Rauhan Puolesta 4/20

RENTOLA RAPU-APUNA

Ennen tutkijanuraansa Kimmo Rentola kirjoitti henkilöhaastatteluja Rauhanpuolustajien lehteen.

Suomen Rauhanpuolustajien yleiskokous

13.9.2020 klo 12–14, Helsinki

Suomen Rauhanpuolustajat ry:n sääntömääräisessä, kahden vuoden välein järjestettävässä yleiskokouksessa mm. valitaan järjestölle uusi johtokunta.

Ilmoittaudu viimeistään 4.9. jos haluat osallistua kokoukseen Zoom-linkin kautta pulut@rauhanpuolustajat.fi

Yleiskokous pidetään Itä-Pasilassa Rauhanasemalla, Veturitori 3, 00520 Helsinki.

PÄÄKIRJOITUS: TEEMU MATINPURO

MUUTOKSELLE ON KANSAN TUKI

Wikipedian mukaan demokratia eli kansanvalta on kansan valtaan perustuva valtiojärjestys, jonka perusajatuksena on, että hallintovallan edusta jat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa. Suomen kaltaisessa edustuksellisessa demo kratiassa kansan tahtoa edustaa tietenkin vaaleilla valittu eduskunta. Mutta eduskunta voisi nyt nojata muutamassakin merkittävässä asiassa kansalaisten enemmistön tukeen.

Toukokuussa Ylen teettämässä kyselyssä lähes 57 prosenttia suomalaisista kannatti ajatusta hävittäjähankinnan lykkäämisestä, jotta koronakriisin vaurioittamaa taloutta saadaan tasapainoon. Samankaltainen tulos ilmeni muutamaa viikkoa myöhemmin teetetyssä Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) heinäkuun lopulla julkistamassa kyselytutkimuksessa. Hävittäjähankintojen siirtoa useam man vuoden päähän aiemmin suunnitellusta aikataulusta tuki kyselyn mukaan 53 prosenttia vastanneista. Samaisessa tutkimuksessa ilmeni, että kaikkien puolueiden kannattajista vähintään kolme viidestä voisi vähintään hyväksyä hävittäjä hankintojen siirron myöhäisempään ajankohtaan.

Valitettavasti tämä tuki HX hankkeen lykkäämiseksi ei ole näkynyt toivottavalla tavalla sitä koskevan kansalaisadressin allekirjoittajamäärissä. (Linkki adressiin löytyy muun muassa Rauhanpuolustajien nettisivuilta). Kuvastaneeko tämä kan salaisten apatiaa mahdollisuuksissaan vaikuttaa poliittisiin päätöksiin? Mikäli näin on, se on suuri haaste suomalaiselle demokratialle.

Suomen ydinaseriisuntapolitiikka on toinen tätä pääkirjoitusta Hiroshima päivänä kirjoitettaessa mieleen tullut ja rauhanliikkeelle merkittävä muutos, jolle löytyy vielä sel vemmin kansalaisten tuki. Rauhanjärjestöjen ICAN verkosto teetti vuoden 2019 marraskuussa kyselytutkimuksen, jonka mukaan 84 prosenttia suomalaisista kannattaa Suomen liit tymistä YK:n ydinaseet kieltävään sopimukseen.

Suomen tulee nyt rohkeasti astua esiin ydinaseriisuntakysymyksissä. Viimeiset vuosikymmenet Suomi on niissä asemoitunut ydinasevaltojen ja Naton jäsenmaiden rinta maan. Monesti esiin noussut perustelu on vaikutusvallan säilyttäminen näiden suhteeen. Epäilenpä, että vaikutusvaltaa on pikemminkin luovutettu ulkopuolisille sen sijaan, että kuunneltaisiin suomalaisten enemmistön näkemyksiä. Ydinaseet kieltävän sopimuksen on jo allekirjoittanut 82 maata, joista 40 on sen myös ratifioinut.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Jouko Jokisalo luki kahden Peltosen toimittaman kirjan sodankäynnin ja sotien oikeuttamisen historiasta.

Olli Kruunan isä oli meri kapteeni, ja lapsena hän pääsi rahtilaivalla eurooppalaisiin satamiin. Lukioaikana hän oli kesä töissä sairaala-apulaisena Tukholmassa. Sairaalatyöskentely sai Kruunan kiinnostu maan lääkärin urasta. Tukholmassa nuori maalaispoika koki suuren maailman tuulia 1970-luvun alussa.

Kaupunkikuvassa politiikka näkyi. Mielenosoituksia oli usein Sergelin torilla, ja sieltä lähdettiin marssimaan eri dikta tuurimaiden suurlähetystöjen eteen. Tukholmassa oli myös Vietnamin sodasta kieltäytyneitä yhdysvaltalaisia nuoria ja poliittisia pakolaisia monista Latinalaisen Amerikan maista ja muualta maailmasta.

Mitään tällaista ei ollut Varsinais-Suo men Lokalahdella. Kiinnostus maailmaan heräsi.

AVUSTUSJÄRJESTÖT KOVILLA

Kansainvälinen avustustyö on vaikeutunut konfliktialueilla, sanoo Olli Kruuna.

”Esimerkiksi Punainen Risti, Lääkärit ilman rajoja ja YK:n eri organisaatiot ovat joutuneet aseellisten hyökkäysten koh teeksi. Aikaisemmin konflikteissa oli selvät rintamalinjat ja osapuolet olivat johtajiensa kontrollissa. Nyt kriisialueilla on kilpaile via aseistettuja joukkoja, joista osa voi olla tavallisia rosvoja ilman poliittista ohjelmaa. Näillä joukoilla ei ole tietoa kansainvälis ten järjestöjen suojatusta erityisasemasta ja työstä.”

”Avustustoimia voivat hankaloittaa myös erilaiset alueelliset hallitukset, tullimääräyk set ja lahjuspyynnöt. Asiantuntijoitakaan

Olli Kruuna on helsinkiläinen lääkäri, joka on kiertänyt pääosin Punaisen Ristin lääkärinä maailman sotatantereita ja muita katastrofi alueita. Hän jäi keväällä eläkkeelle HUSin kirurgin työstä. Nyt on aikaa tarkkailla lintuja ja viljellä siirtolapuutarhaa.

henkilöstön palkat voivat olla pitkäänkin maksamatta. Paikalliset työntekijät tekevät silloin myös jotain muuta työtä saadakseen rahaa elantoonsa ja tulevat töihin sairaa laan, kun palkkatyö on tehty.

ETELÄ-SUDANIN PUOLIAAVIKOLLA

Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011 sodassa Sudanista, mutta ajautui itse pian sisällissotaan. Syynä ovat alueen öljyvarat, joille on ottajia omasta takaa ja muual takin. Olli Kruuna oli Etelä-Sudanissa vuonna 2018 Niilin sivujoen varrella lähellä Etiopian rajaa. Alueelle oli pystytetty sisäl lissodan takia kenttäsairaala.

ei oteta aina avosylin vastaan. Paikalliset toimijat eivät halua esimerkiksi todistajia ihmisoikeusloukkauksiin.”

Punaisen Ristin henkilöstön valinta prosessissa tähdätään siihen, että katastrofialueille lähetetään sellaisia ihmi siä, jotka osaavat työnsä ja tulevat toimeen keskenään ja paikallisten työntekijöiden kanssa.

”Liikkuminen konflikti- ja katastrofi alueilla on usein hyvin rajoitettua. Yhteiskunnan infrastruktuuri on romah tanut, ja paikalliset rosvojoukot pitävät valtaa. Turvallisuuden takia kontaktit ulkopuoliseen yhteisöön ovat vähäisiä.” Joissakin tapauksissa avustusohjelma toi mii turvallisessa naapurimaassa.  Kruuna kertoo, että työskentely pai kallisten työntekijöiden kanssa on usein vaativaa. On tavallista, että sairaaloiden

”Paikkakunnalla oli useita kirkkoja, mutta ei yhtään toimivaa koulua. Ame rikkalaiset olivat perustaneet alueelle aikaisemmin kiinteän sairaalan, jonka toi minta oli osittain hiipunut. Siellä hoidettiin vain siviilejä. Punaisen Ristin kenttäsairaala hoiti ampumahaavoja saaneita sotilaita ja karjavarkauksissa haavoittuneita ihmisiä.” Karjavarkaudet ovat Etelä-Sudanissa taval lisia, ja niissä kuolee vuosittain tuhansia ihmisiä.

”Olosuhteet olivat hyvin alkeelliset. Instrumenttien sterilointi ja kaikki ruoka tehtiin nuotiolla. Ruoka oli pääosin riisiä ja papuja. Joesta sai jonkin verran kalaa, ja kuivana kautena ostettiin välillä antiloopin lihaa. Jouluksi saatiin Etiopiasta olutta.”

Somaliassa Olli Kruuna oli sisällissodan aikana vuonna 1993.

TEKSTI: ERKKI KUPARI

KUVAT: NAUSKA

SOMALIA OLI PAHA PAIKKA

”Somalian operaatio oli Punaisen Ristin 150-vuotisen historian aikana ainoa, jossa toimintoja turvattiin käyttämällä paikallisia aseellisia vartioita. Koko maan infrastruk tuuri oli tuhoutunut täydellisesti, ja valtaa pitivät klaanien aseelliset joukot.”

”Kansainvälisten avustus järjestöjen autot varastettiin heti kun ne tuotiin maahan, ja aseryhmät vuokrasivat ne organi saatioiden käyttöön. Sama tehtiin mediaväelle, heiltä otettiin kamerat pois ja myytiin takaisin.”

Kansainvälisellä Punaisella Ristillä oli Somaliassa lentävä kirurgitiimi, jolla oli varusteenaan kevyen kenttäsairaalan välineet. Tiimi lennätettiin taistelualueelle pystyttämään kenttäsairaala ja hoitamaan haavoittuneet.

”Pimeään aikaan oli ulkona liikkumiskielto. Eräänä iltana kuului majapaikkamme ovelta koputus. Vanhaa klaanipäällikköä oli ammuttu vatsaan, ja hänen aseis tetut sukulaisensa vaativat hoitoa. Kerroimme, että täällä ei ole leik kaussalia, emmekä voi sen takia leikata potilasta. Omaisten aseellisen painostuksen vuoksi potilas nostet tiin ruokapöydälle. Delegaatiomme ei-lääketieteellistä koulutusta saa nut päällikkö toimi tippatelineenä ja piti taskulamppua käsissään. Leikkausoperaatio tehtiin siinä.”

”Saman projektin aluepää majassa sattui sellainen tapaus, että oma paikallinen aseistettu vartijamme tuli yöllä ryöstämään projektin rahoja. Tilanne kärjistyi ja hän ampui kuoliaaksi sveitsiläisen talouspäällikkömme. Mies aseen kanssa voi olla arvaamaton ja vaa rallinen.”

”Kolmas mieleeni jäänyt tilanne oli, kun amerikkalaiset sotilaat ajoivat jeeppinsä maamiinaan ja tarvitsivat loukkaantuneilleen apua. Mobiilitiimimme kiirehti antamaan ensiavun miinakentän keskellä, kunnes heidän evakuointihelikopte rinsa tuli paikalle.”

