Alankomaat 2019 by Santtu Ahlman

LUONNOSSA MAAILMALLA XXI

SANTTU AHLMAN

ALANKOMAIDEN

AMSTERDAM & KEUKENHOF 25.â&#x20AC;&#x201C;30.3.2019

ALANKOMAAT

ALANKOMAIDEN AMSTERDAM & KEUKENHOF 25.–30.3.2019 SANTTU AHLMAN

Minnan sisko Laura muutti syksyllä 2018 Amsterdamiin, mikä tarkoitti oikeastaan automaattisesti visiittiä Alankomaihin. Ajoitukseksi valittiin kevät siten, että meillä olisi saumat nähdä maan kuuluisaa tulppaaniloistoa.

SANTTU AHLMAN

VIIVÄSTYKSIÄ MA 25.3. Ajoimme edellispäivänä Pälkäneelle Minnan vanhempien, Elinan ja Tapion, luokse yöksi. Elina oli nimittäin lähdössä matkalle mukaan. Känny pirisi epämukavasti kello 3.45. Jo vartin kuluttua olin autossa Minna ja Elinan kanssa matkalla Vantaan suuntaan. Jäin takapenkille horrostamaan, kun Minna tarttui rattiin. Torkkumisen päätteeksi olimme hieman ennen kuutta GoParkingissa ja melko pian kakkosterminaalissa. Rituaalit menivät jouhevasti, mutta kun olimme koneessa jo vartin myöhässä klo 8.30, kapteeni kuulutti välittömästi, että Amsterdamin kovan tuulen vuoksi joudumme odottamaan koneessa lähtöä vaivaiset tunnin ja 45 minuuttia. Voihan vitales! Vähemmän kivaa ja tuntui aika joutavalle, että miksi emme saaneet palloilla terminaalissa vaikkapa tunnin pidempään, kun tilanne oli tiedossa. Finnairin myöhästymisprosentti taisi olla meikäläisen kohdalla lukuisista lennoista huolimatta edelleen tasan sata; kova on ryssimisprosentti oli syy missä tahansa. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen itse lento kesti noin kaksi tuntia, eivätkä turbulenssit olleet erityisen mainittavia. Koneesta käsin näimme horisonttiin saakka ojitettuja peltoja ja valtavia kasvihuoneita. Samalla teimme jälleen perinteisen lintuveikkausarvuuttelun, vaikkei kyseessä ollutkaan lintureissu. Härveli laskeutui yli kaksi tuntia myöhässä, joten nälkäisinä odottelimme vielä matkalaukut ja hakeuduimme kovassa ja kylmässä tuulessa oikealle bussipysäkille. Olin ostanut netistä meille tiketit ennakkoon.

Minna, Laura ja Elina magnolian katveessa.

SANTTU AHLMAN

Vondelparkin keväistä kukkaloistoa ihmettelemässä.

Afrikanhanhi pesii nykyään Alankomaissa.

SANTTU AHLMAN

Lintuskabailu alkoi välittömästi raivokkaassa ja killerikylmässä tuulessa: ekat lajit olivat naakka ja varpunen. Lätäköissä, ojissa ja kanavissa oli vähän väliä joitain lintuja, kuten tukkasotkia, silkkiuikku, nokikana ja sen sellaista. Maisema ei ollut vielä erityisen kesäinen, mutta reilusti edellä kotimaan meininkejä. Leidsepleinin pysäkillä jäimme kyydistä. Laura tuli juuri soppelisti paikalle. Kello oli jo yhden huitteilla paikallista aikaa, joten kävelimme suoraan hotellille ihastellen hillittömän kokoisia ja näyttäviä puistoplataaneja. Jouduimme vielä odottamaan huoneita puoli kahteen saakka, vaikka kirjautumisen piti olla yhdeltä. Kyseessä oli Hotel Europa ´92, jonka huoneet näyttivät olevan hieman nuhapumput ja vieläpä aika kylmät. Hintaa yöllä oli 90 euroa yöltä, mikä oli halvimmasta päästä, sen verran on suolaisen hintaista majoitus Amsterdamissa.

SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Maksimaalisen makea kanelisiirappivohveli...

