Rauhanpuolustaja 6/21

Rauhanpuolustaja on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. ISSN 2736-9951

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 00550 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Anu Harju, Maria Hukkamäki ja Hanna Niittymäki

Ulkoasu ja taitto: Essi Rajamäki

Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola

Lehden tilaushinta 36 € / vuosi

Rauhan Puolesta ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys-, marras- ja joulukuussa. RAUHANPUOLUSTAJA 6/2021 sisältö

3 Pääkirjoitus 4 Markku Kangaspuron kolumni 4–6 Ote Pentti Sainion kirjasta

16–19

PARASIITTIEN PROTESTI

4–6 KENRAALIT PITIVÄT PÄÄTTÄJIÄ

PILKKANAAN

Pentti Sainio ruotii ja taustoittaa uudessa kirjassaan, miten kenraalit ovat laatineet hävittäjähankintasuunnitelmat poliitikoilta piilossa ja saalistaneet päättäjät rahoittamaan hankkeensa.

MUKANA

TOTTELEMATTOMUUSAKATEMIAN LIITE

20–23 USA, ISRAEL JA BLM

USA:n ja Israelin yhteiset poliisien koulutusohjelmat herättävät yhä enemmän vastustusta. Kansalaisyhteiskunta

KANSALAISALOITE

ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPISKELU SALLITTAVA KAIKILLE

Parhaillaan kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka tavoite on sallia elämän katsomustiedon (ET) opiskeleminen kaikille peruskoulussa ja lukiossa. Nykyinen laki estää elämän katsomustiedon opiskelun alle 18-vuotiailta evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniltä.

Muutoksen jälkeenkin huoltajat valitsisivat peruskoulun oppilaan katsomusaineen, ja lukiossa valin nan tekisi nuori itse.

Kansalaisaloitteen keskei senä perusteluna on lapsen oikeuksien sekä lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisuuden parantaminen. Nykyinen sään tely ei ole reilu: ”Sääntely on siten yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lasten oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen”, todetaan lapsiasiavaltuutetun nelivuotis kertomuksessa eduskunnalle 2018. Nykymallia ovat kritisoineet myös esimerkiksi Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto.

”Elämänkatsomustieto sopii kaikille oppilaille, jotka halua vat kasvaa vapaiksi ja itsenäisesti ajatteleviksi hyvän elämän raken tajiksi. Yhdenvertaisuus edellyttää oppiaineen avaamista kaikille kou lulaisille”, on sanonut akateemikko Ilkka Niiniluoto. Hänen lisäkseen kansalaisaloitetta tukevat muun muassa professorit (emer.) Sirkka Ahonen, kasvatustiede, Timo Airaksinen, käytännöllinen filo sofia, Kari Enqvist, teoreettinen fysiikka, Kaarina Määttä, kasvatus

tiede, ja Juhani Lehto, sosiaali- ja terveyspolitiikka. Nuoremman polven tukijoita ovat Ph.D Frank Martela, kasvatustieteen profes sori Päivi Naskali ja teoreettisen fysiikan tutkija Syksy Räsänen. Opettajista tukensa ovat ilmais seet muun muassa Arno Kotro, joka on Opettajien ammattijärjestön eettisen neuvottelukunnan puheen johtaja, sekä Sini Taneli, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opetta jien varapuheenjohtaja. Tukensa on antanut myös Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki Taloustutkimuksen elokuussa 2020 toteuttamassa mielipideky selyssä ET:n sallimista kaikille valittavissa olevaksi katsomus aineeksi kannatti 79 prosenttia kaikista vastaajista ja nuorista 86 prosenttia. Sitä kannatti myös kaikkien puolueiden kannattajien enemmistö KD:tä lukuun ottamatta. Lain korjaamista ei kuitenkaan ole kirjattu hallitusohjelmaan, ja asian voi saada eduskunnan käsittelyyn vain kansalaisaloitteen avulla.

Kansalaisaloitteen alullepanijat ovat yksityishenkilöitä, joukossa myös kouluikäisten ja nuorempien lasten vanhempia. Heidän mieles tään peruskoulun ja lukion ei kuulu tietää eikä valvoa, onko lapsi jonkin uskontokunnan jäsen vai ei, aivan samoin kuin sitä ei päiväkodissa kaan enää kysytä.

Kansalaisaloitteen voi lukea ja allekirjoittaa 20.2.2022 mennessä täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/ aloite/8860

TEEMU MATINPURO: PÄÄKIRJOITUS

Paras mahdollinen

Rauhanliikkeelle vuoden loppu on ollut synkkää aikaa. Syynä eivät ole vain vuoden pimeimpien päivien viimeaikaiset uutiset sodan uhasta Euroopassa. Kyse on myös ainakin omalta osaltani pitempiaikaisesta ketutuksesta. Odotukseni Suomen nykyisen hallituksen toimintaan ovat olleet aivan liian suuret verrattuna varsin vaatimattomiin saavutuksiin ulko ja turvallisuuspolitiikan, ilmastokriisin torjunnan, pako laispolitiikan ja koronapandemian globaalin haasteen suhteen.

Filosofi Thomas Wallgren puki samansuuntaisia mietteitä Rauhanliiton 100+1 vuosijuhlien juhlapuheessaan paradoksiin: Meillä on monin tavoin paras mahdollinen hallitus, ehkä yksi maailman par haista, mutta siitä huolimatta suurten kysymysten äärellä masentavan huono. Saavutukset ovat mitta kaavaltaan vaatimattomia epäonnistumisten rinnalla.

Paras mahdollinen hallitus päättää korona pandemian keskellä olla yksi maailman eniten sotilasmenoihin asukasta kohti käyttävä valtio. Hallitusohjelman teksti Hornet hävittäjien sinällään täysin ennenaikaisesta suorituskyvyn täysimääräisestä korvaamisesta muuttui koronan kurittaman talouden oloissa Suomen historian suurimmaksi yksittäiseksi hankintapäätökseksi, joka kiihdyttää varustelukilpailua, lisää jännitteitä lähialueillamme ja jouduttaa ilmastokriisiä.

Koronapandemiassa Suomi on pitänyt kyllä kansainvälisessä vertailussa hyvin puoliaan omien kansalaistensa osalta. Mutta rajat ylittävään vastuun kantoon hartiat ovat olleet liian kapeat. Suomi on yhdessä muiden EU maiden kanssa vastustanut koro narokotteiden patenttien vapauttamista, jotta kaikilla mailla olisi samat mahdollisuudet huolehtia omista kansalaisistaan.

Pakolaispolitiikassa olemme yhä tiukemmin mukana linnake EU:n rakentamisessa. Vastuunkantamisen sijaan rakennamme muureja. Kosmologi Syksy Räsänen tiivisti tilannekuvan joulukuussa kan sainvälisen siirtolaisten päivän mielenosoituksessa: ”Oikeus hakea turvapaikkaa ja velvollisuus kohdella pakolaisia inhimillisesti kirjattiin kansainväliseen oikeuteen toisesta maailmansodasta oppineena. Nyt kun meitä kohtaa ilmastonmuutoksen myötä uusi maailmanlaajuinen kriisi, niin Euroopan hallitukset, Suomen hallitus mukaan lukien, haluavat kääntää sel känsä kansainvälisen oikeuden vaatimuksille ja estää ihmisiä hakemasta turvaa.”

Todellisen turvallisuusuhan eli ilmastokriisin ja luontokadon torjunnassa hallituksen toimet ovat jääneet vaatimattomiksi. Fossiilinen turve palaa edel leen lämpövoimaloissa, ja EU:ssa Suomi vastustaa metsiensuojelun edistämistä.

Rauhanpuolustajilla ja rauhanliikkeellä laajemminkin ei kuitenkaan ole syytä masentua. Mitättömillä resursseillamme olemme tehneet lujasti töitä vastuullisemman politiikan puolesta. Valitet tavasti päättäjät eivät näytä olevan halukkaita edes dialogiin nykypolitiikan vaihtoehdoista, eivätkä tiedotusvälineetkään niitä nosta riittävästi esille.

”Paras mahdollinen” ei riitä: toisenlainen maailma on mahdollinen, mutta muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan kaikkia kynnelle kykeneviä.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Ystävät kaukana

F-35Ahävittäjän hankkiminen ei ollut yllätys luultavasti kenel lekään, kaikkein vähiten Puolustusvoimien johdolle. Hävittäjäkaupat Yhdysvalloista (F 18) ehti itse asiassa julistaa sovituksi jo kaksi vuotta sitten Yhdysvalto jen edellinen presidentti Donald Trump presidentti Niinistön kanssa Washingtonissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.

Ongelmallista F 35A hankinnan valmistelussa oli, että arvioinnista suljettiin pois aivan viime hetkiin saakka siihen oleellisesti liittyvä laajempi turvalli suuspoliittinen ulottuvuus. Sitä koskeva linjaratkaisu jäi nyt kenraaleille, kun hanketta vietiin eteenpäin lähes pelkkänä teknisen suorituskyvyn arviointina.

Päätös tukeutua Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan saattaa näyttää ilmeiseltä ratkaisulta, mutta asian ydin ei ole USA:n hävittäjien tämänhetkinen sotilastekninen erinomaisuus. Vaikka lähdettäisiin siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikan yksi osa on armeija, turvallisuutemme ei rakennu vain eikä edes pääosin sen varaan vaan ulkopolitiikalle. Viisas ajatus siitä, että pienen maan etu on hankkia ystävät läheltä ja välttää joutumista mukaan suurvaltojen eturistirii toihin, on perusteettomasti leimattu vanhentuneeksi. Nyt politiikan keinot ovat jääneet sotilaallisen reper tuaarin jalkoihin.

Globaalissa politiikassa pienten valtioiden vaikutusmahdollisuudet ovat väistämättä alisteisia suurvaltojen intresseille. Tästä on lukuisia esimerkkejä aivan viime vuosilta, mainittakoon vaikka Venäjän toiminta lähialueillaan, Yhdysvaltojen vetäytyminen Afganistanista ja niiden molempien Lähi idän poli tiikka. Olisi naiivia kuvitella, etteikö myös Suomen aseistamisen ja sotilaallisen yhteistyön merkitys olisi Yhdysvalloille välineellinen. Yhteistyötä tehdään niin kauan kuin siitä on hyötyä sille, mutta yhtä lailla sitä voidaan myös muuttaa, jos sen edut niin vaativat.

Siksi on hyvä muistaa, että USA:ssa vuonna 2024 valittava presidentti voi olla joku muu kuin Biden, ja politiikan suunta voi muuttua jo ennen kuin ensim mäinenkään F 35A on Suomessa. Myös Trumpin mahdollisuudesta voittaa seuraavat vaalit keskus tellaan avoimesti. Joka tapauksessa Yhdysvaltojen keskittyminen sisäisiin ongelmiinsa ja Tyynellemerelle vastaamaan Kiinan haasteeseen tulee olemaan sen pitkän aikavälin linja. Tässä asetelmassa Itämeri ja Suomi jäävät väistämättä sivurooliin.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

Kenraalit pitivät

Tietokirjailija ja toimittaja Pentti Sainio on 20 vuoden aikana selvittänyt neljässä kir jassa, kuinka kenraalit ovat pitä neet poliitikot tietämättöminä suunnitelmistaan, joiden rahoi tukseen he ovat saaneet päättä jät mukaan. Viimeisin harhautus oli uusien hävittäjien hankinta. Alla ote Sainion uudesta kirjasta Kansakunta kenraalien käsissä.

Olin puolustusministe riössä 21. lokakuuta 2014 todennäköisesti ensim mäisenä toimittajana, joka oli kiinnostunut Hornetien uusimi sesta. Kahvipöydän toisella puolella istui Hornetien korvaajan esiselvitys ryhmän puheenjohtaja, eläkkeelle jäänyt ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri evp. Lauri Puranen, ministeriöön palkattu ohjelma johtaja.

Nato-myönteinen puolustusmi nisteri Carl Haglund (r.) oli asettanut esiselvitysryhmän 13 päivää aikai semmin ja siksi olin pyytänyt Puraselta tapaamista Le Monde diplomatique -lehden toimittajana.

Keskustelussa Puranen korosti, että Hornetin korvaajan hankinnasta eli ns. HX-hankkeesta tullaan ker tomaan erityisen avoimesti. Olihan kansalla vielä paha maku suussa Hornetien hankinnan kähminnöistä ja salailuista. ”Tämä tulee olemaan avointa ja läpinäkyvää”, korosti Puranen. Vieressä nyökytteli minis teriön tiedottaja sekä hallitusneuvos Jari Takanen, selvitysryhmän jäsen ja Hornet-kaupan veteraani.

Poistuin ministeriön tiloista Kasarmitorille ja pohdin, olisiko meno hävittäjien hankinnoissa muuttunut oikeasti avoimemmaksi sitten Hornet-harhautusten. Niistä olin hyvin perillä kirjoitettuani aiheesta jo yhden kirjan ja avustet tuani Hornet-salojen tonkimisessa Ylen MOT-ohjelmaa keväällä 2000.

Purasen Hornet-työryhmän asettamisen aikataulun pohjusti par lamentaarinen selvitysryhmä, joka sai Ilkka Kanervan (kok.) johdolla

valmiiksi raportin Puolustuksen pit kän aikavälin haasteet viikkoa ennen Purasen ryhmän syntyä. Kanervan ryhmän mielestä Hornetien kor vaajan hankinta tulee käynnistää vuosien 2019–2023 hallituskaudella. Se oli se poliittinen ohjaus, jota Ilmavoimat oli halunnut. Poliitikot löivät aikataulun lukkoon Ilmavoi mien antamilla vähillä tiedoilla.

HX-hankkeen siunasivat ja käynnistivät kokoomus ja demarit, joilla on yhteistä kokemusta toisen maailmansodan jälkeen salaisista sotilaallisista operaatioista ame rikkalaisten ja lännen kanssa ns. aseveliakselilla.

Syksyllä 2014 aseveliakseli heräsi eloon, kun Hornetien uusin nan poliittisiksi arkkitehdeiksi ryhtyivät Alexander Stubb (kok.) ja Antti Rinne (sd.). Pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne esitti vät syyskuussa 2014 – kaksi viikkoa ennen Kanervan ryhmän raport tia – vuoden 2015 budjettiin, että puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämisen painopiste on kauko vaikuttamiskyvyssä.

Kaukovaikuttamiskyky on viimeiset 20 vuotta tarkoittanut sotilaskielessä pääasiassa Hor net-hävittäjien rynnäköintiä maakohteisiin ohjuksilla ja pom meilla. Sotilaat puhuvat häveliäästi kiertoilmaisuna myös ilmasta maahan -kyvystä. Pommitus-sanaa tai viitteitä ohjushyökkäyksestä maakohteisiin Suomen rajojen ulkopuolella varotaaan tuomasta julkisesti päättäjien herkkiin korviin.

Suomessa on vuosikaudet eletty aikaa, jossa Yhdysvalloissa kehite tyt sotilaalliset uhkakuvat hallitsevat päätöksentekoa ja amerikkalaiset kielikuvat elävöittävät suomalaisia kiertoilmauksia hankkeille.

Amerikkalaisten asejärjestelmien ostojen lisäämiseksi uhkakuvia nikkaroi monipolvinen amerikka lainen sotateollinen koneisto, joka haluaa ratkaista asiat usein pom mikoneilla. Siksi Yhdysvalloissakin on liikaa sotilaskoneita, joilta vuo den 2018 tilastojen mukaan puuttuu kaikkiaan 1300 lentäjää. Sama pula lentäjistä on Euroopassa

pitivät päättäjiä pilkkanaan

Puolustusvoimien komentaja kenraali Jarmo Lindberg ottaa vastaan Yhdys valtojen asevoimien korkeimman ulkomaalaiselle annettavan ansiomitalin Yhdysvaltojen hyväksi tehdystä työstä. Mitalin luovutti heinäkuussa 2019 asevoimien komentaja kenraali Josepf Dunford Washingtonissa.

syvenevälle sovittamiselle osaksi Yhdysvaltojen globaalia sotilaallista arkkitehtuuria, johon kumppania on mukautettu jo 27 vuotta.

Talousvaikeuksissa natissut Neuvostoliitto salli 3. lokakuuta 1990 Saksan yhdistymisen miljar dien arvoisia korvauksia vastaan. Naton itäraja siirtyi rahalla ostetun Itä-Saksan alueelle, kun yhdisty neen Saksan raja ohitti vanhan kylmän sodan etulinjan.

ja Suomessa, koska Yhdysvalto jen aseteollisuus lobbaa – hyvällä menestyksellä – koneita joka paikkaan.

Suomen puolustuksen varjolla sotilasliitto Naton ja Yhdysvaltojen virkamiehet syöttävät Naton kump panuusohjelman kautta Suomen virkamiehille omia tarpeitaan, esi merkiksi uusia monitoimihävittäjiä ja niihin hyökkäysaseita kuten JASSM-risteilyohjuksia.

Syksyllä 2021 olen jo pitkään ollut selvillä, että HX-hankkeessa on systemaattista salailua ja har hautusta, jolla peitellään päättäjiltä oleellisia tietoja hankinnasta. Ilma voimat on myös väärentänyt tietoja. Siitä huolimatta – kun uusien hävittäjien osto oli esillä eduskun nan suuressa salissa joulukuussa 2020 – yksikään eduskuntaryhmä ei sanonut sanaakaan. Kenraalien hämäys uusien hävittäjäpommitta jien hankkimisen kiireellisyydestä ja kyseenalaisesta tarpeellisuudesta oli nielty sellaisenaan, vaikka kellään ei ole käsitystä edes ilmoitetusta kor vattavasta ”suorituskyvystä”.

Kun poistuin seitsemän vuotta sitten Purasen puheilta puolustus ministeriöstä, arvelin Yhdysvaltojen

saavan Suomen ostamaan F-35-hä vittäjän, kuten Hornetin aikanaan, ja että poliitikot vähän välittävät ja vielä vähemmän ymmärtävät hank keesta.

Puolustusministeriön julkinen hinta-arvio oli alkuvaiheessa noin viisi miljardia euroa 64 koneelle. Uskoin, että hinta nousee huo mattavasti jo Hornet-laskelmien perusteella. Se tiedettiin varmasti myös ministeriössä, mutta sitä ei tuolloin tuotu julki. Vielä tänäkään päivänä ei ole edes analyyttista arviota julkistettu koko hankkeen mahdollisesta lopullisesta koko naishinnasta. Tiedetään vain, että jos valitaan F-35-hävittäjä, Suomi jää tulevissa kulujen nousuissa myyjän armoille.

