SANTTU AHLMAN
Koronatilanne piti meidät visusti maankamaralla suunnilleen 2,5 vuotta. Maaliskuussa 2022 toimeennuimme ja varasimme reissun Mallorcalle syyskuulle Finnairin lennoilla. Mukaan lähti lisäkseni Minna, reilut puolitoistavuotias tyttömme Isla sekä Minnan sisko Laura ja heidän vanhempansa Elina ja Tapio.
SKYLINE PE 16.9.
Hilpaisimme Ulvilasta liikenteeseen puoli kahdelta iltapäivällä auto melko täynnä kampetta. Ajoimme yhden stopin taktiikalla Vantaalle Skyline Airport Hotelliin, johon tulivat yöksi myös Elina ja Tapio Pälkäneeltä. Ehdimme tempaista kitusiimme mainiota apetta hotellin ravintelissa muun muassa härkäpastan ja hampurilaisten sekä jälkkäreiden formaatissa. Nukkumaan menimme jo yhdeksältä, koska edessä olisi tylyn aikainen herätys.
MALLORCA AT LAST! LA 17.9.
Nukkuminen oli hitusen kituliasta, koska huoneessa oli 25 astetta lämpöä vaikka säädimme termostaatin reilusti pienemmäksi. Isla onneksi nukkui hyvän siivun. Kännykät pirisivät kello 4.40 ja reilun kolmen vartin päästä olimme bussissa matkalla kohti lentokenttää. Minityyppi ei ollut yllättäen moksiskaan aikaisesta heräämisestä. Pikasiirtymän jälkeen olimme ihmettelemässä kokonaan uutta lentokenttäaluetta, josta ei ollut vielä mitään kokemusta. Laura oli jo hollilla odottelemassa meitä. Pidimme aika tiukan linjan koronan suhteen ja FFP2-maskit koristivat nassuja koko siirtymän ajan. Olisi ollut melkoisen ankeaa napata tauti mennessä.
Kesällä oli ollut pahasti ryysistä kentällä ja pitkät jonotusajat, mutta meillä lähtöselvitys sujui jouhevasti. Lisäksi pääsimme lapsiperhekaistaa turvatarkastukseen, joten siinä ei kauaa nokka tuhissut. Alku ei tosin ollut kovin lupaava. Ihmettelin nimittäin turvatarkastuksessa, että miten jonkun käsimatkatavaroista löytyi Leatherman. Samalla tajusin, että sehän olikin Tapio siinä vieressä tilanne päällä. Teräase oli ilmeisesti tippunut ja jäänyt laukkuun jostain, eikä sen ollut edes tarkoitus lähteä matkaan kotoa. Saimme hyvää viihdykettä ja kuittailun aiheen, mutta varjopuolena Leatherman oli heitettävä roskiin, eivätkä ne kovin halpoja ole.
Odottelun jälkeen kone hyppäsi taivaalle kello 7.45. Hitusin jänskätti mitä Isla tuumaa lähtömelusta koneessa, mutta kenties kuulosuojainten ansiosta ei ollut mitään hämminkiä. Lento kesti vajaa neljä tuntia. Loppuvaiheessa minityyppi simahti ja Minna kanniskeli nukkuvaa tapausta pitkin terminaalia. Kovin kauaa ei kuitenkaan päikkärit maistuneet. Venailimme kapsäkit ja suuntasimme ulos. Etukäteen buukkaamani kuljetus löytyi helposti ja pian olimme tila-autossa matkalla Palmasta kohti saaren koillisosaa. Teimme ajomatkan alussa perinteiset lintuveikkaukset ja aloin skarppaamaan lajeja välittömästi. Listalle nasahti muun muassa sepelkyyhky, pulu, lehmähaikara ja haarahaukka. Maisema oli kuitenkin yllättävän tyhjä ja odotetun ruskea kesän tulikuumien helteiden takia.
Perillä Port de Pollencassa meitä odotti viihtyisä huvila, jonka buukkasimme Airbnb:n kautta. Asetuimme taloksi ja lähdimme aika pian keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme jonkinmoisen kävelyn tuloksena pitseriaan. Ravintolan etsiminen olikin nasevaa, sillä samalla napsahti tiskiin yksi reissun lintutavoitteista, kun yli lensi muutama välimerenlokki. Laji oli karttanut meikäläistä vuosikausia, mutta nyt se tuli suorastaan naurettavan helposti.
Tankkauksen jälkeen navigoimme lähimarkettiin hankkimaan pöperöä illalliselle ja aamiaiselle. Hintataso vaihteli aika reippaasti, mutta minä olin aivan tohkeissani, kun jääkaappilattejuomia sai 46 sentillä! Suomessa kaikki maksaa vähintään kolminkertaisesti. Majapaikassa otimme lunkisti altaalla. Vesi oli yllättävän kylmää ja pilvisen sään takia uimasessiot olivat melko lyhyitä. Samalla kertyi lisää lintuhaviksia muun muassa isohaarahaukan ja useiden samettipääkerttujen muodossa. Iltasella kävin vielä noin kello 18.00–19.00 välisen ajan talsimassa lähirinteiden luona lintujen perässä. Mukavimpia olivat pari heinäkerttua, reissun ainoa mustapääkerttu ja sardinianharmaasieppo eliksenä.
BOQUER VALLEY SU 18.9.
Nukkuminen oli hitusen kinkkistä 25 lämpöasteen takia. Otimme ehkä liian varovaisesti ilmalämpöpumpun säätämisen viileämmälle. Heräsin viideltä, jolloin oli vielä säkkipimeää. Odottelin malttamattomana ensimmäisen aamun valkenemista ja hilpaisin liikenteeseen kello 6.45, jolloin oli edelleen pimeää. Painelin lähirinteeseen asuinalueen ohi. Aamu valkeni nopeasti ja samalla äänimaisema alkoi täyttyä erityisesti samettipääkerttujen rätinästä. Haaveena oli kuitenkin löytää endeeminen baleaarienkerttu, tosin habitaatti ei oikein vaikuttanut sopivalta. Reilun tunnin tuloksena kirjasin vihkoon muun muassa pari lentoon pyrähtänyttä viiriäistä, käenpiian, reissun ainoan peukaloisen, pari keltahemppoa ja muutaman pikkukäpylinnun.
