Rauhanpuolustaja 1/21

Rauhanpuolustaja

Rauhanpuolustaja 1/2021 sisältö

3 Pääkirjoitus 4–5 Valko-Venäjä 6–7 Ukrainan äärioikeisto 7 Markku Kangaspuron kolumni 8–12 Rauhantekijä Jyrki Jantunen eli Njassa 12 Moderni maatuska 13–17 Päivä ilman sotaa 18–19 Opettajien rauhantyö 21–25 B'Tselem: Tätä on apartheid 26–27 Ydinaseista tuli laittomia 27 Rajatapauksia 28–29 Taide & rauha: Guernica 29 Raimo Pesosen kolumni 30–31 Länsi-Sahara 31 Rauhankasvatusneuvola 32 Työpaikkojen rauhantoimikunta 33–34 Från Fredsposten

YDINASEET KIELLETTIIN

Ydinasekieltosopimus astui voimaan 22.1.2021. Mitä se tarkoittaa ja miksei Suomi halua allekirjoittaa sopimusta?

13–17

OPETTAJAT RAUHANTYÖN PIONEEREINA

Suomalaisopettajat ryhtyivät sata vuotta sitten rauhantyöhön. Opettajien rauhanliitossa isänmaallisuus nähtiin jokaisen maan koskemattomuuden ja kulttuurin kunnioittamisena. Heidän ajatuksiaan ei kansallismielisyyden virrassa hyväksytty.

PÄIVÄ ILMAN SOTAA

Sodat kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja ekokatastrofeja, jotka taas edesauttavat sotien syttymistä. Maailma ilman aseita näyttäisi luonnon monimuotoisuuden, planeetan luonnonvarojen käytön ja ihmiskunnan kannalta kestävimmältä vaihtoehdolta, kirjoittaa Johannes Roviomaa esseessään.

MODERNI MAATUSKA POHTII VALLANKÄYTTÖÄ

Lisää aseita

HX-hävittäjähankkeen eduskuntakäsittelyssä näytti siltä, ettei valtaosalla kansan edustajistamme ole halukkuutta tai kykyä käyttää valtaansa vakavaan, turvallisuuspoliittisia valintoja koskevaan julkiseen keskusteluun. Suomen historian suurin yksittäinen hankinta meni hymistellen läpi puolustusvoimien ohjauksessa, eikä hanka lia kysymyksiä hankkeen kustannuksista tai sen vaihtoehdoista edes käsitelty.

Suhteessa vallan vahtikoiriin, toimittajiin, näyttää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siltä, että ilmavoimat on onnistunut hallitsemaan ilmatilaa lähes täydellisesti toimitusten suosiollisella avustuksella. Mutta erityisesti Helsingin Sanomien Jarmo Huuhtanen ja Suomen Kuvalehden Jyri Raivio ovat arvioineet kriittisesti HX-hankkeesta annet tua tietoa. Eduskuntaan tai muuten laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun nämä kriittiset äänenpainot eivät ole vaikuttaneet.

Suomi näyttää nyt pitävän kärkipaikkaa Itämeren alueen varustelukilvassa. Tänä vuonna sotilasmenot kasvavat yli 50 prosentilla. Usein sitä saa mitä tilaa, eli alueellinen varustelukierre lienee ottamassa kiihtyvät kierrokset ja sotilaallinen jännite lähiseudul lamme kasvanee. Venäjän suurlähetystö kommentoi jo raskaiden raketinheittimien ammusten ostoaikeen USA:sta tähtäävän alueellisen jännitteen lisäämiseen.

Asekauppaan sisältyy turvallisuuspolitiikan lisäksi ulkopolitiikkaa. USA:han keskittyvät aseostot lisäävät riippuvuutta maailman johtavasta sotilasmahdista ja sen politiikasta. Hyödytön lähes 20 vuotta jatkunut osallistuminen Afganistanin sotaan on hyvä esimerkki sitoutumisesta operaatioon, josta päättämisessä ja sen lopettamisessa Suomella ei ollut minkäänlaista roolia. Trumpin presidenttikauden luulisi tehneen selväksi, ettei kaikkia panoksia kannata sijoittaa Atlantin takaiseen oletettuun ystävään. Suurvalta politiikassa pienille maille ei jaeta oscareita. Jaossa on vain statistin rooleja joukkokohtauksissa.

Suomen ei tule ummistaa silmiään ihmisoikeusloukkauksilta ja demokratiavajeelta naapurimais samme Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Meidän tulee kuitenkin olla johdonmukaisia myös silloin, kun ongelmat koskevat esimerkiksi Israelia ja Ukrainaa. Näistä kaikista on tietoa tässäkin lehdessä.

On äärimmäisen tärkeää, että ymmärrämme pitää sotilaallisen vastakkainasettelun politiikan keinovalikoimamme ulkopuolella. Meidän pitää pyrkiä edistämään aseidenriisuntaa ja lienny tystä Venäjänkin kanssa merkittävistä poliittisista erimielisyyksistämme huolimatta.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

uutena kolumnistina aloittaa rauhanaktivisti ja maisteriopiskelija Daria Tarkhova. Ensimmäisessä kolumnissa luodaan katse Aleksei Navalnyiin ja kysellään vesidiskon perään.

KAIKKI ON LUVALLISTA PAITSI POLITIIKKA

Valko-Venäjä ennen ja jälkeen vaalien

Kesään 2020 saakka ValkoVenäjällä ei tuntunut tapahtu van mitään. Maa päätyi harvoin uutisotsikoihin maailmalla. Monet tuskin tiesivät sen itsenäistyneen, vaan pitivät sitä Venäjän osana. Vuosina 2010–2011 hallinto alkoi luoda maastamme myönteistä kuvaa ulkomailla: palkattiin kansain välisiä asiantuntijoita, järjestet tiin urheilun EM- ja MM-kisoja.

Itsenäisen Valko-Venäjän ensim mäiset vaalit pidettiin vuonna 1994, ja ne voitti rehellisesti, suurella äänienemmistöllä Aljak sandr Lukašenka. Vuonna 1996 oli kansanäänestys, joka laajensi pre sidentin valtaoikeuksia, niin että presidentillis-parlamentaarinen järjestelmä muuttui presidentti johtoiseksi. Samalla vaihdettiin valtion symbolit vaakuna ja lippu, ja Lukašenkan valtaoikeuksia jatkettiin vuoteen 2001. Riippu mattomien tarkkailijoiden mukaan kansanäänestyksessä rikottiin maan perustuslakia. Niinpä tulosta ei hyväksytty kansainvälisesti ja vuonna 1997 maahan kohdistettiin ensimmäiset sanktiot. Ne jäädyttivät käytännössä yhteistyön Brysselin ja Minskin välillä. Parlamentti asettui oppositioon Lukašenkaa vastaan.

Vuosina 1999–2000 presidentin merkittävimmät poliittiset vastus tajat alkoivat kadota. Toukokuun 7. päivänä 1999 katosi sisäministeri

Nikolai Zaharenko. Muutamaa kuu kautta myöhemmin 16. syyskuuta katosi jäljettömiin keskusvaalilau takunnan puheenjohtaja Viktor Gontšar. Katoamisen syitä tai rikos tutkinnan tuloksia ei ole julkistettu. Sitten katosi Lukašenkaa kritisoi nut liikemies Anatoli Krasovski, ja kesällä 2000 kriittinen journalisti Dmitri Zavadski. Hänen mur hansa tutki ja selvitti tv-toimittaja Pavel Šeremet, joka murhattiin Kio vassa vuonna 2016. Tammikuussa 2021 Valko-Venäjän erikoisjoukko jen Almazin entinen työntekijä Igor Makar julkisti videonauhoitteen, joka osoittaa kiistatta valkovenäläisten osuuden Pavel Šeremetin murhaan.

Vuonna 2003 katosi opposition nuori johtaja Juri Korban, ja elokuun 2020 presidentinvaalien jälkeen katoamiset ovat jälleen jatkuneet.

Tapahtumilla on ollut äärim mäisen kielteinen vaikutus maan poliittiseen ilmastoon, suhteisiimme EU:n kanssa ja demokratian kehi tykseen Valko-Venäjällä. Ne ovat luoneet maahan ”pysyvän johtajan” sortojärjestelmän.

Vuoden 2019 lopussa ValkoVenäjän poliisin nopean reagoinnin joukkojen entinen työntekijä Juri Garavski pakeni Eurooppaan ja tun nusti, että oli huipulta tulleesta käskystä osallistunut kollegoineen Juri Zaharenkon, Viktor Gontšarin ja Anatoli Krasovskin kaappauk siin ja murhiin. Tätä vahvistavat eräät asiakirjat ja yksityiskohdat murhapaikoista ja menetelmistä. Valko-Venäjän syyttäjänvirasto on ilmoittanut, ettei oppositiotoimijoi den katoamisen rikostutkintaa ole lopetettu, mutta aktiivista tutkintaa

tai kunnollisia uudelleentarkistuk sia ei ole aloitettu uusien tietojen pohjalta.

Nämä faktat on muistettava sen ymmärtämiseksi, miten ja missä tilassa yhteiskuntamme valmistau tui vaaleihin 2020.

Kaikkiin 2000-luvun parlamenttija presidentinvaaleihin on liittynyt törkeitä vaali- ja perustuslain rikko muksia. Ne kaikki ovat vaikuttaneet kansalaisaktiivien määrään ja voi mistaneet ideologista painostusta.

Vuoden 1996 jälkeen ei ValkoVenäjän parlamentissa ole ollut yhtään opposition edustajaa. Poliittiset puolueet on tuhottu, on hyväksytty poliittista mieli piteenilmaisua estäviä lakeja ja vaalilautakuntiin on koottu yksin omaan hallitukselle lojaaleja ihmisiä. Tästä syystä Lukašenkaan ja ylimpiin virkamiehiin on koh distettu lännen sanktioita vuosina 2004, 2006, 2008 ja 2011. Lyhyt tauko sanktioihin tuli vuonna 2016, koska poliittisia vankeja oli vapau tettu edellisenä vuonna. Poliittiset vastustajat olivat olleet vankilassa yli viisi vuotta presidentinvaalien 2010 jälkeen. Tällä hetkellä ValkoVenäjällä lasketaan olevan 251 poliittista vankia.

KANSANTALOUS

Valko-Venäjä on neuvostoaikai sen suunnitelmatalouden perillinen. Valtionyritysten suuri osuus antaa hallitsevalle ryhmälle mahdollisuu den ”voittaa” kaikissa vaaleissa. Vaalilautakunnat kootaan julkisen sektorin työntekijöistä, ehdokkaat samoin. Kaikissa keskisuurissa

valtion yrityksissä tulee olla päätoi minen ideologi. On vaikea tietää, mitä kaksinkertaista keskipalkkaa ansait seva henkilö tekee, mutta ilmeisesti ideologi seuraa mielialoja työpaikalla ja presidentiltä tulevien ideologisten ohjeitten noudattamista. Maassa on yli 10 000 ideologia.

Työntekijät painostetaan liittymään valtiota tukevaan ammat tiliittoon, jonka tehtävänä on suojata valtiota menetyksiltä ja selit tää työntekijöille, miten ja miksi he ovat väärässä. Minskin metro lakko vuonna 1995 ajoi sosiaalisia parannuksia, mutta se lopetet tiin turvallisuuspoliisin ja armeijan avulla. Siitä lähtien hallitus on vai nonnut jatkuvasti Valko-Venäjän demokraattisia ammattiliittoja. Tällä hetkellä keskipalkka jää noin 400 euroon kuukaudessa ennen verotusta, maaseudulla se on vähemmän.

TIEDOTUS

Valko-Venäjän media on tiukasti jaettu valtiollisiin, riippumattomiin ja ulkomaisiin. Valtion televisio ja lehdet rahoitetaan maan budjetista ja niitä suositaan valtion tapahtu mien tiedottajina. Ei-valtiollisilla ja ulkomaisilla tiedotusvälineillä taas on lähinnä velvollisuuksia oikeuk sien sijasta, ja niillä on maan itsenäisyyden ajan ollut ongelmia päästä eri tilaisuuksiin ja tietoläh teisiin.

Elokuussa 2020 Valko-Venä jän hallitus on jatkuvasti rikkonut kansalaisten oikeutta saada totuu dellista informaatiota. Kansalaisilta estettiin usean vuorokauden

TEKSTI: VOLHA PAVUK

ajan sekä mobiili- että tavallinen internetyhteys. Sen jälkeen sun nuntaisin katkaistiin nettiyhteys kaupungeissa, joissa oli protes teja. Elokuussa 2020 hallitus rajoitti pääsyä 72 riippumattomalle nettisi vustolle. Näiden joukossa oli useita uutis- ja mediasivustoja.

Ulkomaisten medioiden kirjeen vaihtajien akkreditoinnit kumottiin syksyllä 2020. Nyt he eivät pysty uutisoimaan mielenosoituksista eivätkä osallistumaan oikeuden käynteihin ja virallisiin tapahtumiin.

Helmikuussa 2021 kaikkiin riip pumattomiin medioihin on tehty ”kotietsintöjä”, ja laitteet ja tallen nusvälineet on takavarikoitu. Vuonna 2020 Valko-Venäjällä pidätettiin toimittaja 479 kertaa. Seitsemän toi mittajaa on nyt tutkintavankeudessa syytettyinä rikoksista. Puolalai sen Belsat-tv:n naistoimittajat on tuomittu kahdeksi vuodeksi vanki laan rikollisten sekaan. Tuomiosta valitetaan, mutta toivoa sen muutta misesta ei juuri ole.

OIKEUSLAITOS

Valko-Venäjällä tuomarit nimittää presidentti. Vapauttavia tuomioita saa noin 0,2 prosenttia syytetyistä. Vapautuksia ei tule koskaan poliitti sissa jutuissa.

”Presidentinvaalien kampan jan aikana tuomioistuimet toimivat liukuhihnan tavoin. Vuoden 2020 loppuun mennessä annettiin aina kin 103 tuomiota tapahtumista, jotka sattuivat vaalien yhtey dessä”, kertoo ihmisoikeusjärjestö Vesna. Sen sivuilla sanotaan, että presidentin vaalikampanjan oppo sitioaktiiveja vastaan nostettujen syytteiden määrä nousee 900:aan. Poliittisten rikosjuttujen määrä kas vaa päivittäin. Joukkopidätysten yhteydessä yhden mielenosoitta jan oikeuskäsittelyyn käytettiin 2–5 minuuttia. Tuomioistuimet työs kentelivät poliisipiirien tiloissa ja tutkintavankiloissa. Vuosina 2020–2021 mielenosoituksissa on pidätetty ainakin 33 000 ihmistä. YK:n mukaan 450:tä heistä on kidu tettu. Noin 4 000 valkovenäläistä on valittanut rikostutkintavirastoon poliisin voimankäytöstä pidätysten ja vangitsemisten yhteydessä, mutta

ainuttakaan rikossyytettä ei ole nostettu voimankäyttäjiä vastaan kidutuksista tai laittomista pidätyk sistä.

VAALIT 2020

Presidentinvaalien 2010 jälkeen Valko-Venäjän vaalilautakunnan puheenjohtaja Lidia Jermošina sitee rasi Stalinia: ”Tärkeää ei ole se, miten äänestetään, vaan se, miten lasketaan äänet”, ja hän nojautuu tähän edelleenkin.

Ilmapiiri väestön keskuudessa on kiristynyt valtiontalouden epä onnistumisten, reaalipalkkojen alenemisen, työpaikoilla vallitse van poliittisen painostuksen ja aidon poliittisen toiminnan estämisen takia, mikä johti suurmielenosoituk siin hallitusta vastaan. Läpiviennin suhteen vuoden 2020 vaalit eivät poikenneet edellisistä, mutta maan sisäinen kriisi muutti kansalaisten asennetta julkistettuun tulokseen.

Edellisinä vuosina ei poliittisen kentän puhdistusten jäljiltä ollut vahvoja vaihtoehtoisia ehdokkaita, siksi Lukašenkan voittoa pidettiin itsestäänselvyytenä. Viime vuo den kampanja yllätti, kun vahvoja ehdokkaita ilmaantui aiemman opposition ulkopuolelta. Tämä antoi valkovenäläisille toivoa poliittisen suunnan vaihtumisesta ja elintason kohentumisesta.

Toiveet saada maahan uusi johtaja kuitenkin kaatuivat, kun päävastustaja Viktor Babariko van gittiin, ja nyt 8 kuukauden kuluttua häntä syytetään oikeudessa. Syy tekirjelmä on 340 sivua pitkä ja sen lukeminen kesti viisi tuntia. Myös vloggaaja Sergei Tihanovski, jonka ehdokkuus presidentinvaa leissa estettiin, on ollut vangittuna toukokuun lopusta lähtien. Kol mas johtava oppositiopoliitikko Valeri Tsepkalo joutui pakenemaan maasta säilyttääkseen vapauden.

Svetlana Tihanovskajan hyväksy minen ehdokkaaksi oli Lukašenkalta virhe. Myös Tihanovskaja on maapaossa Liettuassa, mutta kansa laisille hän on diktatuurin vastaisten protestien ja taistelun vertauskuva.

Erimuotoiset protestit ovat jatkuneet jo yli puoli vuotta. Val kovenäläiset ovat näyttäneet koko

maailmalle esimerkkiä rauhan omaisessa, järjestäytyneessä mielenosoittamisessa. Kulkueitten aikana he eivät ole vahingoittaneet ainuttakaan rakennusta tai ihmisten omaisuutta. Suurin osa kulkueista kokosi naisia, opiskelijoita, eläkeläi siä ja vammaisia. Voimankäyttäjien väkivallalla on kuitenkin ollut paljon uhreja, ja nyt joukkomielenosoi tukset on lopetettu: ne ovat liian vaarallisia ihmisten hengelle ja ter veydelle. Aika näyttää, alkavatko joukkoprotestit uudelleen.

Autoritaarisen hallinnon, laitto man sorron ja poliittisen terrorin takia Valko-Venäjä on pudonnut globaalissa turvallinen maa -luo kituksessa sijalta 16 sijalle 114. Rauhallisiin kansalaisiin kohdistettu sorto ja liike-elämän siirtyminen ulkomaille on myös huonontanut taloudellista ilmapiiriä ja uhkaa vakavasti investointiprojekteja.

Valko-Venäjän tapaus todis taa, miten vaarallista on, jos sama

ihminen juuttuu presidentiksi: Lukašenkan vallan aikana maa vajoaa päivä päivältä taloudellisesti ja sosiaalisesti yhä syvemmälle. Protestien aikana maasta on lähte nyt yli 20 000 kansalaista, yleensä IT- ym. asiantuntijoita, lääkäreitä ja sivistyneistöä. Ei voi tietää, miten kauan aivovuoto jatkuu, ei myös kään sitä, palaavatko he koskaan.

Lukašenkan politiikka on tehnyt maastamme Venäjästä riippuvaisen apuvaltion, ja huolimatta kansalais ten mielipiteistä hän päättää tänäkin päivänä (helmikuun lopussa 2021) kohtalostamme neuvottelemalla Putinin kanssa Sotšissa. Neuvottelu jen todellisia tuloksia ja vaikutuksia maamme kohtaloon kykenemme vain arvailemaan.

Kirjoittaja on Liettuassa poliittisena pakolaisena asuva valkovenäläinen aktivisti-toimittaja.

Suomennos: Kirsti Era

UKRAINAN ÄÄRIOIKEISTO TOIMII VALTION RAKENTEISSA

Ukrainan äärioikeiston lisääntyvä väkivalta ei juu rikaan näy suomalaisissa tiedotusvälineissä. Suomalaisme dialle on ilmeisen vaikea tunnistaa ja myöntää Ukrainan sisäinen kon flikti. Itä-Ukrainan tilanteeseen keskittyneessä uutisoinnissa ei yleensä nouse esiin muuta kuin Venäjän sekaantuminen maan asi oihin. Ukrainan sisäinen konflikti jää tämän tarinan varjoon. Onko kyseessä tietoinen valinta, sattuma vai tietämättömyys? Pelottaako toi mittajia tarttua aiheeseen pelosta tulla syytetyksi putinisteiksi?

Kansainvälinen lehdistö sen sijaan on alkanut enenevässä määrin kiinnittää huomiota Ukrai nan äärioikeiston uhkaan ja sen rooliin äärioikeiston kansain välisessä verkostoitumisessa ja radikalisoitumisessa. Esimerkiksi yhdysvaltalaislehdet TIME ja Harper ovat molemmat julkaisseet alku vuodesta laajat artikkelit aiheesta, samoin saksalainen Die Zeit. Kansainvälisesti parhaiten verkos toituneelta ryhmältä vaikuttaa Azov, alun perin Maidanin tapahtumien yhteydessä tunnetuksi tullut vapaa ehtoispataljoona. Sen rintamalla taistelevat joukot Itä-Ukrainassa ovat nyt osa Ukrainan armeijaa, mutta sillä on myös hyvin vahva itsenäinen rooli lähes kaikkialla maan sisällä.

TIME-lehden artikkelissa sitee rataan entistä FBI:n työntekijää ja

nykyistä Azovia tutkinutta kon sulttia Ali Soufania, jonka mukaan viimeisen kuuden vuoden aikana yli 17000 ulkomaista taistelijaa 50 maasta on vieraillut Ukrainassa. Suomalaismedioissa on kerrottu muutamista suomalaisista, jotka ovat palvelleet Azovin joukoissa Itä-Ukrainassa. Soufanin mukaan suurella osalla heistä ei näyttäisi olevan yhteyksiä äärioikeistolaiseen ideologiaan, mutta hän kehottaa kuitenkin ottamaan uhan vakavasti.

KESÄLEIREJÄ, KOULUTUSTA JA TERRORI-ISKUJA

Azov syntyi Itä-Ukrainassa vapaaehtoispataljoonaksi, joka on sittemmin liitetty osaksi virallista armeijaa kansalliskaartin alaisuu teen. Mutta se on paljon muutakin. Azov on onnistunut integroimaan katupartiojärjestönsä poliisivoimia avustavaksi joukoksi ja luomaan läheiset suhteet Ukrainan valtiol lisiin elimiin. Lisäksi se järjestää muun muassa kesäleirejä lapsille ja avustaa veteraaneja. Vuonna 2016 Azov perusti oman poliittisen puo lueen nimeltä Kansallinen korpus. Sen vaalimenestys yhdessä muu tamien muiden äärioikeistolaisten ryhmien kanssa jäi hieman yli kahteen prosenttiin vuoden 2019 parlamenttivaaleissa.

Puolue on yrittänyt karistaa uusnatsileimaa itsestään, ja puo luejohtaja Andrii Biletski on viime vuodet välttänyt puhumasta avoi mesti valkoisesta ylivallasta. Vielä

viime vuosikymmenen alkupuolis kolla hän kutsui valkoisen rodun edustajia ”lopulliseen ristiretkeen semiittien (juutalaisten) johtamia ali-ihmisiä vastaan”.

Yhdysvalloissa äärioikeiston uhkaan on jo herätty. Konservatii vinen USA:n hallituksen tukema Freedom House -instituutti julkaisi toukokuussa 2018 raportin Ukrai nan äärioikeistolaiset liikkeet uhkana demokratialle. Kansallinen korpus -puoluetta ja sen johtajaa Biletskiä luonnehditaan siinä äärioikeistolai siksi. Saman luonnehdinnan saavat Svoboda-puolue ja Oikea sektori.

