Rauhan Puolesta 4/19

MIKÄS MEININKI

Samu Pehkonen tutkii Taprissa poliisin ja kansalaisten välisiä kohtaamisia. Hänen tutkimuksessaan rauha tarkoittaa väkivallasta pidättäytymistä tilanteessa, jossa toisella osapuolella on oikeus käyttää voimaa.

LISSU,

TES-SHOPPAILU

KURIIN

Työnantaja voi laskea kustannuksia tes-shoppailun avulla. Viimeisin supershoppailija on valtio-omisteinen Posti Oyj.

TYÖPAIKKANA ANC

Pirjo Virtaintorppa on rauhanliikkeen konkari. Yksi hänen työpaikoistaan oli Afrikan kansalliskongressin ANC:n Suomen-toimisto. Nelson Mandelan kiitoshalaus ei unohdu.

ASE- JA RAUHANRAHOISTA –

TAAS KERRAN

Antti Rinteen hallitus valmistelee 17.–19. syyskuuta budjettiriihessä talousarvioesitystään. Rauhan järjestöille on valtiovarainministeriön esityksessä luvassa 25 prosentin leikkaus tähän vuoteen verrattuna. Rauhanjärjestöjen mittakaavaltaan mitätön avustussumma ei todennäköisesti aiheuta edes kulmakarvojen kohoamista, kun hallituspuolueet kilpailevat miljoonaluokan muutok sista. Tämä siitä huolimatta, että rauhanliike ja sen toimijat ovat olleet aktiivisesti yhteydessä poliitikkoihin tilanteen korjaamiseksi.

Rauhanjärjestöt ovat näemmä aina alakynnessä, oli hallituspohja mikä hyvänsä, toisin kuin puolustusvoimat ja -ministeriö. Ne ovat erityisasemassa suhteessa poliitik koihin ja yhteiskunnan muuhun eliittiin. Kattava joukko vaikutusvaltaisia ihmisiä, kuten tiedotusvälineiden pää- ja muita toimittajia, yritysjohtajia, poliitikkoja ja tutkijoita, sitoutetaan sotilasorganisaatioihin ja puolustusvoimien näkemyksiin hyvin taitavasti esimerkiksi maanpuolus tuskursseilla. Kurssien merkitystä kansakunnan kerman hyväksynnän hankinnassa ei voitane väheksyä.

Tietysti puolustusvoimilla on Suomessa tärkeä roolinsa. Rauhanliikkeen tavoite aseettomasta maailmasta on kaukai nen haave, joka on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen – siitä huolimatta, että sitä tuskin koskaan täydellisesti saavutetaan. Mutta pienetkin edistysaskeleet ovat tärkeitä, jokainen säästetty euro, dollari, rupla on poissa armeijan aiheuttamista ilmastopäästöistä ja käytettävissä vaikka ilmastonmuutoksen torjuntaan. Armeijoiden päästöthän eivät kuulu ilmastosopimusten piiriin, eikä niistä tehdä aina kaan julkisia laskelmia.

Mikäli jättäydymme puolustusvoimien asiantuntijuuden varaan, käytämme tuskin koskaan riittävästi rahaa aseisiin. Puolustusvoimilla on asekaupoissa merkittävää osaamista. Meille väitetään, että päätökset tehdään vain ja ainoastaan teknisin perustein, maamme etu mielessä. Mutta tulevassa hävittäjähankinnassa on lentokonevalmistajien lobbareina entisiä asiantuntijoita – upseereita, jotka vielä hetki sitten edustivat puolustusvoimia. Nyt he ovat rahaa vastaan anta neet asiantuntemuksensa aseteollisuuden palvelukseen.

Kukahan heistä kertoo julkisesti, ettei hänen edustamaansa taistelukonetta kannata Suomen ostaa, koska kilpailijan kone on teknisesti parempi? Aivan varmasti he tietävät kil pailevien konemallien heikkoudet ja vahvuudet yhtä hyvin kuin puolustusvoimien palveluksessa olevat kollegansa, jotka tekevät esitykset hankittavaksi hävittäjäksi.

Kaikki asevaraiseen turvallisuuteen liittyvät päätökset ovat politiikkaa. Asemiljardit ovat osa kokonaisvaltaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme, jolloin meidän tulisi puhua myös arvoista.

Onneksi viime aikoina ainakin rauhanliikkeen tilai suuksiin osallistuneiden poliitikkojen puheissa on ollut sellainen sävy, että asevarusteluratkaisut ja muut turval lisuuspoliittiset kysymykset vaativat nykyistä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua niin eduskunnan sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Viesti rauhanjärjestöille on ollut positiivinen, niiden toimintaa arvostetaan. Toivottavasti viesti kantautuu budjettiriiheen. Toivotaan että viimeistään loppuvuodesta eduskunnassa kansanedustajat jättävät oman puumerkkinsä valtion talousarvioesitykseen ja osoit tavat konkreettisesti arvostavansa rauhantyötä.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

KUVA: HANNA LINNOVE

Yhteisöpedagogiksi kouluttautunut ja kohta teatteritieteen maisteriksi valmistuva Maria Hukkamäki on toimen ihminen. Hän muokkaa mieltään askarruttavia aiheita esityksiksi ja näkee synkässä tulevaisuudessa yllättäen paljon toivoa.

RAUHANTEKIJÄ MARIA HUKKAMÄKI:

aria ”Mimmi” Hukka mäki syntyi Ruotsissa vuonna 1983 kolmi lapsisen perheen keskimmäiseksi. Hukkamäen vanhemmat oli vat muuttaneet länsinaapuriin opiskelemaan vuosikymmentä aikaisemmin. Hukkamäki veik kaa, että syntyminen Ruotsissa on vaikuttanut häneen, vaikka perhe muuttikin takaisin Suomeen kun hän oli vielä vauva.

”Ala-asteella, ehkä ekalla luokalla, lapset puhuivat suo malaisuudesta tyyliin missä olet syntynyt. Muistan silloin mietti neeni, että olen syntynyt Ruotsissa, olenko siis ruotsalainen”, Maria nauraa. Äiti oli selittänyt, että tytär on kyllä suomalainen, ja sitten he olivat yhdessä pohtineet, mitä syntyperäisellä suomalaisuudella oikein tarkoitetaan. ”Se on ehkä

TEKSTI ANU HARJU • KUVAT NAUSKA

ollut ensimmäisiä kertoja kun olen huomannut, että tämä on moni mutkaisempi kysymys kuin se kuka olen ja mitä tarkoittaa olla jostain kotoisin.”

ARVOJEN RUNSAUS

Hukkamäen vanhemmat vaikutti vat siihen, että tyttären keskeisiä arvoja ovat kansainvälisyys ja sii hen liittyvä avoimuus.

”Feminismi, tasa-arvo ja koulu tus ovat asioita, jotka olen ottanut kotoa, mutta oma poliittinen ana lyysini on tavallaan kääntynyt eri suuntaan kuin vanhempieni aja tusmaailma. Minusta tuli ensin vihreä ja sitten vasemmistolainen. Siltä pohjalta mietin, millä tavoin rakennetaan maailma, jossa tasaarvo taattaisiin kaikille.”

Hukkamäen kokoomuslainen äiti on kertonut, että hän äänesti Ruotsissa asuessaan kommunis teja, koska he olivat ainoita, jotka eivät olleet avoimesti maahan muuttovastaisia.

Alppilan lukiossa puoles taan oli hyvin kriittinen henki, ja siellä opiskelevien ajatuskulut ja kiinnostuksen kohteet olivat Huk kamäelle uusia.

”Lukion lopussa havahduin sii hen, että kirkko edustaa sellaista valtarakennetta, joka ei ole suosi nut omaa sukupuoltani lainkaan. Erosin silloin kirkosta, mikä oli jatkoa syvenevälle kriittiselle ajat telulle, joka oli saanut alkunsa lukiosta.”

Hukkamäen täti Raija Hukkamäki on kokenut aypuheenjohtaja, joka on vaikuttanut Marian maailmakuvaan paljon ja saanut hänet ymmärtämään, että järjestäytyminen on työläisen ase markkinavoimia vastaan.

PELKO KÄÄNTYI VOIMAKSI

Maria Hukkamäki oli luopunut punaisesta lihasta yläasteella teollisen lihantuotannon takia.

”Parikymppisenä lukion jäl keen ryhdyin kasvissyöjäksi mutta ajattelin, ettei se riitä. Minun kasvissyöntini ei ratkaise mitään, muutoksen pitää olla rakenteellista ja isompaa. Kiin nostuin ympäristökysymyksistä ja poliittisesta vaikuttamisesta.”

Puolueista valikoitui vihreät ympäristökysymysten takia. Huk kamäki oli vihreissä pari vuotta ja koki toiminnan merkityksellisenä.

Yksi tärkeimmistä kokemuk sista oli seminaarimatka junalla halki Euroopan. Vihreät nuo ret lähettivät hänet 10-päiväiseen seminaariin, joka käsitteli Balkanin kestävää rauhaa. Seminaaripaikka oli Ohridissa Makedoniassa. Toi nen lähtijä vihreistä perui matkan, ja Hukkamäki oli kauhuissaan ja jännitti hirvittävästi etukäteen. Junareissusta muodostui kuitenkin viihtyisä.

”Matkalla Belgradista Skopjeen jaoin hytin keski-ikäisen make donialaisen serbinaisen kanssa. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta kommunikoimme vilkkaasti koko matkan ajan, hän näytti

lehdestä horoskooppeja ja kaik kea muuta”, Hukkamäki nauraa. Oli myöhäinen ilta, kun juna tuli Skopjeen. Nainen viittoili Mariaa tulemaan mukaansa, mutta tämä vastusteli. Hostelli oli varattuna, eikä hän ollut oikein varma, mitä nainen halusi. Mutta tämä tarttui Mariaa käsipuolesta ja vei poi kansa luokse, joka oli tullut autolla hakemaan äitiään junalta. Kaap pauksen syy oli sydämellinen: he heittivät Marian hostellille.

”Se oli hyvä kokemus siitä, että ne tuntemattomat ihmiset joita pelkäät, ovatkin ihania tyyppejä jotka auttavat.” Lopulta semi naarireissu venähti kuukauden mittaiseksi, kun Hukkamäki jäi vierailemaan ihmisten luokse, joi hin tutustui tapahtumassa.

AJATUKSET ESITYKSIKSI

Hukkamäelle tuli vähitellen olo, että puoluepolitiikka ei ollut hänen juttunsa.

”Petyin siihen, että jouduttiin antamaan periksi niin monissa asioissa. Se oli ristiriidassa sen kanssa, miten koin että maailmaa pitäisi järjestää.”

Hukkamäki tunsi Greenpeacessa mukana olevia ihmisiä ja havahtui siihen, että koska järjestö keskit tyi vain tiettyihin asioihin, se pystyi niissä olemaan tinkimättömämpi ja suoraselkäisempi. Ei ollut saman laista tarvetta lehmänkaupoille kuin puoluepolitiikassa. Vuodesta 2006 hän toimi Greenpeacen aktivistina ja vapaaehtoisena ja oli mukana muun muassa ydinvoiman ja ark tisen öljynporauksen vastaisissa mielenosoituksissa.

Ympäristönsuojeluaktivis minsa alkuaikoina Hukkamäki oli tutustunut teatterintekijöihin. Yhteisöpedagogiopintojensa loppu suoralla vuonna 2008 Maria lähti vaihtoon Espanjaan. Siellä hän kävi katsomassa teatterifestareilla esi tyksen, joka sai huomaamaan, että teatterin kieli oli hyvin puhutte levaa. Halu yhdistää teatteria ja politiikkaa vahvistui. Hän jatkoi Metropoliaan opiskelemaan esit tävää taidetta ja valmistui vuonna 2013 teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.

Hukkamäki on vuosien varrella tehnyt lukuisia esityksiä, muun muassa katuteatteria, poliittisia sket sejä ja klovneriaa. Aiheena on ollut esimerkiksi ilmastoaktivismi, tai teilijoiden toimeentulo, naiseus ja sukupuoleen liittyvät odotukset sekä taistelevat kurdinaiset ja vastarinta.

TEATTERITYÖPAJA PAKOLAISLEIRILLÄ

Vuonna 2011 Hukkamäki lähti Psykologien sosiaalinen vastuu -järjestön Kirsti Palosen ehdotuk

sesta Lähi-itään Burj-el-Shamalin pakolaisleirille vetämään teatteri työpajaa palestiinalaispakolaisille. Mukaan tuli valokuvaaja Mari Hokkanen ohjaamaan valo kuvaustyöpajan. Työpajat olivat Rauhanpuolustajien rahoitta mia ja niiden pohjalta järjestettiin Helsingissä hankkeesta kertova tapahtuma ja valokuvanäyttely.

Hukkamäki oli kokemuksesta innoissaan.

”Minulla oli oma oletus siitä millainen pakolaisleiri on, mutta todellisuus oli ihan toinen. Palestii nalaispakolaiset ovat olleet leireillä jo monen sukupolven ajan. Ihmiset rakentavat sinne väliaikaisen oloi sia juttuja, jotka vähitellen jäävät pysyviksi. Siellä eletään normaalia elämää kulloinkin vallitsevissa olo suhteissa. On sydäntä riipivää, että ihmiset osoittavat etteivät he halua sinne asettua, mutta eihän heillä ole muutakaan paikkaa eikä mitään kansalaisoikeuksia siellä.”

”Leirillä huomasi olevansa todella etuoikeutettu voidessaan matkus taa. Monien elinpiiri siellä on hyvin kapea ja rajattu, ja tarkastuspisteitä on ympärillä lukuisia. Me ensin jän nitimme tarkastuspisteillä, mutta emmehän me olleet niitä, joista soti laat olivat kiinnostuneita.”

LAPSISOTILASKAMPANJASTA RAUHANTYÖHÖN

Vuonna 2007 Maria Hukkamäki tuli työharjoitteluun Rauhan puolustajien Helsingin-toimistoon. Hän sai työkseen vetää Kaikille se

Esitykset ovat minulle tapa ajatella tai käsitellä eri aiheita, jotka ovat monimutkaisia.

ei ole viihdettä -kampanjaa. Siinä nostettiin esiin aggressiivisten tieto konepelien haittoja ja muistutettiin, että maailmassa oli edelleen tuhan sia lapsisotilaita, joille sota ei ollut leikkiä vaan raakaa todellisuutta.

”Kampanjan vetäminen oli superkiinnostavaa! Opin harjoittelu aikanani paljon taitoja, joita olen sittemmin päässyt hyödyntämään työelämässä, muun muassa tapah tumien järjestämisestä.”

Hukkamäestä oli mahtavaa löytää paikka, jossa keskitytään maailman parantamiseen. Järjes tön monivuotisena jäsenenä hän istuu nyt ensimmäistä kauttaan Rauhanpuolustajien johtokunnassa. Hän kertoo iloitsevansa monista ihmisistä, jotka ovat sitoutuneet olemaan mukana Rauhanpuolusta jien toiminnan kehittämisessä.

Hukkamäen käsitys rauhasta ei ole ihan perinteinen. Hänestä rauha on mahdollisimman hyvä tilanne, jossa jatkuvasti olemassa olevat konfliktit on saatu neuvoteltua eri osapuolille niin reiluiksi kuin mah dollista.

lukee uutista että joku hoivayhtiö aloittaa yt:t koska voittoa ei tehdä tarpeeksi, niin tulee olo että tämä on iso konflikti työntekijän ja työnanta jan ja myös yhteiskunnan välillä.”

Hukkamäen vinkki rauhanteoksi on: Ole ihmiselle ihminen.

”Kaikki sosiaalinen etäisyys on kasvanut paljon. Olemme olemises samme ylimielisiä, ja ylimielistä on myös yhteiskunnallinen keskustelu.”

Maria Hukkamäki öljypohattana kansainvälisenä sodanvastaisena toimintapäivänä 2006.

Joulukuussa 2017 Hukkamäki esit ti rauhanjärjestöjen itsenäisyyspäi vän juhlissa rauhanliikkeen histori aa monologimaisina väläyksinä.

”Ajattelen niin, että me ihmi set ja erilaiset ryhmät, instituutiot ja intressiryhmät olemme koko ajan jatkuvassa konfliktissa kes kenämme. Se on eräänlainen luonnollinen tila, koska olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilai sia tarpeita eri elämänvaiheissa. Käytettävissä olevat resurssitkin vaihtelevat paljon. On helppo sanoa tuolla leipäjonossa nyrkkiä heris tävälle, että ota iisisti vaan kyllä se siitä. Jos jengillä ei ole kokemusta siitä, että he pystyvät vaikuttamaan omaan elämäänsä tai toimeentu loonsa, niin se on konflikti. Joko se ratkaistaan niin, että resursseja jae taan paremmin eri ryhmien välillä, tai sitten konflikti pahenee. Kyse on yhteiskuntarauhasta ylipäänsä: kun

MONENTAUSTAISIA

SUOMALAISIA

Maria Hukkamäki aloitti helmi kuussa työt Suomen somalialaisten liitossa. Hän koordinoi nuorten ver kostoprojektia, jonka tarkoituksena on lisätä nuorten vaikutusmahdol lisuuksia ja käsityksiä siitä, mikä heille on mahdollista. Hanke sisältää neljä ryhmää, jotka ovat koulutus, työ ja yhteiskunnallinen vaikutta minen, vapaa-aika ja media. Nuoret suunnittelevat monenlaista ohjel maa, esimerkiksi sitä miten he pääsisivät haluamaansa koulutuk seen ja sopivalle työuralle.

Hyvin moni nuori, jonka kanssa Maria tekee työtä, on syntynyt täällä ja on siten suomalainen.

”Joillekin nuorille suomalaisen identiteetin haltuun ottaminen on erittäin vaikeaa, koska koko ajan suomalainen yhteiskunta sanoo, että et ole itse asiassa suomalainen vaikka olisit syntynyt täällä. Projek tissa tuetaan sitä, että heillä olisi ulottuvillaan samanlaiset mahdolli suudet kuin muilla suomalaisilla.”