Yhdysvaltojen suurimpana valtakeskittymänä pidetään puolustusministeriö Pentagonia. Suomessakin on valta kulkeutu nut samaan suuntaan. Kenraaleilla on vahva ote Suomen ulkopolitiikan johtamisessa. Puolustusministeriö ja pääesikunta sanelevat hävittäjien hankinnassa kaapin paikan puo lustusministerille, ulkoministerille, valtiovarainministerille, päämi nisterille ja presidentille. Nykyiset

viranhaltijat yhtyvät kenraalien näkemykseen.

Kenraalit ovat luvanneet kertoa eduskunnalle näillä näkymin jou lukuussa 2021 uuden hävittäjän nimen tuntia ennen kuin julkistavat sen. Se lienee luonnollista sellai sissa maissa, joissa yhteiskunta on osa asevoimia, eikä päinvastoin.

Suomen uusien hävittäjien hankintaan vaikuttaa Yhdysvaltojen halu saada Suomi sotilaalliseksi tukijakseen. Koneiden suorituskykyä halutaan valjastaa Yhdysvaltojen tarpeisiin Pohjolassa.

Yhdysvallat hyväksyy ensi linjan asejärjestelmien myynnin vain valtioille, joiden kanssa se on liittosuhteessa kuten sotilasliitto Natossa tai joihin sillä on vaikutus valtaa siten, että ostajamaa käyttää kalustoa Yhdysvaltojen etujen mukaisesti. Tällaisia ovat niin sano tut kumppanimaat kuten Suomi.

Naton, Yhdysvaltojen ja kump panimaa Suomen yhteistyö juontaa juurensa Neuvostoliiton hajoami sen jälkeisiin vuosiin. Vuonna 1994 orwellilaisittain nimetty ”rauhan kumppanuus” (Partnership for peace, PfP) oli lopullinen lähtölaukaus Suo men puolustusvoimien koko ajan

Yhdysvaltojen presidentti Bill Clin tonin hallinto esitteli tammikuussa 1994 suunnitelman vaikutusvaltansa kasvattamiseksi Euroopassa. Se oli ”rauhankumppanuusohjema” PfP, jonka oli rakentanut kenraali John Shalikashvili, puolalaissyntyinen Yhdysvaltojen asevoimien komen taja esikuntineen. PfP-ohjelmassa sotilaiden yhteistyöllä, harjoituksilla ja yhteisillä operaatioilla oli tarkoi tus muokata eri maiden asevoimat yhteneviksi amerikkalaisten järjes telmiin. Ohjelma laajensi silloisen 16 valtion Naton nykyiseksi 30 maan lii toksi.

PfP-ohjelmalla haluttiin saada Natoon entiset Neuvostoliiton val tiot, joista ratkaisevin ja tärkein on Ukraina. Presidentti Clinton sanoi Saksan liittokansleri Helmut Kohlille 31. tammikuuta 1994: ”Ukraina on koko idean kiinni pitävä voima.” Presidentin mielestä olisi katast rofaalista, ”jos Ukraina hajoaisi Venäjän vaikutuksesta tai Ukrai nan sotaintoisten kansallismielisten vuoksi”. Clintonin mukaan entiset Varsovan liiton maat halusivat tukea PfP-ohjelmaa, ”koska ne ymmärsivät, että se voisi luoda tilaa Ukrainalle tavalla, johon Nato ei pysty”. Ukraina ei saanut jäädä Naton etulinjan ”vää rälle” puolelle eli ulkopuolelle, missä se vielä nyt on.

KUVA: U.S. AIR FORCE PHOTO BY DOMINIQUE A. PINEIRO

PfP-ohjelman kautta muo dostettiin Parp-ohjelma, joka aloitti kumppaneiden asevoimien muok kauksen myös niille, jotka eivät vielä tänäänkään ole Naton jäse niä. Ukraina on Suomen lailla Naton kumppani.

Nato julisti itse syksyllä 1994 Suomelle laatimansa Pfp-kumppanuuden eli asevoimien yhteensovittamisen ohjelman salai seksi vuoteen 2024 saakka. Tämän hyväksyivät Suomen neuvottelijat ja sopimuksen puuhamiehet, joista ensimmäisten joukossa Juhani Kaskeala. Eduskunta ja hallitus pidettiin pimennossa.

Puolustusministeriön virka miehet hoitivat väistöliikkeen eduskunnan suuntaan sillä kei nolla, että ”kumppanuusohjelma” hyväksyttiin vain virkamiesten poliittisena aikomuksena.

Kenraalit tulkitsevat kuitenkin kumppanuutta kuin valtiosopi musta, joka se ei ole. Virallisista muotoseikoista piittaamatta soti laat ja puolustusministeriö ovat kumppanuuden avulla laajentaneet sotaharjoituksia ja muita sotilaal lisia toimia Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden, erityisesti Norjan ja Yhdysvaltojen, kesken.

Eduskunnan syrjäyttämi sestä varoitti 17.3.1994 vihreiden kansanedustaja Paavo Nikula –myöhemmin oikeuskansleri.

Edustaja Paavo Nikula: ”Hal lituksella on pöydällään Naton

tarjous rauhankumppanuudesta, ja tämän päivän uutisaineistosta käy ilmi, että huomenna halli tuksen ulkoasiainvaliokunnassa asiaa käsitellään. Hallitushan ei ole tähän asiaan pystynyt sanomaan juuta eikä jaata, eikä oikeastaan ihmisillä ole tietoa, miten asiaa on valmisteltu, millä tavoin kantaa tullaan ottamaan.”

”Jos nyt käy sillä tavoin, että hal litus päättää tarjoukseen tarttua, millä tavoin asia saatetaan edus kunnan käsiteltäväksi? Täällä on tänään annettu ymmärtää, että se menisi jollain kirjelmien vaihdolla, eikä syntyisi valtiosopimusta, jol loin eduskunta ei pääsisi tähän vaikuttamaan. Aikooko hallitus todella järjestää asian tällä tavoin ikään kuin kiertotietä?” Nikula ihmetteli.

Pääministeri Esko Aho: ”Ilman, että menen yksityiskohtiin haluan vain todeta, että Suomen osalta ete neminen on tapahtunut täsmälleen suunnitelmien mukaisesti.” Aho vakuutti vielä, että ”mitään uutta turvallisuuspoliittista ratkaisua emme ole hakemassa”.

”Rauhankumppanuudella” Yhdysvaltojen ohjaama Nato nimenomaan haki uutta tur vallisuuspoliittista ratkaisua Eurooppaan. Ahon harhautus lie nee Suomen poliittisen historian yksi röyhkeimmistä valheista, joilla edukuntaa ja valtiosääntöä on hal vennettu.

Ahon harhautusta vahvisti vielä ulkoministeri Heikki Haavisto (kesk), ja sitten asia oli eduskunnan osalta ohi. Uusi turvallisuuspoliitti nen ratkaisu on ollut eduskunnan ulottumattomissa 27 vuotta – paitsi siltä osin kuin eduskunnalta vaa ditaan jatkuvaa rahoitusta Naton tarpeisiin liittyviin kalustohankkei siin. Muun muassa tarve hankkia Hornet-hävittäjiin pommituskyky pohjautuu Naton kumppanuusta voitteisiin.

Itse asiassa Hornetien vaihtami sessa uusiin koneisiin on pitkälti kyse juuri Yhdysvaltojen ja suoma laisten kenraalien halusta hankkia uusia ohjuksia ja pommeja uuden hävittäjän hankinnan varjolla, vaikka Hornetilla tullaan toimeen vielä 20 vuotta.

Naton kumppanina Suomi on pääosin Yhdysvaltojen aloitteilla ohjattu uudelle uralle ulkopoli tiikassa ja asevoimien käytössä. Tämän tiesivät upseerit, kun kump panuutta halusivat. Ulkoministeriön ja puolustusministeriön salai set raportit paljastavat, että Naton PfP-kumppanuus on suomalais ten ja amerikkalaisten virkamiesten yhteinen operaatio kaventaa suo malaisten itsenäistä päätösvaltaa puolustusvoimien käytössä. Se on hinta, joka pitää maksaa yhteis työstä suurvallan kanssa.

PfP-operaation lopputulos on ollut lähes sama kuin Naton jäse nyys. Siksi kukaan asiaa tunteva ei

enää viitsi edes mainita jäsenyyden hakemisesta. Viime aikoina Esko Aho on pyrkinyt yhä hämärtämään tekojaan Hornet-kaupassa ja Naton kumppanuudessa, joilla hän ujutti presidentti Martti Ahtisaaren (sd.) kannustamana Suomen puolus tusvoimat Naton ja Yhdysvaltojen sotilaalliseen vaikutuspiiriin.

Aho todisti runnauksellaan, että enemmistöhallituksen päätöksissä voi demokratia olla yhden kansan edustajan varassa – pääministerin. Uudet kansanedustajat eivät ole enää perillä kumppanuuden syn tyhistoriasta, ja puolustusministeri käy jo säännöllisesti Naton kokouk sissa saamassa ulkomaiden ohjeita.

Puolustusvoimien merkittävänä aseistajana Yhdysvaltojen puolus tusministeriöllä ja amerikkalaisilla asealan yrityksillä on vankka ote Suomen kansallisesta päätösval lasta juuri kumppanuuden kautta.

Amerikkalaista asennetta ja ajatusmaailmaa vahvistavat Yhdys valloissa koulutetut suomalaiset upseerit, jotka ajavat Yhdysval loille myönteisiä näkemyksiä ja hankkeita. Tämä on näkynyt jo Hornetien hankinnan yhteydessä, jota pohjusti silloinen Ilmavoimien komentaja eversti Heikki Niku nen, Yhdysvaltojen ilmavoimissa 1970-luvulla koulutettu len täjä. Hornetin korvaajan osalta on ennustettavissa, että yhdysvaltalai sen tarjouksen ohittaminen voi olla ylitsepääsemätöntä.

KENRAALIEN KÄSISSÄ

Vaarantaako valtiojohto kansalaisten turvallisuuden kasvattamalla Yhdysvaltojen – sotilasliitto Naton kautta –tarjoamaa sotimisapua ja mahdollisuutta osallistua ulkomaiden sotiin? Kirja kertoo suunnitelmista, joilla suomalaisia valmistel laan sotimaan tarvittaessa itärajan takana Venäjällä tai Lähi-idässä ja Afrikassa.

Kimmo Kiljunen (toim.)

RAPORTTI UUSIEN HÄVITTÄJIEN HANKINNASTA

Ovatko hävittäjälentokoneet tarpeellisia Suomen maanpuolustuksen kannalta? Vai onko kyseessä virhe investointi nopeasti vanhenevaan teknologiaan? Onko kyse Suomen puolustamisesta, vai saatammeko isänmaamme pitkän kantaman hyökkäysaseilla ensi-iskun kohteeksi? Raportissa anlysoidaan mm. näitä kysymyksiä. Kirjoittajat ovat alansa parhaita suomalaisia asiantuntijoita. He edustavat monitahoisesti suomalaista yhteiskuntaa eivätkä jaa yhteistä näkemystä hävittäjähankkeen tarpeellisuudesta.

Tilaa: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintoihin lisätään postikulut.

Pentti Sainio KANSAKUNTA

Rojavan vallankumous etenee vaikeuksien keskellä

Kansalaisyhteiskunta on saavuttanut useita tavoitteitaan Rojavan alueella. Vesikriisi ja sähköpula tuottavat ongelmia, mutta niitä on yhteistyöllä saatu osin ratkottua.

Pohjoisen ja itäisen Syyrian demokraattinen itsehallintoalue tunnetaan parhaiten kurdinkielisellä termillä Rojava. Lähi-idän väkivaltaisten konfliktien keskellä se on herättänyt toi voa poikkeuksellisen demokraattisten ja tasa-arvoisten tavoitteidensa ja käytäntö jensä vuoksi.

Vuonna 2012 kurdien johtama demokratialiike julisti kolmelle alueelle itsehallinnon, kun Syyrian valtio oli vetäy tynyt maan pohjoisilta reuna-alueilta pääkaupungin Damaskoksen lähellä alka neen sisällissodan vuoksi. Nyt noin neljä miljoonaa ihmistä asuu Syyrian pohjois- ja koillisosissa alueella, josta käytetään viralli sesti nimeä Autonomous Administration of North and East Syria (AANES).

Kurdit päivittivät yhteiskunnallis ten liikkeidensä tavoitteita ja ideologiaa perusteellisesti 2000-luvulla. Lujan kansal lisen kurdivaltion sijaan alettiin tavoitella monikulttuurista yhteiskuntaa, suoraa

demokratiaa, alueellista itsehallintoa, naisten tasa-arvoista asemaa ja ekologista kestävyyttä. Lyhyesti tätä kokonaisuutta kutsutaan demokraattiseksi konfederalis miksi. Pohjoisen ja itäisen Syyrian (NES) 2010-luvun saavutuksista puhutaan myös Rojavan vallankumouksena.

KOLMINKERTAISEN VESIKRIISIN KESKELLÄ

Syyskuussa 2021 AANES järjesti yhdessä Rojava-yliopiston ja Al Furat Centre for Studies -tutkimuslaitoksen kanssa kan sainvälisen vesifoorumin Al Hasakan kaupungissa NESissä. Isona pontimena tapahtumalle oli toukokuussa kriitti seksi pahentunut vesipula. Sen taustalla oli kolme tekijää: harvinaisen vähäisistä sateista johtuva kuivuus, Turkin harjoit tama Eufrat-joen vesien pidättäminen omiin patoaltaisiinsa sekä Turkin ja sen tukemien

taistelijoiden aiheuttama tuho alueen tär keimmälle Aloukin vedenottamolle. Näiden lisäksi oloja on haitannut kiihtynyt korona epidemia ja kaikkien naapurimaiden talouden taantuma.

Kriisien yhdistelmä on johtanut NESin alueen väestön ravitsemuksen ja terveydentilan heikkenemiseen, sillä kor vaavat vesilähteet ovat usein laadultaan huonompia tai jopa saastuneita. Veden jär jestäminen muilla tavoilla on aiempaa kalliimpaa. Kasteluveden puute ja pohja vesien vajoaminen ovat pienentäneet satoja ja nostaneet veden ja ruuan hintaa. Tämän vuoksi köyhimpien perheiden lasten on huomattu kärsivän aliravitsemuksesta. Ruokatilanne ei ole ollut näin heikko lähes kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan aikana.

Vesifoorumin järjestelytoimikunnan esittämissä suosituksissa vedotaan voi makkaasti kansainväliseen yhteisöön,

TEKSTI: JA KUVAT: MARKO ULVILA

jotta se painostaisi Turkkia laskemaan Eufrat-jokeen vettä vuoden 1987 sopi muksessa määritellyn vähimmäismäärän ja lopettamaan veden käytön sodan väli neenä. Suosituksissa myös ehdotetaan Turkin haastamista kansainväliseen oikeuteen maan sopimusten vastaisista toimista.

YK:n humanitaarisen avun järjestö OCHA julkaisi syyskuussa hätähuudon tilanteen vuoksi. Sen raportti esittää 200 miljoonan euron lisärahoitusvetoomuk sen YK:n jäsenmaille ja vaatii Turkkia muuttamaan toimintaansa. Marraskuussa hollantilainen rauhanjärjestö PAX selvitti satelliittikuvien avulla, miten Turkki ja sen tukemat sotajoukot tukkivat rojavalaisile elintärkeän Khabur-joen uomia.

VETTÄ ROJAVAAN

Yksi kansalaisyhteiskunnan aloite vesi kriisin helpottamiseksi on Water for Rojava. Tällä nimellä neljä eurooppalaista toimijaa käynnisti yhteisen varainkeruun joukko rahoitusalustalla keväällä 2020. Muutaman kuukauden aikana yli tuhat ihmistä eri puolilta maailmaa lahjoitti keräykseen. Nyt koossa on noin 150 000 euroa.

Varoilla rahoitetaan käytännön veteen liittyviä paikallisten toimijoiden hankkeita. Tällaisella tavalla toimiminen on NESissä helpointa, sillä humanitaariseksi avuksi katsottava toiminta on kansainvälisten pakotteiden ulkopuolella.

Koronaepidemiaan liittyvien matkus tusrajoitusten vuoksi Water for Rojava -rahaston työn käynnistyminen on vasta päässyt alkumetreille. NESin itäosissa Dêrîkin seudulla on tuettu naisten solidaa risuustalouden edistämiseen kytkeytyvän

Aboriya Jin (naisten talous) -naisryhmän viljelyä helpottavaa kasteluhanketta ja osuuskunnan käynnistämistä.

AURINKOSÄHKÖSTÄ APUA SÄHKÖPULAAN

Syyrian sähköntuotannosta suurin osa tulee fossiilisista lähteistä ja vesivoimasta. Aseellinen konflikti on heikentänyt sähkön tuotantoa ja -jakelua siten, että kaikki vähänkään paremmin toimeen tulevat ovat hankkineet käyttöönsä dieselillä toimivia generaattoreita. Itsehallinnon ylläpitämästä verkosta toimitetaan sähköä päivisin. Iltai sin ja öisin kaupunkien kaduilla pauhaavat generaattorit.

NESin alueella on runsaasti öljykenttiä. Niiden hyödyntäminen on vakiintunut siten, että polttoainetta on verraten hyvin saatavissa ja raakaöljyn viennistä tulee hal linnolle merkittäviä tuloja. Koska NESin alueella ei ole jalostamoita, raakaöljy toi mitetaan tankkiautoilla Syyrian hallituksen puolelle tai Irakin Kurdistaniin jalostetta vaksi, ja takaisin saadaan polttoaineita. AANES-hallinto on nostanut polttoainei den hintoja kustannuksia vastaavaksi, mikä ärsyttää keskiluokkaa ja vaikeuttaa tai estää polttoaineiden käyttöä köyhien keskuudessa.

Koska sähkön tuottaminen generaat toreilla on hyvin kallista ja saastuttavaa, aurinkosähkön käyttöönotto on yksi vesi foorumin suosituksista. Tällä hetkellä maisemassa näkyy aurinkopaneeleita var sin vähän siihen nähden, että olosuhteet niille ovat poikkeuksellisen hyvät. NESin alueella on vuoden aikana todella paljon aurinkoisia päiviä, ja aurinkosähkö sopii täydellisesti vesivoiman ja generaatto

rin rinnalle, sillä näitä voidaan joustavasti käyttää auringon laskettua. Aktiivisimmat asukkaat ovat jo alkaneet hankkia panee leita koteihinsa.

