Rauhan Puolesta 5/20

Vuoristo-Karabah kiehahti taas Arabikansojen ystävyysseuran liite

31

13–14 RAUHANKETJULAINEN

KILPALAULANTAA

Erkki Kuparin pakinassa kohtaavat jumala, piru ja sotilas.

Sirkku Pallasmaa näki työssään Rauhanpuolustajissa järjestön kultaiset vuodet ja laman leikkaukset. Rauha on säilynyt hänen elämänkatsomuksenaan.

23–24

TAISTELUKENTTÄNÄ LIBYA

Libyassa on taisteltu pian kymmenen vuotta. Maa on muuttumassa ulkopuolisten taistelukentäksi.

UUSI MAAILMA

Rauhankasvatusneuvolan täti auttaa kehittämään utopioita.

VÄKIVALTAKULTTUURIN TURRUTTAMAT

Nykyihminen on tottunut näkemään väkivaltaa tv:ssä päivittäin. Millainen olisi yhteiskuntamme ilman väkivallan ja sodan ihannointia?

KUVA: KANSAN ARKISTO

PÄÄKIRJOITUS: TEEMU MATINPURO

PUOLUSTUSVOIMAT

Samaan aikaan kun mediassa kohkataan viikko tolkulla, valehteliko Marinin hallitus keväällä maskisuosituksista ja suositteliko Terveyden ja hyvinvoinnin laitos maskien käyttöä, minkäänlaista kohua eivät ole herättäneet puolustusvoimien vedätykset Hornetien elinkaaren pidentämisen tai HX-hankkeen kustannuksista.

Helsingin Sanomien toimittaja Jarmo Huuhtanen (HS 15.10.) on kiinnittänyt asiaan huomiota, kun Yhdysvaltojen puolustusministeriö Pentagon teki selvityksen siitä, minkälaisia hävittäjiä ja mitä aseistusta Suomelle tarjotaan Hornetien seu raajiksi: koneita ollaan tarjoamassa ilman ilmataisteluohjuksia.

Valehteleeko ilmavoimat tekemässään muistiossa nyky-Hor netien käyttöiän jatkamisen kustannuksista, joista noin puolet liittyy ilmataisteluohjusten uusimiseen? Muistiossa väitetään, että Hornetiin ”elinkaaren alussa ostetut aseet vanhenevat niin teknisesti kuin suorituskyvyllisestikin, jolloin ohjukset on korvattava riittävän lukumäärän takaamiseksi”. Mutta kuten Huuhtanen toteaa: hävittäjien ilmataisteluohjukset uusittiin koneiden MLU-2-päivityksen yhteydessä 2012–2016.

Ilmavoimat ei siis joko kerro koko totuutta HX-hankkeen kustannuksista jättämällä ohjukset erikseen ostettaviksi tai sitten valehtelee Hornetien elinkaaren pidentämisen kus tannuksista. Ei ihme, ettei puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen suostunut kom mentoimaan asiaa Helsingin Sanomille.

Samaisessa muistiossa todetaan Kanadan arvioivan omien Hornetiensa elinkaaren jatkamisen vuoteen 2032 maksavan 3,8 miljardia Kanadan dollaria. Hämäyksen vuoksi summaa ei kerrota euroissa (vajaat 2,5 miljardia euroa), eikä sitä, että päivitettäviä hävittäjiä on 94, joista 36 päivitetään taistelukyvyltään vastaamaan Suomen koneiden tasoa. Lisäksi koneet ovat yli kymmenen vuotta vanhempia kuin suomalaiskoneet, ja niiden viimeisin päivitys on vuodelta 2006, koska koneiden arveltiin poistuvan käytöstä aiemmin.

Muistiossa todetaan myös, että nykyisten Hornetien sopivia ohjuksia voi varmuudella hyödyntää vain yhdys valtalaisissa HX-kandidaateissa. Amraam-ohjuksia käytetään kuitenkin tällä hetkellä kaikissa muissa HX-ehdokkaissa paitsi ranskalaisessa Dassaut Rafale -hävittäjässä. Ei ole mitään merkkejä, etteikö näin olisi jatkossakin.

Median ja eduskunnan pitää nyt vaatia puolustusministe riöltä vastauksia ja vaatia laskelmilta tarkempia perusteluja. Todennäköisesti nykyiset Hornetit voisivat olla käyttökelpoi sia kohtuullisin kustannuksin pitkälle 2030-luvulle.

