Rauhan Puolesta 6/20

Fiksu koulu avautui Malawissa Länsisaharalaiset vastustavat miehitystä joka päivä

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4–5 Hävittäjähankinnoista 5 Markku Kangaspuron kolumni 6–8 Rauhantekijä Salaado Qasim 9–11 Ydinasesopimuksista 12 Syksy Räsäsen kolumni 13–15 Latinalaisen Amerikan ystävä Eila Belila 15 Raimo Pesosen kolumni 16–18 Polisarion Suomen-edustaja Baida Embarec Rahal 19 Moderni maatuska 20–21 Rauhankasvatusneuvola 30 22–23 Fiksu koulu Malawissa 24–25 Läntisen tuolla puolen 27–28 Lyhytkin tulitauko auttaa 29 Työpaikkojen rauhantoimikunta 30–31 Matti Johannes Koivu 32–34 Tuhoa päin? 35 Erkki Kuparin pakina 36–38 Från Fredsposten

FIKSU KOULU

MALAWISSA

Kainuulaisen yhdistyksen ja malawilaisen kylän yhteistyö poiki oman koulun, joka avattiin lokakuussa.

27–28

KAIKKI EI OLE HUONOSTI

Lyhyenkin tulitauon ja rauhantilan saavuttaminen auttaa auttamaan, kertovat YK-liiton Helena Laukko ja SPR:n Jani Leino.

30–31 19

OIKEUDENMUKAISUUDESTA

Matti Johannes Koivu on historioitsija ja muusikko, joka pohtii oikeudenmukaisuutta, kirjoittaa lastenkirjaa ja ehkä tekee lisää musiikkiakin.

32–34

MODERNI MAATUSKA

Daria Tarkhova aloittaa ensi vuonna lehtemme kolumnistina.

David Wallace-Wellsin mukaan läntinen maailma elää fossiilikapitalismin yltäkylläisyyden harhassa.

LATINALAISEN AMERIKAN LAIDALLA

ASIALLISTA KESKUSTELUA

Vuosi 2020 lähestyy tätä kirjoitettaessa loppuaan. Moni on todennut, ettei kuluvaa vuotta todellakaan jää kaipaamaan. Vuodesta ovat tehneet raskaan koronapandemia, Donald Trumpin viimeinen vuosi presidenttinä ja eri puolilla maailmaa päätään nostava autoritaarisuus, konservatiivisten arvojen nousu ja tieteellisen tiedon väheksymisen kautta lisääntyvä vastakkainasettelu, jossa ei ole tilaa dialogille. Pessimismi hiipii helposti iholle. Tai jopa viha.

Onneksi vuodenvaihteella on silti ihan oma optimistinen roolinsa kalenterissa. Jätetään vanhan vuoden murheet taka-alalle, käännetään katseet hetkeksi tulevaan ja tehdään uudenvuodenlupauksia.

Parasta olisi tietysti luvata, että olemme läksymme tältä vuodelta lukeneet ja että muutos on välttämätön. Näin ei kerta kaikkiaan voi enää jatkua. Pelkästään ilmastokriisin pysäyttäminen vaatii muutosta, jonka pitäisi alkaa välittö mästi. Mutta muutoksen välttämättömyys ei saa ajaa meitä epätoivoon tai pessimismiin, vihasta puhumattakaan.

Tietysti maailmantila antaa oikeutuksen näihin tunteisiin. Itse uskon, että muutos tarvitsee tuekseen optimismia. Utopioita, joiden tavoitteleminen on mielekästä, mukavaa ja välillä kyyneleet silmissä naurattavaa. Maailma on tuskin koskaan valmis, joten ei sitä kannata hampaat irvessä ”valmistaa”.

Joskus tuntuu siltä, että rauhanliikkeen ja erityisesti meidän Rauhanpuolustajien toiminta ei saa reilua vastakaikua osakseen. Viimeksi joulukuun alussa kokeneet politiikantoimittajat Yrjö Rautio Helsingin Sanomissa ja Timo Haapala Ilta-Sanomissa hyökkäsivät voimakkaasti Rauhanpuolustajia vastaan. Sen sijaan, että he olisivat käyneet asiallista keskustelua, tässä tapauksessa HX-hävit täjähankkeeseen liittyvistä kysymyksistä, he kaivautuivat leimakirveineen talvisodan juoksuhautoihin.

Usein turhauttaa yrittää käydä keskustelua turvallisuuspolitiikasta ja Suomen varustautumisen vaihtoehdoista, kun palaute on edellä kuvatun kaltaista. Mutta ei anneta sen masentaa, vaan pidetään päät kylmänä eikä langeta ala-arvoiseen huuteluun.

Unelmat paremmasta maailmasta ansaitsevat arvoisensa tavat niiden tavoitteluun. Ainakin itselleni toiminta Rauhan puolustajissa on ollut juuri sellaista. Synkähkön väistyvän vuoden aikana on ollut innostavia tapaamisia, vaikka koro nan aikana lähinnä etäyhteyksin, mielekkäitä hankkeita ja rakentavaa palautetta. Meillä on koossa mainio sakki, joka toivottavasti ruokkii itsessään ja muissa muutosta, jonka päämääränä on ihmisarvoisen ja merkityksellisen elämän mahdollistaminen kaikille maailman ihmisille.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

PÄÄKIRJOITUS: TEEMU MATINPURO

TURPA KIINNI, SIVIILIT?

200 taiteilijaa ja kansalaisvaikuttajaa lähetti 1.12. eduskunnalle ja hallitukselle vetoomuksen, jossa pyydettiin vielä harkitsemaan HX-hävittäjähankintaa ja antamaan sille aikalisä. Julkisuudessa on virheellisesti kerrottu, että Rauhanpuolustajat olisi vetoomuksen alullepanija. Vetoomuksen sisältöä ja siviilien hävittäjäkommentointia arvioi kriittisesti Helsingin Sanomien kolumnisti Yrjö Rautio. Raution kirjoitus kirvoitti paljon ajatuksia. Tässä Kirstin Eran kommentit.

”Minusta maanpuolustus on kuin talon perustuk set, katto, seinät ja lattia. Vasta kun ne on tehty, on aika miet tiä, miten talon sisustaisi, mitä kalusteita ja mukavuuksia hankkisi ja minkä verran niihin rahaa käyt täisi.” Yrjö Rautio HS 4.12.2020

Helsingin Sanomien kolum nisti ja entinen Kansan Uutisten päätoimittaja Yrjö Rautio on pahastunut parinsadan kulttuuri vaikuttajan vetoomuksesta. Siinä ehdotetaan aikalisää hävittäjähankintaan tässä taloustilanteessa.

Rautio samaistaa maanpuolustuksen pommikoneisiin ja valjastaa tuoreesti ja omaperäisesti sotaveteraanin ajamaan asevarustelua. Hän ei esitä

ainuttakaan konkreettista faktaa: hävittäjähankinnan hintaa – ensin 10, jatkossa 20–30 miljardia euroa, siis miljardi vuodessa seuraavina vuosikymmeninä. Tai että puo lustusbudjetti kasvaa täten 54 % (yli puolitoistakertaiseksi), vaikka Suomen kansantalous on koronan takia ahdingossa, velkaannumme ilmankin 30 miljardia. Tässä on turvallisuus todellisessa vaarassa, ja ymmärrän hyvin, miksi kokenut journalisti ei esitä lukuja.

Rautio siis pitää maanpuolustusta valtion perustana. Valtiotieteen tohtori, eversti evp. Pekka Visuri kuvasi esitelmässään asian päinvastoin: valtion turvalli suus perustuu toimivaan oikeus ja sosiaalivaltioon ja demokraattiseen

hallintoon (Rautiolla ”huonekaluja ja mukavuuksia”). Toimivan valtion päälle voidaan rakentaa har kittu ulkopolitiikka ja sotilaallinen maanpuolustus, joka on katto eikä perustus. Silloin maanpuolustus on vankalla, legitiimillä pohjalla, eikä armeija vaikkapa käänny hallitusta vastaan. Esimerkki päinvastaisesta oli (ja lienee osin vieläkin) hallin noltaan ja oikeusjärjestelmältään korruptoitunut ja epädemokraatti nen Ukraina, jossa osa armeijasta siirtyi 2014 Krimillä Venäjän rivei hin, pääosa asettui presidentti Janukovitšia vastaan.

Outoa kyllä kokenut journa listi luottaa ”puolustusvoimiimme ja sen asiantuntijoihin”, vaikka ilmavoimien ja puolustusvoi mien komentajat ja kenraalit ovat suoraan virasta värväytyneet lento konefirmojen lobbareiksi ja Jarmo Lindberg lobbasi F 35 hävittäjien hankintaa jo komentajana olles saan. Vai eikö Rautio ole tullut seuranneeksi asiaa näin tarkasti? Ehkä hän siksi pitää HX hanketta tiiviisti seuranneita siviilejä huo nompina asiantuntijoina kuin

asianosaisia, siis jäävejä soti laita. Kysymystä hävittäjäkoneiden puolustusroolista hän ei pohdi lainkaan.

Armeija on hierarkia, eivätkä muiden aselajien edustajat protestoi maanpuolustuksen kaikkien munien panemista ilmavoimien koriin, samalla kun maanpuolustuksen kannalta tärkeissä aselajeissa sääs tetään. Hornet hankinnan syötyä rahat ostettiin taannoin käytettyjä tykkejä, mutta ammuksiin ei enää ollut varaa. Samasta syystä vuonna 2012 suljettiin kuusi varuskun taa, 1200 henkilöä jäi työttömäksi ja sijaintikunnat suuriin ongelmiin.

Eläkkeelle päässeet upseerit ovat kyllä ottaneet kantaa. Eversti evp. Ahti Lappi on korostanut ilmator junnan edullisuutta ja tehokkuutta maan puolustamisessa, ja pää esikunnan entinen suunnittelija, eversti evp. Pertti Tervonen enna koi HX hankinnan luovan avoimen piikin 40 vuoden ajaksi. Reservin kapteeni Pentti Sainio on kirjoit tanut Hornet ja HX hankinnoista kolme kirjaa ja neljäs on tekeillä. YT Eero Lehto on osoittanut, ettei

Suomen kansantalous kestä näin kallista asehankintaa, joka sitoo tulevien hallitusten kädet. Turval lisuuspolitiikan asiantuntijat ovat nostaneet esille hankinnan sotilas poliittiset riskit.

Rautio taisi valita Naton jo 90 luvulla kehuessaan Hornet han kintaa – ja nielaistessaan lobbarien jutut koneiden hinnasta. Puolus tusministeri Rehn on myöntänyt jälkikäteen, että vedätti asiassa eduskuntaa, ja tapauksesta ovat kirjoittaneet kirjan niin ”sosiaali poliitikko” Hiilamo kuin Sainiokin. Tällaisista lähteistä ”näyttelijät ja rap artistit” ovat ammenta neet tietoa ja päätyneet vaatimaan hävittäjähankintaan aikalisää. Hesarista sitä on ollut vaikea löytää; eihän se julkaissut vetoo mustakaan, vaan vain Raution kolumnin.

Kun Rautio puolustaa Greta Thunbergia tai ”suvakkeja”, kir joittelun valtavirtaisuus ilahduttaa, mutta kun hän asettuu militaris min ja asevarustelun kannalle, sama tuntuu pahalta. Aivan erityi sesti hänen liittyessään sivareille pottuileviin, samalla kun hän vihjaa olleensa jotenkin rohkea suoritta essaan asepalveluksen. Armeijaan meneminen ei ole vieläkään mikään kannanotto vaan valtavirtaa. Siva rius saati totaalikieltäytyminen sen sijaan on kannanotto: aiemmin jäi pääsykokeissa ja työnhaussa vaille armeijapisteitä ja nytkin kuullee letkautuksia sukulaisilta ja setä miehiltä.

No, Rautio ei olekaan toisinajat telija vaan HS:n kolumnisti.

Demokratian näkökulmasta Raution ajatus on pelottava:

Katso lehden sivulta 36, miten voit itse vielä vedota kansanedustajiin, että hävittäjähanke arvioitaisiin uudelleen.

”Luotan kuitenkin näissä asi oissa puolustusvoimiimme ja sen asiantuntijoihin enemmän kuin esimerkiksi sosiaalipoliitikkoihin, näyttelijöihin tai rap artisteihin.”

Eikö tästä seuraa, että ympä ristöasioista voivat lausua vain ympäristökeskuksen virkamiehet, ulkopolitiikasta diplomaatit, maatalouspolitiikasta maa ja metsätalousministeriön virkamie het… Siis armeijaa käymättömällä enemmistöllä kansalaisista (valtaosa naisista, sivarit, eri syistä palveluksesta vapautetut) ei olisi oikeutta saada monipuolista tietoa HX hankinnasta, osallistua kes kusteluun ja ilmaista kantaansa hankinnasta ja sen turvallisuus poliittisista riskeistä. Journalisti Raution mielestä pienessä piirissä sorvatut sotilaspoliittiset päätös esitykset voi siis jatkossakin tuoda eduskuntaan joulu tai kesäloman alla? Tehdä päätökset ilman avointa keskustelua, demokraattisen pro sessin ulkopuolella. Näinhän on toimittu 1990 luvulta saakka, ja sen huomaa keskustelun laajuudesta ja tasosta.

Julkaistu alun perin Rauhanveteraani Kirsti Era -blogissa 8.12.2020.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien varapuheenjohtaja.

BIDENIN VENÄJÄPOLITIIKKA

Presidentinvaalien jälkeen kamppailu on siirtynyt politiikan sisällön puolelle. Politico-lehdessä julkaistiin äskettäin neljä mielipidekirjoitusta Yhdysvaltojen Venäjä-politiikasta. Ne edustivat kahta myös Euroopasta tuttua suhtautumistapaa Venäjään. Keskustelun aloitti 103 tutkijan, diplomaatin ja turvallisuuspolitiikan entisen johtajan jaasiantuntijan vaatimus uudesta alusta Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteille. Yhdysvaltojen harjoittama sanktioiden ja diplomatian sekoitukseen perustuva politiikka ei kirjoit tajien mukaan toimi. Siksi Yhdysvaltojen ja Venäjän olisi palautettava normaali diplomaattinen kanssakäyminen ja ryhdyttävä vähentämään kasvanutta ydinsodan uhkaa sopimuksin.

KOLUMNI

Vaatimuksen esittäjät pitävät haitallisena kuvi telmana, että Yhdysvallat voisi muuttaa Venäjää sekaantumalla sen politiikkaan kansalaisyhteiskunnan oppositiota tukemalla. Myös Putinin jälkeinen johto tulee toimimaan samojen, nykyjohtoa ohjaavien Venä jän strategisten etujen ja nationalististen traditioiden mukaisesti, eikä uusi johto siksi muuttaisi oleellisesti Venäjän suuntaa. Siksi he esittävät Venäjä-politiikkaan eräänlaista paasikiviläistä käännettä: ”Meidän on tultava toimeen Venäjän kanssa sellaisena kuin se on, ei sellai sena kuin me haluaisimme sen olevan.”

Vastaus tuli nopeasti 33 entiseltä diplomaa tilta, sotilas- ja tiedustelupalvelun ammattilaiselta ja asiantuntijalta. He vastustavat jyrkästi suhteiden uudelleenkäynnistämistä ja pitävät täysin virheellisenä vaatimusta, että myös Yhdysvaltojen pitäisi muuttaa politiikkaansa. Syy suhteiden huononemiseen on yksinomaan Venäjän, ja siksi on lisättävä sanktioita ja painetta, tuettava poliittista oppositiota ja kansalais yhteiskuntaa sekä lisättävä tukea liittolaisille ja Venäjän naapureille.

Tätä tukemaan ilmestyi kaksi uutta kirjoitusta. Toisen allekirjoittajina oli 179 ukrainalaista ja sen diasporaa edustavaa poliitikkoa ja asiantuntijaa, ja toisen 40 entisen itäisen Euroopan ja Baltian maan poliitikkoa ja asiantuntijaa. Eikä ihme, sillä Bidenin Venäjä-politiikalla tulee olemaan huomattava vaikutus niiden ja koko Pohjois-Euroopan kehitykseen. Bidenin ensimmäiset lausunnot viittaavat painopisteen olevan kovan linjan jatkamisen puolella.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

Salaado Qasimin vanhemmat muuttivat Somaliasta Suomeen 1990 luvulla. Salaado syntyi Suo messa ja hänellä on seitsemän sisarusta. Hän on sukunsa ensimmäinen korkea kouluopiskelija, joskin hän tähdentää, että vanhempi sisko aloitti aiemmin opin not avoimessa yliopistossa, koska halusi samalla tehdä töitä. Nyt sisko opiskelee Itä Suomen yliopistossa.

Suomessa korkeakouluopiskelijoista reilu kymmenen prosenttia on ulkomaa laistaustaisia. Luku ei ole suuri. Usein kuultu väite on, että ulkomaalaistaustaisille nuorille ei juuri koskaan ehdoteta jatko opiskelupaikaksi yliopistoa tai ylipäänsä muuta kuin ammattitason koulutusta. Qasim kertoo kuulleensa saman hyvin monen nuoren suusta.

Salaado Qasim on nopeaälyinen ja päämäärätietoinen nuori, joka vaikuttaa rakentaneen opiskelupolkuaan tavoit teellisesti. Paljastuu kuitenkin, että hän alkoi ottaa koulunkäynnin tosissaan vasta yläkoulussa Vantaan Hakunilassa. Arvosanojen nostaminen avasi Sotungin lukion ovet, ja siellä alkoi itää ajatus opettajan ammatista. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Qasim luki vimmatusti yliopiston pääsykokeisiin ja yllättyi itsekin, että pääsi sisään ensi yrittämällä. Kandin paperit ovat nyt taskussa ja opiskelu jatkuu alue ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelmassa.

Yliopistoon päästyään Qasim ajat teli, että jos se onnistuu häneltä, se on mahdollista monille muillekin. Aja tus konkretisoitui teoksi, ja yksi hänen

Parin vuoden ikäinen Rauhan ja hyvinvoinnin järjestö pyrkii parantamaan varsinkin ulkomaalaistaustaisten nuorten ja naisten asemaa Suomessa. Idean sen perustamisesta sai vantaalainen opiskelija Salaado Qasim aloitettuaan opinnot Helsingin yliopistossa.

alulle panemansa yhdistyksen tavoit teista on kannustaa maahanmuuttaja ja ulkomaalaistaustaisia nuoria hakemaan rohkeammin korkeakouluihin.

KIRJAPROJEKTI ON RAUHANTYÖTÄ

Rauhan ja hyvinvoinnin järjestöä perus tamassa oli tuttuja ja tuntemattomia korkeakouluopiskelijoita ja muita Qasi min ajatuksesta kiinnostuneita. Virallisesti yhdistys rekisteröitiin vuoden 2019 kesällä, ja se on ehtinyt polkaista käyn tiin jo monenlaista toimintaa. Tarjolla on esimerkiksi mentorointia ja suomenkieli siä vertaistukiryhmiä, joissa selvitellään yhdessä työelämään ja opiskeluun liittyviä pulmia ja mahdollisuuksia. Kirjakerhoilla ja suomen kielen kursseilla kohennetaan kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta. Osal listujat löytyvät nuorisotaloilta, kirjastoista, sosiaalisesta mediasta ja melkein mistä vain, missä nuoria liikkuu. Yhdistys myös julkaisee kirjoja.

TEKSTI: ANU HARJU KUVAT: ESSI RAJAMÄKI

”Teemme kaksikielisiä kirjoja suomeksi ja somaliksi. Monilla Suomessa synty neillä somalin kielen taito ei ole samalla tasolla suomen kielen kanssa, ei minulla kaan. Kirjaprojektin avulla kohennetaan molempia. Ensimmäinen kirja on valmis. Se perustuu somalialaiseen kansantarinaan ja on siten vähän erilainen kuin seuraavat. Yhden kirjan aiheena tulee olemaan oppi mishaasteet koulussa.”

Yhdistyksen perustamisessa mukana olleet miettivät, miten rauha liittyy järjestön toimintaan. Qasimista esimerkiksi kaksikielisten kirjojen tekeminen on rauhan edistämistä.

”Niistä kantasuomalaiset saavat tietoa somalialaisesta kulttuurista ja somalialai set lapset ja nuoret pystyvät kehittämään kirjojen avulla kielitaitoaan.”