Yhdysvallat on reagoinut Azovin toimintaan. Kongressi kielsi halli tusta antamasta järjestölle aseita, koulutusta tai muuta apua. Vuonna 2019 neljäkymmentä kongressin edustajaa allekirjoitti vetoomuk sen, jotta ulkoministeriö julistaisi Azovin terroristiorganisaatioksi. Perusteluissa mainittiin, että se on värvännyt, radikalisoinut ja kouluttanut Yhdysvaltojen kansa laisia vuosien ajan ja että Azovin ja joidenkin Yhdysvalloissa tapahtu neiden äärioikeiston terrori-iskujen välillä on selvä yhteys.

KORONAPANDEMIA

EI OLE

HILLINNYT

ÄÄRIOIKEISTON

ainoa, jolla on virallinen asema osana kansalliskaartia (1500 tais telijan vahvasti aseistettu Azovan pataljoona) ja avustava rooli poliisivoimissa.

Ukrainalainen Marker-ryhmä on vuodesta 2018 lähtien koonnut sys temaattisesti tietoja äärioikeiston väkivallasta. Sen viimeisin raportti vuodelta 2020 julkistettiin äskettäin. Markerin seurannassa on kaiken kaikkiaan 18 äärioikeistolaista ryh mittymää. Tunnetuimmat niistä ovat Azov, S14 ja Oikea sektori.

Raportissa ollaan huolissaan siitä, että vaikka voisi olettaa korona epidemian hillinneen äärioikeiston väkivaltaa, ei näin ole käynyt. Väki valta on lisääntynyt ja äärioikeisto näyttää vain vahvistavan poliittista valtaansa ja ideologista asemaansa julkisessa tilassa. Poliittisia vastusta jia vainotaan avoimesti julistamalla safareiksi kutsuttuja ajojahteja. Erilaisten vasemmiston, HLBTIQ+aktivistien ja feministien aloitteita ja julkisia esiintymisiä pyritään häiritsemään. Raportin mukaan ääri oikeiston poliittiset väkivallanteot lähes kolminkertaistuivat edellis vuoteen verrattuna.

VÄKIVALTAA

Azov ei ole Ukrainan ainoa äärioikeistolainen ryhmä, mutta tällä hetkellä suurin ja vaikutusvaltaisin. Sillä arvioidaan olevan 20 000 jäsentä ja se on ääriryhmistä

Raportissa ilmaistaan huoli äärioikeiston monopolista katu väkivaltaan. Poliisi ei useinkaan puutu tapahtumiin ja joskus jopa myötäilee niitä. Julkisessa keskuste lussa ja tiedotusvälineissä ongelmaa vähätellään. Lisäksi raportissa kiin nitetään huomiota äärioikeiston asteittaiseen soluttautumiseen eri instituutioihin.

TEKSTI TEEMU MATINPURO

Raportin mukaan poliittisen väkivallan varjossa äärioikeisto pyrkii uhkailemalla vaientamaan vastustajinaan pitämiä ihmisiä esi merkiksi sosiaalisessa mediassa ja oppilaitoksissa. Oman osansa väki vallasta saavat Ukrainan lukuisten etnisten vähemmistöjen edusta jat. Äärioikeistolaisryhmä hyökkäsi vuonna 2018 kahteen otteeseen täysin avoimesti romanien leiriä vas taan Kiovassa ja tuhosi sen täysin. Poliisi ei puuttunut tapahtumiin.

ÄÄRIOIKEISTO MUODOSTAA TODELLISEN UHAN UKRAINAN DEMOKRATISOITUMISPROSESSILLE JA VAKAUDELLE

Suomalaisilla uusnatseilla on jo pidemmän aikaa ollut yhteyksiä Ukrainaan.

Vuonna 2019 Turussa järjestetyn nationalistisen Awakening II -konfe renssin yksi pääpuhujista oli Olena Semenjaka, joka on Kansallinen korpus -puolueen kansainvälisten asioiden sihteeri. Yksi konferenssin järjestäjistä on Sarastus-verkko lehti, joka on julkaissut aiemmin Semenjakan tekstejä. Lisäksi Suomen tunnetuin NSBM-yhtye (National Socialist Black Metal) Goatmoon on esiintynyt useana vuonna Kiovassa järjestettävillä äärinationalistisilla Asgarfreimusiikkifestivaaleilla.

Venäjän oppositiot

Länsieurooppalaisessa mielenmaisemassa Putinin päähaastajaksi on noussut vankileirille tuomittu Aleksei Navalnyi. Hänen järjestönsä koolle kutsumiin mielenosoituksiin on osallistunut laaja kirjo tyytymät tömiä, mikä on saanut median esittämään toiveikkaan kysymyksen, onko tämä nyt Putinin vallan lopun alku.

Myös Venäjällä monet toivovat, että tästä alkaisi Putinin korruptoituneen hallinnon syrjäyttäminen, poliittisten vankien vapauttaminen ja edes alkeel listen edellytysten luominen rehellisille vaaleille. Oikeutettuja vaatimuksia, mutta matka niiden toteutumiseen näyttää pitkältä.

Eikä Navalnyistä itsestään näyttäisi vielä olevan Putinin haastajaksi. Levadan uusimman mielipidetiedustelun mukaan häneen luotti nyt tammi–helmikuussa 3 prosenttia ja kärkisijaa pitä neeseen Putiniin 29 prosenttia vastaajista.

Valta ja systeemioppositio kritisoivat mielen osoituksia kaaoksen luomisesta ja syyttävät Navalnyia ulkomaiseksi agentiksi. Häntä arvostellaan siitä, ettei hän esitä poliittisia vaihtoehtoja. Moni vasemmistolai nen ja liberaali oppositio näkee hänessä myös äärioi keiston ja rasismin kanssa flirttailleen uusliberaalin.

Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva. Vaikka kommu nistien pitkäaikainen nationalistinen johtaja Gennadi Zjuganov hyökkää mielipidekyselyssä 4 prosentin ja liberaalin Jablokon entinen johtaja ja puolueessa yhä vaikutusvaltainen Grigori Javlinski noin prosentin kannatuksella Navalnyia vastaan, myös monet näiden puolueiden aktiiveista osallistuivat mielenosoituksiin. Useiden isoimpien kaupunkien kommunistijärjestöt tukivat niitä. Esimerkiksi Omskissa, jossa vuoden 2020 paikallisvaaleissa Navalnyin lanseeraama ”älykäs äänes täminen” nosti suuren joukon opposition edustajia valtuustoon, vangittiin mielenosoituksissa kommunis tien kaupunginvaltuutettuja siinä missä muitakin.

Korruptio, ihmisten väkivaltainen vaientaminen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus purkautuu uutena vastarintana jossakin vaiheessa. Viitteitä tähän antaa myös se, että nuorimmassa 18–24-vuoti aiden ikäluokassa yli kolmannes hyväksyy Navalnyin toiminnan, mikä on kolme kertaa suurempi kuin yli 55-vuotiaiden keskuudessa.

Epävakaa Venäjä ei ole unelmanaapuri, mutta ei sitä ole myöskään Venäjä, jossa ihmisiä vangitaan, hakataan ja murhataan. Yksiselitteistä vastausta taas ei ole siihen, kuinka paljon Venäjän sisäinen kehitys vaikuttaa maan ulkopolitiikkaan. Ulkopolitiikka muo dostuu monen muun tekijän summana.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

MARKKU KANGASPURO

Radiotoimittaja Njassauskoo vapauteenkommunikaatioon,mukaisuuteen.jaoikeuden-

Tuhansia kuolleita sotilaita makaamassa, kuolleita sankareita matkalla taivaaseen Irronneita ruumiinosia joka puolella, kodittomia raunioiden juurilla

Mä en aio kuolla koskaan puolesta pelkän sanan, mä en aio kuolla koskaan puolesta isänmaan

Lisää kiitospuheita ja hautakiviä, lisää kuolleita sankareita lisää leskiä, kodittomia orpoja, lisää nälkää, itkua ja tuskaa Mä en aio kuolla koskaan puolesta pelkän sanan, mä en aio kuolla koskaan puolesta isänmaan

Rauhantekijä

Näin lauloi legendaarinen punk-bändi Lama kappa leessa ”Osmo älä onnu” vuonna 1982. Lama ponnisti Hel singin Lepakosta, joka oli Suomen ensimmäinen vallattu talo. Helsin gin Ruoholahdessa sijainnut entinen maalivarasto ja tyhjilleen jäänyt asunnottomien alkoholistien yömaja vallattiin vuonna 1979. Asialla oli vat Elävän musiikin yhdistyksen Elmun aktiivit ja joukko nuoria punkkareita. Lepakosta tehtiin tee se itse -periaatteella nuorison omilla

ehdoilla toimiva kulttuuritalo, josta paikkansa löysivät niin bändit, teat teriryhmät, tanssikoulut, puusepät, moottoripyöräjengit kuin paikallis radio Radio City.

Pitkän linjan radiotoimittaja ja dj Njassa eli Jyrki Jantunen oli Lepakon aktiviteeteissa mukana alusta asti. Ensimmäiset vuodet olivat hengailua punk-porukoissa ja omien klubien järjestämistä. Vuonna 1985 Njassalle urkeni ura vallankumouksellisessa Radio Cityssä, joka toi rockin ja nuo rison oman äänen Kekkoslovakian jähmeille radiotaajuuksille. Viimei set parikymmentä vuotta Njassa on työskennellyt helsinkiläisessä soitto listavapaassa Radio Helsingissä. Radiotoimittajuudesta on tullut hänen elämäntyönsä.

ELÄMÄN ETSINTÄÄ

1980-luvun alussa punkin ravis telema Suomi alkoi vapautua sodanjälkeisestä jäykistelystä. Äänensä saivat kuuluville muutkin kuin isänmaan nimeen vanno vat oikeistokonservatiivit tai hyvien idänsuhteiden kaikkivoipaisuu teen luottavat demarit, kommunistit, kepulaiset ja muut seipään nielleet karvalakkilähetystöt. Nuoret punkka rit nousivat barrikadeille, mutta oliko

kyse rähisemisestä silkasta rähisemi sen ilosta vai löytyikö taustalta jotain oikeaa sanottavaakin, saati halua oikeasti muuttaa maailmaa?

Nuorelle Njassalle tärkeitä arvoja olivat oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo. ”Tuohon aikaan Suomi oli sangen ahdistunut henki sesti työttömyydestä johtuen, joskin työttömiä oli naurettavan vähän verrattuna nykytilanteeseen. Raken nemuutos aiheutti kuitenkin sen, että maassa oli paljon huonosti voivia ihmisiä. Heidän skidinsä voi vat vielä huonommin. Itse jouduin kaupungissa elämään nuorison ehdoilla, kun halusin kuulua nuori soon. Elämä oli silloin aika ikävää ja jopa väkivaltaista.”

Njassa näkee tämänhetkisessä koronan aiheuttamassa eristyk sessä ja etenkin kevään 2020 lockdownissa, sulkutilanteessa, tuttuja piirteitä. ”Ihmiset oireili vat koronan takia erityisesti viime keväänä. Varsinkin nuoret seka käyttäjät tekivät toisilleen ikäviä asioita. Siitä tuli mieleeni 1970luvun loppu, jolloin myös etsittiin elämää. 1980-luvulla alkoi löytyä jo omanarvontuntoa musiikin ja koko Suomen avautumisen avulla. Yhtäkkiä pääsikin katsomaan taivaskanavia ja pystyi hetken

TEKSTI: TIMO KALEVI FORSS KUVAT: NAUSKA

TOTUUS LÖYTYY

KAURAPUUROSTA

1970-luvulla teini-ikänsä eläneellä Njassalla ei ole tuosta harmaasta vuosikymmenestä juurikaan hyvää sanottavaa. Punkista alka nut do it yourself - eli tee se itse -asenne muutti kaiken.

”1970-luvulla elämä oli ahdistavaa. Lepakossa pääsin hen gailemaan punkkareiden kanssa. Välillä saatoin rääkyä joidenkin kavereiden nimeltä mainitsematto missa yhtyeissä, jos ketään toista hullua ei siihen löytynyt. Ylipää tään elämä oli suuri näyttämö. Oli nastaa, että oli kavereita, jotka tekivät juttuja. Punk-keikoilla kävi oma jenginsä ja siinä pyörit tiin, diggailtiin meininkiä ja oltiin nyrkki pystyssä.”

Se, minkä puolesta tai mitä vastaan oltiin, tuli hyvin esiin punk-biisien sanoituksissa. Ylipolitisoituneen ja julistavan 1970-luvun paatoksellisuuden vastapainoksi asiat saattoi nyt ilmaista vapaammin eikä huumo rikaan ollut kiellettyä. Vanhemman polven portinvartijoille ja kult tuurielämän valvontakomissioille naurettiin. Laman tunnetuin kappale oli ironisesti julistava ”Totuus löytyy kaurapuurosta”.

”Olimme kaiken hyvän puolesta. Voit lukea Lama-yhtyeen sanoituk set, niistä löytyy aika paljon sitä, mitä me tuolloin ajattelimme. Myös Pelle Miljoonan todistukset edusta

vat aika paljon ajatuksiamme: ’Elä!’ tai ’Juokse villi lapsi’.”

Lepakon valtaukseen osallistui myös 1970-luvun tulipunaisissa puoluejärjestöissä toimineita nuoria. Elmun aktiiveihin kuului taistolaisten kulttuuririennoissa kannuksensa ansainneita kuten Christian Moustgaard. Hän oli keskeinen puuhamies Lepa kossa, Elmussa ja Radio Cityssä. Njassa sanoo kuitenkin Lepakon aktiiveissa olleen muitakin kuin duunareita ja vasemmistolaisia.

”Luulen, että Elmu-tyyppien touhu alkoi Munkkiniemen ja Munkkivuoren hienostokaupun ginosista. Siellä oli jo aktivoitunut kapinallinen nuoriso, johon kuului vat Teemu Lehto, Pekka Haavisto ja muut. Heillä oli vaihtoehtokulttuuri silloin jo hallussa. He olivat joku sen vuoden vanhempia kuin me eli svengijengi 1962. Elmun alkuvai heista voi lukea Tuomari Nurmion kirjasta Tuomari vastoin tahtoaan Siinä kerrotaan muun muassa, miten vasemmistolaiset ohjel matoimistot vaikuttivat Lepakon menoon. Nurmio teki huomion, että voisiko musaa tehdä niin, että siinä olisi vain jotain nastaa, eikä tarvitsisi olla koko ajan jotain vastaan.”

”Henkilökohtaisesti en löytänyt identiteettiä 1970-luvun kekkoslai sesta valtakunnasta, siitä aikuisten maailmasta. Onneksi punk ja uusi aalto tulivat. Ne vapauttivat tekemisen siten että voi tehdä kai kenlaista. Minuun vaikutti se, mitä

täällä tehtiin, mutta myös se, mitä tekivät englantilaiset. Aikaisempi sukupolvi oli löytänyt oman sta tuksensa. Me nuoret raavimme oven takana ja kysyimme, koska on meidän vuoromme.”

PUNKIN HENKI ELÄÄ

1980-luvun alussa punkkarit ottivat vasaran ja muurauslastan käteen. Vaikka mukana oli yliopistoälykköjä ja vihreän liikkeen aktiiveja, oli vahva duunariasenne yksi Lepakon pohjavirroista. Kaikki tehtiin itse seinien muuraamista ja lattioiden rakentamista myöten. Myöhem min 1980-luvulla syntyi urbaani post-punk ja sen rinnalla kulkeva mustahuuli-poseerauskulttuuri, jonka sloganeita oli ”Hei, toi kundi meikkaa”. Njassa järjesti gootti henkisiä Bela Lugosi -klubeja, joissa pääpaino oli työväen luokan vallankumouksen sijaan poseeraamisessa ja silkassa hauskanpidossa. 80-lukulaisten mustahuulifuturistien sisäänpäin kääntynyt maailma on helppo mieltää täysin epäpoliittiseksi.

”Politiikkahan tuli juuri siitä, että kaikki taide on poliittista. Myös tässä oli omat juttunsa. Kaikki näkivät, mitä punkille tapahtui. Punkin henki eli kui tenkin kaikissa sen jälkeenkin tulleissa jutuissa. Jos olet kaksi kymppinen, on aika itsestään selvää, että haluat mennä ja bailata. No mihin menit? Punkin jälkeiseen toimintaan liittyi pal jon mielenkiintoisia kuvioita kuten

olemaan yhtä Duran Duranin kanssa.”

Bauhaus ja Killing Joke ja toisaalta myös futuristijutut. Emme halunneet soittaa niin sanotusti vanhaa levyä. Vuonna 1982 ei ollut syytä diggailla pelkästään enää vuotta 1979.”

Uudet vahvasti länsimaiset vir taukset rantautuivat Helsinkiin ja pilasivat ja vieraannuttivat nuorisoa entisestään menneiden vuosikym menien pyhistä arvoista.

”Kun kapakkaan pääsi sisälle, minun ei tarvinnut enää juoda kil jua metsässä punkkareiden kanssa. Nuorisollahan on ideana pitää hauskaa ja löytää oma juttunsa. Poseeraamisidentiteetti oli myös kuittailua ajan hengelle, joka oli discoa ja ihan kivaa jeejeejee-mei ninkiä. Loppujen lopuksi monista tällaisista Joy Divisionin kaltaisista yhtyeistä löytyi myös syvempää tunnetta. Joy Divisionin tekeleet olivat mielestäni taidetta, joka kosketti syvästi.”

ARMEIJA VAIKUTTI TYHMÄLTÄ PAIKALTA

Interrail-sukupolvi hyppäsi 1980-luvulla junaan. Nyt ikkunat olivat todella auki Eurooppaan, ja mallia suuren maailman meinin gistä ottivat muutkin kuin pieni yliopistoeliitti.

”Tietyt jutut alkoivat avautua ja tuli paljon uutta musiikkia. Kyse ei ollut enää tahmaisesta punkin vääntämisestä. Kaikki Clashit ja muut vastaavat muuttivat tyyliään. Kun suomalaiset olivat käyneet Lon toossa, Berliinissä ja New Yorkissa, he tajusivat, että olisi ihan helk karin nastaa, että täälläkin voisi mennä johonkin paikkaan ja pitää siellä kavereittensa kanssa hauskaa

ilman, että se jumalasta seuraava alaspäin eli portsari sanoo ovella: ’Ei tänne tuon näköisenä tulla, ei tämä ole mikään sirkus Sariola’.”

Urbaani ja kansainvälinen meno sopi Njassalle hyvin, sillä hän ei viihtynyt luonnossa tai tuntenut itseään duunariksi. Hän otti hom mat haltuun omalla tontillaan.

”Meininki oli mennyt todella nurinkuriseksi, joten aloimme jär kätä klubeja itse. Mukana oli paljon ihmisiä ja kaikki tekivät jotain. Mei käläinen alkoi soittaa levyjä, koska olin jo valmiiksi töitä vieroksuva. Lepakossa en päässyt muuraa maan, sillä astmaattiset oireet olivat siinä vaiheessa vähän liian pahasti päällä. En päässyt katsomaan Clashiakaan Ruisrockiin kesällä 1979, koska silloin oli pahin heinä aika. Minulla oli niin pahat allergiat, että jouduin niiden takia monta ker taa sairaalaan. En uskaltanut lähteä möyryämään johonkin heinä peltoon, joten tällainen urbaani syke sopi minulle paremmin.”

Menneiden vuosikymmenien Suomea kuvaa hyvin se, että homo seksuaalisuus luettiin rikokseksi vuoteen 1971, ja tautiluokituk sesta se poistui niinkin myöhään kuin vuonna 1981. Kun tähän liite tään maassamme vieläkin vahvassa kurssissa oleva yleinen asevel vollisuus, saadaan kuva valtiosta, joka määrittelee tiukkaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Tosin ovelim mat punkkarit osasivat hyödyntää sääntö-Suomen porsaanreikiä.

”Monet punkkarikavereistani menivät kutsuntoihin ja sanoivat: ’Olen homo.’ Selvä juttu, vapautus tuli.” Njassan isä oli sotaveteraani ja ammatiltaan poliisi. Poika ei

kuitenkaan tehnyt isäinastumaa. ”Kävin armeijassa katsastamassa. Vaikutti tyhmältä paikalta. Ei siitä sen enempää. Siellä pärjää, jos sie tää niitä idiootteja. Autoritaarisuus on aina vaikea asia.”

”HALUAN KASVAA, EN RÄJÄHTÄÄ”

Samoihin aikoihin elettiin kylmä sodan ja suurvaltojen välisen kilpa varustelun ankarimpia vuosia. 1980-luvun alussa rauhanmarssit vetivät Euroopan kaduille miljoonia ihmisiä. Suomessa osallistujamää rät laskettiin sadoissa tuhansissa.

”Olin mukana. Se onkin ainoita marsseja, missä olen ollut. Sil loin oltiin aika täpärällä. Oli tämä Itä-Saksa–Länsi-Saksa-asetelma. Nenan hittibiisi ’99 Luftballons’ ker too siitä, että jos ilmapalloja pääsisi iso nippu taivaalle, se saattaisi näyt tää naapurin tutkissa siltä, että nyt on hyökkäys alkanut. Kuka painaa ensin nappia? Kylmä sodan logiikka oli ihan vitun tuntuvaa. Kaikkialla maailmassa nuoret ihmiset sanoivat: ’I wanna grow up, not blow up.’ Se oli myös lause, jota huusin rauhan marssilla. Mukana oli kaikenlaisia ihmisiä. On helppoa sitoa tällaiset asiat vasemmistolaisuuteen, mutta eihän konservatiivien tarvitse mars sia. Heillä on valta, josta he pitävät kiinni. Jos konservatiivit lähtisivät joskus marssimaan, hekin voisi vat ottaa vähän iisimmin tai ainakin ottaa sen kangen pois hanuristaan.”

Osa rauhanliikkeestä osoitti syyt tävällä sormella yksinomaan pahan ja imperialistisen USA:n häikäile mätöntä ydinasevarustelua. Mutta myös Neuvostoliitossa oli ydinaseita. ”Muistan, kun neuvosto-ohjus lensi Inarijärveen vuonna 1984. Silloin kelasin, että menen osta maan punaista maalia ja heitän sen siihen Töölössä olevaan Neuvosto liiton tiede- ja kulttuurikeskuksen mosaiikkiin, jossa rauhankyyh kynen lentää punalipun, sirpin ja vasaran edessä. Ihan vaan fuck you

-pohjalta. Minulle molempien suur valtojen näkymättömät pedot olivat ahdistavia.”

1980-luvulla puhuttiin yle västi ydinaseettomasta Pohjolasta ja Suomen puolueettomuuspolitii kasta. Seuraavaan hengenvetoon muistutettiin, kuinka tärkeää on, että Suomella on oma armeija. Jos maalla ei ole omaa armeijaa ja se muodostaa sotilaallisen tyhjiön, on tyhjiöllä tapana täyttyä nopeasti. Tästä on monenlaisia tulkintoja. Eppu Normaalin Mikko Saarela epäili sotilaallisen tyhjiön sijaitse van kapiaisten pääkopassa.

