Rauhanpuolustaja 3/21

Rauhanpuolustaja

Kasper Kotisaari

Nuoret, naiset ja hallituspuolueiden kannattajat kriittisimpiä

HX-hävittäjähanketta kohtaan –vastustusta perustellaan erityisesti taloustilanteella

Suomi on varannut noin 64 uuden hävittäjän hankintaan 10 miljardia euroa. Mikä seuraavista väitteistä vastaa parhaiten näkemystäsi valmisteilla olevasta hankinnasta?

Hankinta tulee toteuttaa vähintään suunnitellussa laajuudessa (42,19 %)

Hankintaa tulee pienentää (28,61 %)

Hankinnasta tulee luopua kokonaan (10,52 %)

En osaa sanoa (18,68 %)

Mikä seuraavista on nähdäksesi keskeisin peruste sille, että hankintaa tulee pienentää tai siitä tulee luopua kokonaan?

Koronapandemian aiheuttama vaikea taloustilanne (54,29 %) Ilmastosyyt (10,72 %)

Se, että asevarustelu lisää turvattomuutta (17,99 %)

Jokin muu syy (15,26 %)

En osaa sanoa (1,74 %)

Suhtautuminen HX-hankkeeseen puoluekannatuksen mukaan.

Hankinta tulee toteuttaa vähintään suunnitellussa laajuudessa Hankintaa tulee pienentää

Hankinnasta tulee luopua kokonaan

En osaa sanoa

Kestävää kesää ja tulevaisuutta!

Kaikki varmaankin odotamme tältä kesältä, jos ei nyt täysin niin ainakin osin, mahdollisuutta elää koronaepidemian jälkeistä aikaa. Ja hyvältähän se Suomessa näyttääkin, vaikka ulkomaille suuntau tuva lomalentely jäänee ilmastonmuutoksen kannalta positiivisesti vähemmälle. Ketään syyllistämättä meillä on hyvä syy vähentää lentomatkustamista tulevaisuudessakin, vaikka siihen tilaisuus avautuisi. Koronapandemia ei kuitenkaan ole ohi. Pandemia osoittaa konkreettisesti vanhan totuuden: turval lisuus on jakamaton suure. Kukaan ei ole turvassa, elleivät kaikki ole turvassa. Ennen kuin koronaviruk set on taltutettu koko maailmasta, emme mekään ole turvassa. Tämä pandemia jää tuskin viimeiseksi. Mei dän on yhdessä muiden maiden kanssa varauduttava myös tuleviin.

Äskettäin uutisoitiin Suomen olevan YK:n tuo reen vertailun mukaan kestävässä kehityksessä maailman paras maa. Henkselien paukutteluun ei taida olla syytä. Ilmastonmuutos on suurin uhka koko ihmiskunnan kestävälle kehitykselle, ja sen torjunnassa Suomi ja suurin osa muista rikkaista maista ovat suoriutuneet heikoimmin. Viimevuoti sen YK:n kestävän kehityksen raportin mukaan 43 Afrikan maata ja parisenkymmentä muuta alhaisen ja keskitulotason maata oli saavuttanut kaikki kes tävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa määritellyt ilmastotavoitteet. Niihin kuuluu muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen huomioiminen poliittisessa pää töksenteossa.

Epidemian hellittäessä Rauhanpuolustajien toi minta käynnistyy niin sanotusti livenä. Ensimmäinen suurempi yleisötapahtuma pidetään Uudenkaupun gin rauhan 300-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä 15.8. teemalla Historian kokemuksista oppien turvallista tulevaisuutta etsimässä. Tapahtumassa käsi tellään muun muassa Venäjän ja Suomen suhteiden historiaa ja ajankohtaisia turvallisuuteen ja aseva rusteluun liittyviä kysymyksiä. Tapahtuman päättää rauhankonsertti, jossa esiintyy estradeille palannut rauhanliikkeen Grand Old Lady Liisa Tavi säestäjä nään pianisti Arto Piispanen.

Elokuussa pyörähtää käyntiin nuorille suunnattu Tottelemattomuusakatemia, jonka yhtenä tavoit teena on lisätä systeemistä ajattelua ja tuoda yhteen rauhanliikettä ja ympäristötoimijoita.

Syksyllä viritellään Rauhanpuolustajien paikallis toimintaa entistä ehompaan uskoon – olkaa kuulolla! Kokoontumisia aiheen tiimoilta tullaan järjestämään useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

PÄÄKIRJOITUS

Lähde: Stockholm Inter national Peace Research Institute (SIPRI) 2121.

* SIPRIn arvio.

** Ei sisällä sotilaseläkkeitä 1) Näiden maiden osalta luvut perustuvat hyväksyt tyyn [valtion] talousarvioon toteutuneiden menojen sijaan.

2) Näiden maiden kohdalla luvut koskevat ns. juoksevia kustannuksia (esimerkiksi pääomakulut eivät sisälly).

Seuraavista valtioista ei saatu tietoja: Libya, Djibouti, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Etelä-Sudan, Zimbabwe, Kuuba, Venezuela, Turkmenistan, Uzbeki stan, Pohjois-Korea, Laos, Vietnam, Qatar, Syyria, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Jemen

SUOMI, KOKOAAN SUUREMPI

Poliitikot puhuvat mielellään Suomesta kokoaan suu rempana, kun puhutaan ilmastonmuutoksen torjunnasta, rauhanturvaamisesta ja kaikesta muusta edistyksellisestä. Ehkä puheille on jonkinlaista katetta kin, mutta valitettavasti harvinaisen hyvin katetta toteamuksella on soti lasmenoissa ja varustautumisessa.

Tukholman rauhantutkimusins tituutin Siprin 26.4.2021 julkaistu

raportti maailman viime vuoden sotilasmenoista on masentavaa luettavaa. Ilmastokriisin ja luonto kadon uhatessa koko ihmiskunnan tulevaisuutta maailman sotilasme not jatkavat kasvuaan.

Suomen sotilasmenojen lähes 10 prosentin kasvu on selvästi yli keskiarvon (2,6 prosenttia). Kas vuprosentti on Länsi-Euroopan maiden joukossa kolmanneksi suurin Belgian ja Luxembur

gin jälkeen (jälkimmäisen menot ovat tosin lähes 90 prosenttia pie nemmät kuin Suomella). Venäjän sotilasmenot eivät näytä tällä hetkellä lisääntyvän läheskään vastaavaa vauhtia, muutosta edel lisvuoteen oli Siprin mukaan vain 2,5 prosenttia.

Tälle vuodelle Suomen val tion talousarvio lupaakin sitten varmaan rauhanoloissa maail

manennätystä sotilasmenojen vuotuisessa kasvussa. HX-taiste lukonehankinnan seurauksena sotilasmenomme kasvavat näillä näkymin huimat 50 prosenttia. Sen jälkeen jatkamme pykälää ylem pänä nykytasoon verrattuna.

Asukasta kohti laskettuna Suomi on sotilasmenoissa todella kokoaan suurempi. Maailmanti lastoissa 16. sijalla jätämme kauas taakse sellaiset suurvallat kuin

SOTILASMENOISSA

Venäjä ja Kiina. Näillä näkymin nousemme tänä vuonna Hornetien korvaamisen vuoksi jopa top ten -listalle, jossa kärkisijoja pitävät Israel ja Yhdysvallat.

Olisikohan Suomella Itämeren alueen jännitteiden kiihtymisen ja orastavan varustautumiskier teen vuoksi peiliin katsomisen paikka? Sotilasmenojen nopean kasvattamisen ja kiihtyvän vas

takkainasettelun maailmassa Yhdysvaltojen hävittäjien kutsu minen voimannäyttöön itärajalle tuskin vähentää jännitteitä lähi alueillamme.

Jos Siprin raportista haluaa löy tää jotain positiivista, on se lähinnä sotilasmenojen lasku useissa Lähiidän ja Afrikan maissa.

Afganistanin sodan opetukset

Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi päätti lähettää muutamaksi kuukaudeksi sotilaita Afga nistaniin valvomaan vaalien järjestämistä. Operaatiota on sen jälkeen jatkettu erillisillä päätöksillä tähän päi vään asti. Perusteluina on ollut muun muassa tyttöjen kouluun pääsyn turvaaminen ja demokratian rakenta minen ääri-islamilaista talibania vastaan. Tämä tapahtui vain kaksitoista vuotta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli vuonna 1989 vetänyt joukkonsa pois maasta. Se kävi siellä kymmenen vuoden hyödyttömän ja tuhoa kylvä neen sodan, kunnes joutui tunnustamaan, ettei ollut pystynyt murtamaan talibanien vastarintaa.

Lännen interventio käynnistyi kaksoistornien räjäytyksen jälkeen, kun Yhdysvallat aloitti talibanit vallasta syrjäyttäneen terrorismin vastaisen sodan. Nato käynnisti USA:n tukemiseksi Isaf-kriisinhallinta operaation, johon myös Suomi lähti mukaan. Siitä ei kuitenkaan puhuttu sotana edes siinä vaiheessa, kun Isaf-operaatio yhdistettiin vuonna 2009 Yhdysvaltojen johtamaan terrorismin vastaiseen sotaan. Taisteluja käytiin ja iskuja tehtiin kaikkialla Afganistanissa, mutta Suomessa puhuttiin yhä pääasiassa demokratian rakentamisesta ja tyttöjen kouluttamisesta.

USA:n johtamat joukot jaksoivat käydä sotaa Afga nistanissa kaksikymmentä vuotta, kymmenen vuotta kauemmin kuin Neuvostoliitto. Tulokset eivät näytä juuri paremmilta kuin neuvostoarmeijan vetäytyessä. Talibanien paluu valtaan häämöttää horisontissa.

Nyt kun myös suomalaisjoukot vedetään Afga nistanista, olisi luontevaa arvioida operaation tavoitteiden toteutumista. Arvio tarvitaan myös siitä, mitä tällaisella sotilaallisella operaatiolla voidaan saavuttaa ja missä sen rajat menevät. Muuten on vaarana, että Suomi lähtee seuraavaan sotilaalliseen interventioon osana sotilaallisia kumppanuusoh jelmiamme ja solidaarisuudesta läntistä yhteisöä kohtaan ilman kokonaisvaltaista harkintaa. Sotilaal liset interventiot vievät meidät helposti myös yhä kauemmas vahvuusalueeltamme diplomatian, rau hanvälittäjän ja YK:n rauhanturvaajan roolista.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen (31.5.) tarjo ama vastaus Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon osallistumisen tarpeellisuudesta on erikoinen. HS:n mukaan sotimista opitaan vain sotimalla. Sotaan osal listumista ei tällä perusteella voi hyväksyä, eikä se voi olla Suomen tavoite. Tällä perusteella maailmalla riittää loputtomiin sotia, joihin osallistua.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

Kaikkien aikojen asehankinta liitää luottamuksen varassa

Suomen historian suu rin asehankinta eli niin sanottu HX-hanke on eden nyt maaliviikoille. Taistelukoneiden valmistajien lopulliset tarjoukset saapuivat huhtikuussa ja kauppa lyödään lukkoon tämän vuo den kuluessa. Puolustusvoimien asiantuntemus on saanut HX:ssä ratkaisevan painoarvon, vaikka numeroiden valossa puolustusvoi mien arviot vastaavien hankintojen kustannuksista ovat olleet lähinnä harhaanjohtavia. Suomen vah vuuksia on yhteiskunnan eri tasot läpäisevä luottamus. Juuri tähän luottamukseen nojaaminen mah

dollistaa HX-hankkeen etenemisen enemmän tai vähemmän kunni oittavan hiljaisuuden vallitessa. Luottamukseen liittyy kuitenkin aina väärinkäytön mahdollisuus.

HX-HANKE JA NH90-HANKIN NAN OPETUKSET

HX-taistelukonehankinnan hinta lappuun kirjoitettavat numerot eivät ole vielä selvillä, mutta kokonais kustannukset liikkuvat kymmenien miljardien suuruusluokassa. Varsinaiseen konekauppaan tie detään humpsahtavan kymmenen miljardia, mutta piru asuu tun

netusti yksityiskohdissa. Tässä tapauksessa niitä kutsutaan elin kaarikustannuksiksi.

Maailmalla riittää esimerkkejä siitä, että taistelukonekauppoihin määriteltyjä budjetteja venyte tään ostamalla koneet riisuttuina. Kauppojen lukkoon lyömisen jäl keen todetaan, että välttämättömiä ominaisuuksia puuttuu, joten lisäinvestointeja tarvitaan tai aiem min käytetyt miljardit on heitetty hukkaan. Uudet asejärjestelmät ja päivitykset liikkuvat koneiden hankinta- ja käyttökulujen väli sellä harmaalla vyöhykkeellä. Lisäksi tämän suuruusluokan kau

poissa valuuttakurssiriskit voivat toteutuessaan muuttaa kokonais kustannuksia olennaisesti.

Suomen nykyisen 1990-luvulla hankitun Hornet-kaluston koh dalla kaikki edellä mainittu on käynyt toteen. Toteutunut kauppa hinta osoittautui kaksinkertaiseksi 90-luvun alussa esitettyyn nähden. Toteutuneista elinkaarikustannuk sista tiedetään varmasti vain se, että ne ovat huomattavasti virallisia ennakkolaskelmia suurempia. Osa Hornet-hankintaa koskevasta tie dosta on edelleen salassa pidettävää, eli koko totuuden kirkastaminen jää tulevaisuuden historioitsijoiden sel vitettäväksi. Merkittävistä ylityksistä on joka tapauksessa kysymys.

Myös Suomen edellinen isohko lentävien sotimislaittei den eli NH90-kuljetushelikopterien hankinta vuonna 2001 antaa poh dittavaa. Kuljetushelikopterit esitettiin Suomen puolustuskyvylle välttämättöminä ja valitun NH90kopterin teknistä ylivertaisuutta korostettiin.

Vuonna 2017 Helsingin Sano mat kertoi NH90-helikoptereita koskevassa jutussaan, että niiden lentotuntihinta oli noussut parissa vuodessa yli kaksinkertaiseksi. Leh den mukaan tämä johtui siitä, että ”iso osa uusien helikoptereiden ylläpidon vaatimista kustannuk sista on tähän asti ollut piilossa eli osana koptereiden kauppahin taa. Esimerkiksi tukipalvelut, jotka aiemmin katettiin koptereiden osto hinnassa, muuttuivat vuosi sitten maksullisiksi.”

NH90-hankintaan vuonna 2001 käytettiin HX-hankkeeseen verrat tuna pienehkö summa rahaa, eli ”vain” 350 miljoonaa euroa. Uuden kopterimallin kehitys osoittautui kuitenkin hankalaksi, toimituk set viivästyivät ja pahimmillaan valtaosa koptereista on seissyt huollossa, korjattavana tai vara osia odottamassa. Vuonna 2017 kymmenen kopteria odotti edelleen päivittämistä lopulliseksi versioksi.

Tunnelin päässä häämötti kui tenkin valoa: ”Käytettävyys on saatu nostettua noin 50 prosenttiin eli puolet koneista on lentokelpoisia. Käytettävyyttä ei yritetä kuitenkaan enää nostaa, koska rahat eivät riitä koneiden lennättämiseen.”

Myös helikoptereiden välttämät tömyys Suomen puolustukselle on kyseenalaistettu. Afganistanin tai

TEKSTI: RAIMO PESONEN • KUVA: ALEKSANDRA AKSENOVA

Pohjois-Afrikan olosuhteissa nii den käyttöarvo on selkeämpi, mutta on toinen kysymys, pitäisikö niin sanottuihin kriisinhallintaoperaati oihin varautumisen ohjata Suomen puolustamisen nimissä tehtyjä han kintapäätöksiä.

Tämä kysymys on hyvä muistaa myös HX-hankkeessa.

KESKUSTELU HYVÄ, ASIANTUNTIJATIETO PARAS

Tällä hetkellä HX-hanke etenee Suomen eduskunnassa koro nan ja EU-tukipakettien varjoissa, mutta etenisi se sujuvasti ilman niitäkin. Arkadianmäellä val litsee tuskin mistään asiasta yhtä suurta yksimielisyyttä kuin uusien sotakoneiden ostamisesta.

Kukaan ei rustaa aiheesta väliky symystä tai uhkaa hallituksesta lähtemisellä. Taistelukoneiden elin kaarikustannuksille on myönnetty käytännössä avoin piikki, ja aihe lii telee korkealla ja koskemattomana menokehysten ja sopeutustarpei den yläpuolella.

Kun koneiden hankinta on sel viö eikä hinta ole ongelma, jäljelle jää kysymys hankintamaasta ja konetyypistä. HX-hankkeessa tämä kysymyksenasettelu on suo raviivaistettu ilmoituksella, jonka mukaan puolustusvoimien asian tuntijat valitsevat parhaan koneen puhtaasti sen taistelukyvyn eli tek nisten ominaisuuksien perusteella.

Koneiden kehityspotentiaali kuuluu arvioitaviin – ja varmasti

salassa pidettäviin – seikkoi hin. Viimeisimpään teknologiaan nojaaminen ja siihen perustuva kehityspotentiaali on epäilemättä vaikuttanut aikoinaan myös NH90helikopterin valintaan.

Joka tapauksessa HX-hank keessa näyttää olevan jäljellä enää vain asiantuntijaraadin lausun toa odottavia teknisiä kysymyksiä. Koneet toimittavan maan nimi sel viää ikään kuin tämän prosessin sivutuotteena.

Väitöskirjatutkija Kari Paasonen kiinnittää tuoreessa artikkelis saan Hävittäjähankinnan kritiikin neljä näkökulmaa Politiikasta.fiverkkolehdessä huomiota siihen, että taistelukonekauppaa koskevan puheoikeuden myöntäminen vain puolustusvoimien asiantuntijoille on poliittinen linjaus sekin: ”On huo mattava, että Niinistöt, Kaikkonen ja Kanerva ovat itsekin poliitikkoja, toisin sanoen he ovat poliitikkoina esittäneet, että toisten poliitikkojen ei pitäisi ottaa päätöksen kantaa.”

Demokratian tunnusmerkkeihin kuuluvaa mielipiteiden ilmaisun mahdollisuutta ei ole kuiten kaan unohdettu. Kansalaiset voivat vapaasti keskustella sosiaalisessa mediassa konetyyppien parem muudesta niiden julkisuuteen päästettyjen ja oletettujen ominai suuksien perusteella.

Somekeskustelu onkin ollut vilkasta. Twitter-logiikalla voit taja on Yhdysvaltojen F-35, koska sitä sekä rakastetaan että inho taan eniten. Asekaupan kannalta

tällä yleisöäänestyksen tuloksella ei luonnollisesti ole merkitystä.

Puolustusvoimien asiantuntijat ovat HX-hankinnassa paljon varti joina, mutta heidän selkänojansa on vahva: Suomessa luotetaan polii siin ja armeijaan enemmän kuin muissa länsimaissa.

Vahvaa tukea myös kaivataan. Numeroiden valossa asian tuntijoiden virhearviot eivät rajoitu aiemmin mainittuun NH90-hankintaan tai Hornetien elinkaarikustannuksien pieleen arvaamiseen, vaan myös ennakko tiedot nykyisten taistelukoneiden mahdollisista lentotuntimääristä ovat osoittautuneet suuruusluokal taan vääriksi.

Kovaan lentotukialuskäyttöön suunniteltujen Hornetien lentotunti määrä ilmoitettiin hankintavaiheessa 6000 tunniksi, mutta nyt meille on kerrottu niiden kestävän suomalais ten käytössä vain 4 500 tuntia.

Jos asiantuntija-arvioiden suurpiirteisyys on tällä tasolla, kuinkahan isoja yllätyksiä on luvassa kymmenien miljardien HX:ssä?

ELISABETHIN UHRAUS

Taistelukoneista kerättyä dataa työkseen seulovien tutkijoiden syyttäminen virheistä on toden näköisesti kohtuutonta ja väärin. Sopivasti valikoidulla, väritetyllä ja osin salaiseksi julistetulla tie dolla voidaan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Tällaista vaikut

tamista harrastetaan ensisijaisesti tutkijoiden kammioiden ulkopuo lella.

Kuvio on tuttu edellisestä taistelukonekaupasta. Nykyis ten Hornetien hankinnan aikaan puolustusministerinä toiminut Eli sabeth Rehn totesi muistelmissaan: ”Tiedostin kyllä sen, että tällaista ei päätöksenteko saa demokratiassa olla. Suurimmalle osalle ministe reitä tämä tuli aivan yllätyksenä. Ministereille ei ollut annettu mah dollisuutta hankkia lisätietoa, mikä oli erittäin ruma temppu. Niin jou duttiin tekemään, jotta saatiin tämä läpi.”

Elisabeth Rehn siis uhrautui toi mimaan ministerinä kyseenalaisin tavoin suuremman päämäärän hyväksi. Tämä päämäärä oli Hornetkaupan mukanaan tuoma USA:n ja Suomen sotilaallisten suhtei den vahvistuminen, josta Rehn on ministerikautensa jälkeen iloinnut.

Jälkikäteen tarkastellen 90-luvun taistelukonekaupassa koros tui enemmän ulkopolitiikka kuin koneiden tekniikka tai hankin tabudjetin pitävyys – vaikka jälkimmäisiä korostettiin julkisuu dessa ja ulkopoliittinen ulottuvuus kiistettiin etukäteen kokonaan.

Ei ole mitään syytä uskoa, ett eikö kuvio voisi toistua myös tällä kertaa.

Ulkopolitiikan korostuminen tais telukonehankinnassa ei välttämättä ole huono asia. Siitä pitäisi kuiten kin puhua avoimesti. Yhtä suotavaa olisi se, että asehankintojen talous

vaikutuksiin suhtauduttaisiin edes jollakin muotoa vakavasti.

