Moderni maatuska

julkistanut poliittisia tavoitteitaan, pitänyt suoraa yhteyttä asukkaisiin kansalaisjärjestöjen tavoin ja keskittänyt toimintansa maakuntiin ja niissä esiintyviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Se tuo havainnollisesti esiin ongelmien kytköksen poliittiseen ilmapiiriin ja siihen, etteivät vallanpitäjät vaihdu.

Jo yli kymmenen vuoden ajan yhteiskunnallinen aloitteellisuus on johtanut Valko-Venäjällä hankaluuksiin. On samantekevää, yritätkö suojella eläimiä, perustaa eläkeläiskerhon, järjestää julkisia luentoja vai asettua ehdolle paikallisvaaleissa. Lukašenkan ajattelussa vain valtiokoneistosta tuleva aloite on hyväksyttävissä. Valtion virkakoneisto on pöhöttynyt ja joutuu jatkuvasti perustelemaan olemassaoloaan: jos aloite tulee kansalaisilta, valtavan virkakunnan ylläpito näyttää turhalta. ValkoVenäjällä toteutuu täydellisesti sanonta ”aloitteesta seuraa rangaistus”. Kannattaa myös muistaa, että julkista tukea voi saada vain rekisteröity järjestö. Rekisteröimätön on laiton ja sitä on rangaistava. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on rekisteröity vain hallitusta tukevia järjestöjä. Ne eivät toteuta kansalaisjärjestöjen tehtäviä, vaan toimivat keinona saada apurahoja kansainvälisiltä järjestöiltä, rahastoilta ja kehittyneiden maiden lähetystöiltä.

DIKTATUURI EI KUKISTU OMIN KÄSIN

Vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeiset tapahtumat ovat entisestään vaikeuttaneet kansalaisjärjestöjen ja poliittisten puolueiden asemaa. Suurin osa niiden aktiiveista on joko teljetty vankiloihin tai anomassa turvapaikkaa ulkomailta. Kansalaisyhteiskunnan toiminta on nyt täysin pysähdyksissä. Siihen kohdistuvien julmuuksien laillistamiseksi hallitusta tukevien järjestöjen kokouksessa julistettiin, että vuoden 2021 loppuun mennessä hyväksytään uusi puolueiden toimintaa koskeva lainsäädäntö: niiden pitää rekisteröityä uudelleen. Tämä takaa, ettei ainoakaan oppositiopuolue saa toimintalupaa tasavallan alueella, ja kaikista toimivista puolueista tulee Lukašenkan marionetteja.

Kun ajatellaan Lukašenkan rankaisematta jääneitä laittomuuksia 27 vuoden valtakaudella, ei lentokonekaappaus ja piestyn vangin haastattelu valtion tv-kanavilla tai raju väkivalta rauhallisia ihmisiä kohtaan näytä mielenhäiriöltä vaan johdonmukaiselta seuraukselta. Maailma tajuaa nyt hieman paremmin, mihin diktatuuri pystyy, ja ymmärtää mitä merkitsee Lukašenkan lausahdus ”toisinaan ei jouda miettimään lakia” – miten hän on kohdellut valkovenäläisiä kahden vuosikymmenen ajan.

Neuvostomentaliteetin perinne, kansantalouden epävakaus, maan asukkaiden taloudellinen turvattomuus, poliittinen vanhoillisuus ja tietämättömyys sekä kaikkien vaalitulosten härski väärentäminen riistävät meiltä toivon, että valkovenäläiset kukistaisivat diktatuurin yksinään. Kansalaisyhteiskunnan resurssit on tuhottu. Valkovenäläisten ainoa toivo kamppailussa terroria ja sivistyneeseen maailmaan EU:n rajalla kohdistuvaa uhkaa vastaan on kansainvälinen yhteisö ja toive sen voimien kokoamisesta.

Kirjoittaja on Liettuassa poliittisena pakolaisena asuva valkovenäläinen aktivisti-toimittaja.