”Voi miettiä sotilaallista tyhjiötä, joka on toisaalta sotilaallinen tyh miö. Nämä ovat niin vaikeita asioita, että moni ihminen jättää ne ajatte lematta ja tekee vain sen, mikä on välttämätöntä. Ymmärrän ystäviäni, jotka eivät ole käyneet armeijaa. Ymmärrän myös niitä, jotka ovat armeijan käyneet. Elämme demo kratiassa, jossa on tietyllä tavalla vapaus valita. Amerikkalaistyyp pistä asekulttuuria en hyväksy. Toisaalta en ymmärrä myöskään venäläistä Putinin ylläpitämää meininkiä, josta tulee lähinnä natsiSaksa mieleen suurine isänmaineen ja Putin-jugendeineen.”

Pohjoismainen vauras yhteis kunta monipuoluejärjestelmineen on ollut perusta Suomen hyvinvoinnille. Välillä tuntuu, että olemme valmiit heittämään sen romukoppaan.

”Isänmaa on niitä arvoja, joita luetellaan perustuslaissamme ja laeissamme, samoin kuin oikeu denmukaisuus ja vapaus. Jos joku haluaakin vetää sinimustan Kosolapaidan päälleen ja pitää sitä ainoana oikeana isänmaallisuutena, niin haistakoon paska. Jostain toisesta kaikki isänmaallisuus on perseestä ja vain kansainvälinen sosialismi on ainoa tie onneen ja vapauteen.”

Suomeen on aina mahtunut monenlaista keskustelua, mutta jos keskusteluyhteys katkeaa, otetaan käyttöön rankemmat keinot.

Mikko Saarela epäili sotilaallisen tyhjiön sijaitsevan kapiaisten pääkopassa.

Rauhanmarssit

VIHA KASVATTAA VIHAA

Kun diinit ja punkkarit hakkasi vat toisiaan rautatieaseman edessä 1970-luvun lopulla, oli Helsingissä havaittavissa voimakasta jengiyty mistä. Nyt maahanmuuttajajengit rähisevät kantasuomalaisten kanssa. Tuntuu lohduttomasti siltä, että tap pelemisen ja väkivallan määrä on vakio, jengit vain vaihtuvat. Yhteis kunnasta löytyvät aina ne, joilla menee hyvin, ja ne, joilla menee huonosti. Hyvinvointia ei pystytä millään takamaan kaikille ja se aiheuttaa jatkuvia ongelmia.

”Yksi vuoden 2020 ilmentymä on väkivaltarikollisuuden kasvu. Kasvua oli etenkin keväällä maa lis-huhtikuussa. Poliisi kertoi, että silloin oli vain yksi viikonloppu, jol loin joku ei saanut puukosta. Keitä ovat ne tyypit, jotka tappelevat? He ovat niitä surkimuksia, joilla ei ole mitään mestaa. Siellä he setvivät

huumevelkojaan vetämällä toisia pataan ja antamalla keklua.”

Aggressiivisuus on kasvanut ja vihaa lietsotaan somessa ja netin kasvottomilla keskustelupalstoilla.

”Maahanmuuttajajengeissä on tyyppejä, jotka ovat tunteneet itsensä ulkopuolisiksi aina. Myös kantasuomalaisista löytyy saman laista jengiä, jotka eivät tunnu saavan tästä yhteiskunnasta riittä västi. Netissä on helppo provosoida ja rakentaa uhkakuvia. Aikoina ennen internetiä ymmärsi aika hyvin sen, että uhoamiselle tulee aina loppu. Jokaiselle hevoselle on kengittäjä. Pataan tulee varmasti jossain vaiheessa, jos heilut tuolla nyrkit pystyssä. Se kannatta huo mioida. Nämä ovat kasvuriittejä.”

Tietty ihmisryhmä uskottelee yhteiskunnallisten ongelmien rat keavan rangaistuksia koventamalla. Vikaa ei haluta löytää itsestä, eikä peiliin katsomiselle tunnu olevan

tarvetta. Ongelmat löytyvät aina oman ryhmän ulkopuolelta. Viha kasvattaa vihaa.

”Siihen terrorismi pyrkii. Se heit tää bensaa liekkeihin ja saa ihmiset toisiaan vastaan. Silloin terroristit saavat valtaa. Niin kuin Yhdysval loissa ryhmä, joka meni Capitol Hillille [loppiaisena 6.1.]. Heidän toi mintansa oli silkkaa terrorismia. He ovat lietsoneet itseensä omaa totuuttaan. He ovat Amerikan jiha disteja. Syyskuun yhdennentoista terrori-iskut 2001 aloittivat tämän ilmiön. Näille Amerikan vapaus taistelijoille vapaus tarkoittaa oikeutta käyttää asetta.”

”Ylen esittämä dokumentti Ku Klux Klanin noususta kertoi, miten liike sai alkunsa Yhdysvaltojen sisäl lissodan katkeroittamista tyypeistä. Mukaan tuli sitten suurempi ideo logia sekä hyväksikäyttäjiä, jotka tajusivat, että kyseessä ovat niin alkukantaiset tunteet, että niillä voi

kanavoida ihmiset tekemään ihan mitä vain. Ja kyllähän he tekivät. Afroamerikkalaisia silvottiin, ripus tettiin puuhun, hirtettiin ja poltettiin. Toiset ottivat tapahtumasta kuvia, joista tehtiin postikortteja.”

Njassa muistuttaa, että isän maallisuuden tai tiettyyn ryhmään kuulumisen voi nähdä myös positii visena ja rakentavana asiana.

”Isänmaallisuus merkitsee minulle sitä, että voimme elää tässä maassa ja puhua omaa kieltämme. Se merkitsee demokratiaa. Demo kratia on välillä hirveän vaikeaa, kun me ihmiset kiukuttelemme joistain asioista ja joku tuolla ket tuilee ja omii isänmaata itselleen.”

”Isänmaa on antanut meille monia hienoja asioita. Olemme saa neet kouluttaa itsemme yhdeksi maailman korkeimmin koulute tuista maista. Vaikka meitä on vähän, pystymme kuitenkin teke mään asioita yhdessä.”

Tervetuloa vesidiskoon

Tammikuun loppupuolella Japaninmeren jäällä leikittiin piirileikkejä. Kyseessä ei ollut hullu talvirieha, vaan osa suurinta Venä jällä aikoihin nähtyä protestia. Moni mielenosoittaja oli varustautunut vessaharjalla. Iskulauseissa kuului halu päästä vesidiskoon.

Symboliikka viittasi Putinin palatsiin, jonka olemassaolon paljasti Aleksei Navalnyin tiimin julkaisema dokumenttielokuva. Moni on varmasti miettinyt, miksi Putinin palatsi olisi tullut kenelle kään yllätyksenä. Navalnyin tiimi teki kuitenkin kaksi asiaa, joiden seurauksena kohu oli taattu. Ensiksi he hankkivat suuren määrän todis teita palatsin olemassaolosta ja sen takana olevasta korruptoituneesta verkostosta. Toiseksi dokumentin julkaisuajankohta oli huomion kan nalta otollinen. Edellisenä päivänä Navalnyi oli palannut Venäjälle myrkytysyrityksen jälkeen, jolloin hänet pidätettiin välittömästi. Paperilla pidätyksen syy oli vanha

rahanpesuun liittyvä tapaus. Todelli suudessa pidätys oli poliittinen. Mielenosoitusten kärkiteemana onkin Navalnyin vapauttaminen van kilasta. On silti mahdotonta sanoa, ovatko protestit enemmän Naval nyin puolesta vai Putinin hallintoa vastaan. Moni ei kannata Navalnyin ideologiaa, jota voi pitää uuslibe ralistisena ja nationalistisena. On kuitenkin todennäköistä, että Naval nyi mahdollistaisi murroksen pitkään jatkuneessa vallassa, ja siksi kadulle kannattaa lähteä. Kaduilla nähtiin ja kuultiin monia iskulauseita, jotka eivät liittyneet suoraan Navalnyin tapaukseen, esimerkiksi ”Vapaus poliittisille vangeille”, ”Venäjä tulee olemaan vapaa” ja ”Putin on varas”.

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

Vessaharja on otollinen symboli tulojen jakautumiselle, sillä Putinin palatsissa tämä arjen esine maksoi 700 euroa kappaleelta. Venäjällä hinta on lähellä kahta keskimääräistä kuukausipalkkaa tai melkein viittä keskimääräistä kuukausieläkettä. Erityisesti koronan aikaan on erittäin

MODERNI

Diskon ja sitä ympäröivien tiluksien omistaja kuitenkin ilmaan tui. Miljardööri Arkady Rotenberg ilmoitti omistavansa palatsin ja tekevänsä siitä hotellia. Rotenberg sattuu myös kuulumaan Putinin lähipiiriin.

Ovatko Putin ja oligarkkilähi piiri menneet liian pitkälle? Putinin suosion arvellaan laskevan, mutta kannatuskyselyistä on vaikeaa vetää selkeitä johtopäätöksiä. Vaikka Putin väistyisi, on epäselvää, miten taval lisen kansalaisen asema muuttuisi. Muutoksen merkkinä voi pitää sitä, että mielenosoituksia on ollut nimen omaan ympäri Venäjää, sillä Putinin äänestäjistä suuri osa asuu syrjäisillä seuduilla.

Israelin vastaisia boikotin muotoja eli boikottia, investointien poisvetä mistä ja pakotteita.)

Miten suomalaiset voivat edes auttaa konfliktin loppumista?

”Jokainen suomalainen insti

ymmärrettävää, miksi vessaharjan hinta kohauttaa. Vesidisko taas on vii nitilan ja jääkiekkokentän ohella yksi palatsin alueella sijaitsevista kohteista. Putin kielsi omistavansa palatsin, ja koska vesidisko oli hetken aikaa ilman omistajaa, kansa vaati päästä sinne.

Maaliskuun alussa vietetään maslenitsaa eli blinijuhlaa talven väistymisen kunniaksi. Jää nähtäväksi, tuoko maslenitsa tänä vuonna muka naan myös poliittisia muutoksia.

Kirjoittaja on vallankäytöstä huolissaan oleva maisteriopiskelija.

Essee

Päivä ilman sotaa

Miltä maailma ilman aseita näyttää? Miten

se toimii?

Tätä norjalaissyntyinen yhdysvaltalainen sosiologi Elise M. Boulding kysyi 1930-luvulla, maailmansotien välissä.

Miten sellainen tulevai suuden näkymä voisi koskaan tapahtua, jota emme osaa edes kuvitella? Maailma ilman ekokatastrofia ja maailma ilman sotaa ovat utopioita. Ne myös nivoutuvat toisiinsa.

Tällä hetkellä maailman valtiot käyttävät vuosittain sotilasmenoihin noin 1 770 miljardia euroa. Raha summa on 2,2 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta, eli 230 euroa jokaista maapallon asukasta kohden. Kaiken lisäksi asehankinnat kasvoivat ennätys tahtia vuonna 2019.

Vuonna 2006 julkaistun Sternin raportin mukaan ilmaston lämpenemisen hallinta maksaisi vuosittain prosentin maailman bruttokansantuotteesta. Jos mitään ei tehdä, kustannukset tulevat ole maan vähintään 5 prosenttia ja pahimmassa tapauksessa jopa 20 prosenttia maailman bruttokansan tuotteesta.

Sota on nyt ja tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen torjun nan edessä, vaikka yrittäisimme parhaamme mukaan ummistaa sil miämme, ja kohdistaa katseemme kaupunkien kiertotalouteen, ilmastoidentiteettipolitiikkaan ja energiajärjestelmän murrokseen.

Haaveilemme fossiilivapaasta maailmasta, jossa valtiot, yritykset ja kaupungit osallistuvat yhdessä ekologiseen jälleenrakentamiseen. Samanaikaisesti emme osaa kuvi tella maailmaa ilman sotaa.

Miksi?

ARMEIJAT SAASTUTTAVAT. Brownin yliopiston tutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen puolustusminis

Sodat kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja ekokatastrofeja. Ekokatastrofit puolestaan edesauttavat sotien syttymistä. Tämä on pahuuden spiraali. Haaveilemme fossiilittomasta maailmasta, mutta samalla sotateollisuuden annetaan jyllätä käsittämättömiä päästöjä ilmakehään. Ekokriisin selättäminen ei ole mahdollista, jos emme lopeta järjetöntä asevarustelua ja ala kulkea kohti rauhan tietä, kirjoittaa Johannes Roviomaa esseessään.

teriöllä on vuosittain suurempi hiilijalanjälki kuin monilla valtioilla.

Yhdysvaltojen armeijan vuosi budjetti on noin 720 miljardia dollaria. Suomen valtion bud jetti on rapiat 50 miljardia euroa (noin 59 miljardia dollaria). Vuonna 2017 jenkkiarmeija osti yli 250 000 barrelia öljyä joka päivä. Maail man suurin armeija on myös yksi suurimmista yksittäisistä saas tuttajista. Sama koskee myös esimerkiksi Kiinan, Intian ja Venäjän sotakoneistoja.

Yhdysvaltojen armeijan logis tiikkaverkosto ja tukiasemat käyttävät valtavan määrän öljyä ja tuottavat kasvihuonepäästöjä. Jos Pentagon olisi valtio, se olisi maailman 55. suurin hiilidioksidin tuottaja. Ja sen toiminnan keski piste, sodankäynti, kuormittaa ympäristöä kaikista eniten.

Afganistanin sodan syttymi sen jälkeen Yhdysvaltojen armeija on aiheuttanut noin 1,2 miljar din tonnin hiilipäästöt ilmakehään. Vertailun vuoksi: Britannian val tion vuosittaiset päästöt ovat noin 360 miljoonaa tonnia, Suomen val tion puolestaan noin 56,5 miljoonaa tonnia. Yhdysvallat myrkytti pla neettaamme täysin ylimitoitetulla hyökkäyksellä, jonka vakavimmat seuraukset kohdistuvat siviiliväes töön ja ympäristöön.

Lisäksi sodan aiheuttamien ympäristötuhojen vaikutukset näkyvät pitkään. Brittiläisen lää kärin Chris Busbyn tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi Yhdys valtojen sotilasoperaatioiden ympäristövaikutukset Irakin länti sessä osassa Fallujassa aiheuttivat kaupungin väestölle suurimpia

TEKSTI JOHANNES ROVIOMAA

geneettisiä vaurioita, mitä on kos kaan tutkittu.

SUURIMMAT ASEVOIMAT eivät ole yksin syytetyn penkillä. Sotateol lisuus on kansainvälinen bisnes, jossa myös verrattain militaristisella Suomella on näppinsä pelissä.

Pohjoinen hyvinvointivaltio näh dään (ja halutaan esittää) maailmalla turvallisena ja rauhaa edistävänä valtiona, erityisesti rauhanturvaami sen ja siviilikriisinhallinnan osalta. Rauhaa rakastavalla valtiolla on myös toiset kasvot.

Suomalaisyritykset ovat vie neet siviiliaseita ja sotatuotteita 2000-luvulla yhteensä yli kahden miljardin euron arvosta yli sataan maahan, selviää SaferGlobe-ajatus hautomon raportista. SaferGlobe on laskenut Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin lukuihin perustuen, että Suomi on ollut 2000-luvulla väkilukuun suh teutettuna maailman 13. suurin aseiden viejä.

Esimerkiksi valtion aseyhtiö Patrian vientiä Arabiemiraatteihin on arvosteltu voimakkaasti, kun on paljastunut, että sen valmistamia miehistönkuljetusvaunuja on käy tetty Jemenin sodassa.

Militarisoitumisindeksi (Global Militarization Index) vertaa valtioi den puolustusmenoja suhteessa bruttokansantuotteeseen ja tervey denhuollon kustannuksiin. Vuonna 2018 Suomi oli maailmanlaajuisesti sijalla 18. Euroopan sisällä Suomi on kärkipäässä, sijalla 8.

Suomessa vallitsee keskus telukulttuuri, jossa koulutus ja terveydenhuolto nähdään kuluerinä valtion budjetissa, mutta armeija ja asevarustelu ovat välttämättömiä hankintoja.

Alleviivaavin ilmentymä tästä on meneillään oleva hävittäjäkauppa. Suomi on ostamassa ensi vuonna hävittäjiä, joiden reilun 30 vuoden elinkaarikustannukset voivat nousta jopa 30–40 miljardiin euroon. Hävit täjien hankintahinnan ylärajaksi on asetettu 10 miljardia euroa. Ne on tarkoitus rahoittaa budjettike hyksen ulkopuolelta, toisin sanoen velkarahalla tai esimerkiksi val tion omaisuutta myymällä. Kulut eivät pääty hävittäjien hankintaan,

vaan jatkuvat muun muassa käyttöja elinkaarikustannuksina aina 2060-luvulle saakka. Jos Suomi lunastaa ilmastolupauksensa, se on ollut tuolloin jo neljännesvuosi sadan hiilineutraali valtio.

Vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite hiilineutraalista Suo mesta vuonna 2035, on pääministeri Sanna Marin (sd.) toistuvasti torpan nut hävittäjähankintoja kritisoineen keskusteluaallon. Kansanedustajat eivät ole halunneet etsiä vaihtoehtoi sille puolustustrategioille ilmatilaa, vaikka sellaisia on esitelty myös puolustusvoimien sisältä. Hank keen todellisia kustannuksia ei ole annettu edes kansanedustajille, jotka päättävät lopullisesta hankin nasta vuonna 2021.

Puolustushallinto on heiluttanut hävittäjäkeskustelun tahtipuikkoa vapaasti.

STT:n ja Ylen mukaan puolustushallinto on pyrkinyt systemaattisesti vaikuttamaan kansalaisten ja poliitikkojen mieli piteisiin hävittäjähankintoja

VIIMEISTÄÄN KORONAPANDE

MIA on saanut monet valtiot miettimään, missä yhteiskunnan prioriteettien tulisi olla. Soti laallinen asevarustelu pystyy

Haaveilemme fossiilivapaasta maailmasta, jossa valtiot, yritykset ja kaupungit osallistuvat yhdessä ekologiseen jälleen rakentamiseen. Samanaikaisesti emme osaa kuvitella maailmaa ilman sotaa.

koskevassa viestinnässä. Puolus tusvoimien ulkoisen viestinnän tavoitteena oli vuonna 2015, että kansalaiset eivät kyseenalaista vaikeassa taloustilanteessa puolus tukseen tehtäviä lisäsatsauksia. Amerikkalainen sosiologi C. Wright Mills kirjoittaa The Power Elite -teoksessaan sotateollisesta kompleksista (Military-Industrial Complex). Tämä tarkoittaa aseteol lisuuden, armeijan ja poliitikkojen muodostamaa eliittiverkostoa, joka kykenee ohjailemaan han kintoja pienen piirin taloudellisten intressien mukaisesti. Suomessa esimerkkinä eliittiverkostosta voisi käydä se, että Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg siirtyi lobbaamaan hävittäjiä.

vastaamaan todellisiin turvallisuus uhkiin, kuten ilmastonmuutokseen ja sosiaaliseen erkaantumiseen, erittäin heikosti.

Viimeksi, kun Suomi päivitti hävittäjäkoneita elettiin 1990-luvun syvintä lama-aikaa ja Neuvosto liiton hajoamisen seurauksena syntynyttä epävakauden tilaa.

Tilanne on nyt samankaltainen, mutta tällä kertaa ongelmien hori sontissa siintää maailmanlaajuinen koronapandemia ja kansainvä lisen tiedeyhteisön tunnustama ekokatastrofi. Loppuvuodesta 2020 yli 200 tutkijaa, taiteilijaa ja kansalaistoimijaa vetosikin aika lisän ja uuden harkinnan puolesta hävittäjähankkeessa. Valtiot suh tautuvat ilmastokriisiin aivan

eri tavalla kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

YK, Euroopan unioni, valtiot, sekä kaupungit ja järjestöt ympäri maailmaa ovat kukin vuorollaan julistaneet ilmastohätätilan. Silti asevarustelun polulla kipitetään ennätysvauhtia eteenpäin.

Esimerkiksi demokraatti ehdokkaan Joe Bidenin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi tuskin muuttaa jenkkiarmeijan päästö kehitystä, vaikka hänen imagonsa onkin ulkoisesti ilmastopositiivinen ja diplomatiaa korostava. Biden on nostanut ilmaston yhdeksi kärki teemakseen ja häneltä odotetaan satsauksia esimerkiksi yritysten energia- ja ilmastoratkaisuihin. Hän on myös luvannut tuoda jenkit takaisin mukaan Pariisin sopimuk seen. Yhdysvaltalaiset asiantuntijat kuitenkin uumoilevat, että maan puolustuspolitiikka ei silti tule juu rikaan muuttumaan, vaan armeijan rahoitus (ja päästöt) pysyvät edel leen korkealla tasolla.

ASEVARUSTELUN JUURET ovat syvällä historiassa. Ajanlaskun alkuaikoina Ateenassa oli jopa kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty tekemästä esitystä puolus tusvarojen käytön muuttamisesta.

Sodan ja aseiden muoto on kuitenkin muuttunut parissa vuosi tuhannessa, suuresti.

Esihistoriallisissa maasodissa, Antiikin ja varhaisen keskiajan sodissa käyttövoimana olivat ihmis ten ja eläinten lihakset. Soturit käyttivät tikareita, kirveitä ja miek koja lähitaisteluissa joko jalan tai ratsain, kirjoittaa Vaclav Smill Energia ja sivilisaatio -teoksessaan. Edellisen sadan vuoden aikana ase kehittely on kiihtynyt valtavasti. Vielä ensimmäisessä maailman sodassa esimerkiksi hevosilla oli korvaamaton merkitys taiste lukentillä ja sen lähellä, vaikka maailmansotaa pidetään polt tomoottorin voimalla kulkevien ajoneuvojen, kuten kuorma-auto jen, hyökkäysvaunujen, hävittäjien ja ambulanssien, ensimmäisenä sovelluspaikkana.

Ihmiskunnan historia osoittaa, että kehitetty asejärjestelmä on harvoin jäänyt käyttämättä. Tuli aseiden ja tykkien levittäytyminen ja parantaminen alkoivat nopeasti niiden keksimisen jälkeen. Sama koskee ydinasetta, jota valmisteltiin hirmuisella kiireellä toisen maail mansodan aikana, ja jota käytettiin Hiroshimassa 6. elokuuta ja Naga sakissa 9. elokuuta 1945.

Kaikkien aikojen voimakkain ydinkoe on ollut ”Tsaarin pommi”, jonka Neuvostoliitto räjäytti 30. lokakuuta 1961. Pommi tuotti räjäh dyshetkellään 39 nanosekunnin ajan 5,3 jottawattia, eli noin yhden

prosentin auringon tuottamasta tehosta.

Aseiden evoluutio on johtanut tilanteeseen, jossa ihmiskuntana seisomme tänä päivänä, valmiina tuhoamaan elämän viimeisimmät kin rippeet.

Ydinaseiden ja niiden kuljetusvä lineiden kehittämisen, käyttöönoton, turvaamisen ja ylläpidon jokainen vaihe on energiaintensiivinen. On arvioitu on, että vuosina 1950–1990 ainakin viisi prosenttia Yhdysvalto jen ja Neuvostoliiton kaupallisesta energiasta kului aseiden ja niiden kuljetusvälineiden kehittämiseen ja keräämiseen.

