Korona loi talouskriisin, ja osa poliittisista toimijoista leik kaisi julkista sektoria. Eli juuri niiden resursseja leikattaisiin, jotka ovat avainasemassa koronakriisin jälkihoidossa, kirjoittaa Tanja Pelttari.
3 Pääkirjoitus
4–7 Rauhantekijä Fereshteh Akbari
7 Markku Kangaspuron kolumni 8–9 Suomen hävittäjäkaupat
9 Tanja Pelttarin kolumni 10–13 Turkki boikottiin 13 Erkki Kuparin pakina 14–15 Löytöjä lehtiarkistosta 16–20 Rauhanaktivistista tuli tohtori
Suomi vie aseita Turkkiin, joka käy sotaa. Suomalaisyritysten tuotteita valmistetaan Turkissa, jossa työnteki jöiden oikeuksilla pyyhitään lattiaa. Boikotin paikka?
21 Rauhankasvatusneuvola 27 22–23 Kuviteltu maraton 23 Raimo Pesosen kolumni 24–25 Se toinen Venäjä 26–27 Kuuba, 60 vuotta vallankumousta 28 Lue niin et lurittele 29–30 Från Fredsposten
Rauhanpuolustajien sottainen pirttipöytä ei karkottanut nuorta Karim Maïchea, kun hän vuonna 2002 istahti sen ääreen ottaakseen ensi kontaktia rauhanliikkeeseen.
Koronapandemia sai yhä useammat vaatimaan aserahojen sijoittamista mm. ihmisten hyvinvointiin. Hävittäjähankintojen pysäyttämiseksi on nyt avattu kansalaisaloite.
Juuri ennen tämän kirjoituksen laatimista Rauhanpuolustajat sai tärisevin käsin lähetetyn videoterveisen Yasnoyen kylästä: linnunlaulu peittyy jatkuvaan sekä käsi- että järeämpien aseiden tulituk seen. Lähettäjä toteaa lakonisesti, että tällä tavoin Ukraina ”onnittelee” vuoden 2014 kansanäänestyksen johdosta. Kuusi vuotta jatkunut sota on jälleen kiihtynyt, eikä rauhan omaista ratkaisua hakeville näytä olevan minkäänlaista sijaa. Samaan aikaan sota on kadonnut uutisvirrasta korona pandemian varjoon. Läntinen media tuntuu jo pitkään vaienneen siitä, että Ukrainan armeija pommittaa ja tulittaa siviilikohteita.
YK on vedonnut konfliktin osapuoliin tulitauon puolesta. Tulitauon puuttuessa on tärkeää, ettei tukikohtia ja raskasta aseistusta sijoiteta siviiliasutuksen keskelle tai läheisyyteen.
YK:n Ukrainan ihmisoikeustarkkailumission johtaja Matilda Bogner osoitti sanansa erityisesti Ukrainan armeijalle, sillä kaikki tämän vuoden toukokuussa YK:n tietoon tulleet siviiliuhrit ovat olleet separatistien julistamien tasavaltojen alueella asuneet. Alustavien tietojen mukaan pelkästään tou kokuun ensimmäisellä viikolla yksi kuoli ja 18 loukkaantui, ja heistä monet alaikäisiä lapsia. Jos nämä uhriluvut vahvis tetaan, on kyseessä verisin viikko kahden viimeisen vuoden ajalta. Bogner korostaa kannanotossa: ”Siviilit eivät ole maali tauluja, eikä vastuu tämän periaatteen noudattamisesta kuulu pelkästään sotilaille vaan myös poliitikoille.”
Rauhanpuolustajien lehtiarkiston digitointi on loppusuoralla. Vastaan tuli mielikuvituksellisia löydöksiä villeiltä vuosikymmeniltä. Zysse soikoon!
Näyttää siltä, että presidentti Volodymir Zelenskyin lupaukset rauhasta ovat vesittyneet lopullisesti. Se het kellinen optimismi, jonka herätti hänen valintansa suurella ääntenenemmistöllä ja osapuolten sen jälkeen tekemä vankienvaihto, on haihtunut lähes kokonaan.Virastaan Kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston sihteerin neuvonantajana Donbassin konfliktia koskevissa kysymyk sissä erotettu Serhiy Sivokho kommentoi Facebook-sivullaan: ”Rauhanasialla on mukava päästä virka-asemiin ja sitten aktiivisen vähemmistön painostuksen edessä myydä maansa ja työntää päänsä hiekkaan.” Tällä hän viitannee Ukrainan presidentin rauhanlupausten haihtumiseen.
Rauhanpuolustajat eivät aio kuitenkaan työntää päätään hiekkaan, vaikka koronapandemialla on oma vaikutuksensa järjestön toimintaan. Henkilöstö on siirtynyt pääosin etä töihin. Säästösyistä tämä Rauhan Puolesta -lehden numero on kaksoisnumero, ja kesäkuulle kaavailtu sääntömääräinen yleiskokous on siirretty myöhempään ajankohtaan. Mutta rauhantyö jatkuu. Ehkä tärkeimpänä lähiajan tavoitteena on saada hallitus ja eduskunta vakuuttuneeksi, että korona laman edessä kymmenien miljardien HX-hävittäjähanke on syytä haudata.
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
Fereshteh Akbari on 18-vuotias Iranissa syntynyt afgaani, joka tuli Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 2016. Ensi keväänä Fereshteh aikoo asettua SDP:n kuntavaaliehdokkaaksi Keravalla.
Ensimmäisen puheeni pidin Myllypuron liikuntasalissa 400 hen gen yleisölle vuonna 2018. Oli noin 20 vuotta sitten kuolleen afgaani sankarin surujuhla. Opettajani piti kirjoittamistani tarinoista, joten hän oli pyytänyt minua pitämään juh lassa itse kirjoittamani puheen”, Fereshteh Akbari kertoo.
Fereshteh puhui äidinkielel lään farsilla muun muassa naisten oikeuksista Afganistanissa. Hän pohti sitä, että samaan aikaan kun Euroopassa vaaditaan eläimille oikeuksia, Afganistanissa puo let ihmisistä eli naiset ovat vailla oikeuksia.
Fereshteh kokee, että toisinaan jotkut afgaanimiehet täällä Suo messa ovat kovin tiukkoja naisten suhteen. Naisia ei kannusteta käy
mään koulua tai menemään töihin. Tähän Fereshteh toivoo muutosta. Mutta muutosten on tapahduttava hänen mielestään pikkuhiljaa.
”Puheeni jälkeen aloin toivoa, että pääsisin piakkoin pitämään puhetta suomen kielellä. Kului viisi kuukautta ja minut pyydet tiin puhumaan sisäministeriön järjestämään suureen kotou tumistapahtumaan Helsingin Kulttuuritalolle.”
Kuulijoita oli paljon, sillä puhe striimattiin suorana Youtubeen. Fereshteh puhui musliminaisen asemasta, vähemmistön vähem mistönä. Hän pohti hijabin käytön vaikutusta ihmisten katseisiin.
”Miksi hijabia käyttävää naista katsotaan eri lailla kuin muita ihmi siä? Puheeni aikana kuusi ihmistä itki. Yksi heistä oli afgaanimies. Puheen lopussa poistin huivini ja sanoin, että jos huivini tekee minut erilaiseksi, en halua tätä. Huivi on osa identiteettiäni – se merkitsee minulle paljon.”
Kun Fereshtehin valmistava luokka yhdistettiin suomenkieliseen luokkaan, hän sai ensimmäisen
kerran karusti kokea, että huivia pitävää naista katsotaan vierok suvasti. Ensimmäisellä yhteisellä tunnilla eräs uusi luokkatoveri oli katsahtanut häneen ja tokaissut: ”Allah Akbar -terroristi.”
Tuo ensimmäinen Myllypurossa pidetty puhe oli alku Fereshte hin kansalaisaktivismille. Hän alkoi käydä mielenosoituksissa, kuten ilmastomarsseilla, Austra lian palojen surumarssilla ja Seis pakkopalautuksille Afganistaniin -mielenosoituksissa. Hän oli myös mukana jättämässä vetoomusta ympäristöministeriöön luonnon monimuotoisuuden puolesta ja vai kuttajatiimin edustajana Väestöliiton järjestämässä projektissa, jossa käytiin puhumassa perheenyhdistä misestä muun muassa Joensuussa, Lahdessa ja Helsingissä. Feresh teh kiinnostui doula-toiminnasta ja pääsi koulutukseen täytettyään 18 vuotta. Hänelle on jo valittu ensi koti, jossa hän tulee toimimaan
vapaaehtoisena. Doulana hän tukee läheisiä vailla olevia äitejä synny tyksessä ja vauvan hoidossa.
”Rakastan lapsia ja siksi tämä työ on minulle hyvin tärkeä.”
Vuoden päästä keväällä Fereshteh aikoo asettua SDP:n Keravan-ehdokkaaksi kunta vaaleissa. Hänestä kaikki ehdokkaana olemiseen liittyvä on hauskaa ja mielenkiintoista. Mikäli hänet valitaan edustajaksi valtuus toon, hän aikoo ajaa nuorten ja iäkkäiden asioita.
”Vanhukset ovat tehneet paljon silloin kun tämä hieno yhteis kunta rakennettiin. Nyt meidän pitää palvella heitä. Yksi pieni asia, johon haluan vaikuttaa, olisi saada vanhuksille joukkoliikenteessä liik kuminen ilmaiseksi.”
Fereshteh haluaa myös vaikuttaa ilmastonmuutoksen pysäyttä miseen. Sotiminen ja asekauppa pitäisi lopettaa. Hän uskoo, että pelkkä EU:n aseviennin loppuminen lopettaisi puolet maailman sodista.
”Sotiminen vaikuttaa paljon ilmaston lämpenemiseen. Juuri Euroopan pitää lopettaa asevienti, koska Eurooppa on demokratia ja EU sanoo sen olevan ihmisoikeuk sien maanosa. ”
Fereshteh tuli perheineen Suomeen vuonna 2016 kiintiöpakolaisena. Se merkitsi unelman toteutumista. Hän ajatteli saapuneensa maahan, jossa noudatetaan ihmisoikeuksia ja on tasa-arvoa, yhdenvertai suutta ja mahdollisuus hyvään elämään. Hän muistaa myös mieleen painuneen taustakuvan setänsä tietokoneella. Kuvassa
Fereshteh uskoo, että pelkkä EU:n aseviennin loppu minen lopettaisi puolet maailman sodista.
sedän ystävä istui järven rannalla vehreässä maisemassa. Feresh teh oli jäänyt aprikoimaan, mikä paikka on noin kaunis ja kuinka onnekasta olisi saada asua siellä. Myöhemmin paljastui, että kuva oli Suomesta.
”Ensimmäisiä muistojani Suo mesta on, että seison parvekkeella. On toukokuu, nurmikko on vihreää ja puut hiirenkorvilla. Näen pal jon polkupyöriä, mutta en yhtään ihmistä.”
Fereshteh aloitti koulun val mistavassa opetuksessa, jossa keskityttiin ensimmäisen vuoden ajan pääosin suomen kielen ja kult tuurin opiskeluun.
”Alussa en ymmärtänyt mitään, mutta opettajamme oli sinnikäs ja luokassa naurettiin paljon.”
Nyt Fereshteh käy Helsingin medialukiota Tapanilassa. Korona pandemian aikana koulua käydään joka päivä etänä noin yhdeksästä
neljään. Lukion jälkeen Feresh teh haluaisi päästä opiskelemaan oikeustiedettä ja lopulta työs kennellä tuomarina. Hän toivoo pystyvänsä auttamaan ihmisiä ammatinvalinnallaan. Tuomari on keskeisessä roolissa kun esi merkiksi käsitellään valituksia turvapaikkapäätöksistä.
Kuka? kansalaisaktivisti, poliitikko Fereshteh Akbari
Ikä: 18 vuotta
Asuinpaikka: Kerava
Työpaikka: Lukiolainen, Helsingin medialukio
Tästä ei tingi: Yhtäläisistä ihmisoikeuksista
Terveiset muille nuorille: Olkaa omia itsejänne ja uskokaa itseenne.
Fereshteh ja hänen vanhempansa ovat syntyneet Iranissa. Hänen isovanhempansa pakenivat Afga nistanin pääkaupungista Kabulista 40 vuotta sitten Neuvostoliiton mie hityksen aikana. Fereshteh syntyi vuonna 2002 Iranin uskonnolliseen pääkaupunkiin Mashadiin.
”Ennen kouluun menoa en tiennyt mitään etnisestä syrjinnästä. Mutta jo kahdeksan vuotiaana aloin miettiä, miten voisin paeta Iranista, koska afganis tanilainen oli siellä kuin kirosana. Aloin ajatella, että Euroopassa voisi olla kaikilla ihmisoikeudet ja siellä voisi elää rauhassa.”
Fereshtehillä oli tapana leikkiä serkkujensa ja ystäviensä kanssa ”khaneh bazia” eli kotia. Koska erityisiä leikkikenttiä ei ollut, he leikkivät kujilla kotitalojensa välissä. Jokainen toi jotain leikkiin.
kuttajia ja tarjoavat ideoita myös sinun aktivismiisi.
Hanke on Rauhanpuolustajien ja Rauhankasvatusinstituutin yhteinen, ja se on rahoitettu Fingo ry:n Frame, Voice, Report -EU-rahoituksella 2019–20.
Nuoret ja rohkeat – tarinoita aktivis mista -hanke haluaa inspiroida aktii viseen kansalaisuuteen. Hankkeessa tuotetut videot, artikkelit, opetusma teriaali ja kirja esittelevät nuoria vai
Löydät kaikki 17 videota Youtubesta haulla ”Tarinoita aktivismista”. Videoilla nuoret aikuiset Suomesta, Perusta, Bang ladeshista, Venäjältä ja Länsi-Saharasta kertovat elämästään ja aktivismistaan.
Nuoret ja rohkeat -artikkelikokoel man ovat tuottaneet journalistit Anne
”Minä toin aina suuren, punai sen maton, jonka päällä oli mukava temmeltää.”
Kun alkoi väsyttää, lapsilla oli tapana kerääntyä Fereshtehin enon kotiin, jossa oli iso televisio. Siellä lapsikatras makasi rivissä matolla elokuvia katsellen.
”Kesäisin nukuimme usein katolla. Minä olin aina se joka nukahti viimeiseksi. Ajattelin, että jos olen hereillä, voin puolustaa muita tarvittaessa. Katsoin taivasta, laskin tähtiä ja puhuin itselleni. Kertasin kaikki unelmani: Mitä tuli sin tekemään, jotta perheeni voisi olla ylpeä minusta. Toivoin, että voisin auttaa ihmisiä, jotka kamp pailevat samanlaisten vaikeuksien kanssa kuin perheeni. Toivoin voi vani olla vahva isojen ihmisten edessä. Silloin syntyi unelma tuo marin ammatista.”
