Panama 2014 by Santtu Ahlman

LINTUJA MAAILMALLA XVI

SANTTU AHLMAN

KESKI-

PANAMA 19.1.â&#x20AC;&#x201C;1.2.2014

PANAMA

KESKI-PANAMA 19.1.–1.2.2014 SANTTU AHLMAN

Olin juuri kotiutunut Thaimaan lintumatkalta (Lintuja maailmalla XIII), kun sain päähäni järjestää uuden reissun Panaman suuntaan. Tämä taisi olla pitkälti Esa Keikan syytä, sillä hän onnistui soluttamaan Thaimaassa mieleeni ajatuksen Panaman lintupaljoudesta. Tein järjestelyt tuttuun tapaan hullunkiilto silmissä ja kuola suusta valuen, kun tutustuin lintukohteisiin. Reissuporukka oli maagisesti 48 tunnin sisällä kasassa, kun mailasin matkasuunnitelman eteenpäin. Lisäkseni Atlantin tuolle puolen lähti seuraava kööri: Airi Honkonen, Esa Keikka, Anitta Mäkinen, Timo Mäkinen, Riitta Puttonen, Sakari Puttonen, Kai Rantala, Raimo Salo, Lauri Tamminen, Hanna Tuominen ja Maria Yli-Renko. PITKÄÄ SIIRTYMÄÄ SU 19.1. Minun reissuni alkoi jo edellisiltana, sillä pamautin Porista Vantaalle tuttuun Hotelli Pilottiin, jossa yövyin Kaitsun kanssa. Ehdimme poiketa iltasella kiinalaisessa täyttämässä kupumme. Matkustuspäivän herätys oli jälleen tyly, sillä KLM:n lentomme pomppasi taivaalle jo kello 7.00, joten olimme aamiaispöydässä hitusen neljän jälkeen aamulla. Itse kentällä systeemit olivat nopsaan ohi ennen kuin siirtymä Amsterdamiin alkoi. Alkumatkan tärkein velvollisuus oli veikata matkan reissupinnamäärää, joten hoidimme muodollisuuden heti pois kuljeksimasta. Amsterdamissa notkuimme siellä täällä lähes kolmituntisen vaihtoajan, kunnes pidempi etappi kohti Panama Cityä alkoi. Ankean pitkä siirtymä kului monella lintuja opiskellen, leffoja katsellen ja torkkumalla. Perillä olimme noin klo 17.00 paikallista aikaa, jolloin takana oli reilut 17 tuntia matkaamista. Meidät haettiin sovitusti majapaikan hoitamilla kärryillä. The Balboa Inn oli viihtyisän oloinen pieni majapaikka, joka sijaitsi rauhallisella omakotitaloalueella. Illalla ei ollut mitään ohjelmaa. Jokainen ehti kuitenkin poiketa kauppaan ja sapuskoimaan ennen tuutimista hyvissä ajoin. LÄHIREDUILUA MA 20.1. Heräsin ensimmäisen kerran puoliltaöin hikisenä kuumuudesta, ja sitten silloin tällöin, kunnes nousin kello 6.05. Puhelin hälytti klo 6.15 ja vartin päästä olimme koko köörin voimin pihassa ihmettelemässä melkoista lintuvilskettä. Ääniä alkoi kuulua heti häRAIMO SALO

KLM:n kone Amsterdamissa.

RAIMO SALO

Retkeilyä majapaikan pihassa aamutuimaan.

KAI RANTALA

märän alkaessa väistyä, ja aurinko nousi noin klo 6.40. Lintuja oli oikeasti todella paljon – ja aluksi olimme tietysti snadisti kahvilla lajeista, mutta hiljalleen alkoi lajit taittua. Tarha-, palmu- ja piispatangaroita, kastanjavarpuskyyhkyjä, turpiaaleja ja niin edelleen. Joku plokkasi koko ajan uusia lintuja ja pian listalle napsahti myös epolettiaratteja, rantakerttuli ja Ancon Hilliä vasten loistanut upea rikkitukaani. Mahtava alku, minkä vuoksi pienet väsymykset katosivat oitis. Vastaavaa tunnetta oli edelleen hankala kokea missään lähialueilla, joten nautin kybällä lajipaukutustouhusta. Kolibrihommat osoittautuivat odotetusti hankaliksi, sillä havainnot olivat lähinnä äänteleviä ja pikaisesti vilahtavia lintuja. En kerennyt saamaan niitä edes kiikareihini. Meikäläisellekin paukkui uutta lajia tasaisen tappavaan tahtiin mustakondorien lipuessa taivaankantta pitkin ylitsemme tuon tuosta. Ensimmäisen 50 metrin eteneminen kesti meillä noin kolme varttia. Samalla ihailimme myös kahdenlaisia oravia ja väliamerikanaguteja. Jatkoimme hotellilta oikealle, jolloin sama meininki jatkui edelleen. Panamankaklattajan ja parin muun hyvän haviksen jälkeen Timo plokkasi kaksi todella hienoa siniarattia syömässä hedelmiä lähipuusta. Pian paikalta lähti viiden yksilön parvi lentoon ja päältämme lensi epolettiarattiparvia. Kotvan kuluttua palasimme takaisin aamukasin aamiaiselle. Noin klo 8.30 istuimme jo taksissa ja tovin kuluttua olimme Metropolitan National Parkin suulla, jossa maksoin kaikkien neljän dollarin pääsymaksun. Lähdimme läheiselle polulle, jonka alussa oli jo mukavasti vilinää. Trilliväijy lätkähti pian listalle ja samalla puussa heilui mustahohtokolibri. Talsimme polkua pitkin ja ihailimme viidakkoa sekä useita lehdenleikkaajamuurahaisia polkuverkostoineen.

Santos ja Late chillailemassa.

AIRI HONKONEN

Panama Cityn näkymä Metropolitan National Parkista käsin.

Yllättävän mäkisen erikoiskokeen aikana oli välillä todella hiljaista, mutta sitten äkisti jossain kohtaa paikalla saattoi hyöriä iso lintukopla, josta emme saaneet mitenkään määritettyä kaikkia. Välillä hotspotissa oli kymmenkunta eri lajia, joista valitettavasti iso osa jäi määrittämättä. Plokkasimme kuitenkin muun muassa turkoosimesitangaran, pilkkasiipitangaran ja taituripeukaloisen, joten lajimäärä kasvoi tasaiseen tahtiin. Paluumatkan varrelle osui pieni taimitarha, jonka laiteilla oli kauhea kuhina: viherkardinaali, kultaturpiaali, viiruväijy, kaakaokipuaja, suomukolibri poikasensa kera ja lumitimanttikolibri. Pauke oli uskomatonta. Läheisillä altailla oli puolestaan kymmenittäin kilppareita ja muutama lisko, jotka sinkosivat itsensä juoksuun veden päälle. Palailimme puiston päätukikohtaan, jossa pidimme paussin ja ostelimme juomia ja snackseja. Aikaa oli vielä noin tunti, joten kiersimme toisen läheisen lyhyen polun. Listallemme tarttui esimerkiksi ruskopystynokka ja oravakäki.

SANTTU AHLMAN

Lauri määrityspuuhissa.

Venailua kansallispuiston päätukikohdassa.

SANTTU AHLMAN

Kaitsu elementissään eli ottamassa mittaa puusta.

SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Rami, Airi, Maria ja Hanna ruokapaussilla.

Palasimme lähtöpaikalle sovitun mukaan tasan klo 13.00, jolloin hyppäsimme autoon ja pyysin viemään meidät ravintolaan. Mies koukkasi meidät aina causewaylle saakka hyvään ja täyteen ravintolaan. Jouduimme hieman venailemaan ja jakauduimme kahteen pöytään, kun yhden 12-hengen pöydän saaminen oli puolimahdotonta. Ruokailusessiossa vierähti puolitoista tuntia, mutta sapuskat olivat kuitenkin pääosin hyviä. Samalla saimme katsella muun muassa keisarifregattilintuja, ruskopelikaaneja, nokisiipinokkeja, kuningastiiraa, oliivimerimetsoja ja upeaa maisemaa, jota kirjoi useat Panama Cityn pilvenpiirtäjät.

SANTTU AHLMAN

Iltaretken komein puu.

Balboaan palasimme klo 15.05. Neljältä minä, Airi, Rami, Riitta, Esa, Timo ja Anitta lähdimme kipuamaan läheiselle Ancon Hillille. Panaman kanavan hallintorakennuksen jälkeen koukkasimme kohti mäkeä ja plokkailimme hiljalleen jo tutuksi tulleita lajeja, kuten livertäjätyranneja ja väijyjä. Kävelyä riitti ja riitti, ja Anita laski, että rakennuksen portaita oli 108 kipaletta. Rauhallisella paikalla tuli vastaan peruslajistoa, mutta myös sahramisirkkunen ja etelänkarhepääsky. Muuten läsnä oli normisettiä. Askel painoi jo aika tavalla kaikilla, emmekä edenneet kovin korkealle ennen kuin palasimme kuudeksi majapaikkaan. Iltahuudon vedimme puoli seitsemältä. Sitä ennen ehdin tutkailla puoli tuntia määrityskirjallisuutta pupillit laajentuneina lintumenoista. Iltahuuto osoitti, että saimme kasaan 69 lajia ensimmäisenä päivänä, mikä oli kohtalainen saldo lähiö- ja metsäretkeltä. Minulle napsahti peräti 37 elistä heti kärkeen. Iltasella ehdimme vielä poiketa läheisessä marketissa. Kaitsun ja Esan kapsäkit eivät tulleet lennon mukana, mutta ne olivat kuuleman mukaan tulopäällä. Ne eivät kuitenkaan ehtineet perille ennen kuin aloimme koisia.

Hallintorakennuskomplekseja. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Kohtalaisen suojavärityksen omaava Leaf-litter Toad.

SAKARI PUTTONEN

LEGENDAARINEN PIPELINE ROAD JA GAMBOA TI 21.1. Suht hyvien yöunien päätteeksi nousimme ylös kello 5.30. Aamiaisen jälkeen koko konkka ronkka suuntasi kohti Gamboaa kuudelta. Kuski paineli hyvää haipakkaa, kun kanaalin varrella vihollisen kaistalla oli armottomat jonot. Pipeline Roadille ehdimme hieman seitsemän jälkeen, jolloin lähdimme talsimaan risteyksen oikeaa puolta. Tilanne vaikutti heti kärkeen hyvin hiljaiselle, vaikka ääniä kuului sieltä täältä. Mutta kun ei äänet vielä taittuneet, niin lajilaskuri näytti nollaa. Alkuvaiheessa saimme kuitenkin esiin muun muassa pari jauhoamatsonia ja muuratili aukesi panamanmetsämuurilla. Välillä löysimme joitakin lintuja, muun muassa tulikärkiä, Ramin plokkaaman amatsonianmomotin ja muuta mukavaa. Jokainen löydetty laji oli minulle elis, mikä oli tietysti hieno juttu. Hienoja hetkiä tarjosi myös nähty mölyapina ja samaisen lajin useasti kuullut mölinät. Viidakko oli varsin kuiva, mutta aamulla lehvästöstä tippui tuon tuosta kastepisaroita yön jäljiltä. Hieman samanlainen fiilis kuin Kaeng Krachanissa Thaimaassa vuotta aiemmin – kapea hiekkatie ja molemmin puolin läpipääsemätöntä pöpelikköä. Lintujen plokkaaminen olikin kasvillisuuden takia lievästi haastavaa. Aamupäivän neljä ensimmäistä tuntia kuluivat siivillä, vaikka lintuja oli yksilömäärän puolesta vähän. Löydettyjen lajien joukossa oli kuitenkin esimerkiksi pikku-, lyijy- ja latvustrogoni sekä hieno rubiinitanssija, joka kuitenkin katosi ennen kuin kaikki ehtivät nähdä sen. Punakorvakilpikonnia.

Pipeline Roadia. RAIMO SALO

SAKARI PUTTONEN

Kaivattu laiskiainen.

Sapho Longwing Butterfly.

KAI RANTALA

Lounasmeininkiä.

Jälkkäriä-pälkkäriä.