Valtiot ovat kerryttäneet valtavan ydinasearsenaalin ja mannerten välisiä ohjuksia, joilla tavoittaa maapallon jokaisen kolkan. Ydin aseita on testattu ilmakehässä, maalla ja vedessä tehdyissä räjäh dyksissä yli 2 000 kertaa. Tällä hetkellä maailman valtioilla on

arviolta 13 500 ydinasetta. Lei jonanosa näistä on Venäjällä ja Yhdysvalloilla. Muita ydinasevaltioita ovat Kiina, Ranska, Britannia, Pakis tan, Intia, Israel ja Pohjois-Korea.  Useiden Nato-maiden entiset päättäjät ovat vedonneet ydin asekieltosopimukseen.

”Ydinaseilla ei voi olla mitään sotilaallista tai edes strategista oikeutusta, kun otetaan huomi oon niiden käytöstä aiheutuvat humanitaariset ja ympäristöön liit tyvät katastrofaaliset seuraukset – – Emme voi jatkaa unissakäve lyä kohti jopa suurempaa kriisiä kuin tämä [covid-19], jonka olemme tänä vuonna joutuneet kokemaan”, vetoomuksessa todetaan.

Suomi ei ole allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta.

TEKNOLOGIA ON aikaansaanut maailman kutistumisen ja sotilaal lisen tuhovoiman kasvun, johon

YK, Euroopan unioni, valtiot, sekä kaupungit ja järjestöt ympäri maailmaa ovat kukin vuorollaan julistaneet ilmasto hätätilan. Silti asevarustelun polulla kipitetään ennätysvauhtia eteenpäin.

ihmisten asenteet ja politiikka eivät ole ehtineet sopeutua.

Sotateollisen kompleksin seuraava kierros on jo käynnissä. Jos annamme nykykehityk selle siunauksen, tappamiseen ja tuhoamiseen hyödynnetään tule vaisuudessa robotteja, tekoälyä ja autonomisia asejärjestelmiä. Pää töksentekoa elämästä ja kuolemasta ei saisi koskaan ulkoistaa koneille, joilla ei ole moraaliresursseja käy tössään. Tappajarobotti ei tunne vastuuta tehdessään hirmutekoja.

Helposti ajatellaan, että jos kriti soi yhtä osa-aluetta, vastustaa koko teknologista kehitystä.

Päinvastoin, osaaminen tulisi saattaa ihmiskunnan hyväksi. Asevarustelussa ihmiskunnan älyllinen ja moraalinen pääoma sekä energiankäyttö on kohdistettu kehityksen kannalta täydellisen väärään suuntaan.

Sota ja ilmasto kytkeytyvät toi siinsa. Aseiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden han kinta, jalostaminen, kuljettaminen, ja sotilaskaluston siirtäminen ympäri maailmaa aiheuttavat val tavia päästöjä. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä ja loputtomasta jälleenrakentamisesta.

Ilmastonmuutos osaltaan aiheuttaa väkivaltaisia konflik teja, joiden yksi osatekijä on kuivuus ja köyhyys. Esimerkiksi

Syyrian pitkittyneen sodan erääksi juurisyyksi on esitetty aluetta pii nannutta kuivuutta 2006–2010.

Sotilasmenoja karsimalla voi taisiin ehkäistä konflikteja ja torjua samalla ilmastonmuutosta. Ideaalitilanteessa otettaisiin osaa minen sieltä, missä se aiheuttaa eniten haittaa ja siirretään sinne, missä se tuottaa eniten hyötyä. Osa sotateknologiaan kohdistetuista rahoista pitäisi siis käyttää ilmas tonmuutoksen torjuntaan, mikä saattaisi parhaassa tapauksessa vähentää sotateknologian tarvetta.

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen armeija on jo itse asiassa siir tymässä puolustusasemiin ilmastonmuutosta vastaan.

”Puolustusministeriö on ainoa Washingtonin osasto, joka on tarttunut ajatukseen siitä, että ilmastonmuutos on todellista”, eversti Lawrence Wilkerson, kenraali Colin Powellin entinen esikuntapäällikkö, on todennut.

Tosin pitää muistaa, että jenkkiarmeijan kaltaisten turvallisuuskoneistojen resilienssi ajatteluun ei kuulu välttämättä itse ilmastokatastrofin ratkaiseminen, vaan entistä jämerämpi varustau tuminen sen aiheuttamia ongelmia vastaan. Yhdysvaltojen armeija val mistautuu poliittiseen epävakauteen, ruokapulaan, sotaan resursseista ja

sotapakolaisiin. Vaikkakin se jatkaa varustautumista ja päästöjen tuotta mista, Pentagon sentään tunnustaa strategisen uhan, jonka sen oma riippuvuus öljystä aiheuttaa, ja on tehnyt toimenpiteitä energialähtei den uudistamiseksi.

Pelkästään sotakoneistojen ei tulisi valmistautua ilmastonmuu tokseen, vaan koko ihmiskunnan.

CHICAGON YLIOPISTOSSA sijait seva Tuomiopäivän kello mittaa ihmisen aiheuttaman maailmanlaa juisen katastrofin todennäköisyyttä. Sitä ovat ylläpitäneet johtavat

ydinaseiden, ilmaston, ja turval lisuuspolitiikan tutkijat vuodesta 1947 lähtien. Tällä hetkellä viisa rit näyttävät kahta minuuttia vaille kaksitoista – eli maailmanloppua. Syynä ovat muun muassa hidastelu ilmastotoimien kanssa, takkuavat aseneuvottelut ja ydinsodan uhka. 1900-luvulla sodissa ja kon flikteissa kuoli yli 100 miljoonaa ihmistä. Millaisen käynnissä olevan vuosisadan haluamme rakentaa?

Ihmiskunta on tappanut ja tuhonnut päästäkseen käsiksi myr kylliseen luonnonvaraan, joka voi lopulta koitua koko planeetan

tuhoksi. Taistelu öljystä – ja muista ympäristöä tuhoavista energia lähteistä – on ollut loputtoman verinen ja järjetön.

Meidän on ymmärrettävä sisäl lämme lymyäviä hirviöitä. Muuten niitä ei koskaan saada vangittua eikä kesytettyä.

”Pelkkä ymmärtäminen ei tieten kään vielä lopeta kauheuksia, mutta sen vastakohta, passiivisuus, auttaa niitä jatkumaan”, kirjoittaa brittiläi nen filosofi ja historioitsija Jonathan Glover Ihmisyys-teoksessaan.

Kansainvälisten tilanteiden kiris tyessä ja kärjistyessä Suomi on seurannut maailmanlaajuista tren diä, jossa valtiot hankkivat lisää aseita itselleen. Tämä johtaa väki vallan kierteeseen ja loputtomalta tuntuvaan kilpavarusteluun. Myös Euroopan unionin julkilausuttu tavoite on yhtenäistää teollisuutta vastaamaan alati kasvavan aseva rustelun tarpeita. Suomi ei ole tällä hetkellä aloitteellinen rauhan edis täjä, vaikka sillä on ollut esimerkiksi kemiallisten aseiden kieltosopimuk sessa 1990-luvulla vahva rooli.

Jos haluamme edistää rauhaa, emme voi puuttua konflikteihin vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo käynnissä.

Rauhanpuolustajia poliitikot eivät juurikaan kuuntele, mutta ilmastoaktivisteja kylläkin. Niin

ALKUPERÄINEN VALOKUVA: U.S. AIR FORCE PHOTO BY MASTER SGT. DONALD R. ALLEN

rauhanjärjestöjen kuin ilmastoliik keen yhteisenä tavoitteena tulisi olla sotien ehkäiseminen ja ase varustelun hidastaminen. Politiikan taas tulisi ottaa sotateollisuuden hillitseminen yhtä tosissaan kuin ilmastotoimet.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres sentään vaati sotimisen lopettamista kaikkialla maailmassa maaliskuun 2020 lopulla. Guterres varoitti, että sotaa käyvät valtiot ovat koronaviruspandemian joh dosta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, sillä monesti niiden terveydenhuollon järjestelmät ovat romahtaneet.

Kolme viidestä YK:n turval lisuusneuvoston pysyvästä jäsenvaltioista kannatti tulitaukoja koronapandemian takia. Pysy vät jäsenvaltiot Kiina, Venäjä, Yhdysvallat, Ranska ja Britannia ovat sattumoisin myös maailman suurimpia asejättiläisiä.

SOTA HIDASTAA ihmiskunnan kehitystä ja tuottaa sanoinkuvaa mattoman paljon kärsimystä, usein kaikista eniten ihmisille, joilla ei ole sodan syttymisen tai siihen laukaise vien tekijöiden kanssa mitään osaa.

Ruotsalainen tutkija Thomas Ohlson kuvaa sotien syitä kolmen R:n teorialla. Sodan syttymiselle tarvitaan syy (reason), voimavaroja (resources), ja poliittista päättäväi syyttä (resolve).

On aivan perusteltua kysyä, millainen millaiseksi ihmiskunnan historia olisi muodostunut, jos se ei olisi valinnut sodan ja ase varustelun tietä. Ohlsonin kuvaamia poliittista tahtotilaa ja resursseja on nyt löydettävä ekologiseen jälleen rakentamiseen.

Vanhaan maailmaan ei voi olla enää paluuta, ja meidän pitää yhdessä miettiä, mitä itseään tuhoavan järjestelmän tilalle voi rakentaa. Jos kaiken on muututtava, olkoonkin sitten niin, että myös jatkuvaan kasvuun ja sortoon poh jautuva talousjärjestelmä peitellään ikiuneen.

Aluksi mainittu Elise M. Boulding kysyi ihmiskunnan tähänastisen historian tuhoisimpien sotien kes kellä, miltä maailma ilman aseita näyttäisi ja miten se toimisi.

Me emme tiedä. Toistaiseksi vain taide on onnistunut luomaan sel laisen maailman. Ihmiskunnan on ennennäkemättömällä tavalla kehi tettävä moraalista päämääräänsä, jos se haluaa lunastaa paikkansa maailmasta, jossa ei ole sotaa. Ihminen joka on aloittanut sodat, pystyy myös lopettamaan ne.

Ihmiset ovat hermosoluja aivoverkostossa, jota kutsumme ihmiskunnaksi. Sota on ajatus, josta sen verkoston on päästettävä pysy västi irti. Maailma ilman aseita näyttäisi kuviteltavissa olevista vaihtoehdoista luonnon monimuotoi suuden, planeetan luonnonvarojen käytön ja ihmiskunnan kannalta kestävimmältä vaihtoehdolta.

Se olisi suuri askel ihmis kunnalle, mutta pieni ihmiselle.

Essee on julkaistu ensimmäisen kerran 4.12.2020 hyvansaanaikana.fi/paivailman-sotaa/ Essee on mukana Into Kustannuksen e-kirjassa Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken

ROBOTTIASEIDEN KIELTÄMINEN SAA KANNATUSTA

Autonomisten asejärjes telmien eli arkisemmin tappajarobottien kiel tämistä ajava kansainvälinen verkosto Campaign to Stop Killer Robots tutki joulukuussa 2020 mielipidemittauksella ihmisten asenteita robottiaseisiin. Kyse lyyn osallistui 19 000 ihmistä 28 maasta. Vastaajista 62 prosenttia ilmoitti vastustavansa sellaisten asejärjestelmien kehittämistä, jotka voivat valita kohteensa ja hyökätä ilman ihmisen ohjausta.

Voimakkainta vastustus oli Ruotsissa (76 prosenttia), Tur kissa (73 prosenttia) ja Unkarissa (70 prosenttia). Tappajarobot teja vastustettiin kaikissa ikäryhmissä. Vastustus ei riipu sukupuolesta: naisista tappaja robotteja vastustaa 63 prosenttia ja miehistä 60 prosenttia.

11 prosenttia. Näin siitä huoli matta, että koronapandemia ja taloudellinen epävarmuus huo lestuttivat ihmisiä ja näkyivät vahvasti mediassa.

Human Rights Watchin ja robottiaseiden vastaisen ver koston koordinaattori Mary Wareham patistaa valtioita aloit tamaan neuvottelut, joissa tehtäisiin sopimus ”merkityk sellisestä ihmiskontrollista voimankäyttöön”: ”Julkinen vas tustus tappajarobotteja kohtaan on vahvaa, mikä nostaa odotuk sia suorasukaiseen poliittiseen toimintaan niiden kieltämiseksi”, Wareham toteaa.

Johannes Roviomaa (s. 1991) on toimittaja, kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka on erikoistunut ilmastonmuutokseen, yhden vertaisuuteen ja rauhaan. Hän on ilmaston muutokseen keskittyvän verkkomedian hyvansaanaikana.fi-sivuston perustajajäsen ja yksi kirjoittaja palkitussa tietokirjassa Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into, 2017). Kokoelma Hyvän sään aikana -julkaisuista ilmestyy e-kirjana keväällä 2021 (Into).

Kaksi kolmasosaa (66 prosent tia) vastustajista kertoi olevansa eniten huolissaan siitä, että autonomiset aseet ”ylittäisivät moraalisen rajan. Siksi koneille ei saa antaa lupaa tappaa.”

Vastustus tappajarobotteja kohtaan nousi 13 maassa 26:sta verrattuna kahden vuoden takaiseen mittaukseen. Eniten vastustus kasvoi Brasiliassa 16 prosenttia, Israelissa 12 prosenttia ja Japanissa

Mielipidemittaus oli kolmas markkinatutkimusyhtiö Ipsoksen tekemä kysely tappajarobottien vastustuksesta. Ensimmäi sessä mittauksessa vuonna 2017 tappajarobotteja vastusti 56 pro senttia vastaajista.

Rauhanpuolustajat on Stop Killer Robots Finland -verkoston jäsen. Facebook: @stopkillerrobotsFI  Twitter: @KillerRobotsFI

Lisätietoa englanniksi: www.stopkillerrobots.org Twitter: @BanKillerRobots Facebook: @stopkillerrobots Instagram: stopkillerrobots

Suomalaiset opettajat rauhantyön pioneereina

Joukko suomalaisia opettajia, joilla oli kristillinen vakau mus, ryhtyi rauhanaktivisteiksi pohjoismaisten kollegoidensa kanssa 1920- ja 30-luvun kansallismielisen aateilmapiirin katveessa.

USKONNONOPETUS KANSALLISUUSAATTEEN VAHVISTAJANA

Uskonnonopetus oli Suomessa itsenäistymisen jälkeen ennen kaikkea keino vahvistaa oppilai den isänmaallisuutta ja luterilaista maailmankatsomusta. Kuten muuallakin, myös Suomessa 20–30-lukujen aikana noussee seen kansallisuusaatteeseen kuului heimoaate. Erilaiset kult tuuri- ja uskontovähemmistöt haluttiin rajata ulos kansallisesta historiasta. Suomen rajoja oli syytä puolustaa asein, ja etenkin Neu vostoliitosta ja kommunismista luotiin viholliskuvia. Luterilaista Suomea tuli suojella ”lännen etu vartiostona”. Uskonnonopetuksessa näitä ajatuksia tuettiin luterilai sella esivaltaopetuksella ja vuoden 1923 Maamme-kirjassa ajatuksella herännäisyydestä Suomen kansalli suusaatteen ytimenä.

Kaikki opettajat eivät kuiten kaan hyväksyneet 20–30-lukujen yleistä käsitystä uskonnonope tuksen ja laajemmin suomalaisen kouluopetuksen merkityksestä. Päinvastoin jotkut opettajat kyseenalaistivat, usein kristil lisen vakaumuksensa pohjalta, näkemyksen siitä, että uskonnon opetuksen tehtävänä oli kasvattaa oppilaissa uskollisuutta esivaltaa ja isänmaata kohtaan. Nuo opetta jat järjestäytyivät pohjoismaisella tasolla yhteen ja pyrkivät vaikut tamaan kouluopetukseen niin,

että siinä olisi keskitytty enem män toisten kansojen, uskontojen ja kulttuurien tuntemiseen. Tämän muutoksen tavoitteena oli se, että oppilaat olisivat oppineet arvos tamaan oman kulttuurin lisäksi toisten maiden kulttuureita ja tutustuneet kansojen väliseen yhteistyöhön.

RAUHANLIIKE ALKAA JÄRJESTÄYTYÄ

Ensimmäinen maailmansota ja Suomen sisällissota olivat raa kuudessaan osoittaneet joidenkin mielestä sen, että sotien alkusyyt piilivät fanaattisessa isänmaal lisuudessa, asevarustelussa ja imperialismissa. Tämä näkemys yhdessä itsenäisyyden tuomien yhdistymisvapauksien kanssa johti täällä siihen, että suomalai nen rauhanliike alkoi järjestäytyä. Yksi ensimmäisistä Suomeen tulleista kansainvälisistä rauhan liikkeistä oli nimeltään ”Kristillistä internationalea kohti”. Sen tavoite oli saavuttaa maailmanrauha kris tillisen vallankumouksen avulla.

Myöhemmin tämän liikkeen nimeksi tuli Suomen sovinnon liitto. Liitto auttoi Neuvostoliitosta Suomeen tulleita pakolaisia ja teki humanitaarista avustustyötä Armenian kansanmurhasta kärsi vien hyväksi.

Muihin Pohjoismaihin ver rattuna suomalaiset opettajat perustivat oman rauhanjärjestönsä myöhään, vasta vuonna 1931. Nor jassa oli perustettu vuonna 1919 Norske Læreres Fredsnævnd, Ruotsissa 1920 Svenska skolors fredsforening ja Tanskassa 1923 Dansk Freds-og Folkeforbunds forenings Lærerkreds.

Pohjoismainen opettajien rauhanliitto, johon liittyi Suo mesta pieni opettajien toimikunta, syntyi vuonna 1925 Helsingissä järjestetyssä 12. pohjoismaisessa koulukokouksessa. Suomalai set opettajat osallistuivat tämän jälkeen joka toinen vuosi sen kesäkursseille ja niiden suunnit teluun ja toteutukseen. Suomessa

kesäkurssi järjestettiin ensimmäi sen kerran vuonna 1930 Lahden kansanopistolla. Siihen osallistui yli 30 suomalaista opettajaa. Tämän kesäkurssin yhteydessä päätettiin perustaa virallisesti Suomen opet tajien rauhanliitto, joka merkittiin yhdistysrekisteriin vuonna 1931.

Vaikka suomalaiset rauhan aatetta kannattavat opettajat järjestäytyivät muita Pohjoismaita myöhemmin, monet heistä toimi vat jo aktiivisesti joissakin muissa suomalaisissa rauhanyhdistyksissä. Esimerkiksi Felix Iversen oli perus tamassa vankilasaarnaaja Mathilda Wreden kanssa Kristillisen inter nationaalin Suomen-osastoa. Iversen toimi aktiivisesti myös vuonna 1920 perustetussa Suomen rauhanliitossa.

VUORISAARNAN VIESTI OPETUKSEN YTIMEEN

Kristillinen vakaumus oli tyypillisin syy, miksi opettajat lähtivät mukaan

Opettajien rauhanliitossa todellinen isänmaallisuus nähtiin sellaisena, että ihmiset osaisivat kunnioittaa jokaisen maan koskemattomuutta ja kulttuuria.

TEKSTI: RONY OJAJÄRVI

Suomen Rauhanliiton vuosikokous 1931.

LÄHDE: RAUHAA KOHTI -LEHTI

rauhantyöhön. Yksi ensimmäisistä Kristillisen internationaalin jul kaisemista vihkosista oli vuonna 1920 ilmestynyt kirjoitus ”Lasten ja nuorten kasvatuksesta”. Siinä Iversen kritisoi koulun uskonnon opetusta Kristuksen opetuksien vääristelemisestä ja ehdottaa, että uskonnonopetuksessa pitäisi keskittyä enemmän Kristuksen vuorisaarnaan ja sen viestiin lähimmäisenrakkaudesta ja väki vallattomuudesta.

Pohjoismaiden opettajien rauhantyössä aktiivisesti toimineet Lucina Hagman, Lydia Lyytikäinen ja Jose Fagerholm näkivät sotimi sen olevan sotajumalan alttarille uhraamista ja siten epäjumalan palvelusta, johon tulisi puuttua oikeanlaisella kristillisellä kasva tuksella. Greta Langenskjöld oli puolestaan kveekari, joka julkaisi

opettajantyönsä ohella elämänsä aikana paljon kristillisiä rauhan runoja.

Kristillisestä vakaumukses taan huolimatta suomalaiset rauhantyöhön omistautuneet opet tajat halusivat tuoda opetuksessa esille positiivisia asioita myös muista uskonnoista. Vuonna 1929 opettajien, koulunjohtajien ja pro fessoreiden kouluhallitukselle ja opetusministeriölle jättämässä vetoomuksessa esitettiin, että uskonnonopetuksessa tulisi luoda uudenlainen sankari-ihanne, jossa käsiteltäisiin kristillisten esikuvien lisäksi esimerkiksi hindulaista Mohandas Gandhia. Opetuksen näkökulmia oli syytä laajentaa suomalaisuuden ja luterilaisuu den ulkopuolelle. Langenskjöldin sanoin uskonnonopetus oli hyvää silloin, ”kun se pyrkii herättämään nuorissa sympatiaa kaikkea elävää kohtaan ja laajentamaan heidän sydäntään niin, että sinne mahtuu muutakin kuin vain he ja heidän lähiympäristönsä”.

MARGINAALISTA VALTAVIRTAAN

Rauhantyötä tehneiden opetta jien näkemyksiä ei hyväksytty 1920–1930-lukujen Suomessa, jossa kansallismielisyys hallitsi yleistä mielipidettä. Kansalli suusaatteen ja luterilaisuuden valtapiiriin kuuluivat erityisesti kou lun historian- ja uskonnonopetus. Tietyllä tavalla toteutettaessa nuorisossa saatiin niiden avulla kasvatettua isänmaallisuutta

ja maanpuolustustahtoa. Pat rioottista uskonnonopetusta kritisoineet opettajat muodosti vat siten uhkan koko ideologialle. Heidän ajamansa muutosehdotuk set synnyttivät ankaraa kritiikkiä oikeistolaisessa ja kansallismieli sessä lehdistössä.

Opettajien rauhanliitossa todel linen isänmaallisuus nähtiin sellaisena, että ihmiset osaisivat kunnioittaa jokaisen maan kos kemattomuutta ja kulttuuria. Kansainliitto oli se instituutio, jonka tehtävä oli edistää kansojen välistä yhteistyötä ja rauhanomaista konfliktin sovittelua. Siksi sen opet taminen haluttiin tuoda osaksi opetussuunnitelmaa.

Toisen maailmansodan aikana äärimmilleen viedyn kansalli suusaatteen nimissä toteutetut kansanmurhat osoittivat tarpeen nostaa ihmisarvo valtion ja kan sallisuusaatteen yläpuolelle, mikä heijastui myös suomalaiseen kouluopetukseen.

Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa uskonnon oppiaineen tehtäväksi määri tellään, että ”opetus kannustaa oppilaita kunnioittamaan elämää, ihmisarvoa sekä omaa ja toisen pyhää”.

Tälle aatteelliselle muutokselle Suomen opettajien rauhanliitto oli pohjoismaisten kollegoiden avulla valmistanut suomalaista koulua jo vuosikymmeniä aikaisemmin.

Kirjoittaja on uskonnon ja yhteiskuntaopin opettajaksi valmistunut teologian maisteri.

AIHEESTA ENEMMÄN

Ahonen, Sirkka: Suomalaisuuden monet myytit. Kansallinen katse historian kirjoissa. Gaudeamus 2017.