Nyt uusia taistelukoneita hankitaan yhden vihollisen muo dostamaa sotilaallista uhkaa vastaan, mutta samalla koneiden ominaisuudet ja harjoittelutoi minta viittaavat siihen, että Suomea valmistaudutaan puolustamaan kaukaisilla aavikoilla ja tuntemat tomissa vuoristoissa. Ja vaikka nykyinenkin vihollisoletettu on perin kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen, Elisabeth Rehnin fanit taman USA-yhteistyön päässä häämöttää mahdollisuus aivan uusienkin vastustajien saamiseen. Jos Naton toiminta ei laajenekaan Tyynen valtameren suunnalle, muilla tavoin nimetyissä liittokun nissa on varmasti paikkoja tarjolla.

PUOLUSTUSVOIMIEN POLIITTISET PERINTEET JA UPSEERIVELJEYDEN MERKITYS

Suomalaisen demokratian ja armei jan suhdetta pidetään yleisesti hyvin toimivana ja ongelmattomana. Jos maailmalta hakee vertailukohtia, tälle käsitykselle on helppo antaa tukensa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jonkinlaisia jännitteitä olisi olemassa.

Puolustusvoimat on virallisesti epäpoliittinen laitos, mutta sillä on luonnollisesti oma toimintakult tuurinsa ja perinteensä, joka ei ole ideologioista ja poliittisista into himoista vapaa. Ulkoa annettu epäpoliittisuuden vaatimus saat taa vaikeuttaa omien näkemysten poliittisen luonteen tunnistamista.

Tämä on hyvä muistaa myös HXhankkeen yhteydessä.

Konservatiivinen, suljettu, pohjimmiltaan suoraviivaiseen käskemiseen ja tottelemiseen perustuva organisaatio on hakenut ja synnyttänyt omia vaikutuskana viaan demokraattisen järjestelmän suuntaan. Maanpuolustuskurssit ovat puolustusvoimien julki suudenhallinnan riemuvoitto. Toisenlaista vaikuttamista edustaa siilipuolustukseen sulkeutumi nen ulkoa tulevia vaikutteita ja vaatimuksia kohtaan. Tällaisia piir teitä sisältävän toimintakulttuurin ja modernin yhteiskunnan tör mäyksistä kertovat Lemmenjoen kertausharjoituksiin tai seksuaa lisen häirinnän peittelyyn liittyvät uutiset.

Tapaukset ovat herättäneet kysymyksen siitä, kuinka pitkälle ammattisotilaat ovat valmiita mene mään upseeriveljiään suojellakseen – ja kuinka paljon perinteet vai kuttavat korkeimman upseeriston harkintakykyyn ylipäätään.

Samoja kysymyksiä voi tehdä myös ulkomailla koulutuksensa saaneen upseeriston lojaliteetista kouluttajiaan kohtaan.

Oman kulmansa tarkasteluun tuo aseteollisuuden ja ammattiso tilaiden urakierto, jossa pyöröovi taistelukoneita lobbaavien yritysten suuntaan paukkuu kuin Gatlingkonetykki. Suomen Kuvalehden jutun mukaan puolustusvoimat ei näe asiassa ongelmaa vaan parem minkin mahdollisuuden.

VIISI VÄÄRINKÄSITYSTÄ

AUTONOMISISTA ASEJÄRJESTELMISTÄ

Useiden vuosien aikana YK:n tavanomaisia aseita kos kevan yleissopimuksen (CCW) puitteissa käydyissä kes kusteluissa autonomisista aseista on noussut muutamia argument teja niiden sääntelyä vastaan. Osa näyttää tarkoituksellisen harhaan johtavilta, kun taas toiset eivät ole pysyneet perässä uusien teknologi oiden kehityksessä ja akateemisen tutkimuksen ja analyysin tren deissä.

Tässä on 5 yleistä – ja virheel listä – oletusta.

HUOLET LIITTYVÄT MONIMUTKAISIIN JÄRJESTELMIIN

KAUKANA

nen asejärjestelmissä, ei tarvita vain pikaisesti vaan niissä ollaan jo myöhässä. Tekoälyn ja tietotek niikan kehitys muiden teknisten innovaatioiden ohella on jo tun keutunut useiden maiden nopeasti kehittyviin sotilaallisiin strategioi hin jättäen päättäjät pimentoon.

TULEVAISUUDESSA.

Konkreettisia toimia, joilla estetään ihmisen hallinnan menettämi

Epäluotettavat järjestelmät, jotka voivat olla todellisuutta jo tänään ja lähitulevaisuudessa, ovat autonomisten asejärjestel mien huolenaiheiden ytimessä. Joissakin armeijoissa on nyt sel västi havaittavissa suuntaus sellaisten asejärjestelmien kehit tämiseen ja käyttöönottoon, jotka toimivat ilman merkittävää ihmi sen kontrollia kohteen valintaan ja hyökkäyspäätökseen liittyvissä kriittisissä toiminnoissa.

Ihmisen taipumus luottaa lii kaa teknologiaan (automation bias)

on laajasti dokumentoitu ongelma, joka vain kasvaa, kun päätökset liikkuvat yhä kauemmaksi meistä. Lisääntyvä riippuvuus teknologi oista, kuten tekoälystä, joka on vielä hauras ja kykenemätön ymmär tämään kontekstia, edellyttää sääntelyä riittävän ihmiskontrollin säilyttämiseksi kohteen valinnassa ja hyökkäyspäätöksen tekemi sessä. Uusia säännöksiä tarvitaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamisen tukemiseksi nykyisissä ja tulevissa konflikteissa.

TOIMIVAA MÄÄRITELMÄÄ

TÄYSIN AUTONOMI

ten asejärjestelmien keskeiset elementit. Kansainvälinen Punai sen Risti (ICRC) on ehdottanut yleistä määritelmää: autonomi set aseet ovat ”aseita, jotka ilman ihmisen vuorovaikutusta etsivät, identifioivat ja hyökkäävät kohtei siin”. ICRC ja muut organisaatiot sekä asiantuntijat ovat myös anta neet neuvoja valtioille riittävän kontrollin tyypin ja laajuuden määrittämiseksi asejärjestelmien kontekstissa.

SILLE

ASEJÄRJESTELMILLE EI VOIDA SAAVUTTAA. Päinvastoin, useat valtiot ovat jo määritelleet selvästi autonomis

CCW-keskusteluihin osallistu vat valtiot voivat edelleen kehittää näitä lupaavia ehdotuksia ja neu votella lopullisen määritelmän diplomaattisen prosessin kautta. Teknologian kehittyessä jatkuvasti valtioiden on varmistettava, että autonomisiin asejärjestelmiin liit tyvät määritelmät ovat ajantasaisia myös tulevaisuudessa.

TEKSTI: BRANKA MARIJAN JA CESAR JARAMILLO

AUTONOMISIA ASEJÄRJESTELMIÄ KÄYTET TÄISIIN VAIN SODISSA.

Historia ja viimeaikaiset tapahtumat pikemminkin osoittavat meille, ettei teknologian käyttöä ole helppo rajata vain yhteen alueeseen. Jos muut toi mijat haluavat näitä järjestelmiä, he löytävät tavan hankkia niitä.

Lisäksi autonomisten aseiden teknisiä komponentteja, kuten kas vojentunnistusta, kehitetään ja käytetään jo poliisin ja kansallisten viranomaisen toimesta omiin kan salaisiin.

Ei ole epäilystäkään siitä, että valtiosta riippumattomat toimijat ja autoritaariset hallinnot halua vat täysin autonomisia aseita. Myös kansalliset lainvalvontaviranomai set ja rajavartiolaitokset pääsevät todennäköisesti käsiksi joihinkin järjestelmiin, mikä herättää huolta siviilien suojelusta konfliktien ulko puolella.

Teknisten komponenttien haja naisuuden vuoksi on välttämätöntä varmistaa, että kehittyneempiä soti laallisia järjestelmiä ei kehitetä niiden lisääntyessä. Tällaisen tek nologian leviämisen estämiseksi

parhaita käytäntöjä ja mekanis meja sääntelyyn voidaan etsiä voimassa olevista kaksikäyttötuot teita (vientivalvonnan alainen tuote, jota voidaan käyttää siviilikäytön ohella sotilaallisiin tarkoituksiin tai joukkotuhoaseiden kehittämiseen) koskevista kansainvälisistä sään nöksistä.

AUTONOMISET ASEJÄRJESTELMÄT OLISIVAT IHMISTÄ EETTISEMPIÄ.

Koneet eivät ole sen ”eettisempiä” kuin niiden tekijät. Koneen toiminta on niihin ohjelmoidun algoritmin ja muun datan kokonaisuus – ja teko älyn opettamiseen käytetty data on vinoutunutta. Se on erottamat tomasti sidoksissa sosiaaliseen ja poliittiseen todellisuuteen. Esimer kiksi kasvojentunnistus tunnistaa vähemmistöjä edustavat yhtei söt usein väärin. Toistaiseksi ei ole todisteita siitä, että kehittyneempi teknologia poistaisi puolueellisuu teen liittyviä huolia tai koneiden kyvyttömyyttä ymmärtää konteks tia.

Älykkäät koneet saattavat todel lakin osua kohteisiin tarkemmin, mutta kohteen valinta voi silti olla väärä. Kontekstiin liittyvien tietojen, kuten kulttuuristen ja uskon nollisten käytäntöjen, puute voi johtaa kohteen epäasianmukaiseen valintaan, kuten on tapahtunut drone-iskujen yhteydessä. Sotilaita ja komentajia voidaan pitää moraalisesti ja oikeudellisesti vastuussa, jos he tekevät rikok sia jopa käskyjen nojalla. Koneella ei ole moraalia, eikä se ota lail lista vastuuta. Jos koneet laitetaan tekemään julmuuksia, ne suoritta vat tehtävän. Tästä herää kysymys: kuka on vastuussa? Autonomisten aseiden käyttö näyttäisi ennemmin kin herättävän vain uusia eettisiä huolenaiheita.

ihmishenkiä ja vähentävät infra struktuuriin liittyviä riskejä. Nämä edistysaskeleet voivat kuitenkin tapahtua ilman että meidän tar vitsee luopua ihmisen kontrollista asejärjestelmien kriittisissä toimin noissa.

Siviilit ja siviiliasutukset ovat jo nyt liian usein hallitusten ja val tiosta riippumattomien toimijoiden käyttämien tavanomaisten asei den tarkoituksellinen kohde. Tämä ei muutu kehittyneempien aseiden myötä. Päinvastoin, haittojen laa juus voi lisääntyä, kun teknologioita kehitetään ja useita järjestelmiä otetaan käyttöön samanaikaisesti.

Autonomisia aseita voidaan hak keroida. Ne ovat epätäydellisiä ja voivat tehdä virheitä. Kun ne ovat toiminnassa, niitä on vaikea pysäyt tää. Onnettomuusriskit ja alttius autonomisen järjestelmän huijaa miseen tähtääville hyökkäyksille (adversarial attack) lisäävät turval lisuusriskejä siviileille ja asettavat uusia haasteita globaalille turvalli suudelle.

Konfliktit voivat kärjistyä, jos autonomiset järjestelmät joutu vat onnettomuuteen tai kone tekee virheen. Sotilaiden olisi vaikea todistaa, että kyseessä oli koneel linen virhe eikä tarkoituksellinen sotilaallinen toiminta.

Riskien minimoinnin sijasta nämä järjestelmät voivat aiheut taa enemmän harmia siviileille ja johtaa konfliktien kärjistymiseen, jos virheen katsotaan olevan tahal linen. Edut eivät todellakaan ole suurempia kuin riskit.

Käännös: Kaisu Kinnunen

Teksti on käännetty Project Ploughsharesin julkaisusta ”5 Misconceptions about Autonomous Weapons Systems”, 11/2020.

AUTONOMISTEN

ASE JÄRJESTELMIEN EDUT MENEVÄT RISKIEN

YLI. Jotkut valtiot väittävät, että autono miset asejärjestelmät hyödyttävät siviilejä. Hallituksilla on varmasti mahdollisuus käyttää uutta teknologiaa tarkempien järjestel mien luomiseen, jotka pelastavat

Project Ploughshares on kanadalainen rauhantutkimusinstituutti, joka keskittyy aseidenriisuntaan ja kansainväliseen turvallisuuteen. Tutkimuksen painopisteitä ovat asekauppa, uudet sotilaalliset ja turvallisuuteen liittyvät teknologiat, ydinaseet ja avaruus. Project Ploughshares on kansainvälisen Campaign to Stop Killer Robots verkoston jäsen.

Teksti on alun perin julkaistu: https://www.sadankomitea.fi/uutinen/5vaarinkasitysta-autonomisistaasejarjestelmista/

KasperKotisaarion Antimilitaristi-lehdenuusi päätoimittajajamuusikko. Häntoivoorauhanliikkeelle muodikkuutta.Einiin,ettäsen sisältömuuttuisi,vaanettäse olisiihmistenmielessäsellaista, mitähalutaanedustaajamihin halutaanidentifioitua.

Rauhantekijä KASPER KOTISAARI

31-vuotias sosiologian maisteri opiskelija Kasper Kotisaari on tyttöystävänsä kanssa viettä nyt korona-aikaa ensin Keski-Suomessa ja sitten Pohjois-Savossa. Savossa on tul lut uitua lähes päivittäin, ja mieli ja keho ovat levänneet luonnon keskellä. Zoomin kuvaruudussa Kotisaaren pään yläpuolella näkyy kodikasta, vinoa taitekattoa ja mel kein kuulee linnunlaulun.

Kotisaari on myös muusikko ja musiikin tekijä, jonka ensimmäinen albumi Pehmeä aika ilmestyi vuonna 2017 ja Niin pyörii maa 2019. Haastattelu osuu ajankohtaan, jolloin Kotisaari on muuttamassa etelään. Ei kui tenkaan vielä Helsingin Kallioon, jossa oma asunto sijaitsee, vaan ensin Tammisaaren liepeille. Hän tykkää seurata ihmisiä esi merkiksi katukahvilassa istuen ja saa heistä inspiraatiota musiikkiinsa. Paluumuutto yhdelle Pohjoismaiden tiiviimmin asutulle alueelle tuntuu silti epämiellyttävältä.

”Helsingin tungos ei houkuttele. Met sässä on saanut rauhassa kirjoitella, mutta lähinnä eläimiä tarkkaillen. Musiikkia tosin syntyy enemmän kaupungissa.”

Kotisaaren ihannemaailmassa asvalttia olisi joka vuosi aina vähemmän maapallon pinta-alasta, eikä enemmän kuten nyt.

Kasper Kotisaaren vanhemmista kumpi kaan ei ole erityisesti rauhanaktivisti.

”He eivät toisaalta myöskään ole vies tineet mitään ’voima-arvoja’. Luulen, että ennen kaikkea vanhempani ovat antaneet minulle tilan itse tulla rauhanmieliseksi. Mitään ei ole tuputettu.”

Aseistakieltäytyjäliiton Antimilita risti-lehden päätoimittajana tänä vuonna aloittanut Kotisaari on suorittanut siviili palveluksen.

”Sivaripäätös ei ollut omassa mielessäni kovin artikuloitu, mutta armeijan instituu tio ahdisti niin paljon, että oli selvää, että

sinne en mene. Armeija on ahdistava orga nisaatio voimassaan ja kuripolitiikassaan. Se edustaa itselleni vastakkaisia arvoja, ja vaikka olisin armeijaan mennyt, en var maankaan olisi sopeutunut sinne.”

Siviilipalveluksen koulutusjaksolla vahvistui Kotisaaren kokemus siitä, että rat kaisu oli oikea. Yksi kouluttajista oli Timo Virtala, jonka Kotisaari mainitsee esimerk kinä ihmisestä, joka on tehnyt häneen suuren vaikutuksen.

MYSTIFIOITUJA VENÄLÄISIÄ

Sosiologina Kotisaarta kiinnostaa tutkia köyhyyttä ja pienituloisuutta. Sosiologiaa hän haki opiskelemaan huomattuaan, että lukion elämänkatsomustiedon tunnin oppi kirjan kiinnostavista teksteistä monet olivat sosiologien kirjoittamia. Hän on suoritta nut myös psykologian, sosiaalipsykologian ja tilastotieteen opintoja ja toteaa, että sosiaalipsykologiasta saa käyttökelpoi sia työkaluja rauhantyöhön ja esimerkiksi Suomi–Venäjä-suhteeseen.

”Jos meillä ei ole yhteistyötä tai henki lökohtaisia kontakteja tai tavoitteita, jotka sitoisivat meitä joihinkin toisiin ihmisiin, esimerkiksi venäläisiin, meidän on hel pompi unohtaa heidän ihmisyytensä – jopa dehumanisoida heidät – ja kohdistaa heihin lopulta voimatoimia. Tuon kuvion purkami nen ei estä väkivallan käyttöä, mutta tekee siitä vaikeammin perusteltavaa ja väärän tuntuista.”

Itänaapurin läheisyys hyvässä ja pahassa lienee jättänyt tiettyyn ikäryhmään jälkensä, mikä saa Kotisaarelta ymmärrystä.

”Kun ihminen elää vuosikymmeniä Suo messa Venäjän naapurina, eräänlainen ’reaalipolitiikka’ alkaa purra. Nähdään val litsevana tilana se, että Venäjää vastaan täytyy jotenkin varautua. Sillä voidaan

oikeuttaa esimerkiksi erisuuruisia asehan kintoja. Tämä dynamiikka pitäisi mielestäni purkaa. Antimilitaristissa meillä on pie tarilaisen rauhanaktivistin haastattelu juuri siinä tarkoituksessa, että saisimme monipuolistettua Venäjä-kuvaa. Taval lisen venäläisen arkinäkemys ei meillä oikein kuulu. Sen esiin tuominen helpot taisi eräänlaista mystifioitua uhkakuvaa venäläisistä. En halua vähätellä Putinin vaarallisuutta eivätkä nämä aktivistitkaan sitä tee. Uhan tunnetta voi silti vähentää se kun tiedetään, että tavalliset venäläiset eivät halua mitään pahaa suomalaisille.”

Kotisaaren mielestä turvallisuuteen kuu luu myös se, että ihmisten elämän keskeiset osa-alueet ovat ennustettavia ja kunnossa. Asunnottomuuden poistaminen ja toimeen tulon takaaminen vähentää tarvetta ryhtyä radikaaleihin toimiin.

”Kun kävelen Helsingissä, minulle on Venäjää suurempi uhka joku ihminen, joka on epätoivoisessa tilanteessa ja ryöstää minut kadulla. Toimeentulotuen automati sointi voisi auttaa, myös globaalisti.”

KUNNIOITUSTA JA KESKINÄISRIIPPUVUUTTA

Kotisaari nostaa esiin kunnia-ulottuvuuden maailman turvallisemmaksi tekemisessä. Toisen ihmisen loukkaaminen ei koskaan paranna turvallisuutta. Hyvillä käytösta voilla ja kunnioittavalla kohtelulla – johon kuuluu vaikkapa reilu kauppa – voi saa vuttaa vain hyvää. Tämä pätee myös politiikkaan ja siinä toimivien kielenkäyt töön valtioiden johtajat mukaan lukien.

”Turvallisuus on minusta kiinnos tava aihe laajemmin ja sosiologisesti, koska olemme menneet yhä pidemmälle turvallisuuden ajatuksessa. On luotu tur vallisuusdiskurssi, jossa yhä pienemmät

TEKSTI: ANU HARJU • KUVAT: NAUSKA

riskit tulevat sellaisiksi, joita pitää pystyä ennustamaan ja kontrol loimaan. Siinä mielessä elämme eräänlaisessa hyperturvallisuu dessa verrattuna esimerkiksi sadan vuoden takaiseen aikaan. Vastaan saattaa tulla jossain vai heessa raja-arvo, kun käytetään suhteettoman paljon resursseja viimeisimpien, ihan pientenkin ris kien poistamiseen.”

Mutta tässähän on globaali risti riita, koska ilmastokriisi aiheuttaa turvattomuutta ja tuntemattomia turvallisuusuhkia?

”Sosiologi Zygmunt Bauman sanoi, että kun keskinäisriippuvuus kasvaa, se pakottaa yhteistyöhön. Joudumme ikään kuin asumaan samassa huoneessa potentiaali sesti ärsyttävän henkilön kanssa ja keksimään keinoja tulla toimeen. Bauman uskoi, että tämä yhteis työhön kasvaminen johtaa lopulta kosmopoliittisen tietoisuuden syn tyyn. Hän oli ehkä optimisti, mutta silloin identifioituisimme enem män maailmankansalaisiksi kuin jonkin tietyn valtion kansalaisiksi. Luonnonvoimat rikkovat jatku vasti valtioiden rajoja ja osoittavat ne pätemättömiksi. Keskinäisriip puvuuden kasvua on mahdotonta kieltää erityisesti juuri ilmaston muutoksen yhteydessä, koska uhkiin ei pysty vaikuttamaan yksi puolisesti, vaan on saatava useiden valtioiden yhteinen linjaus.”

Kun Kasper Kotisaari kuuli merenpinnan nousu -skenaari osta vuonna 2015, hän ahdistui niin paljon, että asia tuntui ylitsepääse mättömän pahalta.

”Ajattelin, että tämä ei voi rat keta. Mutta psyykkisesti se ratkeaa, koska elämä jatkuu ja arkea on elettävä. Ahdistus muuntui toimin naksi. Voin tehdä joitakin pieniä asioita, jotka auttavat pysäyttä mään ilmastonmuutoksen tai jotka eivät ainakaan pahenna sitä. Ahdis tusta poistaa se, että voi tehdä edes jotain. Yksilön teot eivät ehkä ratkaise ilmastokriisiä, mutta hen kilökohtaisen psyyken kriisiä ne voivat helpottaa.”