SANTTU AHLMAN

Olimme siis matkalla Research Centeriin, johon piti olla kaksi kilometriä matkaa. Jossain kohtaa perästämme puikahti hemmo, joka kertoi, että latvuksista kuuluu rastastanssijan ääntä. Jantteri soitti sitä vielä atrapilta ja niin tosiaan tanssija oli kyseessä. Pienen ajan sisällä kaveri plokkasi meille äänimaailmasta kymmenkunta uutta lajia, muun muassa nokipäätypäkön, rastasmuuran, viherlattanokan, oliivikoukkunapparin, keisarityrannin ja sitä rataa. Uskomaton määritystaito ja todella mukava iäkkäähkö mies, joka kuulemma asui Panamassa ja käy pari kertaa viikossa Pipelinea läpi. Kent Lovezey oli hän nimeltänsä. Oli kuulemma avaamassa omia nettisivuja pian. Oli mahtavaa saada äänikokemusta; kaikki kaverin määritykset menivät oikein, kun tarkastimme niitä nauhalta. Kent ihaili kovasti meikän vihreää laseria. Lopuksi selvisi, että valitsemamme tie oli väärä, eli keskus ei olisi siellä. Tie oli kuulemma kuitenkin parempi kuin keskuksen tie. Palailimme omaa tahtia takaisin autolle, joka ei ollutkaan paikalla. Sakari oli palannut hollille aiemmin ja näytti meille hienon laiskiaisen – at last! Puhelimeni kenttä oli nolla. Hetken meinasi tulla tuskainen olo, mutta Laurin puhelimessa oli yksi pykälä kenttää – tosin akku ihan finaalissa. Onnistuin saamaan kiinni Mieken, joka soitti kuskille. Kotvan kuluttua auto tuli hollille, ja ostimme sillä välin limpparia pienestä kioskista. Kaita nauratti Esa, joka oli antanut tipiksi vuoden 1997 kymmenpennisen. Oli vähän naurun remakkaa hetki. Suuntasimme noin kahdeksitoista Los Lagartos -ravintolaan Chagresin äärelle. Erittäin korkeatasoinen rafla olikin järjestelyjen puolesta ontuva, koska olin pari viikkoa aiemmin varmistanut meidän varauksen ravintolapäälliköltä, mutta hän oli kuulemma jäänyt

LAURI TAMMINEN LAURI TAMMINEN

Rannassa koikkelehti yksinäinen mölymangrovekana.

juuri pois töistä, eikä sana ollut kiirinyt henkilökunnalle. No, hetken kuluttua pääsimme kuitenkin pöytään ja nassauttelimme heti listalle yli 60 liejukanaa, kaksi siniliejukanaa, kolme helttajassanaa ja joukon mangrovepääskyjä. Rannassa pälyili myös amerikankyyryja sinihaikara sekä kaksi kaimaania. Buffet oli kerrassaan loistava – kymmenkunta erilaista salaattia, kanaa, lihaa, kalaa ja riisiä sekä toistakymmentä erilaista jälkkärileivosta. Todellista luksusta. Miljöö oli kaiken lisäksi täydellinen. Paikalta hyppäsi lajilistalle myös isosepelkalastaja, kaksi mahtavaa iguaania, rantakerttuli ja mölymangrovekana. Kaikin puolin jees! Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin Pipelinen luokse, ja tällä kertaa ostimme 20 dollarin pääsyliput centeriin. Pääsimme sinne onneksi kahden kilometrin siirtymän autolla, mikä oli erittäin jeppistä jee ähkyisyyden vuoksi. Kävelimme heti keskukseen, joka oli kiinni, mutta terassilla oli yli kymmenen ruokinta-automaattia ja tajuton kolibrivilske – kolminumeroinen luku tyyppejä. Ihailimme ja kuvailimme pöristelijöitä reilun tunnin; fiilis oli super. Mesikolibri oli yleisin, kobolttikolibri kakkonen. Paikalta löysimme myös kolme erakkokolibria, ruostepyrstökolibreja, yhden teräspyrstökolbirin ja niin edelleen. Hetken kuluttua framilla oli myös mahtava munkkitanssija.

Päivän ainokainen nokinäpsy.

RAIMO SALO

SAKARI PUTTONEN

Kävelimme torniin, josta aukesi hieno näkymä 32 metristä viidakon ylle. Linnuista olivat edustettuina lähinnä kondorit ja kolme kiitäjälajia. Meno oli kuitenkin hienoa edelleen. Kello olikin äkisti jo neljä iltapäivällä, kun palasimme paikan mennessä kiinni. Esa ehti kadota Timon kanssa läheiseen rantaan, mutta Rami kävi hakemassa heidät pikaisesti, etteivät he jääneet porttien taakse. Löysin sillä välin kaksi rastasmuuraa ja viiruväijyn. Paluumatka oli ripeävauhtinen, mutta näimme silti yhden laahustyrannin, joka nousi mastoon sekä kanavan varrella kerrostalon kokoisia konttiläjiä odottamassa kuljettamista. Kello 17.00 saavuimme majapaikkaan. Iltahuudon vedimme puoli seiskalta, mutta muuten kävimme lähinnä marketissa ennen tuutimista klo 22.00.

SAKARI PUTTONEN

HANNA TUOMINEN

Ravintelin kaimaani.

Latvustrogoni.

Viidakon latvustoa tornista käsin.

SAKARI PUTTONEN

Sinirintakolibri.

Mesikolibrinaaraita.

SAKARI PUTTONEN

Pohjanerakkokolibri.

Iguaani (Green Iguan). SAKARI PUTTONEN SAKARI PUTTONEN

Mesikolibrikoiras.

RAIMO SALO

Väliamerikanaguti.

Sierra Lloronan pihapiiriä.

SAKARI PUTTONEN

SIERRA LLORONAAN KE 22.1. Herättyämme muu porukka oli iskenyt aamiaispöytään jo hieman ennen seitsemää, jolloin tarjoilu alkoi. Hyvä niin. Ruokinnalla oli jälleen kuhinaa: 21 kastanjavarpuskyyhkyä, kaksi hohtoturpiaalia ja kolme väliamerikanagutia. Aamiaissession jälkeen jätimme osan kapsäkeistä jemmaan majapaikkaan. Kyyti tuli inun myöhässä, ja pääsimme lähtemään kahdella autolla noin kello 7.45. Matka Sierra Lloronaan sujui joutuin, joskin kaupunkialueen alkuvaiheessa oli hieman ruuhkaa. Painelimme edellispäivän reittiä Gamboan suuntaan, mutta emme kääntyneetkään Soberania National Parkiin. Maan keskiosassa päästelimme moottoritietä, jossa oli kivasti 110 km/h -rajoitus ja hieman avoimempaa biotooppia. Näimme parit määrittämättömät pedot ja jotain tyrannipuolta langoilla, mutta mitään kummaa emme saaneet listalle. Samalla roiski vähän vettä taivaalta. Saavuimme majapaikkaan autolla kiiveten hieman ennen klo 9.00. Alussa oli tovi säätöä huoneiden kanssa, mutta saimme kuitenkin lähes kaikki huoneet heti ja iloksemme saimme todeta, että ne olivat yllättävän korkeatasoisia ja isokokoisia. Minä, Lauri, Esa ja Kaitsu saatiin remonttiuudistusten vuoksi kokonaan omat huoneet, vaikka vain Esan piti mokoma saada alun perin. Kolme huonetta jäi vielä saamatta, sillä kirjautuminen olisi vasta puoliltapäivin; ne olivat vielä jenkkien hallussa. Romppeet laitettiin Kain ja Laten looshiin, ja sitten hengailimme tovin jaardilla.

SANTTU AHLMAN

Viidakon kasvillisuutta ja Anitta metsäpolulla (pieni kuva).

LAURI TAMMINEN

Korea kultahupputangara.

Sain pian kartan lähipoluista, joten suurin osa porukasta lähti talsimaan niitä pitkin. Sakari ja Riitta jäivät pihaan, jossa oli kolibriautomaatteja ja toki nippu kolibreja: mesi-, suomu-, kobolttikolibreja ja sitä rataa. Pihasta tuli jo kirjautumisen aikana kultahupputangara hienosti, ja muutenkin miljöö oli lähellä täydellistä. Ensimmäinen polku oli kerrassaan upea – vihdoin todellakin sademetsämeininkiä lukuisine puineen, monikerroksine kasvillisuuksineen ja joka puolella kiipeilevine kasveineen. Aivan upeaa! Linturintamalla oli hiljaista, mutta nappasimme päivän lajistoon panamanmetsämuuran, rubiinitanssijanaaraan ja elikseksi ruskonapsijan. Näimme myös pikaisesti tairan – ahmamaisen nisäkkään. Polku oli melko lyhyt, emmekä löytäneet muuta merkittävää siivekkäiden osalta. Kello oli vasta vähän ja olimme jälleen tovin pihalla ihmettelemässä meininkiä. Hollilla oli muun muassa isoja ötököitä ja jättikokoinen sirkka. Lähdimme vielä uudelle reitille, jonka piti olla vain parisataa metriä, mutta taisimme painella rotkon pohjalle toista kilometriä tai jotain. Late plokkasi pikkutinamin, mutta se ehti mennä menojaan valitettavan nopeasti. Lenkin jälkeen osa porukasta – minä mukaan lukien – kävi pihan minialtaassa pulahtamassa. Vaihdoimme myös kuulumisia jenkkien kanssa, jotka olivat mukavia tapauksia. Lounaan piti olla klo 13.30, mutta se oli reilusti myöhässä, joten setti oli ohi vasta 14.45 makoisan ananasjäädykkeen kera. No, hyvää oli sapuska, joskin sitä oli suhteellisen vähän – eivät vissiin osanneet varautua nälkäisiin suomalaisiin.

Pirteä lintumies päivänokosilla. SANTTU AHLMAN

LAURI TAMMINEN

Pihapiirin laiteilla viihtyi muutama valkokulmatikka.

Lounaan jälkeen läksimme Marian ja Hannan järjestämälle vesiputousreissulle kymmenen dollarin hintaa vastaan. Paikallinen patu tuli opastamaan meidät viidakon siimekseen, johon oli yli puolen tunnin raskas ja voimakkaasti laskeva patikointi. Perillä odotti mahtava pieni virtapaikka ja syvänne, johon lähes kaikki pulahtivat. Pompimme pommilla kalliolta alas ja fiilis oli kertakaikkiaan kohdillaan. Lintuja näkyi reissulla kuitenkin vähän – mennessä ruskopystynokka ja ruskokipuaja ja tullessa mahdollisesti kolme sysimuuraa. Paluumatkalla Esa olisi painellut pitkän matkan väärää polkua, ellei Anitta olisi mokomaa hoksannut. Huutelemalla mies saatiin onneksi takaisin paikalle. Yhdessä kohtaa maa kuhisi murkkuja, jotka purivat imakasti. Takaisin olimme ennen viittä. Hengailun ja pihapäivystyksen aikana saimme listalle vielä muun muassa hiiritangaroita, kanadankerttulin ja turkoosimesitangaran. Paikalle oli saapunut kaksi jenkkiä, joista toinen oli lähtöjään ruotsalainen lääkäri, joka oli muuttanut Oregoniin. Tyyppi oli sen vuoksi tunnistanut, että olemme suomalaisia. Oli kuulemma tilannut suomalaista Alula-lehteä ja lopettanut jonkin swedulehden tilauksen, koska Alula oli paree. Mukavia heppuja, joiden tie veisi vielä Darieniin saakka. Ennen kuutta väkeä oli pihassa lintuilemassa, ja päätimme lähteä Esan, Laten, Kaitsun ja jenkkien kanssa talsimaan tietä pitkin takaisin paikalle, johon päädymme aiemmalta uintireissulta. Siellä oli avoimempaa. Samalla näimme jokusen punakorva-amatsonin ja jauhoamatsonin. Löysimme varsin pian sopivan hollin päivystämiseen, mutta muutamien amatsonien lisäksi näimme vain jo aiemmin mestalla lentäneen hammashaukan sekä Esan löytämän ”kuusen näköisen männyn” latvassa olleen vaaleakarakaran. Hämärryksen alkaessa kuulimme kolmen eri pöllön ääntä, mikä oli mahtihomma. Lisäksi lähelle tielle ilmestyi kauluskiitäjä, jonka siipitäplät ja vaaleat pyrstösulat loistivat hienosti. Mokoma piti vielä ääntä hyvin. Tovin kuluttua paikalle ilmestyi vielä toinen kehrääjä, mutta se piti toisenlaista ääntä – kuin nopeatempoinen huitti. Esa hortoili sitä ennen

Allassammakon ihmettelytuokio. AIRI HONKONEN

SANTTU AHLMAN

Kai hieromassa tuttavuutta.

KAI RANTALA

Iltapäivän pulikointiretkelle lähdössä.