Aurinkopaneeleita kuten montaa muutakin tavaraa on verraten hyvin NESissä saatavissa siitä huolimatta, että Syyria on YK:n turvallisuusneuvoston pakotteiden kohteena. Hinnatkaan eivät ole merkittävästi naapurimaita kalliim pia. Syyrian ja Jordanian välisen rajan avaaminen äskettäin helpottanee tavara kauppaa entisestään. Mitään isompaa estettä aurinkosähkön laajamittaiselle käyttöönotolle ei ole. Tavalliset haasteet, kuten mittavan alkuinvestoinnin rahoitus, tiedon ja osaamisen kapeikot ja toimi vat kaupallis-hallinnolliset ratkaisut, ovat ylitettävissä.

NAISLIIKKEEN SAAVUTUKSIA

Näkyvin naisliikkeen aikaansaannos NESissä on yhteispuheenjohtajuuden järjestelmä. Siinä kaikkien elinten puheen johtajuutta hoitavat aina nainen ja mies yhdessä. NESin yhteiskuntasopimuksen nimellä kutsuttuun ”perustuslakiin” on kirjattu naisten vapaus ja tasa-arvoiset oikeudet muun muassa koulutukseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja omai suuteen. Näiden toteutumista varmistetaan esimerkiksi siten, että naisyhdistysten kes kusjärjestö Kongra Star käsittelee lait, ja sillä on mahdollisuus käyttää veto-oikeutta, mikäli naisten oikeudet eivät toteudu riittä vän hyvin.

Naisväestölle ja perheille tärkeitä ovat naisten talot, joita on NESin alueella noin 70. Niissä naiset saavat opastusta ja sovit telua perheiden ongelmiin. Tarvittaessa

Istutettuja puita on saatu kasvamaan Dêrîkin maaseudulla.

ne auttavat avioerojen hoitamisessa, ja joissain paikoin ne toimivat myös hetkelli sinä turvataloina.

Kansainvälisesti ehkä näkyvin merkki naisten täysipainoisesta osallistumisesta yhteiskuntaan ovat naisten omat sotilas joukot. Suurin niistä on kurdivetoinen YPJ, naisten itsepuolustusjoukot, joka osallis tui aktiivisesti Isisin vastaiseen taisteluun. Enimmillään näissä joukoissa palveli yli 20 000 naista.

AANESin mallissa yhteispuheen johtajien valinnassa kiinnitetään huomiota kulttuuriseen monimuotoisuuteen, sillä toinen puheenjohtaja on yleensä väestön enemmistöstä ja toinen jostakin vähem mistöstä. NESin pohjoisosissa kurdiväestö on enemmistönä, eteläosissa arabit. Muita vähemmistöjä ovat muun muassa kristityt ja jesidit.

AGROEKOLOGISEN MURROKSEN MAHDOLLISUUS

NESin edelliseltä hallinnolta peritty maataloustuotanto perustuu ns. vihreän vallankumouksen malliin. Siinä keino kastelu, teolliset kemikaalit, jalostetut lajikkeet ja koneiden käyttö ovat korkean tuottavuuden kulmakivet. Näillä keinoilla on saatu suuria satoja, mutta samalla köyhdytetty maaperää, kulutettu loppuun rajallisia pohjavesiä ja saastutettu ympä ristöä. Pitkälle jalostetut ja yksilajisina massoina viljellyt kasvit ovat ravintoarvol taan yksipuolisia.

Maanviljelyn alkukotina pidetty Meso potamia, eli Tigris- ja Eufrat-jokien laaksot ja niiden välinen saareksi kutsuttu Jazeeran

alue, onkin ollut otollista tällaiselle tuotan nolle, sillä maa on tasaista ja hedelmällistä.

NESin hallinto ja viljelijät ovat havahtuneet vanhan mallin ongelmiin varsinkin nyt, kun keinokastelun mah dollisuudet ovat huvenneet vesi- ja sähköpulan vuoksi. Esimerkiksi Qamish lon kunnan maatalousneuvonnassa opastetaan käyttämään kemikaaleja hallitusti ja poistamaan vaaralliset käy töstä kokonaan. Valtion maata jaetaan köyhille viljelijöille ja heille annetaan apua. Perinteisesti tärkeää karjan kasvatusta pyritään palauttamaan.

Alueen merkittävimmän naisjärjes tön Kongra Starin taloutta edistävä Aboriya Jin -toiminta on auttanut naisryhmiä alkuun kasvisten viljelemisessä. Tämä on ollut erityisten tärkeää sisäisten pakolais ten leireillä ja asuinalueilla, joissa kotinsa menettäneillä ihmisillä ei ole toimeentulon aineksia. Esimerkiksi Turkin vuonna 2018 miehittämältä Afrinin alueelta paennet nai set ovat saaneet tällaista tukea kasvimaan perustamiseen.

KANSALAISYHTEISKUNTA

NESin alueella julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan raja on matala, sillä paikallisesti julkishallinto toimii paljolti kansalaisjärjestöjen tapaan. NESin hal linnon paikallinen yksikkö on yhteisö (kommun), johon kuuluu aina koko naa puruston väki. Kaupungissa nämä voivat olla korttelikohtaisia, maalla kylittäisiä. Asioita selvitellään ja suunnitellaan ja niistä tehdään päätöksiä yleiskokouksissa, jonne yhteisön jäsenet voivat vapaasti tulla.

Ulkopuolisia resursseja yhteisöillä ei juuri ole, joten talkoot ja varainkeräykset ovat normaali tapa viedä asioita eteenpäin.

Vuonna 2018 nykyisen muotonsa saanut hallinto on alkanut kuitenkin kehittyä tavanomaisempaan suuntaan. Valmistelussa on muun muassa verotuk sen aloittaminen ja pankkijärjestelmän rakentaminen.

Myös nykyaikainen kansalaisjärjestö kenttä on alkanut kehittyä. Humanitaarisen avun kansainväliset toimijat ovat merkit tävä osa NESin palvelutuotantoa, varsinkin usean sadan tuhannen sisäisen pakolaisen asuttamilla leireillä. Yhteistyötä tehdään paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Itsehallinto on säätänyt määräykset ja ohjeet paikallisten järjestöjen rekisteröity misestä.

Uutta vireää ympäristöalan kansalais toimintaa edustaa esimerkiksi lokakuussa 2020 perustettu Green Tresses (vihreät palmikot) -liike. Sen tavoitteena on neljän miljoonan puun istuttaminen seuraavan viiden vuoden aikana. Sillä on toimintaa puolessa NESin kaupungeista. Ensimmäi sessä vaiheessa keskeistä on taimitarhojen perustaminen.

Kirjoittaja on Siemenpuu-säätiön aktiivi ja entinen puheenjohtaja. Hän vieraili syyskuussa 2021 säätiön tiedonhankintamatkalla Koillis-Syyriassa ja osallistui Hesekessä pidettyyn kansainväliseen vesifoorumiin.

Englanninkielinen raportti foorumista on luettavissa osoittessa https://mesopotamia.coop/news/reportfrom-the-international-water-forum-in-hasakah/

Järjestöaktiivit Marko Ulvila (vas.), Gulistan Essa (toinen oikealta) ja Toon Bijnens (oik.) keskustelevat vesifoorumin yhden järjestäjän, Rojavan yliopiston rehtorin Dr. Abd al Ilah Mustafan kanssa.

Volha Pavuk oli tavallinen valkovenäläinen, joka päätti asettua elämään maaseulla. Tuosta päätöksestä sai alkunsa tapahtumasarja, jonka perus teella häneen lyötiin ääriaineksen leima ja hän joutui pakenemaan kotimaastaan Liettuaan.

Uskon, että koulutus järjestelmä määrää sekä maan että yksittäisen ihmisen kehityksen.

Tämänhetkinen tilanteeni juontuu juuri koulutuksesta, aivan ensi luokilta asti. Olin koulussa erittäin tunnollinen oppilas, oppi minen oli ja on minulle nautinto. Opetusohjelman ja isän kirjaston luettavakseni tarjoamat kirjakasat tekivät tehtävänsä: minusta kasvoi periaatteellinen ihminen, jolla on korostunut oikeudentaju.

Niinpä taistelin koulussa ujojen oppilaiden puolesta, arvostelin yliopistolla suorin sanoin oppi sisältöjen supistamista ja työssäni päiväkodissa puolustin lapsia, joi den perheessä oli ongelmia. Sanoin kainostelematta totuuden, en hyväk synyt epäoikeudenmukaisia opettajia ja pystyin puolustamaan näkemyk siäni koulun rehtorin edessä. Minulla oli kaikista oppiaineista erinomai nen arvosana, mutta käytöksestä oli joskus tyydyttävä, jopa välttävä.

OLEN KOTOISIN melko syrjäiseltä seudulta. Alueemme tunnetaan siitä, että ensimmäisen maailman sodan jälkeen vihollisjoukot eivät

päässeet sinne, vaan neuvostovalta pysyi pystyssä ja se sai romant tisen nimityksen ”Rudabelin tasavalta”. Toisen maailmansodan aikana alueellamme syntyi ensim mäinen partisaanijoukko natseja vastaan. Tästä Valko-Venäjän his toriassa saamastamme maineesta on kiittäminen soita. Ne ovat suo jelleet meitä läpipääsemättömillä letoillaan, mutta suota on näkö jään maaperän lisäksi myös ihmisten ajattelussa, kun he eivät

elämässään näe taivasta muutoin kuin taivuttamalla päänsä kauas taaksepäin. Sellainen taas kysyy ponnistuksia ja motivaatiota.

Opiskeltuani maakuntakes kuksen ammattiopistossa palasin päätökseni mukaisesti kotisuolleni. Juuri päätökseni elää maaseudulla aloitti tapahtumasarjan, joka on tuonut minut Liettuaan ekstremis tisen Youtube-kanava Rudabelskaja pakazuhan (Rudabelin bluffit) toisena perustajana. Elettyäni jonkin aikaa

kotiseudulla oli pakko myöntää, että muinoin niin maineikas tasavalta on nykyisin pelkkää bluffia.

Paikallinen ajattelutapa tarkoittaa, että käydään virallisessa työpaikassa ja palvotaan pomoja. Tähän on vuo sikymmenien mittaan totutettu sekä itse pomot että alaiset, ja siksi kansalaisten napina ei ole tullut kuuloonkaan. Niinpä avioliittoni ja Youtube-kanavan perustaminen Andrei Paukin [voidaan kirjoittaa myös muodossa Pavuk, kuten aiem missa Rauhanpuolustaja-lehdissä on tehty] kanssa vaikutti tuttavistani omituiselta ja epäilyttävältä hank keelta. Myöhemmin Andrei kehittyi kuuluisaksi bloggaajaksi, jonka videot ovat valkovenäläisessä You tubessa huippusuosittuja.

Kanava perustettiin laulujen julkaisemiseksi. Ne olivat poliit tista satiiria alueemme elämästä ja valtion perusteista. Päätöksenteon hämäryys, virkamiesten hämärä rekrytointi, budjettivarojen epäoi keudenmukainen käyttö… Ensin olivat laulut, sitten lyhyet videot kylämme ongelmista. Esimerkiksi lasten leikkipuistot ja katujen vie märiluukut korjattiin: ihmiset saivat kanavamme avulla ratkaistua ongel mia, joita ei ollut hoidettu vuosiin. Jopa tällaiset pikku voitot saivat mei dät näyttämään paikallisten silmissä rohkeilta ja oudoilta. Vanhemmil tamme ja sukulaisiltamme kyseltiin: mitä te vouhotatte, onhan ennenkin eletty näin!

Kanava sai vähitellen kuului suutta ja vaikutuksemme kasvoi. Paikalliset asukkaat alkoivat pitää meitä aluehallinnon vaihtoehtona. Jollei jokin ongelma alkanut ratketa, he sanoivat valittavansa Paukeille.

TEKSTI: VOLHA PAVUK

KUVAT: OLHA PAVUKIN KOTIALBUMI

Volha Pavuk mielenosoituksessa, jossa vaaditaan pienemmille kaupungeille riittävää ter veydenhuoltoa ja lääketarjontaa. Valko Venäjällä pienemmillä kaupungeilla ei ole oikeutta elvytyslaitteilla varustettuun ambulanssiin. Julisteessa lukee: "Kaupungin asukkaita ei ole tarpeeksi, mutta he haluavat meidän vähenevän entisestään.”

Se nopeutti selvästi ongelmien ratkaisemista.

VUONNA 2015 paikallis hallinto alkoi erityisesti valvoa toimintaamme, pomot kielsivät paikallisia seuraamasta meidän sometilejämme, tarkistivat, kuka on ”tykännyt” julkaisuistamme ja uhkailivat vaikeuksilla niitä, jotka tekivät yhteistyötä kanssamme.

Ajan myötä menetimme tietysti työpaikkamme valtiolla. Valko-Venäjällä on kiellettyä olla valtion palveluksessa, ellei kannata Lukašenkaa ja suostu osallistumaan kaikenlaiseen bluffiin. Perustus laissa ei ole sellaista pykälää, mutta todellisuudessa se pätee. Pelko työ paikan menettämisestä on tärkein toiminnan este maan asukkaille. Sen huomasi jopa Minskin mielen osoittajien käytöksestä elokuussa 2020. Mielenosoituksia pidettiin vain viikonloppuisin, aamuvarhaisella ennen työajan alkua tai illalla sen päätyttyä. On ällistyttävää, miten jokaisen päässä istuu ajatus: jos menettää työnsä poliittisista syistä, ei uutta löydy kotikaupungissa eikä maan etäisimmässäkään kolkassa. Tässä suhteessa Valko-Venäjä on yhtä suurta vankilaa: vaikka muut taisit paikkaan, jossa kukaan ei sinua tunne, oppositioaktiivin maine seuraa sinua.

Koska olimme lähes ainoat provinssin asukkaat, jotka aiheut tivat uutisia, mediaväki oli meistä hyvin kiinnostunut. Rakensimme vähitellen keskinäisen verkoston journalistien, juristien, poliitikkojen ja ihmisoikeusaktiivien kanssa ja pystyimme ratkomaan alueellamme tuntuvampiakin ongelmia.

TUNNETUIN KAMPANJANI alkoi murheellisesti. Työpaikallani kuoli silmiemme edessä mainio joh tajamme. Hän oli luonut koko organisaation tyhjästä ja tarjosi alueen parhaat työehdot. Hänen yhtiönsä oli merkittävä veron maksaja alueen budjetissa.

Soitin itse ambulanssin, kun hän menetti tajuntansa. Ainoa ambulanssi oli kuitenkin hälytys tehtävässä eräässä pikkukylässä. Se tuli paikalle vasta puolen tunnin päästä todetakseen potilaan kuol leen. Se oli tietenkin valtava järkytys, mutta vielä enemmän järkytyin kun näin, millainen ambulanssi

oli. Se oli vanha neuvostoajan paku UAZ, Uralin autotehtaan tuotantoa. Noin 20 vuoden ikäinen auto ilman mitään hoitolaitteita. Vain vinot paa rit roikkuivat remmeistä.

Tajusin heti, että me kaikki olemme vaarassa. Saatan itse olla seuraava uhri, tai lapseni tai jonkun muun pikkulapset, äitini tai kuka tahansa. Koska alueemme sairaala ei pysty hoitamaan vaikeita sairauk sia tai vammoja, potilaitamme kuljetetaan toiseen kaupunkiin, 70 kilometrin päähän Oktjabrskojesta. On sattunut tapauksia, että ihmi set ovat kuolleet matkalla tai tulleet perille kriittisessä tilassa.

Silloin aloitin taistelun saadak semme alueelle uuden ambulanssin. Oikean ambulanssin, jossa on lääketieteellisiä laitteita ja jolla pys tytään todella auttamaan eikä vain kuljettamaan potilasta pois kuin ruumiskärryillä.

Normaalissa valtiossa valtio tukisi sellaista aloitetta, muttei meillä. Ideologiset viranomaiset julistivat sodan minua vastaan. Paikallislehdessä ilmestyi juttuja, joiden mukaan teen asialla rahaa, virkamiehet pilkkasivat vaatimus tani sosiaalisessa mediassa, ja työpaikkaani alettiin painostaa toistuvin tarkastuksin. Silti onnis tuimme keräämään paikallisten ihmisten nimiä kirjelmään, jossa hekin vaativat lähisairaalaan kun non elvytysambulanssia. Sitten alkoi kamppailu maakunnan terveyshal linnon ja ministeriön kanssa.

Se oli pitkä prosessi. Oli lukuisia tapaamisia korkeiden virkamiesten kanssa, jotka tulivat 200 kilometrin päästä kertomaan meille metsän asukkaille, miten hienosti asiamme todellisuudessa ovat. Julkistin tapah tumat mahdollisimman laajasti ja osoitin, ettei tilanne ole tällainen vain meillä vaan kaikissa pienissä aluekeskuksissa. Kun Belsat-kana van journalistit olivat kerran käyneet paikalla, meille myönnettiin rahat auton ostoon. Kuitenkin paljastui, ettei alueemme kuulu saada elvytys ambulanssia, koska asukkaita on vain 14 000 ja sellainen annetaan vain yli 50 000 asukkaan asutus keskuksille. En pysty selittämään moista lakia muutoin kuin halulla surmata paikalliset ihmiset. Muis tettakoon, että lähin sairaala oli 70 kilometrin päässä ja kunnollinen sairaala 200 kilometrin.

Kokoontuminen Svetlana Tihanovskajan tueksi Oktjabrskin kaupungissa elokuussa 2020.

Paikallisten ongelmien ratkaisemista vauhditettiin lukuisilla nimien keräyskampanjoilla.

Vaikka emme saaneetkaan täyttä voittoa, tapaus osoitti, että jos asuk kaat toimivat yhdessä, systeemiä voidaan muuttaa myönteiseen suun taan. Kamppailumme virkamiesten kanssa antoi esimerkin muille. Muutamilla alueilla ilmaantui sosiaaliseen mediaan samantapai sia ryhmiä, joissa ihmiset puivat kaupunkinsa tai alueensa ongel mia ja yrittivät vaikuttaa paikallisiin vallanpitäjiin.