Laajemmalla tasolla Kotisaari on tällä hetkellä varovaisen opti mistinen.

”Esimerkiksi vuonna 2020 Suo men hiilidioksidipäästöt putosivat yhdeksän prosenttia. Laskin korkoa

Asalla (ent. Avain) on monia biisejä, jotka olivat Kotisaarelle vaikuttavia rauhankappaleita. Kotisaari muistaa olleensa Rauhanpuolustajien Pax-festivaaleilla Alppipuistossa kuuntelemassa Asaa, joka on eri yhteyksissä nostanut AKL:ää esiin pienillä teoilla.

korolle -laskurillani, että jos Suomi tekisi saman tänä ja ensi vuonna ja sitä seuraavana, olisimme puo littaneet hiilidioksidipäästömme vuonna 2028. Suomessa 60 pro sentin päästövähennys on siis mahdollinen.”

Mutta onko muu maailma val mis samaan?

”Olen siinä käsityksessä, että Euroopassa on tosi hyviä kehitys kulkuja ja esimerkiksi suunnitelmia lentokoneiden vetykäyttöisyydestä. Olen enemmän huolissani maan käytöstä ja elämäntavoista. Ei ole ymmärretty, että ne ovat tuhoa massa ekosysteemiä. Asiaa ei ole

hahmotettu luonnon näkökulmasta, vaan se on otettu teknisenä haas teena.”

PELKOON PERUSTUVAA

ASEISTAUTUMISTA VASTAAN

Tammikuussa Kasper Kotisaari oli perustamassa kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan hävittäjähankin noista kansanäänestystä. AKL lähti tukemaan aloitetta.

Huhtikuisessa Miilitarismia vastaan 2020-luvulla -paneelikes kustelussa netissä Kotisaari totesi, että aloitteen läpimenoon vaaditta vaa 50 000 allekirjoituksen rajaa on

vaikea saavuttaa. Hän arveli monien ajattelevan, ettei heillä ole riittävää tietämystä ottaa kantaa aiheeseen.

Kun HX-hankkeen valtuutuk sesta äänestettiin eduskunnassa, varsin moni kansanedustaja oli poissa ja vain kaksi äänesti vas taan.

”Tuli fiilis, että onko eduskun nassa puoluetta, joka riittävästi edistäisi tätä aihetta.”

Aloitteen tärkeimpänä tehtä vänä Kotisaari kertoi pitävänsä sitä, että asehankinnoista huoles tuneelle kansalaiselle on tärkeää tarjota ainakin joku väylä toteuttaa arvojensa mukaista politiikkaa ja rauhanaatettaan: ”Ainakin omassa elämässään voi irtisanoutua siitä, että aseisiin käytetään näin paljon rahaa.”

Webinaarissa Kotisaari nosti esiin sen, että asevarusteluun haas kataan valtava määrä resursseja joka vuosi samaan aikaan, kun ekosysteemien kestävyys on krii siytymässä. Globaali tilanne on vakava, ja meillä on suhteellisen vähän aikaa tehdä korjausliikkeitä. Kotisaaresta on selviytymiskysy mys vastustaa pelkoon perustuvaa aseistautumista. Resurssit on ohjat tava rajat ylittävään yhteiseen tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ase varusteluun käytetään vuosittain suurin piirtein saman verran rahaa kuin on arvioitu, että tarvittaisiin investointeja ilmaston lämpene misen rajaamiseen 1,5 asteeseen. Prioriteetit on siis mahdollista valita.

Kotisaari totesi webinaarissa, että lapsi tietää intuitiivisesti, että sota ei ole järkevää, ja vielä nuorilla on monia ideologisia tavoitteita. Mutta jotain tapahtuu kun tul laan keski-ikäiseksi. On tultu ikään kuin ”realistisiksi” ja jostain syystä ”täytyy” hyväksyä jälleen uusi aseinvestointi.

”Minusta sitä ei voi jättää pel kästään yksilön valinnaksi, jossa vaaditaan, että yksilöt koko ajan tekevät valintoja rauhan puolesta. Meidän täytyy puuttua raken teeseen. Jos menee autopilotilla yhteiskunnassa, tulee tukeneeksi militarismia. Jos tekee rauhan puolesta ratkaisuja, se tuottaa han kausta yhteiskunnan kanssa. Tämä asia täytyisi ratkaista ja tehdä kasvatustyötä nuorison parissa.

Arjen rauhanteko: Suurin osa sodista on edelleen öljykentillä. Jätä ostamatta jotain äläkä mene armeijaan!

Asepalvelus ja armeija ovat tämän rakennelman normalisoiva kulmakivi”, Kotisaari sanoi puheenvuorossaan.

RAUHA MUODIKKAAKSI

Kasper Kotisaarella on aiempaa toi mittajakokemusta musiikkialaan keskittyneestä Nälkä-lehdestä. Anti militaristilla on Aseistakieltäytyjäliiton järjestölehtenä tiedotustehtävä, joka jossain määrin säätelee lehden sisäl töä. Muilta osin Kotisaari haluaisi lehteen artikkeleita, jotka tarjoavat lukijoille emotionaalista tarttumapin taa siihen, miksi asevarustelu ja sota ovat huonoja juttuja.

”Haluan tuoda lehteen esimerkiksi ihmisten kohtaloita, jotka tekevät tee mojamme lihalliseksi. Haluaisin myös lisätä tietynlaista pinnallisuutta, sillä ihmiset ovat pinnallisia. Jos ulkoasu tai ilmaisutapa on muodikas, viesti saa enemmän huomiota.”

Kotisaari toivoo muodikkuutta rau hanliikkeellekin. Ei niin, että sen sisältö muuttuisi, vaan että se olisi ihmisten mielessä sellaista, mitä halutaan edustaa ja mihin halutaan identifioitua. Tässä apuna voisivat olla vaikkapa some-vaikuttajat.

”Yksi vastassamme oleva ongelma on se, että ihmiset ovat ’mcdo naldisaation’ uhreja ja jokainen rakentaa henkilökohtaista brändioh jelmaansa. Siihen ei valitettavasti sovi rauhanliike, koska se rajoittaa asiakas sektoria”, Kotisaari nauraa. ”Ihmiset välttävät kantoja, jotka voisivat olla jotenkin poliittisia ja jotka sulkisivat väylän edustaa vaikka jotain sham poomerkkiä. Kaikki kannanotot ovat potentiaalisia uhkia brändille.”

Hän ei pidä maailmasta, jossa kiillo tetaan fasadeja.

”Olen muusikko ja nyt työssä Aseistakieltäytyjäliitossa. Jonkun asi antuntijan mielestä vieraannutan osan yleisöstäni.”

Kotisaaresta rauhanliike kuiten kin tarvitsee influenssereita, idoleita ja muusikkoja, jotka näkyvästi edustai sivat rauhaa. Julkkikselle on kuitenkin taloudellinen riski ottaa poliittisiin asi oihin kantaa, mutta se ei ole hänen vikansa vaan taloudellisen rakenteen, jossa ympäripyöreys on eduksi. ”Tosiasia kuitenkin on, että – van haa Raappanan laulua lainatakseni – ’rauha on aina sotaa tykimpää’. Sitä kannattaa edustaa.”

Lukemista ja mielenrauhaa

Kesä on täällä. Iloitsen luonnon heräämisestä, pikkulintujen viserryksestä, rokotusten etene misestä ja valosta, mutta samalla kurkkua kuristaa, koska rauhan kasvatuskirjani ei välttämättä valmistu kesäkuun loppuun mennessä, kuten kuvittelin.

Viime viikkoina olen lukenut ahkerammin kuin kirjoittanut. Annan sinulle sekä lukusuosituksia että joitakin kirjojen kirvoittamia ajatus aihioita kesälahjaksi. Asettelin Mikko Kurenlahden ja Arto O. Salosen kirjan Rakkautta ja valoa väliin postit-lappuja kiinnostaviin kohtiin. Niitä kului lähes sata.

Maailma muuttui sivu sivulta selkeämmäksi ja päähän tulvi ajatuk sia siitä, miten pitäisi elää. Haluan yhä vakaammin elää kohtuullisesti. Minulla on kaikkea tarpeeksi nyt eikä vasta sitten, kun on se ja tuo turhake hommattuna. Rakkauden maksiimi on kirjan mukaan toisten kohottaminen hehkumaan elämän voimaa. Rauha saavutetaan, kun opitaan elämään rakkauden lävistäminä. Tervetuloa siis elämää hehkuvat ihmiset ja rakkau den kesä 2021!

Lukiessa minuun iskee ajoittain huono omatunto. Kirja on nimittäin selkeästi kirjoitettu minun tapaiselleni hyväosaiselle, jolla on elämässä mah dollisuuksia valita. Nolottaa taas omat etuoikeudet, vaikka ei niitä kai kuulu hävetä, vaan tiedostaa ne ja käyttää hyvän edistämiseen.

Ajattelen etuoikeuksiani suhteessa kaukana minusta eläviin ihmisiin, joilla on pulaa ruuasta ja muista perusasioista. He eivät tee valintaa kohtuullisesta elämästä, vaan ovat siihen pakotettuja.

Seuraavaksi tartun Linda Boström-Knausgårdin omaelämä kerralliseen kirjaan Lokakuun lapsi ja pääsen mielen sairauden kanssa kamppailevan ihmisen maailmaan. Linda on valkoinen, koulutettu ja monin tavoin yhtä etuoikeutettu kuin minä. Silti olen rikas häneen verrat tuna. Mikon ja Arton kirjassa sanotaan nimittäin, että pahin köyhyys on erilli syyttä ja ulkopuolisuutta muista.

Lindan kuvaukset masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ovat tarinoita irrallisuudesta. Masen tunut mieli ei kiinnity mihinkään, eikä mikään tunnu miltään ellei sitten pahalta ja ahdistavalta.

Viime vuosina julkisessa keskus telussa on ollut ilahduttavan paljon asiaa syrjinnän vaarassa olevista vähemmistöistä ja heidän asemansa parantamisesta. Liian vähälle huo miolle on kuitenkin jäänyt se suuri vähemmistö, jonka mielenterveys ei ole vakaa. Osa heistä on minunkin läheisiäni.

Miten osaisin antaa riittävän tukeni sinulle, jota masentaa tai ahdistaa tai jonka mieli on muulla tavoin rikki? Jos tunnet itsesi irral liseksi ja ulkopuoliseksi, on minun tehtäväni osoittaa, että kuulut jouk koon ja pitää sinusta kiinni, ettet erkaannu liian kauas ihmislaumasta. Toivon myös, että jaksat käyttää ään täsi ja ellet jaksa, niin yritän puhua puolestasi.

Mahdollisimman hyvää mieltä ja kaunista ja kohtuullista kesää kaikille! Ollaan vielä enemmän ihmisiksi!

Kirjoittaja on entinen peruskoulunopettaja, joka työskentelee nykyään rauhankasvatuksen sekatyöläisenä.

HANNA NIITTYMÄKI

Ovatko hävittäjälentokoneet tarpeellisia Suomen turvallisuuden ja maanpuolustuksen kannalta? Vai onko kyseessä virheinvestointi nopeasti vanhenevaan teknologiaan? Onko kyse Suomen puolustamisesta, vai saatamme ko isänmaamme pitkän kantaman hyökkäys aseilla ensi-iskun kohteeksi? Heikentääkö kymmenien miljardien investointi lopulta turvallisuuttamme?

Eduskunta on päättänyt hävittäjien hankin nasta. Ratkaisematta on vielä tärkein: mistä ne ostetaan. Päätös määrää Suomen turvalli suuspoliittisen asemoitumisen ja siihen liitty vän strategisen riippuvuuden ja itsenäisyyden puoleksi vuosisadaksi.

Ilmavoimat asettaa hävittäjäkandidaa tit paremmuusjärjestykseen sotilaallisen suorituskyvyn pohjalta. On välttämätöntä, että kilpailevia hävittäjiä vertaillaan myös elinkaarikustannusten, huoltovarmuuden, teollisen yhteistyön ja kasvihuonepäästöjen osalta. Raportti uusien hävittäjien hankin nasta analysoi näitä kysymyksiä. Se arvioi poliittista päätöksentekoa ja aikaisempia hävittäjäkauppoja.

Kirjoittajat ovat alansa parhaita suoma laisia asiantuntijoita. He edustavat monita hoisesti suomalaista yhteiskuntaa eivätkä jaa yhteistä näkemystä hävittäjähankkeen tarpeellisuudesta. Raportin on koonnut ja toimittanut Helsingin yliopiston dosentti, kansanedustaja Kimmo Kiljunen.

25,90 €

Tilaa: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa.

Hintaan lisätään postikulut.

MIKSEI VALKO-VENÄJÄLLÄ

Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenkan tavoitteena on ollut luoda mahdollisimman epäpoliittinen kansa, vahva hallinto, joka ei salli edes ajatusta muista ehdokkaista, ja kansalaisyhteis kunnan työntäminen marginaaliin. Hän on onnistunut. Jo yli kymmenen vuoden ajan yhteiskunnallinen aloitteellisuus on johtanut Valko-Venäjällä hankaluuksiin.

Valko-Venäjällä on rekisteröity 15 poliittista puoluetta, 25 ammattiliit toa, ja lisäksi on 43865 yhdistystä. Tasavallan perustuslaki takaa sananva pauden, kieltää tyrkyttämästä ideologioita ja kieltää minkään ideologian dominoivan aseman. Sen mukaan sensuuria ei ole, ja puolueita ja yhdistyksiä kohdellaan tasa puolisesti.

Käytännössä oppositiojärjestöjä on Lukašenkan presidenttikauden alusta lähtien tuhottu, ja laillisten oikeuksien toteutumisen korvaavat kirjoittamatto mat, lainvastaiset säännöt. Valtiolliseksi ideologiaksi on muodostunut Lukašenkan kunnioittaminen, eikä sillä ole mitään tekemistä lakiin kirjattujen periaatteiden kanssa.

Kansalaisyhteiskunnan syntymiseksi tarvitaan taloudellisesti turvattu keski luokka, joka voi jokapäiväisten tarpeidensa tyydyttämisen lisäksi huolehtia myös yhteishyvästä, oikeudenmukaisuudesta ja paikallishallinnon työn kontrolloimi sesta. Neuvostojärjestelmän ”maksuttomat” palvelut, matala tulotaso ja pula kulu tustavaroista tekivät ihmiset valtiosta riippuvaisiksi. Rahat olivat valtion. Siltä saa tiin lahjoja eikä budjettiin voinut vaikuttaa, vaan armopaloista tuli kiittää. Valko-Venä jällä nämä neuvostokauden perinteet ovat säilyneet, joten kansalaisten ajattelu ei ole juuri muuttunut itsenäistymisen 1991 jäl keen.

KIELTOA KIELLON PERÄÄN

Viidentoista viime vuoden aikana opposi tion vaikutus maassa on ollut vähäinen, eivätkä kansalaiset pitäneet oppositiopuo lueita vaihtoehtona Lukašenkalle. Kansan epäpoliittisuus, vahva hallinto, joka ei salli edes ajatusta muista ehdokkaista ja kansa

Sergei Tsihanouski kampanjoi toukokuussa aikomuksenaan asettua ehdolle vuoden 2020 presidentinvaaleihin, mutta hänet pidätettiin syytettynä yleisen järjestyksen häiritsemisestä. Pidätyksestä johtuen ehdolle vaaleihin asettui hänen vaimonsa Svjatlana Tshinouskaja.

laisyhteiskunnan työntäminen marginaaliin ovat olleet Lukašenkan tavoitteita. Hän on niissä onnistunut. Puolueiden ja kansa laisjärjestöjen tuhoamiseksi on muutettu lakeja, ja aktivistien toiminta on vaikeu tunut jatkuvasti. Poliittisten puolueiden keskeinen ongelma on toiminnan rahoitus. Se on nyt äärimmilleen säänneltyä, mikä tekee lähes mahdottomaksi saada rahaa toimintaan laillisesti.

Laki poliittisista puolueista kiel tää puolueiden ja liittojen rahoittamisen valtiollisesta tai paikallisista budje teista. Niillä ei myöskään ole oikeutta saada tukea valtion elimiltä, ulkomai silta valtioilta tai järjestöiltä, ulkomaan kansalaisilta, kansainvälisiltä järjestöiltä, nimettömiltä tukijoilta tai uskonnollisilta yhteisöiltä. Rahavarat on pakko tallettaa valkovenäläisiin pankkeihin, ja osinko- ja arvopaperitulot on kielletty. Kielletyt tulot on luovutettava valtiolle. Tasavallassa on kielletty myös ulkomaisten poliittisten rahastojen toiminta. Kaikki eurooppa laisten poliittisten rahastojen ja monien poliittisluonteisten järjestöjen edustus tot toimivat Vilnasta tai Varsovasta käsin välttääkseen rikossyytteet Valko-Venä jällä. Niin ollen ainoaksi tulolähteeksi

TEKSTI JA KUVAT: VOLHA PAVUK

Kimmo Kiljunen (toim.) RAPORTTI UUSIEN HÄVITTÄJIEN HANKINNASTA

VALKO-VENÄJÄLLÄ OLE OPPOSITIOTA?

toimijoiden välinen solidaarisuus estyy. On selvää, etteivät järjestöt pysty toteuttamaan päämääriään, elleivät ne ratkaise yhteistä ongel maansa: toiminnan poliittisten ja lainsäädännöllisten rajoitusten pur kamista Valko-Venäjällä.

AKTIIVISUUS MERKITSEE ONGELMIA

Kun maan hallinto on toistakym mentä vuotta perustunut lakien sijasta Lukašenkan keskeiseen ase maan ja hänen näkemyksiinsä valtiosta ja ihmisten elämänta vasta, tämä vaikuttaa kansalaisten lisäksi liike-elämään. Esimerkiksi vuokraamalla tiloja poliittisluontei sille tapahtumille vuokraaja joutuu luultavimmin verottajan ja muiden kontrolliviranomaisten hampaisiin. Siksi puolueet ja yhteiskunnalliset järjestöt ovat kokoontuneet Liettu assa ja Puolassa, ja sitä on jatkunut jo toistakymmentä vuotta.

jäävät kansalaisten tukimaksut, mutta niitä pienentävät oppositio järjestöjen vähäinen tunnettuus ja kansalaisten köyhyys. Tou kokuussa 2021 keskipalkka Valko-Venäjällä on 457 euroa kuu kaudessa, mutta todellinen palkka jää pääkaupungin ulkopuolella 200 euroon (opettajat ja lääkärit) ja vähemmän koulutettujen pal kat alle 150 euron. Näistä kaikista maksetaan vielä verot.

Koska poliittisten puoluei den toimintaa rajoittavat monet kiellot, kansalaisyhteiskuntaa edustavat lukuisat ei-valtiolliset kansalaisjärjestöt. Kestävän kan salaisyhteiskunnan rakentamista haittaa puolueiden ja kansa laisjärjestöjen huonot suhteet: yhdistystoimijoiden epäluotta mus puolueaktiiveja kohtaan ja jyrkkä rajanveto kaikkinaiseen politiikkaan, mikä johtuu puolu

FAKTARUUTU

Viime vuoden presidentinvaalien jälkeen noin 30 000 ihmistä on ollut pidätettynä, ja poliittisia vankeja arvioidaan olevan yli 750. Näiden lisäk si sortotoimet ja maan taloudellinen tilanne on johtanut massiiviseen muuttoliikkeeseen.

Muutaman viime kuukauden aikana noin 20 000 valkovenäläistä on muuttanut lähinnä Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Ukrainaan. Näin siis virallisten tietojen mukaan. Viime vuoden elokuun jälkeen maasta on lähtenyt monta ker taa enemmän ihmisiä kuin koko vuonna 2019.

eiden marginaalisesta asemasta. Esimerkiksi puolueiden ja kan salaisjärjestöjen nuorisoaktiivien tapaamisessa nuoret painottivat, että he paneutuvat vain sosiaa lisiin ongelmiin eivätkä missään tapauksessa harrasta politiikkaa. Puolueaktiiveja kritisoitiin hei dän toimintamenetelmistään ja yhteisten kampajoiden ikävistä kokemuksista. Näin syntyy jakolin joja ja kansalaisyhteiskunnan eri

Näin ollen on mahdotonta luonnehtia vaikutusvaltaiseksi sen paremmin mitään puolu etta kuin järjestöäkään. Monia hyviä aloitteita on ilmaantunut, mutta ulkoisten esteiden, heikon johtamisen ja vähäisen yhteis työn vuoksi ne ovat toimineet vain paikallistasolla, pääosin suurim missa kaupungeissa. Esimerkkinä onnistuneesta yhteiskunnallisesta järjestöstä voidaan pitää Yhteiskun nallista liittoa ”Puhu totta”. Se on

Viranomaisten sortotoimien vuoksi ihmisiä on lähtenyt maasta kaikkien vaalien jälkeen. Luo tettavia tietoja ei kuitenkaan ole saatavilla. Vi ranomaiset ovat muun muassa koronaan liittyen muuttaneet edellisen vuoden tilastoja.

Maasta lähteneiden joukossa on tietysti myös pelkästään taloudellisista syistä muuttaneita.

Esimerkiksi Puola on myöntänyt vuoden 2020 syyskuun jälkeen 10 000 viisumia valkovenäläi sille koodaajille ja muille IT-ammattilaisille ja hei dän perheilleen. Maa on myös avustanut 125:tä

valkovenäläistä yhtiötä siirtämään toimintan sa Puolaan. Toiminnasta vastaava valtion inves tointi- ja kauppavirasto avustaa tällä hetkellä yli 40:tä yhtiötä hankkeissa, joiden yhteisarvo on noin 60 miljoonaa euroa. Puolassa on myös kat tava ohjelma, jolla rahoitetaan valkovenäläisten opiskelua maan yliopistoissa. Kaiken kaikkiaan Puola on myöntänyt vuo den 2020 elokuun jälkeen yhteensä 125000 vii sumia valkovenäläisille, näistä noin 10000 huma nitaarisista syistä.