Tavoitteena on tehdä Suomen somalialaista yhteisöä näkyväm mäksi muissa yhteyksissä kuin vain silloin, kun puhutaan kotoutu misesta tai maahanmuuton ongelmista.

”Missä näkyvät meidän somali taustaiset tutkijat, joita on koko ajan enemmän? Haastattelupyyn nöt ja ulkopuolisten kiinnostus liittyvät aina kulttuurieroihin, erilai suuteen.”

TARVITAAN RAKENTEELLISIA MUUTOKSIA

”Olen ollut ahdistunut monta vuotta siitä, että suhtautumisemme maapalloon ja ympäristöön on niin lyhytnäköistä. Ei ymmärretä, että olemme yksi osa tätä kaik kea. Meidän pitää maksaa siitä mitä otamme.”

Hän näkee, että systeemi setkin muutokset on helpompi toteuttaa Suomen kaltaisessa vakaassa valtiossa. Mutta tosi asioita pitää katsoa silmiin, koska uutta tietoa ilmastokriisistä tulee päivittäin. Hukkamäki veikkaa, että tietynlaista kriisiä väheksy vää someölinää ei saa pois päältä, mutta jospa älykkäämmin keskus televien äänet alkaisivat kuulua kovemmin.

”Ruoantuotanto ja liikkuminen tuottavat paljon hiilidioksidipääs töjä. Nyt kun niistä tiedetään enemmän, ihmiset ovat valmiim pia ottamaan rajoituspäätöksiä vastaan. Lihansyönti tulee vähe nemään, mutta ruoantuotannon ratkaisuja on muitakin. Ylituo tannosta ja turhasta tuotannosta on päästävä eroon. Yhteiskun nassa pitää tehdä rakenteellinen muutos, että resursseja käyte tään järkevämmin, ja luoda sille puitteet. Kaikki ei saa olla yksilön vastuulla ja harteilla. Yhdyskunta suunnittelua tehdään kaupunkien rakentamisessa poliittisessa ohja uksessa. Miksei samoin toimita tässä asiassa, joka on megalomaa ninen mittasuhteiltaan?”

KOLUMNI

MARKKU KANGASPURO

LIITTOUTUMINEN JA SUOMI

Maailmaa pyörittää kolme suurta toimijaa: Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, sanoi pre sidentti Niinistö suurlähettiläspäivillä elokuussa. Samalla hän toivoi Euroopan unionin nou sevan neljänneksi maailmanpolitiikan määrittäjäksi. Mikä sai Niinistön nostamaan taloudeltaan aivan eri sarjassa painivan Venäjän kahden suuren rinnalle ja jopa EU:ta vaikutusvaltaisemmaksi toimijaksi? Ajan kuva ja karu syy siihen on se, että Venäjä on palannut sotilaallisena toimijana suurvaltapolitiikan kentille maailman eri kolkilla.

Niinistön puheessa korostui lähes kyyninen rea lismi: pienen kansan on ajateltava vain omaa etuaan, eikä sillä ole varaa uhrautua toisten puolesta. Lainaus oli J. V. Snellmanin artikkelista, jolla hän vuonna 1863 vastusti niitä länsimielisiä, jotka vaativat myös suomalaisia tukemaan Puolan kapinaa ja tavoit telemaan Ruotsin ja Britannian oletettuun tukeen luottaen myös Suomen irrottamista Venäjästä.

Niinistöä edeltäneiden snellmanilaisten realistien politiikalla on pitkä historia. J. K. Paasikivi solmi häviämämme toisen maailmansodan jälkeen vasta hakoisesti YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Kekkonen halusi toimia mieluummin lääkärinä kuin tuomarina suurvaltojen välisissä kiistoissa. Mauno Koivisto piti yllä tiivistä keskusteluyhteyttä Neuvos toliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatšovin kanssa ja varoi antamasta kuvaa, että Suomi käyt täisi hyväkseen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen Venäjän tilapäistä heikkoutta. Tarja Halonen jatkoi dialogia presidentti Vladimir Putinin kanssa ja var misti sen, ettei Suomea liitetty Naton jäseneksi. Tapaamisillaan Putinin kanssa Niinistö on jatka nut edeltäjiensä linjalla, mutta heistä poiketen hän hakee sotilaallista turvaa lännen kanssa solmituista erityyppisistä sopimuksista. Tähän linjaan sopii myös hyvin hänen tavoitteensa EU:n kehityksestä.

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vah vistaminen sekä puolustusyhteistyön kehittäminen ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta. Suurvalta logiikka on voiman logiikkaa, ja EU:n kehittyminen suurvallaksi edellyttää vallan siirtoa sen suurimmille jäsenvaltioille. En ole vielä kuullut kovin vakuuttavia perusteluja sille, että tämä suunta todella vahvistaisi Suomen kansainvälistä asemaa ja alueellista vakautta.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

RAUHANAKATEMIA RAUHOITTI JA INSPIROI

Rauhanakatemiassa Pirkan maalla kuultiin asiantuntijoita, keskusteltiin, ideoitiin, saunot tiin ja syötiin rauhanpullia.

Aurinko kuumottaa vanhoja hirsirakennuksia. Jär ven pinta kimmeltää niin että silmiä häikäisee. Ollaan Teis kossa Kuusjärven leirikeskuksessa. Kimppakyytiläisiä alkaa saapua. Rauhanakatemian osallistujia tulee Pirkanmaan lisäksi pääkaupunki seudulta, Porista, Joensuusta, Vehmaalta, Jyväskylästä ja Oulusta asti.

Ohjelma alkaa Rauhanrasteilla, joita suoritetaan leirikeskuksen lähiympäristössä pienissä poru koissa samalla toisiin tutustuen. Rastien jälkeen kokoonnutaan tupaan, jossa jerusalemilainen akti visti ja kirjailija Jeff Halper aloittaa luentonsa Israelin ja Palestiinan tilanteesta.

Halper painottaa, että alueen tilannetta ei voi edes nimittää konfliktiksi, koska siinä ei ole varsi naisia osapuolia. Israel ei nimittäin tunnusta Palestiinan ja palestii nalaisten olemassaoloa lainkaan. Kyse on Halperin mukaan miehityskolonialismista. Yksi kolonialismin muodoista on palestiinalaisten kotien jatkuva tuhoaminen. Kyl lästyttyään tähän Halper perusti vuonna 1997 ICHAD-järjestön (Israeli Committee Against House Demolition), joka tukee kotinsa menettäneitä palestiinalaisia muun muassa osallistumalla talojen jäl leenrakentamiseen.

Halper ei näe palestiinalaisten tilannetta kovinkaan toiveikkaana niin kauan kuin Israel on merkit tävissä kauppasuhteissa, etenkin ase- ja turvallisuusvarustuksen saralla, lukuisien maailman valtioi

Ulvila.

Porukka kuuntelee tarkkaa vaisena Rauhanrastien ohjeistusta.

Kohta otetaan luku neljään ja rynnätään matkaan.

den kanssa. Ainoana mahdollisena positiivisena ratkaisuna tilantee seen Halper pitää yhtä yhteistä valtiota, jossa kaikilla on yhtäläiset ihmisoikeudet.

Israel/Palestiina-ongelmien ohella Halperin agendalla on

TEKSTI HANNA NIITTYMÄKI • KUVAT KARIM MAICHE

Turvallisuuspoliittinen paneeli: Raimo Pesonen, Jouni Ovaska, Minna Minkkinen, Jouni Sirén, Jukka Gustafsson ja Marko

Rauhanakatemia on järjestet ty joka elokuu vuodesta 2003 lähtien. Alussa se pidettiin Kontiolahden Varparannassa, josta se siirtyi Joensuuhun 2009 ja edelleen Pirkanmaalle 2016. Vuonna 2018 akatemia järjestet tiin Keski-Suomessa Toivakassa.

TPYN eli The People Yes Networkin luominen. Ideana on luoda maail manlaajuinen aktivistien verkosto, jossa jaetaan tietoja ja ideoita ja etsitään yhdessä vaihtoehtoja kapitalismille, jonka seurauksia maapallon kestokyky ei enää kauaa siedä.

SUOJELLAAN YMPÄRISTÖÄ, TUTUSTUTAAN KUUBAAN

Seuraavan alustuksen pitää ympäristönsuojelun dosentti Heikki Tervahattu. Hänellä on painavaa asiaa armeijoiden ja aseteollisuuden päästöistä ja muista negatiivisista vaikutuksista ilmastonmuutoksen etenemi seen. Tervahattu on koonnut eri lähteistä tarkkoja laskelmia eri laisten aseiden ja niiden käytön kustannuksista ja seurauksista esimerkiksi kasvihuonekaasuihin. Kuulemme myös millaisia hyviä asioita vastaavilla summilla voisi edistää. Rauhanliikkeellä on vielä paljon tehtävää.

Toimittaja, tietokirjailija Antti Halinen vie yleisön tämän päivän Kuubaan eli aikaan 60 vuotta val lankumouksen jälkeen. Halinen on melko harmistunut siitä, miten Obaman aikana saavutetut edistys askeleet Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteessa ovat ottaneet takapak kia. Kuulemme lukuisia käytännön esimerkkejä kuubalaisten elä mään liittyvistä haasteista. Vaikka kuubalaiset voivat tänä päivänä vapaammin matkustaa ulkomaille, on passin hankinta tehty niin kal liiksi, ettei se kovinkaan monelle ole mahdollista. Kahden valuu tan rahajärjestelmän uudistus toisi Halisen mukaan helpotusta ihmis ten arkeen.

Jäämme innolla odottamaan Halisen ensi vuonna ilmestyvää Kuuba-kirjaa.

Ilta vietetään saunoen, uiden ja nuotion äärellä maailmaa kiivaasti parantaen.

TURPO-DIALOGIA

Sunnuntain ohjelmassa on hallituspuolueiden edustajien paneelikeskustelu Suomen turval lisuuspolitiikasta. Puhetta johtaa kirjailija Raimo Pesonen sympaat tiseen mutta terävään tyyliinsä. Alussa Pesonen vertaa Suomen turvallisuuspolitiikan tapahtu mia autiomaan hiekkaan, jossa vaivihkaa yön aikana kenenkään huomaamatta hiekkadyynit ovat vaihtaneet paikkaa. Keskustelijoi den mukaan tälle näkemykselle on perustelunsa. Suomen armei jalla tuntuu olevan niin vahva auktoriteettiasema, että se tekee päätöksiään melko omavaltaisesti ja tuntuu välillä viis veisaa van demokraattisten prosessien kunnioittamisesta.

Keskustelijoina paneelissa ovat Jukka Gustafsson (sd.), Minna Minkkinen (vas.), Jouni Ovaska (kesk.) ja Marko Ulvila (vihr.). Keskustelu etenee hyvässä mutta kriittisessä hengessä. Puheenaiheet sivuavat hävit täjähankintojen ohella toiveita pohjoismaisen yhteistyön vahvis tamisesta, isäntämaasopimusta, Naton sotaharjoituksia Suomessa, EU:n yhteistä puolustusliittoa, tur vallisuuden sosiaalisia aspekteja ja rauhantyön määrärahojen leikkaa mista.

Keskustelun loputtua on hyvä ja toiveikas henki. Tuntuu, että myös rauhanaktiivit ovat saaneet välitet tyä sanomaansa uuden hallituksen suuntaan.

Rauhanakatemia päättyy pulla kahveihin. Koko viikonlopun ajan akatemian väki on saanut nauttia Dimitrin valmistamista vegaanisista herkuista. Kotiin lähdetään hyvillä mielin. Ensi vuonna uudestaan!

ASEKAUPPASOPIMUKSIA NOUDATETTAVA

Rauhanliiton, Rauhanpuo lustajien, Sadankomitean ja ICAHD Finlandin järjes tämässä asekauppaseminaarissa 27.8. pureuduttiin Suomen ja EU:n harjoittaman asekaupan vastuullisuuteen ja kansain välisiin sitoumuksiin. Euroopan asekaupan vas taisen verkoston Enaatin koordinaattori Läetitia Sedou kertoi Euroopan unionin merkit tävästä militarisointihankkeesta, josta ei juurikaan uutisoida. Käytännössä EU:n uuden puolus tusrahaston (European Defence Fund) suunnitellaan käyttä vän vuosina 2021–2027 yli 13 miljardia euroa aseteollisuu den tukemiseen. Summa on huomattavasti suurempi kuin humanitaariseen apuun kaa vailtu määräraha.

ICAHDin (Israeli commit tee against house demolition) puheenjohtaja Jeff Halper ker toi, että Suomen merkittävän asekauppakumppanin Israelin aseteollisuuden lonkerot ulot tuvat käytännössä kaikkien ihmisoikeus- ja sotarikoksiin syyllistyvien maiden ”turvalli suuskoneistoihin”.

Suomalaiset kommentti puheenvuorojen pitäjät kommentoivat Antti Rinteen hallituksen ohjelman kirjausta, jonka mukaan Suomi ei vie puo lustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin mai hin. Saferglobe-ajatushautomon vt. toiminnanjohtaja Kari Paa sonen totesi, ettei asevienti ollut mitenkään esillä edellisen halli

tuksen ohjelmassa. Paasonen piti nyt tehtyä kirjausta merkittävänä siinä mielessä, että asekaupan problemaattisuus nostetaan ainakin esille.

Amnestyn Suomen-osaston toiminnanjohtaja Frank Johans son nosti esiin muun muassa sen, että ulkoministeriö on alis tunut osaksi kokonaisvaltaista arviointia yhdessä muiden ministeriöiden kanssa asevien tilupien myöntämisessä. Hänen mielestään sen tehtävä olisi vain valvoa tiukasti sitä, että Suomi noudattaa tekemiään kansain välisiä sitoumuksia. Sen jälkeen hallituksen lopullinen päätös asiasta voi olla vastoin teh tyjä sitoumuksia, mutta se tulisi myös selkeästi artikuloiduksi.

ICAHDin Suomen-osaston puheenjohtaja Syksy Räsänen kiteytti tilanteen yksinkertaisesti: Ongelmana ei ole sitoutuminen asekauppaa koskeviin sopimuk siin vaan se, ettei niitä noudateta. Niissä ei ole väljyyttä sellaisiin tulkintoihin, joita Suomi ja muut EU-maat ovat tehneet sallies saan aseviennin. EU:n ilmaisema kanta on yksiselitteisesti, ettei aseita tule viedä jos on olemassa riski, että niitä käytetään ihmis oikeusloukkauksiin.

Kuvassa vasemmalta Jeff Halper, Syksy Räsänen, Kari Paasonen, Läetitia Sedou ja Frank Johansson sekä keskustelua vetä nyt Rauhanpuolustajien toimin nanjohtaja Teemu Matinpuro.

TEKSTI TEEMU MATINPURO • KUVA TUULI VUORI

RAUHAN PUOLESTA -LEHTI 70-LUVULLA

Rauhan puolesta -lehti kasvoi 1970-luvulla A5-kokoisesta vihkosesta tabloid-muotoon. Vuosikymmenen aikana lehti ilmestyi 6–8 numerona vuo dessa, kuitenkin niin, että vähintään yksi oli kaksoisnumero. Lähes koko vuosikymmenen lehden päätoimittajana toimi Rauhanpuolus tajien pääsihteerinä järjestön perustamisesta asti toiminut Mirjam Vire-Tuominen Vuonna 1979 hänen työtään jatkoi seuraa vana vuonna pääsihteeriksi valittu Johannes Pakaslahti.

Vuosikymmenen tärkeimmät teemat olivat Vietnam, Afrikan vapautustaistelut, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin val mistelu, jota varten vuonna 1970 perustettiin Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi (STETE), YYA-sopimus, Saksojen kysymys, Portugalin ja Espanjan demokratisoi tuminen ja tietysti Lähi-itä.

Vuosikymmenen alkupuoliskolla perus tettiin muun muassa Afrikka-komitea, joka toimi aluksi Rauhanpuolustajien jaostona, Suomi–Vietnam-seura (nykyään Vietnam-

seura), Arabikansojen solidaarisuustoimikunta (Arabikansojen ystävyysseura perustettiin vuonna 1976 jatkamaan toimikunnan työtä) ja Suomi–Chile-seura. Uudet järjestöt pesiytyivät Rauhanpuolustajien siipien suojiin Helsingin Bulevardilla sijainneeseen toimistoon. Vuonna 1973 perustettiin lisäksi Rauhankulttuuritoimi kunta. Elettiin Rauhanpuolustajien toiminnan voimakkaan kasvun aikaa: piirijärjestöt kat toivat vuosikymmenen lopussa käytännössä koko maan, ja jäsenjärjestöjen määrä kasvoi vajaasta 30:stä yli 70:een.

AFRIKKA-TYÖN TIIMELLYKSESSÄ

Pirjo Virtaintorppa heräsi kansa lais- ja rauhanaktivistiksi 1980luvun suurilla rauhanmarsseilla. Rauhanpuolustajien Afrikkakomitea sai hänet kiinnostu maan Etelä-Afrikan tilanteesta. Virtaintorppa päätyi koko päiväiseksi työntekijäksi ANC:n eli Afrikan kansalliskongressin Suomen-toimistoon 1990-luvulla.

Pirjo Virtaintorppa kertoo taus tastaan: ”Kasvoin Helsingin Vallilassa. Kotona ei puhuttu politiikasta. Ponnahduslautani aktivismiin oli Kallion lukio, josta moni muukin on päätynyt samalle tielle. Ensi kosketukseni Suomen Rauhanpuolustajiin tapahtui rauhanmarssilla 1980-luvun puoli välissä. Ystäväni Hanna Virtanen oli töissä Puluissa, ja hänen kaut taan ajauduin mukaan. 1980-luvulla rauhanmarssit olivat yhtä suosittuja kuin Pride nykyään.”

1980-luvun kylmän sodan vuo sina ydinsodan pelko veti jopa satojatuhansia ihmisiä kaduille osoittamaan mieltään. Se oli myös rauhanjärjestöjen kulta-aikaa. Rauhanpuolustajien jäsenmäärä laskettiin kymmenissä tuhansissa ja järjestön toimistolla oli töissä useita kymmeniä ihmisiä.

