SANTTU AHLMAN
Rami oli sillä välin nähnyt autopaikalla harmaatyrannin, mikä oli kuulemma tosi hyvä havis ja kymmenes reissupojo iltapäivän retkelle. Ajoimme hakemaan naisväen noin klo 17.45. Heidän visiittinsä oli ilmeisen hauska; olivat vielä menneet jäätelökiskan kautta. Majapaikassa missasimme sinipäämomotin jälleen ihan hitusen, kun se kävi vetämässä banskua pihassa. Kuulimme kuitenkin isotinamin ääntelyä. Klo 18.45 oli luvassa iltahuuto, jolloin selvisi, että Sakari oli tippunut arvauskisas- Punasilmälehtisammakko. ta pois ja Airi oli kiinnityksessä. Illallinen oli jälleen hyvä setti paikallista pöperöä. Guido tuli pian kaupunkivisiitiltä ja kertoili, että voisimme lähteä kahdeksalta tunnin pimeäretkelle. En voinut vastustaa kiusausta, joten pakkohan sitä oli lähteä. Mukaan hyppäsi Late, Kai, Esa, Hanna ja Maria. Hortoilimme aluksi melko lähellä eräälle pihalle, jossa oli punasilmälehtisammakkoja komeasti hollilla. Lisäksi näimme jonkin kellertävän konnan ja Laurin plokkaamaan kärmeksen. Jatkoimme vielä Pipelinen suuntaan yrittämään mahdollisesti tien yli mönkiviä vesisikoja, mutta meitä ei onnistanut. Kuuntelimme pöllöjä muutamilla paikoilla, mikä tuotti tulosta, sillä kuulimme töyhtöpöllön ääntä suhteellisen läheltä. Nisäkäspuolelta Kaitsu löysi puusta hienon kinkajun. Meno oli todella eksoottista ja mahtavaa, vaikka väsymystaso oli kaikilla korkea. Retkeilyä olisi voinut jatkaa tuntitolkulla, ellei aamulla olisi ollut luvassa aikaista herätystä. Palasimme majapaikkaan vasta kymmeneltä, joten pääsimme koisimaan yhdeltätoista. Nauroimme retken aikana, kun Esa lanseerasi meikäläisen lintumatkoille uuden sloganin, joka kuului näin ”Santours – ei niitä perkeleitä näe!”. Tämä viittasi siis siihen, että lintuja kyllä piisasi, mutta niiden löytäminen lehvästöstä oli kinkkistä. Santours oli puolestaan Guidon keksimä nimiehdotelma edellispäivältä.
Toverimme sammakko eri vinkkelistä. SANTTU AHLMAN