HENKILÖKUNTA TUTUKSI

Tällä kertaa saamme tutustua Itä-Suomen yliopiston akateemiseen rehtoriin ja ympäristöoikeuden professoriin Tapio Määttään.

Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilaat Elias Eronen ja Juho Mela

Olen Tapio Määttä, Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori v. 2020 alusta ja ympäristöoikeuden professori. Aloitin professorina Joensuussa elokuussa 2000 eli parikymmentä vuotta olen jo ollut laitosta ja yliopistoa kehittämässä, tästä runsaat kymmenen vuotta oikeustieteiden laitoksen johtajana.

Mikä on parasta juuri Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksessa?

Oikeustieteiden laitoksella on pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti panostettu opetuksen kehittämiseen. Kandipalautteiden perusteella meiltä valmistuvat opetukseensa Suomen tyytyväisimmät oikeusnotaarit. Pidän vahvuutena myös sitä, että laitoksella on sekä ON/OTM että julkisoikeuden HTK/HTM-koulutukset. Julkisoikeuden pääainemallin vuoksi useissa oppiaineissa on Suomen monipuolisin opintotarjonta. Opiskelijanäkökulmasta laitoksella sovellettu opintotakuu -tyyppinen toimintamalli on myös ainutlaatuinen: jokainen opiskelija pääsee juuri siihen graduryhmään, johon haluaa tai tekemään kandi- tai notaarityönsä haluamassaan ryhmässä. Ja opetuksen vahva tutkimusperustaisuus on tietysti olennaista. Useiden laitoksen tutkimusryhmien hieno menestys kilpailun rahoituksen saamisessa on vakuuttava näyttö tutkimuksen laadusta.

Olet valinnut uran akateemikkona. Mistä rakkautesi yliopistomaailmaa kohtaan kumpuaa? Mitä tekisit, jos et olisi kyseisellä alla?

Toimin opiskeluaikanani aktiivisesti opiskelijapolitiikassa, mm. ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana, SYL:n hallituksessa ja Tuhatkunnan puheenjohtajana. Yliopistoura painottuen akateemisen johtamisen tehtäviin on ehkä tätä taustaa vasten ollut luonteva, vaikka en sitä koskaan suunnitellutkaan kovin tietoisesti. Väitöskirjaa tehdessä työskentelin pari vuotta oikeusministeriössä lainvalmistelutehtävissä ja se olisi voinut olla myös hyvin kiinnostava uravaihtoehto. On ollut mukava osallistua viime vuosina lainvalmistelijoiden koulutukseen ja suosittelen kaikille meidän lainsäädäntötutkimuksen opintoja. Ministeriöt ovat juristikoulutuksen saaneille yksi hyvä uran suunta.

Itä-Suomen yliopisto on suomen yliopistoista niin kutsutun Shanghai Rankingin ykkönen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Nuo rankinglistat perustuvat, vähän rankingista riippuen, kansainväliselle maineelle ja julkaisuihin arvostetuimmissa kansainvälisissä julkaisuissa. Oikeustieteiden laitoksen nousu maailman 200 parhaan oikeustieteen yksikön listalle kertoo laitoksen vahvoista kansainvälisistä

verkostoista, joita on määrätietoisesti rakennettu ja osaltaan myös tutkimuksen kansainvälisestä laadusta julkaisujen kautta arvioituna. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että kun laitoksen tutkijat rakentavat rahoitushakemuksia, he ovat houkutteleva yhteistyökumppani ulkomaisille partnereille, jotka hakemuksissa ovat olennaisen tärkeitä. Tällä taas on pitkällä aikavälillä merkitystä laitoksen rahoituksen kannalta.

Tästä huolimatta Itä-Suomen yliopisto ei ole oikeustieteelliselle alalle pyrkivien keskuudessa suosituin vaihtoehto. Mitä tulisi mielestäsi tehdä, jotta yliopisto saataisiin uusien hakijoiden silmissä houkuttelevammaksi?

Oikeustieteiden laitoksella opiskelleiden jakamat kokemukset koulutuksen laadusta ovat tärkeä tekijä vetovoiman kehittymiselle. Ilahtuneena seuraankin, kun meidän opiskelijat kertovat opinnoistaan erilaisilla somekanavilla. Hakijoita on nykyisinkin kyllä hienosti ja valtaosa aloittavista uusista oikeustieteiden laitoksen opiskelijoista on pyrkinyt opiskelemaan ensisijaisesti juuri Itä-Suomen yliopistoon.