AFGANISTANISSA

Kiinalaiset olivat rakentaneet Afganistanin Kandahariin keskus sairaalan vanhan vallan aikana. Olli Kruuna oli siellä komennuksella vuonna 2001.

”Afganistanin konfliktin takia sairaala oli poissa käytöstä useita vuosia. Punainen Risti raivasi miinat sairaalasta ja avasi sen talibanhallinnon luvalla. Sairaalaan saatiin talibanien kanssa käytyjen pitkien neuvottelujen jälkeen myös kirurginen naisten osasto.”

”Naisten osaston ovella oli aina talibansotilas rynnäkkökiväärin kanssa. Hän valvoi, että kaikilla naishoitajilla ja potilailla oli koko naan peittävä burka päällä, ennen kuin minä pääsin osastolle. En kos kaan nähnyt naishoitajien kasvoja.

Naiset kuitenkin kertoivat, että ennen talibaneja he käyttivät Kan daharin kaupungissa liikkuessaan moderneja asuja.”

”Myös mieslääkäreillä oli vaikeaa, jos pitkän päivystyk sen ja valvomisen jälkeen sattui nukkumaan rukoushetken aikana ja vartija näki. Silloin joutui pidätetyksi. Sama tuli parran siistimisestä, koska parran leik kaaminen oli kielletty. Anatomiset oppikirjat piti piilottaa, koska tali banien jyrkkä islamtulkinta kielsi kaikki kuvat.”

Kruunan ensimmäinen ulko maankomennus oli vuonna 1981 Libanoniin.

”Olin silloin vasta valmistunut yleislääkäri. Rauhan Puolesta -leh dessä oli ilmoitus, että Arabikansojen ystävyysseura perustaa klinikan Ain-el-Helwen palestiinalaisleiriin Saidan kaupunkiin Libanonissa. Otin yhteyttä Pulujen Mikko Lohikoskeen ja lähdimme Libanoniin yhdessä sairaanhoitaja Teuvo Mikkosen

ALUSSA OLI PALESTIINALAISLEIRI

KUNINKAAN TIELLÄ

Tämänkertainen kesämatkani Vespalla alkoi aurinkoisena torstaina Kuninkaantietä pitkin kohti Loviisaa. Ensimmäinen pysähdys oli Porvoossa, jonka tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa koulurakennuksessa keisari Aleksanteri I julisti vuonna 1809 uuden voittomaansa, Ruotsin itäisen osan Suomen, Venäjän keisarikuntaan kuuluvaksi. Kuten Venäjän tapa hallita alueitaan oli, annettiin keisarille uskollisuutta vannoneen Suomen vallanpitäjille oikeus hallita omien lakiensa mukaan keisarin alaisuudessa.

Kerran

KOLUMNI

kanssa.

Se oli nuorelle jännittävää aikaa.

”Libanon oli erilaisten ase ryhmien jakama valtio. Siellä oli silloin myös aseellista koulutusta etsiviä nuoria poliittisia aktivis teja eri puolita maailmaa. Ehdimme käydä Baalbekissa Bekaan laak sossa, jossa on paljon roomalaisajan rakennusaarteita ja viiniviljelyksiä. Jännittävä taksimatka sekin.”

Olli Kruuna ehti olla sota- ja katastrofilääkärinä neljällätoista

komennuksella eri puolilla maailmaa. Hän toimi aktiivisesti kansainvälisen miinakielto sopimuksen puolesta Punaisessa Ristissä. Kruuna ehti nähdä riittä miin miinojen silpomia ihmisiä. Hän pitää niiden aiheuttamia sota vammoja pahimpina.

”Työskentely konfliktioloissa on sekä ammatillisesti että henkilö kohtaisesti antoisa joskin myös raskas kokemus. Jos konfliktialuei den ongelmat olisi helppo ratkaista, ne olisi jo ratkaistu.”

Tähän kansalliseen saagaan tuo porvoolaisväriä tarina keisarin ihastumisesta viehkeään porvarisneitoon säätyjen kokoontumisen jälkeen järjestetyissä tanssiaisissa. Kovin montaa vuotta ei tarvinnut odottaa, kun huhuttiin myös keisarillisen jälkeläisen olemassaolosta. Porvoon välietapin jälkeen kaksitahtisylinterinen menopelini potki matkaani muutaman kymmenen kilometriä eteenpäin idylliseen Närpiöön. Siellä on 1500 luvun ensimmäisellä puoliskolla eläneen suomen kirjakielen isän, Turun arkkipiispana uransa tehneen Mikael Agricolan syntymäpaikka. Rajaseudulta kotoisin olleen Agricolan viimeinen matka vei hänet Moskovaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan neuvotteluvaltuuskunnan jäsenenä. Ruotsin itäinen rajaseutu oli levoton, ja Ruotsi ja Moskovan ruhtinaskunnan ympärille kasvanut Venäjä kahakoivat yhtenään rajasta. Raskas neuvottelumatka Moskovaan koitui Agricolalle kohtalok kaaksi, ja hän kuoli paluumatkalla sairauskohtaukseen. Minun oli aika jatkaa matkaani kohti Loviisaa. Ruotsi ei sitten Agricolan rauhanvaltuuskunnan menestynyt kovin hyvin Venäjää vastaan seuraavien parinsadan vuoden aikana. Sen viimeisiksi yrityksiksi jäi hattujen puolueen pyrkimys valloittaa Venäjälle mene tettyjä alueita takaisin 1740 luvulla. Sotaa seurasi karvas tappio, Suomessa isoviha ja Loviisasta puolen tunnin Vespalla ajon päässä olevan Pyhtään jako Kymijokea pitkin Ryssän ja Ruotsinpyhtääseen. Uuden rajan vuoksi Ruotsin itärajan linnoitukset jäivät Venäjälle, ja Loviisaan ryhdyttiin rakentamaan suunnattoman kallista meri ja maalinnoitusta. Kumpaakaan ei lopulta saatu valmiiksi. Rahat loppuivat ja Svartsholman merilinnoitus antautui taistelematta venäläisille vuonna 1808. Vuoden kulut tua olivatkin sitten edessä Suomen Venäjään liittämistä juhlistaneet Porvoon valtiopäivät.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

MARKKU KANGASPURO

Klinikka oli yhteinen Nor jan Palestinafrontenin ja Palestiinan Punaisen Puolikuun kanssa.”

vanha klaanipäällikkö, jota oli ammuttu vatsaan, leikattiin keittiön pöydällä omaisten osoitellessa aseella. Avustusdelegaation päällikkö toimi tippatelineenä ja piteli taskulamppua.

TEKIJÖITÄ JA

TOPPUUTTELIJOITA

Poliittisen historian professori Kimmo Rentola kirjoitti henkilö juttuja Rauhan Puolesta lehteen ennen tutkijanuraansa. Poliittis luontoisessa toiminnassa saatu kokemus on auttanut häntä tutkijana ymmärtämään monen laisten ilmiöiden logiikkaa.

Pitkän linjan historiantut kija ja Helsingin yliopiston poliittisen historian pro fessori Kimmo Rentola (s. 1953) tunnetaan muun muassa kylmään sotaan, Suomen ja Neuvostolii ton suhteisiin sekä suomalaiseen kommunismiin liittyvästä tutki muksestaan. Hänet tunnetaan terävästä kynästään ja yleista juisista kirjoistaan, jotka ovat avanneet mielenkiintoisia näkö kulmia Suomen historiaan.

Kirjoitustaitojaan Kimmo Rentola ehti hioa ennen tutkijanuraansa toimittajana ja suomentajana.

1970-luvulla nuori Kimmo Rentola oli aktiivinen eri järjes töissä. Hän toimi muun muassa Teiniliitossa, Vietnamin sodan vas taisessa liikkeessä sekä Suomen demokraattisessa nuorisolii tossa SDNL:ssä, joka oli nykyisen Vasemmistonuorten edeltäjä. Myös Suomen Rauhanpuolustajat tuli Rentolalle tuolloin tutuksi.

”Rauhanpuolustajat tuli näkö piiriini 1970-luvun alussa, viimeistään 1972 kun tulin opis kelemaan Helsinkiin. En muista ensi kosketusta, mutta alkuajoilta on jäänyt mieleen kokous Pulujen toimistossa heti Chilen vallankaap pauksen jälkeen. Osanottajia oli eri tahoilta, enemmän kuin huo neeseen olisi mahtunut, pohdittiin mitä kukin tekee. Me nuoret sau

husimme täyttä höyryä. Seinustalla istui SKP:n iäkäs – samanikäinen kuin minä nyt – edustaja Veikko Hauhia, joka toppuutteli, sanoi että noin kova into voi loppua kes ken. Paljon myöhemmin kohtasin Hauhian uudelleen historiaa tutki essani. En elävänä henkilönä enää, vaan historiassa vaikuttaneena hahmona.”

Veikko Hauhia oli ammat tiyhdistysmies ja SKP:n keskuskomitean jäsen. Hän luo vutti kommunistien salaista sisäpiiritietoa antikommunisti selle tiedustelumiehelle Veikko Puskalalle, joka puolestaan jakoi tietojaan muun muassa suojelu poliisille, armeijan tiedustelulle, akateemikko Kustaa Vilkunalle ja tätä kautta myös tasavallan presidentti Urho Kekkoselle. Myö hemmin Hauhia oli myös suoraan yhteydessä suojelupoliisiin. Hau

hian tästä puolesta ei nuori Kimmo Rentola tiennyt mitään. Rauhan puolustajien toiminnassa häntä kiinnostivat aluksi kolmannen maailman konfliktit. ”Olin mukana eniten ensin Vietnamin ja sitten Chilen merkeissä.”

TEKSTI: TIMO KALEVI FORSS

UUDISTUKSIA

JA ILMAVUUTTA

1970-luvun puolenvälin jälkeen Rentolan aktivismi alkoi suuntautua voimakkaimmin kirjoittamiseen. Hän toimi 1970-luvun lopulla Toveri-lehden toimitussihteerinä ja Soihdunkantajan päätoimitta jana. Rentola oli 1970-luvulla SKP:n jäsen, mutta jätti taistolaisuuden taakseen 1970-luvun lopussa. Tuo hon aikaan uusia tuulia haisteltiin myös Rauhanpuolustajissa.

1980-luvun alussa tulipunai nen 1970-luku alkoi valjuuntua ja vähemmistökommunistien luotsaa man Rauhanpuolustajien kurssia tarkistettiin hieman raikkaam paan suuntaan kepulaistaustaisten rauhanpuolustajien voimin. Myös liberaaleimmat vasemmistolaiset pulut olivat uudistusten kannalla. 1980-luvun alussa Rauhan Puolesta -lehteen haalittiin uusia kirjoittajia.

”Joskus 1980-luvun alkupuo lella Iikka Vehkalahti, Juha Rekola ja muutama muu kokosivat poru kan, jossa tarkoitus oli tehdä uudenlaista RaPu-lehteä, ei niin jär jestökeskeistä kuin ennen, vaan ilmavampaa. Kun nämä olivat van hoja tuttuja ja mukavaa väkeä, lähdin mukaan.”