Presidentinvaalien jälkeen järjestettiin varsinkin maaseutukaupungeissa mielenosoituksia voittajaksi julistautuneen Aljaksandr Lukašenkan tueksi.

julkistanut poliittisia tavoitteitaan, pitänyt suoraa yhteyttä asukkaisiin kansalaisjärjestöjen tavoin ja kes kittänyt toimintansa maakuntiin ja niissä esiintyviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Se tuo havainnollisesti esiin ongelmien kytköksen poliit tiseen ilmapiiriin ja siihen, etteivät vallanpitäjät vaihdu.

Jo yli kymmenen vuoden ajan yhteiskunnallinen aloitteellisuus on johtanut Valko-Venäjällä han kaluuksiin. On samantekevää, yritätkö suojella eläimiä, perustaa eläkeläiskerhon, järjestää julki sia luentoja vai asettua ehdolle paikallisvaaleissa. Lukašenkan ajat telussa vain valtiokoneistosta tuleva aloite on hyväksyttävissä. Val tion virkakoneisto on pöhöttynyt ja joutuu jatkuvasti perustelemaan olemassaoloaan: jos aloite tulee kansalaisilta, valtavan virkakunnan ylläpito näyttää turhalta. ValkoVenäjällä toteutuu täydellisesti

sanonta ”aloitteesta seuraa rangais tus”. Kannattaa myös muistaa, että julkista tukea voi saada vain rekis teröity järjestö. Rekisteröimätön on laiton ja sitä on rangaistava. Vii meisten kymmenen vuoden aikana on rekisteröity vain hallitusta tuke via järjestöjä. Ne eivät toteuta kansalaisjärjestöjen tehtäviä, vaan toimivat keinona saada apurahoja kansainvälisiltä järjestöiltä, rahas toilta ja kehittyneiden maiden lähetystöiltä.

DIKTATUURI EI KUKISTU OMIN KÄSIN

Vuoden 2020 presidentinvaalien jäl keiset tapahtumat ovat entisestään vaikeuttaneet kansalaisjärjestöjen ja poliittisten puolueiden asemaa. Suurin osa niiden aktiiveista on joko teljetty vankiloihin tai ano massa turvapaikkaa ulkomailta. Kansalaisyhteiskunnan toiminta

on nyt täysin pysähdyksissä. Sii hen kohdistuvien julmuuksien laillistamiseksi hallitusta tuke vien järjestöjen kokouksessa julistettiin, että vuoden 2021 lop puun mennessä hyväksytään uusi puolueiden toimintaa koskeva lainsäädäntö: niiden pitää rekiste röityä uudelleen. Tämä takaa, ettei ainoakaan oppositiopuolue saa toi mintalupaa tasavallan alueella, ja kaikista toimivista puolueista tulee Lukašenkan marionetteja.

Kun ajatellaan Lukašenkan ran kaisematta jääneitä laittomuuksia 27 vuoden valtakaudella, ei lento konekaappaus ja piestyn vangin haastattelu valtion tv-kanavilla tai raju väkivalta rauhallisia ihmi siä kohtaan näytä mielenhäiriöltä vaan johdonmukaiselta seurauk selta. Maailma tajuaa nyt hieman paremmin, mihin diktatuuri pys tyy, ja ymmärtää mitä merkitsee Lukašenkan lausahdus ”toisinaan

ei jouda miettimään lakia” – miten hän on kohdellut valkovenäläisiä kahden vuosikymmenen ajan.

Neuvostomentaliteetin perinne, kansantalouden epävakaus, maan asukkaiden taloudellinen turvatto muus, poliittinen vanhoillisuus ja tietämättömyys sekä kaikkien vaa litulosten härski väärentäminen riistävät meiltä toivon, että valko venäläiset kukistaisivat diktatuurin yksinään. Kansalaisyhteiskunnan resurssit on tuhottu. Valkovenä läisten ainoa toivo kamppailussa terroria ja sivistyneeseen maa ilmaan EU:n rajalla kohdistuvaa uhkaa vastaan on kansainvälinen yhteisö ja toive sen voimien kokoa misesta.

Kirjoittaja on Liettuassa poliittisena pakolaisena asuva valkovenäläinen aktivisti-toimittaja.

Suomennos: Kirsti Era

Minne menet Venäjä?

Vuoden 2018 presidentin vaaliohjelmassaan Aleksei Navalnyi kirjoittaa, että Venäjä täytyy muuttaa länsimaanomai seksi. Navalnyi viittaa ilmeisesti demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. On kuitenkin kyseenalaistettava, miksi näihin arvoihin liittyy tietty ilmansuunta. Onko olemassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ilman niin kutsuttuja länsimaita? Voisivatko demokratia ja ihmisoikeudet olla Venäjän näköiset?

Navalnyin huolilla on vuosisatoja vanhat juuret. Jo 1800-luvulla älyk köpiirit olivat huolissaan Venäjän suunnasta. Esimerkiksi slavofiilit vastustivat Pietari Suuren tekemiä uudistuksia pitäen niitä liian län simaalaistavina. Heidän huolensa liittyi siihen, että Venäjän oli keski tyttävä omaleimaiseen kulttuuriinsa ja omaan historialliseen rooliinsa. Samaan aikaan zapadnikit olivat sitä mieltä, että Venäjä voi saavuttaa parhaan mahdollisen valtiomallin

länsimaista yhteiskuntaa jäljittele mällä. Suuntauksien nimet kertovat paljon – slavofilia viittaa slaavilaisen kulttuurin keskeisyyteen, kun taas zapadnik tarkoittaa länsimaista tai länsimaalaistajaa. Venäjän nationa listiset filosofiat ovat usein syntyneet suhteessa ”länteen”, vaikka kansan katsottiin putoavan kahden suuren sivilisaation, lännen ja idän, väliin. Länsi on kuitenkin se, joka on määrit tänyt maailman tahdin.

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

Sekä slavofiilit että zapadnikit näkivät, että Venäjää ja länttä yhdis tää kristinusko. Tämä luo tietynlaisen mielikuvan mallivenäläisestä, johon moni vähemmistöryhmän edustaja ei sovi. Esimerkiksi venäjän kielellä sana ”russkij” tarkoittaa etnistä venä läistä, kun ”rossijanin” taas tarkoittaa Venäjän kansalaista. Venäläiseen kulttuuriin viitataan sanaparilla ”russkaja kultura”, mikä antaa olettaa, että valtion kulttuuri liittyisi etnisiin venäläisiin. Oletuksena on, että etni nen venäläinen sopii mallivenäläisen,

MODERNI

Isra elin vastaisia boikotin muotoja eli boikottia, investointien poisvetä mistä ja pakotteita.)

toisin sanoin länsimaisen, tai valkoi sen venäläisen imagoon. Logiikka muistuttaa suuresti kolonialistista missiota ”sivistää” alempiarvoiset kulttuurit. Venäjällä siis yritetään ”sivistää” sen omat vähemmistöt sopimaan läntiseen imagoon. Val

koinen ylivalta on saanut Venäjällä oman muotonsa.

Tarkoittaisiko Navalnyin Venäjä siis tietynlaisten venäläisten Venä jää? Sitä emme todennäköisesti saa ikinä tietää. Meillä lännessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että län simaalaistaminen ei ole pelkästään positiivista. Slavofiilien huolet ovat edelleen ajankohtaisia, sillä ei ole olemassa yhtä lineaarista histori allista kehitystä, jota länsi johtaa. Tarkastelemalla länsimaista hegemo niaa kriittisesti voi oppia uutta siitä, miten demokratiaa ja ihmisoikeuksia voi edistää ottamalla paikallinen kulttuuri huomioon.

P.S. Termien ’länsi’ ja ’länsimaalainen’ yksiselitteinen käyttö on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tässä niillä viitataan etenkin Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteiskuntiin.

Kirjoittaja on vallankäytöstä huolissaan oleva maisteriopiskelija.

Miten suomalaiset voivat edes auttaa konfliktin loppumista?

DARIA TARKHOVA

Yliopistolain toinen pykälä sanoo: ”Yliopistojen teh tävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tut kimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiske lijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoita essaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimi seen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteel lisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.” (Lihavointi toimi tuksen)

Kun tutkija kertoo julkisuu dessa tutkimustuloksistaan, hän suorittaa lakisääteistä velvollisuut taan toimia vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja pyrkiä vaikuttamaan. Tuntuu kohtuut tomalta, että siitä voi seurata viharyöppy. Tätä käsitellään Noora Kotilaisen ja Johanna Vuorelman toimittamassa kirjassa Kun tutkija kohtaa vihaa

Yhteiskuntatieteilijät Kotilai nen ja Vuorelma eivät myönnä itse kohdanneensa tutkijoina var sinaista vihapuhetta. Palautetta on toki tullut. Vuorelma on tuttu kasvo tv-kommentaattorina. Hän saa jokaisen esiintymisen jälkeen palautetta, josta noin 90 prosenttia on positiivista. Lopou on rakenta valla tavalla kriittisiä.

Kotilainen ajattelee säästyneensä vihapuheelta, koska hänen tutki musaiheensa, kuten kansainväliset kriisit, sota ja sen kuvastot, eivät ole niin yksiselitteisesti politisoituneita. On hän tietenkin sotia tutkineena saanut aikoinaan osansa ”mitä sinä tyttö pieni sodasta voit tietää” -reto riikasta.

Vihapuhetta kirvoittaneet tutki mukset ovat viime vuosina olleet erityisesti maahanmuuttoon, moni kulttuurisuuteen tai sukupuoleen liittyviä. Myös metsäntutkimus, ravitsemustiede ja lääketiede saat tavat poikia vihapuhetta. Uutena ilmiönä voidaan pitää vihaa, joka on kohdannut niitä tutkijoita, jotka ovat lausuneet jotain epäsuosittua koronapandemiasta.

TUTKIJOIDEN KOHTAAMA VIHAPUHE ja häirintä on ilmiönä vuosisatoja vanha. Historiallisia

TUTKIJA ISÄNMAATA JA IHMISKUNTAA PALVELEMASSA

olla puettuna vaikkapa ironian kaa puun.

Kirjan viimeisessä artikkelissa Annamari Huovinen ja Reetta Ket tunen pohtivat, kuka auttaa ja kenen pitäisi auttaa vihapuheen uhria.

VIHA, JOTA TUTKIJAT KOHTAAVAT, on osittain eri asia kuin poliitikon tai muun julkisuuden henkilön koh taama viha. Kotilaisen mielestä poliitikko on työhön ryhtyessään tehnyt valinnan olla henkilönä vuo rovaikutuksessa ihmisten kanssa. Tutkija sen sijaan voi ajatella, että julkisen puheen pitäisi keskittyä ainoastaan hänen tutkimuksensa sisältöön. Julkisuus ja etenkin negatiivinen ja henkilöön menevä julkisuus voi tulla yllätyksenä.

Vuorelma tuo esiin neljä näkö kulmaa, jotka liittyvät tutkijan erityiseen rooliin. Ensinnäkin tie teen pitää olla vapaata. Tutkija on esillä ammatillisista syistä välit tämässä tutkittua tietoa, eikä esimerkiksi omaan identiteettiinsä liittyen. Jos tutkija kohtaa paljon uhkaa, se saattaa vaikuttaa hänen käytökseensä niin, että hänen tut kimustuloksiaan ei ehkä enää jatkossa saada yhteiskunnan käyt töön. Pahimmillaan viha ja häirintä vaikuttaa siihen, millaisia asioita ylipäätään halutaan tutkia.

näkymiä teemaan tuovat Miikka Vuorelan sekä Ari Turusen ja Petri Laukan artikkelit.

Reetta Pöyhtäri valottaa digi taalisten alustojen monimutkaista ja ristiriitaistakin toimintaa. Suvi Ronkainen kirjoittaa otsikolla Vihan erilaiset kohtaamiset siitä, miten hänen polkunsa väkivallan ja sukupuolen tutkijana on eden nyt.

Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro on uransa aikana kohdannut laajan skaa lan Venäjän tutkijaan liitettyjä ennakkoluuloja. Karin Creutz poh tii artikkelissaan mahdollisuutta osallistua julkiseen polarisaatiota käsittelevään keskusteluun ilman, että itse päätyy osaksi polarisaation dynamiikkaa.

Historiantutkija Oula Silvennoi selle valkeni, että syy siihen, miksi hänet nimettiin kommunistiksi, juonsi pinnan alla kyteneeseen taisteluun kansakuntamme histo riasta ja muistista. Naistutkijoihin kohdistuu erityistä vihaa ja sen muodot ovat erilaisia kuin ne, joita miestutkijat saavat osakseen. Tuija Saresma avaa vihapuheen suku puolittuneisuutta.

Filosofi Panu Raatikaisen tut kimukset eivät yleensä herätä lukijoissaan aggressioita. Sen sijaan vihaa seuraa Raatikaisen aktiivisesta osallistumisesta yhteis kunnalliseen keskusteluun eri foorumeilla. Ulla Tuomarla analysoi artikkelissaan, millaisia ilmene mismuotoja vihapuheella on. Se ei aina ole ilmeisen vihaista, vaan voi

Kotilainen ja Vuorelma eivät muista, että heidän omat työnan tajansa olisivat antaneet erityistä perehdytystä tai toimintamalleja vihapuheen ja häirinnän kohtaami seen. Kotilaisella on hyvä kokemus entisestä esihenkilöstään Ulko poliittisessa instituutissa. Tämä suhtautui empaattisen huolehtivasti alaisiinsa eritoten silloin, kun nämä saivat negatiivista palautetta.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että yliopistojen tutkijakouluissa olisi tarpeen olla opintokokonai suus, joka käsittelisi tutkijoiden yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Vihapuheen mahdollinen kohtaa minen ja sen selättämisen strategiat olisivat tärkeä keskustelunaihe tule ville tutkijoille, jotta he voisivat toteuttaa ammattiaan rohkeasti ja vapaasti, kuten lakikin vaatii.

Noora Kotilainen ja Johanna Vuorelma (toim.): Kun tutkija kohtaa vihaa. Umpihanki-sarja 2021. Kirjan voi tilata Rauhanpuolustajien nettikaupasta.

TEKSTI: HANNA NIITTYMÄKI

SOMALIA:

On aika sotasankareiden sijaan nähdä rauhan sankareita

saada Somalian ongelmille ratkai suja somalialaisilta.

Somaliassa nuorten rooli rauhanteossa on kasvamassa ja sodan runtelemassa maassa alkaa näkyä toivon pilkahduksia. Informaatioministeriön varaministeri Abdirahman Yusuf Al-Adala, 37, on vaikutus valtainen nuoremman polven edustaja.

Somalia, joka tunnetaan tur vattomana, sotaisana ja ennen kaikkea epäonnistu neena valtiona, on viime aikoina kehittynyt parempaan suuntaan niin poliittisesti kuin yhteis kunnallisesti. Esiin on noussut aktiivisia ja kunnianhimoisia kan salaisia, joiden tavoitteena on

Esimerkkinä tästä on nuorten äänekäs ulostulo, halu ja pyrki mys saada ratkaisu poliittiseen umpikujaan, joka seurasi nyky hallituksen yrityksestä jatkaa toimikauttaan kahdella vuodella. Hallitus vetosi siihen, ettei ole ajallisesti ja teknisesti mahdollista järjestää vaaleja sovitusti.

Kiistämätöntä on, ettei ole help poa päästä yli kolmekymmentä vuotta kestäneestä sosiaalisesta jakautumisesta, klaanien keski näisistä ja pitkään kestäneistä kiistoista, luottamuspulasta ja epäoikeudenmukaisuudesta.

Somalian yhteiskunnallinen kehitys antaa kuitenkin syytä varovaiseen optimismiin. Monet nuoret pääsevät jälleen kouluihin ja töihin. Koulutuksen laatu ja sitä kautta työllisyysmahdollisuudet

ovat olleet heikkoja, mutta tilanne on paranemassa.

Suurin osa Somalian väestöstä on alle kolmekymmentävuo tiaita, mutta tästä huolimatta nuorten osallisuus poliittiseen päätöksentekoon on pitkään ollut olematonta.

Aina ei ole ollut näin. Itse asiassa kiitos Somalian itse näistymisestä kuuluu Somalian nuorisoliitolle eli Somali Youth Leaguelle (SYL), joka taisteli siir tomaavaltaa vastaan. Liitosta muodostui poliittinen puolue, joka lopulta perusti Somalian tasaval lan vuonna 1960.

Nuorten rooli Somalian politii kassa alkoi pikkuhiljaa heiketä, kun armeija kaappasi vallan vuonna 1969. Sotilasvallan aikana (1969–1991) nuoria käytettiin sodassa, sillä juntta perusti yhden Afrikan vahvimmista armeijoista.

TUHOISA SISÄLLISSOTA

Vuonna 1991 alkoi sisällissota, ja sotilasjuntan kovaotteinen hallinto romahti kansannousun seurauk sena. Sisällissota tuhosi maan hallintojärjestelmän ja vakauden kaikkialla. Maa jakautui klaanien hallitsemiin alueisiin, ja aseelli set taistelut alkoivat lähes kaikkien klaanien välillä. Näihin taisteluihin tarvittiin ja rekrytoitiin nimen omaan nuoria tappokoneiksi. Nuorten annettiin ymmärtää, että oman klaanin edut ovat etusijalla. Tämän takia oli taisteltava muita klaaneja vastaan, jotta oman klaa nin johtava asema säilyisi.

Myöhemmin kuvioon tuli ääriideologiaa, joka sai jalansijaa sekasorron keskellä. Fundamen talismi alkoi levittäytyä aluksi maltillisena ideologiana nuorten

keskuudessa, mutta pikkuhiljaa

TEKSTI: ABDI MUSSE MOHAMUD

Somalian nuorisoklusterin puheenjohtaja Muna Hassan Mohamed (oikealla) mielenosoituksessa muiden nuorten kanssa.

Informaatioministeriön varaministeri Abdirahman Yusuf AlAdala sanoi kiisteleville klaaneille: ”Käyttäkää järkeä ja tun nustakaa, että tarvitsette rauhan sankareita, ette sotasanka reita.”

ääriliikkeet saivat suhteellisen vah van jalansijan jo sisällissodasta kärsineessä yhteiskunnasta.

RAUHA ON VALITTAVA JA SITÄ ON TUETTAVA

Nyt näyttää siltä, että nuorempi, avarakatseinen, rauhantahtoinen sukupolvi on ottamassa vahvemman roolin yhteiskunnan kehittämisessä. He ovat sodan ja sen tuoman kur juuden kokeneina vahvasti muka politiikassa ja tietoisia omasta yhteiskunnallisesta roolistaan.

Yksi esimerkillinen yhteiskun nallisesti vaikutusvaltainen uuden sukupolven edustaja on 37-vuotias informaatioministeriön varaminis teri Abdirahman Yusuf Al-Adala. Hän on entinen toimittaja, Somalian kansallistelevision johtaja ja infor maatioministeriön kansliapäällikkö.

Abdirahman Yusuf Al-Adala on ollut viime aikoina paljon esillä sosiaalisessa mediassa. Hänen avauspuheensa rauhanneuvotte lutilaisuudessa Hananbuurossa, Galmudugin osavaltiossa oli mukaansatempaava, osuva, ytimekäs ja ennen kaikkea rehellinen. Osa valtiossa kaksi samaan pääklaaniin kuuluvaa alaklaania ovat taistelleet aseellisesti toisiaan vastaan.

Abdirahman Yusuf Al-Adala ker toi rauhanneuvotteluja käsitelleessä tilaisuudessa olleille ihmisille, jotka suorasti tai epäsuorasti osallistui vat taisteluihin, ettei ole myöhäistä istua alas ja miettiä, miten nämä

väkivaltaisuudet vaikuttavat kaik kien perheisiin, yhteisöön ja omaan alaklaaniin: ”Te molemmat alaklaa nit olette asuneet tällä alueella niin pitkään kuin muistimme kantaa. Alue ei jakaudu tai siirry minne kään ettekä te muuta minnekään, joten ottakaa järki käyttöön ja tun nustakaa, että tarvitsette rauhan sankareita, ette sotasankareita.”

Al-Adala jatkoi: ”Te molempien alaklaanien edustajat surette tais teluissa menehtyneitä omaisianne. Tiedätte hyvin, että surutyö jatkuu jokaisessa kotitaloudessa, jos ette löydä nuoria, jotka sanovat ääneen EI SODALLE, klaanipäällikköjä, jotka kannustavat rauhaan eikä sotaan, ja rikkaita, jotka rahoittavat rauhaa ja elinkeinojen kehitystä.”

Toinen osoitus Al-Adalan tulok sellisesta ja esimerkillisestä toiminnasta nousi esiin, kun nyky hallitus, jossa hän itse toimii varaministerinä, joutui poliittiseen kriisiin, joka oli vaarassa muut tua aseelliseksi yhteenotoksi. Syy tilanteeseen oli hallituksen epä onnistunut ja pahasti viivästynyt vaalijärjestely, jonka seurauksena hallitus päätti jatkaa toimikaut taan kahdella vuodella. Yhdessä muiden vaikutusvaltaisten edus tajien kanssa Al-Adala aloitti rauhanvälityksen hallituksen ja sen vastustajien välillä Mogadishussa. Varaministerinä ja poliittisten jän nitteiden purkajana hän viestitti sosiaalisen median ja valtamedian kautta huolestuneille mogadishulai

sille, että poliittinen sopu syntyy ja tilanne rauhoittuu.