ENNEN VUODEN 2020 presiden tinvaaleja Rudabelsjaka pakazuha muodostui eräänlaiseksi vaalitark kailijoiden koulutuskeskukseksi. Edellisten vuosien toimintamme ansiosta ihmiset vaativat melko rohkeasti ääntenlaskennan läpi näkyvyyttä ja rehellisyyttä. Ensimmäiset tiedot vaalirikkeistä, jotka ensi päivinä julkistettiin, tuli vat alueemme tarkkailijoilta. Olin itsekin erään äänestyspaikan tark kailijana; se olisi oma monen sivun juttunsa. Mieheni Andrei Pauk pidä tettiin elokuun 7. päivänä, jottei hän pystyisi videoimaan väärinkäytök siä äänestyspaikoilla. Vaalipäivänä ja muutamana päivänä sen jäl keen kotimme pihassa seisoi koko ajan miliisiauto tai siviiliautoja, joissa istui tuntemattomia. Naapu

rini tiesivät, että he etsivät minua ja tiedottivat tilanteesta. Piileskelin tuttavien asunnoissa ja vein lapset sukulaisten luo.

Ääniä puolustamaan lähti vaalien jälkeen noin 200 henkeä, se on meidän kylässämme erittäin paljon. Siinä oli terveydenhuollon ihmisiä, yrittäjiä, opettajia, opiske lijoita – ihmisiä, jotka tajuavat, ettei maamme voi kehittyä Lukašenkan alaisuudessa. Se oli hienoa aikaa, pari viikkoa uskoin, että voimme voittaa. Mutta koska olen jo kauan seurannut valkovenäläistä poli tiikkaa ja tunnen opposition, tajusin kahden viikon kuluttua, ettei homma enää hoidu nopeasti.

En ole koskaan suunnitellut lähtöä maasta, vaikka tilaisuuksia on ollut. Olisimme voineet lähteä poliittisen painostuksen takia, koska jo vuonna 2018 miestäni yritettiin syyttää paikallishallinnon rakennuk sen räjäytyshankkeesta ja vangita ”terrorismista”. Silloin meidät pidä tettiin ja tehtiin kotietsintöjä. Siksi pidätykset vuonna 2020 eivät tuntu neet erityisen vaarallisilta – meille se oli tavallista elämää.

ANDREI PÄÄSTETTIIN vapaaksi ennen määräaikaa. Kun Minskissä

oli hakattu tuhansia ihmisiä, pamppumiehet olivat hetken shokissa, hiljenivät ja alkoivat päästää ihmisiä vapaaksi.

Koulun alkuun oli vähän yli viikko. Olin muutamaa päivää aikaisemmin ottanut kissanpojan ja aioin jatkaa syrjäistä elämäämme. Sisar kuitenkin tarjosi äkkilähtö matkaa Egyptiin, juuri sopivasti 31.8. asti. Olin luvannut lapsille merta, he eivät olleet nähneet sitä koskaan. Päätimme, että on hyvä idea lähteä viikoksi pois. Pakkasimme neljälle hengelle yhden matkalaukun ja lähdimme Gomeliin.

En ollut enää aikoihin vastan nut tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin. Sinä päivänä kuitenkin odotin puhelua jatko kuljetuksen kuskilta ja vastasin tuntemattomasta numerosta soitta valle iloissani. Se oli tietenkin miliisi, joka ilmoitti, että minun pitää huo menna saapua klo 11 poliisiasemalle kuulusteltavaksi laittomien joukko esiintymisten organisoinnin takia. Kun ylitin aamulla kello 8 Ukrainan

rajan, kukaan ei kuitenkaan vielä etsinyt minua.

Egyptissä viettämämme viikon aikana ideologiavirastot aloitti vat vainoamisemme: he perustivat sosiaaliseen mediaan ryhmän AntiPauki ja kirjoittelivat sinne törkeyksiä ja uhkauksia koko perheestämme. Ihmisoikeus aktiiviystävämme kehottivat meitä olemaan palaamatta, koska emme saisi toista tilaisuutta lähteä maasta. Minua myös pelotti palata, koska en ollut mennyt kuuluste luun miliisiasemalle ja kuvittelin mielessäni, miten minut pidätetään heti rajalla lasten silmien edessä.

Liettuan lähetystö otti huomioon kokemuksemme kansalaistoimin nasta ja myönsi viisumit. Syyskuun viidentenä tulimme Vilnaan muka namme matkalaukku, jossa oli vain uimatarvikkeita.

NYT OLEMME TÄÄLLÄ jo toista vuotta, ja tilanne kotimaassa on yhä pahempi ja pelottavampi. Pidätykset on ulotettu vaali

tarkkailijoihin. Töistä erotetaan kokemukseen ja meriitteihin katso matta ihmisiä, jotka ovat tukeneet muita kuin Lukašenkaa.

Pyöritämme edelleen Youtubekanavaa ja sen suosio on vain kasvanut, koska olemme Liettuassa turvassa. Keskeinen työmuotomme ovat puhelinsoitot Valko-Venäjän viranomaisille, poliittiset keskustelut heidän kanssaan. Kotimaassa olevat ihmiset eivät voi heille soittaa, vaan lähettävät meille kysymyksiä ja me tuomme ne ns. hallituksen vastat taviksi.

Valkovenäläiset ovat hyvin tottelevaisia ja kunnollisia, kuin ankarien vanhempien lapset. Luu len että me uskoimme, että jos menemme kaikki äänestämään ja kaikki tulevat tarkkailijoiksi ja teke vät kaiken sääntöjen mukaan, se riittää. Todellisuudessa olemme nyt vasta tajunneet, että säännöt ovat vain meitä varten, ”pikku kansalle”, kuten Lukašenka nimittää valko venäläisiä. Hänelle tämä taas on peliä, jossa ei ole sääntöjä.

LIETTUAN VALTION suhtautuminen Valko-Venäjän diktatuuriin ja sieltä tuleviin pakolaisiin on pelastanut monta ihmishenkeä. Olen henkilö kohtaisesti kiitollinen liettualaisille saamastamme kansainvälisestä ja henkilökohtaisesta tuesta.

Ei todellakaan ollut helppoa aloittaa elämäänsä tyhjästä, en olisi halunnut kokea tätä. On kuitenkin ilmennyt, että kaikki on mahdol lista. Kokemukseni ovat myönteisiä: sain työtä kansainvälisestä yhtiöstä ja löysimme helposti asunnon. Jul kinen valta suhtautuu lapsiin hyvin ystävällisesti: vaikka tulimme syys kuun puolivälissä eikä meillä ollut tarvittavia dokumentteja, lapsemme otettiin kouluun.

Kotikylästäni on muutta nut Liettuaan kolme muutakin, ja kaikki ovat löytäneet työtä ja saaneet paperit. Ainoa vakava hankaluus on ero perheestä ja korkea stressitaso.

Suomennos: Kirsti Era

Onko väkivaltamonopoli vain autoritaarisen valtion ongelma?

Politiikan tutkimuksen klassikko Max Weberin mukaan valtio on ihmisyhteisö, jolla on legitiimi väkivallan monopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyt valtion toimijat, kuten armeija ja poliisi, voivat käyttää väkivaltaa laillisesti. Oikeu tus perustuu siihen, että kansalaiset tukevat valtiota, jolla on määräysvalta väkivaltaa käyttäviin tahoihin.

Venäjällä väkivaltakoneisto sai juuri lisää valtuuksia. Joulukuusta lähtien poliisi saa tutkia kenen tahansa henkilön omaisuuden, asun non ja auton sekä piirittää alueita, joilla epäillään olevan rikokseen syyllistyneitä. Käytännössä tämä antaa poliisille oikeudet täydelliseen mielivaltaisuuteen. Tilanne on vakava, sillä jo ilman lisävaltuuksia poliisi on käyttänyt väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan, piirittänyt alueita mielen osoituksien kulkureittien varrella,

suorittanut joukkopidätyksiä, tehnyt kotietsintöjä aktivistien luona ja tun keutunut kansalaisjärjestöjen tiloihin.

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään Israelin vastaisia boikotin muotoja

Väkivallan monopoli on vaara kansalaisille, kun sen tehtäväksi muodostuu valtaapitävien suojelu. Siloviki on yleisnimitys valtiota edus taville väkivaltaa käyttäville ryhmille Venäjällä. Välillä siloviki termillä viitataan nykyään politiikassa ja talouselämässä toimiviin henkilöihin, joiden ura alkoi näissä väkivaltaa käyttävissä elimissä. Ollaankin tilanteessa, missä ”lupa” käyttää väkivaltaa ei tule kansalaisten hyväk symältä valtiolta, vaan poliittiselta ja taloudelliselta eliitiltä, joka on erit täin hyvin verkostoitunut väkivaltaa käyttävien elinten kanssa.

Poliisin saamat lisävaltuudet ovat siis vain yksi tapa suojella autori taarista valtiota. Maapallolla ei ole paikkaa, missä poliisi olisi ongelma ton. Jopa Suomessa poliisi palvelee

eli boi kottia, inves toin tien

valtaa pitäviä ihmisryhmiä paremmin, minkä osoittaa esimerkiksi poliisien rasistinen kielenkäyttö Facebook ryhmissä. Sen vuoksi on hyödyllistä pohtia, voiko väkivallan monopoli olla osa ihanteellista yhteiskuntaa.

Ihannetilanteessa valtio on sen kansalaisten yhteissopimus, ja legi timiteetti on saavutettu sitä kautta. Kuitenkaan yksilö ei voi päättää, kuuluuko valtioon vai ei. Jopa niiden ihmisten elämää, jotka syntyvät vailla valtiota, hallitsee valtioiden välinen hierarkia ja valtioiden tahto. Valtio on automaattisesti legitiimi, sillä jokainen syntyy valtioihin järjestäyty neeseen maailmaan, mutta oikeutus on kuitenkin kyseenalainen, koska valinnanvapautta ei ole. Kukaan ei voi vapaaehtoisesti luovuttaa valtaansa väkivaltakoneistolle.

Kirjoittaja on vallankäytöstä huolissaan oleva maisteriopiskelija.

Oireiden vaan ei syyn hoitamista

Terveys ja ihmisoikeudet liittyvät erottamattomasti yhteen. Paperittomilta ihmisiltä voidaan evätä valtion tarjoamat terveyspalvelut. Heidän voi olla pakko turvautua yksityislääkäreiden palveluihin ja maksaa korkeampia maksuja, tai he voivat jäädä kokonaan ilman terveydenhuoltoa. Tästä johtuen heidän terveytensä on yleensä heikompi kuin muiden ihmisten. Se on huono asia kaikille: sairaat ihmiset ovat vähemmän tuottavia, ja lasku jää yhteiskunnan maksettavaksi.

Thaimaassa asuu noin 500 000 ihmistä ilman kansalaisuutta, erityisesti Myanmarin rajalla. Monet heistä kuuluvat etnisiin vähemmistöi hin, jotka ovat asuneet maassa sukupolvien ajan. Erilaisten maantieteellisten, taloudellis ten ja koulutuksellisten esteiden vuoksi kansalaisuudettomilla ei ole rekisteröityä syntymätodistusta, joka osoittaisi heidät Thaimaan kansalaisiksi.

Thaimaa päätti vuonna 2002 koko väestön kattavasta yleisestä terveydenhuollosta. Terveydenhoi toa tarjotaan kolmen pääasiallisen julkisen järjestelmän kautta: virkamiesten terveydenhuolto järjestelmä valtion työntekijöille ja heidän huollettavilleen, sosi aaliturvajärjestelmä virallisen yksityisen sektorin työntekijöille ja yleinen vakuutus kaikille muille.

Universaali järjestelmä korvasi ”pienituloisten kortti järjestelmän”, joka kattoi myös kansalaisuudettomat henkilöt. Thaimaan hallitus tulkitsi kui tenkin vuoden 2002 kansallisen terveyslain vaativan, että edun saajilla on oltava Thaimaan kansalaisuus.

Kansalaisuudettomat jäivät ilman terveydenhuoltoa, mikä pakotti heidät maksamaan terveyskulunsa omasta pussis taan. He käyttivät vähemmän terveyspalveluja, ja monet kärsi vät valtavista lääkintälaskuista. Osa sairaaloista velkaantui, koska ne tarjosivat tuettua palvelua kan salaisuudettomille potilaille, jotka eivät pystyneet maksamaan hoito laskujaan kokonaan.

KORONA JA KANSALAISUUDETTOMUUS

Pandemian torjunnan vaikutukset kansalaisuudettomiin ihmisiin, perustuu avustusjärjestöjen raportteihin

Vähemmistöihin kuuluvat tai usein muuttaneet kansalaisuudettomat eivät monesti saa tietoa viruksesta ja sen hoidosta omalla kielellään.

Kansalaisuudettomien ja siirtolaisten kohdalla riski epidemian puhkeamiseen on yleensä suuri riittämättömien sanitaatiomahdollisuuksien, juoksevan veden puutteen ja ylikansoitettujen turvapaikkojen vuoksi.

Kansalaisuudettomia, joilla ei ole pääsyä terveydenhuoltoon, ei voida testata

Kansalaisuudettomat vanhukset, kroonisesti sairaat ja vammaiset ovat vaarassa saada diagnoosin liian myöhään huonon lääkintähuollon vuoksi.

Pandemian myötä lisääntyy pelko siitä, että sairaalat välittävät tiedot rekisteröimättömistä kansalaisuudettomista potilaista viranomaisille.

Koska kansalaisuudettomat ihmiset ovat usein köyhiä, heillä ei ole rahaa maksaa hoitoa tai lääkkeitä jatkohoitoon.

Jos rajat suljetaan kokonaan, mahdollisuus pakenemiseen ja turvapaikan hakemiseen menetetään.

Kansalaisuudettomien henkilöiden rajanylitys rajoilla evätään koronaepäilyn vuoksi – tai se esitetään tekosyynä.

Monet kansalaisuudettomat työskentelevät epävirallisilla työmarkkinoilla ja jäävät työttömiksi taudintorjuntatoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

Työnteon jatkamiseen pakotetut eivät ehkä pysty välttämään ruuhkaisia työpaikkoja, joissa turvavälejä on mahdotonta ylläpitää.

Kansalaisuudettomat naiset ja tytöt, joilla ei ole muuta tulonlähdettä pandemian seurauksena, ovat vaarassa joutua pakotetuksi prostituutioon ja lapsiavioliittoihin

Ulkonaliikkumisrajoitusten vuoksi kansalaisuudettomat naiset ja tytöt ovat erityisen haavoittuvaisia joutuessaan majoittumaan turvattomiksi tunnetuissa paikoissa.

Autoritaariset hallitukset voivat käyttää pandemiaa hyödykseen ja lisätä kansalaisuudettomien henkilöiden valvontaa

Jos kansalaisuudettomien henkilöiden uskotaan olevan erityisen alttiita tartunnalle, muukalaisvihan ja syrjinnän riski kasvaa.

Monissa maissa, kuten Jordaniassa, Malesiassa ja Nepalissa, kansalaisuudettomat henkilöt eivät saa valtion apua ja taloudellista tukea

Thaimaa yrittää parantaa pakolaisten ja kansalaisuudettomi en terveystilannetta, mutta ongelmia riittää.

Vuonna 2010 hallitus loi kan salaisyhteiskunnan painostuksen jälkeen uuden Kansalaisuus ongelmaisten sairausvakuutus

Köyhien ja maahanmuuttajien ohella kansalaisuudettomat ihmi set kärsivät erityisen ankarasti koronapandemian vaikutuksista.

-järjestelmän (HIPCP). Tavoitteena oli lievittää raja-alueiden julkisten sairaaloiden taloudellisia vaikeuksia ja parantaa kansalaisuudettomien ihmisten mahdollisuuksia saada terveyspalveluja. HIPCP tarjoaa yhtä kattavat edut yleiseen järjestelmään verrattuna: avohoitoa, laitoshoitoa, tapaturma- ja ensihoitoa, kalliita hoitoja ja palveluita terveyden edis tämiseen.

Saadakseen HIPCP-vakuutuksen ja päästäkseen terveydenhuolto palveluihin valtiottomilla henkilöillä on moniportainen ohjelma, joka heidän on käytävä läpi. Heidän on ensin rekisteröidyttävä sisämi nisteriöön, joka vahvistaa heidän kansalaisuutensa ja antaa heille 13-numeroisen tunnuksen. Tämän jälkeen heidän on rekisteröidyttävä asuinpaikkansa lähellä olevaan ter veyskeskukseen. Terveydenhuollon budjetti määräytyy rekisteröity neiden määrän mukaan. Sairaalat saavat joka vuosi kiinteän summan

jokaista valtiotonta henkilöä koh den. Valtiottomien potilaiden, jotka ohittavat terveyskeskuksen johon ovat rekisteröityneet, on katettava kaikki hoitokustannukset, varsinkin jos heillä ei ole virallista lähetettä.

Huolimatta kattavasta ilmai sen hoidon etupaketista HIPCP ei ole saavuttanut tavoitteitaan hel pottaa edunsaajiensa pääsyä terveydenhuoltoon. Tämä joh tuu paikallistason toiminnallisista ongelmista, kansalaisuudettomien rekisteröintiprosessin viivästymi sestä, riittämättömästä yhteistyöstä kansanterveys- ja sisäminis teriöiden välillä sekä siitä, että budjetoinnista ja kansalaisuu dettomien potilaiden palvelun järjestämisen laajuudesta ei ole riittäviä ohjeita.

HIPCP-vakuutetut kansalai suudettomat lapset käyttävät avohoitopalveluja 25 prosenttia harvemmin kuin thaimaalaiset, jotka on vakuutettu yleisessä

järjestelmässä. Mutta sairaala hoitoa he tarvitsevat 29 prosenttia enemmän, ja he jäävät 34 prosent tia todennäköisemmin sairaalaan. Kansalaisuudettomat lapset sai rastuvat myös todennäköisemmin tartuntatauteihin, kuten malariaan, denguekuumeeseen, tuberkuloo siin ja ripuliin. Kaiken kaikkiaan he näyttävät olevan huonommassa kunnossa.

Palvelupisteessä ei periaatteessa peritä käyntimaksua. Mutta muut kuin taloudelliset tekijät estävät kansalaisuudettomia käyttämästä avohoitopalveluja erityisesti syrjäisillä alueilla maaseudulla. Tällaisten alueiden perustervey denhuollon toimipisteet ovat usein vaikeasti saavutettavissa, mikä johtaa korkeampiin välillisiin kus tannuksiin: kansalaisuudettomat matkustavat keskimäärin yli puoli tuntia päästäkseen lähimpään perusterveydenhuollon toimipistee seen ja yli kaksi tuntia päästäkseen

lähimpään sairaalaan. Sadekausi pahentaa asioita.