Vaikka Rentola tunsi opintojensa ansiosta hyvin yhteiskunnallisia aiheita ja ennen kaikkea poliittista historiaa, muodostui hänen kir joittajaprofiilinsa Rauhan Puolesta -lehdessä varsin toisenlaiseksi. ”Jostain syystä minulle lankesi enimmäkseen henkilöhaastatte luita. En muista, olinko silloin jo tehnyt sellaisia Insinööriuutisille. Kohteina oli avustustyöntekijöitä − muistan hyvin Angolassa toi mineen lääkäri Merja Saarisen ja poptähti Tuula Amberlan. Kerran haastattelin poliitikkoa, kun piti esi tellä Paavo Rintalan seuraajaksi Rauhanpuolustajien puheenjohta jaksi tullut Matti Ruokola. ’Sähän sait siitäkin ihan ihmisen’, kehaisi toinen kepulainen, Iikka. Joitakin reportaasejakin oli, Nicaraguasta ja eurooppalaisen END-rauhanliikkeen kohtaamisesta Perugiassa ja Assi sissa, Keski-Italiassa.”

Rentola muistuttaa seudun kuuluisimmasta asukkaasta, 1200-luvulla eläneestä Pyhästä

Franciscus Assisilaisesta. ”Kato lisen kirkon merkittävimpiin pyhimyksiin kuuluva Franciscus oli köyhien ystävä, mutta kesti melkein 800 vuotta ennen kuin yksikään paavi tohti ottaa hänen nimensä omakseen.”

Rentola viihtyi Rauhan Puo lesta -lehden toimituskunnassa ja kehuu lehden tuonaikaista ilmapiiriä hyväksi. ”Toimituskuntaan kuului vat Iikka ja Juha, viimeksi mainittu kaiketi ainoana palkollisena. Toimi tusporukassa oli Erkki Kupari, jonka tekstit olivat lumoavia, Erkki Paakku lainen, Kristiina Carlson, kuvaajana Jari Laukkanen ja toinen, joka ei sil loin halunnut nimeään julki. Ja vielä muutama muu. Toimitusporukan työilmapiiri oli erinomainen, halut tiin tehdä hyvä, kiinnostava lehti, ja jokainen antoi panoksensa iloisesti. Muistaakseni talkoilla, mutta ei siitä tienestiä odotettukaan.”

TUTKIJAKSI

Kimmo Rentola opiskeli Helsingin yliopistolla, jossa myös Rauhan puolustajilla oli opiskelijatoimintaa 1970- ja 1980-luvulla. Hän ei kui tenkaan yhdistänyt opintojaan ja kansalaisaktivismia. ”En ollut näkyvä toimija yliopistolla, kävin siellä vain opiskelemassa, niin tehokkaasti kuin osasin. Moni tuttu jätti järjestötoiminnan vuoksi koko naan opiskelematta, mutta ajattelin kokeilla, onnistuisiko opiskelu.”

Rentolan opinnot onnistui vat erinomaisesti, ja vuonna 1986 hänestä tuli kokopäivätoimi nen historiantutkija. Vuonna 1994 hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta. Väitöskir jan nimi oli Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945. Akateeminen ura vei Rentolan vuosiksi 2006–14 Turun

yliopiston poliittisen historian pro fessoriksi ja vuodesta 2014 saman oppiaineen professoriksi Helsingin yliopistoon. Mielenkiintoinen ajan jakso oli vuodet 2004–06, jolloin Rentola toimi suojelupoliisin eri koistutkijana.

Kimmo Rentolan kirjallinen tuo tanto on avannut lähihistoriaamme myös rivikansalaisille hyvin kirjoi tettujen ja mielenkiintoisten teosten muodossa. Vuonna 2005 Rentola sai Vuoden tiedekirja -palkinnon kirjastaan Vallankumouksen aave, Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970. Vuonna 2017 hänet palkittiin Lauri Jäntin palkinnolla teoksestaan Stalin ja Suomen kohtalo

Vetävää luettavaa ovat olleet Rentolan Helsingin Sanomille kir joittamat kolumnit. Yhdessä niistä hän kuvaa 1980-luvun alun vasemmiston poliittista ilmapii riä seuraavin sanoin: ”1970-luvun poliittinen jäykkäkouristus on vih doin helpottanut.” Osallistumisesta Rauhanpuolustajien toimintaan Rentola ei näe koituneen suora naista hyötyä hänen akateemiselle uralleen, joskin järjestötoiminta auttoi näkemään asioiden taustoja. ”Poliittisluontoisessa toiminnassa saatu kokemus on auttanut tutki jana ymmärtämään monenlaisten ilmiöiden logiikkaa.”

Rauhanpuolustajien byrokratiaa taikka jähmeitä kokouskäytän töjä Rentolalla ei ole ikävä. Hänelle parasta antia Rauhanpuolustajissa oli kuuluminen RaPu-lehden toi mitukseen. ”Lehden tekemisestä jäi lämpimiä muistoja. Sitä aiempi kokousrumba on aika lailla häipy nyt päästä”, Rentola tiivistää.

"1970-luvun poliittinen jäykkäkouristus on vihdoin helpottanut.”

KIRKKO OTTI ISON ASKELEEN, HALLITUS POLKEE PAIKALLAAN

Kesäkuussa Suomen evankelisluterilainen kirkko otti ison aske leen. Kirkko sanoi Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispalle osoitetussa avoimessa kirjeessä, että se ei hyväksy Israelin hallituksen suunnitelmaa liittää osia Miehitetyistä palestii nalaisalueista virallisesti Israeliin.

Suomen evankelisluterilai sen kirkon mukaan alueliitos johtaa ”suurempaan epä oikeudenmukaisuuteen, kasvaviin jännitteisiin, epävakauteen ja piit taamattomuuteen kansainvälisestä oikeudesta”.

Kirkko myös yhtyi Kirkkojen maailmanneuvoston toukokui seen kannanottoon. Siinä mentiin tuomitsemista pidemmälle ja todet tiin, että alueliitosta ”ei torjuta torumisella”. Kirjeessä vaadit tiin, että EU vastaa alueliitokseen vähintään yhtä vakavilla toimilla kuin mihin se ryhtyi Venäjän lii tettyä Krimin itseensä. Lisäksi neuvosto huomautti, että jos alue liitos tapahtuu, niin EU:n säännöt ja periaatteet velvoittavat sitä jää dyttämään Israelin kanssa solmitun assosiaatiosopimuksen. Suomen evankelisluterilainen kirkko siis vaatii pakotteita Israelille, jos alue liitos toteutuu.

Neuvosto päätti kirjeensä sanoen, että jos EU ei vastaa alue liitokseen riittävän painokkaasti,

se on siihen osallinen. Suomen hallituksen linjaa sopii peilata tätä kommenttia vasten.

SANOJA,

EI TEKOJA

Kansanedustaja Veronika Honkasalo kysyi toukokuussa hallitukselta, mikä on sen kanta alueliitokseen, mitä hallitus aikoo tehdä, sekä tukeeko se Israeliin kohdistuvia pakotteita ja tuotteiden tuontikieltoja, jos alueliitos tapah tuu. Ulkoministeri Pekka Haavisto vastasi 4. kesäkuuta.

Hallituksen kanta on selvä: alue liitos rikkoo kansainvälistä oikeutta eikä Suomi tule hyväksymään sitä. Tämän linjauksen selkeys ei valitet tavasti ulotu tekoihin. Kysymykseen pakotteista ja tuontikielloista halli tus ei viitsinyt sanoa mitään, vaan tyystin sivuutti kansanedustajan kysymyksen tältä osin. Toiminnaksi hallitus ehdotti vain keskustelun jat kamista, erityisesti Israelin kanssa.

KONKREETTISIA TOIMIA

Tätä vuoropuhelua miehittäjän kanssa on käyty yli puoli vuosisataa miehityksen syventyessä päivä päivältä.

Olemme nyt tilanteessa, jossa varovaisena pidetty kirkko puo lustaa kansainvälistä oikeutta jämäkämmin kuin punavihreänä pidetty hallitus.

Suomi voi vaikuttaa EU:ssa pakotteisiin ja assosiaatiosopimuk

seen, mutta on asioita, mitä Suomi voi tehdä itsenäisesti.

Ensinnäkin Suomen pitää lopet taa asekaupat Israelin kanssa, niin tuonti kuin vienti. SDP ja vasemmistoliitto linjasivatkin vaaliohjelmissaan asekauppojen lopettamisesta ihmisoikeuksia pol kevien maiden kanssa. Aseviennin osalta myös vihreät linjasivat näin. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty vaa tii lopettamaan aseviennin Israeliin. Jopa hallitusohjelmassa lukee yksi selitteisesti, että ”Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin mai hin”. Viennin suhteen kyse ei siis ole sen kummemmasta kuin hallitusoh jelman ottamisesta vakavasti. Mutta suurin osa asekaupoista on tuontia Israelista, ja se tukee Israelin armei jan toimintaa siinä missä vienti.

Toisekseen Suomen pitää kiel tää tuonti Israelin siirtokunnista. Siirtokunnat ovat kansainväli sen oikeuden vastaisia, ja kuten Amnesty on korostanut, kaikilla valtioilla on velvollisuus olla tun nustamatta ja tukematta niitä. Siirtokuntatuotteiden kieltäminen ei siis ole edes pakote, se on oikeudel linen velvollisuus.

APARTHEID JATKUU –TARVITAAN TEKOJA

Miehitetyn Länsirannan uhkaava alueliitos on saanut paljon huomiota ja se on tuomittu laajalti. Mutta se ei ole jyrkkä muutos nykytilanteeseen,

vaan johdonmukaista jatkoa yli 50 vuotta jatkuneelle miehitykselle ja yli sata vuotta kestäneelle kolonia lismille Palestiinassa.

Kaikki se epäoikeudenmukai suus, jota liitosten seuraukseksi maalataan, toteutuu Palestiinassa jo tänään. Israel on sitonut Länsi rannan itseensä erottamattomasti, ja on virallisesti liittänyt osan siitä ja Golanin kukkulat itseensä kym meniä vuosia sitten. Israel ylläpitää Länsirannalla, Gazassa, Israelissa – lyhyesti sanottuna kaikkialla Palestiinassa – apartheid-järjes telmää, joka takaa yhden etnisen ryhmän etuoikeudet muiden ryhmien ihmisoikeuksien kustan nuksella.

On epäselvää, missä laajuudessa ja millä aikataululla Israelin hallitus toteuttaa alueliitoksia. Mutta tapah tuipa niiden kanssa mitä vain, niin palestiinalaisten maiden vieminen jatkuu, kotien tuhoaminen jatkuu, Gazan saarto jatkuu, kalastajien ampuminen jatkuu, pommitukset jatkuvat: apartheid jatkuu.

Ruotsilla oli pienestä koosta huolimatta merkittävä rooli Etelä-Afrikan apartheidin vastus tamisessa, ja pääministeri Olof Palmen teot muistetaan ympäri maailmaa. Nyt Suomella on mahdol lisuus puolustaa ihmisoikeuksia ja vastustaa apartheidia. Hallituksella on tilaisuus toimia, sillä on keinoja toimia, kyse on vain siitä onko sillä rohkeutta toimia.