Huhta, Ilkka: ”Täällä on oikea Suomenkansa”. Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880–1918. Väitöskirja. Suomen kirkkohistoriallinen seura 2001.

Kalemaa, Kalevi: Suomalaisen rauhanliikkeen juuria. Suomen rauhanliitto & YK-yhdistys 1981.

Nilsson, Ingvard: Nationalism i fredens tjänst. Svenska skolornas fredsförening, fredsfostran och historieundervisning 1919–1939. Diss. Umeå universitet 2015.

Ojajärvi, Rony: Kohti Kristillistä internationaalia – Mathilda Wreden ja Felix Iversenin johtaman Kristillisen internationaalin Suomen osaston muodostuminen ja vastaanotto 1919–1920. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto 2019.

Ojajärvi, Rony: Piirteitä opettajien kansainvälistymisen ja kansainvälisyysja rauhankasvatuksen historiasta 1925–1932 – Pohjoismaisten opettajien yhteistyöverkostot ja Kansainliittovalistus keinoina muuttaa nationalistista uskonnon- ja historianopetusta 20-luvulla. Artikkelikäsikirjoitus tutkijan hallussa. 2020.

Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014.

Felix Iversen.

Pohjoismaisten opettajien rauhanliiton kokous 1938.

www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintoihin lisätään postikulut, jollei toisin mainita.

Juutalaisten

Jordanilta Välimerelle: TÄTÄ ON APARTHEID

Yli 14 miljoonaa ihmistä, noin puolet heistä juu talaisia ja toinen puoli palestiinalaisia, asuu Jordanvir ran ja Välimeren välissä yhden hallinnon alaisena. Julkisessa, poliittisessa, oikeudellisessa ja mediadiskurssissa vallitsee ylei nen käsitys, että tällä alueella toimii vierekkäin kaksi erillistä hal lintojärjestelmää, jotka ns. vihreä linja erottaa toisistaan. Itsenäi sen Israelin valtion rajojen sisällä oleva hallinto on pysyvä demokra tia, jonka kaikki noin yhdeksän miljoonaa asukasta ovat Israe lin kansalaisia. Toinen hallinto alueilla, jotka Israel otti haltuunsa vuonna 1967 ja joiden lopullisen aseman oletetaan määräyty vän tulevissa neuvotteluissa, on väliaikainen sotilaallinen miehitys ja sotilashallinto, jonka alaiseksi noin viisi miljoonaa palestiina laista on määrätty.

Ajan myötä ero kahden hallinnon välillä on kasvanut erilleen todel lisuudesta. Tilanne on kestänyt yli 50 vuotta – kaksi kertaa niin kauan kuin Israelin valtio oli olemassa ilman sitä. Sadat tuhannet juutalai set siirtokuntalaiset asuvat nykyään pysyvillä asuinalueilla vihreän lin jan itäpuolella ja elävät ikään kuin sijaitsisivat siitä länteen. Itä-Jerusa lem on liitetty Israelin suvereeniin alueeseen virallisesti ja Länsiranta käytännössä. Mikä tärkeintä, tuo ero hämmentää tosiasiaa, että koko Välimeren ja Jordanin välinen alue on järjestetty yhden periaatteen mukaisesti: edistetään ja vahviste taan yhden ryhmän – juutalaisten – ylivaltaa palestiinalaisiin näh den. Tämä vie johtopäätökseen, että kyse ei ole kahdesta rinnakkai sesta järjestelmästä, jotka sattuvat noudattamaan samaa periaatetta. Koko aluetta ja sen asukkaita hallit

ylivaltajärjestelmä

see yksi järjestelmä, joka perustuu yhteen periaatteeseen.

valvonnassaan olevalla alueella. Emme tarjoa historiallista katsa usta tai arviota palestiinalaisten ja juutalaisten kansallisista liik keistä tai entisestä Etelä-Afrikan hallinnosta. Vaikka nämä ovat tär keitä kysymyksiä, ne eivät kuulu ihmisoikeusjärjestön toimivaltaan. Pikemminkin tässä esitetään peri aatteet, jotka ohjaavat hallintoa, ja osoitetaan, miten se toteut taa nuo periaatteet, sekä viitataan tästä kaikesta muodostuvaan joh topäätökseen, miten hallinto olisi määriteltävä ja mitä se merkitsee ihmisoikeuksien toteutumiselle.

myöntäen kullakin alueella pales tiinalaisille erilaiset oikeudet. Tämä jako koskee vain palestiinalaisia. Maantieteellinen tila, joka on juuta laisille jatkumo, on palestiinalaisille pirstoutunut mosaiikki:

Kun B’Tselem perustettiin vuonna 1989, rajoitimme toimek siantomme Länsirannalle (mukaan lukien Itä-Jerusalem) ja Gazan alueelle. Pidättäydyimme käsittele mästä ihmisoikeuksia vuonna 1948 perustetun Israelin valtion sisällä tai ottamasta kokonaisvaltaista lähes tymistapaa Jordanin ja Välimeren väliseen alueeseen. Tilanne on kui tenkin muuttunut. Hallituksen perusperiaate on viime vuosina tul lut näkyväksi. Sitä ilmentää vuonna 2018 hyväksytty peruslaki ”Israel, juutalaisten kansallisvaltio”, tai avoin puhe Länsirannan osittaisesta liittämisestä muodollisesti Israeliin vuonna 2020. Yhdessä edellä ker rottujen tosiseikkojen kanssa tämä tarkoittaa sitä, että miehitettyjen alueiden tapahtumia ei voida enää pitää erillään todellisuudesta koko Israelin hallinnassa olevalla alueella. Termit, joilla olemme viime vuosina kuvanneet tilannetta – kuten ”pitkit tynyt miehitys” tai ”yhden valtion todellisuus” – eivät enää riitä. Ihmis oikeusloukkausten torjumiseksi on välttämätöntä tutkia ja määritellä koko aluetta hallitseva järjestelmä.

Tässä artikkelissa analysoi daan, kuinka Israelin hallinto toimii edistääkseen tavoitteitaan koko

JAA, EROTA, HALLITSE

Koko Välimeren ja Jor danin välisellä alueella Israelin hallinto panee täytäntöön lakeja ja toteuttaa käytäntöjä ja valtiollista väkivaltaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa yhden ryhmän – juutalaisten – ylivaltaa suhteessa toiseen, eli palestiinalai siin. Keskeinen menetelmä tämän tavoitteen saavuttamiseksi on kuta kin ryhmää koskeva erilainen maantieteellisen tilan käytön suun nittelu.

Juutalaiset asukkaat elävät ikään kuin koko alue olisi yhtä tilaa (Gazan kaistaa lukuun ottamatta). Vihreä linja ei merkitse heille juuri mitään: sillä, asuvatko he linjan län sipuolella Israelin suvereniteettiin kuuluvalla alueella, tai siitä itään siirtokunnissa, joita ei ole virallisesti liitetty Israeliin, ei ole merkitystä heidän oikeuksilleen tai asemalleen.

Palestiinalaisille asuinpaikan merkitys on äärimmäisen tärkeä. Israelin hallinto on jakanut alueen useaan osaan, jotka se määritte lee ja joita se hallitsee eri tavoin

• Palestiinalaiset, jotka asuvat vuonna 1948 Israelin suveree niksi alueeksi määritellyllä maalla (joskus sitä kutsutaan arabi-israelilaiseksi), ovat Israe lin kansalaisia ja muodostavat 17 prosenttia kansalaisten kokonais määrästä. Vaikka tämä asema antaa heille monia oikeuksia, heillä ei ole lain mukaan eikä käytännössä samoja oikeuksia kuin juutalaisilla kansalaisilla, kuten tässä artikkelissa yksityis kohtaisesti kerrotaan.

• Noin 350 000 palestiinalaista asuu Itä-Jerusalemissa. Se koostuu noin 70 000 dunamista [1 dunam = 1 000 neliömetriä], jotka Israel liitti suvereeniin alueeseensa vuonna 1967. Heidät määritel lään pysyviksi Israelin asukkaiksi, mikä antaa heille mahdollisuuden asua ja työskennellä Israelissa ilman erityislupia, saada sosiaali etuuksia ja sairausvakuutus sekä äänestää kunnallisvaaleissa. Toi sin kuin kansalaisuuden kohdalla, sisäministerillä on kuitenkin täysi oikeus peruuttaa pysyvä asuin paikka milloin tahansa omalla harkinnallaan. Tietyissä olo suhteissa asuinoikeus voi myös raueta.

• Vaikka Israel ei ole koskaan viral lisesti annektoinut Länsirantaa, se kohtelee aluetta omanaan. Länsirannalla asuu yli 2,6 miljoo naa palestiinalaista kymmenillä hajallaan olevilla erillisalueilla, tiukan sotilashallinnon alla

Israel ei ole koskaan virallisesti liittänyt Länsirantaa itseensä, mutta se kohtelee aluetta omanaan.

Länsirannalla asuu 2,6 miljoonaa palestiinalaista kymmenillä hajallaan olevilla erillisalueilla, tiukan sotilashallinnon alla ja ilman poliittisia oikeuksia.

Gazan alueella asuu noin kaksi miljoonaa palestiinalaista, joilta on myös evätty poliittiset oikeudet.

ja ilman poliittisia oikeuksia. Noin 40 prosentissa alueesta Israel on siirtänyt siviilivaltaa Palestiinalaishallinnolle. Pales tiinalaishallinto on kuitenkin edelleen Israelin alainen ja voi käyttää rajoitettuja valtuuksiaan vain Israelin suostumuksella.

• Gazan alueella asuu noin kaksi miljoonaa palestiinalaista, joilta on myös evätty poliittiset oikeu det. Vuonna 2005 Israel veti joukkonsa Gazasta, purki sinne rakentamansa asutukset ja luo pui kaikesta palestiinalaisväestöä koskevasta vastuusta. Hama sin noustua valtaan vuonna 2007 Israel asetti Gazan kaistan saar toon, joka on edelleen voimassa. Kaikkien näiden vuosien ajan Israel on ulkopuolelta hallinnut lähes kaikkia elämän osa-alueita Gazassa.

Israel myöntää näillä alueilla asu ville palestiinalaisille kullekin erilaisia oikeuksia, jotka kaikki ovat vähäisempiä verrattuna juutalaisille annettuihin oikeuksiin. Juutalaisten ylivaltaa koskeva tavoite etenee eri tavoin eri alueilla, ja siitä johtuvat epäoikeudenmukaisuuden muodot eroavat toisistaan: palestiinalais ten kokema saarto Gazassa on toista kuin Länsirannalla olevien pales tiinalaisten elämä, Itä-Jerusalemin pysyvien asukkaiden tai Israelissa asuvien palestiinalaisten kokemuk set. Nämä ovat kuitenkin variaatioita siitä, että kaikkia Israelin hallinnon alla eläviä palestiinalaisia kohdel laan oikeuksien ja aseman suhteen alempina kuin juutalaisia, jotka asu vat samalla alueella.

Alla on esitetty neljä päämenetel mää, joita Israelin hallinto käyttää edistääkseen juutalaisten ylival taa. Kaksi niistä toteutetaan samalla tavalla koko alueella: ei-juutalais ten muuttoliikkeen rajoittaminen ja palestiinalaismaiden haltuun otto vain juutalaisille tarkoitettujen yhteisöjen rakentamiseksi samalla kun palestiinalaiset siirretään pie nille erillisalueille. Kaksi muuta toteutetaan ensisijaisesti miehite tyillä alueilla: Israelin kansalaisuutta vailla olevien palestiinalaisten jul mat liikkumisrajoitukset ja heidän poliittisten oikeuksiensa kiel täminen. Israel pitää käsissään näiden elämän osa-alueiden val vontaa: koko alueella Israelilla on yksinomainen valta väestörekis teriin, maa-alueiden jakamiseen, äänestäjäluetteloihin ja oikeuteen matkustaa (tai sen epäämiseen) alueen sisällä, sisälle tai sieltä pois.

A. MAAHANMUUTTO –VAIN JUUTALAISILLE:

Kaikilla maailman juu talaisilla ja heidän lapsillaan, lapsenlapsil laan ja puolisoillaan on oikeus muuttaa Israe liin milloin tahansa ja saada Israelin kan salaisuus ja kaikki siihen liittyvät oikeudet. He saavat tämän aseman, vaikka päättäisivät asua Länsi rannan siirtokunnassa, jota ei ole virallisesti liitetty Israelin suveree niin alueeseen.

Sitä vastoin muilla kuin juu talaisilla ei ole oikeutta lailliseen asemaan Israelin hallitsemilla alueilla. Aseman myöntäminen on

lähes täysin virkamiesten – Israe lin sisäministerin tai miehitettyjä alueita valvovan armeijan komenta jan – harkinnassa. Tästä virallisesta erottelusta huolimatta järjestäy tymisperiaate on sama: muissa maissa asuvat palestiinalaiset eivät voi muuttaa Välimeren ja Jordanin väliselle alueelle, vaikka he, heidän vanhempansa tai isovanhempansa olisivat syntyneet ja asuneet siellä. Ainoa keino palestiinalaiselle muut taa Israelin hallitsemille alueille on mennä naimisiin siellä jo joko kan salaisena tai asuinoikeuden haltijana asuvan palestiinalaisen kanssa, täyt tää joukko muita ehtoja ja saada muutolle Israelin hyväksyntä.

Israel ei ainoastaan vaikeuta palestiinalaisten maahanmuuttoa, vaan myös estää palestiinalais ten siirtymistä alueiden välillä, jos muutto – hallituksen käsityk sen mukaan – parantaisi heidän asemaansa. Esimerkiksi Israe lin palestiinalaiset kansalaiset tai Itä-Jerusalemin asukkaat voivat hel posti siirtyä Länsirannalle (vaikka he samalla vaarantavat oikeutensa ja asemansa). Miehitettyjen alueiden palestiinalaiset eivät voi saada Isra elin kansalaisuutta ja siirtyä Israelin suvereenille alueelle lukuun otta matta hyvin harvinaisia tapauksia, jotka riippuvat Israelin virkamiesten hyväksynnästä.

Israelin perheenyhdistämis politiikka valaisee tätä periaatetta. Hallinto on vuosien ajan asettanut lukuisia esteitä niiden perhei den tielle, joissa puolisot asuvat eri alueilla. Ajan myötä tämä on vaikeuttanut ja usein estänyt pales tiinalaisia, jotka menevät naimisiin toisella alueella asuvan palestiina laisen kanssa, saamasta virallista asemaa tuolla alueella. Tämän poli tiikan seurauksena kymmenet tuhannet perheet eivät ole voineet elää yhdessä. Kun yksi puolisoista asuu Gazassa, Israel antaa perheen asua siellä yhdessä, mutta jos toi nen puoliso asuu Länsirannalla, Israel vaatii heitä muuttamaan pysy västi Gazaan. Vuonna 2003 Knesset hyväksyi väliaikaisen määräyksen (edelleen voimassa), joka kieltää Israelin kansalaisuuden tai pysy vän oleskelun myöntämisen niille miehitettyjen alueiden palestiina laisille, jotka menevät naimisiin

israelilaisten kanssa. Muiden mai den kansalaisille se ei ole ongelma. Sisäministerin hyväksymissä poik keustapauksissa Länsirannan palestiinalaisille, jotka menevät nai misiin israelilaisten kanssa, voidaan myöntää virallinen asema Israelissa. Mutta silti se on vain väliaikaista, eikä oikeuta sosiaalietuuksiin.

Lisäksi Israel heikentää miehite tyillä alueilla – myös Itä-Jerusalemissa – asuvien pales tiinalaisten oikeutta elää edelleen siellä, missä he ovat syntyneet. Vuodesta 1967 lähtien Israel on peruuttanut noin 250 000 pales tiinalaisen virallisen aseman Länsirannalla, Itä-Jerusalemissa ja Gazassa – joissakin tapauksissa sillä perusteella, että he ovat asu neet ulkomailla yli kolme vuotta. Tämä koskee tuhansia Itä-Jerusale min asukkaita, jotka muuttivat vain joitakin kilometrejä itään kodeis taan niihin Länsirannan osiin, joita ei ole virallisesti liitetty Israeliin. Kaikilta näiltä ihmisiltä riistettiin oikeus palata perheidensä luo ja koteihinsa, joissa he olivat synty neet ja kasvaneet.

B. MAAN HALTUUNOTTO JUUTA LAISILLE JA PALESTIINALAISTEN AHTAMINEN ERILLISALUEILLE:

Israel harjoittaa alueellista ”juutalais tamispolitiikkaa”, joka perustuu ajattelutapaan, että maa on resurssi, joka on tarkoitettu lähes yksinomaan hyödyttä mään juutalaisia. Maata käytetään olemassa ole vien juutalaisyhteisöjen kehittämiseen ja laajentamiseen sekä uusien rakentamiseen, kun taas palestiinalaiset karkotetaan ja suljetaan pienille, ahtaille erillis alueille. Tätä maankäyttöpolitiikkaa on harjoitettu itsenäisen Israe lin alueella vuodesta 1948 lähtien, ja sitä on sovellettu miehitettyjen alueiden palestiinalaisiin vuodesta 1967. Vuonna 2018 perusperiaate vahvistettiin peruslaissa ”Israel, juutalaisten kansallisvaltio”. Siinä luvataan, että ”valtio pitää juuta laisten siirtokuntien kehittämistä kansallisena arvona ja ryhtyy toimiin

kannustaakseen ja edistääkseen täl laisten siirtokuntien perustamista ja vahvistamista”.

Israel on laatinut syrjiviä lakeja suvereenin alueensa sisällä, etenkin ”lain poissaolijan omaisuudesta”. Lain nojalla Israel voi pakkolunastaa laajat palestiinalaisten omistamat maa-alueet, mukaan lukien nii den yhteisöjen miljoonat dunamit (miljoona dunamia = 1 000 km2), joi den asukkaat karkotettiin tai jotka pakenivat vuonna 1948 ja joiden ei enää annettu palata. Israel on myös vähentänyt merkittävästi pales tiinalaisille paikallisneuvostoille ja yhteisöille osoitettuja alueita, joita on enää alle kolme prosenttia maan kokonaispinta-alasta. Suurin osa nimetyistä maista on jo raken nettu täyteen. Tämän seurauksena yli 90 prosenttia itsenäisen Israelin alueella olevasta maasta on nyt val tion valvonnassa.

Israel on käyttänyt tätä maata rakentaakseen satoja siirtokuntia juutalaisille kansalaisilleen – mutta ei yhtäkään palestiinalaisille. Poik keuksena on muutama kaupunki ja kylä, jotka on rakennettu beduiini väestölle, jolta on poistettu suurin osa sen omistusoikeuksista. Suurin osa maasta, jolla beduiinit asuivat, on pakkolunastettu ja rekisteröity valtion maaksi. Monet beduiinien yhteisöt on määritelty ”tunnus tamattomiksi” ja niiden asukkaat ”tunkeutujiksi”. Israel on rakentanut beduiinien historiallisesti hallit semalle maalle vain juutalaisten yhteisöjä.

Israelin hallinto rajoittaa erittäin voimakkkaasti suvereniteettiinsa kuuluvalla alueella sijaitsevien palestiinalaisyhteisöjen vielä jäl jellä olevien vähäisten maa-alueiden

kehittämistä ja rakentamista niillä. Se pidättäytyy myös laati masta väestön tarpeisiin vastaavia yleissuunnitelmia ja pitää näiden yhteisöjen toimivallan käytännössä muuttumattomana väestönkasvusta huolimatta. Tuloksena on pieniä, ahtaita erillisalueita, joissa asuk kailla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa luvattomasti.

Israel on myös säätänyt lain, jonka mukaan sadoilla eri puo lilla maata olevilla yhteisöillä, joilla on komiteat päättämässä muutto-oikeudesta, on oikeus hylätä palestiinalaishakijat ”kult tuurisen yhteensopimattomuuden” vuoksi. Tämä estää palestiinalaisia Israelin kansalaisia elämästä juu talaisille tarkoitetuissa yhteisöissä. Virallisesti kuka tahansa Israelin kansalainen voi asua missä tahansa maan kaupungissa; käytännössä vain 10 prosenttia palestiinalai sista voi tehdä niin. Silloinkin heidät yleensä siirretään eri kaupungin osiin koulutus-, uskonnollisten ja muiden palvelujen puutteen vuoksi, tai koska kodin ostaminen muu alta kaupungista olisi kohtuuttoman kallista, tai koska maa- ja asunto kaupassa on syrjiviä käytäntöjä. Hallinto on käyttänyt samaa jär jestelyperiaatetta Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa vuodesta 1967. Sadat tuhannet dunamit (sadat neliökilometrit), viljelysmaat ja laidunmaat mukaan luettuina, on otettu palestiinalaisilta eri teko syillä ja käytetty muun muassa siirtokuntien perustamiseen ja laajentamiseen muun muassa asuinalueilla, viljelysmailla ja teolli suusalueilla. Kaikki siirtokunnat ovat suljettuja sotilasvyöhykkeitä, joille palestiinalaisilta on pääsy kielletty

ilman lupaa. Toistaiseksi Israel on perustanut Länsirannalle ja Itä-Jeru salemiin yli 280 siirtokuntaa, joissa asuu tällä hetkellä yli 600 000 juu talaista. Lisää maa-alueita on otettu haltuun, kun siirtokuntalaisille on rakennettu satoja kilometrejä ohi tusteitä.

Israel on perustanut Länsi rannalle palestiinalaisille erillisen suunnittelujärjestelmän, joka on pääasiassa suunniteltu estämään rakentaminen ja kehitys. Laajoille maa-alueille ei voi rakentaa, koska ne on julistettu valtion maaksi, ampuma-alueeksi, luonnonsuojelu alueeksi tai kansallispuistoksi. Viranomaiset jättävät myös laati matta riittäviä yleissuunnitelmia, jotka kuvaisivat palestiinalais yhteisöjen nykyisiä ja tulevia tarpeita pienellä maa-alueella. Erilli nen suunnittelujärjestelmä keskittyy ilman lupaa rakennettujen raken nusten purkamiseen – rakennusten, jotka on pystytetty, koska valinnan varaa ei ole ollut. Kaikki tämä on johtanut siihen, että palestiinalaiset ovat jääneet loukkuun kymmeniin tiheään asuttuihin erillisalueisiin, ja niiden ulkopuolinen kehittäminen – liittyi se sitten infrastruktuuriin tai asuin- tai julkiseen käyttöön tarkoitettuihin rakennuksiin – on lähes kokonaan kielletty.

C. PALESTIINALAISTEN LIIKKU MISVAPAUDEN RAJOITTAMINEN

Israel sallii juutalaisten ja palestiinalaisten kansalaistensa ja asukkaidensa matkustaa vapaasti

koko alueella. Poikkeuksena on Gazan kaista, jonka se määritte lee ”vihamieliseksi alueeksi”, ja (lähinnä muodollinen) kielto saapua näennäisesti Palestiinalaishallin non vastuulla oleville alueille (alue A). Harvinaisissa tapauksissa pales tiinalaiset ja asukkaat saavat luvan saapua Gazaan.

Israelin kansalaiset voivat poistua ja palata maahan milloin tahansa. Sitä vastoin Itä-Jerusalemin asuk kailla ei ole Israelin passia, ja pitkäaikainen poissaolo voi johtaa oleskeluoikeuden kumoamiseen.