Iranin afgaaneille, varsinkin tytöille, koulunkäynti ei ole help poa. Afgaanien pitää maksaa joka vuosi miljoona tumania oleskelu luvasta Iranissa. Heidän pitää myös maksaa lukukausimaksu, toisin kuin iranilaisten. Valmistumisen jälkeen ei luultavasti pääse töihin. Fereshteh oli jo koululaisena sel lainen, ettei hän pelännyt sanoa ääneen, jos havaitsi epäoikeuden mukaisuutta. Iranin afgaani ja vielä tyttö, joka puolusti itseään, saatet tiin herkästi erottaa koulusta.
Fereshtehin harrastuksista suurin osa liittyy aktivismiin. Hän toimii vapaaehtoisena Suomen Punaisella ristillä ja Planissa sekä harjoittelee journalismia Nuorten Äänen toimi tuksessa.
Fereshtehillä on tärkeä nel jän nuoren naisen ystäväporukka.
Kaikki tulivat aikoinaan samalla lennolla Suomeen ja asuvat Kera valla.
”Meidän afgaaninaisten ja -tyttöjen pitää rohkaistua, jos haluamme päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Ensim mäiseksi meidän on saatava oma perhe hyväksymään meidät vaikut tajina.”
Fereshteh on innokas lukija. Tällä hetkellä hän lukee paljon psykologisia kirjoja.
”Eilen luin junassa kirjaa, jossa sanottiin asioiden alkavan järjestyä, kunhan ensin siivoaa huoneensa. Kun pääsin kotiin, pikkusisko oli siivoamassa meidän kaappeja! Korona-aikana meidän kaikkien pitää hoitaa itseämme sekä fyy sisesti että psyykkisesti. Voimme parantaa sosiaalisia suhteitamme nyt kun on enemmän aikaa.”
Tämä artikkeli on osa Rauhanpuolustajien ja Rauhankasvatusinstituutin hanketta ”Nuoret ja rohkeat -tarinoita aktivismista”. Hanke on rahoitettu EU:n tuella osana Fingon hallinnoimaa Frame, Voice, Report -rahoitusta. Artikkelin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida katsoa missään olosuhteissa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
Ignatius, Kukka-Maria Ahokas ja Anna Voronkova. Kokoelma esittelee aktiviste ja ja heidän elämäänsä Suomessa, Perus sa, Venäjällä ja Ugandassa. Sarjan artikke lit ilmestyvät kevään 2020 aikana Voimas sa, Isossa Numerossa, Kansan Uutisissa ja Rauhan Puolesta -lehdessä.
Osa Nuoret ja rohkeat -hanketta on myös tieto- ja tehtäväkirja Protesti –Vastarinnan historiaa, joka sisältää 21 tarinaa aktivismin historiasta. Jokaisen tarinan lopussa on toiminnallisia harjoi tuksia eli ”aktivi(sti)teettejä”. Kirja sopii
parhaiten yli 12-vuotiaille. Kirjan voi ti lata 11 euron hintaan osoitteesta www. rauhanpuolustajat.org/kauppa. Osa kir jasta ja sen pedagogiset lisämateriaalit löytyvät netistä osoitteesta protesti.rau hanpuolustajat.org
Rauhankasvatusinstituutti on tuot tanut nettisivuiltaan löytyvän Nuoret ja rohkeat -opetusmateriaalin erityises ti nuorten kanssa toimiville. Opettajia, nuorisotyöntekijöitä ja molempien alo jen opiskelijoita on koulutettu materi aalin käyttöön.
Aina ei ole helppo päättää, miten Venäjältä kantautuviin uutisiin pitäisi suhtautua. Kun muu Eurooppa kärvisteli jo koronaviruksen kourissa, Kreml vertasi pandemiaa trumpilaiseen tyyliin harmittomaan influenssaan. Putinin viesti muuttui vasta sen jälkeen, kun hän oli ilmestynyt suojavarusteisiin pukeutuneena tv-ruutuihin koronapotilaita hoitavassa sairaalassa, jossa hänen isäntänään toimineella lääkä rillä todettiin pian tapaamisen jälkeen tartunta. Oma osuutensa suunnanmuutokseen oli tiettävästi myös Moskovan pormestari Sergei Sobjanin vaatimuksilla ryhtyä rajoittamistoimiin.
Pandemian poliittiset vaikutukset Venäjällä ovat jo osin nähtävissä. Voiton päivän 9.5. juhlallisuudet perut tiin ensimmäistä kertaa historiassa. Kansalaisäänestystä Putinin jatkon mahdollistavasta perustuslaista siirrettiin tuonnemmaksi. Vaikka lopulliset tappiot lasketaan myö hemmin, Venäjän valtiontalous voi selvitä ennusteiden mukaan kriisistä jopa uskottua paremmin. Toinen asia on, miten tavalliset ihmiset siitä selviävät.
Vaikka 9.5. juhlallisuudet on peruttu, on Venäjä valmistautunut päivään vanhalla kaavalla. Historiaa tulkitaan kansallismielisen suurvaltakertomuksen kautta, ja nyt tätä vääristynyttä historian tukiopetusta on tarjolla myös Suomelle. Presidentinhallinnon alai nen komissio aloitti absurdien väitteiden saattelemana kansanmurhatutkinnan Suomen Itä-Karjalan miehitys hallinnon perustamista keskitysleireistä. Tutkinnan syyksi on esitetty kertomuksia tuhansista teloitetusta ja hengiltä kaasutetuista leiriläisistä. Näihin Karjalan arkistoista nyt esiin kaivettuihin huhuihin ja toisen käden kertomuksiin perustuviin väitteisiin eivät kui tenkaan löytäneet näyttöä Andrei Ždanovin johtama valvontakomissio eivätkä oikeudet, jotka sodan jälkeen tuomitsivat leireillä rikoksiin syyllistyneet. Siitä sen sijaan on vahvoja viitteitä, että huhuissa leiriläisten kaasuttamisesta puhutaan tosiasiassa laajemminkin käytössä olleista täisaunoista.
Kaikesta huolimatta fasismin tuhoja ja Euroopan vapauttamista siitä on syytä muistaa.
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
Iranin afgaani ja vielä tyttö, joka puolusti itseään, saatettiin herkästi erottaa koulusta.
Koronaviruspandemian aiheutta man talouskriisin laajuus ei ole vielä selvillä, mutta se tullee olemaan sodanjälkeisen Suomen vakavin. Pandemian aiheuttamat taloudelli set, inhimilliset ja yhteiskunnalliset kustannukset tulevat olemaan ennennäkemättömän suuret. Samaan aikaan käynnissä on maamme historian suurin kymme nien miljardien varusteluohjelma, jolla on tarkoitus korvata nykyiset F/A-18-Hornet-taistelukoneet.
Meille uskotellaan, että nykyi set hävittäjämme ovat tulleet elinkaarensa pää hän. Kuitenkin esimerkiksi Kanada on toistaiseksi perunut suunnitelmansa uusia lennostonsa ja aikoo lentää Hor net-hävittäjiään päivitysten avulla aina vuoteen 2032 asti. Kanadan Hornetit ovat yli kymmenen vuotta vanhempia kuin suomalaiskoneet. Maa myös osti viime vuonna Australian ilmavoimilta 18 käytettyä Hornetia päivittämistä silmällä pitäen. Samassa yhteydessä ostettiin seitsemän konetta varaosiksi päivitettäville hävittäjille. Tämä rat kaisu on tehty siitäkin huolimatta, että Kanada on jo osallistunut F-35-hävit täjien kehittämisohjelmaan noin 500 miljoonalla eurolla.
Kanadan parlamentin taloustoi misto PBO (The Parliamentary Budget Officer) on tehnyt päivityshankkeesta tarkan taloudellisen raportin. PBO:n tehtävänä on auttaa parlamenttia tuottamalla taloudellisia analyy seja keskustelun pohjaksi ja edistää talousarvioiden läpinäkyvyyttä ja vas tuullisuutta. Raportissa esitetään siis itsenäinen arvio hankkeen kustannuk sista sisältäen kaikki siihen liittyvät kustannukset päivitettävien koneiden
Kansalaisaloite.fi-palvelussa voi kannattaa aloitetta, jossa vaaditaan lakivalmistelun aloittamista hävittäjähankintojen pysäyttä mistä ja uudelleenarviointia varten. Aloit teen perusteluissa sanotaan muun muassa:
• Koronapandemian aiheuttama taloudel linen ahdinko tulee todennäköisesti johta maan syvään lamaan. Terveydenhuollon, yritysten ja työttömyyden aiheuttamat lisä tarpeet tulee priorisoida hävittäjähankinto jen edelle.
• Hävittäjähankinnan elinkaarikustannuk set kohoavat todennäköisesti yli 30 miljar diin euroon.
• Kalusto, jonka hankintaa harkitaan, on nopeasti kehittyvän teknologian rinnalla valmiiksi vanhanaikainen valinta.
Hävittäjähankintojen pysäyttäminen ja uudelleen arviointi -nimisen aloit teen kannattaminen vaatii vahvaa tunnis tautumista esim. verkkopankkitunnuksilla. Jos aloite saa kuuden kuukauden kuluessa vähintään 50 000 kannatusilmoitusta, se etenee eduskunnan käsittelyyn.
koko elinkaaren ajalta. Raportissa on arvioitu myös hankkeeseen sisältyviä lähinnä taloudellisia riskejä, jotka PBO näki hyvin pieniksi.
HX-hankkeelle on siis olemassa vaihtoehto, johon hallituksen pitää välit tömästi tutustua tarkemmin. Kanadan puolustusministeriö arvioi 18 koneen elinkaarikustannuksiksi koko suun nitellulle 12 vuoden toimintajaksolle noin 550 miljoonaa euroa, ja parlamen tin talousosasto päätyi laskelmissaan noin 700 miljoonaan euroon. Näillä arvi oilla laskettuna Suomen nykyisten 62 Hornetin käyttöiän korottamisen kus tannukset Kanadan mallin mukaan laskettuna olisivat vain noin 2–2,5 mil jardia euroa. Miljardisumma on todella pieni, koska siihen on arvioitu kaikki kulut, koneiden hävittäminen mukaan lukien. Jos tätä verrataan uusien HX-hävittäjien 30 vuoden käytön koko naiskustannuksiin, joiden arvioidaan olevan 30–60 miljardia, kyse on hyvin pienestä investoinnista.
Todennäköisesti suomalaisten koneiden kohdalla kustannukset oli sivat vieläkin pienemmät. Kanadan Australiasta ostamat koneet edustavat Hornetien aikaisempia sukupolvia ja ovat yli kymmenen vuotta vanhempia kuin ilmavoimien C-mallin Hornetit. Kaiken lisäksi australialaiskoneilla on lennetty keskimäärin 8000 tuntia, kun suomalais-Hornetien lentotunnit ovat jääneet reiluun 4 000:een. Ero on val tava, vaikka ottaisi huomioon koneiden käyttötapojen mahdollisen eron, jolla ilmavoimat on perustellut vertailuja amerikkalais-Hornetien huomattavasti suurempiin lentotuntimääriin.
Blogissaan puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelma johtaja Lauri Puranen on väittänyt, että Kanadan ratkaisu on kallis ja ongelmallinen viittaamalla Kana dan tilintarkastusviraston raporttiin. Raportissa viitataan kuitenkin maan
hallituksen vuonna 2016 tekemään päätökseen suoriutua NORADin (North American Aerospace Defense Command) ja Naton vaatimuk sista samanaikaisesti, mikä vaatii koneilta aikaisempaa suurempaa käyttöastetta. Aiemmin koneiden luovuttaminen Nato-operaatioi hin oli kiinni NORADin kulloinkin määrittämän hälytysvalmiuden tar peista.
Raportissa mainitaan itse asi assa kaksi näitä uusia vaatimuksia koskevaa seikkaa: henkilöstövaje ja koneiden operationaalisen tais telukyvyn kasvattamistarve. Osa kanadalais-Horneteista osallistui jo Persianlahden sotaan 1990luvun alussa. Kanadan omat, vielä käytössä olevat Hornetit, joiden elin kaarta on myös tarkoitus jatkaa, on hankittu vuosina 1982–1988, eli nekin ovat keskimäärin yli kym menen vuotta vanhempia kuin suomalaiskoneet. Voisi olettaa, että suomalaiskoneiden operationaalinen toimintavalmius on aivan eri luok kaa. Kaiken lisäksi Puranen unohtaa mainita, ettei tilintarkastustoimisto suinkaan esitä luopumista Horne tien elinkaaren pidentämisestä vaan esittää suosituksen: sen mukaan Kanadan puolustusvoimien tulee analysoida, mitä päivityksiä tarvi taan, jotta koneet olisivat nykyisten operationaalisten vaatimusten tasolla vuoteen 2032 asti.
Puranen viittaa myös Sveitsin hankkeeeseen oman Hornet-kalus tonsa korvaamiseksi samassa aikataulussa kuin Suomi. Hänen mukaansa Sveitsi hankki nykyi set Hornetinsa samoihin aikoihin Suomen kanssa – toki ensimmäi set Hornetit saapuivat Sveitsiin pari vuotta myöhemmin. Kaksi vuotta on nykyisten synkkien talousnäky mien aikaan merkittäväkin aikaero.
Sveitsin parlamentti hyväksyi 6 miljardin Sveitsin frangin (5,9 mil jardia euroa) hankintaohjelman viime vuoden lopulla. Tällä hin nalla arvioitiin saatavan 20–30 uutta hävittäjää, joista ensimmäi set saapuisivat vuonna 2025. Tosin tämäkin on hyvin epävarmaa, sillä hanke voi joutua vielä tämän vuo den aikana kansanäänestykseen. Viimeksi vuonna 2014 kansanää nestyksessä hylättiin suunnitelma korvata vanhenevat Northrop F-5 -lentokoneet noin 3 miljardin arvoi silla Gripen E -hävittäjillä. Hallituksen ja eduskunnan tulee nyt laittaa HX-hanke jäihin ja tut kia huolellisesti nykyisten Hornetien käyttöiän jatkaminen. Tätä puol taa paitsi Kanadan esimerkki myös vakavasti otettavat puheet hävittäjien vähäisemmästä roolista tulevai suuden sodankäynnissä. Nykyisen nopean aseteknologisen kehityksen aikana sitoutuminen tässä tilan teessa seuraaviksi vuosikymmeniksi äärimmäisen kalliisiin tämän päi vän teknologisiin ratkaisuihin ei ole järkevää. Esimerkiksi droonit ovat vasta tulossa laajemmin eri maiden ilmavoimien käyttöön. Muutamassa vuodessa tilanne voi olla aivan toi nen. Sitä paitsi kuten koelennot ovat osoittaneet, useimmat ehdokkaat uusiksi hävittäjiksi kärsivät vielä lastentaudeista eivätkä ole osoittau tuneet luotettaviksi.