HANNA TUOMINEN

pitkälle. Kello oli 18.45 ja pimeys juuri laskeutumassa. Lähdimme paluumatkalle, jolloin näimme tulikärpäsiä. Seitsemältä oli jo säkkipimeää tuulen yltyessä. Vedimme iltahuudon nasevasti ulkona katoksessa osan rentoutuessa riippukeinuissa, ja sen jälkeen ehdimme vielä kuunnella kaikki pöllöt, kehrääjät ja pökkelökehrääjät. Matala huhuilun kuuloinen oli töyhtöpöllö (kuului myös uimasta tullessa), lehtopöllömäinen väräjys pampapöllönen ja piippailu keskiamerikanvarpuspöllö. Kehrääjä oli hankala, mutta Late löysi työn tuloksena Xeno-cantosta kauluskehrääjän lentoäänen, joka täsmäsi ”luhtahuittikehrääjään”. Niitä oli paikalla näin ollen kaksi tyyppiä. Illallinen oli snadisti myöhässä, mutta onneksi kyseessä oli kuitenkin tuhti kattaus hyvää ruokaa. Jälkkäriksi oli herkullista kaakkua. Mukavan session jälkeen sukelsimme huoneisiin virittelemään tulevaa päivää ja minä kirjoittelemaan. Maate menin vähän kympin jälkeen monenlaisten äänten siivittämänä. Liaanimittelöä. Porukka virkistäytymässä.

MARIA YLI-RENKO

SAKARI PUTTONEN

Panama on pullollaan hienoja kasveja.

SANTTU AHLMAN

SAN LORENZO TO 23.1. Vedin sikeästi unta aamuneljään asti, mutta sitten jostain rupesi kuulumaan säännöllisesti ovien paukuttelua. Nousin kuudelta ylös, vedimme porukalla aamiaisen kello 6.30 ja puolen tunnin kuluttua oppaamme Guido Berguido ilmestyi pihaan. Mukavan oloinen heppu, jolle löin heti käteen useamman tuhatta dollaria kattamaan kustannuksia. Lähdimme pian mäkeä alas, jolloin mies plokkasi äänestä kaappariattilan heti kärkeen. Jo majapaikan pihassa saimme Guidon avulla kaulushaukkasen lajilleen, kun kuulimme aiempaa outoa ääntä uudelleen. Heti alusta asti kävi selville, että määritystaito on todellakin kohdallaan, eli tenttasin ääniä tuon tuosta. Painelimme suoriltaan erään hotellin pihaan, jonka lähistöllä oli eräs katu, joka oli nimetty olympiavoittajapituushyppääjään mukaan. Yleisvaikutelma oli rauhallinen, mutta hollilla oli mukavasti muun muassa muutama taiturimarjukka, laiskiainen ja naamiöväijyjä. Mukava havis oli myös neljä isoania. Äänten opiskelu sai vihdoin uutta tuulta purjeisiinsa, kun jokaisen oudon äänen saattoi kysyä. Seuraavaksi stoppasimme tien viereen erään pienen vesiuoman laiteille sinihaikaran takia. Pysäys tuotti mukavasti lajistoa, sillä kirjasimme listalle muun muassa karibianhaikaran, mangrovepeukaloisen ja viherkalastajan sekä trilliväijyjä hyvin hollilla opiskelua varten. Myös harmaaraitahaukka oli tyrkyllä. Saavuimme Panaman kanavan luokse, ja samalla pieni koukkaus tuotti kaksi laahustyrannia. Jouduimme odottamaan sululla laivojen menoa ohi, sillä muita ylityspaikkoja ei ole lähistöllä. Paikalla oli kolme sulkua eli porrasta, jotka käsittivät 28 metriä nousua ja tuhat jalkaa mittaa. Kanavan luona oli fregattilintuja kaartelemassa – kuulemma noukkivat makean veden pääsyn vuoksi suolaiseen veteen kuolleita kaloja tai jotain. Jättialusten menoa oli mahtavaa seurata aitiopaikalta.

SANTTU AHLMAN

Aamupäivän reduilua.

LAURI TAMMINEN

Ruskonokkatukaani einestämässä.

Kanavan tuolla puolen ajoimme San Lorenzon puistoon, jossa oli tien vieressä useita kukkivia puita – kultapyrstöjä, kultaperäkasikkeja, isomesitangarakoiras, kolibreja, panamannapsu ja muuta purtavaa. Erittäin hyvin liikennettä! Aurinko alkoi jo porottaa ja kävimme vielä erään mäen luona, jossa olimme vajaa puoli tuntia parkissa. Lintuelämä oli kuitenkin hyvin hiljaista, sillä kello oli jo yli 11.30. Töyhtöelenia ja muutama lyhytpyrstökiitäjä olivat maininnan arvoisia. Suuntasimme läheiseen ökyravintolaan, jossa otimme maanmainiota sapuskaa – ribbsiä, kanaa tai täpläbassia, kuten minä ja Maria. Jälkkäriksi porukastamme kahdeksan sai jädeä, vieläpä ilmaiseksi, mutta mokomat loppuivat harmillisesti kesken. Hanna ja Maria löysivät läheiseltä paattirannalta suomalaisen tytön, joka oli lähtenyt reissaamaan jo lokakuussa. Muuten satamassa oli monen kansallisuuden lippuja, muun muassa Ruotsin lippu. Hyvä rafla kaikkiaan. Sponsored by Balboa. PURTILO: KAI RANTA / BISSE: RAIMO SALO

SANTTU AHLMAN

Lounasta venailemassa.

SANTTU AHLMAN KAI RANTALA

Karibianmeri iltapäiväauringossa.

Apehtimisen jälkeen ajoimme San Lorenzo Fortille edelleen kuumassa paahteessa. Saimme mukavasti kulttuuripläjäyksen, kun Guido selosti historiaa. Elikkäs, herra nimeltä Balboa oli kuljettanut aarteita inkoilta Perusta asti muuleilla ja aaseilla Gamboaan ja sieltä pienillä aluksilla Chagres-joen suulle isoihin aluksiin. Rikkaudet olivat houkutelleet merirosvoja, ja linnakkeen avulla tunkeilijoita saatiin pidettyä loitolla. Linna rakennettiin vuonna 1590, ja se menetettiin brittiläisen Morgan-merirosvon hyökkäyksessä 1671, jolloin porukka rantautui kauemmas ja hyökkäsi 2 000 merirosvon kanssa linnakkeeseen ja pisti sen päreiksi. Sitä käytettiin myös toisen maailmansodan aikana jenkkien ilmatykistöalustana. Pytinki on rakennettu pari kertaa uudelleen. Linturintamalla oli lähinnä nokinäpsy, vaaleakarakara ja kaukaa mereltä Laten löytämä ruskosuula. Linnakkeelta laskeuduimme tietä pitkin alemmas ja kävelimme hieman, jolloin listalle tarttui viirupäänapparin ääntä, rantakerttuli, ruskonokkatukaanien ääntä ja sen sellaista. Uudeksi lajiksi tuli myös sirohiirihaukka, jolla on yllättävän paljon kalkkukondorimainen habitus. Jatkoimme vielä autolla alaspäin ja teimme viimeisen polun luona havainnointia. Heti kärkeen polun alussa oli kaksi raitapeulaloista. Seuraavat puoli tuntia olivat todella tehokkaita: kastanjaselkämuura, isotöyhtönapsu, pikkunapsu, keltaperäkasikkeja, kultapyrstöjä ja kaksi seepiakultapyrstöä. Esa kuvasi yllätykseksi aidan ja natolangan takaa puusta naamiotityran. Samalla hollilla oli kolme rubiinitanssijakoirasta ja yksi sinilakkitanssija. Hieno setti. San Lorenzon linnaketta.

SANTTU AHLMAN

Fotaajat skarppina.

Paluumatkalla joskus klo 17.30 teimme vielä stopin kukkiville puille. Tällä kertaa paikalla oli lähinnä joukko kolibreja, kun selkämme takaa kuului olkainpalokärjen ääntä. Lintuja oli kuitenkin edelleen hyvin hollilla, joten Sakari sai jokusen loistavan kolibrikuvan. Kanaalille osuimme juuri oikeaan saumaan, kun saimme heti vihreät valot – yeah. Näimme jälleen valtavasti tulevan laajennuksen rakennustyömaata ja uutta kanaalia sekä jättialuksen, joka kuljettaa vaatimattomasti 5 000 autoa sisällään. Loppumatkan painelimme suoriltaan – huoltsikkakoukkua lukuun ottamatta – takaisin Sierra Lloronaan, jossa olimme klo 18.40. Tieltä lähti lopussa kaksi kauluskehrääjää. Iltahuudon vedimme klo 19.10 alkaen juuri ennen illallista. Ruokailemassa olivat myös jenkkiläiset, jotka olivat retkeilleet Pipelinella ja Canopy towerin luona hyvien haviksien kera. Meidän osaltamme päivän lintusaldon lisäksi näimme useita laiskiaisia, kymmeniä mölyapinoita, tairan ja valkokuonokoatin. Päivä oli kaikkiaan hieno ja lajipauke melkoinen. Nukkumaan menin kympiltä. Paahteelta suojassa.

Kultapyrstö.

HANNA TUOMINEN

SAKARI PUTTONEN

LAURI TAMMINEN

Mölyapinaemo poikasensa kera.

Valkokuonokoati. SAKARI PUTTONEN

SAKARI PUTTONEN

Eteläamerikanhyyppä.

SANTTU AHLMAN

Kanavassa seilasi muhkean kokoisia konttialuksia.

ACHIOTE ROAD PE 24.1. Känny soi kello 5.00, sillä aamupala oli jo klo 5.30. Hitusen väsytti, vaikka oli sinänsä ok yöunet takana. Guido tuli ajoissa, ja porukka lähti liikenteeseen 6.00. Kaksi jenkkiä seurasi meitä, jotta he löytäisivät Achiote Roadin. Painelimme suoraan kanavalle, ja onneksemme pienellä kuskin nopealiikkeisyydellä (lue: röyhkeydellä) ehdimme suoriltaan kanavan yli. Guido nauroi sydämensä kyllyydestä muikeaa ohitusliikettä. Matkamme jatkui Achioteen, johon parkkeerasimme pirssin tasan klo 7.00. Kyseessä on asfalttitie, jonka molemmin puolin on metsää, mutta näkyvyyttä on suhteellisen hyvin. Lämpötila oli mukavan lämpöinen, mutta ei missään nimessä kuuma. Lajipauke alkoi käytännössä heti mahdottomalla vyöryllä. Koitimme pysyä perässä, kun lintuja ilmestyi tuon tuosta näkyviin ja ääniä kuului koko ajan. Jo matkalla näimme useita rikkitukaaneja puiden latvoissa, mutta niitä pyöri myös stoppipaikalla useita, samoin myös ruskonokkatukaaneja ja vihdoin myös täpläarakareja. Pikkulintupuoli oli erittäin antoisaa, sillä lajilistalle nassahti ruutukurkkumuuranen, kaljumuura ja joukko peukaloisia, helmenä valkopääpeukaloinen, joka on endeemi Panamalle ja Kolumbialle. Rontti ei kuitenkaan suostunut näyttäytymään. Guido plokkasi uusia lajeja äänestä käsittämättömän hyvin. Petoantikin täydentyi muun muassa pitkäjalkahaukalla sekä upealla valkohaukalla. Kaksi tuntia kului siivillä ja lajimätke oli oikeasti tajutonta – sinikotingaa, mustapäänäpsyä, nokipäätypäkkö, raitamuura, kaulurierakkokolibri ja valkokorvaseppiä, jotka ovat myös Panaman ja Kolumbian endeemejä. Muutama laji jäi minulta kuulematta, jotka opas hoksasi. Iso joukko ääniä on yleensäkin hyvin samanlaisia ja niiden kanssa pitää olla varovainen. Ensimmäiset kaksi tuntia olivat kyllä yhtä juhlaa. Meikäläisellekin nassahti noin 20 elistä tassuun heti kättelyssä.

Matkan ensimmäinen täpläarakari. SAKARI PUTTONEN

KAI RANTALA

Ruskonokkatukaaneja näimme kaksi yksilöä.

LAURI TAMMINEN

Panamassa esiintyy läjäpäin matelijoita. Kuvassa Ameiva Lizard.