Maskijupakan jäljiltä palstatilaa ja tv-aikaa Suomen his torian kalleimman hankinnan käsittelyyn on vapautunut runsaasti THL:n pääjohtaja Markku Tervahaudan todettua tviitissään tiivistetysti: ”Pääministeri on oikeassa.”

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

laskentatapa muuttunut aiemmista.

valtioista ei saatu tietoja: Arabiemiirikunnat, Djibouti, Eritrea, Guinea-Bissau, Jemen, Kuuba, Myanmar, Laos, Libya, Pohjois-Korea, Päiväntasaajan Guinea, Qatar, Syyria, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan, Venezuela, Vietnam

SUOMI LÄHESTYY KYMMENEN KÄRKEÄ MAAILMAN

SOTILASMENOISSA

Perinteisesti Suomen sotilas menoja pidetään hyvin maltillisina – absoluutti sissa luvuissa sijoituksemme on urheilutermein vaatimaton 43. maailmassa. Mutta kun tarkastel laan sotilasmenoja asukasta kohti, ohittaa Suomi tilastoissa kirkkaasti monet perinteiset sotilasmahdit. Taakse jäävät muun muassa Venäjä, Kiina, Intia ja Saksa.

Ranska ja Iso-Britannia kiri vät vielä niukasti 15. sijalle yltävän Suomen ohi. Ensi vuonna mitä todennäköisimmin kiilaamme kuitenkin näiden maiden ohi kärki kymmenikköön. Ensi vuoden puolustusbudjetin 54 prosentin kasvu hakee vertaistaan Siprin tilastoista, eikä tällaista yhden vuo den kasvuprosenttia äkkilukemalta löydy.

Kansainvälisen asekaupan vertailussa pärjäämme jatkossa hyvin. HX-hävittäjähankinta pitää Suomen näillä näkymin seuraavan vuosikymmenen ajan maailman kansainvälisten aseostajien

kymmenen kärjessä -listalla, todennäköisesti kipuamme jopa pistesijoille. Tässä vertailussa tietysti suurimmat asekauppaa hal litsevat valtiot jäävät kärkijoukosta.

Valtiontalouden tarkastus viraston tarkastuskertomuksessa kiinnitetään huomiota siihen, että HX-hankkeen suuruusluokka on niin merkittävä, että se vaikut taa myös [EU:n] finanssipolitiikan sääntöjen noudattamiseen. Hel potuksesta huokaisten silti todetaan, että EU:n yleinen poik keuslauseke finanssipoliittisiin sääntöihin aktivoitiin keväällä 2020 koronaviruksen aiheuttamien taloudellisten vaikutusten vuoksi. Poikkeuslauseke sallii vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä poik keamisen toistaiseksi.

Pandemiakaan ei siis pääse hillitsemään maamme historian suurinta asevarusteluhankinnan toteuttamista, vaan pikemminkin helpottaa sotilasmenojen kasvatta mista, vaikka koronalama iskisikin kansantalouteen.

SADAN MILJOONAN KYSYMYS

Korona on tehnyt näkyväksi yhteiskuntien aiem min sameiksi jääneitä piirteitä. Yksi tällainen näkyväksi tullut ja ihmisiä erottava piirre on ollut suhtautuminen tietoon ja tieteeseen, toinen taas se miten ihmisyys arvotetaan suhteessa talouteen. Ääriesimerkki on ollut Donald Trumpin politiikka, jossa talouden käynnissä pitäminen on ylittänyt irrationaalilla tavalla ihmisten terveyden suojelun.

Pandemia on tuonut päivänvaloon uudella tavalla myös luokkaerot, jos niiden piirteenä pidetään sitä, kuinka paljon päätäntävaltaa kenelläkin on oman työnsä tekemiseen. Etätyö kesähuvilalla ei ole kaikkien ulottuvilla. Suomessa pandemian aiheuttamaa iskua on kuitenkin vaimentanut se, että meillä on ollut resurssit ja tahto vastata siihen. Vaikka kaikki ei aina ole mennyt mallikkaasti, ovat tulokset olleet tähän asti kuitenkin erinomaiset.