Palasin tukikohtaan kahdeksaksi, jolloin muut olivat aamupalalla. Aamiaisen jälkeen chillailimme useita tunteja uima-altaalla auringosta nauttien. Lämpö oli yli hellerajan, mutta tappohelteet olivat onneksi väistyneet edellisellä viikolla. Samalla oli mukava pällistellä taivaalle. Huvilan yli lipui hienosti muun muassa isohaarahaukka, pikkukotka ja muuttohaukka. Muuttavina kuului jokusia keltavästäräkkejä ja pihan laiteilla pyörähteli välillä turkinkyyhky. Isla oli tohkeissaan, kun sai painella menemään pitkin aidattua pihaa.
Minna taikoi koko porukalle lounaan, jonka jälkeen oli Islan päikkäreiden aika. Minä hilpaisin vähän yhden jälkeen samalla kävelylenkille melko lähellä olevaan Boquer Valleyhin, jonka alku näkyi majapaikkaan. Kyseessä on eräs parhaimpia baleaarienkerttupaikkoja. Matkalla törmäsin reissun ainoaan kirjosieppoon ja ihmettelin miten lampaat löysivät yhtikäs mitään syötävää karulta ja täysin kuivaksi kulottuneelta ohdakepellolta. Reitin alussa lähellä kiepsahti kolme kalliopääskyä ja yksi sinirastas. Polku kulki pensaiden välissä luikerrellen ja välillä haarautuen sinne tänne. Samettipääkerttuja rätisi siellä täällä ja mustapäätaskuja tuli vastaan tuon tuosta. Porukkaa lappoi menemään molempiin suuntiin vähän väliä; kyseessä on suosittu patikkareitti, joka johtaa uimarannalle meren ääreen. Väistelin pääreittejä ja kuljin osin vuohien tekemiä polkuja pitkin hieman ylempänä. Välillä soitin atrappia. Olin tallustanut jo melkoisin siivun majapaikasta, enkä oikeastaan edes varautunut koko hommaan, sillä mukana olivat vain puoli litraa vettä ja hiki virtasi vuolaana.
Lopulta jossain kohtaa pensaassa vilahti lyijynharmaa kerttu, joka vaikutti täysin baleaarienkertulta. Koitin jallittaa sitä näkyviin kauan, mutta tyyppi teki houdinit, eikä laji varmistunut. Pian vastaan tuli kaksi brittiä kiikareiden kera. Kyselin heti kertusta. Olivat kuulemma löytäneet muutaman hieman kauempaa kohti rantaa. Sain nuotit ja jatkoin talsimista.
Lopulta löysin oikealle paikalla ja kuulin baleaarienkerttujen ääntelyä – jes! Pääsin näkemään mokomat vilaukselta, mutta kovin olivat kähmyjä. Fiilis oli korkealla, koska kyseessä oli ehdottomasti reissun ykköstavoite.
Lähdin palaamaan aika ripeää tahtia takaisin parin pikkukotkan kieppuessa taivaalla. Kävely tuntui ikuisuudelle ja vesi oli tietysti loppunut ajat sitten. Kovin loppusiivun ylläri oli rätinärustokerttu, josta nasahti niin ikään elis. Lopulta pääsin perille melko nuutuneena. Pulahdus altaaseen ja välipala tekivät kuitenkin gutaa. Kävelyn saldo oli noin 18 000 askelta, nousua oli 33 kerroksen verran.
Viiden huitteilla hilpaisimme kaikki rantaan käppäilemään. Päädyimme ravintolaan, jossa tarjoiltiin muun muassa paellaa merenelävillä höystettynä. Jälkkäriksi nappasimme irtojäätelöt. Vedin ensimmäistä kertaa pistaasia ja kylläpä kolahti kovaa mokoma jäde! Palasimme majapaikkaan vasta iltakasilta pötsit pinkeinä. Ilta meni rentoutuessa.
SIERRA DE TRAMUNTANA MA 19.9.
Heräsin kello 5.45 ja hilpaisin kävelyretkelle jälleen lähirinteeseen, tosin hieman kauemmaksi tällä kertaa. Aamu ei ollut yhtä tyyni kuin edellispäivänä, mutta onneksi tuuli ei häirinnyt kuulemista. Painelin rinnettä ylös niin pitkälle, että meri alkoi siintää pohjoispuolella. Lintulajisto oli samaa tuttua: samettipääkerttuja, tiklejä, viherpeippoja, tuulihaukka ja sitä rataa. Loppujen lopuksi hienoimpia olivat pienet kääpiöpalmut, joita kasvoi lähes kaikkialla rinteissä. Cala Sant Vicencin kylä oli aika lähellä, mutta en kipittänyt sinne asti. Ainoa uusi lintulaji viiden kilometrin matkalta oli lopulta paluumatkalla lähellä majapaikkaa äyskynnyt fasaani. Palasin puoli ysiltä ja muut olivat jälleen sapuskoimassa sopivasti.
Vuokra-automme tuotiin pihaan hitusen myöhässä kello 10.15. Systeemi oli kuitenkin kätevä, sillä pirssi tuotiin ilman lisäkustannuksia. Löin nimmaria paperiin ja maksoin vuokran luottokortilla. Vuokratyyppi ohjeisti, että vaikka alue vaikuttaa rauhalliselta, niin varkaita liikkuu usein, eikä pihassa kannata säilyttää mitään näkyvillä vaikka ympärillä on aita. Itse vuokra-auto oli alun perin hankalaa löytää, koska aloimme tutkia hommaa turhan myöhään ja koska meitä oli viisi aikuista + lapsi turvaistuimessa, niin vaihtoehtoja oli hyvin hintsusti.
