Bali 2019

Page 1

LINTUJA MAAILMALLA XXIV

SANTTU AHLMAN

INDONESIAN

BALI, JAAVA, GILI AIR & NUSA PENIDA 11.11.–1.12.2019


INDONESIA

INDONESIAN BALI, JAAVA, GILI AIR & NUSA PENIDA 11.11.–1.12.2019 SANTTU AHLMAN

Minnan matkahaaveena oli pitkään päästä Balille, joten aloimme säästämään reissuun muutama vuosi ennen itse matkaa. Onnistuimme lopulta keräämään koko reissubudjetin 100-prosenttisesti kasaan pääosin myymällä ylimääräistä rompetta. Tavoitteena oli snorklata reilusti ja löytää nippu uusia lintulajeja sekä päästä makustelemaan Balin ja lähisaarien hienoja luontokohteita ja temppeleitä. PITKÄ SIIRTYMÄ MA 11.11. JA TI 12.11. Lähdimme liikenteeseen Porista kello 9.45, stoppasimme kerran lounaalle Karkkilassa ja veimme auton mainioon GoParkingiin jemekseen Vantaalle. Lentokenttärituaalit olivat ohi nopeasti. Lähtöporteilla törmäsimme Tammisen Lauriin ja Laakson Essiin, jotka lähtivät samalla lennolla Balille. Noin kuuden tunnin siivu isossa koneessa meni letkeästi, tosin loppu oli pientä tuskaa. Sen sijaan Dohassa oli pientä jännitysmomenttia, kun huomasimme, että Qatar Airways oli heittänyt meidän paikkavaraukset ihan miten sattuu ja istuisimme keskellä neljän penkin riviä loukussa yhdeksän tuntia. Voihan vitales. Iso osa yli kolmen tunnin vaihdosta meni asian setvimiseen, mutta onneksi saimme takaisin alkuperäiset paikat. Virkailija ei osannut kertoa miksi penkit oli vaihdettu ja alkuperäiset jätetty tyhjiksi. Homma varmistui vasta 25 minuuttia ennen boardingia, huh! Onneksemme Minnan viereinen istuin jäi tyhjäksi, mutta molemmilla oli silti kehnoa unta. Loppuvaihe meni kuitenkin hitusen paremmin. Näimme hyvin Jaavan itäosaa ja käytännössä lähes koko Balin koneen lähestyessä lentokenttää. Näimme myös Menjanganin saaren, jossa meillä olisi luvassa snorklailua myöhemmin. Ehdimme vielä tehdä reissun lintuveikkaukset ennen kuin masiina pamahti tantereeseen ajallaan klo 16.30. Lentokentällä jouduimme odottelemaan kapsäkkejä lähes tunnin. Late ja Essi starttasivat suoriltaan viikon kiertomatkan I Love Bali -matkatoimiston kanssa, joten morjestimme heidät ja jatkoimme hämärässä ja kovassa liikenteessä Ubudin majapaikkaan. Olimme siellä klo 20.30. Takana oli yli vuorokauden siirtymä, joten menimme jo tunnin päästä maate gekkojen ja sammakoiden pitäessä ääntä. UBUD JA APINAMETSÄ KE 13.11.

SANTTU AHLMAN

Heräsin virkeänä ja ajattelin, että voisin nousta lintukävelylle. Kännykän vilkaisu tosin osoitti, että kello on vasta 1.15, joten koitin torkkua kehnoin tuloksin, kunnes naapurin kukko herätti koomasta lopulta klo 5.40. Kävin kälppimässä viihtyisässä pihassa ja lähitiellä. Lajilistalle tarttui perustavaraa, kuten aasianturturikyyhkyjä, isohko parvi harmaaposkikyyhkyjä, aasiankukaali, sumatranloisto- ja jaavansalangaaneja, suomu- ja valkovatsamanikkejä sekä keltaperäbulbuleita. Lehmähaikarat näyttivät olevan pitkälti juhlapuvussa.



Palasin majapaikkaan ja lähdin Minnan kanssa pääkadulle vesiostoksille. Liikennettä alkoi olla reilusti. Kasilta oli mainio aamiainen banaanilettuineen, omeletteineen, hedelmineen ja lohikäärmehedelmäjuomineen. Oli kiva fiilis popsia murkinaa rauhassa pitkän lentosession jäljiltä. Päivän ensimmäinen varsinainen suunnitelma oli napata kyyti majapaikasta kohti Ubudin apinametsää, jonka porteilla olimme tasan aamuyhdeksältä. Väkeä oli vasta vähän liikekannalla, kun maksoimme tiketit ja painelimme yllättävän ison näköisen kompleksin sisään. Hyvätasoinen polku johdatti pienen puiston puustoiselle alueelle. Siellä täällä oli kylttejä, joissa kiellettiin ruokkimasta apinoita, katsomasta niitä silmiin ja pitämään kaikki laukut suljettuina. Jaavanmakakeja alkoi näkyä vähän väliä. Ehdimme kävellä vain hyvin pienen pätkän, kun meillä oli ikävä tilanne päällä. Valokuvasin apinoita reppu selässä ja eiköhän yksi apina tullut ja pompannut selkään alkaen avaamaan vetoketjua. En saanut sitä pois, mutta joku lähellä ollut miekkonen sanoi, että kannattaa mennä puun viereen, niin hyppää pois. Vaan ei hypännyt ja vetoketju oli jo auki. Otin repun käteen ja tunsin, kun etusormeni oli apinan hampaiden välissä. Onneksi se ei puraissut, ainoastaan nätysti. Lopulta sain tiputettua apinan ja lähdimme pikamarssia pois. Lievästi ikävä tilanne – apinoita on oikeasti syytä pelätä.

SANTTU AHLMAN

Aamun loistelias aamiainen.







Ubud Palace.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Alun ikävästä tilanteesta huolimatta olimme puistossa kaksi tuntia. Kylttien mukaan alueella on viisi apinaryhmää, jotka käsittävät yli 700 apinaa. Tiheys on ihan käsittämätön, minkä takia eri porukat nahistelevat yleisesti keskenään. Makakeja ruokitaan säännöllisesti useissa eri pisteissä, mikä varmaan sekä ylläpitää isoa populaatiota että pitää niiden aggressiivisuutta edes hieman kurissa. Lopussa näimme mukavasti miten apinat kylpivät eräässä vesilähteessä ja tekivät uimahyppyjä. Lisäksi oli hauska katsoa kuinka ne käyttivät kiviä työkaluina ja jauhoivat lehtiä katukiveystä vasten. Tosin näimme myös hyvin erikoisen tilanteen, kun yksinäinen nainen istui penkillä. Pienehkö apina toi hänelle kaksi kiveä ja alkoi istuskella hyvin leppoisan näköisesti hänen vieressä. Kun yksi kivi tippui ja nainen nappasi sen tieltä ja antoi takaisin apinalle, otti tyyppi slaagit, raapaisi ja teki kevyen puraisun naisen käteen. Melkoisen arvaamattomia otuksia! Lintueloa ei ollut puistossa jostain syystä käytännössä ollenkaan, liekö suuren apinamäärän syytä. Nappasimme vielä papaijasmoothien lippupisteeltä ennen kuin kävelimme 30 asteen lämmössä Ubudin keskustan suuntaan. Ytimessä oli kertaallisen paljon liikennettä, kun autoja ja varsinkin skoottereita suhasi joka suuntaan päntiönään. Teiden ylittäminen oli suorastaan vaikeaa liikennemäärien takia. Pieniä putiikkeja oli toinen toisensa perään satoja, mutta me painelimme Ubud Palaceen, jossa oli väkeä kuin pipoa ärsyttävästi selfiepuuhissa. Pidimme lounaspaussin läheisessä ravintolassa ja palasimme temppelille. Onneksi jengiä oli selvästi vähemmän, mutta paikka oli kuitenkin varsin pian nähty. Lämpöä oli jo niin paljon, että mehut alkoivat kadota porotukseen. Puoli kahdelta olimme takaisin majapaikassa, joka on nimeltään UmahSan Villas. Onneksi visiitti uima-altaassa raikasti oloa, tosin meikäläisen jalkapohjat ehtivät hieman palaa tummilla ja tulikuumilla pihakivillä. Sitten oli todellisen rentoutumisen aika, eli majapaikan kautta onnistui balilainen hieronta. Kaksi naista tuli meidän huoneeseen ja hieroi kolme varttia jalkoja ja käsiä. Hintaa oli vain kahdeksan euroa per nuppi, mikä on uskomattoman edullista. Hieronta oli vieläpä loistava. Neljältä kävelimme pääkadulle ja etsimme soppelin ravintolan, jossa vedimme päivän toisen lämpimän ruoan. Poikkesimme myös läheisen Pura Dalem Puri Peliatan -temppelin luona, jossa ei ollut onneksi ketään, joskin vihaisen näköisten kulkukoirien kanssa sai olla varuillaan. Temppelin pihassa oli myös valtavan kokoinen puu, jonka latvustosta Minna hoksasi banaanioravan ja minä jokusen oliivimedestäjän. Markettivisiitin jälkeen kävelimme suoraan majapaikkaan ja aloimme koisia jo klo 20.00, eli sisäinen kello oli hitusen sekaisin.



BALI BOTANIC GARDEN & JATILUWIHIN RIISITERASSIT TO 14.11.

SANTTU AHLMAN

Minna satoja vuosia vanhan viikunan sisällä.

SANTTU AHLMAN

No niin, kuuppa oli sen verran sekaisin aikaerosta, että heräsin kello 1.20. Torkuin kuitenkin neljään saakka, kunnes aloin plärätä nettiä. Olisin lähtenyt kälppimään, mutta oli edelleen säkkipimeää. Hilpaisin kuitenkin maastoon heti, kun alkoi hämärtää. Vedin parin kilometrin lenkin, mutta parhaasta aamuajasta huolimatta lintuja oli liikkeellä tosi vähän. Miljöö oli rauhallista maaseutua viljelysalueineen ja pihapiireineen. Keltaperäbulbuleita oli vähän joka puolella ja lehmähaikaroita aamulennolla. Näin myös pari heinäkerttua. Paluukävelyn ykköslaji oli komea jaavankalastaja. Palasin kämpille klo 6.15 juuri ennen aamiaista. Hetken päästä hyppäsimme auton kyytiin. Kuskille oli esitetty suunnaksi Balin kasvitieteellinen puutarha, joka on saaren keskiosissa pohjoisempana. Siirtymä oli aika hidas liikennemäärien takia. Kuski puhui hitusen englantia ja kertoi muun muassa, että riisit tuottavat kolme satoa Balilla. Lisäksi joka puolella olevien temppeleiden paksut ja mustat heinämäiset katot tehdään palmujen rungoista kerättävillä ”jouhilla”. Olimme perillä täysin tyhjässä puistossa klo 8.10. Jäimme kyydistä puiston kaukaisimmassa kolkassa mäen päällä. Kuski paineli alas. Lintuja kuului sieltä täältä, kun kävelimme hyvin pientä viidakkopolkua ylemmäs. Lintujen näkeminen osoittautui kuitenkin poikkeuksellisen vaikeaksi. Tilanne oli lopulta jopa hyvin turhauttavaa, sillä yksikään lintu ei meinannut tulla esiin, eikä äänistä tietysti saanut juuri mitään irti. Hiffasin kuitenkin endeemisen kultasepelsepän äänestä. Se osoittautui hyvin yleiseksi alueella. Onneksi sentään jossain vaiheessa lajilistalle mätkähti jaavanisorilli, viitasieppo, pikkuminivetti ja sundansieppokäpinkäinen. Määritettyjen osuus jäi kuitenkin vähäiseksi. Kävelimme alas tietä pitkin useita kilometrejä valtavan kokoisessa puistossa. Lajeja napsui turkoosikalastajan, pikkukirjosiepon, indonesiankäkikyyhkyn ja naamiokuhankeittäjän muodossa. Ykköshavainto oli kuitenkin Minnan hoksaama komea jaavanviheltäjä. Mukava löytö oli myös näyttävä vihreä lisko. Puisto sijaitsee yli kilometrin korkeudella, minkä vuoksi oli selvästi viileämpää kuin Ubudissa. Se oli tervetullutta. Olimme alhaalla auton luona klo 11.00 ja ajoimme puiston ulkopuolelle hyvälle lounaalle. Palasimme kuitenkin vielä uudelleen puistoon ja kävimme ihailemassa käsittämättömän suurta viikunapuuta. Kunnon enttimeininkiä. Kävimme myös kaktus- ja orkideaosastoilla.





SANTTU AHLMAN

Seuraavaksi hakeuduimme läheisen Danau Beratan -järven pohjoispäähän katsastamaan löytyykö kosteikolta joitain uusia lintuja. Paikalla oli hyvin tiheästi pienikokoisia viljelyslaikkuja ja kasvihuoneita. Kuljettaja taivasteli miten koko ajan laskevan vedenpinnan vuoksi laakeaa rantaa on otettu yhä enemmän viljelysalueiksi. Linnut kuitenkin loistivat poissaolollaan. Listalle saimme sentään tyynenmerenpääskyn. Pienen markettipaussin (lue: jääkaappilattepaussin) jälkeen suuntasimme tunnin ajomatkan Jatiluwihin riisiterasseille. Kyseessä on UNESCO-kohde, johon pitää maksaa pääsymaksu. Tyrkyllä on useita erimittaisia reittejä, joita voi taivaltaa omaa tahtia hillittömän hienossa maisemassa. Riisiterasseja on kaikkialla aivan huikean hienosti. Turisteja oli jonkin verran paikalla, mutta kumpuilevan maaston takia ne katosivat, eikä mitään hälyä ollut lainkaan. Koska kello oli melko paljon ja käsillä oli vuorokauden kuumin aika, niin kävelimme lyhimmän lenkin. Pisin olisi tainnut olla kuutisen kilometriä. Kuumuus oli aika hullu ja hiki virtasi koko ajan ilmankosteuden takia. Samalla taivaanrannalle alkoi muodostua synkkiä ukkospilviä ja tuuli alkoi viritä. Lintupuolelta näkyviin tuli esimerkiksi loistokottaraisia, kultapääkerttuja ja manikkiparvia, joista sain seulottua valkohuppumanikkeja. Lopussa olimme aivan hikimärkiä, mutta enemmän kuin onnellisia, että teimme visiitin paikalle. Riisiterassit olivat ehdottomasti hienoimpia kokemuksia Balin reissulla. Hilpaisimme kohti Ubudia klo 16.00 juuri ennen sateen alkamista. Reilun tunnin kuluttua pulikoimme majapaikan viilentävässä uima-altaassa. Poikkesimme vielä illalliselle ja nautiskelimme tällä kertaa tunnin perinteisestä balilaisesta hieronnasta. Maate menimme kympiltä.