Positiivinen rauha on sanapari, joka toistuu Salaadon puheessa. Hän kertoo yhdistyksen toteuttavan positiivista rauhaa esimerkiksi menemällä kouluihin kerto maan ajamistaan asioista ja yrittämällä parantaa yhdenvertaisuutta.

Positiivinen rauha tarkoittaa rauhan sanastossa syvempää yhteiskunnallista rauhaa, jolloin tasa arvo ja demokratia toteutuvat. Qasim kommentoi, että vaikka monet järjestöt tekevät paljon positiivista rauhantyötä, se ei ole kaikille itsestään sel vää ja näkyvää.

INSPIROINTIA JA AKTIVOINTIA

Tänä vuonna Rauhan ja hyvinvoinnin jär jestö käynnisti hankkeen Mentoring for Future. Opetushallituksen rahoittaman hankkeen tavoitteena on tarjota opiskeli joille kattava kuva uramahdollisuuksista. Yhteistyötä tehdään pääkaupunkiseu dun koulujen opinto ohjaajien kanssa. Mentoring for Future jalkautuu koului hin tavoittaakseen sekä ammatinvalintaa ja opiskeluvaihtoehtoja puntaroivat nuoret että heille opastusta antavat opinto ohjaa jat ja opettajat.

Koronaepidemia vaikutti keväällä käyn nistyneen hankkeen toteuttamiseen, koska se esti kouluvierailut. Hankkeen viisi nuorta tekivät niiden sijaan videokampan jan, jossa useat ihmiset kertovat ura ja ammattivalinnoistaan. Videoilla kuullaan esimerkiksi europarlamentaarikko Alviina Alametsää, UN Womenin toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangasta ja Ahmad Hosseinia, joka on yhteisöpedagogiksi opiskeleva per hekuntoutusohjaaja ja sai vuonna 2018 Vuoden pakolainen palkinnon. Videot löy tyvät Youtubesta.

”Teamsit ja zoomit alkavat olla normaalia arkea, sillä esimerkiksi yhdistyksen kirja kerhot ja vertaistukiryhmät järjestetään nyt verkossa. Mentoring for Future hanke

puolestaan pitää kaikille avoimia webinaareja, joissa kerrotaan erilai sista uramahdollisuuksista.”

Kun korona hellittää, opis kelijoille on tarkoitus järjestää konkreettisten koulukohtaamisten lisäksi vierailuja työpaikkoihin ja oppilaitoksiin.

Qasim toivoo, että nuoret itse inspiroituisivat kehittelemään ja toteuttamaan omia projektejaan.

”Esimerkiksi Euroopan solidaa risuusjoukot on ohjelma, jonka puitteissa nuoret pystyvät ryhmissä tekemään omanlaisiaan projekteja, joissa heidän oma äänensä tulee kuulluksi. Rahoitusta voi hakea EU:lta. Homma on tarkoituksella melko yksinkertainen, toisin kuin monet muut vastaavat rahoitus hankkeet.”

Euroopan solidaarisuus joukoista löytyy lisää tietoa Opetushallituksen sivuilta. Rau hankasvatusinstituutti järjestää työpajoja rahoituksen hakemisesta.

KOHTEENA SOMALIA

Opiskelun ja järjestötyön ohessa Salaado Qasim on tehnyt tuntiopettajan töitä hel sinkiläisessä peruskoulussa ja toiminut EU uralähettiläänä. Uralähettiläs levittää tietoa EU:sta työnantajana ja unionin tarjoamista työskentelymahdol lisuuksista Helsingin yliopistolla. Nuoreksi ihmiseksi hän on hankkinut tukevan jalansijan monenlaisessa vaikuttamistyössä, joten pitää kysyä, aikooko hän edelleen opettajaksi.

”En tiedä, mahdollisuuksia on niin paljon. Työskentely ulkomailla kin kiinnostaa.”

Yksi ulkomainen toimintakohde voisi olla vanhempien kotimaa Somalia, jossa Qasim ei ole vielä käynyt. Hän haluaisi viedä sinne osaamistaan, kokemuksiaan ja oppeja hyvistä suomalaisista raken teista.

”Toivon, että tulevaisuudessa Somaliassa olisi samanlainen koulujärjestelmä kuin Suomessa, koska koulutus on laadukasta ja suomalaiset ovat pärjänneet hyvin kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomalaisessa koulujärjestelmässä on valinnanvapautta ja riittävästi suuntautumisvaihtoehtoja. Koulu tuksen perustana on peruskoulun maksuttomuus. Suomessa mer kittävää on myös se, että koulujen väliset erot ovat pieniä.”

Rauhan ja hyvinvoinnin järjestön tulevaisuuden tavoitteena on koor dinoida kehitysyhteistyöhanketta Somaliassa yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa.

”Haluamme parantaa nuorten ja naisten asemaa, sillä he ovat alttiita väkivallalle ja köyhyydelle. Nuor ten ja naisten on saatava äänensä kuuluviin ja heille on taattava tasa vertaiset oikeudet. Haluamme Somaliassa vähentää eriarvoi

Salaado Qasim vahvisti rauhantyön osaamistaan käymällä Sadankomitean rauhanlähettiläs koulutuksen vuonna 2019.

suutta ja tarjota naisille ja nuorille mahdollisuuden koulutukseen, ter veydenhuoltoon ja toimeentuloon. Kehitysyhteistyössä korostamme agendaa 2030, sillä siinä esiin tuodut eriarvoisuuden poistaminen politii kasta, taloudesta ja koulutuksesta ovat globaalisti tärkeitä päämääriä, joihin yritämme vaikuttaa.”

Salaado Qasim on saanut jo tunnustusta ahkeroinnistaan. Kun nallisalan kehittämissäätiö palkitsi hänet tänä vuonna Arjen turvaaja kunniamaininnalla. Qasim on lisäksi ollut Suomen YMCA:n jaka man Nuorten rauhanpalkinnon viiden parhaan ehdokkaan joukossa vuonna 2019.

Yksi yhdistyksen tavoitteista on kannustaa maahanmuuttaja- ja ulkomaalaistaustaisia nuoria hakemaan rohkeammin korkeakouluihin.

YDINSULKUSOPIMUKSEN JA YDINASEET KIELTÄVÄN SOPIMUKSEN SUHDE

Ydinsulkusopimukseen (NPT) viitataan usein ”ydinase riisunnan ja ydinaseiden leviämisen estämisjärjestelmän kulmakivenä”. Samoja ilmauksia löytyy ydinaseiden täyskieltosopi muksen (TPNW) johdanto osan 18. kappaleesta. Kappaleessa 18 lisäksi vahvistetaan: ”täydellisesti toi meenpannulla NPT:llä, joka toimii ydinaseriisunnan ja ydinaseiden leviämisen estämisjärjestelmän kulmakivenä, on elintärkeä rooli kansainvälisen rauhan ja tur vallisuuden edistämisessä”. Johdanto osassa kuvataan sitä, miten tärkeää on että TPNW:n neu vottelijat ovat samanmielisiä NPT:n kanssa ja erityisesti että näiden kahden sopimuksen välille taataan täysi yhteensopivuus.

NPT:n ei koskaan tarkoitettu olevan kattava ohjesääntö kai kille niille aspekteille, jotka ovat välttämättömiä ydinenergian rau hanomaiselle käytölle, ydinaseiden leviämisen estämiselle ja ydinase riisunnalle. Siitä kertoo pelkästään tekstin suppeus. Sopimuksen kaik kia näitä kolmea pilaria koskevaan toteutukseen tarvitaan lisää lain säädäntöä, jota on jo luotukin. Näitä kutakin pilaria tarkastellaan tässä yksitellen osoittamaan, miten ne on ajan myötä lisätty vahvis tamaan järjestelmää. Vastaavasti TPNW on lisännyt olemassa ole vaan ”rakennukseen” tarvittavan kerroksen toteuttaakseen maailman ilman ydinaseita.

RAUHANOMAISET KÄYTÖT

Viidenkymmenen vuoden aikana on otettu käyttöön suuri määrä oikeudellisia välineitä tehosta maan tiettyjä periaatteita, jotka on hahmoteltu NPT:n 4. artiklassa.

Ydinturvallisuuden alueella on ollut käynnissä jatkuvia toimeen panoprosesseja ja ponnisteluja järjestelmän vahvistamiseksi. Esimerkiksi ydinmateriaalien tur vajärjestelyjä koskevia toimia käsittelevässä yleissopimuksessa käsitellään ydinmateriaaleihin kansainvälisessä liikenteessä sovel lettavia fyysisiä suojatoimenpiteitä sekä ydinmateriaalia koskeviin rikoksiin liittyviä toimenpiteitä. Vuonna 2005 sopimukseen tehty lisäys laajentaa yleissopimuksen soveltamisalaa kotitalouskäyttöön tarkoitettuun ydinmateriaa liin, kuljetuksessa varastoitavaan ydinmateriaaliin ja ydinlaitok siin. Kansainvälinen yleissopimus ydinterrorismin torjumisesta sisäl tää sopimuksia rikoksista, jotka koskevat laitonta ja tarkoituksel lista hallussapitoa, radioaktiivisen aineen tai laitteen käyttöä sekä ydinlaitosten käyttöä tai vahingoit tamista.

Tšernobylin ydinvoimalaonnet tomuuden jälkeen kansainvälinen yhteisö yritti ydinturvallisuuden alalla vastaavasti lievittää täl laisten katastrofien merkittäviä seurauksia parantamalla kansain välistä hallintoa. Merkittävimpiä esimerkkejä tästä ovat yleissopi mus ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta sekä yleissopimus avunannosta ydinonnettomuu den tai säteilyhätätilan yhteydessä. Tuoreempana esimerkkinä ydintur vallisuutta koskeva yleissopimus sisältää tärkeitä turvallisuuspe riaatteita, jotka liittyvät maalla

sijaitsevien siviilikäyttöön tarkoi tettujen voimalaitosten toimintaan. Lisäksi käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon tur vallisuutta koskeva yleissopimus on edelleen parantanut järjestelmää.

YDINASEIDEN LEVIÄMISEN ESTÄMINEN

Ydinsulkusopimus itse määrää ydinaseiden leviämisen estämiseksi ydinmateriaalivalvontasopimuksen 3. artiklassa siitä, mitä on sovittava Kansainvälisen atomienergiajärjes tön IAEA:n ja asianomaisen maan välillä. Jotta IAEA voisi saada täydet tiedot valtion ydinpolttoainekier ron kaikista osista, näitä kattavia suojatoimenpiteitä olisi täydennet

tävä lisäpöytäkirjalla. Vuoden 2020 alussa tällaisia vapaaehtoisia lisä pöytäkirjoja oli voimassa yli 140 maassa.

Lisäksi on kehitetty monen keskisiä välineitä, joiden avulla on vaihtelevalla menestyksellä toteutettu ydinaseiden leviämisen estämiseksi luotuja menetelmiä. Yksi tällainen väline, jonka katso taan vaikuttavan artikloihin 1, 2 ja 6, on vuonna 1996 hyväksytty täy dellinen ydinkoekieltosopimus. Vaikka täydellisen ydinkoekielto sopimuksen – toisin kuin TPNW:n – tekstissä ei viitata ydinsulkuso pimukseen, ydinsulkusopimuksen tarkistusprosessi sisältää selkeät viitteet ja sitoumukset kattavaan ydinkoekieltosopimukseen, kuten

THOMAS HAJNOCZI

Ydinpommin räjäytettiin Bikinin atollilla vuonna 1946.

KUVA:

esimerkiksi vuoden 2010 toimin tasuunnitelman kohdissa 10–14. Valitettavasti sopimuksen hyväksy misestä on jo yli 20 vuotta eikä se ole vieläkään tullut voimaan. Huoli matta väliaikaisista toimenpiteistä, kuten kattavan ydinkoekieltosopi musorganisaation perustamisesta, sopimus ei ole saavuttanut täyttä potentiaaliaan edesauttaakseen ydinsulkusopimuksen täytäntöön panoa.

Eräs merkityksellinen väline olisi mahdollinen halkeamiskel poisia aineita koskeva sopimus (halkeamiskelpoisten materiaalien tuotannon kieltävä sopimus). Jos halkeamiskelpoisten materiaalien tuotanto ydinaseisiin kiellettäisiin sopimuksella, sillä voitaisiin myö tävaikuttaa ydinsulkusopimuksen 1. ja 2. artiklan sekä myös 6. artik lan tavoitteisiin. Asiassa on yritetty jatkuvasti edetä YK:n aseidenriisun takonferenssin puitteissa, mutta jopa neuvottelujen aloittaminen täl laisesta sopimuksesta on estetty vuosikymmenien ajan, mikä taas on hidastanut ydinsulkusopimuk sen täytäntöönpanoa.

ASEIDENRIISUNTA

Ydinsulkusopimuksen asei denriisuntapilari ei tarjoa kattavaa sääntelyä kaikista ydin aseriisunnalle välttämättömistä näkökohdista. Kuudes artikla on hyvin lyhyt ja siinä säädetään vain yleisestä velvoitteesta tavoitella ydinaseriisuntaa:

”Kumpikin sopimusosapuoli sitoutuu jatkamaan vilpittö mässä mielessä neuvotteluja tehokkaista toimenpiteistä, jotka liittyvät ydinasekilvan lopetta miseen varhaisessa vaiheessa ja ydinaseriisuntaan, sekä sopimuk sesta yleisestä ja täydellisestä aseriisunnasta tiukan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alai sena.”

Nämä vaaditut tehokkaat toimenpiteet voivat olla joko oikeu dellisia tai käytännön toimenpiteitä. Ydinsulkusopimus edellyttää niitä 6. artiklan toteuttamisella. Siten ydinsulkusopimus itsessään enna koi muita oikeudellisia välineitä.

Vaikka edellä mainitut hal keamiskelpoisten aineiden käyttöä koskeva sopimus ja täy dellinen ydinkoekieltosopimus saattavat vaikuttaa myönteisesti 6. artiklan täytäntöönpanoon, tämä pilari on tähän mennessä pantu ensisijaisesti täytäntöön kahdenvälisillä sopimuksilla. Konk reettista edistystä on saavutettu tekemällä ja toteuttamalla ase valvontasopimuksia Venäjän ja Yhdysvaltojen, kahden suurimman materiaalinhaltijan, välillä. Niiden asevalvontasopimuksissa on usein viittauksia ydinsulkusopimukseen, kuten uuden START sopimuksen alkuosan esipuheessa:

”[S]itoutunut täyttämään 1. hei näkuuta 1968 tehdyn ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen 6. artiklan mukai set velvoitteensa ja saavuttamaan historiallisen tavoitteen, joka on vapauttaa ihmiskunta ydinuhasta.” Näin nimenomaisesti vahvis tetaan, että ydinasevalvonta ja aseriisuntasopimukset palvelevat 6. artiklan täytäntöönpanoa. Muita esimerkkejä ovat viittaukset ydin sulkusopimukseen ja 6. artiklaan

kahdenvälisessä sopimuksessa strategisten ydinkärkien vähentä misessä (SORT, allekirjoitettu 2002), vuonna 1991 allekirjoitettuun stra tegisten aseiden vähentämistä koskevaan sopimukseen (START I) ja strategisten aseiden rajoittamista koskevaan sopimukseen (SALT I), allekirjoitettu vuonna 1972.

Tärkeiden asevalvontasopimus ten, kuten keskipitkän kantaman ydinaseita koskevan sopimuk sen (INF) lakkauttaminen on sen vuoksi muutaman askeleen päässä ydinsulkusopimuksen 6. artik lan täyttämisestä ja on ristiriidassa ydinsulkusopimuksen 6. artiklan mukaisten velvoitteiden kanssa.

Uuden START sopimuksen jat kamatta jättäminen lakkauttaisi viimeisen tärkeän asevalvontasopi muksen. Tämä merkitsisi vaarallista kehityskulkua ja avaisi ovet rajoitta mattomalle ydinasekilvalle.

JOS TPNW OTTAA KÄYTTÖÖN NPT:N 6. ARTIKLAN

Yleisesti hyväksytään, että 6. artiklan täysimääräinen täytän töönpano edellyttää oikeudellisesti

sitovaa normia ydinaseiden kieltämiseksi, koska muuten ydin aseetonta maailmaa ei voida saavuttaa eikä ylläpitää. Jopa ydin asevaltiot ovat ilmaisseet tämän lausunnoissaan vuosien varrella. Niiden mielestä tällaisen oikeu dellisesti sitovan normin luomisen pitäisi tapahtua vasta sitten, kun ydinaseriisuntaprosessi on jo eden nyt niin paljon, että maailmassa oltaisiin lähellä ydinaseiden täy dellistä poistamista. Ydinasevaltiot eivät olleet samaa mieltä, kun ne osallistuivat muiden joukkotu hoaselajien kieltämiseen. Biologiset aseet ja kemialliset aseet kiellettiin hetkellä, jolloin niitä ei ollut lähes kään kokonaan poistettu. Myös muut yleissopimuksessa kielletyt aseet tuhottiin vasta oikeudelli sen normin syntymisen jälkeen. TPNW:n valmistelun ajoitus on siis ollut täysin vastaavien aiem pien diplomaattisten prosessien mukainen. Kun tarkastellaan muut joukkotuhoaseet kieltävien yleis sopimusten historiaa, TPNW ei todellakaan ole ennenaikainen.

Aseriisuntasopimuksista saatu kokemus osoittaa, että kielto

KUVA: ALEXANDER ZVIR / PEXELS

normi tulee ensin ja sitä seuraa tuho, ei päinvastoin. Tämä oli yksi syy siihen, miksi YK:n jäsen valtioiden selkeä enemmistö (123:38:16) äänesti YK:n yleisko kouksen päätöslauselman 71/258 (2016) puolesta, jotta koolle kutsut taisiin vuonna 2017 Yhdistyneiden kansakuntien konferenssi neuvot telemaan oikeudellisesti sitovasta välineestä ydinaseiden kieltä miseksi, mikä johtaisi niiden täydelliseen eliminointiin. Vuo den 2017 neuvottelujen tuloksena 122 valtiota hyväksyi TPNW:n 7. heinäkuuta 2017. Tämä muodosti oikeudellisesti sitovan normin, joka on välttämätön 6. artiklan täysi määräiselle täytäntöönpanolle.

Alue, jolla TPNW:n teksti konkre tisoi edelleen ydinsulkusopimuksen niukkaa kieltä, ovat suojatoimet. TPNW:n 3. artiklassa edistetään voimassa olevaa ydinmateriaalival vontajärjestelmää velvoittamalla sopimusvaltiot laillisesti pitämään yllä kaikki ylimääräiset suojatoi met, jotka ne ovat vapaaehtoisesti sopineet toteuttavansa. Näin ollen maalla, jolla on jo lisäpöytäkirja, on TPNW:n nojalla laillinen velvol lisuus jatkaa sen käyttöä, ja se on menettänyt oikeuden erota siitä. Samassa artiklassa valtion, joka ei ole vielä tehnyt niin, on tehtävä sopimus Kansainvälisen atomiener giajärjestön kanssa ja saatettava voimaan kattava ydinmateriaa livalvontasopimus (INFCIRC/153, korjattu) 180 päivän kuluessa siitä, kun TPNW astuu valtiota velvoitta vasti voimaan. Lopuksi, 4. artiklan mukaan ydinasemaiden, jotka ratifioivat TPNW:n, on tehtävä Kan sainvälisen atomienergiajärjestön kanssa suojalauseke, joka uskotta vasti takaa, että rauhanomaisesta ydintoiminnasta syntyvää ja ilmoit tamatonta ydinmateriaalia ei käytetä väärin 180 päivän kuluessa siitä, kun TPNW astuu valtiota vel voittavasti voimaan. TPNW on siis onnistunut vahvistamaan ydin materiaalivalvontajärjestelmää ydinsulkusopimuksen sisältämän tason yläpuolelle.

TPNW käyttää ydinsulkusopi muksen ja muiden joukkotuhoaseita koskevien vakiintuneiden aseista

riisuntasopimusten terminologiaa esimerkiksi kieltoja koskevassa 1. artiklassa. Ydinsulkusopimuksen esimerkin mukaan TPNW:ssä ei ole määritelmää ”ydinaseista”, jotta var mistettaisiin kahden sopimuksen täydellinen yhdenmukaisuus.