”Muistan tuhkakupit Rauhan puolustajien toimiston pöydillä. Niitä oli useita paperikasojen seassa. Bulevardin toimisto oli hieno paikka mutta tupakansa vuinen. Siellä oli kova tekemisen meininki. Nuoretkin ihmiset olivat aivan burn outin partaalla, koska maailmassa oli niin paljon paran nettavaa. 1980-luku oli aika jännittävää aikaa, koska ilmassa oli ihan konkreettisia vaaroja.”

Maailmaa parannettiin myös vapaa-ajalla. ”Keikuin Pulujen toi mistolla lähinnä sen takia, että ystäväni oli siellä töissä. Pulu-poru kan kanssa tuli istuskeltua paljon Asemaravintolassa heidän työpäi viensä jälkeen. Se oli epävirallista rauhantyötä. Pian oma mielen kiintoni suuntautui Afrikkaan. Afrikka-komitea oli tuolloin se osa Rauhanpuolustajia, jossa keskityt tiin eteläiseen Afrikkaan liittyviin asioihin.”

BOIKOTTIEN KULTA-AIKA

1980-luvulla kukaan ei voinut välttyä Etelä-Afrikkaan liittyviltä uutisilta. Maan harjoittama rotuerotteluun perustuva apartheid-politiikka koettiin häpeällisenä jäänteenä kolonialismin aikakaudelta.

”Etelä-Afrikan tilanne oli absurdi. Oli kummallista, että sen kaltai nen yhteiskunta oli vielä olemassa tuohon aikaan. 1980-luvulla oli kolme suurta vääryyttä, joille piti tehdä jotain. Ne olivat Etelä-Afrikka, Palestiina ja Pohjois-Irlanti. Sii hen mennessä, kun ANC:n toimisto täällä Suomessa lakkautettiin, Etelä-Afrikka ja Pohjois-Irlanti olivat hoidossa. Palestiinaan jäi vielä pal jon tekemättömiä töitä.”

Yksi tapa reagoida kansalaisena oli osallistua erilaisiin boikotteihin. Etelä-Afrikka-asiassa tikunnokkaan nostettiin erityisesti öljy-yhtiö Shell.

”Shell-boikotti 80-luvun lopulla oli kaikkein näkyvin juttu. Opiske lin vuodet 1989−90 Moskovassa. Jo tätä ennen olin tehnyt Shell-boikot tikampanjaa Suomessa Iina Soirin ja Markku Kangaspuron kanssa. Iina työskenteli tuolloin HYY:ssä. Pyrimme lanseeraamaan Shell-boi kottia mahdollisimman laajasti Suomessa. Shell kävi kauppaa

Neuvostoliitonkin toimintaa ohjasivat kapitalismin rautaiset lait, eikä kovaa peliä pelan nut suurvalta juuri piitannut kansainvälisistä boikoteista.

Etelä-Afrikassa YK:n pakotteista huolimatta. Olin alaikäinen auto ton pyörällä kulkeva ihminen, joten Shellin boikotoiminen oli minulle tosi helppoa.”

TIMANTTIRAHOJA

Länsimaisten nuorten aktivis tien oli helppo yhdistää voimansa ja tuntea vahvaa yhteenkuulu vuuden tunnetta. Maailma ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

Yksi vapautusliike ANC:n tuki joista oli Neuvostoliitto. Kun Pirjo Virtaintorppa matkusti Rauhan puolustajien Afrikka-komitean edustajana suureen itäiseen naa puriimme, putosivat suomut hänen silmiltään.

”Vuoden 1989 kesällä lähdimme Hanna Virtasen kanssa Kiovaan eteläisen Afrikan solidaarisuusko koukseen. Kun Suomessa useimmat Etelä-Afrikka-aktivistit olivat meidän kaltaisiamme nuoria, Neuvostolii ton Etelä-Afrikka-solidaarisuus oli selvästi institutionalisoitua. Muut kokoukseen osallistuvat olivat puku päällä ja kravatti kaulassa kulkevia ukkoja, jotka puhuivat kankeaa eng lantia kanssamme. Heidän työnsä oli siis eteläisen Afrikan tukeminen.”

Juhlapuheiden takaa paljastui, että Neuvostoliitonkin toimintaa ohjasivat kapitalismin rautai set lait, eikä kovaa peliä pelannut suurvalta juuri piitannut kan sainvälisistä boikoteista. ”Jossain käytäväkeskustelussa tuli puhetta timanteista. Neuvostoliittolaiset puhuivat avoimesti Neuvostoliiton ja Etelä-Afrikan johtavan timant tiyrityksen De Beersin välisestä kaupankäynnistä. Timanttikaupan piti olla boikotissa. Olin vähän

TEKSTI TIMO KALEVI FORSS • KUVA HANNA LINNOVE

päälle kaksikymppinen ja aivan pöyristynyt siitä, että Neuvosto liitto käy kauppa De Beersin kanssa. Keski-ikäinen puku-ukko katsoi minua alaspäin ja kysyi: ’Mistä luulet, että olemme saaneet rahaa ANC:n tukemiseen?’ Minulle tuli todella sinisilmäinen ja tyhmä olo.”

Absurdeja piirteitä ei puuttunut myöskään Afrikka-komitean kam panjoinnista Suomessa. ”Meillä oli Shell-boikottikampanjapäivä, jol loin Make [Markku Kangaspuro] ajoi ympäri Helsinkiä paketti autolla ja minä siskoni kanssa toisella. Kummankin pakun kyl jessä oli lakanoita, joissa kehotettiin boikotoimaan Shelliä. Ajoin sis koni kanssa Tullinpuomin Shelliä ympäri. Olimme sopineet treffit Rahapajankatu ykkösen eteen Kata janokalle Uspenskin katedraalin viereen. Siinä sijaitsi Etelä-Afrikan lähetystö. Sillä välillä kun me run dasimme pakuilla, toiset kävivät vaihtamassa Rahanpajankadun kyl tin nimeksi Nelson Mandelan katu. Jossain vaiheessa poliisit alkoivat seurata meitä. Päädyimme Rahanpa jankadun viereiseen puistoon, joka tunnetaan nykyään Tove Janssonin puistona. Juhlimme uutta Nelson Mandelan katua avaamalla sham panjapullon. Siihen aikaan alkoholia ei saanut nauttia julkisilla paikoilla. Niinpä poliisit saapuivat ottamaan shampanjan avanneen Kangas puron tiedot ylös. He olivat myös

Nuorille aktivisteille sanon "Keep on going". On hyvä tuntea aikuisena, että on ainakin yrit tänyt ja osallistunut eikä vain katsonut maailman epä kohtia vierestä.

huomanneet katukyltin vaihdon, mutta eivät saaneet syyllisiä kiinni. Make joutui poliisikuulusteluihin. Mitään rangaistusta emme kuiten kaan saaneet.”

ANC JA MANDELA

1990-luvun alussa Virtaintorppa toimi Suomi–Etelä-Afrikka-seu rassa. Vuonna 1990 hänestä tuli kokopäivätoiminen ANC:n Suo men-toimiston työntekijä. ”Se oli viralliselta nimeltään ANC Infor mation Office. Ruotsissa oli paljon isompi ANC:n toimisto, jossa oli monta ihmistä töissä. Mohammed Hussein, joka tuli Ruotsin-toimis tosta Suomeen töihin, oli aluksi Suomessa ANC:n ainut työntekijä. Toimistoa ylläpidettiin Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyö varoin. Nelson Mandela vapautui vankilasta helmikuussa vuonna 1990. ANC:n toimisto oli riippu maton suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä. Se ei sijainnut Bulevardilla Pulujen toimistolla vaan Kalliossa. Mohammed ei osan nut Suomea, joten minun tehtäväni oli olla hänen suomenkieliset sil mänsä, korvansa ja suunsa.”

Suomi–Etelä-Afrikka-seuran aktiivina Virtaintorppa pääsi usealle matkalle Etelä-Afrikkaan. Hän toimi muun muassa vaalitarkkailijana ja näki maan poliittiset jännitteet omin silmin. Mahdottomasta tuli kuitenkin mahdollista. Vuoden 1994 vaaleissa apartheid-järjestelmä

Hussein oli Pirjo Virtaintorpan työtoveri ANC:ssä.

kaatui, ja vuosia vankilassa istunut Nelson Mandela valittiin Etelä-Afri kan presidentiksi.

Virtaintorppa pääsi tapaamaan Mandelan useampaankin kertaan, mutta yksi tapaaminen on jää nyt hänelle erityisen lämpimästi mieleen. Se tapahtui Mandelan ensimmäisen Suomen-vierai lun aikana vuonna 1992 Martti Ahtisaaren presidenttikautena. Mandela saapui maahamme vapautusliike ANC:n johtajana.

”Mohammed Hussein liik kui Mandelan delegaation kanssa ympäri Helsinkiä, mutta minun piti olla ANC:n toimistolla päivys tämässä. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä. En ollut nähnyt Mandelaa muuten kuin Helsingin työväentalolla järjestetyssä juh lassa. Mohammed soitti minulle päivänä, jolloin Mandela oli jo lähdössä pois Suomesta ja pyysi hakemaan Lehtikuvasta kirje kuoren, jossa oli vierailun aikana otetut valokuvat. Ne pitäisi toimit taa hotelli Intercontinentaliin, jossa Mandela oli majoittuneena. Hain kuoren Lehtikuvasta ja kiikutin sen hotelliin. Muhammed tuli aulaan ja pyysi minua odottamaan. Hän haki Mandelan paikalle. Mohammed esitteli minut Mandelalle sanoen: ’Tässä on Pirjo, joka on tehnyt töitä

RAUHANPUOLUSTAJA, KERRO TARINASI

Suomen Rauhanpuolustajat täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Tämän kunniaksi keräämme aineistoa Rauhanpuolustajien vuosikymmenet -kirjaan. Jos sinulla on omia tai sukulaistesi tekstejä, valokuvia, lehtileikkeitä, tarinoita tai henkilökohtaisia muistoja, kerro niistä meille. Kaikenlainen materiaali vuodesta 1949 lähtien tähän päivään on tervetullutta. Kirjan toimittavat Timo Kalevi Forss ja Raimo Pesonen. Mainion ja maailmanrauhaa edistävän tarinasi voit lähettää osoitteeseen t.k.forss@gmail.com tai kertoa puhelimitse 040 533 2961. Voimme myös tehdä haastatteluja. Ota rohkeasti yhteyttä, tarvittaessa tulemme mielellämme turinoimaan ja tutustumaan materiaaliin.

koko sen ajan, kun me olemme hei luneet kaupungilla.’ Mandela kiitti ja halasi minua ja sanoi, että juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä me tarvit semme. Olin aivan taivaissa.”

KEEP ON GOING!

Etelä-Afrikasta ei tullut onne laa, vaikka apartheid kukistettiin. Tänä päivänä maassa rehottaa yhä rasismi ja hallinto on korrup toitunut. Virtaintorppa on tästä harmissaan, mutta hän ei kui tenkaan heittäydy pessimistiksi. Hän ei ole käynyt Etelä-Afrikassa vuoden 1994 jälkeen. Työura on vie nyt hänet muun muassa Suomen Reilun kaupan toiminnanjohtajaksi ja Kansan Uutisten toimitusjohta jaksi. Tätä nykyä hän työskentelee Helsingin Invalidien Yhdistyksen toiminnanjohtajana.

”Korruptio ja Etelä-Afrikan talou dellinen todellisuus on lähes yhtä pahaa kuin se ollut aina ennen kin. Olen ylpeä siitä kaikesta, mitä me teimme. En ikinä piilottele sitä, että olen ollut ANC:ssä töissä, boi kotoinut Shelliä ja ollut mukana

Rauhanpuolustajissa. Tiedän olleeni hyvällä asialla. Mutta minua har mittaa aivan suunnattomasti, miten hyvät lähtökohdat onnistuttiin pilaamaan Etelä-Afrikassa. Vuonna 1994 oli mahdollisuudet kaikkeen hyvään. ANC:n päättäjät käyt täytyivät valtaan päästyään yhtä tyhmästi kuin useiden muidenkin Afrikan vapautuneiden siirtomaiden hallitsijat. Korruptio pääsi vallalle.”

Mitkä ovat Pirjo Virtaintorpan terveiset tämän päivän nuorille akti visteille? ”Maailma on monessa mielessä paremmassa jamassa kuin ennen. Ravitsemukselliset olot ovat parantuneet kehitysmais sakin ja köyhyys on vähentynyt. Nämä ovat kiistattomia tosiasioita. Ei maailmasta kuitenkaan ole tulossa mitään oikeudenmukaisuuden keh toa. Taloudellinen epätasa-arvo on lisääntynyt, ainakin tuntuu siltä. Nuorille aktivisteille sanoisin ’Keep on going’. On hyvä tuntea aikuisena, että on ainakin yrittänyt ja osallis tunut eikä vain katsonut kaikkia maailman epäkohtia vierestä.”

Mohammed

AFRIKKA-KOMITEA AHKEROI JA SAI AIKAAN

Rauhanpuolustajien monipuolista ja vilkasta Afrikkatoimintaa pyöritti aikoinaan uuttera vapaaehtoisten joukko.

Rauhanpuolustajien Afrikka-komitea perustet tiin Helsingissä 11.12.1970. Angola ja Mosambik eivät vielä tuolloin olleet itsenäisiä. Aluksi toi minta painottuikin näiden maiden vapautustaistelun tukemiseen sekä Suomessa tehtävään tiedottamis- ja vaikuttamistyöhön. Afrikka-komitealla oli alusta asti erinomaiset yhteydet eteläisen Afrikan vapautusliikkeisiin kuten Angolan MPLA:han ja Mosambikin Frelimoon. Rahaa kerättiin humanitaariseen apuun, esimerkiksi Mosambikiin lähetettiin 1970-luvun lopulla muun muassa koulutarvikkeita.

Angola ja Mosambik itsenäis tyivät Portugalin siirtomaavallasta vuonna 1975. Afrikka-komitean työn painopiste siirtyi rasismin vastaiseen työhön Suomessa ja Etelä-Afrikan ANC:n ja Namibian SWAPOn tukemiseen. Suomeen oli

Afrikka-komitean toiminta hiipui samoihin aikoihin kun ANC:n maanpakolaiset palasivat kotiin.

tullut 1970-luvulta lähtien opis kelijoita sekä SWAPOn että ANC:n pakolaisorganisaatioiden kautta, joten yhteydenpito eteläiseen Afrik kaan helpottui entisestään. Suomalaisia työntekijöitä (muun muassa lääkäreitä ja raken tajia) lähetettiin työskentelemään SWAPOn ja ANC:n kanssa yhdessä sovittuihin kohteisiin. Tällaisia koh teita olivat esimerkiksi SWAPOn hallinnoima namibialaisten pako laisten alue Angolan Kwanza Sulin maakunnassa ja ANC:n leiri lähellä pääkaupunki Luandaa Ango lassa. YK:n eri organisaatiot sekä Suomen ulkoministeriö toimivat läheisessä yhteistyössä ja tukena Afrikka-komitean työssä. Projektit rahoitettiin oman keräystoimin nan lisäksi kehitysyhteistyövaroin. Unohtaa ei sovi myöskään ruot salaisia, itäsaksalaisia tai tšekkoslovakialaisia yhteistyö kumppaneita. Ruotsissa toimii yhä Afrikka-ryhmien verkosto Afrika grupperna i Sverige (AGIS), joka on niiden Afrikka-aktivistien perillinen, jotka olivat aiemmin saaneet niin kansalaiset kuin valtiovallankin aktiivisiksi Afrikan maiden pyrki mysten tukijoiksi.

TOIMINTA SUPISTUU

Suomessa Afrikka-komitean toi minta hiipui 1990-luvulla. Namibian itsenäistyttyä ja Etelä-Afrikan ensim mäisten vapaiden vaalien jälkeen

yksi aktivistien sukupolvi oli valmis tunut opinahjoistaan ja hankkinut lapsia. Edessä olivat kotiasiat ja las ten kasvatus.

Rauhanpuolustajien toiminta supistui rajusti taloudellisen

tilanteen saneleman pakon seu rauksena, eikä Afrikka-sihteereille löytynyt enää palkkarahoja. Afrikkakomitealla oli ollut kiireisten vuosikymmentensä aikana useita palkattuja sihteereitä. Tunnetuin

SISKO MATTILA

Paljon on muuttunut, ja myös paljon paremmaksi.

kaikista on Börje Matsson, mutta myös Jorma Penttinen, Esko Turunen, Hanna Koppelomäki (ent. Virtanen) ja allekirjoittanut kantoivat kortensa kekoon uutteralla työpanoksellaan. Erilaisten julkai sujen ja lennäkkien lisäksi komitea julkaisi Afrikka-komitea tiedottaa ja Saharasta Etelään -lehtiä.

Eristetään Etelä Afrikka -kampanjan aktiivit yrittivät yhdessä afrikkakomitealaisten kanssa vielä 1990-luvulla jatkaa toimintaa perustamalla Afrikka-komitean Tuki ry:n. Yhdistyksen toiminta jäi kuitenkin lyhytikäiseksi.

Ensimmäisestä Afrikka-tiedot teesta löytyvät seuraavat nimet: Eino S. Repo, Börje J. Matsson, Eila Karhu, Lea Vanajas ja Pertti Multanen. Valitettavasti tiedotteesta puuttuvat tyystin kaikki päivämää rät, vuosiluvut ja myös tieto siitä,

kuka minkäkin tekstin on kirjoit tanut. Jäsenmaksu oli tiedotteen tekemisen aikaan 10 markkaa / vuosi. Myöhemmin lehdissä oli vaih tuva toimituskunta ahkeria avustajia ja rehellisesti voidaan varmaan väittää, että komitea tiedotus joukkoineen oli varsin tärkeä tekijä Suomen Eristetään Etelä-Afrikka -kampanjassa (EELAK) ja sen onnis tumisessa. Afrikka-tiedotteen 2/87 toimituskunnassa olivat seuraavat henkilöt: Margit Heikkinen, Kaarina Melakoski, Jorma Penttinen, Minni Tiainen ja Tarja Vakimo Paljon on muuttunut, ja myös niin paljon paremmaksi. Näitä on syytä muistella, jotta myös meitä nuoremmat saisivat helposti käsiinsä tietoja historiasta, jossa yksi ihminen on vain yksi, mutta yhteistyö muuttaa maailman.