Pakkasimme Transit Customiin romppeita päiväretkeä varten, hyppäsin rattiin ja menoksi. Hilpaisimme suoraan ensimmäiselle huoltoasemalle Pollencassa ja löin takin täyteen dieseliä. Noin 70 litraa maksoi 180 euroa, joten litrahinta oli tyyris.
Jatkoimme länteen Ma-10-tietä, joka kapeni hyvin pian vuoriston alkaessa. Fillarikansaa oli liikenteessä aivan mahdottomasti ja ilmeisesti oli meneillään joku virallinen tapahtuma. Maisemat muuttuivat todella hienoiksi, mutta teiden kapeuden vuoksi jouduin keskittymään yksinomaan ajamiseen. Läheltä piti -tilanteita oli useita, kun serpentiiniteiden mutkien takaa lappoi välillä autoja meidän kaistaa oikoen. Koko ajan sai olla skarppina.
Teimme ensimmäisen stopin Mortitxin viinitilalle, joka oli tien lähellä hienon tammimetsän uumenissa. Emme lähteneet varsinaiselle tilakierrokselle, mutta ostimme pullot paikallista punaviiniä kotiin. 19 hehtaarin viiniviljelmien tuloksena tuotetaan 100 000 pulloa vuodessa, ei hassummin.
Sopivia stoppipaikkoja oli yllättävän vähän, joten pysähdyimme heti ihailemaan merimaisemia, kun soppeli paikka osui vastaan seuraavan kerran. Reissun ensimmäisen peippohavainnon jälkeen Tapio hoksasi taivaalta pari isoa petoa. Löytö oli mainio, sillä kyseessä oli vuorikotkia. Laji saatiin palautettua Mallorcalle vuonna 2011 aloitettujen siirtoistutusten ansiosta. Populaatio oli kasvanut noin 40 yksilöön, jotka asuttavat pitkälti nimenomaan Sierra de Tramuntanan aluetta, jossa autoilimme menemään. Samaisella paikalla taivaalla kierteli myös kaukainen hanhikorppikotka. Vuoristossa asuvia munkkikorppikotkia ei osunut silmiin.
Tiuku repi jo selvästi lounasaikaa, mutta harmillisesti kaikki reitin varrella olleet paikat olivat kiinni. Ruokapuoli meni oikeastaan täysin penkin alle, kun emme hoksanneet, että maanantaisin ravintolat olivat suurelta osin kiinni. Pirskatti. Sen takia emme oikein voineet jäädä tutkimaan joitakin kohteita, kuten esimerkiksi Torrent de Gorg Bleu olisi ollut mielenkiintoinen. Ajoin pirssin lopulta Sóllerin kaupunkiin saakka, jossa oli tarkoitus mennä kasvitieteelliseen puutarhaan. Ensin oli kuitenkin etsittävä murkinapaikka. Stoppasin randomilla pääkadun varteen ja vieressä näytti olevan itse puutarha. Ravintola löytyi lyhyen kävelymatkan päästä. Huh, kello oli jo iltapäiväkaksi, mikä on raakasti liian myöhäinen lounasaika suomalaisille.
Perussapuskan jälkeen kävelimme The Sóller Botanical Gardeniin. Lämpöä oli peräti 29 astetta, mutta puutarhassa oli onneksi paljon varjopaikkoja lehvästöjen alla. Isla oli hieman yliväsynyt, eikä suostunut nukkumaan, joten homma oli lievää säätöä. Minityyppi otti tosin lunkisti ja heittäytyi lappeelleen sinne tänne kävelyreitille. Kasvitieteellinen puutarha oli pieni mutta viihtyisä ja siisti. Opaskylteissä oli jonkin verran toivomisen varaa. Se tuntuu olevan ongelma lähes kaikissa vastaavissa paikoissa. Näyttävimpiä olivat jättikokoiset kaktukset. Yllättävin löytö oli näyttävä pyjamalude, joka oli uusi tuttavuus. Kierroksen jälkeen ajoimme Palman suuntaan, kunnes käännyimme takaisin koilliseen kohti Port de Pollencaa. Onneksi Isla simahti vihdoin päikkäreille. Poikkesimme vielä lähimarketissa täydentämässä sapuska- ja juomapuolta. Meille jäi vielä hyvin aikaa ottaa rennosti altaalla illalla, sillä kello oli viisi. Ysiltä oli mentävä pehkuihin.
SEURAAVAN SIVUN ISO KUVA: LAURA SALO
CAP DE FORMENTOR & ALBUFERA PARK TI 20.9.
Heräsin puoli kasin kantturoissa aamupalalle ja muut hieman myöhemmin. Starttasimme aamupäivän tourneen puoli kymmeneltä kohti saaren itäisintä kolkkaa, Cap de Formentoria. Paikka on hyvin suosittu turistinähtävyys, minkä vuoksi tie on ollut suljettuna kesäisin. Kulku avattiin kuitenkin normaalisti autoille 15.9. lähtien. Majapaikasta oli vain kivenheitto ensimmäisen komealle näköalapaikalle, joka oli nimeltään Mirador de Es Colomer. Näkymät olivat kerrassaan hehkeät rantaviivan suuntaisesti sekä itään että länteen. Paikalle on lisäksi rakennettu mukavasti infraa, joten näkymiä sai ihailla monesta eri kohdasta. Kelikin oli leppoinen: heikko tuuli ja 18 astetta lämpöä. Tsekkailin kaukoputkella läpi merta, mutta liitäjille oli aivan liian tyyntä. Välimerenhaukka sentään pyyhälsi hienosti lähellä menemään.