TPNW:n 18. artiklassa mää rätään: ”Tämän sopimuksen täytäntöönpano ei vaikuta sopi musvaltioiden velvoitteisiin, jotka koskevat olemassa olevia kansainvälisiä sopimuksia, joi den osapuolia ne ovat, jos nämä velvoitteet ovat sopusoinnussa sopi muksen kanssa.” Koska TPNW:n määräykset ovat täysin yhteensopi via ydinsulkusopimuksen kanssa, tämä ei aiheuta ydinsulkusopimuk seen liittyviä ongelmia.

Ensimmäisessä komiteassa antamissaan lausunnoissa kaksi ydinasevaltiota on nimenomai sesti valittanut, että TPNW ei kunnioita heidän niitä erikoisoi keuksiaan ydinasevaltioina, jotka sisältyvät ydinsulkusopimukseen.

On selvää, että jos tietyille valti oille myönnetään erivapaus pitää ydinaseita, se olisi TPNW:n tavoit teen ja tarkoituksen vastaista. On olemassa hyviä syitä, miksi bioase konventio ja kemiallisten aseiden kieltosopimus eivät sisällä tällaisia poikkeuksia. Lisäksi ydinsulku sopimuksessa 6. artiklan mukaan ydinasevaltioilla on velvollisuus suorittaa ydinaseriisunta, joten ydinsulkusopimus perustuu olet tamukseen, että sopimusvaltiot luopuisivat ydinaseistaan muu tamien vuosien kuluttua. Vaikka ydinsulkusopimuksen kestoa jat kettiin epämääräiseksi ajaksi vuonna 1995, tämä ei tarkoittanut, että ydinasevaltioille ydinsulku sopimuksen nojalla myönnettyä asemaa olisi tarkoitus jatkaa mää räämättömäksi ajaksi. Päinvastoin, ydinsulkusopimuksen jäsenistö suostui jatkamiseen sillä ehdolla, että tavoitteena on saavuttaa ydin aseeton maailma ja panna 6. artikla täysimääräisesti täytäntöön. Tämä kirjattiin ydinsulkusopimuksen jat kamisesta vuonna 1995 tehdyn päätöksen periaatteisiin ja tavoit teisiin ja konkretisoitiin edelleen ydinsulkusopimusten tarkistuskon

ferensseissa vuosina 2000 ja 2010. Tähän mennessä ydinasevaltiot eivät ole saavuttaneet 6. artiklan täytäntöönpanoa. ”Ydinsulkusopi muksen mukaisten erioikeuksien” vaatiminen on siksi erittäin kyseen alainen argumentti. Ydinaseiden täydellinen kielto ei välttämättä ole niiden valtioiden mieleen, jotka vaativat tiettyjä etuoikeuksia. Se on kuitenkin täysin sopusoinnussa ydinsulkusopimuksen ja sen ydin aseettoman maailman luomisen tavoitteen kanssa, johon kaikki NPT sopimusvaltiot ovat sitoutu neet.

Tunnistamalla tämän todellisuu den TPNW on luonut vaihtoehdon ydinasevaltioille tulla sopimusvalti oiksi jo ennen kuin ne ovat saaneet ydinaseidensa tuhoamisen pää tökseen. TPNW:n artikloissa 2–4 esitetään ydinaseita hallussaan pitäville valtioille selkeä polku.

TPNW:n taustalla oleva oletus on, että se on vain yksi tarvitta vista oikeudellisista välineistä, joiden avulla saavuttaa ydin aseeton maailma ja siten panna täysimääräisesti täytäntöön ydin sulkusopimuksen 6. artikla. Tämän logiikan perusteella perus sopimusten tekstiin ei sisälly halkeamiskelpoista materiaa lia koskevia kieltoja sellaisenaan. Neuvottelijoiden olettamus oli, että tämä asia katettaisiin erillisessä halkeamiskelpoista materiaalia koskevassa sopimuksessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että TPNW neuvotteluja leimasi äärimmäinen tarkkuus siitä, että TPNW:stä tehtäisiin uusi oikeudel linen väline nykyisen aseriisunnan ja ydinsulkujärjestelmän mukai sesti. Sopimus sopii täsmällisesti ja rakenteellisesti ydinsulkuso pimuksen luomaan kehykseen ja on välttämätön toimenpide sen 6. artiklan täytäntöönpanemiseksi. Siksi TPNW ei luonut rinnak kaisuniversumia perinteisen, ydinsulkusopimukseen perustuvan maailmankaikkeuden kanssa, vaan päinvastoin tekee ydinsulkusopi muksen ympärillä olevan nykyisen oikeudellisten välineiden maailman vahvemmaksi.

Ydinaseet kieltävä sopimus astuu voimaan 22.1.2021. Tuosta päivästä lähtien ydinaseet eivät ole ainoas taan moraalittomia, vaan myös lait tomia.

YK:ssa hyväksyttiin 7.7.2017 sopimus ydinaseiden kieltämisestä (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons). Sopimus kiel tää valtioita kehittämästä, testaa masta, tuottamasta, valmistamas ta, kuljettamasta, omistamasta ja varastoimasta ydinaseita tai uhkaa masta niillä. Se kieltää myös ydin aseiden sijoittamisen valtion alu eelle sekä kenenkään auttamisen, rohkaisemisen ja aikaansaattami sen näihin toimiin.

Sopimuksen on nyt allekirjoitta nut 84 maata ja ratifioinut 50 maata.

Sopimusta vastustavat kaik ki ydinasevallat, Nato-maat sekä Yhdys valtain ”ydinsateenvarjon” alla olevat maat Australia, EteläKorea ja Japani. Syyskuussa 56 entistä presidenttiä sekä pää-, ulkoja puolustusministeriä 20:stä Natomaasta, Japanista ja Etelä-Koreas ta esittivät kuitenkin vetoomuksen ydinasekieltosopimukseen liittymi sen puolesta. Allekirjoittajina ovat muun muassa YK:n entinen pääsih teeri Ban Ki-moon ja Naton pääsih teereinä aiemmin toimineet Javier Solana ja Willy Claes.

Suomi ei osallistunut YK:n neu votteluihin ydinasekieltosopimuk sesta eikä äänestänyt sen puolesta. Toistaiseksi Suomella ei myöskään näytä olevan aikomusta allekirjoit taa sopimusta. ICAN Finland -ver kosto, johon useat suomalaiset rau hanjärjestöt kuuluvat, kampanjoi aktiivisesti Suomen kannan muut tamiseksi.

YDINASEIDEN TÄYSKIELTO SOPIMUS ASTUU VOIMAAN TAMMIKUUSSA!

PULUPOIMURI

PORMESTARIT RAUHAN PUOLESTA

Mayors for Peace -liike (suom. pormestarit/kau punginjohtajat rauhan puolesta) sai 1. joulu kuuta 2020 uusia jä seniä, kun kuusi kau punkia liittyi mukaan: Norjan Lillestrøm, Filip piinien Mabalcat, Espan jan Viladamat sekä Saksan Baruth/Mark, Frankfurt (Oder) ja Strasburg (Ucker mark). Verkostossa on nyt 7974 kaupunkia eri puolil la maailmaa. Suomesta mukana ovat Helsinki, Maa rianhamina, Nousiainen ja Varkaus.

Mayors for Peacen tavoitteena on lisätä kansain välistä tietoisuutta ydinaseriisunnan tarpeellisuu desta. Järjestö edistää kestävää rauhaa maailmassa muun muassa taistelemalla köyhyyttä ja nälänhätää vastaan, auttamalla pakolaisia, tukemalla ihmisoi keuksia ja suojelemalla ympäristöä.

SAMMUTUSVAAHTO MYRKYTTÄÄ SOTILASTUKIKOHTIEN YMPÄRISTÖJÄ

Japanin Okinawassa huolta ja rai voa herättää USA:n sotilastukikoh ta, jossa käytetty PFAS-kemikaalia sisältävä sammutusvaahto on saas tuttanut laajasti vesistöjä. Kadenan lentotukikohdan lähellä sijaitsevat lähteet, kaivot ja joet ovat merkit tävin juomaveden lähde Okinawan 450 000 asukkaalle. Lisäksi USA:n laivastotukikohta oli polttanut käyt tämäänsä sammutusvaahtoa tuh kaksi, ja polttamisesta syntynyttä jätettä oli hyödynnetty Okinawassa maantäytössä kertomatta urakoitsi jalle, että jäte sisälsi myrkyllisiä ke mikaaleja. Okinawan pohjavedessä havaittiin myöhemmin äärimmäi sen korkeita PFAS-pitoisuuksia. Lai vasto toimi mielestään asianmukai sesti. USA:n puolustusministeriö ei

suostu puhdistamaan saastuneita vesiä, koska ne sijaitsevat ulkomail la. Sammutusvaahdon myrkyllisten kemikaalien synnyttämä saastumis ongelma on havaittu myös USA:ssa sotilastukikohtien yhteydessä.

Kokonaan tai osittain fluorattuja orgaanisia yhdisteitä (PFAS) on tu

hansia ja niiden ominaisuuksissa on eroja. PFAS-yhdisteiden yksi alaryh mä ovat perfluorialkyylihapot, jois ta erityisesti PFOS ja PFOA ovat ym päristössä hyvin pysyviä ja ne kerty vät eliöihin. Okinawan asukkaiden verestä on mitattu korkeita PFOS-pi toisuuksia. PFAS-aineita käytetään laajasti esimerkiksi likaa ja rasvaa hylkivissä pinnoitteissa, tekstiileis sä, sadevaatteissa, paistinpannuis sa, kattiloissa, elintarvikepakkauk sissa, sammutusvaahdoissa ja palon suojavarusteissa sekä maaleissa ja rakennusmateriaaleissa. PFAS-ainei den käytölle asetettiin vuonna 2020 lisää rajoituksia, koska niiden vaaral lisuuteen on havahduttu kunnolla vasta viime aikoina.

– The Intercept, ymparisto.fi

ASETUONTI ISRAELISTA ON ONGELMA

Puolustusvoimat on hankkimassa uutta ilmatorjunnan ohjusjärjestelmää. Tarjous pyyntö on lähetetty viidelle valmistajalle, joista kaksi – IAI ja Rafael Advanced Defence Systems – ovat Israelin valtionyrityksiä.

Ohjusten ostaminen Israelista olisi jatkoa Suomen ja Israelin kasvaville asekaupoille. Suomi onkin Israelin puolustusministeriön kuuden aseviennin laajentamisen kärkimaan joukossa. Tähän liittyy monia ongelmia.

Aseiden hankkiminen Israelista saattaa olla huoltovarmuuden näkökulmasta lyhytnäköistä. Kun Israelin hallitus syventää miehitystä, kansainvälinen paine pakotteisiin kasvaa. Jos Israel asetetaan asekauppakieltoon, laitteiden huolto ja päivitys vaarantuu.

Kansallisen aseteollisuuden yksi tavoite on varustaa maan omia voimia, joten asehankinnat Israelista tukevat Israelin armeijaa. Tuon armeijan eräs keskeinen tehtävä on Gazan ja Länsirannan miehityksen ylläpitäminen ja siirtokuntien laa jentaminen. Suomi, EU:n linjan mukaisesti, on tuominnut tämän. Kesäkuussa ulkoministeri Pekka Haavisto toisti Suomen kannan, jonka

mukaan Israelin pitää vetäytyä Miehitetyiltä palestiinalaisalueilta.

Aseostot luovat taloudellisen kannustimen miehityksen jatkamiseen sekä sotatoimiin aseiden testaamiseksi ja markkinoimiseksi. Israelilainen tutkija Shir Hever on kuvannut hyökkäyksiä Gazaan ”Israelin aseteollisuuden asemessuiksi”.

Israelilaiset aseyritykset tekevät tiivistä yhteistyötä armeijan kanssa ja testaavat tuottei taan sen hyökkäyksissä. Human Rights Watch on raportoinut, kuinka Israelin armeija on käyttänyt IAI:n ja Elbit Systemsin miehittämättömiä lentokoneita siviilien tappamiseen esimerkiksi pommittamalla YK:n koulua.

Rafael on erityisen ongelmallinen, koska sillä on keskeinen rooli Israelin ydinaseohjelmassa. Ydinaseita valmistavan yrityksen tukeminen sen tuotteita ostamalla sopii huonosti yhteen sen kanssa, että Suomen hallitusohjelman mukaan maamme ”pyrkii kaikkien joukkotuhoaseiden kieltämiseen ja hävittämiseen”.

Yhtä oudolta sotarikoksia tukeva asekauppa näyttää sen valossa, että juuri valmistuneen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan

Suomelle on keskeistä ihmisoikeuksien, rauhan ja vapauden edistäminen kaikessa kansain välisessä toiminnassa. Lisäksi siinä sitoudutaan ihmisoikeusvaikutusten arviointiin kaikessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa.

Joulukuussa 2019 Kansainvälisen rikos tuomioistuimen syyttäjä totesi, että on syytä aloittaa tutkinta Miehitetyillä palestiinalaisalueilla suoritetuista sotarikoksista. Herää kysymys, miten tämän historiallisen päätöksen merkitys Suomen ulkopolitiikassa on punnittu.

Asetuonnin yhteys ihmisoikeusloukkauksiin on vähemmän ilmeinen mutta aivan yhtä todellinen kuin aseviennin. Kuten suureksi paluumarssiksi kutsuttujen Gazan mielenosoitusten alullepanija Ahmed Abu Artema totesi Suomessa vierailles saan: ”Suomalaisten veronmaksajien raha muuttuu aseiksi Palestiinassa, mikä tarkoittaa lisää pales tiinalaisia uhreja, lisää laittomia siirtokuntia, lisää miehitystä, lisää rasismia. Toivomme, että Suomi toteuttaa omia arvojaan, eikä salli ihmisoikeus loukkausten tukemista rahoillaan.”

SYKSY RÄSÄNEN

LATINALAISEN AMERIKAN YSTÄVÄ EILA BELILA

Eila Belilalla on rautainen kokemus monista Latinalaisen Amerikan valtioista ja maan osan solidaarisuustoiminnasta. Suomi–Chile-seura tutustutti Belilan Rauhanpuolustajiin, josta löytyi hänelle monivuotinen työpaikka.

Chilen sotilasvallankaap paus, jossa kenraali Augusto Pinochetin johtamat joukot ottivat maassa vallan 11.9.1973, sai maailman sijoiltaan. Kaappaus johti maan vasemmistolaisen presiden tin Salvador Allenden kuolemaan. Suomessa reagoitiin vallankaappa ukseen nopeasti, ja jo 18.9. samana vuonna perustettiin Suomi–Chile seura, jonka tehtäväksi tuli auttaa Suomeenkin vallankaappauksen jälkeen saapuneita poliittisia pako laisia. Seuran laajempana sekä pitkäkestoisempana tavoitteena on tehdä tunnetuksi chileläistä kult tuuria ja yhteiskuntaa suomalaisille sekä lisätä kulttuurivaihtoa maiden välillä. Sotilasdiktatuurin vuo sina 1973–1990 tuhansia chileläisiä tapettiin, kymmeniä tuhansia kidu tettiin ja sadat tuhannet joutuivat lähtemään maanpakoon.

Suomi–Chile seura ja sen johdolla organisoitu Chile solidaarisuustoi minta saivat laajaa kannatusta lähes kaikissa puolueissa, ammattiyh distysliikkeessä ja rivikansalaisten parissa. Seura keräsi vuonna 1974 yli 20 000 jäsentä. Suomi–Chile seuraa tuki näkyvästi myös tuolloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Suomi Chile seu ran puheenjohtajina on toiminut joukko tunnettuja vaikuttajia, muun muassa Eino S. Repo, Jacob Söder man ja Tarja Halonen. Chile seura

on toiminut alusta asti tiiviissä yhteistyössä Rauhanpuolustajien kanssa. Vuonna 1998 sen puheen johtajaksi valittiin Latinalaisen Amerikan tuntija Eila Belila

CHILE SIEPPASI MUKAAN

Eila Belilan kiinnostus Latinalaiseen Amerikkaan alkoi jo opiskeluai koina. ”Opiskellessani ulkomailla 1980 luvun alussa tutustuin lati nalaisamerikkalaisiin, erityisesti chileläisiin, ja opin paremmin espanjaa. Sain kuulla kertomuk sia maiden tilanteista. Se kosketti minua syvästi.”

Belila asui 1980 luvulla kuusi vuotta Chilessä. ”Palattuani avautui

”Ensikontaktini Rauhanpuo lustajiin tapahtui itse asiassa Suomi–Chile seura aktivismin kautta. Olin lähes alusta lähtien mukana kaikissa tapahtumissa. Myöhemmin minut valittiin seuran johtokuntaan. Kun olin aloittanut työt Rauhanpuolustajissa, minut valittiin Börje Mattssonin tilalle seuran pääsihteeriksi vuonna 1986, aikana jolloin Tarja Halonen oli puheenjohtaja. Börje keskittyi sitten Afrikka asioihin.”

Suomi–Chile seuran toiminta on vuosien varrella ollut erittäin monimuotoista. Skaala on ollut laaja aina yksittäisistä kulttuu

ritapahtumista kansainväliseen poliittiseen toimintaan. ”Sekä pääsihteeri että puheenjohtaja kautenani järjestimme konsertteja ja taidenäyttelyitä. Konserteissa esiintyi sekä suomalaisia taitei lijoita että chileläisiä Suomessa asuvia esiintyjiä. Järjestin myös muun muassa Chilessä Kalevala juhlan, jossa runoja lausuivat espanjaksi chileläiset näyttelijät ja suomalaiset amatöörilausujat. Silloinen Suomen suurlähettiläs oli itse paikalla ja oli maksanut paikalle koko henkilökuntansa. Tilaisuudessa tarjottiin myös suo malaista ruokaa. Toimme Suomeen useita chileläisiä musiikkiryhmiä kuten Quilapayunin, Inti Illiman nin, Illapun ja Los Jaivasin. Suurin tehtävämme oli mielestäni se, kun järjestimme Chilen sotilasjuntan rikoksia tutkivan kansainvälisen komission vuonna 1974. Sen pää sihteerinä toimi Jacob Söderman. Järjestimme myös eduskunnassa 1980 luvun lopulla kongressin teemalla ’Demokratia Chileen’. Puhujia oli useita Chilestä ja Suo mesta ja osallistujia oli ympäri Eurooppaa.”

Belila osallistui myös avustus työhön Chilessä. Chile seura teki yhteistyötä muun muassa maan pääkaupungissa Santiago de Chi lessä toimivan Metropolitana de Pobladores järjestön kanssa. Avus tuskohteena olivat Santiagon köyhien alueiden asukkaat. Chile seuran yhteistyökumppaneita olivat myös suomalaiset kansalaisjärjes töt ja ammattiyhdistysliike. Yksi kumppaneista oli Rakennusliitto. Sitä kautta chileläistaiteilijoita tuli esiintymään muun muassa suoma laisiin työmaaruokaloihin ja Chilen asia tuli tutuksi tavallisille duuna reillekin.

TEKSTI: TIMO KALEVI FORSS

Rauhanpuolustajissa paikka Latina laisen Amerikan toimitsijalle.”

VARALLISUUSEROJEN KASVU TUO LEVOTTOMUUTTA

Augusto Pinochet luopui vallasta vuonna 1990, ja jo vuonna 1988 chileläiset maanpakolaiset alet tiin toivottaa tervetulleiksi takaisin maahan. ”Teimme valtuuskunta matkan Chileen ja tutustuimme avustusjärjestöömme ja sen asuin alueisiin. Olin itse paikalla, kun maassa järjestettiin kyllä–ei äänes tys Pinochetin syrjäyttämiseksi. Se yö oli pelottava, mutta aamu vihdoin riemukas, kun diktatuuri tunnusti hävinneensä. KOM teatterin ollessa Chilessä vierailulla Maailman teatte rifestivaaleilla järjestimme konsertin eräässä vankilassa, jossa pidettiin poliittisia vankeja. Samaan aikaan Santiagossa tapahtui maanvyörymä, ja komilaiset halusivat järjestää avustuskonsertin uhrien hyväksi. Chilessä asuessani vierailin tapaa massa poliittisia vankeja, ja kävin myös Kirjailijaliiton tapahtumissa.”

Vuonna 1990, seitsemäntoista vuotta kuolemansa jälkeen, Salvador Allende haudattiin virallisesti Chi len muiden presidenttien viereen.

”Olin mukana, kun Allenden ruumis siirrettiin Recoletan hautausmaalle mausoleumiinsa. Kuriositeettina haluan kertoa, että kun jonotin mau soleumiin pääsyä, kävelin rouva Mitterrandin ja rouva Palmen välissä. Pääsin kirkkoonkin. Olin myös Isla Negrassa, kun runoilija Pablo Nerudan ja hänen vaimonsa Matilde Urrutian jäännökset siir rettiin heidän kotinsa kummulle vuonna 1992.”