Tällä kertaa heräsin kukon kiekumiseen, joka kuului heti seinän takaa. Torkuin neljään ja nousimme ylös kuudelta. Pakkasimme romppeet kasaan, nautiskelimme jälleen maittavan aamiaisen ja lähdimme kello 7.35. Eri kuljettaja päristeli edellispäiväistä tietä pohjoiseen täysin pilvettömässä säässä. Painelimme kasvitieteellisen puutarhan ohi ja koukkasimme länteen Buyan-järveä viistäen. Hieman ennen Mundukia pyysimme kuskia stoppaamaan randomilla soppelin näköisellä paikalla. Talsimme pientä soratietä alas isojen sumatranloistosalangaaniparvien viilettäessä joka puolella. Mustaotsaseppä piti yksitoikkoista ääntelyään, tien yli paineli jaavanriippukaija tuhatta ja sataa ja saimme esiin kolme kaulanauhatimalia. Muutakin lajistoa kertyi listalle hiljalleen ja oli loistavaa käppäillä rauhallisessa maalaismaisemassa, joskin tuuli alkoi yltyä ja lämpötila nousta yli tunnin reduilun jälkeen. Jatkoimme ajoa ja kun lähestyimme Bubunanin kaupunkia rannikolle, kertoi kuljettaja, että saaren pohjoisrannan asukkaat olivat lähteneet karkuun vuorille edellispäivänä tsunamivaroituksen vuoksi. Meille oli tullut yön aika Ulkoministeriöstä tekstiviesti, että Sulawesin lähellä oli voimakas maanjäristys. Tsunamia ei kuitenkaan koskaan onneksi tullut. Kuulemma myös Menjanganissa – johon olimme matkalla – oli ollut 5,1 richterin järistys. Rannan tuntumassa oleva isoin itä-länsisuuntainen tie osoittautui reilusti isommaksi kuin kaikki muut aiemmat, minkä vuoksi sitä saattoi ajaa peräti 80 km/h, muualla vauhti oli yleensä reilusti alle puolet siitä. Saavuimme saaren luoteisosassa olevaan The Menjangan Resortiin jo klo 12.10. Onneksi saimme huoneen hieman etuajassa, sillä olimme odottaneet paikalle pääsyä paljon. Normaalisti emme ole koskaan ns. luksuspaikoissa, mutta nyt valitsimme reilusti tavanomaista päheämmän paikan muutaman päivän tukikohdaksi. Tervetulomaljojen jälkeen auto vei meidät Monsoon Lodgeen, joka on todella hieno mesta uima-altaan kera. Huoneessa oli tilaa vaikka kuinka paljon ja se oli kaikin puolin viihtyisä.

Minna aamun lyhyellä linturetkellä.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

THE MENJANGAN RESORT PE 15.11.



SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Tiuku repi jo paljon, joten saimme kyydityksen rannan ravintolaan. Kaikkialla oli hyvin karua ja kuivaa; ihan erilaista kuin sisämaassa. Vihreää ei ollut juuri lainkaan. Odotellessa autoa pihassa, näimme kaksi tavoitteena ollutta endeemistä viherviidakkokananaarasta sekä samaten kaksi upeaa tulikulmapittaa. Jeh! Myös jättimäinen mustajättiorava oli komiasti hollilla. Lounas oli reilusti kalliimpi kuin muualla, mutta se oli toisaalta myös tiedossa. Sapuska oli maittavaa ja näkymät merelle makeat. Myös ranta kaikkineen oli naseva. Alue on sen verran suuri, että majapaikan ja ravintolan sekä muiden rakennusten välillä tapahtuu pitkälti minibussilla, jonka katolle pääsee myös ihmettelemään menoa hieman korkeammalle. Samaisella härvelillä palasimme myös huoneeseen.



SANTTU AHLMAN

Keli oli järkyttävän kuuma ja auringon polte mallia ”tappava”. Sikäli oli hehkeää pulahtaa altaaseen pidemmäksi aikaa. Vedimme myös pienen siestan, kunnes lähdimme kävelemään klo 15.50. Kaikkialla oli täysin rutikuivaa, minkä takia lintuja ei ollut juuri lainkaan, lähinnä jokunen seeprakyyhky sekä kivana lajina mustamelaharakka. Tutkimme myös läheisten hevostallien pihapiirin, mutta lintuja ei vain ollut. Lodgen pihapiirin kyttäys tuotti kuitenkin tulosta muun muassa joran ja sinimonarkin muodossa. Poikkesimme vielä pientä epämääräistä polkua pidemmälle ja päädyimme sattumalla balinkottaraisten kasvattamon luokse. Laji oli sukupuuton partaalla aiemmin, mutta tarhausohjelman vuoksi kanta on noussut jo muutamaan sataan. Häkissä olleet linnut houkuttelivat paikalle myös vapaana olleita, joista kolmella oli renkaat ja kahdella ei. Loistavaa! Kävelylenkistä muodostui lopulta aika pitkä, joten kämpillä heitimme koivet ylös seinälle hetkeksi. Auringonlaskun lähestyessä talsimme kuitenkin vielä päärakennukseen, jonka yhteydessä on hyvin korkea torni. Sen korkeimmasta kerroksesta on hulppeat näkymät merelle ja aina Jaavan puolelle saakka. Nautiskelimme mojitot ja ihailimme maisemaa. Jokunen safiirimehiläissyöjäparvi lensi ohi. Jatkoimme vielä autokuljetuksella rannan ravintolaan illalliselle. Alkuruoaksi tarjoiltiin jotain kertaallisen hyviä ”ruokashotteja” parmesaanin kera. Pääruokaa odotellessa ohitsemme lensi haukkapöllö ja kaksi savannikehrääjää. Majapaikkaan palasimme kasilta. Sillä välin sänky oli käyty laittamassa yömodeen ja hyttysverkot viritetty paikoilleen – melkoisen hyvä palvelu. Maate menimme klo 22.00.


SANTTU AHLMAN


Riuttapaksujalka.

SANTTU AHLMAN

BALI BARAT NATIONAL PARK & GILIMANUK LA 16.11. Heräsimme sikeiden unien päätteeksi jo kello 4.50, sillä huoneeseen piti tulla aamiaisboksit tasan viideltä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja soitto respaan osoitti tilanteen olevan sekava. Saimme ne lopulta vasta 5.30, jolloin lintuoppaamme Iwan Melali saapui pihaan kuskin kanssa. Otimme eväät mukaan ja hyppäsimme kyytiin pitkäpyrstökehrääjän äännellessä. Iwan on kansallispuiston virallinen lintuopas, jonka kanssa olin sopinut kolmen päivän retkestä jo kuukausia aiemmin. Näimme hienosti koirasviherviidakkokanan jo ennen kuin pääsimme päätielle. Jatkoimme Gilimanukiin saakka. Siellä odotteli rannan luona vene + venejamppa. Heitimme kengät pois, jotta pääsimme pieneen purkkiin laskuveden aikana. Tavoitteena oli erityisesti riuttapaksujalka, joten painelimme lyhyen matkan lieterantaiselle saarelle, jossa rantauduimme. Minnaa hieman hirvitti lähteä painelemaan avojaloin lillukkoon, mutta se oli lopulta aika hauskaa. Aamu oli mahtavan tyyni, kun talsimme mangrovekasvustojen ohi pitkin rantsua. Oli hulppeaa nähdä tuhansien rapujen armeija edessämme. Monesta muusta lajista poiketen ne liikkuivat pakoon hyvin hidasta tahtia. Melko pian Iwan huomasi kookkaan riuttapaksujalan, joka tuli lopulta melko lähelle. Iso kuin mikä! Rannalla oli myös pikkukuoveja ja Indonesian Honeyguide. Jatkoimme veneellä hieman pidemmälle ja näimme jokusen pikkumarabun sekä eliksenä kaksi soitimella ollutta paksunokkahaikaraa. Harmillisesti kuski oli hieman huolimaton ja päästi veneellä korallien päälle, minkä vuoksi ropelli rikkoutui. Voihan jehna! Aurinko alkoi porottaa huomattavasti, kun tyyppi etsi aluksi prutkun osia pohjasta. Homma ei oikein pelittänyt ja jouduimme odottelemaan reilusti yli tunnin, kunnes joku toi varaosia ja pääsimme takaisin lähtöpaikalle. Eniten harmitti se, että tyyppiä ei näemmä hirveästi häirinnyt vaikka korallit saivat operaatiossa runtua. Lopussa näimme kuitenkin vielä mahtavia merimakkaroita ja -siilejä. Makkarat olivat hyvin erikoisia; yli metrin mittaisia ja erivärisiä, jopa kirkkaanpunaisia ja ketjumaisia rakenteeltaan. Ne olivat jääneet jumiin laskuveden takia hollille.


Pikkumarabuja.

SANTTU AHLMAN



Sunda White-eye.

Nokipääbulbuleita.

SANTTU AHLMAN

Markettistopin jälkeen navigoimme lähistölle kuivuneeseen joenuomaan retkeilemään. Porotus oli kuumimmillaan, joten lintuelämä oli melko hiljaista. Hiljalleen lajistoa alkoi kuitenkin napsua mukavasti, kuten esimerkiksi endeeminen Javan Spangled Drongo, sundanhaukkanen, jaavanvarpuspöllö, viidakkosieppo ja Rufous-backed Dwarf-kingfisher. Nisäkkäistä näimme useita jaavanmakakeja sekä muutaman muntjakin. Erikoisin havainto oli kuitenkin pytonin nahka. Retki oli kuumuudesta huolimatta lopulta tosi hyvä. Yhden aikaan suuntasimme lähiraflaan lounaalle, joka oli hyvä setti paikallista pöperöä. Onneksi pikkukaupasta löytyi myös jääkaappilattea, ah! Ravintolan takana oli yksi balinkottaraisten kasvatushäkki, minkä vuoksi paikalla heilui myös vapaana olevia yksilöitä. Osa oli kivasti renkaattomia, joten napsutin ruutuja menemään kameralla hyvän kasan. Yhden balinkottaraisen arvo mustilla eläinmarkkinoilla on lähes 350 euroa, joka vastaa monen paikallisen heebon usean kuukauden palkkaa. Salametsästys keräystarkoituksessa on sen vuoksi edelleen merkittävä uhka sukupuuton partaalla keikkuneelle lajille. Seuraavaksi oli luvassa kävelyä hillittömässä kuumuudessa itse kansallispuiston sisällä. Vedimme pitkän lenkin rutikuivassa maisemassa, mutta lintuja oli oikeastaan surkean vähän. Havaitsimme sentään viherkeisarikyyhkyn ja Javan Flamebackin. Pitkän lenkin varrella oli myös kaikista suurin kottaraishäkki, jossa oli peräti 200 yksilöä kasvatettavana. Onneksi toiminta on valtion tukemaa. Alueella oli simona bulbuleita, mutta ei kuitenkaan mitään uusia lajeja. Eräällä laitumella hengaili reissun ensimmäiset mustadrongot. Kuivuuden takia olimme kuin kastettu tomuun, sillä kaikki polut pölisivät ja hien takia iho oli lievästi ruskea.


SANTTU AHLMAN

Balinkottarainen renkailla...

...ja ilman.


Lintuelo alkoi olla sen verran hiljaista, että palasimme majapaikkaan neljältä. Eipä muuta kuin suihkuun ja suoriltaan uima-altaaseen viilentymään. Melkoinen helpotus. Minä lähdin vielä talsimaan lähiteille puoli viideltä. Näin kahdeksan viherviidakkokanaa, tulikulmapitan, jaavankäpinkäisen, tuhkadrongon, jaavanmakakeja sekä kaksi balinkottaraista. Kävely jo hieman viilentyneessä säässä oli erittäin jees, tosin koivet alkoivat olla jo hieman karrella, kun päivän aikana oli tullut yli 21 000 askelta 32 asteen lämmössä. Suuntasin suoraan rannan ravintolaan, johon Minna tuli autolla kuudeksi. Tällä kertaa tempaisimme Balinese mixed platterin, jossa oli erilaisia liha- ja kasvisruokia. Hitusen oli turhan tulista meidän makuun. Odotellessa kävimme laiturilla pällistelemässä kalaparvia. Ikävä puoli ravintolan terassilla oli yhden makakin temppuilu; tyyppi nimittäin kävi meidän pöydässä ja jatkoi heti toiseen pöytään, kun huomasi, ettei meillä ole safkaa. Toisessa pöydässä olikin sitten tilanne päällä ja apina meinasi puraista ruokailijoita. Onneksi henkilökunnan tyyppi tuli aika pian ja alkoi tähtäillä kiusanhenkeä ritsalla. Apina säntäsi karkuun heti, kun näki tarjoilijan. Paluumatkan aikana valottelimme tehokkaalla taskulampulla auton katolta koko ajon ajan. Se oli taas huippuhienoa puuhaa. Homma tuotti kaiken lisäksi tulosta kahden mangrovekehrääjän, sepelpöllösen ja musangin formaatissa. Varsinkin lopussa nähty näädänsukuinen musanki oli loistava havis. Aikaisen herätyksen takia menimme unten maille jo ennen ysiä.

Päivän antia oli 55 mustalanguria. SANTTU AHLMAN



BALI BARAT NATIONAL PARK SU 17.11. Aamupalaboksikuvio ei oikein natsannut vieläkään, sillä olimme tilanneet sen tasan viideksi, mutta huoneen puheli soi jo 4.23 ja aamupala tuotiin saman tien. Sen jälkeen ei unta enää näkynyt. Puoli kuudelta hilpaisimme samalla kokoonpanolla edellispäivän kuivuneelle joenuomalle kahden pitkäpyrstökehrääjän äännellessä. Kävelimme pitkään mäenrinnettä ylös, mutta lintuja oli todella vähän. Kastanjamalkoha vilahti jossain matkan varrella, samaten muutama viiridrongo. Aamu oli huomattavan kuuma, minkä takia soijaa pukkasi alusta lähtien. Ikuisuudelta tuntuneen nousun jälkeen olimme perillä hienolla näköalapaikalla. Istuimme alas kyttäämään meininkejä. Meno oli kuitenkin edelleen hiljaista, vaikka lähellä kieppui tusina töyhtökiitäjää ja hieman enemmän piikkipyrstökiitäjiä. Alhaalla laaksossa paineli useita jaavanriippukaijoja ja läheltä viiletti sammakkohaukka. Päätavoitteena oli riisipeippo, mutta kovasti harvinaistunutta lajia ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle ja lintuelo hiljeni hyvin nopeasti kuumuuden vuoksi. Paluukävelyn aikana pääsimme kuitenkin näkemään jaavanvarpuspöllön hienosti. Poikkesimme vielä päätien pohjoispuolelle mangroverannalle, josta napsahti heti tiskiin pyhimyskalastaja. Seuraavaksi veimme Minnan huilimaan hotellille ja jatkoimme yhden latteostospaussin saattelemana kauemmas eräälle hylätylle tielle, johon oli tunnin ajo. Tie oli kasvanut niin pahasti umpeen, että Iwan käveli viidakkoveitsen kanssa katkomassa oksia. Pähkäilin samalla kello-ongelmia, mutta pian selvisi, että kännyverkko heitti puhelimen välillä Jaavan verkkoon, minkä vuoksi kello oli tunnin vähemmän. Viidakkoveitsinousu oli hidasta. Smaragdikyyhky tuli kertaalleen auliisti hollille, mutta muuten lintuja ei juuri näkynyt perusbulbuleita lukuun ottamatta.