Paikalle alkoi kertyä pian lisää populaa ja pieni parkkialue kävi ahtaaksi. Pääsimme juuri sopivasti jatkamaan matkaa pidemmälle niemen kärkeen. Tie oli hyvin kapea ja luikerteli välillä jyrkkien seinämien reunalla. Fillarikansaa oli jälleen liikenteessä raakasti, jopa sadoittain. Kunnollisia levikkeitä tai parkkialueita ei ollutkaan enää matkan varrella – ainakaan vapaana – joten ajelimme hienojen mäntymetsien läpi majakalle saakka. Tilanne vaikutti aluksi hitusen huonolle, koska paikalle ei mahdu kuin kourallinen autoja. Onneksi saimme kuitenkin pirssin parkkiin nippa nappa.
LAURA SALO
MINNA SALO
Hengailimme jonkin aikaa majakan ympärillä ja autojonoja kertyi jatkuvasti lisää kapealle tielle. Meri oli tyhjääkin tyhjempi, tosin välimerenhaukkoja pyöri muutama komeasti maisemissa. Muutenkin näkymät olivat mahtavat. Menorcan saari ei ollut kovin kaukana itäpuolella, mutta sitä ei kuitenkaan näkynyt. Olimme ehkä puolisen tuntia hollilla, kunnes auton kanssa oli tilanne päällä kello 11.30, kun joku yritti päästä lähtemään ahtaasta raosta. Päätimme lähteä samaan hyömyyn, koska parkkialueella oli edes hetken tilaa niin, että peruuttamalla pääsi pois. Se oli tosin todella pienestä kiinni miten Transporterin sai pois. Päätös oli oikea, koska jonossa oli kymmenittäin autoja ja vapaita paikkoja vain muutamia. Paluuajomatka oli oikeastaan pientä tuskaa koko ajan, kun autoja lappoi jatkuvasti vastaan ja fillareita viiletti tauotta. Osa vastaantulijoista oikoi jälleen ihan älyttömästi jyrkissä mutkissa ja koko ajan oli varmisteltava, ettei joku paina suoraan puskuriin väärällä kaistalla. Ei mikään kovin hääppöinen ajonautinto. Koko tie olisi varmaan aiheellista pitää suljettuna jatkuvasti. Kävijöitä on yksinkertaisesti aivan liikaa. Poikkesimme vielä hakemaan marketista pitsat lounaaksi. Otimme jälleen lunkisti pihassa, tosin Laura hilpaisi rannalle ottamaan aurinkoa. Islan mennessä päikkäreille, otin suunnaksi etelän ja ajoin tasan 23 minuuttia Albuferan kosteikolle, joka on saaren tunnetuimpia lintumestoja. Käsillä oli tosin kuumin vuorokaudenaika, mutta halusin silti nähdä paikan. Otin tamineet autosta ja viiletin kaukoputken kanssa kanavan vartta pitkin länteen.
Äänimaailma oli aika hiljainen, mutta silkkikerttunen kuului pian. Kanavan varrella oli korkeaa jättiruokoa, joka esti näkyvyyttä pahasti. Lisäksi kaikkialla oli hyvin kuivaa, eikä avovettä meinannut löytyä juuri lainkaan. Kävelin opastuskeskukselle asti. Sen läheltä löytyi vihdoin pieni avovesilampare, jota pääsi katselemaan piilokojusta. Lajistoa alkoi paukkua välittömästi paljon: pronssi-iibiksiä, flamingo, marmorisorsia, sulttaanikanoja, avosettejä, pitkäjalkoja, mustajalkatyllejä, kuningaskalastaja, osmankäämikerttunen ja monenlaista muuta tirppaa. Tsekkasin myös toisen läheisen kojun, josta näki paremmin vastavalon puolen linnut. Lajisto oli kuitenkin aika nopeasti nähty. Punapäänarsku olisi ollut mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta toisaalta esimerkiksi edellisestä marmorisorsahavainnosta oli kulunut jo 15 vuotta, joten se oli kieltämäti ykköslaji.
Palasin samaa reittiä takaisin kovassa auringonporotuksessa. Päätien toisella puolella näkyi meri aika kivasti, joten kävin vielä kurkkaamassa onko liitäjiä näkyvissä. Tuulta oli niin paljon, että merellä oli paljon vaahtopäitä. Mutta tyhjää oli jälleen. Palasin huvilalle jo neljältä, jolloin Isla ja Minna olivat edelleen koisimassa.
Viideltä lähdimme porukalla rantabulevardille etsimään ravintolaa, mutta lähes kaikki olivat kiinni. Löysimme kuitenkin yhden paikan, jossa söin Tapion kanssa taas merisafkaa. Muilla oli eri annokset. Tällä kertaa soijakastike peitti muuta makua ja annos oli pieni pettymys. Nälkä kuitenkin lähti. Jälkkäriksi oli pakko hakea jälleen pistaasijäätelöä. Palasimme hemboon puoli kasilta ja parin tunnin päästä oli alettava koisimaan.
FAR DEL CAP SALINES KE 21.9.
Olin virittänyt luurin pirisemään kuudeksi, mutta heräsin kello 4.50 ja ampaisin suoriltaan liikenteeseen. Sain nimittäin valtuutuksen käydä saaren eteläkärjessä aamureissuna etsimässä liitäjiä ja kivikkotöyhtökiurua. Retken alku oli lupaava, sillä pihaan kuului minervanpöllön ilkkuvaa laulua. Navigoin koko ajan säkkipimeitä teitä pitkin Heren avulla. Onneksi liikennettä ei ollut paljoa mitään. Pöllösaldokin täydentyi vielä mahtavasti tien yli lentäneellä tornipöllöllä. Näin lisäksi lentävän pikkupöllön, mutta havis oli niin nopea, etten saanut määritettyä oliko kyseessä minervanpöllö vai kyläpöllönen.