Sitten vaan nopeasti kadun toiselle puolelle italialaiseen aterioimaan, sillä kello oli jo yli puoli kolme Suomen aikaa, olimme heränneet lähes 12 tuntia aiemmin ja lounas oli vetämättä. Vedimme perushyvät pastat ja Elina pitsaa. Jatkoimme markettivisiitin jälkeen Lauran ja Antonin kämpille paussille, ja pian läheiseen Vondelparkiin, joka on eräs kaupungin suurimmista puistoista. Meikäläistä houkutti erityisesti isokauluskaijan löytäminen, koska laji hyväksytään WP-pinnaksi maassa. Keli oli edelleen kylmä tuulen takia, joten pitkät kalsongit ja pipo eivät olleet yhtään liikaa. Kauluskaijoja viiletti pieniä määriä siellä täällä, eikä kulunut kovin montaa minuuttia, niin ensimmäiset pari isokauluskaijaa ilmestyivät puun latvaan päivystämään – yeah! Kaijojen lisäksi framilla oli muun muassa afrikanhanhipoikueita sekä nippukaupalla lieju- ja nokikanoja, joista osa oli värirengastettu. Mukava havis oli myös kattohaikara pesäpaikallaan. Talsimme melko pitkän lenkin. Puistossa kukki kevätlajistoa, kuten idänsinililjoja, näyttäviä magnolioita, tulppaaneja ja narsisseja. Minna oli tietysti liekeissä kukista, ylläri. Puistossa viiletti yllättävän paljon jengiä pyörällä tukka putkella. Osa oli muuten vain hengailemassa alueella. Käppäily oli mukavaa talvisen Suomen jälkeen. Jatkoimme noin kello kuudeksi Leidsepleinille, josta Laura tiesi hyvän ravintolan. Ruhomme huusivat vohvelia, joten tilasin puoliksi Minnan kanssa kanelisiirappivohvelin. Laura ja Elina tilasivat puolestaan nutellaversion puokkiin. Maku oli loistava, mutta setti oli todella tuhti, vaikka kyseessä oli vain puolikas annos. Poikkesimme vielä muutamassa putiikissa, kunnes painuimme takaisin kämpille huilimaan ja edelleen hotellille kasin huitteilla. Huone oli melkoinen pettymys, sillä vaikka olimme neljännessä kerroksessa, niin katumelu oli ihan tolkutonta – kuin ikkunalasi olisi puuttunut kokonaan. Ennuste nukkumista ajatellen oli lievästi kehno.

...ja vieläkin makeampi nutellaversio.

SANTTU AHLMAN

Amsterdam on täynnä viehättäviä kanaaleita.

AMSTERDAM TOUR TI 26.3.

Bloemenmarktin kukkatarjontaa.

SANTTU AHLMAN

Vedimme yllättäen molemmat hyvin sikeät yöunet, kunnes nousimme varttia vaille kahdeksan. Parinkymmenen minuutin päästä olimme jälleen Vondelparkin laiteilla Lauran luona aamiaisella. Jatkoimme ysin huitteilla jalkapatikassa useiden kanaalien lomitse Damaukiolle, johon saavuimme kympiltä, jolloin kuninkaallinen palatsi avattiin. Joitain paikallisia koululaisryhmiä oli jonoksi asti, mutta ei kovin tuskaisesti kuitenkaan. Maksoimme kymmenen euron tiketit, nappasimme audio-oppaat hanskaan ja aloitimme tutustumisen 1600-luvulla rakennettuun pytinkiin. Ensimmäinen nähtävyys oli kertaallisen hieno juhlasali, jossa oli maakartat lattiassa ja viimetteen päälle kruusailut. Tutustuimme rauhassa tunnin ajan kaikkiin hollilla oleviin huoneisiin ja tiloihin, mikä oli mahtavaa. Rakennus oli tosi hienossa kunnossa, ja tietyn aikakauden huonekaluja on kokoelmissa eniten koko maailmassa Ranskan jälkeen. Palatsissa on tehty runsaasti entisöintejä, joiden myötä yleistunnelma on timanttinen. Suuruudenhulluudesta kertoo hyvin se, että pelkästään suurin kattokruunu painaa 700 kiloa. Puhutaan siis ökystä, todella ökystä. Tunnelmaa tietysti hieman latisti se ajatus, että Hollanti on riistänyt muuta maailmaa enemmän kuin paljon siirtomaameiningillä vuosisatojen varrella, joten palatsi on varmasti tulosta suoranaisesta orjuutuksesta. Ehdottomasti suositeltavan palatsikierroksen jälkeen poikkesimme viereiseen Neuve kirkeen, mutta siellä olikin maksullinen näyttely, vieläpä jotain 17 euroa, joten ei kiitos. Otimme siis suunnaksi Oude kirken, joka oli hitusen kauempana vanhankaupungin alueella. Matkan varrella ja kirkon laiteilla oli Punaisten Lyhtyjen alue, joka tunnetaan prostituutiomeiningeistä, ja olipa sitä niin sanottua palvelutarjontaa ikkunat pullollaan. Aika surullinen näky meikäläisen mielestä.

SANTTU AHLMAN

Kasvitieteellisessä puutarhassa on komeita kasvihuoneita.