Israel rajoittaa rutiininomaisesti palestiinalaisten liikkumista mie hitetyillä alueilla ja yleensä kieltää heitä siirtymästä alueiden välillä. Länsirannan palestiinalaisten, jotka haluavat päästä Israeliin, Itä-Jeru salemiin tai Gazaan, on anottava lupaa Israelin viranomaisilta. Vuo desta 2007 lähtien saarrettuna olleella Gazan kaistalla koko väestö on käytännössä vankilassa, koska Israel kieltää lähes kaiken liikku misen sisään tai ulos, paitsi niissä harvinaisissa tapauksissa, jotka se määrittelee humanitaarisiksi. Pales tiinalaisten, jotka haluavat lähteä Gazasta, tai muilla alueilla asu vien palestiinalaisten, jotka haluavat tulla Gazaan, on myös toimitettava erityinen lupahakemus Israe lin viranomaisille. Lupia suodaan kitsaasti, niitä myöntävä järjes telmä on tiukka ja mielivaltainen, ja siitä puuttuu avoimuus ja sel keät säännöt. Israel pitää jokaista palestiinalaiselle myönnettyä lupaa armonosoituksena eikä laillisen oikeuden toteuttamisena.

Länsirannalla Israel hallitsee kaikkia reittejä palestiinalaisten erillisalueiden välillä. Tämä antaa

armeijalle mahdollisuuden perus taa liikkuvia tarkastuspisteitä, estää pääsyn kyliin, sulkea teitä ja lopet taa läpikulku tarkastuspisteiden kautta niin haluttaessa. Lisäksi Israel rakensi turva-aidan Länsi rannan alueelle, ja palestiinalaisten alueita, myös viljelysmaita, on lou kussa vihreän linjan ja aidan välissä ”sauma-alueena”. Länsirannan palestiinalaisia estetään pääsemästä tälle alueelle saman lupajärjestel män mukaisesti.

Miehitettyjen alueiden palestii nalaiset tarvitsevat Israelin luvan myös päästäkseen ulko maille. Yleensä Israel ei anna heidän käyttää Ben Gurionin kansainvälistä lentokenttää, joka sijaitsee sen suve reenin alueen sisällä. Länsirannan palestiinalaisten on lennettävä Jor danian kansainvälisen lentokentän kautta – mutta he voivat tehdä niin vain, jos Israel antaa heidän ylit tää Jordanian rajan. Joka vuosi Israel evää tuhansia pyyntöjä rajanyli tykseen ilman mitään perusteluja. Gazasta tulevien palestiinalaisten on kuljettava egyptiläisten valvomasta Rafahin rajanylityspaikasta – edel lyttäen, että se on auki, että Egyptin viranomaiset päästävät heidät läpi ja että he pystyvät tekemään pitkän matkan Egyptin alueen halki. Harvi naisissa poikkeustapauksissa Israel sallii gazalaisten matkustaa alu eensa läpi valvotulla bussiyhteydellä Länsirannalle ja sieltä Jordaniaan, josta voivat jatkaa määränpäähänsä.

D. PALESTIINALAISTEN POLIIT TISEN OSALLISTUMISOIKEUDEN KIELTÄMINEN

Israelin juutalaisten tavoin myös Israelin palestiinalaiset kan salaiset voivat toimia politiikassa ajaak seen etujaan. He voivat äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa. He voivat valita edus tajia, perustaa puolueita tai liittyä olemassa oleviin. Siitä huo limatta palestiinalaisten vaaleilla valittuja edustajia parjataan jat kuvasti – käsitys, jota poliittiset avainhenkilöt levittävät – ja pales tiinalaiskansalaisten oikeus

Israel ei ainoastaan vaikeuta palestiinalaisten maahanmuuttoa, vaan myös estää palestiinalaisten siirtymistä alueiden välillä, jos muutto – hallituksen käsityksen mukaan –parantaisi heidän asemaansa.

poliittiseen osallistumiseen on jat kuvasti hyökkäyksen kohteena.

Noin viisi miljoonaa miehitetyillä alueilla elävää palestiinalaista ei voi ottaa osaa poliittiseen järjestelmään, joka hallitsee heidän elämäänsä ja määrittelee heidän tulevaisuutensa. Teoriassa suurin osa palestiinalai sista on oikeutettu äänestämään Palestiinalaishallinnon vaaleissa. Palestiinalaishallinnon valtuudet ovat rajalliset, joten vaikka vaalit järjestettäisiin säännöllisesti (vii meiset olivat vuonna 2006), Israelin hallinto hallitsisi silti palestiinalais ten elämää, koska sillä on edelleen tärkeimmät miehitettyjen aluei den hallintoon liittyvät oikeudet. Näitä ovat maahanmuuton valvonta, väestörekisteri, suunnittelu ja maan käyttö, vesi, viestintäinfrastruktuuri, tuonti ja vienti sekä maa-, meri- ja ilmatilan sotilaallinen valvonta.

Itä-Jerusalemissa palestiinalaiset ovat puun ja kuoren välissä. Isra elin pysyvinä asukkaina he voivat äänestää kunnallis- mutta eivät par lamenttivaaleissa. Toisaalta Israel vaikeuttaa heidän osallistumistaan Palestiinalaishallinnon vaaleihin.

Poliittinen osallistuminen käsit tää muutakin kuin äänestämisen tai ehdokkuuden. Israel kieltää pales tiinalaisilta myös sellaisia poliittisia oikeuksia kuten sananvapaus ja yhdistymisvapaus. Nämä oikeudet antavat yksilöille mahdollisuuden arvostella hallintoa, esittää vasta lauseita harjoitettavaa politiikkaa kohtaan, perustaa yhdistyksiä aat teidensa edistämiseksi ja yleisesti toimia sosiaalisen ja poliittisen muutoksen edistämiseksi.

Jotkut osat lainsäädäntöä, kuten boikottilaki ja Nakba-laki, ovat rajoittaneet israe lilaisten vapautta arvostella

palestiinalaisia koskevaa politiik kaa koko alueella. Miehitettyjen alueiden palestiinalaisiin kohdistuu vieläkin ankarampia rajoituksia. He eivät saa osoittaa mieltä. Monet yhdistykset on kielletty. Melkein mitä tahansa poliittista lausu maa pidetään yllyttämisenä. Näitä rajoituksia panevat ankarasti täy täntöön sotilastuomioistuimet, jotka ovat vanginneet satoja tuhansia palestiinalaisia ja ovat keskeinen miehitystä tukeva mekanismi. Itä-Jerusalemissa Israel pyrkii estämään kaiken sosiaalisen, kult tuurisen tai poliittisen toiminnan, joka liittyy millään tavalla Palestii nalaishallintoon.

Aluejako haittaa myös palestiinalaisten yhtenäistä kamppailua Israelin politiikkaa vastaan. Lakien, menettelyjen ja oikeuksien vaihtelu maantieteel listen alueiden välillä sekä julmat liikkumisrajoitukset ovat jakaneet palestiinalaiset erillisiin ryhmiin. Tämä pirstaloituminen ei vain auta Israelia edistämään juutalaisten ylivaltaa, vaan myös estää ilmaise masta kritiikkiä ja vastarintaa.

EI APARTHEIDILLE: SIITÄ TAISTELEMME

Israelin hallinto, joka hallitsee kaik kea Jordanin ja Välimeren välistä tilaa, pyrkii edistä mään ja vahvistamaan juutalaisten ylivaltaa koko alueella. Tätä var ten se on jakanut alueen useaan yksikköön. Niillä kullakin on pales tiinalaisille erilaiset oikeudet, jotka ovat aina juutalaisten oikeuksia heikompia. Osana tätä politiikkaa palestiinalaisilta evätään monet oikeudet, mukaan lukien itse määräämisoikeus.

Tätä käytäntöä edistetään monin tavoin. Israel ohjailee alueen demografista tilankäyttöä laeilla ja määräyksillä, jotka sallivat maail man kaikille juutalaisille tai heidän sukulaisilleen Israelin kansalaisuu den, mutta kieltävät palestiinalaisilta tämän mahdollisuuden lähes täysin. Israel on konkreettisesti suunnitellut koko alueen tilan ottamalla hal tuunsa miljoonia dunameja maata ja perustamalla vain juutalaisyh teisöjä samalla kun se on ajanut palestiinalaiset pieniin erillisaluei siin. Palestiinalaisten liikkumista rajoitetaan, ja poliittinen ohjailu estää miljoonia palestiinalaisia osallistumasta prosesseihin, jotka määrittävät heidän elämänsä ja tulevaisuutensa ja pitävät heitä soti laallisen miehityksen alaisina.

Hallinto, joka käyttää lakeja, käy täntöjä ja järjestäytynyttä väkivaltaa vahvistaakseen yhden ryhmän ylivaltaa toiseen, on apartheid-jär jestelmä. Israelin apartheid, joka ajaa juutalaisten ylivaltaa palestiina laisiin nähden, ei syntynyt yhdessä päivässä tai yhdellä puheella. Se on prosessi, joka on vähitellen kas vanut institutionaalisemmaksi ja täsmällisemmäksi, ja ajan myötä lainsäädännöllä on alettu ylläpitää koneistoa juutalaisten ylivallan edistämiseksi. Nämä karttuneet menetelmät, niiden kaikenkatta vuus lainsäädännössä ja poliittisissa käytännöissä sekä niiden saama julkinen ja oikeudellinen tuki muo dostavat perustan päätelmällemme, että Israelin hallinto täyttää apart heidin tuntomerkit.

Jos tämä järjestelmä on kehitty nyt monien vuosien aikana, miksi julkaista tämä artikkeli vuonna 2021? Mikä on muuttunut? Viime vuosina Israelin viranomaisten ja instituutioiden motivaatio ja halu vahvistaa juutalaisten ylivaltaa lainsäädännöllä ja ilmaista aiko muksensa avoimesti on kasvanut. Voimaan tullut peruslaki ”Israel – juutalaisten kansallisvaltio” ja suunnitelma liittää virallisesti Länsi rannan osia Israeliin ovat pirstoneet julkisivun, jota ylläpitääkseen Israel on työskennellyt vuosia.

Vuonna 2018 voimaan tul lut peruslaki kansallisvaltiosta vahvistaa juutalaisten kansan itse määräämisoikeuden ja kaikkien

muiden poissulkemisen sen ulko puolelle. Siinä todetaan, että eron tekeminen juutalaisten ja ei-juuta laisten välillä Israelissa (ja kaikkialla maailmassa) on perustavanlaa tuista ja oikeutettua. Tämän eron perusteella laki sallii institutionaa lisen syrjinnän juutalaisten hyväksi siirtokunnissa, asuttamisessa, maanrakennuksessa, kansalaisuu dessa, kielessä ja kulttuurissa. On totta, että Israelin hallinto noudatti suurelta osin näitä periaatteita aikai semminkin. Juutalaisten ylivalta on nyt kuitenkin kirjattu peruslakiin, mikä tekee siitä sitovan perustus laillisen periaatteen, toisin kuin tavallinen lainsäädäntö tai viran omaisten käytännöt, jotka voidaan kyseenalaistaa. Tämä viestittää kai kille valtion instituutioille, että ne eivät ainoastaan voi vaan niiden täy tyy edistää juutalaisten ylivaltaa koko Israelin valvonnassa olevalla alueella.

Israelin suunnitelma liittää viral lisesti itseensä Länsirannan osia poistaa kuilun sen ja miehitettyjen alueiden virallisen aseman välillä, johon liittyy tyhjää retoriikkaa tule vaisuuden neuvotteluista, vaikka Israel todellisuudessa liitti itseensä suurimman osan Länsirannasta

kauan sitten. Israel ei ole toteutta nut täydellisesti virallista liittämistä koskevia julistuksiaan heinäkuun 2020 jälkeen, ja useat viranomaiset ovat julkaisseet siitä lähtien suun nitelmasta ristiriitaisia lausuntoja. Riippumatta siitä, miten ja mil loin Israel edistää tavalla tai toisella virallista liittämistä, valtion korkeim mat viranomaiset ovat jo avoimesti ilmoittaneet maan aikomuksesta saavuttaa alueen pysyvä hallinta. Israelin hallinnon peruste lut ja sen toteuttamiseksi käytetyt toimenpiteet muistuttavat EteläAfrikan hallintoa, joka pyrki säilyttämään valkoisten kan salaisten valta-aseman osittain jakamalla väestön luokkiin ja ala luokkiin ja osoittamalla kullekin erilaiset oikeudet. Hallintojen välillä on tietysti eroja. Esimerkiksi jako Etelä-Afrikassa perustui rotuun ja ihonväriin, kun taas Israelissa se perustuu kansallisuuteen ja etni syyteen. Erottelu Etelä-Afrikassa näkyi myös julkisessa tilassa val vottuna muodollisena ja julkisena erotteluna, kun ihmiset erotettiin toisistaan ihonvärin perusteella –jollaista näkyvyyttä Israel yleensä välttää. Silti julkisessa kes kustelussa ja kansainvälisessä

oikeudessa apartheid ei tarkoita Etelä-Afrikan entisen järjestelmän tarkkaa kopiota. Mikään järjestelmä ei ole koskaan identtinen. Apartheid on jo pitkään ollut itsenäinen termi, joka on vakiintunut kansainväli sissä yleissopimuksissa ja viitannut järjestelmän perusperiaatteeseen: yhden ryhmän määräävän ase man järjestelmällinen edistäminen suhteessa toiseen ja toiminta sen vahvistamiseksi.

Israelin hallinnon ei tarvitse julistaa itseään apartheid-järjes telmäksi, jotta se määriteltäisiin sellaiseksi, eikä sillä ole merkitystä, että valtion edustajat kutsuvat sitä demokratiaksi. Apartheidia eivät määrittele lausunnot vaan käy täntö. Etelä-Afrikka julisti itsensä apartheid-järjestelmäksi vuonna 1948, mutta historiallisten seu rausten vuoksi on kohtuutonta odottaa, että muut valtiot noudatta vat esimerkkiä. Maiden enemmistön reaktio Etelä-Afrikan apartheidiin todennäköisemmin estää maita myöntämästä, että ne toteuttavat vastaavaa järjestelmää. On myös selvää että se, mikä oli mahdollista vuonna 1948, ei nykyään sitä enää ole oikeudellisesti eikä yleisen mieli piteen puitteissa.

Niin tuskallista kuin onkin kat soa todellisuutta suoraan silmiin, on vieläkin tuskallisempaa elää sorrettuna. Tässä kuvattu ankara todellisuus voi koventua enti sestään, jos uusia menetelmiä otetaan käyttöön – lainsäädännön keinoin tai ilman. Mutta ihmi set loivat tämän järjestelmän ja ihmiset voivat sitä pahentaa – tai pyrkiä korvaamaan sen. Tuo toivo on tämän kannanoton liikkeel lepaneva voima. Kuinka ihmiset voivat taistella epäoikeudenmukai suutta vastaan, jos sitä ei nimetä? Apartheid on järjestelmää ohjaava periaate, mutta sen tunnistaminen ei tarkoita luovuttamista. Päinvas toin: se on kehotus muutokseen.

Taistelu ihmisoikeuksiin, vapau teen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan tulevaisuuden puo lesta on erityisen tärkeää juuri nyt. Jordan-joen ja Välimeren välisellä alueella on valittavana useita poliitti sia polkuja kohti oikeudenmukaista tulevaisuutta, mutta ensin meidän kaikkien on päätettävä sanoa ei apartheidille.

Alkuperäinen teksti: https://www.btselem.org/publications/ fulltext/202101_this_is_apartheid

Israelin järjestelmä perustuu yhden etnisen ryhmän ylivaltaan, mutta sitä on katsottu apartheidin näkökulmasta vasta hiljattain.

Ensimmäinen tutkimus ilmestyi Etelä-Afrikassa. Valtion tutkimuslai tos HSRC:n tutkimusryhmä arvioi vuonna 2009, että Israelin järjestelmä Miehitetyillä palestiinalaisalueilla täyttää kansainvälisen oikeuden määritelmän apartheidille.

Moderni maatuska

Apartheidin arvioimista

ja pakolaiset. Se totesi, että on yksi apartheid-järjestelmä, joka ilmenee eri tavoin Israelissa, miehitetyillä alu eilla ja pakolaisten elämässä.

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

Vuonna 2011 kansalaisyhteiskun nan tuomioistuin Russell Tribunal on Palestine laajensi analyysiä kattamaan Israelin valtion alueen

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään Israelin vastaisia boikotin muotoja

Vuonna 2017 apartheid-tutkimus siirtyi YK:hon. Länsi-Aasian talous- ja sosiaalikomissio julkaisi raportin, joka tuli samanlaisiin tuloksiin kuin Russel lin tribunaali. Yhdysvaltojen paineen alla pääsihteeri Antonio Guterres määräsi poistamaan raportin YK:n sivuilta. Komission johtaja Rima Khalaf ennemmin erosi kuin totteli.

Seuraavan raportin julkaisi vuonna 2020 ihmisoikeusjärjestö

Yesh Din. Se keskittyi tilanteeseen Länsirannalla. Paljon huomiota on saanut B’Tselemin uusi kannanotto. On merkittävä askel, kun Israelin suurin ihmisoikeusjärjestö sanoo, että Israelin väkivallan tarkoituksena on juutalaisen ylivallan ylläpitäminen koko sen hallitsemalla alueella. Apartheidilla on iso oikeudellinen paino. YK:n apartheid-yleissopimuk sen mukaan apartheidia ylläpitävät henkilöt ja instituutiot ovat rikolli sia. Raporteissa on korostettu, että apartheidia tukevat valtiot ovat osallisia rikokseen. Suomikin jatkaa

asekauppoja ja tuontia siirtokun nista.

Kansainvälinen rikostuomiois tuin totesi helmikuussa, että sillä on toimivalta tutkia sotarikoksia Miehi tetyillä palestiinalaisalueilla, ja sen peruskirjassa mainitaan apartheid. On epätodennäköistä, että asia tulisi nyt tutkintaan, mutta raportit ovat muutoksen vipuvarsi. Aihetta on tuonut valtavirtaan myös Amnestyn vuoden 2017 raportti Myanmarin apartheid-järjestelmästä, ja järjestö on sanonut tekevänsä arvion myös Israelista.

KIELTOSOPIMUS TEKI YDINASEISTA LAITTOMIA

22.1.2021 astui voimaan ydinaseet kieltävä sopimus. Sopimus neuvoteltiin YK:ssa ennätykselli sen nopeasti, ja 7.7.2017 sen hyväksymisen puolesta äänesti 122 maata. Sopimus astui voimaan, kun 50 valtiota oli sen ratifioinut. Suomi ei ole sitä allekirjoittanut.

Kun ydinasekieltosopimus astui voimaan, 121 suoma laista vaikuttajaa politiikan, tieteen, kulttuurin ja urheilun alalta vetosi Suomen eduskuntaan ja hallitukseen ydinasekieltoso pimukseen liittymisen puolesta. Vetoomuksessa todetaan muun muassa näin:

”Millä tahansa ydinaseiden käy töllä tulisi olemaan katastrofaalisia ja pitkäaikaisia seurauksia ihmi sille ja ympäristölle. Niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, on vaara että niitä käytetään tar koituksella tai onnettomuuden seurauksena. Ainoa keino torjua tämä uhka on ydinaseiden hävittä minen.”

Ydinaseiden täydellistä pois tamista ajavan ICAN Finlandin koordinaattori Kati Juva kommen toi: ”Ydinasekieltosopimuksesta oletetaan muodostuvan osa kan sainvälistä lainsäädäntöä, joka asettaa normin myös sopimukseen kuulumattomille maille. Historial lisesti on todella merkittävää, että sopimus asettaa keskustelun yti meen ydinaseiden katastrofaaliset humanitaariset seuraukset.”

MIKÄ YDINASEKIELTOSOPIMUS ON?

Ydinasekieltosopimus on ensimmäinen kansainvälinen ydinaseet kokonaan kiel tävä sopimus. Se kieltää ydinaseiden kehittämisen, testaamisen, tuottamisen, valmistamisen, kuljettamisen, hallussapidon, säilyttämisen, käytön tai käytöllä uhkai lun, tai näissä avustamisen. Sopimukseen sitoutuneet valtiot eivät myöskään saa sallia ydinaseiden sijoittelua alueelleen.

MIKSI SUOMI EI OLE MUKANA?

Suomi ei osallistunut YK:n neuvotteluihin ydinasekieltosopimuksesta eikä äänes tänyt sen puolesta. Suomi on perustellut kantaansa sillä, ettei suurin osa muistakaan Euroopan maista ole sopimusta alle kirjoittanut. Siinä linjauksena on kuitenkin pikemminkin Naton kuin EU:n jäsenyys. Sopi muksen ovat allekirjoittaneet EU:n jäsenet Irlanti ja Itävalta, jotka eivät kuulu Natoon.

Suomen mukaan sopimus, jossa ydinasevallat eivät ole mukana ja jota ne voimakkaasti vastustavat, ei ole toimiva tapa edistää ydinaseriisuntaa. Lisäksi Suomi pelkää, että ydinasekieltosopimus hei kentäisi ydinsulkusopimusta, jossa myös ydinasevaltiot ovat mukana.

Ydinhyökkäykseen ei voi varautua, ja terveydenhuoltojärjestelmä on sen kaltaisessa inhimillisessä katastrofissa melko voimaton. Siksi ydinaseen käyttö on ehkäistävä ennalta.

Suomalaisista 87 prosenttia kannattaa ydinaseiden kieltämistä ja 84 prosenttia haluaa Suomen allekirjoittavan kieltosopimuk sen, todettiin syksyllä 2019 ICAN Finlandin teettämässä mielipide kyselyssä. Lisäksi kieltotavoite on kolmen hallituspuolueen ohjel missa.

Ydinasekieltosopimus antaa silti sel keän moraalisen viestin ydinasevaltioille. Ydinaseiden omistaminen on merkittävä mainehaitta näille maille. Lisäksi esimer kiksi kemiallisten ja biologisten aseiden ja jalkaväkimiinojen käytön kielto on selkeästi vaikuttanut näiden aseiden valmistukseen ja käyttöön myös niissä maissa, jotka eivät ole kieltosopimuksissa mukana.

MITÄ MUITA YDINKIELTOSOPIMUKSIA ON?

Ydinsulkusopimus (NPT) tuli voimaan vuonna 1970 tarkoituksena estää ydin aseiden leviäminen. Sopimus antaa väliaikaisen oikeuden ydinaseiden hal lussapitoon Yhdysvalloille, Venäjälle, Kiinalle, Ranskalle ja Isolle-Britannialle (jotka ovat YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, ns. P5-maat). Vasti neeksi ydinaseista luopumisesta muut sopijapuolet saavat vapaasti käyttää ydintekniikkaa rauhanomaisiin tarkoi tuksiin ja saivat P5-mailta lupauksen ydinaseriisunnasta.

Ydinsulkusopimukseen ovat liittyneet kaikki YK:n jäsenmaat paitsi Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea, joilla kaikilla on oma ydinase.