Saavuin perille paikkaan nimeltä Far del Cap Salines tasan seitsemältä, jolloin oli edelleen pimeää, mutta taivaanrannassa kajasti jo kuitenkin nousevan auringon valoa. Jätin auton parkkiin, otin tykötarpeet völjyyn ja talsin aidatun tien päähän majakalle ja sen vierustaa pitkin rannalle.
Valo alkoi lisääntyä nopeasti, mutta parilla ensimmäisellä putkislaissilla tilanne näytti hiljaiselle. Pian liitäjiä alkoi kuitenkin näkyä vähän siellä täällä ja baleaarienliitäjä tunki okulaarin läpi lähes heti. Aivan mahtavaa! Tapitin merelle melko pitkään ja välimerenliitäjiä viiletti paljon. Lounaispuolella oleva Cabrera saari näkyi paikalle hyvin. Osa liitäjistä meni todella kaukana sen takana, eikä niitä saanut määritettyä.
Käppäilin kallioista rantaa itään ja tsekkasin putkella merta vähän väliä idänpikkuliitäjän toivossa. Samalla soitin ruskokerttuatrappia, koska rantapensaikko oli hyvin potentiaalisen oloinen. Samettipääkerttu ja mustapäätaskuja tuli vastaan koko ajan. Pian kuului kivikkotöyhtökiurun ääntä ja napsahti aamun toinen elis. En odottanut sitä rannan läheltä, joten mukava ylläri. Koska aamulle oli muitakin kohteita, käännyin jossain kohtaa takaisin. Paluumatkalla iski paniikki, kun hoksain, että olkalaukku oli kateissa. Onneksi muistin kävelyreitin ja löysin sen kauimmasta pisteestä, huh! Idänpikkuliiitäjä ei lopulta tärpännyt, mutta baleaarienliitäjiä kirjasin seitsemän ja välimerenliitäjiä 120 yksilöä. Todellisuudessa liitäjiä viipotti horisontissa satoja, mutta niiden määrittäminen väreilyn seasta iäisyydessä olisi ollut lottoamista. Muita mukavia havaintoja olivat karimetso ja neljä välimerenhaukkaa.
Ajoin autolla hiljalleen ikkunat auki viljelysmaiden läpi ja tein stoppeja silloin tällöin. Kivikkotöyhtökiuruja löytyi hienosti viisi lisää. Muita parempia lajeja edustivat harmaasirkku, pari mustakottaraista ja seitsemän punapyyn poppoo.
Sompailin stoppien jälkeen melko lyhyen ajomatkan päähän paikkaan nimeltä Salines des Salobrar, jossa on suola-altaita. Jätin auton altaiden laiteille ja lähdin marssimaan umpeutuneiden altaiden ohi avovesilampareiden luokse. Silkkikerttusia kuului useita ja jostain kuului luhtakanan mökää. Kolusin useita altaita aika nopeatempoisesti ja kirjasin listalle muun muassa 32 flamingoa, 8 ristisorsaa, 2 avosettiä ja muuta perustavaraa. Kahlaajia 11 eri lajia, joten reissulajisto sai kivasti täydennystä.
Lähdin paluumatkalle kympiltä ja perillä olin kello 11.45. Muut olivat käyneet aamupäivällä markkinoilla ja olivat juuri odottelemassa sapuskaa. Jätin auton pihaan, poikkesin sisällä ja jatkoin suoriltaan keskustaan ravintolaan. Ajoitus oli loistava, sillä Minna oli tilannut minullekin safkaa.
Lounaan jälkeen oli jälleen vuorossa leppoista joutenoloa altaalla. Isla halusi tietysti jälleen uida vaikka aurinkoinen sää oli muuttunut niin, että ukkonen jyrisi. Vettä ei kuitenkaan tullut pisaraakaan taivaalta. Minityyppi ei malttanut mennä päiväunille lopulta lainkaan. Lähdimme vielä pienelle patikkaretkelle Boquer Valleyn suuntaan autolla varttia vaille seitsemän. Ehdimme kuitenkin talsia yhteensä vain vajaan tunnin, kun Isla simahti rinkkaan. Niinpä palasimme iltapuuhiin majapaikkaan. Laskeskelin vielä ennen koisimista lintulajitilanteen ja päivän aikana meni rikki sadan lajin etappi. Lajimäärä oli yllättävän suuri, mutta toisaalta muuttoaikana saaren yli liikkuu monipuolisesti lajistoa.
ELINA SALO
LAURA SALO
MINNA SALO
CAMPANET CAVES TO 22.9.
Isla elämöi hieman yöllä, mutta muuten nukuimme sikeästi kello 7.30 asti. Aamutoimien jälkeen lähdimme ysiltä koko kööri autolla liikenteeseen ja puolen tunnin päästä olimme hienossa aamukelissä odottelemassa Campanet Cavesin avautumista. Meidän oli tarkoitus käydä saaren eteläosassa Drachin luolastossa, mutta paikalla oli ilmeisesti pahimmillaan jopa satojen henkien jonoja ja hirveä ryysis itse luolissa. Campanet on vähemmän tunnettu paikka ja parkkipaikalle kertyi vain viitisentoista henkilöä. Odottelimme puolisen tuntia kolmen pikkukotkan kieppuessa taivaalla.
Portti avattiin kello 10.00, jolloin maksoimme 15 euron tiketit. Isla oli kantorinkassa meikäläisen selässä ja välillä oli oltava varovainen, ettei pää kopsahda kallioon ahtaissa paikoissa. Luolasto käsittää 3 200 neliömetriä valaistua luolaa, jossa kulkee lähes puolen kilometrin lenkki. Paikka oli yksinkertaisesti häkellyttävän hieno. Saimme kierrellä omaan tahtiin ihaillen kalkkikivimuodostumia ilman minkäänlaista väentunkua. Olo oli kuin katedraalissa.