Nyt tarvitaan malttia ja lisämil jardeja koronapandemian tuomiin talousongelmiin. Hornetien elin kaarta pidentämällä saadaan sekä miljardiluokan säästöt että lisä aikaa arvioida vaikutuksia, joita mahdolliset uudet teknologiat ilmasodankäyntiin tuovat. Tämä kaikki voidaan toteuttaa puolus tuskyvynkään siitä merkittävästi kärsimättä.
Keinutan sitteriä ja seuraan samalla palikka kaupungin rakentumista. Mietin, millainen on maailma, jossa lapseni tulevat elämään. Kuluneet viikot ovat osoittaneet, että niin sanottu normaali arki voi muuttua nopeasti. Elämä on epävar mempaa mutta samanaikaisesti tuo konkreettisesti esille sen, mikä lopulta on merkittävää. Meillä, kuten monessa muussakin perheessä, se on tarkoittanut tiivistä oleskelua yhdessä kotosalla. Pyrkiessäni pitä mään vanhemman lapsen elämän mahdollisimman huolettomana, tuttuna ja turvallisena oma mieli vael taa monissa kysymyksissä. Kaupassa ihmiset katsovat vastaan tulevia tarkemmin, aivan kuin jokainen olisi potentiaalinen vihollinen. Some-maailmassa rapor toidaan karanteenista karanneista vanhuksista tai vastuuttomasti kokoontuvista teineistä ja kysytään, kenen on vastuu.
Millainen on yhteiskuntamme tämän kevään jäl keen? Kuinka huolehditaan tilanteen jälkihoidosta? Miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa, kun jälleen pala taan normaaliin?
Syksyllä 2018 oppilaat jäivät ilman koululounasta poliittisen lakon vuoksi, ja ”laupiaat yrittäjät” riensivät apuun tarjoten lapsille ruuan. Keskusteltiin kiivaasti, miten ay-liike uhkaa lasten ja perheiden hyvinvointia. Poliittinen lakko kesti kaksi päivää. Tätä kirjoittaessani koululaiset ovat käyneet etäkoulua kuukauden. Kotona, valtaosa ilman mahdollisuutta koululounaaseen. Missä ovat nyt perheistä ja lapsista huolta kantavat?
Lasten ja perheiden kanssa työskentelevien kir joituksissa heijastuu suuri huoli lasten tilanteesta. Mediassa tilaa valtaa talouskriisi, joka väistämättä tämän kevään jäljiltä syntyy. Osalle poliittisen kentän toimijoista tämä tarjoaa alustan vaatia äänekkäästi leikkauksia julkiselle sektorille. Käytännössä se tarkoittaisi juuri niiden resurssien leikkaamista, jotka tulevat olemaan koronakriisin jälkihoidossa avainasemassa. Toimintojen, jotka ratkaisevat miten yhteiskuntamme selviää tulevina vuosina. On täysin käsittämätöntä, miksi Suomen hävittäjähanke ei ole ensimmäisenä peruttavien hankkeiden joukossa kes kusteltaessa siitä, miten talouskriisi selätetään.
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja
Joulukuussa 2019, kaksi kuu kautta sen jälkeen kun Turkki oli aloittanut uuden hyökkäyksen Koillis-Syyrian autonomiselle alueelle (Rojava), rantautui kansainvälinen Turkki boikottiin -kampanja Suomeenkin. Kam panja kehottaa boikotoimaan ensisijaisesti tekstiiliteollisuutta, matkailua ja asekauppaa, jotka ovat taloudellisesti merkittävim piä Suomen ja Turkin välisessä kaupassa.
Kun Turkin joukot hyök käsivät Koillis-Syyriaan lokakuussa 2019, laittoi Suomi välittömästi seuraavana iltana jäihin kaikki uudet ase vientiluvat. Kuitenkin jo aiemmin päätetyt 20 lisenssiä ovat vielä useiden vuosien ajan voimassa. Toisin sanoen sotateknologian vienti jatkuu yhä keskeytyksettä, vaikka Suomen hallituksen linjauk sen mukaan Suomi ei myy aseita sotaa käyviin eikä ihmisoikeuksia polkeviin maihin.
Suomen asevienti Turkkiin on kasvanut eksponentiaalisesti
2010-luvulla Recep Tayyip Erdoga nin tiukennettua otettaan vallasta ja aloitettua useita sotia kurdeja vastaan niin Turkin rajojen sisäkuin ulkopuolellakin. Vienti on kasvanut niin voimakkaasti, että Turkista on tullut toiseksi tärkein kohdemaa suomalaisille asevalmis tajille. Tärkein vientituote on ollut raahelaisen Miilux Oy:n valmis tama suojausteräs, jota myydään turkkilaisyhtiöille, kuten BMC Otomotiville, Otokarille, Nuro lille ja Katmercilerille. Ne käyttävät suojausterästä panssaroitujen ajoneuvojen ja tankkien valmistuk
seen, esimerkiksi Turkin armeijan käyttämiin BMC:n Kirpi-ajoneuvoi hin, joita on käytetty laittomassa miehityssodassa Koillis-Syyriassa Rojavassa. Suojausteräksen lisäksi Turkkiin viedään ammuksia sekä kehittyneempää teknologiaa, kuten tutka-, mittaus-, tähtäys- ja dronejärjestelmiä ja niiden osia.
Iso osa suomalaisten kotimaisina pitämistä tekstiilialan brändeistä valmistaa tuotteitaan Turkissa. Esi merkiksi Marimekon, Vallilan ja Makian tekstiileistä osa tulee Tur kista, ja Finlaysonin (66 prosenttia) ja Nanson (72 prosenttia) tuotannosta
jopa valtaosa. Tämä siitä huolimatta, että Turkki on listattu työntekijöi den oikeuksien kannalta maailman kymmenen huonoimman maan joukkoon. Lisäksi Turkissa tuotetusta puuvillasta 54 prosenttia viljellään maan kaakkoisosissa Pohjois-Kur distanissa (Bakur). Viimeiset viisi vuotta alueella on ollut voimassa poikkeustilalaki, jonka nojalla rajoi tetaan ammatillista järjestäytymistä ja poliittista toimintaa yleensä sekä pidätetään ja vangitaan yhteiskun nallisesti aktiivisia kurdeja.
Kolmas boikotin kohde eli matkailu on ollut Turkin valtiolle keskeinen tulonlähde jo vuosien ajan: vuonna 2018 ala toi maalle 29,5 miljardin dollarin tulot. Maa on ollut yksi suomalaistenkin suosituimmista lomakohteista: vuonna 2018 Turkkiin matkusti lähes 130 000 suomalaista. Vuosina 2015–2016 käyty Turkin sisällissota on tosin laskenut matkustusintoa huippuvuosista. Koronapandemian aikana matkailu ei kuitenkaan ole suurin Turkki boikottiin -kampan jan huolista.
Suomessa on boikotoitu Turkkia aikaisemminkin ja vieläpä samoi hin asioihin liittyen kuin nyt. Rauhanpuolustajat oli 1990-luvun puolivälissä mukana Turkin vastai sessa boikottikampanjassa. Kipinän
Syyrian armeijan joukkojen asemat 13.10.2019 jälkeen
Venäjän joukkojen asemat 13.10.2019 jälkeen
Syyrian armeijan ja Syyrian demokraattisten voimien SDF:n yhteisessä hallinnassa Turkin valtaama alue
Turkin hallussa ollut alue ennen 9.10.2019
SDF:n hallinnssa oleva alue Syyrian hallitusta tukevat alueet
SDF:n hallitsemat öljykentät Syyrian hallituksen hallitsemat öljykentät
tajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro: ”Tavoitteenamme oli kertoa suomalaisille alueen äärimmäisen huolestuttavasta tilanteesta.”
Bakurin kurdeja koetteli 1990-luvulla raskas sorto. Se ei suinkaan ollut mitään uutta: aina Turkin kansallisvaltion luo misesta 1923 lähtien kurdit ovat olleet valtion sorron kohteena. Tur kin sekulaariin nationalismiin on lähtökohtaisesti kuulunut kaik kien Turkin valtion alueella asuvien ihmisten ”turkkilaistaminen”, mikä käytännössä on tarkoittanut
olemassaolon kieltämistä ja pyrki mystä sen tuhoamiseen.
Turkin vastainen boikotti kes kittyi 1990-luvulla maan turismin ja asekaupan kritisointiin. Suo malaisjärjestöt tarkkailivat maan ihmisoikeustilannetta hyvin tark kaan. ”Ihmisoikeustarkkailijoita lähetettiin Kaakkois-Syyriaan etenkin Newrozin eli kurdien uudenvuoden vieton aikoihin, koska yleensä silloin repressio koneisto aktivoitui”, muistelee Matinpuro.
Turkissa oli vellonut vuonna 1984 käynnistynyt raaka sisällissota, kun Kurdistanin työ väenpuolue PKK oli aloittanut aseellisen taistelun vastauksena valtion assimilaatiopolitiikkaan ja vuoden 1980 sotilasvallankaap pauksessa valtaan nousseeseen diktatuurihallintoon. Sodan aikana Turkin hallinto pyyhkäisi kartalta 4 500 kurdikylää, ja lähemmäs 400 000 ihmistä joutui pakkosiir retyiksi. Suurin osa sodan aikana kuolleista 40 000 ihmisestä kuoli juuri 1990-luvulla. PKK nauttii edel leen Bakurissa laajaa kannatusta.
Solidaarisuusliikehdintä ja Tur kin boikotointikampanja hiipui Suomessa 2000-luvun alkuun tul taessa osittain resurssipulan, mutta myös Turkin muuttuneen poliittisen tilanteen seurauksena.
Vuoden 2001 talouskriisin jälkeen Turkissa valtaan nousi islamistinen ja uusliberalismia ajava Oikeus- ja kehityspuolue AKP. Aluksi puo lue onnistui vakauttamaan Turkin taloutta, joka lähti voimakkaaseen kasvuun. Vuonna 2010 AKP uudisti perustuslakia tavalla, joka näyttäy tyi ”demokratiaa vahvistavana” ja muutti Turkkia EU-kelpoisemmaksi. Myös kurdien kanssa aloitettiin eräänlainen rauhanprosessi, joka jäi kuitenkin vain sanahelinäksi.
Sotateknologian vienti Turkkiin jat kuu, vaikka Suomen hallituksen mukaan Suomi ei myy aseita sotaa käyviin eikä ihmisoikeuksia pol keviin maihin.
perimmäisenä tarkoituksena oli suitsia sekularistisuutta kannat tanutta armeijaa ja vahvistaa parlamentin sekä presidentin valtaa suhteessa oikeuslaitokseen – toi sin sanoen siirtää valtaa enemmän AKP:n ja sen johtajan Recep Tayyip Erdoganin omiin käsiin. Sekularis tisesta nationalismista on AKP:n myötä pudonnut sekularistisuus pois, mutta tilalle on tullut valloi tushaluinen ottomaani-imperiumin ihannointi.
Turkin politiikka, joka ei kunnioita sananvapautta eikä ihmisoikeuksia, ja Bakurin alueella viimeiset viisi vuotta voimassa ollut sotatilalaki olisivat riittäviä syitä boikottikampanjalle. Suo messa joulukuussa 2019 aloitetun uuden kampanjan kimmokkeena ovat kuitenkin olleet eritoten Turkin toimet maan rajojen ulko puolella Koillis-Syyriassa. Vuonna 2012, Syyrian sisällissodan alku vaiheessa, Koillis-Syyrian alueelle perustettiin itsehallinnollinen alue. Monet tuntevat sen nimellä Rojava, joka tarkoittaa Länsi-Kurdistania. Koillis-Syyrian itsehallintoalueessa ei kuitenkaan ole kyse vain kur deista, sillä alueella asuu useisiin eri etnisiin ryhmiin ja uskonto kuntiin kuuluvia ihmisiä (arabeja, assyrialaisia, jesidejä, armenia laisia ja muita ihmisryhmiä).
Asukkaita Rojavan alueella on neljä miljoonaa.
Turkki miehitti laittomasti Afrinin, yhden Koillis-Syyrian autonomisen alueen kantoneista, jo ennen lokakuussa 2019 alka nutta laajempaa miehityssotaansa. Sodissa on jo 1990-luvulta lähtien noudatettu samanlaista kaavaa: ensin väitetään kurdeja ja heidän itsepuolustusjoukkojaan terroris teiksi, minkä jälkeen sotatoimiin viitataan turvallisuustoimina. Raja vyöhykkeen miehitys on toteutettu
suurvaltojen hyväksyvän katseen alla. Saadakseen EU:lta tuen lait tomalle hyökkäykselleen Turkki on ilmaissut tavoitteekseen 30 kilomet riä syvän ja 500 kilometriä leveän ”turvavyöhykkeen” luomisen Syy rian puolelle rajaa. Vyöhykkeellä toteutettaisiin etninen puhdistus, jossa alueen asukkaat korvattaisiin suurelta osin Turkkiin muualta Syy riasta pakolaisina tulleilla ihmisillä sekä Turkin rinnalla miehityssotaan osallistuvien jihadistiryhmien jäse nillä ja heidän perheillään.
Viimeisin yritys saada EU:n tuki toimille oli Turkin ilmoitus helmi kuussa 2020 lakata noudattamasta sen ja EU:n välistä turvapaikan hakijoita koskevaa sopimusta. Avaamalla rajansa Kreikkaan maa halusi tehdä ”turvavyöhykkeestä” houkuttelevamman vaihtoehdon. Suomessa presidentti Sauli Niinistö tuntui asettuvan kannattamaan aja tusta: ”Niinistön mukaan EU voisi ottaa Turkin kanssa puheeksi Tur kin eteläpuolisen alueen, jonka Turkki loppusyksystä tyhjensi. Maa nimitti sitä turva-alueeksi. – Sinne aikanaan kaavailtiin jonkinnäköistä leiriä. Nyt olisi tilaa sellaista tehdä. Mutta aivan varmasti EU jou tuu keskustelemaan tästä Turkin kanssa.” (Ylen uutiset 2.3.2020).
on käytetty kemiallisia aseita kuten valkoista fosforia ja esimerkiksi nai sia on teloitettu julmalla tavalla. Sota täyttää tarkoituksellisen etni sen puhdistuksen tunnusmerkit, ja miehityshallinnon toimet muis tuttavat Isisin kalifaatin ajoista. Maaliskuussa 2020 Gire Spin kaupungissa naisille julistettiin huntupakko, eivätkä he saa liikkua kotinsa ulkopuolella ilman mies seuraa. Kaupunki ja sen ympäristö on pitkälti Turkin tukeman Ahrar al-Sharqiya -jihadistimilitian hallin nassa.