Vaikka varhainen diagnoosi ja hoito ovat vähentäneet malarian leviämistä Thaimaassa, useimmat (79 prosenttia) kansalaisuudet tomista viivyttelevät hoitoa tai yrittävät hoitaa tautia itse. Lisäksi monet ovat saaneet taudin lääk keille vastustuskykyisiä kantoja. Alhainen rokotuskattavuus ja rutii ninomaisen rokottamisen puute vaikuttavat siihen, että suhteellisen harvat kansalaisuudettomat lap set rokotetaan, joten he ovat muita thaimaalaislapsia alttiimpia sai rastumaan ehkäistävissä oleviin tauteihin.

Luku Treating symptoms, not the cause teoksesta Atlas of the Stateless: Facts and figures about exclusion and displacement. Rosa-Luxemburg-Stiftung. Berlin, 2020.

Suomennos: Anu Harju

Toisen koronavuoden lopulla

Toisen koronavuoden lopulla rokottamat tomat saavat terveydenhoitojärjestelmät natisemaan. Terveydenhuollon resurssien leikkaukset ovat jatkuneet vuosikymmeniä, mutta seurauksista voidaan pandemian myötä syyttää yhtä ihmisryhmää. Vaille rokotteita jääneissä köyhemmissä maissa kehittyvät uudet tautimuunnokset taas pitävät koko maailmaa varpaillaan, mutta lääketeollisuuden rokotepatenttien mahdollistamia voittoja ei sentään ole vaarannettu.

Kaaos on maailman perustila, eikä sen siemenistä ole nytkään pulaa. Koronan olkapään takaa kurkkii ympäristökriisin suuri kysymys: onko aikaa hyvin vähän vai liian vähän? Samaan aikaan aseiden kalistelu kiihtyy, eikä kymmenien tuhan sien miljardien suuruusluokkaan kasvanut vuoden 2008 finanssikriisin hätäpaikkaus ole poistanut taloudesta yhteiskuntaan leviävän romahduksen mahdollisuutta vaan jäädyttänyt sen.

Järjestäytynyt yhteiskunta oikeuttaa olemassaolonsa lupaamalla pitää kaaoksen

poissa. Kysymys on liikennesääntöjen laati misen ja valvomisen kaltaisten käytännön toimenpiteiden ohella tarinankerronnasta. Silloin kun ongelmallisiin kysymyksiin ei osata vastata, ollaan vastaavinaan tai puhutaan muusta. Turvallisuudentunnetta ruokkiva tarina on yksinkertainen ja selkeä. Siihen kuuluu ihmiskasvojen antaminen niin hyvälle kuin pahalle. Koska ympäristökriisin pahisten nimeäminen on hankalaa tai ainakin epämiellyttävää, luonnonsuojelijoista ei oikein ole sankareiksi.

Toisen koronavuoden lopulla suomalai set voivat kuitenkin olla rauhallisin mielin. Kaaosta pidetään loitolla ennakkoluulottomilla uudistuksilla ja ennätyksellisin investoinnein. Kutsunnat laajennetaan koskemaan myös naisia. Maan historian suurimmassa hankin nassa pyöräytetään käyntiin masiina, joka imee sisäänsä kymmeniä miljardeja ja tuottaa turvallisuutta kauas ulottuviin ohjusiskuihin kykenevien taistelukoneiden muodossa. On

toissijaista, mikä on HX koneiden todellinen tarve, onko niiden käyttämiseen varaa, kuinka nopeasti ominaisuudet vanhenevat tai kuinka pahasti pieleen sotilaat tällä kertaa arvioivat niiden kestämän lentotuntimäärän – olennaista on se, kuinka hyvin asekauppa ja sillä vahvis tettavat liittosuhteet sopivat Suomen tarinaan ja tukevat sitä.

Kunnioittava hiljaisuus Arkadianmäellä ker too asian sisäistämisestä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

Rauhankasvattajan tunnustuksia

Sain rauhankasvatuskirjani

viimein valmiiksi. Se eteni vuosien ajan pikkuhiljaa ja lopussa kaiketi melkoisella rysäyksellä, koska ensimmäisessä siitä kirjoitetussa kritiikissä lukee kaksi kertaa, että se on hajanainen. Tyylilajikin on kuulemma epäselvä. No, en puhdas oppisuuteen pyrkinytkään.

Olen kirjassa esitellyt kokoelman näkökulmia, jotka voisivat mielestäni muodostaa kokonaisuuden nimeltään rauhankasvatus. Minua on haastateltu kirjastani jo neljä kertaa. 17 vuotias Verna oli paras haastattelija.

Haastattelijoilla on vähintäänkin rivien välissä väijynyt oletus, että

osaisin elää oppieni mukaan. En osaa. Olen ajatellut, että voisin lukea kirjani oikein ajatuksella ja pyrkiä parem paan viimeistään ensi vuonna.

Kirjoitan muun muassa Helena Kekkosesta, jota pidän rohkeana ihmisenä. Minä olen usein ihan raasu. Pelkään niin paljon konflikteja, väärinymmärryksiä ja itseni häpäise mistä eri tavoin, että en saa suutani auki läheskään aina, kun siihen olisi syytä. Ja en nyt tarkoita tilanteita, joissa voisin toitotella menemään omia mielipiteitäni sinänsä vaan sellaisia, joissa ilmenee muihin koh distuvaa epäoikeudenmukaisuutta tai jopa syrjintää.

Yksi kirjani luvuista käsittelee dialogisuutta. Väitän kehittyneeni siinä lajissa viime vuosina. Kehitty misharjoitukseni koostuvat ennen kaikkea pyrkimyksistä hyvään ja avoimeen kuunteluun. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että vanhuus on iske nyt ja saatan ihan sekunnissa unohtaa kaiken antaumuksella kuuntelemani.

Sitten agendallani on sovittelu Apua, kuten jo edellä mainitsin, niin yritän pysyä visusti kaukana kon flikteista. Karkaaminen tilanteesta tai puheenaiheen nopea vaihto ovat luottoaseitani epämukavan eripuran uhatessa.

Omien arvojen mukaan eläminen tuntuu tässä maailmassa mahdotto malta tehtävältä. Olen onneksi hyvä keksimään selityksiä sille, miksi ei taaskaan mennyt ihan nappiin. Nyt kin istun lentokoneessa matkalla Las Palmasista kotiin. Ei ole ihan arvojeni mukaista lennellä, mutta kun Palma sissa oli Länsi Sahara seminaari, johon ihan hyvää hyvyyttäni tarjouduin osallistumaan.

Empatia- ja myötätuntotaidot liittyvät mielestäni nekin rauhan kasvatukseen. Niiden suhteen olen löytänyt passelin armahduksen. On tärkeämpää osoittaa myötätuntoa toisia kohtaan kuin mennä täysillä

eläytyen toisen saappaisiin rype mään. Äkillisten empatian tunteiden perusteella ei myöskään kannata tehdä ainakaan yhteiskunnallisia päätöksiä. Niitä tehdään selkeisiin ohjenuoriin, kuten ihmisoikeuksiin, nojaten. Näin ollen minun ei tarvitse olla täysin pettynyt itseeni ihmisenä, vaikken aina osaisi syvää empatiaa tunteakaan.

Kirjan loppupuolella kehotan kes kittymään toisten rakastamiseen. Siis toisten ihmisten sekä kaiken muun elollisen ja elottoman luonnon. Se on kyllä kauhean vaikeaa. En rakasta liian kylmää tuulta. En rakasta pitkäjalkai sia hämähäkkejä enkä krokotiilejä. En rakasta Trumpin Donaldia tai Putinin Vladimiria. En lopulta taida ihan kauheasti rakastaa moniakaan lajitovereitani. Tai no joinain päivinä kyllä rakastan.

Toivon sinulle ja minulle arvorikasta ensi vuotta ja lupaan kaikesta huo limatta jatkaa rauhankasvatustyötä kuin viimeistä päivää – tai ehkä vähän rauhaisammin.

Kirjoittaja on entinen peruskoulunopettaja, joka työskentelee nykyään rauhankasvatuksen sekatyöläisenä.

Säästöliekitetyn Intian voitto: Maaseudun parasiitit antoivat pääministerille opetuksen

Intian pääministeri Narendra Modi on solvannut yli vuoden verran elantonsa puolesta protestoineita köyhiä maanviljelijöitä parasiiteiksi. Se on huono uutinen. Osaisinko enää laatia toivoa antavan hyvän uutisen Intiasta, kysyy Mikko Zenger ja yrittää.

Intian meininki on karannut pelottavaan suuntaan pää ministeri Narendra Modin komennossa. Puheet hindufasis min voittokulusta tuntuvat päivä päivältä perustellummilta.

Vuonna 1987 maailman ensimmäisen kansainvälisen ruokapalkinnon pokannut M. S. Swaminathan on maansa tunnetuin maataloustutkija. Hänen mukaansa Intian maaseudulla on jotain pahasti vialla. Maanviljelyksestä ravintonsa

raapiva 60 prosenttia väestöstä on jätetty hunningolle.

Arvostetun International Food Policy Research Institute -tutkimus laitoksen vuonna 2020 julkaiseman selvityksen mukaan 63 prosentilla Intian maaseudun asukkaista ei ole varaa yhteen ravitsevaan ateriaan päivässä, ei vaikka he käyttäisivät jokaisen lanttinsa ruokaan. Kaikki eivät ole jaksaneet sinnitellä. Viral listen tilastojen mukaan yli 400 000 ylivelkaantunutta ja/tai maatilk

kunsa menettänyttä viljelijää on riistänyt itseltään hengen viimeisen 25 vuoden aikana.

Miksi viljelijät ovat alistu neet protestoimatta kohtaloonsa? Asiaa ovat kummastelleet vuo sien saatossa niin intialaiset kuin ulkomaisetkin tutkijat. Enää hei dän ei tarvitse. Vuosi sitten viljelijät ottivat näet härkää sarvista ja pani vat henkensä kaupalla kampoihin Modin uusliberalistiselle politiikalle. Maailman suurimmaksi kruunattu

TEKSTI: MIKKO ZENGER • KUVAT: ZSUZSA DEMETER

mielenilmaus keikautti vauraan ja yläkastisen Super-Intian mieliku vastot mullin mallin.

Moisesta saa niin mainion jutun, että sen luulisi kelpaavan vuoden uutiseksi kaikille maail man protestiliikkeille. Uutinen saisi eittämättä Mahatma Gandhinkin tanssimaan haudassaan. Protes toijat toimivat näet tinkimättömän rauhanomaisesti.

Miten maan hiljaisiksi tuomit tujen urhonhyppy pani polvilleen kaikkivaltiaan Modin tausta voimineen? Näihin voimiin kuuluvat kiihkokansallinen hinduperhe, Sangh Parivarin nimellä tunnettu nationalististen järjestöjen verkosto ja sen rautanyrkki, maailman van himmaksi fasistiseksi liikkeeksi nimetty puolisotilaallinen RSS.

TALONPOJAN TAPPOLINJA

Intia siirtyi vuonna 1991 suljetusta kansallisesta liigasta avoimeen kansainväliseen sarjaan. Kansain väliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä saamansa lainan vastineeksi Kongressipuolueen johtama hallitus hautasi omavaraisuus- ja sääntely politiikan kaltaiset ”vanhan Intian” tunnusmerkit.

IMF:n rakenteellisen sopeutus ohjelman nuoteilla miljoonista viljelijöistä tehtiin maattomia. Osa valtiot ryhtyivät näet kilpailemaan sillä, kuka onnistuisi tehokkaimmin vikittelemään ulkomaisia ja intia laisia suuryrityksiä alueelleen. Kyky tarjota tulokkaille edullista maata oli valttia kosintarituaaleissa.

Poliitikot ryhtyivät kiin teistönvälittäjiksi. Välittäjistä häikäilemättömin ja menestynein on tuttu mies. ”Gujaratilaisesta maanvohkinnan mallista” tuli käsite. Sen kapellimestarina toimi osavaltion pääministeri Narendra Modi.

Modin luova malli tarjosi viljelijöille kaksi vaihtoehtoa: he saivat luopua maistaan joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Näin Gujaratista ei leivottu Modin val takaudella (2001–2014) pelkästään hindufasismin laboratoriota. Siitä kehkeytyi myös Intian houkuttelevin yritysparatiisi. Ei ihme, että vuoden 2014 vaaleissa suuryritykset liputti vat yhteen ääneen Modin puolesta. Uuden supermiehen valintaa vauh ditettiin massiivisella BJP-puolueelle suunnatulla rahallisella tuella.

Suuryritykset alkoivat tehdä ennätyksellisen kovaa tulosta, miljardöörien määrä kasvoi ja lah juksia kähmineet BJP:n poliitikot rikastuivat. Kaikki voittivat paitsi enemmistö. Kurjin kohtalo lankesi maansa menettäneille viljelijöille.

”Suurin maiden vohkinta sitten Kolumbuksen” otsikoi Hindustan Times maapolitiikkaa käsittelevän juttunsa vuonna 2008. Intian kom munistipuolueen viljelijäjärjestön mukaan vuoteen 2015 mennessä viljelijät olivat menettäneet jo parin Suomen verran maata kuudessa Pohjois-Intian osavaltiossa.

ALKUNÄYTÖS

Joulukuussa 2019 Modin hallitus sääti kiistellyn kansalaisuuslain. Suuri osa maan oppositiosta oli yhtä mieltä maan 200 miljoonan muslimin kanssa: laki teki islamin uskoisista virallisesti(kin) toisen luokan kansalaisia.

Ympäri maata käynnistyneiden protestien pääpaikaksi muodos tui Shaheen Baghin kaupunginosa Delhissä. Protestit saivat kansain välistäkin keräilyarvoa siksi, että enemmistö yötä päivää kolmen kuukauden ajan ulkona värjötel leistä oli islaminuskoisia naisia.

Tuttuun tapaansa Sangh Pari var leimasi protestit kansainvälisten islamistien ja Pakistanin masinoi maksi horjutukseksi.

Kysymys kuuluu: mihin nais ten protestit olisivat johtaneet, ellei korona olisi astunut peliin? Pro testoivat viljelijät ovat kertoneet pitävänsä Shaheen Baghin senioriikäisiä naisia esikuvinaan. Nämä

osoittivat, että Modin komentoa voi horjuttaa rauhanomaisesti.

Maaliskuun 24. päivänä vuonna 2020 Modi antoi alamaisilleen neljä tuntia aikaa sulkeutua koteihinsa. Korona sai kaupunkien rikkaan ja maaseudun köyhän Intian kat kaisemaan diplomaattisuhteensa. Kaikkihan sen tiesivät, että likai nen palvelusväki levittää koronaa. Siksi nyt oli siivoojien vuoro tulla siivotuksi. Kuvat koteihinsa sato jen kilometrien päähän paljain jaloin patikoivista siirtotyöläisistä, joita poliisit paimensivat surutta pampuillaan, iskostuivat mieleeni. Laatulehdissä kerrottiin sankarita rinoita hyvien kotien isistä, jotka siivosivat ja tiskasivat ensimmäistä kertaa elämässään…

Intiassa arvioidaan olevan tänään 140 miljoonaa siirtotyö läistä. Kuinka moni heistä mahtaa olla uusliberalistisen talouspoli tiikan uhri – maansa menettänyt pienviljelijä tai työttömäksi jäänyt entinen maatyöläinen.

MASSIIVINEN PÄÄNÄYTÖS

Syyskuussa 2020 Modin hal litus runttasi läpi kolme uutta maatalouslakia, jotka romutti vat hintasäännöstelyn. Yrittäjiksi uudestisynnytetyt viljelijät saavat nyt vapaasti hieroa kauppoja yksi tyisten yritysten kanssa, hehkutti Modi. Uudistukset romuttivat jär jestelmän, jossa valtion takuuostot turvasivat viljelijöille minimihinnan riisistä ja vehnästä.

Viljelijöiden järjestöt tyrmäsivät lait. Heidän mukaansa ne oli räätä löity suuryritysten ehdoilla. Miten

hehtaarin (maan keskimääräinen tilakoko) maatilkun omistaja kävisi tasa-arvoisesti kauppaa suuryrityk sen kanssa?

Hallitus kertoi valmistelleensa lakeja viljelijöiden kanssa. Pötyä, väittivät viljelijät. Kun he yrittivät hakeutua Modin puheille, poliisi muurasi kadut umpeen.

Hallitus linnoittautui barrikadien suojaan. Viljelijät puolestaan leiriy tyivät pääkaupungin rajoille, joita poliisit ja puolisotilaalliset joukot valvoivat. Modi on siirtänyt Intian ja Pakistanin välisen rajan Delhiin, irvailivat vääräleuat.

Yhtä massiivista mielenilmausta ei ollut ennen nähty. Uutta oli myös se, että monet viljelijät olivat tul leet paikalle koko perheen voimin. Delhiin saapui mielenosoittajia ympäri maata. Mukaan tuli kau punkien työläisiä, opiskelijoita ja sekalainen joukko keskiluokkaan lukeutuvia Modin politiikan vastus tajia. Arviot protestoijien määrästä vaihtelivat muutamasta miljoonasta kymmeniin miljooniin. Pisin Delhin ympärille pakkautuneista protesti rivistöistä oli 29 kilometriä pitkä.

Hallituksen ja viljelijöi den kattojärjestön SKM:n väliset neuvottelut päättyivät kerta ker ran jälkeen tuloksettomina. Kyse oli SKM:n mukaan ensisijaisesti luot tamuspulasta, sillä neuvottelun kuluessa ministerit mustamaala sivat systemaattisesti viljelijöitä. Heidän puhemiehensä leimattiin ter roristeiksi, maolaisiksi, Pakistanin kätyreiksi ja itsenäistä sikhivaltiota tavoitteleviksi separatisteiksi.

Viljelijät saivat kuulla olevansa pelinappuloita poptähti Rihannan

Naisten on laskettu tekevän yli 60 prosenttia maatilojen työstä.

ja Greta Thunbergin juonimassa kansainvälisessä salaliitossa, jonka tavoitteena oli suistaa Intian talouskehitys raiteiltaan. Modin luottomiehiin kuuluva Haryanan pääministeri Manohar Lal Khattar ehdotti, että jokaisen osavaltion olisi perustettava yksityisarmeijoita rettelöivien viljelijöiden panemi seksi kuriin.