Vanha kirkko olisi varmasti ollut kiva, mutta tiketti sinnekin oli överikallista – melkoista rahastusta näemmä Amsterdamissa kaikki nähtävyydet. Meillä olisi palanut reilusti sata euroa pätäkkää yhteensä pelkästään kahteen kirkkoon. Tiuku oli jo sen verran, että aloimme hakea soppelia lounaspaikkaa, mikä kestikin hitusen, kun monessa paikassa olisi alkanut tarjoilu myöhemmin ja toisaalta hintataso oli tyyliin lähes 20 euroa lounaasta. Lopulta hoksasimme sopivan paikan, josta me muut tilasimme anguspurilaiset ja Laura tacohässäkän. Perushyvät satsit ja tuli tarpeeseen, koska ulkona oli yllättävän kylmä; pitkät kalsongit olisivat olleet edellispäivän tavoin paikoillaan. Punoimme samalla juonia loppupäivälle, ja päätimme suunnistaa kasvitieteelliseen puutarhaan, johon oli jonkinmoinen siirtymä. Matkalla oli kuitenkin kiva katsella hienoja tiilipytinkejä, joista osa oli vinoja kuin mitkä. Lähes kaikissa oli ”kurkihirren” päädyssä roikkumassa koukku, jolla pystyy vinssaamaan matskuja korkeuksiin. Lopulta vanhakaupunki on tosi hieno kokonaisuus kaikkineen. Botanical Garden maksoi 9,75 euroa per nuppi. Kyseessä on hyvin pieni mesta Nieuwe Herengracht -kanaalin varrella. Haimme ensin tovin sisäänpääsyä ja kävelimme samalla koko roskan ympäri aidan ulkopuolella. Kävimme pienessä perhospuutarhassa, jossa oli muun muassa Zebra Longwing, Floridasta tuttu laji. Muuten paikka oli nähty melko pian: pari isompaa kasvihuonetta, joissa molemmissa kivat kävelytasanteet. Tropical rainforest pisti tietysti viidakkokaipuut jylläämään. Jäimme vielä paikan omaan ravintolaan hetkeksi latelle ja kaakaolle. Puutarhasta nasahti sekä sinitiainen että peippo uusiksi reissulajeiksi. Lisäksi taivaalla kieppui pari kattohaikaraa. Tuumimme mitä tehdä, ja päädyimme kävelemään hulppean päärautatieaseman luokse, josta oli kaikin puolin makeat kaupunkinäkymät. Keli oli edelleen aika kylmä, kun nappasimme loistavan makuiset paikalliset ranskalaiset eräästä kulmakioskista. Kaupungilla hortoillessa oli enemmän kuin paljon kannabismyymälöitä, ja makea pilven haju leijaili vastaan vähän väliä.

SANTTU AHLMAN

Melkein suoraan rakennettuja taloja.

Muutenkin kaupunkikuva oli erikoinen, sillä turisteja oli aivan karmeat määrät ja fillareille on omat kaistat, joissa porukka vetää ihan sairasta menoa koko ajan, eikä kenelläkään ole kypäriä, ei edes skootterikuskeilla. Kävellessä on oltava jatkuvasti tarkkana, kun pitää väistellä autoja, ratikoita ja fillareita. Jälkimmäisiä on vaatimattomat 800 000 kipaletta kaupungissa. Kello olikin äkisti jo yli viisi, joten painelimme Dam-aukion kautta ratikkaan ja Leidsepleinista hotlalle. Tiketti maksoi noin kolme euroa, mikä taitaa olla kallein kertalippu meillä ikinä missään toistaiseksi. Heitimme koivet kohti kattoa hetkeksi maratonikävelyn helpotukseksi. Elina kuulemma nukahti heti toisessa huoneessa. Meikäläinen oli saanut räkätaudin reissun alla, joten nappasin hieman Finrexiniä nassuun helpottamaan oloa. Puoli kasilta kävimme marketissa ostamassa iltapalaa ja eväksiä seuraavalle päivälle. Ehdimme vielä rupatella rauhassa hyvän siivun, kunnes menimme puoli kympiltä maate. Liikenteen melu oli jälleen infernaalinen hotellihuoneessa. Kaupunkinäkymää rautatieaseman nurkilla. SANTTU AHLMAN

Suklaaherkkuja.

SANTTU AHLMAN

Ruusukekonokka on itäaasialainen laji.

SANTTU AHLMAN

BIRDING DAY KE 27.3. Heräsin varttia vaille kuusi ja pomppasin puoli tuntia myöhemmin Arjan Dwarshuisin kyytiin. Olin sopinut hänen kanssaan päivän linturetken etukäteen. Tavoitteena oli käydä etsimässä muutama C-kategorian lintulaji, jotka hyväksytään maassa WP-pinnoiksi. Näitä olivat mustajoutsen, tiibetinhanhi ja ruusukekonokka (entinen ruusutimali). Arjan ei olekaan mikä tahansa lintuheebo, sillä hän teki maailmanennätyksen vuonna 2016 havaitsemalla 6 852 lintulajia maailmassa vuoden aikana. Rankkaa menoa olisi vetää hullunkiilto silmissä koko vuoden pitkin poikin. Kaveri osoittautui heti loistavaksi hemmoksi, ja lintujen suojelu on keskeinen osa harrastusta. Hänellä on tavoitteena kerätä 100 000 euroa BirdLifelle sukupuuttoja ehkäisemään. Vuoden lintukarkelo maailmalla on mahdollistanut tämän, ja jälkipyykkinä on julkaistu jo elokuva ja kirja oli juuri tulopäällä. Näkyvyyttä on siis tullut rutosti. Muutenkin oli kiva kuulla, että lintuharrastus on isossa nosteessa Alankomaissa, ja harrastajia nähdään säännöllisesti telefuukkeliohjelmissa. Suomessa tähän on pitkä matka, tosin meillä ei olekaan 300 000 lintuharrastajaa... Mutta siis, losotimme Amsterdamin aamuruuhkia karkuun kaksi tuntia maan kaakkoisosaan Weertin lähelle, joka sijaitsee Belgian rajan lähistöllä. Juttelimme non-stoppina koko pätkän linnuista ja linnustonsuojelusta. Samalla sain kuulla, että peltojen tilanne maassa on kuralla, sillä iso osa ojien seinämistä on liian jyrkkiä linnuille, joten ne eivät pääse syömään ja juomaan kunnolla vesirajaan. Lisäksi näimme useita peltolohkoja, jotka oli myrkytetty totaalisen kuoliaaksi. Ne loistivat rikinkeltaisina vihreiden peltojen keskellä. Rumaa touhua. Tiibetinhanhi on pesinyt myös Suomessa.