Koronapandemian aikana Turkki on lisännyt likaisiin kei noihin vedentulon estämisen Koillis-Syyrian eri alueille. Esimer kiksi Heseken alueelta vedentulo on katkaistu neljä kertaa kuukau den sisällä. Toimet koskettavat lähes puolta miljoonaa ihmistä, kuten myös alueella sijaitsevia, Marimekon,
Sodan humanitaariset seuraukset ovat olleet valtavat. Sadattuhannet ovat joutuneet pakolaisiksi, sodassa
korona-ensiapuklinikoiksi muun nettuja sairaaloita sekä yli 10 000 sisäisen pakolaisen asuttamaa Waşokanîn leiriä. Ilman vettä ovat jääneet myös Isisin taistelijoiden ja perheenjäsenten leirit ja vankilat, mukaan lukien al-Holin leiri, jonne on sijoitettu 65 000 vankia.
”Jos ’turvavyöhyke’ on sellai nen, jossa naiset ovat pakotettuja käyttämään huntua eivätkä saa poistua yksin kodeistaan ja jossa vesi katkaistaan sadoilta tuhan silta ihmisiltä, niin pakko on kysyä, kenelle Erdoganin suunnittelema ’turvavyöhyke’ on turvallinen”, kommentoi Leena Mäkinen Turkki boikottiin -kampanjasta. Mäkisen mukaan Turkki on luisunut kohti hyvin konservatiivista diktatuuria, jossa sananvapaudella, ihmis oikeuksilla tai vähemmistöjen ja naisten oikeuksilla ei ole jalansijaa.
”Suomalaiset tekstiilifirmat ovat perustelleet tuotantonsa pitämistä Turkissa sillä, että se tuo nimen omaan naisille työpaikkoja. Jos haluaa tukea naisten työllistymistä, eikö tuotanto kannattaisi ennem min toteuttaa paikoissa, joissa naisten oikeuksia kunnioitetaan?
Erdoganin AKP-puolueen kanna tus on osittain perustunut juuri siihen, että se on onnistunut hou kuttelemaan Turkkiin ulkomaista pääomaa. Tällaisten valtaraken teiden tukeminen ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää”, Mäkinen kritisoi. ”Ja asevienti Erdoganin Turkkiin se vasta kam moksuttavaa onkin”, Mäkinen vielä puuskahtaa.
Rojava-solidaarisuusliikkeessä ei ole kyse pelkästään sodan vastustamisesta. Monet ihmiset ympäri maailmaa ovat inspiroi tuneet Rojavan ainutlaatuisesta yhteiskuntakokeilusta, joka pyrkii osallistamaan kaikki yhteiskunnan ihmisryhmät ja
osa-alueet elämän rakentamiseen. Yhteiskunnan perusyksikkönä on kommuuni, joka tarkoit taa asukastiheydestä riippuen esimerkiksi katua tai kylää. Alueella ei siis harjoiteta parlamentaarista, edustuksellista demokratiaa, vaan ruohonjuuritasolta rakentuvaa demokratian muotoa. Sen kolme peruspilaria ovat naisten vapau tus, suora demokratia ja ekologia. Rojavassa mahdollistetaan eri etnisten ja uskonnollisten yhtei söjen vuoropuhelua ja yhteiseloa uudella tavalla, joka voisi toimia esimerkkinä koko konflikteista kärsivälle Lähi-idän alueelle. Tämä yhteiskunta voitti yhdessä Isisin, ja se tulee taistelemaan muitakin vapaata elämää uhkaavia voimia vastaan. Kuten kurdiksi sanotaan: berxwedan jiyane, vastarinta on elämä.
Kävelen päivittäin, jos mahdollista metsissä ja pelloilla. Keväällä ja syksyllä sänkipellot ovat hyviä ulkoiluun ja talvella hiihtoon. Valoa ja happea riittää. Metsäreittejä pitää hakea, sillä suurin osa entisistä metsistä on pusikkoa ja vaikeakulkuista risukkoa.
Eilen tapahtui seuraavaa. Poikkesin pellolta hakkuun läpi metsän reunaan, ja pysähdyin ojan varteen puuskuttamaan. Kettu tulla tupsahti eteeni istumaan, katseli minua ja keikutti pää tään.
Kysyin, että mitä tuumit.
”Sitäpä vaan, että kyllä te ihmiset olette saaneet metsät ja luonnon huonoon kuntoon. Teistä on meille metsän väelle pelkkää haittaa.”
”Mitä erityisesti tarkoitat? Onhan tässä risu kossa hankala minunkin kulkea.”
”Esimerkiksi te viljelette metsiä niin kuin peltoja, yhtä lajia puuta silmänkantamattomiin. Mäntyä panette kasvamaan notkoihin ja kuusta kankaalle.”
”En minä viljele mitään. Olen kaupunkilai nen, ja maalla minulla talo ja pihamaa, jota hoidan.”
”Katsohan nyt asiaa eläimen kannalta. Kun te kasvatatte metsissä ja pellolla vain yhtä puulajia tai yhtä viljaa, ei siellä elä meille
syötävää, ehkä joku myyrä. Silloin meidän pitää tulla sinun pihaasi kaivelemaan ruokaa tunkiosta.”
”Ei minulla ole tunkioita. Ne on kielletty.”
”Pihalla me käymme kuitenkin katsomassa, ja arvaa mitä me tuomme tullessamme?”
”Mistä minä tiedän?”
”Punkkeja. Niitä me saamme kauriilta, kun te ruokitte niitä metsästämistä varten.”
”Söisitte ne kauriit pois!”
”Eihän tällainen kettu kaurista kellistä. Susi, ilves ja karhu kyllä söisi, mutta te ammutte ne, että itse saatte ampua kauriit ja hirvet. Saatte tilalle punkit ja taudit.”
”Minulla on rokotus.”
”Luuletko, että se auttaa. Teillähän on nyt korona riesana. Se on kuule eliö, joka haluaa lisääntyä normaalisti meissä eläimissä. Kiinassa ja muuallakin, ihmiset ovat tulleet eläinten tontille niin, että virus saa helpoiten lisään tymispaikan teikäläisissä. Mitä luulet tästä seuraavan?”
”En tiedä. Onko sinulla joku tauti? Mene kauemmas takaisin metsään. Hus, hus!”
”Saatanpa mennäkin. Mietihän siellä talossasi, millainen osa luontoa olet, eläin kun olet sinäkin.”
Kettu raapi itseään ja loikki pusikkoon. Päätin, että ensi kesänä annan ainakin osan pihaani rehottaa vapaasti. Ei ehkä koko piha, sillä täytyyhän minun saada rakennella sitä ihmiselle sopivaksi.
Koronapandemian aikana Turkki on ajoittain katkaissut vedentulon KoillisSyyrian eri alueille.
Rauhanpuolustajat digitoi parhaillaan lehtiarkistoaan. Työ on jo loppusuoralla ja olemmekin koonneet tähän skannausprojektin varrella löytyneitä yllättäviä ja humoristisia leikkeitä lukijoiden iloksi ja kummasteltavaksi.
Karim Maïche oli parikymppi nen tullessaan ensimmäisen kerran käymään Rauhanpuolus tajien toimistolla Länsi-Saharaasioissa. Pulut tempaisi miehen mukaansa, eikä tohtoriksi väitte levällä Maïchella ole aikomusta jättää rauhantyötä, koska itseään on kiva haastaa.
Karim Maïchen ensi kosketus Suomen Rauhanpuolustajiin tapahtui parikymppisenä 2000-luvun alussa. Algerialaisen isän ja suomalaisen äidin lapsena häntä on kiinnostanut synnyin maansa Suomen lisäksi Välimeren alue ja erityisesti Pohjois-Afrikka jo pienestä pitäen.
”Opiskelin toimittajakoulussa ja olin sitä kautta päässyt kirjoit tamaan Aamulehteen Algeriasta. Algeriassa oli siihen aikaan sisäl lissota. Se oli jatkunut koko 1990-luvun, eikä maahan ollut pääs syt juurikaan toimittajia. Sain siis kirjoitettua ensimmäisen juttuni”, aloittaa vuolassanainen Maïche.
2000-luvun alussa Rauhan puolustajat käynnisteli LänsiSahara-projektia. Afrikan viimeisenä siirtomaana tunnettu Länsi-Sahara ei koskaan itsenäistynyt Espanjan alaisuudesta, vaan joutui naapurinsa Marokon miehittämäksi vuonna 1975. Tätä seurasi sota, mutta vähälle huomiolle jäänyt jäätynyt konflikti on jatkunut meidän päi viimme saakka.
”Vuonna 2002 sain idean kir joittaa artikkelin Länsi-Saharasta.
Hain netistä tietoa hakusanoilla ’Länsi-Sahara’ ja ’Polisario’. Yhtenä tuloksena tuli vastaan Rauhan puolustajat. Ihmettelin mistä järjestöstä oli kysymys. Heille oli tulossa vieraaksi Länsi-Saha ran itsenäisyysliikkeen Polisarion edustajia. Soitin Rauhanpuolusta jiin ja puhelimeen vastasi Teemu Matinpuro. Kerroin olevani teke mässä artikkelia Länsi-Saharasta Aamulehdelle. Pyysin päästä haas tattelemaan länsisaharalaisvieraita. Asuin tuolloin vielä Helsingissä.”
Tästä alkoi yhä jatkuva yhteis työ Rauhanpuolustajien kanssa. Saapuminen Pulujen nuhjuiseen ja boheemihenkiseen toimistoon ei ollut omiaan herättämään luotta musta.
”Kun tulin toimistolle ensim mäistä kertaa, siellä oli sotkuista. Istuin ruokapöydän ääreen. Se oli täynnä leivänmuruja ja voita. Ajattelin, etten ainakaan laske papereita likaiselle pöydälle. Toi saalta toimistossa näkyi myös tekemisen meininki, mistä tykkä sin. Pian paikalle saapuivat Teemu Matinpuro ja Henri Onodera, joka teki tuolloin Länsi-Saharaprojekteja Rauhanpuolustajille. Tapaamisen jälkeen huomasin olevani mukana järjestämässä länsisaharalaisten Suomen-vierai lua. Sain myös tehtyä sivun jutun Aamulehteen.”
Kesällä 2002 Karim Maïchelle tar joutui tilaisuus päästä matkalle
länsisaharalaiseen Tindoufin pakolaisleiriin. Kyse on Algerian luoteiskulmassa Tindoufin kau pungin lähistöllä sijaitsevasta useamman pakolaisleirin keskit tymästä, jossa on asunut usean vuosikymmenen ajan yli 100 000 länsisaharalaista. Leirit ovat Saha ran hiekkaerämaassa lähellä Länsi-Saharan rajaa. Matka kaveriksi lähti Rauhanpuolustajissa tuolloin työharjoittelussa ollut Henri Onodera.
”Menimme Länsi-Saharaan Pulujen mandaatilla, jonka kautta saimme myös kontakteja. Reissu oli todella mielenkiintoinen. Meistä tuli Henrin kanssa hyvät ystävät. Lensimme Helsingistä Madridiin ja sieltä Algerian pääkaupunkiin Algeriin. Menimme siellä ensiksi kotiini. Minulla on maassa suku laisia, ja yksi sedistäni tuli meitä lentokentälle vastaan. Jatkoimme kotitalooni, jossa vastassa oli ser kut, tädit, sedät ja isoäitini. Meillä on iso perhe Algeriassa.”
Algerin auvoisten jälleen näkemisten jälkeen kaikki ei sujunut kuin Strömsössä. Maïchen ja Onoderan saapuminen pieneen Tindoufin erämaakaupunkiin oli kuin suoraan jännitysseikkailusta.
”Algerista lensimme Tindou fiin. Siellä ei tarkkaan tiedetty, mihin aikaan olimme tulossa. Saavuimme lentokentälle eikä siellä ollut ketään meitä vastassa. Muut samalla len nolla olleet alkoivat pikkuhiljaa häipyä paikalta. Lopulta kentälle jäi vain yksi henkilö. Kerroimme, että olemme Suomesta ja mat kalla pakolaisleirille ja heidän siellä
pitäisi tietää, että olemme tulossa. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietä vän mitään. Hyppäsimme rohkeasti auton kyytiin, kuski sanoi ajavansa meidät leireille.”
”Lähdimme Tindoufista ja etenimme asfalttitietä hiekka-autiomaahan. Yhtäkkiä käännyimme autotieltä hiekkaan. Silloin kävi mielessä, että mitenkö hän tässä käy. Rahaakaan ei ollut paljon mukana. Meidät ajettiin keskellä ei mitään olevaan raken nukseen ja ilmoitettiin, että joku tule hakemaan meidät. Rakennuk sessa oli aivan sairaan kuuma.”
Sahrawien väliaikaiseksi tarkoitetuilla leireillä asuu enemmän väkeä kuin Jyväskylän kaupungissa. Aavikon ankarissa olosuhteissa on ehtinyt syntyä ja kasvaa monta sukupolvea.
Hiukan piinaava tunnelma jat kui jonkin aikaa, kunnes muutaman tunnin päästä odotus päättyi.
”Polisarion edustaja tuli ja kysyi, oletteko te sieltä Suomesta. Käve limme vähän matkaa ja silmiemme eteen aukesi pakolaisleirejä, jotka koostuivat savitiilisistä raken nuksista ja teltoista. Alueella elää arvioiden mukaan noin 160 000 pakolaista.”
Leireille saapuminen avasi aivan uuden todellisuuden. Väliaikaiseksi tarkoitetuilla leireillä asui enemmän väkeä kuin Jyväskylän kaupungissa. Aavikon ankarissa olosuhteissa on
ehtinyt syntyä ja kasvaa monta sukupolvea. Monet sahrawit eli länsisaharalaiset ovat eläneet koko elämänsä pakolaisleirillä.
”Ihmiset ovat eläneet siellä kansainvälisen ruoka-avun varassa vuodesta 1975. Silloin ihmisiä lähti pakoon Marokon miehittäessä Länsi-Saharan. Länsisaharalaisia pommitettiin muun muassa napal milla. Sahrawit ovat odottaneet, että kansainvälinen oikeus toteutuisi ja että Länsi-Saharan itsenäisyydestä järjestettäisiin kansanäänestys.”