Näyttävä smaragdikyyhky. SANTTU AHLMAN


Punakaulakyyhkyjä.


SANTTU AHLMAN

Lopulta auto jäi parkkiin ja lähdin Iwanin kanssa taivaaltamaan jyrkkää tietä ylöspäin. Ylhäällä oli huomattavasti vihreämpää kuin alhaalla, jossa oli täysin rutikuivaa kaikkialla. Tiellä oli paksu kerros pudonneita lehtiä, jotka pehmustivat askelia kivasti. Kävely tuntui kuitenkin alusta saakka pitkälle. Uusia reissulajeja olivat lähinnä lapinuunilintu, valkomerikotkanuorukainen ja Ruby-throated Bulbul. Viimeksi mainittu oli ainoa elis. Kyselin jossain kohtaa, että onko paikalla jotain erikoistargetteja, mutta niitä ei kuulemma ollut. Vain perusretkeilyä, mikä tuntui hitusen oudolle, kun olin esittänyt jo monta kuukautta etukäteen listan toivelajeista. Nyt ilmeisesti kävelimme kilometritolkulla ylämäkeen pääosin uurresarvinokan toivossa, vaikka olin jo maininnut, että sen olen nähnyt ja seuraavana päivänä se olisi käytännössä satavarma. Lopussa hengähdimme pienen hetken hieman kosteammalla paikalla. Kuvasin samalla useita jättikokoisia millipedejä, joita oli vanhalla kiviaidalla. Ehdoton ykköshavainto oli kahden liitoliskokoiraan reviiritappelu. Ne esittivät toisilleen uhmakkaita liikkeitä kirkkaankeltainen leukapussin avulla. Lisäksi näin pari kertaa pitkän liidon. Mahtavaa!


SANTTU AHLMAN

Paluumatkalla juomavesi loppui ja matka tuntui päättymättömältä. Linturetkenä usean tunnin kävely oli rehellisesti sanottuna täysin turha, joskin villisikahavainto oli kiva liskojen ohella. Tiuku repi vasta hieman yli puolta päivää ja kun kysyn suunnitelmaa, niin sellaista ei kuulemma ollut. Mitä hemmettiä?! Tyypillä oli ollut kuukausitolkulla aikaa tehdä suunnitelmia ja hän on kansallispuiston virallinen lintuopas, eikä keksi retkikohteita 1,5 päivän retkeilyn jälkeen. Tilanne oli hyvin erikoinen. Ajoimme lähikylään syömään mie gorengia ja pistimme pillit pussiin, kun kerran mitään plääniä ei ollut. Lievästi jäi paskan maku suuhun. Hotellilla pulahdimme altaaseen ja otimme lunkisti, kunhan Minna oli saapunut huoneeseen lounaalta. Manailin hänelle opaskuviota ja olin iloinen, ettei Minna lähtenyt pitkälle kävelylle mukaan. Meikäläiselle tuli yli 20 000 askelta kävelyä ja lähes sata kerrosta nousua reilusti yli 30 asteen helteessä. Aika rankkaa nääs. Parin tunnin siestan jälkeen menimme autolla rantaan, nappasimme drinksut ja kävelimme aika pitkän lenkin lähialueilla. Näimme muun muassa kaksi tulikukastajaa ja tummapyyjuoksijaa, mutta muuten lähinnä peruslajistoa. Illalliseksi söimme aivan mahtavaa chicken gordon bleuta. Ja mikä parasta, horisontissa paineli samalla viiden australianpelikaanin armada. Kävelimme vielä illallisen jälkeen hieman taskulamppujen kanssa, emmekä jääneet taaskaan ilman kehrääjähavaintoja. Sähköt olivat huoneesta poikki puoli tuntia, mutta onneksi ei sen kauempaa. Maate menimme jo ysiltä.


Indigosieppo.

IJEN NATIONAL PARK JAVA MA 18.11. SANTTU AHLMAN

Kännykät soivat tylyyn aikaan kello 3.30, sillä lähdimme jo neljältä Iwanin ja kuskin kera Jaavan puolelle. Ajoimme Gilimanukiin ja pääsimme onneksi suoriltaan lauttaan. Noin kahden kilometrin siirtymä kahden saaren välillä kesti kolme varttia. Onneksi lautasta sai ostettua aamulaten. Pimeyden takia ei ollut mahdollista vielä lintuilla. Jaavan puolella oli jo hirveästi jengiä liikenteessä, mikä kuulemma johtuu pitkälti siitä, että läpiajon kohteena olleessa Banyuwangin kaupungissa avataan vihannes- ja hedelmätori jo kahdelta yöllä. Kaupungissa on reilut satatuhatta asukasta, joskin opas puhui kolmesta miljoonasta... Painelimme pränikkää asfalttitietä ylös kohti Mount Ijeniä ja kansallispuistoa. Kaikkineen siirtymä majapaikasta lintumestoille kesti noin kolme tuntia. Ensimmäisellä stopilla nasahti heti tiskiin sundanminivettejä. Toiveet olivat kaikin puolin korkealla, sillä alueelta saattaisi löytää vinon pinon Jaavan endeemejä. Jäimme odottelemaan toista paikallisopasta, mikä oli hyvä juttu, sillä Iwan ei oikeasti hallinnut määrittämistä juuri nimeksikään. Parkkipaikalla kuului joka puolelta lintuja ja kun kysyin häneltä, että tunnistaako hän jotain niistä, niin vastaus oli ”not really”. Pian hollille tuli uusi lintu, jota myös kysyin, mutta hän ei tuntenut sitä lainkaan, vaikka kyseessä oli ilmiselvä Javan Bulbul, joka on aika helppo määrittää. Paikalle ilmestyi Sam, jonka nimen tunnistin heti. Tiesin, että kyseessä on paljon kehuttu Sam Kawah. Kävelimme porukalla läheiseen piilokojuun, jota hän ylläpitää. Sam vei etualalle toukkia ja jäimme kyttäämään lintuja kameroiden kera. Pian alkoi tapahtua, kun esiin tuli köynnöstimali, Javan Whistling-thrush, useita sieppoja ja todella hieno sundankirjorastas. Sain ammuttua jokusen kelvollisen kuvan, joskin se oli hitusen haastavaa hämäryyden vuoksi. Samalla Sam tunnisti kaikki äänet suvereenisti, mikä teki piilokojuilusta nasevaa.


Luumuselkäsiepponaaras.

Sundankirjorastas.


Olimme paikalla lähes kaksi tuntia, mutta uusia lajeja ei enää lopulta tullut lisää, joten lähdimme kälppimään. Sam tosin jäi kojuun. Paikalle ilmestyi toinen heebo, joten suunnistimme läheistä kapeaa polkua ylös hänen ja Iwanin kanssa. Hetkessä kuitenkin selvisi, että kumpikaan heistä ei tunne yhtään ääniä, joten pyysin meitä palaamaan, koska kävely oli turhaa. Sundansilkkikerttunen sentään ehti vilahtaa polun laiteilla. Saimme neuvoteltua Samin mukaan, joten alkoi kunnollinen retkeily. Ajoimme päätietä ylemmäs puurajan reunoille. Tuuli oli aika voimakas ylhäällä, mutta Sam sai houkuteltua hetkessä atrapilla jaavanmetsäkerttusen viereen, jeh! Pian edessämme oli myös hienoja keltatäpläbulbuleita ja jaavanmedestäjiä, kaikki tietysti endeemejä. Jatkoimme alas ja lajilista kasvoi hyvää tahtia: kastanjasiipitimali, punaotsaräätäli, harmaarintaviuhko, sundankukaali, Sunda Cuckoo ja vaikka mitä. Ihan mahtavaa retkeilyä! Kotvan kuluttua pidimme pienen palaverin, että miten jatkamme reduilua, kun Samilla olisi jotain menoa. Päädyimme siihen, että minä hyppään hänen skootterin kyytiin ja Minna menee muiden mukana alas. Oli melko eksoottisen oloista painella viidakkotietä skootterin selässä jatkuvasti lintuillen. Poikkesimme toisella kojulla jonkin aikaa ja näimme muun muassa oranssirastaan, viiruharmaasiepon ja pari ruskotöpörastasta. Ykköshavis oli kuitenkin eittämättä tien yllä hetken äännellyt jaavanjalokotka. Alempana pidin lounaspaussin Minnan kanssa hieman epämääräisessä ravintolassa. Ruoka (mie goreng) maksoi vaivaiset 50 senttiä; halvin satsi koko reissulla. Ravintolassa oli surkean näköisesti jaavanmakaki kahlittu lyhyeen ketjuun hirveässä auringon porotuksessa. Muutenkin Jaavan puolella oli paljon enemmän häkkilintuja pihoissa, suorastaan valtavasti. Karmeaa katseltavaa sinänsä. Sam ei päässyt enää jatkamaan meidän kanssa, mutta seuraamme liittyi toinen opas, Samian. Hän ei juuri puhunut englantia, mutta tunsi linnut erittäin hyvin. Kello oli vasta 12.00, joten meillä oli hyvin aikaa jatkaa retkeä. Esitin toiveeksi haarapystön, joten läksimme läheiselle joelle. Se oli kuivunut, mutta siellä täällä oli pieniä vesilampareita jäljellä kallionraoissa. Näimme hyvin jaavankäpinkäisen, mutta haarapyrstöä ei meinannut löytyä. Sen sijaan näimme tuoreet leopardin jäljet mudassa. Jaavalla elää melas-alalajin edustajia, joita on ilmeisesti vain noin 250 yksilöä jäljellä.

MINNA SALO

SANTTU AHLMAN

Skootterilintuilun startti.


SANTTU AHLMAN

Kobolttisiepponaaras.

Pitkän talsimisen tuloksena edestämme lähti jaavanhaarapyrstö, joka katosi jonnekin kaukaisuuteen. Tavoitelaji kuitenkin onneksi löytyi. Jatkoimme yhtäkkiä jotain hillittömän jyrkkää pikkupolkua pois jokikanjonista. Nousu oli ihan sairas, jouduimme lähes nelinkontin painamaan ja hiki kaatui päältä. Näimme vielä kaksi siperianrastasta nätisti, mutta olo oli ylhäällä auton luona kieltämättä mallia raato. Autopaikalla näimme vielä purppurapääkyyhkyjä. Huomasin myös, että olin polttanut käteni lahjakkaasti aamupäivän tiekävelyllä. Päivän viimeinen yllätys löytyi suoraan päältämme, kun Samian löysi korkealta puusta käpinkäisen. Se oli hyvin hollilla pitkän aikaa ja hän nappasi siitä myös kelvon dokumenttikuvan. Samian oli tohkeissaan havainnosta ja syystä, sillä havainto lajista (Roving Cuckooshrike) oli luultavasti ensimmäisen itäiseltä Jaavalta. Lähdimme paluumatkalle klo 13.20. Aikainen herätys painoi silmäluomet kiinni, joten ajo oli nopeasti ohi. Satamassa oli jotain hämminkiä hetken ja Iwan joutui maksamaan jotain korruptiorahoja tai vastaavaa poliisille, jotta pääsimme lautalle. Kuulemma perushommaa. Lautta oli tällä kertaa aika pieni ja kämänen. Onneksi oli valoisaa, joten kannelta pystyi seulomaan salmen linnustoa. Mukavin oli loppuvaiheen ruskosuula. Tein vielä yhden pistokokeen Iwanille ja kysyin toisen lautan perässä lentävien pääskyjen lajia. Vastaus oli aasianräystäspääsky, mutta todellisuudessa ne olivat tyynenmerenpääskyjä; täysin erilaisia! Sanoin hänelle ihan suoraan, että nyt on syytä treenata lintujen määrittämistä hitusen lisää. Hän otti sen ihan asiallisesti ja myönsi asian olevan niin. Päivä olisi nimittäin ollut täysi katastrofi ilman Samin ja Samianin panosta. Päivä oli heidän ansiostaan mainio, sillä uusia lajeja paukkui yli 20, joista valtaosa oli endeemejä. Jos meillä olisi ollut päivä enemmän aikaa, niin olisi ollut hienoa nähdä Ijenin tulivuoren ylemmät osat. Hotellilla olimme klo 17.40. Ehdimme pulahtaa uima-altaaseen ennen illallista. Meri oli lähes peilityyni. Olo oli hitusen haikea, sillä majapaikka oli niin täydellinen, että sinne olisi ollut mukava jäädä pidemmäksi aikaa. Seuraavana päivänä olisi kuitenkin lähtö, joten sapuskoinnin jälkeiset taskulamppuvalottelut jäivät tällä kertaa viimeiseksi. Onneksi näimme kuitenkin useita timorinkauriita. Minna oli taas tohkeissaan pimeäretkestä. Simahdimme totaalisesti jo ennen yhdeksää.



