Issuu on Google+

LINTUJA MAAILMALLA XV

SANTTU AHLMAN

LIETTUAN KUURIN KYNNÄS 15.–23.10.2013


LIETTUA

LIETTUAN KUURIN KYNNÄS 15.–23.10.2013 SANTTU AHLMAN

Syksyn työrumbat olivat minulla aika kertaalliset, enkä voinut itse staijailla ollenkaan tuulipuistoprojekteissa valtavan raportointimäärän takia. Kompuutterilla kökkiminen ei ole ihan yhtä mukavaa kuin maastossa rymyäminen (lue: ei sinne päinkään), joten ehdotin Luoman Samille lintumatkaa Liettuaan Kuurin kynnäälle, jossa olimme syyskuussa 2011 (Lintuja maailmalla IX). Ajankohdaksi sovimme lokakuun puolivälin, jotta saisimme työkuviot hoidettua pois päiväjärjestyksessä. Piisamilta tuli kuittaus reissun onnistumisesta jo samana iltana. LATVIAAN MARS! TI 15.10. Heräsin Kaasmarkussa varttia vaille viisi aamulla ja löin loput romppeet Excorttiin, jonka olin puunannut edellispäivänä kuntoon. Sisä- ja ulkopesu oli paikallaan, sillä edellisestä kerrasta oli reilu vuosi ja maastokauden jäljiltä sedimenttiä oli kosolti. Poimin Samin Nakkilasta kyytiin romppeiden kera niin, että pääsimme lähtemään klo 5.55. Auringonnousuun oli vielä pitkästi aikaa, joten päryytimme suoriltaan Helsingin nurkille. Vasta kahdeksan jälkeen alkoi valjeta hiljalleen. Reitin piti olla todella simppeli, sillä sen piti kulkea Porista Turuntielle, sieltä Espoon suunnalle ja lopulta Hangon suunnalta Länsisatamaan. Niinpä niin – päädyimme Helsingin itäkeskukseen täysin toiselle puolelle kaupunkia ja jouduimme päryyttämään keskustan halki Monopoli-katuja pitkin satamaan. Onneksi meillä oli reilusti aikaa, joten mutkat (joita oli kuitenkin vino pino) eivät aiheuttaneet sen enempää huolia. Klassista hortoilua meiltä.

Kablin etapilla.


Satamaan saavuimme jo kello 9.00, jolloin lähtöön oli vielä 1,5 tuntia. Aika kului kuitenkin melko nopeasti ja paatti lähti ajallaan klo 10.30. Satamassa oli joku työntekijä, joka näki parhaakseen puistella päätään, kun muut ja me ajoimme vääriä linjoja pitkin. Olisi tehnyt mieli pysähtyä ja antaa palautetta, että saisihan niitä ohjemerkkejäkin näyttää, niin ei tarvitsisi tehdä itsestään pelleä. Myös itse aluksessa oli lähes samanmoinen jonglööri hoitamassa sekavaa ruljanssia. Asiakaspalvelutyötä parhaimmillaan. Kahden tunnin laivasessio pilvisessä ja rapeassa säässä kului hetkessä uhkapelien parissa. Sami veti Brake the Spelliä, kun olin ensin hävinnyt 20 euroa. Useiden pelien jälkeen (noin kymmenen konetta sökönä…) Sami vetäisi 100 euron voiton ja jäi 65 euroa voitolle. Minä jäin puolestani 33 euroa tappiolle, joten kana jäi koneiden kanssa edelleen kynimättä. Poikkesimme välillä myös tax-freessa ostamassa mököä ja juomaa sekä ihmettelemässä jälleen kalliita hintoja. Ostimme kahvilasta myös pienet pizzaslaissit, jotka tempaisimme kitusiimme takakannella – näimme samalla vain harmaalokin, josta tuli eka Viron puolen havainto. Pelasimme pelejä viime tinkaan saakka, kunnes kävelimme autokannelle. Autojen purkautuminen kesti peräti puoli tuntia ja Tallinnassa oli muutenkin ankeaa ruuhkaa, mutta aloitimme heti ankaran lintuplokkauksen, sillä olimme tehneet jälleen veikkauskisan, jossa piti arvata muun muassa Viron pinnamäärä ja koko matkan kokonaisyksilömäärä. Niinpä Samin vihkoon päätyi jokainen pulu ja varis sekä kaupungissa naakkoja pöllytellyt kanahaukka. Ihme, ettei Fordin pelti rytissyt, sillä taisin ajaa kertaalleen päin punaisia lintuja tiiraillessa... Tallinnan eteläpuolella oli todella hiljaista, eikä tilannetta auttanut ajoittainen tihkusade. Ajoimme pitkiä siivuja ilman linnun lintua, mutta saimme matkalle kuitenkin mukavan haviksen, kun Sami hoksasi lentävän pähkinähakin, josta vedimme molemmat uuden Viron pinnan – jiihaa!

Pyynnissä oleva fälla sojottamassa pohjois-koilliseen.


Pärnusta saimme lajilistalle muun muassa mustavariksen, kottaraisen, talitiaisen ja muita peruslajeja. Arumetsassa poikkesimme tankille, kunhan olimme ensin nautiskelleet Samin mukaan ottamaa teeren lihaa, joka oli kerrassaan mahtavaa tavaraa. Sieltä jatkoimme Jaagubiin, jossa alkoi sitten hieman parempi lajipauke. Stoppasimme tinttien ääntelyn vuoksi ja löysin pian retken ensimmäisen pähkinänakkelin. Samaiselta paikalta kuulimme pyrstötiaisparven ja näimme sekä 60 valkoposkihanhen parven että kuusi töyhtöhyyppää. Seuraavaksi pysähdyimme lyhyen ajomatkan jälkeen pihapiirien laiteille, jossa komeili viitatiais- ja pähkinänakkelipariskunta, viisi mustarastasta, pikkuvarpusia ja sitä rataa. Metsät näyttivät jo mukavan tammivyöhykkeisille vaahteroineen ja ruska oli hieno myös Viron puolella. Etelään ja kohti Latviaa johtava tie vei meidät Kablin lintuasemalle, jossa oli fälla pyynnissä. Melko voimakkaan tuulen vuoksi lintuelämä oli aika hiljaista, mutta mereltä löysimme muun muassa laulu- ja kyhmyjoutsenia, haapanoita ja telkkiä. Lintutornin kupeessa koikkelehti kolme hömötiaista ja kolme viitatiaista. Poikkesimme vielä kerran meren rannalle ennen rajan ylittämistä. Pysähdys oli antoisa, sillä havaitsimme naurulokin lisäksi sinisorsaparven, jossa oli taveja ja haapanoita. Retkilistaan lisäsimme myös merimetson ja isokoskelon sekä sokerina pohjalla rannalla talsineen yksinäisen sepelhanhen, josta nappasimme molemmat toisen Viron pinnan. Latvian puolella tilanne nollautui jälleen ja aloimme laskea maapinnoja. Pilvisyyden vuoksi alkoi olla jo todella hämärää, emmekä saaneet närheä ja hiirihaukkaa kummempaa listoille. Päätimme painella Saulkrastiin saakka, jotta seuraavan päivän ajomatka olisi hieman lyhyempi. Pilvien hieman ohennuttua, alkoi hieman jälleen valjeta. Löysimme majapaikan varsin helposti, sillä emäntä tuli heti kurkkaamaan pihaan, kun olimme hollilla. Paikan nimi oli Pie Maijas ja huoneella hintaa 30 euroa. Buukkasimme myös 12 eurolla saunan. Useiden rakennusten muodostama kokonaisuus oli erittäin siisti ja viihtyisä. Fiilikseni olivat kuitenkin jotenkin haikeat, koska muita asiakkaita ei ollut ja puitteet olivat kuitenkin hyvin kuosissa. Ei tule helpolla elanto, ei. Saunan jälkeen kirjoittelin tovin ja menimme maate jo ennen yhdeksää. Piisami hoiti lintutilastoinnit särmästi.

Kablin rannikkolinjaa.


KUURIN KYNNÄÄLLE KE 16.10. Heräsimme tasan seiskalta ja löimme heti kimpsut kasaan. Klo 7.20 olimme jo autossa pienessä tihkusateessa nokka kohti etelää. Poikkesimme ensimmäiselle huoltsikalle, josta Sami nappasi kofeiiniaddiktin aamukahvin matkaan. Meno Via Balticaa pitkin oli edellispäivän tavoin karmeaa. Oli täydellisen pimeää, vettä losotti ja porukat ohittelivat toisiaan ja meitä aivan järjettömästi tuon tuosta kolme autoa rinnakkain. Riikan nurkilla olikin sitten tie hetken poikki, kun neljä autoa oli kolariläjässä meidän kaistalla. Tovin odottelun jälkeen letka koukkasi toisen kaistan – ja kaikkien autoista irronneiden terävien osien kautta – romutuspaikan ohi, ja renkaiden kohtaloa peläten jatkoimme matkaa. Meidän oli tarkoitus lintuilla Riikan eteläpuolella Salaspilsin eräällä kosteikolla ja sen lähellä olevalla jättimäisellä tekoaltaalla, mutta vettä losotti todella ikävästi ja näkyvyys oli olematon. Stoppasimme kuitenkin tien laidalle hetkeksi, jotta Sami sai siivilöityä vesiäisiä spude ikkuna-aukkoa vasten. Tuloksena oli vähän tukkasotkia, sinisorsia, haapanoita ja nokikanoja sekä jokunen kyhmyjoutsen. Padolla emme kuitenkaan päässeet pläräämään lokkimassoja ollenkaan, joten saimme listalle vain 80 harmaalokkia. Jatkoimme hieman pettyneinä Jelgavan suuntaan ja sieltä edelleen Liettuan rajalle. Sade väistyi välillä, mutta sumua oli paljon. Saimme plokattua vain joitain yksittäisiä lintuja, mutta palasimme vielä rajalta pienen matkan takaisin pohjoiseen ja poikkesimme eräälle metsätielle, jotta Latvian puolen lajitilanne ei olisi aivan fiasko sateen ja sumun vuoksi. Nousimme autosta ja totesimme heti, että lintuja oli hyvin metsien kätköissä; hippiäisiä, talitinttejä, käpytikkoja ja tien yli tuon tuosta lentäneitä närhiä. Plokkasimme paikalta myös harmaasiepon ja urpiaisen, josta napsahti hienosti uusi Latvian laji molemmille. Ennen paluuta asfalttitielle, hoksasimme vielä kaksi pähkinänakkelia ja viitatiaista sekä pyrstötiaisia. Rajan ylittäminen oli selvästi mukavampaa edes jonkinasteisten täydennysten myötä. Samalla kurimustie muuttui perushyväksi ja maisema avartui tuttujen peltomaisemien keskellä. Ihmettelimme jälleen valtavia viljelysalueita, joita jatkui tolkuttomasti. Ensimmäinen Liettuan puolen lintu oli kapustarinta, joka näyttäytyi 450 yksilön hajanaisena parvena.