Vuonna 1971 Nobelin kirjalli suuspalkinnon saanut Neruda kuoli vuonna 1973. Hän oli Pinochetin sotilasjuntan kuuluisimpia uhreja.

Pinochetin jälkeen vasemmiston valtaa kesti Chilessä aina vuo teen 2010 asti. Tätä nykyä maata hallitsee liikemiestaustainen Sebas tián Piñera, jonka sanotaan olevan maltillinen demokraatti. Chilen talouskasvun hiipuminen ja varal lisuuserojen kasvaminen on ajanut maan jälleen levottomuuksiin. Metrolippujen hinnankorotukset Santiagossa lokakuussa 2019 aihe uttivat suuria levottomuuksia, joissa kuoli parikymmentä ihmistä ja louk kaantui useita tuhansia.

ALKUPERÄISVÄESTÖN AHDINKO SYVENEE

Tätä nykyä Espanjassa asuva Eila Belila seuraa aktiivisesti Chi len politiikkaa. Hän on huolissaan nykytilanteesta, mutta näkee muu tosmahdollisuuden tulevissa vaaleissa. ”Chilen presidentti on oikeistopuolue Renovación Nacio nalin edustaja, miljonääri tai liekö peräti miljardööri. Hän omis taa muun muassa LATAM Chile lentoyhtiön. Chile on maa, jossa rik kaiden ja köyhien välinen kuilu on maailman suurimpia. Chile vau rastui, mutta rahat jäivät harvoille, minkä vuoksi tyytymättömyys lei mahti liekkeihin. Ihmiset lähtivät kadulle vaatimaan tuloerojen tasaa mista, palkkojen parantamista, terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä elinkustannusten laskemista. Mie lenosoituksissa poliisi on käyttänyt väkivaltaa ja ihmisiä on kuollut. Chi lessä käytiin vaalit perustuslain muutoksesta, joka hyväksyttiin 77,9 prosentin kannatuksella. Sen jälkeen perustettiin 155 jäseninen kansa laisten valmistelukunta laatimaan luonnos uudeksi perustuslaiksi, josta äänestetään 2022.”

miaa sekä vangittujen johtajiensa vapauttamista. Heidän puolestaan on järjestetty mielenosoituksia, joissa poliisi on käyttänyt raakaa väkivaltaa. Ihmisiä on tapettu ja vangittu. Aivan vähän aikaa sitten mapuche äiti ja hänen tyttärensä löydettiin murhattuina.”

ORTEGA JÄLLEEN VALLASSA

Espanjankielentaitoinen Belila on osallistunut projekteihin muis sakin Latinalaisen Amerikan maissa. Hän on työskennellyt 1980 luvun sisällissodan runtelemassa Nicaraguassa. ”Rauhanpuolusta jien Nicaragua yhteydet toimivat Latinalaisen Amerikan Solidaari suuskomitean kautta, jonka sihteeri olin. Meillä oli myös avustuskoh teita Nicaraguassa, muun muassa lastenkoti Jinotegassa. Teimme Nicaraguassa prikaatimatkan pie neen kylään, missä korjasimme ja maalasimme koulun. Olin myös val tuuskuntamatkalla, jonka aikana kävimme tutustumassa avus tuskohteeseemme ja Jinotegan sotilassairaalaan. Tätä kokemusta on tuskallista kertoa. Kävimme äitien kokouksessa. Oletimme, että paikalla olisi heidän pari työnteki jäänsä, mutta siellä oli noin sata äitiä ja minun piti tulkata heidän kauhukertomuksensa. Sieltä ei voi nut itkemättä lähteä.”

Toinen Belilan tämän päivän Chilestä esille nostama teema on alkuperäisväestön asema. ”Chi len suurimman intiaaniväestön mapuchejen tilanne on erittäin vai kea. He vaativat muun muassa ihmisoikeuksia, alueellista autono

Nicaraguan nykytilanteesta Eila Belilalla ei ole kovin ruu suista kuvaa. Suomen rooli maan tukemisessa on tätä nykyä mitä tön. ”Entinen sandinistijohtaja ja nykyinen presidentti Daniel Ortega johtaa Nicaraguaa varapresidentti vaimonsa Rosario Murillon kanssa diktaattorin ottein. Korruptio kukois taa maassa. Nicaragua oli aiemmin Suomen kehitysyhteistyökohde, mutta yhteistyö lopetettiin vuonna 2012. Ortegan eroa vaativissa mie lenosoituksissa on kuollut satoja ihmisiä. Mielenosoitukset alkoivat Ortegan päätettyä eläkkeiden leik kaamisesta. Leikkaukset peruttiin, mutta mielenosoitukset jatkuvat.”

Myöskään tulevaisuudennäky mät eivät näytä hyviltä, ennen kuin Daniel Ortegan itsevaltainen hal linto saadaan kaadettua. ”Mielestäni tilannetta kuvaa hyvin korkeimman oikeuden tuomarin Rafael Solisin

Pohtiessaan Suomen ja Latina laisen Amerikan maiden välisiä eroja Belila muistuttaa, että talouden valta ei ole ratkaisu ongelmiin.

KUVA: KANSAN ARKISTO

päätös erota. Hän on ollut Ortegan tukija vuosia ja toimi muun muassa Ortegan bestmanina hänen häissään vuonna 2005. Erokirjeessään Orte galle hän kirjoitti, että tilanteesta seuraa sisällissota ja taloudellinen kaaos. Nicaraguasta on tullut dik tatuuri ja terroristivaltio. Ortega on ollut vallassa 39 vuotta.”

Belila pohtii Suomen ja Latina laisen Amerikan maiden välisiä eroja ja muistuttaa, että talou den valta ei ole ratkaisu ongelmiin. ”Suomalaisten tulisi ottaa oppia siitä, mitä kaiken yksityistäminen merkitsee, kun kyseessä on tervey denhuolto, koulutus, sosiaalihuolto ja työttömyysturva. Tai itse asiassa mitä niiden puuttuminen mer kitsee. Ja mitä merkitsee valtava kuilu köyhien ja rikkaiden välillä, joka Suomessakin kasvaa kasva mistaan. Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Keski Amerikan maat ovat kauniita, mutta köyhyys näkyy kaikkialla, paitsi rikkaiden kortte leissa ja ostoskeskuksissa. Suomessa pitäisi kertoa näiden maiden tilan teista muulloinkin kun silloin, kun tapahtuu joku valtava katastrofi.”

Rauhantyötä Belila pitää henki lökohtaisesti erittäin merkittävänä. Vuosia kestäneestä työstä Rauhan puolustajien kanssa hän on saanut paljon. ”Rauhantyö on maailman tärkeintä työtä. Maailma on täynnä hätää. On sotia, epätasa arvoa, eri laista terrorismia – myös edelleen valtioterrorismia – ja vaikka minkä laista vastakkainasettelua, erilaisia fobioita ja rasismia. Rauhanpuo lustajat on ollut mielenkiintoisin ja opettavaisin työpaikka, missä olen ollut. Sen kautta olen tutustu nut aivan toisenlaiseen maailmaan. Myös olemalla yhteisissä tiloissa eri seurojen kanssa olen tutustunut eri kansallisuuksiin, ja erityisesti rau hanleirejä järjestettäessä teimme paljon yhteistyötä. Kukin meistä hoiti mukaan esimerkiksi oman alueensa taiteilijoita ja puhujia. Leirillä sitten olimme kaikki yhtä suurta perhettä. Myös meidän työn tekijöiden kesken oli erittäin hyvä henki ja kaikki tarvittaessa auttoi vat toisiaan. Suurin osa meistä on edelleen tavalla tai toisella yhtey dessä keskenään.”

HÄKKIELÄIMEN HÄTÄ

Kevät Pohjanmaalla: matalalla ujeltavan Fouga Magister -harjoitushävittäjän synnyttämät ilmavirtaukset repivät vanhojen kuusien lat vustoja irti ja säikähtäneet emoketut syövät naapurin turkistarhalla poikasiaan.

Kotikylälläni 1970-luvulla useamman kerran toistu nut tapahtumasarja palasi mieleen Ylen julkaisemasta psykoterapeutti Nina Pyykkösen haastattelusta. Pyyk könen ei puhu häkkieläimen hädästä vaan nykyisestä nettikeskustelusta, mutta yhtymäkohdat ovat selviä. Jutun mukaan parasympaattinen hermosto toimii hyvin ja ajattelu on kirkasta silloin kun tunnemme olevamme turvassa. Vaaratilanteessa tai kovan stres sin aikana syntyy taistele tai pakene -reaktio, jolloin keho ja aivot toimivat eri tavalla: ”Järkiperäinen ajat telu kääntyy pois päältä.”

Normaalitilanteessakaan järjen valta ei ole ehdo tonta. Sitä verrataan usein tunteiden norsun selässä istuvaan ratsastajaan, joka ei ohjaa norsua.

Vanhastaan tiedetään sekin, että ihmisen psyy ken perustehtävä on varjella tasapainon ja eheyden kokemusta. Jos hienovaraiset psyykkiset puolustus mekanismit eivät uuteen tilanteeseen sopeutumisessa toimi, tasapaino palautetaan sumeammilla selityksillä. Jokainen meistä toimii ajoittain niin. Pahimmillaan todellisuus saattaa kuitenkin vääristyä. Vastoinkäymis ten aiheuttajaksi voidaan nähdä paha henki, noituus, juutalaisten salaliitto tai 5G-verkko. Syytetyt vaihtu vat aikakausien myötä, mutta kaava on aina sama. Selityksen löytyessä jäsentymätön ahdistus katoaa ja ajattelu tuntuu taas kirkkaalta. Muutos tuo mukanaan helpotuksen tunteen. Uutta tasapainotilaa uhkaavat väitteet torjutaan näennäisen itsevarmasti. Hetkellinen salaliittoteoriaan uskominen voi olla melko harmitonta. Sumeiden selitysten järjestelmäl linen levitys ja hyväksikäyttö on kuitenkin eri asia. Vihapuhetta tai disinformaatiokampanjoita ei pidä hyväksyä. Samalla on syytä miettiä, mistä ilmiötä ruokkiva turvattomuuden tunne on syntynyt. Turvatto muuden tunteen jäsentymättömyys ja laaja levinneisyys viittaavat kriisiin kulttuurin ja sen maailmanselityksen sisällä. Siellä myös korjausliikkeen on tapahduttava. Sitä odotellessa ei ole syytä pilkata niitä, joiden valmiudet tasapainon varjelemiseen ovat juuri nyt heikkoja. Kaikki me olemme eläimiä liian ahtaissa tietoverkkohäkeissä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

KUVA: KANSAN ARKISTO

PYSYVÄN JA VÄLIAIKAISEN MAAILMAN VÄLISSÄ

Länsi­Saharan Polisariota edustaa Suomessa Baida Embarec Rahal

Länsi-Saharan vapautusliik keellä Polisariolla on jo vuosien ajan ollut edustaja Suomessa. Baida Embarec Rahal muutti Suomeen kesällä. Hän toivoo suomalaisten tukevan sahrawien itsemääräämisoikeutta ja vas tustavan miehitystä. Sahrawien kärsivällisyydellä on rajansa, eikä maailma tarvitse uusia sotia.

Vuonna 2019 Baida Embarec Rahal oli juuri muuttanut Espanjaan sukupuolentutki muksen maisteriopintojen perässä. Hän oli aikaisemmin opiskellut kan sainvälistä politiikkaa Algeriassa ja työskennellyt siellä sahrawien pakolaisleireillä. Opinnoillaan hän pyrki tuomaan työhönsä uutta perspektiiviä. Pian hänet kuitenkin kutsuttiin Länsi Saharan vapau tusliike Polisarion viralliseksi edustajaksi Suomeen.

”Aikomukseni oli tehdä sukupuolentutkimuksen mais teriopintoni loppuun Espanjassa ja palata töihin pakolaisleireille. Halusin tehdä töitä erityisesti nais ten olojen parantamiseksi. Koen kuitenkin, että Suomeen tuleminen on tärkeä kokemus ja kontekstin muutos.”

Rahal syntyi Länsi Saharassa ja hänen isänsä oli sotilas Espanjan armeijassa ennen siirtomaaval lan päättymistä. Sen jälkeen isä liittyi Polisarioon, joka soti Marok koa vastaan. Hän on osa sahrawien diasporan ensimmäistä sukupolvea, joka joutui pakenemaan konfliktia pakolaisleireille Algeriaan.

”Kun pakolaisleirit perustet tiin olin 6 vuotias, joten menin Tripoliin peruskouluun. 14 vuoti

aana liityin sahrawi opiskelijoiden liittoon. Sen jälkeen sain hiljal leen enemmän vastuuta liitossa. Vuonna 1991 valmistuin ja aloin tehdä töitä leirien hyväksi. Yli ikäistyin opiskelijajärjestöstä. Sen jälkeen toimin viestintätyönteki jänä sahrawi naisten liitossa ja olin paikallishallinnon jäsen nais ten ja sosiaalitöiden puolesta 17 vuotta.”

Baida Embarec Rahalin työssä pakolaisleireillä on korostunut naisten tilanne. Naiset ovat lei reillä erittäin sinnikkäitä. Vaikka feministinen liike on huomatta vasti kohentanut naisten asemaa maailmassa, on paino pakolaisnais ten harteilla yhä suuri. ”He elävät pysyvän ja väliaikaisen maailman

välissä. Siksi opiskelen sukupuo lentutkimusta, haluan parantaa naisten asemaa pakolaisleireillä.”

Onko jotain, mitä voitaisiin tehdä naisten aseman parantamiseksi Marokon miehityksen lopettamisen lisäksi? ”Mielestäni tässä kysy myksessä on kaksi osaa. Yksi on poliittinen kamppailu rauhan puo lesta Länsi Saharassa ja oikeudesta kansainvälisen lain mukaiseen kon fliktinratkaisuun. Toinen on naisten ja rauhanliikkeen tukeminen mie hitetyllä alueella. Sahrawi yhteisön itsensä tukeminen.”

Kumpi näistä on mielestäsi tär keämpi, vai ovatko molemmat yhtä tärkeitä?

”Ne kaksi puolta ovat kuin siivet, lentämiseen tarvitaan molemmat.

Meidän täytyy auttaa pakolaisia, koska pakolaisilla, erityisesti nai silla, on vähän mahdollisuuksia koulutukseen ja voimaantumiseen. Jos nainen haluaa saada toisen tai kolmannella asteen koulutusta, hänen täytyy lähteä pakolaislei reiltä Algeriaan tai toiseen maahan, eikä hänen perhetilanteensa välttä mättä salli sitä.”

SUURVALTOJEN PAINE SYSÄSI LÄNSI-SAHARAN UNOHDUKSIIN

Vuoden 1991 tulitaukosopimuksen solmimisen jälkeen Länsi Saha rasta on tullut unohdettu konflikti Suomessa. Miksi näin on käynyt?

”Länsi Sahara on unohdettu, koska unohtamiselle on tullut painetta suurvalloilta, kuten Rans kalta. Suurvallat ovat tehneet rauhanomaisesta konfliktinrat kaisusta hankalaa tukemalla Marokkoa YK:ssa. Sahrawien pakolaisleirit ovat maailman van himpien joukossa ja kriisi on unohdettu. Mutta sahrawit vas tustavat miehitystä joka päivä. Ehkä kansainvälinen tilanne ei ole tarpeeksi hyvä nyt (konfliktin huo mioimiseksi), myös terveyskriisi on edesauttanut monien aiheiden unohtumista.”

Miten aiheeseen saatai siin kohdistettua enemmän huomiota? ”Mielestäni kaikki rau hanomaiset keinot ovat hyviä, enkä halua aliarvioida kansainvä lisen rauhanliikkeen merkitystä. Demokraattisessa valtiossa kuten Suomessa meidän täytyy tehdä kaikkemme, etteivät ihmiset unohda sahrawi kriisiä ja pakolai sia ja miehitettyä Länsi Saharaa. Meidän täytyy kerätä tukea tämän

TEKSTI: VALTTERI HARAKKA • KUVAT: NAYAT BRAHIM

Marokko on miehittänyt Länsi-Saharaa laittomasti vuodesta 1975 lähtien, kun Espanjan siirtomaavalta päättyi. YK on vaatinut vuodesta 1966 asti kansan äänestyksen järjestämistä alueen tulevaisuudesta. Länsi-Saharan sota päättyi vuonna 1991 tulitauko sopimukseen ja osana neuvotteluita sovittiin kansan äänestys seuraavalle vuodelle, mutta melkein 30 vuotta myöhemmin sitä ei ole vieläkään järjestetty. Konflikti on ollut loppusyksystä uutisissa Marokon aloitettua marraskuussa sotilasoperaation rauhan omaisia mielenosoittajia vastaan Guergueratissa, miehitetyssä Länsi-Saharassa.

aiheen ympärille ja muistaa ihmi set, jotka ovat kärsineet vääryydestä jo yli 40 vuotta.”

Koetko, ettei Suomessa ole luotu tarpeeksi painetta miehityksen lopettamiselle? ”Asiasta on vaikea puhua. Afrikan mantereella on pal jon sotia ja konflikteja. Syyt tähän ovat historialliset ja poliittiset. Emme jatkaneet sotaa ja hyväksyimme rauhan, mutta annettuja lupauksia ei ole vielä saavutettu. Asiaa ei voi selittää yhdellä tekijällä.”

VÄKIVALTAA NAISIA KOHTAAN

Kun mietit pakolaisleirejä lapsuu dessasi ja nuoruudessasi, mikä on muuttunut? Ovatko olot parantu neet vai huonontuneet? ”Jokaisella muutoksella on ollut hyvät ja huo not puolensa. Nuoruudessani leirit olivat kauheita, koska meillä ei ollut mitään keinoja parantaa elämäämme. Jos menimme Algeri aan opiskelemaan, emme voineet olla yhteydessä perheeseemme ennen paluuta leireille. Nykyi sellä sukupolvella pakolaisleireillä olot ovat paljon paremmat, sillä he voivat opiskella ja etsiä tietoa internetistä. Mutta he ovat lannis tuneempia.”

Entä Länsi Saharassa, onko miehitys pahentunut vai helpottu nut? ”Pahentunut huomattavasti. Marokkolaisen yhteisön ja meidän yhteisömme välissä on iso kuilu. Vaikka molemmat kulttuurit ovat arabikulttuureita, marokkolainen kulttuuri nöyryyttää naisia. He käyt tävät väkivaltaa naisia kohtaan ja meidän kulttuurissamme ei hyväk sytä mitään naisiin kohdistuvaa

väkivaltaa. Se tekee kanssakäy misen miehittäjien kanssa hyvin hankalaksi, kun tämä osa kulttuu ria ja sosiaalista järjestelmäämme on hyvin erilainen.”

Millä tavalla he käyttävät väkivaltaa naisia kohtaan? ”Sah rawi naiset ovat hyvin aktiivisia niin kotona kuin sen ulkopuolella kin. Viime aikoina on ollut paljon rauhanomaisia mielenosoituksia kaduilla. Marokkolaiset poliisit ovat olleet väkivaltaisia naisia kohtaan, emmekä hyväksy sellaista alkupe räisessä yhteiskunnassamme, emme verbaalista emmekä fyysistä väkival taa.” Onko se mielestäsi suurin ero

marokkolaisen ja sahrawi kulttuurin välillä? ”Kyllä, naisista välittäminen on suurin ero.”

TUKEA SUOMALAISILTA TARVITAAN

Voiko mielestäsi vetää yhtäläi syyksiä Länsi Saharan ja muiden alueiden laittomien miehitysten välille, kuten esimerkiksi Palestii nan miehityksen? ”Minulle ne ovat täysin eri asioita. Pohjois Afrikka ei ole Lähi itä. Jokaisella alueella on omat historialliset tekijänsä. Koen, että molemmilla on hyvin erilaiset kontekstit.”