Luola löydettiin vuonna 1945 noin 15 senttimetrin kokoisen holekin perusteella. Kolosta kulki ilmavirtaus. Epäilyksenä oli, että luolassa olisi vesivarastoja. Reikää suurennettiin ja lopputuloksena löytyi upea tippukiviluola. Erikoisuutena on mainittava vuonna 2013 löydetty endeeminen öttiäinen nimeltä Campaneti Anthropod. Viihdyimme paikalla tunnin ja visiitti oli ihan kärkipään juttu.
Olisimme jääneet lounaalle ravintolaan, mutta se oli kuulemma varattu viimeistä paikkaa myöden. Niinpä lähdimme hortoilemaan autolla ja etsimään ravintolaa. Päädyimme mukavaan matkamuistomyymälään, jossa oli paljon lähituottajien tuotteita ja käsitöitä tyrkyllä. Mukaan lähti oikeastaan aika paljon tuliaisia oliivishampoosta lähtien. Lopulta eksyimme johonkin hyvin pieneen kyläpahaseen, josta löytyi pieni baari. Koska ruokapaikkojen löytäminen oli ollut pitkin reissua hitusen haastavaa, tilasimme annokset. Taisi olla pitsaosasto suoraan pakastimesta, mutta sapuska hoiti kuitenkin asiansa. Poikkesimme vielä kirkossa sisällä ja ihmettelimme kuinka hiljaista kylässä oli, käytännössä täysin kuollutta.
Puoli kolmelta olimme jälleen majapaikassa chillailemassa. Viiden aikaan lähdin Minnan ja Tapion kanssa huippuhienossa kelissä uudelleen Boquer Valleyn suuntaan. Tällä kertaa painelimme hyvin pitkälle lähelle merta. Minna hoksasi samalla laakson yhden rinteen kallioseinämässä tismalleen samanlaista kalkkikivivalumaa kuin mitä näimme aamun
luolassa. Ilmeisesti seinämästä on lohjennut pala eroosion tuloksena, mikä oli paljastanut kalkkikivivalumaa. Näimme myös muun muassa rosmariinia ja peruslinnuista runsaasti mustapäätaskuja ja samettipääkerttuja.
Huvilalla Tapio paineli taas uimaan vesipedon tavoin. Ilta oli muutenkin mukavan leppoisa, koska ulkona oli mukavat pehmustetut kalusteet, joissa oli mukava rötköttää menemään. Maate menin taas jo ysiltä.
SON REAL PE 23.9.
Kännykkä olisi pirissyt kuudelta, mutta heräsin varttia vaille ja lähdin aamupalan jälkeen kello 6.10 pimeässä kohti Son Realia. Paikka sijaitsee noin 35 minuutin ajomatkan päässä itärannikolla. Löysin paikan aika helposti ja romppeita kasatessa jostain kuului paksujalan ääntelyä. Jouduin hieman arpomaan mistä pääsen porttien tuolle puolen, enkä viitsinyt ihan hirveästi sohia taskulampulla turhaan. Kyseessä on siis jonkinlainen virkistysalue, jossa on männikköä ja ulkoilureittejä. Tai jotain vastaavaa. Sisäänkäynti oli pihapiirin laiteilla ja olin viimeisen portin jälkeen hetken paniikissa, kun ohi vilahti muutama pieni possu ja oikealta kuului röhkinää. Villisika tuli heti mieleen, mutta onneksi kyseessä olikin joku iso ja musta sikarotu, huh!
Kävelin lähes kaksi kilometriä karua mäntymetsää halkovaa tietä pitkin kohti rantaa aamun sarastaessa. Tavoitteena oli erityisesti ruskokerttu, jota tavataan alueen rantapensaikoissa. Rantaa lähestyessä maasto muuttui pensaikkomaaksi ja meri pauhusi taustalla vaikka oli täysin tyyntä. Valitsin randomilla yhden polun ja pian hieno rantamaisema avautui nassun edessä.
Lähellä olevalla pienellä saarella värjötteli lähes puolensataa karimetsoa, välimerenlokki patsasteli rantaviivassa ja pari välimerenhaukkaa paineli tuhatta ja sataa ohi. Hiljainen äänimaisema alkoi pian muuttua samettipääkerttujen säksätykseksi. Jatkoin kävelyä luoteeseen rannan suuntaisesti. Stoppailin vähän väliä ja soitin ruskokerttuatrappia. Tsekkasin kaikki kertut tarkkaan, mutta ne olivat jatkuvasti samettipäitä, joita oli todella paljon. Mukavampaa lajistoa olivat pari kivikkotöyhtökiurua, nummikirvinen, lyhytvarvaskiuru ja pari harjalintua.
Jossain kohtaa kiikariin osui vihdoin ruskokertulta vaikuttava tapaus, mutta lintu katosi välittömästi. Tilanne jäi kaivelemaan, mutta minkäs teet. Palaisin vielä lähtöpaikkaan ja käpytin jonkin aikaa rantaa kaakkoon. Lääniä oli kuitenkin käytännössä rajattomasti ja homma tuntui hitusen epätoivoiselta, joten keskityin vielä olemaan taustatietojen perusteella parhaalla alueella, mutta ruskokerttu jäi unhoon. Tarkoitus oli tehdä aika lyhyt täsmäisku Son Realiin, joten lähdin kävelemään takaisin autolle.