Peltojen tsekkausta.


Aamupalattoman lähdön jäljiltä nälkätasomme oli todella kova, joten hakeuduimme turkinkyyhkyhavainnon jälkeen Joniskinsin keskustaan ja siellä mukavaan pieneen sekä epämääräiseen ruokalaan, joka oli rakennuksen kellaritiloissa. Tilasimme kotletit, sillä se oli ainoa mitä arvelimme menulta osaavamme suomentaa. Otimme myös salaatit sekä päärynäjuomat, joissa kellui pieniä päärynänpalasia. Setti maksoi alle kolme euroa ja oli erittäin hyvää. Energiataso koheni välittömästi ja talsimme vielä markettiin katsastamaan limonaditölkkien hinnat – 50 senttiä laaki, aijai kallistunutta kamaa. Nappasimme Joniskinsistä myös pyrstötiaisen Liettuan puolelta. Skarppiustaso oli molemmilla kovaa luokkaa ja plokkasimme kaikki mahdolliset linnut mitä suinkin irtosi, kun jatkoimme matkaa. Todellisuudessa niitä irtosi kuitenkin vähän, mutta hiirihaukkoja päivysti siellä täällä ja jotain kirjattavaa tuli vastaan. Yleisimmin näyttäytyivät kottaraiset ja varikset. Mukavimpia havaintoja olivat puhelun aikana hoksaamani isolepinkäinen ja 1-kv muuttohaukka, jonka Sami ehti määrittää kiikareilla. Lepinkäisestä napsahti ensimmäinen Liettuan uusi laji molemmille. Teimme matkan varrella parit metsäpistot, jolloin saimme lajilistalle muun muassa kuusitintin, puolensataa korppia, viitatinttejä ja muuta sekavaa settiä. Erikoisempaa lajistoa tai isoja parvia ei kohdallamme osunut lainkaan, mutta Kretingan eteläpuolella näimme viiden valkoposkihanhen parven. Navigoimme suoriltaan Klaipedan läpi lauttasatamaan ilman karttaa. Sessio meni muuten mainiosti, mutta olimme hetken hämillämme, kun tie johti kiellettyyn ajosuuntaan. Merkillä ei ilmeisesti ollut kuitenkaan mitään merkitystä, sillä jono eteni normaalisti. Lauttarannassa ostimme piletit ja hetken kuluttua olimme lautassa laskemassa sinisorsia, naurulokkeja ja muita peruslajeja. Sataman yli muutti kolme närheä ja jokunen tintti. Sää oli ollut jo pitkän aikaa komean puolipilvinen ja tuuli oli lähes kokonaan kadoksissa – sitä ei tosin ollutkaan aiemmin mainittavasti. Kuurin kynnään puolella Smiltynessä jättäydyimme jonon hännille ja ajoimme (melkein) rauhassa kohti Nidaa. Stoppasimme pian eräällä korkealla kohdalla ja kävelimme näköalalavalle, josta näimme muun muassa lähes sata varista, muutamia muuttavia niittykirvisiä ja yli 20 pikkukäpylintua. Myös pari varpushaukkaa matkasi etelään, joten liikennettä oli vielä neljän nurkillakin. Tällä kertaa osasimme lähes käyttää lippuautomaatteja, kun sujautin pienen tuskailun (voisi ne ohjeetkin lukea) jälkeen 50 lidan setelin masiinan, joka avasi meille puomin ja tiputti vaihtorahakammioon 30 litaa takaisin. Loppuajomatkan aikana teimme muutamia stoppeja, ja jokaisella saimme lintuhavaintoja, kuten talitiaisia ja peippoja – elämää siis oli. Juodkrantessa pysähdyimme kahville paikkaan, jossa oli Krister Castrenin näköinen jeppe vetämässä punavinkkua. Tiaisia ja corvuksia muutti useita kymmeniä pelkästään Samin ryystäessä kahveeta. Kylän eteläreunalla poikkesimme edellisreissulta tutulle tielle, Liettuan peltomaisemia.


jolloin kuulimme lähes heti pari sarjaa kiivastempoista maiskutusta, joka natsasi täydellisesti ruskouunilintuun. Emme kuitenkaan nähneet tirppaa valitettavasti, eikä atrappikaan purrut. Saimme loistavan lajin plakkariin, mutta fiilikset olivat havainnosta silti kurat. Hoksasimme myös punatulkun uudeksi maapojoksi. Rannan tuntumassa hääri vähintään 30 talitiaista, viitatiainen, hömötiainen ja neljä urpiaista. Ennen Nidaa oli pitkät tietyöt Lemminkäisen koneiden kera. Nidassa tsekkasimme vinon pinon lokkeja, mutta aroharmaalokkeja ei ollut läsnä, vain satoja naurulokkeja, 150 kalalokkia ja 14 merilokkia. Jatkoimme Kellopeliappelsiinille fiilistelemään, ja taivaalla meni muutamassa minuutissa lähes sata varista. Myös peippoja, vihervarpusia ja niittykirvisiä muutti hieman, vaikka kello oli jo noin 17.00. Maisema oli edelleen upea ja keli todella letkeä. Odotuksemme nousivat kovasti seuraavaksi aamuksi. Inkaro Kaimasin majapaikkaan löysimme helposti, ja Valentina tuli pian toivottamaan meidät tervetulleiksi. Siivous kolmen päivän välein olisi kuulunut diiliin, mutta sanoimme, että ei tarvitse stressata lainkaan sen kanssa. Katsastimme vielä lokit pihasta – yli tonni naurulokkeja, mutta ei vieläkään aroharmaalokkia. Laiturilla talsi jälleen edellisreissulta tuttu kattohaikara! Kävelimme lähiravintolaan, jossa Sami otti porsasleikkeen kantarellikastikkeella (8 €) ja minä naudanmaksaa sipuliomenakastikkeella (7 €). Annokset olivat todella tuhdit ja järkyttävän mahtavan makuisia. Kävimme vielä marketissa hakemassa tykötarpeita ja tarkastamassa hintapolitiikkaa. Limsaostosten taktiikkana olisi tehdä jättisijoitus Klaipedassa mannerretkellä. Kahdeksalta läksimme vielä Kellopelille yrittämään sarvipöllöä atrapilla pojoksi, mutta systeemi toimi huonosti, emmekä nähneet mitään. Taivaalla ei muuttanut reilun vartin aikana mitään muuta kuin yksi telkkä, mikä huolestutti hieman, vaikka keli oli ihanteellinen. Huomasimme myös, että katselutasanteen pajut olivat kasvaneet kahdessa vuodessa niin, että näkyvyys pohjoiseen oli surkea. Damn. Koitimme vielä metsästää majakkaa, sillä valokeilat olisivat saattaneet houkutella lintuja. Sitä emme kuitenkaan löytäneet, joten palasimme majapaikkaan puoli yhdeksän jälkeen. Kirjoittelujen ja tilastointien myötä menimme maate noin kymmeneltä.

Inkaro Kaimasin rantanäkymää.


VIHDOIN STAIJIA TO 17.10. Heräsimme kello 6.45 säkkipimeässä ja mukavan tyynessä säässä. Kananmunapekonipaistajaisten sekä kamojen lastaamisen aikana kuulimme taivaalta vain yhden punakylkirastaan, mikä ei enteillyt kovin äkäistä muuttomeininkiä rastaille. Kellopeliappelsiinille ennätimme klo 7.40, jolloin kuulimme heti ensimmäiset mustarastaat. Keli oli mitä parhain – hyvin heikko etelätuuli ja pilvipouta. Lintumeno alkoi heti nasevasti hippiäisparvien siristessä siellä täällä, ja erityisesti mustarastaiden meno oli huikeaa, sillä niitä irtosi muutolle tauotta. Sovimme heti kärkeen, että minä kirjaan pikkulinnut ja Sami kaikki muut, mutta pian kävi selväksi, että molempien oli kirjattava omat sektorinsa, sillä tavaraa meni non-stoppina. Minä hoidin itäpuolen, Sami länsipuolen ja molemmat plusmiikan. Ensimmäisen tunnin aikana merkkasimme pitkästi toistasataa hippiäistä, reilusti yli puolentuhatta mustarastasta, lähes 20 nokkavarpusta, viiden jalohaikaran potin, 11 harmaahaikaran pötkön ja joukon muita havaintoja. Merimetsoilla oli myös mukavaa menoa ja plokkasimme myös hieman vesiäisiä sekä vähäisesti metsähanhia. Ensimmäiseen 60 minuuttiin mahtui myös lähes 150 gaviaa, joista 46 matkasi samassa parvessa. Staijimme keskeytyi kuitenkin valitettavaan saderintamaan, joka työntyi etelästä. Näkyvyys tippui olemattomaksi, kun sade värjäsi maiseman harmaaksi ja samalla kehiin ilmestyi myös sumua. Sinnittelimme tovin sateessa, mutta kirjaaminen oli hankalaa ja optiikka kastui tuon tuosta. Fiiliksemme laskivat kuin lehmän häntä, sillä muutto oli todella hienoa ja etenkin mustarastaiden menovimma puolisairasta. Ei auttanut, meidän oli pakattava kimpsut kasaan ja palattava kämpille. Minä vaihdoin päälleni sadevermeet, ja aluksi ajattelimme, että lähdemme koluamaan paikallisia lintuja Juodkranten suuntaan ja muualle, mutta vaihtoprosessin aikana sää kirkastui hetkellisesti. Sadetta tuli kuitenkin taas hetken kuluttua. Siitä huolimatta päätimme vielä kokeilla onneamme ja ajoimme takaisin Aurinkokellodyynille. Päivystimme autossa sateelta suojassa, josta ynnäilimme ohimuuttavia fringilloja ja mustarastaita. Sade hyydytti muuttoa selvästi, mutta kokonaan se ei kuitenkaan loppunut. Kello 9.55 kävelimme varusteiden kera takaisin staijipaikalle ja aloimme uhmata keliä. Se kannatti, sillä siivekkäitä liikkui heikkenevästä sateesta riippumatta melko hyvin. Sade muuttui hiljalleen kuurosellaiseksi ja loppui jossain vaiheessa kokonaan. Näkyvyys oli siitä huolimatta melko huono, mutta saimme kontrolloitua muuttoa hyvin pelkästään kiikareilla, sillä sektori oli molemmin puoli hyvin kapea. Sumuinen näkymä eteläsektorille.