Entä Palestiinan miehitystä vastaan käytetyt työkalut, kuten BDS*? ”Mielestäni sahraweina meidän täytyy kehittää omat työ kalumme. Juuri nyt miehitetyillä alueilla on esimerkiksi liike oman äidinkielen puhumisen puolesta. Meidän täytyy korostaa omaa kult tuuriamme, joka on erilainen kuin Marokon. Tarvitaan omia työ kaluja, koska marokkolainen ja sahrawi yhteiskunta ja palestiina lainen ja israelilainen yhteiskunta ovat täysin erilaisia. Meillä on yhtäläisyyksiä, kuten diasporassa eläminen ympäri maailman. Mutta eroavaisuudet tarkoittavat, että

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään Israelin vastaisia boikotin muotoja eli boikottia, investointien poisvetä mistä ja pakotteita.)

Miten suomalaiset voivat edes auttaa konfliktin loppumista?

”Jokainen suomalainen insti tuutio voi tehdä jotain. Esimerkiksi journalisti voi kirjoittaa sahraweista, kulttuurista ja historiasta. Yliopis tolla voidaan tehdä tutkimusta aiheesta. Jos voimme puhua suoma laiselle yhteiskunnalle sahraweista, esimerkiksi eduskunnalle, he voi vat viedä asiaa eteenpäin Euroopan parlamentille. Kun (koronaviruk sen aiheuttama) terveyskriisi on ohi, voimme organisoida käyntejä pakolaisleireille pelkästään sano aksemme pakolaisille, että he eivät ole yksin. Me tunnemme heidän aiheensa ja toimimme rauhan omaisesti tukeaksemme heidän paluutaan kotimaahansa. Kaikki kei not ovat hyödyllisiä.”

YK:ssa on ollut monia pää töslauselmia, jotka ovat tukeneet sahrawien itsemääräämisoike utta, mutta kansanäänestystä ei

ole vieläkään järjestetty. Onko YK aktivismista enää hyötyä ja mikä on sen vaihtoehto? ”Me pyydämme tukea Suomen hallitukselta ja suo malaiselta kansalaisyhteiskunnalta. Haluamme heidän tietävän, että me olemme kohdanneet paljon epäoi keudenmukaisuutta ja taistelemme itsemääräämisoikeutemme puo lesta.”

Mitä se tarkoittaisi käytän nössä? Tulisiko Suomen tunnustaa Länsi Saharan itsenäisyys? ”En voi ehdottaa tapaa, sillä se on vasta seuraava vaihe. Haluan vain ihmisten tukevan sahrawien itsemääräämisoikeutta ja vastus tavan miehitystä. Espanja lähti ja Marokko miehitti Länsi Saharan, nyt sahrawit on jaettu miehite tyn alueen ja pakolaisleirien välillä. Olemme pisteessä, joka voi aiheut taa laajan konfliktin millä tahansa hetkellä Pohjois Afrikassa, ja halu amme tehdä töitä rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Yleisesti meidän täytyy tukea kansanäänestyksen järjestämistä, jotta sahrawit voivat vapaasti päättää tulevaisuudes taan.”

”Sahrawit ovat olleet erittäin kärsivällisiä. Tulitauko tuli voi maan jo vuonna 1991 ja odotamme

vieläkin kansainvälisen yhteisön antavan meille itsemääräämisoi keuden. Tämä kärsivällisyys on kuitenkin rajallinen. Jos jäämme ilman rauhanomaista ratkaisua, Pohjois Afrikan tilanteesta tulee

monimutkaisempi. Maailma ei tar vitse enempää sotia. Konfliktin kipinä on olemassa.”

Kirjoittaja on Kansainvälisen Solidaarisuustyön puheenjohtaja.

ISRAEL JA MAROKKO SOLMIVAT TRUMPIN JOHDOLLA DIPLOMAATTISUHTEET

Lehmänkauppojen sijaiskärsijöinä sahrawit ja palestiinalaiset

Joulukuun puolessavälissä Israel ja Marokko ilmoittivat suhtei densa normalisoimisesta. Näin Marokko liittyi Arabiemiraattien, Bahrainin ja Sudanin joukkoon osana USA:n presidentti Donald Trumpin kaavailemaa Lähi idän rauhansopimusta. Trumpin toimet eivät suinkaan ole ensimmäistä kertaa ristiriidassa kansainväli sen oikeuden kanssa. Viimeisimmät tapahtumat vahvistavat silti entises tään niin sanottujen ”länsimaisten arvojen” merkitystä poliittisten leh mänkauppojen todellisuudessa. Sudanissa diplomaattisuhtei den solmimista on tukenut vain

maassa”todellista” valtaa pitävä sotilasjuntta samalla kun maan demokraattisesti valittu siviilihal litus on vastustanut suhteiden solmimista Israelin kanssa.

Vastineeksi Trump ilmoitti tun nustavansa Marokon laittomasti miehittämän Länsi Saharan osaksi Marokkoa. Vaikka Marokko yrit tää perustella sopimusta poliittisen taktikoinnin hyveillä, viimeisim mät poliittiset manööverit saattavat kostautua. Marokolla ei ole mitään takeita siitä, jatkaako USA:n presi denttinä tammikuussa aloittava Joe Biden Trumpin linjalla. Aiemmin Biden on korostanut kansainvä

lisen oikeuden noudattamista ja täten YK:n rauhanprosessin lail lisuutta. Samalla on selvää, että sopimus Israelin kanssa vahvistaa jo ennestään epäsuositun Marokon kuninkaan vastaisia voimia kunin gaskunnassa. Marokon poliittiset toimet voivatkin pikemminkin kieliä kasvavasta paniikista.

Marraskuussa Marokko teki sotilasoperaation, jolla se pyrki kukistamaan rauhanomaiset mie lenosoitukset Guergueratissa. Mielenosoitukset olivat tukkineet rajanylityspaikan Mauritanian vastaisella rajalla. Länsi Saha ran itsenäisyysliike irrottautui

operaation seurauksena rauhan sopimuksesta ja on aloittanut iskut Marokon sotilaskohteisiin hiekkamuurilla, joka erottaa Länsi Saharan vapautetut alueet Marokon miehittämistä alueista. Marokon heikko talous tuskin tulee kes tämään vuosia jatkuvia iskuja, vaikkakin muurin turvallisuutta on jo 1980 luvulta ollut vahvistamassa sotilas teknologisilla asejärjestel millä kukas muu kuin Israel. Nyt kulissit ovat paljastuneet, oli sit ten kyse spekulaatioista Israelin ja Marokon sotilasteknisestä yhteis työstä tai ”läntisen arvoyhteisön” kaksinaismoralismista.

a rikymppisenä Daria Tarkhova lähti opiskelu vaihtoon Italian Padovaan. Kun häneltä kysyttiin, mistä hän on kotoisin, hän vastasi että Suomesta. Vasta tutustu essaan lähemmin ihmisiin hän kertoi juurtensa ole van Venäjällä. Kävi ilmi, että ihmiset olisivat saatta neet suhtautua häneen eri tavalla, jos olisivat ensin kuulleet venäläisyydestä suomalaisuuden sijaan, jotenkin negatiivisemmin. Dariaa alkoi mietityttää oma häpeänsä venäläi syyttä kohtaan. Johtuiko se lukuisista ikävistä Venäjään liitetyistä stereotypioista? Hän sisuuntui ja päätti vastaisuudessa olla ensisi jaisesti venäläinen.

KOULULAISESTA MAANTIETEILIJÄKSI

Tarkhova muutti perheineen Pietarista Itä Helsinkiin kah deksanvuotiaana. Kokemus ulkopuolisuudesta ja toi seutetuksi tulemisesta on epäilemättä vaikuttanut hänen maailmankatsomuk seensa ja valintoihinsa.

Tarkhova muistaa lukion maantiedon tunnin, joka käsitteli väestöräjähdystä. Se järkytti ja jätti mieleen ajatuksen siitä, että lasten hankkiminen saattaisi olla epäeettistä. Samalla heräsi kuitenkin kiinnostus ihmis maantieteeseen.

Lukion jälkeen Daria Tarkhova aloitti Helsingin yliopistossa maantieteen opinnot keskittyen erityisesti kaupunkimaantieteeseen. Vaihto ohjelma Italiaan kiinnosti entistä latina luokan oppilasta. Padovan Local development opin not yhdistivät sosiologiaa ja taloustiedettä kiinnosta valla tavalla. Kokemus avasi maailmaa myös sikäli, että moni opiskelutoveri oli sti pendiaatti niin sanotusta globaalista etelästä.

NYKYAJAN

ilmasta. Järjestötyötkin kiinnostavat.

UTOPIA

Toivottavana utopiana Tarkhova näkee uudenlai sen lähihallintomuodon, jossa ihmiset voisivat vapaasti valita työtehtä vänsä, mutta niiden pitää pääosin suuntautua yhtei seen hyvään. Toki kaikki niin sanotut raskaat työtkin jaettaisiin oikeudenmu kaisesti ihmisten kesken.

Tarkhovan utopiassa yli kulutus ja ekokriisi olisivat mennyttä aikaa. Jos mat kusteltaisiin, siihen olisi ekologisempia tapoja.

Perhemallit olisivat kehit tyneet avoimempaan suuntaan niin, että lapsilla olisi entistä useampia välit täviä aikuisia elämässään.

VALTA

Tarkhovaa kiinnostavat eri tyisesti valtaan liittyvät kysymykset. Miksi valta jakautuu kuten jakautuu? Millaisilla tavoilla vallanpi täjät oikeuttavat valtaansa?

Tarkhova on aika pettynyt olemassa oleviin hallinto muotoihin. Hän muistaa jonkun viisaan lausuneen, että demokratia ilmenee yleensä niin, että kansa valitsee vallanpitäjät vää rinkäyttämään valtaa.

HENKIREIÄT

Tällä hetkellä Tark hova opiskelee Lundin yliopistossa Global stu dies maisteriohjelmassa, jonka keskiössä ovat häntä erityisesti kiinnostavat poli tiikan sekä rauhan ja konfliktintutkimus.

TYÖURA

Opintojen ohessa Daria Tarkhova on ehtinyt työskennellä ja toimia har joittelijana esimerkiksi pietarilaisessa ympä ristöjärjestö Bellonassa,

ortodoksikaupassa, Rau hankasvatusinstituutissa, Linnanmäellä, Suo men Punaisella Ristillä ja Osuuspankin siivoojana. ”Isona” Tarkhovasta tulee ehkä tutkija, sellainen joka ei halua vieraantua maa

Daria Tarkhova harras taa ”mummomaisesti” kävelyä, kutomista ja säilöntää, mutta myös dancehall ja twerkkaus sujuvat. Ensi vuonna hän alkaa harrastaa kolumnien kirjoittamista Rauhan Puo lesta lehteen. Saamme varmaankin lukea lisää vallasta ja vallanhaas tajista. Hän on myös luvannut avata tulevan gra dunsa tematiikkaa liittyen rajoihin ja Venäjän sisä ja ulkopolitiikkaan.

TEKSTI JA KUVA: HANNA NIITTYMÄKI

Ensi vuonna Rauhan Puolesta -lehti saa uuden kolumnistin. Daria Tarkhova on luvannut kirjoitella Lundin yliopistosta käsin ainakin Venäjästä, vallan jakautumisesta ja erilaisista rajoista.

Meistä jokaisen on hyvä harjoittaa rauhankasvatusta aina kun tilaisuus tarjoutuu. Rauhankasvatusneuvontaa tarjoaa opettaja Hanna Niittymäki .

TEKSTI HANNA NIITTYMÄKI

PS. Toimituksen kesken on ollut puhetta, että siirtyisin kokeeksi vähän kolumnimaisempaan palstaan ensi vuodeksi. Rakkaaksi tulleesta nimek keestä Rauhankasvatusneuvola en silti aio luopua.

Ensimmäinen koulupäivä on iso asia. Viime lokakuussa se oli erityisen iso asia Muonan kylässä Malawin maaseudulla, Tansanian, Sambian ja Mosambikin naapurimaassa.

Kun afrikkalaiset lapset kokoontuivat uuden koulun pihalle jo kuudelta aamu varhaisella, Suomessa tapahtumia seurattiin sähköisten ruutujen äärellä, hetkissä mukana eläen.

SMART SCHOOL –FIKSU KOULU: KANSALAISYHTEISTYÖTÄ YLI RAJOJEN

Ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa konkretisoi pienen kainuulaisen yhdistyksen vapaa ehtoistoimijoiden ja muonalaisen kyläyhteisön viiden vuoden työn tuloksen. Malawin lasten ja nuorten avuksi ry perustettiin koulupro jektin toteuttamista varten. Nyt ensimmäinen yhdistyksen rahoit tama ja kyläläisten rakentama koulu on siirretty Malawin valtiolle ja opetus on alkanut. Oppilaita on rekisteröity yli sata, opettajia on viisi.

Paljon on tehty, ja paljon on vielä tehtävää. Malawista kerrotaan, että koulu on saanut paikallisten puheissa nimen ”Smart School”, fiksu koulu. Yksi syy kiitoksiin on sijainti. Koululaiset ja opettajat ovat

turvassa – vaarallinen liikenne ja tulvat eivät uhkaa.

Kouluprojekti sai alkunsa, kun maailmalta lapsuuden maisemiinsa Kainuuseen palannut Pirkko Car penter halusi antaa maailmalle sitä hyvää, mikä on muuttanut hänen elämäänsä. Opiskelu avasi hänen maailmaansa lapsena ja nuorena. Se on myös viitoittanut hänen työ elämäänsä ja eläkepäiviään. Hän kokee, että koulutuksen edistämi nen on konkreettista rauhantyötä.

Carpenter on kiitollinen ihmi sisistä, jotka jakavat hänen tavoitteensa. Yksi näistä ihmi sistä on Muonassa projektin vapaaehtoisena yhteyshenkilönä toimiva John Alimoni. Alimo nin omat kokemukset Malawin köyhyydestä ja koulutuksen tuomista mahdollisuuksista ovat saaneet hänet omistautumaan kouluprojektille – yli rajojen tapah

tuvalle kansalaisyhteistyölle, kuten Carpenter projektia kuvailee. Alimoni käyttää kouluprojek tiin vapaa aikansa ja lomansa. Jaettu kokemus on tehnyt kaksi kosta läheiset ystävät ja toistensa sparraajat haastavissa tilanteissa. Molemmat uskovat kokemustensa myötä lujasti siihen, että vaatimat tomista oloista voi nousta vahvaksi muutoksentekijäksi paitsi omassa elämässään myös laajemmin yhteiskunnassa. Alimoni kiittää Muonassa kouluprojektin puitteissa vuonna 2018 vierailleita yhdistyk sen jäseniä Pauli Rossia ja Raija Nenolaa siitä, että pääsi mukaan hankkeeseen.

”TODELLINEN

REALITY SHOW”

Oman yhdistyksen perus taminen on ollut Pirkko Carpenterin mahdollisuus uudis

TEKSTI: PÄIVI RÄISÄNEN

Kuvat: Ensimmäisiä hetkiä Muonan koulussa Malawissa.

YHDISTYKSEN ARKISTO / JOHN ALIMONI

taa ja haastaa totuttuja auttamisen ja hyväntekeväisyyden tapoja. Yhdistyksen puheenjohtajuus on haastanut ja palkinnut. Koulupro jektin tekemisessä lähtökohtana on konkreettinen arjen kumppanuus. Se on toteutunut malawilaisesta ja suomalaisesta tietotaidosta ammentaen, keskustellen ja kunni oituksella. Aktiivinen keskusteleva yhteys on vahvasti nykytekniikan ansiosta. Asiat hoidetaan suurim maksi osaksi WhatsApp viestein, sillä yhteydet Malawissa ovat varsin katkonaiset.

”Tämä on todellinen reality show”, Carpenter summaa koke muksiaan ja kertoo rupeaman olleen hidas oppimisprosessi sekä suomalaisille että malawilaisille. Hän on omassa tekemises sään kohdannut suomalaisten vaikeuden ymmärtää paitsi mala wilaisen elämän realiteetteja myös köyhyyttä sinänsä. Arkisena esimerkkinä voi todeta, että ompe lukoneen ostaminen ei ratkaise tulojen hankintaan liittyvää haas tetta Muonan maaseudulla. Entä kuinka konkretisoida se, millaista on elää alle dollarilla päivässä?

Kuinka saada ihmiset lahjoit tamaan ja sitoutumaan pienen paikallisyhdistyksen kauas Afrik

kaan sijoittuvaan toimintaan? Toki on ihmisiä, jotka ymmärtävät köy hyyden realiteetteja. Carpenter toivoo, että löytäisi heitä enem män.

Malawissa tiedetään suurten länsimaisten organisaatioiden avus tushankkeista. Pieni vapaaehtoisten ryhmä ja pääasiassa perinteisistä myyjäisistä kertyvät varat muodos tavat omanlaisensa toimintatavat. Tärkeintä on se, että kaikki kerätyt varat toimitetaan suoraan Muonan kouluprojektiin.

YHTEISIÄ ARVOJA TODEKSI ELÄEN

Viiden vuoden aikana tehdyssä rajat ylittävässä kansalaisyhteis työssä on eletty todeksi ajatus yhteisestä tekemisestä ja jaetusta osaamisesta. Hierarkiat ovat jää neet taka alalle ja kyläläiset ovat ottaneet kouluprojektin yhtei seksi asiakseen. Yhteisen hyvän ponnistuksena on saatu oppilaat koulupuvuissaan pulpetteihinsa, tilat opettajille ja ruokailun jär jestämiselle, ekologiset käymälät ja välineitä sekä koululaisille että opettajille. Koululaisten hyvin vointia ajatellen koulualueelle on istutettu hedelmäpuita, ja aja

tuksena on, että oppilaiden ruoka kasvatetaan tulevaisuudessa itse. Toistaiseksi oppilaiden ateriat ostetaan ravinteikkaina jauhosäk keinä. Säkki sisältää seoksen, jossa on maissia ja/tai soijaa lisättynä vitamiineilla ja hivenaineilla ja usein myös sokerilla. Koronan vuoksi ruokailua ei voida järjestää koululla, mutta oppilaille anne taan kuukauden ruoka annos kerrallaan kotiin vietäväksi. Näin pyritään varmistamaan, että oppi laat saavat lämpimän aterian ainakin kerran päivässä. Tällä hetkellä ateriat pystytään kustan tamaan jouluun asti.

Alimoni tietää, että moni kou lulainen lähtee oppimaan tyhjin vatsoin. Toivottavasti toive fiksun koulun oppilaiden kouluateriasta toteutuu, eikä koulua tarvitse käydä nälkäisenä.

JOULUTOIVEENA VAHVISTUSTA VARAINHANKINTAAN

Viiden vuoden aikana muonalaiset ja pienen suomalaisen yhdis tyksen jäsenet ovat haastaneet sekä itsensä, toisensa että totutut ajatusmallit. ”Muutos on hidas mutta mahdollinen”, Carpenter toteaa kokemustensa perusteella.

Hän muistaa kohdanneensa teke miseensä kohdistunutta epäilyä ja myös kritiikkiä. Ajan saatossa epäilijät ja kriitikot ovat ymmär täneet, mihin totutusta poikkeava toimintatapa perustuu ja miksi se todella toimii. Nyt yhdistyksessä haetaan vahvistusta varainhan kintaan; uusia tekemisen tapoja ja toimijoita tarvitaan. Kouluruokai lun rahoittamiseksi on aloitettu kampanja: säkillinen kouluaterioita on joululahja, jolla rakennetaan tulevaisuutta ja rauhaa. Jou lulahjakampanjasta kerrotaan tapahtumajulkaisussa yhdistyksen Facebook sivulla.

Muonan kylän ihmisillä ja uuden koulun oppilailla ja opettajilla on hyvin samankaltaisia toiveita ja unelmia tulevaisuudesta kuin ihmisillä eri puolilla maailmaa. Ali moni muistuttaa, että Malawissa – yhdessä maailman köyhimmistä maista – on paljon potentiaalia. Uuden koulun oppilaissa saat taa hyvinkin kasvaa tulevaisuuden johtaja, opettaja ja hyväntekijä. Tulevaisuus on kaikkien yhteinen asia.

Pirkko Carpenteria on haastateltu Rauhan Puolesta -lehdessä 4/2018.

O L E H Y V Ä

Läntisen tuolla puolen on Rauhan puolustajien tuottama kiitelty mediakasvatussivusto, jonka kohde ryhmänä ovat erityisesti yläkoulun ja toisen asteen opiskelijat. Sopii se kyllä aikuisillekin! Sivuston teemoja ovat: Länsi ja viihde, Länsi mediassa, Kuvien taakse ja Länsi-Sahara Se johdattaa katsomaan uusin silmin filmejä, sarjakuvia, sketsiviihdettä, mediatekstejä ja uutiskuvia kyseenalaistaen totuttuja ajatus tapoja. Länsi Sahara osio haluaa kiinnittää ihmisten huomion kansaan, joka elää jo kol mannessa sukupolvessa pakolaisleireillä.