Jossain kohtaa talsimme pientä polkua, mutta aiemmin aamulla huudellut kaljumuura ei suostunut ääntelemään. Lauri sai sen sijaan hienosti hollille kolumbianlaulupeukaloisen ja kaksi oranssinokkakerttua. Polku johti avoimen osion laidalle, jossa tärähti listalle vielä ruskoperämarjukka, maiskuttajakardinaali ja kesätangara. Aurinko alkoi hiljalleen nousta ja lämpötila myös sitä myöden. Kymmenen nurkilla kävimme kahvilla läheisessä ravintolassa, ja samalla läheisessä pihapiirissä temmelsi kolme pikkuriikkistä banaanikerttulia. Ajoimme lähitielle, vaikka vuorokauden aika oli jo siesta, eli kuuma aika käsillä. Paksuhkon pilvipeitteen ja jonkinmoisen tuulen ansiosta tilanne oli kuitenkin vielä melko huoleton. Lähirinteessaä oli flycatchereita joukko, josta tarttui lajilistalle muun muassa erakkonapsija ja uutena myös huppusirkkunen. Muuten näimme kaksi hienoa Central American Whiptail -liskoa. Pienen kävelyn aikana lintuelo tuntui edelleen hiljenevän paahteen vuoksi. Palasimme vielä aamun paikalle ja saimme pian havainnot mustakurkkukipuajasta sekä säihkymesitangasta. Kolmas uutuus oli nuori kuningaskondori, joka heilui taivaalla lähtiessämme. Pienen kävelyn aikana ihastelimme lehtimuurahaisten polkua ja pesää sekä niiden rakenteita. Mokomat keräävät lehtiä, kompostoivat ne, kasvattavat niillä sieniä ja syövät ne. Päivä oli jo selvästi hiljaisen puolella, mutta visiitti oli silti kannattava. Paluumatkalla kolmen jälkeen painelimme kanavan rannalle, mutta Guidon aamulla näkemä ruohikkoturpiaali ei suostunut näyttäytymään. Kanava-altaassa ja sen laiteilla piipersi sen sijaan 36 amerikansirriä sekä amerikanharmaahaikaran lisäksi jokunen lumihaikara ja yksi karibianhaikara. Näimme myös amerikantuulihaukan.

Naamiotityra. SAKARI PUTTONEN

SAKARI PUTTONEN

Siniaratti.

SAKARI PUTTONEN

Jauhoamatsoni.

Suikkatamariini.

Tarharastas.

Painoimme seuraavaksi ylityspaikalle, jolloin ohitsemme lipui kaksi valtavaa konttialusta – toinen tosin tyhjillään. Yhden lukon täyttäminen tai tyhjääminen kestää kuulemma vain kahdeksan minuuttia. Pitkähkön odotuksen aikana ostimme maanmainiota banaanikakkua myyjältä. Vihreää valoa saimme odotella pitkään, sillä toiseen suuntaan oli runsaasti liikennettä. Lisäksi letkan toiseksi viimeinen auto oli bussi, joka sanoi sopimuksen irti juuri kriittisesti. Paikalle kertyi pieni torikokous, mutta onneksi läheltä löytyi rekka, joka yritti hinata sen pois olemasta tulppana. Liina katkesi heti, mutta vaijerilla systeemi onnistui, ja pieni määrä autoja ehti vielä pikaisesti toiselle puolelle ennen uusien laivojen saapumista. Toisella puolella opas plokkasi vielä pikkujalohaukan, joka päivysti tolpan nokassa. Loppumatka Sierra Lloronaan kului jutellessa niitä näitä ja pysähtymällä vielä huoltsikalle, jossa hintataso oli kolmasosan Suomen hinnoista. Majapaikkaan pääsimme klo 17.00 hyvän lintupäivän päätteeksi. Vuorossa oli pulahdus uima-altaaseen, pakkaamista, kolmen kuningaskondorin ihailua ja niin edelleen. Kello seitsemän iltahuudon jälkeen illallistimme ja maksoimme laskuja ennakkoon. Pihassa oli myös taskarin valossa jossain kohtaa kaksi kauluskehrääjää, joita oli tien varrella aamuhämyssä peräti kuusi. Yritimme vielä pökkelökehrääjää iltasella, mutta tuulta oli liikaa, joten painuin kympiltä pehkuihin.

SANTTU AHLMAN

Bussin hinaamisesta aiheutunut torikokous.

KAI RANTALA

SAKARI PUTTONEN

Taiturimarjukkakoiras.

Tarhatangara.

CERRO AZUL JA TORTI LA 25.1. Heräsin puolilta öin ja pakki oli sekaisin. Kävin puolen tunnin sisällä neljästi pöntöllä ja otin sitten kaksi imodiumia, etteivät yöunet mene kokonaan. Nukuin katkonaisesti kuuteen saakka, jolloin oli herätys. Kamojen pakkailun jälkeen klo 6.30 oli aamupala – vedin täyden setin, mutta vatsa ei asettunut, joten otin vielä yhden imodiumin, jotta ajo ei ole paniikkia. Yöllä tuli vettä ja aamuyöllä välillä rajustikin, mutta onneksi se loppui aamulla. Lähdimme klo 7.00 jälkeen täyteen ammutulla autolla kohti Cerro Azulia. Romppeet olivat ensimmäistä kertaa yhdessä pirssissä koko populan kanssa yhtä aikaa. Heti aluksi kuulimme punakorva-arattien ääntä. Siirtymä oli varsin hidas, sillä jouduimme palaamaan Panama Cityyn ja sieltä sitten nousemaan vuorelle. Stoppasimme wc-tauolle erääseen ostoskeskukseen, mutta vessat olivat kiinni, koska kaupungissa uusittiin juuri joitain vesilinjoihin liittyviä venttiilejä. Nousu noin tuhatmetriselle vuorelle kesti vajaan tunnin, jolloin maisema vaihtui selvästi karummaksi, mutta puustoa oli silti hyvin runsaasti. Tien laiteilla ja rinteissä oli paljon pitkäneulaisia mäntyjä. Ilma oli selvästi viileämpää ja välillä jopa hitusen kylmähkön Cerro Azulin rakennuksia. AIRI HONKONEN

SAKARI PUTTONEN

KAI RANTALA

SAKARI PUTTONEN

Ruokinnalla oli vähintään sata mesikolibria.

SANTTU AHLMAN

Uudenkarhea pirssi.

Piispatangara (yllä) ja isomesitangara.

tuntuista. Tottumiskysymys lähinnä. Kyseessä on Chagresin kansallispuiston osa, mutta se oli vielä jonkin aikaa sitten yksityisessä omistuksessa, minkä vuoksi alueella oli edelleen tontteja kaupan. Varakkaat panamalaiset ostavat taloja ja huviloita kakkosasunnoksi viileyden vuoksi. Ylhäällä kurvasimme oitis Guidon kavereiden luokse, jotka olivat ilmeisesti eläkkeellä olevia brittejä. Menimme takapihalle, jossa oli toistakymmentä feederiä aivan piukassa kolibreja. Mesikolibreja ihan sikana, samoin isomesi- ja turkoositangaroita, ruskopäätangaroita ja muuta mukavaa. Tolkuton vilske siis muutaman aarin alueella nokkiemme edessä. Kerrassaan mahtavaa. Noin tunnin kyttäily tarjosi muun muassa vihererakkokolibrin, Laurin kuvaaman helmisolmiokolibrin, endeemisen sinilakkikolibrin, purppuratangaran ja tuhkasirkkusen. Paikalla käy tutkimusten mukaan peräti jopa tuhat yksilöä ja 18 lajia päivässä. Käsittämätöntä! Kiitimme vieraanvaraisuudesta ja poistuimme ravintolaan.

MARIA YLI-RENKO

Panamanlörppöturpiaaleja kyttäämässä.

Raflan pihasta pamahti heti tiskiin tavallisempien pikkulintujen lisäksi kultasiipikerttuli ja pikkutikli. Liikennettä oli hyvin. Aurinko porotti, eikä ollut kovin viileää enää. Odottelu oli suhteellisen pitkä ja jengi jo selvästi nuupahtanutta. Sapuska oli kuitenkin hyvää. Ehdimme ajaa pienen hetken, kun Maria hoksasi kiikarien unohtuneen ravintolaan, joten poikkesimme vielä hakemaan ne. Seuraavat noin 1,5 tuntia ajoimme pieniä teitä ylös ja alas, ja pian löysimme ekan sekaparven, jossa oli noin 20 panamanlörppöturpiaalia. Kyttäyksen tuloksena haviksia paukkui muun muassa täpläkipuajasta, korpirastaasta, kiipijäkerttulista, panamanpallotanssijasta ja niin edelleen. Seuraava pysäys tuotti puolestaan kolme säihkymesitangaraa. Lisäksi Rami löysi hylätyn talon takaa ruskoperämarjukan, joka oli vihdoin hyvin hollilla pariskunnan voimin. Samalla paikalla oli useita ruskopäätangaroita. Kello oli jo 15.00, joten lähdimme laskeutumaan. Meikäläinen torkkui pitkään ja taisin nukahtaakin. Matka kohti itää Tortiin kesti klo 18.30 asti. Matkalla näimme paljon petoja, mutta lähinnä peruslajistoa. Yhdellä stopilla näimme ensimmäisen amerikanpitkäjalan. Tien yli lensi tavaraa kivasti, muun muassa isoani ja kaulusturpiaali. Bayanojärven nurkilla stoppasimme sillalle havaiten esimerkiksi eteläamerikanharmaahaikaran, komian lampinapsun, isotiikerihaikaran, äännelleen kaluunakäen, kyyryhaikaran ja sen sellaista. Hotlalle saavuimme puoli seiskan jälkeen. Paikka oli yllättävän hieno, vaikka olimme tavallansa keskellä ei mitään. Lisäksi Tortin seudulle oli kuulemma vedetty sähköt vasta jokunen vuosi aiemmin, mikä tuntui uskomattomalle. Varauksesta uupui meitsin huone, mutta menin sitten Kain ja Laten huoneeseen – onneksi oli yksi sänky ylimäärää. Iltahuudon vedimme klo 19.15, ja myöhästyimme hitusen illalliselta, joka alkoi puoli kasilta. Nukkumaan menimme klo 22.00.

SAKARI PUTTONEN

Leveänokkamomotti.

SAKARI PUTTONEN

Pikkutrogoni.

Viirupääkipuaja.

KAI RANTALA

TORTI SU 26.1. Heräsin hyvin sikeiden yöunien ja rauhoittuneen vatsan kera kello 6.00, sillä vartin yli piti olla aamiainen. Guido oli kuitenkin unohtanut ilmoittaa tarkan ajan hotlalle, joten saimme sapuskat puoli tuntia myöhässä. Säätämisten päätteeksi pääsimme jatkamaan vasta reilusti seiskan jälkeen. Ajoimme suoriltaan San Francisco Reserveen, jossa oli ilmeisesti joku jenkki, joka on kaiketi lähetyssaarnaaja ja patotyöntekijä. Kyseessä on viljelysalueiden liepeillä oleva mesta, jossa tavataan hyvin avoimien ja puoliavoimien paikkojen lajistoa. Me näimme jo matkalla sinimaakyyhkyjä, ruohoturpiaalin ja juoksukyyhkyjä. Myös kaluunakäki ja olkainpalokärki olivat tyrkyllä matkalla. Laitoimme pirssin parkkiin, ja jo rupesi lajistoa satamaan. Kävelimme hitaasti reilut pari tuntia ja plokkasimme ison joukon helmiä, kuten esimerkiksi lisää valkokruunuseppiä, oranssipääturpiaalin, valkosilmätangaroita, kanelilepinkäistyrannin, leveänokkamomotin ja sen sellaista. Myös 43 etelänsirkkahaukan muuttoparvi oli naseva havis, samoin kaksi valkohaukkaa.

SAKARI PUTTONEN

Raitalaiskuri.

SAKARI PUTTONEN

Ruuhinokka.

Punaviheltäjäsorsia.