Ynnäilimme tuon tuosta muuttavia peippoja, järripeippoja, talitiaisia, käpylintuja ja tietysti mustarastaita, joiden meno ei ottanut hyytyäkseen. Fiiliksemme kohosivat jälleen ja sitkeys kannatti. Puolenpäivän nurkilla ja iltapäivän puolella paikalla kävi yhteensä jokunen kymmenen turistia, mutta edellisreissun kaltaista överihäslinkiä ei onneksi syntynyt, joten saimme nauttia muutosta rauhallisissa oloissa. Enemmän taisimme aiheuttaa melua me itse, kun otimme yhteen variksen kanssa. Session tuli todistaneeksi joku mummeli, mikä aiheutti lievää nolostusta, mutta minkäs teet – jos varis raakkuu vieressä koko päivän, niin me takuulla raakumme kahta kauheammin takaisin. Iltapäivän mukavimpia hetkiä tarjosi Aurinkokellolle tupsahtanut naaraspukuinen mustaleppälintu, jonka ansiosta saimme ns. Baltia-viisikon kasaan; mustaleppälintu, kattohaikara, viitatiainen, pähkinänakkeli ja nokkavarpunen. Sami onnistui puolestaan plokkaamaan yhteensä kolme muuttavaa aroharmaalokkia. Jatkoimme staijia puoli kolmeen asti, sillä parin edellisen tunnin aikana meno oli hyvin ailahtelevaa – välillä lappoi hieman peippoja ja joitakin mustarastaita, mutta toisinaan taivas oli tyhjä. Varpushaukkoja liikehti hieman enemmän, kun keli kirkastui koko ajan, mutta kokonaismäärä jäi vain hieman yli puoleensataan. Staijipaikalta jatkoimme markettiin ja sieltä suoraan Juodkranteen. Etsimme rantaan johtavaa tietä, mutta kumpikaan meistä ei muistanut oikeaa liittymää. Palasimme kylän eteläpuolelle ja valokuvasimme matkalla nuoren aroharmaalokin, joka päivysti rannan tuntumassa. Vihdoin pääsimme pällistelemään kyseistä lajia kunnolla läheltä. Eteläpuolella pysähdyimme edellispäiväiselle ruskouunilintupaikalle, sillä viereisellä pienellä pellolla oli hyvin lintuvilinää. Aloimme kompata pellonreunusta, jossa oli kuusirivistö. Hippiäisiä ja talitiaisia vilisi siellä täällä ja hetken kuluttua Sami hoksasi tulipäähippiäisen, mutta se ehti kadota ennen kuin ehdin kuusien toiselle puolelle. Kotvan kuluttua Piisami huusi, että tundraurpiainen, jolloin minä otin spurtin, koska kyseessä olisi uusi Liettuan laji ja luultavasti todella kova havis maasta. Naaraspukuinen lintu oli onneksi edelleen paikalla normiurpojen kera. Minä jatkoin komppaamista toiseen suuntaan ja Sami toiseen. Hakeuduin metsän puolelle muun muassa lehtokurpan toivossa, mutta paras havainto oli kuitenkin kahden peukaloisen parivaljakko. Rantaan johtavan tien toiselta puolelta löysin yllättäen ”lintuaseman”, sillä metsässä oli toistakymmentä verkkoa pyynnissä rengastusta varten. Yhdessä killui Sami Kellopeliappelsiinilla.


punarinta ja talitiainen, mutta muut olivat tyhjiä. Ne olivat tosin lehtiä piukassa, mikä on yleensä todella huono lintujen pyynnin kannalta. Näin myös jonkin pienen parakin, jossa oli luultavasti rengastajan passipaikka, mutta en käynyt seikkailemassa paikalla sen enempää. Hyvin onnistuneen session jälkeen poikkesimme merimetsojen ja harmaahaikaroiden pesimäkolonian luona, joka on aivan päätien kupeessa. Kyseessä on molempien lajien suurin kolonia koko Liettuassa. Merimetsojen kannankehitys on ollut huiNuori aroharmaalokki päivystämässä. kea, sillä vuonna 1990 paikalla pesi kahdeksan paria ja 20 vuotta myöhemmin peräti 3 800 paria. Harmaahaikaroita on pesinyt parhaimmillaan hulppeat 327 paria. Samaisella paikalla oli kartta, josta näimme, että rantaan johtava tie on Juodkranten pohjoislaidalla. Sompailimme takaisin kylään, kunnes muutaman yrityksen jälkeen löysimme oikean tien, joka johti upean havumetsän läpi rantadyynien lomaan. Mustaleppälintu ei ollut toissavuotisella paikalla hylätyssä rakennuksessa, mutta poikkesimme rantaan heti, kun rakennettu alue loppui. Tuuli oli melko voimakas ja aallokko kova. Pilkkasiipien määrä oli hulppea – vähintään 750 yksilöä samoilta jalansijoilta. Samalla retkilistamme täydentyi härkälinnulla, kahdella jouhisorsalla ja muuttavalla ruokilla, josta saimme uuden Liettuan pojon. Poikkesimme vielä muutaman kilometrin päässä uudelleen rannassa, jossa lillui ainakin 760 pilkkasiipeä. Näimme myös kuusi muuttavaa ruokkia. Tiuku repi jo kuutta, joten lähdimme paluumatkalle kohti Nidaa. Väsymys alkoi jälleen iskeä, mutta plokkasimme vielä skarpisti kaikki vähät lintuyksilöt Samin kirjanpitoon. Parhaana oli ampuhaukka. Nidassa katsastimme vielä Inkaro Kaimasin pihasta lokkitilanteen ja nappasimme kattohaikaran päivän lajilistalle. Seitsemän nurkilla lähdimme samaan raflaan. Sami otti naudanpihviä punaviinikastikkeella ja minä naudankieltä piparjuuren kera. Mainiot satsumat jälleen – laatu oli taattua kyseisessä paikassa, emmekä voi olla suosittelematta sitä. Loppuilta kului taulukoiden ja kirjoitusten ääressä. Soittelin jälleen Tonille ja kyselin sääennustetta. Foreca povaili seuraavalle päivälle 13 m/s pohjoistuulta ja kuurosateiden mahdollisuutta. Lauantaille luvattiin puolestaan 7 m/s Laji Muuttajamäärä länsituulta ilman sadetta. Sunnuntai-iltapäivällä pitäisi Merimetso 507 alkaa pahempi sade, joka jatkuu maanantainakin sekaAroharmaalokki 3 laisten tuulten kera. Ennuste tuntui pitävän kerrankin Mustarastas 1 749 kutinsa, sillä tilanne näytti 9 m/s etelätuulta puhelun aiPunakylkirastas 1 242 kana, mikä vastasi todellisuutta. Lisäksi taivaalta tihkutti Hippiäinen 376 vettä, mikä ei luvannut kovin kivaa staijiaamua. Forecan Mustavaris 109 ennuste ei kuitenkaan täsmännyt tänäänkään, sillä tuuli Varis 711 ei ollut todellakaan 7 m/s etelästä, vaan lähinnä 1–2 m/s Peippo + järripeippo 11 165 etelästä. Maate menimme klo 23.00 nurkilla, ja seuraavaPikku-/isokäpylintu 236 na päivänä olisi aikomus mennä redulle mantereelle. Nokkavarpunen

23

Poimintoja Nidan muuttajista.


RUSNE JA KINTAI PE 18.10. Heräsimme jo kello 6.15, sillä siirtymä mantereen lintupaikoille ottaisi aikaa väkisin. Tuuli ei ollut lähimainkaan ennustettua 13 m/s, vaan noin 2–3 m/s eli oikein letkeä. Pimeää maisemaa hallitsi kuitenkin sumu ja tihkusade, joten pidimme mantereen suunnitelmasta kiinni. Seitsemän jälkeen starttasimme kohti Smiltynen lauttarantaa, johon ennätimme juuri mainiosti tasan kahdeksan lauttaan – jouduimme odottelemaan alle minuutin. Ajomatka kesti odotetusti melko kauan päätien tietöiden vuoksi. Klaipedan puolella osasimme helposti muutaman liikenneympyrän kautta tielle numero 141, joka johtaa etelään Siluteen. Ynnäilimme tuon tuosta mustavaris- ja lokkiparvia. Namuna näimme tilhiparven, josta sain Liettuan paikon, sillä missasin sen edellisreissulla. Sade- ja sumutilanne vaihteli vähän väliä, mutta näkyvyys oli kuitenkin pääosin kehno, joten ajoimme suoriltaan Siluten kautta Rusneen etsimään kala-altaita. Sää selkeni ajoittain mukavasti ja jopa auringonpaisteiseksi, joten napsimme pikkuhiljaa muutamia reissupinnoja päivälle. Ankara kirjaaminen jatkui edelleen, mutta itse altaat olivat joko kasvaneet umpeen järviruokoa tai sitten emme löytäneet oikeita turhan ison mittakaavan kartan vuoksi. Olin kyllä tilannut paremman reissua varten Briteistä, mutta se ei ehtinyt perille ennen matkaa. Pettyneinä luovutimme ja yritimme etsiä läheisiä tikkametsiä, mutta sekin suunnitelma meni reisille – olisi pitänyt tehdä paremmin kotiläksyt paikkojen suhteen. Palasimme Siluteen, josta otimme suunnaksi Kintain kala-altaat, jotka olivat jo ennestään tuttuja meille. Keli pysytteli pääosin hyvänä, mutta välillä vihmoi vettä kuurosateiden vuoksi. Tuuli yltyi myös hiljalleen. Kintaissa losotti sitten vettä oikein kunnolla, mutta näimme ensin tieltä ensimmäisen altaan, jossa oli muun muassa kymmenen merikotkaa. Löysimme hyvän tien, josta käsin saimme autoilla kaikki jättimäiset altaat. Lajisto oli aika yksipuolista; pääosin sinisorsia ja naurulokkeja. Erään altaan laidalta kuulimme muutaman kerran kaukaa tikan ääntä, josta olin melko varma, että kyseessä on vihertikka. Tovin kuluttua hoksasimme, että auton lähellä lentää pikkujoutsenparvi, joka oli odotuslistamme. Minä kuulin itse asiassa nyt vasta ensimmäistä kertaa lajin haukkuvaa ääntelyä.

Kintain kala-altaita.


Pikkujoutsenmuutto oli mainio lisä päivälle.