Abdirahman Yusuf Al-Adala on vieraillut kahdesti myös Suomessa Viestintä- ja kehityssäätiö Vikesin kutsumana.

NUORTEN ROHKEAA TOIMINTAA

Mogadishun kaduilla on nähty myös nuorten järjestämiä mielenosoituksia sotaa vastaan. Yksi näiden nuorten johtohahmoista on Muna Hassan Mohamed, Somalian nuoriso klusterin puheenjohtaja. Hän on syntynyt sisällissodan alkuvaiheessa ja elänyt koko elämänsä Somaliassa.

Muna Hassan Mohamed on ollut hyvin aktiivinen nuorten kes kuudessa ja saanut muita nuoria mukaan osoittamaan mieltään Mogadishun valtateillä ja vaatimaan poliittista ratkaisua ja kompromis sia. Hassan Mohamedin ja hänen kollegoidensa rohkeat ja hyväntah toiset eleet rohkaisivat muita nuoria osallistumaan mielenosoitukseen. Lopuksi nämä nuoret tapasivat vuo rotellen maan nykyiset ja entiset johtajat ja poliittisesti ja aseellisesti ryhmittyneet leirit ja ilmoittivat näille nuorten kannanoton nykyti lanteesta.

Muna Hassan Mohamed on kertonut nuorison motiiveista ja kannustanut kaikkia rauhantyö hön ja aiemmin tehtyjen virheiden välttämiseen: ”Nähtyämme äitien, lasten ja iäkkäiden pakenevan kodeistaan ramadanina eli paaston

kuukautena me Somalian nuo ret päätimme tulla ulos ja puhua suoraan etulinjassa keskenään tais televille ryhmille muistuttaen, ettei luoti ole ratkaisu. Kiitos Allahille, että ryhmät hyväksyivät ehdotuk semme ja äänemme kuului kauas. Nuorten on oltava mukana ratkaise massa maamme ongelmia. Meidän täytyy yhdistyä ja puolustaa las temme, äitiemme ja maamme tulevaisuutta. Ole osa ratkaisua!”

Monet uskovat, että näiden nuor ten ulostulo ja kannanotto vaikutti poliittisesti jakautuneiden päätök sentekoon, minkä turvin jännitteet purkautuivat ja tilanteet Moga dishussa normalisoituivat.

Poliittisen kriisin vaikein osa on ohi. Nyt on sovittu valtion ja osa valtioiden välisten keskustelujen jatkamisesta ja vaalien järjestä misestä. Samalla hallitus peruutti päätöksensä jatkaa toimikauttaan kahdella vuodella. Ristiriidat eivät ole vielä ohi, ja poliittisia vääntöjä ja kovia keskusteluja on luvassa. Mutta toivo demokratian vahvista misesta on virinnyt.

Monet nuoret sosiaalisessa mediassa uskovat, että nuori son poliittinen rooli ja kiinnostus oman maan politiikkaan kasvaa entisestään. Mielenkiintoinen yhteensattuma onkin, että Somali assa vietettiin 15.5.2021 jokavuotista Somalian nuorisoliiton (SYL) päi vää.

Kirjoittaja on toimittaja, kääntäjä ja tulkki.

Rauhansopimuksen allekirjoitustilaisuus. Somalinuoret pääsivät tapaamaan muun muassa entistä pääministeriä ja kertomaan kantansa nykytilanteeseen.

Modi kiihdyttää sotaa omia kansalaisiaan vastaan

Mikään ei saa häiritä Intian pääministeri Narendra Modin projektia; ei edes tappava pandemia. Kiihkokansallinen hindunationalististen järjestöjen verkosto Sangh Parivar on antanut täysvastuuvakuutuk sen islamofobialla ratsastavan pääministerin toimille. Onnistuvatko Bengalin pimu, Juudas ja Stalin panemaan Modille hanttiin? Vai heit tääkö Modi heidätkin tyrmään muiden kriitikkojensa tavoin?

Narendra Modin projek tin nimi on yhdenkoon hindulaisen teokratian juurruttaminen 5 500 kansan asutta maan taloudellisesti ja sosiaalisesti äärimmäisen eriarvoiseen valti oon. Tehtävä on vielä haastavampi kuin puhtaan juutalaisen etnokra tian istuttaminen pyhään maahan. Projekteja yhdistää se, että niiden toteutus edellyttää väkivaltaa ja tar kasti profiloidun – samanaikaisesti sisäisen ja ulkoisen – vihollisen.

”Didi, Oh Didi.” Näillä sanoilla Modi härnäsi Länsi-Bengalin osaval

tiopääministeriä Mamata Banerjeeta lukuisissa vaalitilaisuuksissa. Ei olisi kannattanut.

Modi teki raskaan sarjan virhear vion. Hän suututti bengalilaisnaiset ja sai heidän kansallistunteensa kiehahtamaan. He kostivat äänestä mällä Banerjeen kirkkaasti jatkoon. Tappio kävi takuulla Modin luonnon päälle. Yli 100 miljoonan asukkaan Länsi-Bengali on toinen niistä isoista osavaltioista Pohjois-Intiassa, joka ei ole äärihindujen komennossa.

Pääministeri, hänen johtamansa BJP-puolue ja sen ”isoveli”, kaikkival tias Sangh Parivar (tästä eteenpäin SP) olivat mobilisoineet massiivisen

kampanjan ”pahansisuisen muijan” suistamiseksi vallasta. Kymmenet tuhannet intialaiset joutuivat täysin tahtomattaan maanisänsä valtapyr kimysten maksumiehiksi. Valuuttana oli korona. Virallisten tilastojen mukaan Intiassa on kuollut koro naan 350 000 ihmistä.

”Didi” tarkoittaa hindiksi ja ben galiksi isosiskoa. Modi sommitteli sanoista herjan, joka katukielessä kääntyy suomeksi muotoon ”vau mikä pimu”. Näillä sanoilla katujen ja raittien machot piinaavat ohi kulkevia naisia Pohjois-Intiassa. Naisjärjestöjen mukaan 70-vuo tias pääministeri oli syyllistynyt 66-vuotiaan osavaltiopääministerin seksuaaliseen häirintään.

USEAT INTIAN OSAVALTIOT ovat perustaneet katupartioita naisia hätyyttelevien ”rakkausromeoi den” taltuttamiseksi. Olisivatko ne rohjenneet puuttua pääministe rin rienailuun? Eivät takuulla, sillä Modin valtakunnassa lain voima on voiman laki: ”omat” ovat järjes tään lain yläpuolella. Katupartiot on perustettu tarkkailuluokalle sul jettuja muslimeja varten. SP on tuominnut heidät kansakunnan vihollisiksi. Jokainen hindu, joka ei demonisoi islaminuskoisia maan miehiään, haiskahtaa äärihinduista epäilyttävältä.

Palaan Modin virhearvioon. Jos pääministeri olisi tukeutunut vain tappavan (viittaan muslimien jul kisiin lynkkauksiin) tehokkaaksi osoittautuneeseen perusreseptiinsä, BJP olisi voinut hyvinkin voittaa Länsi-Bengalissa.

nin. Jaon seurauksena 15 miljoonaa ihmistä joutui vaihtamaan kan sallisuutensa ja miljoona menetti henkensä.

Moisesta draamasta on helppo ammentaa loputtomasti vihaa. Intian 200 miljoonaa muslimia ovat SP:n käsikirjoissa tänään pakista nilaisia. Viime talvena Keralassa BJP:n paikallispomo todisteli minulle Intian ensimmäisen pääministeri Jawaharlal Nehrun olleen puoliksi tai vähintään neljänneksen verran muslimi. Tällä hän viittasi siihen, että Nehru-Gandhi-dynastian perilli set ovat kaikki muslimeja.

Yhteinen uskonto ei riittänyt pitämään ”kaikkien Etelä-Aasian muslimien kotivaltioksi” harsit tua Pakistania koossa. Vuonna 1971 Itä-Pakistan (entinen Itä-Bengal) itsenäistyi Intian kätilöimänä Bang ladeshiksi.

Tästä taustasta SP kokkasi ben galilaisille vaalien alla myyvän Intia vs. Pakistan -tulkinnan: Piilomuslimi Mamata Banerjee leipoo Länsi-Ben galista uutta Itä-Pakistania. Hän naittaa hinduneidot muslimibar baareille ja jakaa hindujen maat Bangladeshista tulleille laittomille siirtolaisille.

Todellisuudessa Banerjee on korkeimpaan eli bramiinikastiin kuuluva hindu, joten tarinan kaup paamiseksi hinduille Modin piti itsekin naamioitua.

MODIN USKOLLISIMMAT TUKI

Modi on ratsastanut kaikilla suurmiehilläIntianNehrua lukuunottamatta.

Resepti kuuluu näin: jokainen hinduvaltion pystyttämistä vauh dittava konflikti pitää dramatisoida vuoden 1947 tapahtuminen uusin naksi. Alkuperäisessä ottelussa Brittiläisen Intian pesänjakajat viipaloivat Etelä-Aasian kartalle hindujohtoisen Intian ympärille kaksiosaisen muslimien Pakista

JAT ovat nimenneet tähtisäteensä uudeksi Mahatma Gandhiksi. Vaikka Sangh Parivar pitää muslimien kanssa sopuillutta Gandhia maan petturina (Mahatman murhannut Nathuram Godse on monille äärihin dulle sankari), Mahatman mantteli kelpaa kuitenkin pääministerille var sinkin silloin, kun hän näyttelee suurmiestä kansainvälisellä näyttä möllä.

Bengaleille puolestaan kannat taa näytellä heidän suurmiestään

TEKSTI JA KUVAT: MIKKO ZENGER

ModionteljennytIntianmuslimittarkkailuluokalle.

Rabindranath Tagorea, joka sanoitti intialaisen nationalismin aakko set viime vuosisadan alkupuolella. Siispä Modi kasvatti itselleen Tagoreparran, ja stailaamalla hänestä saatiin huokumaan annos itämaista viisautta. Toistaiseksi kukaan ei ole väittänyt, että Modi olisi Tago ren tapaan pokannut kirjallisuuden Nobelin. Äiti Teresaa Modi ei myös kään ole tietääkseni näytellyt.

Siis modifioitu Tagore vs. piilomuslimi. Kumpi voittaa? LänsiBengalin väestöstä 27 prosenttia on muslimeja, joten monet itsenäiset tarkkailijat arvelivat maaottelu hengen suosivan Modia, varsinkin kun Sangh Parivar olisi masinoi nut ykkösketjunsa rintamalle. Modi ja hänen kovakourainen luotto miehensä, sisäministeri Amit Shah pitivät yhteensä yli 100 valtaosin täysmaskitonta vaalitilaisuutta Länsi-Bengalissa samaan aikaan kun koronan toinen aalto oli jo käyn nistynyt.

Toisin kävi. Naisten äänet rat kaisivat, kuului hämmentyneiden kommentaattorien selitys. Banerjeen kymmenen vuotta vallassa ollut Tri namool Congress -puolue rohmusi 213 parlamentin 294 paikasta.

Samanaikaisesti BJP kärsi nöy ryyttävät tappiot Keralan ja Tamil Nadun vaaleissa. Intia vs. Pakis tan -maaottelu ei toimi Keralassa. Malayalamia puhuvien ”mallujen” pelottelu vaati hienovireisempää käsikirjoitusta, sillä liki viidennes väestöstä on kristittyjä.

HOIDETTU ja hyvinvoivin Keralan osavaltio on kauneutensa takia nimetty Juma lan omaksi maaksi. Siispä Modi ryhtyi Jumalan pojaksi ja julisti, että hallitseva kommunistihallitus oli kavaltanut asukkaansa samaan tyyliin kuin Juudas Jeesuksen aikoinaan. BJP:n paikallisjohta jat säestivät Modia. He yrittivät pelotella kristityt puolelleen sepit tämällä kauhutarinoita kristityistä neidoista, jotka muslimimiehet oli vat ensin avioon vokoteltuaan kuskanneet Syyriaan Isisin leireille. Sieltä nämä terroristit palaisivat tappamaan perheensä ja sukulai sensa.

MAAN

Mallut ovat Intian koulutetuinta väkeä. He kaipaavat todisteita. Edes Keralan omat viranomaiset eivät ole onnistuneet kaivamaan esiin yhtään paikallista tai syyria laista ”Love Jihad” -avioliittoa. Modi tuomittiin vääräksi messiaaksi ja BJP menetti ainoan paikkansa 140-paikkaisessa parlamentissa. Työllistämisestä, terveydenhuollosta ja koulutuksesta vaahdonnut juu dasten kommunistijohtoinen kopla kahmi parlamenttiin ennätykselli set 99 edustajaa.

Lisää kivikovaa purtavaa Modi sai Tamil Nadusta. Osavaltio on nimetty Intian hindulaisimmaksi valtioksi. Tällaisen ilmapiirin luulisi suosivan hindulaisuuden päävartijaksi julis tautunutta SP:tä ja BJP:tä.

Modin olisi kannattanut kurkistaa historiaan. Tamilit ovat perintei

230 miljoonaa intialaista on pudonnut koronavuoden aikana köyhyysrajan alapuolelle.

sesti vastustaneet hindiä puhuvien pohjoisintialaisten sekaantumista asioihinsa. Kiihkeiden kieliriito jen aikaan 1960-luvulla Tamil Nadu halusi erota Intian liittovaltiosta. Yri tykset tehdä hindistä koko Intian virallinen kieli saivat tamilit raivon partaalle.

Ei ole vain yhtä oikeaa tietä hindulaisuuteen, sanoo Stalin Riittävän moni tamili oli tällä ker taa sitä mieltä, että intialaisittain lähinnä keskusta-vasemmistolai seksi tulkittavan DMK-puolueen johtajan, uuden pääministerin M. K. Stalinin versio tamilinationa lismista oli valttia. DMK valtasi enemmistön parlamentin 234 paikasta. BJP sai tyytyä neljään edustajaan.

VIESTIVÄTKÖ VAALITULOKSET

MUUTOKSESTA Intian politii kassa? BJP hallitsee yhä yksin tai liittolaistensa kanssa 17 Intian 30 osavaltiosta. Intian perinteinen valtionhoitajapuolue, NehruGandhi-dynastian luotsaama Kongressipuolue kipuilee histori ansa syvimmässä kurjimuksessa. Intian politiikan suuri kysymys tänään kuuluu: Pystyykö alueiden Intia – edes hankaliksi tiedetty jen bengalien, mallujen ja tamilien johdolla – sekoittamaan SP:n hindu mankelin? Mistä löytyisi se henkilö, joka pystyisi haastamaan Modin Intian politiikan päänäyttämöllä,

Pohjois-Intian väkirikkaalla lehmä vyöhykkeellä.

Helppoa se ei tule olemaan. Val taantulonsa jälkeen vuonna 2014 Modi on keikauttanut vallasta yhdeksän opposition johtamaa osavaltiohallitusta keinoilla, jotka halventavat härskisti demokra tiaa. Lukuisat intialaiset kriitikot tunnistavat Modin meiningeissä yhä selvemmin fasistisia elkeitä. Viime vuonna Modin hallitus heitti Amnesty Internationalin ulos, koska järjestö oli kritisoinut hallituksen toimia Intian mie hittämässä Kashmirissa. Nyt on entistäkin perustellumpaa puhua miehityksestä, sillä vuonna 2019 Modi heitti roskakoriin Kashmi rin osittaisen autonomian taanneet pykälät.

Hiljan kaksi tunnettua demo kratioiden luokituslaitosta laski Intian arvosanoja. Amerikkalainen Freedom House pitää Intiaa enää ”osittain vapaana demokratiana”. Göteborgin yliopiston yhteydessä toimiva V-Dem Institute puolestaan määritteli Intian ”vaaleilla valituksi autokratiaksi”.

Modin hallitus vastasi kritiikkiin uhoten perustaa oman demo kratiaa luokittelevan elimensä. Esimakua uuden elimen linjasta on saatu. Modi nimesi juuri Intian Ihmisoikeuskomissiolle uuden puheenjohtajan.

PARHAITEN

Virkaan valitusta korkeimman oikeuden tuomarista Arun Kumar Mishrasta tuli julkkis jo viime vuonna. Kansainvälisessä oikeusop pineiden kokouksessa hän luonnehti Modia muun muassa ”kansainvä lisesti ylistetyksi visionääriksi” ja ”monipuoliseksi neroksi, joka ajatte lee globaalisti ja toimii paikallisesti”.

Modi tunnetaan hyvästä muis tistaan: Hän ei unohda kostaa kriitikoilleen eikä palkita ylistäjiään. Sitä en tiedä, onko Intiassa vireillä myös oman Amnestyn perustami nen.

LUKUISAT TARKKAILIJAT OVAT

varautuneet Modin uudelleenva lintaan vuonna 2024. He katsovat kansainvälistä mainettaan vaali van pääministerin olevan pienempi paha kuin hänen seuraajakseen ennakoitu Uttar Pradeshin osavaltio pääministeri Yogi Adityanath. Modi hiljentää kriitikkonsa Yogia puute roidummin. Hän antaa sisäministeri Shahin tehdä likaisen työn. ”Jos muslimit tappavat yhden hindun, me tapamme 100 muslimia”, julis taa Yogi. Modi ei moista möläyttäisi julkisuudessa.

Yogi on pidättänyt lääkäreitä, jotka ovat kritisoineet hänen korona politiikkaansa. Modi on mestari keksimään pandemiaan uusia syn tipukkeja (Kiina, koronajihad,

Tästä viimeisestä asiasta on pakko olla intialaisten ystävänä eri mieltä. Pääministeri on käyttänyt koronaa potkulautanaan, ja kun siitä tuli rasite hänelle, hän on väistänyt vastuunsa valtionpäänä.

Modi on tehnyt kotivaltiostaan Gujaratista näyteikkunan toiseen tasavaltaansa. Muun Intian pitäisi ottaa mallia Gujaratista kommunis tijohtoisen Keralan sijaan. Miten lie? Tässä mallia niille, jotka rohkenevat epäillä Intian virallisia korona tilastoja. Niiden mukaan Modin kotiosavaltiossa kuoli koronaan 71 päivässä (1.3.–10.5.2021) 4 011 ihmistä. Osavaltion kuolintilastojen mukaan samana aikana menehtyi 123 871 ihmistä. Se on 65 781 enem män kuin samana ajankohtana vuotta aiemmin. Mikähän mahtaa olla syy yllättävään kuolleisuuden kasvuun, jopa 60 000 ’ylimääräistä’ kuolemaa edellisvuoteen verrattuna?

Avaako koronatodellisuus Modia äänestäneiden intialaisten sil mät? Bengalurussa sijaitsevan Azim Premji yliopiston tuoreen selvityk sen (State of Working India – One Year of Covid 19) mukaan 230 miljoonaa intialaista on pudonnut köyhyysra jan alapuolelle. Samoihin aikoihin intialaisten dollarimiljardöörien määrä kasvoi 40 prosentilla.

Kannattaisiko Modi haastaa jäsentämällä Intiaa tuolla vasta kohtaisuudella hindut vs. muslimit painin sijaan?

Metallityöläiset lakkoilevat

Ukrainassa ja ns. kansantasavalloissa

Palkkasaataviaan peräävät metallityöntekijät lakkoilevat ns. Luhanskin kansantasavallassa sijaitsevassa Altševskissa ja hallituksen kontrolloimalla alueella Keski-Ukrainan Kryvyi Rihissä. Työläisillä on ollut hankaluuksia saada mitään vastauksia ulkomaisilta omistaja tahoilta. Molemmissa tapauksissa omistajuus on karannut kauas alkuperästään Ukrainan maaperältä.

Altševskin teräs tehtaan omistaa Etelä-Ossetiaan rekisteröity Vneštorgservisyhtiö. Sen omistaa nykyinen Venäjän kan

salainen, ukrainalainen oligarkki Sergei Kurtšenko, jolla väitetään olleen hyvät yhteydet Moskovan val taa pitävään eliittiin. Nyt kuitenkin epäillään, että ”tasavallan” viranomais ten puuttumattomuus lakkoihin saattaa viestiä muutoksesta Kurtšenkon asemassa.

Altševskin 100 000 asuk kaan kaupunki on yksi alueen tärkeimmistä teol lisuuskeskuksista, ja sen talous on rakentunut vuonna 1895 toimintansa aloittaneen terästehtaan varaan. Tehdas kärsi valta via vaurioita sodan aikana vuosina 2014–2015, ja aino astaan yksi masuuneista on puolittain toimintakun nossa. ”Kansantasavalta” kansallisti terästehtaan, ja se on ollut vuodesta 2017 lähtien Kurtšenkon yhtiön hallinnassa.

TEKSTI JA KUVAT: OKSANA TŠELYŠEVA

”Jokainen hindu, joka ei demonisoi islaminuskoisia maanmiehiään, haiskahtaa äärihinduista epäilyttävältä.”

Terästehdas on Altševskin kaupungin tärkein teollisuuslaitos, vaikka toiminnassa on enää yksi tehtaan masuuneista.

lakkoilevat palkkasaatavien vuoksi kansantasavalloissa

METALLITYÖLÄISET ALOIT

TIVAT LAKON, kun yhtiön johto päätti hidastaa palk kasaatavien maksamista. Huhtikuun lopulla työnte kijöille maksettiin vain 10 prosenttia joulukuisista palkkasaatavista. Työnte kijät vaativat, että kaikki kolmelta viimeiseltä kuu kaudelta saamatta jääneet palkat maksetaan kokonai suudessaan. Paikallisten lähteiden mukaan lakkoili joiden määrä alkoi vähetä toukokuun puolivälistä läh tien, kun osa työntekijöistä ei uskonut palkkasaatavien maksuun ja muutti Venäjälle työnhakuun. Kaupungin johtaja asettui tukemaan yhtiötä: hän ilmoitti, ettei irtisanoutuneita oteta kau pungin palvelukseen.