SANTTU AHLMAN

MENJANGAN ISLAND TI 19.11. Heräsimme pitkien unien jälkeen vasta kello 7.00. Kyllä teki gutaa. Pakkailimme ja menimme kasiksi aamiaiselle rantaravintolaan snorkkelitamineiden kera. Laskuvesi oli huomattava, minkä vuoksi ranta oli paennut kohti merta kymmeniä metrejä. Aamupala oli erittäin hyvä, mikä oli odotettavissa. Yhdeksältä oli luvassa matkan ensimmäinen snorklausretki läheiselle Menjangan Islandille. Meidän piti ensin allekirjoittaa vastuuvapautuslomakkeet. Retki ei ollut privaatti, mutta koska muita ei ollut lähdössä, niin saimmekin yksityisretken. Sikäli kiva, kun hintalappu oli peräti 60 euroa per nuppi, mikä on paljon paikalliseen hintatasoon nähden. Painelimme pitkällä puuveneellä 35 minuuttia Menjanganille. Session aikana näkyi vain töyhtötiira, mutta muuten meri oli tyhjä. Pelkona oli, että millainen karnevaalimeininki on paikan päällä, ja kyllähän se sitä hieman oli, sillä samaan aikaan saarelle tuli kymmenkunta venettä. Onneksi osa lähti kävelemään saarelle ja osa snorklaamaan eri suuntaan, joten varsinaista ruuhkaa ei ollut. Itse snorklaus oli yhtä juhlaa, sillä kaloja alkoi näkyä kymmenittäin välittömästi. Pulikoimme 50 minuutin mittaisen lenkin saaren eteläpuolella. Korallit olivat pääosin elossa ja paikoin hyvin näyttäviä, etenkin jyrkänteen laiteilla. Rannan tuntumassa oli selvästi enemmän vaalentuneita ja kuolleita koralleja. Kalalajistossa oli paljon samaa kuin Malediiveilla, mutta uusia lajeja napsui silti vähän väliä. Lisäksi joissakin paikoissa oli fisuja ihan simona. Yritin ampua dokumenttikuvia, sillä jätin suosiolla määrityskirjan pois veneestä. Ainoa varjopuoli oli, että hotellilta mukaan lähtenyt opas/retkenvetäjä sukelsi välillä melko syvälle ja hätisti pienellä kepillä kaloja esiin. Me taas pyrittiin häiritsemään kaloja niin vähän kuin mahdollista. Palasimme veneelle ja luvassa olisi ollut ohjelman mukaan pitkä paussi. Kysyimme kuitenkin, että saammeko pulahtaa heti veteen rentoutumisen sijaan. Onneksi se sopi, joten teimme pienen venesiirtymän ja jatkoimme lystiä. Pulikoimme tällä kertaa saaren itäosassa hyvin pitkän siivun. Kaloja näkyi edelleen hyvin, mutta ei ihan yhtä paljon kuin eteläpuolella. Välillä saimme varoa isoja pilkkusäppikaloja, jotka puolustivat reviirejään. Veden


SANTTU AHLMAN

lämpötila vaihteli huomattavasti, minkä vuoksi näimme erikoista väreilyä, kun vesi muuttui äkisti hyvin lämpimästä erittäin kylmäksi. Parasta oli, että paikalla ei ollut ketään muita. Erikoisin havainto oli jyrkän kallioseinämän luona ollut iso hedelmälepakoiden luola. Polskimista kesti yli tunnin, joten pidimme lopulta pienen paussi. Söimme samalla mainiot retkilounaat. Ehdimme kuitenkin vielä toviksi veteen. Tällä kertaa opas ei enää lähtenyt mukaan. Nuori sälli oli väsyksissä jatkuvasta polskimisesta ja sanoi, että kukaan ei ole painanut yhtä kauaa retkillä. Emme kuitenkaan malttaneet pysyä paatissa, joten vedimme vielä lyhyemmän session. Lopulta meidän piti hypätä takaisin paattiin ja suunnata takaisin. Paluumatka alkoi klo 13.00. Majapaikan rannasta suuntasimme suoriltaan autoon ja suoraan kämpille. Matkalle näimme puunlatvassa päivystäneen jalokotkan. Kävimme suihkussa, pakkasimme loput romut ja ehdimme huilata tovin. Huomasin, että olin ryssinyt pahasti, sillä jostain syystä unohdin kokonaan laittaa aurinkovoidetta jalkoihin. Punotus pohkeissa ja polvitaipeissa alkoi olla äkisti melkoinen, oikeastaan aika huolestuttava. Pistin vähän väliä voidetta kehiin. Lähdimme tasan kolmelta mainiosta majapaikasta kohti Amedia, joka on Balin koillisosassa. Matkaa olisi noin 150 kilometriä. Kysyin Amedista tulleelta kuskilta, että kauanko hänellä kesti ajo. Kuulemma kolme tuntia ja 40 minuuttia. Tunnin ajon, markettistopin ja haarahaukkahavainnon jälkeen jatkoimme matkaa. Suuressa Bubunanin kaupungissa oli jokin seremonia meneillään, minkä vuoksi päätie oli jonkin aikaa poikki. Muuten päästimme vain menemään. Ehdimme nippa nappa ennen säkkipimeää perille Bali Bhuana Beach Cottagesiin, jonka olimme buukanneet I Love Balin kautta. Kuski pistin aika tarkasti menemään, sillä ajo kaikkineen kesti kolme tuntia ja 39 minuuttia! Paikka vaikutti viihtyisälle. Asetuimme taloksi ja valitettavasti meikäläisen olo muuttui erittäin huonoksi. Pohkeita ja polvitaipeita poltti rajusti, olo oli huono ja pakki meni sekaisin. Oireet olivat tutut useammaltakin reissulta, joten oli pieni pelko persiessä, että joku tyly tauti iski. Rasvailin koipia vähän väliä ja Minna viritteli kylmää pyyhettä jalkojen päälle. Hän kävi syömässä ravintolassa, mutta jouduin skippaamaan sen. Samalla aloitin ns. nesteytyshoidot varmuuden vuoksi, eli vedin Osmosalia sun muuta tykötarvetta. Maate menimme kympiltä.




POTEMISPÄIVÄ AMED KE 20.11. Voihan räkä, jalkoja poltti koko yön. Onneksi sentään huono olo kaikkosi, joskin vatsa oli edelleen hitusen sekaisin. Ilmeisesti huono olo johtui auringonpistoksesta tai jotain. Ruokahalut olivat kuitenkin palautuneet, joten aamiainen upposi täysillä. Hitusen kyrsi amatöörimainen moka aurinkorasvan kanssa. En voinut käyskennellä auringossa ollenkaan, joten pysyttelin sisällä ja määritin kaloja valokuvista, joita kertyi yli 300 edellispäivänä. Myös Minnalla paloi iho snorklatessa, mutta ei onneksi yhtä pahasti. Lounaaksi vedimme pasta carbonaraa ennen puolta päivää. Sen jälkeen huiliminen ja jalkojen rasvailu jatkui. Poikkesimme lähikadulla viemään pyykit pesulaan. Yllättäen majapaikan respan naikkonen oli myös siellä töissä. Liikkuminen oli mahdollista ainoastaan sen takia, että oli osin pilvistä. Kävimme myös lähikaupassa etsimässä ohuita pitkiä housuja, joiden kanssa snorklaus olisi toivon mukaan mahdollista lähipäivinä. Meillä oli nimittäin varattu reilusti aikaa vesihommiin. Sikäli oli masentavaa olla sisällä käytännössä koko päivä, kun snorklaushollit olivat ihan vieressä. Illallisen vedimme kello 18.30 hotellin raflassa. Pihapiirissä lenteli kolmenlaisia lepakoita, mutta lajeista ei tietty ollut mitään käryä. Maate menimme klo 22.00.


AMED TO 21.11. Heräsimme jo ennen kännyjen pirinää puoli seitsemältä. Seiskalta menimme aamiaiselle ja aloimme varustautua snorklaamiseen. Ilmassa oli isosti jännitystä, että onnistuisiko koko homma edelleen kuumottavien jalkojen kanssa. En ole ikinä palanut yhtä pahasti, sillä yhtämittainen polte kesti noin 27 tuntia. Tällä kertaa pidimme huolen, että jokaiselle neliösentillä oli vedenpitävää aurinkovoidetta suojakertoimella 50. Mössö oli todellista tinttaa. Tähtäsimme aamuun, jotta porotus ei olisi vielä niin paha. Onneksi suolainen merivesi ei kirvellyt ja homma toimi, huh! Kaloja ja koralleja oli aika kivasti hollilla. Mukavimpia havaintoja olivat kaksi mureenalajia ja pohjasta kymmenien yksilöiden voimien törröttäneet ankeriaat, jotka vetäytyivät aina takaisin hiekan uumeniin. Sykähdyttävin näky oli kuitenkin tursas, joka ui melko kaukaa nopeasti meidän lähelle, yritti saalistaa jotain ja vaihtoi silmänräpäyksessä väriä ruskeasta pikimustaksi ja asettautui kiven kylkeen. Pian se vaihtoi paikkaa ja muuntautui korallien väriseksi. Minna ei huomannut siirtymistä ja sen näkeminen oli suorastaan mahdottomuus, sillä vain silmän pystyi erottamaan hyvin. Ihan huikea otus! Vedimme puolentoista tunnin setin ja snorklasimme koko ajan myötävirtaan rantaa kaakkoon. Kömmimme ylös kauempaa venerannalta, jonka yllä kieppui valkomerikotka. Painelimme huoneeseen suihkuun ja putsaamaan härvelit. Nähtävää riitti kaikkiaan hyvin, mutta Menjangan oli silti selvästi parempi kohde. Jatkoin kalojen tunnistamista, kunnes kävimme lounaalla ja hakemassa pyykit. Kassillisen pesettäminen maksoi noin kolme euroa, joten halpaa oli. Puoli neljältä hyppäsimme uudelleen veteen. Vesi oli nousemassa ja paikoin sameaa, mutta onneksi löysimme myös kirkasvetisiä kohtia. Laskevan auringon myötä valo oli paljon kivempi kuin aamulla. Uusia kaloja löytyi jälleen iso nippu. Varsinkin laaja-alaisimpien elossa olevien korallien luona oli eväkkäitä tosi hyvin. Helmenä meidän välistä uiskenteli kilpikonna messevästi. Puolitoistatuntinen hujahti jälleen hetkessä. Suihkutteluriittien jälkeen kävimme illallisella ja maksoimme valmiiksi yhteensä kahdeksan ateriaa juomineen. Hintaa oli yhteensä vain 32 euroa. Ennen ruokaa kävimme vielä pienellä kävelyllä, mutta lintuja ei ollut juuri lainkaan. Itse Amed ei ollut kovin viihtyisä, sillä roskia oli joka puolella ja kaikki oli enemmän tai vähemmän rempallaan. Uni kutsui puoli kympiltä.




GILI AIRILLE PE 22.11. Heräsimme puoli seiskan jälkeen ja tempaisimme hyvän aamiaisen naamariin kello 7.15. Pakkasimme loput kamat, ehdimme ottaa pienen vaakatasohuilin ja hyppäsimme pienen bussiin kyytiin klo 8.20. Kyseessä oli Freebird Expressin kuljetus speed boatin lähtöpaikalle. Poimimme muuta populaa kyytiin lisää pitkin Amedia. Rannassa oli melkoista säätöä lippujen kanssa, kun porukka yritti ostaa mokomat epämääräisen näköisestä ”toimistosta”, joka oli pöytä hiekkarannan tuntumassa. Meillä oli onneksi I Love Balin voucherit, joten lysti oli meidän osaltamme hetkessä ohi. Hetken päästä rantaan saapui iso paatti, josta alettiin lappaa kapsäkkejä naisvoimin pois. Kesti pitkään ennen kuin alukseen alettiin lastaamaan toiseen suuntaan lähtijöiden romppeet. Aurinko alkoi porottaa raakasti sillä välin. Itse botski oli noin 60-paikkainen ja pienillä penkeillä varustettu pikavene, jonka kyyti oli melkoista röykkyytystä Balin koillispuolelle Gileille. Vesipärskeitä lensi jatkuvasti ikkunoihin, joten harmillisesti ohi lentänyt suula jäi määrittämättä. Veneessä oli tolkuttoman kuuma ja hiostava, vaikka sisälle oli viritelty jälkikäteen neljä ilmalämpöpumppua viilentämään matkustamoa. Kondenssivedet johdettiin mahtavasti suoraan lattialle. Onneksi otin matkapahoinvointitabletin. Saavuimme perille Gili Airille reilusti ennen puolta päivää hirveän turistiryntäyksen saattelemana. Suuri Lombokin saari siinsi lähellä, kun nousimme rannalle. Vedimme matkalaukkuja polttavan kuumassa paisteessa pitkin katuja, kunnes löysimme perille Manta Diven viihtyisään majapaikkaan. Saarella on kielletty moottoriajoneuvot, joten hevosvankkureita oli siellä täällä. Sisäänkirjauksen yhteydessä selvisi, että sukellusretkiin erikoistuneessa majapaikassa oli kolme suomalaista työntekijää. Pieni maailma taas kerran. Bungalow oli todella kiva puinen ja persoonallinen rakennus, jossa oli takapihan puolella ulkoilmasuihku ja wc, toki aidattuna. Ainoa varjopuoli oli takapihan laattojen kuumeneminen auringossa niin, että avojaloin ei ollut sinne mitään asiaa. Eipä muuta kuin pikainen suihku ja uima-altaaseen vilvoittautumaan. Vedimme lounaan majapaikan ravintolassa. Taivaanrannassa alkoi nousta synkän näköisiä ukkospilviä, joten teimme nopean peliliikkeen ja painelimme ukkosmyräkän pelossa oitis mereen snorkkelien kera. Paikalla oli aika ankea karnevaalimeininki, kun vedessä polski kymmenittäin muita tyyppejä. Veneitä paineli jatkuvasti ja joku idiootti syötti kaloille leipää selfien takia. Ehdimme pulikoida vain kolme varttia, kun alkoi jyristä oikein kunnolla. Onnistuimme löytämään muutaman uuden lajin, mutta saldo jäi aika nihkeäksi. Liukenimme salamoinnin alta pesulle ja lähdimme oikeastaan saman tien tulevaa sadetta uhmaten kävelemään saaren koilliskulmaan turistimassojen ohi. Rannan tuntumassa lensi kyyryhaikara, tyynenmerenpääsky ja mustaniskatiira. Jäimme nauttimaan trooppiset suklaarullat erääseen kuppilaan juomien kera. Samalla taigaviklo lensi lähikarille, uskomaton tsägä! Palasimme takaisin pienen saaren sisäosien kautta nähden muun muassa kurnulivertäjän. Olimme takaisin bungalowissa klo 16.20. Hitusen oli jo ramaiseva olo, mutta menimme silti uudelleen snorklaamaan, sillä ukkoskuuro ei koskaan saavuttanut saarta. Tällä kertaa oli nousuvesi, minkä ansiosta vesi oli kirkkaampaa kuin ensimmäisellä reissulla. Lajisto oli pitkälti samaa kuin aiemmin, mutta iltavalo oli huomattavasti mukavampi ja yksilöitä oli paljon enemmän. Ykköshavis oli Minnan löytämä makea erikoisrapu. Puolentoista tunnin pulikointi oli tosi jees. Suihkun jälkeen vedimme mie gorengit ravintolassa ja painelimme maate jo yhdeksän jälkeen.