Jatkossa sivustolle tuotetaan kriittistä aineistoa erityisesti Venäjään ja Kiinaan liitetyistä stereotypioista. Länsi Sahara

osioon lisätään helposti käyttöön otettava ohjeistus draamamenetelmiin pohjaavasta työpajasta.

Läntisen tuolla puolen sivusto löy tyy Rauhanpuolustajien nettisivuilta. Sen parissa voi laajentaa maailmankuvaansa ihan kotoa käsin itsekseen tai vaikka yhdessä maailmanparantajaporukan kanssa. Sivusto tulee täydentymään uusilla materiaaleilla lähitulevaisuudessa.

NIITTYMÄKI,

http://lantisentuollapuolen.rauhanpuolustajat.org/

– Palaute lukiolaiselta –

HANNA

KARIM MAÏCHE, DARIA TARKHOVA JA MARIA HUKKAMÄKI

LÄNSIMAA PARAS MAA?

Länsi ja länsimaalaisuus eivät merkitse kaikille samoja asioita. Ne edus tavat erilaisia merkityksiä niin suomalaisten, eurooppalais ten kuin maailman muidenkin asukkaiden mielissä. Lännellä ja länsimaisella kulttuurilla on ainakin neljä erilaista ulottu vuutta: poliittinen, kulttuurinen ja arvopohjainen, historiallinen ja maantieteellinen.

Mediassa korostetaan usein tarkemmin määrittelemättömiä länsimaisia arvoja ja asetetaan ne vastakkain ei länsimaisiksi tulkittujen ihmisten, alueiden ja kansojen kanssa. Erityisesti vapauden ja demokratian arvot mielletään länsimaiden yksin oikeudeksi.

Monet EU maat ovat olleet huolissaan Donald Trumpin valitsemisesta Yhdysvaltojen presidentiksi. Mutta koetaanko Trumpin valinta pikemminkin tilapäisenä häiriötilana länsi maisessa historiassa?

Olivatko ristiretket, noitavai

maailmansodat, holokausti ja Hiroshiman ja Nagasakin ydin pommit poikkeamia muuten ihmisoikeuksia vaalivassa län nessä? Näemmekö helpommin niin sanotuissa länsimaissa tapahtuvat hirveydet poikke uksina ja muualla tapahtuvat hirveydet tyypillisinä toiminta malleina?

Miltä tuntuu sellaisesta lapsesta, nuoresta tai aikui sesta, joka kokee olevansa aasialainen, afrikkalainen tai venäläinen ja joutuu jatku vasti seuraamaan mediaa, joka sijoittaa hänet positiivisena pidettyjen asioiden ulkopuo lelle?

Mitä sinä voit tehdä ste reotypioiden purkamiseksi? Muista aktiivisesti tarkkailla mediassa sanojen länsi ja län simainen ilmentymistä ja analysoida, mitä niillä milloin kin tarkoitetaan. Mitä löytyy rivien väleistä?

144 MILJOONAA PUTINIA?

Haluamme alkuun pyy tää anteeksi seuraavaa sitaattia, joka saattaa aiheuttaa ahdistusta venä läisyyteen identifioituvissa lukijoissa.

”Hylkää länsimaiset oletukset järkevästä, sillä Venäjän näkö kulmasta juuri epäjärkevä on järkevää”, lausutaan ”brittitut kijan” suulla Ilta Sanomissa 12.4.2020.

Tämä seuraava lausunto sen sijaan on Wikipediasta: ”Stereotyyppi eli kaavoittuma tai kangistuma on voimakkaasti yksinkertaistettu kuvaus eli yleistys jostain ilmiöiden, olen tojen tai asioiden ryhmästä. Termiä käytetään usein kieltei sessä merkityksessä kuvaamaan ihmisryhmiin kohdentuvia ennakkoluuloja.”

Venäjä tunnetaan maail manpolitiikan pahiksena. Elokuvissa epämääräisesti Neuvostoliittoon viittaa viin asuihin pukeutuneet ihmiset haluavat tuhota maa ilman. Onneksi apuun ryntää brittiagentti tai sankari Yhdys valloista. Ilta Sanomien artikkeli ”järkevästä” lännestä

ja ”epäjärkevästä” Venäjästä löytänee helposti nyökyttele vän yleisönsä.

Syntyneet stereotypiat joh tavat siihen, että mielikuva Venäjästä typistyy politiikkaan. Venäläinen kulttuuri, kieli ja kirjallisuus, Venäjän luonto tai venäläiset ihmiset jäävät täysin varjoon. Se tekee kipeää, jos kokee itsensä venäläiseksi.

Tarkoitus ei tietenkään ole kieltää Venäjän negatiivista sisä ja ulkopoliittista kehitystä, sen aggressioita toisia maita kohtaan tai kannattaa Putinin hallintoa. Tarkoitus on osoittaa, että Venäjä on valtavan moni nainen ja pohtia negatiivisten stereotypioiden vaikutuksia ihmisten asenteisiin.

On melkein mahdoton kuvi tella, että Suomen naapuruus Venäjän kanssa näyttäytyisi mediassa positiivisena asiana. Stereotypioiden alla piilee kui tenkin mahdollisuus tutkia Suomen ja Venäjän yhteistä kulttuuriperintöä ja löytää siitä uusia ulottuvuuksia.

Venäjällä asuu 144 miljoonaa ihmistä. Se on noin 26 kertaa enemmän kuin Suomessa. Vain yksi heistä on Putin.

DARIA TARKHOVA JA HANNA NIITTYMÄKI

HANNA NIITTYMÄKI JA KARIM MAÏCHE

15€ 15€ 12 €

www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hinnat voimassa 24.12.2020 asti. Hintoihin lisätään postikulut, jollei toisin mainita.

YK-LIITON HELENA LAUKKO:

KORONAPANDEMIAN TORJUNTA VAATII MAAILMANLAAJUISEN TULITAUON

YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin vetoomus maailman laajuisen tulitauon puolesta on oikea-aikainen ja rohkea teko, sanoo Suomen YK-liiton toimin nanjohtaja Helena Laukko. Sotiin käytetyt voimavarat tarvitaan koronaviruksen torjuntaan.

Maaliskuun 2020 alussa Antonio Guterres esitti YK:ssa aloitteen, että tais telut lopetettaisiin vuoden loppuun mennessä maailman kaikilla sota kentillä ja kriisialueilla. Syy tähän on covid 19 sairautta aiheuttava koronavirus. Pääsihteeri toteaa vetoomuksessaan, että viruksen rai vokkuus on kuin sodan hulluutta, ja kovimman hinnan sen tuhoista maksavat kaikista haavoittuvaisim missa asemissa olevat ihmiset.

”Vetoomus käsiteltiin YK:n turvallisuusneuvostossa ja hyväk syttiin yksimielisesti. Sopimukseen on sen jälkeen liittynyt 180 maata. Suurimmat asemahdit Venäjä ja USA eivät estäneet sopimusta, mutta eivät ole myöskään liittyneet siihen”, Helena Laukko kertoo.

Afrikan unionilla on vastaava vetoomus Silencing the Guns, joka tähtää aseistariisuntaan ja tulitau koon Afrikassa.

”Moni saattoi heti alussa ajatella, että kuka aloitteen ottaa vakavasti. Mutta sillä on ollut jo vaikutusta. Hyviä esimerkkejä on tältä vuo delta”, Laukko kertoo. ”Afganistanin rauhanneuvottelut ovat edenneet, vaikka tiedot niistä ovat ristiriitaisia. Väkivaltaisuuksissa on kuollut aiem paa vähemmän ihmisiä. Pääsihteeri

on sanonut, että myös Idlibin tuli tauko Syyriassa on pääosin pitänyt, samoin Etelä Sudanin aselepo.” ”Huonojakin uutisia on. Jemenissä taistelut jatkuvat. Uutena kriisinä on Armenian ja Azerbaidžanin sota Vuoristo Kara bahissa. Siitä ei ole tietoa, mitä koronaviruksen uutispeiton takana tehdään. Kokoavatko terroristit joukkojaan esimerkiksi Syyriassa ja Irakissa? Israel laajentaa asu tusta Palestiinalaisalueille, mutta tiedot siitäkin ovat vähäisiä. ACLED Bringing clarity to crises  järjestön mukaan konflikteissa on kuollut 21 347 ihmistä vajaassa kolmessa kuukaudessa heinäkuun alusta syyskuun puoleenväliin.”

PANDEMIA LISÄÄ KURJUUTTA

Laukko toteaa, että koronavi rus vaikeuttaa humanitaarisen avun antamista köyhissä maissa ja kriisialueilla. ”Koronan takia valtioiden rajat ovat kiinni tai rajaliikenne on tavattoman hidasta ja usein poikki. YK:n avustusjärjes töjen toimitusketjut alkavat usein siitä, että Maailman ruokaohjelma WFP ostaa viljaa paikallisilta tuot tajilta jaettavaksi väestölle. Jos kuljetukset eivät toimi, ei WFP voi ostaa viljaa. Koronan aiheutta mat sosioekonomiset haitat ovat köyhissä maissa merkittävät, kun viljelijät eivät saa satoaan muual lekaan kaupaksi. Näiden ketjujen käynnistäminen uudelleen vie aikaa. Viljelijöillä ei välttämättä ole edes varaa kylvää uusia satoja.”

Laukko vertaa koronan kuolinlu kuja pahimpiin tappaviin tauteihin: ”Maailman terveysjärjestön WHO:n

tuberkuloositilastojen mukaan vuonna 2019 pelkästään tuberku loosiin kuoli 1,4 miljoonaa ihmistä. WHO rokotti tuberkuloosia vastaan vuosien 2018–19 aikana neljätoista miljoonaa ihmistä. Tehokkainta on ehkäistä tauteja ennalta, ja sii hen liittyy YK:n tulitaukovetoomus. Sodan keskellä ja niiden aikana ennaltaehkäisevä työ vaikeutuu.” Kuolleisuus malariaan ja ripuliin on vähentynyt, mutta ne tappavat edel leen noin puoli miljoonaa ihmistä vuosittain.

MONET MENETTÄVÄT ELINKEINONSA JA LAPSET KOULUTUKSENSA

Koronapandemia koettelee maa ilmaa rankasti. Koulut ovat kiinni myös maailman köyhissä maissa. Siellä etäopetus ei toimi, eikä lasten vanhemmilla ole taitoja kotiopetukseen samalla tavalla kuin rikkaissa maissa. Samaan aikaan sähköt ovat suuren osan päivästä poikki, mikä heikentää haavoittuvien yhteisöjen arkea ja

TEKSTI: ERKKI KUPARI

KUVA: ERKKI KUPARI

perustoimia. ”On suuri riski, että covid 19 taudin takia menete tään nyt yksi ikäluokka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maail manlaajuista köyhyyttä on saatu vähennettyä ja lapsia kouluun. Nyt tulee takapakkia.”

”Vielä suurempi huoli on kuivuu den ja konfliktin aiheuttama akuutti aliravitsemus, josta kärsii Jemenissä lähes 600 000 lasta. Heistä 100 000 voi kuolla ilman hoitoa.”

Laukko katsoo tietokoneelta Maailman työjärjestön ILO:n ja terveysjärjestön WHO:n arviota. Maailman 3,3 miljardin ihmisen työvoimasta yli puolet työskentelee epävirallisella sektorilla. YK:n lähteiden mukaan heidän elan tonsa uhkaavat pienentyä 60–80 prosentilla koronan seurauksena. Silloin yli 1,5 miljardia ihmistä menettää nykyisen toimeentulonsa pandemian seurannaisvaikutusten takia. Se on pysäyttävä luku

OLOT HUONONEVAT MYÖS ÄÄRIMMÄISESSÄ KÖYHYYDESSÄ

Helena Laukko toistaa, että Guterres on tulitaukoaloitteessaan asian ytimessä. Koronan kolmas kierros on jo alkanut lokakuussa Iranissa entistä pahempana.

Sattumoisin haastattelua tehtäessä oli Maailman käsienpesupäivä, josta ehkä harva Suomessa on kuullut. Unicefin mukaan maailman väestöstä neljäkymmentä prosenttia on ilman käsienpesu mahdollisuutta.

”Miten tautien leviämistä voi silloin estää, kun kaikki käytössä oleva vähäinen vesi tarvitaan juo miseen ja ruoan valmistukseen? Pesemiseen sitä ei riitä.”

”YK teki tänä vuonna tutki musta lasten asemasta rohingojen pakolaisleireillä. Siinä yhteydessä kävi ilmi, että leireillä on todettu koronavirusta. Samaan aikaan lei rien asukkaat eivät tiedä viruksesta mitään, koska leirit on eristetty ulkomaailmasta ja monet leiri läiset ovat lukutaidottomia. Koko elämänpiiri keskittyy hengissä pysymiseen.”

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan 44 400 ihmistä joutuu joka päivä pakenemaan koto aan konfliktien ja vainon vuoksi. Pakolaisina he ovat alttiita korona virukselle ja muiden tautien tartunnoille.

”Koronaa on todettu muun muassa Brasilian ja Etelä Afri kan slummeissa. Pandemia löytää tiensä kaikkialle.”

KEHITYS OTTAA HURJAA TAKAPAKKIA

YK:n arvion mukaan korona aiheut taa valtavan taantuman.

”Vaikutukset osuvat kovimmin köyhiin maihin. Ne kärsivät heti kau pan supistumisesta ja työpaikkojen ja pitkäjänteisen kehitysrahoituk sen vähenemisestä. Rikkaat maat panevat nyt kehityspanoksensa oma taloutensa tukemiseen, työttömyy den torjuntaan ja terveydenhoitoon.” Laukko miettii, milloin tilanne on sellainen, että voidaan alkaa kiriä kiinni jo saavutettua ja sitten mene tettyä edistystä.

”Digitaalitekniikka lopettaa ja syrjäyttää valtavasti työtä ja työ paikkoja köyhissä maissa, eikä korvaavaa työtä ja koulutusta ole saatavilla.”

Tasa arvoasiassa YK:ssa ei ole edistytty. ”Yleiskokouksessa nais ten asemasta ei ole kahteen vuoteen saatu aikaan yhteistä julistusta, koska se olisi ollut naisten aseman kannalta huonompi kuin aikaisem mat julistukset. Maailmassa on 450 miljoonaa tyttöä ja naista ilman nettiyhteyttä, käytännössä puhe linta. Tämä sulkee heidät pois tiedon saannista ja samalla kehittyviltä työ markkinoilta.”

TULEVAISUUTEEN PITÄÄ SILTI USKOA

Helena Laukko on iloinen siitä, että YK:n kestävän kehityksen agenda vuosille 2020–30 etenee. ”Esimer kiksi Suomessa se on hallituksen, Kuntaliiton ja suurten yritysten sisäistämä tavoite. Niihin kuuluvat muun muassa ilmastonmuutok sen pysäyttäminen, biodiversiteetti, ruokaturvallisuus ja perussairauk sien leviämisen pysäyttäminen ja torjunta. Uusi teknologia tuottaa uusia vihreitä ratkaisuja ja alentaa monien laitteiden kuten puhelimien hintoja, ja ne tulevat yhä suurem man joukon saataville.”

YK:n pääsihteeri Antonio Guter res on tehokas. ”Hän on uudistanut järjestön hallintoa ja saanut muun muassa YK:n henkilöstön sukupuo lirakenteen tasapainoisemmaksi. Taloutta seurataan tarkasti ja bud jetti on nykyisin vuoden mittainen.”

”Olen toiveikas”, sanoo Helena Laukko lopuksi. ”Ihmiset ovat sisäistäneet esimerkiksi ympäris tönsuojelun ja ilmastonmuutoksen uhan ja siirtäneet niiden käsitte lyn omaan arkeensa muun muassa kulutustottumuksillaan. Myös teol lisuus ja kauppa ovat vahvasti tässä kehityksessä mukana.”

Ristin oikeudellinen neuvonan taja. Punaiselle Ristille tulitauot ovat tilaisuus lisätä humanitaarista apua sota ja konfliktitilanteessa. Tulitaukoja on monenlaisia.

”Tulitauko voi tarkoittaa, että taistelut on rajoitettu paikallisesti, ajallisesti tai toistaiseksi. Osapuo let voivat myös ilmoittaa toisilleen, että saatte mennä tälle tai tuolle alueelle hakemaan haavoittuneita tai siviilejä pois ilman sovittua virallista tulitaukoa. Tällainen hetkellinen aselepo on hyvin tavallinen tilanne taistelujen keskellä. Syyrian sodassa ne ovat koskeneet esimer kiksi jotain kaupunginosaa.”

Leino kertoo, että siviilejä koskevat sodassa aina samat suojelusäännöt, vaikka niitä ei nou datettaisikaan: ”Siviilejä ei saa näännyttää nälkään, heidät pitää saada evakuoida ja heille pitää

toimittaa vettä, elintarvikkeita ja lää kintähuoltoa. Tämä apu ei edellytä tulitaukoa, vaan se pitää sallia aina.”

Leinon mukaan on yleinen harha luulo, että sodissa ja konflikteissa ei ole osapuolia esimerkiksi silloin, kun hallitusta vastaan taistelee useita eri aseellisia ryhmiä. ”Sodassa on aina osapuolia, eikä mikään osapuoli ole laillisuuden ulkopuo lella, määrittelevät ne itse itsensä miten tahansa.”

Kansainvälisen Punaisen Ristin on aina nimettävä kon fliktin osapuolet, jotta järjestö voisi työsken nellä apua tarvitsevalla alueella. Jokainen

osapuoli on vastuussa omasta alu eestaan ja omista tekemisistään. Jotta Punainen Risti voisi auttaa, se joutuu neuvottelemaan toimin nastaan jokaisen osapuolen kanssa erikseen. Vasta sopimus Punaisen Ristin ja alueellisen aseellisen toimi jan kanssa mahdollistaa avun antamisen ja on sen edel lytys.

Tulitaukoja rikotaan jatkuvasti. ”Sotivia osa puolia voi olla useita, vaikka viisi. Kolme lupautuu tulitau koon, kaksi ei. Silloin yhteenotot jatku vat näiden joukkojen alueilla. Syyriassa esi merkiksi USA ja Venäjä pommittivat terroris tien asemia

tulitaukojen aikana. Samalla niistä tuli sodan osapuolia.”

Tulitauko ei ole myöskään aina konfliktin osapuolten yhteinen intressi. Jos toinen osapuoli on tappi olla, vahvemman ei kannata omista lähtökohdistaan sellaiseen suostua.

”Toisaalta voi olla niinkin, että vahvempi suostuu, koska se ei itse menetä edullisia asemiaan. Vaikka tulitauko saadaan aikaiseksi, vah vempi osapuoli voi silti kieltää humanitaarisen avun esimerkiksi sen takia, että se epäilee myös vas tapuolen sotilaiden saavan osansa siitä.” Tällaisista tilanteista on mediassa kerrottu usein.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterre sin aloite tulitauosta saa Punaisessa Ristissä kannatusta: ”Se on oikeasti tehokas este koronaa vastaan.”

Jani Leino on Suomen Punaisen

KOLUMNI

TANJA PELTTARI

KOHTAAMISIA

Vuoden 2020 ollessa loppusuoralla on todet tava, että työelämä ja tapa tehdä työtä on muuttunut pysyvästi. Vuoden aikana on selvinnyt, että etätyön tekeminen ei ole romahdutta nut tuloksia, vaan päinvastoin. Monelle mahdollisuus etätyön tekemiseen on tuonut tunteen siitä, että kiire on vähentynyt, kun työpäivän voi rakentaa paremmin perhe-elämään soveltuvaksi ja kun rakenteellinen kontrolli rajoittaa vähemmän. Toivottavasti etätyön tuomat hyvät puolet jäävät työelämäämme myös tilanteen normalisoituessa.