Kahden lapsen yksin huoltaja Tatjana on yksi lakkolaisista: ”Olen henki lökohtaisesti saanut vain

70 prosenttia tammikuun palkastani. Palkat helmi kuusta toukokuuhun ovat vielä maksamatta.” Hän kuten moni muukin yksin huoltaja on vaikeuksissa myös elatusmaksujen kanssa. Entisten avio miesten palkoista ne on vähennetty, mutta naiset ovat jääneet ilman elatus maksuja. Tilanteen vuoksi he ovat perustaneet solidaa risuusryhmän ja vedonneet julkisesti Venäjän viran omaisiin.

UKRAINASTA ON RAPOR TOITU, että myös myös Keski-Ukrainassa sijait sevassa Kryvyi Rihissä lakkoillaan. Yli puolen mil joonan asukkaan kaupunki on Itä-Euroopan suurim pia teräksen tuotantoalueita. Metalli- ja kaivosalan työn tekijöiden ammattiliiton mukaan kaupungin metal

litehtaan työntekijät ovat vaatineet toimitusjohta jan Mauro Longobardon erottamista. Tehtaan ammat tiosasto on väittänyt johtajan rikkoneen Ukrainan lakeja ammattiliittojen oikeuksien ja työehtosopimuksien suh teen. Ammattiosasto kääntyi asiassa toukokuussa yhtiön hallintoneuvoston puo leen. Ukrainan tärkeimpiin tuotantolaitoksiin kuuluva tehdas on ollut osa moni kansallista Mittal Steel -yhtiötä (nykyisin Arcelor Mittal), jonka pääomistaja on intialaismiljardööri Lakshmi Mittalin perhe. ArcelorMittal on maailman suurin teräk sen tuottaja.

PS. Lehden mennessä painoon tuli tieto, että Altševskin tehtaille on nimitetty uusi toimitusjohtaja, ja lakkolaisille on maksettu heidän palkkarästinsä tammi- ja helmikuulta.

TANJA PELTTARI

Hyväksyntää vai torjuntaa

”Mistä alkaisin, jos susta kertoisin…” Kappa leen ensimmäiset sanat soivat korvamatona – on taas aika lähettää nuori kohti omaa itsenäistä elämää ja koota yhteen hänen kanssaan kuljettu polku. Työssäni olen saanut elää arkea noin 40 nuo ren rinnalla heidän kotiutuessaan Suomeen. He ovat olleet 11–17-vuotiaita tyttöjä ja poikia seitsemästä eri maasta, kaikki saapuneet Suomeen yksin. Jokaisella on ollut oma tarina kerrottavana ja kuultavana, kaikkia niistä en olisi toivonut koskaan joutuvani kuulemaan. Arkemme on ollut toisinaan kaoottista suurper heen eloa, kasvattamista ja kasvamista, hoitamista voimakkaine tunteineen, mukana niin surua, iloa kuin koti-ikävää. Samanaikaisesti arki on ollut jokai sen nuoren yksilöllinen matka kohti menneisyyden hyväksymistä ja varovaista uskallusta haaveilla.

Yksi ripaus työn suolaa on pois muuttaneiden nuorten pistäytyminen. Valtaosa heistä on opinto jensa loppusuoralla ja moni jo mukana työelämässä. Elävät ”tosi tylsää arkea”, kuten nuoret nauraen meille kertovat. Heidän käydessään tiedämme, ettei aina kaan heitä ole palautettu. Heillä on vielä tulevaisuus. Kuullessamme palautuksista mietimme aina, ovatko kaikki ”meidän lapset” vielä Suomessa.

Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon, mutta en ymmärtämään logiikkaa päätösten takana. Alaikäisenä Suomeen tulleisiin on yhteiskuntamme panostanut huomattavasti, ja valtaosasta tulee veronmaksajia, mikä tuntuu toisille olevan kovin tärkeä mittari. Se ei tarkoita sitä, että kaikki tarinat Suomessa sisältäisivät onnellisen lopun. Toiset eivät löydä paikkaansa yhteiskunnassamme, ja osalla on menneisyydestä kannettavanaan liian suuri taakka, jotta oma arki voisi muodostua mielekkääksi. Osa nuorista kuvaa, etteivät he ole missään; fyysisesti he ovat Suomessa, mutta mieli on kotimaassa. Osa tekee ratkaisuja suvun toiveesta tai painostuksesta. Emme voi vaikuttaa kaikkiin asioihin. Lainsäädän nössä ja rakenteissa on paljon korjattavaa. Haasteista pitäisi voida käydä asiallista keskustelua ilman asenteellisuutta puolin ja toisin. Jokainen meistä kuitenkin vaikuttaa aina, jättää muistijäljen. Kenties kaikkein ratkaisevinta onkin se, viestimmekö näille nuorille hyväksyntää vai torjuntaa.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja. Hän työskentelee Suomeen yksin tulleiden, turvapaikan saaneiden alaikäisten parissa.

Työpaikkojen rauhantoimikunta

Terästehtaan neuvostomenneisyyden suuruuden aikoja kuvastaa aikoinaan toiminnassa ollut tehtaan kulttuurikeskus, johon kuului kahden salin elokuvateatteri ja konserttisali.

Patsasdiplomatiaa ja monumentaalista maailmanrauhaa

Helsingin Hakaniemessä sijait seva Maailman rauha -pronssi veistos on diplomaattisuhteisiin kuuluva lahja, joka on kuumen tanut tunteita ja herättänyt kiistaa 90-luvulta lähtien. Tämä eräänlainen suomettumisen muistomerkki tuli Suomeen vai heessa, kun itänaapuriin oltiin jo hakemassa uutta suhdetta.

TaiDe & RaUha

Marraskuussa 1983 Hel singin Itäkeskuksessa sijaitsevassa Ystävyy denpuistossa paljastettiin Antti Neuvosen Kansojen ystävyyden monumentti. Ystävyydellä tarkoi tettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ja syy monumentin pystyttämiseen oli YYA-sopimuksen 35-vuotisjuhla. Aloitteen veistoksen pystyttämisestä teki jo 1970-luvun lopulla SKDL:n kaupunginvaltuu tettu Kalevi Kilpi. Hanke oli jatkoa vuonna 1968 Kaivopuistonran taan pystytetylle Essi Renvallin Rauhanpatsaalle, jolla juhlistettiin YYA-sopimuksen 20-vuotisjuhlia.

Helsingin kaupunki järjesti uudesta monumentista vuonna

1978 kilpailun, johon tuli peräti 48 ehdotusta. Voittajaksi valittiin Antti Neuvosen Ystävät ja kylänmiehet, jota taiteilija itse luonnehti kilpai luun lähettämässään saatetekstissä seuraavasti: ”Ystävyyden lähteelle kokoontunut ihmisjoukko symboloi rauhanomaista rinnakkaiseloa, joka luo turvallisen elämän edellytyk set myös seuraavalle sukupolvelle.” Kilpailuvoitto tarkoitti, että kolme metriä korkea ja kymmenen ihmis hahmoa käsittävä pronssiveistos toteutettaisiin suihkulähteineen ja jalustoineen.

Tässä yhteydessä teoksen nimi vaihtui YYA-henkisemmäksi Kan sojen ystävyyden monumentiksi Teoksen paljastustilaisuudessa

puhunut kokoomuspoliitikko ja silloinen Helsingin kaupunginhalli tuksen puheenjohtaja Harri Holkeri luonnehti veistosta rauhan huuto merkiksi.

Kylmän sodan taidetta ja tai teen ja politiikan suhdetta tutkinut taidehistorioitsija Maija Koskinen kuvaa Neuvosen veistosta: ”Teos ei edusta muotokieleltään kylmää sotaa. Se istuu 1980-luvun alun suomalaiseen kuvanveistotaitee seen, vaikka siinä on tyylillisesti jotain 1960-lukulaistakin. Teos ei siis ole missään tapauksessa avant gardistinen. Se on jopa hieman vanhahtava 1980-luvun veistok seksi, kun ottaa huomioon, että vuonna 1980 oli pystytetty J. K.

Maailman rauha -veistos Helsingin Hakaniemessä.

TEKSTI: TIMO KALEVI FORSS KUVAT:

”Maailman rauha tuotiin Helsinkiin osina vuoden 1989 puo lella. Pronssisen veistoksen pituus on 6,5 metriä, ja sillä on kor kea jalusta, joten sitä katsotaan alhaalta päin. Jotta perspek tiivi saadaan katsojalle sopivaksi, veistoksen figuureita on venytetty. Tyylillisesti veistos on muokattu sosialistisen realis min ihanteisiin sopivaksi. Hahmojen asennot ovat korostetun herooiset ja niiden kuvaustapa on realistinen. Veistoksessa on neljä miesfiguuria, jotka edustavat eri maanosia ja mantereita – Aasian edustaja on jätetty hahmoista pois. He kannattelevat rauhan puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa lehvin koris tettua maapalloa toisella kädellään, kun toinen käsi on puris tettu uljaasti ja julistuksellisesti nyrkkiin. Heidän keskellään on naisfiguuri lapsi sylissään. He muistuttavat Mariaa ja Jee susta. Tässä veistoksessa he kuvaavat neuvostoäitiä lapsineen. Veistos on hyvin maskuliininen. Miehet ovat aktiivisia toimi joita ja suojelevat patsaan naishahmoa”, Maija Koskinen kuvai lee Maailman rauhan tunnuspiirteitä.

Paasikiven täysin abstrakti muisto merkki.

Kansojen ystävyyden monu mentti ei kuvaa suurmiehiä vaan tavallisia kansalaisia. Siinä kaksi ihmisryhmää tapaa toisensa. Teok sessa on kahdeksan aikuista ja kaksi sylilasta. Kahden ryhmän kohtaaminen tapahtuu lasten kautta. Lapset ovat poikkeuksel lisesti isähahmojen sylissä äitien seuratessa kohtaamista vierestä. Veistoksen juurella soliseva pieni suihkulähde altaineen on nimetty Rauhan lähteeksi

DIPLOMAATTISIA VASTALAHJOJA

Helsingin kaupunki lahjoitti ystä vyyskaupungilleen Moskovalle osaversion Neuvosen Kansojen ystävyyden monumentista. Antti Neu vosen Rauhan lapset -veistoksessa on neljä alkuperäisen monumen tin hahmoista. Veistos on sijoitettu Moskovan pohjoisosassa sijaitse vaan Ystävyydenpuistoon, jonne on pystytetty myös lukuisia muita Moskovan ulkomailta lahjaksi saa mia veistoksia.

Maija Koskinen pohtii veistoksen sijoituspaikan vaikutusta teok sesta saatuun vaikutelmaan: ”Kun Rauhan lapset vietiin Moskovaan, se näyttäytyi siellä suomalaisena, siis ulkomaisena kuvanveistotai teena. Voidaan myös ajatella, että itähelsinkiläinen lähiö tuo Ystäviin ja kylänmiehiin omat merkitysker

roksensa. Mutta kun se tai osa siitä viedään Moskovaan, sitä tulkitaan toisin siinä ympäristössä.”

Diplomatiaan kuuluvana vasta lahjana Moskovan kaupunki tarjosi Helsingille Leninin patsasta. Hel singin päättäjät eivät halunneet Leniniä ja kiistelivät muutenkin Neuvostoliitosta tulevan patsaan sijoituspaikasta.

Lopulta Moskova päätyi anta maan Helsingille vastalahjaksi kansantaiteilija Oleg Kirjuhinin (1929–1991) tekemän massiivi sen, sosialistista realismia uhkuvan pronssiveistoksen Maailman rauha, joka paljastettiin tammikuussa 1990 kaksi kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Mihail

Gorbatšovin johtama Neuvostoliitto oli tuolloin voimakkaassa mur rosvaiheessa ja hajosi lopullisesti joulukuussa 1991.

KIISTELTY MAAILMAN RAUHA

Vuonna 1990 vanha YYA-retoriikka oli vielä voimissaan, ja Maailman rauhan -patsaan paljastustilaisuu dessa nähtiin suurvaltapoliittista vaivaantuneisuutta ja karvahattu lähetystöjen pönötystä. Helsingin kokoomuslainen ylipormestari Raimo Ilaskivi luonnehti veis tosta tilaisuudessa intohimoiseksi, selkeäksi ja konkreettiseksi vetoo mukseksi rauhan ja ystävyyden puolesta. Neuvostoliittoa edusti Moskovan kaupunkineuvoston toimeenpanevan komitean puheen johtaja Valeri T. Saikinin johtama valtuuskunta, johon kuului myös veistoksen tekijä Oleg Kirjuhin.

Sen verran glasnost ja pere stroika olivat kuitenkin jo vaikuttaneet neuvostokansalaisten ajatteluun, että itse taiteilija kertoi paljastamistilaisuudessa patsaan olevan realistinen mutta ei sosialis tinen. Hän ei myöskään halunnut luonnehtia teoksensa naiskuvaa sen koommin kapitalistiseksi kuin sosialistiseksikaan. Tulkinnat hän jätti kaukaa viisaasti katsojille.

Maailman rauha on herättänyt runsaasti mielipiteitä. Se oli yksi Helsingin kiistellyimpiä patsaita jo ennen paljastamistaan, ja sitä on pidetty muun muassa väkisin Helsinkiin tuotuna pysähtynei syyden ajan muistomerkkinä sekä

myöhäis-brežneviläisyyden monu menttina.

”Maailman rauha herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia”, kertoo Maija Koskinen. ”Veistok sessa on paljon erilaisia asioita. Voidaan ajatella, että veistos itses sään on ’viaton’. Sitä voidaan tarkastella taiteena ja havaita sen olevan malliesimerkki sosialis tisesta realismista. Sosialistista realismia ei voida kuitenkaan pitää pelkkänä taiteellisena suuntauk sena, samaan tapaan kuin vaikkapa ekspressionismia tai impressio nismia. Kyseessä oli enemmänkin metodi, joka lävisti koko neuvosto yhteiskunnan taiteen ja kulttuurin tekemisen.”

Termillä sosialistinen realismi tarkoitetaan Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa vuosina 1934–1991vallinnutta tyyliä, jossa muoto pyrki olemaan realistinen ja sisältö sosialistinen. Sosialis tinen realismi oli Neuvostoliiton virallinen ja ainoa hyväksytty tai desuuntaus. Siinä taide valjastettiin palvelemaan järjestelmää. Sosia listiselle realismille on tyypillistä jylhä mahtipontisuus ja työläisten tai muiden tavallisten kansalais ten kuvaaminen sankareina. Rauha, ystävyys ja yhteistyö ovat neuvosto taiteessa usein käytettyjä teemoja.

Vaikka kyse on rauhanpatsaasta, edustaa hahmojen voittoa julis tava kurottautuminen kohti taivasta lähes sotilaallista ojentelua. Vain nainen ja lapsi edustavat pehmeitä ja inhimillisiä arvoja. Veistoksen muut hahmot ovat tulleet suorit

Kansojen ystävyyden monumentti Helsingin Itäkeskuksen Ystävyydenpuistossa.

Rauhan lapset Moskovan ystävyydenpuistossa.

tamaan tehtävää, jonka he tulevat saattamaan loppuun tehokkaasti ja keinoja kyseenalaistamatta.

”Tässä on ideologislähtöistä kirkasotsaisuutta ja tavallisten ihmisten sankarillistamista. Nämä hahmot ovat tavallaan arkkityyp pejä, joskaan ne eivät näytä aivan työläisiltä, vaan ne on puettu eri maanosia edustaviin asuihin. Sosi alistisessa realismissa on sellainen erityinen piirre, että se on aina suunnattu tulevaisuuteen, joka jos kus koittaa. Kun työskentelemme oikein kovasti, saavutamme tavoit teen, mutta emme ole ihan vielä siellä. Tuolla se aurinko paistaa horisontissa. Katsotaan tulevaisuu teen ja uskotaan edistyksen olevan siellä. Sinne me päädymme, kun oikein ponnistelemme”, kuvailee Koskinen.

RAUHA VASTAAN VAPAUS

Herää kysymys, mitä tekemistä veistoksella on rauhan kanssa. Kysymys on lähinnä pompöö sistä neuvostopropagandasta, joka monesti naurattaa nykykatsojaa. Kylmän sodan tiukassa ilmapiirissä hymyt olivat kuitenkin hyytyneitä ja itänaapuria pyrittiin olemaan ärsyt tämättä. Tuntuu absurdilta, että

rauhaa kuvataan nyrkkiin puriste tulla kädellä.

”Tämä on paradoksi, joka liit tyy sosialistiseen realismiin. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvosto liiton kulttuuripropaganda politisoi rauhan käsitteen. Neuvostoliitto tar josi kansainvälisillä näyttämöillä rauhaa, yhteistyötä ja ystävyyttä. Toinen supervalta Yhdysvallat ei voinut näin ollen käyttää rauhaa omassa propagandassaan, vaikka peace on iskevä sana ja rauha oli äärimmäisen kannatettava aja tus toisen maailmansodan jälkeen varsinkin Euroopassa. Niinpä Yhdysvallat omi omaan käyttöönsä sanan vapaus – freedom.”

Voitto natsi-Saksasta ja fasis mista oli Neuvostoliitolle iso asia. Myös nyky-Venäjän identiteetti perustuu pitkälti tälle voitolle. Mutta miksi Neuvostoliitto otti pro pagandansa keskeiseksi välineeksi juuri rauhan?

”Peilaan asiaa suurvalta-asetel maa vasten. Kylmästä sodasta tuli kahden ideologian ja yhteiskunta järjestelmän välinen kamppailu. Se, mitä Yhdysvallat tarjosi tälle peliken tälle kulttuurisesti ja materiaalisesti, oli pitkälti massiivinen amerikkalai nen kulutus- ja populaarikulttuuri. Meidät on tänä päivänäkin kylläs

Maailman rauha ei ole Helsinkiin pystytetty uniikki teos. Kyseessä on vain yksi kopio veistoksesta, joita pystytettiin ympäri Neuvostoliittoa. Veistoksia on yhä pystyssä nyky-Venäjällä. Maailman rauhan versioita voi nähdä ainakin Tverissä ja Moskovassa. Erikoiseksi tämän sosialisti sen realismin merkkiteoksen tekee myös se, että se muistuttaa huomat tavasti Pariisissa sijaitsevaa Jean-Babtiste Carpeauxin veistosta Neljä maanosaa, jossa eri maanosien edustajat kannattelevat käsillään maa palloa. Teos pystytettiin Pariisin Luxemburgin puistoon vuonna 1874. Helsingin Maailman rauhan tekee ainutlaatuiseksi se, että veistos on ainoa Neuvostoliiton ulkopuolelle pystytetty kopio. Vuosi 1990 on myös melko erikoinen ajankohta veistosvaihdolle: ”Tämä on ollut todennäköisesti viimeinen mahdollisuus tällaiselle vaihdolle”, kertoo Maija Koskinen. ”Veistos on melkoinen reliikki, ja se voidaan tulkita jonkinlaiseksi suomettumisen muistomerkiksi. Tässä vaiheessa oltiin kuitenkin jo hakemassa uutta suhdetta itänaapuriin. Koko 1980-luvun alkoi olla nähtävissä, että Neuvostoliiton systeemi tulee jollain tavoin muuttumaan tai hajoamaan. Veistoshankkeen suhteen juna oli kuitenkin jo tullut asemalle.”

tetty tällä ’vapaasti’ käytettävissä olevalla kulttuurilla niin, ettemme enää huomaa tai tajua sitä. Neu vostoliitolla ei ollut tarjota tällaista. Mutta se saattoi esittäytyä oikeu tetusti natsi-Saksan kukistajana.

Lännessä unohdetaan monesti Neuvostoliiton merkitys toisen maa ilmansodan lopputuloksen tärkeänä ratkaisijana ja sotaisan Saksan kukistajana itärintamalla. Näistä läh tökohdista rauha ja ystävyys sopivat hyvin Neuvostoliiton propaganda välineiksi. Koska Neuvostoliitolla ei ollut sodan jälkeen tarjota maail malle kommunismin ohella oikein muuta, he tarjosivat rauhaa. Se oli hyvä veto tuossa tilanteessa, vaikka sisällöllisesti jokseenkin ontto.”

Vapautta on tunnetusti kylvetty Yhdysvaltain voimin muun muassa Irakin taivaalle pyrkimyksenä pom mittaa maa kivikaudelle. Vapauden tai rauhan käsitteet tuntuvat täysin järjettömiltä suurvaltapoliittisessa kontekstissa. Ne saattavat kylmän sodan logiikalla menettää merkityk sensä tai muuttua merkitykseltään vastakohdakseen. Kun voimaa on tarpeeksi, mikä tahansa käsite voi daan valjastaa väkisin suurvallan käyttöön. Mieleen nousevat George Orwellin Vuonna 1984 -romaa nissa lanseeratut sloganit: ”Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietä mättömyys on voimaa.”

KAASUA JA HÖYHENSOTUREITA

Maailman rauha -veistos ei saa nut olla kovin kauan rauhassa.

Maailman rauha -veistos Kansojen ystävyyden yliopiston edustalla Moskovassa.