Tässä yhteydessä on syytä muis tuttaa Afrikka-komitean aktiivien

Kerätkäämme lista kaikesta siitä Afrikka-komitean materiaalista, mitä itse kullakin on hallussaan. Pohjoismainen Afrikka-instituutti on kerännyt tietoja, mutta yksityisten papereista, lehdistä ja jopa originaa leista asiakirjoista ei kukaan muu oikein saa selkoa kuin tallentaja itse. Pyydän siis lähettämään tietoja arkistoistanne sähköpostilla osoitteeseen mattila.sisko@gmail.com tai suoraan Rauhanpuolustajien toimistoon Hämeentie 48, 00500 Helsinki.

SWAPOn ensimmäistä Suomessa opiskellutta stipendiaattia Nickey Iamboa, jonka kuolemasta saimme tiedon hiljattain. Kiitos, että elitte ja olitte myös täällä Suomessa.

Ritva Parviainen HANKI OMA ELÄMÄ –NELJÄNNESVUOSISATA MOSAMBIKISSA

Ritva Parviainen on pisimpään Mosambikissa asunut suomalainen. Hän muutti maahan vuonna 1985 ja työskenteli aluksi fysioterapeuttina. Parviaiselle kertyi omakohtaista kokemusta myös brutaalista sodasta, jota Mosambikissa käytiin kuusitoista vuotta. Hän kertoo sodasta ja rauhasta, omasta arjestaan ja rankoistakin kokemuksistaan käytännön läheisesti ja omintakeisen hauskasti.

Nnimmo Bassey

KIEHUVA JA KÖYHTYVÄ AFRIKKA

Kirja on kattava katsaus ja reportaasi Afrikan maa perän luonnonvarojen riistosta ja sen hirvittävistä ja kauaskantoisista seurauksista. Nnimmo Bassey esittää ehdotuksia kestäviksi korjausliikkeiksi, joita tar vitaan ympäristön ja paikallisten ihmisten elinehtojen pelastamiseksi. Käsittelyssä on myös ilmastokriisi Afrikan näkökulmasta.

Leo Siliämaa ETELÄ-SUDANIN SYNNYTYSTUSKAT –VALTATAISTELU TUHOSI UNELMAN

7,95€ 6,95€ 10,50€

KIRJAKAUPP A

Erittäin suuren valikoiman vanhanaikaiset kir jakaupat Helsingin ytimessä.

- -

Lähes 30.000 eri kir jaa ja elokuvaa. Suuret määrät upeita kor tteja ja kaunista paperitavaraa. Uutuuksia, ajattomia klassikoita, tietoa, kaunoa, uutta ja vanhaa. Näitä et ole aikoihin löytänyt enää edes kir jastoista. Lähes 3.500 eri suomenkielistä pokkaria, ainutlaatuinen r unovalikoima, 4.500 eri DVD- ja BluR ayelokuvaa selattavaksi. 2.000 neliömetriä vain kir jahyllyjä. Miten ihminen voi jonain päivänä elää ilman näitä rakkaita kir jaolentoja?

Rosebud K olme seppää K olmen sepän patsaalla, Tiedekir jakaupat K aisa-talolla ja Tiedekulmassa, Rosebud Mini –lasten omat kirjakaupat Forumissa ja Kolmen sepän patsaalla, Rosebud Kaapeli Kaapelitehtaalla, Rosebud Kuopio kauppahallissa.

HELSINGIN KIRJAMESSUT

AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18. LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Aikuisten liput alkaen 16 €. Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com. SAMALLA LIPULLA: Viini ja Ruoka -messut (K 18).

RAUHANHARJOITUS KERÄSI SATAKUNTA ANTIMILITARISTIA LOVIISAAN

Kolmas kansainvälinen Baltic Glory -tapahtuma toteutui suurempana kuin koskaan, kun 97 rauhan aktivistia kokoontui Loviisaan 15.–18. elokuuta.

Rauhanharjoituksessa eri maiden aktivistit pohtivat toimintatapoja sodan ja militarismin kukistamiseksi. Osallistujat toteuttivat monin eri tavoin vastauksia teh täviin, esimerkiksi keskustelujen, kuvien, tekstien, videon, tanssin ja performanssien kautta. Rauhanaktivistit kirjoittivat yhdessä myös julkilausuman, joka julkaistaan muun muassa Baltic Gloryn nettisivuilla.

Toiminnallinen harjoitus ei jää pelkäs tään ainutkertaiseksi kokemukseksi. Siitä kumpuavaa toimintaa on luvassa myös

vuosittaisten rauhanharjoitusten väliselle ajalle. Tätä toimintaa kerätään esimerkiksi yhteiseen nettialustaan. Myös rauhan harjoitus tehtävineen ja vastauksineen on tarkoitus julkaista myöhemmin koko naisuudessaan netissä, jolloin jokainen halukas voi ottaa siihen osaa. Tapahtu massa syntyneet ja dokumentoidut teokset kiertävät yhdessä 100 % CIVIL -taide näyttelyn kanssa osallistujamaiden eri kaupungeissa.

Rauhanharjoituksen ohella tapahtumaan kuului 13 eri tavoin antimilitarismiin kyt keytyvää seminaaria, mielenosoituskulkue ja päätösjuhla.

balticglory.org

Mielenosoituskulkue on saapunut Loviisan kirkon edustalle.

RAUHANAKTIVISTIT TAISTELEVAT TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ VASTAAN

Neljä ukrainalaista rauhan- ja dialoginrakentajaa kertoo, että ihmiset ovat väsyneet rauhan neuvotteluihin ilman konkreet tisia toimenpiteitä. Suomessa vieraillutta naisryhmää har mittaa monien ukrainalaista ja venäläistä kansalaisyhteiskuntaa edustavien tietämättömyys: ”Heitä puuttuu myötätuntoa ja tietoa sodan todellisuudesta.”

” Keskeinen ongelma on yhä turvallisuus: antaako uusi hallinto meidän harjoittaa avoimesti rauhanrakentamista, joudummeko yhä pelkäämään val tiovallan tai eri ryhmien vainoa ja hyökkäyksiä? Haluamme pysyä hengissä, eikä vielä ole syntynyt kriittistä massaa, joka olisi valmis kamppailemaan rauhan saavutta miseksi Ukrainassa ’maksoi mitä maksoi’. On kuitenkin selvää, että sotapuolue hävisi vaalit ja rauhan puolueelle on kysyntää eri tahoilla.”

Näin arvioivat neljä Ukrai nassa konfliktilinjan molemmin puolin asuvaa kansainvälisen ver koston dialoginrakentajaa, jotka osallistuivat Suomessa Baltic Glory -rauhanleirille elokuussa. He antoivat Rauhan Puolesta -lehdelle ryhmähaastattelun, jossa he ilmaisevat avoimesti ja suo raan mielipiteensä tilanteesta Itä-Ukrainassa. Turvallisuussyistä naiset eivät halunneet kertoa mie lipiteitään omilla nimillään. Heidän joukossaan oli muun muassa psy kologi ja sosiologi.

Naisryhmän mukaan uuden presidentin Volodymir Zelenskiyn puolue sai ääntenenemmistön, eikä täten tarvitse liittolaisia. He voi vat siis sortua yksinvaltaisuuteen. Zelenskyin tulevasta politiikasta ei vielä ole selvyyttä. Hänellä on monta rautaa tulessa ja hän antaa lupauksia joka suuntaan. Eri asia on, salliiko häntä tukenut liike-elämä hänen tehdä vapaasti päätöksiä ja millaisia.

”Hankalinta on vallan tasapainon puuttuminen: ei hahmotu, kenelle valta siirtyi. Zelenskiyä äänestettiin suuremman pahan välttämiseksi, nähtiinpä paha kenessä ehdok kaassa tahansa. Niinpä Zaporožjesta valittiin parlamenttiin hääkuvaaja, joka kysyttäessä sanoi sopivansa luovan työn tekijänä kulttuuriminis teriksi tai ehkä liikenneministeriksi, koska ajaa autoa.”

Naiset näkevät, että Zelenskiyn Kansan palvelija -puolue rekrytoi kii reellä uusia kasvoja, asiantuntijoita ja maallikkoja. Asiantuntija yhteisönä naiset kokevat voivansa

osallistua prosessiin uuden val lan muodostumisvaiheessa, mutta heillä ei ole kuitenkaan harhaku vitelmia. Kuten yksi heistä toteaa: ”Jos he jatkavat siten kuin koetut kolme kuukautta, pelkäänpä että vielä itkemme tai jopa lähdemme maasta. Suurin vaara on, ettei luoda mitään vallan kontrolli- ja tasa painomekanismia.”

ENTINEN OIKEUSASIAMIES MUKAAN RAUHANNEUVOTTELUIHIN

Zelenskiy kävi heti virkakautensa alussa konfliktialueella Luhans kissa, jossa tapasi sotilaita ja kannusti heitä uusiin urotöihin. Vaalikampanjan aikana hänen puheensa olivat herättäneet toivoa siviiliväestön keskuudessa, mutta valintansa jälkeen presidentti ei ole juurikaan ilmaissut tukeaan siviiliväestön suuntaan. Tiettävästi presidentin hallinto on neuvotel lut Itä-Ukrainaa tuntevien kanssa, mutta päätöksiä ei ole tehty.

Naiset mainitsevat kuitenkin yhden konkreettisen edistys askeleen. Zelenskyi nimitti mukaan Minskin rauhanprosessin kolmi kantaneuvotteluihin Ukrainan entisen ihmisoikeusasiamiehen Valerija Lutkovskajan, johon nais ryhmä luottaa enemmän kuin muihin. He eivät kuitenkaan usko, että Kansan palvelija -puolue ottaa vahvasti kantaa mihinkään, saati toimi ennen paikallisvaaleja. Puolue haluaa varmistaa itselleen kaikki hallinnon tasot, sitten he ehkä teke vät jotain Itä-Ukrainan suhteen.

”Muutoksia ei näy, myös Janukovitš ja Porošenko [edelli set presidentit] nostivat omiaan johtoasemiin. Ehkä mikään ei juuri muutu. Toisaalta on hyvä että parlamentarismi toimii. Vanhat kansanedustajat tajuavat kai, ettei parlamentti ole nyt niin ylhäältä ohjattu eivätkä vanhat suhteet toimi. Vaikkapa suosittu bloggaaja saattaa vaikuttaa paljonkin interne tin kautta.”

Zelenskiyn vaalikampanjassa käytettiin uusia keinoja, esi merkiksi nettiä ja hänen omaa tv-sarjaansa Kansan palvelija, joka on nyt nähtävissä Yle Areenassa. Printtimainontaan ei satsattu lain kaan samassa määrin, kaupunkeja ei tapetoitu Zelenskiyn puolueen ehdokkailla. Vaalikampanja oli horisontaalisempi, mutta vielä ei hahmotu, millaisia ihmisiä nousi val taan. Naisten mukaan on hyvä, että vaalit hajottivat ryhmittymät, jotka olivat vuosien mittaan vakiintuneet ajamaan eri finanssipiirien etuja. Uusien lobbausryhmien muodostu miseen menee ainakin pari vuotta.

TEKSTI OKSANA TŠELYŠEVA

VAALIT KIIHDYTTIVÄT SOTATOIMIA

”Tilanne kontaktilinjalla kärjistyi vaalien jälkeen, sen näkee sokeakin. Pommitus on voimakasta. Avdiev kassa sanotaan, ettei aikoihin ole ollut niin kovaa jyskettä. He ver tasivat tammikuuhun 2017, kun rynnäkkö kaupunkiin alkoi. Ihmiset pelkäävät että se toistuu. Olemme jo miettineet, mitä teemme työn tekijöiden suhteen, mutta onneksi kaupunkia ei ole pommitettu.”

”Minä taas keskustelin Krasno gorivkan asukkaiden kanssa. Siellä on kierrätetty joukkoja, ja tuoreitten voimien tultua sota on kiihtynyt, ne haluavat kunnostautua.”

Naisryhmä haluaisi tehdä työtä tasavaltojenkin puolella, ihmi set ovat sielläkin avun tarpeessa. Tulituksesta huolimatta monet pakolaiset ovat palanneet kotei hinsa yritettyään elää Ukrainassa. Heitä voi ymmärtää, sillä onhan kulunut kuudetta vuotta eikä näy toivoa paremmasta. Palkat eivät riitä uuden asunnon vuokraami seen muualta, eikä asuntoja ole juuri tarjolla. Vaihtoehdot ovat vähissä.

Porošenkon hallituksen sisäministerin Arsen Avakovin kontrolloima äärioikeisto on kuiten kin ollut enimmäkseen hissukseen viime aikoina. ”Olemme vaalien jälkeen pitäneet useita tilaisuuk sia, joihin olisi luullut hyökättävän, mutta niin ei ole käynyt. Väkivaltaa on ollut, uusnatsien S14-järjestö esi merkiksi karkotti kodittomat Kiovan asemalta. Valitsivat ehkä kaikkein haavoittuvimman ryhmän näyttääk seen, että ovat kovia jätkiä.”

Naiset uskovat Avakovin varmistaneen Zelenskyin voiton pelaamalla Porošenkoa vastaan. Ei kuitenkaan ole selvää, mikä on Avakovin tuleva rooli, ja on vaikea sanoa, miten hän toimii jatkossa. Kulisseissa käydään kauppaa, mutta julkisuuteen niistä ei hiis kuta: onko tehty sopimuksia Zelenskiyn tai tätä rahoittaneen Kolomoiskiyn kanssa?

”TASAVALTOJEN” JA MUUN UKRAINAN VÄLISET SUHTEET

Naiset kohtaavat työssään soti laiden hyvin erilaiset asenteet.

Rajanylityspaikoilla palvelleiden arvot ovat toiset kuin taisteluihin osallistuvien. ”Kerran järjestömme luennoi ihmisoikeuksien julistuk sesta, että kaikilla ihmisillä on [samat] oikeudet. Yksi mies nousi äkkiä ja kysyi suuttuneena: ’Ajat teletteko, että separatistialueen asukkailla on myös oikeudet?’ Vas tasimme myöntävästi, jolloin hän lähti hälyttämään paikalle poliisin, syytti separatismista. Pyysin häntä toistamaan tarkasti ’separatisti set’ puheeni, ja hän sanoi: ’Sanoitte että kaikilla ihmisillä on oikeudet, myös siellä asuvilla.’ Poliisi tuli pai kalle mutta antoi meidän olla, koska olemme kansainvälisen verkos ton virallisia edustajia. Kuitenkin tilaisuudessa oli miehensä menet täneitä, jotka reagoivat sanoihimme rauhallisesti, samoin taisteluissa olleita, jotka ajattelivat kuin me. Jotkut taisteluissa olleet saattavat sanoa: ’Emme kaipaa maan sisäi siä pakolaisia, ne pitää ajaa pois.’ Kun puhumme yhteiskunnan yhte näisyydestä, jotkut sanovat: ’Ei ole mitään syytä keskustella niitten kanssa.’ Eräät arvelivat: ’Joudumme elämään rinnakkain, on pakko päästä yhteisymmärrykseen.’ He asuvat pienessä 20 000 asukkaan kaupungissa, 820 asukasta on ollut sodassa ja 250 on nytkin. Heinäkuu hun 2019 mennessä kaatuneita on 36. Pikkukaupungille luvut ovat suu ria. Sotaan lähdetään, koska armeija maksaa palkkaa. Aiemmin kaupunki eli venäläisistä investoinneista, mutta nyt ne ovat häipyneet, yrityk set lopettaneet, eikä rahaa ole.”

Monet elävät molemmin puolin kontaktilinjaa. Yksi naisista kertoo asuvansa kaksi viikkoa kuukau desta Donetskissa ja kaksi viikkoa Ukrainan puolella. Hän kertoo, että monet vihaavat Donetskia: ”Jos joku sikäläinen on parkkeerannut vää rin, someen ladataan kuvia ja alkaa ajojahti: ’Mitä ne tänne tunkee.’ Äskettäin huomasin kommentin: ’Mitä donetskilaisista, nyt on myös Venäjän rekkareita.’ Useimmat tutut Donetskissa eivät halua takaisin Ukrainaan: autonomia tai ei, mutta ei Ukrainaan. Venäjän passeja jonottavat monet, siihen on eräs tär keä syy: ’Ehkä meitä ei enää tapeta, jos meitä on paljon.’”

KAKSOISKANSALAISUUS HOUKUTTELEE

Nuorison tulevaisuudennäkymät alueella ovat synkät, ja monilla on haaveissa poismuutto. Ihmiset hankkivat nyt toisen passin, koska eivät tiedä, mikä odottaa tulevai suudessa. Jotkut hankkivat Venäjän kansalaisuuden, mutta esimerkiksi yksi naisista kertoi olevansa äidin puolelta puolalainen ja odotti kauan saadakseen sieltä oleskeluluvan. Viime vuonna se myönnettiin kai kille perheenjäsenille.

Uusnatsien

S14-järjestö karkotti kodittomat Kiovan asemalta. Valitsivat ehkä kaikkein haavoittuvimman ryhmän näyttääk seen, että ovat kovia jätkiä.

Naiset eivät ymmärrä, miksi Zelenskiy päätti helpottaa Ukrainan kansalaisuuden myöntämistä hallituksen puolella sotineille ulkomaalaisille. Zelenskiy tuntuu puhuvan mitä milloinkin, ja hänen ideologiaansa on hankala hahmot taa.