Mustajoutsen oli päivän kolmas tavoitelaji.

SANTTU AHLMAN

Olimme aamukasin huitteilla oikeassa paikassa viihtyisien maalaistalojen laiteilla. Söimme hieman appeeksi leipää hänen tekemällään maukkaalla hummuksella tuunattuna. Keli oli tyyni ja lämpöä vajaa kymmenen astetta. Oikeastaan täydellinen sää lintuhommiin. Hollannin lintupojoa rupesi lorottamaan hyvää tahtia, kun kävelimme pientä peltoa kohti ruoikkoista ojanlaidetta. Arjan oli kuulevinaan kekonokkien ääntä heti kättelyssä, joten otimme nopeasti suunnan kohti ääntä. Kesti kuitenkin lähemmäs puoli tuntia ennen kuin kaksi lintua tuli kivasti hollille. Ne olivat hyvin piilottelevia ja kunnon adhd-lintuja; tosi vaikeita kuvata. Samalta paikalta kivoja lajeja olivat muun muassa pikkutikka, vihertikka, palokärki, pähkinänakkeli, etelänpuukiipijä ja pyrstötiainen. Seuraava targetti oli hyvän matkaa takaisin Amsterdamin suuntaan, kunnes teimme pienen koukkauksen pois päätieltä Noord-Brabantin alueella lähellä Abcovense Plasia. Neljä tiibettiläistä oli heti hollilla nasevasti ja kolme lensi kauempana. Hienoja lintuja kyllä, mutta tietty Intiassa oli kivempi nähdä luontaisella alueella jokusia vuosia aiemmin. Kuvailujen jälkeen jatkoimme edelleen kohti Amsterdamia. Hiirihaukkoja alkoi kieppua taivaalla yhä enemmän ja kyseessä selvää muuttoa paikallisten lintujen lisäksi. Matkalla näimme myös pari muuttohaukkaa, jokusen kattohaikaran, huomattavan paljon nokikanoja ojalinjoissa ja muuta peruslajistoa. Utrechtin länsipuolella Poldersissa jalkauduimme aika idyllisten maatilarakennusten luona ja talsimme vain reilut sata metriä, kun huomasin ojasta pilkistävän mustajoutsenen pään ja kaulan. Helposti tuli siis viimeinen tavoitelaji, jeh! Laji ei ole kovinkaan yleinen maassa, mutta se lisääntyy kuitenkin samalla tavalla kuin esimerkiksi fasaani Suomessa. Sikäli vain hullua, että fasaania ei hollantilaisten voi raksia lajilistalleen. Maassa on muutenkin hyvin erikoinen linjaus lintujen suhteen, ja heillä on oma listansa, jossa esimerkiksi keltavästäräkki on splitattu useaksi eri lajiksi. Käsittääkseni missään muussa maassa ei näin tehdä.

SANTTU AHLMAN

Poikkesimme vielä melko lähellä Schipholin lentokenttää Landje van Geijselissä, jossa oli pieni kosteikko. Paikalla päivysti muutama iäkäs harrastaja ihmettelemässä lintujen elämää. Paikalta tuli kivasti täydennystä, muun muassa 460 mustapyrstökuiria, joiden joukossa oli jokunen islandica-alalajin edustaja. Muita uusi maalajeja olivat tavi, lapasorsa, haapana, suokukko ja taivaanvuohi. Eipä muuta kuin takaisin Amsterdamiin, jossa ehdimme vielä lopuksi yrittämään parista paikkaa grönlanninlokkia, vaikkei elis olekaan. Paikalla oli kuitenkin ollut pitkin talvea komea vanha lintu, joka olisi ollut kiva nähdä. Harmillisesti ei kuitenkaan tärpännyt, ainoastaan harmaa-, selkä- ja naurulokkeja oli kanaaleissa. Mainio retkemme päättyi lämpimään auringonporotukseen iltapäiväkahdelta. Nopeasti meni kahdeksan tunnin retki hyvässä seurassa. Heitin romut huoneeseen ja viestittelin Minnalle, että missä he ovat. Olivat kuulemma Dam-aukion lähellä, joten painelin sinne jalkapatikassa aika haipakkaa. He olivat käyneet aamupäivällä De Pijpin kuuluisalla torialueella ja jatkaneet lounastauon jälkeen Primarkin tuliaisvaateostoksille. Nappasin vielä hodarin katukioskista lounasta korvaamaan. Päädyimme onneksi myös kahvilaan leivoksille. Livuimme hiljalleen takaisin hotellia päin, mutta stoppasimme vielä uudelleen Bloemenmarktin kukkatorille, josta Elina ja Minna ostivat yllättäen kymmenittäin tulppaanien sipuleita. Tyrkyllä oli myös monenlaista kannabikseen liittyvää systeemiä, kuten starter kit, space cake ja tikkareita. Minä kävin samalla ihmettelemässä kivoja juustokauppoja, joita oli useita vierekkäin. Hotellilla olimme viiden huitteilla. Pidimme tunnin paussin, kunnes suuntasimme Leidsepleiniin Hard Rock Cafeen illalliselle. Homma meni kuitenkin puihin, sillä paikka oli buukattu totaalisen täyteen, eikä vapaata pöytää olisi ollut ennen iltaysiä. Darn, jäi Original Legendary Burger syömäti. Etsimme korvaavaa paikkaa kotvan ja valitsimme kiinalaisen, josta tilasimme beef-annokset, jotka olivat jäätävän kokoisia. Valitettavasti jäi paljon syömättä, ei ollut mitään saumaa ahtaa kaikkea. Palasimme iltapuuhiin kasilta ja nukkumatti kutsui jo puoli kympiltä.