Lokakuussa 1991 Höyhensotu reiksi itseään kutsunut ryhmä tervasi veistoksen ja heitti perään höyheniä. Ryhmään kuului muun muassa nuori oikeustie teen ylioppilas Mikael Jungner, joka myöhemmin opittiin tun

temaan sosiaalidemokraattien kansanedustajana ja Yleisradion toimitusjohtajana. Höyhensotu rien mielestä veistos oli ruma eikä sopinut ympäristöönsä. Lisäksi he ilmoittivat Helsingin tehneen vir heen vastaanottaessaan patsaan,

sillä oli yleisesti tiedossa, että kom munismin aika Itä-Euroopassa oli päättymässä. Toukokuussa 2010 huumekauppoihin sekaantunut mies yritti räjäyttää veistoksen kaasupullolla. Räjähdys ei kuiten kaan vahingoittanut veistosta. Teon motiivi on jäänyt epäselväksi.

Viime aikoina Maailman rauha on ollut jälleen otsikoissa, sillä veistos joudutaan siirtämään Kruu nuvuoren sillan rakennustöiden tieltä. Tässä yhteydessä helsinkiläi set poliitikot ovat ehdottaneet jopa veistoksen upottamista mereen tai sen siirtämistä Leninin puis toon. Maailman rauha kuitenkin pysyy Hakaniemessä ja tulee toden näköisesti sijoittumaan sinne rakennettavan norjalaisomistei sen hotellin yhteyteen. ”Hotellin omistaja on kuuleman mukaan innoissaan veistoksesta. Se kertoo siitä, miten ajat ovat muuttuneet. Veistokset on aina hyvä suhteut taa omaan aikaansa. Tämä veistos on syntynyt tietyistä lähtökohdista, tietyn ideologian pohjalta ja tiet tyyn maailmantilanteeseen, joka on muuttunut tämän jälkeen merkittä västi. Uudet sukupolvet ja vaikkapa norjalaiset ovat vailla sitä paino lastia, joka meillä vanhemmilla suomalaisilla on. Nyt Maailman rauha alkaa olla jo retrohenkinen”, pohtii Koskinen.

Helsingin kaupungin kult tuuri- ja vapaa-ajanlautakunta perusteli Maailman rauhan säilyttä mistä Hakaniemessä seuraavasti:

”Hakaniemenrannan asemakaava muuttuu ja alueella käynnistetään lähivuosina mittavat rakennustyöt. Tähän liittyen kaksi alueella sijait sevaa julkista taideteosta, Oleg Kirjuhinin Maailman rauha ja Miina Äkkijyrkän Joy vuodelta 2006 on siirrettävä nykyisestä sijoituspai kastaan uuteen. Paikka pyritään mahdollisuuksien mukaan etsi mään läheltä nykyistä sijaintia. On tärkeää, että Helsingin kaupunkiku vassa, arkkitehtuurissa ja julkisessa taiteessa näkyvät historian monet kerrostumat. Kaupunkikuvallisesti on myös tärkeää, että veistokset sijoitetaan mittakaavaansa sopi vaan paikkaan.”

Koskisen mielestä se, että Helsingissä on pystyssä kiisto jakin herättäneitä veistoksia, kertoo suomalaisen yhteiskun nan avoimuudesta ja vahvuudesta. ”Mielestäni meillä on kulttuurista varaa säilyttää yksi tällainenkin monumentti. Tuskin olemme ylpeitä suomettumisen ajoista, mutta mei dän on hyvä muistaa tällainenkin kausi historiassamme. Maailman rauha -veistos voi näin olla myös pedagoginen akti. Kylmän sodan päättymisen jälkeen entisissä itä blokin maissa alettiin katkoa sosialistisilta veistoksilta päitä, ja patsaita kaadettiin, vietiin pois ja hajotettiin. Jos olisimme tehneet samoin Maailman rauhalle, mihin joukkoon olisimme silloin asemoi neet itsemme?”

Maija Koskinen pitää Hakaniemeä sopivana sijoituspaikkana Maailman rauha -veistokselle.

Solidaritet och nya prioriteter

Negativ fred är avsaknad av spänningar och konflikter. Positiv fred är närvaro av rättvisa.

Martin Luther King

Fred är inte bara avsaknad av krig, utan ett liv med självförverkligande och broderligt delande med de andra.

Fred håller inte utan en omsorgskultur.

Påven Franciskus

Krig är helt enkelt ingenting som är rotat i vår natur. De bästa sakerna i livet får man bara mer av ju mer av det man ger: förtroende, vänskap, fred.

Rutger Bregman

Ser man på de många proble men i dagens värld drabbas man lätt av pessimism och hopplöshet. Det är ändå nyttigt att tänka på de djupa frågorna, för det hjälper oss att få ett grepp om dem. Vi behöver mobilisera krafter och vilja till handling.

DE STORA HOTBILDERNA

Coronapandemin har nu härjat i över ett år. Den har drabbat alla världsdelar och skördat mer än 3 miljoner dödsoffer. Ingen annan far sot har varit lika global och dödlig

sedan spanska sjukan för hundra år sedan. Men tack vare de talrika och rekordsnabba insatserna för att utveckla vaccin går krisen mot sin lösning. Distributionen av vaccin är nyckeln, ty spridningen upphör först om man får viruset under kon troll i samtliga länder.

Klimatförändringen som bygger på ohållbar användning av natur resurser är sannolikt det största planetära hotet. Förlusten av mång fald i naturen (biodiversitet) och nedsmutsningen påverkar på sikt hela näringscykeln på jorden. Det har räckt länge innan insikten om

TEXT INGMAR STRÖM

Smältande havsisar.

KUVA: NASA

lägets allvar har nått fram, men allt flera åtaganden har gjorts, hand lingsplaner antagits och tekniska lösningar är på kommande. Innan allt detta omsätts i praktiken måste man räkna med att situationen för värras år för år.

Förändringarna i klimatet påver kar särskilt flera av de fattigaste länderna. Det kan gälla brist på drickbart vatten och torka, stört floder eller stigande havsvatten. Hungersnöd och naturkatastro fer tvingar redan nu folk att flytta, antingen inom sitt eget land eller längre bort. Migrationen skapar svallvågor av humanitära kri ser och politiska spänningar. Detta är en utmaning för internatio nellt bistånd, som utöver nöd- och mathjälp måste riktas till sam hällsutvecklingen i de utsatta regionerna. Pandemin har gjort att behovet av bistånd ökat markant.

Omkring 80 miljoner människor beräknas för närvarande ha lämnat sina hem. Bland dem ingår de många som tvingats fly på grund av krig eller andra oroligheter i hemlandet. Väpnade konflikter pågår ständigt på olika håll i världen, fastän alla inte når över nyhetströskeln.

Den mest extrema hotbilden utgörs av kärnvapnen. De har inte använts sedan 1945, men de finns och utvecklas fortfarande. Läget är inte tryggt då konflikterna mellan Indien och Pakistan är fortgående, Nordkorea är oberäkneligt och Iran bygger upp sin nukleära kapacitet. De övriga länderna med kärnvapen är Förenta staterna, Ryssland, Kina, Frankrike, Storbritannien och Israel. Likväl fortsätter arbetet på förbud mot kärnvapen. FN:s konvention mot kärnvapen (TNPW) har ratificie rats av 50 länder och trädde i kraft 22.1.2021. Kärnvapenstaterna har inte undertecknat avtalet.

ALLT ÄR INTE SÄMRE ÄN FÖRUT

Allvarliga hotbilder av olika slag har mänskligheten mött under alla tider, och de är genomgående teman i historieskrivningen. Många filoso fer, tänkare och också religioner har utgått från att människans habegär och inneboende aggressivitet bär skulden till alla motsättningar, krig och konflikter.

Några av dagens forskare vill däremot övertyga oss om alla de framsteg som gjorts under de senaste, låt oss säga etthundra åren. I boken Factfulness. Tio knep som hjälper dig att förstå världen (Natur & Kultur 2019) har svensk arna Hans, Ola och Anna Rosling samlat fakta på hur fattigdo men minskat, slaveriet avskaffats, smittkoppor eliminerats, barndöd ligheten sjunkit, hiv-aidsproblemet reducerats, dödsstraffen mins kat i antal, bensinen blivit blyfri och ozonförlusten i atmosfären fåtts under kontroll. Antalet döds offer i krig har visat en sjunkande tendens. Läskunnigheten och flick ornas skolgång har ökat, kvinnorna har fått rösträtt och lantbrukets skördar har vuxit per odlad enhet. Naturskyddet har gått framåt och vetenskapen har överlag tagit stormsteg. Till och med utsikterna att stävja jordens överbefolkning har blivit bättre.

Ett ytterligare knep är att se och mobilisera våra positiva krafter till flera framsteg.

VÄGEN TILL SOLIDARITET OCH SAMARBETE

Den holländske historikern och för fattaren Rutger Bregman har i flera års tid forskat i fakta om människ ans sätt att känna och handla i olika situationer. Han presenterar sina för många säkert överraskande slut satser i den välskrivna och mycket läsvärda boken I grunden god. En optimistisk historia om människans natur (Natur & Kultur 2020).

Enligt Bregman finns det belägg för att Homo sapiens tog över från Neandertalmänniskan tack vare sin förmåga till social inlärning, att iaktta och lära sig av andra och kunna samarbeta. Han beskri ver nutidsmänniskans egenskaper: en ”Homo puppy”, vars aggressi vitet ersatts med intelligens och vänlighet, en ”Homo ludens”, som uppskattar spel, tävlingar, dans och idrott, och kanske det mest effek tiva, en ”Homo cooperans”.

Bregman underskattar inte allt det konfliktiva i dagens värld. Atti tyder, både negativa och positiva, återspeglas. Ensidig eller tenden tiös information kan ge oss en skev

världsbild. Misstroende skapar mera misstroende, och gamla oförrät ter minns man länge. På samma sätt stimulerar positivt tänkande till positiv handling.

Spinner man vidare på den tråden inser man, att negativa atti tyder kan undvikas om barn inte ges krigsleksaker, om datorspel inte bygger på beskjutning eller lik nande eliminering av motståndaren och om televisionen och digiutbu det inte vore fulla av filmer med brutalt våld. Sådant leder oss att tro, att våld är vanligt och naturligt, och det lägger direkta käppar i hju let för solidaritets- och fredsfostran. En aktiv kampanj för att motar beta våldsbejakande underhållning skulle vara en första etapp i fram gångsrikt fredsarbete.

Däremot är medborgaraktio nerna till förmån för klimatet, naturen, de mänskliga rättigheterna och bekämpandet av fattigdom exempel på konstruktivt och soli dariskt tänkande. Vi har behövt en Greta Thunberg för att äntligen få fart på klimatåtgärderna. Folkrö relser som Black Lives Matter och #Metoo har skapat goda svallvågor i många länder.

FRED OCH BRODERSKAP

FN påminner oss alla årligen om de viktiga frågorna. Sedan 1981 har en internationell fredsdag firats den 21 september. Hösten 2020 måste dagen hållas på distans på grund av coronapandemin, men redan i mars hade generalsekrete raren António Guterres vädjat till alla stridande parter om vapenstil lestånd så att pandemin skulle kunna bekämpas.

Och den 4 februari 2021 ordnade FN för första gången en världs dag för broderskap. Initiativet togs av Egypten och Förenade arabemi raten som en uppföljning av den dialog mellan den katolska kyrkan och muslimerna, som inleddes vid påven Franciskus möte med sto rimamen av Al-Ahzar i Abu Dhabi exakt två år tidigare. Vid mötet antog parterna en gemensam deklaration med uppmaning till "försoning och broderskap mellan alla troende och icke-troende, och alla människor med god vilja."

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä suomenruotsalaisen Fredspostenlehden kanssa, jonka numerossa 1/2021 se alun perin ilmestyi.

Det är värt att notera, att påven gett ut två encyklikor om mänsklig hetens kanske största frågor. Texten om miljö- och klimatproblemati ken Laudato si’ (Lovad vare...) utkom 2015 och i oktober 2020 utgavs en minst lika omfattande text Fratelli tutti (ungefär: Bröder och systrar) om broderskap och social rättvisa – som en förutsättning för fred i världen. Encyklikorna innehåller konkreta uppmaningar till åtgär der och global solidaritet. Begreppet ”cultura della cura”, omsorgskul tur eller gemensamt ansvar, lyfte Franciskus upp i den traditionella nyårshälsningen 2021. Samtliga texter finns på nio språk på vati can.va.

Vägen framåt är redan utstakad. Vi är sporrade till personliga, lokala, nationella och globala åtaganden.

KAMP MOT DET PLANETÄRA NÖDLÄGET

Det mest omfattande instrumentet på världsnivå är FN:s agenda 2030 för hållbar utveckling, som år 2015 antogs för att ersätta de såkallade Milleniemålen. De 17 huvudmålen med sina detaljerade underpunkter är avsedda att styra verksamheten inom vart och ett land och i de glo

bala insatserna. Ett särskilt system för att mäta framstegen har upp rättats.

Tematiken innehåller allt från skolning och jämställdhet till bekämpande av olagliga vapenoch finansiella flöden, korruption och mutor samt förebyggande av terrorism och brottslighet. FN:s utvecklingsprogram UNDP har i sina uppföljningsrapporter lagt särskild vikt vid huvudmål 16 om fredligt samhällsbyggande. - Vi kan inte hoppas få en hållbar utveckling utan fred, stabilitet och mänskliga rättigheter samt förvaltning som bygger på rättsstatens principer, skriver UNDP.

Hållbar resursanvändning är ett genomgående tema i Agenda 2030 och klimatförändringen, ekoyste men och havsresurserna är separata huvudmål. Även avfallsproblemati ken kommer upp (läs mera på fn.se eller unep.org).

Inför sitt toppmöte i febru ari 2021 presenterade FN:s miljöprogram UNEP en färsk sammanställning av forskningsre sultaten om klimatförändringen, biodiversiteten och naturens nedsmutsning. Hoten och utma ningarna har bara ökat under de senaste decennierna, säger rap porten Making Peace with Nature (wedocs.unep.org). Utfästelsena i Parisavtalet 2016 har inte fullföljts och de räcker inte ens till för att råda bot på det ”planetära nödlä get”. Rapporten lägger fram en ny vägkarta för åtgärder. Chefen för UNEP Inger Andersen vädjar, att vi

alla – stater, företag, banker, inves terare och enskilda människor – tänker om, ingår fred med naturen och ser till att löftet håller.

Detta gäller också Europa. Den som följt med BBC:s serie av 2018 Vid Medelhavet med Simon Reeve (på arenan.yle.fi i år) kunde i det fjärde avsnittet se Europas grönsaksland i Almería, som sköts av tusentals immigranter i usla arbetsförhållan den. Växthusen på en areal av 300 km² är täckta av plastpresenningar, som tid efter annan måste bytas ut. Den spanske experten på havs förorening Daniel Rolleri visade i programmet hur presenningarna mången gång slängs ut vid strän derna, nedbryts till små flisor och med regnen sköljs ut i havet.

Medelhavet utgör en procent av jordens vatten men har sju pro cent av all mikroplast. Det beräknas, att totalt 730 ton plastavfall per dag hamnar i Medelhavet. Mikro partiklarna upptas av fiskarna och finns numera också i havssaltet och dricksvattnet. Frågan är, hur mycket plast i födan och vattnet den mänskliga organismen tål.

Vi känner till problemen och har goda handlingsprogram. Varför sker då framstegen så långsamt?

DET STORA NOLLSUMMESPELET

Orsakerna är många: dels mot stridiga politiska och ekonomiska intressen på lokal och nationell nivå, dels de stora kostnaderna. År 2016 cirkulerade uppgifter från FN-källor, att hela Agendan 2030 skulle förut sätta uppskattningsvis 3 000–5 000 miljarder dollar (tolv nollor) per år.

Trots det har man kommit i gång. Betydande teknologiska framsteg gjorts till exempel i kampen för att minska koldioxidutsläppen. Veten skapen och ingenjörskonsten har i många fall slussats in i den öns kade riktningen. Det handlar ju inte bara om ”nya” pengar utan om hur våra nuvarande resurser riktas.

Tid, kunskap, pengar och naturtillgångar är i princip ett noll summespel. Det som används till ett ändamål är borta från ett annat. I grunden är det fråga om att göra de rätta prioriteringarna. Och i många fall kan de nya och bättre prioriteringarna leda till inbespa ringar på andra håll.

Vad kan man då finna i dag som binder mycket stora kostnader, högt kunnande, arbetsinsatser och natur resurser, och som möjligen inte är lika angeläget och brådskande som att få bukt på vår ohållbara eko nomi och livsstil?

Det är inte svårt att hitta ett fler tal områden som kan diskuteras. Internationella fredsbyrån IPB, som

även Finlands fredsförbund tillhör, har redan länge arbetat under devi sen ”Hållbar nedrustning för hållbar utveckling” (se ipb.org).

VAPEN, FOSSILA BRÄNSLEN, RYMDFORSKNING OCH RYMDTURISM

De militära ambitionerna ökar medan teknologin blir alltmer sofis tikerad och kostsam. Föråldrad utrustning ersätts och nya typer av flygplan, fartyg, fordon och missiler utvecklas. Stora pengar är i omlopp då vapen säljs legalt och illegalt till parter i konflikter samt med varierande restriktioner till privat personer. Även kärnvapen utvecklas fortfarande. Den amerikanska kon gressen godkände i december 2019 president Trumps initiativ att upp rätta en ”rymdstyrka”, ett nytt vapenslag vid sidan av flygvap net, som enligt planerna i år ska finansieras med 15,4 miljarder dol lar. Globalt används enligt data från SIPRI av 2020 hela 1 900 miljarder dollar per år till militärutgifter.

I tillägg har industrin miljö konsekvenser. En utredning av Stuart Parkinson vid Scientists for Responsibility utvisade, att den brittiska krigsmaterielindustrin för nationella behov och export 2017–2018 producerade cirka 2,2 miljoner ton koldioxid, mer än alla inrikesflyg i Storbritannien.

Verkligt slöseri: rymdresor erbjuds för turister.

KUVA:

Mars-roboten Perseverance drivs med plutonium-238 och har kostat 2,4 miljarder dollar.

Olja, naturgas och kol är en luk rativ industri – om man frånser de skadliga miljöeffekterna av produk ternas användning. Därtill kommer, att användningen subsidieras av staten i många länder. Enligt en uppskattning av Internatio nella valutafonden användes 2017 totalt 296 miljarder dollar i direkta subsidier. Om kostnaderna för mil jökonsekvenserna inräknas skulle subventionen av konsumentprisen motsvara över 5 000 miljarder dol lar per år.

USA:s stora rymdprogram på 1960-70 talen förde människan för första gången till månen. Apol lo-programmet kostade enligt Planetary Society i dagens valuta 283 miljarder dollar. Efter flera decenniers relativ paus satsar flera länder nu på farkoster till månen och till Mars. USA har sedan 1975 anslagit 25,5 miljarder dollar på utforskning av rymden, varav för Mars, inklusive det nu pågående programmet, drygt 16 miljarder.

Den ryska rymdbudgeten 2016–2025 löper på 20,5 miljarder dollar och den kinesiska är minst lika ambitiös. Till och med ett land med så stor fattigdom som Indien avser att sända upp astronauter, för utom farkoster till månen, Mars och Venus, med en budget på inalles 4 miljarder dollar.

Flera privata företag såsom Spa ceX och Virgin Galactic aspirerar på att låta betalande passagerare göra rymdresor i olika former, både korta ”hopp” och längre vägar. Även om det inte gäller skattebetalar nas plånbok skulle investeringarna och biljettpengarna säkert kunna användas till nyttigare ändamål.

KUNSKAP, TID, PENGAR OCH RESURSER MÅSTE ANVÄNDAS BÄTTRE

Den massiva åtgången av natur resurser för de ovannämnda ändamålen bör beaktas liksom det faktum, att ingenjörernas

och vetenskapsmännens insat ser skulle kunna riktas till mera överhängande behov. Raket- och missilbränslen har en inverkan på miljön. Enligt en artikel i nätpubli kationen Eos förorsakade samtliga raketer med fossilt bränsle under 2018 att 225 ton svart kol nådde stratosfären (samma mängd som alla civilflyg under året), vilket påverkar både temperaturen och ozonlagret. En kalkyl på Treehugger från 2018 beräknar, att en rymdra ket driven med flytande väte kan avge 28 ton CO2 medan produktio nen av bränslet avger 672 ton CO2 Astronomi och annan forskning som inte direkt stöder livet på jor den och mänsklighetens behov borde i nuläget också ges lägre prioritet. Hur intressanta rym dens svarta hål och den eventuella existensen av liv på Mars eller exoplaneter än må vara, hjälper den kunskapen oss föga. Medan skarpa hjärnor uppfinner självkö rande bilar och ”sakernas internet”

saknar två miljarder människor (enligt Rosling) fortfarande el och rinnande vatten. Omedelbara insat ser behövs för att åstadkomma ett hållbart lantbruk och minska tem peraturstigningen på jorden.

Vi har faktiskt ingen ”planet B”. Det är här vi ska leva, komma över ens med varandra och respektera naturens villkor.

Utvecklingen av covid-vaccin visade, att snabba och resultat rika omprioriteringar är möjliga. Försöken att få till stånd en soli darisk distribution av vaccin till alla länder pågår. Låt oss inspire ras av det! Om en solidaritets- och samarbetskultur skapas skulle det utgöra ett konkret fredsarbete. Efter hand skulle vi sannolikt märka, att vi inte behöver riktigt så många vapen.

Ingmar Ström är statsvetare och ambassadråd, pensionerad från Utrikesministeriet 2014

Moderni maatuska

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

ERKKI KUPARI: RAJATAPAUKSIA

YHDYSVALLAT ”ihmiskunnan veturi” ja maailmanmahti

Yhdysvallat toimii ”ihmiskunnan veturina” vetäen muun maailman mukanaan. Näin määritteli USAn roolin toisen maailmansodan jälkeen pre sidentti Harry S. Trumanin ulkoministeri Dean Acheson Presidentti Bidenin ulkopoliitti sen neuvonantajan ja johtavan amerikkalaisen valtapolitiikan arkkitehdin Robert Kaganin mukaan Yhdysvaltojen kyky globaaliin vallankäyttöön ylittää maan kansalaisten kuvitelmat siitä, millaista roolia USA näytte lee tosiasiallisesti maailmassa.