Fiilis oli erityisen hieno, koska vatsaongelmat olivat jääneet taakse, joten sain keskittyä jälleen oleelliseen – eli lintuihin. Helmihetki oli pienen lampareen äärellä ollut ruuhinokka, joka oli ainoa tavoitelajini koko reissulta. Se oli vieläpä pesänrakennuspuuhissa. Ou jea! Myös sinikorvakerttuli hengaili paikalla. Loppuvaiheessa alkoi vielä mahdoton lajipauke, kun taivaalla huuteli kaksi naurukarakaraa ja niiden lähellä viiletti valkotöyhtökotka. 50 metrin sisällä tuli vielä kolme uutta lajia, kun muun muassa keltaperätangara ja raitapuumuura pamahti näkyviin. Ehdimme vielä nähdä lyijytyrannin ennen poistumista paikalta. Lopettelimme noin klo 11.15, jolloin olin saanut leppoisasti tasan 20 elistä. Suuntasimme hotlaan lounaalle ja ehdimme pulahtaa altaaseen. Lounaan jälkeen läksimme hiljalleen pois romppeinemme. Seuraavaksi ajoimme eräälle laitumelle, josta sain jalkoihini jotain kirppuja. Atrapointi tuotti kuitenkin komean raitalaiskurin ja pieni kävely vielä viirupääkipuajan ja Pacific Antwrenin. Jatkoimme piakkoin matkaa uudelle paikalle erään sillan pieleen. Tieltä käsin saimme aivan loistavan setin jo varsin paahtavassa auringossa, sillä tien korkeuden takia näimme normaalia paremmin latvustoon. Metsä vaikutti todella hiljaiselle, mutta sitten tulikin framille endeeminen punasiipimuura, naamiotiaiskerttuli, mustapuumuurapariskunta ja helmenä oliivinappari, joka oli Guidolle elis. Uskomaton tsäkä – tyypillä oli jo jotain 750 lajia Panamasta, ja vuonna 2013 napsahti vain yksi uusi laji. Ja nyt tuli sitten meidän retkellä uutta putkeen. Tienposkistakin paukkui koko ajan uutta lajistoa. SANTTU AHLMAN

LAURI TAMMINEN

Sinimaakyyhky.

Loppuajon aikana teimme markettistopin ja painelimme Panama Cityn läheiselle kosteikolle, jossa oli paljon haikaroita, joukko rämekurppeloita, keltajalka- ja amerikanvikloja, amerikansirri, pitkäjalkoja, sinisiipitaveja, muuttohaukka ja ruskoluhtahaukka. Tuottelias paussi. Kosteikolta paahdoimme ruuhkaisen Panama Cityn kautta Gamboaan, jossa olimme noin klo 19.00. Puolen tunnin päästä oli illallinen sekä iltahuudot samaan syssyyn. Lajimäärä oli jo noin 260, joten pudotuspelit alkoivat – Riitta tippui 240 lajilla ja Esa oli kiinnityksessä. Esa kaipaili vielä iltasella mystisesti lähiseudulle kukkakauppaa ja paikkaa mistä saisi lihapiirakkaa. Maate painuimme tuttuun tyyliin kympiltä.

ALAKUVA: KAI RANTALA

Helttajassana. SAKARI PUTTONEN

SAKARI PUTTONEN

Tortissa oli paljon hevosia kulkuneuvoina.

Kesylaiskuri.

PIPELINE ROAD MA 27.1.

LAURI TAMMINEN

Isonokkamuura.

LAURI TAMMINEN

Tällä kertaa Kaitsulla oli hieman pakki sekaisin, mutta meikäläinen pisti sikeitä yöunia kehiin. Muutaman päivän sisällä oli muillakin hieman vatsaoireita, mutta ei onneksi mitään vakavaa. Heräsimme ylös kello 5.45 ja talsimme aamiaiselle vartin päästä. Tarjolla oli perushyvää settiä – jopa kahden nakkilaadun erikoiskastiketta. Lähdimme ennen seitsemää liikenteeseen, ensin jollekin räjähdevaraston porteille ja tien poskeen Ammo Dump Pondsille. Pysähdys toi heti lajilistalle isoviirusirkun. Hollilla oli myös harmaaraitahaukka sekä kaksi punaotsa-amatsonia vihdoin hyvin tyrkyllä puun latvassa ja nippu peruskauraa. Toinen stoppi olikin sitten pykälää kovempi, sillä reilun tunnin hortoilun aikana näkökenttään ja tärykalvoille nasahti muun muassa pari raitapuumuuraa, kaksi harmaakulmamuuraa, keltarintavireo ja sitä rataa. Stopin jälkeen jatkoimme Pipeline Roadin alkuun, josta Riitta ja Sakke suuntasivat luontokeskukseen fotailemaan. Kohdallemme tärähti jo alussa antswarm, josta nappasimme harmaakorvamuuran ja siniposkimuuran. Metsä vaikutti muuten todella hiljaiselta, mutta lajistoa tarttui kuitenkin hiljalleen lisää. Itse Pipeline on tehty aikoinaan jenkkien toimesta Pearl Harborin jälkeen – pelkäsivät, että japsit tuhoavat kanavan, joten öljyn kuljettamiseen piti olla vaihtoehto. Putkea ei kuitenkaan koskaan käytetty, mutta putkea varten tehty tielinja onkin sitten ollut lintuharrastajien korvaamattomassa käytössä. Loppukävely linjastoa pitkin olikin edelleen hemaisevaa.

SAKARI PUTTONEN

Palasimme lounaalle puoliltapäivin. Sen jälkeen vedimme ensimmäistä kertaa siestaa koko reissun aikana parisen tuntia. Minä, Kaitsu ja Late taidettiin nukahtaa aika pian, mutta heräsimme soppelisti viittä vaille kolme, joten ehdimme nippa nappa laittaa romut kasaan ja lähteä jälleen liikenteeseen. Ajoimme Gamboan eläintarhaan, jonne naisväki jäi vierailemaan. Me muut jatkoimme Ammo Summit Pondsille. Kävelimme lampareen toiselle puolelle, Matkan ainoa ruskotiikerihaikara. mutta yleisilme oli erittäin hiljainen. Aluksi näimme nuoren ruuhinokan ja tovin kuluttua myös vanhan yksilön hyvin hollilla sekä vielä kolmannen äännelleen linnun. Lajilistamme täydentyi vesirajassa hilluneella kolokerttulilla ja täplärastaalla. Molemmat olivat varsin arkoja. Palasimme autolle, jolloin Guido plokkasi pian vastarannalta komean kalottihaikaran – jeah! Hetken kuluttua Late hoksasi ruskotiikerihaikaran, joka lensi läheisen puun rungolle. Jatkoimme metsän siimekseen, joka oli erilaista ruohoisuuden ja avoimuuden vuoksi kuin aiemmat mestat. Tilanne vaikutti hetken hiljaiselta, mutta sitten alkoi rutista kamaa tasaiseen tahtiin. Ensin näimme pikilepinkäistyrannikoiraan ja pienen hetken kuluttua atrapilla saimme houkuteltua kolme sysimuuraa tyrkylle. Flycatchereita ja warblereita sekä muuta tavaraa oli käytännössä koko ajan jossain, joten etenemistahti oli hiljaista. Osa äänistä alkoi jo onneksi olla takaraivossa, kuten oliivikoukkunapsija, mistelinapsija ja niin edelleen. Seuraavat pari tuntia kuluivat hissukseen kävellen ja välillä uusia lajeja ihmetellessä. Mukavia haviksia olivat lepinkäismuura, ruskokipuaja, pikkunapsu, sininiskavireo ja punanokkasirkku. Erään lammen rannalla kuulimme lymyrääkän ja virtakerttulin. Osa porukastamme lähti jo takaisin, mutta minä, Esa, Late ja toinen opas, Luis, yritimme vielä pikkuviherkalastajaa kauempaa, mutta eipä mokoma tärpännyt.

ANITTA MÄKINEN

Gamboan eläintarhassa.

SANTTU AHLMAN

Rami oli sillä välin nähnyt autopaikalla harmaatyrannin, mikä oli kuulemma tosi hyvä havis ja kymmenes reissupojo iltapäivän retkelle. Ajoimme hakemaan naisväen noin klo 17.45. Heidän visiittinsä oli ilmeisen hauska; olivat vielä menneet jäätelökiskan kautta. Majapaikassa missasimme sinipäämomotin jälleen ihan hitusen, kun se kävi vetämässä banskua pihassa. Kuulimme kuitenkin isotinamin ääntelyä. Klo 18.45 oli luvassa iltahuuto, jolloin selvisi, että Sakari oli tippunut arvauskisas- Punasilmälehtisammakko. ta pois ja Airi oli kiinnityksessä. Illallinen oli jälleen hyvä setti paikallista pöperöä. Guido tuli pian kaupunkivisiitiltä ja kertoili, että voisimme lähteä kahdeksalta tunnin pimeäretkelle. En voinut vastustaa kiusausta, joten pakkohan sitä oli lähteä. Mukaan hyppäsi Late, Kai, Esa, Hanna ja Maria. Hortoilimme aluksi melko lähellä eräälle pihalle, jossa oli punasilmälehtisammakkoja komeasti hollilla. Lisäksi näimme jonkin kellertävän konnan ja Laurin plokkaamaan kärmeksen. Jatkoimme vielä Pipelinen suuntaan yrittämään mahdollisesti tien yli mönkiviä vesisikoja, mutta meitä ei onnistanut. Kuuntelimme pöllöjä muutamilla paikoilla, mikä tuotti tulosta, sillä kuulimme töyhtöpöllön ääntä suhteellisen läheltä. Nisäkäspuolelta Kaitsu löysi puusta hienon kinkajun. Meno oli todella eksoottista ja mahtavaa, vaikka väsymystaso oli kaikilla korkea. Retkeilyä olisi voinut jatkaa tuntitolkulla, ellei aamulla olisi ollut luvassa aikaista herätystä. Palasimme majapaikkaan vasta kymmeneltä, joten pääsimme koisimaan yhdeltätoista. Nauroimme retken aikana, kun Esa lanseerasi meikäläisen lintumatkoille uuden sloganin, joka kuului näin ”Santours – ei niitä perkeleitä näe!”. Tämä viittasi siis siihen, että lintuja kyllä piisasi, mutta niiden löytäminen lehvästöstä oli kinkkistä. Santours oli puolestaan Guidon keksimä nimiehdotelma edellispäivältä.

Toverimme sammakko eri vinkkelistä. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Kaikesta päätellen viidakossa on mukavaa.

KAI RANTALA

GAMBOASTA RANNIKOLLE TI 28.1. Nousimme puoli kuudelta selvästi aiempaa väsyneempinä edellisillan riekkumisen vuoksi. Aamiainen oli vartin kuluttua, ja pääsimme matkaan kello 6.30, jolloin Hanna ja Maria vetelivät vielä rennosti sikeitä. Lähtiessä kuulimme sinipäämomotin ääntä pihan takaa. Päivän ensimmäinen pysäkki oli jossain näköalahissimestalla täydellisessä kelissä – vähän vilposta, täysin tyyni ja aurinko nousemassa hieman sumuisessa maisemassa. Lintuelämää oli jonkin verran – yhdeksän siniarattia, pari täpläarakaria, pikilepinkäistyranni ja rubiinitanssija. Lajisto alkoi olla jo tuttua. Mukavia olivat myös olkainpalokärki ja pari suomutöyhtötikkaa. Meidän mukana oli Guidon lisäksi Luis, joka ajoi auton mäen alapuolelle, johon käpyttelimme perässä nähden muun muassa kastanjakultapyrstöjä ja iguaaneja. Kuulimme myös kastanjaselkämuuran ääntä. Kävelimme Gamboan ravintolan lähelle rantaan, jossa oli puussa muun muassa kolokerttuli ja paljon muuta tavaraa. Väijyt ja livertäjätyrannit olivat pesäpuuhissa lymyrääkän äännellessä rannassa. Uutuutena havaitsimme kaksi keltapyrstöturpiaalikoirasta.

SAKARI PUTTONEN

Kolokerttuli.

SAKARI PUTTONEN

AIRI HONKONEN

Lyijytrogoni.

Rami suunnitteli uranvaihdosta.