Karim Maïche ja Henri Onodera toimivat matkallaan aktiivisesti ja perehtyivät paikallisiin oloihin ja
Vuonna 2002 Maïche vieraili länsisaharalaisten pakolaisleirissä Tindoufissa.
poliittiseen tilanteeseen. Matkan yhtenä tavoitteena oli tehdä kan sainvälisesti pimentoon jäänyttä konfliktia paremmin tunnetuksi Suomessa.
”Vierailimme monissa huma nitaarisissa kohteissa. Kävimme katsomassa minkälaisia leirin sai raalat ovat, vierailimme naisten kouluissa ja kouluissa ylipäätään. Tapasimme monia viranomaisia. Saimme liikkua alueella rauhassa. Haastattelimme monia ihmisiä ja otimme paljon valokuvia. Kävimme jopa häissä, joissa oli mahtava mei ninki. Nuoret jätkät soittivat mustat huivit päässään Sahara-bluesia ja ihmiset tanssivat kauniissa ja värik käissä vaatteissa.”
”Tavoitteena oli kirjoittaa mah dollisimman paljon juttuja, jotta ihmiset tietäisivät mistä on kyse. Länsi-Saharan tilanne on ollut aivan järjetön. Se on räikeä esi merkki kansainvälisen oikeuden loukkaamisesta. Tilannetta ei silti juurikaan tunneta. Rauhanpuolus tajat on pyrkinyt tekemään paljon sellaista työtä, jossa tämäntyyppisiä valtamedian katveeseen jääviä kon flikteja on nostettu esiin.”
Vaikka konfliktin ratkaisu ei ollut näkyvissä 2000-luvun alussa, eivät Maïchen ja Onoderan tapaamat ihmiset olleet epätoivoisia.
”Ihmiset olivat suurimmaksi osaksi toiveikkaita, mutta samalla erittäin pettyneitä. Taistelu Marokon kanssa päättyi vuonna 1990 ja rauhansopimus solmittiin vuonna 1991. Sen jälkeen on ollut käyn nissä YK:n rauhanturvaoperaatio Minurso. YK on ollut valvomassa, että rauhansopimusta noudate taan. Vuodesta 1991 ihmiset ovat odottaneet kansanäänestyksen jär jestämistä. Siinä sahrawit saisivat itse päättää, haluavatko he olla osa Marokkoa, vai autonominen osa Marokkoa, vai täysin itsenäinen valtio. Kansanäänestystä ei ole kos kaan järjestetty. EU:n rooli on ollut suuri, koska Ranska on ollut vahva Marokon tukija. Ranska on onnis tunut aina lobbaamaan koko EU:n puolelleen.”
Matka Polisarion pakolaislei rille oli Maïchelle avainkokemus. Se laajensi hänen näkökulmaansa
kansainväliseen politiikkaan ja auttoi muutenkin ymmärtämään erilaisissa olosuhteissa elävien ihmisten ajattelua ja elämää.
”Länsi-Sahara on ollut itselleni tärkeä konflikti ymmärtää, koska sitä kautta monet kansainväliset puheet ja tietynlainen propaganda ihmisoikeuksista ovat näyttäytyneet aivan uudessa valossa. Olen näh nyt, miten konkreettisesti aina ikään kuin valitaan ne tapaukset, joita aletaan puolustaa ja joita taas ei puolusteta. Siis milloin ihmisoikeus loukkaukset sallitaan ja milloin ei.”
Kun Henri Onodera lähti opiske lemaan Englantiin, avautui Karim Maïchelle mahdollisuus päästä työ harjoitteluun jatkamaan Onoderan työtä Pulujen Länsi-Sahara-vastaa vana. Vaikka matkailu oli avartanut Maïchen ajattelua globaalisti, oli kotimaan politiikasta ja Rauhan puolustajien raskaasta maineesta nuorella aktivistilla vielä paljon opittavaa.
”Minua kysyttiin jatkamaan Länsi-Sahara-projekteja ja olin asiasta tosi innostunut. Soitin Aamulehteen päätoimittaja Matti Apuselle. Kerroin riemuissani päässeeni työharjoitteluun Rauhan puolustajiin ja että nyt voin tehdä todella hyviä juttuja vaikkapa Länsi-Saharasta Aamulehdelle. Muistan hyvin Apusen vastauksen: ’Ai olet päässyt Rauhanpuolustajiin,
no sitten ei tarvitse enää soitella tänne.’ Hän paiskasi luurin kiinni ja siihen lop puivat kirjoitukseni Aamulehteen. Se oli ensimmäinen kosketuk seni Rauhanpuolustajien monivaiheiseen histo riaan.”
Karim Maïche kiinnostui kansainvälisestä politiikasta jo ala-asteikäisenä koululaisena. Irak oli miehittänyt Kuwaitin elokuussa 1990, ja USA:n johta man monikansallisen liittouman vastattua Irakin hyökkäykseen alkoi Persianlahden sota. Maail malla tapahtuneet mullistukset saivat pohtimaan sotien syitä ja seurauksia.
”Muistan kun menin kouluun ja kaverit sanoivat, että nyt pommite taan irakilaiset maan tasalle. Aloin miettiä, mitä siellä oikein tapahtuu. Siitä asti olen säästänyt artikkeleita Lähi-idästä ja kiinnostukseni on kasvanut koko ajan.”
Lähi-idän tapahtumien lisäksi tutuiksi tulivat Palestiina ja Tshetshenian konflikti. Jo lapsesta hän kuuli kertomuksia vuosina 1954–1962 käydystä Algerian itsenäi syyssodasta, jonka varjossa hänen isänsä ja muu perhe olivat kasva neet. Rasismikaan ei jäänyt vieraaksi Maïchelle, ja kaikki tämä muovasi hänen maailmankuvaansa.
Viimeistään Länsi-Saharan konfliktia 2000-luvulla pohtiessaan Maïche huomasi, että taloudelliset edut merkitsevät monessa konflik tissa enemmän kuin demokratia tai ihmisoikeudet.
”Kun Irak miehitti Kuwaitin vuonna 1990, järjestettiin valtava kansainvälinen sotilasoperaatio ja Saddam Husseinin joukot ajet tiin pois Kuwaitista. En vastustanut Irakin joukkojen karkottamista Kuwaitista, mutta mietin miksi Marokon sallitaan miehittää Länsi-Saharaa. Aloin tutkia tilan netta tarkemmin ja havaitsin, että Länsi-Saharassa on rikkaat kala vedet ja alueella on paljon fosfaattia. Ymmärsin, että kansainvälisten suuryhtiöiden on päästävä vetämään nuottaa Länsi-Saharan rannikolla tai kaivamaan fosfaattia. Näin paljas tui, että kansainväliseen oikeuteen ja Länsi-Saharan tilanteeseen liittyvät aika vahvasti taloudelliset intressit ja valtapolitiikka. Aloin silloin hahmot taa koko kansainvälistä poliittista järjestelmää.”
Syksyllä 2002 alkanut työharjoittelu toi Maïchen elämään uusia näkö kulmia, jotka avautuivat toiminnan ja yhdessä tekemisen kautta. ”Tehtä väni oli työskennellä Länsi-Saharan konfliktin parissa. Meille tuli eri laisia vieraita, järjestimme julkisia tilaisuuksia, vierailimme eduskun nassa, tapasimme poliitikkoja ja Punaisen ristin edustajia. Esitte limme Länsi-Saharan tilannetta
Olen nähnyt, miten konkreettisesti valitaan ne tapaukset, joita aletaan puolustaa ja joita taas ei puo lusteta. Siis milloin ihmisoikeusloukkaukset sallitaan ja milloin ei.
Olen kansain välispoliittisen tilanteen suhteen usein pessimisti, mutta pyrin säilyt tämään optimismia, jotta jaksan toimia.
Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset saivat ihmiset sankoin joukoin mukaansa vuonna 2003. Maïche oli ollut mukana toiminnassa vuodesta 2002 lähtien, jolloin mielenosoituk set olivat onnistuneet kerää mään vain noin 500 ihmistä. Kuva on vuodelta 2004, jolloin sodan vastaiset mielenosoituk set jatkuivat.
myös eri kansalaisjärjestöille. Jälki käteen ajatellen kaikkein isoin juttu, jota en tuolloin tietenkään osannut ajatella, oli kuitenkin Irakin miehitys vuonna 2003. Kun tulin Rauhan puolustajien toimistolle, tapasin siellä paljon ihmisiä, jotka järjestivät Irakin sodan vastaisia mielenosoi tuksia jo syksyllä 2002. Toimistolla vapaaehtoisena työskennellyt ja miekkareita järjestämässä ollut Hannu Väisänen otti minut mukaan näihin kokouksiin.”
Mielenosoituksista tuli alati kasvava iso ilmiö niin Suomessa kuin maailmallakin. Niihin lähti Suomessa kymmeniätuhansia ihmi siä. Tällaista aktiivisuutta ei ollut nähty sitten 1980-luvun suurten rauhanmarssien.
”Syksyllä 2002 Irakin sodan vastaisiin mielenosoituksiin osal listui noin 500 henkeä. Olin ollut mielenosoituksessa vain kerran aikaisemmin, keväällä 2002, se koski Palestiinan tilannetta ja Jasser Arafatin päämajan piiritystä. Nyt opin mitä kaikkea liittyy mielen osoituksen järjestämiseen, siitä tiedottamiseen, lupiin ja muihin asioihin.”
”Kun Irakin sota alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä, kasvoi mie lenosoituksiin osallistuvien määrä. Järjestimme niitä melko pienellä porukalla. Meitä oli korkeintaan 20. Helmikuussa 2003 järjestettiin suur mielenosoitus Irakin sotaa vastaan.
Rautatientori oli aivan täynnä, siellä oli arvioiden mukaan lähes 20 000 henkeä. Sodan alettua järjestettiin vielä toinen suurmielenosoitus ja siihen osallistui noin 30 000 henkeä. Minullakin oli järjestysmiehen liivi, meitä järkkäreitä oli kymmenkunta. Meillä ei ollut mitään mahdolli suutta kontrolloida kymmenien tuhansien ihmisten massaa.”
Vaikka mielenosoituksilla ei saatu pysäytettyä Yhdysvaltojen ja läntisten liittolaisten hyökkä ystä Irakiin, kokee Karim Maïche niillä olleen suuri vaikutus yleiseen mielipiteenmuodostukseen.
”Mielenosoitusten järjestämi nen oli erittäin tärkeää. Vaikka olen kansainvälispoliittisen tilanteen suhteen usein pessimisti, niin pyrin kuitenkin säilyttämään optimis mia, jotta jaksan toimia. Tuollaiset isot mielenilmaukset ovat voimaan nuttavia kokemuksia. On tärkeää nähdä muita samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, jotka myös vastustavat sotaa. Vaikka mielen osoituksilla ei pystytty estämään sotaa, niihin osallistui miljoo nia ihmisiä ympäri maailman. Ne loivat ilmapiirin, jossa sodan käy minen muuttui niin hankalaksi kuin se ylipäätään on mahdollista. Mielenosoitusten ansiosta sodalta lähti aika vahvasti tuki pois. Irakin sodalle on jäänyt todella huono maine, ja se on pitkälti näiden laa jojen mielenosoitusten ansiota.”
LAPIN JA EGYPTIN KAUTTA TAMPEREELLERauhanpuolustajien harjoittelu jakson jälkeen Maïche lähti Rovaniemelle Lapin yliopistoon lukemaan kansainvälistä politiikkaa syksyllä 2004. Pääkaupunkiseudun lähiöelämä vaihtui Lapin arktiseen todellisuuteen.
”1990-luvun toinen puo lisko ja 2000-luvun alku menivät enemmänkin räpin ja bostailun parissa. Pyrin jo tuolloin yliopis toon, mutta en päässyt vielä sisään. Olin pienenä matkustellut paljon ulkomailla, mutta Suomi oli jäänyt väliin. Halusin nähdä ja ymmärtää, että Suomi on jotain muutakin kuin pelkäs tään Mannerheimintie. Olin
pohjoisessa ollessanikin aktiivinen Rauhanpuolustajissa. Järjestin Rova niemellä tilaisuuden, jossa puhuttiin EU:n perustuslaista. Itse paneelissa taisi olla enemmän porukkaa kuin katsomossa. Tilaisuus oli kuitenkin tärkeä järjestää. Asuin Rovaniemellä kolme vuotta ja muutin vuonna 2006 Tampereelle.”
Tampereella Maïche on asunut pariinkin otteeseen. Näiden jakso jen välillä hänen tiensä vei Egyptiin. ”Tampereella tutustuin paikalli siin Rauhanpuolustajiin. Oltuani siellä neljä kuukautta muutimme Egyptiin puoleksitoista vuodeksi. Egyptissä olin vaihto-opiskeli jana Aleksandrian yliopistossa. Maan räikeät elintasoerot enteili vät laajempaa kansannousua Hosni Mubarakin Egyptissä. Poliiseja oli joka kulmassa ja mielivaltaiset
pidätykset olivat arkipäivää. Kuva sin silloin tällöin mielenosoituksia. Kirjoitin juttuja Egyptistä ja Lähiidästä Rauhan Puolesta -lehteen.”
Maïche palasi Egyptistä vuonna 2008. Hän teki graduaan ja sai maisterin paperit Lapin yliopis tosta vuonna 2010. Sitten hän siirtyi osa-aikaiseksi työntekijäksi Rauhanpuolustajiin.
Tampereen kansalaisjärjestö piirit osoittautuivat aktiivisiksi. Maïche huomasi olevansa mukana monessa ja osa virkeää kult tuuri-ihmisistä, opiskelijoista ja kansalaisaktivisteista koostuvaa yhteisöä.
”Järjestimme Tampereella paljon tapahtumia. Kulttuurikahvila Hertan ympärillä oli muutenkin paljon aktii vista toimintaa, se synnytti vahvan
kansalaisjärjestöverkoston Tampe reelle. Monet ihmiset, jotka pyörivät tuolloin Hertassa, ovat tänäkin päi vänä aktiivisia eri järjestöissä.”
”Rauhanpuolustajien Tampereentoimisto oli samassa rakennuksessa kuin Hertta. Oli mukavaa tavata ihmisiä Hertassa ja järjestää tilai suuksia. Niiden teemat ulottuivat Länsi-Saharasta Tshetsheniaan. Erääseen Länsi-Sahara-iltaan tuli paikalle marokkolaisia. He alkoivat riehua ja heitellä tuoleja. Tilannetta piti rauhoittaa Hertasta saadun porukan avulla. Meillä oli myös musiikkia, poliittisia tapahtumia, runoiltoja ja muita kulttuuritapah tumia.”