Arjan mustajoutsenhoodeilla.

KEUKENHOF TO 28.3.

Keukenhof on täynnä kukkaistutuksia.

MINNA SALO

Känny pirisi kello 7.15, ja Laura tuli aamutarpeiden kanssa hotellille vartin päästä. Majapaikassa olisi maksanut aamupala 12,50 euroa per nuppi, joten kitupiikkeinä emme moiseen sortuneet. Aamu valkeni hyvin synkkänä ja yllättäen jopa sateisena vastoin kaikkia ennusteita. Murkinan jälkeen lähdimme kuitenkin liikenteeseen kahdeksalta suunnitelmien mukaan. Poikkesimme hakemaan sateenvarjon Lauran luota. Harkitsimme jopa päiväretken perumista Keukenhofiin sadekelin takia, mutta päätimme kuitenkin ottaa riskin. Niinpä Leidsepleinille, sieltä bussilla nro 397 lentokentälle ja edelleen aika nopsaan toiseen bussiin. Siirtymään meni kaikkineen puolitoista tuntia, kunnes olimme perillä hillittömän kokoisten parkkikenttien luona. Paikalla oli jo rivistöittäin busseja, ja autoja tuli koko ajan lisää. Melkoinen turistimeno oli siis yllänsä. No, se oli tiedossa. Onneksi sade loppui ja keli oli muutenkin tyyni. Vodaa tuli bussimatkalla välillä huolestuttavan paljon. Painelimme porteista sisään ja huomasimme, että kukkaloisto onkin pilvisestä säästä ja alkukeväästä huolimatta aika messevää, suorastaan loisteliasta. Saimme kartan, ja Minna lähti johdattamaan meitä 32 hehtaarin kukkaparatiisiin, johon on istutettu vaivaiset seitsemän miljoonaa tulppaania, narsissia, hyasinttia ja muita keväisiä sipulikasveja. Puisto on avoinna vain 21.3.–19.5. välisen ajan keväällä. Se on suunniteltu ja ylläpidetty millintarkalla otteella, joten kyllä siellä kehtaa turisteja kierrättää. Harmillisesti väkeä lappoi koko ajan rajusti lisää selfietikut heiluen siellä täällä, mutta onneksi alueelta löytyi aina myös rauhallisia kolkkia. Aika kului kuin siivillä, joten kävimme aika pian lämmittelemässä kaakaoiden voimalla hieman viileän kelin takia. Minna oli floristina ja kukkafanaatikkoja tietysti ihan liekeissä. Kuulemma Karstulaan Lehtoon pitäisi viritellä samanlainen. Just.

SANTTU AHLMAN

Tällaisia istutuksia on alueella yhteensä varmaan kilometritolkulla.

Pitkähkön lenkin päätteeksi päädyimme lounaalle erääseen alueen ravintoloista. Lasagnea, carbonaraa ja paniinia, siinäpä oli meidän köörin kattaus. Ja niinpä homma jatkui taas. Huomasimme, että tuulimyllyn laiteilta lähti veneajeluita kanaaleihin, joita reunustavat laajat tulppaani- ja hyasinttipellot. Aamupäivällä ajattelimme, että huonon kelin takia homma saa jäädä, mutta kun sää oli oikeastaan aika kiva, niin päädyimme kahdeksan euron ja 45 minuutin cruiselle klo 12.30 lähtien. Paattiin ahdettiin tosin turhan paljon porukkaa, joten se oli yksinkertaisesti ahdas. Ajelu oli kuitenkin kiva kokemus, joskin lähipellot eivät olleet vielä parhaassa loisteessa ja veneessä tuli hieman kylmä paikallaan istuen. Kanavien varsilla lauloi kiuruja, viipotti töyhtöhyyppiä, pulikoi nokikanoja ja patsasteli harmaahaikara. Näistä vain kiuru oli uusi reissulaji. Retken jälkeen oli pakko mennä jälleen kuumalle kaakaolle lämmittelemään, kunnes alueen kiertely jatkui jälleen. Jätimme loppuvaiheeseen katetuissa tiloissa olleet näyttelyt, Käyttöä vanhalle kuplalle...