Seuraava iso kysymys rokotteen käyttöön saamisen jälkeen on se, kuinka oikeudenmukaisesti kriisin taakka jakautuu tästä eteenpäin. Siitä voimme olla varmoja, että globaali etelä maksaa kovan hinnan. YK:n kestä vän kehityksen tavoitteet 2030, joihin kuuluvat muun muassa köyhyyden ja nälänhädän poistaminen, naisten ja lasten koulutuksen sekä tasa-arvon lisääminen ja terveydenhuollon parantaminen, ottavat ison taka-aske leen, elleivät rikkaimmat maat tee mitään. Halukkuutta siihen joutuu epäilemään, kun muistaa miten vaikeaa yhteistyö on ollut tähän asti.

YK:n mukaan maailman talouskasvusta jää puuttu maan Brasilian, Intian ja Meksikon kansantalouksien verran rahaa. Se vaikuttaa kehittyvien maiden tilan teeseen suoraan monin tavoin. Tähän mennessä on menetetty maailmanlaajuisesti arviolta 100 miljoonaa työpaikkaa ja 500 miljoonaa muuta on uhattuna. Tämä on johtanut valtavaan köyhyyden lisääntymiseen ja noin 100 miljoonaa ihmistä on vajonnut takaisin abso luuttiseen köyhyyteen. Kestävän kehityksen tavoitteista pääosin vastaavan julkisen sektorin menettämien vero tulojen vuoksi koulutuksen ja terveydenhuollon resurssit pienenevät, mikä luo sairauksia, epätasa-arvoa ja köy hyyttä kasvattavan kierteen.

Pandemia on yksi osoitus siitä, miten paljon tarvit semme uutta taloudellista ajattelua ja demokraattisesti hallittua julkista sektoria.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

HÄVITTÄJÄHANKINTOIHIN VARATUILLA 10 MILJARDILLA

Toimittaja Juha Rekola on Suomen Journalistiliiton kansainvälinen asiamies. Hänelle kuuluvat journalistiliittojen kansainvälisten yhteyksien lisäksi etiikka ja viestintäpolitiikka. Näiden tehtävien sisälle kuuluu sananvapaus.

Itse hän kuvaa työtään: ”Tämä on sellainen Don Quijoten, Sancho Panzan ja Rosinanten touhujen yhdistelmä.”

RAUHANTEKIJÄ JUHA REKOLA AMMATTINA KANSAINVÄLISET YHTEYDET

Haastattelua syyskuussa tehtäessä Juha Rekola seurasi erityisesti ValkoVenäjän tapahtumia. Valko-Venäjän journalistien ammattiliitto (www. baj.by) on kertonut, että elokuun yhdeksännen ja syyskuun yhdek sännen päivän välillä on pidätetty 174 median työntekijää.

”Osa pidätetyistä on vapautettu, osa on edelleen kiinni otettuna”, kertoo Rekola. ”Monia heistä on hakattu ja kidutettu pidätettyinä ollessaan. Pidätysten yhteydessä työvälineitä on rikottu ja takava rikoitu. Pidätetyt toimittajat ovat valkovenäläisiä, jotka ovat tehneet perustehtäväänsä eli uutisoineet ja raportoineet näkemistään tapahtu mista. Kuvia ja uutisia oli välitetty Valko-Venäjän sisällä ja interne tissä myös ulkomaille. Raportointi on kerrottu syyksi pidätyksille – jos syytä on lainkaan kerrottu.”

SUOMESTA TARKKAILLAAN

Suomen Journalistiliitto ei voi juuri nyt auttaa konkreettisesti paikalli sen median työntekijöitä. Maahan ei voi lähettää rahaa eikä laiteapua. Siinä tapauksessa Valko-Venäjän liitto leimattaisiin ulkomaiseksi agentiksi ja sen toimintaa saatettai siin entisestään vaikeuttaa.

”Jossain vaiheessa suomalainen kin solidaarisuusprojekti käynnistyy, ja silloin voisivat hakatut ja kidu tetut toimittajat saada esimerkiksi turvapaikan, hoitoa ja terapiaa avus tuksellamme”, Rekola arvelee.

Venäjä sen sijaan lähetti Lukašenkan avuksi lakkoon men neen tv-väen sijaan omia RT:n (ennen Russia Today) toimittajiaan. Ei liene koskaan ennen tapah tunut, että omat lakossa olevat toimittajat korvataan ulkomaisilla työntekijöillä. Avoin kysymys on,

mitä väkeä tällaiset naapurimaan lähettämät ”toimittajat” ovat: ”Uuti sointi muuttui, mielenosoituksista ryhdyttiin nyt syyttämään ’ulko maalaisia’”, Rekola sanoo.

