KUURIN KYNNÄÄLLE KE 16.10. Heräsimme tasan seiskalta ja löimme heti kimpsut kasaan. Klo 7.20 olimme jo autossa pienessä tihkusateessa nokka kohti etelää. Poikkesimme ensimmäiselle huoltsikalle, josta Sami nappasi kofeiiniaddiktin aamukahvin matkaan. Meno Via Balticaa pitkin oli edellispäivän tavoin karmeaa. Oli täydellisen pimeää, vettä losotti ja porukat ohittelivat toisiaan ja meitä aivan järjettömästi tuon tuosta kolme autoa rinnakkain. Riikan nurkilla olikin sitten tie hetken poikki, kun neljä autoa oli kolariläjässä meidän kaistalla. Tovin odottelun jälkeen letka koukkasi toisen kaistan – ja kaikkien autoista irronneiden terävien osien kautta – romutuspaikan ohi, ja renkaiden kohtaloa peläten jatkoimme matkaa. Meidän oli tarkoitus lintuilla Riikan eteläpuolella Salaspilsin eräällä kosteikolla ja sen lähellä olevalla jättimäisellä tekoaltaalla, mutta vettä losotti todella ikävästi ja näkyvyys oli olematon. Stoppasimme kuitenkin tien laidalle hetkeksi, jotta Sami sai siivilöityä vesiäisiä spude ikkuna-aukkoa vasten. Tuloksena oli vähän tukkasotkia, sinisorsia, haapanoita ja nokikanoja sekä jokunen kyhmyjoutsen. Padolla emme kuitenkaan päässeet pläräämään lokkimassoja ollenkaan, joten saimme listalle vain 80 harmaalokkia. Jatkoimme hieman pettyneinä Jelgavan suuntaan ja sieltä edelleen Liettuan rajalle. Sade väistyi välillä, mutta sumua oli paljon. Saimme plokattua vain joitain yksittäisiä lintuja, mutta palasimme vielä rajalta pienen matkan takaisin pohjoiseen ja poikkesimme eräälle metsätielle, jotta Latvian puolen lajitilanne ei olisi aivan fiasko sateen ja sumun vuoksi. Nousimme autosta ja totesimme heti, että lintuja oli hyvin metsien kätköissä; hippiäisiä, talitinttejä, käpytikkoja ja tien yli tuon tuosta lentäneitä närhiä. Plokkasimme paikalta myös harmaasiepon ja urpiaisen, josta napsahti hienosti uusi Latvian laji molemmille. Ennen paluuta asfalttitielle, hoksasimme vielä kaksi pähkinänakkelia ja viitatiaista sekä pyrstötiaisia. Rajan ylittäminen oli selvästi mukavampaa edes jonkinasteisten täydennysten myötä. Samalla kurimustie muuttui perushyväksi ja maisema avartui tuttujen peltomaisemien keskellä. Ihmettelimme jälleen valtavia viljelysalueita, joita jatkui tolkuttomasti. Ensimmäinen Liettuan puolen lintu oli kapustarinta, joka näyttäytyi 450 yksilön hajanaisena parvena.
Peltojen tsekkausta.