Kaikkialla etätyön tekeminen ei kuitenkaan työn kuvan vuoksi ole mahdollista. Meillä on satojen eri alojen ammattilaisia ympäri vuorokauden työpaikoilla tai vaihtoehtoisesti kokonaan lomautettuna. Heillä ei ole ollut vaihtoehtoa valita. Tuntuukin käsittämättö mältä, että aika ajoin jalustalle nostetaan yksittäisiä aloja ikään kuin muita tärkeämmiksi. Erikoiseksi ja ikäväksi tilanteen tekee se, että nämä nostot ovat tulleet myös ay-liikkeen puolelta. Yhteiskunnassamme jo useita vuosia tapahtunut jakautuminen on eden nyt vuoden aikana voimakkaasti myös työelämässä ja ay-liikkeen sisällä. Toistaiseksi kuitenkin kaiken päätöksenteon takana on ihminen ja hänen tapansa toimia.

Olen mietiskellyt syksyn aikana ihmisten välistä vuorovaikutusta ja sitä millaista dialogia itse raken nan. Toiminko aktiivisesti yhteisen ymmärryksen löytämiseksi, myös niissä kysymyksissä, joissa olemme eri mieltä? Kuulenko todella, mitä minulle kerrotaan? Dialogi ei ole vain sanoja, vaan lopulta se on yhdessä elämistä ja kohtaamista, pyrkimystä ymmärtää mitä toinen minulle kertoo ja vastata siten, että tulen ymmärretyksi. Tämän vuoksi emme voi jäädä vain ruutujen taakse työskentelemään ja käymään dialo gia, jossa kuulemme äänen ja näemme kenties kasvot, mutta emme todellisuudessa kohtaa.

Jouduimme Työpaikkojen rauhantoimikunnassa tekemään vaikean mutta välttämättömän ratkaisun siirtää Ay-väen rauhanpäiviä. Päivien yksi erityisyys on nimenomaan ollut kohtaaminen, toisten kuunte leminen sekä käydyt dialogit niiden ihmisten kanssa, joiden arkiympyrät ja tapa tarkastella maailmaa ovat toisenlaisia kuin omat. Seminaarin valmistelut vaati vat oman aikansa, joten jouduimme toteamaan, että näillä tiedoilla ei ihmisten kohtaaminen tammikuussa olisi mahdollista. Emme kuitenkaan halunneet kat kaista pitkää perinnettä ja peruuttaa seminaaria, joten toivottavasti tapaamme Hämeenlinnassa 27.–28.3. Tällä hetkellä meillä on vain toivo tulevasta, mutta niin kauan kuin on toivoa on myös mahdollisuuksia.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.

OIKEUDENMUKAISUUS ON VAIKEA ASIA

Nyky-yhteiskuntaa on yhä vaikeampi hahmottaa, sanoo historioitsija ja muusikko Matti Johannes Koivu. Hän on pohtinut oikeudenmukaisuuden teemaa ja teki siitä radio-ohjelmasarjan Ylen Ykköseen vuonna 2018. Nyt työn alla on uusi sarja radioon sekä historia-aiheinen lastenkirja – ja ehkä musiikkia.

Matti Koivu on ammatiltaan historioitsija muu sikko. Hänet tunnetaan myös taiteilijanimellä Matti Johan nes Koivu. Koivu on tutkinut muun muassa oikeudenmukaisuutta, josta hän teki neliosainen radiosarjan Ylen Ykköseen.

Luulisi, että oikeudenmukaisuus on aihe, josta riittää helposti puhut tavaa moneksi päiväksi ja illaksi. Mutta haastattelussa kävi toisin. Ilmeni, että siitä on vaikea puhua, mutta helppo vaieta.

”Yhteiskunta ja oikeuden mukaisuus ovat olemassa vain osallistumisen ja tekemi sen kautta”, sanoo Matti Koivu. ”Aikaisemmin Suomessa oli sel keä luokkayhteiskunta. Oli herrat ja duunarit. Maailma oli ymmär rettävä ja osapuolilla oli omat puolueet ja liikkeet, joilla ne etu aan ajoivat.” Koivu on valmistunut Oulun yliopistosta maisteriksi pää aineena aate ja oppihistoria.

Koivu sanoo, että yhteiskuntaa on yhä vaikeampi hahmottaa. Se on niin vaikeaa, että moni haluaa jäädä vapaaehtoisesti ulkokehälle. Osallistujilta eli kansalaisilta puut tuvat isot kollektiiviset selittäjät ja samaistumismahdollisuudet kuten luokka, puolue ja uskonto. ”Ei ole myöskään osallistumisen kokemuk sia. Helsingin yliopiston professorin Pauli Kettusen mukaan 1980 luvulle saakka puolueet muokkasivat ihmisten maailmankuvaa. Sen jäl keen ne alkoivat kuunnella ihmisiä.”

Eikö ihmisiä ole hyvä kuunnella? Voisi ajatella, että ihmiset tietävät. ”Ihmiset tietävät oman kokemuk sensa”, toteaa Koivu, joka haastatteli radiosarjaansa Helsingin Sano mien politiikan konkaritoimittajaa Unto Hämäläistä. ”Hämäläinen sanoi, että poliitikot eivät puhu enää tulevaisuudesta. Ennen puolu eet suunnittelivat tulevaisuuskuvia maan rakentamiseksi. Nyt puolueet kuuntelevat kansalaisia.”

VAURASTUMISEN MYÖTÄ UNOHTUI OIKEUDENMUKAISUUS

Sodanjälkeinen laaja poliittinen toi meliaisuus päättyi 1980 lukuun. Sen voisi tulkita niinkin, että laajemman demokratian ja kan salaisten osallistumisen kausi oli ohimenevä poikkeus Suomen historian virrassa, ja opettajat, toi mitusjohtajat, puoluejohtajat ja päätoimittajat johtavat maata omilla arvoillaan.

Yhteiskunnan vaurastumisen tulos, hyvinvointivaltio, synnytti myös yksilöllisten tarpeiden koros tumisen. ”Akateemikko Pekka Kuusen mukaan tavoite oli, että mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä annetaan mahdollisimman paljon vaihtoehtoja.  Ajattelen, että tämä tavoite on toteutunut, mutta sen seuraukset ovat ristiriitaisia.”

Oikeudenmukaisuuteen tämä liittyy niin, että kun on luovuttu yhteiskunnan kollektiivisista

TEKSTI: ERKKI KUPARI • KUVA: ESSI RAJAMÄKI

tavoitteista ja siirrytty yksilön kokemusten tyydyttämiseen, ovat kadonneet niin oikea ja väärä kuin oikeudenmukaisuuskin. Niistä on vaikea puhua, kun pitäisi ottaa kan taa. Mihin voi ottaa kantaa, kun kaikilla on oma mielipide? Entä kun toisen mielipiteen arviointi johtaa loukkaantumiseen?

PARAS OLLA HILJAA

”Aloin miettiä oikeudenmukai suutta, kun yksi kaverini otti hirveät pultit ihan pikku asiasta ja huusi, että minä en kestä tätä hel vetin oikeudenmukaisuutta. Olin silloin itse lähellä sellaista tilaa, että jättäytyisin yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja olisin sillä tapaa valtavirtaa ja turvassa. Monet ovat tehneet niin.” Niin ovat. Suomessa erityi sesti pienissä kunnissa on vaikea saada kunnallis vaaleihin ehdokkaita. Mitä kunnanvaltuus tossa voi tehdä,

jos on kuten Koivu sanoo: ”Kun mielipiteet perustetaan omaan kokemukseen, tulee keskustelua varuudesta todella vaikea paikka.” Siellä risteilee mielipiteitä, mutta mitä sitten.

Koivu haastatteli myös edes mennyttä professori Antti Eskolaa Oikeudenmukaisuuden historia sarjaa varten. Eskola ker toi, että 1960 luvulla hän kehotti nuorisoa itsenäistymään ja hyl käämään vanhat arvot. Silloin marssittiin tosissaan. Kun Eskola oli 1980 luvulla mukana rau hanmarssilla, hän ihmetteli, että mitä tämä on: ”Rauha on rauhaa.” Suomi oli jo silloin kokonaan toi nen maa kuin kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, turvallinen ja rikas, sodat olivat takana ja kau kana.

Miettimistä riittää. Asioihin on vaikea saada otetta ja kiinnittyä ilman uskottavaa joukkoliikettä, joka tuo samaistumisen mahdolli suuden ja turvallisuuden tunteen. ”Yhteiskunta on olemassa vain, jos siihen osallistutaan. Konsen sus Suomi on sellainen, jossa oikeisto ja vasemmisto ymmärtävät toisiaan, samoin ay liike ja elin keinoelämä. Politiikassa ei

ole vaihtoehtoja, ja se on muuttu nut asioiden hoitamiseksi.”

Kun yhteiskunnallinen keskus telu on tuollaista, ei se taida paljon kiinnostaa. Ehkä silloin kannattaa keskittyä itsensä kehittämiseen ja omien kokemusten keräämiseen.

”Voi olla, että aatteet palaa vat. Olisivatko pääministeri Sanna Marinin ulostulot esimerkiksi met säteollisuuden irtisanomisissa merkki siitä, että isoista asioista voi olla eri mieltä. Silloin ehkä aletaan puhua taas oikeasta, väärästä ja oikeudenmukaisuudestakin.”

Se on mahdollisuus. Entä jos yksilön kokemukset ja niistä joh dettu politiikka kiinnostavat politiikan ammattilaisten popu listeja enemmän kuin väittely tosiasioista.

JÄRKKYNYT TURVALLISUUS

Miten sitten oikeudenmukai suus ja turvallisuus voisivat liittyä yhteen. Taas pitkä hiljaisuus. ”Olen viime aikoina törmännyt tällai seen termiin kuin ontologinen turvallisuus. Sosiologi Anthony Gid densin mukaan se on yksilön tunne jatkuvuudesta sekä tapahtumien järjestyksestä.”

Emmekö me elä juuri sellaista aikaa, jossa yhteiskunnan jat kuvuus ja järjestys on pahasti järkkynyt. Politiikan iskulauseet kertovat menneestä hyvästä ajasta ja sen saamisesta takaisin. Ratkai suksi on ehdotettu monenlaisia keinoja, jotka ovat suuressa ristirii dassa olemassa olevan maailman todellisuuden kanssa.

Kun keskustelu ja argumentointi perustuu mielipiteisiin ja yksilön kokemuksiin, unohtuu tutkimuksen avulla saatu tieto. ”Jos hyväksytään yhteiskunnan erilaisten ryhmien erilaiset intressit ja aletaan keskus tella siitä tutkittujen tosiasioiden avulla, niin silloin sivistystäkin saa tetaan arvostaa.”

Pitkä hiljaisuus. Jotain myön teistä on ehkä tulossa. Nyt Matti Koivu kirjoittaa historia aiheista lastenkirjaa ja tekee Ylen uudem masta 1980 luvun jälkeisestä historiasta radio ohjelmasarjaa. Uutta musiikkiakin saattaa tulla.

KOHTI ”HELVETIN VUOSISATAA”?

Ihmiskunnan kohtalo on sidoksissa rauhan tilan säilymiseen ja ekologisen kriisin ratkaisemiseen. Jos todella taistellaan ilmastokriisiä vastaan ja tavoitellaan hiilineutraalia yhteiskuntaa, on samalla vaadittava asevarustelun olennaista supistamista, kollektiivisten turvajärjestelmien luomista ja ydinaseetonta maailmaa. Jouko Jokisalo luki David Wallace-Wellsin kirjan Asumiskelvoton maapallo. Elämä lämpenemisen jälkeen.

Elämme äärimmäisen ris tiriitaista todellisuutta. Maailmassa käytettiin vuonna 2019 sotilaalliseen toi mintaan ja asevarusteluun 1917 miljardia Yhdysvaltain dolla ria. Ihmiskunta tuhlaa väheneviä raaka aineita, energiaa ja voima varoja militarismiin ilmastokriisin oloissa. Asevarustelusta on tullut ”sotakoneemme” luontoa vastaan. Päivä päivältä aseistamme tätä tuhoavaa sotakonetta enemmän ja enemmän.

Ihmiskunnan kiihdyttäessä ase varustelua on arktinen ikirouta sulamassa planeetan lämpene misen seurauksena. Vaarana on, että ilmakehään vapautuu valtavat määrät metaania, joka on 34 ker taa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Ajatus asevarai sesta turvallisuudesta on mieletön maapallon lähestyessä ekologista keikahduspistettä (”tipping point”), jossa pieni muutos saattaa aihe uttaa suuren katastrofin. Tutkijat

ovat määritelleet kymmenkunta ilmastojärjestelmän keikahduspis tettä, jotka liittyvät ennen kaikkea jäätiköiden ja ikiroudan sulami seen, merivirtojen muutoksiin ja poikkeuksellisten ekosysteemien – kuten Amazonin sademetsän ja koralliriuttojen – tuhoutumi seen. Jos näin käy, seurauksena ovat nälänhädät, pakolaiskriisit, talousromahdukset ja sotilaalliset konfliktit.

New York lehden varapää toimittaja David Wallace-Wells analysoi teoksessaan Asumiskelvo ton maapallo. Elämä lämpenemisen jälkeen (Otava 2019) ilmastokriisin nykytilaa ja maapallon tule vaisuutta. Teoksen sanoma on selvä: Lähitulevaisuudessa tehtä vät ratkaisut vaikuttavat siihen, elävätkö lastenlapsemme asumis kelvottomalla planeetalla. Kuten amerikkalainen tutkija Bill McKib ben on todennut: ”Ratkaisuilla, jotka teemme vuonna 2075, ei ole mitään merkitystä.”

YMMÄRRYKSEMME

JA KOKEMUSHORISONTTIMME

VAJAVAISUUS

”Tämän pitemmälle emme pääse: katsomme omaa tuhoutumistamme televisiosta”, kirjoittaa runoilija ja kirjailija Eeva Kilpi. Dystopiakir jallisuus ja elokuvat ovat muotia. Wallace Wells kysyykin aiheellisesti: ”Miksi viihdytämme itseämme fik tiivisillä maailmanlopuilla samaan aikaan, kun näköpiirissä on todelli sen maailmanlopun mahdollisuus?” Yhdistyneiden kansakuntien mukaan vuoteen 2100 mennessä on

odotettavissa noin 4,5 celsiusasteen lämpeneminen, mikäli päästöt pysy vät nykytasolla. Wallace Wellsin mukaan se aiheuttaisi ”kärsimystä, jollaista ihmiskunta ei ole kokenut minkään historiallisen selkkauksen tai sodan aikana”. Kehityksen tulok sena olisi asumiskelvoton maapallo ja ”helvetin vuosisata”.

Läntinen maailma elää fossii likapitalismin yltäkylläisyyden harhassa. Wallace Wellsin teok sessa on useita esimerkkejä nykyisen kehityksen mielettömyy destä. Poltamme nyt 80 prosenttia enemmän hiiltä kuin vuonna 2000. Suomen suunnittelemat hävittäjä hankinnat ovat järjetön panostus kasvihuonekaasujen lisäämiseksi. Koko maailmassa liki neljännes kaikesta lentokonepolttoaineesta, noin 42 miljoonaa tonnia, käyte tään sotilaallisiin tarkoituksiin. Yksi F 16 hävittäjä kuluttaa tavanomai sella harjoituslennolla jopa 3400 litraa polttoainetta. Kone kuluttaa vajaassa tunnissa kaksi kertaa niin paljon polttoainetta kuin keskiverto amerikkalainen autoilija vuodessa.

Fossiilisten polttoaineiden kaup paa tuetaan maailmanlaajuisesti viidellä biljoonalla dollarilla joka vuosi. Taustalla on se tosiasia, että ”globaalit toimitusketjut on raken nettu saastuttavan infrastruktuurin varaan ja työmarkkinat toimivat yhä kaikkialla saastuttavan ener

TEKSTI: JOUKO JOKISALO

gian voimalla”. Jos ihmiskunta aikoo säilyttää maapallon asumis kelpoisena, edessä on maailman energiajärjestelmän, liikenne järjestelmän, infrastruktuurin, teollisuuden ja maatalouden täydel linen muuttaminen.

Elämme digikauden ihme maailmassa ymmärtämättä sen ympäristövaikutuksia. Bitcoinin niin kutsuttu ”louhiminen” kulut taa enemmän sähköä kuin kaikki maailman aurinkopaneelit yhteensä tuottavat. Wallace Wells toteaa, että ”yksinkertainen muutos algo ritmissa voisi poistaa bitcoinin jalanjäljen kokonaan”. Internetin ylläpito ja käyttö synnyttää 800 mil joonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Tämä vastaa 3,7:ää prosenttia glo baaleista kasvihuonepäästöistä ja ohittaa päästöissä lentoliikenteen ennen korona aikaa.

Ihmiskunnan suurin tyh myys on kiihdyttää ilmastokriisin aikana varustelumenoja ja vahvis taa militarismia. Näin voimistamme ilmastokriisiä ja lisäämme konfliktien mahdollisuuksia tulevai suudessa. Wallace Wells muistuttaa, että ilmasto ei ole konfliktin ainoa syy, vaan enemmänkin ”kipinä, joka saa pinnan alla kytevät yhteiskun nalliset jännitteet leimahtamaan liekkeihin”. Tutkijoiden mukaan jokainen puolen asteen nousu maa pallon keskilämpötilassa lisää aseellisten konfliktien todennäköi syyttä 10–20 prosentilla.

”Olemme yhä huumantuneita menestystarinasta, joka vei meidät nälästä ja köyhyydestä kuulen toihin, ympärivuorokautiseen viihdetarjontaan ja senioriasun toon etelän auringossa”, Greta Thunberg toteaa. Ajattelumme harhaisuutta vahvistavat mainos maailman illuusiot. Vuonna 2008 koko maailman ihmisille pyrittiin tuottamaan uusia kulutustarpeita 643 miljardilla dollarilla. Samana vuonna Yhdysvallat käytti vain noin 4 miljardia dollaria ilmas tonmuutosta ehkäisevän uuden teknologian kehittämiseen.

Kulutusyhteiskunnan arkito dellisuus sekä se, että maailman teknologisoitumisen seurauksena ihmiset etääntyvät luonnosta enti sestään, tekevät meistä aina vain

sokeampia luonnolle. Kykymme havaita ympärillä tapahtuvaa luon non tuhoutumista heikkenee koko ajan. Ilmastokriisin todellisuus peit tyy kestävyyslupauksiin tulevasta ikuisesta ”vihreästä” kasvusta.

ILMASTOKRIISIN KASTIJAKO

Elämme globaalikapitalismin ja ilmastokriisin tuottamassa kasti järjestelmässä. Ylempään kastiin kuuluu pieni rikkaiden ryhmä, joka on keskeisesti vastuussa ilmas tokriisin syventämisestä. Rikkain kymmenesosa tuottaa puolet kai kista päästöistä. Greta Thunberg toteaakin: ”Muutama sata yritystä vastaa lähes kaikista päästöistä. Ja

joku harva ökyrikas ukko on tienan nut tuhansia miljardeja tuhoamalla koko planeetan, vaikka on tiennyt riskeistä.”

Osa maapallon rikkaiden elii tistä elää harhakuvitelmassa, että asuinkelvottomalla planeetalla olisi rikkauksien turvin mahdollista elää mielekkäästi. Wallace Wells siteeraa tulevaisuustutkija Doug las Rushkoffin artikkelia ”Survival of the Richest”, jossa tämä kuvaa kokemuksiaan superrikkaiden yksityisestä konferenssista. Konfe renssin keskeisenä kysymyksenä oli se, mikä voisi uhata rikkaiden etuoikeutettua asemaa. Rushkof fin mielestä kysymyksellä viitattiin samalla muun muuassa ”ympäris

tön romahdukseen” ja ”sosiaalisiin levottomuuksiin”. Konferens sissa pohdittiin myös aseistettujen joukkojen tarvetta rikkaiden suoje lemiseksi vihaisilta ihmisjoukoilta ja erikoislukkojen yhdistelmiä ruo kavarastojen suojelemiseksi.

Ilmastokriisin kastijärjestel mässä seuraavana on globaali keskiluokka, jonka piirissä lisään tyy epävarmuus ja pelko. Sen sisällä on suuria eroavaisuuksia. Jos keski vertoyhdysvaltalaisen hiilijalanjälki olisi sama kuin keskivertoeu rooppalaisen, USA:n hiilipäästöt vähenisivät puolella.

Elämme digikauden ihmemaailmassa ymmärtämättä sen ympäristövaikutuksia. Bitcoinin niin kutsuttu ”louhiminen” kuluttaa enemmän sähköä kuin kaikki maailman aurinkopaneelit yhteensä tuottavat.