Paras opiskelumuistosi?

Elinikäisten ystävyyssuhteiden muodostuminen on jälkeenpäin arvioituna ollut opiskeluaikojeni aivan olennainen anti. Suosittelen tekemään opintojen aikana muutakin kuin opiskelemaan, minullahan meni tutkinnon suorittamiseen kahdeksan vuotta.

Lightning Round:

Lemppari: Viikonlopun juoksulenkki metsäpoluilla. Artisti? Apulanta.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tarjo-

ama kurssi? Juridinen kirjoittaminen ja tiedonhankinta. Nähtävyys Joensuussa? Kuhasalo. Juristi? (historiasta tai nykyhetkestä) Juha Karhu. Oikeudenala? Ympäristöoikeus.

Kesätyö uutistoimittajana

Toisen vuoden judisti Otto-Petteri Kinnunen työskenteli kesän ajan uutistoimittajana Kouvolan Sanomissa. Res Judicatan toimitukseen kuuluva Kinnunen kertoo, mitä työ opetti hänelle lehtialasta.

Aloitin kolmen kuukauden mittaisen kesätyöni Kouvolan Sanomissa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Alku oli nopea, sillä jo toisena työpäivänä sain aiheen, josta tein kesän ensimmäisen uutisjuttuni. Valmis koronarokotusten järjestelyjen sujuvuutta käsitellyt juttu julkaistiin niin verkossa kuin printtilehdessä. Kesän aikana tämä oli poikkeuksetta lähtökohtana kirjoittamieni juttujen kohdalla.

Uutisjuttuja varten tehdään lähes poikkeuksetta haastatteluja joko puhelimitse tai paikan päällä. Kesällä pyrin itse lähes poikkeuksetta tekemään haastattelut kasvotusten, jolloin kokemani perusteella aiheesta sai selkeämmän ja aidomman käsityksen kuin puhelimen välityksellä. Useimmiten myös kuvaaja on mukana juttukeikoilla, jolloin työnjako toimittajan ja kuvaajan kesken on selkeä. Kuvasin itse juttukeikoilla lähinnä vain satunnaisia videopätkiä ja still-kuvia.

Sain kesän aikana kirjoittaa monipuolisesti eri uutisaiheista: kunnallisen päätöksenteon epäselvyyksistä kotihoitajien kurjiin työoloihin ja suurista tiehankkeista paikallisiin musiikkifestareihin. Juttukeikat avasivat ovia uusiin paikkoihin vanhassa kotikaupungissani ja useimpien aiheiden kohdalla avarsivat myös omia aikaisempia käsityksiäni. Toimittajan työssä aamulla ei usein aidosti tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Jutun tekeminen vuosi sitten avautuneesta ja turistien suosimasta Kimolan kanavasta johti siihen, että vietimme kuvaajan kanssa reilut kuusi tuntia vesillä kanavaan tutustuen.Toisella kerralla tieurakasta raportointi edellytti reissua asvaltointityömaalle yöaikaan, jolloin olimme kotona vasta aamukolmelta.

Kesätyössä opin myös, että lehtijutut eivät ole sisaruksia keskenään. Jotkin jutut valmistuvat päivässä, toiset kulkevat muiden töiden rinnalla useamman viikon ajan. Näistä jälkimmäisiin kuului Kouvolassa sijaitsevasta syrjäisestä Valkuslammesta kertova reportaasi, josta tuli ehdoton lempilapseni kesän uutisjuttujen joukossa. Lammen taustojen tutkiminen johti niin toimittajalegenda Hannu Karpon haastatteluun kuin juttukeikalla tapahtuneisiin uimahyppyihin paikallisten death diving -harrastajien innoittamina. Juttu julkaistiin laajana sunnuntaireportaasina ja oli osoitus siitä, että toimituksessa tuettiin myös toimittajien ja kuvaajien omien juttuaiheiden ideointia ja toteuttamista.

Voin todeta, että työ opetti konkreettisesti media-alan ja uutistoimituksen lainalaisuuksia sekä uutistyölle tärkeää olennaisten asioiden löytämistä – ja niiden kysymistä haastateltavilta. Lisäksi kesä jätti runsaasti hyviä muistoja ja kokemuksia, joihin on ilo palata vielä syksyn opintojen käynnistyttyäkin.

Otto-Petteri Kinnunen Oikeustieteen ylioppilas