Antaako

”Tuntuu, että maamme osat ovat toistensa peilikuvia, niin median kuin talouden suhteen. Nuoriso läh tee sekä Donetskista että Ukrainan puolelta. Koulun loppuessa pohdi taan, minne lähtisi korkeakouluun, ja hajonta näkyy hyvin. Donetskin asukkailla vaihtoehtoja ovat Donetsk, Ukraina tai Venäjä, vain harvat lähtevät kauemmas. Ukrainan puolella vaihtoehtoja on enemmän. Moni sotaa paennut yrittää päästä ohjelmiin, joiden kautta saa toi sen maan paperit ja voi muuttaa pois. Vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapset oppisivat englantia. Lähdetään Puolaan. Jotkut liittyvät puolalaisyhteisöön vain voidakseen lähettää lapsensa 14-vuotiaana opiskelemaan ilmaiseksi.”

”Eivät ihmiset hanki venäläisiä passeja vain pommitusten takia, vaan koska heillä ei ole oikeuksia, he eivät voi saada ulkomaanpassia tai eläkettä. Toinen kansalaisuus palauttaa itsekunnioituksen. Tai yksinkertaistaa lähtöä Venäjälle ja työllistymistä siellä.”

”Hän puhuu ristiin tai siten, ettei ajatusta saa selville. Mitään ei liioin selitetä. Toivottavasti kyse on vain odotuksesta, että uusi parlamentti aloittaa työn. Ei ole tehty nimi tyksiä, koottu hallitusta, pidetty aluevaaleja. Ei saa selvää, kuka havittelee mitäkin tehtävää.”

ONKO RAUHANLIIKKEELLÄ

TULEVAISUUTTA UKRAINASSA?

”Porošenkon murskatappio tunnuk sella Armeija. Kieli. Uskonto todistaa, että ihmiset ovat väsyneet sotaan ja valmiita dialogiin. Zelenskiyn vaaliohjelmassa oli paljon konflik tin ratkaisemisesta, myös vetoomus ’tasavaltojen’ puolella asuville. Tois taiseksi hän on kuitenkin nojannut vain armeijaan ja turvallisuuspalve luun. ’Tasavaltojen’ asukkaat ovat tietenkin väsyneitä. Kaikki valta on nyt yksin Zelenskiyllä. Voimme yrit tää vaikuttaa hallintoon, vaikka aikeista ei kerrota. Sellaisella man daatilla kuin hänellä nyt on voi helposti luisua diktatuuriin.”

Naisten mielestä edistyksellis ten piirien pitää nyt vaatia, että Minskin kolmikantainen kontakti ryhmä sekä keskustelee että tekee

TANJA PELTTARI

päätöksiä. Ihmiset ovat väsyneet neuvotteluihin ilman konkreettisia toimenpiteitä. Esimerkiksi sota vankien vaihto: miksei vaihdeta kaikkia vankeja kaikkiin? Mins kin neuvotteluihin osallistuvien maiden kansalaisjärjestöjen pitää vaatia hallituksilta tuloksia. Kan salaisyhteiskunnan osallistuminen konsultaatioryhmiin, kontaktiryh män rinnalla etenevään prosessiin on tärkeää. Naiset kertovat toimit taneensa neuvottelujen välittäjänä toimivalle Etyjille suosituksiaan Minskin prosessin tehostamiseksi. Suositukset koskivat:

1. kansalaisyhteiskunnan vetämistä mukaan neuvottelupro sessiin,

2. asiantuntijoiden ottamista mukaan prosessiin,

3. naisten osuuden kasvatta mista Etyjin tarkkailuryhmässä ja

4. kysymystä, voiko Etyjin sih teeristö vaikuttaa eri maiden edustajien valintaan: on suositeltu sukupuolten tasa-arvoa valvomatta sitä, jolloin eräiden maiden edustus on liian miesvaltainen.

Ukrainassa on kuitenkin vähän militarismin vastustajia. Esimerk kinä naiset mainitsevat, että Baltic Glory -rauhanleirin osanottajien joukossa oli sekä ukrainalaisia ja venäläisiä, jotka ehdottivat muun muassa Donbassin ja Venäjän välisen rajan sulkemista Putinin toimien estämiseksi.

”He eivät mieti, ettei siitä kulje vain aseita vaan myös ruokaa ja lääkkeitä. He eivät tiedä, millaista on sota, muuttoliike, saarto, huma nitaarinen katastrofi. Että sielläkin

on ihmisiä, jotka käyvät muualla töissä, opiskelemassa, ruoka ostoksilla. Kun puhuimme siitä, he hoksasivat: niin tosiaan. Se suututti. He eivät edusta koko kansalais yhteiskuntaa, mutta huomaa, että siellä puuttuu myötätuntoa ja tietoa sodan todellisuudesta.”

Naisryhmä korostaa, että pystyäkseen vaikuttamaan ulkoa päin Donbassin tilanteeseen täytyy ymmärtää kehityskulkuja. Leirille osallistuminen vahvisti käsitystä, etteivät ihmiset tiedä mitään.

”Kuunneltuani ymmärtä mättömiä kommentteja menin huoneeseeni, jossa kaksi rauhan leiriläistä Venäjältä alkoi kysellä, miten ihmiset elävät ’Donetskin kansantasavallassa’, vaaditaanko sen passi, mistä tulevat elintar vikkeet, millaista rahaa käytetään, kuinka usein tulitetaan, kohdis tuuko se koko alueeseen vai vain osaan. He siis tulivat ehkä keskus telemaan rauhasta vain yleensä, tietämättä mitään Ukrainasta ja Donbassista. He sanovat, että Krim pitää palauttaa Ukrainalle. Mutta mitä se merkitsee? Sanoin: ’Ette kai nyt unohda kysyä krimi läisiltä, mitä he haluavat?’ Olin hiljattain kesäkoulussa Portu galissa, ja siellä oli osanottajia Venäjältä. Kun järjestäjät kysyi vät konfliktialueista, he puhuivat Etelä-Ossetiasta, Abhasiasta, Krimistä, mutta unohtivat Don bassin. Jouduin muistuttamaan venäläisiä aktivisteja siitä.”

Suomennos Kirsti Era

TES-SHOPPAILU KOVENTAA

ARVOJA

Termi ’työehtoshoppailu’ on ollut ay-liikkeessä esillä jo pidempään. Olemme saattaneet kuulla eri aloilta pienehköjä uutisia, joissa työnantaja tes-shoppailun avulla laskee kustannuksia. On tuotu esille, että ammattiliittojen jäsenmäärän laskiessa on työnantaja yhä useammin se taho, joka pyrkii määrittelemään sopimusten sisäl lön. Työnantajan suurena apuna toimi neljän vuoden ajan hallituksemme, joka määrätietoisesti korosti ay-liikkeen liian vahvaa asemaa ja vakuutteli tarvetta kilpailukyvyn parantamiselle. Taktiikka oli toimiva, suuri yleisö ymmärsi tai ainakin hiljaisesti hyväksyi sen, että vyötä on kiristettävä. Kiristykset kohdistuivat erityisesti matalapalkka-aloille.

Nyt tes-shoppailu on monelle aikaisempaa tutumpi käsite viimeistään elokuun lopun postin työntekijöitä koskevasta uutisoinnista ja palkkojen laskusta. PAU on aloittamassa laajoja lakkoja, työnantaja puolestaan on härskisti tarjoamassa lisäkorvauksia töitä tekeville. Kyseessä on valtio-omisteinen yhtiö, ei yksityisyritys. Onko tämä linja, joka yleisesti hyväksytään?

Pian on alkamassa uudet tes-sopimusneuvottelut. Samojen alojen sopimuksia neuvottelevien ay-liittojen on kyettävä yhteistyöhön. Työnantaja kiittää, mikäli liitot eivät löydä yhteistä linjaa eikä työehtoshoppai lua saada kuriin. Maksajana on lopulta aina työntekijä ja sijaiskärsijöinä perheet. Heijastusvaikutukset näkyvät laajemmin palvelutarpeiden kasvuna, yleisen hyvinvoinnin laskuna ja ilmapiirinä, jossa arvot kove nevat, kun pyritään turvaamaan oma elintaso.

Arvojen koveneminen ja ihmisten asettuminen toisia ihmisiä vastaan on pelottava ajatus. Meillä on esimerkkejä siitä, mihin sen kaltainen tilanne johtaa. Yksi näistä on toinen maailmansota, jonka syttymisestä on kulunut 80 vuotta. Natsi-Saksa vahvistui, vaikka valtaosa kyseenalaisti puolueen toimintatavat ja ympä rillään tapahtuvat mielivaltaiset teot. Samanaikaisesti samat ihmiset lähtivät tukemaan toimintaa, koska ajat telivat siten säilyttävänsä edes senhetkisen elintasonsa ja turvaavansa oman tai perheensä statuksen. Tämä on inhimillistä. Suomessa ei kuitenkaan voida tuudittautua siihen, että meillä kaikki on ”kuitenkin ihan hyvin”. On liian paljon esimerkkejä siitä, että kaikki ei ole hyvin.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.

RAUHANKIRJA, RAUHANAJATUKSIA KADULTA

21. syyskuuta vietetään YK:n kansainvälistä rauhanpäivää. YK:n yleiskokous kehottaa sekä jäsenmaitaan että yksityisiä hen kilöitä viettämään päivää muun muassa ”valistamalla ihmisiä ja levittämällä tietoa”. Pietarissa asuva Mihail Myškin muistuttaa jälleen ihmisiä siitä, että kaikki YK:n jäsenmaat ovat allekirjoitta neet kansoille ja valtioille suun natun kehotuksen olla sotimatta tuona päivänä.

Moskovasta Pietariin muut tanutta Mihail Myškiniä innoittavat kertomukset väkivallattomista kampanjoista ja tempauksista sotaa vastaan yhteis

ten etujen puolesta. ”Olen jopa luennoinut John Lennonista ja 1960-luvun lopun sodanvastaisesta liikkeestä Yhdysvalloissa. Dialo gin mahdollistaminen kiinnostaa. Olemme kutsuneet kahdesti Mos kovaan ja Pietariin norjalaisen Nansen-dialogiverkoston (Nansen Dialogue Network) kautta balka nilaisen ihmisoikeusaktivistin ja itsenäisen dialogiasiantuntijan Goran Lojan i in. Hänen koulutuk sensa ovat olleet innostavia. Olen osallistunut myös Ženštšiny Dona -järjestön (Donin naiset) järjestä miin dialogiseminaareihin, joissa on ollut kouluttajina vuoropuhe lun mahdollistajia Odessasta ja Moskovasta. Toimin paikallisesti ihmisoikeusjärjestössä OGON, Obje dinennaja gruppa obštšestvennogo nabljudenija (Kansalaistarkkailun

Yksi Ukrainan konfliktin lopettamiseksi solmitun Minskin sopimuksen lähtökohdista on vaatimus ”kaikki vangit vaihdettava kaikkiin”. Moskovassa järjestetään päivittäin mielenilmauksia vaatimuksen puolesta.

yhteisryhmä), joka syntyi Bolot naja-aukiolla toukokuussa 2012 pidetyn vaaliprotestin ja pidätysten jälkeen. Tarkkailemme ulkoilma mielenosoituksia, oikeudenkäyntejä ja poliisiasemien ja vankiloiden tapahtumia. Olen ollut viisi vuotta paikallisen vaalilautakunnan jäsen, liityin tarkkaillakseni vaalien toteutusta. Olen vegaani, tunnen tuskaa nähdessäni väkivaltaa tai julmuutta. Vihapropaganda ja val

tiollinen valehtelu murehduttaa, minua pelottaa elää maassa, joka käy sotia ja tukee niitä salaa.”

RAUHANTULET SYTTYIVÄT

Myškin ryhtyi sodanvastaiseen työ hön Ukrainan konfliktin alettua. ”Opiskelin silloin Moskovassa avoi messa ihmisoikeuskoulussa. Sodan alkaminen kauhistutti, halusimme tehdä jotain. Yhdessä Pietarissa

OKSANA TŠELYŠEVA • KUVA YAKOV KROTOV

toimineen ihmisoikeuskoulun kanssa ehdotimme tapahtumaa Rauhantulet.”

Kreikkalaisten jumalien Zeun ja Femidan tytär oli Eirene, Rauha, ja Aristofanes on kirjoittanut samannimisen komedian. Siinä maanviljelijä pelastaa luolasta Rauhan, jonka oli teljennyt sinne sodan jumala voidakseen tuhota Kreikan kaupungit.

Rauhantulet sytytettiin Venäjällä 1. tammikuuta 2015 ja osanotta jat julistivat netissä: ”Arvojamme ovat väkivallattomuus, humanismi ja kieltäytyminen vihasta ja viha puheesta. Emme palvele kenenkään poliittisia, taloudellisia, geopoliitti sia, valtiollisia, kansallisia tai muita etuja. Meille eivät ole tärkeitä soti laalliset voitot vaan ihmiselämät ja -kohtalot, joiden hinnalla voitot han kitaan. Tiedämme, ettei väkivalta edistä konfliktien ratkaisemista ja että sota tuottaa kaikille pahaa. Haa veilemme rauhansovitteluliikkeestä, joka kykenee estämään ja lopetta maan sodat.”

RAUHANKIRJA

TEHTIIN YHDESSÄ

Samana vuonna maaliskuussa Myškin keksi idean Rauhankirjasta. Tuolloin hän keräsi ensimmäiset siihen tarkoitetut tekstit Mosko vassa. ”Kävelimme kaduilla lukien runoja ohikulkijoille ja pyytäen heitä kirjoittamaan muutaman

sanan rauhasta ja rauhan puolesta. Jaoimme tiedotetta projektista ja juttelimme hyvin erilaisten ihmis ten kanssa. Oli mukavaa kuulla useimmilta pasifistisia, humaa neja kannanottoja. Meillä oli lyhdyt, joissa paloi rauhankynttilä.”

Kootut rauhanajatukset jul kaistiin kesäkuussa 2015 kirjana. Tempaus jatkui senkin jälkeen.

”Lähdimme taas kiertelemään kaduilla Rauhankirja mukanamme. Pyysimme ihmisiä kirjoittamaan rauhantoivotuksia Ukrainan asuk kaille.” Vuoden 2016 aikana kirja täyttyi moskovalaisten, pietari laisten, novotšerkasskiläisten sekä valkovenäläisten Minskin ja Molodetšnon asukkaiden kirjoituk sista.

”Lvivin alueen Slavskin kylässä Suvaitsevaisuuden perusta -nimiselle lastenleirille vuonna 2016 osallis tuneiden lasten vastatoivotuksista kokosimme Solidaarisuuskirjan. Tänä vuonna olemme aloittaneet Rauhankirjan toisen osan, jolla pyrimme sota- ja poliittisten van kien vaihtoon periaatteella ’kaikki vaihdettava kaikkiin’. Ensimmäi

set tekstit ovat jo olemassa. Tekstien keräämisessä on auttanut melko suuri joukko nuoria, joista nuorin on 12-vuotias.”

Vaatimus ”kaikki (vangit) on vaihdettava kaikkiin” on yksi Ukrai nan konfliktin lopettamiseksi solmitun Minskin sopimuksen lähtökohdista. Myškin kertoo mos kovalaisista ystävistään, jotka järjestävät päivittäin mielenilma uksia vaatimuksen puolesta. Tänä vuonna tammikuussa mielen osoittajien vetoomus toimitettiin Venäjän ulkoministeriöön ja ihmis oikeusvaltuutetulle. Vetoomuksessa korostetaan, että konfliktin osapuol ten vangitsemien ihmisten joukossa on jo niitä, jotka eivät ehtineet nähdä vapautumistaan.

Vetoomuksessa todetaan esimerkiksi, että Valeri Ivanov (s. 1973), joka oli virallisesti anonut vaihtamistaan, kuoli vankeudessa Ukrainassa. Novaja Gazeta on kir joittanut, että aktivistit luovuttivat lokakuussa 2018 Venäjän presi dentin ihmisoikeusneuvostolle internetissä kerätyn 60000 henkilön allekirjoittaman vetoomuksen van kienvaihdosta. Nyt vetoomuksessa on jo yli 70000 allekirjoitusta. Nimiä on kerätty ihmisiltä myös kaduilla ja keräys jatkuu, kunnes osapuolet toteuttavat vaatimuksen.

Suomennos Kirsti Era

HAASTAVA MUUTTUVA

Globaali järjestelmä muuttuu, mikä vaikuttaa myös Euroo pan unioniin ja Suomeen. Mureneeko lännen yhteisenä pidetty normijärjestelmä, ja miten maailman valtiot vastaa vat suuriin, esimerkiksi ilmasto kriisin synnyttämiin uhkiin?

Ulkopoliittinen instituutti julkaisi marraskuussa 2018 Katja Creutzin, Tuomas Iso-Markun, Kristi Raikin ja Teija Tiilikaisen kirjoittaman raportin The Changing Global Order and its Implica tions for the EU, jossa tarkastellaan globaalin järjestelmän muutosta ja sen vaikutuksia niin Euroopan unio niin kuin Suomeenkin.

Raportti on osa laajempaa tutkimushanketta Finland and the Tightening Competition in Global Politics. Valtioneuvoston rahoittamana hanke kytkeytyy suomalaiseen poliittiseen pää töksentekoon. Raportti avaa myös kiinnostavan näkökulman Ulko poliittisen instituutin tutkimuksen edustamaan maailmankuvaan.

Julkaisun lähtökohdat nojaa vat vahvasti perinteiseen länsikeskeiseen kansainvälisen politiikantutkimuksen teoria perinteeseen. Keskeisessä asemassa ovat sellaiset amerikka laiset tutkijat kuin John Ikenberry, Robert Nye ja Henry Kissinger Lähteiden joukosta saa suuren nuslasilla hakea tutkijoita, jotka tulisivat länsikeskeisen valtavirran ulkopuolelta. Tämä ymmärrettä västi määrittää jo pitkälle raportin näkökulmaa ja johtopäätöksiä.