SANTTU AHLMAN

Minna, Laura ja Elina kukkaloiston pyörteissä.

...ja minille.

SANTTU AHLMAN

joista näyttävimpiä olivat orkidea- ja flamingonkukkanäyttelyt. Myös ns. ”hippihalli” oli mielenkiintoinen kokemus. Kukkia oli yksinkertaista aivan tolkuttomasti. Willem-Alexander -niminen halli oli kuitenkin näyttävin, sillä siellä oli pitkissä riveissä satoja erilaisia tulppaanilajikkeita siten, että yhtä sorttia oli aina yhden neliömetrin alueella. Paikka soveltui mainiosti valokuvaukseen. Kello oli lopulta lähes kolme, kun päätimme hilpaista paikalta. Täysi setti oli siis nähty useiden tuntien ajan. Pääsimme suoriltaan bussiin ja lentokentälle. Olin ostanut meille lentokenttäbussin tiketit jo kotimaassa, eikä niitä leimattu tai merkitty mitenkään, joten onnistuimme käyttämään niitä uudelleen. Laura joutui sitä vastoin ostamaan lipun, jota ei sitten saanutkaan bussista. Hän lähti ostamaan lippua ja luulimme, että Laura on jo kyydissä, kun bussi lähti, mutta ei kuitenkaan ollut. Niinpä pyysimme stoppaamaan ja hyppäsimme veke. Erikoista, sillä seuraavasta bussista sai kuitenkin ostettua lippuja myös sisältä.

SANTTU AHLMAN

Hippimobiili.

Elina sävy sävyssä kirsikkapuun ja tulppaanien kanssa.

MINNA SALO

Neljän huitteilla olimme takaisin Leidsepleinissa. Eipä muuta kuin marketin kautta Lauran luokse huilimaan noin 1,5 tunniksi. Sitten reput hotlalle ja aika pitkä kävelylenkki pitkin keskustan länsilaidan kanavia, joissa oli kymmenittäin mitä erikoisempia asuntoveneitä parkissa. Amsterdamissa on ilmeisesti peräti lähes 1 500 asuntovenettä, osa tosin melkoisia rotiskoja. Hortoilimme pitkään ja poikkesimme myös kuuluisan Anne Frankin talon luona. Emme meinanneet löytää sopivaa ravintolaa, joten päädyimme takaisin Leidsepleinille, josta tilasimme kertaallisen hyvät pitsat. Hotellilla olimme vartin yli kahdeksan. Elinan jalat olivat rikki ja muutenkin porukan virta mehustettu pois. Pitkä päivä, mutta hyvä sellainen. Maate menimme jälleen puoli kympiltä.

SANTTU AHLMAN

Terveellistä aamiaista makeassa...

...ja suolaisessa formaatissa.

MINNA SALO

SANTTU AHLMAN

KAUPUNKIMARATON PE 29.7. Heräsimme kello 8.15 ja painelimme puolen tunnin kuluttua läheiseen pannukakkutaloon, johon Laura tuli myös aamiaiselle. Nautin Minnan kanssa puoliksi kinkku-juustopannukakun. Elina ja Laura vetivät puolestaan makeamman mansikka-kermavaahtoversion. Täytyy myöntää, että todella hyvää tavaraa. Omnomnom. Laura lähti pakkailemaan romppeitaan, sillä hänellä oli tarkoitus palata Suomeen samalla lennolla meidän kanssa. Me muut kävelimme läheiseen Van Loonin museoon, johon maksoimme kymmenen euron tiketit. Kyseessä on yksityisessä omistuksessa oleva kulttuurihistoriallisesti tärkeä kotimuseo, joka on pidetty ennallaan, joten huoneet kuvastavat hyvin vanhojen aikojen ökyilyä. Willem Van Loonin oli alun perin perustamassa LänsiIntian kauppakomppaniaa vuonna 1602. Historiaa tuntevat tietävät, että kyseinen kauppakomppania oli taloudellinen sensaatio, eikä tietysti ihme, kun rahat revittiin käytännössä siirtomaavaltojen asukkaiden selkänahoista. Vaikka rakennus on sisältä loistelias, niin historia on tietysti synkkä, kun sitä tarkastelee kriittisesti. Kiersimme kaikki kerrokset ja huoneet läpi ihaillen viimeisen päälle kruusailtuja koristeita ja huonekaluja. Onneksi paikalla oli aamulla vain kourallinen muita turisteja, joten härdelliä ei ollut. Poikkesimme myös toisessa rakennuksessa, jossa oli loisteliaat hevosvankkurit museoituna.

Alkuperäisiä hollantilaisia puukenkiä.