Viimeisen altaan nurkilta yritimme oikaista pienempää tietä takaisin päätielle, mutta reitti muuttui melkoiseksi kuraliisteriksi, johon meinasimme jäädä jumiin. Sain nippa nappa venkslattua pirssin ympäri, mikä auttoi palaamista, koska pakittaminen olisi ollut turhan haastavaa syvien urien vuoksi. Sade taukosi onneksi, kun jatkoimme asfalttitien toiselle puolelle. Ensimmäisellä altaalla jaoimme laskettavat lajit – minä hoidin hyypän, lokit ja harmaahaikarat ja Sami muut. Vesi oli laskettu pois, joten sopivaa lietettä oli viljalti, minkä vuoksi Samin vihkoon päätyi esimerkiksi 540 töyhtöhyyppää, 36 harmaahaikaraa, 91 taivaanvuohta, yhdeksän suokukkoa ja 11 suosirriä sekä 80 kapustarintaa. Session jälkeen vedimme hieman murua kupuumme, sillä kello oli jo yli 10.00 eli lähellä lounasaikaa. Seuraavalla altaalla oli myös reilusti tavaraa, joiden joukosta Sami plokkasi mukavasti kaksi ristisorsaa uudeksi Liettuan lajiksi. Havainnointi ja ihmettely keskeytyi hetkeksi, kun kuulimme korkeaa ääntä kaukaa. Ääni läheni koko ajan ja pian totesimme Kolme päivän 106 pikkujoutsenesta.


iloksemme, että kuningaskalastaja lensi muutaman metrin päästä meistä hienosti. Rusnen pettymykset olivat siinä vaiheessa jo kaukaista mielikuvaa. Tarkastimme vielä kaikki loput altaat, joista ynnäsimme yhteensä noin 1 100 sinisorsaa, lähes 30 merikotkaa ja vinon pinon muita lintuja. Jatkoimme altailta läheiselle tielle ja pidimme uuden eväspaussin, jolloin tuuli vihmoi jo yli 10 m/s luoteesta todella kylmästi. Hyvin alkanut joutsenmuutto sai edelleen jatkoa sekä tava- että pikkujoutsenten muodossa. Samaiselta paikalta lajilistaamme tarttui myös paikallinen merihanhiparvi. Päryytimme Venteen ja yritimme plokkailla myös uusia päivälajeja, sillä edellispäivän 81 olisi ollut mukava rikkoa. Rannan lähellä tuuli puhalsi kuitenkin todella voimakkaasti, emmekä löytäneet esimerkiksi hippiäistä edellisreissun tulipäähippiäispaikalta. Venten lintuasemalla koimme hienon merimetsopurskeen, kun meidät ohitti 2 466 yksilöä noin vartissa. Poikkesimme myös fällan luona, jossa oli sini- ja pyrstötiaisia sekä kolme rengastajaa. Haastattelimme nuoria tyyppejä, joista ruskosilmänainen puhui hyvää englantia – olivat kuulemma pultanneet aamun aikana 500–600 lintua, joiden seassa oli tusina latvialaista pyrstötiaiskontrollia. Rupattelimme tovin ja jatkoimme kohti Klaipedaa. Aseman pihassa näimme vielä neljä nokkavarpusta. Ajoimme kilometritolkulla hyvin hiljaa ikkuna auki kuunnellen lähimetsiä eri lajiston toivossa, mikä tuotti muun muassa päivän ainoa hippiäisen listalle ja kaksi piekanaa, joista saimme uuden maapinnan. Tuuli oli edelleen raju ja kylmä. Priekulesta suuntasimme suoraan Klaipedan kaatopaikalle, mutta emme päässeet aidatun alueen sisälle, joten lokkisessio valokuvauksineen jäi haaveeksi. Sieltä pamautimme Klaipedan keskustaan, jossa minun oli tarkoitus poiketa ostamaan hävettävän suuri satsi tuliaislimppareita, mutta sopivaa hypermarkettia ei sattunut reitille. Lisäksi ajoin lauttarannan liittymästä pitkäksi, mutta sen myötä etsimme kartan mukaan pitkulaisen lampareen, josta onnistuimme plokkaamaan uudeksi maalajiksi yksinäisen liejukanan. Lauttarantaan saavuimme klo 15.40, mutta jouduimme odottelemaan seuraavaa kuljetusta 40 minuuttia. Aika kului kuitenkin nopeasti ja tuokion kuluttua olimme jälleen vetämässä Kynnään erikoiskoetta Escortin pakokaasut ohjaamossa. Ennen Juodkrantea hoksasimme joutsenparven rannan lähellä. Tokassa oli kaikki kolme lajia rinnatusten: pikkujoutsenia 63, laulujoutsenia 27 ja kyhmyjoutsenia neljä. Cygnus-muutto oli ollut siis hyvin ilmeistä päivän aikana. Ventes Ragasin merimetsomeininkiä.


Kolmen joutsenlajin lössi.

Juodkrantessa kävimme rannalla, tosin sitä ennen näimme mustaleppälinnun. Biitsillä tuuli raakasti ja Itämereltä löi rantaan todella korkeat vaahtopäät. Pilkkasiipiä oli edelleen paikalla sadoittain. Päivän lajisatsuma täydentyi neljällä muuttavalla silkkiuikulla, ruokilla ja kahdella isokoskelolla. Dyynin matalissa kurtturuusuissa lymyili peukaloinen. Olimme puhurissa vain hetken, kunnes jatkoimme ”lintuasemalle”, jossa kävimme jututtamassa nuorta kaveria nimeltä Simon. Heillä oli rengastukset menneet tuulen takia piloille, mutta oli hauska nähdä hyvin askeettinen asuntovaunuasema. Hän kertoi, että seuraavana päivänä olisi tarkoitus virittää fälla Juodkranten pohjoispuolelle koko päiväksi ja myös yöksi sarvipöllöjen vuoksi. Emme tienneet, että kyseistä pyyntiä edes tehdään kynnäällä, joten suunnittelimme visiittiä seuraavalle päivälle. Loppuajomatkalla tien poskesta lähti käpytikka, joka nosti päivän lajimäärän lukemaan 82; yksi enemmän kuin edellispäivänä. Porhalsimme vielä Aurinkokellomäelle tsekkaamaan tuulitilannetta, joka oli todella hankala, sillä kiikarit tärisivät, eikä tuulensuojaa ollut tyrkyllä. Seuraavan aamun tilanne jäi jänskättämään, joskin variksia lappoi taivaalla, vaikka kello oli jo kuusi. Inkaron pihassakin meni edelleen corvuksia, mutta kattohaikara oli tehnyt houdinit, eikä päivän lajimäärämme enää noussut. Seitsemän nurkilla kävimme jälleen raflassa. Tällä kertaa vedin naudanpihviä sinappikastikkeella, nams. Haimme vielä kaupasta eväitä ja ensimmäisen 20 limukkatölkin satsuman. Maate menimme kympiltä.


KELLOPELIAPPELSIINILLE JÄLLEEN LA 19.10. Heräsimme kello 6.45., ja Samin loihtiman kananmunapekoniaamiaisen jälkeen olimme Aurinkokellomäellä klo 7.35. Piisami nappasi uuden Liettuan pojon heti kärkeen, kun tien yli lensi lehtokurppa, jonka nuijasin. Darn. Odotuksemme olivat korkealla, sillä heikko tuuli oli puhaltanut yöllä ilmeisesti lännen tai luoteen puolelta ja edellispäivänä oli kuitenkin ollut hyvin voimakas pohjoispuolen puhuri. Maisema alkoi kirkastua hiljalleen, ja pian alkoi sekä corvus- että merimetsomättö. Erityisesti jälkimmäisiä liikehti kovalla tahdilla, pääosin haffin puolella, mutta osa parvista matkasi etelään itämeren puolella. Päivän muutaman ensitunnin aikana muuttosigmaksi muodostui 4 611 yksilöä. Varislintujen muutto oli kuitenkin kerrassaan ikimuistoista, sillä se alkoi ensin naakkaparvilla, joita valui esimerkiksi länsipuolen rantaviivaa pitkin ja myös merenpinnassa. Kotvan kuluttua alkoi todellinen pauke, sillä Samin länsisektorin puolella etelään matkasi aivan käsittämätön mustavarisletka, joka jatkui ja jatkui. Osa niistä tuli minun puoleltani, ja laskimme niistä hulppeat lähes 3 000 yksilöä. Seassa oli välillä naakkoja ja variksia. Pohjoispuolella näimme parhaimmillaan erilaisia ”hyttysmyrskyjä”, kun varislinnut kieppuivat kynnään päällä ennen kuin ohittivat meidät. Varislintujen mylläkkä starttasi heti aamutuimaan.


Tuuli oli yltynyt jo alussa melko voimakkaaksi länsipasaatiksi, mutta se ei ollut onneksi erityisen kylmä. Ehdottomana plussana oli todella hyvä näkyvyys, sillä itäpuolella mantereen päälle näki täydellisesti ja Sami sai puolestaan plokkailtua hyvin kaukaa mereltä muuttajia. Turistejakin kävi yhteensä vain joitain kymmeniä, eikä heistä ollut pitkäkestoista haittaa havistelulle. Muutto pysytteli melko monipuolisena; paruksia, fringilloja, cardueliksia ja muita siivekkäitä lappoi ohitsemme tuon tuosta, mutta yhdentoista jälkeen meno hiipui uhkaavasti. Minä sain vedellä itäpuolelta ”nollaslaisseja” turhan tiheään tahtiin. Samin puolella muutto kulki länsirannan metsän päällä melko kaukana, eikä se ollut enää erityisen voimakasta. Kello 11.45 laitoimme pillit pussiin ja suuntasimme Juodkranteen katsastamaan, että meneekö siellä paremmin lintuja. Siirtymä kesti jälleen pitkään tietöiden ja joutsenten tsekkauksen (nyt yli 100 yksilöä) vuoksi. Rannan mustaleppälintuhaviksen jälkeen kävin ulkoveeseessä ja Sami totesi samalla, että länsipuhuri oli aivan liian voimakas, sillä se pöllytti dyynien hiekkaa jatkuvasti päälle. Löimme hanskat tiskiin suosiolla, sillä hiekkasateessa olisi ollut ankeaa. Evästimme vielä rannalle johtavan tien varrella, jolloin näimme kaksi uutta mustaleppälintua. Meren päällä oleva taivas oli paikoin sateinen, mutta aurinkoinen keli suosi meitä kynnäällä. Jatkoimme Simonin ohjeistamaan fällapaikkaan, tosin erehdyimme ensin tiestä. Jäimme kuitenkin hetkeksi ihmettelemään peräti noin 70 käpylinnun parvea sekä pientä varismuuttopursketta. Seuraava tie osui oikeaan ja löysimme länsirannalla olevan fällan helposti. Simon tuli pian ulos asuntovaunututkimusasemasta ja kertoi, että muutto oli ollut

Mustavaris oli päivän laji.


siellä olematonta, eikä rengastuksia ollut kertynyt kuin surkeat kaksi yksilöä. Rupattelimme tovin ja suuntasimme samaa tietä takaisin. Ihmettelimme hetken kynnään keskiosaan kohoavan tielinjan hyvää näkyvyyttä itä- ja länsisuuntaan, mutta pohjoiseen oli näkymää läheisten mäntyjen vuoksi sen verran niukasti, että staijikokeilu saisi jäädä. Palasimme Juodkranteen, jossa kävimme lyhyellä komppauksella ”lintuaseman” laidalla, mutta lintuja oli todella vähän maisemissa. Kynnäs oli ilmeisesti tyhjännyt lintuvarojaan etelään parin päivän aikana. Seuraava etappi oli Pervalkan rantabulevardi, jossa kävimme usein edellisellä reissulla. Ajon aikana spekuloimme päivän lajimäärällä. Aloitimme samalla tiukan päiväpinnajahdin, joka sai mukavasti täydennystä bulevardilla muun muassa tukkasotkan, metsähanhen ja haapanan muodossa. Mantereelle näimme todella hienosti, joten sieltä oli mahdollista plokata muun muassa 40 töyhtöhyyppää. Pervalkassa ajoimme varuiksi kylän eteläosaan, josta lähtikin (pyörä)tie. Lähdimme ajamaan sitä ja totesimme, että se jatkuu pitkälle. Ajoimme hyvin hiljaa ikkunat auki. Heti kun kuulimme tiaisia tai hippiäisiä, niin pysähdyimme tarkastamaan kaikki mahdolliset yksilöt. Revitys oli tiukkaa, mutta emme kuitenkaan löytäneet mitään mainittavaa pikkulintua talitiaisten ja normihippiäisten joukosta. Ennen Preilaa löysimme lahdelman, jossa oli reippaasti vesilintuja. Katsastimme heti annin, joka olikin kultaista, sillä löysin paikalta koiraspunasotkan lisäksi kaksi liejukanaa, yli 60 uiveloa ja sokerina pohjalla pikku-uikun. Kaksi jälkimmäistä olivat uusia maapinnoja. Samalla päivän listalle napsui mukavasti lajistoa, kuten Samin yhyttämä nuori aroharmaalokki.