Rannasta jatkoimme pirssillä Canopy Towerin lähelle Plantation Roadille, jota lähdimme talsimaan hiljaa. Paikalla oli hyvin hiljaisen oloista, mutta löysimme kuitenkin jotain, muun muassa muuraparvesta ruutukurkku- ja viuhkapyrstömuuria sekä taivaalta siro-, viheltäjä- ja luhtahiirihaukan. Trogonisaldo täydentyi viheltäjä- ja mustakurkkutrogonilla, eli saimme kaikki viisi lajia plakkariin aamulla. Ekassa risteyksessä kuulimme banaaninärhen ääntä ja näimme Ramin plokkaaman sinipäämomotin vihdoin kunnolla. Paluukävelyn aikana saimme vihdoin pahimmasta päästä olevan puutteen paikattua, kun viisi savumuuraa reagoi atrappiin. Palasimme majapaikkaan jo kello 10.30, jolloin Guido jäi pois kyydistä. Me muut jatkoimme vielä tunnin retkelle Luisin kanssa läheisten porttien luokse. Yritimme jälleen pikkuviherkalastajaa jo paahteisessa kelissä, mutta ei tärpännyt vieläkään. Näimme kuitenkin harmaaraitahaukan ja raitapuumuuran sekä joukon perustirppoja, kuten isomesitangaroita ja rusorintakerttuleita. Kahdeltatoista tempaisimme lounaan kitusiimme kuorrutemunkkien kera. Tankkauksen jälkeen jatkoimme suoriltaan Panama Cityyn täyden tamineistomäärän kera. Saavuimme kahdelta meren äärelle laskuvesirannoille, jossa oli todella paljon elämää. Satojen kahlureiden joukkoon lukeutui preeriavikloja, 12 ruostekuiria, pikkukuoveja, pitkäjalkoja ja kuusi tundrasirriä sekä nokisiipilokkeja ja kaksi amerikansaksinokkaa. Massat tuli seulottua tarkkaan. Lintutournee päättymässä. HANNA TUOMINEN

KAI RANTALA

Beware!

SAKARI PUTTONEN

Lumihaikara.

Pikkukuovi.

Teimme vielä yhden stopin lähempänä kaupunkia, jolloin näimme enemmän tavaraa, muun muassa 20 valkoiibistä, kruunuyöhaikaran, 400 riuttatiiraa, kuningastiiroja ja helmenä kaunotiiran. Näimme myös tuhkaselkälokin ja harmaalokin. Monta mahdollista lajia jäi kuitenkin uupumaan, vaikka näimme myös paksunokkatyllin. Hyvästelimme Guidon ja kiitimme hienosta lintutourneesta tippien kera. Luis vei meidät sen jälkeen majapaikkaan. Todella leppoisa kaveri hänkin. Tyyppi tiesi Suomen koulutustason olevan maailman ykkönen. Matkalla koimme jälleen hullua liikennettä välillä, mutta Luis hoiti homman rutiinilla. Perille The Balboa Inniin pääsimme klo 16.00. Saimme samat huoneet ja otimme loppuillan lunkisti. Käytännössä rupattelin ja huilailin Kaitsun ja Laten kanssa pari tuntia. Kuudelta kävimme vielä lähikaupassa ja vedimme viereisellä grillillä kanaa. Sillä välin Rami oli löytänyt itselleen hamutun panamahatun. Iltahuudon heitimme kehiin seitsemältä, jolloin Esa oli jälleen hitusen skeptinen päivän lukemiin – olisi kuulemma pitänyt ottaa yksi nolla pois kaikkien lajien lukemista. Kahdeksalta lopettelimme iltapuhteet ja kympiltä painuimme pehkuihin. Pitkästä aikaa saisimme pitkät unet, koska aamupala olisi vasta klo 7.00.

KAI RANTALA

Rannat olivat järkyttävän roskamäärän peitossa.

LAURI TAMMINEN

Ruskopelikaaneja.

Keisarifregattilintu.

KARIBIANMERELLÄ KE 29.1.

HANNA TUOMINEN

Nousimme ylös kello 6.45, sillä aamiainen oli seiskalta. Meidät piti noutaa majapaikasta klo 7.30, mutta kyyti oli myöhässä ruuhkien takia about 20 minsaa. Olimme buukanneet päivän mittaisen valasretken merelle Anne Gordonin firmalta. Hän ei kuitenkaan hakenut meitä vaan nuori tyttö, joka tutki parhaillaan ryhävalaspopulaatioita alueella. Meidänkin siirtymän aikana oli mahdoton ruuhka. Pieni kaaos oli edelleen yllänsä satamassa, sillä emme saaneet juuri mitään järkeviä ohjeita, mutta pian olimme jo laiturilla ja jouduimme odottelemaan venettä. Tyyppi keräsi retkifyffet, mutta sekin oli lievää sekoilua, eivätkä summat natsanneet hetkeen. Rannalla lensi toistakymmentä kuningastiiraa ja puolensataa riuttatiiraa. Vene olikin aika pieni, ja mukaamme tuli pariskunta, vaikka paatin piti olla meille privaatti. Irtauduimme laiturilta ja nimiesittelyjen ohessa selvisi, että tyypit olivat väärässä veneessä. Great – takas laiturille ja porukka pois. Olimme jo noin tunnin myöhässä aikataulusta. Joutava säätö hieman kiristi hermoja. Plussana oli kuitenkin se, että kylmäboksiin lastattiin iso paketti drinksuja, jotka Anne Gordonin mies oli tuonut Balboaan. Matkaa määränpäähän oli noin 1,5 tuntia. Piakkoin plokkasin noin 15 yksilön täplädelfiiniparven, jonka yksilöt näkyivät oikein hyvin; joukossa oli myös nuorukaisia. Muuten merellä oli todella hiljaista – uutena kaksi räyskää ja kymmeniä mustatiiroja. Saavuimme pitkän ”silmämunakuivurisiirtymän” jälkeen vihdoin ensimmäisille Pearl Archipelagon saarille, joissa asustaa tuhansia merilintuja – eniten ruskopelikaaneja ja fregattilintuja, joista osalla oli punainen kurkkupussi pinkeänä. Kyseessä oli ilmeisesti Tyynenmeren toiseksi suurin kolonia.

SANTTU AHLMAN

Pelikaanit, suulat ja fregattilinnut kalastajapaatin apajilla.

Tiuku repi puolta yhtätoista, kun linnut olivat hienosti kuvaushollilla. Näimme myös oliivimerimetsoja, nokisiipilokkeja, ruskotiiroja ja kymmenkunta sinijalkasuulaa meikäläiselle päivän ainoana eliksenä. Kiertelimme lähisaaria klo 12.00 asti, kunnes ajoimme pääsaaren rantaan. Siellä viiletimme toisella paatilla rantaan ja taas oli luvassa säätämissekoilua – rafla jossain, vessa jossain, jotain jossain... Opas oli ihan kuutamolla. Snorkkeleita ei ollutkaan mukana, kuten piti, joten porukka vuokrasi viisi masiinaa 40 dollarin yhteishintaan. Menimme vuokrauksen jälkeen raflaan, josta saimme oikein hyvät setit mainion ja nopean palvelun kera; muun muassa nopein laskutus ever. Jälkkäriksi saimme maanmainiot jäätelöannokset. Ruoan aikana selvisi, että paatissa olikin viisi snorkkelisettiä, joten opas kävi säätämässä vuokraamossa ja sai hillot takaisin. Sitten painelimme takaisin paattiin pikkupaatilla. Lähdimme hiljalleen ajelemaan pois, jolloin Anne Gordon seilasi katamaraanilla vastaan. Hän sanoi, että näki pullokuonodelfiinejä siellä mihin olimme matkalla. Eipä muuta kuin eteenpäin. Näimme pian hienosti 310 ruskopelikaanin parven, joka saalisteli lokkien, parin kuningastiiran ja jokusen ruskosuulan kera. Touhua oli hieno seurata.

SANTTU AHLMAN

Pääsaaren rantanäkymää.

RAIMO SALO

LAURI TAMMINEN

Ruskopelikaaneja oli vähän kaikkialla.

Ruskosuulia pesimäkalliolla.

SAKARI PUTTONEN

Ruskopelikaaneja näimme kaikista vinkkeleistä.

Late matkalla tuntemattomaan.

RAIMO SALO

Kello huiteli menemään kovaa tahtia, joten jatkoimme snorklauspaikalle, jossa minä, Late, Kai, Maria ja Hanna lähdimme snorklaamaan. Vedin heti kärkeen pommilla mereen ja masiinat päähän. Vesi osoittautui todella sameaksi. Sanoin heti, että kaloja ei tule löytymään. Samalla muu porukka kävi uimassa ja loput hengaili paatissa. Löysimme pian riutan, mutta se oli vain kallion näköistä ja kuollutta, joten kaloja oli todella vähän, mutta kuitenkin vajaa kymmenen lajia; yksi pallokala ja ilmeisesti papukaijakala. Matalalla riutalla oli näkyvyyttä hyvin, mutta virtaukset olivat melko voimakkaita ja vesi kylmää. Paikka oli kieltämättä pettymys, mutta eipä kohdetta toisaalta suositellakaan snorklaukseen.

SANTTU AHLMAN

Seurueemme palaamassa satamaan.

Session jälkeen vene ei lähtenyt käyntiin, joten venailimme jonkin aikaa snacksien ja juomien kera, kun kuski korjaili vehkeitään. Onneksi masiina pärähti lopulta käyntiin – näytti jo hitusen huonolle. Ajoimme täyttää häkää Panama Cityyn, mutta matka tuntui pitkälle. Lisäksi vastatuuli kuivasi silmämunia reilusti. Pärstä paloi monella ja välillä oli aikamoista röykkyytystä – katoksen tanko irtosi, keulaläppä aukesi ja sen sellaista. Paikoin melko lähellä cityä oli lähes pläkä auringon ollessa pilvessä, mutta lähempänä mannerta oli kovempaa aallokkoa. Veneestä käsin näimme kerrassaan upean maiseman Panama Citystä. Rannassa vene nypättiin maihin traktorilla. Hollilla oli valtavia jahteja, joissa osassa oli ”space-ohjaamoja”. Varmasti hitusen hintaa mokomilla. Pääsimme pian takaisin majapaikkaan, jossa Anne Gordon oli Mieken luona visiitillä. En ollut kovin sosiaalisella tuulella, sillä käytännön tasolla koko retken järjestelyt olivat ala-arvoisia ja hintaa oli kuitenkin peräti 150 dollaria per lärvi. Iltasella talsin Esan, Laurin ja Kain kanssa vielä uuteen markettiin sekä lähiraflaan, jossa vedimme muun muassa wrappeja ja vartaita. Puoli kasilta pidimme iltahuudon hieman vajaalla miehityksellä nopeasti, koska lajeja oli vähän. Kympiltä painuimme unten maille.

SANTTU AHLMAN

Maaginen Panama City.

SANTTU AHLMAN

Pakolliset pelisessiot ostarissa.

ALBROOK MALL TO 30.1. Herätys oli seitsemältä, tosin jäin torkkumaan, sillä menin aamiaiselle vasta puoli kasilta. Lähes kaikki muut olivat jo käyneet sapuskoimassa aiemmin. Päätin edellisiltana, etten lähdekään inkkariretkelle – soudin ja huopasin meikäläiselle hyvin epätavalliseen tyyliin reippaasti retken suhteen. Muu porukka lähti klo 8.00 Emberan kylään kokopäivän retkelle. Itse otin rennosti Laten ja Kain kanssa, ja noin klo 9.00 lähdimme Väli-Amerikan suurimpaan ostoskeskukseen, Albrook Malliin, johon matkasimme viisi taalaa maksaneen taksin kyydillä. Olimme perillä jo kello 9.20, mutta koko hässäkkä aukesi vasta kympiltä – emme muistaneet kysellä mitään aikatauluja sen kummemmin. Kävimme odotellessa jättikokoisessa Super 99 -marketissa ostamassa monenlaista tuliaista, kuten kahveeta, teetä ja Jalmarille tölkkijuomia. Tasan kymmeneltä sukelsimme inekseen ihmettelemään kilometritolkulla jatkuvaa putiikkien kirjoa. Ostoskeskuksessa on vaatimattomasti 350 eri liikettä, mukaan lukien varmaan kaikki mahdolliset merkkiliikkeet mitä ikinä onkaan olemassa, jotain neljä Subwayta, useita mäkkäreitä ja KFC-safkaloita. Uskomaton pytinki. Jantterit kulutushysterian vallassa (ainakin melkein). SANTTU AHLMAN