GILI AIR LA 23.11. Läheisestä minareetista kantautuneet äänet herättivät meidät jo aamuneljän jälkeen tunnin ajaksi. Pienen torkun jälkeen puolestaan heräsivät bulbulit mekastamaan takapihalla, mutta löhöilimme seiskaan saakka, eli nasevasti kymmenen tuntia punkassa kaikkineen. Aamiaisen jälkeen kävelimme 1,3 kilometriä saaren koillisosaan, varasimme aurinkotuolit, tilasimme juomat ja hyppäsimme veteen snorkkelihommien kera. Paikan piti olla parhaasta päästä nettiarvioiden mukaan, mutta rannalla oli loputtoman pitkästi hyvin matalaa ja pelkkää sea grassia. Virtaus oli järkyttävän voimakas, joten jouduimme polskimaan raivolla, jotta emme lähteneet sen mukana. Ilmeisesti olisi pitänyt uida äärettömän kauas korallisen luokse, mutta meiltä loppui puhti virtauksen takia. Paikka oli suorastaan täysin kura ja iso pettymys. Poistuimme paikalta ja nappasimme hevosvankkurikyydin, jonka hinnoittelu olikin täyttä turistikusetusta, sillä 800 metrin matka maksoi noin kymmenen euroa! Kirpaisevan maksun jälkeen painelimme majapaikan rantaan pulikoimaan, mutta myös siellä oli todella kova merivirtaus. Olosuhteet olivat sen verran kehnot, että teimme vain kolmen vartin lenkin nähden uudelleen hienon ravun ja uuden ankeriaslajin. Suihkuttelun jälkeen huilimme ja nautiskelimme lounaan. Minä vedin jotain tofukokkelia. Molempien kotitekoiset jääteet olivat loistavia. Kuumuus oli uskomattoman kova, eikä aurinkoon kärsinyt oikein mennä ollenkaan. Lombokin ylle nousi myräkkäpilviä, mutta ne eivät peittäneet aurinkoa. Iltapäivällä kävelimme satamaan ja markettiin. Tunnin kävelyn tuloksena hiki virtasi vuolaana, joten suihku oli pakollinen. Tosin vasta altaassa lilluminen auttoi paremmin. Pulahdimme uudelleen mereen kello 15.30 ja viihdyimme vedessä kaksi tuntia putkeen, sillä iltapäivävalo oli miellyttävän tasainen, eikä virtaus ollut enää häiritsevä. Tällä kertaa snorklaus oli ihan huippua, sillä kaloja oli ruhtinaallisesti hollilla. Isoja parvia tuli mystisesti parveilemaan ihan nenään eteen, osa jopa napsi hieman ihoa. Kuvasimme ja videoimme niitä pitkään. Näkymä oli suorastaan maaginen ja epätodellisen hieno. Minna onnistui lisäksi näkemään uuden mustekalalajin ja lopussa meitä ilahdutti komea merikilpikonna. Ah, snorklausta parhaimmillaan! Hyvillä mielin suihkuttelimme, vedimme maittavan illallisen ja tsekkailimme valokuva- ja videomatskuja läpi illan aikana. Menimme jälleen jo ysiltä nukkumaan.




PADANG BAI SU 24.11. Heräsimme vasta seiskalta, pakkailimme, kävimme aamiaisella ja hilpaisimme romujen kera hirveään porotukseen kello 10.00. Nappasimme hieman evästä marketista ja teimme lähtöselvityksen Eka Jayan toimistolla speed boatiin. Pienessä satamassa oli mahdoton härdelli ja odotustilat olivat aika kuvottavat ottaen huomioon, että Gilejä pidetään ”paratiisina maan päällä” monen matkablogistin silmissä. Meidät siirrettiin puoli kahdeltatoista hauskalla lautalla satamasta syvemmälle, johon jättikokoinen Eka Jayan paatti pääsi tulemaan. Vene oli huomattavan suuri verrattuna Amedista Gileille matkaavaan Freebird Expressiin verrattuna. Lisäksi se oli kivan viileä. Alus paineli ensin Lombokille ja sitten puolitoista tuntia suoraa losotusta Balille Padang Baihin. Matkalla oli isoa aallokkoa, joten matkapahoinvointitabletti oli jälleen kohdillaan. Olimme perillä klo 13.30. Laituri oli piukassa kaupustelijoita, kerjääjiä ja taksikuskeja. Paikasta löytyy paljon varoituksia, että meno voi äityä jopa hieman aggressiiviseksi, mutta meillä ei ollut probleemia. Homma meni kuitenkin hieman säädöksi, sillä tiketti sisälsi drop offin hotelliin, mutta mitään tyyppiä ei ollut paikalla odottelemassa. Navigoimme Eka Jayan toimistoon ja saimme sieltä lopulta kyydin golfkärrytyyppisellä laitoksella Serangan Mimbaan, jonka olimme buukanneet Airbnb:n kautta. Majapaikka osoittautui aika nihkeäksi ja todella askeettiseksi. Tutkimme läheisen Blue Lagoonin snorklausholleja tarkemmin, eikä tilanne näyttänyt kovin hyvältä. Tässä kohtaa täytyy katsoa peiliin ja myöntää, että taustatutkimukset jäivät liian heikoksi. Nimittäin lähes kaikissa arvioissa mainittiin, että lähellä oleva lagoon on hyvin roskainen ja aallot iskevät aika rajusti rannalle yleensä. Ajoimme siitä ohi pikaveneellä ja aallot olivat todellakin niin kovat, että sinne ei olisi mitään asiaa. Blue Lagoon oli oikeastaan ainoa syy miksi olimme suunnitelleet Padang Bain stoppia. Voihan räkä! Jäimme tuumimaan tilannetta ja hakeuduimme lähellä olevaan pieneen ravintolaan lounaalle, jossa mie goreng maksoi vaivaiset kaksi euroa juoman kera. Kävimme myös iltapäivällä keskustassa ihmettelemässä meininkiä. Roskaa oli kaikkialla maastossa enemmän kuin paljon, mutta paikka oli silti viihtyisämpi kuin esimerkiksi Ubud. Mukaan tarttui vain jäätelöt helpottamaan paahtavaa ilmanalaa. Näimme pari kivaa temppeliä, mutta ne olivat suljettuina. Kävimme myöhemmin myös pienellä lintukävelyllä lähitiellä. Muovia poltettiin vähän siellä täällä, minkä takia haju oli lievästi ikävä. Kanoja paineli pitkin tannerta kaikkialla. Harmillisesti linnut olivat hyvin vähissä; näimme lähinnä bulbuleita. Joillekin teille emme uskaltaneen mennä ikävän näköisten haukkuvien koirien takia. Kuudelta kävimme uudelleen samassa ravintolassa illallisella. Paikallinen safka oli paikan pienestä epämääräisyydestä huolimatta mainiota. Lepakoita paineli tuon tuosta ohi ruoasta nautiskellessa. Loppuilta meni lähinnä löhöillen ja aamun ohjelmaa suunnitellen, kunnes simahdimme taas jo ysiltä.



NUSA PENIDAAN MA 25.11. Heräsin jo reilusti ennen kuutta ja hilpaisin lintukävelylle aamun sarastaessa. Linnuista oli eniten liikenteessä bulbuleita ja salangaaneja sekä pikkuvarpusia. Mukavimpia olivat tulikukastaja, smaragdikyyhky ja viikon paussin jälkeen myös marmoriseppä. Kävelin ristiin rastiin pieniä sorateitä ja päädyin jollekin nurmialueelle. Sitten olikin ikävä tilanne päällä, kun ainoan tien plokkasi usean erittäin vihaisen oloisen koiran lauma. Kaikki haukkuivat hulluina niskakarvat pystyssä. Jämähdin pitkäksi ajaksi odottamaan, että ne poistuvat. Heti kun tilanne oli edes osittain selvä, niin ampaisin nopeasti kävellen takaisin. Vastaavia koiratilanteita tuli paljon vastaan ja se on oikeasti persiestä. Palasin majapaikkaan ja menimme aamiaiselle puoli kasilta. Jokaisessa majapaikassa oli ollut aiemmin superhyviä itsepuristettuja trooppisia mehuja, mutta meille laitettiin iso jääköntti lasiin, hyvin esanssista tiivistettä ja vähän vettä sekaan. Molemmilla jäi juomatta. Lähdimme keskustan itäpuolella olevalle temppelialueelle, jossa on Pura Tanjung Sari ja Pura Luhur Silayukti. Onneksi alueella ei ollut ketään muuta, joten saimme ihmetellä ja kuvailla komeita temppelirakennuksia kaikessa rauhassa ja istuskella fiilistelemässä. Temppelien määrä Balilla on jotenkin ihan käsittämättömän suuri ja vähän joka nurkan takana on aina uusi temppeli. Padang Bai on niin pieni paikka, että käytännössä juuri muuta nähtävää ei ollut, joten kälpimme kello kymmenen jälkeen takaisin kämpille. Rötkötimme tovin ja kirjauduimme ulos. Vaikka paikka oli käytännössä kokonaan tyhjä, niin emme saaneet pitää huonetta pidempään. Tilaa ei kuulemma ollut. Ja sitten yhtäkkiä olikin jos maksaisi noin 10 euroa per tuntia lisää. Vuorokauden majoitus kahdelta hengeltä aamiaisen kera maksoi 21 euroa, joten morjesta vaan. Tyyppi oli muutenkin kunnon kiskuri ja olisi vienyt meidät edellisenä päivänä Blue Lagooniin kymmenenkertaisella hinnalla normitaksaan verrattuna. Jätimme siis vain laukut säilytykseen ja suuntasimme tuttuun ravintolaan lounaalle. Minna tempaisi nuudelikeittoa ja minä taas mie gorengia, joka upposi jälleen hyvin. Jälkkäriksi ostin erikoista maissijäätelöä. Aterioinnissa kului kivasta puolitoista tuntia, mutta jouduimme silti odottelemaan hotellin pihassa vielä toista tuntia kyyditystä.


Koska kyytiä ei kuulunut, lähdimme raijaamaan matkalaukkuja kohti keskustaa. Ehdimme talsia hikimärkinä jo aika pitkään, kunnes auto nappasi meidät kyytiin ja pudotti Eka Jayan toimistolle. Hetken kuluttua ihmettelimme väenpaljoutta ja kaupustelijoita satamassa. Paatin piti lähteä Nusa Penidan saarelle klo 15.30, mutta se lähtikin klo 15.00. Eräälle kanadalaispariskunnalle oli sanottu, että lähtö olisi klo 14.00, joten paketti oli hitusen levällään. Itse venematka meni joutuisasti. Perillä meidät lastattiin Nusa Penidan, Nusa Lembonganin ja Nusa Ceninganin edustalla meressä lilluneeseen lauttaan, josta matkasimme pienemmällä purkilla Penidalle. Satamasta nappasimme hieman ylihintaisen taksin Tentacle Bali Cottageen. Paikka oli viihtyisän oloinen muutamista mökeistä koostuva uusi kompleksi. Lähdimme aika pian yrittämään snorklausta lähirantaan, mutta senssit olivat surkeat; vesi oli niin sameaa, että en nähnyt edes omia käsiäni. Se oli nopeasti nähty. Ei muuta kuin takaisin, pulahdus altaaseen, pesulle ja lähellä olevaan ravintolaan illalliselle. Ravintolassa oli aika minimaaliset vaihtoehdot, joten päädyimme pitsaan ja calzoneen. Ruokaa odotellessa rotta lähti livohkaan takahuoneesta, mikä ei tietty nostanut illallisfiiliksiä safkan suhteen. Odotellessa näimme yllättäen merelle lähteneen etelänkeijun, joka oli loistava havainto. Palasimme seiskan pintaan ja ostimme matkalla pari ylihintaista banaania jostain epämääräisestä paikasta. Kaikissa hinnoissa näytti olevan melkoiset turistilisät. Harmillisesti majapaikan huoneeseen kantautui hirveä katumelu ja lähellä louskutti useita koiria. Hiljaista majoitusta oli viimeksi tarjolla Menganjan Resortissa. Maate painuimme ysin jälkeen.



NUSA PENIDA TI 26.11. Heräsin jo neljältä, kun talon takana alkoi hillitön koirahärdelli, jota jatkui ja jatkui. Nousimme kello 6.30, vedimme hyvän aamiaisen seiskalta ja hyppäsimme puolen tunnin kuluttua auton kyytiin. Olimme buukanneet etukäteen kuskin auton kera kokopäiväretkelle. Ensimmäisenä kohteena oli saaren etelärannalla oleva Tembeling Beach & Forest. Sinne kesti ajaa kolme varttia varsin roskaisten maisemien halki. Kuivuneita riisiterasseja oli siellä täällä pikkukylien laiteilla. Myös temppeleitä oli paljon. Olimme ensimmäisinä perillä pienellä parkkialueella, josta palkkasimme kuskit skootterien kera viemään meidät kymmenen minuutin jyrkän matkan alas rantaan. Kävely molempiin suuntiin olisi ollut aika rankka ja skootterikyyti oli kuulemma suositeltavaa. Kaverit kuskasivat meidät haastavaa polkua pitkin alas, jossa ei tosiaan ollut ketään. Ah, turistivapaavyöhyke! Alhaalla oli kaksi lähdeallasta jyrkänteen alapuolella. Paikkaan oli panostettu rakentamalla hyvät portaat loppumatkalle. Alhaalla oli jopa melko siisti wc. Syrjäistä rantaa reunusti saaren vanhin luonnontilainen metsä, joka oli kyllä makean näköinen. Pulahdimme kivan viileään alempaan lähteeseen, ihmettelimme satoja pinottuja kivipinoja ja fiilistelimme kovia aallonpärskeitä. Mereen emme menneet, eikä meillä tosin ollut tarkoituskaan mennä; lähteet riittivät hyvin. Mahtava juttu oli korallihaikaran lentäminen läheltä. Viihdyimme hämyisässä poukamassa parisen tuntia. Lopussa paikalle ilmestyi muutama muu matkaaja, mutta se ei häirinnyt yhtään. Kävelimme aluksi vähän matkaa ylös lintujen toivossa, mutta niitä oli hyvin vähän. Mukavin oli lapinuunilintu. Pamautimme kuitenkin pian ylös skootterien kyydillä. Koko lysti maksoi noin 15 euroa kahdelta hengeltä molempiin suuntiin. Jatkoimme länteen turistikohteisiin nimeltään Angel´s Billabong & Broken Beach, vaikka tiesimme, että tunkua olisi luvassa. Auringonporotus alkoi olla kertaallinen, kun jätimme auton parkkiin täpötäydelle parkkikselle. Angel´s Billabong oli huikean hieno allas rannan tuntumassa. Siihen nousee vesi nousuveden aikana. Varjopuolena oli se, että paikalla pulikoi ja otti selfietä niin paljon jengiä, että ei mitään rajaa. Pitkän kyttäyksen tuloksena sain muutaman kuvan ilman porukkaa. Kivenheiton päässä on Broken Beach, joka on niin ikään huippuhieno luonnonmuodostelma. Paikalla oli paikallisia tyyppejä ottamassa valokuvia telineiden päältä, jotta porukka saisi oman pärstänsä tallennettua mahdollisimman monesta eri vinkkelistä. Voi järjen köyhyyttä. Hiki virtasi vuolaana, kun palasimme kävelylenkin jälkeen autolle ja jatkoimme jonnekin lounasravintolaan hyvälle safkalle. Tankkauksen jälkeen seuraava kohde oli Kelingking Beach, jossa oli tietysti jengiä ihan pipona. Siitä huolimatta mesta on huikean hieno, sillä merelle ja rannalle voi katsella noin 150 metriä korkean jyrkänteen laiteilta. Itse rannalle pääsee hyvin jyrkkiä rappusia ja polkua pitkin, mutta kälppiminen kestää keskimäärin 40–60 minuuttia alas ja 2–3 tuntia ylös, joten se yhdistettynä lähes 35 asteen keskipäivän helteeseen olisi ollut tappava yhdistelmä. Ei kiitos. T-Rexin mallinen niemi oli kuitenkin hitokseen hieno ylävinkkelistä nähtynä. Naseva juttu oli lisäksi 18 pikkutropiikkilinnun näkeminen merellä. Lisäksi paikalla näkyi endeeminen raitavatsamanikki, jeh! Päivän seuraava etappi oli saaren koillislaidalla oleva Goa Giri Putrin luolatemppeli. Ajomatkan aikana näimme kaksi ojasuokanaa rutikuivalla tantereella, mikä oli aika outoa. Tiet olivat loistavassa kunnossa, mutta hyvin kapeita ja mutkaisia.