Kahden uuden harjalinnun jälkeen kuulin yllättäen baleaarienkertun kutsuääntä. Sain sen jopa esiin ja pääsin vihdoin näkemään otuksen kunnolla. Ja pian nasahti äänihavainto ruskokertusta ja näin naaraspukuinen linnun pensaassa. Loistavaa! Kovin kauaa lintu ei harmillisesti suostunut olemaan hollilla. Sen sijaan hetken päästä kuulin jälleen baleaarienkertun ääntelyä ja sain ne atrapilla esiin. Oli hieman outoa nähdä neljän yksilön parvi noin viisi metriä korkealla puussa, kun monessa artikkelissa on mainittu, ettei niitä näe koskaan polvenkorkuista pensasta korkeammalla. Parvi pyöri todella upeasti ihan vieressä ja pääsin makustelemaan endeemistä lajia urakalla. Retki oli lopulta mahtava ja olin takaisin majapaikassa jo kello 10.15.
Päivä muuttui pian melko tukalaksi porotukseksi. Hiihdimme rannalle etsimään ravintolaa puoli kahdeltatoista. Pyörähdimme joissakin matkamuistomyymälöissä ja löysimme mainion ruokapaikan. Otin Tapion kanssa jälleen mereneläviä, tällä kertaa mikstuura mustekalaa ja vegepuolta. Annos oli paras koko reissun aikana ja muillakin oli hyvää pöperöä. Yllättäen nappasimme jälleen irtojäätelöt jälkkäriksi paluukävelyn aikana. Palasimme vasta puoli neljältä, eikä minityyppi malttanut taaskaan koisia päikkäreitä ollenkaan. Loppupäivä kului lomailun merkeissä altaalla. Auto haettiin kuudelta pois ja kävin vielä Tapion ja Lauran kanssa marketissa hakemassa meille iltaruokaa. Pakkasimme lähes kaikki romppeet valmiiksi seuraavan päivän kotiinpaluuta varten. Loma alkoi lähestyä loppuaan uhkaavasti, jaiks.
HEMBOON LA 24.9.
Yöllä oli tuullut aika rajusti ja katokseen jätetyt vaatteet olivat levällään pitkin poikin, samoin sohvatyynyt. Oli siis juuri sopiva aika hilpaista kohti kotia. Söimme aamupalan ja pakkasimme loput tamineet kasaan. Kello 8.30 pihaan saapui minibussi, johon hyppäsimme. Olimme Palman lentokentällä noin tunnin kuluttua. Lentokenttärutiinit menivät jouhevasti ja lento lähti ajallaan puoliltapäivin. Kone laskeutui Vantaalle hieman ennen viittä Suomen aikaa. Laura hilpaisi suoriltaan pippaloihin, Elina ja Tapio Pälkäneelle ja me kohti Ulvilaa, jossa olimme yhdeksän huitteilla.
LOPUKSI
Mallorcan reissu meni mainiosti ja saari oli positiivinen yllätys. Pahimpaan turistiaikaan ja kesän hellepätsissä mielipide olisi voinut olla erilainen, mutta syksyllä on edelleen lämmintä ja paljon nähtävää. Vuokra-auto on ehdoton juttu, tosin kapeat ja mutkittelevat serpentiinitiet ruuhkan kera ovat hitusen ankea yhdistelmä.
Hyvin aikaisten aamuheräämisten ansiosta pystyin irrouttautumaan mukavasti linturetkille ja saldo oli peräti seitsemän uutta lajia. Ainostaan idänpikkuliitäjä jäi näkemättä, mutta lajilykky oli kuitenkin mahtava. Tosin se vaati myös hillittömästi kävelyä, päiväkeskiarvon ollessa yli 20 000 askelta. Kokonaislajimäärä oli 105 lajia ja veikkaukset olivat seuraavia: Tapio 51, Elina 69, Laura 74, Minna 77 ja Santtu 87.
Reissun varjopuolena oli se, että Elinalla alkoivat koronaoireet heti kotiinpaluun jälkeen sunnuntaina, Tapiolla maanantaina, Islalla tiistaina, Minnalla keskiviikkona ja minulla torstaina. Lopulta vain Laura vältti koronan, koska oli sairastanut sen muutama viikko ennen reissua.
Joka tapauksessa itse matka oli loistava. Kiitos koko porukalle mukavasta reissuseurasta!
Matkan iltahuutolista.
Laji
17.9. 18.9. 19.9. 20.9. 21.9. 22.9. 23.9. 24.9. Yhteensä Species
Välimerenliitäjä - - - - 120 - - - 120 Mediterranean Shearwater Baleaarienliitäjä - - - - 7 - - - 7 Balearic Shearwater
Merimetso - - - - 1 - - - 1 Common Cormorant Karimetso - - - - 1 - 45 - 46 Shag
Lehmähaikara 1 1 - - - 8 - - 10 Cattle Egret
Silkkihaikara 1 2 - 8 4 2 2 - 19 Little Egret Harmaahaikara - 2 - 4 3 - 3 - 12 Grey Heron Ruskohaikara - 3 - - 3 - - - 6 Purple Heron Pronssi-iibis - - - 2 - - - - 2 Glossy Ibis Flamingo - - - 1 32 - - - 33 Greater Flamingo Ristisorsa - - - 16 8 - - - 24 Common Shelduck
Tavi - - - 70 - - - - 70 Eurasian Teal Sinisorsa 32 16 - 120 55 - 45 - 268 Mallard