Kirjoittajat asettavat varsin ongel mattomasti vastakkain Yhdysvaltain johtaman niin kutsutun liberaalin kansainvälisen järjestyksen ja mah dollisen Kiinan nousun seurauksena rakentuvan järjestyksen. Keskei senä ongelmana näyttäytyy lännen johtavan aseman ja samalla lännen arvoille perustuvan normijärjestel

män eli niin kutsuttujen yhteisten pelisääntöjen haastaminen. Kiinan edustama järjestys esitetään täysin lännen edustamien liberaalien arvo jen vastaisena.

ROMUTTUVATKO

YHTEISET NORMIT?

Raportin lähtökohdista ei ole miten kään yllättävää, että huolenaiheeksi nousee presidentti Sauli Niinis tönkin usein murehtima yhteisenä pidetyn normijärjestelmän mahdol linen romuttuminen. Tosin samaan hengenvetoon raportti toteaa, että tuo yhteisesti hyväksytty normi järjestelmä edustaa ensisijaisesti johtavan valtion eli Yhdysvaltain käsitystä oikeudenmukaisesta jär jestyksestä.

Raportti pitää lähes itsestään sel vänä, että kansainvälinen järjestys heijastaa vallitsevia valtarakenteita. Samalla todetaan, että nousevat valtiot ja erityisesti Kiina ovat haas taneet vallitsevan järjestelmän valtarakenteet. Lännen suhteelli sen aseman lasku on ikään kuin antanut nouseville valtioille mah dollisuuden hyödyntää tilannetta. Lisäksi Yhdysvaltain vetäytyminen rakentamastaan järjestelmästä voi avata tien Kiinan johtamalle epäli beraalille järjestykselle.

Tämä argumentointi ei ole mitenkään yllättävää, kun ottaa huomioon teoriaperinteen, johon raportti nojautuu. Yllättävää on sen

sijaan se, että raportissa ei vaivau duta kysymään, miksi Yhdysvallat presidentti Donald Trumpin joh dolla vetäytyy järjestelmästä, joka on ollut sen itsensä ylläpitämä. Yksi syy saattaa olla, ettei se enää palvele Yhdysvaltain etuja, ja vapaa matkustajina siitä ovat hyötyneet Yhdysvaltain heikommat liittolaiset.

Yhdysvallat on siirtymässä normipohjaisesta ja instituutioihin perustuvasta kansainvälisen jär jestelmän hallinnasta perinteiseen voimapolitiikkaan. Sotilaallisessa voimassa Yhdysvallat on yhä edel leen kiistaton ykkönen. Sille on edullista luoda Kiinasta kuvaa vakavana uhkana vallitsevalle maailmanjärjestelmälle. Uhka saa länsimaat myötäilemään Yhdys valtain tavoitteita pysyä edelleen hegemonisena toimijana.

Raportti tukee Yhdysvaltain maailmanpoliittisia tavoitteita osoit tamalla huolta Kiinan sotilaallisen voiman kasvusta ja maan lisään tyvästä halukkuudesta osallistua globaaliin hallintoon. Kirjoittajat

päätyvätkin suosittelemaan Suomea vahvistamaan yhteistyötä Ruotsin kanssa ja hakeutumaan tiiviimpään yhteistyöhön Naton kanssa.

MAAILMA NÄHDÄÄN ERI TAVOIN

Raportin uhkakuviin kuuluvat myös valtioiden roolin heikkeneminen samalla kun ne ovat menettämässä väkivallan monopolia erilaisille rikollisille ja terroristisille ei-valtiol lisille yhteisöille. Lisäksi valtiot ovat osoittaneet kyvyttömyyttä pysäyt tää ilmastonmuutos ja ratkaista sen tuottamia epävakautta aiheuttavia ilmiöitä kuten pakolaisuus. BRICSin kaltaiset nousevien maiden yhteisöt lisäävät kirjoittajien mukaan myös globaalin hallinnon ongelmia ja koko järjestelmän epävakautta.

Euroopan unionin tehtäväksi kirjoittajatiimi mieltää omien arvo jensa ja etujensa puolustamisen. Tosin muuttuvassa maailmassa tämä käy yhä vaikeammaksi

MAAILMA

samalla kun EU:ta heikentävät niin brexit kuin lisääntyvä oikeisto populismi. Kirjoittajat päätyvät jopa toteamaan varsin dramaattisesti, että EU on jäämässä yksin puolus tamaan sääntöpohjaista maailmaa ikään kuin kaikki hyvä maailmassa olisi peräisin läntisestä maailmasta.

Raportti ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että kaikki toimijat eivät näe maailmaa samanlaisena. Niinpä kaikki eivät myöskään näe länsimaiden rakentamaa järjestel mää oikeudenmukaisena ja ainoana mahdollisena. Historian saatossa Eurooppa on voimakeinoin levittä nyt omaa vapauden sanomaansa turvatakseen omat etunsa.

Kun maailma ei olekaan muut tumassa Euroopan peilikuvaksi eikä länsi enää yksiselitteisesti määritä maailmanpolitiikkaa, on rapor tin mukaan poliittinen ympäristö muuttunut EU:lle vähemmän suo siolliseksi. Sotilaallisen voiman paluu politiikkaan tekee EU:lle vaikeaksi olla maailmanpolitiikassa erilai nen toimija, siviilivalta. Tämä tietysti tukee joidenkin halukkuutta kehittää EU:n sotilaallista ulottuvuutta.

LÄNTINEN YLIVOIMA HEIKKENEE

Raportti antaa ymmärtää, että maailmanpolitiikka tulee keskitty mään Kiina–Yhdysvallat-akselille. Se siirtää huomion Tyynellemerelle ja Aasiaan, mikä lisää Venäjän liik kuma-alaa sen lähialueilla ja koko Euroopassa. Siksi Suomen tulee varautua tilanteiden monimutkais tumiseen omilla lähialueillaan. Suomen suurimmaksi huolen aiheeksi esitetään läntisen ylivoiman heikkeneminen.

Kirjoittajat sitovat Suomen aseman ja uhat täysin Eurooo pan unionin tulevaisuuteen. Siksi Suomen tulee edistää EU:n yhtenäi syyttä ja varmistaa, että EU sitoutuu monenkeskisyyteen ja sääntöpohjai seen kansainväliseen järjestykseen. Euroopan ainoa mahdollisuus näyt

täisi raportin mukaan olevan pitää kaikin keinoin huolta Yhdysvaltain ja EU:n kumppanuudesta. Kirjoitta jille ei tule mieleenkään sellainen vaihtoehto, että EU vahvistaisi Yhdysvalloista riippumatonta poli tiikkaa ja määrittelisi asemansa uudelleen muuttuvassa maailman järjestelmässä.

On vaikeaa välttyä päätelmältä, että kirjoittajien mukaan Suomen ja EU:n tulee tukea Yhdysvaltain pyrkimyksiä säilyttää vallitseva kansainvälinen järjestelmä ja Yhdysvaltain hegemonia takaa massa järjestelmän jatkuvuus. Tämä tuskin vastaa ihmiskunnan enemmistön toiveita samalla kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat kohdistuvat ehkä ras kaimmin juuri kehittyviin maihin ja niiden yhteiskuntiin.

Puolustaessaan länsimai sille arvoille perustuvaa, toisen maailmansodan jälkitilanteessa rakennettua sääntöpohjaista kan sainvälistä järjestelmää raportti sivuuttaa kokonaan sen, että nou sevat valtiot ja niitä edustava BRICS eivät suinkaan vastusta sääntöpohjaista järjestelmää. Nii den tavoitteena on moniarvoinen kansainvälinen järjestelmä yhden mukaistavan globalisaation sijaan.

Kun kysymys on erilaisista vaih toehdoista, olisi perusteltua nostaa esiin kysymys, pitäisikö Suomen ja EU:n olla rakentamassa uutta sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää eikä jumittua puolus tamaan vallitsevaa järjestelmää, vaikka molemmat ovatkin hyötyneet siitä. Kysymys mahdollisen uuden järjestelmän rakentamisesta asettaa myös kumppanuussuhteet uuteen valoon. Ehkä muuttuvassa maail massa kumppaneita ei pitäisi hakea vain lännestä.

The Changing Global Order and its Implications for the EU -raportti on ilmaiseksi ladattavissa Ulkopoliittisen instituutin nettisivuilta www.fiia.fi.

HYÖKKÄÄVÄ PUOLUSTUS

Olennainen paljastuu usein mielikuvien ja tekojen välisestä ristiriidasta.

Puolustuspolitiikassamme on mielikuvien tasolla kyse oman alueen turvaamisesta, varautumisesta kansalliseen itsepuolustukseen niin, että parhaassa tapauksessa voimme pysyä mahdollisten konfliktien ulkopuolella. Mielikuvaa käytetään tehokkaasti hyväksi silloin, kun armeijan resursseja halutaan lisätä. Resurssien käyttö herättääkin sitten kysymyksiä. Merivoimien yli miljardin euron taistelualus hankintaa on kummastellut muun muassa Itäisen maanpuolustusalueen esikuntapäällikkönä toiminut prikaatikenraali evp. Lauri Kiianlinna. Neljällä suurella sotalaivalla korvataan seitsemän pienempää, ranni kolle helpommin kätkettävää alusta. Ratkaisu parantaa laivaston toimintamahdollisuuksia valtamerillä, mutta Kiianlinna epäilee sen heikentävän oman rannikkoalu een puolustusta. Vastaavaa kummastelua on herättänyt hitaus, jolla Suomessa on reagoitu korkealle kantavien ilmatorjuntaohjusten puuttumiseen. Listaa täyden tää amerikkalaisen F-35:n ennakkosuosikin asema Suomen historian kalleimmassa asekaupassa eli HXtaistelukonehankinnassa. Ylen Suomen kokeneimmaksi sotilaslentäjäksi luonnehtiman insinöörieverstiluut nantti evp. Jyrki Laukkasen mukaan F-35 ei ole meille sopiva, koska se on oikeastaan tiedusteluun sopiva häiverynnäkkökone, ei varsinainen hävittäjä. Mielikuvista huolimatta leimallisesti puolustuk selliset aseet eivät siis ole hankintalistojen kärjessä. Ristiriita selittyy Suomen de facto liittoutumisella Yhdysvaltojen kanssa. Kuten jokainen tv-uutisia satunnaisesti seurannut tietää, USA:n sotilasdoktriini on hyökkäyksellinen, ja sen sodankäynti rakentuu ilmaylivoiman hankkimisen ympärille. Meillä paljon hehkutettu yhteensopivuus tarkoittaa paitsi amerik kalaisten toimintamallien omaksumista, myös niihin soveltuvan kaluston hankintaa. Taistelukoneiden soveltuvuus hävittäjätoimintaan ei ole yhtä olennaista kuin niiden datalinkkien yhteensopivuus liittolaisten järjestelmien kanssa. Panssarimiinoitteiden tekeminen vaikuttaa olevan Suomeen harjoittelemaan saapuville joukoille niiden raivaamista vieraampaa.

Rohkeus on korvannut viisauden ulko- ja turval lisuuspolitiikan korkeimpana hyveenä. Mielikuvat ja todellisuus erkaantuvat yhä kauemmas toisistaan.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

OSA 23

Asuttamamme pallo on menossa kohti tuhoa. Aika harva kai enää ajattelee, etteikö ihmislajike heiluisi tuon tuhon pääarkkiteh tina. Tätä kirjoittaessani Amazon palaa ja Greta Thunberg on purjehtimassa Yhdysvaltoihin ilmastokokoukseen.

Kesälukemiseni professori Veli-Matti Värrin kirja Kasvatus ekokriisin aikakaudella aiheutti minussa sekä kauhua että pilkahduksia toivosta. Yritän nyt tähän tiivistää noita viisauden sanoja. Ensin välitän kirjan tarjoamia ajatuksia siitä, miksi kaikki on niin armotto man väärin, ja sitten pohditaan edellytyksiä ekologisemmalle aikuisuudelle.

TEKSTI HANNA NIITTYMÄKI

Rauhankasvatus on hieno sana, jota ei ole syytä hylätä, vaikkei se ole ollutkaan muodissa sitten 1980-luvun. Sitä paitsi jokaisen meistä on hyvä harjoittaa rauhankasvatusta aina kun tilaisuus tarjoutuu. Neuvolan tätinä toimii opettaja Hanna Niittymäki.

Lähdelukemisto, jota vapaasti tulkittu: Veli-Matti Värri, Kasvatus ekokriisin aikakaudella (Vastapaino, 2018)

POLIISIN ENSIMMÄISET SANAT

Samu Pehkonen on koulutuk seltaan maantieteilijä, tutkimus otteeltaan vuorovaikutustutkija ja ideologisesti rauhantutkija. Taprissa hän tutkii poliisin ja kansalaisten välisiä videoituja kasvokkaisia kohtaamisia, erityi sesti niiden aloituksia.

Keskityn muun muassa tilanteisiin, joissa poliisi avustaa päihtynyttä hen kilöä: ensin kenties herättämällä ja sitten liikkumisessa auttamalla. Olen kiinnostunut myös tilan teista, joissa kansalainen, usein hieman humaltuneena, on koh taamisessa aloitteellinen osapuoli. Molemmissa tilanteissa aloitteen tekijä pyrkii saamaan vastapuolen tekemään jotain, mitä tämä ei vält tämättä halua tai kykene tekemään. Kysyn, miten osapuolet aloitta vat keskusteluja tällaisissa tavalla tai toisella epätyypillisissä ja eri parisissa kohtaamisissa. Voiko jo puhujien ensimmäisistä puheen vuoroista päätellä jotain siitä, miten kohtaamiset etenevät? Entä millai set vuorovaikutuskäytännöt lisäävät todennäköisyyttä päätyä poliisitehtä vän hoidossa yhteisymmärrykseen? Rauha määrittyy tutkimukses sani väkivallasta ja sen uhasta

pidättäytymiseksi tilanteessa, jossa toisella osapuolella on oikeus voimankäyttöön. Tarkaste len poliisipartiota arkisen rauhan ylläpitäjänä, en niinkään poliisior ganisaation toimintaa.

KATSE KUVARUUTUUN

Sovellan työssäni keskustelu nanalyyttista menetelmää, jossa keskitytään vuorovaikutuksen pieniin mutta toistuviin yksityis kohtiin, kuten äänensävyyn, katseen suuntaan tai kehojen asentoon. Menetelmässä tarkas tellaan niin sanottuja luonnollisia, tutkijasta riippumattomia vuorovai kutustilanteita tallenteiden avulla. Näin on mahdollista tehdä näky väksi vuorovaikutuksen rakenteita, säännönmukaisuuksia tai niistä poikkeamista. Käytän aineistona kotimaisen Poliisit-sarjan kym mentä tuotantokautta (2009–2018), yhteensä lähes kahtasataa tun tia videoaineistoa useista sadoista aidoista poliisitehtävistä. Tutkimuksen aineistoa esitel lessäni minulta usein kysytään, eikö etnografisesti tutkimuskäyt töön kerätty videoaineisto antaisi editoitua tv-ohjelmaa todenmu kaisemman kuvan poliisin työstä. Kyllä ja ei. Vastaukseni liittyy arki sen rauhan ajatukseen ja omaan

TAPRI 50 VUOTTA

Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI perustettiin vuonna 1969, joten se on päässyt kunnioitettavaan puolen vuosisadan ikään. 50-vuotis juhlavuoden kunniaksi Rauhan Puolesta -lehdessä julkaistaan artik keleita, joiden kirjoittajat avaavat rauhantutkimuksen nykytilaa ja ker tovat, mitä aiheita rauhantutkimuk sessa tällä hetkellä tarkastellaan.

käytännöissä vallitsevia syrjiviä tai tarpeettoman väkivaltaisia piirteitä. Kuitenkin kriittiset tutkimukset on usein toteutettu esimerkiksi haas tattelemalla poliisin asiakkaita. Jälkikäteen tuotettu kertomus kohtaamisesta poliisin kanssa ei ole tallenne alkuperäisestä kohtaa misesta.

ideologiseen näkökantaani. Polii sit-sarja on julkilausuttu osa poliisin viestintästrategiaa, jossa poliisia tuodaan esiin mahdol lisimman myönteisellä tavalla. En kyseenalaista tutkimuksia, joissa on osoitettu poliisin työ

Toki tutkijoilla on pääsy videoi hin, jotka osoittavat, että poliisi ei aina hoida tehtäviään oppikirjan mukaan. Oman tutkimusasetel mani kannalta ongelmana on kuitenkin usein se, että tallenteet eivät kata tilanteen alkua: usein (nettiin ladataan versio, jossa) kamera käynnistyy vasta silloin, kun tilanne on jo niin sanotusti päällä. Lisäksi myös kansalai silla voi olla erityisiä motiiveja tallentaa (ja julkaista) poliisin toi mintaa. Olen aiemmin tarkastellut kohtaamisia, joissa kansalainen videokuvaa kerjäläisiä rasistisin motiivein. Näiden kohtaamis ten alut paljastavat nopeasti, ettei kyseessä ole viaton rupatteluhetki. Aloitteellisen osapuolen puhe on yliystävällistä ja harjoiteltua, eikä vastaanottajan puheenvuoroja kohdella aloittajan päämäärää edistävinä. Seurauksena on vuoro vaikutushäiriö, jota riidanhakuinen osapuoli nopeasti hyödyntää omiin päämääriinsä.

”TERVE! MIKÄS MEININKI, ONKO KIIRETTÄ?”

Suomalainen poliisi ylläpitää mielellään kuvaa poliiseista helposti lähestyttävinä. Koska Poliisit-sarja on poliisityön kuvauk sen ohessa viihdeohjelma, jaksoihin on valikoitu tilanteita, joissa kan salaiset lähestyvät poliisipartiota kysyäkseen neuvoa, pyytääkseen apua tai ryhtyäkseen jutulle ilman erityistä syytä. Eräs poliisin eri tyistaidoista on tunnistaa aidosti poliisin apua tarvitsevat ihmiset mutta pitää etäisyyttä niihin, jotka ovat poliisin tehtävien hoitamisen kannalta jopa haitaksi.