Osittain palestiinalaisten itsehallinnossa

Kokonaan palestiinalaisten itsehallinnossa Luonnonsuojelualueita Kaupunkialueita

Laivareitti Lentokenttä Historiallinen kohde Suojeltu rannikkoalue Lomakeskus Hiekkaranta Vesiurheilukeskus Venesatama Valvottu alue Leirintäalue

Lähde: Julien Bousacin suunnittelema ja piirtämä kuvitteellinen kartta, jonka pohjana on käytetty miehitettyjen palestiinalais alueiden humanitaaristen asioiden toimiston ja B’Tselemin tietoja. Kaikki Israelin miehittämät Länsirannan alueet on muutettu kartassa mereksi.

Nämä ja muut viisaat kirjat saatavilla kustantajan verkkokaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Rauhanpuolustajien jäsenille –10 %. Hintoihin lisätään postikulut.

Neuvolantäti on loppuvan kesän laidalla sukeltanut erilaisiin rauhankasvatuksen teorioihin ja näkökulmiin saa dakseen taas muistutusta siitä, mistä kaikesta siinä voisi olla kysymys ja millaisia asioita on syytä tavoitella.

Unescon oppaasta löytynyt kalanruotomalli toimii muistu tuksena sellaisista yksilön omi naisuuksista, joita kehittämällä voi lähteä uuteen syksyyn ja maailmaan, jossa toivottavasti pääsee kosketuksiin ihmisten ja planeetan kanssa ellei konkreettisesti, niin ainakin virtuaalisesti. Tässä siis kaikille kymmenkohtainen itseopiskelusuunnitelma. Menetelmät ja aineistot tätä oppimistehtävää varten löytä net lähiympäristöstäsi.

POSITIIVISEST: Pyripositiivisenminäkuvanrakentamiseen jatoistenkunnioittavaankohtaamiseen.

OLEMYÖTÄTUNTOINEN, ÄLÄKÄVAHINGOITAKETÄÄNTAIMITÄÄN rakkaudellisuus,Kehitäitsessäsiominaisuuksiakuten ystävällisyysjaempatia.

LÖYDÄSISÄINENRAUHA

Kehitävihanhallintataitojasijasisäistätyyneyttäsi.

OPIELÄMÄÄNYHDESSÄ

Kehitäkykyäjahaluaasioidenjakamiseen,toisten auttamiseen,toisiinluottamiseenjayhteisistä asioistavastuunkantamiseenmukaanlukien johtaminenjajohdettavanaoleminen.

KUNNIOITAIHMISENARVOKKUUTTA

Kehitäkunnioitustaihmistenoikeuksia javelvollisuuksiakohtaan.Kohtelemuitahyvin.

OLE OMA ITSESI

Kehitäluonnettasi,jottauskallatilmaista toisiarehellisestiajatuksesijatunteesikuitenkaan alaspainamatta.

AJATTELEKRIITTISESTI

Kehitäongelmanratkaisutaitojasi,analysoijatee synteesejä.Etsiasioihinvaihtoehtoisianäkökulmia.

RATKAISEKONFLIKTITVÄKIVALLATTOMASTI

maan,Opetteleanalysoimaankonflikteja,neuvottelekuuntelemaanaktiivisesti,sovittelemaanjaetsimäänvaihtoehtoisiaratkaisuja.

RAKENNARAUHAAYHTEISÖISSÄ

jaOpetteleymmärtämäänsosiaalistatodellisuutta ihmistenongelmiajatapojaratkaistaniitä.

VÄLITÄPLANEETASTA

jaOpetteleymmärtämäänlähiympäristöä kokoplaneetanympäristöä.Suojeleelämää.

TEKSTI HANNA NIITTYMÄKI

Rauhankasvatus on hieno sana, jota ei ole syytä hylätä, vaikkei se ole ollutkaan muodissa sitten 1980 luvun. Sitä paitsi jokaisen meistä on hyvä harjoittaa rauhan kasvatusta aina kun tilaisuus tarjoutuu. Neuvolan tätinä toimii opettaja Hanna Niittymäki

Lähde: Peace Education: Framework for Teacher Education, 2005 UNESCO, Office in New Delhi

AJATTELE

UKRAINAN ÄÄRIOIKEISTO UHKAA POLIITTISIA VASTUSTAJIAAN

Mediaa luulisi kiinnostavan, että EU maasta turvapaikkaa anova ukrainalainen etsintäkuulutettu kertoo turvallisuuspalvelun yrittävän värvätä hänet mur haamaan suositun journalisti poliitikon. Läntinen media ei kuitenkaan reagoi, koska pitää kuviota liian monimutkaisena.

Jos asialla olisi Venäjä, kohu olisi taattu, mutta Ukrainan kohdalla tilanne on toinen.

Ukrainalainen journalisti Anatoli Šarij pitää erit täin suosittua videoblogia, jolla on 2,3 miljoonaa seuraajaa. Se on samaa luokkaa kuin lännessä paremmin tunnetulla venäläi sellä Aleksei Navalnyilla. Šarij perusti vain puolitoista kuukautta ennen vuoden 2019 parlament tivaaleja puolueen, joka sai heti 2,23 prosenttia heti äänistä. Tämä siitä huolimatta, että johtajan oma ehdokkuus estettiin vedoten asumi seen Espanjassa. Puolue kannattaa liberalismia ja demokratiaa, talou dessa Šarij on libertaari.

Ukrainan media on luonnehti nut poliitikkoa kielteiseen sävyyn: ”niin sanottu journalisti”, ”Venäjämielinen bloggari”. Viime aikoina sanavalinnat ovat muuttuneet kui tenkin kunnianloukkaussyytteiden pelosta varovaisemmiksi – ”hänen viestinsä on lähellä Kremlin puheita sisällissodasta Itä-Ukrainassa”.

Oikeusvoitoista Šarijlla onkin kokemusta. Sisaren levittämät väit teet seksistä alaikäisten kanssa kaatuivat hollantilaisen Alkma rin kaupungin tuomioistuimessa, ja sisar tuomittiin maksamaan 150 000 euroa oikeuskuluja ja

Äärioikeiston toimista kirjoit taviin toimittajiin ja äärioikeistoa vastustaviin aktivisteihin kohdistuva väkivalta jää usein rankaisematta. Nämä mielenosoittajat protestoivat rankaisemattomuutta vastaan. Heitä vastaan hyökättiin Kiovan metrossa protestin jälkeen.

kipurahaa. Ukrainan mediat eivät ole kertoneet oikeuden päätöksestä, ja näin alkuperäinen valhe leviää maassa edelleen. Šarij on voittanut myös kaksi oikeudenkäyntiä venä läistä juristia Mark Feiginia vastaan saman valheen levittämisestä.

MURHASUUNNITELMA

Espanjassa turvapaikkaa hakeva ukrainalaisen vapaaehtoispatal

TEKSTI: OKSANA TŠELYŠEVA • KUVAT PAVEL VOLKOV

joonan Aidarin entinen tiedottaja Aleksandr Zolotuhin ilmoitti Espan jan poliisille 7. heinäkuuta 2020: ”Ukrainan turvallisuuspalvelun edustaja ehdotti suunnitelman laatimista ukrainalaisen poliiti kon Anatoli Šarijn surmaamiseksi Espanjassa, jossa tämä nyt asuu.”

Seuraavana päivänä Zolotuhin selitti Facebook-tilillään, että hänet valittiin, koska hän on riidoissa Šarijn vaimon, journalisti Olga Bon darenkon kanssa. Espanjalainen tuomioistuin oli määrännyt hänelle huhtikuussa 2020 koko perhettä koskevan lähestymiskiellon. Pian oikeuden päätöksen jälkeen poliisi pidätti hänet Interpolin ja Ukrainan pyynnöstä, mutta vapautti muuta man päivän päästä, minkä jälkeen hän on tehnyt yhteistyötä Espanjan poliisin kanssa.

Zolotuhin pakoilee, koska häntä syytetään journalisti Žan Novoseltsevin sieppauksesta helmi kuussa 2016 ja epäillään Andrei Pavlovskin sieppausyrityksestä. Hän väittää turvallisuuspoliisin everstiluutnantin luvanneen, että rikostutkinta Ukrainassa lopete taan. Neuvotteluja oli myöhemmin välittänyt toinen etsintäkuulutettu ukrainalainen nationalisti.

Mediaa luulisi kiinnostavan, että EU-maasta turvapaikkaa anova ukrainalainen etsintäkuulutettu kertoo, että turvallisuuspalvelu yrit tää värvätä hänet murhaamaan suositun journalistipoliitikon ja nimeää presidentinhallinnosta henkilöitä, jotka ovat hankkeen taustalla. Läntinen media ei kuiten kaan reagoi: ”liian monimutkainen kuvio”, ”yleisö ei tunne Šarijaa”. Jos asialla olisi Venäjän presidentin hallinto, asia saattaisi kiinnostaa, Ukrainan kohdalla näin ei ole.

Anatoli Šarij kommentoi murha hanketta: ”Minusta on levitetty valheita vuosien ajan. Nyt täysin laillista puoluettamme vastuste taan valheitten lisäksi hallinnollisin keinoin. Kannattajiamme vastaan sepitetään rikossyytteitä. Lisäksi meitä on alettu avoimesti tap paa Ukrainan alueella. Nyt hallitus menee niin pitkälle, että vainoaa minua EU-alueella. En tiedä, halua vatko he tilata murhani, kuten Zolotuhin väittää, mutta he toimivat ilmeisen aktiivisesti EU:ssa, etsivät asuinpaikkaani, vetävät puuhaan Natskorpusin (Natsionalnyi korpus,

ukrainalainen äärioikeistolainen puolue) tappajia ja niin edelleen.”

VASTAKKAIN NATSKORPUSIN KANSSA

Tavallaan Šarijn puolueen kas vavasta vaikutusvallasta kertovat äärioikeiston hyökkäykset sitä vastaan. Tänä vuonna niitä on hei näkuun puoleenväliin mennessä kirjattu 38. Niitä on tapahtunut 17:ssä eri kaupungissa Ukrainan kaikilla alueilla.

Natskorpusin uhkailut, hyök käykset ja pahoinpitelyt ovat systemaattisia, eivätkä hallinto tai lainvalvojat puutu niihin riittävästi. Läntisessä Euroopassa äärioikeis tolaiset ryhmät ovat marginaalissa. Sen sijaan Ukrainan ”valkoinen joh taja”, Natskorpusin Andrii Biletskyi on sisäministeriön everstiluutnantti ja hänen puolueensa saa rahoitusta valtiolta. Ennen vuoden 2014 Euro maidania hän oli talousrikollinen ja vapautui vankilasta pitkäaikai sen sisäministerin Arsen Avakovin avulla helmikuussa 2014. Ukrainan äärioikeistolaiset toimivat sisä ministeriön Kansalliskaartissa ja armeijassa.

Kesäkuun 17. päivänä Šarijn puolue järjesti presidentinviraston edustalla mielenosoituksen, jossa noin 2000 ihmistä vaati loppua journalisteihin kohdistuvalle ääri oikeiston ja poliisin mielivallalle. Sen jälkeen kolme nationalistia hyökkäsi metrossa mielenosoit tajien kimppuun, mutta saivat he selkäänsä. Tämän jälkeen Nats korpusin Biletskyi julisti heti sosiaalisessa mediassa ”safarin” Šarijn puoluetta vastaan.