Yhdysvaltojen globaalia valta-asemaan ja sen histo riaa analysoi sveitsiläinen rauhantutkija ja -aktivisti Daniele Ganser uusimmassa teoksessaan Imperium USA (2020). Hän kuvaa imperiumia seuraavasti: Yhdysvallat on ydinasevalta, jonka sotilasme not ja sotateollinen kompleksi ovat maailmanmittakaavassa aivan omaa luokkaansa. Pentagonin oman ilmoituksen mukaan maalla on yli 4 000 sotilastukikohtaa omassa maassa ja yli 500 tukikohtaa maan rajojen ulkopuolella. Kaikkiaan yli 200 000 amerikkalaissotilasta on sijoitettuna ulkomailla sijaitse viin tukikohtiin. Yhdysvalloilla on veto-oikeus YK:n turvallisuusneu vostossa ja se on hallitseva voima

sotilasliitto Natossa. Yhdysvallat painaa dollareita, joka on tärkein maailmanvaluutta. Maa on myös digitaalinen imperiumi, jonka Kan sallisen turvallisuuden viraston (NSA) järjestelmät käsitteli jo vuo

den 2012 puolivälissä joka päivä yli 20 miljardia internet- ja puhelin pohjaista viestintätapahtumaa.

PRISM-asiakirjojen mukaan NSA on tehnyt salaisia sopimuksia yhteistyöstä Facebookin, Yahoon,

Applen, Googlen ja Microsoftin kanssa. Kaikkiaan NSA:n strate gisina kumppaneina toimii yli 80 maailmanlaajuista yritystä. Edward Snowdenin paljastukset osoitti vat, että Yhdysvaltain viranomaiset

vakoilevat omia kansalaisiaan ja koko muuta maailmaa. Uusin skan daali paljasti, että NSA on vakoillut Tanskan kautta ruotsalaisia polii tikkoja ja virkamiehiä. Sen lisäksi NSA on vakoillut tanskalaista ja ruotsalaista puolustusteollisuutta samoihin aikoihin, kun Tanska oli hankkimassa uusia hävittäjiä. Sama toteutuu todennäköisesti Suomen kohdalla.

USA VALTAMEDIASSA JA KANSALAISMIELIPITEESSÄ

Presidentti Barack Obama vakuutti Nobelin rauhanpalkintoa vas taan ottaessaan vuonna 2009 Yhdysvalloilla olevan valmius ”tur vata globaali turvallisuus”, jonka vakaus on myös USA:n ”valis tuneessa omassa intressissä”. Toisenlaisen näkemyksen USA:n roolista esitti englantilainen his torioitsija Arnold Toynbee vuonna 1971: ”Uskon, että useimmille eurooppalaisille Amerikka näyt täytyy tällä hetkellä maailman vaarallisimpana maana”.

Läntiselle valtamedialle Pax Americana on nykyisen maailman järjestyksen keskeinen elementti. Keskeisen väitteen mukaan se ei perustu imperialistisille pyr kimyksille, vaan konsultaatiolle, konsensukselle ja yhteiseen arvo yhteisöön. Rauhan säilymisen ehtona esitetään vapaan maail man arvot, jotka tulee toteuttaa maailmanlaajuisesti Yhdysvalto jen johdolla. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (27.5.2021) käsi teltiin Bidenin ja Putinin tulevaa tapaamista. Artikkelissa luetel laan Venäjän pitkä syntilista. Yhdysvaltojen osalta kriittinen näkökulma puuttuu täysin. Pää kirjoituksen mukaan Genevessä tulevat tapaamaan kansainvälistä rauhaa uhkaava ”tappaja” Putin ja globaalin vakauden takuumies ja demokraatti Biden. HS:n pää kirjoituksessa vaaditaan Bideniä pysymään ”kovana”. Hänen tulee osoittaa Venäjälle sen ”rajat”.

Ganserin mukaan kansalais ten näkemys tilanteesta on hyvin toisenlainen kuin läntisen valta median tarjoama. Hän analysoi kansainvälisiä kyselytutkimuksia, jotka ovat esittäneet kysymyk sen: ”Mikä maa on suurin vaara maailmanrauhalle?” Amerikkalai

sen mielipidetutkimusinstituutti Gallupin vuonna 2013 suoritta maan kyselyyn osallistui yli 67 000 ihmistä 65 maasta. Sen mukaan 24 prosenttia vastanneista piti Yhdysvaltoja suurimpana vaa rana maailmanrauhalle. Toisena tuli Pakistan (8%), kolmantena Kiina (5%). Sen jälkeen tulivat myös Israel, Pohjois-Korea, Afganistan, Iran, Intia, Irak, Japani. Venäjän koki tuolloin suurimmaksi uhaksi maa ilmanrauhalle ainoastaan kaksi prosenttia. Saman kyselyn mukaan USA, Kanada ja Australia olivat tavoitelluimpia maahanmuutto maita.

Amerikkalaisen PEW-instituutin vastaavaan kyselyyn vuonna 2017 osallistui ihmisiä 30 eri maasta. Sen mukaan 21 maassa enemmistö koki Yhdysvallat vakavana vaarana kyseiselle maalle. Naapurimaissa kanadalaiset ja meksikolaiset kokivat Yhdysvallat itselleen suu rempana vaarana kuin Kiinan tai Venäjän.

Entisen Naton pääsihteerin ja Tanskan ex-pääministerin Anders Fogh Rasmussenin perustaman Alliance of Democracies -sää tiön toimeksiannosta vuonna 2021 suoritetun kyselyn mukaan saksa laisista 36 prosenttia oli sitä mieltä, että Yhdysvaltojen vaikutus on suu rempi uhka demokratialle Saksassa kuin Kiinan (33%) tai Venäjän (29%). Yhdysvaltojen vaikutuksen globaa liin demokratiaan koki 51 prosenttia negatiiviseksi. Positiiviseksi sen mielsi 32 prosenttia kyselyyn osal listuneista. Bidenin presidenttikausi on parantanut Yhdysvaltojen ima goa Saksassa huomattavasti. Edellisvuoteen positiivisten määrä oli kasvanut 20 prosenttia.

YHDYSVALLAT, SODAT JA ASEVARUSTELU

Yhdysvaltojen entinen presidentti Jimmy Carter totesi vuonna 2019, että USA on ”sotaisin kansakunta maailmanhistoriassa”. Maalla on vain 16 rauhan vuotta sen 242 vuo tisen historian aikana.

”Kaikkien jäsenten on pidätyt tävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vas taan tai menettelemästä muulla

YHDYSVALTOJEN OSALLISUUS

TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEISISSÄ KONFLIKTEISSA: Kreikka 1946

Korea 1950 Iran 1953

Guatemala 1954 Kongo 1961

Kuuba 1961

Vietnam 1962

Indonesia 1965 Kamputsea 1969

Laos 1970 Chile 1973

Grenada 1983

Libya 1986

Nicaragua 1981 Panama 1989 Kuwait 1991 Sudan 1998 Kosovo/Serbia 1999 Afganistan 2001 Pakistan 2001 Irak 2003 Libya 2011 Syyria 2014 Ukraina 2014

tavalla, joka on ristiriidassa Yhdis tyneiden Kansakuntien päämäärien kanssa”, todetaan YK:n peruskir jassa (art. 2. kappale 4). Ganserin näkemyksen mukaan Yhdysval lat on rikkonut näissä tapauksissa vuonna 1945 YK:n julistamaa väki valtakieltoa.

YK:n perusasiakirja kieltää kaiken asevoiman käytön toista val tiota vastaan. Määräys on ehdoton, ja ainoat poikkeukset koskevat itse puolustusta ja kollektiivisia toimia YK:n turvallisuusneuvoston alai suudessa.

Useat sodat USA on käynnis tänyt aikakautensa todellisella fake-uutisella. Presidentti Johnso nin esittämä valhe Tonkininlahden välikohtauksesta vuonna 1964 toimi perusteluna sotatoimille Viet namissa. Persianlahden sotaa vuonna 1991 edelsi valheellinen propagandakampanja. Yhdysvalto jen toimesta maailmalle levitettiin valeuutista, jonka mukaan Kuwai tin miehittäneet irakilaiset sotilaat olivat riistäneet pieniä vauvoja kes koskaapeista ja jättäneet heidät sairaalan lattialle kuolemaan.

Uuden vuosituhannen suurim malla fake-uutisella käynnistettiin Irakin sota vuonna 2003. Ulko

ministeri Colin Powell valehteli tietoisesti YK:n turvallisuusneu vostossa koko maailmalle Saddam Husseinin joukkotuhoaseista oikeuttaakseen sodan aloittamisen. Suomessakin MTV-uutiset kertoi tästä valeuutisesta: ”Powell: Irak peittelee joukkotuhoasetodisteita” (6.2.2003).

Kylmän sodan päättymisen jälkeen syntyneet toiveet miek kojen muuttamista auroiksi eivät ole toteutuneet. Maailman aseva rustelumenot olivat Tukholman rauhantutkimusinstuutin mukaan 1917 miljardia dollaria vuonna 2019. Yhdysvaltojen osuus oli 36 prosenttia ja Nato-maiden yhteensä 56 prosenttia.

Yhdysvaltojen sotilasmenot olivat World Trade Centerin terroriiskun aikaan 316 miljardia dollaria. USA:n hyökätessä Irakiin ja Afga nistaniin ne ylittivät ensimmäisen kerran 400 miljardin dollarin rajan. Vuonna 2006 ne ylittävät maagi sen 600 miljardin dollarin rajan. Kuudessa vuodessa Yhdysvaltojen sotilasbudjetti oli tuplaantunut.

Vuonna 2019 Yhdysvalto jen asevarustelumenot ylittivät ensimmäisen kerran 700 miljardia dollaria. Vuoden 2020 lopulla repub likaanit ja demokraatit yhdessä hyväksyivät sotilasmenojen nosta misen 738 miljardiin. Yhdysvallat käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin lähes 2 miljardia dollaria päivässä.

Yhdysvallat käytti vuonna 2018 sotilasmenoihin yhtä paljon kuin varustelumenojen Top-Ten-listan kahdeksan seuraavaa yhteensä. Esimerkiksi Venäjä tuli vasta kuu dentena (61 mrd.), summa oli noin 1/10 osa Yhdysvaltojen sotilas menoista. Sotilaallisessa mielessä Venäjä ilman ydinaseita olisi kää piövaltio.

YHDYSVALTOJEN ASETEOLLISUUS

Maailman sadan suurimman ase konsernin pääkonttoreista on 42 Yhdysvalloissa. Näiden asevalmis tajagiganttien osuus maailman asekaupasta on 57 prosenttia (lii kevaihto 226 miljardia dollaria). Maailman 100 suurimman aseval mistajan myynti oli vuonna 2017 lähes 400 mrd. dollaria. Sota ja aseet ovat yksi suurimpia teollisuu den aloja nykyaikana.

MAAILMAN SUURIMMAT ASEYHTIÖT VUONNA 2017

Lockheed Martin (USA), 100 000 työntekijää, asekauppa 45 mrd. usd.

Boeing (USA), yli 140 000 työntekijää, asekauppa 26 mrd. usd.

Raytheon (USA), yli 60 000 työntekijää, asekauppa 23 mrd. usd.

BAE Systems (eurooppalainen, Iso-Britannia) 23 mrd. usd.

Aseteollisuus on yksi Yhdysvaltojen talouden ja työllisyyden keskei nen kulmakivi. Tuotantolaitoksia on sijoitettu kaikkiin osavaltioi hin. Tämä takaa sen, että alueen kongressiedustaja antaa tukensa uusille asehankinnoille. Näin var mistetaan oman alueen työllisyys. Yhdysvaltojen solmiessa Jemenissä likaista sotaa käyvän Saudi-Arabian kanssa 350 mrd. dollarin asekaup pasopimuksen US-presidentti Donald Trump tviittasi: ”Työtä, työtä, työtä.” Saman asian ymmärsi Qatarin Yhdysvaltojen lähettiläs, kun maa sopi F-15-hävittäjien osta misesta 12 mrd. dollarilla. Hän tviittasi, että ostot tuovat ”60000 uutta työpaikkaa Yhdysvaltojen 42 osavaltiossa”. Nyt Suomi on harkin nut tukevansa aluksi 10 miljardilla dollarilla Yhdysvaltojen työmark kinoita ja maan sotilasteollista kompleksia mahdollisilla hävittäjä ostoilla.

Yhdysvaltojen imperiumin ja maan sotateollisen komp leksin synty liittyy keskeisesti maailmansotiin. Saksalainen Han delsblatt-lehti totesi vuonna 2014: ”Taloudellisesti (ensimmäinen maailman) sota oli Yhdysvalloille siunaus.” Sodan aikainen ase tarvikkeiden myynti teki maasta maailmanvallan. Ganser toteaa: ”Yksikään toinen kansakunta ei ansainnut vastaavasti konflik tista.” Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltojen sotateollinen kompleksi vahvistui. Sota oli myös Ganserin mukaan äärimmäisen tärkeä amerikkalaiselle öljyteolli suudelle. USA oli Hitlerin Saksan tärkein öljytoimittaja toisen maail mansodan syttyessä. Hieman ennen toisen maailmansodan alkua vir tasi 25000 tynnyriä öljyä joka päivä USA:sta Saksaan. John D. Rockefellerin perustama Standard Oil toimitti Espanjan kautta öljyä Sak

saan vielä operaatio Barbarossan aikana. Ennen toisen rintama avaa mista vuonna 1944 virtasi joka päivä keskimäärin 12000 tynnyriä amerikkalaisten bensiiniä ja muita öljytuotteita Espanjan kautta natsiSaksan sotakoneiston käyttöön. Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower vuonna 1961 jäähyväispuheessaan Yhdys valtain sotateollisen kompleksin vaikutusvallan liiallisen kasvun aiheuttamista vaaroista. Nousevien asevarustelumenojen myötä sota teollisen kompleksin, joka koostuu taloudellisten toimijoiden, polii tikkojen ja sotilashenkilöiden verkostosta, vaikutusvalta on kas vanut. Verkoston yhteinen etu on tavaroiden ja palveluiden tuotta minen sotilaallisiin tarkoituksiin ja asevarusteluyritysten sekä Pen tagonin poliittisen ja taloudellinen vaikutusvallan kasvattaminen.

Hyvänä esimerkkinä tästä on presidentti Bidenin valitsema puo lustusministeri  kenraali Lloyd Austin. Austinia juhlittiin USA:n ensimmäisenä tummaihoisena puo lustusministerinä. Austin on neljän tähden kenraali, joka johti Barack Obaman presidenttikaudella Yhdys valtain Lähi-idän joukkoja. Obama

nimitti hänet myöhemmin Centco min johtajaksi. Virasto oli keskeisesti vastuussa Yhdysvaltojen sotilaalli sista operaatioista Afganistanissa, Syyriassa ja Jemenissä. Myöhemmin Austinista tuli tyypillinen sotateol lisen kompleksin edustaja. Vuonna 2016 hän siirtyi eläkkeelle ja samalla asevarustelukonserni Raytheonin hallintoneuvostoon. Danielle Brian (Project on Government Oversigh) toteaa, että kenraali ja asevarustelu konsernin edustaja on ”oletettavasti kaikista mahdollisuuksista huo noin”. Hänen mukaansa se on huono uutinen ”jokaiselle reaaliselle irtio tolle sotateollisesta kompleksista”.

Nykyinen kansainvälisen tilanteen kärjistyminen ja kas vava militarismi ovat nykyisen ilmastokriisin aikana tuhoisa kehi tyssuunta. Ihmiskunnalla ei ole varaa uuteen kylmään sotaan eikä asevarusteluun globaalin ekologisen kriisin oloissa. Gan ser muistuttaa John F. Kennedyn sanoin, että ihmiskunnan tulee muistaa, että ”ongelmat ovat ihmis ten aiheuttamia ja siten ihmisten ratkaistavissa”. Ihmiskunta on mittavan tehtävän edessä: ”Ihmis kunnan on lopettava sodat, tai sota tekee lopun ihmiskunnasta.”

Maailma vaikuttaa hälyn täyttämältä. Oudot ja häirit sevät äänet kaikuvat tietoverkosta reaalitodellisuuteen ja hetkittäin – esimerkiksi tammikuisen Capitolkukkulan valtauksen yhteydessä – melu kasvaa korvia raastavaksi.

Ihmiselämä on pitkälti kaaoksen poissulkemista. Mieli suodattaa havaintojen vyörystä mielekkään kokonaisuuden. Se tapahtuu luo malla kertomuksia, joihin valitut yksityiskohdat sopivat. Tarina on ihmisen käyttöliittymä. Se saa meidät myös kysymään elämän tarkoitusta; kai tälläkin sattumien sarjalla on jokin suunta ja pää määrä.

Murtuvan kertomuksen ääni

Jaetun tarinan voima on suun naton. Yhteiset intersubjektiiviset uskomukset ovat ihmislajin poikke uksellisen yhteistyökyvyn ja samalla menestyksen tärkein selittäjä. Ker tomusten voimalla on rakennettu pyramidit ja luotu rahajärjestelmät.

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

Kulttuurien järjestymistä voi tarkastella niin sanottujen suurien kertomusten eli meta narratiivien kautta. Keskiajan Euroopassa kristinuskon valta ulottui ihmisen syntymästä tähti tieteeseen. Suuren kertomuksen korvautuminen uudella synnyttää hämmennyksen aikakauden. Näin tapahtui valistuksen syrjäyttäessä kristinuskon.

Suuren kertomuksen kuole masta puhuttiin paljon 1980-luvulla postmodernismin yhteydessä. Se on liioittelua. Yleisö vain sokeutui narratiivin vaihtuessa. Valistuksesta siinnyttä tieteellistä maailmankuvaa ei haudattu 70- ja 80-lukujen taitteessa uusliberalismin kertomuksen nous tessa määrittelevään asemaan. Käsitys taloudesta luonnonlainomaisena kor keampana voimana alkoi vain sanella sen, mikä tieteessä, yhteiskunnassa tai ylipäätään elämässä on olennaista ja mikä taas taustakohinaa.

Nyt talouden suuri kertomus murtuu. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkihoito ja koronapandemian vaatimukset

ovat palauttaneet taivaankappalei den kiertojärjestyksen paikoilleen: talous on inhimillisen toiminnan yksi osa-alue, ei enempää eikä vähempää.

Uusliberalismin kultakaudella sen omaksuneilta talouskuripuolueilta vai kutti onnistuvan mikä tahansa, mutta nyt niille on hankalaa kaikki. Tyhjiötä ovat nousseet täyttämään Trumpin republikaanien ja Halla-ahon perus suomalaisten kaltaiset liikkeet, joissa pelkkä johtajan persoona sitoo yhteen ristiriitaiset ja ontot tavoitteet.

Hälinää tulee riittämään, mutta se kertoo ehkä enemmän menneestä kuin tulevasta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

RAIMO

PESONEN

Uudenkaupungin rauhasta 300 vuotta

Filosofian maisteri

KARI PAASONEN alustaa aiheesta Turvallisuus ja asevarustelu. Kari Paasonen on tutkija rauhan ja turvallisuuden ajatushautomo SaferGlobessa sekä väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa.

Erikoislähettiläs

HEIKKI TALVITIE alustustaa aiheesta Rauhanomaisen rinnakkainelon tulevaisuuden näkymät ja edellytykset historian kokemusten valossa. Erikoislähettiläs Talvitie on tehnyt elämän työnsä diplomaattina. Häneltä on ilmestynyt useita kirjoja, joista viimeisin on viime vuonna ilmestynyt Suomi konjuktuurien vanki

Tilaisuuden Suomen Rauhanpuolustajien toi minnanjohtaja Teemu Matinpuro.

TAVI

Laulaja-lauluntekijä Tavi palaa lavoille muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen yhdessä pianisti Arto Piispasen kanssa. Kauneimmat ja koskettavimmat laulut meidän monien nuoruudesta osoittavat voimansa myös tässä ajassa. Illan aikana kuullaan Tavin klassikkolauluja kuten Elämälle kiitos, Jäähy väiset aseille, Seison torilla, Mustat kyyneleet, Kuinka paljon ihminen tarvitsee maata ja Lasta ei saa tukuttaa. Liisa Tavin ainutkertai nen konsertti osoittaa, että hyvä musiikki ei vanhene vaan kypsyy ja herkistää edelleen!

Rauhanpuolustaja

Rauhanpuolustaja on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. ISSN 2736-9951

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 00550 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Timo Kalevi Forss, Anu Harju, ja Hanna Niittymäki

Ulkoasu ja taitto: Essi Rajamäki Kansi: Nauska

Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola Lehden tilaushinta 36 € / vuosi

Rauhan Puolesta ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys-, marras- ja joulukuussa.

Noora

Kotilainen ja Johanna Vuorelma (toim.):

KUN TUTKIJA KOHTAA VIHAA

Artikkelikokoelmassa tarkastellaan tutkijoihin kohdistuvaa vihaa, uhkailua ja asiatonta puhetta historiallisesta, kokemuksellisesta ja käsitteellisestä näkökulmasta.

Ks. esittely s. 17.

Tilaa: www.rauhanpuolustajat.fi/ kauppa

Tilaisuuden jälkeen klo 18 alkaa RAUHANKONSERTTI, jossa esiintyy rauhanaktiivinakin tunnettu LIISA

Rein Järvelill (setoksi), Meremäe, Viro 2018