SAKARI PUTTONEN

Harrastimme useita tunteja hortoilua ja ihmettelyä. Aluksi oli aika rauhallista ja tyrkyllä niin paljon liikkeitä, että isossa osassa ei ollut yhtään asiakasta. Aamupäivällä oli mukava käyskennellä, ja löysimme jopa Kaitsun jahtaamaan army-kaupan, josta herra löysi housut ja paidan, samoin Late ja minäkin paidan. Olimme varmaan lähes tunnin Tactical Army -liikkeessä, jossa oli kaikenmoista USA:n armeijakamaa pistoolikoteloista lähtien. Armeijaliikkeen jälkeen poikkesimme Burger Kingissä einestämässä. Tilaaminen olikin lystiä, kun myyjillä ei ollut käytännössä mitään sanastoa hanskassa englanniksi. Kävimme myös pelimaailmassa, mutta emme sitten kuitenkaan ostaneet mitään lippuja sun muita sinne, vaikka tyrkyllä oli Segaa, Namcoa ja Konamia: rätkintää, ralleja ja kaikkea, mutta laitteita oli paljon pimeinä. Iltapäiväkahdelta pamautimme taksilla takaisin majapaikkaan, jolloin hinta oli noussut dollarilla. The Balboa Innissä harrastimme lötköilyä ja rupattelua. Late läksi neljän nurkilla punttitreenille ja me jatkoimme joutenoloa. Viiden jälkeen teimme markettivisiitin ja poikkesimme matkamuistomyymälässä, mutta en löytänyt tuliaisia Caralle ja Tonille. Kai nappasi kuitenkin paidan mukaansa. Edelliset 1,5 viikkoa olivat olleet sen verran hc-rytkytystä, että veto oli selvästi pois miehiltä, ainakin meikäläiseltä. Illemmalla pakkailin romppeita valmiiksi. Majapaikassa oli mahdollista, että huoneeseen voi jättää käytettyjä vaatteita, jotka sitten pestään ja työntekijät vievät ne niille, jotka niitä tarvitsevat. Jätin siis kaiken tarpeettoman pois. Emberan inkkariporukka palaili jo hieman suunniteltua aiemmin takaisin hotlalle. Lähes kaikki lähtivät Esan johdattamana Casa Blancaan illallistamaan takseilla. Itse päivän reissu oli kuulemma onnistunut sikäli, että Anne Gordon oli mukava ja kertoi oman tarinansa miten hänestä tuli osa Embera-intiaaneja – teki jotain dokkarielokuvaa, tapasi miehensä heimosta ja sitä rataa. Heimoon kuului 24 perhettä, joihin lukeutui 120 tyyppiä. Varjopuolena oli jenkkituristien paljous jossain kohtaa, joten kovin originellista kohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Iltahuuto oli luvassa klo 19.30, jolloin koko porukka oli jälleen kasassa. Lajistoa kertyi vähän, mutta kolme amerikankäärmekaulaa nasahti uudeksi reissupinnaksi. Kasassa oli 322 lajia. Timon veikkaus oli 325, joten voitto oli käytännössä varma, koska Kaitsun seuraava veikkaus oli 350 laji. Huuteluiden jälkeen Rami lausui jälleen hienon runon viimeisen iltahuudon kunniaksi. Iltasella pakkailimme vielä romppeita ja minä skriivailin. Embera-intiaanien kylä.

Inkkari-pinkkari. SAKARI PUTTONEN

LAURI TAMMINEN

Yksi päivän kolmesta piispatangarasta.

FAREWELL PANAMA PE 31.1. JA LA 1.2.

SAKARI PUTTONEN

Kruunuyöhaikara.

Hotellin takapihalla oli joka aamu tarharastaita.

SAKARI PUTTONEN

Aamiaissession tuoksinnassa päätimme tehdä vielä pienen retken merelle kahlaajien toivossa. Niinpä minä, Kai, Late, Sakari ja Esko lähdimme muutaman tunnin redulle parin taksin kera. Painelimme meren rannalle melko lähelle jo käytyjä paikkoja. Emme kuitenkaan sopineet taksien kanssa mitään aikataulua, joten jäimme pyörimään paikalle. Harmillisesti lintutilanne ei ollut kuitenkaan kovin hyvä vuorovedestä johtuen. Saimme toki kahlureita päivälle satapäin, mutta kunnon mässäilyt jäivät väliin. Mukavimpia olivat 200 preeriavikloa, 20 amerikansipiä, 15 eteläamerikanhyyppää ja kymmenen amerikanvikloa sekä ventin verran kruunuyöhaikaroita. Talsimme myös kotvan erästä puiston reunavyöhykettä hieman hortoilumeiningeissä, mutta se tuotti mahtavasti tulosta, kun näimme uutena lajina kaksi mustalakkitityraa ja neljä tarhaturpiaalia. Myös mangrovepeukaloinen ja kuusi pyrstösirkkua olivat nasevia haviksia. Palasimme The Balboa Inniin hyvissä ajoin, jotta ehdimme vielä lähiravintolaan vetämään sapuskaa. Sillä välin muu porukka oli viettänyt aikaa kuka mitenkin. Saimme pitää pari huonetta tavallista myöhempään, joten osa porukasta notkui niissä tavarapaljouden kera odotellen lähtöä, joka koitti kolmen nurkilla. Lentokentällä muodollisuuksien jälkeen pääsimme lähtemään taivaalle seitsemän hujakoilla. Suomeen saavuimme seuraavan vuorokauden puolella klo 17.20

RAIMO SALO

Lentokenttäkyytiä odottelemassa.

Lievästi koristeltu bussi.

Sisälmyksien koristeluja.

LOPUKSI Panama osoittautui kerrassaan loistavaksi lintumaaksi. Lisäksi tyrkyllä on paljon muutakin nähtävää, joten pakko on suositella. Reissun lintuarvauskilpailun voiton vei täysin suvereenisti Timo Mäkinen, joka arvasi täysin oikean lajimäärän – huikeaa! Suuri kiitos kaikille kanssamatkaajille. Kiitos myös tähän kertomukseen saamistani valokuvista.

Lintuarvauskisan tulokset. Veikkaus

Raimo Salo

414

Anitta Mäkinen

383

Lauri Tamminen

371

Kai Rantala

350

Timo Mäkinen

325

Hanna Tuominen

310

Santtu Ahlman

303

Airi Honkonen

301

Sakari Puttonen

285

Maria Yli-Renko

279

Esa Keikka

271

Riitta Puttonen

240

Oikea tulos

325

RAIMO SALO

Kisaaja

Kahden viikon Panaman tournee oli selvästi tehnyt tehtävänsä.

Morganin ja Santoksen jäljillä Taas vuosi tehty on töitä, kiristelty vöitä, opiskeltu lintuja, käyty on koulua; osataan espanjaksi ”hyvää joulua” – Felice Navidad! Otetaan kylmästä, pakkasesta hatkat, tilataan ”Santoksen leppoisat lomamatkat”. Vermeet reppuun ja sitten meen Panamaan, palmupuiden katveeseen. Sitten koko jengi perille tultiin ja vermeet kaikkien mukana; niin me luultiin… On aamu ja kello löi viisi, tutuksi käy nokialaisen herätysbiisi. Jannut herätkää ja kamppeet kerätkää; taas mennään pitkin poikin viidakon laitaa mukana kamerat, kiikarit ja pari paitaa. Kuvataan linnut monet, kolibrin lento; värikäs, nopea ja vielä niin hento. Seurustelevan nähtiin komean rikkitukaanin. Vei keisarifregatti saaliin ruskopelikaanin, astui neito hännälle nukkuvan kaimaanin; romanssia se tietää, sanotaan… On puistossa suuri ja mahtava lintutorni, ihmetteli sitä Korppisen orni. Kuunneltiin ääniä tarkkaan; mitä siellä puskassa luuraa. Puuttuu listalta vielä pari muuraa… Lajikisan voitti Heikkilänmäen Timppa vaikka putki sillä on liian painava ja ihan limppa. Taas on reissu reissattu; jäi mukavat muistot ja panamahattu!

– Raimo Salo

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Isotinami

Species Great Tinamou

Pikkutinami

Little Tinamou

Punaviheltäjäsorsa

Black-bellied Whistling Duck

Sinisiipitavi

Blue-winged Teal

Panamankaklattaja

Gray-headed Chachalaca

Kääpiöuikku

Least Grebe

Paksunokkauikku

Pied-billed Grebe

Sinijalkasuula

Blue-footed Booby

Ruskosuula

200

202

Brown Booby

Ruskopelikaani

2 500

1 400

4 023

Brown Pelican

Oliivimerimetso

500

636

Amerikankäärmekaula

Keisarifregattilintu

3 500

3 660

Ruskotiikerihaikara

Rufescent Tiger-Heron

Isotiikerihaikara

Bare-throated Tiger-Heron

Amerikanharmaahaikara

Great Blue Heron

Neotropic Cormorant Anhinga Maginificent Frigatebird

Eteläamerikanhaikara

Cocoi Heron

Jalohaikara

163

Great Egret

Lumihaikara

165

Snowy Egret

Sinihaikara

100

182

Little Blue Heron

Karibianhaikara

Tricolored Heron

Lehmähaikara

100

170

301

Kalottihaikara

Capped Heron

Amerikankyyryhaikara

Green Heron

Kyyryhaikara

Striated Heron

Kruunuyöhaikara

Yellow-crowned Nigth-Heron

Ruuhinokka

Boat-billed Heron

Amerikaniibishaikara

Wood Stork

Valkoiibis

White Ibis

Mustakondori

400

150

1 200

900

600

550

150

1 500

300

350

6 600

Kalkkunakondori

100

150

200

150

100

994

Kuningaskondori

Cattle Egret

Black Vulture Turkey Vulture King Vulture

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Sääksi

Species Osprey

Amerikanliitohaukka

White-tailed Kite

Hammashaukka

Double-toothed Kite

Etelänsirkkahaukka

Plumbeous Kite

Pitkäjalkahaukka

Crane Hawk

Valkohaukka

White Hawk

Ruskoluhtahaukka

Savanna Hawk

Mustahaukka

Common Black-Hawk

Sirohiirihaukka

Zone-tailed Hawk

Viheltäjähiirihaukka

Broad-winged Hawk

Harmaaraitahaukka

Gray Hawk

Luhtahiirihaukka

Short-tailed Hawk

Töyhtövalkokotka

Black-and-white Hawk-Eagle

Kaulushaukkanen

Collared Forest-Falcon

Naurukarakara

Red-throated Caracara

Pohjantöyhtökarakara

Crested Caracara

Vaaleakarakara

Yellow-headed Caracara

Amerikantuulihaukka

American Kestrel

Pikkujalohaukka

Bat Falcon

Muuttohaukka

Peregrine Falcon

Lymyrääkkä

White-throated Crake

Mölymangrovekana

Gray-necked Wood-Rail

Siniliejukana

Purple Gallinule

Liejukana

105

Common Moorhen

Eteläamerikanhyyppä

100

132

Southern Lapwing

Tundrakurmitsa

400

440

Black-bellied Plover

Paksunokkatylli

Pitkäjalka (amerikan-)