Itä-Ukrainassa sijaitsevassa Zaporižžjan kaupungissa vaikut tava journalisti Pavel Volkov kirjoitti poliisille: ”Tein työtäni presidentin viraston luona 17.7.2020 olleessa mielenosoituksessa, joka vastusti oikeistoradikaalien väkivaltaa jour nalisteja kohtaan; sen järjesti Šarijn puolue eräiden ihmisoikeusjärjes töjen kanssa. Mielenosoituksen päätyttyä puolueen aktiivit meni vät metroon matkustaakseen kotiin, jolloin nationalistiryhmien jäsenet hyökkäsivät heidän kimppuunsa Teatralnaja-asemalla ja aiheuttivat muutamille ruhjeita ja palovam moja. Raportoin tapahtumista toisin kuin nationalistit toivoivat, ja useat

Hyökkäykset voivat vaikuttaa yksittäisiltä, mutta joku rohkaisee salaa fasisteja.

heistä alkoivat uhkailla minua sosi aalisessa mediassa.” Kun Volkov palasi tovereineen kotiin 18.6., noin 20 hengen ryhmä hyökkäsi hei dän kimppuunsa kepein ja kivin aseistautuneena. Vammoja saaneet ilmoittivat poliisille, mutta Volkovin uhkailu jatkuu.

Yksi Kiovan mielenosoituk sen järjestäjistä Nikita Roženko pahoinpideltiin viikkoa myöhem min Itä-Ukrainan Harkovassa. Hän oli ilmoittanut Natskorpusin pai kallisten johtajien uhkailuista poliisille, ja hänen kimppuunsa käytiin muutamaa tuntia myö hemmin osoitteessa, jonka hän oli kertonut poliisille. Pahoinpitely johti Roženkon sokeutumiseen. Toi nen Šarijn puolueen harkovalainen aktiivi kertoo heidän kaikkien saa van uhkauksia sekä somekanavien että ystävien ja tuttavien kautta, jotka myös on otettu selville: ”Viesti on, että meidät tapetaan.”

PUOLUEEN JÄSENYYS RIITTÄÄ VAINOON

Natskorpusin hyökkäystä Šarijn puolueen Harkovan-osaston joh tajan Natalja Gordienkon taloon mainostettiin ennalta Telegramkanavalla OpustiVatu (NujerraVanja) ja jälkikäteen siitä julkaistiin video raportti.

Gordienko kertoo lähettäneensä omaisensa maalle ja ilmoittaneensa poliisille saamistaan uhkauksista, ja poliisi oli luvannut valvoa tilan netta. Neljän aikoihin iltapäivällä kymmenien ihmisten joukko lähestyi soihtuineen Harkovan kes kustassa sijaitsevaa taloa huutaen ja lyöden ihmisiä kadulla, jolla oli myös lapsia. Poliisi ilmaantui vasta kun hyökkääjät olivat ehtineet pois tua. Gordienkon tukena oli joitakin

puolueen jäseniä, he yrittivät kes kustella nationalistien kanssa korostaen, etteivät ole separatis teja. Miehet kaatoivat Gordienkon julistaen, että tämä on vasta alkua. Hyökkäystä kuvanneitten käsistä vietiin puhelimet. Gordienkon mukaan poliisi esiintyy nyt aktiivi sena ja tutkii valvontakameroiden videoita.

Natskorpusin videoraportissa hyökkäyksestä näkyy 50–70 soti laallisesti esiintyvää miestä, jotka ajavat pois talon portilla olevia ihmisiä ja ampuvat heihin lääke jodia vesipistooleilla. Puhdas jodi aiheuttaa palovammoja ja ärsyttää silmiä. Useat silminnäkijät kertovat kuitenkin, että hyökkääjillä oli myös veitsiä ja tuliaseita.

Šarij-puolueen Kiovan-osaston nuori johtaja Nelja Keretšanin on myös saanut uhkauksia Natskorpu sin julistettua ”safarin” puoluetta vastaan: hän on saanut satoja tappouhkauksia. Hän on ilmoittanut poliisille, mutta ei ollut 12.7. men nessä saanut vastausta.

Natskorpus haluaa osoittaa hallitsevansa Ukrainan katuja. Pultavassa nöyryytettiin Šarijn puo lueen aktiivia ja video julkistettiin netissä, pavlogradilaisen aktii vin taloon hyökättiin, uhkauksia tulee tekstiviesteissä ja jopa julki sesti Terrorisminvastaisen sodan veteraanien (sisällissotaan osallis tuneiden) Zaporižžjan-osastolta.

Länsi-Ukrainan Lvivissä ei ole Šarijn puolueen osastoa, mutta siellä anarkistien Ekologinen ohjelma -ryhmän aktiivi joutui Natskorpusin hyökkäyksen koh teeksi. Anarkisti Anton Parambul arvioi: ”Hyökkäys vaikuttaa yksit täiseltä, mutta joku rohkaisee nyt salaa fasisteja. Vaikka hyökkäys ten syyt Lvivissä ja muualla olisivat erilaisia, näkyy selvästi että niitä yhdistää pyrkimys taistella poliitti sia vastustajia vastaan.”

Heinäkuun aikana Natskorpus onkin julkaissut ainakin kolme Isis-tyylistä videota, joilla aseistau tuneet ja naamioituneet henkilöt julistavat tekevänsä selvää muista kin kuin ”šarikeista”. He julistavat sodan parlamentissa olevaa Oppo sitioryhmä Elämän puolesta -puoluetta, anarkisteja ja vasem mistolaisia vastaan.

Suomennos: Kirsti Era

KRIITTISESTI ASEHANKINNOISTA

Uussota, vaihtuvat voimasuhteet on tervetullut teos, sillä se on maanpuolustuspiirien kriittinen arvio nykyisestä kalliisiin ase hankintoihin nojaavasta Suomen puolustusdoktriinista.

Kovin vähälle huomiolle on jäänyt Jouni Suistolan ja Heikki Tiilikaisen toimit tama vuonna 2019 julkaistu kirja Uussota, vaihtuvat voimasuhteet. Suistola on historiantutkija ja toi minut ennen eläköitymistään muun muassa kansainvälisten suhteiden professorina Lähi-idän yliopistossa Kyproksella. Everstiluutnantti evp. Tiilikainen on Ruotuväki-lehden entinen päätoimittaja.

Teokseen on kutsuttu kirjoitta jiksi joukko maanpuolustusaktiiveja ja evp-upseereita. Rauhanliikkeen näkökulmasta kirja on tervetul lut maanpuolustuspiirien kriittinen arvio nykyisestä kalliisiin ase hankintoihin nojaavasta Suomen puolustusdoktriinista. Ilmavoimiin painottuvaa ajattelua pidetään suurvaltojen politiikkana, joka ei sovi pienelle maalle. Rauhan aktiiville tekee hyvää poistua joskus omalta mukavuusalueelta ja tutus tua maanpuolustusajatteluun. Varsinkin kun itsenäisen maan puolustuksen korostaminen tuntuu tässä tilanteessa viisaalta myös rauhanliikkeen kannalta.

TARVITAANKO MONITOIMIHÄVITTÄJÄÄ

Hävittäjähankintaan liittyen teoksessa on kaksi erityisen kiin toisaa kirjoitusta. Eversti evp. Pertti Tervonen on palvellut pää esikunnan suunnittelupäällikön tehtävissä. Ilma- ja ohjuspuolustuk

sen asiantuntija, eversti evp. Ahti Lappi taas on toiminut ilmatorjun nan tarkastajana pääesikunnassa. Heidän asiantuntemustaan on vaikea kiistää. Laajassa kirjoituk sessaan ”Varojemme vartiossa” Tervonen ottaa kantaa HX-pää tökseen ja käy läpi armeijan varainkäyttöä viime vuosina. Hän moittii saamiaan tietoja puutteelli siksi ja syyttää puolustushallintoa suoranaisesta salailusta. Tervonen päätyy synkkään arvioon: ”Hanki tun puolustusmateriaalin käyttäjä, käyttötarkoitus tai rahallinen arvo ei selviä mistään julkisesta asiakir jasta.” Sellainen toimintakulttuuri johtaa helposti tehottomuuteen ja niukkojen resurssien tuhlailuun.

Eduskunnan HX-päätös perus tuu puolustusministeriön 8.6.2015 julkaisemaan esiselvitykseen Hornet-kaluston suorituskyvyn kor vaamisesta. Tervosen mukaan siinä on käsitelty perusteellisesti eri tyisesti Yhdysvaltojen ilmavoimia ja niiden nykyistä suorituskykyä. Suurvallan mahdollisuudet on hei jastettu Suomen puolustamiseen.

Tarvittaisiin suurvallan moni puoliset ilmavoimat, jotta monitoimihävittäjillä olisi rapor tissa kuvailtu merkitys ilmatilan hallintaan sodan aikana. Ilmavoi mat haluaa luoda hyökkäyskyvyn, joka ei ole Suomelle mahdollinen.

Esiselvityksen mukaan Horne tien elinkaaren jatkaminen ei ole kustannustehokasta. Puolustus voimien asiakirjoista ei Tervosen mukaan käy ilmi, mitä ”kustannus tehokkuudella” tarkoitetaan. Mitään vertailevia laskelmia ei ole tehty. Myyvää ilmaisua ei ilmeisesti ole tarpeen perustella.

Kehitys on ajanut monista esi selvityksen perusteista ohi. Toki siinä todetaan: ”Tarve ja mah dollisuudet miehittämättömien

ilma-alusjärjestelmien ja mui den täydentävien suorituskykyjen hankkimiseksi tulee analysoida myöhemmin.” Tervosen mukaan tämä tarkoittaa käytännössä jos kus 2050-luvulla, jos HX-hanke toteutuu. Niin vaarallisesti ajattelu on jäänyt jälkeen nopeasta muu toksesta ilmasotimisessa. Ilman tieteellistä pohjaa esiselvitys todis telee, että hävittäjä on korvattava hävittäjällä myös lukumääräisesti. Sen sijaan olisi pitänyt käsitellä kaikki ilmapuolustuksen osatekijät ja tehdä esitys kokonaisratkaisuksi. Rauhanajan ilmavalvontaan ja kan sainväliseen harjoitteluun riittää pienempikin konemäärä.

Tervosen mukaan on edes vastuutonta väittää, että isänmaan sotilaallinen puolustaminen, saati kokonaismaanpuolustus, olisi ilmavoimien varassa. HX-hanke joudutaan lopulta maksamaan tavanomaisista puolustusmäärä rahoista, koska kehyspäätökset eivät sido eduskuntaa eikä tulevia hallituksia. Miten silloin käy muille aselajeille?

Lähialueen turvallisuustilan teen kiristymisen jatkuva esillä pitäminen on osa meri- ja ilma voimien niin sanottujen strategisten hankkeiden markkinointia. Ilman maavoimia ei itsenäinen maan puolustus kuitenkaan onnistu, Tervonen painottaa.

ENSI-ISKUN VÄLINE MUUTTUU?

Kirjoituksessaan ”Ilmasodasta ohjussotaan 2000-luvulla” Ahti Lappi kuvaa lyhyesti sitä muutosta, joka alkoi jo 50-luvulla strategisten pommittajien myötä. Niitä ei pys tytty torjumaan hävittäjillä ja alkoi ilmatorjuntaohjusten aika. Niitä oli 60-luvun alussa jo miltei kaikilla Euroopan mailla. Samalla vuosi kymmenellä tulivat kannettavat ”olkapääohjukset”, joilla pudotet tiin Vietnamissa helikoptereita. Varsinkin Neuvostoliitossa suun niteltiin liikkuvaan sotaan sopivia keskipitkän ja pitkän kantaman torjuntaohjusjärjestelmiä. Suuret tappiot lopettivatkin B-52-pommi koneiden käytön perinteisissä pommituksissa Vietnamissa 1972.