Modin mukaan protestit johtuvat siitä, että viljelijät olivat joutuneet tuonti-ideologioiden ja paikallis ten parasiittien pauloihin. Tuttua oli sekin, että hänen hallintonsa yritti tyrehdyttää protestit hajota ja hallitse -politiikalla, kylvämällä uskonnollista tai kastipohjaista eripuraa. Kun keppi ei tehonnut, kokeiltiin porkkanaa. Hallitus toi mitti ruokaa leiriläisille. Nämä ilmoittivat pärjäävänsä omilla eväil lään. Armopalat niiltä, jotka olivat politiikallaan nälkiinnyttäneet vilje lijät, eivät maistuneet.

Valtamedia toisteli kuuliai sesti hallituksen tulkintoja Intian talouskasvun, yhtenäisyyden ja lii kenteen sujuvuuden vaarantavasta toiminnasta. BJP:lle myötämieliset kommentaattorit kummasteli vat, mikseivät viljelijät tajua omaa parastaan.

Jo pari esimerkkiä viestii hallituksen ja viljelijöiden välisen vuoropuhelun voimasuhteista.

Poliisi tapasi paimentaa protes toijia vesitykeillä. Kun viljelijöiden sankariksi noussut Navdeep Singh -niminen nuorimies kiipesi vesi tykkiauton lavalle ja onnistui sammuttamaan yhden tykeistä, hän sai syytteen murhasta. Kun Karnalin alueen korkein oikeus viranomainen puolestaan kehotti poliisiviranomaisia murskaamaan mielenosoittajien päät, mikäli he eivät pysy rivimuodostelmassa, hänet siirrettiin uusiin tehtäviin, kansalaisresurssien tiedotusosaston apulaissihteeriksi.

Yli 35 000 protestoijaa on saanut syytteet muun muassa murhista, kapinan valmistelusta ja kansal lisen eripuran luomisesta. Intian apulaissisäministeri Ajay Kumar Mishra istuu edelleen virassaan, vaikka hän lupasi antaa kapinoit sijoille kunnon opetuksen parissa minuutissa.

Pojasta polvi paranee. Mishran poika Ashis todisti, että opetuk seen riittää pari sekuntia. Hänen kuljettajansa ohjaama valtion

maasturi syöksyi mielenosoit tajien kulkueeseen Lakhimpur Kherissä Uttar Pradeshin osavalti ossa. Useat silminnäkijät väittivät hänen ammuskelleen viljelijöitä autosta. Neljän viljelijän ohella protesteja kuvannut toimittaja ja kolme autoissa ollutta BJP:n aktiivia menehtyi. Ashis Mishra pidätettiin vasta useita päiviä kestäneen vit kuttelun jälkeen.

NÖYRYYTTÄVÄ ARVOVALTATAPPIO

Lakhimpur Kheri oli käännekohta hallituksen ja viljelijöiden välisessä taistossa. Oppositio vaati yhteen ääneen ministeri Mishran erotta mista. BJP:n omatkin rivit rakoilivat. Neljä puolueen toimeenpanevan komitean jäsentä erotettiin, koska he tuomitsivat surma-ajon julki suudessa. Erotettuihin kuuluivat Nehru–Gandhi-dynastiaan kuuluva moninkertainen ministeri Maneka Gandhi ja hänen poikansa, kansan edustaja Varun Gandhi

Modi tajusi olevansa umpiku jassa. Maan suurimman osavaltion Uttar Pradeshin vaalit olivat ovella. Kehno tulos niissä lupaisi huonoa ajatellen vuoden 2024 valtiollisia vaaleja. Marraskuun lopussa pää ministeri yllätti jopa lähipiirinsä ja

ilmoitti kumoavansa uudet maa talouslait.

Modi oli kärsinyt pääministeriuransa suurimman arvovaltatappion. Parasiitit oli vat nöyryyttäneet hänen egoaan koko kansan edessä. BJP:n puo livirallisen äänenkannattajan Swaraya-lehden päätoimittaja totesi takinkäännöksen supista neen Modin poliittista pääomaa ja horjuttaneen hänen imagoaan vahvana valtiomiehenä.

Modi tajusi, että oli aika vaihtaa tyylilajia. Hän sanoi katuvansa, ettei hän ollut pystynyt vakuuttamaan ”viljelijäveljiä” hyvistä aikeistaan. Syy tähän piili ”demokratian taakassa, joka mitätöi järjen ja vii sauden”. Siis Modin viisauden.

Modin egon hinta oli yli 700 ihmishenkeä. Kaksi Punjabin yli opiston tutkijaa on onnistunut kartoittamaan useimpien vainajien taustan ja kuolinsyyn. Menehtynei den keski-ikä oli 57 vuotta. Valtaosa heistä oli köyhiä pienviljelijöitä ja maattomia maatyöläisiä. Suuri enemmistö pitkäaikaisleiriytyjistä oli menehtynyt sääolosuhteiden takia.

Viljelijöiden kattojärjestön SMK:n mukaan viljelijät lopetta vat protestinsa vasta kun hallitus on suostunut kaikkiin heidän

vaatimuksiinsa. Takuuhintojen palauttamisen ja ministeri Mishran erottamisen ohella järjestö edel lyttää hallituksen maksavan elatusmaksut vainajien omaisille. Maatalous- ja maaseudunkehitys ministerin(!) Narendra Singh Tomasin mukaan korvauksia ei tipu, koska kuolleista ei ole mitään dokumentteja.

Näinkö rakennetaan luottamusta? Ovatko menehtyneet Tomasin mie lestä itsemurhaterroristeja, joita ei pystytä tunnistamaan? Mistä kum masta Punjabin yliopiston tutkijat ovat keränneet tietonsa?

SADONKORJUUN AIKA

Mihin protestoivien viljelijöi den menestys perustui? Ohessa intialaisilta suosikkisivustoiltani kokoamani lista mielestäni paina vimmista syistä.

1. Selkeä ohjelma. SKM tarjosi vaihtoehdon uusliberalistiselle politiikalle.

2. Taitava tiedotuspolitiikka. Omien kanaviensa kautta (heillä oli jopa oma lehtensä) viljelijät haastoi vat valtamedian version.

3. Laajapohjainen ja hajautettu johto. SKM on 32 järjestön yhteenliittymä, jolla on yli 400 johtajaa eli liikaa pomoja pidä tettäväksi.

4. Hyvä joukkuepelaaminen. Viljelijät onnistuivat luomaan yhtenäisen massaliikkeen, koska he jättivät kastinsa, uskontonsa ja varallisuutensa kotiin.

5. Naisten rooli eturintamassa. Se vahvisti merkittävästi liikkeen turnauskestävyyttä

6. Kotikenttä: Liikkeen kolmesta pääleiristä tuli hallituksen vas taisen taistelun symboleita

7. Periksiantamattomuus. Vuosi ei riittänyt Modille liikkeen hajot tamiseen.

8. Riippumattomuus. Liike torjui puolueiden pyrkimykset käyttää sitä keppihevosenaan.

9. Esikuva. Liike antoi virtaa muille tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta toimiville liikkeille.

Voisiko Intiaan syntyä ahdasta hindulaista teokratiaa vastustavien liikkeiden kattojärjestö, joka suis taisi Modin vallasta vuoden 2024 vaaleissa? Toivoa on, kertoo seu raava uutinen.

Kaksi kolmasosaa intialaisista asuu maaseudulla.

Delhin pääministeriä Arvind Kejriwalia pidetään yhtenä tär keimmistä vastavoimista Modille. Hiljan viljelijöiden tukijaksi mielletty poliitikko tapasi protestiliikkeen silmäätekeviä. Yksi heistä tivasi ministerin mielipidettä Kashmi rin autonomian kumoamisesta. Oikein vai väärin? (Modi lakkautti vuonna 2019 Intian perustuslain muslimienemmistöiselle osavaltiolle takaaman autonomian.)

Kejriwal kertoi tulleensa keskustelemaan viljelijöiden ongel mista ja kummasteli, miten kysymys liittyy aiheeseen. Kyllä liittyy, kyse on kashmirilaisten oikeuksista, totesi viljelijä ja muistutti, että samat poliitikot, jotka riistivät kash mirilaisilta autonomian, laativat myös kolme maatalouslakia.

Kun viljelijät toistivat kysymyk sen, Kejriwal poistui. Hän tiesi

hyvin, että Intian hinduenemmis tölle kashmirilaisten muslimien ”erivapaudet” ovat tulenarka juttu.

”Väärä” vastaus olisi maksanut hänelle roppakaupalla hindujen ääniä.

Iso intialainen kysymys kuuluu: Millaisen lausuman SKM saisi har sittua kokoon kansalaisuuslaista, Intian vähemmistöjen oikeuksista ja kastisorrosta? Pysyisikö joukkue koossa?

Lähitulevaisuus näyttää, pitääkö pääministeri lupauksensa ja ottaa viljelijät mukaan valtakuntansa rakennustalkoisiin, vai yrittääkö hänen loukattu egonsa kostaa kärsi mänsä nöyryytyksen jollekin.

Markkinat hoitavat hyväntekeväisyyden huonosti

Joulu on antamisen aikaa. Enkä tarkoita vain lahjoja läheisille. Moni avaa kukkaronsa (tai mobiili maksusovelluksen) vähempiosaisille. Lahjoituksista tulee hyvä mieli ja maailmakin paranee siinä samalla, joten mikä tässä nyt on ongelma?

Hyvinvointivaltion tehtäviä ei kannata ulkoistaa markkinavoimille. Lastensairaalalle on helppo kerätä varoja, mutta vähemmän mediaseksikkäille tarkoituksille ei. Kuka haluaisi tukea seksuaalirikollisia tai pedofiileja? Entä huumeiden käyt täjiä? Vaikka edellä mainituissa on kyse ennaltaehkäisevästä ja haittoja vähentävästä toiminnasta, on niille vaikea löytää rahoitusta muualta kuin julkisista varoista.1

Hyväntekeväisyysmarkkinoilla pätee eräänlainen viidakon laki: ne, jotka keräävät eniten empatiaa (tai joilla on isoimmat markkinako neistot), pärjäävät parhaiten. Ilman tasapainottavaa julkista rahoittajaa tämä johtaa tehottomaan rahan käyttöön. Markkinat myös ohjaavat järjestöjä hyödyntämään tunteita

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

herättävää kärsimyskuvastoa. Marras kuussa järjestettävä Nenäpäivä kerää vuosittain kritiikkiä tavasta, jolla se esittää kehittyvien maiden avunsaa jat: hämmentyneinä myötätunnosta itkevän suomalaisvaikuttajan vie ressä. Mutta miksi muuttaa toimivaa taktiikkaa? Ja tekeväthän järjestöt oikeasti paljon hyvää. Oletus vain on, etteivät pidemmän aikavälin inves toinnit kiinnosta. Lahjoitussummat on helpompi esittää laskennallisina hätäavun hyödykkeinä: hyttysverk koina, rokotteina tai vaikka vuohena. Tämä ylläpitää yksipuolista vanhen tunutta kuvaa globaalista etelästä.

Avuttomina esitettyjen ihmisten ainoa mahdollisuus selviytymiseen on länsimaista tuleva jatkuva raha virta. Suuret lahjoituslupaukset ovat hyvää PR:ää, vaikkei niitä koskaan toteutettaisi. Toteutuessaan ne taas tuovat lahjoittajalle suurta valtaa. Bill ja Melinda Gatesin säätiöllä oli näp pinsä pelissä, kun Oxfordin yliopisto luopui alkuperäisestä lupauksestaan patenttivapaiden koronarokotteiden valmistuksesta ja solmi yksinoikeussopimuksen Astra Zenecan kanssa.

Israelin vastaisia boikotin muotoja eli boikottia, investointien poisvetä mistä ja pakotteita.)

Miten suomalaiset voivat edes auttaa konfliktin loppumista?

”Jokainen suomalainen insti

Ei toki julkisellakaan puolella kaikki toimi täydellisesti. Suomessa selkein epäkohta on rahoituksen lähde. Iso osa tulee Veikkauksen tuo toista. Koronakriisi on näyttänyt, ettei tämä ole taloudellisesti kestävällä pohjalla, puhumattakaan siitä, että rahoittajat ovat pääasiassa köyhiä ja peliongelmaisia. Eli samaa joukkoa, jota toivoisi rahoilla autettavan. Tähän on toivottavasti tulossa muutos.

Jos ihmisillä on ylimääräistä rahaa, mikseivät he voi lahjoittaa johonkin itselleen mieluisaan tarkoitukseen? Hyvinvointivaltiossa tämä on perin

teisesti ratkaistu progressiivisella verotuksella. Tällöin ei tarvitse luottaa rikkaiden vapaaehtoiseen hyvän tahtoisuuteen, vaan se tapahtuu pyytämättäkin. Ongelma syntyy, jos lahjoitukset ovat verovähennyskel poisia. Silloin varakkaat voivat ikään kuin valita, miten heidän veronsa käytetään. Suomessa tämä tosin kos kee vain korkeakouluille suunnattuja lahjoituksia. Maailmassa on vielä parannettavaa, joten jos tekee mieli lahjoittaa joulukeräykseen, voi sen hyvin mielin tehdä. Niin teen minäkin.

Kirjoittaja on Tottelemattomuusakatemian opiskelija.

1. Esimerkkinä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, jonka vuonna 2020 käytettävissä olevista varoista 84 % koostui Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn tuista. Suojellaan lapsia ry:n ReDirection-pedofiilien ennaltaehkäisy- ja tukihankkeen taas on kokonaisuudessaan rahoittanut End Violence Against Children -rahasto , joka niin ikään toimii pääasiassa julkisin varoin.

Hyöhensarjan maailmankauppaa

MIRO JOHANSSON

TANJA PELTTARI

Olemme

toistemme peilejä

Hävittäjähankinnat, tulevat hyvinvointialueiden vaalit, ilmastokriisi, puoluepolitikoinnin vaikutus asioista päättämiseen – ajatukseni poukkoilevat, mutta palaavat yksittäisen ihmisen tasolle ja tapahtuneeseen muutokseen. Moni elää oman työn menettämiseen, perheen jaksamiseen tai koronavirustautiin sairastu miseen liittyvän pelon varjossa. Kuluneiden kahden vuoden jälkeen ei ehkä tarvitse enää pohtia, muut tuuko työelämä ja mihin suuntaan, vaan ennemminkin sitä, minkälaisia taitoja tarvitsemme muuttuneessa arjessa. Ihmisten välisen kanssakäymisen luonne on muuttunut ja sosiaalista kanssakäymistä on vähem män. Ihmisellä on kyky sopeutua muutoksiin, mutta pitkittynyt epävarmuudessa eläminen vaikuttaa toi mintakykyyn ja mielikuvaan ympäröivästä maailmasta.

Omassa perheessäni pandemia on tarkoittanut toisen vanhemman töiden siirtymistä täysin kotona tehtäviksi. Toinen on lähitöissä, mutta työ kulkee mukana kotiin viikon pituisena ympärivuorokauti sena päivystyksenä kerran kuukaudessa. Joustoa tarvitaan niin kotona kuin töissä.

Lapsille muuttunut arki on tarkoittanut muun muassa eskarin peruttuja päättäjäisjuhlia, päiväkodin ja koulun aloitusta ilman vanhempien läsnäoloa, peruttuja synttärijuhlia ja harrastuksia. Leikeissä puetaan nukelle maskia, otetaan jätskitikulla nenästä testejä ja annetaan rokotuksia. Työkaverini kommen toi pandemian olevan tehokas perhedynamiikan testaaja – tämä on helppo allekirjoittaa.

Ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, kanssakäyminen toisten kanssa tekee meistä meidät. Olemme toisillemme kuin peili, jonka avulla kuva itsestä muodostetaan. Kommunikoinnistamme valtaosa on sanatonta. Miten tulkitsemme viestintää, joissa kommunikointi tapahtuu puheessa etäyhteyk sin, sähköisesti kirjoitettuna tai kasvotusten maskiin tai muihin suojavaatteisiin pukeutuneena? Marshall B. Rosenberg on laatinut väkivallattoman kommu nikoinnin mallin (NVC), joka on työväline arvostavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen opettelemiseen ja jännitteiden purkamiseen. Päähuomio ja lähtö kohta on oman toiminnan tutkimisessa ja omien uskomusten, tunteiden ja automaattisten reaktioiden tunnistamisessa. Havaittuaan oman käytöksen vai kutusta muihin on mahdollista alkaa kehittää omaa toimintaa. Lohdullista ainakin itselleni on, että Rosen bergin mukaan rauhanomainen, ratkaisukeskeinen käyttäytyminen on opittavissa. Miltä mahtaisi näyttää työelämä, jossa meistä jokainen kiinnittäisi hitusen enemmän huomiota siihen, millä tavoin kommuni koimme työkavereiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Muutos voisi olla lopulta suurempi kuin mitä maailmanlaajuinen pandemia saa aikaan.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.

Vastustus kasvaa poliisien koulutusohjelmia

Black Lives Matter (BLM) -liike, suomeksi ”mustien elämällä on väliä”, syntyi Yhdysvalloissa vuonna 2013 vas tustamaan mustiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa ja yhteiskunnan rakenteellista rasismia.

Liike järjesti satoja mielen osoituksia ympäri maata. Alusta asti Yhdysvaltojen poliisi vastasi mielenosoituksiin kohtuuttomalla väkivallalla.

Vuonna 2020 miljoonat ihmiset osallistuivat mielenosoituksiin ja tekivät BLM:stä yhden suurimmista liikkeistä Yhdysvaltojen historiassa. Poliisin raa’at otteet joutuivat kas vavan kritiikin kohteeksi, ja BLM onnistui saamaan yhteiskunnallisia uudistuksia alkuun.

Samalla BLM-liike on saanut huomion suuntautumaan palestii nalaisten tilanteeseen verratessaan taisteluaan oikeudenmukaisuu den puolesta palestiinalaisten

vastarintaan Israelin miehitystä ja rotuerottelujärjestelmää vas taan. Yhtäläisyyksiä ja yhteyksiä on löytynyt enemmänkin, kun eri ihmisoikeusjärjestöt ovat tutkineet Yhdysvaltojen ja Israelin väkivalta koneistojen toimintaa.

Järjestöjen raportit kertovat maiden välisestä poliisin kou lutusyhteistyöstä, jossa jaetaan ihmisoikeuksien näkökulmasta pahimpia menetelmiä kansan kontrolloimiseksi ja mielen osoitusten tukahduttamiseksi. Koulutusten järjestäjät ja sponsorit ovat joutuneet kasvavan kritiikin kohteeksi.