Ynnäsimme mustavariksia kaikilta sektoreilta.


Lintupaikkalöydöstä jäi meille hyvät fiilikset. Jatkoimme edelleen ankaraa lajikepitystä, mutta tiemme tyssäsi Preilassa, sillä pyörätiellä oli puomi. Jouduimme palaamaan vähän takaisin ja suuntaamaan tietöiden kautta Nidan huoltoasemalle, sillä Escortin polttoainetilanne näytti jo aavistuksen huolestuttavalta. Huoltoasema oli uudistettu edellisreissun jälkeen, ja nyt se oli automaattinen. Sydämeni pomppasi hetkeksi kurkkuun, sillä automaatti ilmoitti, että ”station is closed, please try another station”. En tiedä miksi se niin höpisi, mutta emme olisi mitenkään päässeet Klaipedaan tankkaamaan. Yritin vielä ja sitten se alkoikin toimia normaalisti, joten pääsimme säikähdyksellä. Tankilta ajoimme pienen rantatsekkauksen jälkeen majapaikkaan, josta hoitelimme vielä sataman kattohaikaran listoille. Kello oli vasta 17.15, mutta energiatasomme olivat huvenneet skarppiuden vuoksi, joten nyt saivat lintuhommat jäädä tämän päivän osalta. Ennen kuutta lähdimme Kursis-ravintolaan, joka oli valitettavasti tupaten täynnä – varmaan yli 150 henkilöä, joten jouduimme odottamaan hetken, jotta pöytä vapautui. Ryysis oli melkoinen, mutta saimme tilattua sapuskat – Samille ekan päivän possua kanttarellikastikkeessa ja minulle kalkkunaa mantelikuorrutteella. Jouduimme odottelemaan annoksia 45 minuuttia ja koko lysti kesti puolitoista tuntia. Sapuskat olivat kuitenkin hyviä. Minä kävin vielä kaupassa ostamassa limppareita ja Laji Muuttajamäärä mököjä. Ja vieläpä toisen kierroksen hetken päästä. Nyt Merimetso 4 616 oli loppuvuoden saunalimonaditilanne jo hieman paremmalla tolla, mutta ei aivan riittävän hyvin vielä. Sami ynUuttukyyhky 142 näili taulukoihin illalla päivän kaikki lintuyksilöt, minkä Sepelkyyhky 3 526 mukaan mustavariksia muutti käsittämättömät 4 801 ykPunakylkirastas 1 163 Sinitiainen 443 silöä. Erikoisia havaintoja edustivat sepelkyyhkypokassa Talitiainen 1 190 etelään matkannut pulu ja korkeuksissa neljän kuikan Naakka 4 324 kanssa muuttanut sinisorsa. Uusiksi Liettuan pinnoiksi Mustavaris 4 801 ruksimme pikkutikan, uivelon, pikku-uikun, lapinsirkun Varis 1 170 ja allin sekä Sami lisäksi lehtokurpan. Päivän lajimäärä Pikku-/isokäpylintu 210 nousi lukemaan 88, mikä olisi varmasti kova tulos Kuurin ralliin, joka kisailtiin samana päivänä mantereella. Retken lajimäärä oli nyt 118. Maate painuimme hyvin väsyneinä Poimintoja Nidan muuttajista. ennen kymmentä. Kynnäällä oli pitkästi toistasataa pikkukäpylintua paikallisena.


SMILTYNE TUTUKSI SU 20.10. Heräsimme tuttuun tapaan kello 6.45, ja lähdimme aamupalasession jälkeen toiveikkaina Aurinkokellomäelle, sillä tuuli oli melko tyyni. Pilvisyyden vuoksi pimeä kesti selvästi kauemmin kuin edellispäivänä, joten emme pitäneet niin kauheaa kiirusta; ajoimme hissukseen tehokkaan Fenixin kera ja yritimme löytää lehtokurpan tai vaikkapa sarvipöllön. Sessio tuotti tulosta, sillä tiellä käpytteli kurppa samassa paikassa, jossa Sami näki sen edellispäivänä. Paikko meikäläiselle. Staijipaikalla oli vielä melko pimeää, kun möngimme sinne klo 8.00. Lähipuista kuulimme hippiäisten sirinää ja mustarastaiden ääntelyä, joten luvassa olisi luultavasti tiukkaa settiä. Aamun valjettua hiljalleen kirjasimme pikkulintu- ja merilintumuuttoa, mutta meno ei ollut kuitenkaan kovin kummoista. Kaiken kukkuraksi pelipaikalle ilmestyi toistakymmentä jantteria virittelemään jotain suunnistukseen liittyviä touhuja. Luvassa olisi näin ollen reipasta turistihäröilyä, joka ei napannut yhtään. Päätimme lähteä hyvin pian kokeilemaan staijia Juodkranten rantaan, johon ennätimme hitusen yhdeksän jälkeen. Itätuulen (piti olla länsituuli) vuoksi ranta oli mukavasti tuulen suojassa, mutta maininkien vuoksi äänimaisemaa väritti yksinomaan aaltojen ajautuminen rantaan. Asetuimme asemiin, ja meri oli mukavan tasainen edellispäiviin verrattuna. Näkyvyys oli kuitenkin merkittävästi heikompi kuin edellispäivänä. Ruokkeja ja pilkkasiipiä muutti tuon tuosta, ja jälkimmäisiä oli paikallisina edelleen satapäin. Pikkulintuja muutti kuitenkin todella nihkeästi, suorastaan olemattomasti. Metsän rajassa viiletti välillä kymmenien talitinttien parvia, mutta niiden löytäminen ja laskeminen oli puolimahdotonta touhua pienen sektorin vuoksi. Rantasession parhaat havainnot olivat riuttatiira, muuttohaukka ja kaksi aroharmaalokkia, mutta havainnointi jäi lopulta lyhyeksi, sillä lounaasta saapui laaja saderintama, jonka alle emme jääneet värjöttelemään. Ajoimme kuitenkin vielä testimielessä pohjoiseen ja testasimme toista havaintopaikkaa, joka ei vakuuttanut. Olimme väsyneitä ja kieltämättä pieni passiivi alkoi iskeä molempiin. Kello oli vasta kymmenen ja vettä losotti, eikä erityisiä suunnitelmia ollut. Kävimme Simonin luona kyselemässä tilannetta, mutta yön saldona oli ollut nolla sarvipöllöä ja aamun kaksi punarintaa. Hän katsoi samalla sääennusteen, mikä lupasi kuulemma samanmoista länsituulta, joka tosin oli selvästi idästä. Sateen riski oli myös olemassa.

Smiltynen maisemia.


Päätimme suunnata takaisin Nidaan ja painella Kursisiin syömään suruumme. Sami otti kotlettia ja minä uudelleen naudanmaksaa sipuliomenasoosin kera, joka oli jälleen taivaallista. Poikkesin ruokailun jälkeen kauppaan hakemaan jälkiruokaa ja jo ties monennenko satsin limppareita. Elämä alkoi jälleen hymyillä, joten puolen päivän jälkeen suuntasimme pienen koukkauksen jälkimainingeissa takaisin Juodkranteen. Leppälintuhavainnon jälkeen Sami heitti ässän hihasta, elikkäs painelimmekin Smiltyneen, joka sijaitsee kynnään pohjoispäässä. Paikka osoittautui erittäin hienoksi ja aivan erilaiseksi kuin muu kynnäs, sillä pihapiirien lomassa oli runsaasti erilaisia marjapensaita, kuten orapihlajia sekä nurmikenttiä. Näkymä oli muutenkin jänskä, sillä haffin toisella puolella siinsi Klaipeda, jonka rantaa reunustaa kilometrien mittainen satamavyöhyke lukuisine aluksineen. Aloitimme odottavin tunnelmin tarkan komppauksen ja nuohosimme muutaman tunnin kuurin pohjoispäätä sekä erityisesti marjapensaita, joissa oli kymmenittäin mustarastaita ja uudeksi reissulajiksi viisi mustapääkerttua. Talitiainen veti meitä jälleen vipuun, tällä kertaa täydellisen hippiäisuunilintuimitoinnin merkeissä. Aiemmin mokoma laji oli matkinut tiltalttia lukuisia kertoja, mutta näköhavainnon turvin saimme vihdoin ensimmäisen merkinnän lomakkeelle. Kävelimme myös luotokirvisen mahdollisuuden vuoksi valtavan aallonmurtajan niin pitkälle kuin sitä pääsi, mutta kirvistä emme havainneet. Sen sijaan nappasimme pulmusesta uuden Liettuan pojon. Tullessa paikalle Sami laski Klaipedan muutaman rakennuksen katolta vaatimattomat 670 pulua. Myöhäisiltapäivällä koimme vielä pienen corvus-purskeen yli 300 mustavariksen ja yli sadan variksen muodossa. Lähdimme hyvillä mielin takaisin Nidaan, jossa kävimme vielä tarkastamassa satama-altaat. Kattohaikara oli edelleen hävikissä, mutta mukavana havaintona näimme kaksi aroharmaalokkia. Olisimme käyneet paikalla jo lounaan jälkeen, mutta silloin alueella oli mahdoton härdelli. Meille selvisi vasta myöhemmin, että Nidassa kisailtiin Liettuan cupin suunnistuksen osakilpailu. Ilta kului meillä jälleen Kursiksessa, jossa Sami otti naudanpihvin punaviinikastikkeessa ja minä ruijanpallasta sipulin kera. Taattua laatua jälleen. Tv:ssä luvattiin aamukympistä alkaen koko maahan sadetta useaksi tunniksi, joten pakkasin ostoksia ja muita romppeita kasaan jos lähtisimmekin mantereelle pysyvästi jo seuraavana päivänä. Poikkesimme myös kaupassa raijaamassa kamaa koto-Suomeen. Iltapäivällä olin soitellut Tonille ja selvisi, että ruskouunilintu oli rengastettu muutaman kymmenen metrin päässä meidän havaintopaikalta samana päivänä. Maate menimme kympiltä.