Temppelillä oli pakollista vuokrata saronki ja tehdä pakollinen lahjoitus, jotta pääsee sisään. Muualla sitä kutsutaan pääsymaksuksi. Luolan sisään mentiin pienestä holekista, joka avautui valtavaksi tilaksi. Ilmankosteus oli ihan uskomaton. Kaikkialla oli hyvin pimeää, mutta jotkin alttarit ja muut härpäkkeet olivat valaistuja. Lopussa oli seremonia käynnissä. Jäimme ihmettelemään sitä. Tilanne näytti vähän kornille, kun kaikki lahjoittivat riitin jälkeen boksiin massia, kunhan hindupappi oli tehnyt jokaiselle jonkin ”käsittelyn”. Tapahtuma vaikutti oikeastaan täysin rahankeruulta. Uloskäynti oli kallioalueen toiselta puolelta, josta talsittiin autolle. Roskia oli ihan käsittämättömästi kaikkialla. Kämpille palasimme puoli neljältä, ja olo oli helpottava, kun pääsimme pulahtamaan altaaseen. Ehdimme vielä lyhyelle lintukävelylle, mutta näimme lähinnä vain nokipääbulbuleita ja salangaaneja. Illalla selvisi, että seuraavan päivän snorkkelointiretkelle pitää hankkia kyyti itse, joten homma meni hieman säätämiseksi. Systeemi järjestyi ja painuimme maate jo ennen ysiä.




NUSA PENIDA KE 27.11. Koirien infernaalinen haukkuminen alkoi taas aamuneljästä lähtien. Voihan räkä. Nukkuminen oli siitä lähtien pelkkää horrostamista, kunnes menimme seitsemän kantturoissa aamupalalle. Kello 8.20 lähdimme autokyydillä Toya Pakehin satamaan, josta buukattu snorkkelointiretki alkaisi. Asiakaspalvelu oli erittäin penseää, kun maksoimme lystin ja saimme rannekkeet. Kukaan ei neuvonut mitään missään vaiheessa. Ennen pitkään noin 20 henkilöä ohjattiin veneeseen, joka suuntasi lounaaseen Manta Bayhin. Tavoitteena oli nähdä paholaisrauskuja. Paikalla oli hirveästi veneitä, kun hyppäsimme todella kylmältä tuntuneeseen veteen. Vesi oli tolkuttoman sameaa, eikä näkyvyyttä ollut metriä enempää. Lisäksi retken järjestäjät sanoivat jo ennen kuin kukaan oli vedessä, että mantoja ei ole näkynyt. Nousin Minnan kanssa lähes heti vedestä pois, sillä näkyvissä ei ollut yhtään kalaa saati koralleja – ainoastaan sameaa vettä. Jankkasin tyypeille, että miksi emme lähde heti toiseen paikkaan, kun mitään nähtävää ei ollut. Suurin osa jengistä lillui kuitenkin yli puoli tuntia vedessä, mikä oli turhauttavaa, koska se oli yksinkertaisesti turhaa. Seuraava stoppi oli Crystal Bay, joka oli onneksi huomattavasti parempi paikka. Näkyvyyttä oli melko hyvin, mutta pienellä lahdella oli kymmenittäin veneitä ja muita sai hieman väistellä. Kaloja oli semi-ok, samoin koralleja, mutta olimme paikalla reilusti vähemmän aikaa kuin ekalla lahdella, joten tunnelmaan ei oikein päässyt. Kolmas stoppi oli saaren pääsataman lähellä hyvin syvällä vedessä erään hylätyltä näyttäneen veneen luona. Syvyyttä oli niin paljon, että kaloja ei juuri näkynyt. Veneen laiteilla sentään oli pieni parvi perusfisuja ja pari jättikokoista kalaa hienosti. Retki kesti kaikkineen kaksi tuntia ja oli oikeastaan täydellinen irvikuva huonosta snorkkelikuviosta. Rantautumisen jälkeen poikkesimme vielä rahanvaihdossa ja suuntasimme oitis takaisin majapaikkaan ja suihkuun. Hetken vaakatason jälkeen menimme pitsalle lähiravintolaan. Molemmat olivat edelleen kylmissään merivedestä. Perussapuskan jälkeen rötkötimme hyvän tovin, kunnes lähdimme klo 15.30 alkaen noin viiden kilometrin kävelylenkille rantatietä länteen. Mitään kovin kummoista nähtävää ei kuitenkaan osunut matkan varrelle, joskin eräänlaista slummialuetta oli paikoin aika paljon. Hienon näköinen temppeli olisi vaatinut sarongin sisäänpääsyä varten, mutta sellaista ei ollut saatavilla mistään. Niinpä lohduttauduimme jäätelöillä, muutamalla kurnulivertäjällä ja harmaaposkikyyhkyparvella. Illalliselle menimme puoli kuudelta. Otin jälleen mie gorengia, johon olin ihastunut reissun aikana. Lisäksi monessa pienessä paikassa valikoimaa oli hyvin vähän. Tällä kertaa vatsani alkoi kuplia sen verran pahasti, että minun oli pakko hilpaista kunnon spurtilla majapaikan vessaan. Minna jäi vielä syömään nachoja. Vatsatilanne meni onneksi illan aikana ohi. Tutkimme pitkään Sanurin retkikohteita, mutta netti oli pimeänä valtaosan ajasta. Aloimme koisia tuttuun tapaan klo 21.00.



SANURIIN TO 28.11. Koirat herättivät tällä kertaa kello 4.43, jolloin alkoi horrostusvaihe. Söimme aamupalan seiskalta ja hilpaisimme noin kuuden kilometrin kävelylenkillä etelään kohti sisämaata. Mielenkiinnon vuoksi merkkasin kaikki lintuyksilöt kävelyn ajalta vihkoon. Sää oli mainio, sillä taivas oli vihdoin osittain pilvessä ja pieni tuulenvire vilvoitti kivasti. Kävelylenkki oli nimittäin pelkkää ylä- ja alamäkeä, joten tappohelle olisi ollut vähemmän jeespoks. Nokipääbulbuleita oli todella paljon liikenteessä; vasta laskiessa huomasi miten runsaasti niitä onkaan. Sen sijaan Balin puolella esiintyviä keltaperäbulbuleita ei ollut lainkaan. Myös sumatranloistosalangaaneja oli yleisesti siellä täällä. Harmillisesti jouduimme taas pelkäämään vihaisia koiria vähän väliä pihapiirien laiteilla, mutta kävely oli silti mukavaa. Hampaankoloon jäi mahdollinen havainto balinkottaraisesta, sillä sen näköinen otus vilahti silmäkulmassa linnunpönttöön, mutta lintu ei tullut sieltä ulos vaikka odotimme pitkään. Nusa Penidan saarelle on tehty siirtoistutuksia, joten olisi ollut mukava varmistaa havainto. Kälppimisen ehdoton ykköshavainto oli viiden raitavatsamanikin parvi ihan lähietäisyydellä, joskin päällimmäisenä ajatuksena taisi jäädä mieleen hillittömät roskamäärät kaikkialla, samoin pienissä häkeissä pidetyt taistelukukot. Majapaikassa menimme oitis nollaamaan hiet uima-altaaseen. Pakkailimme romppeita ja vedimme lounaan lähiravintolassa. Pienen huilin jälkeen olikin jo lähtö satamaan, johon saavuimme ennen puolta kahta. Meidät jätettiin Maruti Expressiin toimiston luokse, joka oli kiva katettu paikka. Siinä oli nasevaa odotella venematkaa ja napata samalla kaksi silkkihaikaraa ja paksunokkavaris uusiksi reissupinnoiksi. Speed boat hyppäsi aalloille klo 15.05, jolloin meiltä kerättiin kengät saaviin. Eli paattiin piti talsia avojaloin jostain syystä. Ikkunat pidettiin pitkän aikaa auki, jolloin suolavettä suihkusi sisälle. Onneksi sentään jossain kohtaa joku kävi niitä sulkemassa. Minkään sortin ilmanvaihtoa ei ollut, mutta matka oli onneksi vain puolen tunnin siivu. Sanur on todellinen turistialue, mutta infraan ei ole panostettu sen vertaa, että rannalla olisi laituria. Niinpä jouduimme hyppäämään veteen, sillä vene ei päässyt ihan rannalle. Rannalla meitä odotteli Maruti Expressiin tyyppi, joka kuljetti meidät Airbnb:n kautta buukattuun maapaikkaan. Majapaikka vaikutti viihtyisältä ja näkymät takapihan suuntaan oli mainio. Vaikka lähellä vilisi ihan tolkuton liikenne, jäi häly onneksi taka-alalle. Lintuja näytti olevan paljon lentelemässä pitkin poikin. Poikkesimme lähimarketissa hakemassa juomista ja eväitä.

Kuuden kilometrin kävelyn linnnut havaintojärjestyksessä yksilömäärittäin Sumatranloistosalangaani 80 Jaavansalangaani 3 Pikkuvarpunen 6 Nokipääbulbuli 132 Jaavanturturikyyhky 1 Seeprakyyhky 19 Aasianturturikyyhky 19 Sinimonarkki 1 Turkoosikalastaja 5 Ojasuokana 3

Viherkeisarikyyhky 1 Harmaaposkikyyhky 2 Ruskoperälepinkäinen 3 Suomumanikki 3 Pääskyleiju 3 Tuhkatalitiainen 5 Safiirimehiläissyöjä 9 Idänvarpushaukka 1 Oliivimedestäjä 16 Raitavatsamanikki 5



Vedin jo melkeinpä perinteeksi muodostuneen pihabongauksen kello 17.02–18.02 välisenä aikana. Eli koitin löytää niin paljon lintuja pihasta – tässä tapauksessa olohuoneen ikkunasta käsin – kuin mahdollista. Vedin alle nuudelia ja pistin kylmän ginger alen pöydälle valmiina revitystä varten. Lintuja oli todella paljon maisemissa, sillä muun muassa sadat manikit aloittivat iltalentonsa. Session aika löysin peräti 19 eri lintulajia. Huippuhavaintoja olivat mantsuriankottaraiset ja eliksenä kolme punarintakaijaa. Erikoisin sen sijaan oli tanimbarinkakadu, joka näkyi jo aiemmin. Ilmeisesti saarelle on muodostunut pieni kanta häkkikarkureista. Olin taas tohkeissani meiningistä, vaikka hiki virtasi melkoisesti, kun ilmastointi reistaili. Illalla kävimme vielä hakemassa take away -pöperöä ja isossa marketissa. Liikennettä oli ärsyttävän paljon ison tien varrella. Onneksi ilmastointi alkoi pelittää lopulta, kun aloimme nykkua ysiltä.

Pihabongauksen (17.02–18.02) saldo havaintojärjestyksessä yksilömäärittäin Harmaaposkikyyhky 83 Aasianturturikyyhky 22 Pikkuvarpunen 29 Kilkkuseppä 4 Keltaperäbulbuli 27 Sumatranloistosalangaani 19 Aasianpalmukiitäjä 1 Tanimbarinkakadu 1 Jaavansalangaani 10 Kesykyyhky 130

Jaavanmanikki 4 Pääskyleiju 1 Suomumanikki 278 Valkohuppumanikki 5 Oliivimedestäjä 1 Seeprakyyhky 1 Punarintakaija 3 Turkoosikalastaja 3 Mantsuriankottarainen 2


SANUR PE 29.11. Yllättäen katukoirat haukkuivat taas pitkin yötä, mutta ei onneksi yhtä pahasti kuin Nusa Penidalla. Känny pirisi kello 6.45 ja hilpaisimme kuskin ja auton kera liikenteeseen kolmen vartin päästä. Kaarsimme ensin Pulau Seranganin saarelle johtavalle sillalle, jossa oli nasevat lietteet kahlaajia ajatellen. Seuloin putkella mutarantoja, joissa oli todella paljon haikaroita. Peruslajien lisäksi joukossa oli yksi tumman muodon korallihaikara ja jokunen pikkujalohaikara. Ykköshavainto oli kuitenkin kovana tavoitteena ollut uhanalainen ohotankuovi superpitkän nokkansa kera. Mahtavaa! Kahlaajia oli yllättävän niukasti, mutta australianmerimetso nasahti niin ikään eliksiin. Jatkoimme etsimään kuuluisia altaita, joissa levähtää parhaimmillaan julmetusti kahlureita. Ylivoimaisesti paras kahlaajapaikka Balilla siis. Vaan hitto vie, alue oli suljettu kokonaan aitauksin, sillä meneillään oli massiiviset rakennustyömaat. Eli koko maailmanlaajuisesti merkittävä lintukohde tuhotaan kokonaan. Voihan vitales! Paikalle ei päässyt mistään, eikä jäljellä olevia altaita myöskään nähnyt kauempaa. Homma alkoi siis kusta lahjakkaasti. Poikkesimme lähellä olevaan Turtle Conservation And Education Centeriin, jossa on pelastettuja ja loukkaantuneita merikilpikonnia hoidossa. Näky ei ollut mitenkään ilahduttava sen puoleen, että loukkaantuneita yksilöitä oli useita kymmeniä. Tilat näyttivät kuitenkin hyviltä ja pääosin vapaaehtoisvoimin toimiva systeemi on mainio koulutuspaikka myös lapsille. Teimme pienen lahjoituksen paikan ylläpitoon. Hilpaisimme eräälle mangrovealueelle, jossa olisimme kävelleet hieman polkuja pitkin, mutta pääsyliput olivat noin 20 euroa per nuppi. Ihan älytön hinta jostain luontopolusta, joten skippasimme sen. Tien varrelta näki, että kaikki mangrovet olivat järkyttävien roskamäärien peittämiä. Oli hyvin surullista nähdä kuinka maasta ylöspäin puskevat ilmajuuret olivat muovin tukahduttamia. Painelimme lentokentän koillispuolella olevan rakennetun lampareen luokse, ikään kuin randomilla. Siellä oli onneksi kymmenien australianmerimetsojen lisäksi uutena lajina 30 mustamerimetsoa. Uudeksi reissulajiksi pamahti lisäksi yöhaikara ja valkoposkitiira. Ideat olivat hieman loppu, sillä tarkoitus oli viettää koko aamupäivä kahlaaja-altailla. Ajoimme Pulau Seranganin länsipuolella olevan sataman suuntaan, mutta mereen rakennetun pengertien reunavyöhykkeet olivat kaikki rakennustyömaan alla ja alueella oli tehty jo massiivisia maansiirtotöitä. Satamassa kävimme jonkin romuvenerannan luona, jossa oli jonkinmoista tiiratrafiikkia, josta onnistuin määrittämään mustaniska- ja hietatiiroja. Paikalta löytyi myös kaksi arokurppeloa ja aasianpääskykahlaaja. Lopuksi kävimme vielä uudelleen Pulau Seranganin sillalla, koska vesi oli noussut. Paikalla oli paljon kuoveja ja muutama ohotankuovi, tiiroja ja arokurppelo. Palasimme majapaikkaan jo klo 11.30. Vaikka retki oli pettymys altaiden takia, niin pienessä ajassa tuli kuitenkin viisi elistä ja 12 uutta retkilajia. Hyppäsimme heti viileään uima-altaaseen, koska lämpöä oli jälleen lähemmäs 35 astetta. Lounaaksi kävimme vetämässä kalaa ja kanaa lähempänä ydinkeskustaa. Ostimme samalla kaupasta tuliaisiksi muun muassa kopi luwakia. Kämpillä ilmastointi takkusi ja sitä korjattiin useita tunteja. Hermo oli jo hieman kireällä, sillä huone oli kuin sauna. Vedet katkesivat jo neljännen kerran samalla. Puoli viideltä kävimme vielä kauppahallityyppisessä paikassa, mutta se oli lähes tyhjä. Kompromissina sorruimme mäkkärisapuskaan, vaikka se on boikottilistalla. Illalla kesti pitkään, että ilmastointi saatiin kuntoon. Samalla oli pakko pitää ovea ja ikkunaa auki, mutta sen takia palaneen muovin hajua tuli sisälle. Tilanne korjaantui onneksi hieman ennen kuin menimme maate klo 22.00.