Torien turistiversiot on maalattu. MINNA SALO

SANTTU AHLMAN

Museo oli itse asiassa todella hieno kokonaisuus, ihan kärkihommia Amsterdamin reissulla. Niinpä suuntasimme uusille mestoille tyytyväisinä. Aurinko porotti taivaan täydeltä ja ilma lämpeni nopeasti, kun jatkoimme Reguliersgracht-kadun laiteille, jossa on Seven Bridges, eli kanavan varrella näkee seitsemän perätysten olevaa idyllistä pikkusiltaa. Siltoja tosin piisaa Amsterdamissa; niitä on ilmeisesti vaatimattomat 1 200 kipaletta. Navigoimme edelleen johonkin ulkoilmakirpparille, jossa oli tosin suurin osa uutta tavaraa. Laura tuli myös paikalle. Keli lämpeni edelleen ja alkoi olla melkoisen kuuma tuplahousujen kera. Siirryimme pieniä teitä pitkin hiljalleen Waagin torille, josta ostin Minnan kanssa mehevät grillikanaleivät ja jälkkäriksi paikallisia vohveleita.

SANTTU AHLMAN

Kaduilla myydään rajattomasti erilaisia kannabistuotteita.

Elina oli ostanut vahingossa aiemmin hieman väärän kokoisia tuliaisvaatteita, joten painelimme Dam-aukion pohjoispuolelle Primarkiin, jossa vaihto onneksi onnistui kuittia vastaan. Samalla sain nakattua pitkä kalsongit reppuun, huh että helpotti. Elimme perjantai-iltapäivää aurinkoisessa säässä, joten jengiä oli aivan sairaasti liikenteessä, siis jo reilusti ärsytysrajan yli, kun joukkoon ei meinannut enää mahtua. Dam-aukio oli kuin ammuttu täyteen populaa. Saimme väistellä koko ajan kävelijöitä ja pyöräilijöitä, joten meno oli hektistä. Tallustimme väkipaljoudessa pitkän siivun Rijksmuseumin luokse pällistelemään menoa. Joku bändi veti rakennuksen alikulkutien luona hienon musiikkiperformanssin, mutta joka paikassa oli edelleen porukkaa ihan simona. Poikkesimme vielä markettiin ruokatuliaisia ostamaan, mutta meidän oli pakko mennä hotellille kolmen huitteilla huilittamaan koipiamme asfalttimarssin takia. Puoli viiden jälkeen lähdimme vielä viimeiselle retkelle Vondelparkiin, jossa oli myös ihmisiä kuin muurahaisia. Kannabiksen käry leijaili siellä täällä, kun porukka hengaili nurmikentillä. Näimme jälleen samaa lintusettiä kuin aiemmin: kauluskaijoja, isokauluskaijoja, noki- ja liejukanoja ja niin edelleen. Parin tunnin jälkeen menimme Lauran luokse syömään. Elinan varvas oli saanut ikävästi runtua ja oli veressä. Jaiks! Loppuillan otimme lunkisti ja pakkasimme romppeet valmiiksi.

Paikalliset vohvelit ovat kerrassaan herkullisia. SANTTU AHLMAN

HEMBOON LA 30.7. Hilpaisimme koko köörin voimin aamutoimien jälkeen Leidspleinin bussipysäkille, jossa nousimme kahdeksan huitteilla linja-autoon. Olimme lentokentällä jo ennen yhdeksää. Lähtöselvityksessä oli aavistuksen lisäjännitystä, sillä meidät oli ammuttu pitkin konetta, eikä Elina saanut paikkanumeroa tietoon koneen ollessa täpötäysi. Paikka kuulemma selviäisi vasta lähtöportilla. Onneksi paikka kuitenkin lopulta löytyi, ja ampaisimme taivaalle hitusen myöhässä puolen päivän aikaan. Parin tunnin lennon jälkeen laskeuduimme jopa aikataulussa Suomeen, harvinaista Finnairilla. Tiuku repi iltapäiväkolmea Suomen aikaa. Laukkujen tulo oli suorastaan häikäisevän nopeaa, sillä meidän laukut pyörivät hihnalla heti, kun ehdimme vain kävellä paikalle. Kotvan kuluttua olimme GoParkingin minibussissa ja pian myös Jumbossa. Poikkesimme vielä kauppakeskuksessa hakemaan sapuskaa, koska lounas oli jäänyt väliin. Reilun parin tunnin päästä lastasimme Elinan ja Lauran laukut pois Pälkäneellä ja jatkoimme matkaa Poriin, jossa olimme vasta joskus kahdeksan nurkilla. Hullua, että vaikka lento oli vain pari tuntia, niin koko matkustusrumba kesti noin 12 tuntia. LOPUKSI Amsterdamin reissu meni sujuvasti. Jos pitää nimetä mieleenpainuvimmat nähtävyydet, niin Keukenhof oli ykkönen, kuninkaallinen palatsi kakkonen ja Van Loonin museo kolmonen. Kaupungin lukuisat kanaalit siltoineen ja vanhoine vinoine tiilitaloineen ovat myös todella hienoja. Vanhakaupunki on kokonaisuutena mahtava. Mutta se mikä on reilusti vähemmän mahtavaa, on ihan tolkuton turistimäärä; jengiä lappaa kuin muurahaisia ja pyöräilijöitä viipottaa kovaa vauhtia mielin määrin. Tämän takia keskusta on yllättävän hektinen moneen muuhun kaupunkiin verrattuna. Jopa Tokiossa on tuntunut jossain mielessä rauhallisemmalta. Omassa rankingissa Euroopassa käymistäni isoista kaupungeista suosikit ovat seuraavia: Praha, Budapest, Kiova, Wien, Rooma, Lontoo ja vasta sitten Amsterdam. Varjopuolena on myös majoituksen, julkisen liikenteen ja pääsylippujen kova hintataso verrattuna moneen muuhun paikkaan. Matka oli kuitenkin toteuttamisen arvoinen ilman muuta, mistä suuri kiitos myös mukavalle reissuseuralle eli Minnalle, Elinalla ja Lauralle. Lintuveikkauskisa meni tällä kertaa reilulla marginaalilla Minnalle; muut jäivät kauas oikeasta tuloksesta.