STAIJIA JUODKRANTESSA MA 21.10. Heräsimme seitsemältä, sillä illan pilvisyys tarkoitti, että päivä valkenisi selvästi myöhemmin kuin normisti. Ensimmäinen ulkona käynti laski odotuksiamme tuntuvasti, sillä itätuuli oli virinnyt yön aikana hyvin voimakkaasti. Teimme vaistomaisesti aamutoimet hieman laiskempaan tahtiin, sillä Kellopeliappelsiinilla olisi puolimahdotonta tapittaa ilman tuulensuojaa. Katsastimme aamusäätämisten ohessa telkkaria mahdollisen sääennusteen takia, mutta koimmekin kulttuurishokin ja pyhäinhäväistyksen, sillä Mustavaris oli päivän laji. telefuukkelista tuli Simpsoneita, joka oli dubattu liettuaksi. Taustalta ei ollut poistettu alkuperäistä ääniraitaa, joten kaikkien hahmojen äänet – jopa Lisan ja muiden naikkosten – puhui yksi miesääni. Summa summarum: aivan järkyttävää tuubaa! Pähkäilyjen tuloksena suuntasimme Juodkranteen, jossa olimme sopivasti kello 8.30. Ranta oli tyynen puolella, mutta sen verran puhuri kuitenkin viilsi ilmaa, että hakeuduimme erään kopin suojaan. Meno oli yllättäen heti nasevaa, sillä mantereen puolella alkoi lappaa fringilloja – lähes yksinomaan peippoja – hyvällä sykkeellä. Merellä oli puolestaan jouhevaa ruokki- ja pilkkasiipimuuttoa. Sami otti syyniin meren ja minä mantereen pikkulintumuuton. Rannassa ei ollut enää niin pahoja maininkeja kuin aiemmin, joten saatoimme kuulla jopa lentoääniä. Peippojen seassa lappoi tasaiseen tahtiin viherpeippoja ja niittykirvisiä sekä yksittäisiä muita cardueliksia. Myös kottaraisia viiletti melko tasaisesti ja välillä myös sepelkyyhkyparvia sekä varpushaukkoja. Reilun tunnin staijauksen jälkeen alkoi tulla ensimmäisiä pisaroita, mutta se ei vaikuttanut mitenkään tirppojen menohaluihin. Mantereen puolelle oli kuitenkin hieman ikävää kiikaroida, sillä yltynyt itätuuli kantoi pisaroita tuon tuosta linsseihini. Hetken kuluttua alkoi sataa enemmän, mutta koppi suojasi hieman pahimmalta kastelulta. Olimme pelipaikalla yhteensä tasan neljä tuntia, joista noin puolitoista tuntia satoi reilusti. Muutto oli siitä huolimatta voimakasta, minkä vuoksi sinnittelimme niinkin pitkään vesisateessa. Puoli yhden nurkilla meno oli hyytynyt jo merkittävästi sekä merellä että mantereella. Sessio oli antoisa, sillä kirjasimme noin 41 000 peippoa, 13 600 peippoa / järriä ja 800 järripeippoa. Kottaraisia viipotti lähes 3 800 ja sepelkyyhkyjä noin 1 600. Sateista Klaipedaa.


Mereltä parasta antia edustivat aroharmaalokki, kolmen jalohaikaran parvi, ruokki 724m 550p ja pilkkasiipi 517m 600p. Uusiksi maapinnoiksi Sami löysi etelänkiislan yhdestä ruokkipotista ja paikallisen tukkakoskelon. Staijin jälkeen suuntasimme fällapaikalle, mutta ajoin risteyksestä ohi ja pamautimmekin saman tien Smiltyneen komppaamaan marjapensaita. Vettä losotti reilusti koko ajan, mutta talsimme sateessa lintuja etsien. Pankki oli selvästi tyhjentynyt yöllä, sillä punarintoja oli huomattavasti vähemmän paikalla kuin edellispäivänä. Myös muita lintuja oli nihkeästi, mutta löysimme vielä kolme mustapääkerttua, lehtokurpan, nuoren selkälokin ja 60 mustarastasta. Sekä meruloita että fringilloja irtosi muutolle kohti pohjoista. Keli muuttui aina vain surkeammaksi, kun voimakas tuuli ja sade piiskasi kynnästä. Revityksemme loppui aika pian, eikä erityiseen retkeilyyn ollut enää motivaatiota. Aiemmin löytämällämme joutsenpaikalla oli vain yksi pikkujoutsenperhe paikallisena. Samalla huomasin, että piponi oli tippunut läheisessä check pointissa, jossa nousin autosta maksamaan 20 lidan tiemaksua. Palasimme mestoille, ja siellä se lojui lätäkössä hukkuneena. Paluumatkalla poikkesimme fällapaikalla tsekkaamassa tilanteen, mutta pelipaikalla ei ollut enää ketään. Kolme perusverkkoa oli pauloilla, mutta fälla oli edelleen vedossa. Sinänsä outoa, että jättimäinen pyydys jätettiin vetoon vesisateeseen ilman vahtia. Paluumatkalla koimme lievää jännitysmomenttia, sillä voimakkaan sateen vuoksi liikennetyömaat olivat menneet pahasti kuralle. Keskimmäinen kolmesta oli mennyt todella huonoksi ja sain ajaa todella tarkasti, ettei auto lumpsahtanut syviin uriin. Pahimmillaan mössöä oli yli 30 senttiä, ja siihen ajaminen olisi tarkoittanut varmaa jumitusta. Rekat ja bussit ajoivat hiljaa, ja tie muuttui koko ajan huonommaksi. Pääsimme kuitenkin onneksi Nidan puolelle ilman jummijammia, mutta seuraavan aamun poistuminen hoodeilta alkoi pelottaa, sillä sade jatkui, liikennettä oli kohtalaisesti ja autossa olisi lastia melkoisesti. Inkaro Kaimasiin palasimme jo viideltä, eikä sataman kattohaikara ollut vieläkään paikalla. Kävimme jälleen raflassa – minä otin kanamuhennosta pikantilla currykastikkeella ja Sami juustokastiketäytteistä kanafilettä. Molemmat olivat loistavia jälleen kerran. Loppuilta meillä meni pakatessa, kirjoitellessa ja taulukoiden vääntämisessä. Kello 20–22 katselimme Liettuan töllöä; oli koomista seurata muun muassa Morgan Freemania dubattuna. Uutisia seurasimme paljon, ja niiden mukaan Liettuassa oli ilmeisesti meningokokkitapauksia. Sadekelin lohdutukseksi nautiskelin makoisan kakun.


LATVIAAN TI 22.10. Heräsimme kello 6.30, ja vajaan tunnin kuluttua jätimme Inkaro Kaimasin taaksemme täpötäyden Escortin kera. Vettä ei ollut ilmeisesti satanut yön aikana ja tuuli hönki edelleen idästä erittäin kylmänä. Jännitimme kovasti teiden kuntoa, mutta tilanne oli selvästi parempi, joten pääsimme ensimmäisestä osuudesta läpi ilman mitään tuskaa. Toisessa olikin tilanne vastassa, sillä näimme edessä kaksi kuormuria. Emme uskaltaneet lähteä yrittämään tielle, joten palasimme takaisin ja koitimme löytää tien rantaa pitkin, mutta sellaista ei odotetusti ollut. Ajoimme takaisin toisen työmaan reunalle, ja samalla meitä vastaan tuli letka autoja, mikä antoi toivoa, että sieltä pääsisi läpi. Ja niin tosiaan kävi; bussi ja lavetti olivat jumissa ja niiden taakse muodostui koko ajan kasvava jono, josta vain henkilöautot pääsivät pujottelemaan ohi. Huokasimme helpotuksesta, kun taaksemme jäi myös kolmas tietyöosuus. Olisi ollut todella kurjaa jäädä jumittamaan kynnäälle lähtöpäivänä. Valkeneva aamu antoi vihiä, että muutto olisi nasevaa, sillä tien vieressä lensi useita kottarais- ja varislintuparvia. Satamaan ennätimme vasta klo 8.40, ja kotvan kuluttua olimme Klaipedan puolella, jossa ajoimme suoriltaan suuren Maxima-marketin pihaan viimeisille ostoksille. Sessio oli nopeasti ohi ja autossa noin 150 tölkkiä lisää limpparia. Siirtymä Liettuan puolella meni jouhevasti jälleen jokainen yksilö merkiten vihkoon. Klaipedasta nappasimme vihdoin matkan ensimmäisen tuulihaukan. Latvian rajalla pysähdyimme vielä viimeistä kertaa, jolloin metsässä huuteli heti pähkinänakkeli tintti- ja hippiäisparven joukosta. Uutta retkilajia Liettuan puolelta ei enää kuitenkaan napsahtanut, joten Sami nappasi pisteen arvauskisasta. Latviassa päryyttelimme kohti Papea. Ajoimme risteyksestä ohi, mutta käännyimme heti takaisin, jolloin satuimme puhumaan maapinnapuutteista ja isolepinkäisestä. Samalla mokoma kökki langalla. Papen seutu oli kovin viihtyisää miljöötä ja mantereen puolen ruoikoitunut järvikompleksi mahtava kokonaisuus. Lintuja emme siellä tosin juuri nähneet, mutta ajatukset pesimäaikaisesta lintupaljoudesta olivat muhkeat. Yhdestä opastaulusta luimme, että alueella pesii kolme paria sarakerttusia ja Liettuan puolella 120 paria. Yritimme löytää lintuasemaa ja fällaa sekä rannan lintutornia, mutta homma meni plörinäksi surkeiden karttojen vuoksi. Muutto oli hortoillessa selvästi kovaa, sillä muun muassa tiaisia lensi tuon tuosta. Meidän paras havainto taisi kuitenkin olla vanha pussitiaisen pesä. Päättelimme lopulta, että meren puolen torniin joutuisi talsimaan pitkän matkan, joten jätimme Papen taaksemme hieman ristiriitaisin tunnelmin. Liepaja oli seuraava kohteemme, jossa etsimme putni.lv-nettisivuston mainitsemaa aallonmurtajaa, mutta meitä ei päästetty portista sisään paikasta, josta sinne olisi päässyt – great. Tovia myöhemmin huomasin, että Escortin moottorin lämpötila oli uhkaavasti nousussa. Huolestuin heti, sillä viisari ei ollut koskaan sojottanut yli puolivälin. Stoppasimme marketin pihaan katsomaan jäähdytinnesteen, mutta se oli yli maksimin, joten vuotoa ei ollut.


Sami tullaamassa merilintuja.

Vanha tivolihärveli Saulkrastin rannassa.