SANURISTA DOHAAN LA 30.11. Heräsimme joskus viiden nurkilla ja torkuimme niin, että hilpaisimme aamupalan jälkeen kohti toria puoli kahdeksalta. Sindhu Marketiin oli kahden kilometrin taival. Kyseessä siis sama paikka, jossa pyörähdimme jo edellispäivänä hieman väärään vuorokauden aikaan. Torilla oli monenlaista vihannesta, hedelmää, kalaa, merenelävää ja vaikka mitä tyrkyllä. Paikallista menoa oli kiva ihmetellä ja myyjät antoivat auliisti videoida tuotteitaan. Nappasimme kainaloon tuoreen papaijan ja lohikäärmehedelmän. Paluukävelyn ylläri oli kuningasfregattilinnun ilmaantuminen pyörimään lähes päälle. Kämpillä heitin Minnalle josko lähdetään vielä taksilla katsomaan mahdollisia lähilietteitä. Järkkäsin kyydin, mutta jouduimme odottelemaan sitä hieman turhan kauan ottaen huomion, että nousuvesi oli yllänsä ja lietteet menossa piiloon. Kohteena oli melko lähellä olevan Pantai Mertasari, jossa olimme kello 9.45. Harmillisesti nousuvesi oli jo tehnyt tehtävänsä ja lietteet olivat kateissa. Rannalta löytyi kuitenkin nippu rantasipejä ja jaavantyllejä sekä yksi mustajalkatylli. Maksoimme liput länsipuolella olevalle rannalle, jossa tosin näytti olevan jokin hulabaloo ja paljon teinejä. Lipunmaksun yhteydessä tyypit olivat hyvin tarkkoja, että valokuvia ei saa ottaa; eivät meinanneet päästää menemään kaukoputken kanssa, kun luulivat kameraksi. Rannalla oli jotain kamelikävelytystä ja muuta härdelliä, mutta sen tuolla puolen oli rauhallista, joskin hullun kuumaa. Paikalla oli hauskoja hippipakuja. Uusia kahlaajia ei näkynyt, mutta mangrovekasvustoista kuului malesiankeijumalurin laulua. Systeemi oli nähty pian, mutta menimme vielä tutkimaan laguunimaista aluetta härdellin ulkopuolelle. Lajilistalle tarttui sieltä muun muassa tundrakurmitsa, punajalkaviklo ja aavikkotylli. Minna hoksasi lisäksi jaavansinikalastajan nätisti. Pieni retki oli kaikkineen kiva, vaikkei mitään mullistavaa löytynyt. Palasimme puoliltapäivin ja pulahdimme oitis altaaseen. Kävimme lounaalla ja hakemassa tuliaisia, pakkasimme romuja ja otimme pienen välikuoleman. Neljän aikaan läksimme keskustaan hierontaan. Tunnin selkä-, niska- ja hartiahieronta maksoi vain noin viisi euroa per nuppi. Olisimme ottaneet heti perään myös jalkahieronnan, mutta toisella hierojalla oli jo buukattuna uusi asiakas. Illalla poikkesimme vielä ravintolassa ja hakemassa loput tuliaiset. Lopulta hilpaisimme majapaikasta kohti lentokenttää klo 21.00. Liikennettä oli onneksi vähän ja olimme jo reilun puolen tunnin päästä terminaalissa. Qatar Airwaysin lento lähti kohti Dohaa seuraavan vuorokauden puolella klo 0.30.


DOHASTA KOTIIN SU 1.12. Yhdeksän tunnin lento meni pitkälti torkkuessa, eli meikäläinen kiskaisi heti uninappia huuleen. Dohassa oli reilun kolmen tunnin vaihtoaika paikallista aikaa klo 5.30–8.45, kunnes oli luvassa vielä yli kuuden tunnin siivu Helsinkiin. Siirtymä oli aika tuskaisen pitkä, mutta onneksi kone laskeutui kutakuinkin aikataulussa iltapäiväkahdelta. Helsingistä jatkoimme suoriltaan Poriin, johon saavuimme seitsemältä. Takana oli noin 28 tunnin matkustuspätkä majapaikasta kotiin, joten olo oli hitusen nuutunut molemmilla.


LOPUKSI Balin kolmen viikon tourneesta jäi hyvin ristiriitaiset fiilikset. Päällimmäisenä taisi kuitenkin jäädä ikävät ajatukset muun muassa pahasta roskaantumisesta, hirveästä ihmishälinästä ja häkkilinnuista. Roskien määrä oli ihan käsittämätön monin paikoin, eikä asialla ole mitään tekemistä köyhyyden kanssa, sillä jengi nakkelee roskia esimerkiksi mereen, vaikka vieressä olisi roskapönttö. Balin kuvernööri ilmoitti kesäkuussa 2019, että kaikki kertakäyttöiset pillit, muovipussit ja styroksit kielletään saarella. Tämä on kuitenkin pelkkää sananhelinää, sillä muovipillejä tungetaan juomiin kaikkialla, jopa lentokentällä. Muutamassa paikassa sentään oli metalli- tai bambupillejä. Muovipusseja on niin ikään kaikissa kaupoissa ja sitä rataa. Erittäin ikävä puoli on myös villien häkkilintujen tolkuttomat määrät. Niitä on ihan älyttömästi, minkä vuoksi moni laji on kadonnut laajoilta alueilta kokonaan. Indonesia onkin maailman pahimpia häkkilintujen markkinoita. Jaavan puolella tilanne näytti vielä pahemmalla kuin Balilla. Lisäksi monella alueella on väkeä kuin pipoa, minkä vuoksi esimerkiksi paljon matkablogeissa kehuttu Ubud on todellisuudessa pelkkää hälyä. Kääntöpuolena on kuitenkin mahtava luonto. Saarella on todella hienoja luontokohteita, jotka tarjoavat mahtavia elämyksiä. Myös riisiterassit ovat hitokseen hienoja; molemmilla Jatiluwehin terassit olivat matkan parasta antia. Merenalainen elämä on niin ikään hienoa, mutta edellisvuoden Malediivien perusteella Bali kärsi kylläkin 6–0 tappion. Lintuanti oli odotetunlaista ja listalle kertyi noin 70 uutta lajia, iso osa niistä endeemejä. Lintuarvauskisan voitto tuli tällä kertaa meikäläiselle, sillä Minna veikkasi 152 ja minä 210 lajia. Saldo oli lopulta 192 eri tirppaa. MITÄ MAKSOI? Balin matka oli sikäli mukava toteuttaa, kun säästimme siihen muutaman vuoden myymällä turhaa rompetta, keräämällä pulloja ja tölkkejä ja pistämällä joitain lahjarahoja säästöön. Voisi siis sanoa, että reissu oli tavallaan ilmainen. Tällä kertaa merkkasin kaikki reissun kulut, joten tiedämme tarkalleen paljonko koko lysti maksoi. Budjetista jäi reilut 500 euroa yli. Kulu Summa Lennot 1 545,58 Majoitukset 1 061,18 Ruoka, juoma, kauppa 672,22 Kuljetukset 273,53 Pikaveneet 156,00 Pääsyliput 53,74 Hieronnat 26,70 Tipit (eritellyt tipit) 21,40 Snorkkeliretki 139,00 Pyykinpesut 10,20 Lahjoitukset 6,70 Lintuopaspaketti 467,00 Housut 8,00 WC-maksut 0,25 Hevoskyyti 10,00 Yhteensä 4 451,50


Reissun kalalajit. Laji

Species

Laji

Species

Hämyperhokala

Indian Vagabond Butterflyfish

?

Lowfin Drummer

Ujoperhokala

Panda Butterflyfish

?

Gray Drummer

Viiruperhokala

Black-backed Butterflyfish

Lippukeltti

Diamond-scale Mullet

Paroniperhokala

Eastern Triangular Butterflyfish

?

Reef Needlefish

?

Redfin Butterflyfish

Keltakaarinapostaja

Blue And Yellow Fusilier

Voiperhokala

Oval-spot Butterflyfish

Kuunapostaja

Lunar Fusilier

Kuuperhokala

Raccoon Butterflyfish

Tulikoruahven

Redfin Anthias

Käpyperhokala

Blacklip Butteflyfish

Riikinkukkomeriahven

Peacock Grouper

Kennoperhokala

Latticed Butterflyfish

Kennomeriahven

Honeycomb Grouper

Sitruunaperhokala

Speckled Butterflyfish

?

Oriental Sweetlips

Satulaperhokala

Saddled Butterflyfish

Harlekiinimurisija

Many-spotted Sweetlips

Juovaperhokala

Meyer´s Butterflyfish

?

Bleeker´s Parrotfish

Pisteviirikala

Singular Butterflyfish

Naamiopapukaijakala

Bicolor Parrotfish

Sirppiviirikala

Pennant Butteflyfish

?

Yellow-barred Parrotfish

Sarviviirikala

Humphead Bannerfish

?

Greenthroat Parrotfish

Nokkapinsettikala

Big Longnose Butterflyfish

Hehkujunkkeri

Yellowtail Coris

Naamioherttuakala

Bicolor Angelfish

?

Tripletail Wrasse

Helmiherttuakala

Pearl-scaled Angelfish

Punarintahuulikala

Redbreasted Wrasse

Keisarikala

Emperor Angelfish

Sinipilkkuhuulikala

Blue-spotted Wrasse

Sinikeisarikala

Semicircle Angelfish

Lintukala

Bird Wrasse

Kirjokeisarikala

Regal Angelfish

Mustavalkohuulikala

Blackeye Thicklip

?

Longfin Spadefish

Puikkohuulikala

Gigar Wrasse

Samettivälskäti

Whitecheek Surgeonfish

Karamellihuulikala

Pastel Ring Wrasse

Kaulusvälskäri

Powderblue Surgeonfish

?

Checkerboard Wrasse

?

Blue-lined Surgeonfish

Kuusiraitahuulikala

Sixbar Wrasse

Juovavälskäri

Striped Surgeonfish

Puhdistaja

Bluestreak Cleaner Wrasse

Valkopyrstövälskäri

Blackspine Surgeonfish

Ruosteoravakala

Violet Soldierfish

Ruskovälskäri

Brushtail Tang

Täpläkuonohieta-ahven

Spotted Sandperch

?

Humpback Unicornfish

Juovaposkitokko

Bluestreak Goby

?

Orangespine Unicornfish

Helmilosserokala

Spotted Boxfish

Sarvikala

Moorish Idol

Keltaviirumullo

Yellowstripe Goatfish

Naamiokaniinikala

Virgate Rabbitfish

Puikkokornettikala

Cornetfish

Keltakaniinikala

Coral Rabbitfish

Trumpettikala

Trumpetfish

Valkopilkkukaniinikala

White-spotted Rabbitfish

Katkarapukala

Razorfish

Sokkelokaniinikala

Vermiculate Rabbitfish

Isoremora

Sharksucker

Kettukala

Foxface Rabbitfish

Mustasaumapyyhältäjä

Vanikoro Sweeper

Kiilakersanttikala

Scissortail Sergeant

Pilkkusäppikala

Titan Triggerfish

Korallikersanttikala

Indo-Pacific Sergeant

Aaltosäppikala

Orange-lined Triggerfish

Nauhakoralliahven

Staghorn Damsel

Sirppisäppikala

Scythe Triggerfish

Seepravuokkokala

Clark´s Anemonefish

Palettisäppikala

Blackpatch Triggerfish

?

Blackbar Damsel

Surusäppikala

Pinktail Triggerfish

?

Bicolor Chromis

?

Blackspotted Puffer

?

Speckled Damsel

Rengassiilikala

Black-blotched Porcupinefish

?

Lemon Damsel

Tähtimureena

Snowflake Moray

Ruutunapsija

Checkered Snapper

Seepramureena

Zebra Moray

Saumajuovapenta

Briddled Monocle Bream

Harlekiiniankerias

Banded Snake Eel

Peukaputsari

Thumbprint Emperor

Satulakäärmeankerias

Saddled Snake Eel

Sinievätrevalli

Bluefin Trevally

?

Banded Garden Eel

Kitamakrilli

Long-jawed Mackerel

Yhteensä

97 lajia


Laji

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

Yht.

Vuoriviidakkopyy

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

White-faced Partridge

Punaviidakkokana

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Red Junglefowl

Viherviidakkokana

-

-

2

11

6

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

27

Green Junglefowl

Kesykyyhky

Species

65

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

8

-

-

-

130

40

1

247

Domestic Pigeon

Jaavanturturikyyhky

-

-

-

40

145

2

12

2

2

2

-

2

-

-

-

1

-

-

208

Sunda Collared Dove

Aasianturturikyyhky

40

45

35

60

25

8

10

2

8

35

15

25

35

40

35

60

30

65

573

Spotted Dove

Indonesiankäkikyyhky

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Parzudaki´s Cuckoo Dove

Juovakäkikyyhky

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Barred Cuckoo Dove

Seeprakyyhky

-

-

12

80

45

6

-

-

-

-

-

-

-

13

4

20

-

-

180

Zebra Dove

Punakaulakyyhky

-

-

20

-

8

-

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

30

Pink-necked Green Pigeon

Oranssiviherkyyhky

-

-

-

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Orange-breasted Green Pigeon

Harmaaposkikyyhky

55

-

4

35

-

-

-

-

-

-

-

12

8

-

14

85

8

4

225

Smaragdikyyhky

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

2

1

-

-

-

-

7

Asian Emerald Dove

Purppurahuppukyyhky

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Pink-headed Fruit Dove

Viherkeisarikyyhky

-

-

-

1

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

5

Green Imperial Pigeon

Jaavankeisarikyyhky

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Dark-backed Imperial Pigeon

Kastanjamalkoha

-

-

-

2

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Chestnut-breasted Malkoha

?