150

186

Helttajassana

Wattled Jacana

Amerikanviklo

Greater Yellowlegs

Keltajalkaviklo

101

Lesser Yellowlegs

Amerikanmetsäviklo

Solitary Sandpiper

Wilson´s Plover Black-necked Stilt

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Preeriaviklo

500

200

701

Willet

Amerikansipi

100

137

Spotted Sandpiper

Pikkukuovi

200

150

356

Whimbrel

Ruostekuiri

Marbled Godwit

Karikukko

Ruddy Turnstone

Pulmussirri

Sanderling

Amerikansirri

Least Sandpiper

Tundrasirri

Western Sandpiper

Rämekurppelo

600

625

Nokisiipilokki

120

2 000

1 000

800

3 922

Laughing Gull

Preerianaurulokki

Franklin's Gull

Harmaalokki

Herring Gull

Selkälokki

Lesser Black-backed Gull

Kuningastiira

Royal Tern

Riuttatiira

400

100

150

650

Sandwich Tern

Mustatiira

100

Black Tern

Amerikansaksinokka Kesykyyhky

100

400

100

980

Species

Short-billed Dowitcher

Black Skimmer Rock Pigeon

Purppurakyyhky

Short-billed Pigeon

Viinikyyhky

Pale-vented Pigeon

Harmaavarpuskyyhky

Plain-breasted Ground-dove

Kastanjavarpuskyyhky

120

110

402

Sinimaakyyhky

Blue Ground-dove

Juoksukyyhky

White-tipped Dove

Panamanjuoksukyyhky

Gray-chested Dove

Epolettiaratti

Orange-chinned Parakeet

Punakorva-aratti

Brown-hooded Parrot

Siniaratti

Blue-headed Parrot

Punaotsa-amatsoni

Red-lored Parrot

Jauhoamatsoni

Mealy Parrot

Oravakäki

Squirrel Cuckoo

Kaluunakäki

Striped Cuckoo

Ruddy Ground-dove

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Isoani

Species Greater Ani

Ani

Smooth-billed Ani

Töyhtöpöllö

Crested Owl

Pampapöllönen

Tropical Screech-owl

Keskiamerikanvarpuspöllö

Central American Pygmy-owl

Kauluskehrääjä

Common Pauraque

Kauluskiitäjä

White-collared Swift

Lyhytpyrstökiitäjä

Short-tailed Swift

Vyökiitäjä

Band-rumped Swift

Pikkuhaarakiitäjä

Lesser Swallow-tailed Swift

Vihererakkokolibri

Green Hermit

Pohjanerakkokolibri

Long-billed Hemit

Vaaleaerakkokolibri

Pale-bellied Hermit

Isokaarikolibri

Rufous-breasted Hermit

Kaulurierakkokolibri

Stripe-throated Hermit

Suomukolibri

Scaly-breasted Hummingbird

Mesikolibri

100

236

White-necked Jacobin

Mustahohtokolibri

Black-throated Mango

Helmisolmiokolibri

Rufous-crested Coquette

Kruununeitokolibri

Violet-crowned Woodnymph

Kobolttikolibri

Violet-bellied Hummingbird

Siniruohokolibri

Sapphire-throated Hummingbird

Sinilakkikolibri

Violet-capped Hummingbird

Lumitimanttikolibri

Snowy-bellied Hummingbird

Ruostepyrstökolibri

Rufous-tailed Hummingbird

Sinirintakolibri

Blue-chested Hummingbird

Teräspyrstökolibri

White-vented Plumeleteer

Pronssipyrstökolibri

Bronze-tailed Plumeleteer

Säiläkolibri

Long-billed Starthroat

Latvustrogoni

White-tailed Trogon

Pikkutrogoni

Violaceous Trogon

Viheltäjätrogoni

Black-throated Trogon

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Mustapyrstötrogoni

Species Black-tailed Trogon

Lyijytrogoni

Scaly-tailed Trogon

Amazonianmomotti

Rufous Motmot

Leveänokkamomotti

Broad-billed Motmot

Sinipäämomotti

Blue-crowned Motmot

Isosepelkalastaja

Ringed Kingfisher

Sepelkalastaja

Belted Kingfisher

Isoviherkalastaja

Amazon Kingfisher

Viherkalastaja

Green Kingfisher

Raitalaiskuri

Barred Puffbird

Isovyölaiskuri

White-necked Puffbird

Mustarintalaiskuri

Black-breasted Puffbird

Sepellaiskuri

Pied Buffbird

Kesylaiskuri

White-whiskered Puffbird

Valkokruunuseppä

Spot-crowned Barbet

Täpläarakari

Collared Aracari

Rikkitukaani

Keel-billed Toucan

Ruskonokkatukaani

Chestnut-mandibled Toucan

Valkokulmatikka

Black-cheeked Woodpecker

Pikkuraitatikka

Red-crowned Woodpecker

Suomutöyhtötikka

Cinnamon Woodpecker

Olkainpalokärki

Lineated Woodpecker

Tulikärki

Crimson-crested Woodpecker

Ruskopystynokka

Plain Xenops

Ruskokipuaja

Plain-brown Woodcreeper

Kaakaokipuaja

Cocoa Woodcreeper

Mustaviirukipuaja

Black-striped Woodcreeper

Täpläkipuaja

Spotted Woodcreeper

Viirupääkipuaja

Streak-headed Woodcreeper

Isonokkamuura

Fasciated Antshrike

Lepinkäismuura

Great Antshrike

Raitapuumuura

Barred Antshrike

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Mustapuumuura

Species Black Antshrike

Panamanpuumuura

Western Slaty-Antshrike

Helmilakkimuura

Spot-crowned Antvireo

Ruutukurkkumuuranen

Checker-throated Antwren

Moustached Antwren

Panamanviirumuuranen

Pacific Antwren

Valkokuvemuuranen

White-flanked Antwren

Punasiipimuura

Rufous-winged Antwren

Viuhkapyrstömuura

Dot-winged Antwren

Savumuura

Dusky Antbird

Sysimuura

Jet Antbird

Kaljumuura

Bare-crowned Antbird

Kastanjaselkämuura

Chestnut-backed Antbird

Harmaakulmamuura

White-bellied Antbird

Helmirintamuura

Spotted Antbird

Harmaakorvamuura

Bicolored Antbird

Siniposkimuura

Ocellated Antbird

Rastasmuura

Black-faced Antthrush

Panamanpalloluura

Streak-chested Antpitta

Rusopäänapsija

Brown-capped Tyrannulet

Pikkutyranninapsija

Southern Beardless-Tyrannulet

Erakkonapsija

Yellow-crowned Tyrannulet

Pikkuelenia

Forest Elaenia

Harmaapikkuelenia

Gray Elaenia

Töyhtöelenia

Yellow-bellied Elaenia

Savannielenia

Lesser Eleania

Vihernappaaja

Ochre-striped Flycatcher

Tuhkatöyhtönapsija

Sooty-headed Tyrannylet

Mistelinapsija

Paltry Tyrannulet

Nokipäätypäkkö

Black-capped Pygmy-Tyrant

Ruskotöyhtötypäkkö

Scale-crested Pygmy-Tyrant

Valkokulmanäpsy

Slate-headed Tody-Flycatcher

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Nokinäpsy

Species Common Tody-Flycatcher

Mustapäänäpsy

Black-headed Tody-Flycatcher

Oliivisieppari

Black-billed Flycatcher

Viherlattanokka

Olivaceous Flatbill

Keisarinappari

Royal Flycatcher

Isolapionappari

Yellow-olive Flycatcher

Lapionappari

Yellow-margined Flycatcher

Tulipäänappari

Golden-crowned Spadebill

Ruostenappari

Ruddy-tailed Flycatcher

Tropiikkipiivi

Tropical Pewee

Mustafiivi

Black Phoebe

Lampinapsu

Pied Water-Tyrant

Nauhapyrstötyranni

Long-tailed Tyrant

Kaappariattila

Bright-rumped Attila

Pikkunapsu

Dusky-capped Flycatcher

Panamannapsu

Panama Flycatcher

Isotöyhtönapsu

Great Crested Flycatcher

Pikkunaamioväijy

Lesser Kiskadee

Naamioväijy

Great Kiskadee

Trilliväijy

Rusty-margined Flycatcher

Kimakkaväijy

Social Flycatcher

Tarhaväijy

Gray-capped Flycatcher

Isonokkaväijy

Boat-billed Flycatcher

Viiruväijy

Streaked Flycatcher

Marjatyranni

Piratic Flycatcher

Livertäjätyranni

363

Tropical Kingbird

Harmaatyranni

Gray Kingbird

Oliivikoukkunapsija

Southern Bentbill

Laahustyranni

Fork-tailed Flycatcher

Rastastanssija

Thrush-like Schiffornis

Kanelilepinkäistyranni

Cinnamon Becard

Pikilepinkäistyranni

White-winged Becard

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Lyijytyranni

Species One-colored Becard

Naamiotityra

Masked Tityra

Mustalakkitityra

Black-crowned Tityra

Sinikotinga

Blue Cotinga

Munkkikotinga

Purple-throated Fruitcrow

Golden-collared Manakin

Panamanpallotanssija

White-ruffed Manakin

Sinilakkitanssija

Blue-crowned Manakin

Rubiinitanssija

Red-capped Manakin

Keltarintavireo

Yellow-throated Vireo

Kanadanvireo

Philadelphia Vireo

Vihervireo

Golden-fronted Greenlet

Pikkuvihervireo

Lesser Greenlet

Sininiskavireo

Green Shrike-Vireo

Banaaninärhi

Black-chested Jay

Mangrovepääsky

Mangrove Swallow

Etelänkarhepääsky

Southern Rough-winged Swallow

Harmaasinipääsky

150

353

Gray-breasted Martin

Valkopääpeukaloinen

White-headed Wren

Valkorintapeukaloinen

Black-bellied Wren

Raitapeukaloinen

Bay Wren

Punarintapeukaloinen

Rufous-breasted Wren

Taituripeukaloinen

Rufous-and-white Wren

Mangrovepeukaloinen

Buff-breasted Wren

Rusopeukaloinen

Plain Wren

Pihapeukaloinen

House Wren

Valkometsäpeukaloinen

White-breasted Wood-Wren

Kolumbianlaulupeukaloinen

Song Wren

Isopeukaloiskerttu

Long-billed Gnatwren

Sääskikerttu

Tropical Gnatcatcher

Korpirastas

Swainson´s Thrush

Täplärastas

Wood Thrush

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Tarharastas

103

Species Clay-colored Thrush

Tropiikkimatkija

Tropical Mockingbird

Kultakerttuli

Blue-winged Warbler

Kultasiipikerttuli

Golden-winged Warbler

Kanadankerttuli

Tennessee Warbler

Naamiotiaiskerttuli

Tropical Parula

Keltakerttuli

Yellow Warbler

Rusokylkikerttuli

Chestnut-sided Warbler

Magnoliakerttuli

Magnolia Warbler

Rusorintakerttuli

Bay-breasted Warbler

Kiipijäkerttuli

Black-and-white Warbler

Kolokerttuli

Prothonotary Warbler

Rantakerttuli

Northern Waterthrush

Valkokorvakerttuli

White-eared Conebill

Valkosilmätangara

Dusky-faced Tanager

Harmaapäätangara

Gray-headed Tanager

Keltaperätangara

Sulphur-rumped Tanager

Pilkkasiipitangara

White-shouldered Tanager

Tarhatangara

Crimson-backed Tanager

Tuliperätangara

Flame-rumped Tanager

Piispatangara

Blue-gray Tanager

Palmutangara

Palm Tanager

Hiiritangara

Plain-colored Tanager

Ruskopäätangara

Bay-headed Tanager

Kultahupputangara

Golden-hooded Tanager

Säihkykerttulitangara

Scarlet-thighed Dacnis

Kerttulitangara

Blue Dacnis

Turkoosimesitangara

Green Honeycreeper

Säihkymesitangara

Shining Honeycreeper

Isomesitangara

Red-legged Honeycreeper

Banaanikerttuli

Bananaquit

Oliivikardinaali

Streaked Saltator

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Maiskuttajakardinaali

Species Black-headed Saltator

Viherkardinaali

Buff-throated Saltator

Valkokurkkukardinaali

Slate-colored Grosbeak

Samettisirkkunen

Blue-black Grassquit

Tuhkasirkkunen

Slate-colored Seedeater

Mustasirkkunen

Variable Seedeater

Huppusirkkunen

Yellow-bellied Seedeater

Paksunokkasirkkunen

Thick-billed Seed-Finch

Sahramisirkkunen

Saffron Finch

Pyrstösirkku

Wedge-tailed Grass-Finch

Punanokkasirkku

Orange-billed Sparrow

Isoviirusirkku

Black-striped Sparrow

Purppuratangara

Hepatich Tanager

Kesätangara

Summer Tangara

Muurahaistangara

Red-throated Ant-Tanager

Panamanlörppötangara

Carmiol´s Tanager

Hohtokardinaali

Blue-back Grosbeak

Varpunen

House Sparrow

Ruohikkoturpiaali

Red-breasted Blackbird

Kaulusturpiaali

Giant Cowbird

Pronssiturpiaali

Bronzed Cowbird

Hohtoturpiaali

Shiny Cowbird

Pitkäpyrstöturpiaali

300

220

400

100

1 725

Tarhaturpiaali

Orchard Oriole

Kultaturpiaali

Yellow-backed Oriole

Oranssilakkiturpiaali

Orange-crowned Oriole

Keltapyrstöturpiaali

Yellow-tailed Oriole

Idänlehtoturpiaali

Baltimore Oriole

Bambukasikki

Yellow-billed Cacique

Punaperäkasikki

Scarlet-rumped Cacique

Kultaperäkasikki

Yellow-rumped Cacique

Kultapyrstö

Crested Oropendola

Great-tailed Grackle

Laji

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

30.1.

31.1.

Yhteensä

Seepiakultapyrstö

Species Chestnut-headed Oropendola

Keltakruunumarjukka

Yellow-crowned Euphonia

Taiturimarjukka

Thick-billed Euphonia

Ruskoperämarjukka

Fulvous-vented Euphonia

Pikkutikli

Lesser Goldfinch

Lajeja yhteensä

104

126

102

143

126

325

SAKARI PUTTONEN

MATKAN REITTI JA KOHTEET

Karibianmeri

20 km

Colon

Sierra Llorona

Fort San Lorenzo

Achiote

Lago Gatun

Pipeline Road

Cerro Azul

Gamboa

Bayano

The Balboa Inn Torti

Isla de Taboga

Tyynimeri

Saboga

Isla del Rey