Jatkoimme vielä vähän eteenpäin, mutta sitten meidän oli pakko poiketa rantaan, avata konepelti ja jättää kosla jäähtymään. Sami avasi varovasti vähän jäähdytinnesteen korkkia, jolloin mokoma alkoi kuplia saman tien. Odotellessa laskimme läheisiltä aallonmurtajilta 830 merimetsoa ja muuta peruskauraa. Pitkähkön tovin jälkeen pahimmat lämpöhöyryt olivat kaikonneet ja uskalsimme ottaa korkin veke. Pelon sekaisin tuntein jatkoimme ajoa. Onneksi tilanne asettui, eikä lämpö enää noussut. Emme tosin enää ajaneet juuri kaupunkiajoa, vaan painelimme A9-tielle kohti itää ja Riikaa. Selvisimme onneksi säikähdyksellä, mutta kesti pitkän aikaa ennen kuin luotin, että tilanne oli hallinnassa. Pientä jännitysmomenttia päivään. Matka Riikan seudulle taittui joutuisasti, kun teimme välillä muutamia stoppeja todella kylmässä pohjoispuhurissa. Lajisto oli tyypillistä – varispuolta, kottaraisia, satunnaisia pikkulintuja ja peräti yhdeksän isolepinkäistä lisää. Pysähdyimme myös Hesburgeriin hamppareille – hinnat olivat puolet Suomen hinnoista. Saulkrastissa poikkesimme vielä merenrannalle etsimään mustalintua ja ruokkia, jotka uupuivat Latvian lajeista. Tuuli oli tyyntynyt leppoisaksi ja merellä oli vain pientä aallokkoa. Saimme plärättyä vesilinnut tarkasti, mutta niitä oli melko vähän: 84 telkkää, 12 tukkasotkaa, 52 lapasotkaa, 6 silkkiuikkua, 5 isokoskeloa, 12 kyhmyjoutsenta ja 6 sinisorsaa. Sotkaparvessa lillui yksi pilkkasiipi ja onneksemme myös yksi mustalintu. Rannasta pomppasi vielä neljän kangaskiurun parvi lentoon, kun poistuimme pelipaikalta. Ajoimme tuttuun Pie Majas -hotelliin, jossa päädyimme samaan huoneeseen kuin tullessa. Seitsemältä kävimme saunassa, jolloin Sami maksoi vuorostaan lystin – tällä kertaa 43 euroa, eli euron korotus tuli viikossa. Illan päälle katselimme vielä latviaksi dubattuja teeveeohjelmia – kohtuupaksua kuraa…


Uudenkarhea virolainen kulkupeli.

TUSKIEN TAIVAL SUOMEEN KE 23.10. Heräsimme hyvissä ajoin, sillä siirtymää oli Tallinnaan yli 300 kilometriä. Meillä oli myös tarkoitus poiketa Viron puolella Piklan altailla. Jouduimme kuitenkin hautaamaan suunnitelman hyvin pian, sillä meidän olisi pitänyt herätä vielä aiemmin ja Escortin lämpötila nousi hitailla etapeilla uhkaavasti. Niinpä painelimme suorinta reittiä Tallinnaan ilman mainittavia stoppeja. Kaupunkiliikenteessä vastassamme oli jälleen ongelmia, kun moottori kuumeni koko ajan. Saimme hetkellistä apua, kun poikkesimme perinteiselle Hesburgerin aterialle. Siirtymä satamaan olikin sitten todellista piinaa, sillä liikenne oli hidastempoista ja konepellin alta nousi tuon tuosta höyryä. Emme kuitenkaan päässeet keskustan ruuhkassa mihinkään parkkiin. Sataman nurkilla meidän oli pakko tehdä stoppi epämääräiseen paikkaan, jotta saimme jäähdytettyä masiinaa. Kello 13.30 lähteneeseen laivaan ehdimme nippa nappa melkoisen session päätteeksi. Itse parin tunnin lauttailu meni muutamien ostosten ja Break the Spell -pelin parissa, kunnes saavuimme Helsinkiin. Auto oli onneksi jäähtynyt, mutta klo 15.30 ruuhkat tekivät poistumisesta piinaavan; jouduimme sammuttamaan kaikkiin liikennevaloihin ja alamäkiin, jotta kone ei poksahtaisi. Stoppipaikka ei ollut missään ja sydämeni hakkasi melkoista tahtia. Jouduimme skippaamaan kehätien, sillä kaikki liittymät olivat tukossa. Pitkän piinan jälkeen tilanne helpotti, kun pääsimme pienemmälle kiertotielle, jossa revitin sakkouhalla ylinopeutta, jotta kone olisi jäähtynyt. Syy oli siis simahtanut jäähdytin. Kakkostiellä ei ollut enää murheita, ja perillä olimme iltakahdeksan jälkeen helpottuneina.


LOPUKSI Kuurin kynnään muuttolukemat olivat pienimuotoinen pettymys molemmille, mutta erityisesti mustarastaiden ja mustavaristen sigmat olivat huikeita. Heikoilla sääsolosuhteilla oli varmasti osuutta vähäisiin muuttolukemiin. Muilta osin reissu meni mainiosti lopun autoepistolasta huolimatta. Suuri kiitos Piisamille reissuseurasta ja ankarasta tilastoinnista. Allekirjoittanut vei tällä kertaa pidemmän korren arvauskisassa, vaikka osa tarkoista tuloksista ehti kadota. Liettuan lajimäärässä meille tuli tasapeli, mikä on hyvin harvinaista.

Veikkauskohde

Sami

Santtu

Tulos

Viron lajimäärä

43

59

47

Latvian lajimäärä

56

82

61

Liettuan lajimäärä

121

129

125

Baltian maiden lajimäärä

158

148

127

Koko matkan lajimäärä

158

150

?

Kuurin muuttavat yksilöt

402 301

108 320

141 046

90

81

83

Kuurin muuttavat lajit

518 888

206119

158 619

Kilometrimäärä

2 439

2 590

?

Veikkauspisteet

3

7

9

Koko matkan yksilömäärä

Escortin jäähdyttelyä Suomessa.


Kauttaviivoin on eritelty maat 15.10. (Viro / Latvia), 16.10. (Latvia / Liettua), 22.10. (Liettua / Latvia) ja 23.10. (Latvia / Viro). 17.–21.10. kauttaviivalla on eritelty muuttavat linnut (muuttava / paikallinen). LAJI

15.10.

16.10.

17.10.

18.10.

19.10.

20.10.

21.10.

22.10.

23.10.

YHT

SPECIES

Kyhmyjoutsen

6/-

-/6

-/6

-/32

-/56

-/11

-/3

-/16

-

136

CYG OLO

Laulujoutsen

10/-

2/3

-

77/29

12/25

2/-

-

-/3

-

163

CYG CYG

Pikkujoutsen

-

-

-

43/63

1/113

3/-

-/5

5/-

-

233

CYG COL

Joutsenlaji

-

-

-

13/60

-/5

-/50

-/40

-/120

-

288

CYG SP

Metsähanhi

-

-

100/-

14/7

3/-

-

-

9/-

-

133

ANS FAB

Lyhytnokkahanhi

-

-

1/-

-

-

-

-

-

-

1

ANS BRA

Merihanhi

-

-

-

-/48

-

-

-

-

-

48

ANS ANS

Valkoposkihanhi

55/-

-/5

-

-

-

-

-

-

-

60

BRA LEU

Sepelhanhi

1/-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

BRA BER

Ristisorsa

-

-

-

-/2

-

-

-

-

-

2

TADTAD

Haapana

6/-

3/-

15/2

3/122

3/4

2/-

7/-

-/10

-

177

ANA PEN

Harmaasorsa

-

-

-

-/2

-

-

-

-

-

2

ANA STR

Tavi

5/-

-

-

-/42

-/21

-

1/3

-

-

72

ANA CRE

Sinisorsa

71/-

29/25

5/89

9/1514

7/205

-/107

11/47

5/36

-

2 160

ANA PLA

Jouhisorsa

-

-

2/-

-

-

-

-

-

-

2

ANA ACU

Lapasorsa

-

-

1/-

1/-

1/2

-

-

-

-

5

ANA CLY

Punasotka

-

-

-

-

-/1

-

-

-

-

1

AYT FER

Tukkasotka

-

3/-

21/-

-/3

-/85

2/-

4/-

-/12

-

130

AYT FUL

Lapasotka

-

-

-

-

21/26

20/-

40/-

-/52

-

159

AYT MAR

Alli

-

-

-

-

52/-

27/-

36/8

-

-

123

CLA HYE

Mustalintu

-

-

-

-

4/1

27/-

75/-

-/1

-

108

MEL NIG

Pilkkasiipi

-

-

74/1690

-/400

79/1200

68/950

517/600

-/1

-

5 579

MEL FUS

Telkkä

30/-

13/2

91/-

-

19/767

-/12

49/-

-/84

-

1 067

BUC CLA

Uivelo

-

-

-

-

-/66

-

25/-

-

-

91

MER ALB

Tukkakoskelo

-

-

-

-

-

-

2/1

-

-

3

MER SER

Isokoskelo

3/-

-

30/-

2/-

7/-

1/3

72/-

-/5

4/-

127

MER MER

Kaakkuri

-

-

19/-

-

17/-

12/-

15/-

-

-

63

GAV STE

Kuikka

-

-

45/-

-

20/-

-

-

-

-

65

GAV ARC

Kuikkalaji

-

-

92/-

-

9/-

3/-

-

-

-

104

GAV SP

Pikku-uikku

-

-

-

-

-/1

-

-

-

-

1

TAC RUF

Silkkiuikku

-

3/1

3/16

4/-

32/89

4/9

16/3

-/6

-

186

POD CRI

Härkälintu

-

-

-/1

-

-

-

-

-

-

1

POD GRI

Merimetso

1/-

1/44

507/62

2541/198

4616/966

54/845

300/790

3/842

-

11 770

PHA CAR

Jalohaikara

-

-

5/-

-/4

-

-

3/-

2/-

-

14

EGR ALB

Harmaahaikara

-

-/1

21/1

-/83

-/5

-/2

8/-

1/2

-

124

ARD CIN

Kattohaikara

-

-/1

-/1

-

-/1

-

-

-

-

3

CIC CIC

Merikotka

-

-

1/2

2/37

-/14

-/2

1/2

1/3

-/1

66

HAL ALB

-

-

1/-

-/1

2/-

-

5/-

-

-

9

CIR CYA

1/-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

ACC GEN

Sinisuohaukka Kanahaukka Varpushaukka

-

-/5

55/1

11/2

54/-

3/1

35/1

2/5

-

175

ACC NIS

-/1

3/15

-

-/2

1/-

1/-

1/-

-/12

-

36

BUT BUT

Piekana

-

-

-

-/2

-

-

-

1/1

-

4

BUT LAG

Tuulihaukka

-

-

-

-

-

-

-

1/-

-

1

FAL TIN

Ampuhaukka

-

-

1/1

-

-

-

3/-

-

-

5

FAL COL

Nuolihaukka

-

-

-/1

-

-

-

-

-

-

1

FAL SUB

Muuttohaukka

-

-/1

-

-

1/-

1/-

-

-

-

3

FAL PER

Hiirihaukka


LAJI

15.10.