Rauhanpuolustajat järjesti Hel singin Alppipuistossa musiikkia, rauhantyötä, kansalaisjärjestö toimintaa ja osallistavaa ohjelmaa yhdistäviä Pax-festivaaleja. Festivaali sai Tampereella samalla konseptilla toimineen rinnakkaistapahtuman nimeltä Pax Näsinpuisto. Sen kantavia voimia ja yksi pääorgani saattoreista oli Karim Maïche.
”Meillä oli bändejä ja järjestö ohjelmaa. Tapahtumat vetivät hyvin porukkaa. Pax Näsinpuisto jär jestettiin vuosina 2012 ja 2013. Vuonna 2012 aloin tehdä väitös kirjaa Tampereen yliopistoon. Tein väitöskirjan rinnalla Pulu-hom mia ainakin vuoteen 2014. Tämän jälkeen siirryin väitöskirjan pariin kokopäivätoimisesti. Olen kuitenkin yhä kirjoittanut Rauhan Puolesta -lehteen ja ollut tapahtumien järjestelyissä mukana.”
”Tampereen Puluissa on vahva ydinryhmä. He ovat kaikki sellaisia, jotka pystyvät ottamaan vastuuta vaikkapa tilaisuuksien järjestämi sestä. Tämän lisäksi Tampereelta löytyy isompi porukka, joka osallis tuu tapahtumiimme. Tämä auttaa jaksamaan, eikä kaikki kaadu yhden henkilön päälle. Viime vuosina jär jestämissämme tilaisuuksissa ovat olleet salit täynnä.”
Yksi Tampereella asemansa vakiinnuttanut tapahtuma on Rauhanakatemia, joka ennen siirty mistään Pirkanmaalle järjestettiin yli kymmenen kertaa Joensuussa. ”Olemme järjestäneet Rauhanakate mian kolme kertaa ja tapahtuma on vetänyt hyvin väkeä. Tapahtuma on ollut yleensä kaksipäiväinen. Rau hanakatemia on pidetty Kuuslahden leirikeskuksessa, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Osallistujia on tullut ympäri Suomen. Parhaat keskuste lut on käyty aina illalla varsinaisen ohjelman jälkeen. Kuuslahdessa on myös todella upea sauna ja uinti mahdollisuudet. Aiheina on ollut päivänpolttavia rauhankysymyksiä.”
Karim Maïche tekee väitöskirjaa Tampereen yliopiston alaisen Taprin eli Tampereen rauhanja konfliktintutkimuskeskuksen tohtoriohjelmassa. Kysymys on siis akateemisesta rauhantyöstä.
”Tapri toimii yhteiskunta tieteiden tiedekunnan alla. Nyt
Rauhanakatemia järjestetään nykyään Pirkanmaalla Kuuslahden leirikeskuk sessa. Maïche kiittelee tapahtuman hyviä keskusteluja ja miellyttäviä puitteita.
suomalaisessa kansalaisjärjestö liikkeessä, en olisi varmaankaan päässyt samalla tavalla väitös kirjassa haastattelemieni ihmisten juttusille ja pystynyt ymmärtämään heidän toimintaansa.”
vietetään Taprin 50-vuotisjuhlia. Tapri on syntynyt osana rauhan liikettä Suomessa. Se on perustettu rauhantutkimuksen viralliseksi keskukseksi, koska sodista ja kon flikteista haluttiin saada lisää tietoa. Rauhantutkimukseen liittyy myös vahvana latauksena konfliktien ratkaiseminen. Tapri oli minulle luonteva vaihtoehto Rauhanpuolus tajien ja muun kansalaisaktivismin rinnalle. Minua itseäni kiinnostivat erityisesti keskuksen pitkät perin teet Välimeren aluetta käsittelevässä tutkimuksessa ja nimenomaan Algeriaan liittyvä tutkimus.”
Väitöskirjan otsikko on Autonomous Trade Unions in Algeria: An Expression of Nonviolent Acts of Citizenship. Maïchen väitöstilaisuus on Tampereen yliopistolla huhti kuussa 2020.
”Väitöskirjallani on vahva linkki rauhantyöhön. Tutkin Algerian auto nomista ammattiyhdistysliikettä, joka on keskeinen osa Algerian oppositioliikettä. Olen tehnyt kenttätyötä ja haastatellut ihmisiä, osallistunut heidän tapahtumiinsa ja erilaisiin mielenosoituksiin. Olen pyrkinyt ymmärtämään sitä, miten he mobilisoivat uusia jäseniä, miten he argumentoivat hallitusta vastaan, minkälaisia diskursseja muodostuu oppositioliikkeiden ja hallintoviranomaisten välille. Kaikki osapuolet näkevät aina itsensä rakentavina ja vastakkaisen osa puolen jollain lailla hajottavana tekijänä. Jos minulla ei olisi ollut taustaa Rauhanpuolustajissa ja
”Tässä ajassa kansanliikkeitä ja kansannousuja tapahtuu ympäri maailmaa. Niitä löytyy Chilestä Libanoniin ja Hong Kongista Rans kaan. Joka paikassa on menossa prosesseja, joita kutsuttiin vuonna 2011 nimellä ’arabikevät’. Silloin ihmisillä oli kova tarve kulttuuristaa ja sijoittaa protesteja jollekin tietylle maantieteelliselle alueelle. Luulen, että ihmiset alkavat nyt herätä, sillä taloudellinen ja poliittinen järjes telmämme yskii. Ympäri maailmaa on havaittavissa paljon tyytymät tömyyttä. Koronavirus on tietenkin rauhoittanut tilannetta. Tuntuu siltä, että mielenosoitukset ovat vaihtu neet erilaisiin kansalliskaarteihin, jotka käyskentelevät kaduilla. Minua huolestuttavat ne taloudelliset ’uudistukset’, joita tehdään korona viruspandemian jälkeen.”
Karim Maïchen ja Rauhan puolustajien yhteinen taival on kestänyt jo lähes parikymmentä vuotta, eikä loppua näy. Mitkä ovat olleet tärkeimmät eväät, jotka rauhantutkimuksen ammattilainen Karim Maïche on vuosien varrella Rauhanpuolustajilta saanut?
”Olen saanut hyviä ystäviä, hienoja kokemuksia, olen oppinut paljon erilaisista asioista. Kaikki mitä nyt teen – mukaan lukien väitöskirja – on jollain lailla kyt köksissä Pulu-vuosiini. Olin tietysti käynyt Algeriassa jo nuoresta asti, muun muassa 1990-luvun sisällis sodan aikoihin, mutta koin olevani aika yksin ajatusteni kanssa.
Rauhanpuolustajien kautta löysin muitakin ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Pidin viitekehyk sestä, jonka Pulut tarjosi. Se oli erilaista kuin lähiössä koettu kylmä meininki. Siellä puhuttiin ennem minkin kukkahattutädeistä ja kommareista. On kivaa, että elä mässä tulee esiin asioita, jotka murtavat omia ennakkoluuloja.”
Vaikka koronatilanne kuristaisi kurkkua ja saattaisi helposti taivuttaa mielen luomaan dystopioita utopioiden sijaan, kannattaa kes kittyä jälkimmäisiin. U-teoria ohjaa muutok seen bisneksessä, yhtei sössä ja itsessä. Ideana on suunnata toimintaa ja oppimista ”egosta” kohti ”ekoa”.
U-teoreetikko Otto Scharmerin mukaan ihmisten huulilla on ollut viime vuosina kolme lausetta:
1. Tiedän, että maailma tulee törmää mään seinään, koska elintapamme ei ole kestävä.
2. Haluan olla luomassa toisenlaista tarinaa, jossa ihmiskunnan kurssi kääntyy.
3. En tiedä, miten se tapahtuu.
Seuraavassa on koro nakeväänä esiin tulleita asioita, jotka saattaisivat johtaa positiivisempaan tulevaisuuteen:
ASIAT ROMAHTAVAT NYT
• Äiti Maa on laittanut meidät koti arestiin miettimään, mitä pahaa olemme tehneet hänelle, toisil lemme ja itsellemme. Saimme siis lajina aikalisän ja mahdollisuuden oppia tulevaisuutta varten.
• Lukemattomat ihmiset ovat ryh tyneet vapaaehtoistyöhön tukeak seen toisiaan ja yhteisöjään. Epä itsekäs toiminta ja syvä rakkaus ihmisten välillä on tullut näkyväksi.
• Covid-19 on opettanut systee mistä ajattelua pallomme 7,8 miljardille asukkaalle. Meitä on monta, mutta olemme yksi ihmis kunta. Hengitämme samaa ilmaa, juomme samaa vettä, kävelemme samalla maaperällä, olemme osa samaa sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista verkkoa.
• Jos luulit, että sinulle ei ole väliä, mitä maapallon toisella puo lella tapahtuu, tiedät nyt olleesi väärässä. Jos varakas yhdysvalta lainen ajatteli, että sillä ei ole vai kutusta hänen elämäänsä, että jonkun toisen sairausvakuutus ei kata koronatestiä, hän tietää nyt olleensa väärässä. Alamme pikku hiljaa ymmärtää, että systeemit, jotka on suunniteltu piittaamatta asioiden keskinäisriippuvuudesta, tulevat pettämään.
• Muutaman viikon aikana ihmislaji on tehokkaasti muuttanut käyttäy tymistään. Olemme mobilisoineet valtavat resurssit viruksen pysäyt tämiseen. Olemme luoneet ennen näkemättömiä yhteistyön muotoja ihmisten, instituutioiden ja yhtei söjen välille.
• Ihmiskunnan huomio kiinnit tyi siis yhteen asiaan ja sitä seurasi valtava määrä uudenlaista, suun taa muuttavaa toimintaa. Pystym me ilmeisesti mihin tahansa!
HEREILLE, HUOMAAMME, ETTÄ VOIMME
• Heräämistä seuraa ajatus siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ihmiset alkavat tiedostaa, että he tosiaan kin voivat valita itse, miten toimi vat erilaisissa tilanteissa.
• Voi valita pois kääntymisen ja antaa vallan tietämättömyydel le, vihalle ja pelolle. Tai sitten voi valita, että kääntyy kohti toi sia ihmisiä ja maailmaa ja toimii uteliaisuuden, myötätunnon ja rohkeuden voimin.
• Uudenlaiset oppimisen rakenteet: fokuksessa kokonainen ihminen ja kokonainen systeemi
• Uudenlaiset hallinnolliset raken teet: suoruus, vallan jakautuminen ja dialogisuus
• Uudenlaiset talouden rakenteet: ”egosta ekoon”
• Oppiminen: syväoppimisen kehä = ”pää & sydän & kädet”
• Lääketiede: terveyden ja hyvinvoinnin lähteiden vahvistaminen sekä ihmisten että planeetan tarpeisiin
• Maatalous: ruokaan suhtaudutaan ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin näkökulmasta
• Yhtiöt: tarkoituksenmukaisia ja kestäviin päämääriin pyrkiviä
• Rahatalous: kehittyvää ja muokkautuvaa (transformatiivista)
• Hallinto: tietoisuuteen perustuvaa ja yhteistoiminnallista
• Tulevaisuudessa on tärkeää pitää hengissä näitä nyt syventyneitä keskinäisiä suhteita ihmisten ja luonnon kanssa.
• Ihmisen supervoima on kyky taipua. Viime viikkoina on kyetty tarkastelemaan tilan netta monista näkökulmista ja muuttamaan omaa toimintaa sen mukaan.
• Maailmantilanne on myös auttanut meitä näkemään itsemme toisen silmin ja keskit tymään yhteisiin toimintatapoihin.
• Olemme oppineet uudelleen kuvittele maan ja muokkaamaan sivilisaatiotamme ja rakentamaan siltoja ekologisten, sosiaalis ten ja henkisten asioiden välille.
Jatketaan siltojen rakentamista ja systeemisen ajattelun kehittämistä!
Tämän neuvolan lähteenä on käytetty Otto Scharmerin 9.4.2020 julkaistua artikkelia
”A New Superpower in the Making: AwarenessBased Collective Action”. Sen kymmenestä pointista on vapaasti suomennellen valittu kahdeksan. Löydät koko artikkelin sivulta ottoscharmer.com kohdasta blogit. Sitä kautta pääset myös tutustumaan tarkemmin
U-teoriaan ja sen sovelluksiin, joita on kehitelty esimerkiksi MIT-yliopiston huomassa Yhdysvalloissa.
TEKSTI HANNA NIITTYMÄKI Rauhankasvatus on hieno sana, jota ei ole syytä hylätä, vaikkei se ole ollutkaan muodissa sitten 1980-luvun. Sitä paitsi jokaisen meistä on hyvä harjoittaa rauhankasvatusta aina kun tilaisuus tarjoutuu. Neuvolan tätinä toimii opettaja Hanna Niittymäki. KAIKKI KESTÄMÄTTÖMÄTPerjantaina 27.3.2020 kello 10.00 olisi ollut Beetlehemissä Palestiinan maratonin kympin juoksu, jolle olin ilmoittautunut. Juoksu siirrettiin syksyyn loka-marras kuulle, ja koko Palestiinan alue, juutalais ten ja arabien valtiot, ovat karanteenissa. Tein kuitenkin samaan aikaan rinnakkai sen yhden henkilön liikunnan Virolahden Klamilan metsässä, jossa seikkailen mieles säni Beetlehemin maisemissa.
Tässä seison Beetlehemin Seimiaukiolla Manger Squarella, jonka reunalla on moskeija, Jeesuksen syntymäkirkko ja Peace-Center. Seison sen edessä. Ympärilläni pitäisi olla kuusituhatta innostunutta ihmistä ja paikallinen diskomusiikki soisi kovaa, mutta nyt on tyhjää. Lähtöön on kaksi minuuttia. Palestiinan valtio on kokonaan miehi tetyllä Länsirannalla ja Gazassa. Siihen kuuluu myös Itä-Jerusalem.
Lähdössä on kova tungos, ja hitaat ovat vaarassa jäädä meidän tosissaan liikku vien alle. Seimikatu, Manger Street, vie juoksua eteen päin. Tuossa kuvan oikeassa reunassa, Manger-hotellin alakerrassa, on viinakauppa. Nyt siinä myydään juok sun takia suoraan tankista Taybeh-olutta. Ostan lasil lisen, kun juoksu on ohi, ja istahdan hengähtämään kadun reunalle.
Kympin reitti kulkee tiiviisti rakennetun kau punkialueen läpi. Epidemian takia ihmiset ovat sisätiloissa ja seuraavat juoksua parvekkeilta. Katutasolla on joka talossa kauppoja, kahviloita ja leipomoita. Talot ovat isoja nykyaikaisia kivitaloja. Maisema on vuoristoista, laaksot ovat melko pieniä, vihreitä ja täynnä viljelystä.