Ilmavoimilla on ollut avainrooli 1900-luvun lopulla vain silloin, kun hyökkääjällä on ollut ilmaylivoima. Hävittäjien välisiä taisteluja ei ole nähty Falklandin sodan 1982 jälkeen. Hyökkäyksen kohteena ole villa on 96 prosenttia ilmavoitoista (1965–2003) tullut ilmatorjunnalla, Afganistanissa ja Irakissa 100 pro senttia.

Persianlahden sota 1991 todisti, että ballistisia ohjuksia ei voi torjua tavallisella ilmatorjuntajär jestelmällä. Pelkkä ilmaherruus ei liioin estänyt hyökkäystä maasta laukaistavilla ohjuksilla. Sodan seurauksena alkoi ripeä tykistöja risteilyohjusten ja lennokkien kehittely. Vaikka Yhdysvallat

TEKSTI: HANNU KETOHARJU

määritteli niitä käyttävät pienet maat ”roistovaltioiksi” ja uhaksi omalle turvallisuudelleen, se käytti niitä itse Irakin sodissa ja hyökkäsi ensimmäisenä lennokeilla Afganis tanissa jo vuonna 2001. Nykyään Yhdysvalloilla on yli 11 000 mie hittämätöntä konetta ja niiden operaattoreita koulutetaan enem män kuin lentokoneiden pilotteja. Venäjällä arvioidaan olevan 2 000 lennokkia. ”Dronet” ovat arkipäivää taistelukentillä.

Todennäköistä onkin Ahti Lapin mukaan, ettei ensi-iskua suori teta miehitetyillä koneilla, vaan satelliittiohjautuvilla risteily- ja tykistöohjuksilla. Hävittäjäkoneilla niitä ei pystytä torjumaan. Ohjus ten torjunnassa vaatimuksena on sadan prosentin torjuntakyky – liki mahdoton tehtävä. Se edellyttää toimintaa 24/7-periaatteella. Perin teisen ilmapuolustuksen tavoite – riittävän suuret tappiot hyök kääjälle – ei riitä, koska robotti ei pelkää kuolemaa. Nämä uudet ohjukset ja lennokit muodostavat

suurvalloillekin pahimman uhan, koska niiden käyttäminen ei vaadi ilmaherruutta. Itse asiassa ei ilma voimaa ollenkaan.

Ohjuspuolustuksen tärkeys näkyy Euroopassa tiedossa olevissa hankinnoissa, joiden arvo on 15 mil jardia euroa. Ahti Lapin mukaan ne osoittavat, että doktriini on muuttu nut: ilmapuolustus siirtyy uudelle aikakaudelle – ohjuspuolustukseen. Rauhanliikkeelle lienee selvää, että pienen maan pitää miettiä tarkkaan, mikä on järkevää varustautumista. Aseriisunta-aloitteet aktiivisen rau hanpolitiikan kärkenä ja resurssien käyttäminen ilmasto- ja ympäristö kriisin ratkaisuun toisi turvallisuutta paljon paremmin kuin osallistumi nen varustelukilpaan.

http://www.atlasart.fi/verkkokauppa/ kirjat/uussota-vaihtuvat-voimasuhteet/ http://sgseura.fi/index.php/lisaeaeartikkeleita/112-arto-nokkala-kirja-arvio7-2-2020-uudenlaista-sotaa

KEIJO HILTUNEN

TUHOAAKO KORONA MYÖS ELINYMPÄRISTÖÄMME?

Jäteasemille on viime aikoina ollut tunkua, kun ihmiset kotona työskentelyn lomassa ovat villiintyneet raivaamaan nurkkiaan. Uudelle työpöydälle on pitänyt löytää sopiva sijoituspaikka ja entiset kalusteet ovat saaneet antaa tilaa. Välillä on tehty töitä pelkästään kotioloissa ja nyt jälleen myös työpaikoilla. Tietotekniikkaa tarvitaan molemmissa työpisteissä, kun sukkuloidaan kodin ja työpaikan välillä. Tietokoneiden myynti on alkuvuoden masen nuksen jälkeen alkanut kasvaa. Voi hyvin arvata, että laitemyynnin kasvun pohjana on työnteon muutoksen aiheuttama tekniikan tarve. Läppärit vanhenevat entistä nopeammin ja monenlaista apuvälinettä ja rensseliä tarvitaan, jotta homma toimisi sujuvasti. Jätelavat alkavat vetää puoleensa.

Elektroniikkajätettä muodostuu Suomessa vuo sittain arviolta 123 000 tonnia (YLE 2018). Sähkö ja elektroniikkaromua (SER) kerättiin vuonna 2015 Suomessa 63 000 tonnia (CircHubs). Suomessa noin puolet SER jätteestä jää kierrätyksen ulkopuolelle. Viranomaisvalvonnasta vastaava Suomen ympäristökeskus (Syke) arvioi kansainvälisiin selvityksiin nojaten elektroniikkajätettä valuvan Suomen ulko puolelle 5 000 tonnia. Jätesiirtolupia Suomesta ulos myönnetään vuosittain vähän alle 200. Jätteiden siirroista eri maiden välillä on sovittu OECD:n ja EU:n päätöksillä. EU on kieltänyt elektroniikkajätteen vien nin, mutta esimerkiksi Afrikan kehittyviin maihin ja Kaukoitään rahdataan edelleen huomattavia määriä tällaista jätettä. Romuelektroniikkaa viedään myös muualta, kuten Yhdysvalloista (The Guardian 2018). Euroopan sisälläkin jätteitä rahdataan maasta toiseen, jolloin materiaalin kulun selvittäminen on vaikeaa. Tämänlaatuinen bisnes on kannattavaa.

Yksi syy siihen, että elektroniikkajätettä päätyy EU:n ulkopuolelle, on viranomaisresurssien puute. Valvontaan koulutettua henkilöstöä on liian vähän. Jokunen kontti dokumenttien vastaisesti saattaa sil loin tällöin jäädä haaviin.

Tällä hetkellä käytössä olevien sähköisten laitteiden arvo on huomattava. Mikäli niiden vaihtaminen uusiin kiihtyy, kuten myyntitilastoista voisi päätellä, laitteita jää käytöstä pois entistä enemmän. Suomessa omi tuisena ilmiönä on käytöstä poistetun elektroniikan säilöminen kotiin kierrätyksen sijaan (Tilastokeskus 2020). Vanhoilla laitteilla, kuten tietokoneilla, saattaa olla edelleen käyttöarvoa, mikäli käytetään niissä toi mivia ohjelmia. Käyttöjärjestelmän turhat lisäosat ja tarpeettomat toiminnot poistamalla voivat laitteet olla edelleen käyttökelpoisia ja täyttää tehtävänsä.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.

TAPPAMISEN JA SODAN OIKEUTUKSESTA

Sota ei ole ihmisluontoon kuu luva asia, vaan tappamisesta on tehtävä pyhää ja oikeutettua, jotta sotilaat kykenevät tappo työhön ja kansalaiset ovat val miita vaadittuihin kärsimyksiin. Jaakkojuhani Peltosen ja Ollimatti Peltosen toimittamassa teoksessa Lupa tappaa? Sodankäynnin ja sotien oikeuttamisen pitkä histo ria (SKS 2019) analysoidaan sitä, ”millä retorisilla keinoilla sodan käynti on oikeutettu tai perusteltu ja miten sotiminen ja sen mahdol linen välttämättömyys on esitetty aikalaiskontekstissa”.

Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään Väli meren varhaisia kulttuureja, ”joissa jumalten siunauksellisuu den katsottiin olevan edellytys sodankäynnin onnistumiselle”. Jaakkojuhani Peltonen käsittelee mielenkiintoisella tavalla Aleksanteri Suuren Persian-sota retken retoriikkaa, joka vertautuu nykyisten konfliktien propagandaan. Sotaretken valmisteluvaiheessa historiasta ja sen vääryyksistä teh tiin sodan ideologiset ammukset. ”Persialaissotien aikaan syntynyt vastakkainasettelu kreikkalaisten ja persialaisten välillä” palautettiin yleiseen tietoisuuteen.

Toiseksi luotiin ulkoisesta uhasta yhdistävä tekijä, joka peitti alleen sisäiset ristiriidat. Sotapropagandan kulmakivenä toimi panhellenismi, jonka puitteissa ”kreikkalaisten kaupunkivaltioiden poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ongel mat” tuli ratkaista ”liittoutumalla persialaisia vastaan ja valloittamalla Persian imperiumi kokonaan tai osia

sen alueista”. Peltonen lainaa tut kija Waldemar Heckelin rinnastusta siitä, että ”panhellenismiin perustu nut ajatus sotilaallisesta invaasiosta Persian imperiumia vastaan poh jautui pelkoon ja epäluuloon” ja se rinnastuu länsimaiden kylmän sodan aikaisiin näkemyksiin Neu vostoliitosta. Sotaretken ideologiseen valmisteluun sisältyi myös vastusta jan demonisointi ja alentaminen.

Aleksanteri Suuri on edelleen län simaisessa historiankirjoituksessa kunnioitusta nauttiva valloit taja. Hänen valloituspolitiikkaansa kuvattiin 2000-luvun suomalaisen alakoulun historian oppikirjassa Horisontti ”Euroopan ja Aasian avio liitoksi”. Iranin alueella Aleksanteri on alueen kulttuurin tuhooja.

Ville Vuolanto kirjoittaa sodan oikeuttamisesta Rooman valtakunnassa. Hän käsittelee varhaiskristillisyyden pasifistista perinnettä, joka kiteytyi kategoriseen tappamiskieltoon (2. Moos. 20:13).

Eugène Delacroix: Ristiretkeläiset hyökkäävät Konstantinopoliin (1840).

Uudessa testamentissä tämä vah vistetaan: ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.” (Matt 5: 21–22) ”Älä tapa” on Katekismuksen viides käsky ja kristinuskon keskeinen periaate. Vuolanto toteaa, että 300-luvulla armeija ja vallankäyttö siirtyi koko naisuudessa kristittyjen käsiin. Hän ei käsittele tämän kehityksen syitä. Mainitsematta jää kristinuskon tulo 300-luvun alussa Rooman valtakunnan uskonnoksi, jolloin ”joukkomurhaamisesta tulee lopulta kristittyjen asia” (Karlheinz Desch ner). Vuolannon mukaan Yhdysvallat on hakenut mallia ja oikeutusta Roo masta siitä, miten barbaarikansojen alistamis- ja opetustehtävä vertau tui ”villin lännen” kesyttämiseen

ja sivistämiseen sekä myöhemmin anglosaksisen ”rodun” vapauden ja sivistyksen aatteen lipun kantami seen koko maailmassa.