Täydellinen ydinkoekieltosopimus (CTBT) on vuonna 1996 solmittu sopi mus. Sen on ratifioinut 168 maata,

NPT CTBT START INF

mutta se ei ole voimassa. On sovittu, että sopimus astuu voimaan vasta kun sopi muksen liitteessä 2 mainitut 44 maata (maat, joilla katsottiin olevan riittävä ydintekninen osaaminen) ovat ratifioi neet sopimuksen. Näistä maista Egypti, Iran, Israel, Kiina ja Yhdysvallat ovat alle kirjoittaneet mutta eivät vielä ratifioineet sitä. Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea eivät ole edes allekirjoittaneet sopimusta. Sopimuksen solmimisen jälkeen vain Pohjois-Korea on suorittanut ydinkokeita.

Uusi START-sopimus (strategisten aseiden vähentämissopimus) on Venäjän

ja Yhdysvaltojen välinen vuonna 2010 solmittu sopimus. Se asettaa ylärajat pit kän kantaman ballistisille ohjuksille ja pommikoneille ja niiden kantamien ydin kärkien lukumäärille. Sopimus puolitti molempien maiden em. aselajien luku määrät.

START-sopimus umpeutui 5. helmikuuta 2021, mutta tammikuussa 2021 osapuolet sopivat sen voimassaoloajan jatkamiseen tähtäävistä neuvotteluista.

INF-sopimus (Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty) oli vuosina 1988–2019 voimassa ollut Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen sopimus. Se kielsi maasta laukaistavat ohjukset, joiden kantama oli 500–5500 kilometriä. Sopimus johti 2692 ohjuksen romutta miseen ja erityisesti Euroopassa olevien ydinaseiden vähenemiseen. Molem minpuoliset syytökset sopimuksen rikkomisesta johtivat sen purkuun.

ICAN Finland on kansainväli sen ydinasekiellon puolesta työskentelevän ICAN (Inter national Campaign to Abolish Nuclear Weapons) -kampanjan verkosto Suomessa. Verkoston jäseniä ovat Aseistakieltäytyjä liitto, Lääkärin sosiaalinen vastuu LSV, Naiset rauhan puolesta, Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat, Sadankomitea, Tekniikka elämää palvelemaan ja Wilpf. Verkos ton toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki ydinaseiden hävit tämisestä kiinnostuneet järjestöt ja yksityishenkilöt.

Koosteen pohjana on käytetty tietoja, jotka löytyvät verkoston nettisivuilta icanfinland.fi. Facebook: @icanfinland Twitter: @ICANFinland

Hiihdin Virolahden Klamilan metsässä ja meno kulki huo nosti. Sukset eivät luistaneet eivätkä pitäneet. Lisäksi upposin syvälle hankeen.

Otin sukset jalasta ja lähdin kahlaamaan umpihangessa kuin mummo konsanaan. Upposin noin reiteen saakka, mutta ei haitannut. Haistoin savua.

Kuusien alla näin nuotion. Sen äärellä kannon nokassa istui kettu, joka kaiveli piipustaan tuhkaa han keen.

– Mitä kettu? kysyin.

– Katselin, kun kömmit hangessa. Se oli huvittavan näköistä.

– Kokeilin vaihtoehtoista mallia edetä.

– Mistä tuollaisia mietteitä on tullut mieleesi? kysyin.

– Olen päätynyt siihen, että radi kaaleinta, mitä nyt voi tehdä, on olla konservatiivi. Pitää luottaa tietoon ja kokemukseen.

– Kerro lisää.

– Ajattelepa metsiä. Ennen niistä otettiin tukkipuut pois, ja nuoriso jätettiin kasvamaan. Nyt pannaan kaikki sileäksi, ja vain yhtä lajia tilalle, yleensä kuusta, kun hirvet syövät männyn taimet.

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

– Kuule! Eikö kaikki sodat ole käyty aseilla, ja niillä aikaan saatu tuho ole hirveä. Radikaalia konservatiivisuutta olisi aseiden riisunta ja niiden hävit täminen. Tämä perustuisi ihan vaan kokemuksesta oppimiseen. Yksinker taista, eikö! Haluatko kuulla lisää?

– Joo.

– Venäjän ketut ja muut eläimet ovat kertoneet, että siellä ihmiset

haluaisivat palata vanhaan. Kon servatiivisesti siellä halutaan palata monipuoluejärjestelmään ja vapaisiin vaaleihin. Viime vuosisadan alkupuo lella siellä oli hetken sellaisia. Eikö ole radikaalia?

– Noin kun kerrot, niin kyllä.

– On vielä yksi hyvä esimerkki. Virukset leviävät myös täällä metsässä. Radikaali konservatiivi ottaa rokotteen ja pelastaa itsensä. Meillä eläimillä on muita konsteja.

– No niin tietysti.

– Pistä kuule sukset jalkaan, siva koi tekemääsi latua takaisin kotiisi, helpota elämääsi, älä kahlaa umpi hangessa.

Moderni maatuska

– Niinpä. Maailma on nykyään niin erikoinen paikka, että tehdään typeryyksiä. Pätee myös elämään metsässä.

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

– Ja mitä sitten tapahtuu, kettu jatkoi. – Paljailta hakkuilta valuu puroihin sateiden mukana ravin teita, jotka päätyvät jokien ja järvien kautta mereen. Vedet menevät huonoon kuntoon. Mistä metsän väki sitten juo, mistä saukot saavat kalansa? Sanopa se.

– Eikö tämä ole vähän kaukaa haet tua konservatiivisuutta?

Israelin vas taisia boi kotin muo

Noudatin ketun neuvoa ja sujut telin kevyesti kotiin. Keitin kahvit, panin Jan Johanssonin Jazz på svenska -levyn soimaan ja menin sohvalle radikaali-konservatiivisesti pötköttämään.

ERKKI KUPARI: RAJATAPAUKSIA

Guernica on sodanvastainen merkkiteos

Espanjan sisällissota muutti radikaalisti Pablo Picasson ajat telua. Vuonna 1937 Guernicaan tehty ilmapommitus surmasi 1700 ihmistä – lähes pelkästään naisia ja lapsia. Picasso maalasi Guernican heti sen jälkeen.

Kuolonkouristuksissa korskuva hevonen, läpi tunkevasti tuijottava härkä, maassa makaavia ihmisiä, joiden jäsenet ovat vääntyneet luonnotto miin asentoihin, katkennut tikari, jota katkennut käsi puristaa, tus kaa, kärsimystä ja mykkää huutoa. Tällaista vimmaista väkivallan ja kärsimyksen kuvastoa sylkee katsojan silmille Pablo Picasson maalaus Guernica. Sekasortoiseen tauluun on saatu vangittua armot tomia tapahtumia, jotka ovat tulleet todeksi vain hetki aikaisemmin. Mustavalkoiset värit lisäävät väki vallan tuntua. Guernican katsoja ei ole ehtinyt suojautua, maalaus on isku vasten kasvoja. Taulu ei päästä katsojaa helpolla. Maalauk sen taustalle himmeällä kuvattu rauhankyyhkykin huutaa tuskasta. Ainoa pieni toivon merkki on tika rista kasvava valkoinen kukka.

ESPANJALAINEN PABLO PICASSO, koko nimeltään Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santí sima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso

(1881–1973), oli 1900-luvun merkit tävimpiä kuvataiteilijoita. Picasson kubistinen mestariteos Guernica on hänen tunnetuimpia töitään. Kubis tisessa taiteessa esineet – tässä tapauksessa ihmiset – hajotetaan palasiksi ja kootaan sen jälkeen uuteen muotoon. Esineiden tun nistettavimmat piirteet kuitenkin säilytetään, niin että ne antavat katsojalle kiinnekohtia ymmär tää taulua. Asiat saavat kuitenkin uusia merkityksiä, kun niitä tarkas telee uusista näkökulmista. Jokin pieni yksityiskohta voidaan ottaa huomion keskipisteeksi, kun taas kaikkein tunnistettavimmat muodot voidaan piilottaa taka-alalle.

Picasso maalasi Guernican Parii sissa vuonna 1937. Hän maalasi taulun, koska häntä pyydettiin teke mään jokin työ samana vuonna pidettävän Pariisin maailmannäyt telyn Espanjan-osastolle. Picasso oli ennen vuotta 1937 ollut taiteilijana melko epäpoliittinen. Espanjassa vuosina 1936–39 käyty verinen sisällissota muutti hänenkin ajatte luaan radikaalisti.

ESPANJAN SISÄLLISSOTA oli toi sen maailmansodan esinäytös. Siinä taistelivat kenraali Francisco Francon johtamat kansallismieliset, joita tukivat fasistiset natsi-Saksa ja Mussolinin johtama Italia, Neuvostoliiton tukemia tasaval talaisia vastaan. Sekä Saksa että Neuvostoliitto testasivat Espanjassa uusimpia aseitaan valmistautuen toiseen maailmansotaan. Francon

johtamat kansallismieliset voitti vat sodan, ja Franco pysyi Espanjan itsevaltaisena johtajana aina kuole maansa vuoteen 1975 asti.

Vuonna 1937 Pablo Picasso seurasi sotaa järkyttyneenä Parii sissa. Hän oli lähinnä lehtitietojen varassa. Se onkin yksi syy, miksi Guernican värit jäljittelevät mus tavalkoista sanomalehtitekstiä ja -kuvitusta. Saksan ja Italian ilmavoimat toteuttivat 26.4.1937 siihen asti maailman suurim man siviilikohteeseen tehdyn ilmapommituksen. Se kohdistet tiin tasavaltalaisten hallitsemaan Guernican pikkukaupunkiin, joka sijaitsi Baskimaalla.

POMMITUKSEN TARKOITUKSENA oli kylvää kauhua siviiliväestön kes kuuteen ja saada heidän tukensa

tasavaltalaisille murtumaan. Tässä eittämättä onnistuttiin, sillä 25 lentokoneen tekemä pommituslento tappoi noin 1700 Guernican 5000 asukkaasta. Kuolleiden joukossa oli lähes yksinomaan naisia ja lapsia. Lehdistökuvat kaduilla makaavista kuolleista ihmisistä levisivät ympäri maailmaa osuen Pablo Picassonkin silmiin.

Picasso maalasi valtavan 3,5 metriä korkean ja 7,5 metriä pitkän teoksensa raivoisan energianpuus kan vallassa. Maalaus ja sen nimi Guernica eivät jättäneet kenellekään epäselväksi, mistä oli kysymys. Teoksen julkistamisen yhteydessä taiteilija ilmoitti olevansa tasavalta laisten puolella. Picasso asui toisen maailmansodan aikana eristyk sissä natsi-Saksan hallitsemassa Pariisissa. Saksalainen upseeri sai

TEKSTI: TIMO KALEVI FORSS

Jacqueline de la Baume Dürrbachin valmistama Guernica-gobeliini kuvattuna Whitechapelin galleriassa Lontoossa. Gobeliini on sittemmin siirretty takaisin YK:n päämajaan New Yorkiin.

käsiinsä Guernicaa esittävän valoku van ja tivasi Picassolta: ”Teitkö sinä tämän?” Picasso vastasi upseerille: ”En, te teitte sen.”

JULKISTAMISENSA YHTEYDESSÄ

maalaus herätti suuren kohun ja jakoi mielipiteitä. Sen sanot tiin olevan tuhon ja hävityksen monumentti taikka vihan ja kau hun huuto. Teoksen tyyliä pidettiin liian modernina, mutta yhtä kaikki se herätti valtavasti keskustelua ja nosti lopulta Espanjan sisällisso dan kauhuja esiin ympäri maailmaa. Kun Pariisin maailmannäyttely päät tyi, oli selvää, ettei Guernicaa voinut viedä sotaa käyvään Espanjaan. Teos lähti kiertämään maailmaa. Se oli esillä muun muassa Norjassa, Ruot sissa ja Britanniassa päätyen lopulta takaisin Ranskaan.

Francon joukot pyrkivät peitte lemään Guernican pommituksen jälkiä ja kertoivat vuosikymmeniä, etteivät he olleet vastuussa siitä. Guernican pommitusta ei myöskään tunnettu virallisesti natsi-Saksassa. Nürnbergin oikeudenkäynneissä vuonna 1946 Luftwaffen enti nen komentaja Hermann Göring tosin myönsi Saksan testanneen uusia pommejaan Espanjan sisäl lissodassa. Picasson Guernica piti osaltaan huolen siitä, ettei Guerni can pommitusta unohdettaisi.

FRANCON VOITTAESSA sisällisso dan vuonna 1939 Guernica kiersi Yhdysvalloissa. Sen avulla han kittiin tukea ja varoja Espanjasta sotaa karkuun lähteneille pako laisille. 1950-luvulla teos nähtiin muun muassa Brasiliassa, Italiassa ja muissakin Euroopan maissa. Siitä oli tullut yksi maailman tun netuimmista sodanvastaisista taideteoksista. Kiertueiden jälkeen teoksen pysyväksi esillepanopai kaksi tuli New Yorkin modernin taiteen museo MoMa.

Picasso halusi alun perin Guernican näytteillepanopaikaksi Espanjan. Teoksesta oli tullut niin kuuluisa, että Francokin ymmärsi sen arvon. Niinpä diktaattori tiedusteli jo vuonna 1968 mahdol lisuutta saada teosta Espanjaan.

Picasso kieltäytyi jyrkästi. Lopulta Guernica kuitenkin siirrettiin Espan jaan, mutta se tapahtui vasta kuusi vuotta Francon kukistumisen jäl keen vuonna 1981. Vuonna 1973 kuollut Picasso ei tullut sitä enää näkemään. Vuodesta 1992 teos on ollut esillä Madridin Museo Reina Sofíassa, ja sen ovat nähneet mil joonat vaikuttuneet silmäparit.

GUERNICA EI OLE jäänyt pel käksi museossa säilytettäväksi pyhäinjäännökseksi. Siitä on tul lut maailmanlaajuisesti tunnettu sodan, totalitarismin ja väkival lan vastaisuuden symboli. Sitä ovat käyttäneet muun muassa USA:n Vietnamin sodan vastainen liike, Pohjois-Irlannin brittihallinnon vas tustajat, Etelä-Afrikan apartheidin vastainen liike ja Espanjan valtion masinoimia häätöjä asunnoista kri tisoivat mielenosoittajat Barcelonan kaduilla vuonna 2013.

Guernicasta on tehty myös gobe liini eli kudottu seinävaate, joka oli esillä New Yorkissa YK:n turval lisuusneuvoston salissa vuosina 1985–2009. Jotain teoksen voimasta kertoo se, että kun Yhdysvaltojen ulkoministeri Colin Powell puhui sen edessä 5.2.2003 perustellen maansa osallistumista tulevaan Irakin sotaan, YK:n virkailijat peit tivät Guernican kankaalla. Tunnetun sodanvastaisen taideteoksen näyt täminen tässä yhteydessä yleisölle tv-kameroiden käydessä olisi näyt tänyt liian brutaalilta.

Taidetta voi kuitenkin tulkita monella tavalla. Jokainen voi valjas taa Guernican sodan ja väkivallan vastaisen viestin omiin tarpeisiinsa, sillä pahuus nähdään tunnetusti helpommin vihollisen teoissa kuin omissa edesottamuksissa. Taide voi olla myös erittäin poliittista, mutta jos se edustaa pelkkää politiikkaa ajaen jotain agendaa, se kadottaa vapautensa. Silloin taide muuttuu helposti propagandaksi. Vähintään kin yhtä paljon kaikkia määrittelyjä pakeneva on taiteen ja totuuden väli nen suhde. Kertooko taide sitten totuudesta? Tähän Pablo Picassolla on vastaus: ”Taide on valhe, joka auttaa meitä näkemään totuuden.”

Korona, byrokratia ja puolueettomuus R

uotsin valitsemaa poikkeuksellista koronalinjaa on arvosteltu ja kummasteltu. Kiinnostavimman selityksen naapurimaan toiminnalle on antanut his torioitsija Risto Volanen. Hänen mukaansa Ruotsilta puuttuu poikkeustoimet mahdollistava lainsäädäntö ja hallituksen kannalta ”koko hallinto on Kansan terveysviraston kaltaisten itsenäisten myndighetien takana”. Käytäntö juontaa vuosisatojen taakse Ruotsin suurvalta-aikaan ja sen päättymistä seuranneeseen kriisiin 1809.

Ruotsalaishistorioitsija Peter Englungin mukaan virkamieskunnan tehokkuus oli keskeinen selittäjä maan suurvalta-asemaan nousemiselle 1600-luvulla. Edistyksellinen byrokratia kohdensi resurssit tehokkaasti. Preussi kopioi parhaansa mukaan niin ruotsalaisen sotalaitoksen kuin hallintokoneistonkin piirteitä aloittaessaan omaa suurvaltataivaltaan.

Vuonna 1809 Suomi siirtyi Venäjän vallan alle, mutta säilytti vanhan emämaansa hallintokulttuu rin. Se palveli hyvin myös tsaaria. Tilanne muuttui venäläistämiskausien aikana: silloin tuo sama ruot salaisperäinen byrokratia muodostui suomalaisten aseettoman vastarinnan keskeiseksi voimatekijäksi ja lopulta itsenäisen valtio synnyn mahdollistajaksi.

Hourupäisten soturikuninkaidensa harharetkiin kyllästynyt Ruotsi hyväksyi 6.6.1809 uuden kuninkaan valtaa rajoittavan perustuslain. Vähän myöhemmin Ruotsi ja Venäjä löysivät yhteisen näkemyksen Pohjo lan alueen tasapainosta. Järjestely on pitänyt Ruotsin yli kaksi vuosisataa sotien ulkopuolella. Ruotsin puolueettomuus Krimin sodassa mahdollisti Suomen autonomian kehittymisen. Toisen maailmansodan jäl keen se oli tuki Suomen puolueettomuuspolitiikalle. Olipa Ruotsin valitsema koronalinja virkamiesten vallan ja virhearviointien syytä tai ei, hallitukselle se voi olla seuraavien vaalien kohtalonkysymys. Historian ironiaa voi löytää siitä, että joidenkin mielestä tämän tapahtumaketjun päässä häämöttää Ruotsin liittymi nen Natoon. Tällä olisi vaikutuksensa myös Suomeen. Ruotsin liittoutumista todennäköisempää on kuitenkin liittoutumattomuuden rajojen venyttäminen edelleen. Sen sijaan soturikuninkaiden henkistä perintöä edus tavan identiteettipolitiikan ja sen tarpeita palvelevan Nato-puheen voi odottaa muuttuvan entistä äänek käämmäksi Pohjanlahden molemmilla puolilla.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

RAIMO PESONEN

LÄNSI-SAHARA: TOINEN SOTA

Länsi-Saharan alue on ollut tapahtumien keskipisteessä vuoden 2020 lopusta lähtien. Tulitaukosopimus, jonka konfliktin kaksi osapuolta, vapautusliike Polisario ja Marokko, allekirjoittivat vuonna 1991, sortui 13. marraskuuta 2020. Oli käynyt ilmeiseksi, ettei YK pysty järjestä mään luvattua kansanäänestystä alueen tulevaisuudesta.

Alun perin Länsi-Saharan konflikti puhkesi sen jäl keen, kun Espanja lähti alueelta 1970-luvun puolivälissä. Marokko liitti alueen itseensä sotilaallisella voimalla ja pakotti siviilit etsimään turvapaikkaa

Lounais-Algeriasta, jossa sahrawien pakolaisleirit sijaitsevat tänäkin päi vänä. Tuhannet sahrawit pysyivät Marokon miehittämillä alueilla.

Länsi-Saharan aseman oikeu dellinen ja poliittinen kehys on selkeä: se on yksi niistä maista,

joissa dekolonisointiprosessia ei ole tapahtunut. Tilanne kentällä on kui tenkin vaikea ja monimutkainen alueen taloudellisen ja geopoliitti sen merkityksen vuoksi. Tämä on vaikeuttanut sitä, että alkuperäis kansalle annettaisiin mahdollisuus rauhanomaisesti ilmaista vapaa tahtonsa ja valita sellainen hallitus kuin he haluavat.

Tällä hetkellä sahrawit käyvät läpi erittäin monimutkaista his toriallista vaihetta. Tämä johtuu viime aikoina voimistuneista tapah

tumista, joita edelsi yli 29 vuotta kestänyt umpikuja.

Miehitetyllä alueella Marokon viranomaiset turvautuvat vaka viin menetelmiin länsisaharalaisia kohtaan tukahduttaessaan näiden vastarintaa. Marokon poliisi valvoo rauhallisten sahrawi-aktivistien koteja yötä päivää. Poliisivoimat suorittavat laajamittaisia ratsioita ja pidätyksiä, ja kaikenlainen mie lipiteenilmaisu on sahraweilta kielletty. Marokon vankilat ovat täynnä poliittisia vankeja, jotka

TEKSTI: BAIDA EMBAREC RAHAL

Brysselissä osoitettiin helmikuussa mieltä länsisaharalaisten poliittisten vankien vapauttamiseksi.

eivät hyväksy miehityksen lailli suutta.

Samaan aikaan pakolais leireillä Lounais-Algeriassa sahrawit ovat joutuneet toteamaan Yhdistyneiden kansakuntien epä onnistuneen pyrkimyksessä panna täytäntöön rauhansuunnitelma ja antaa sahrawi-kansalle oikeus itsemääräämisoikeuteen. Kun toivo rauhanomaisesta ratkaisusta, johon tuhlattiin paljon aikaa, sammui, oli sodan paluu lopulta väistämätön.

Sota alueella on jatkunut viime marraskuusta lähtien pitkin Marokon 1980-luvulla rakenta maa hiekkavallia, joka erottaa miehitetyn osan Polisarion hal lussa olevasta alueesta. Sahrawien tykistö tulittaa nyt päivittäin tätä Marokon miehittämää muuria, joka on suojattu miinakentin.

Sahrawien presidentti Ibrahim Ghali totesi äskettäin: ”Länsi-Sahara pysyy avoimena kaikille optioille, koska Marokko ei noudata konfliktin osapuol ten allekirjoittamaa kansainvälistä rauhansuunnitelmaa.” Tämä tarkoittaa sitä, että tilanne alueella voi yleisesti ottaen heiketä Luo teis-Afrikan maiden jo ennestään kohtaamien vaikeiden ongelmien lisäksi, joita ovat esimerkiksi turval lisuushaasteet ja maahanmuutto.

Tilanne kärjistyy, koska YK ei pysty ajamaan rauhanomaista ratkaisua. YK:n turvallisuusneu vosto on kysymyksessä jakautunut monista syistä.

Loppujen lopuksi monet sahrawit uskovat, että heidän itsemäärää misoikeutensa puolustaminen on ensisijainen asia ja yksi välttämättö mistä asioista nykyisessä vaiheessa. Näin varsinkin aikana, jona monet tahot perääntyvät arvoista, joille kansainvälinen järjestelmä aikoi naan rakennettiin.

Kirjoittaja on Polisarion Suomen-edustaja.

Marokko on miehittänyt laittomasti Länsi-Saharaa vuodesta 1975. Vuonna 1991 luvattua kansanäänestystä alueen länsisaharalaisten itsemääräämisoikeudesta ei ole lupauksista huolimatta vieläkään järjestetty.

Parane nyt maailma!

Kaikki on kauheaa. Ilmasto krii seilee. Luonnonkirjo köyhtyy. Pandemia tappaa ja eristää. Sodat ja sorto jylläävät. Kun yksi pelastuu, toi nen hukkuu. Köyhät köyhtyvät, ja sinä tiedät kyllä, miten tämä lause jatkuu. Suoritan työkseni maailmanparan nusta. Olen tehnyt niin jo muutaman vuoden. En usko, että olen parantanut mitään tai ketään. Etenkään torstaisin ei tunnu siltä. Muistelen kaihoisasti niitä aikoja, jolloin opetin ekaluokkalai sia lukemaan. Kun äänteen ja kirjaimen koodit alkoivat osua kohdilleen, tiesi saaneensa jotain aikaan.