Tuossa aukiolla oli ennen suuri asuintalo. Israel tuhosi sen, kun omistajan 13-vuotias poika pidätettiin tilanteessa, jossa muurin portilla oli mielenosoitus ja israelilaisia sotilaita hei teltiin kivillä. Poika on nyt vankilassa, ja häntä odottaa linnatuomio. Hän saa apua lapsille oikeusapua anta valta DCI-järjestöltä, mutta ei saa tavata vanhempiaan.
Juoksu ohittaa myös historiallisia kohteita tuhansien vuosien takaa. Tuolloin alueella asui monia kansoja, jotka tappelivat keskenään. Noista ajoista kertoo paksu kirjakin. Palestiinan alueen lähes kaikki kristityt ovat arabeja. Uskonnolliset yhteisöt ovat vanhoja, jopa mui naisia. Kun historia on ankara, se näköjään jää helposti päälle pitemmäksi aikaa.
Eksoottisin kohta juoksureitillä kulkee pitkän matkan Israelin rakentaman muurin reunaa pit kin. Muurissa on vartiotorneja ja konekivääreitä. Beetlehemistä on matkaa Jerusalemiin reilut kymme nen kilometriä. Israel on ympäröinyt kaupungin melkein kokonaan muu rilla, jonka tarkoituksena on tehdä asuminen ja työasioiden hoitaminen mahdollisimman vaikeaksi. Beetle hemin alueella on myös suuret makean veden varat. Välimereltä tuleva kosteus sataa noilla seuduin. Makeasta vedestä on kova pula, ja Israel antaa Palestiinan puolelle vain niukasti vettä. Juuri tällä kohtaa selkäni takana on kuuluisan katu taiteilija Banksyn perustama hotelli Walled Off. Se mainostaa itseään maailman huonoimmalla maisemalla. Ikkunoista näkyy vain muuria. Mainio paikka, sisällä on Banksyn töiden suuri kokoelma, kauppa ja kiva ravintola. Ovella portsareina on apinapatsaat. Jos tuolla päin liikut, poikkea sisälle.
HX-hankkeeksi kutsuttua Suomen taistelu konehankintaa saatetaan Helsingin Sanomien mukaan lykätä muutamilla vuosilla korona pandemian vuoksi. Aikalisän ottamiseen on saattanut koronan ohella vaikuttaa lentokonevalmistajien konsulteiksi siirtyneiden poliitikkojen ja upseerien kyseenalainen rooli. Pyöröovikorruption poliittinen painolasti ei HX:stä enää helposti lähde.
Konehankintaan palataan aikanaan. Sitä odo tellessa asekaupan ulko- ja turvallisuuspoliittisia kytkentöjä pitäisi perusteellisesti punnita talouden ja tekniikan ohella. Todennäköisesti keskustelu pyritään kuitenkin ohjaamaan koronaa ja Jarmo Lindberg –Lockheed Martin -kriisiä edeltäneille urille.
Vielä helmikuun 2020 lopulla Ilta-Sanomien pääkir joitus varoitti asettamasta hävittäjiä ja vanhustenhoitoa vastakkain, koska ”nyt ei ole populistisen politiikanteon paikka”. Populismin välttäminen turvallisuuspolitiikassa on sinänsä kannatettavaa. Ensin pitäisi kuitenkin tietää, mitä populismilla ja turvallisuudella tarkoitetaan.
Turvallisuutta voidaan tutkia esimerkiksi väkivallan määrää mittaamalla, mutta kyseessä on myös tunne. Käsiaseella on vaikea osua virukseen, mutta turvalli suudentunnetta sen ostaminen voi lisätä. Pandemia tyhjensi asekauppojen hyllyt USA:ssa, mutta entistä useammat näyttävät nyt ymmärtävän terveydenhuol lon merkityksen ja kokonaisturvallisuuden käsitteen.
Populismi tarkoittaa vetoamista ihmisten sellaisiin tunteisiin, joiden perusteella ei pitäisi tehdä poliittisia päätöksiä. Maahanmuuttopopulismissa lietsotaan pelkoja ja oikeutetaan vihaa. Oikeuspopulismissa kes kitytään rikoksentekijälle kostamiseen rikollisuuden vähentämisen asemesta. Säästöpopulismissa julkisen sektorin menot esitetään tuhlaamisena.
Loppu häämöttää. Hebron Roadilta lähtevät bussit Jeru salemiin ja se on muutenkin vilkas kauppakatu. Loppu nousun takana on jo Seimiaukio, Manger Square, juoksun maali. Oikealla rinteessä on Beetle hemin vanha keskusta, jonka kauppatori on korjattu USA:n kehitysavulla. Trump lakkautti avun Palestiinalle kokonaan. Sekin oli kova isku.
Maalissa hikinen paita jo päältä pois. Mutta kappas vaan, siinä on viime vuoden kuva ja päivä. Olen käynyt juoksussa neljä kertaa. Näillä matkoilla olen nähnyt paljon maata ja kaupunkeja kuten Jeru salem, Beetlehem, Jeriko, Taybeh, Ramallah, Hebron ja Tel Aviv. Mie hitetyn Länsirannan tilanne on joka kerta ollut edellistä huonompi. Israel ottaa laittomasti käyttöön paikallisten maata ja tuhoaa asun toja. Toiminnan tarkoituksena on tehdä asuminen Palestiinan val tiossa niin vaikeaksi, että ihmiset muuttavat maasta. Tilanne on myös poliittisesti huono. Israeliin ei saada hallitusta ja Palestiinassa ei jär jestetä edes vaaleja. Molemmissa maissa usko poliittisiin johtajiin on vähäinen. Huonolta näyttää ja huo noa on. Kuvitella voi parempaa.
Turvallisuuspolitiikka on populismin runsauden sarvi. Maailman mustavalkoinen jakaminen hyviksiin ja pahiksiin tai pelkissä historian vääryyksissä rypemi nen ei ole konfliktien ehkäisemistä vaan identiteetin rakentamista. Viidennen sukupolven hävittäjä on viruksia vastaan yhtä hyödytön kuin halvin käsiase. Populismia piilotellaan, mutta sauma irvistää aina. Kun koneen uutuus esitetään HX-hankkeen yhtey dessä F-35:n vahvuutena mutta Gripenin heikkoutena, kyse ei ole tekniikasta vaan samaistumisesta Yhdys valtoihin ja sen sotilaalliseen voimaan.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.
Kiihkoilijat pahoinpitele vät Pussy Riotin tukijoita, homofoobikot häiriköi vät LGBT-elokuvafestivaali Bok o bokin järjestelyjä, ortodoksi aktivistit hyökkäävät Torfjankan puistonsuojelijoiden kimppuun, lakkoilevat rekkakuskit kokoontu vat Himkissä... Viktoria Lomaskon, moskovalaisen nelikymppisen kuvataiteilijan ja aktivistin Se toi nen Venäjä -kirjassa tavanomaisten uutisvalokuvien sijaan pääosassa ovat piirroksin dokumentoidut kohtaamiset ja tarinat itänaapu rimme toisenlaisesta arjesta, joka jää usein uutisoinnissa suurvalta politiikan varjoon.
Lomasko alkoi tehdä graafisia reportaasejaan 2010-luvun alussa. Tuolloin hän ymmärsi, että halusi ylittää oman sosiaalisen kuplansa rajat. Kuplan, joka koostui keskus teluista muiden taiteilijoiden ja suunnittelijoiden kanssa moskova laisissa gallerioissa.
Reportaasit syntyivät alun perin ennen kaikkea Lomaskon itseymmärryksen välineiksi. Pikku hiljaa jokaisen reportaasin jälkeen hän alkoi hahmottaa uusin silmin Venäjän poliittista tilannetta ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Lomaskon graafisia reportaaseja on julkaistu aiemmin sekä englan niksi että saksaksi.
Naiseutta-sarjassa kaikki henkilöt on piirretty koti oloissaan ja heidän repliikkinsä on merkitty ylös niin kuin ne on sanottu.
Nämä eivät kuitenkaan ole vain konkreettisten ihmisten muoto kuvia vaan myös arkkityyppejä: haalistunut, yksinäinen nainen; dokaileva miestennielijä; tiukka neuvostomuori ja niin edespäin.
Jokainen piirustus lisää oman sävynsä (surua, ironiaa tai vihaa) yleiseen kuvaan naisten elämästä venäläisessä provinssissa, syrjä seudulla.
Synnyin Serpuhovissa, Moskovan alueella. Naisten ja tyttöjen kes ken puhuttiin miehistä: tutuista ja tuntemattomista, menneistä, nykyisistä ja tulevista miehistä. Uskoimme, että rakkaus muut taisi elämämme yksitotisen kulun. Yli vuosikymmenen olen asu
nut Moskovassa. Kun matkustan provinsseihin, tunnistan tuttuja maisemia ja keskusteluja. Jopa eronneet ystävättäreni tuntevat myötätuntoa ”kovaa onneani” koh taan. Lisäksi uskoin vielä yhteen asiaan – taiteilijankutsumukseeni. Vain taiteilijaisäni tuki päätös täni mennä opiskelemaan taidetta Moskovaan ja sen jälkeen työs kennellä taiteilijana. Uskoen, että hölynpölyni oli tarttuvaa ja estäisi löytämästä aviomiestä, eräät ystä vättärieni äidit koettivat painostaa tyttärensä viettämään vähemmän aikaa kanssani. He olivat oikeassa –en tähän mennessä ole avioitunut, eikä minulla ole lapsia. Minusta tuli taiteilija, mutta en tunne itseäni voittajaksi. Tässä maassa näiden naisten ja minun elämän suunnitelmat muuttuvat tappioiksi. Tarkastelen ”Naiseutta”-sarjan ”sankareita” ja löydän palasen itseäni heistä jokaisesta.
Viktoria Lomasko on valmistunut Moskovan painotaiteiden valtionyliopistosta vuonna 2003. Hän työskentelee nykyään graafikkona erikoisalanaan graafinen reportaasi. Lomasko perustaa työnsä Leningradin piirityksen, gulagleirien ja sotilaskäytössä olleen dokumentaarisen grafiikan perinteelle. Hän on tutkinut nykyistä Venäjän yhteiskuntaa, varsinkin eri alakulttuu reja, kuten ortodoksiuskovaisia, seksuaalisten vähemmistöjen aktivisteja, vierastyöläisiä, sek sityöntekijöitä ja maaseudun kollektiivitilojen työntekijöitä.
Hänen töitään on julkaistu sekä Venäjällä että eri puolilla Eurooppaa. Hän on tehnyt tii vistä yhteistyötä voittoa tavoittelemattomien ihmisoikeusjärjestöjen kanssa luomalla aineis toa julkaisuihin ja vetänyt työpajoja muun muassa rangaistuslaitoksissa. Hän on toisena kuraattorina kahdessa pitkäaikaisessa taide- ja aktivismiprojektissa: Drawing the Court Zlata Ponirovskan kanssa ja The Feminist Pencil Nadja Plungianin kanssa.
12.
Myyntihaluttomia myyjiä, Miramarin pakastekanoja ja kuubalainen digiloikka. Toimittaja Antti Halinen on Kuuban-tuntija, jolla on paljon omakohtaisia kokemuksia tavallisten kuubalaisten elämästä 60 vallankumouksen vuoden ajalta. Halisen Kuuba 2020 -kirja julkaistaan syksyllä Umpihanki-sarjassa. Tässä makupaloja tulevasta.
PANAMERICANAN MYYJÄTÄR: MINÄ ISTUN NYTPanamericana on valtion omistama kauppaketju. Havannassa sillä on useita erikokoisia kauppoja, joiden tarjonta vaihtelee, mutta kaikissa voi maksaa vain valuuttapesoilla. Kävin silloin tällöin parin korttelin päässä asuinpaikastani olevassa, melko pienessä Panamericanassa täydentämässä varastojani muun muassa suolakekseillä, pakastena keilla tai oluella, jota useimmiten ei kuitenkaan löytynyt. Rommia sen sijaan oli aina tarjolla runsaasti.
Eräällä käynnillä olin kerän nyt ostokseni koriin ja lähdin kohti kolmea kassaa. Ykköskassan myy jätär ei ottanut tavaroitani vastaan, vaan osoitti viereistä kakkoskassaa ja lähti tarinoimaan kolmoskassan myyjättären kanssa: he vaikuttivat hyviltä ystävättäriltä. Siis kakkos kassalle. Takanani oli kuitenkin invalidimies, jonka laskin tietysti ensin hoitamaan maksunsa. Suo
rittaakseen ostoksensa hänen oli kuitenkin täyteltävä joitakin pape reita, joten kysäisin joutilaalta kolmoskassalta, voisinko hoi taa maksuni hänen kassallaan. Kävimme seuraavanlaisen keskus telun.
”Ette voi”, sanoi myyjätär ja jat koi juttujaan ykköskassan kanssa.
”Mutta eikö kaupassa pitäisi tehdä töitä, siis palvella asiakkaita. Mitä te oikein teette?” oli minun kysymykseni. Vastaus oli täydelli nen tyrmäys: ”Minä istun”, sanoi myyjätär ja osoitti kakkoskassan suuntaan. Menin kiltisti takaisin invalidimiehen taakse odottamaan vuoroani, ja samainen kolmoskas san myyjätär supisi perääni, että ostakaa hänelle aski tupakkaa.
En ostanut, vaan maksoin kakkoskassalla, jätin myyjättä ret rupattelemaan ja kävelin ulos oikeastaan enemmän huvittu neena kuin vihaisena saamastani, sanoisinko, varsin huonosta pal velusta.
Jos Kuuban valtio haluaa pitää kauppaketjut ominaan, niin se voisi ainakin opettaa työntekijöil leen, että työpaikalla on tarkoitus tehdä töitä ja myymälässä pal vella asiakkaita mahdollisimman hyvin. Eihän minun kokemukseni kaltaista tietenkään tapahdu kai kissa myymälöissä kaiken aikaa. Nyky-Kuubassa huomaa kuiten kin valitettavasti hyvin pian, miten suuri ero edelleen on valtion yritysten ja toisaalta yksityisten kahviloiden, ravintoloiden ja torien palvelun välillä.
Miramar on useiden suurlähetys töjen ja tavallista varakkaampien havannalaisten aluetta. Lähdin tutustumaan yhteen sen supermercadoista, kuten kauppa keskuksia täällä kutsutaan, ja sen tarjontaan. Tämä mercado tun netaan osoitteellaan 3ra y 70 eli Kolmannen avenidan ja 70. kadun kulmaus. Parkkialue oli aivan täynnä ja sisällä aika paljon väkeä jo aamupäivästä. Sana oli kulkenut. Kauppaan oli tullut pakastekanoja isoissa pakkauksissa. Monilla asiak kailla oli useita paketteja, joiden kanssa odotettiin pitkässä jonossa
kassoille pääsyä. Hitaus johtui osit tain siitä, että sama kassa pakkasi tavarat ja otti maksun. Joissakin paketeissa alkoi jo näkyä sulamisen merkkejä.