KRISTILLISYYS SOTIEN TAUSTAVOIMANA

Teoksen toinen osa jatkaa keskiajan ja uuden ajan sodilla, joissa kris tillisyys oli yhtenä taustavoimana. Miika Tamminen analysoi risti retkiä Jumalan sotana. Hän kuvaa, miten ristiretkien viholliskuvaan kuului muslimien ”pahuus”, jonka selitettiin johtuvan ”Muham medin perversioista ja vääristä opetuksista”. Keskiöön nostettiin muslimien tapa raiskata kristit tyjä. Nykyinen muslimivastainen rasismi jatkaa tätä ristiretkien his torian henkistä perintöä. Paavi Urbanus II toteaa vuonna 1095 Clemontin kirkolliskokouksessa: ”Ja mitä sanoisin kauhistutta vasta naisten raiskaamisesta?”

Tänä päivänä perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho väit tää, että eurooppalaisista naisista on tullut ”barbaarivalloittajien riis taa omassa maassaan” ja vaatii ”barbaarivalloittajien poistamista” Euroopasta samalla tavalla kuin Urbanus II vaati Jerusalemin ja Pyhän maan vapauttamista ”väärä uskoisten” muslimien vallasta.

Ristiretkien viholliskuvaan sisäl tyivät muslimit, barbaarit, pakanat ja kerettiläiset. Tamminen jättää mainitsematta ristiretkien juuta laisvastaisuuden. Ristiretkeläiset perustelivat juutalaispogromeja: ”Kostakaamme ensin heille ja hävittäkäämme heidät kansojen keskuudesta, jotta Israelin nimi katoaa muistoista.” Ristiretkien juu talaisvastaisuuden jäljet ulottuvat länsimaisessa mentaalihistoriassa aina Auschwitziin asti.

TEKSTI: JOUKO JOKISALO

Ulla Koskinen käsittelee 25-vuotisen sodan (1570–1595) perusteluja suomalaisupseerien kirjeenvaihdon perusteella ja Ville Sarkamo sodan oikeutusta suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikana. Koskinen toteaa, että Ruotsi kävi säälimätöntä hyökkäyssotaa, jonka yhteydessä tuhottiin suuri osa Karjalan, Inkerin ja Viron alueen väestöstä. Sarkamo toteaa myös Ruotsin armeijan olleen Pohjan sodassa ”aggressiivinen hyök käysarmeija”. Suomalaisessa historiankirjoituksessa Ruotsin ajan sodat on usein esitetty puo lustussotina ”suurempaa ja julmaa vihollista vastaan”. Koskinen kir joittaa: ”Harvemmin on puhuttu mahdollisuudesta, että suomalai setkin olisivat voineet osallistua raakuuksiin ja väestön tuhoami siin. Näin kuitenkin oli 1500-luvun kamppailussa, johon suomalaiset osallistuivat osana Ruotsin valta kuntaa tsaarin alamaisia vastaan.” Näin suomalainen historiankirjoitus tästä ajasta pohjustaa nykyistäkin ”ryssävihaa” ja ”ryssänpelkoa”.

SODAN PERUSTELEMINEN VALISTUKSEN ARVOILLA

Kirjan kolmas kokonaisuus tarkastelee valistuksen arvo pohjalle luotuja ideologisen sodankäynnin perusteluja. Ollimatti Peltonen käsittelee Ranskan suurta vallankumousta ja sotaa muuttuneessa arvomaailmassa. Hänen lainaamansa Robespierren puhe 2.1.1792 on oiva kommentti 2000-luvun humanitaarisille interventioille: ”On täysin epäre alistista ajatella, että voisimme marssia vieraaseen maahan aseet kädessä ja saisimme tuon maan asukkaat noin vain omaksumaan oman maamme lait ja perustus lain. Kukaan ei hyväksy aseistettuja lähetyssaarnaajia.”

Sodan ja tappamisen oikeutta mista kansakunnan ja isänmaan nimissä nationalismin aikakaudella analysoi Jussi Jalonen. Hänen mukaansa 1800-luvulla ”sodissa ei ollut enää kyse eurooppalaisten hal litsijahuoneiden välienselvittelystä. Sotaa kävivät sen sijaan kansa

kunnat ja kansallisvaltiot”. Jalosen katse 1800-lukuun on Eurooppakeskeinen. Hän ei tarkastele siirtomaaimperialismin valloitus sotia ja kansamurhia ja niiden oikeuttamista. Rasismi ja sosiaali darwinismi olivat elimellinen osa siirtomaaimperialismin aikakauden mentaalista kehitystä. Edistys-käsite valjastettiin 1700-luvun lopulta aina toiseen maailmansotaan rasismin, siirtomaapolitiikan ja jopa kansan murhien oikeuttamisen ideologiseksi välineeksi. ”Kansanmurhaa ruvettiin pitämään edistyksen väistämättömä sivutuotteena”, toteaa ruotsalainen Sven Lindqvist

Epilogissa kirjan toimittajat totea vat, että sotien perustelemiseksi on käytetty toistuvasti samoja retori sia elementtejä, mutta varoittavat oikeutetusti samalla liiallisesta yli historiallisuudesta. Teoksen yleinen lähtökohta on ongelmallinen. He toteavat, että ”sodassa ei ole kyse mistään selvästi ihmisyyteen kuulu vasta asiasta”. Silti he johdannossa julistavat ajatuksen sodattomasta maailmasta utopiaksi ja epilo gissa he alleviivaavat, että sodat ovat ”aina” olemassa. Jos näin on, niin silloin ihmiskunnalla ei olisi ydinaseaikakaudella pelastumisen mahdollisuutta. Carl Friedrich von Weizsäcker on todennut, että ”maail manrauha on teknisen aikakauden elinehto”. Rooman valtakunnan aikainen sanonta kuuluu: ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.”

Ydinaseaikakaudella sen noudat taminen on varma tie ihmiskunnan tuhoon.

MEDIASSA KYYKKIVÄ KARHU

Vallankumousta ei pelkästään televisioitu. Val lankumouksessa tosi tv show valtasi Valkoisen talon ja murhasi USA:n presidentti instituution. Donald Trumpin voittoisa mediaikiliikkuja saa käyttövoimansa tunnekuohuista. Sitä ei pysäytetä ironialla, kriittisillä argumenteilla, paljastuksilla tai faktaluetteloilla. Epäusko, suru, pelko ja viha kelpaavat kaikki pyörittämään myllyä. Korona tarkoittaa tässä suhteessa vain uusia mahdollisuuksia, vaikka Trumpin nykyisen kampanjan kannalta pandemian sulatteluaika saattaa jäädä liian lyhyeksi.

Trump ei ole lajinsa ensimmäinen, eikä hän todel lakaan ole ainoa. Kaikkialla kriittinen media hoitaa tehtäväänsä tutkimalla peruskysymystä: paskooko karhu metsään. Tämän arvoituksen äärellä ollaan sil loin, kun listataan Trumpin päivittäisiä asiavirheitä ja valheita, toistellaan Filippiinien Duterten esittämiä tappouhkauksia tai perussuomalaisten vieraslajipuheita. Kauhisteltavaa riittää, koska sen avulla äärioikeisto hankkii näkyvyyttä. Peruskannattajille mediakohut ovat todiste vallasta ja voimasta. Asetelma varmistaa sen, että viestien törkeysaste kasvaa jatkuvasti.

Aikaamme leimaa aitouden kaipuu. Sitä edustavat tosi tv ja kirjallisuuden autofiktiobuumi, somen täyt tävät selfiet ja julkisuuden ammattilaisten sopivan rosoisiksi tuotteistetut elämäntarinat. Politiikassa tietämättömyys tulkitaan aitoudeksi, ja suoraan valehtelu on osoitus rehellisyydestä. Tiedon asemesta kaivataan jotain jolle alistua. Alistuminen vapaut taa ihmisen vastuusta ja johtajaan uskominen luo turvallisuutta. Turvallisuuden tunnetta aitouden vai kutelmastakin kai haetaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ehkä karhun kyykkimistä voisi kutsua niukan asiallisesti ihan vain karhun kyykkimiseksi ja jättää yksityiskohdilla mässäily väliin, vaikka silloin menete tään kallisarvoisia klikkauksia. Seuraava askel on vielä vaikeampi: median pitäisi avata yleisölleen, kuinka sen oma toimintalogiikka mahdollistaa hyväksikäytön ja pitää äärioikeiston ikiliikkujan käynnissä.

Normaalisti äärioikeiston mediastrategia pitää ydin kannattajat tyytyväisinä mutta myös lisää sen poliittista eristystä. Julkisuudenhallinnan todellinen merkitys pal jastuu poikkeustilanteissa. Tämä on hyvä muistaa nyt, kun korona ja talouskriisi kietoutuvat yhteen.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

RAIMO PESONEN

ERKKI KUPARI

Masaod Alizada hoppas på finskt medborgarskap i höst. Det blev ing en familjeåterförening för honom eftersom det kostade alltför mycket.

Birgitta Ehrsten och Oili Grönroos har tagit många strider för ensam kommande barn. Oili står bakom en lyckad familjeåterförening men det satt hårt åt.

BRIST PÅ PENGAR OCH MIGRIS PRAXIS FRÅNTAR FLYKTINGBARN RÄTTEN TILL FAMILJELIV

Vi hade inte tillräckligt med pengar för att få min familj till Finland. Därför blev det ingen återförening.

Så förklarar 19-åriga Masaod Alizada från Afghanis tan bakgrunden till att hans föräldrar och syskon inte är här. Masaod är ett av de drygt 3000 minderåriga barn som kom till Fin land ensamma under den stora flyktingvågen år 2015. Han hade flytt våldet i Afghanistan med sina föräldrar och tre syskon men kom ifrån dem vid gränsen mellan Iran och Turkiet. Själv lyckades han ta sig vidare men familjen tvingades återvända.

Processen för att få föräldrarna och syskonen till Finland inleddes så fort Masamod fått uppehållstill stånd. Det var i mars 2017 och då hade han nyss fyllt 17.

Men det gick inte vägen. Varje ansökan som lämnas in kostar, 470 euro för en vuxen och 250 euro för ett barn, och därtill kommer själva resan. Återföreningen försvå ras ytterligare av att de intervjuer som förutsätts för processen sällan kan göras på Finlands ambassad i det land där familjen befinner sig, antingen för att en sådan inte finns, för att familjen är i landet ille galt eller för att det helt enkelt är för farligt som till exempel i Kabul i Afghanistan. Afghaner som vill söka om familjeåterförening ska idag

lämna in sina papper och intervjuas på ambassaden i Indiens huvudstad New Delhi.

FÄRSK UTREDNING KRITISERAR LAG OCH PRAXIS

Om pengarna för ansökningsproces sen och resan hade funnits kunde Masaod högst sannolikt ha fått sina föräldrar och sina syskon till Fin land. Men det finns också många andra hinder än pengar då ett min derårigt barn ska återförenas med sin familj. Bland annat handlar det om hur Migrationsverket bedömer barnets intressen.

I mars i år publicerade Diskrimi neringsombudsmannens byrå en utredning över Migrationsverkets

hantering av ansökningar om famil jeåterförening för barn som beviljats internationellt skydd. Utredningen gäller perioden 1.1.2018-18.9.2019. Av de beslut som fattades var 31 negativa och 35 positiva. Gransk ningen av hur de negativa besluten har kommit till visar att barnens bästa och deras rätt till ett familjeliv ofta har kommit i andra hand.