Miten maailmanparannustyössä voisi saada vastaavia onnistumisen kokemuksia? Täytyy pinnistellä, jotta saa uskoteltua itselleen, että joku ihan kivasti mennyt koulutus aikuisille olisi yhtä tärkeä saavutus kuin lukemaan oppinut lapsi. Toisaalta sitä aikuistakin täytyy edelleen opettaa lukemaan. Aikuisen haaste on jatkuva maailman lukutaidon kehittäminen. Aikuisen pitäisi ymmärtää, mitä lukee rivien väleissä kaikkialta tunkevissa teksteissä ja kuvastoissa. Sitten aikuista pitäisi motivoida käyttämään lukutaitoaan hyvään. Kenen hyvään, voit kysyä. Ja hyvä että kysyit. Onkohan olemassa asiaa, joka olisi yhtä aikaa hyväksi kai kille? On tietenkin: ekokriisin torjunta ja ihmisoikeuksien eteneminen sataa kaikkien laariin.

Kysyn vieressä istuvalta maail manparantajaksi identifioituvalta journalistilta, mitä konkreettista hän kokee saaneensa aikaan.

”Olen merkittävällä tavalla vai kuttanut yleiseen keskusteluun siitä, miten globaalista etelästä ja luok kayhteiskunnasta puhutaan.”. Kun hän sanoo sen, hän hymyilee ironisesti.

Kirjoitan hätähuudon erääseen maailmanparantajien keskustelu

ryhmään: Mitä te olette saaneet aikaiseksi kaikkina näinä vuosina? Mikä meni putkeen?

Kollega vastaa: ”Minulla oli sellainen onnistumisen kokemus, että sain kerran viritettyä tosi nätisti banderollin risuilla ja tei pillä festariteltan seinään, niin että se pysyi siinä yli kaksi tuntia, vaikka satoi vettä. Ja kerran olin raahannut porilaiseen kouluun farkkuaihei sen videoinstallaation tuottaneen taiteilijan ja saanut paikalle Ylen paikallistoimittajan, joka haastatteli työpajaan osallistuneita nuoria. Yksi niistä sanoi telkkarissa, että ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että mistä farkut tulee, että nyt pitääkin vähän miettiä asiaa.”

Täytyy jaksaa uskoa, että yksi mie lessä herännyt kysymys tai maailman epäoikeudenmukaisia rakenteita poh tiva keskustelu on siemen alkavalle muutokselle.

Sellaistakin lienee syytä pohtia, että en kai minä nyt niin itsekäs ole, että haluan työskennellä maailman pelastamiseksi motivaationa henkilö kohtainen kivanolontunne? Etenkin, koska edustan maailman etuoikeute tuinta porukkaa.

Yritän joka tapauksessa tänäkin vuonna jatkaa valitsemallani tiellä. Puhun, kirjoitan ja toivottavasti kuuntelen asioita, jotka tuntuvat merkittäviltä. Ihaninta on tietää, ettei ole matkalla yksin. Kaikkialla maailmassa on loistavia ihmisiä ripustamassa banderollia sateessa, hehkuttamassa ihmisoikeuksien puolesta ja suremassa katoavia lajeja. Ei luovuteta ikinä!

Kirjoittaja on entinen peruskoulunopetta ja, joka työskentelee nykyään rauhankasvatuksen sekatyöläisenä.

HANNA NIITTYMÄKI

KEIJO HILTUNEN

Työllistetään ja kehitetään

Valtiovarainministeriö julkaisi äskettäin raportin Suomen talouden näkymistä sekä menneestä ja tulevasta kehityksestä*. Raportissa todetaan, että Suomessa työn tuot tavuus jää jälkeen vertailumaista. Työllisyys on merkittävästi matalampaa ja investoinnit alhai sella tasolla. Kirjoittajat ovat sitä mieltä, ettei nopeaa kasvua ole odotettavissa ilman talou den uudistuksia. Tilannetta korjaava politiikka ja yksityiskohdat jäävät muiden selvitettäväksi ja vastuulle.

Espooseen yltävä metro on hyvän matkaa pidentymässä 14 kilometristä 21 kilometriin aina Matinkylään ja Kivenlahteen asti vuonna 2023. Tämä Espoon ulkorajoille yltävä jouk koliikennemuoto on vasta käyttöaikansa alussa ja esimerkki julkisista investoinneista, joita muun muassa kasvukeskuksiin ollaan tekemässä. Teollisia investointejakin toteutuu yllättäen jopa metsäteollisuudessa, mutta vielä enemmän energiateollisuudessa. Tuotanto rakenne on ajan mittaan muuttunut teollisen tuotannon osuuden vähentyessä ja palveluiden osuuden lisääntyessä. Ohjelmistojen ja henki löstön osaamiseen suuntautuvat panostukset eivät kuitenkaan näy kiinteinä investointeina, vaikka suuri käyttäjäjoukko viettääkin pitkiä sessioita virtuaalitodellisuuden kiehtovassa maailmassa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetyt panostukset ovat olleet jo pitkään Suomessa suhteellisesti liian vähäisiä. Hallitus on linjannut, että tutkimus- ja kehittämis toiminnan menot olisivat neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on erittäin kan natettava tavoite.

Työttömyysasteen alentamisesta ja työllisten osuuden kasvattamisesta käydään jatkuvasti kiihkeää keskustelua. Eräs mielipiteensä sanoiksi pukeva oli sitä mieltä, ettei työllistämisen eri laisilla keinoilla ole tarpeeksi vaikuttavuutta, ja mahdollisuus työllistää esimerkiksi osatyöky kyisiä on nykyisin taloudellisesti mahdotonta eikä kysyntää tällaiselle ole. Joku syyttää työl listymislukujen muutoksia tilastoharhaksi. On monenlaisia tapoja työllistää osatyökykyisiä, ja toimijoitakin alalla on useita. Onkin hyvä, että myös valtio yrittää saada tuetuksi tätä toimintaa, jossa suuresta 600 000 ihmisen joukosta pitäisi saada ainakin osa työelämään ja työhön kiin nitetyksi. Työllisyysasteen nousuun vaikuttavat toimet ovat hyvin versomassa päätösten seu rauksena.

Viime vuonna poikkeuksellinen aika muovasi työelämää ankaralla kädellä. Työehtosopimus neuvottelut olivat varsinkin julkisella sektorilla poikkeuksellisen pitkät ja vaikeat. Ay-liikkeen tavoitteena oli saavuttaa yhteiskuntaa mah dollisimman hyvin vakauttava ja ennustettava

sopimuskausi sekä ostovoimaa turvaava kohtuullinen palkkakehitys samalla tukien taloudellista toimeliaisuutta ja kysyntää. Samalla tapaa työehtosopimukset ovat aikaisemminkin rakentaneet yhteiskunnan toiminnalle välttä mättömät ennustettavat ja suotuisat olosuhteet. Metsäteollisuuden yhdessä vesassa virinnyt halu luopua kaikesta neuvottelusta ja sopimisesta on kolhaissut tätä vankkaa perustusta.

Sanotaan, että Suomi ei kilpaile muita maita vastaan työn hinnalla vaan muilla tekijöillä. Kun kieltäydytään neuvotteluista ja keskusteluista, muodostuu kuva hyvin autoritaarisesta ja jäy kästä hallinnosta. Tällä tavalla ei paikallisen sopimisen kannusteita saavuteta.

Viisautta tästä yrityksestä kyllä puuttuu. En tiedä, minkälainen viisaus kätkeytyy bio polttoaineiden valmistamisen yhteydessä siihen, että Brassica carinata -öljykasvin kuljettaminen 12 000 kilometrin päästä kannattaa ja on kestä vän kehityksen mukaista.

Paikallista sopimista on säädelty aina työ ehtosopimusjärjestelmissä, jotka ovat toimineet menestyneesti sekä palkkakehityksen että hyvin voinnin solidaarisena ja tasa-arvoa edistävinä, kaikkia hyödyntävinä ohjaajina. Työehtosopi mukset ovat kehittäneet työelämää ja toimineet samalla laatua nostavana kilpailutekijänä. Vakaan taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen kehityksen myötä yhteisesti määritellyllä sopi musjärjestelmällä voidaan taata myönteinen kehitys myös poikkeuksellisen ajan jälkeen.

VM:n raportti nostaa hyvin esiin suomalaisen sopimisen kulttuurin merkityksen. Korona-aikana Suomi käytti vahvuuttaan ja poikkeustilantee seen reagoitiin nopeasti ja joustavasti. Etätyö otettiin käyttöön niissä töissä, joissa se oli mahdollista. Tätä pitäisikin kokeilla myös työhy vinvointia ja jaksamista tukevana vaihtoehtona kaikkialla – ainakin tilapäisesti silloin tällöin. Ihmiset ovat valmiita myös kehittämään osaamis taan työuran aikana. Tähän pitäisi saada aikaan vahvempi käytäntö, joka kytkee työnantajat mukaan pysyvästi vuosittain laadittavaan hen kilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaan. Rajoja koulutukselle ei pidä pystyttää eikä jättää sitä pelkästään yksilön vastuulle. On siis syytä seuloa onnistumiset ja ottaa ne osaksi arkea niin kou lutuksessa kuin työelämässäkin, kuten raportin kirjoittajat esittävät.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.

* Markku Stenborg, Ilari Ahola, Olli Palmén ja Jenni Pääkkönen: Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa: Lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut, VM 2021.

Främjar val alltid samhällsfreden?

TEXT INGER WIRÉN

När man får till stånd fred i ett konfliktdrabbat land eller när en impopulär autoritär ledare äntligen avgår eller avpolletteras besluter man vanligen att ordna demokratiska val så fort som möjligt. Det ses som lösningen på alla problem, en universal medicin. Ofta blir man besviken. Hur valsystemet byggs upp har större betydelse än man tror.

ATT VALEN ÄR LEGITIMA ÄR VIKTIGT

Fria val är kärnan i demokratin; fol ket väljer sina ledare och kan byta ut dem när man så önskar. Om lan det i fråga har en tradition med välfungerande fria, allmänna och rättvisa val som bara tillfälligt har varit ur spel, så kan landet gå en ny blomstringstid till mötes. Att valen upplevs som legitima är centralt. Också en imperfekt valprocess som upplevs som legitim kan bevara samhällsfreden men leder vanligen över tid till någon form av friktion.

Men om landet inte har en eta blerad tradition utan bara hastigt och lustigt bestämmer sig för att ordna val kan det gå snett, och resul tatet kan bli att man inte uppnår den samhällsfred man önskar utan kanske till och med förvärrar mot sättningarna mellan olika grupper. Under ogynnsamma omständig heter kan det gå också så i länder som upplevs som stabila och som har etablerade valsystem. Det här är USA av idag ett exempel på.

VALSYSTEMET FORMAR DET POLITISKA SYSTEMET

Ett land som saknar ett etable rat valsystem eller vill byta ut det

man har eller modifiera det ställs inför många utmaningar. En central fråga är om man vill ha majoritets val eller proportionella val som t.ex. i Finland. Ska man välja en leda mot per valkrets som i Storbritannien eller flera från samma valkrets? I det första fallet blir minoriteten eller minoriteterna, som kan ha fått nästan hälften av rösterna, orepre senterade. Det leder vanligen till ett system med bara några få partier och att ett parti kan få en stark majoritet i den lagstiftande församlingen och bilda en enpartiregering; då kan en tämligen stor minoritet uppleva att den blir överkörd och saknar infly tande. Länder som har ett förflutet som brittiska kolonier har vanligen anammat det brittiska systemet.

I ett proportionellt val som i Finland där man väljer många representanter från en valkrets finns det plats för ett brett spek trum av partier och regeringarna

är ofta koalitionsregeringar som tvingas göra kompromisser, vil ket ofta leder lösningar med hög legitimitet. I det finländska systemet består valförbunden (par tiernas kandidatuppställningar) av icke-rangordnade enmanslistor, dvs. ordningen bland de invalda bestäms av hur mycket röster varje individuell kandidat får, det har visat sig leda till att förhållandevis många unga och kvinnor blir invalda, på köpet får vi också några folkkära idrottsstjärnor. 1960-talets ungdomsrevolt i Finland kanaliserades i stor utsträckning in i arbete i och kring riksdagspolitiken.

MÅNGA CENTRALA FRÅGOR NÄR MAN BYGGER UPP ETT VAL SYSTEM OCH EN VALPROCESS

Men det finns många andra centrala frågor: Vilken myndighet ordnar valet? Vem får rösta? Finns det pålit lig folkbokföring som röstlängderna

kan baseras på eller måste väl jarna registrera sig på förhand? Är det bara den röstberättigade som får använda sin röst (mycket strikt i Finland!) eller är det som i vissa europeiska länder, t.ex. Holland, till låtet att befullmäktiga någon annan att rösta för en? Vem bestämmer vem som får kandidera? Finns det ett tak för de ekonomiska bidragen till kandidaterna, måste bidragen redovisas offentligt? Kan storbolag (t.ex. gruvor) eller industrisektorer (som olja, tobak) eller intressegrup per (vapenlobbyn) knyta kandidater till sig för att få inflytande över lag stiftningen? Korruption kan vara ett stort problem och ligger ofta bakom när individer och grupper tar till ojusta metoder för att klamra sig fast vid makten.

YTTRE INBLANDNING FÖRE OCH UNDER VAL ALLT STÖRRE RISK

Under den senaste tiden har frågan om inblandning av andra län der i valprocessen aktualiserats. Sådan inblandning har säkert all tid förekommit, öppet eller bakom kulisserna, men användningen av elektroniska medier har lett till en ökning. Inblandning sker bevisligen i sofistikerade operationer i sociala medier före val. Det finns också en risk för att röstresultatet förvanskas under själva röstningen eller vid sammanräkningen av rösterna. I Finland har det bestämts att vi fort sätter med papper och penna, men t.ex. i USA där man samtidigt rös tar på kandidater för många poster känns det alltför otympligt.

När röstningen är över gäller det att räkna rösterna och fördela mandaten. Här gäller det också att se upp med valfusk. En del lösning kan vara att man tillåter inhemska och utländska valobser vatörer som övervakar röstningen och rösträkningen. Så vitt jag vet organiserades den första större internationella valövervaknings

Procent av världens befolkning som lever i demokratier, hybridsystem och icke-demokratier 1975 och 2018. Från 1975 till 2018 har den andel av befolkningen som lever i demokratier expanderat frän 57 procent till 75 procent. Samtidigt har också den andel som lever i hy bridsystem vuxit. Källa: International IDEA. The Global State of Democracy 2019, Addressing the Ills, Reviving the Promise (Stockholm: International Idea, 2019), https://doi.org/10.31752/idea.2019.31.

operationen av Förenta nationerna hösten 1989 i Namibia när Sydaf rika släppte greppet om landet. Jag hade glädjen att vara en av de 40 finländska valobservatörerna, sta tionerad i Okavango vid gränsen mot Angola. Bland observatörerna fanns bl.a. stora kontingenter från Sverige och Frankrike men också från Sovjetunionen och Kina. De två sistnämnda visste knappast mycket mer om fria val än vad vi fick lära oss under snabbutbildningen på ort och ställe men var förstås av största vikt för att övertyga den internatio nella opinionen om att allt gick rätt till. Till den gruppen hörde också östtyskarna som till sin förvåning fick höra om en annan samtidig världshistorisk händelse, Berlinmu rens fall.

DET FINNS HJÄLP ATT FÅ: IDEA GRUNDAS 1995

Det finns olika internationella orga nisationer och institutioner som arbetar för att främja demokrati. En internationell organisation som sär skilt fokuserar på valsystem och valprocesser är IDEA (International Institute of Democracy and Electoral Assistance, Internationella institu tet för demokrati och valbistånd). Avsikten är att sprida kunskap om hurudana valsystem som finns och hur de formar politiken. Organisa tionen grundades 1995 på initiativ av Sverige och bland de samman lagt 13 länderna fanns också Finland, Danmark och Norge. Idag har organisationen 33 medlems länder, en personal på 200 och 15

regionala byråer utöver högkvarte ret i Stockholm.

ETISKA REGLER OCH PROFESSI ONELLA RIKTLINJER

IDEA började med att sätta upp en databank och inledde arbetet med att skapa etiska regler och profes sionella riktlinjer för valprocesser. Man uppgjorde genast tre viktiga handböcker. Den första handlade om hur man bygger upp ett val system, den andra handlade om demokrati och djupgående kon flikter och den tredje om kvinnor i lagstiftande församlingar. Organisa tionen vill sprida kunskap om hur man gör på olika håll för att hjälpa intresserade länder att skapa sin egen hållbara valprocess och inte

Artikkeli on julkaistu yhteis työssä suomenruotsalaisen Fredsposten-lehden kanssa, jonka numerossa 4/2020 se alun perin ilmestyi.

självklart kopiera t.ex. systemet i det tidigare koloniala moderlandet.

Sedan 2017 utarbetar IDEA vart annat år en rapport om situationen för demokratin i världen, ”The Global State of Democracy” som analyserar trender och utmaningar. Rapporten har också ett demokratiindex.

Organisationen producerar också en mängd material och hjälpmedel som gäller riskkontroll, valfinansie ring, cybersäkerhet, valövervakning mm. Man ordnar utbildningar och producerar landanalyser för länder som ber om det.

Demokratin det bästa samhälls skicket för att bekämpa COVID-19

I juni 2020 tog IDEA tillsammans med den amerikanska demokratior ganisationen National Endowment for Democracy initiativet till en väd jan DEFEND DEMOCRACY (Försva ra demokratin) till alla stater om att respektera demokratin också i län der som har drabbats av COVID-19. Man konstaterade att demokratier na har de bästa förutsättningarna att bekämpa pandemin. Vädjan un dertecknades av ett stort antal or ganisationer och av 500 prominenta personer (senare utökades listan).

Mycket av IDEA:s material finns tillgängligt på adressen www.idea.int.

Numerisk

Inger Wirén är medlem i Fredspostens redaktionsråd och statsvetare till utbildningen.

jämlikhet mellan män och kvinnor uppnås om ett knappt halvsekel om takten är densamma som nu. Källa: International IDEA. The Global State of Democracy 2019, Addressing the Ills, Reviving the Promise (Stockholm: International Idea, 2019), https://doi.org/10.31752/idea.2019.31.

JOS YMPÄRISTÖN TILA AHDISTAA…

…suuntaa sivustolle ymparistoahdistus.fi. Sitä ylläpitää Ympäristöahdistuksen mieli -hanke, jossa käsitellään ympäristö tunteita. Hanketta toteutetaan mm. verkossa vertaistukiryhmin ja myöhem min kasvokkain, tarjoamalla monenlaisia materiaaleja, webinaareja ja podcasteja. Sivulle on tulossa tallenne etäpaneeli keskustelusta 18.2., jossa puhuivat mm. BIOSin tutkija Tero Toivanen, toimittajatietokirjailija Hanna Nikkanen ja nuorten ilmastodelegaatti Emma Sairanen.

NEUVOSTOLIITON VANKILEIRIT

Pari vuotta sitten valmistunut 3- osainen ranskalaissarja käy läpi 20 miljoo naa ihmistä orjatyöhön alistaneiden vankileirien synkän historian.

Yle Areena. Katseluaikaa yli vuosi.

Rauhanpuolustaja

Rauhanpuolustaja on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. ISSN 2736-9951

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 00550 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Timo Kalevi Forss, Anu Harju, ja Hanna Niittymäki

Ulkoasu ja taitto: Essi Rajamäki Kansi: Nauska

Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola Lehden tilaushinta 36 € / vuosi

Rauhan Puolesta ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys-, marras- ja joulukuussa.

2-osainen katsaus Ku Klux Klanin histo riaan kertoo väkivaltaorganisaatiosta, joka aloitti salaseurana, tarjoili rotu vihan ohella järjestötoimintaa perheille ja koki toisen tulemisensa 50-luvulla, kun rotuerotteluun perustunutta elämäntapaa uhattiin.

Yle Areena. Katseluaikaa yli vuosi.

VALLANKUMOUS (Saksa 2018)

Tositapahtumiin perustuva draama elokuva itäsaksalaisesta abiturientti luokasta, joka pitää vuonna 1956 yllättäen hiljaisen hetken Unkarin kansannousun uhreille. Viranomaiset kuulevat mielenosoituksesta, ja seuraukset ovat vakavat.

Yle Areena. Katseluaika päättyy 17.3.2021.

Ota suunnaksi rauha: www.rauhanpuolustajat.org

TILAA UUTISKIRJE!

Rauhanpuolustajien sähköinen uutiskirje Kirjekyyhky ilmestyy noin 12 kertaa vuodessa. Kirjekyyhky välittää rauhaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä uutisia ja tietoja tapahtumista ja toiminnasta eri puolilla Suomea. Käy tilaamassa itsellesi Kirjekyyhky osoitteesta www.rauhanpuolustajat.org

HILJAINEN

KKK – AMERIKKALAINEN TARINA

VANHA JA UUSI ELÄMÄ

Komilaisia muutti Luujärvelle Ižmasta (Komin pohjoisosasta) vuonna 1888 (130 vuotta sitten) /

Terve! (komiksi) / Terve! (saameksi) /

Virma-joki Joitakin vuosia myöhemmin /

Päivää! (venäjäksi) /

Terve! (venäjäksi)

www.finnougriccomics.com

Komilaisia, saamelaisia, nenetsejä /

Olemme kaikki ystäviä! (komiksi) / 1970-80-luku

Nykyaika

Natalia Ušakova Rodion Nemtšinov (komiksi), Luujärvi (Lujavvr), Murmanskin alue, Venäjä 2017

Saamenmaa, Sápmi levittäytyy neljän valtion alueelle. Saa melaiskieliä on säilynyt tähän päivään yhteensä kahdeksan ja niiden puhujia on yhteensä 30 000–40 000. Pohjoismais sa saamen kielillä on paikallisesti virallinen asema. Kiltinän saamea kirjoitetaan muista poiketen kyrillisin kirjaimin eikä sillä ole Venäjällä tunnustettua asemaa. Kaikki saamen kie let ovat uhanalaisia, mutta joitakin niistä on pystytty elvyt tämään menestyksekkäästi. Kullakin maalla on oma saame laisedustus, jonka tavoitteena on tukea ja säilyttää saamen kieliä. Olemme järjestäneet sarjakuvatyöpajoja saamenkieli sille osallistujille vuosien 2017–18 aikana Luujärvellä, Jonassa ja Loparskajassa Murmanskin alueella, Kaarasjoella Norjassa sekä Inarissa Suomen puolella. Yhteistyökumppaneitamme ovat Sámi Nisson Forum, Kuolan saamelaisradio ja Saame laisten kulttuuriperintöja kehitysrahasto (Luu järvi), Saamelaisalueen koulutuskeskus (Ina ri) sekä Kulttuuriase ma Beassi ja Saamen kieli- ja kulttuurikes kus (Kaarasjoki). Työ pajoissamme on piir retty sarjakuvia viidel lä eri saamen kielellä.

Tilaa www.rauhanpuolustajat.org/kauppa