Kuvaaja: Frans Haavisto
Kuvassa esiintyvät judistit Erika Virtanen (vas.) ja Anni Kaarre (oik.)
Kolumni: Soluasumisen kirot (ja ilot?) Ennen kaksi toisilleen tuntematonta opiskelijaa saattoi jakaa opiskelija-asunnossa saman makuuhuoneen keskenään, mutta nykyään edes omalla huoneella varustetut solut eivät enää tee kauppaansa opiskelija-asuntomarkkinoilla. Ne harvat opiskelijat, jotka soluasunnoissa asuvat, tuntuvat sinne päätyneen pikemminkin pakon sanalemana kuin vapaaehtoisen valinnan perusteella. ”Soluvankilasta” paetaan yksiöön heti kun on mahdollista. Olen itsekin päässyt (tai joutunut) maistamaan soluelämää noin vuoden verran. Soluasunnossa asuminen ei minullekaan ollut ykkösvalinta, vaan johtui pikemminkin siitä, että erinäisitä syistä tulin jättäneeksi asuntohakemuksen Joensuun Ellille aivan liian myöhään, vasta noin heinäkuun puolivälissä. Muistan asuntohakemuksen täyttämisestä erityisesti sen, että menin ikuisena optimistina vielä tässäkin vaiheessa laittamaan asuntohakemuksen lisätiedot-kohtaan vielä tekstin ”Toivon yksiötä keskustan alueelta”. Tämä toive ei ihan täysin toteutunut: sain lopulta pari päivää ennen syyskuun alkua tietää, että pääsisin asumaan soluasuntoon Noljakkaan. 8
Res Judicata
Kun yliopiston lukukausi oli jo melkein alkamassa ja parempaakaan asuntoa ei ollut tiedossa, minun ei enää auttanut muuta kuin haudata haaveeni keskustayksiöstä ja suunnata askeleet kohti Noljakkaa. Ennakkoluuloista huolimatta sopeuduin soluasuntoelämään yllättävänkin nopeasti. Tätä helpotti se, että kämppikseni osoittautuivat loppujen lopuksi ihan normaaleiksi tyypeiksi: päivittäisistä kotibileistä taikka aamukahteen jatkuvasta popituksesta ei tarvinnut huolehtia. Yhteiselon rauhanomaisuudesta huolimatta oli kuitenkin ihmeellistä, kuinka pienet asiat tuntemattomien ihmisten kanssa asumisessa alkavat ajan myötä käymään uskomattomasti hermoille. Heräät aikaisin aamulla kämppiksen lähtöön etkä saa enää nukutuksi. Keittiössä astiat joutuu laittamaan kätevimpien paikkojen sijasta sinne, missä niille sattuu olemaan tilaa. Aamulla kahvia ei kehtaa keittää ennen kuin tukan on saanut kunnolla harjattua siinä pelossa, että törmää kämppikseen. Suihkuun pääsyä voi ajoittain joutua odottamaan pitempääkin.