YHTEISKUNNAN

RAKENTEELLINEN RASISMI

Mustat amerikkalaiset kärsivät suhteettomasti poliisin väkival lasta – sekä kuolemaan johtaneista poliisin ampumistapauksista että muusta poliisiväkivallasta ja etnisestä profiloinnista. Poliisi pysäyttää mustia ilman perusteltua

TEKSTI: MIIKA MALINEN

Sotilaat valmistautuvat estämään mielenosoituksen Nabi Salehissa.

Yhdysvaltojen ja Israelin välisiä koulutusohjelmia kohtaan

syytä viisi kertaa todennäköisem min kuin valkoisia. Mustia myös vangitaan yli viisi kertaa valkoisia enemmän.

BLM-liike on usein vetänyt yhtäläisyyksiä Yhdys valtojen mustien kokemusten ja palestiinalaisten tilanteen välille. Israelissa on kymmeniä lakeja, jotka syrjivät valtion palestiinalaisia kansalaisia. Israelin miehittä millä alueilla palestiinalaisväestö on asetettu sotilastuomioistuinten alaiseksi. Israelin sotilaat ja siirto kuntalaiset ampuvat palestiinalaisia ilman, että tekijöitä saadaan vas tuuseen teoistaan.

Myös palestiinalaisten ja BLM-liikkeen mielenosoituksien tukahduttamisessa on nähtävissä samankaltaisuuksia. Yhdysvalloissa mielenosoittajat kohtasivat kaduilla mellakkavarustein, ampumaasein ja panssaroiduin ajoneuvoin varustautuneet poliisit sekä kansalliskaartin. Poliisi vastasi mielenosoituksiin suurella määrällä kyynelkaasua, tainnutuskranaa

teilla, kumipäällysteisillä luodeilla ja joukkopidätyksillä.

Vielä vuonna 2020 ainakin kahdeksan ihmistä eri puolilla Yhdysvaltoja menetti näkönsä poliisien ammuksista. Armeijan helikoptereilla pyrittiin hajottamaan väkijoukkoa pääkaupungissa, ja presidentti Trump lähetti tunnuk settomia liittovaltion viranomaisia pidättämään rauhanomaisia mie lenosoittajia.

Amnesty International USA raportoi laajamittaisista ihmis oikeusloukkauksista myös ensiapuhenkilöstöä, toimittajia ja ihmisoikeustarkkailijoita koh taan. ”Poliisin tarpeeton ja joskus liiallinen voimankäyttö mielen osoittajia kohtaan tuo esiin juuri sen rakenteellisen rasismin ja ran kaisemattomuuden, jota vastaan he olivat tulleet kadulle protestoi maan”, Amnesty kirjoittaa.

Jyrkän kontrastin tähän on muodostanut poliisien suhtautumi nen aseistautuneen äärioikeiston ja presidentti Trumpin kannatta

jien mielenosoituksiin, joita vastaan ei ole haluttu käyttää kovempia otteita.

ISRAEL KOULUTTAA YHDYSVALTALAISPOLIISEJA

Israelilla on läheiset suhteet Yhdys valtojen aseteollisuuteen, ja se on ylläpitänyt miehitystä amerikkalai silla aseilla ja kyynelkaasulla. Nyt

Israel myy kehittelemiään aseita ja valvontateknologiaa Yhdysvaltoihin.

Israel lisäksi kouluttaa yhdysvaltalaisviranomaisia. Koulu tusyhteistyö vakiintui vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terroristihyök käysten jälkeen. Koulutusohjelmat pyritään kehystämään kahden demokratian yhteistyönä terroris mia vastaan, eikä miehitystä tai miehittäjän rikoksia mainita.

BLM mielenosoitus Yhdysvalloissa.

KUVA: PEXELS / LIFE MATTERS

Satoja yhdysvaltalais viranomaisia on lähtenyt Israeliin koulutettavaksi ja tuhannet muut ovat osallistuneet konferens seihin ja työpajoihin israelilaisten opetuksessa Yhdysvalloissa. Kou lutettaviin kuuluu myös niiden kaupunkien viranomaisia, joissa nähtiin poliisin vastaavan väkival lalla BLM-mielenosoituksiin.

Poliisit ovat saaneet koulu tusta väkijoukkojen hallinnasta, voimankäytöstä ja valvontalait teista Israelin poliisilta, armeijalta ja tiedustelupalveluilta. Israelinmatkoihin kuuluu muun muassa tutustumiskäyntejä miehitetylle Länsirannalle ja Gazan rajalle katsomaan, miten palestiinalais ten viikoittaisia mielenosoituksia tukahdutetaan kovin ottein.

TAPPAVIEN OPPIEN TIEDONVAIHTOA

Vuonna 2016 Amnesty USA varoitti Israelin koulutus ohjelmista: ne tutustuttavat yhdysvaltalaispoliisit tahoihin, joiden ihmisoikeusloukkauk sia on vuosikaudet dokumentoitu. Raportti mainitsee Israelin poliisin suorittamat teloitukset, pahoin pitelyt, kidutuksen (myös lapsiin kohdistuvan), sanan- ja yhdisty misvapauden tukahduttamisen sekä liiallisen voimankäytön rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.

”Monet [yhdysvaltalaispoliisien] dokumentoiduista väärinkäytöksistä

vastaavat Israelin asevoimien ja turvallisuus- ja poliisivirkailijoiden rikkomuksia”, Amnesty kirjoittaa.

Vuonna 2018 amerikanjuuta laiset järjestöt Researching the American-Israeli Alliance (RAIA) ja Jewish Voice for Peace (JVP) julkaisi vat yhteisen tutkimuksen aiheesta. Tutkimus kertoo, että koulutus ohjelmilla lisätään tukea sellaiselle militarisoidulle turvallisuusmal lille, joka oikeuttaa räikeät ihmis- ja kansalaisoikeusloukkaukset.

Kouluttajien kokemus perustuu Israelin sotilasvaltaan Miehitetyillä palestiinalaisalueilla, jossa pales tiinalaiset on asetettu vihollisen asemaan. Lähes kaikki miehityk sen vastustaminen, mukaan lukien rauhanomaiset mielenosoitukset, määritellään rikokseksi, yleensä ”terrorismiksi”. Armeija pidät tää palestiinalaisia mielivaltaisesti ja tekee yhteistyötä sotilastuomio istuinten kanssa niiden henkilöiden vangitsemiseksi, jotka Israel on määritellyt uhaksi kansalaisaktivis min tai poliittisen toiminnan vuoksi.

Kyse ei ole vain käytännöistä Isra elin miehittämillä alueilla. Israelissa etnistä profilointia ja poliisiväkivaltaa kohdistuu erityisesti palestiinalai siin, joilla on Israelin kansalaisuus, mutta myös israelinjuutalaisiin, joilla on taustaa arabimaista, Pohjois-Afri kasta tai Etiopiasta.

RAIA:n ja JVP:n raportti kertoo, että yhdysvaltalaispoliisit opetetaan yhdistämään pikkurikollisuus, jopa liikennerikkomuksetkin, välittömään terroriuhkaan. Samoin vahvistuvat

menetelmät, jotka ”kuvastavat paitsi täydellistä välinpitämättömyyttä [mustien ja muiden tummaihoisten] elämää kohtaan mutta myös osoit tavat, että kokonaisia väestöryhmiä Yhdysvalloissa pidetään uhkina ja vihollisina, mikä oikeuttaa tappavan voimankäytön heti ensimmäisenä keinona”.

SORTAVAN POLIISITOIMINNAN EDISTÄMISTÄ

Ihmisoikeusjärjestöt muistutta vat, ettei yhdysvaltalaispoliisien väkivalta mustia kohtaan alkanut Israelin koulutusyhteistyöstä, vaan se perustuu maan historiaan. Ensim mäiset poliisit olivat orjapartioita, joilla oli laajat oikeudet etsiä, pidät tää ja terrorisoida ihmisiä. Orjuuden jälkeen mustien oikeuksia rajoi tettiin laeilla ja niiden vaikutukset kaikuvat edelleen yhteiskunnassa.

Lisäksi poliisit ovat aina harjoittaneet erityisesti mustien johtaman järjestäytymisen ja mielenosoitusten valvontaa ja tukahduttamista, ja samaa on koh distettu esimerkiksi ay-liikkeisiin ja sodanvastustajiin. Viime vuosi kymmeninä tapahtunut poliisien militarisoituminen perustuu ennen kaikkea Yhdysvaltojen sodankäyn tiin maailmalla, josta käytännöt ja aseet sitten palaavat kotikaduille.

Israelin koulutusohjelmissa kui tenkin vahvistetaan militaristista ajattelua ja viholliskuvia sekä puo lustetaan massavalvontalaitteiden käyttöä, etnistä profilointia, julkisten

mielenosoitusten tukahduttamista väkivalloin ja tiedotusvälineiden välittämän kuvan kontrolloimista.

Sen sijaan, että koulutus ohjelmat edistäisivät turvallisuutta yhteisöissä, niissä vahvistetaan niin sanottuja ”pahimpia käytäntöjä”, jotka edistävät syrjivää ja sorta vaa poliisitoimintaa molemmissa maissa.

KOULUTUSTEN SPONSORIT PUOLUSTAVAT MIEHITYSTÄ

Kasvavaa kritiikkiä suuntautuu koulutusten järjestäjiä kohtaan. Osa poliisikoulutuksista on maksettu yhdysvaltalaisten veronmaksajien rahoilla, ja yhä useammat äänet vaativat varoja käytettäväksi yhteisöjen hyväksi eikä vastakkainasettelun ja eri arvoisuuden ylläpitämiseksi.

Osaa koulutuksista ovat sponsoroineet yksityiset konserva tiiviset tahot Yhdysvalloissa. Yksi sponsoreista on Anti-Defamation League (ADL), jonka toimistojen edessä järjestöt ovat usean vuoden ajan järjestäneet mielenosoituksia näitä koulutuksia vastaan.

ADL esittäytyy rasismin vastustajana ja on vuodesta 2020 kannattanut BLM-liikkeen vaati muksia Yhdysvalloissa. Järjestöllä on kuitenkin pitkä historia Yhdys valtojen mustien ja muiden ihmisryhmien oikeuksien vastus tajana, ja se puolustaa ärhäkkäästi Israelin miehitys- ja rotuerottelu politiikkaa.

Palestiinalaiset jonottavat pääsyä Jerusalemiin Qalandian tarkastuspisteellä.

Sotilaat estävät mielenosoituksen etenemisen Hebronissa siirtokuntalaisten käyttämälle kadulle.

KUVA: MIIKA MALINEN

ADL esimerkiksi vastusti presidentti Trumpin politiikkaa erottaa Yhdysvaltojen etelä rajalle tulevat pakolaisperheiden jäsenet toisistaan. Tuhannet lapset päätyivät traumaattisiin vankilaoloihin. ADL oli kuitenkin lähettänyt maahanmuutto- ja tullilaitoksen varajohtajan koulutukseen Israeliin. Siellä pidätetään satoja palestiinalais lapsia vuosittain vankiloihin, joissa pahoinpitelyt ja muut rikokset ovat normikäytäntö.

Kun ADL syytti vertauksia mustien ja palestiinalaisten koke masta poliisiväkivallasta tehnyttä yhdysvaltalaista muslimijohtajaa antisemitismistä, tuomitsivat ihmisoikeusjärjestöt ja amerikan juutalaiset järjestöt nämä syytökset.

YHTEISKUNNALLISIA UUDISTUKSIA JA UUDELLEENKOULUTUSTA

BLM-liike on onnistunut saat tamaan uudistukset alkuun

Yhdysvalloissa. Mustien kuolemantapauksista on nostettu syytteitä ja jaettu van kilatuomioita. Yli 20 kaupunkia on siirtänyt osan poliiseille tarkoitetuista varoista yhtei söille. Poliisit ovat joutuneet uudelleenkoulutukseen, ja alus tavien raporttien mukaan poliisin ampumistapaukset ovat vähen tyneet niissä yhteisöissä, joissa BLM-liike on ollut aktiivisin.

Kritiikki Israelin poliisikoulutuk sia kohtaan on myös lisääntynyt.

Vuonna 2018 Durhamin kaupunki kielsi poliisikoulutukset, ja kaksi muuta poliisilaitosta vetäytyi vuo sittaiselta koulutusmatkaltaan Israeliin.

Kaksinaismoralismi palestiina laisten ihmisoikeuksien suhteen jatkuu. Tasapainoilu ihmisoikeuk sien kannattamisen ja sortavien käytäntöjen puolustamisen välillä on kuitenkin vaikeutunut BLM-liik keen sekä ihmisoikeusjärjestöjen ansiosta.

” Voi jumalaut’ kun minä olen juovuksissa!”, huusi Juhani saunan eteisessä. ”On se hyvä, että ei lähdetty Parolan nummelle äksiisiin. Oikeassa olet Olavi”, hän jatkoi.

”Kuule, meidän RUK:n kurssista on ainakin neljä vaihtanut sivariksi. En minä ole ainoa. Ja mistäpä noita muita tietääkään”, sanoi Olavi pitkältään puku huoneen penkiltä. ”Mutta kertokaahan mistä saitte päähänne lähteä hotelliin jouluksi?”

Kuului mutinaa ja ähinää. Aapo sitten nousi istumaan ja sanoi: ”Ei helvetti näin vanhat ukot jaksa joka joulua kotona olla ja leikkiä lasten kanssa: lällällää, ota pallo, älä koske ynnä muuta sontaa. Pitää miehen joskus hengittääkin.”

”Oikein puhuttu Aapo”, sanoi Lauri. ”Jos ei metsään pääse, niin sitten on lähdettävä kaupunkiin ryyppäämään. Sitä paitsi kaikki metsät on keitetty selluksi, on vain risukkoa, kantoja ja metsäojia. Jäniksiä sentään on, vaan se on kuiva otus syödä pelkästään. Silavaa se vaatii pataan.”

Simeonikin nousi istumaan ja kääntyi Olaviin päin: ”Mistä sinä tänne osasit ja missä me yhytimme toisemme?”

”Tuossahan me baaritiskillä tapasimme. Joimme oluet ja tuli puheeksi matkustelut. Kerroin, että olin YK komennuksella Golanilla. Siellä aloin epäillä armeijan ja aseiden kykyä rauhantyöhön. Rupesin jälkisivariksi. Sinä siitä riehaannuit, että papitkin siunaavat sotaväen ja Jumalan tahdosta puhuit.”

”Saattoipa tuo olla niinkin. Minä vaan vieläkin uskon, että meidän kenttäpappimme siunaavat vihollisenkin kaatuneet. Omia ei tule, se on saletti. Niin kovia ollaan. Kyllä joka kiven takaa pesee sur, sur, sur.”

”Annahan olla Simeoni, tuo on jo kuultu”, sanoi Tuomas. ”Mitenkä se meni, kun silloin toisen kerran, kun kaikki oli mennyt päin persettä, ja meinattiin taas lähteä kruunun leipiin, vaan ei sitten lähdetty. Muistakos Eero?”

”Saatanpa tuon muistaakin. Siinä oli konkurssit lähellä yksityis ja työelämässä. Riitaa taisimme haas taa ja muut onnettomat syyttivät meitä. Mutta sitten tajusimme, että ei siellä sotaväessä olisi muutosta tullut, sitä samaa mönkimistä olisi elämä ollut.”

”Niin se oppi, minkä silloin keksimme vai auttoiko siinä joku psykologi tai terapeutti, oli, että riitamme ratkaisemme rauhallisesti puhu malla keskenämme ja muiden kanssa. Emmekä

enää nimittele sen paremmin Kissalan poikia kuin Rajamäen rykmenttiäkään”, sanoi Eero.

”Tuon minä vahvistan”, Timo sanoi hiljaa. ”Sen jälkeen me rupesimme olemaan kunnolla, ja olemme olleetkin.”

”Yrjö Kallisen kirjoja on luettu ja siitä on sitten sovitettu takkia meidän elämään”, Juhani lisäsi, ”me kun olemme semmoisia ja tämmöisiä miehiä, niin sinä Olavi kuin minäkin. Eipä olisi mitenkään voi nut kuvitella, että meistä ojantakaisista olisi tullut pasifisteja. Evoluutio toimii hitaasti, sen todistavat Jukolan veljekset, mutta se toimii. Vähän tekisi mieli karjahdella.”

”Karjahtele pois. Ethän sillä vahinkoa tee itsellesi etkä meille”, rohkaisi Eero. ”Perkele! Kun alkaa itkettää kaikki tämä elämä ja teot”, sanoi Juhani alun kovaa ja lopun hiljaa.

”Otahan tuosta huikka lipparia, tätä kotimaista kippurahäntää, ja oltta päälle. Ja istu alas”, rauhoit teli Aapo. ”Otetaan loppulöylyt, tulehan Jussi.”

Saunan lauteilla oli hiljaista. Sitten Olavi sanoi: ”Minä luulin, että te olette taruhenkilöitä siitä Kiven kirjasta. Mutta tehän olette eläviä ihmisiä ja ihmeen hyvässä kunnossa noin ikäisiksenne.”

”Arvaa minkälaista oli olla Suomalaisen kirjal lisuuden seuran kirjavarastossa pölyssä ja kaiken maailman maakareiden ja tonttu ukkojen kanssa. Vähänkö teki mieli päästä pois. Karattiin sitten ikku nasta. Nyt on hyvä olla vaikka välillä itkettääkin”, Juhani sanoi.

”Mitä jos perutaan huoneet ja otetaan taksit ja ajetaan kotiin”, ehdotti Juhani, ”sitten meillä on joulu.” Se tuntui oikealta ratkaisulta tilanteessa, joka oli päätyä umpikujaan. Takseissa miehet sanoivat kodin olevan tuon tähden, joka tuikkii, alla.

ERKKI KUPARI: RAJATAPAUKSIA

Aja aurasi rajojen yli

Minä pidän rajojen ylittämisestä.”

Näin sanoo Nobelpalkittu puolalainen kirjailija Olga Tocarczuk rikostarinassa ”Aja aurasi vainajain luitten yli”. Hänen ajatuksensa rajojen ylittämisestä kiinnostaa minuakin, koska kotini sijaitsee Suomen ja Venäjän val tioiden rajalla Pohjois-Karjalassa. Rajan tuntumassa asuttaessa elämäämme leimaa moni erityis piirre, jota muualla Suomessa ei tiedosteta. Asumme suljetulla ja vartioidulla rajalla, mutta miksi sul jettuja rajoja ylipäätään tarvitaan?