Lintuarvauskisan tulokset. Kisaaja

Veikkaus

Elina Salo

132

Santtu Ahlman

109

Laura Salo

Minna Salo

Oikea tulos

Matkan iltahuutolista. Laji

25.3.

26.3.

27.3.

28.3.

29.3.

30.3.

Yhteensä

Mustajoutsen

Black Swan

Kyhmyjoutsen

Mute Swan

Laulujoutsen

Whooper Swan

Kanadanhanhi

Canada Goose

Valkoposkihanhi

280

Bernacle Goose

Tiibetinhanhi

Merihanhi

450

472

Greylag Goose

Afrikanhanhi

Egyptian Goose

Common Shelduck

Lapasorsa

Northern Shoveller

Harmaasorsa

Gadwall

Haapana

Eurasian Wigeon

Sinisorsa

120

265

Mallard

Eurasian Teal

Ristisorsa

Tavi Tukkasotka

Species

Bar-headed Goose

Tufted Duck

Fasaani

Common Pheasant

Silkkiuikku

Great Crested Grebe

Kattohaikara

White Stork

Harmaahaikara

Grey Heron

Jalohaikara

Great Egret

Merimetso

Great Cormorant

Varpushaukka

Eurasian Sparrowhawk

Kanahaukka

Northern Goshawk

Hiirihaukka

Common Buzzard

Tuulihaukka

Common Kestrel

Muuttohaukka

Peregrine Falcon

Liejukana

Common Moorhen

Nokikana

350

575

Eurasian Coot

Meriharakka

Eurasian Oystercatcher

Töyhtöhyyppä

Northern Lapwing

Pikkutylli

Little Ringed Plover

Kuovi

Eurasian Curlew

Mustapyrstökuiri

460

Black-tailed Godwit

Suokukko

Ruff

Taivaanvuohi

Common Snipe

Punajalkaviklo

Common Redshank

Naurulokki

150

270

Black-headed Gull

Kalalokki

200

251

Mew Gull

Harmaalokki

175

European Herring Gull

Selkälokki

107

Lesser Black-backed Gull

Kesykyyhky

450

650

250

200

150

1 770

Rock Dove

Uuttukyyhky

Stock Dove

Sepelkyyhky

Common Wood Pigeon

158

Pikkutikka

Lesser Spotted Woodpecker

Käpytikka

Great Spotted Woodpecker

Palokärki

Black Woodpecker

European Green Woodpecker

Alexandrine Parakeet

Vihertikka Isokauluskaija

Laji Kauluskaija Närhi

25.3.

26.3.

27.3.

28.3.

29.3.

30.3.

Yhteensä

112

Species Rose-ringed Parakeet

Eurasian Jay

Harakka

Eurasian Magpie

Naakka

150

200

160

570

Western Jackdaw

Mustavaris

120

166

Rook

Nokivaris

144

Carrion Crow

Sinitiainen

Eurasian Blue Tit

Talitiainen

Great Tit

Kiuru

Eurasian Skylark

Haarapääsky

Barn Swallow

Pyrstötiainen

Long-tailed Tit

Tiltaltti

Common Chiffchaff

Peukaloinen

Eurasian Wren

Pähkinänakkeli

Eurasian Nuthatch

Etelänpuukiipijä

Short-toed Treecreeper

Kottarainen

110

150

Common Starling

Mustarastas

Common Blackbird

Räkättirastas

Fieldfare

Punakylkirastas

Redwing

Punarinta

European Robin

Mustaleppälintu

Black Redstart

Varpunen

House Sparrow

Rautiainen

Dunnock

Västäräkki

White Wagtail

Niittykirvinen

Meadow Pipit

Peippo

Common Chaffinch

Viherpeippo

European Greenfinch

Hemppo

Common Linnet

Tikli

European Goldfinch Vinous-throated Parrotbill

Ruusukekonokka

Lajeja yhteensä

BIRDING DAY ARRANGED BY:

MENOSSA MUKANA:

MATKAN REITTI JA KOHTEET Anne Frankin talo Palatsi

Punaisten Lyhtyjen katu

Vanhakaupunki

Botanical garden Leidseplein Museum Van Loon

Majapaikka

elpa

Amst

d Von

De Pijp

1 km

40 km Amsterdam

Keukenhof

Haag

Utrecht

SAKSA

BELGIA

Weert