Suomennos: Kirsti Era

Minne menet Venäjä?

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.” (*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjohtoinen kampanja, jolla edistetään

Vuoden 2018 presidentinvaaliohjelmassaan Aleksei länsimaista yhteiskuntaa jäljittelemällä. Suuntauksien nimet kertovat Navalnyi kirjoittaa, että Venäjä täytyy muuttaa länsimaanomaiseksi. Navalnyi viittaa ilmeisesti demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. On kuitenkin kyseenalaistettava, miksi näihin arvoihin liittyy tietty ilmansuunta. Onko olemassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ilman niin kutsuttuja länsimaita? Voisivatko demokratia ja ihmisoikeudet olla Venäjän näköiset?

Navalnyin huolilla on vuosisatoja vanhat juuret. Jo 1800-luvulla älykköpiirit olivat huolissaan Venäjän suunnasta. Esimerkiksi slavofiilit vastustivat Pietari Suuren tekemiä uudistuksia pitäen niitä liian län- Israsimaalaistavina. Heidän huolensa elin vastaisia boikotin muotoja eli liittyi siihen, että Venäjän oli keski- boikottia, investointien poisvetätyttävä omaleimaiseen kulttuuriinsa mistä ja pakotteita.) ja omaan historialliseen rooliinsa. Miten suomalaiset voivat edesSamaan aikaan zapadnikit olivat sitä auttaa konfliktin loppumista? mieltä, että Venäjä voi saavuttaa parhaan mahdollisen valtiomallin paljon – slavofilia viittaa slaavilaisen kulttuurin keskeisyyteen, kun taas zapadnik tarkoittaa länsimaista tai länsimaalaistajaa. Venäjän nationalistiset filosofiat ovat usein syntyneet suhteessa ”länteen”, vaikka kansan katsottiin putoavan kahden suuren sivilisaation, lännen ja idän, väliin. Länsi on kuitenkin se, joka on määrittänyt maailman tahdin. Sekä slavofiilit että zapadnikit näkivät, että Venäjää ja länttä yhdistää kristinusko. Tämä luo tietynlaisen mielikuvan mallivenäläisestä, johon moni vähemmistöryhmän edustaja ei sovi. Esimerkiksi venäjän kielellä sana ”russkij” tarkoittaa etnistä venäläistä, kun ”rossijanin” taas tarkoittaa Venäjän kansalaista. Venäläiseen kulttuuriin viitataan sanaparilla ”russkaja kultura”, mikä antaa olettaa, että valtion kulttuuri liittyisi etnisiin venäläisiin. Oletuksena on, että etninen venäläinen sopii mallivenäläisen, toisin sanoin länsimaisen, tai valkoisen venäläisen imagoon. Logiikka muistuttaa suuresti kolonialistista missiota ”sivistää” alempiarvoiset kulttuurit. Venäjällä siis yritetään ”sivistää” sen omat vähemmistöt sopimaan läntiseen imagoon. Val-

koinen ylivalta on saanut Venäjällä oman muotonsa. Tarkoittaisiko Navalnyin Venäjä siis tietynlaisten venäläisten Venäjää? Sitä emme todennäköisesti saa ikinä tietää. Meillä lännessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että länsimaalaistaminen ei ole pelkästään positiivista. Slavofiilien huolet ovat edelleen ajankohtaisia, sillä ei ole olemassa yhtä lineaarista historiallista kehitystä, jota länsi johtaa. MODERNI Tarkastelemalla länsimaista hegemoniaa kriittisesti voi oppia uutta siitä, miten demokratiaa ja ihmisoikeuksia voi edistää ottamalla paikallinen kulttuuri huomioon. P.S. Termien ’länsi’ ja ’länsimaalainen’ yksiselitteinen käyttö on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tässä niillä viitataan etenkin Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteiskuntiin.

Kirjoittaja on vallankäytöstä huolissaan oleva maisteriopiskelija.