SUOMEN ITÄRAJA ON nähnyt monta muutosta vuosisatojen saatossa: milloin ruotsalaiset ovat meitä hallinneet, milloin taas venä läiset. Olemme saaneet kulttuurisia vaikutteita sekä idästä että län nestä. Tämä sekasotku näkyy hyvin meissä pohjoiskarjalaisissa: emme ole karjalaisia emmekä savolaisia, vaikka kielemme on lähes savoa vain mie-sanalla lisättynä. Venäjältä olemme saaneet paljon lainasanoja, mikä todistaa, että kansojen kesken on yhteyttä pidetty.

Rajalinjalle johtaa tie, jota joskus lähden huvikseni ajamaan Toyota Avenciksellani. Aluksi matkaa on kaksikymmentä kilometriä Ruu naalle, jossa Lieksanjoki, joka saa alkunsa Venäjältä, virtaa vapaana ja villinä koskineen. Käyn koskilla muutaman kerran vuodessa näy töskiertueella etelän ystävilleni. He haltioituvat vuolaan veden kie putuksesta, jollaista enää harvoin Suomessa näkee. Veden kieppumi nen on meditatiivista ja sitä voisi seurata loputtomiin.

Koskilta matkani jatkuu itään metsäautoteitä pitkin. Yksi näistä teistä vie rajalinjalle. Joillekin ihmi sille rajalinja on eksoottinen paikka. Näin kävi myös saksalaiselle ystä

vättärelleni Ursulalle joitain vuosia sitten. Hän vauhkoontui täysin ja lähti päättömästi laukkaamaan Venäjälle päin. Seis-rajavyöhy ketaulun varoitukset eivät häntä pysäyttäneet. Kiljuin ääneni pilalle hänen peräänsä, mutta mikään ei auttanut. Hän oli rajahysterian vallassa.

Kielletty tekeminen tuntui ihanalta, lisäsi adrenaliinia veressä ja antoi rohkeutta. Jonkin matkaa juostuaan Ursula ilmeisesti huomasi, että rajalla ei ollutkaan sen kum memmin mitään ihmeellistä: samaa metsää ja pusikkoa kuin muualla

kin. Hän palasi pettyneenä takaisin. Onneksi, ennen kuin rajavartiosto ehti paikalle sakkoja kirjoittamaan.

RAJA ON MONELLE paikka, josta haetaan jännitystä elämään. Ote taan kenties selfie ja kehuskellaan kavereille, että tulipahan käytyä Venäjällä. (Oikeasti niin pitkälle rajavyöhykkeellä he tuskin pääsevät joutumatta pidätetyiksi.)

Suomen ja Venäjän raja on 1343,6 kilometriä pitkä. Raja vyöhykkeen leveys vaihtelee neljästäsadasta metristä kolmeen kilometriin.

RAJAVYÖHYKELAKI asetettiin Suomessa presidentti Paasiki ven allekirjoituksella vuonna 1947. Ennen ja jälkeen vuoden 1917, Suo men saadessa itsenäisyytensä, ihmiset kulkivat jokseenkin vapaasti rajan yli. Käytiin sukulaisissa, met sästettiin ja käytiin kauppaa. Miehet menivät talvisavotoille Venäjän puo lelle ja uittivat jäiden lähdettyä kaatamansa puut Suomen puolelle sahoille ja paperitehtaille. Lähinnä talvisaikaan tapahtunut liikenne oli todella vilkasta ja Lieksan kohdalla Ruunaa toimi rajanylityspaikkana. Vapaaseen rajanylitykseen tuli loppu Stalinin noustessa valtaan Neuvos toliitossa. Mutta miksi edelleen 75 vuotta toisen maailmansodan jäl keen rajamme on tiukasti suljettu?

Onko niin, että jokin uhka aina vaa nii idän suunnasta?

Villieläimet, kuten sudet, karhut ja hirvet, jatkavat rajanylityksiä, oli poliittinen tilanne mikä hyvänsä. Susia tulee Venäjältä Suomeen monien metsästäjien mieliharmiksi: niitä on kuulemma liikaa. Metsästä jät ovat varmoja, että sudet tappavat hirvet ja heidän koiransakin. Raja seudun asukkaat pelkäävät susien käyvän koulutiellä kulkevien las ten kimppuun ja kotieläinten pito ulkona koetaan riskiksi.

”Jos susi pihhaan tulloo, niin ilimat passautan siitä pellolle”, muotoilee tohmajärveläisisäntä paikallislehdelle.

Sudet tappavat hirvet, hirvet syövät istutetut puuntaimet, ja kar hut ovat muuten vain pelottavia. Ja minä kun toivoisin edes kerran näke väni vilauksen näistä villieläimistä!

KOSKA ME PELKÄÄMME, että idästä vyöryy uhkaavia joukkoja maahamme, on Suomi jatkosodan jälkeen puolustanut rajaansa jal kaväkimiinoilla. Suomen nihkeästi

”

TEKSTI: TARJA TUOVINEN • KUVA: SUSANNA FALENIUS

liityttyä Ottawan jalkaväkimiinat kieltä vään sopimukseen vuonna 2011 miinat poistettiin varastoista ja tilalle ostettiin viuhkapanoksia ja entistä parempia pans sarimiinojen laukaisimia. Suomessa ei miinoja ole istutettu maastoon, vaan sieltä löytyy kulkemista estäviä aitoja, kameroita ja liikkeentunnistimia.

Jalkaväkimiinat kieltävä sopimus oli suuri edistysaskel niiden siviileille aiheuttamaa tuhovoimaa vastaan. Kansainvälinen Punai nen Risti aloitti jalkaväkimiinojen käytön vastustamisen jo 1980-luvulla. Se kam panjoi, teki vetoomuksia ja näytti toteen, minkälaista jälkeä nämä aseet saivat aikaan ihmisissä: silpoutuneita raajoja, sokeutu neita ihmisiä ja poisräjähtäneitä genitaaleja.

MUTTA VIELÄKÄÄN eivät USA, Venäjä, Kiina, Israel, Egypti ja Myanmar ole alle kirjoittaneet Ottawan sopimusta! Sinänsä tällä sopimuksella ei taida olla paljoa käy tännön merkitystä, sillä monissa niissäkään maissa, jotka sopimuksen allekirjoittivat, ei miinoja ole poistettu maastosta. Yksi syy on, ettei niitä ole aikoinaan merkitty ja siksi niiden paikantaminen on vaikeaa.

1990-LUVUN ALUSSA olin sairaan hoitajana Kansainvälisen Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Aranyaprathetissa Thaimaan ja Kambodžan rajalla. Kambodžaa hallitsi hirmuvaltias Pol Pot, joka oli mii noittanut rajan niin tiheästi jalkaväki- ja lankamiinoilla, että harva rajanylittäjä pysyi hengissä tai haavoittumatta. Mutta jot kut heistä selvisivät sairaalaamme saakka. Pystyimme pelastamaan heistä suurim man osan elämälle. Jalaton, kädetön ja sokea mies ei Kambodžassa kykene elättämään perhettään. Siksi moni miinasta henkiin

TARJA TUOVINEN on erikoissairaanhoitaja ja avustustyöntekijä, joka on kiertänyt maailman katastrofipesäkkeitä 80 luvun lopulta lähtien. Hänen esikoisteoksensa Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa ilmestyi vuonna 2014 Rauhanpuolustajien Pystykorva sarjassa. Kirja koostuu Tuovisen päiväkirjamerkinnöistä neljältä sota ja katastrofialueelta.

Tuoviselta ilmestyi syyskuussa jännitysromaani Kenttäsairaala (Kirjokansi 2021), joka kuvaa avustustoimintaa Pakistanin talebanalueella Peshawarissa. Teos alkaa

jäänyt teki itsemurhan. Onko armollisem paa kuolla nopeasti vaikka pommi-iskussa kuin virua raajarikkona toisten armoilla lopun ikäänsä? Meillä länsimaisilla autta jilla oli pohtimisen paikka: vaikka teimme ammattietiikkamme mukaista auttamis työtä, oliko se paras mahdollinen ratkaisu kambodžalaisille itselleen?

KUN KATSOO Kambodžan kansaa tänä päivänä, saattaa ihmetellä, mikä yksijalkai nen kansa se on.

Olga Tokarczukin kirjassa rouva Duszejko ylittää Puolan ja Tšekin rajan monta kertaa päivässä. Hänestä rajanylitys on hauskaa. Ylitys on helppoa, mutta raja vartioita sielläkin kannattaa vältellä, vaikka rajavartijat ovat lähinnä kiinnostuneita salametsästäjistä ja viinan salakuljettajista.

JA SUDET JOLKOTTELEVAT yön pimeydessä valtakunnasta toiseen niin kuin meillä Suo messakin – ne onnelliset ja vapaat!

Toivon hartaasti, että mekin voisimme ylittää rajan Venäjälle yhtä helposti kuin Euroopassa. Matkani ei pysähtyisi kielto taulun eteen, vaan voisin jatkaa Ruunaalta matkaa kiipeämällä 253 metrin korkeuteen Aittovaaran laelle ja ihastella joka suun taan avautuvia reheviä metsiä niin Suomen kuin Venäjän puolella, hengittää syvään rai tista ilmaa ja lähettää avaruuteen toiveen, ettei rajamme tarvitsisi minkäänlaisia mii noja eikä muitakaan aseita. Ja mitä jos valtioidemme suljettuja rajoja ei olisi ole massakaan, vaikka valtiot olisivat erillisiä? Keskustelemalla kasvokkain ennakkoluulot vähenisivät ja eläisimme enemmän rauhan omaisesti naapurimme tuntien aivan niin kuin muinoin hamaan olemiseen asti. Eikö se olisi upeaa!

dramaattisesti terrori iskusta moskeijaan ja sairaalan vaurioitumisesta. Tarvitaan uusi turvallinen kenttäsairaala, ja suoma lainen leikkaussalihoitaja toimii aktiivisesti sen perustamisessa. Hän joutuu näkemään muiden avustustyöntekijöiden trau moja ja juonitteluja, ihmissuhdeongelmia, humanismia mutta myös vallanhalua ja kolo niaalista asennetta potilaisiin ja paikalliseen henkilökuntaan. Juonenkäänteenä on tale banpomolle naitettavan pikkutytön murha.

Tuovisen kokemukset avustustyöstä teke vät Kenttäsairaalan tekstistä uskottavaa.

Tarja Tuovisen teos on hyvin henki lökohtainen tilitys sairaanhoitajan kokemuksista maailman kriisipesäk keissä. Päiväkirjamerkinnät piirtävät rosoisen kuvan avustustyön arjesta Palestiinassa, Sudanissa, Afganista nissa ja Sri Lankassa. Sotien keskellä tehtävän humanitaarisen työn todel lisuus ei ole aivan niin särötöntä kuin tiedotusvälineet ja avustusjärjestöt antavat ymmärtää. Tuovinen pohtii avustustyön mielekkyyttä, solidaa risuuden puutetta sekä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä.

Päiväkirjamerkinnöissä avautuu kriisipesäkkeissä eletyn elämän koko kirjo työyhteisön arjesta ihmis suhteisiin ja vaihtuviin rakkauksiin.

Tarja Tuovinen on erikoissairaan hoitaja ja avustustyöntekijä, joka on kiertänyt maailman sota- ja katastrofipesäkkeitä kahdeksan kymmentäluvun lopulta lähtien. Vaeltamisen filosofian tartutti Bruce Chatwin ja auttamiseen koukutti Albert Schweitzer.

Tilaa: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintaan lisätään postikulut.

Tarja Tuovinen HIKEÄ, KYYNELEITÄ JA SIDEHARSOA – NAISENA KRIISIPESÄKKEISSÄ

Ska värnplikten och manligheten gå skilda vägar?

Värnplikten har en speciell ställning i populära före ställningar om finländsk manlighet. Militärtjänstgöringen har i folkkulturen omtalats som en ”skola i manlighet” (miesten koulu) där unga spolingar inte bara mog nar till att lära sig ordning, reda och ansvarstagande. Vid högstämda till fällen ordar finländska politiker gärna om hur värnplikten dess utom har en socialt och nationellt integrerande funktion. Där mer än någon annanstans, sägs det, lär man känna ungdomar från olika bakgrunder och får konkret uppleva den nationella gemenskapen.

De här tankefigurerna lånades ursprungligen in till Finland från preussisk militärpropaganda. Men Finlands dramatiska 1900-talshis toria gav dem ett större genomslag än i något annat nordiskt land. Finsk manlighet och manligt med borgarskap har sedan början av självständighetstiden varit sam mankopplade med militär och försvar – men både arten och styr kan av de kopplingarna har skiftat över tid. Frågan är vad som hän der med de kopplingarna idag, när också kvinnor gör militärtjänstgö ring och Finland sannolikt är på väg mot en könsneutral värnplikt efter norsk och svensk modell.

I början av självständighetsti den, efter inbördeskriget 1918, var den nya manliga medborgarplik ten faktiskt inte alls populär utan mötte kritik och motstånd både från vänster och från höger. Vän stern uppfattade värnpliktsarmén,

som hjälpt till att slå ned det röda upproret, som en kapitalisternas och förtryckarnas armé. Inom stora delar av det borgerliga Finland var man å sin sida mycket orolig för att kasernlivet skulle fördärva de värn pliktigas sedlighet och hälsa. En stark opinion inte minst bland bon debefolkningen skulle åter helst ha sett en milisarmé där lokala och autonoma förband hade gett unga män militär fostran på fritiden, utan arroganta överklassofficerare som behandlade dem illa eller exerce rade dem i ”preussisk disciplin. ”

Finländarna började under 1930talet långsamt sluta upp kring värnpliktsarmén då även arbetar rörelsen började se den som det bästa skyddet för demokrati och spirande välfärd. Men först andra världskriget fick finländarna tvärs över klassgränserna att uppleva värnpliktsarmén som ”vår armé”. Det var också efter kriget som föreställningen om militärutbild ningen som stället där pojkar blir män rotade sig på allvar bland de breda massorna. I skuggan av de ärrade krigsveteranernas hjältes

tatus fanns ett ökat behov bland unga män och deras anhöriga för ett mandomsprov som bevisade att också de var riktiga män och inga sillmjölkar. Det här trycket på unga män att leva upp till krigsgenera tionens måttstock mötte protester i form av sextiotalisternas uppror mot krigsgenerationens nationa lism. Men värnpliktens ställning rubbades aldrig allvarligt av stu dentuppror, hippie-rörelse eller taistoism. När Sovjetimperiet bör jade vackla under 1980-talet för att slutligen falla samman 1991 svepte

TEXT: ANDERS AHLBÄCK • FOTO: KARRI HUHTANEN

tvärtom en nypatriotisk våg genom det finländska samhället eftersom utvecklingen föreföll bekräfta att de uppoffringar som gjorts under krigsåren ändå lönat sig. Upp skattningen av krigsveteranerna, lottorna, värnplikten och försvars makten steg till nya höjder.

En seriös diskussion om att öppna upp militärtjänstgöringen för kvinnor började först när VSB-pak ten inte längre kastade sin långa skugga över finländsk politik. En lag om frivillig värnplikt för kvin nor antogs av riksdagen redan 1995, trots starkt motstånd från delar av den feministiska rörelsen, fredsak tivister och vänsterpolitiker som bland annat hävdade att det inte var något framsteg att militarisera även kvinnorna. Men sedan dess har dis kussionen om en könsneutral eller helt frivillig militärtjänstgöring varit påfallande lam i Finland. Både män och kvinnor, höger och vän ster verkar vara tillfreds med den ojämställda jämställdheten i vår nuvarande värnpliktsmodell: frivil ligt för kvinnor men obligatoriskt för män.

De flesta män som genomgått militärutbildning som värnpliktiga har knappast upplevt att de bli vit ”militariserade”, om det betyder att de skulle ha kommit att omfatta militaristiska värderingar. Värn plikten är bara en kort och relativt marginell tid jämfört med all den uppfostran, utbildning och populär kulturella omgivning som formar

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä suomenruotsalaisen Fredsposten lehden kanssa, jonka numerossa 3/2021 se alun perin ilmestyi.

en ung individ. Den gamla kly schan om att armén ”gör pojkar till män” skulle ändå inte haft så stort genomslag om den inte på något sätt svarat mot många mäns upp levelser av värnpliktstiden – och hur de efteråt velat tillskriva den något slags positiv mening för sin personliga livsberättelse. Den här idealiseringen av militärlivet kan i vissa fall vara en grogrund för militaristiska tendenser, om man därmed i efterhand skämtar bort brutala disciplineringsmetoder,

misogyn grabbighet eller puerila krigslekar med skarpt i pipan.

Trots det ihärdiga förhärligan det av en förlegad militärkultur som en ”skola i manlighet” har mili tärutbildningen under det senaste halvseklet blivit allt sakligare och förts närmare det omgivande civilsamhällets värderingar och beteendenormer. På den här punk ten har närvaron av kvinnliga rekryter sedan 1995 uppenbart haft en stor betydelse för en det föränd rade tonfallet, även om kvinnornas antal varit litet. Dagens unga är också bättre utbildade och smartare än sina föregångare; de har redan i tonåren sett mera av världen och är trots allt bättre tränade i att förhålla sig kritiskt till könade stereotyper och propaganda än deras föräldrar var i samma ålder.

Men så länge värnplikten är obli gatorisk enbart för män kvarstår den särskilda kopplingen mellan ung manlighet, manligt medbor garskap och militärt försvar – både i vår föreställningsvärld och i det praktiska, levda livet. Just nu ver kar detta samband lösas upp bara oändligt långsamt. En övergång till könsneutral och selektiv värnplikt för både kvinnor och män skulle sätta fart på sönderfallet. Från att ha varit ett ställe där pojkar blir män kunde värnplikten i bästa fall utvecklas till ett ställe där ungdo mar blir medborgare.

För det ligger trots allt någonting i fraserna om lumpen som ett ställe

där unga människor genom att till sammans uppfylla en plikt gentemot samhället kan uppleva medborgar skapet som ett konkret deltagande och nationen som en påtaglig gemenskap, tvärs över sociala och geografiska skiljelinjer. Man må sedan tycka att det är litet tragiskt att detta ska behöva ske inom ramen för en utbildning i militär våldsut övning. Men vilka är de alternativa institutionerna för medborgerligt deltagande som stärker samhällets sammanhållning? En framtida med borgartjänst för unga, som skulle täcka in en bredare skala av olika slags krishantering och arbete för ökad samhällssäkerhet? Tanken ver kar idag utopisk – men så framstod en gång också femdagarsveckan och folkpensionen.

Anders Ahlbäck är docent i nordisk historia, specialiserad på värnpliktens genus- och samhällshistoria, verksam vid Stockholms universitet och Åbo Akademi.