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Sunda Cuckoo

Ruostevatsakäki

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Sunda Brush Cuckoo

Intianvariskäki

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

Asian Koel

Aasiankukaali

1

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Greater Coucal

Sundankukaali

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Javan Coucal

Töyhtökiitäjä

-

-

-

-

12

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

12

Grey-rumped Treeswift

Idänpikkukiitäjä

-

-

-

3

8

4

-

-

-

-

-

-

-

4

-

-

1

-

20

House Swift

Aasiankiitäjä

-

2

2

4

4

2

-

-

8

2

-

-

-

2

-

-

-

-

26

Pacific Swift

Aasianpalmukiitäjä

-

-

1

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

4

Asian Palm Swift

Isosalangaani

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Gian Swiflet

Sumatranloistosalangaani

Grey-cheeked Green Pigeon

80

70

450

80

65

45

30

12

45

30

6

40

80

110

45

120

65

70

1 443

Linchi Swiftlet

Alankosalangaani

-

-

-

-

-

15

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

15

Uniform Swiflet

Jaavansalangaani

25

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

15

10

15

-

13

-

1

84

Edible-nest Swiflet (White-nest)

Piikkipyrstökiitäjä

-

-

-

-

14

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

14

White-throated Needletail

Pitkäpyrstökehrääjä

-

-

-

1

4

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

7

Large-tailed Nightjar


Laji

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

Yht.

Species

Savannikehrääjä

-

-

2

2

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Savanna Nightjar

Ojasuokana

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

3

-

1

1

7

White-breasted Waterhen

Riuttapaksujalka

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Beach Thick-knee

Tundrakurmitsa

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

3

4

Grey Plover

Aavikkotylli

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

Great Sand Plover

Mustajalkatylli

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

Kentish Plover

Jaavantylli

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

11

17

Javan Plover

Rantasipi

-

-

1

6

2

1

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

15

27

Common Sandpiper

Taigaviklo

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Grey-tailed Tattler

Valkoviklo

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

30

1

31

Common Greenshank

Lampiviklo

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

4

Marsh Sandpiper

Punajalkaviklo

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

2

2

6

Common Redshank

Arokurppelo

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

3

Asian Dowitcher

Pikkukuovi

-

-

-

40

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

45

1

88

Eurasian Whimbler

Ohotankuovi

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

8

-

8

Far Eastern Curlew

Kuovi

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

110

-

110

Eurasian Curlew

Viiriäispyyjuoksija

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Small Buttonquail

Tummapyyjuoksija

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Barred Buttonquail

Aasianpääskykahlaaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Oriental Pratincole

Hietatiira

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

45

-

45

Gull-billed Tern

Valkoposkitiira

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

2

Whiskered Tern

Mustaniskatiira

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

75

-

78

Black-naped Tern

Töyhtötiira

-

-

-

8

15

8

1

-

-

3

1

-

-

-

-

-

-

-

36

Great Crested Tern

Pikkutöyhtötiira

-

-

-

-

5

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

1

7

Lesser Crested Tern

Pikkutropiikkilintu

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

18

1

-

-

-

19

White-tailed Tropicbird

Etelänkeiju

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

1

-

-

-

2

Wilson´s Storm-petrel

Ruskosuula

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Brown Booby

Kuningasfregattilintu

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

Great Frigatebird

Mustamerimetso

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

30

-

30

Little Black Cormorant

Australianmerimetso

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

80

14

94

Little Pied Cormorant

Pikkumarabu

-

-

-

16

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

16

Lesser Adjutant

Paksunokkahaikara

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Great-billed Heron


Laji

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

Yht.

Species

24

120

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

35

-

183

Eastern Cattle Egret

Pikkujalohaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

8

-

8

Intermediate Egret

Harmaahaikara

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Grey Heron

Jalohaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

15

1

20

Eastern Great Egret

Silkkihaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

70

2

74

Little Egret

Korallihaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

-

2

Pacific Reef Egret

Jaavanriisihaikara

-

6

-

-

-

80

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

85

2

173

Javan Pond Heron

Kyyryhaikara

-

-

-

3

-

-

-

-

-

2

1

-

-

1

-

-

1

1

9

Striated Heron

Yöhaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Black-crowned Night Heron

Australianpelikaani

-

-

-

-

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Australian Pelican

Idänmehiläishaukka

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Oriental Honeybuzzard

Harjakotka

-

-

-

2

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Crested Serpent-eagle

Jalokotka

-

-

-

-

1

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Changeable Hawk Eagle

Jaavanjalokotka

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Javan Hawk Eagle

Valkomerikotka

-

-

-

-

1

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

White-bellied Fish-eagle

Haarahaukka

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Black Kite

Sammakkohaukka

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Chinese Sparrowhawk

Idänvarpushaukka

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

3

Japanese Sparrowhawk

Sepelpöllönen

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Collared Scops Owl (Sunda S O)

Jaavanvarpuspöllö

-

-

-

2

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Javan Owlet

Haukkapöllö

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Brown Boobook

Intiansarvinokka

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Oriental Pied Hornbill

Uurresarvinokka

-

-

-

-

-

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

8

Wreathed Hornbill

Marmoriseppä

-

3

2

6

1

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

13

Lineated Barbet

Keltalakkiseppä

-

-

-

-

-

12

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

12

Black-banded Barbet

Kultasepelseppä

-

25

2

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

31

Flame-fronted Barbet

Mustaotsaseppä

-

-

1

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Blue-eared Barbet

Kilkkuseppä

-

-

-

25

13

3

-

-

-

-

-

-

1

-

-

4

1

1

48

Coppersmith Barbet

?

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Javan Flameback

Tulitöyhtö

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Common Flameback

Palmuvihertikka

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Laced Woodpecker

?

-

-

2

3

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

7

Freckle-breasted Woodpecker

?


Laji

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

Yht.

Species

Jaavankalastaja

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Javan Kingfisher

Turkoosikalastaja

-

5

4

30

11

3

4

1

1

1

-

1

4

6

3

8

5

8

95

Collared Kingfisher

Pyhimyskalastaja

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Sacred Kingfisher

?

-

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Rufous-backed Dwarf-kingfisher

Jaavansinikalastaja

-

-

-

2

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

5

Cerulean Kingfisher

Safiirimehiläissyöjä

-

-

25

55

10

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

9

-

-

103

Blue-tailed Bee-eater

Kastanjamehiläissyöjä

-

-

-

25

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

28

Chesnut-headed Bee-eater

Aasiansininärhi

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Common Dollarbird

Sundanhaukkanen

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Black-thighed Falconet

Tanimbarinkakadu

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

2

Tanimbar Cockatoo

Punarintakaija

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

3

Red-breasted Parakeet

Jaavanriippukaija

-

-

1

-

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

9

Javan Hanging Parrot

Tulikulmapitta

-

-

2

3

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

9

Javan Banded Pitta

?

-

-

-

2

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Indonesian Honeyeater

Malesiankeijumaluri

-

-

-

6

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

10

Golden-bellied Gerygone

Naamiokuhankeittäjä

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Black-naped Oriole

Aasianviheltäjä

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

5

Mangrove Whistler

?

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Tenggara Whistler

Sundansieppokäpinkäinen

-

2

-

1

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Black-winged Flycatcher-shrike

Jora

-

-

2

8

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

16

Common Iora

Pääskyleiju

-

-

-

-

7

-

-

-

-

2

2

2

-

-

-

4

2

-

19

White-breasted Woodswallow

?

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Roving Cuckooshrike

Jaavankäpinkäinen

-

-

-

1

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Javan Cuckooshrike

Sundanvuorikäpinkäinen

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Sunda Cuckooshrike

Sundanlivertäjä

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Lesser Cicadebird (L Cuckooshrike)

Kurnulivertäjä

-

-

-

4

4

-

-

-

-

3

2

1

-

-

3

-

-

-

17

Pied Triller

Ruohikkolivertäjä

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Lesuer´s Triller

Pikkuminivetti

-

3

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Small Minivet

Sundanminivetti

-

-

-

-

-

9

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

9

Sunda Minivet

Harmaarintaviuhko

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

White-bellied Fantail

Mustavyöviuhko

-

-

3

6

-

2

2

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

14

Sunda Pied Fantail (Malaysian)

Mustadrongo

-

-

-

3

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

8

Black Drongo


Laji

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

Yht.

Species

Tuhkadrongo

-

-

-

3

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Ashy Drongo

Viiridrongo

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Greater Racket-tailed Drongo

?

-

-

-

2

6

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

9

Javan Spangled Drongo

Sinimonarkki

-

-

1

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

4

Black-naped Monarch

Ruskoperälepinkäinen

-

3

-

12

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

20

Long-tailed Shrike

Mustamelaharakka

-

-

3

9

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

13

Racket-tailed Treepie

Paksunokkavaris

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

2

Southern Jungle Crow (Large-billed)

Viitasieppo

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Grey-headed Canary-flycatcher

Tuhkatalitiainen

-

-

-

1

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

-

-

9

Cinereous Tit

Haarapääsky

-

1

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Barn Swallow

Tyynenmerenpääsky

-

1

-

-

-

4

-

-

-

1

3

6

18

-

6

6

3

1

49

Pacific Swallow

Ruostepääsky

8

3

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

13

Daurian Swallow

Nokipääbulbuli

-

-

-

60

40

3

2

-

-

5

6

-

8

55

50

160

-

-

389

Sooty-headed Bulbul

Keltaperäbulbuli

45

120

80

120

75

15

10

6

10

15

4

45

60

1

2

35

40

45

728

Sunda Yellow-vented Bulbul

Keltatäpläbulbuli

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Orange-spotted Bulbul

?

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Ruby-throated Bulbul

?

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Javan Bulbul

Kaulanauhatimali

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Crescent-chested Babbler

Kastanjasiipitimali

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Javan Scimitar Babbler

Köynnöstimali

-

-

-

1

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Horsfield´s Wren Babbler

Jaavanisorilli

-

12

-

-

-

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

20

Javan Heleia

Vuoririlli

-

-

3

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Mountain White-eye

?

-

-

4

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Sunda White-eye

Lapinuunilintu

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

2

Arctic Leaf Warbler

Sundanuunilintu

-

-

3

-

-

7

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

10

Mountain Leaf Warbler (Mountain W)

Sundansilkkikerttunen

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Sunda Bush Warbler

Punaotsaräätäli

-

-

-

-

-

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Mountain Leaftoiler

Jaavanmetsäkerttunen

-

-

-

-

-

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Sunda Grasshopper Warbler

Harmaaräätäli

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Ashy Tailorbird

Tuhkaräätäli

-

-

1

4

3

-

1

1

1

-

-

-

1

-

-

-

-

-

12

Javan Tailorbird

Heinäkerttu

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Zitting Cisticola

Kultapääherttu

-

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Golden-backed Cisticola


Laji

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

Yht.

Species

Kiiltokottarainen

-

4

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Asian Glossy Starling

Pihamaina

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Common Myna

Jaavanmaina

-

-

-

15

2

-

-

-

-

3

-

-

-

6

1

6

-

-

33

Javan Myna

Jaavankottarainen

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Black-winged Myna

Balinkottarainen

-

-

5

35

9

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

49

Bali Starling

Kyläkottarainen

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Asian Pied Starling

Mantsuriankottarainen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

2

Daurian Starling

Sundankirjorastas

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Sunda Thrush

Oranssirastas

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Orange-headed Thrush

Siperianrastas

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Siberian Thrush

Harakkatasku

-

-

4

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Oriental Magpie-robin

Viiruharmaasieppo

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Grey-cheeked Flycatcher

Viidakkosieppo

-

-

-

2

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Fulvous-chested Jungle-flycatcher

Kobolttisieppo

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Pale Blue Jungle-flycatcher

Sinikaapusieppo

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Blue-and-white Flycatcher

Indigosieppo

-

-

-

-

-

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Indigo Warbling-flycatcher

Ruskotöpörastas

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Lesser Shortwing

Jaavanhaarapyrstö

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Sunda Forktail

?

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Javan Whistling-thrush

Pikkukirjosieppo

-

2

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Little Pied Flycatcher

Luumuselkäsieppo

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Snowy-browed Flycatcher

Tulikukastaja

-

-

-

2

2

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

5

Scarlet-headed Flowerpecker

Kookosmedestäjä

-

-

4

15

12

4

6

-

2

-

-

-

-

2

-

-

-

-

45

Brown-throated Sunbird

Jaavanmedestäjä

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

White-flanked Sunbird

Oliivimedestäjä

6

8

12

-

-

-

-

4

-

-

-

-

3

1

3

25

8

7

77

Ornate Sunbird Black-faced Munia

Raitavatsamanikki

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

5

-

-

6

Suomumanikki

4

300

2

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

290

40

60

699

Scaly-breasted Munia

Mustakaulamanikki

8

45

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

4

61

Javan Munia

?

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

White-capped Munia

Valkohuppumanikki Pikkuvarpunen Aasiankeltavästäräkki Lajeja yhteensä

-

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

3

-

16

White-headed Munia

30

55

15

4

-

-

15

25

15

12

15

45

40

30

12

40

40

80

473

Eurasian Tree Sparrow Eastern Yellow Wagtail

-

1

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

3

12

33

39

70

69

64

14

8

12

20

14

13

17

20

15

33

41

34

192


Laji

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

Yht.

Species

Mustalanguri

-

-

-

55

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

59

Jaavanmakaki

400

2

-

450

120

70

60

-

-

-

-

-

2

12

-

-

-

-

1 116

Timorinkauris

-

-

15

4

9

7

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

43

Javan Rusa (Deer)

Villisika

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Wild Boar

Musanki

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Asian Palm Civet

Javan Langur Crab-eating Macaque

Muntjakki

-

-

1

6

4

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

13

Barking Deer

Banaaniorava

1

1

8

15

20

12

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

60

Plantain Squirrel

Mustajättiorava

-

-

1

-

3

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Black Giant Squirrel

Indonesiatupaija

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Horsfield´s Treeshrew

Lajeja yhteensä

2

2

4

6

6

7

4

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

9

MENOSSA MUKANA:


MATKAN REITTI JA KOHTEET 20 km

Menjangan Island Mount Ijen

Buleleng Menjangan Resort Gilimanuk Banyuwangi

JAAVA

Bubunan

Botanical Garden Amed Jatiluwih

BALI

Gili Air

Ubud Padang Bai LOMBOK Denpasar Kuta

Tentacle Bali Sanur NUSA PENIDA


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.