapaikkojen käyttöön sekä vaatia päätöksiä niihin liittyen.

Virmasalo, I., Hasanen, E., Pyykönen, J., Nurmi, M., Simula, M., Salmikangas, A.-K. & Muukkonen, P. 2023. Closed due to COVID-19: Effects of indoor sports restrictions on suburban adults’ physical activity behaviours. International Journal of Sport Policy and Politics. DOI: 10.1080/19406940.2023.2178479.

Kuva: Freepik

Koonnut: Satu Nieminen