16.10.

17.10.

18.10.

19.10.

20.10.

21.10.

22.10.

23.10.

YHT

SPECIES

Liejukana

-

-

-

-/1

-/2

-

-

-

-

3

GAL CHL

Nokikana

-

6/-

-

-/1

-/1

-

-

-/45

-

53

FUL ATR

Kapustarinta

-

-/475

1/-

-/361

-

-

-

-

-

837

PLU APR

Töyhtöhyyppä

6/-

-/244

36/-

-/2453

-/40

-

-

-/161

-

2 940

VAN VAN

Suosirri

-

-

-

-/11

-

-

-

-

-

11

CAL ALP

Suokukko

-

-

-

-/9

-

-

-

-/2

-

11

PHI PUG

Taivaanvuohi

-

-

-

-/97

-

-

-

-

-

97

GAL GAL

Lehtokurppa

-

-

-

-

-/1

-/2

-/1

1/-

-

5

SCO RUS

Pikkulokki

-

-

-

-/1

19/3

3/17

6/6

-

-

55

LAR MIN

1/5

-/1482

120/632

-/2464

35/262

-/729

37/146

74/4

-/4

5 995

LAR RID

11/382

-/681

10/158

-/1009

32/387

8/224

17/130

182/519

-/88

3 848

LAR CAN

Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki

-

-

-

-

2/-

-/1

-/1

-

-

4

LAR FUS

21/2

82/143

-/73

-/993

55/160

22/172

27/223

23/465

-/18

2 479

LAR ARG

Aroharmaalokki

-

-

3/1

-

-/1

2/2

1/1

-

-

11

LAR CAC

Merilokki

-

1/16

-/16

-/32

-/27

-/39

-/37

4/2

-

174

LAR MAR

Riuttatiira

-

-

-

-

-

1/-

-

-

-

1

STE SAN

Etelänkiisla

-

-

-

-

-

-

1/-

-

-

1

URI AAL

-

-

7/-

1/-

17/-

98/3

724/550

-

-

1 400

ALC TOR

132/3

51/150

-/5

-/18

1/-

-/686

-/251

18/175

-/116

1 606

COL LIV

Ruokki Kesykyyhky Uuttukyyhky

-

-

23/-

22/1

142/-

-

7/-

-/2

-

197

COL OEN

Sepelkyyhky

1/2

-/1

180/-

-/3

3562/1

7/1

1630/-

118/36

-

5 542

COL PAL

Turkinkyyhky

-

-/15

-

-

-

-

-

-

-

15

STR DEC

Kuningaskalastaja

-

-

-

-/1

-

-

-

-

-

1

ALC ATT

Vihertikka

-

-

-

-/1

-

-

-

-

-

1

PIC VIR

Palokärki

-

-/2

-/1

-

-

-

-

-

1/1

5

DRY MAR

Käpytikka

6/-

3/10

6/4

-/1

3/12

1/14

1/5

-/8

-/1

75

DEN MAJ

Pikkutikka

-

-

-

-

1/-

-

-

-

-

1

DEN MIN

Kangaskiuru

-

-

5/-

40/-

6/-

17/-

21/-

-/4

-

93

LUL ARB

Kiuru

-

-/1

13/-

-/29

-

-

19/-

-/3

-

65

ALA ARV

Niittykirvinen

-

-/12

104/-

-/2

33/-

11/-

622/-

4/11

-

799

ANT PRA

Västäräkki

1/-

1/1

2/-

-/2

1/-

-

-

-

-

8

MOT ALB

Tilhi

-

-

-

-/43

9/-

-

-

-

-

52

BOM GAR

Peukaloinen

-

1/-

-/2

-/2

-/1

-/2

-/1

-

-

9

TRO TRO

Rautiainen

-

-

1/-

-

-/1

1/-

1/-

-

-

4

PRU MOD

Punarinta

-

5/4

-/14

-/9

-/13

-/38

-/5

3/2

-

93

ERI RUB

Mustaleppälintu

-

-

-/1

-/1

-/4

-/1

-

-

-

7

PHO OCH

Leppälintu

-

-

-

-

-

-/1

-

-

-

1

PHO PHO

Mustarastas

6/-

-/3

1749/7

-/25

61/15

6/113

55/66

2/7

-/2

2 117

TUR MER

Räkättirastas

56/-

-/12

823/-

28/3

1461/8

-

97/-

156/268

-/5

2 917

TUR PIL

Laulurastas

-

-/1

48/-

-/3

12/-

-/4

3/5

2/-

-

78

TUR PHI

Punakylkirastas

1/1

-/2

1242/6

-/2

1163/8

32/28

13/26

-

-

2 524

TUR ILI

Kulorastas

2/-

-/2

51/1

6/-

14/-

-

1/-

-/2

-

79

TUR VIS

Pieni rastas

-

-/5

40/-

-/34

12/-

-

7/-

20/12

-

130

PT

Mustapääkerttu

-

-

-

-

-

-/5

-/3

-

-

8

SYL ATR

Ruskouunilintu

-

-/1

-

-

-

-

-

-

-

1

PHY FUS

Tiltaltti

-

-

-

-

-

-/1

-

-

-

1

PHY COL


LAJI

15.10.

16.10.

17.10.

18.10.

19.10.

20.10.

21.10.

22.10.

23.10.

YHT

SPECIES

Hippiäinen

-

10/10

376/56

-/1

1/43

24/46

6/41

5/4

-

623

REG REG

Tulipäähippiäinen

-

-

-/1

-

-

-

-

-

-

1

REG IGN

Harmaasieppo

-

1/-

-

-

-

-

-

-

-

1

MUS STR

Pyrstötiainen

5/-

2/1

19/1

-/16

12/-

-

-

-/17

-

73

AEG CAU

Viitatiainen

6/-

2/3

-/1

-/1

-/3

-/3

-

-/1

-/1

21

PAR PAL

Hömötiainen

3/-

1/2

-/2

-

-

-

-/1

-

-

9

PAR MON

Töyhtötiainen

-

1/2

-/1

-

-

-/2

-/2

1/-

-

9

PAR CRI

Kuusitiainen

-

-/1

12/2

-

14/4

4/1

-/1

1/-

-

40

PAR ATE

Sinitiainen

-

3/5

76/5

-/10

443/2

22/5

13/1

26/6

-/2

619

PAR CAE

Talitiainen

14/4

6/93

306/51

-/27

1190/35

234/38

88/9

4/72

-/1

2 172

PAR MAJ

-

-

32/-

-

66/-

-

-

-

-

98

PAR SP

Pähkinänakkeli

4/-

2/2

-/1

-

-

-

-

1/1

-

11

SIT EUR

Puukiipijä

2/-

1/7

-/8

-/3

-/12

-/5

-/2

1/2

-

43

CER FAM

Tiaislaji

Isolepinkäinen

1/-

-/1

-

-/1

-

-

-

1/10

-/1

15

LAN EXC

Närhi

3/1

10/24

-/1

-/4

6/3

-/3

2/-

-/10

-/1

68

GAR GLA

Harakka

2/-

4/4

-

-/7

-/1

-

-

-/26

-/1

45

PIC PIC

Pähkinähakki

1/2

-/1

-

-

-

-/1

-

-

-

5

NUC CAR

25/17

11/107

234/-

370/314

4324/-

45/-

207/-

270/250

55/12

6 241

COR MON

6/-

-/152

109/-

-/332

4801/-

365/-

4/-

96/136

-

6 001

COR FRU

Naakka Mustavaris

163/163

23/319

711/39

41/135

1170/31

Varis

211/110

154/85

158/210

25/99

3 847

COR NIX

Korppi

2/1

2/64

-/4

-/12

-/3

-/3

-/2

3/17

1/2

116

COR RAX

Varislaji

-

-

-

120/-

-

80/-

-

-

200

COR SP

23/-

40/1085

223/-

-/1419

391/-

8/2

3768/-

264/569

25/-

7 817

STU VUL

-

-/59

4/6

-/9

1/7

-/1

-/22

-/2

-

111

PAS DOM PAS MON

Kottarainen Varpunen Pikkuvarpunen

7/-

1/1

-

-/11

1/-

-

-

-/26

-

47

Peippo

3/-

21/78

2923/66

-/7

479/7

51/12

41700/3

-/96

-

45 446

FRI COE

Järripeippo

20/-

-/1

2345/17

-/16

1015/-

2/-

807/6

-/85

-

4 314

FRI MON

Peippolaji

-

-

5897/-

75/-

377/-

178/-

13623/-

24/75

-

20 249

FRI SP

10/-

7/-

24/-

-/6

165/-

11/-

235/23

-/4

-/3

488

CAR CHL

-

-

1/-

-/1

1/-

2/-

4/-

1/-

-

10

CAR CAR

Viherpeippo Tikli Vihervarpunen

2/-

-/48

344/6

-

149/1

39/-

43/-

-/15

-

647

CAR SPI

Hemppo

-

-

1/-

-/18

4/-

-

6/-

-

-

29

CAR CAN

Urpiainen

-

1/10

34/4

-/1

139/4

10/1

11/6

-

-/1

222

CAR MEA

Tundraurpiainen

-

-

-/1

-

-

-

-

-

-

1

CAR HOR

Pikkukäpylintu

-

2/44

-

-

-/141

-/13

-/1

-

-

201

LOX CUR

Pikku-/isokäpylintu

-

-

236/-

-/12

210/-

74/-

21/-

-

-

553

LOX C/P

Punatulkku

-

-/2

74/-

-/3

57/5

1/1

29/-

-/6

-

178

PYR PYR

Nokkavarpunen

-

-

23/-

-/5

5/1

-/1

2/-

-/1

-

38

COC COC

Lapinsirkku

-

-

-

-

1/-

-

-

-

-

1

CAL LAP

Pulmunen

-

-

-

-

-

1/-

-

-

-

1

PLE NIV

Keltasirkku

6/-

2/25

29/1

-/16

12/-

2/2

13/2

-/11

-/1

122

EMB CIT

-

-

6/-

-/3

6/-

1/-

13/-

-

-

29

EMB SCH

44

67

81

82

88

72

76

67

12

127

Pajusirkku

Lajeja yhteensä


n rii Po SUOMI

MATKAN REITTI JA KOHTEET

Helsinki Suomenlahti

100 km

Tallinn

Hiiumaa

VIRO

Saaremaa

Pärnu Uulu Häädemeeste Kabli Ainazi

Saulkrasti

LATVIA

Riga

Jelgava

Saldus

Liepaja

Siauliai Klaipeda Juodkrante Nida

Kaliningrad

Silute

VENÄJÄ

LIETTUA

VALKO-VENÄJÄ


Liettua 2013