Kassan jälkeen oli vielä yksi tarkastus. Ulko-ovella nimittäin seisoi kaksi vahtia, joille piti esittää kassakuitti. Vahdit tarkistivat sen jälkeen, että kuitti ja ostoskärryjen tavarat vastasivat toisiaan. Tarkas tuksen jälkeen saattoi kipinkapin viedä kanat autoon, hurauttaa kotiin ja panna ne kotipakastimeen. Kuubassa varastetaan niin paljon tavaraa, ettei kaupoissakaan luo teta kassoihin eikä asiakkaisiin. Jos mahdollista, kaikki tarkistetaan, etenkin kun kauppaan oli tullut haluttua herkkua.
Kanaa sai Havannan kahvi loissa ja ravintoloissa hyvin, mutta valtaosa siitä on tuontitavaraa. Kananliha on maan tärkein yksit täinen tuontielintarvike. Tuonti oli vuonna 2018 lähes 280 000 tonnia, josta maksettiin 305 miljoonaa dol laria.Tuonnista noin 60 prosenttia on Yhdysvalloista, josta Kuuba saar rosta huolimatta saa tiukoin ehdoin tuoda elintarvikkeita.
Kuuba tuottaa itse hyvin vähän siipikarjan, lähinnä kanan, lihaa. Vuonna 2018 kotimaisen kanan lihan tuotanto oli vain 36 900
tonnia. Yksi syy siihen on rehun puute, joka haittaa myös sianlihan tuotantoa. Kuuba onkin neuvotel lut ulkomaisista sijoituksista juuri kananlihan tuotantoon: tuloksia odotellaan edelleen. Vuonna 2019 saatiin aikaiseksi yksi uusi auto matisoitu siipikarjan tuotantotila maan länsiosaan Pinar del Rioon. Virallisen suunnitelman mukaan Kuuba pyrkii 100 000 tonnin omaan tuotantoon kahdessa kolmessa vuo dessa. Koronaviruksen tuomat isot talousongelmat todennäköisesti romuttavat tuon tavoitteen.
Erityisesti kuubalaiset kaipasivat valuuttatilikauppoihin myyntiin televisioita, sillä maassa aloi
tettiin elokuun 2019 lopussa siirtyminen digitaalisiin lähetyk siin. Ensimmäiseksi kohteeksi oli valittu viisi kuntaa Sancti Spiri tuksen maakunnassa. Siellä alkoi ensimmäisenä näkyä Canal Educa tivo vain digitaalisena. Ongelmitta siirtyminen ei varmasti suju. On ostettava joko uusi televisio tai digiboksi kuten muissakin digitali saation toteuttaneissa maissa.
Uusi televisio maksaa noin 400–800 euroa (10 000–20 000 Kuu ban pesoa). Se on valtava summa ihmisille, joiden kuukausipalkka on tuhannen peson kahta puolta. Boksin hinnaksi arvioitiin tuhat pesoa.
Valtio oli luvannut kohtuu hintaisia lainoja ainakin niille, joilla on säännölliset ja kiinteät tulot. Eläkeläiset ja tietyt muut ryhmät
saattavat saada sosiaalisin perus tein ainakin boksin ilmaiseksi, ehkä myös television. Erittäin monille digistä tuli kuitenkin iso ongelma. Mistä repiä yhtäkkiä toistakymmen tätuhatta pesoa uuden television ostoon tai ottaa vastaava laina. Useimmat eivät olleet elämänsä aikana edes nähneet noin isoja summia yhtä aikaa. Ratkaisuksi oli esitetty pitempää siirtymäaikaa, televisioiden hintojen alentamista ja lainoja hyvin suotuisilla ehdoilla.
Samanaikaisesti digitelevision kanssa Kuubassa on rakennettu 4G-verkkoa. Urakka oli aloitettu Holguinin maakunnasta, ja pian verkon piti olla toiminnassa myös keskisessä Kuubassa Santa Cla rassa. Puhelinyhtiö Etecsa tarjosi uusia 6,5 GB:n ja 10 GB:n paketteja
uuden verkon käyttäjille. Hinnat oli vat kuitenkin erittäin kovat, 35 ja 45 valuuttapesoa kuukaudessa, ja sopimus on voimassa vain 30 päi vää ensimmäisestä yhteydestä. Kun keskipalkka on nelisenkymmentä valuuttapesoa, tuon paketin osta minen veisi esimerkiksi suoraan valtion budjetista palkkansa saa vilta työntekijöiltä koko kuukauden viralliset ansiot, joita vasta kesällä 2019 nostettiin nykyiselle tasolle. Vuoden 2019 loppuun mennessä oli tavoitteena saada puolet maasta 4G-verkon piiriin. 4G:n käyttäjiä oli vuoden 2020 alkupuolella 650 000, kännykkäliittymiä yli kuusi miljoo naa ja yleisiä wifi-alueita 1 500. Noin seitsemällä miljoonalla (63 prosent tia väestöstä) oli nettiyhteys, ja niistä lähes puolet kännykän kautta vies tintäministeriön tietojen mukaan.
Saatavilla kustantajan verkkokaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Rauhanpuolustajien jäsenille –10 %. Hintoihin lisätään postikulut.
Artikkelit on julkaistu yhteis työssä suomenruotsalaisen Fredsposten-lehden kanssa, jonka numerossa 4/2019 se alun perin ilmestyi.
en extern faktor som ledde historien fram till nästa krig. Men det räcker självmant inte som förklaring.
Motiveringen var tveklöst den mest ödesdigra lög nen i världshistorien.
”Seit 5 Uhr 45 wird zurückge schossen” – sedan klockan 5.45 skjuts det tillbaka – skränade nazi rikets Führer Adolf Hitler i sitt berömda tal inför den tyska riks dagen den 1 september 1939. Han kompletterade med det ökända hotet om att Wehrmacht ”från och med nu skulle vedergälla bomb med bomb”.
Hans makabra löfte infriades. Mobiliseringen var väl förberedd. Den tyska krigsmakten anföll Polen med omkring 1,5 miljoner soldater. På grund av den beryktade Ribben
tropp –Molotov-pakten erövrades den polska republiken även österi från av sovjetiska trupper.
Det blev en snabb tysk seger och historieskrivningen är tämligen överens om att Polen utsattes för ett aldrig tidigare skådat förintelse krig som sedan även skulle drabba Sovjetunionen. Naziledarna och den tyska militärmakten fortsatte sprida skräck och förstörelse över nästan hela Europa.
Visserligen trampades katastrofen igång den 1 september 1939, men
Holocaustmonumentet
Minnesmärket över Europas mör dade judar eller Holocaustmonu mentet planerat av arkitekten Peter Eisenman upptar en yta på 19 000 kvadratmeter i närheten av Branden burger Tor i centrala Berlin.
dess materiella och socialpsyko logiska rötter måste främst sökas under hela 1920-talet.
Att första världskrigets seger makter inte förstod konsekvenserna av Versaillesavtalets benhårda regelverk mot krigets förlorare är
De centrala faktorerna var hemmagjorda i den tyska Weimar republiken. Diverse myter blåste vind i seglen för en ny nationalism. Nazis ter och andra högerorganisationer bidrog flitigt med lögner om att en allians av socialdemokrater, kom munister och judar var ansvariga för kejsarrikets undergång. Hären fram ställdes som ”obesegrad i fält” och ansågs ha fått en ”dolk i ryggen” av dessa vänsterorienterade ”förrädare”.
Motsvarande mytbildningar för giftade en stor del av befolkningen.
Men inte ens 1933 hade Hitler en majoritet av väljarna i Weimar republiken bakom sig. Ansvaret för hans maktövertag ligger på den samlade borgerliga högern som hyste den naiva tron att Hitler och nazisterna kunde hållas i styr. Ett fatalt och dramatsikt misstag.
Andra världskriget började med en kortvarig incident då SS-enheter utklädda till polska soldater anföll radiostationen Gleiwitz i dåvarande Schlesien. Det slutade som bekant sex år senare med Tredje rikets undergång i en villkorslös kapi tulation. Vedergällningen hade då nått och drabbat det krigsansvariga Naziriket och lagt många av dess städer i ruiner. Tyskland erövrades och besattes av segermakterna USA, Sovjetunionen, Storbritannien och Frankrike.
Till andra världskrigets fasansfulla balansräkning hör uppskattnings vis 60-70 miljoner dödsoffer varav över hälften utgjordes av civil befolkning.
Buchenwald. Flera av de krema torieugnar som användes för att kre mera offren kan ännu beskådas i koncentrationslägret Buchenwald.
I skuggan av kriget och bakom fronterna massmördades 13 miljoner människor främst av rasi deologiska eller politiska skäl.
Till de gigantiska civilisations brotten hör försöket att förinta de europeiska judarna. Mera än sex miljoner dog i koncentrations läger som Auschwitz, Treblinka och Buchenwald. De nazistiska brot ten gick även ut över bl.a. sinti och romer, homosexuella, kommunister och socialdemokrater samt personer med mentala funktionsstörningar.
Allt detta är dokumenterat och offentliggjort många gånger om. I dagens Tyskland hör Nazitysklands ansvar till den officiella minneskul turen. Men det tog ändå flera decennier innan skulden och ansva
ret accepetades av det stora flertalet i befolkningen.
Den tyska huvudstaden Berlin är full med minnesplatser för att enskilda offergrupper inte ska falla i glömskan. Det mest synliga är tveklöst holocaustmonumentet Ste lenfeld beläget på en central plats i Berlin.
Man diskuterar som bäst frågan om att dessutom upprätta ett särkilt monument för offren efter anfallet mot Polen.
Fast man även vid runda minnesdagar inte kan lägga något nytt till landets tunga historia är upprepningen ändå ingen menings lös ritual.
Det gäller att uppmärksamma och på nytt visa dagens generatio ner hur en sjuk ideologi sakta men säket kunde förgifta ett helt folk.
Det som på 20-talet började med ultranationalistiska lögner och myt bildningar slutade med miljontals offer. Visst fanns det motstånd mot Hitlerregimen, men att Tyskland 1945 måste ”tvångsbefrias” av de allierade segermakterna visar ändå hur den bruna propagandan höll människorna i ett fast grepp.
Att den tyska förbundsrepubli ken idag är en av de mest stabila demokratierna i Europa råder det nog inget tvivel om. Ändå måste man ställa frågan om minnet av andra världskriget håller på att fasa ut. Chocken över det som hände mellan september 1939 och maj 1945 ledde till försöket att låta den politiska kulturen i Europa präglas av samarbete och integra tion. De aktuella generationerna har inga egna minnen av krigets brutalitetet.
I många länder växer en ny nationalism. Självfallet kan man inte sätta likhetstecken mellan de värderingar som t ex höger populistiska tyska AfD ledare försöker sprida och 1920-talets nazipropaganda. Men dessa ledare ger dessvärre i många fall all and ledning till sekundärskam.
Bara ett exempel på detta är att man enligt Alexander Gauland, AfD:s gruppledare i förbunds dagen, ska vara ”stolt över de tyska soldaternas prestationer i båda världskrigen”. Sådana utspel är inte bara motbjudande pinsamma utan de uppmuntrar till nya oön skade mytbildningar.
Joachim Kasten är verksam som lärare i samhällskunskap på en yrkesskola i Hamburg och jobbar även som svensklärare (kvällskurser).
Rauhan Puolesta on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.
ISSN 2343-5097 (painettu)
ISSN 2343-5100 (verkkojulkaisu)
Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi
Rauhanpuolustajien tiedotuskanavana pitkään käytössä ollut Pulut-sähköpostilista lakkautettiin. Sen tilalle tuli Kirjekyyhky-uutiskirje, joka ilmestyy noin 12 kertaa vuodessa. Kirjekyyhky välittää rauhaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä uutisia ja tietoja tapahtumista ja toiminnasta eri puolilla Suomea.
Käy tilaamassa itsellesi Kirjekyyhky osoitteesta www.rauhanpuolustajat.org
Yksi tapa torjua ahdistusta on aktiivinen toiminta ja sen tukeminen. Peliä ei ole vielä menetetty. Niin kauan kuin rauhanneuvot teluja ympäri maailmaa käydään eikä ydi nasenappia ole painettu, on paljon, mitä voimme tehdä. Mitä useampi alkaa vaatia ja tehdä oikeita ilmastotekoja, sitä varmemmin niitä myös syntyy. Juuri sinä olet tärkeä ja aivan keskeinen tekijä. Rauhanpuolustajien joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä.
on värikkäät kasvot!
Ole ystävällinen, säilytä maltti, kunnioita elämää.
Lähetä vetoomuksia, osallistu tapahtumiin, tule talkoisiin ja muuten mukaan toimintaan.
Ota asioista selvää, lue, kuuntele, keskustele, perustele.
www.finnougriccomics.com
Vepsäläisiä on niin vähän... Mitä varten opiskelet vepsää!?
Tyttöseni, vaapukkaiseni!
Mummo, älä puhu komia, se on vanhanaikaista! (venäjäksi)
10 vuotta myöhemmin...
Hyvää päivää!
Uh! Taas tuo inhottava kieli! (ven.)
20 vuotta myöhemmin...
Etkö ole saanut tarpeeksesi tsättäilystä? Mene nukkumaan!
Jätä minut rauhaan! (ven.)
30 vuotta myöhemmin...
Tyttöseni, vaapukkaiseni! (ven.)
Älä puhu venäjää, se on vanhanaikaista! (englanniksi)
Komipermjakit asuvat Permin aluepiirissä Uralvuorten länsi puolella. Heidän pääkaupunkinsa on Kudymkar. Komiperm jakin kieltä puhuu noin 63 000 ihmistä. Komipermjakki on läheistä sukua komille ja udmurtille, mutta kielisukulaisistaan poiketen komipermjakilla ei ole Venäjällä virallista asemaa. Komipermjakinkielisestä mediasta mainittakoon esimerk keinä sanomalehdet ”Kama kitshyn” ja ”Parma” sekä paikal liset TV-uutiset. Järjestimme sarjakuvatyöpajan yhteistyössä Komi-Permjakin kansallisen draamateatterin kanssa Kudym karissa lokakuussa 2016.
Tilaa www.rauhanpuolustajat.org/kauppa
Maria Ermakova & Ekaterina Porseva (komipermjakiksi), Kudymkar, Komi-Permjakin lääni, Venäjä 2016