Tyypillisesti kohtaamiset alkavat tervehdyksellä ja vastatervehdyk sellä. Tämän jälkeen aloitteellinen osapuoli (tässä tapauksessa kansa lainen) on velvollinen esittämään syyn lähestyä poliisia. Aineis toni pohjalta kansalaiset, joilla on perusteltu syy lähestyä polii sia, tervehtivät ensin ja esittävät heti perään asiansa. Jos taas poliisi tervehtii ensin eikä kansalai nen tuota viipymättä täsmällistä syytä lähestyä poliisia, on toden näköistä, että kyseessä ei ole varsinainen poliisiasia. Niin ikään kansalaisen vuorojen yhdistele minen otsikossa olevan muotoilun tapaan antaa poliisille syyn epäillä kansalaisen yrittävän raivata insti tutionaalisen kehyksen sisään tilaa pyynnöille, joiden toteuttaminen ei varsinaisesti kuulu poliisin toi menkuvaan. Esimerkiksi ”mikäs meininki” rakentaa puhujien välille suhdetta, jota ei yleensä ole entuu destaan tuntemattomien välillä. Ei olekaan yllättävää, että kyseisen aloitusvuoron jälkeen kansalainen tiedustelee, voisiko poliisipartio ”heittää mut Kannelmäkeen ku en jaksais kävellä”.

Kyse on siis tilanteesta, jossa poliisi varmasti voisi, mutta ei todennäköisesti halua toteut taa asiakkaan pyyntöä. Useiden kymmenien samanlaisten tilan

teiden analysointi paljastaa myös, että poliiseilla on (hämmästyttä vän) usein jo ennakkokäsitys heitä lähestyvän kansalaisen aikeista. Tietty aika, paikka ja asiakkaan käytös antavat vihjeitä siitä, miten mahdollisen asiakkaan kanssa kannattaa toimia. Tämä heijastuu muun muassa tapaan, jolla polii sit tuottavat oman tervehdyksensä usein kysyvällä intonaatiolla (”terve no?”). Kyydin pyytäjiin poliisit suh tautuvat aineistoni perusteella pääsääntöisesti humoristisesti, sillä leikinlasku on luontainen keino käsitellä kiusallisia tai sopimatto mia ehdotuksia.

”HEI TÄS ON POLIISI, KOITETAAS NYT SIT NOUSTA YLÖS SIELTÄ”

Eräs poliisin tehtävistä on ylei sen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja sitä kautta yhteis kuntajärjestyksen turvaaminen. Poliisilain mukaan tehtävää tulee hoitaa ensisijaisesti neuvoin, keho tuksin ja käskyin. Poliisin toiminta päätyy otsikoihin lähinnä silloin, kun sanallinen ohjeistaminen epä onnistuu tai se sivuutetaan syystä tai toisesta. Puhutaan tarpeet toman kovista voimakeinoista, profiloinnista tai konflikti

tilanteessa väärän osapuolen suosimisesta.

Epäreilu kohtelu ruokkii epäluottamusta, jota poliisi voi puolestaan torjua asiallisella ja toista osapuolta kunnioittavalla toiminnalla. Poliisit-sarjassa huo mioni kiinnittyi erityisesti poliisien tapaan kohdata vahvasti päih tyneitä asiakkaita verrattuna esimerkiksi asiakkaisiin, jotka päihtymyksen lisäksi olivat muulla tavoin häiriöksi.

Poliisin hoitaessa päihtynyt henkilö -tehtävää poliisin aloit tavissa vuoroissa suoritetaan tyypillisesti kolme toimintoa: tervehdys, esittely ja ohjeistus. Vertaillessani poliisin muihin asiakasryhmiin kohdistamia ohjeistavia vuoroja huomasin, että poliisin humalaisille osoittamat vuorot sisältävät huomattavasti enemmän liitepartikkeleja (-han ~ -hän, -pa ~ -pä ja -s), joilla lieven netään ohjeistuksen ehdollisuutta. Käskymuotoa (nouse ylös) poliisi käyttää puolestaan todennäköi simmin silloin, kun käskytettävän kykyä noudattaa ohjeistusta ei kyseenalaisteta mutta täyttä var muutta tämän halusta totella ei ole. Päihtyneen asiakkaan kohdalla otsikon kaltaisilla ohjeistuksilla siis paitsi ohjeistetaan, myös muo dostetaan käsitystä asiakkaan kyvystä suoriutua ohjeistuk sesta. Samaa päämäärää palvelee me-passiivilla muodostettujen vuorojen käyttö. Humaltuneen asiakkaan jaloilleen saamisesta

tehdään osallistujien yhteinen ponnistus, jossa onnistutaan tai epäonnistutaan yhdessä.

SANAT KERTOVAT SIINÄ MISSÄ TEOTKIN

Toin alussa esiin omaa tutkija taustaani perusteluna tavalleni tutkia poliisin toimintaa juuri näin. Eikö esimerkiksi poliisin toi minta mielenosoitusten tai maasta poistamisten yhteydessä olisi rauhantutkijalle ominaisempi näkökulma puuttua rakenteelli seen väkivaltaan? Eivätkö poliisin teot kerro enemmän kuin varo vaisesti muotoillut päällystön juhlapuheet? Itse en usko, että poliisin kykyä toimia rauhan tekijänä parannetaan ainoastaan kritisoimalla tai syyttämällä. Tar vitaan myös tavallisten arkisten kohtaamisten tarkastelua. Jos aineistoni poliisit suoriutuvat pää sääntöisesti tehtävistään niin, että kaikki osapuolet säilyttävät kas vonsa, tekevät he jotain sellaista, josta muutkin voivat oppia. Vuoro vaikutustutkimus antaa välineet tarkastella sitä, miten toimijat itse ylläpitävät sosiaalista jär jestystä, usein hämmästyttävän taidokkaasti ja menestyksekkäästi. Rauhantutkimuksen eetos koros taa tarvetta miettiä, mitkä sanat toimivat ja mitkä eivät. Toivon, että lopulliset löydökset kehittävät paitsi poliisin vuorovaikutustaitoja, myös kansalaisten keinoja kohdata poliisi.

Tutkimuksessa rauha määritellään väkivallasta ja sen uhasta pidättäyty miseksi tilanteessa, jossa toisella osa puolella on oikeus voimankäyttöön.

TAITEEN ELVYTTÄVÄ VIRTA

Flow-festivaaleilla Helsingissä pääsi musiikin lisäksi kokemaan muitakin taide-elämyksiä.

Elokuisten Flow-festivaa lien tarjonnassa oli musiikin ohella panostettu taiteeseen. Esitystaiteesta ja installaatiosta saat toi nauttia Pink Space -tilassa, jonka Taika Mannila ja Fanni Suvila olivat toteuttaneet festivaalialueelle. Sen lisäksi, että tila oli rakennettu pai kaksi tulla kokemaan tunteita (kuten sitä esittelytekstissä kuvataan), se on toiminut myös alustana ja inspi raationa taiteilijoiden toimeentuloa käsittelevälle keskustelulle.

Pink Spaceen valuu ihmisiä sisään ja sieltä ulos, ja liike on osa tilan pehmeän pinkkiä mutta vähän levotonta tunnelmaa. Flow-lau antain iltapäivässä tilassa pyörivä Magical Healing Pony II -teos sylei lee festivaalin kärventämää sielua.

Pink Space oli luotu tunnelmal lisen pehmeäksi vaaleanpunaisine loisteputkineen, kukkineen, pei leineen ja pehmeine pinkkeine sohvineen. Tila oli suunniteltu sekä sinne tehtyjen esitysten katsomista että istuskelua ja jää telön syömistä varten. Lauantaina päivällä, edellisen festivaalipäi vän jälkeen itseään keräillessä ja

tilassa aikaa viettäessä kiinnittää huomiota siihen, että tila on jat kuvassa liikkeessä. Seinillä olevat peilit, valot ja kukat kutsuvat ihmi siä kuvaamaan itseään osana tilaa, ja tästä liikkeestä ja koreografiasta tulee osa installaatiota itseään. Tämä itsensä kuvaamisen per formanssi kiinnittää ihmisiä sekä tapahtumaan että sen virtuaali seen ilmenemiseen sosiaalisen median alustoilla ja muodostaa eräänlaisen luokkakokemuksen ja kollektiivisen maun tunnustuksen.

Flow’ssa oli myös Sun Effects Alley, Flow’n valosuunnittelusta vastaavan Sun Effectsin kura toima installaatiokokonaisuus, jossa festivaalikävijät saivat kokea valotaidetta erilaisissa installaa tiomuodoissa. Erityisesti mieleen jäi Sofia Ivarssonin teos Timega zing, jossa valon luonne esitettiin jatkuvasti muuttuvana ja materi aaleissa elävänä. Teos oli sijoitettu huoneeseen, jonne katsoja pystyi pakenemaan hetkellisesti festivaa lin hälinää. Pieni ja suljettu tila luo intiimin tunnelman teoksen äärellä olemiselle: hetken aikaa festivaa leilla voi todella olla taiteen äärellä niin, että mukana ei ole elementtiä, jossa kokee kutsua kuvata itseään teoksen äärellä, vaan voi katsojana rentoutua taiteen kokijuuden syliin.

KESKUSTELUA TAITEILIJOIDEN KORVAUKSISTA

Pink Space -tila herätti ennen Flow’ta keskustelua siitä, miten taiteilijoiden palkitseminen valta vassa tapahtumassa toteutetaan. Tilaan oli valittu 15 performans sia tai videoesitystä, jotka Mannila ja Suvila olivat kutsuneet toteutet tavaksi installaatiossaan. Ennen festivaaleja heräsi pienehkö kohu siitä, että jokaiselle esitykselle oli varattu suhteellisen pieni korvaus. Tapaus herätti pohtimaan sekä esiintyjien saamia korvauksia että esitysten monimuotoisuutta: miten paljon voidaan olettaa esiintyjien voivan tulla vastaan palkkioissaan siitä ilosta, että pääsevät esiinty mään paljon huomiota saavaan konseptiin? Keskustelu näkyvyy destä on tuttua taiteessa jo monen vuoden takaa. On toivottavaa, että keskustelusta siirrytään lähitule vaisuudessa siihen, että taiteilijalle maksetaan työstä asiallinen kor vaus. Tämä voi tarkoittaa sitä, että taiteilijoita on esillä vähemmän. Kiinnostavaa Pink Spacen esityskor vauksista käydyssä keskustelussa oli myös se, että festivaali viestitti olevansa kiinnostunut selvittämään taidealan liitoilta esiintyjille sopivia minimikorvauksia.

TEKSTI MARIA HUKKAMÄKI

Sarjakuvataiteilijana, kuvataide opettajana ja Maria Gasolina -yhtyeen laulajana tunnetun Lissu Lehtimajan uusin sarjakuva Muo donmuutoksia on kuuden mainion sarjakuvanovellin muodostama teos, jossa ruoditaan suomalai suuteen liittyviä myyttejä. Tarinat ovat sarjakuvan muotoon tehtyjä elokuvia, joissa herkutellaan menneiden vuosikymmenien suomifilmi-estetiikalla.

uodonmuutoksia-teok sen visuaalinen ilme vie meidät näennäisen viattomaan ja puhtoiseen yhte näiskulttuuriin, mutta tarinat käsittelevät menneisyyden lisäksi myös tämän päivän todellisuutta. Mukana on ripaus maagista rea lismia, ja sarjakuvan sivuilla Lissu Lehtimaja itsekin muuntuu eloku viensa ohjaajaksi, käsikirjoittajaksi, leikkaajaksi ja lavastajaksi.

Kaikissa tarinoissa ovat pääosissa legendaariset suoma laisnäyttelijät Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Lissu Lehtimaja kiitte lee vuolaasti yhteistyötään heidän kanssaan. ”He olivat tosi ihania tyyppejä ja hyvin huumorintajuisia. Vaikka rikoinkin teatterin neljättä seinää ja laitoin heidät esittämään omia itsejään ollen kuitenkin roo lissa, sekin sujui. Se oli varmasti näyttelijälle aika jännittävää. Hei dän kanssaan oli ihana tehdä yhteistyötä. He olivat lahjakkaita ja kokeneita”, Lehtimaja hehkuttaa.

Sekä Ikonen että Palo ovat todella suuria karaktäärejä. Näin tunnettujen hahmojen kanssa työs kennellessä syntyy vaara, että he varastavat koko show’n, ja ohjaajan

näkemykset laimentuvat taka-alalle. Tämä ei kuitenkaan huolettanut Lehtimajaa, jolla on vahva näke mys. ”Hyvät näyttelijät tuovat teokseen aina jotain lisää, mutta osaavat ottaa sen mitä hyvä käsikir joittaja tai ohjaaja heille tarjoaa. He laittavat tämän ajatuksen lentoon ja tuovat mukaan vielä oman pikan tin lisänsä.”

MUOTO ANTIIKISTA

Jos näyttelijävalinnat herättävät pelonsekaista kunnioitusta, vielä suurempiin saappaisiin Lehtimaja hyppää ottaessaan teoksen muodon suoraan antiikin Roomassa vai kuttaneelta runoilija Ovidiukselta, joka niin ikään on tehnyt Muodon muutoksia-nimisen teoksen. ”Muoto

perustuu antiikin kreikkalais-roo malaisiin myytteihin. Ovidiuksen Muodonmuutoksia on eeppinen runokokoelma, jossa selitetään miksi antiikin maailma on sellainen kuin se on. Siinä kerrotaan muun muassa miksi on olemassa eri vuodenaikoja tai erivärisiä ihmisiä tai eri kieliä. Antiikin maailmassa asioille oli selityksiä, kuten mistä ne ovat tulleet tai miten ne ovat syntyneet.”

Lehtimajan Muodonmuutoksissa on mukana surrealismia, unen omaisia liukumia maailmasta toiseen sekä tietysti muodon muutoksia. ”Tämäkin juontaa juurensa antiikin taruihin. Ovidiuk sen tarinoihin liittyi surrealistisia muodonmuutoksia. Oma työni poh jautuu tähän Ovidiuksen teokseen, vaikka se kertookin modernista Suomesta. Valitsin tietoisesti sanan ’moderni’, joka ei tarkoita vält tämättä nykyaikaa, vaan viime vuosisadan alkupuolta. Kerron kir jassani syntymämyyteistä samoin kuin Ovidius. Kerron, mitä asioita tässä meitä ympäröivässä yhteis kunnassa on ja mistä ne ovat tulleet.”

Lissu Lehtimajan nostalgisessa ideaali-Suomessa on ensi silmäyk sellä kaikki hyvin. Lukija saa hetken tuudittautua ”ennen oli kaikki paremmin” -maailmaan. Tarkempi lukeminen paljastaa tästä impi vaaralaisesta onnelasta kuitenkin kosolti epäoikeudenmukaisuutta ja vaikkapa naisten alistamista.

”Tarinoissa on joitain ele menttejä, jotka ovat vanhasta yhtenäiskulttuurista tai sen illuu siosta. Jotkut elementit taas ovat nykypäivän ilmiöitä. Näiden väli nen tasapaino vaihtelee. Tarkoitus ei ole esitellä vanhaa maailmaa

TEKSTI TIMO KALEVI FORSS • KUVA HANNA LINNOVE

ja sen jälkeen todeta, miten asiat oikeasti ovat. Osittain nämä todel lisuudet menevät ristiin taikka lomittain.”

”Asioilla on aina monta puolta. Jotkut myytit eivät koskaan olleet totta. Joidenkin myyttien tausta on aivan todellinen ja ne saatta vat olla totta vielä tänäkin päivänä. Jotkut taas ovat olleet totta ennen, mutta eivät enää nykyään ajatus tottumuksistamme huolimatta. En siis käsittele Muodonmuutoksissa myyttejä vain yhdellä samalla tavalla. Surrealistinen lähestymis tapa ja näyttelijöiden käyttäminen mahdollistavat sen, että tässä jää myös paljon tulkinnanvaraa luki jalle.”

SEURAA JUONIPALJASTUS!

Muodonmuutoksien viimeisessä tarinassa Ansa Ikonen muuttuu lokiksi ja jättää nyky-Suomen. Taustalla soi Unto Monosen klas sinen Suomi-tango ”Satumaa”, jossa haikaillaan aavan meren tuolle puolen. Herää kysymys, onko nyky-Suomi niin paska paikka, että täältä pitää lähteä pois.

”Ei tämä ole paska paikka, tämähän on ihana paikka. Mietin, tuleeko kirjastani tosi pessimis tinen kuva. Näitä negatiivisia tai pessimistisiä muodonmuutos tarinoita oli alun perin vielä enemmänkin. Lopulta järjestelin myytit, ja viimeisestä luvusta jää mielestäni tosi hyvä ja positiivinen kuva. Haluan jättää loppuratkaisun auki, mutta minusta se on kuiten kin optimistinen.”

Elokuvallisten element tien tuominen sarjakuvaan luo Muodonmuutoksiin aivan oman tunnelmansa. Lehtimaja on piirtä nyt jokaiselle sarjakuvanovellille elokuvajulisteen, ja nimet ovat vanhan käytännön mukaan julis teissa myös ruotsiksi. Pelkästään näiden julisteiden katseleminen ja nimien lukeminen vie lukijan toiseen maailmaan. Lehtimajan Filmi-Suomi-tuotantoyhtiö esittää muun muassa seuraavat elokuvat: Lahjomattomat − De öberörbara, Tien viemää − Borta med vägen ja Vallaton vieno − Vakten på makten ”Julisteet ovat siis suomeksi ja ruotsiksi. Kaksikielisyys on Suo messa vähentynyt tosi paljon. Suomalaista graafista suunnitte lua leimasi ennen se, miten sanat

on jaettu visuaalisesti, kun ne ovat kahdella eri kielellä. Se on osa suo malaista visuaalista historiaa ja osa mennyttä ajankuvaa. Maitopurkissa lukee vielä maito mjölk, mutta ei kovin monessa muussa julkai sussa.”

Vaikka Lissu Lehtimaja leikit telee elokuvallisuuden kanssa, on sarjakuva ehdottomasti hänen rak kain ilmaisumuotonsa. Kummatkin ovat visuaalisen tarinankerronnan muotoja, joihin yhdistyy olennai sena osana kieli. Sarjakuvassa on tosin ilmaisumuotona ominai suuksia, joita ei elokuvan keinoin tavoita.