Den vanligaste orsaken till att ansökan om familjeåterförening avslås är att Migrationsverket anser att föräldrarna inte har haft tving ande skäl att skicka sitt barn att söka asyl ensam. Ju äldre barnet är desto svårare verkar det också vara att få familjen till Finland.

Utgående från utredningen förutsätter Diskrimineringsombuds

mannen att både lagstiftning och praxis ses över. Bland annat får till godoseendet av barnens rättigheter inte vara beroende av föräldrarnas verksamhet eller motiv till att bar net har landat ensamt i Finland. Barnets och föräldrarnas famil jeband får brytas bara i mycket exceptionella situationer men nu inskränks barnens rätt till ett famil jeliv på basis av en alltför allmän reglering. Lagstiftningen ger inte heller barnen och deras föräldrar tillfälle att utreda sina rättigheter och faktiska möjligheter till familje återförening närmare.

Diskrimineringsombudsmannen är också oroad över att barn som närmar sig 18 år ofta tycks behand las som personer som håller på att bli myndiga. Men, säger myn digheten, de ska behandlas som barn i enlighet med konventionen om barns rättigheter och Migra tionsverket måste garantera att

rättigheterna tillgodoses fullt ut för alla så länge de är under 18 år.

HÅRT ARBETE FÖRENADE FAMILJ FRÅN JEMEN

Pensionerade journalisten Birgitta Ehrsten i Kalkstrand i Sibbo har tillsammans med sin man Leif fun gerat som stödfamilj för Masaod Alizada under hans integrationspro cess. Hon säger att hon precis som Diskrimineringsombudsmannen har noterat att det verkar bli svårare att få familjeåterförening ju äldre den minderåriga är.

Av de ca 60 barn som placerades i Sibbo hösten 2016 samtidigt som Masaod har bara några enstaka fått sin familj till Finland. Birgitta har stått på barrikaderna tillsammans med pensionerade socionomen Oili Grönroos många gånger för att få till stånd en bättre integrationspro cess för dem. Oili har också kämpat

BARNETS BÄSTA BÖR STYRA ALLA BESLUT

Antalet ensamkommande barn har minskat drastiskt sedan flyktingvå gen 2015, då 3014 ensamma minderåriga sökte asyl i Finland. I fjol tog Finland emot 98 ensamkommande barn.

I februari i år beslöt regeringen att Finland tar emot 175 flyktingar från lägren i Medelhavsområdet. Av dem ska merparten vara barn utan familj.

FN:s konvention om barnens rättigheter slår fast att barn har rätt att leva med sina föräldrar. Konventionen säger också att alla beslut som rör barn bör utgå från barnets bästa.

FN:s kommitté för barnens rättigheter har konstaterat att begränsningar i och kontroll av invandring inte kan köra över ett barns intressen.

Diskrimineringsombudsmannen konstaterar att många familjeåter föreningar för ensamkommande barn faller på att Migrationsverket har stor makt att göra egna bedömningar av familjens motiv för att skicka iväg barnet. Samtidigt saknas av domstol utfärdade tolkningsdirektiv och det har lett till praxis som står i strid med barnkonventionen.

Regeringen lovar i sitt program att problemen i samband med familjeåterföreningar ska utredas men Diskrimineringsombudsmannen och en rad organisationer, bland dem Centralförbundet för barnskydd, Suomen pakolaisapu och Amnesty, säger att det inte räcker med utred ningar. Det behövs både preciseringar och ändringar i utlänningslagen för att barnens rättigheter ska garanteras.

Organisationernas skrivelse till regeringen om problemen hittas bl.a. på Suomen Pakolaisapus hemsida under rubriken Kannanotot.

Diskrimineringsombudsmannens utredning ”Barn utan familj familjeåterförening för barn som beviljats internationellt skydd” hittas på myndighetens hemsida. Den finns på svenska.

i flera år för att få mamman och syskonen till två ensamkommande pojkar från Jemen till Finland.

- Pojkarna kom våren 2016 och de var i så dåligt skick att de togs om hand av barnskyddsmyndig heterna. Jag blev deras officiella representant och började jobba för att få resten av familjen hit men det var minsann inte lätt, säger hon.

Processen inleddes 2017. Familje medlemmarnas ansökningar skulle lämnas till ambassaden i Saudiara biens huvudstad Riyadh och pengar samlas in för både avgifterna för ansökningarna och resan till Fin land. Det avgörande för ett positivt beslut var att Oili fick utlåtande av både läkare och socialarbetare om pojkarnas utsatta situation, om att de var i absolut behov av sin mamma. Sedan 2018 är hela famil jen här.

- Oili är en fasa för myndighe terna, säger Birgitta. De vet att hon inte ger upp.

MYCKET HAR VARIT MOTIGT

Birgitta och Oili har stött på många svårigheter inte bara när det gäller familjeåterföreningspro cesserna utan också i det dagliga integrationsarbetet när det gäller ensamkommande barn. De har bl.a. kämpat för ett vettigt boende och mera kontakter för barnen.

- I början då barnen kom till Sibbo var allting motigt, vi upplev des inte som en resurs utan snarare som en störande faktor, säger Oili.

Barnen placerades först på ett boende mitt i skogen utan kontak ter till samhället runt omkring och då de började skolan skulle de gå i enskilda klasser och fortfarande iso leras från andra.

- Men med åren har det löst sig. Och fastän integrationen gått lång samt kan man nu börja lita på att allting nog ändå går bra, säger Bir gitta.

Det var också enkelt att ta beslu tet att ställa upp som stödfamilj för Masaod.

- Jag tänker så här att det skulle trösta mig stort om mitt eget barn tvingades fly och jag visste att det där borta, när barnet kommer fram, finns någon som tittar lite efter. Jag vill vara en del av den här sto ryn, man bara måste, därför var det ett enkelt beslut att ställa upp som stödfamilj, säger Birgitta.

Artikkelit on julkaistu yhteis työssä suomenruotsalaisen Fredsposten lehden kanssa, jonka numerossa 2/2020 se alun perin ilmestyi.

STUDERAT FLITIGT OCH LEVT ENLIGT LAGEN

Familjen Ehrstens ”gudbarn” Masaod är optimistisk när det gäller framtiden även om han inte har fått sin familj till Finland.

- Jag kom hit via Turkiet, Grek land, Makedonien, Slovakien, Österrike, Tyskland, Danmark och Sverige, säger han. Det var en tung och svår resa. I Finland placerades jag först i Torneå, sedan i Esbo och till slut i Sibbo. Nu bor jag ensam i Söderkulla och här har jag det bra.

Masaod har flickvän i Östra cen trum, studerar till datanom och har nyss tagit körkort med Birgittas man Leif som körlärare. Han håller också kontakt med sin familj hemma i Afghanistan men telefonförbin delserna är dåliga och det kan gå månader mellan samtalen.

Masaods nuvarande uppehålls tillstånd löper ut i oktober.

- Jag hoppas jag får stanna i Fin land och att jag får jobb här, säger han. Jag har studerat flitigt och jag har följt landets lagar så jag tror att jag får finländskt medborgarskap.

Anne Suominen har arbetat som politisk journalist på Svenska Yle och också varit chef för politikbevakningen på Hufvudstadsbladet. Hon gick i pension för drygt tre år sedan.

Rauhanpuolustajien tiedotuskanavana pitkään käytössä ollut Pulut-sähköpostilista lakkautettiin. Sen tilalle tuli Kirjekyyhky-uutiskirje, joka ilmestyy noin 12 kertaa vuodessa. Kirjekyyhky välittää rauhaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä uutisia ja tietoja tapahtumista ja toiminnasta eri puolilla Suomea.

Käy tilaamassa itsellesi Kirjekyyhky osoitteesta www.rauhanpuolustajat.org

TAPAHTUMIA

JYVÄSKYLÄ

KESKI-SUOMEN RAUHANPUOLUSTAJIEN VUOSIKOKOUS SU 27.9. KELLO 15.00 METALLI 74:N KOKOUSTILASSA (Kalevankatu 4, 3. kerros, Jyväskylä).

MAHDOLLISUUKSIEN TORI LA 15.8. KELLO 10–14 JYVÄSKYLÄN KÄVELYKADULLA. Esittelemme toimintaamme, jaamme Rauhan puolesta lehteä ja myymme edullisesti Rauhanpuolustajien kirjoja.

LA 15.8. KELLO 14.30–16.00

RAUHAN HELMIÄ -LUENTOTILAISUUS

TEEMALLA ”HÄVITTÄJÄHANKINTOJA

VOIDAAN SIIRTÄÄ” KAUPUNGINKIRJASTON MINNANSALISSA. Tilaisuudessa puhuu mm. tietokirjailija Pentti Sainio. Koronatilanne ei valitettavasti mahdollistanut perinteisen Rauhan Helmiä tilaisuuden järjestämistä, joten jaamme luentotilaisuuden lopuksi rauhanpalkinnon paikallisesti ansioituneelle rauhantekijälle.

Rauhan Puolesta on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

ISSN 2343-5097 (painettu)

ISSN 2343-5100 (verkkojulkaisu)

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 3. krs, 00550 Helsinki, puh. 0503581441,

Yksi tapa torjua ahdistusta on aktiivinen toiminta ja sen tukeminen. Peliä ei ole vielä menetetty. Niin kauan kuin rauhanneuvot teluja ympäri maailmaa käydään eikä ydi nasenappia ole painettu, on paljon, mitä voimme tehdä. Mitä useampi alkaa vaatia ja tehdä oikeita ilmastotekoja, sitä varmemmin niitä myös syntyy. Juuri sinä olet tärkeä ja aivan keskeinen tekijä. Rauhanpuolustajien joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä.

Rauhantyöllä on värikkäät kasvot!

Ole ystävällinen, säilytä maltti, kunnioita elämää.

Lähetä vetoomuksia, osallistu tapahtumiin, tule talkoisiin ja muuten mukaan toimintaan.

Ota asioista selvää, lue, kuuntele, keskustele, perustele.

Vepsäläisiä on niin vähän... Mitä varten opiskelet vepsää!?

Udmurtialaista ruokaa: veripasteijoita, mahapiirakkaa, pelmenejä, verimakkaraa

MAUKASTA

Syöhän, tyttäreni!

www.finnougriccomics.com

Jokainen kulttuuri on vapaa!

Udmurtin kielen puhujia on hieman yli 300 000. Suurin osa heistä asuu Udmurtian tasavallassa Venäjällä. Udmurtin kie lellä on Udmurtiassa virallinen asema. Kieltä käytetään laajalti kulttuuriprojekteissa, musiikissa ja taiteessa sekä sosiaalissa verkostoissa. Järjestimme sarjakuvatyöpajan Nuorisokeskus LIFT:ssä Udmurtian pääkaupungissa Iževskissä toukokuussa 2016. Yhteistyökumppanimme Udmurtiassa ovat jatka neet projektin työtä järjestämällä sarjakuvatapahtumia ja näyttelyitä. Erityisesti Kirjasto nro 23 Iževskissä on ollut aktii vinen sarjakuvan esille tuoja.

Tilaa www.rauhanpuolustajat.org/kauppa

Ljudmila Ulybkina (udmurtiksi), Iževsk, Udmurtia, Venäjä 2016