Heinätavi - - - 1 - - - - 1 Garganey Lapasorsa - - - 45 - - - - 45 Northern Shoveler Marmorisorsa - - - 6 - - - - 6 Marbled Duck Hanhikorppikotka - - 1 - - - - - 1 Griffon Vulture Pikkukotka - 3 1 - 1 6 - - 11 Booted Eagle Vuorikotka - - 2 - - - - - 2 Bonelli's Eagle Isohaarahaukka 1 12 4 - 4 2 - - 23 Red Kite Haarahaukka 1 - - - - 1 - - 2 Black Kite Ruskosuohaukka - - - 1 5 - - - 6 Marsh Harrier Hiirihaukka - 1 - - - - - - 1 Common Buzzard Sääksi - - - - 1 - - - 1 Osprey Tuulihaukka 2 4 3 4 5 3 2 1 24 Common Kestrel Välimerenhaukka - - - 5 4 1 - - 10 Eleonora´s Falcon Muuttohaukka - 1 - - - - - - 1 Peregrine Falcon Punapyy - - - - 7 - 2 - 9 Red-Legged Partridge Viiriäinen - 2 - - - - - - 2 Common Quail Fasaani - - 1 - - - - - 1 Pheasant Luhtakana - - - - 1 - - - 1 Water Rail Liejukana 1 - - 2 - - 4 - 7 Common Moorhen Nokikana - 1 - 7 - - - - 8 Coot
Sulttaanikana - - - 6 - - - - 6 Western Swamphen Avosetti - - - 4 2 - - - 6 Pied Avocet
Pitkäjalka - - - 4 - - - - 4 Stilt Paksujalka - - - - - - 1 - 1 Eurasian Thick-knee Pikkutylli - - - 15 3 - - - 18 Little Ringed Plover Tylli - - - - 4 - - - 4 Common Ringed Plover
Mustajalkatylli - - - 40 8 - 7 - 55 Kentish Plover Suokukko - - - - 4 - - - 4 Ruff
Suosirri - - - - 1 - - - 1 Dunlin
Pikkusirri - - - - 3 - - - 3 Little Stint
Rantasipi 1 - - - 2 - - - 3 Common Sandpiper Metsäviklo - - - 1 - - - - 1 Green Sandpiper Mustaviklo - - - 1 - - - - 1 Spotted Sandpiper Valkoviklo - - - 1 15 - - - 16 Common Greenshank Lampiviklo - - - 1 - - - - 1 Marsh Sandpiper
Laji
17.9. 18.9. 19.9. 20.9. 21.9. 22.9. 23.9. 24.9. Yhteensä Species
Liro - 1 - 1 1 - - - 3 Wood Sandpiper
Punajalkaviklo - - - - 1 - - - 1 Common Redshank Taivaanvuohi - - - 2 - - - - 2 Common Snipe Naurulokki - - - 55 4 - - - 59 Black-headed Gull
Etelänharmaalokki 6 3 1 6 25 - 15 - 56 Yellow-legged Gull Välimerenlokki 4 2 - 1 2 - 2 - 11 Andouin´s Gull Kesykyyhky 6 14 65 - 70 35 6 10 206 Feral Pigeon Uuttukyyhky - - 3 - - - - - 3 Stock Dove Sepelkyyhky 85 160 170 250 180 110 75 45 1 075 Wood Pigeon Turkinkyyhky 4 5 4 1 4 3 4 1 26 Collared Dove
Tornipöllö - - - - 1 - - - 1 Barn Owl Minervanpöllö - - - - 1 - - - 1 Little Owl Harjalintu 1 - - - - - 4 - 5 Hoopoe Kuningaskalastaja - - - 1 - - - - 1 Common Kingfisher Käenpiika - 1 - - - - - - 1 Northern Wryneck Kivikkotöyhtökiuru - - - - 6 - 2 - 8 Thekla Lark Lyhytvarvaskiuru - - - - - - 1 - 1 Greater Short-toed Lark Törmäpääsky - - - - 3 - - - 3 Sand Martin Kalliopääsky - 3 - 7 - 6 - - 16 Eurasian Crag Martin Haarapääsky 90 45 6 1 3 6 4 4 159 Barn Swallow Räystäspääsky - - - - 1 - - - 1 Northern House Martin Nummikirvinen - - - - - - 1 - 1 Tawny Pipit Metsäkirvinen 12 - 1 2 2 - 3 - 20 Tree Pipit Lapinkirvinen - - - 1 - - - - 1 Red-throated Pipit Keltavästäräkki - 16 2 1 1 1 1 - 22 Yellow- Wagtail Peukaloinen - 1 - - - - - - 1 Eurasian Wren Punarinta - 1 1 - 2 - - - 4 European Robin Leppälintu 3 2 3 - 1 1 2 - 12 Common Redstart Kivitasku - - - - 1 - 2 - 3 Northern Wheatear Pensastasku - - - - 1 - 1 - 2 Whinchat Mustapäätasku 2 6 4 - 15 4 12 - 43 European Stonechat Sinirastas - 1 - - - - - - 1 Blue Rock Thrus Mustarastas 2 4 6 5 4 3 8 2 34 Blackbird Mustapääkerttu 1 - - - - - - - 1 Eurasian Blackcap Samettipääkerttu 12 45 35 25 30 20 95 3 265 Sardinian Warbler Baleaarienkerttu - 3 - - - - 5 - 8 Balearci Warbler Rätinärusokerttu - 1 - - - - - - 1 Moltoni´s Warbler Ruskokerttu - - - - - - 2 - 2 Dartford Warbler Osmankäämikerttunen - - - 1 - - - - 1 Moustacher Warbler Heinäkerttu 2 4 2 1 2 - 1 - 12 Zitting Cisticola Silkkikerttunen - - - 2 8 - - - 10 Cetti´s Warbler Pajulintu - 1 - - - 2 - - 3 Willow Warbler Tulipäähippiäinen - - 1 - - - 1 - 2 Firecrest Sardinianharmaasieppo 1 5 4 3 4 3 3 - 23 Mediterranean Flycatcher Kirjosieppo - 1 - - - - - - 1 European Pied Flycarcher
Talitiainen - 2 1 1 2 2 2 - 10 Great Tit Sinitiainen - - - - - 1 - - 1 Blue Tit Korppi 2 2 1 - 5 - - - 10 Common Starling
Palma
Far de Formentor Port de Pollenca Sóller
Airport
Campanet Caves
Son Real Albufera Park
MALLORCA
Colónia de Sant Jordi
Far del Cap Salines