”Sarjakuva on hyvin joustava formaatti. Erona elokuvaan on se,

FREIREN JA LEVINASIN OPIT

”Olen tehnyt sarjakuvia niin kauan kuin muistan. Piirsin lapsena kenkälaatikostakin sarjakuvia. En osannut vielä itse kirjoittaa, joten laitoin äidin kirjoittamaan tekstit puhekupliin. Jonkinasteinen narra tiivisuus on ollut aina läsnä omissa piirroksissani.”

Lehtimaja valmistui Taide teollisesta korkeakoulusta kuvataideopettajaksi. Sen tiimoilta pedagogiikka on ollut vahvasti mukana hänen töissään. Yhteis työ Rauhanpuolustajien kanssa alkoi jo vuonna 2006, jolloin

että sarjakuvan aika on lineaarinen, mutta samaan aikaan voit nähdä yhdellä silmäyksellä sen mihin olet menossa seuraavaksi ja sen mistä juuri tulit. Tarinan lineaarisuutta ja etenemistä hahmottaa lukijanakin. Näet kuvan ja samalla voit hahmot taa, miten se suhtautuu tulevaan ja menneeseen ainakin yksi aukeama kerrallaan. Se tekee sarjakuvasta erityisen.”

Pystykorva-sarjassa julkaistiin Lehtimajan esikoissarjakuva Freiren kyydissä. Se on sarjakuva essee kohtaamisista Paulo Freiren, maailmankuulun kasvatustietei lijän kanssa. Sitä seurasi vuonna 2008 albumi Levinasin kasvot, joka johdattaa lukijat ranskalais-liettua laisen filosofin Emmanuel Levinasin jalanjäljille. Syksyllä 2019 Rauhan puolustajien ja Rosebudin yhteinen Umpihanki-sarja julkaisee sekä

Sarjakuvan aika on lineaarinen, mutta samaan aikaan voi nähdä yhdellä silmäyksellä sen mihin on menossa seuraa vaksi ja sen mistä juuri tuli.

Lehtimajan Muodonmuutoksissa on mukana surrealismia, unenomaisia liukumia maailmasta toiseen sekä tietysti muodonmuutoksia.

Lissu Lehtimajan uutukaisen että uusintapainokset kahdesta aikai semmasta albumista.

”Freiren kyydissä -julkaisusta on viisitoista vuotta aikaa. Sen teke minen oli ammatillisen minäni heräämistä. Kun luot jonkin jutun, se on vähän niin kuin synnyttäisi lapsen, kuten kaikissa taiteellisissa tuotoksissa. Se lähtee maailmalle ja on sinusta erillinen asia, joka elää omaa elämäänsä. Luin hil jattain Freiren kyydissä uudestaan, eikä se tuntunut enää niin omalta kuin aikaisemmin, vaikka pystyn yhä paljon samaistumaan siihen. On kuitenkin vaikeaa palata viiden

toista vuoden takaisen pääni sisälle samalla tavalla kuin ennen. Luku kokemus oli kuitenkin ilahduttava.” Levinasin kasvot toimi jonkinlai sena jatko-osana esikoiselle. Se oli myös Lehtimajan lopputyö Taide teollisesta korkeakoulusta. ”Vaikka se on itsenäinen teos, se on ainakin minulle ihan selvä jatko-osa. Nämä kaksi sarjakuvaa ovat yhtä kokonai suutta. Kummassakaan albumissa ei ole itsenäistä omaa viestiä, jonka haluaisin takoa ihmisten päähän. Nämä ovat tutkimusmatkoja, jossa otetaan selvää mikä tämä juttu on. Ne olivat myös opinnäytetöi täni, jotka olivat tutkimista, siitä

oppimista ja noiden matkojen dokumentoimista. Toiveena tietysti oli, että lukijatkin voisivat oppia siitä jotain.”

Kummatkin Lehtimajan varhai set albumit ovat kestäneet hyvin aikaa ja ne haastavat yhä luki jan ajattelemaan omilla aivoillaan perustavaa laatua olevilla teemoil laan. Reilun kymmenen vuoden aikana on virrannut runsaasti vettä Vantaassa, eikä Lissu Lehtimaja pohdi tänään maailmaa viisai den ukkojen ajatuksia peilaten. Muodonmuutoksia tuo esiin tekijän, joka havainnoi maailmaa omilla ehdoillaan ja omalla tyylillään.

”Myös Muodonmuutoksia sivuaa suomalaista maailmankuulua kou lua mutta siihen ei liity pedagogista pohdintaa, ennemminkin koulutus politiikkaa. Tietysti se heijastelee osin myös omaa taustaani opetta jana mutta se on kuitenkin fiktiota ja teatteria, toisin kuin aiemmat kirjani.”

Kaikki Lissu Lehtimajan sarja kuvat saavat lukijansa pohtimaan maailmanmenoa monelta eri kan tilta, mutta hei Lissu, kerropa tähän loppuun, miksi kannattaa lukea uusin tuotoksesi Muodonmuutoksia?

”Voidakseen ymmärtää parem min tämän päivän Suomea.”

Vetelehdin satamassa. Veneet ja laivat tulivat ja menivät, ihmiset kulkivat yksin, pareittain ja ryhmissä. Joku söi jäätelöä, toisella oli juoma pullo ja moni otti selfieitä puhelimella. Kaikki olivat hyvällä tuulella.

Istahdin pollarin nokkaan ja seurasin lokkien touhua. Vanha kaverini Ari käveli rantaa pitkin luokseni ja kyseli kuulumisia. Sanoin, että eipä tässä ihmeitä. ”Ihmiset ovat hyvällä tuulella”, jatkoin, ”mitäpä itse?”

Ari sanoi: ”Mennäänkö vaikka tuonne puun varjoon istumaan ja juodaan kahvit?” Minusta se oli hyvä idea, koska tunsin itseni yksinäiseksi.

Kun istahdimme, Ari kysyi: ”Luetko Sotilasai kakauslehteä, tai tiedätkö mikä se on?” Sanoin, että tiedän, mutta en seuraa.

”Viime numerossa oli kiinnostava eversti luutnantin kirjoitus, jossa käsiteltiin Suomen armeijan tehtävää sodassa ja sotilaskoulutuk sessa”, sanoi Ari.

”Oliko siinä jutussa jotain erityistä?” kysyin. Ari sanoi: ”Oli. Siinä lähdettiin ajatuksesta, että suomalaiset varusmiehet hyväksyvät suuret tap piot sotilaille, siviileille ja koko yhteiskunnalle.”

”Tämän luulisi olevan selvä asia”, sanoin, mutta lisäsin, ”ehkä.”

”Minusta suurvaltaa vastaan sotimisessa ei ole mitään mieltä”, Ari vastasi. ”Jutussa puhuttiin

sodasta Venäjän kanssa. Siinä sanottiin, että me suomalaiset mieluimmin kuolemme kuin antau dumme venäläisille.”

”Eihän tuollaista sanota ääneen! Ei sanota ollenkaan. Jos sotaan meno myytäisiin tuolla, kuka sinne lähtisi. Ei kukaan”, sanoin kiihtyneenä. ”Minä muistelen, että sotilaat ovat aikaisemmin puhuneet päinvastaista. Sotaa pitää välttää kai kin keinoin ja jos käy huonosti, niin pitää pysyä hengissä eikä tehdä sankaritekoja”, lisäsin.

”Kirjoittaja kertoo, että sotilaiden opetuksessa ei puhuta sodan tappioista, haavoittumisista ja tuhosta tehtaille, kouluille, kaupungeille ja siviili väestölle. Niiden oletetaan olevan varusmiesten ja ammattisotilaiden tausta-ajatuksissa itsestään selvyyksinä”, Ari sanoi.

”Pitäisikö niistä hänen mielestään puhua?” kysyin.

”Minusta kirjoittaja avaa artikkelissaan oikean asian. Hän sanoo, että sota on edelleen hyvin veristä ja tuhoavaa, mutta ei vastaa tuo hon kysymykseen.”

Kysyin mitä Ari ajattelee. ”Olen kirjoittajan kanssa päinvastaista mieltä. Toivon ja uskon, että suomalaiset nuoret eivät halua uhrata hen keään ja terveyttään sotimalla suurvaltaa vastaa. ’Eikö sotaa milloinkaan saada loppumaan’, jotain sellaista sanottiin laulussa. Minusta jokaisen on tehtävä valinta itse.”

Päivä ei enää näyttänyt kovin kauniilta, eivätkä ihmisetkään. Samperi!

ERKKI KUPARI

KOLLEKTIV SÄKERHET, HÅLLBARHET OCH NEDRUSTNING NU OCH I FRAMTIDEN TANKAR

PÅ ÅLANDS DEMILITARISERINGSDAG

Den 30 mars varje år upp märksammas Ålands demilitariseringsdag. Datu met har valts då det första avtalet som lade grunden för Ålands ställ ning som en demilitariserad ögrupp undertecknades den 30 mars 1856.

Detta avtal mellan stormak terna Storbritannien, Frankrike och Ryssland bifogades till den bredare Parisfreden som möjliggjorde Krimkri gets slut. Parisfreden undertecknades av dessa tre stater men även av det Osmanska imperiet, Österrike, Preus sen och Sardinien. Redan då var Ålands särställning en del av den övergripande ansträngningen för en kollektiv hantering av krig och fred.

Detta försök till kollektiv säkerhet fortsatte med Nationernas förbund och senare med Förenta Nationerna I det kollektiva säkerhetssyste

met ingår idag först och främst FN-stadgans regler om en restrik tiv användning av militärt våld och förbudet mot inblandning i andra staters interna angelägenheter.

SKYLDIGHET ATT SKYDDA

Frågan är nu om idén om den kol lektiva säkerheten är död. Många är både uppgivna och upprörda över våldsspiralen i Syrien som har inneburit avsiktliga bombningar av civila sjukhus, grova våldsdåd mot civilbefolkningen, användningen av kemiska vapen, en omfattande inblandning av stormakter och mili tära operationer av grannländer inne i syriskt territorium under mer än nio år.

Krigen i Jemen, Afghanistan och Libyen fortsätter att skörda många

offer. Vi har en alltför begränsad för ståelse av kriget i Kongo-Kinshasa, ett krig som har pågått i över 20 år och där många betraktare, forskare och experter menar att resultatet är ett djupt militariserat samhälle där man inte drar sig för att använda våld och paramilitära styrkor för att lösa även vanliga, civila tvister, såsom marktvister.

Västvärlden väljer att ingripa endast i få, godtyckligt utvalda, situ ationer, menar många. Principen om en skyldighet att skydda är förbru kad, hävdar andra.

Vi har under lång tid sett föl jande fyra trender.

• En utvidgning av säkerhets begreppet på ett sätt som legitimerar våldsanvändning i allt större utsträckning. Miljöka tastrofer, klimatfrågor, cyberhot och alla former av ’mänsklig säkerhet’ ska, enligt den logi ken, bemötas med militära medel.

• En utvidgning av begreppet ’självförsvar’ på ett sätt som legi timerar ökad våldsanvändning även utanför det egna landets territorium.

• Upprepade och grava åsido sättanden av den humanitära rättens regler om distinktions principen, dvs. civilbefolkningens skyddsbehov och skillnaden mel lan civila och militära mål.

• En upptrappad retorik och prak tik i fråga om upprustning och frysning av internationella ned rustningsavtal och avtal som

Artikkeli on julkaistu yhteis työssä suomenruotsalaisen Fredsposten-lehden kanssa, jonka numerossa 2/2019 se alun perin ilmestyi.

begränsar och förbjuder använd ningen av kärnvapen.

FREDS- OCH FÖRTROENDE SKAPANDE ÅTGÄRDER

Exempel på freds- och förtroende skapande åtgärder – som Ålands demilitarisering och neutralisering – är viktiga som motvikt till tren den mot ökad våldsanvändning och militarisering, såväl i internatio nella sammanhang som i Östersjön. Sådana exempel kan vara menings

fulla som förtroendeskapande verktyg också under mycket pres sade situationer, såsom vi kunde erfara under båda världskrigen och under det kalla kriget.

Dessa ’mikroexempel’ kan te sig helt symboliska om vi betraktar dem enskilt, men måste komplette ras med och blir meningsfulla i ett större sammanhang, såsom inom ramen för FN-stadgans regler och vid sidan om icke-spridningsavta let (NPT) för en övergång till en värld utan kärnvapen.

Snart ska vi uppmärksamma 75 år sedan kärnvapenbomberna föll i Hiroshima och Nagasaki. Ännu kan våra länder inte enas kring ett omfattande kärnvapenförbud, såsom det som antogs i juli 2017 inom Förenta Nationerna. Österrike, Vati kanstaten och San Marino är de enda europeiska stater som hittills ratificerat konventionen och saken är ännu under diskussion i de nord iska länderna. Det krävs att 50 stater ratificerar konventionen för att den ska träda i kraft.

Ålands demilitarisering och neu tralisering innebär redan idag att vapen, kärnvapen och andra mili tära installationer inte kan placeras på Åland. Förbudet mot kärnvapen blir förstås fullt verksamt endast om det omfattar betydligt större områden, hela Norden, hela Europa och förhoppningsvis hela världen.

KRIG OCH MILJÖFÖRSTÖRELSE

Ålands demilitariseringsdag sam manföll i år med dagen för Earth

Hour. Detta var ett viktigt samman träffande. Krig och miljöförstörelse hör samman. Brist på rent dricks vatten dödar 20 gånger fler barn än våld i världens konfliktområden, enligt en ny rapport från Unicef. Enligt rapporten dör varje år 72 000 barn yngre än fem år av diarrésjuk domar kopplade till smutsigt vatten, ett resultat av konflikterna. Uppgifterna är samlade från 16 av världens värst drabbade konflikt områden.

Miljöeffekterna av kärnvapensprängningar är väldo kumenterade och vetenskapligt granskade av organisationer såsom Läkare mot kärnvapen.

Vi står redan idag inför omfat tade samhällsproblem i fråga om utarmning av naturresurser och biologisk mångfald, luftför

oreningar, klimatförändringar, energibehov, nedskräpning av mark och hav, kemikaliespridning samt intensiva urbaniseringspro cesser. Att säkra matförsörjningen är ingen lätt uppgift med tanke på ovanstående problem som vi själva har skapat och som vi också måste ta ansvar för.

HAR VI TID OCH RÅD MED KRIG?

Klimatfrågan är således endast en del av framtidens stora utmaningar. Vidden av frågorna syns tydligt i Agenda 2030 för en hållbar utveck ling, särskilt mål 16 om fredliga och inkluderande samhällen. Har vi tid och råd med upprustning, massförstö relsevapen och krig?

Dessa problem berör både värl dens stormakter och små länder.

Både våldsdrabbade och fredliga regioner. Problemen berör det demi litariserade Åland också. Var och en av oss – enskilt och genom våra byar, städer, regioner, länder och internationella organisationer – har nu en plikt att dagligen prioritera rätt. Ett hållbart jordklot eller ännu ett för jorden förödande krig?

Sia Spiliopoulou Åkermark är direktör för Ålands fredsinstitut och docent i folkrätt.

Utvalda källor:

FN:s nedrustningsarbete och NPT-avtalet: https://www.un.org/disarmament/wmd/ nuclear/npt/

International Campaign to Abolish Nuclear Weapons: http://www.icanw.org/thetreaty/

Svenska läkare mot kärnvapen, Lär om kärnvapen: http://laromkarnvapen.se/

UNICEF, World has failed to protect children in conflict, 2018: https://www.unicef.org/ press-releases/world-has-failed-protectchildren-conflict-2018-unicef

Ålands kulturstiftelse, Internationella avtal och dokument rörande Åland: http://www. kulturstiftelsen.ax/traktater/svenska/ ram_right_sv.htm

Ålands fredsinstitut: www.peace.ax

TAPAHTUMIA

TURKU

SUNNUNTAINA 15.9. MAHDOLLISUUKSIEN TORI kello 13–17 Vanhalla Suurtorilla. Tori täyttyy globaalista toritunnelmasta, musiikista, ruokakojuista ja yhdistysten toiminnasta. Tule tutustumaan kulttuurien kirjoon sekä yhdistystoimintaan. Vuoden 2019 Turun Mahdollisuuksien torin teemana on Innos tu! Vaikuta! Toimi! Turun Rauhanpuolustajat on tapahtumassa mukana. Tule teltalle turisemaan!

TORSTAINA 24.10. YK:N PÄIVÄN

Rauhan Puolesta on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

ISSN 2343-5097 (painettu) ISSN 2343-5100 (verkkojulkaisu)

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Rauhanpuolustajien tiedotuskanavana pitkään käytössä ollut Pulut-sähköpostilista lakkautettiin. Sen tilalle tuli Kirjekyyhky-uutiskirje, joka ilmestyy noin 12 kertaa vuodessa.

Kirjekyyhky välittää rauhaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä uutisia ja tietoja tapahtumista ja toiminnasta eri puolilla Suomea.

Käy tilaamassa itsellesi Kirjekyyhky osoitteesta www.rauhanpuolustajat.org

Yksi tapa torjua ahdistusta on aktiivinen toiminta ja sen tukeminen. Peliä ei ole vielä menetetty. Niin kauan kuin rauhanneuvotteluja ympäri maailmaa käydään eikä ydinasenappia ole painettu, on paljon, mitä voimme tehdä. Mitä useampi alkaa vaatia ja tehdä oikeita ilmastotekoja, sitä varmemmin niitä myös syntyy. Juuri sinä olet tärkeä ja aivan keskeinen tekijä. Rauhanpuolustajien joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä.

Rauhantyöllä on värikkäät kasvot!

Ole ystävällinen, säilytä maltti, kunnioita elämää.

Lähetä vetoomuksia, osallistu tapahtumiin, tule talkoisiin ja muuten mukaan toimintaan.

Ota asioista selvää, lue, kuuntele, keskustele, perustele.