Kastijärjestelmässä kolmanneksi sijoittuu teollistuneiden maiden työväenluokka, joka on vielä kiinni autoistuneen maailman kulutusyh teiskunnassa. Läntisen maailman keskiluokka ja osa työväestöstä on turvautumassa entistä enem män äärioikeistolaisiin puolueisiin, jotka lupaavat elintason säilymistä globaalin rasismin hinnalla. Wal lace Wellsin mukaan ”ilmastokriisi on jo synnyttänyt ‘ekofasis min’, joka kampanjoi valkoisten valta aseman puolesta ja asettaa etusijalle oman ryhmänsä ilmasto tarpeet”.

Alinta kastia edustavat vuo rostaan kehittyvien maiden halpatyövoima, maaseudun köyhät, slummien asukkaat ja pakolaiset. He muodostavat puolet maapal lon väestöstä, mutta tuottavat vain kymmenen prosenttia kasvihuone kaasuista.

Greta Thunbergin mukaan nykyi sen ilmastonmuutoksen ongelmana ovat nimenomaan ihmiskun nan hyvinvoivan osan päästöt: ”Mitä rikkaampi olet, sitä suu remmat päästöt. Joten jos haluat rajoittaa väestön määrää luon nonvarojen säästämiseksi, rupea kampanjoimaan sen puolesta, että miljardööreistä on päästävä eroon.”

YKSILÖN KULUTUSVALINNAT

JA UUSLIBERALISMI

Nykyisessä keskustelussa korostetaan henkilökohtaisten kulutusvalintojen merkitystä ja samalla siirretään vastuu ilmas tokriisin ratkaisemisesta yksilölle. ”Kuluttajavalta on mielipidevai

KUVA: PEXELS / PIXABAY

kuttamista eikä mikään lopullinen ratkaisu”, toteaa Greta Thunberg. Samoilla linjoilla on Wallace Wells, jonka mukaan ”ilmastonmuutok sen vaa’assa yksilölliset valinnat eivät paljon paina, jollei niitä poliittisesti säädellä”. Hänen mukaansa nykyinen henkilö kohtaisten kulutusvalintojen painottaminen synnyttää illuusion, että valinnat ovat omassa vallas samme.

Wallace Wells liittää puheen yksilön valintojen merkityksestä uusliberalismiin, jonka puitteissa ”kuluttajien valinnat” muuntuvat ”poliittisen toiminnan korvikkeeksi” ja yksilö voi ”valinnoilla ilmaista poliittisen identiteetin lisäksi poliit tista hyveellisyyttä”. Wallace Wells jatkaa: ”Markkinakonsensuksen vallitessa politiikka voi vetäytyä taka alalle, mikä syrjäyttää ideolo giset erimielisyydet, ja sillä välin kuluttajat voivat tehdä maailmalle hyvää tekemällä hyviä ostoksia supermarketeissa.”

Yksilön kulutusratkaisuihin keskittyminen on sukua muo dissa olevalle superrikkaiden ”filantropiakapitalismille”, jossa sekoittuvat hyväntekeväisyys ja oman edun tavoittelu. Wal lace Wellsin mukaan puheesta ”moraalisesta talousjärjes telmästä”, joka ennen viittasi kapitalismin kritiikkiin, ”on tullut Bill Gatesin kaltaisten hyvänteki jäkapitalistien käyntikortti”. Sen kääntöpuolena ovat uusliberalis min periaatteet kuten säälimätön kilpailu ja se, että jokainen on oman itsensä yrittäjä ja että oma arvo osoitetaan kovalla työnteolla. Uudesta filantropiasta on tullut häikeilemättömien voittajien tapa vahvistaa omaa asemaansa, kuu luu Wallace Wellsin tuomio.

AIKAKAUTEMME PERUS

KYSYMYS: ASEISTARIISUNTA

JA RAUHA VAI ILMASTOKRIISIN

”HELVETIN

resurssimme kerskakulutuksen ja militarismin alttarille?

Asevoimilla ja hävittäjillä ei voida taistella eko ja ilmastokriisiä vastaan, ellei tavoitteeksi aseteta ilmastopakolaisten teurastusta. Sekin olisi vain väliaikainen bar baarinen ratkaisu. Koronapandemia osoittaa selvästi, missä yhteiskun

nan prioriteettien tulisi olla. Tämän pitäisi herättää näkemään, kuinka huonosti sotilaallinen ja aseva rainen varautuminen pystyvät vastaamaan todellisiin turvallisuus uhkiin.

Ekokriisin ja ydinaseaseistuk sen aikakaudella ihmiskunnalla ei ole varaa asevarusteluun, sotaan

ja toiseen ”äärimmäisyyksien vuosisataan”. Jos todella tavoitel laan hiilineutraalia yhteiskuntaa, on samalla nostettava esiin vaa timus asevarustelun olennaisesta supistamisesta, kollektiivisten tur vajärjestelmien luomisesta ja ydinaseettomasta maailmasta.

Istun sängyn laidalla, Selaan hajamielisenä hämärä ympäröi minut puhelimen uutistulvaa Silitän hikisiä hiuksiasi, Julkkisten mokailua, poskesi pehmeää nukkaa nakuilua, somepäivityksiä MINÄ SUOJELEN SINUA KAIKELTA... Rikoksia, sotaa ja nälänhätää jossain ulkomailla, kaukana täältä EI OLE SELLAISTA PIMEÄÄ...

Puhelimen näytöllä Ilma on kevyt vilisee kirjaimia, ilmasto neutraali, suuria ja painavia mutta ilmastonmuutos ILMASTONMUUTOS peruuttamaton, pelottava, tuhoisa Miten sanoilla Yritän ymmärtää lukemaani: onkin meihin niin suuri vaikutus?

Elinolotmaapallollamuuttuvatsietämättömän kuumiksieläinlajitkuolevatsukupuuttoon luonnonkatastrofitlisääntyvät vainosaselviäämaailmanloppu

VUOSISATA”?

Ihmiskunnan kohtalo on sidoksissa rauhan tilan säilymiseen ja ekologi sen kriisin ratkaisemiseen. Ne ovat elimellisesti yhteydessä toisiinsa. Sven Lindqvist kirjoitti jo vuonna 1967: ”Varat, jotka on käytetty varustelumenoihin ja ylellisyysku lutukseen, olisivat voineet pelastaa maailman.” Meidän on kysyttävä: haluammeko tuhlata vähenevät

Katson nukkuvan lapseni

Jonain päivänä levollisia kasvoja hän ymmärtää Saako hän elää silloin hän kysyy: huolettoman lapsuuden? Haluan, että lapseni MITÄ SINÄ TEIT? säilyttää illuusion, MISTÄ SINÄ LUOVUIT? edes illuusion paremmasta maailmasta

Toivo tarttuu käteesi kuljettaa sinut tuttua polkua pitkin metsään Istuttaa sinut sammalmättäälle Kuuletko, metsä puhuu kuuletko, lapsen pyynnön

ERKKI KUPARI

FREDSFOSTRAN?

BERÄTTELSER FRÅN ETT DAGHEM

– med utdrag ur Planen för småbarnspedagogik

”Småbarnspedagogiken har som uppdrag att skydda och främja barnens rätt till en god och trygg barndom. Småbarns pedagogiken bygger på uppfatt ningen om barndomens egen värde. Varje barn är unikt och värdefullt precis så som det är. Alla barn har rätt att bli hör da, sedda, tagna i beaktande och förstådda som individer och som medlemmar i sin grupp.”

En sexåring har fått en bok om Egypten av sin pappa. Boken väcker hans nyfi kenhet till den grad att han vill ta reda allt om Egypten. Han tar med boken till daghemmet och snart är kamraterna lika intresserade. De tillverkar ett stort collage med bilder från Egypten som de printat ut från nätet. Ett av barnen har släktingar i Egypten och han har varit där och ridit på kamel! Han tar några lek sakskameler och placerar dem på bordet under collaget.

Berättelsen som följer hittar 5–6 åringarna på tillsammans och de vill uppföra den som dockteater på vårfesten. Pjäserna och scenogra fin tillverkar barnen själva med stor entusiasm. En står bredvid scenen med en faraomask för ansiktet. Hon håller upp en telefon som spelar egyptisk musik. Den har de hittat på Youtube. Alla är med och har tillde lats en egen viktig uppgift.

”PYRAMIDMYSTERIET”

”En helt vanlig människa kommer ridande på en kamel till pyrami derna i Egypten. Det är en dum turist och ingen förstår att han är en tjuv för han har ingenting för ögo nen. Han smyger in i pyramiden och han har en karta. Han har log gat in sig på en karta i telefonen och han kan se sig själv på kartan som en röd prick, då vet han hela tiden var han är. Han kan se alla hemliga rum och gångar. Till slut hittar han mumiens rum, han tänker stjäla mumien. Han går fram och öpp nar kistan, men då börjar mumien stiga upp från sin grav, den börjar leva och skrämmer tjuven! Tjuven springer ut, men då kommer vak ter emot och tar fast honom och för honom till fängelset. Då de hade fångat tjuven så fick hans kamel flytta till Farao och bo hos honom där i Egypten.”

VÄRDEGRUNDEN

Daghemmets pedagogiska led are finns där för att skapa trygga, begripliga strukturer, möjlighe ter och ramar. För att hjälpa, ge stöd, uppmuntran och tröst då det behövs. Och gränser då sådana behövs.

Verksamheten på daghemmen utgår från planen för småbarnspe dagogik som i sin tur baserar sig på värdegrunden för de allmänna principerna i FN:s konvention om barnets rättigheter.

”Småbarnspedagogiken ska främja jämlikhet och likabehandling mellan barnen och förebygga marginalisering. De kunskaper och färdigheter som barnen tillägnar sig i den småbarnspedagogiska verksamheten stärker deras delaktighet och aktiva deltagande i samhället.”

LUST OCH GLÄDJE!

Barn är små forskare, ständigt spa nande efter något att upptäcka och undersöka, ständigt hung riga att lära sig något nytt om vår spännande fascinerande värld. I daghemmen utgår verksamheten i huvudsak från barnens initiativ, som Egyptenprojektet ovan.

Barnen tog itu med sina collage och teaterprojekt med stor iver och lust, de lyssnade på varandra, pla nerade, diskuterade, förkastade, prövade nya saker, skojade, det var en skapandets euforiska glädje över det hela, och det höll på i månader och alla var med!

NATUREN

Naturen är den bästa fostraren! Där får man öva att klättra, hoppa, balansera. Ibland är man rädd, då får man öva sig i mod. Man måste våga för att bli skicklig. I naturen finns oändligt mycket att undersöka och lära sig namnen på. Det som får ett namn, det kan man tala om.

I naturen lär man sig att vörda och skydda den, att inte skräpa ner, att inte förstöra. I naturen kan man lära sig förstå sparsamhet, hur litet vi när allt kommer omkring behö ver – och ändå har vi allt! Här lägger man grunden för ekosocial bildning!

En gång hittade barnen ett par kvarglömda, mossiga skor under en gran. Pomperipossas skooor!! utro pade ett barn och så var berättelsen igång! Barnen skockades kring skorna. Hur hade de kommit dit, vart försvann Pomperipossa…?

”POMPERIPOSSAS SKOR”

”Häxan Pomperipossa bor i ett korvskinnshus med korvar och sirapsknäck litet längre bort i sko gen. En dag for hon på resa och tog sina skor med. Hon ville komma till

”Synen på lärande utgår från uppfattningen om barnet som en aktiv aktör. Barn är nyfikna till sin natur och de vill lära sig nytt, repetera och upprepa. Lärande är en helhetsbetonad process och sker överallt. Lärande inbegriper kunskaper, färdigheter, handlingar, känslor, sinnesförnimmelser, fysiska upplevelser, språk och tankar.”

ett ställe där det kunde finnas mera barn. Hon flög iväg på sin förtrollade kvast men då hon kom hit till vår skog kanske hon inte såg oss. Hon klättrade upp i trädet och tappade skorna, och kanske hon sedan trolla sig och flög från träd till träd för att kunna trolla oss bättre. Vi hörde att Pomperipossa lever, hon låter ä ä ä, som stenen. Men sedan fast nade hennes finger i trädet och hon föll ner. Det dunsade i marken och vi hörde något pang ljud i skogen. Sen såg hon något barn och börja jaga det och sprang så snabbt och glömde skorna och sen tappa hon bort sig. På onsdag hörde barnen ett

Barn är små forskare, ständigt undersökande sin omgivning.

ljud i skogen, det var Pomperipos sas ljud. Och ljudet for in i skorna för hon trollade sig själv i misstag in i skorna. Bara hatten syns,” Barnen målar stora bilder till sin berättelse och bilderna hängs upp på väggen i kronologisk ordning. Skorna under granen blev ”återan vända”, men på ett litet oväntat sätt!

”Genom positiva upplevelser lär sig barnet att njuta av naturen och närmiljön och det stärker barnets förhållande till sin omgivning. Olika naturfenomen iakttas med flera sinnen och under olika årstider och man diskuterar och undersöker dem. Samtidigt lär sig barnen att använda begrepp som hör ihop med omgivningen. Genom att öva sig att känna igen olika växt- och djurarter stärks kunskapen om naturen.”

LEKEN

Här utvecklas förhandlare! Om någonstans så är det här som det förhandlas och köpslås, då barnen bygger upp den lekvärld som de ska leka i. I daghemmen observeras barnens lek av läraren som ingriper försynt vid behov. Det kan uppstå

”Ja vill va pappa, e du mamma?”

”Nej, ja vill va lillasyster, men kanske Peggy kan va mamma?”

”Visst e vi på lande och så kom mer de gäster?”

”Nej, ska vi ha så att det e bara vi som ska äta?”

”Peggy vill int va mamma, men vi kan leka att mamma e på resa!”

”Jåå, hon e på resa!”

Middagen börjar vara klar, men nu kommer ett litet yngre barn som vill komma med i leken:

”Ja vill också va me, ja vill va lilla syster!”

”Nej, de går int fö ja e lillasyster! Du kan va vår hund.” (en vanlig roll för envisa inkräktare)

”Nej!! Jag vill då va mamma.”

”Hon e på resa, det går int!!”

Läraren har observerat leken och går fram till den yngre och föreslår

Bordet är dukat. I leken kan barnen pröva olika roller och lär sig samarbeta.

bråk, som kräver medling, oftast om två barn vill ha samma sak. Leken är barnets viktigaste arbete!

att de tillsammans öppnar ett café. Det blir en trevlig lösning för alla parter. Senare kommer pappan och lillasystern på cafébesök.

”I leken bildar barnen sig en uppfattning om sig själva och andra människor. I leken härmar barnen, skapar nytt och modifierar vad de ser. Samtidigt gestaltar och testar de sina drömmar och önskningar.

Med fantasins hjälp kan barnen pröva olika roller och idéer som annars inte skulle gå att förverkliga. I leken kan barnen bearbeta svåra upplevelser och tryggt pröva, försöka och göra misstag.”

HISTORIER

Alla älskar historier, alla barn älskar historier. Läraren berättar ofta sagor och berättelser med hjälp av böcker. Ibland berättar läraren en histo ria från sitt eget liv. Det är något som fascinerar här med det själv upplevda: Barnen vill höra historien om och om igen, de ger till och med namn åt lärarens berättelser som ”Tant Ljuba”, ”Motorcykeln”, ”Dumma Betty”.

Efter varje berättelse följer en eftertänksam tystnad, sedan reflek tionerna, här vägs olika handlingar på moralens våg, nya lösningar på problem som lösts för femtio år sedan. Orsaken till barnets enorma och djupa engagemang i berättelser som berättas av barnets närstående, familj, släktingar, vänner, lärare, bottnar möjligen i människans behov av att kämpa för sin över levnad, inte enbart på det fysiska planet utan också genom sin histo ria, sina historier.

En grupp barn vill spela dock teater. De vill visa teatern för daghemmets yngre barn. De grun

nar på berättelsen de ska visa. Den får inte vara för skrämmande för de små, lagom. Det blir en ganska klas sisk berättelse de hittar på. Om hot, rädsla, frihetslängtan, mod, rädd ning och evig lycka och harmoni. Slutet gott, det ska det alltid vara!

”DEN HEMSKA DRAKEN”

”En prinsessa bor i ett slott. Men det finns en drake som försöker fånga prinsessan för den är hungrig. Den ser jättehemsk ut, grön, med vita taggar på ryggen. Utanför slottet står vakter, men prinsessan är jätte rädd fast vakterna står utanför.

Prinsessan har en häst med vagn och hon tycker om att åka på även tyr till ängar där det växer vilda blommor och där hon kan springa ifred.

Draken ser henne en gång från sin grotta i berget och börjar tassa iväg mot henne. Plötsligt kom mer riddaren, han ser draken och skrämmer den så den springer bort. Sen tar han prinsessan på hästen och rider iväg.

Och sen gifter dom sig. Och i slu tet går det bra.”

Figurerna till berättelsen tillver kas med inlevelse och precision. Barnen lever mitt i berättelsen medan de arbetar, fyller ut den och hittar på mera historier efterhand. Draken blir anskrämlig, men vak

terna är minst lika skräckinjagande. Riddarens guldsvärd glimmar och ängen är full av blommor. Prinses san är störst och gladast av alla!

”Personalen ska stödja barnens förmåga till etiskt tänkande genom att tillsammans med barnen fundera på etiska frågor som förekommer i olika sammanhang eller som barnen funderar över. Det kan handla om teman som vänskap, skillnaden mellan rätt och fel eller rättvisa. Det kan också handla om rädsla, sorg och glädje. Etiska frågor ska behandlas så att barnen kan känna sig trygga och accepterade. Tillsammans med barnen ska man också fundera över gruppens regler och varför de behövs.”

MODELLER

I daghemmen använder man ibland speciella ”program” där man på ett åskådligt sätt, t.ex. med bilder, tränar sig i att uttrycka och tolka känslor. Man övar empati. Man lär

sig olika konfliktlösningsmodeller, diskuterar rättvisa, vänskap. Man lär sig respektfullt uppförande och att lyssna på varandras åsikter.

Då det gäller yngre barn är frå gan om fred överlag mera en fråga om ett tillstånd av lugn och ro, en känsla. Man kunde säga att det är avsaknaden av stress, skrik, bråk och konflikter. Utmaningen på daghemmen är att planera verk samheten så att alla barn känner sig sedda, hörda och trygga. Att det råder frid och fred.

FN-DAGEN

I ett daghem är året fyllt av fester och andra traditioner. Gäster och pynt och sång och lek.

FN dagen firas i många daghem, man tillverkar flaggor, man under söker jordgloben, man sjunger på olika språk, man dansar.

Fredsfostran i det lilla sker på dag hemmet i alla dagliga möten, barnen sinsemellan, mellan barn och vuxna och också, eller kanske i synnerhet, mellan vuxna och vuxna.

Man måste våga och öva för att bli skicklig.

Ulrika Rudbäck är barnträdgårdslärare/ pensionär/körsångare. Hon har jobbat som daghemsföreståndare, invandrarlärare och folkskollärare och var redaktör för Fredsposten 1985–1998.

Artikkeli on julkaistu yhteis työssä suomenruotsalaisen Fredsposten-lehden kanssa, jonka numerossa 2/2020 se alun perin ilmestyi.

TILAA UUTISKIRJE!

Rauhanpuolustajien sähköinen uutiskirje Kirjekyyhky ilmestyy noin 12 kertaa vuodessa. Kirjekyyhky välittää rauhaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä uutisia ja tietoja tapahtumista ja toiminnasta eri puolilla Suomea.

Käy tilaamassa itsellesi Kirjekyyhky osoitteesta www.rauhanpuolustajat.org

Ota suunnaksi rauha: www.rauhanpuolustajat.org

Rauhan Puolesta on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

ISSN 2343-5097 (painettu)

ISSN 2343-5100 (verkkojulkaisu)

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 00550 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Timo Kalevi Forss, Anu Harju, ja Hanna Niittymäki

Ulkoasu: Essi Rajamäki

Taitto: Essi Rajamäki

Kansi: Essi Rajamäki

Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola Lehden tilaushinta 36 € / vuosi

Rauhan Puolesta ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys-, marras- ja joulukuussa.

Vepsäläisiä on niin vähän... Mitä varten opiskelet vepsää!?

Nadežda Imaeva (niittymariksi), Yoškar-Ola, Mari El, Venäjä 2017

Tilaa

Kiitos, rakas / Kaunis tyttö / =)

www.finnougriccomics.com

Mene ”Play Marketiin”! Lataa marinkielinen näppäimistö!

Myyrä???