”Lukašenkan hallinto häirit see internetin toimintaa maan sisällä, mutta ei estä sitä kokonaan. Kahdeksankymmentä prosenttia kansalaisista käyttää internetiä ja seuraa tapahtumia verkkomedian kautta. Valko-Venäjän oppositio välittää tietoja mielenosoituksista ja hallituksen vastatoimista netissä. Tässä mielessä vallanpitäjät ovat onnistuneet huonosti ja satojen tuhansien ihmisten mielenosoituk set ovat näkyneet koko maailmalle.”

Rekola arvioi, että enemmistö toimittajista sympatisoi mielen osoittajia.

”Kaikesta toimintaansa liitty västä uhkasta huolimatta toimittajat haluavat pysyä maassa ja kertoa

TEKSTI: ERKKI KUPARI

KUVAT: NAUSKA

Juha Rekola veti vuosina 1984–89 toimitussihteerinä

Rauhan Puolesta -lehden toimitusta yhdessä Iikka Vehkalahden kanssa.

kansalaisilleen tapahtumista Minskissä ja muualla maassa. Jokai nen joutuu itse päättämään, kuinka suuren riskin työssään ottaa.”

SUOJAA, APUA JA UHKIA

Suomen Journalistiliitto toimii kan sanvälisissä asioissa aktiivisesti Euroopan journalistiliiton puitteissa ja on yhteistyössä monen kansain välisen järjestön kanssa. Tämä tuo solidaarisuustyölle leveämmät har tiat. Mukana on kotimaassa ja kansainvälisesti kustantajien jär jestöjä ja muita sananvapautta puolustavia järjestöjä, kuten Toimittajat ilman rajoja, PEN,

Kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI ja Unesco. Suomessa Journa listiliitto ja Viestintä ja kehitys -säätiö järjestävät yhdessä mui den toimijoiden kanssa toimintaa vuosittain 3. toukokuuta sananva pauden päivänä. Sananvapautta on kavennettu esimerkiksi Unkarissa ja Turkissa. Turkin vangittujen toi mittajien vapauttamisen puolesta on esitetty vetoomuksia, jotka ovat osaksi onnistuneet. Unkarin median tilanne on huono, ja se on kansain välisen seurannan kohteena.

”Syyskuussa Unkarin hallitus lopetti viimeisen riippumattoman radioaseman toimiluvan. Jos päätös pitää, Klubrádio kuuluu helmi kuussa enää netissä. Kiina kasvattaa

vaikutusvaltaansa mediassa, ja jos sain vaiheessa sen paine tuntuu myös suomalaisessa viestinnässä.”

Journalistiliiton aloitteesta perustettiin 15 vuotta sitten Vies tintä ja kehitys -säätiö Vikes, jonka puheenjohtajana Rekola oli viime vuodenvaihteeseen. Vikes järjestää mediakoulutusta eri puolilla maa ilmaa Nepalista Burman kautta Somaliaan ja Nicaraguaan. Pitkä aikaisissa hankkeissa kouluttajina toimivat suomalaiset, paikalliset ja ulkomaalaiset media-alan työtä teh neet ammattilaiset.

INTIA JA MUUTA

Juha Rekolan kiinnostus kansain välisiin asioihin virisi varhain. Ensimmäinen häiritsevä muistikuva on lapsuudesta, kun hän näki kave rin luona televisiosta kuvia Biafran nälänhädästä. Kuvat jäivät vaivaa maan mieltä ja ajoivat toimintaan muun muassa koululaisjärjestöjen Taksvärkeissä Vietnamiin, Chileen ja Etelä-Afrikkaan sekä Rauhan puolustajien Afrikka-komiteassa. Myöhemmin hän veti vuosina 1984–89 toimitussihteerinä Rauhan Puolesta -lehden toimitusta yhdessä Iikka Vehkalahden kanssa. Siinä työssä hän muun muassa tapasi intialaisen toimittajan P. Sainathin, joka oli tuolloin Blitz-lehden vara päätoimittaja.

”Sainath kutsui minut New Delhiin tekemään töitä ja asumaan omistamaansa asuntoon, joka oli juuri valmistumaisillaan. Kol men Intian-vuoden aikana 1990–92 asunto ei ehtinyt valmistua, mutta

asuin Sainathin appiukon tyhjässä asunnossa Delhin naapurissa Noi dassa. Tuolloin seutu oli pölyistä periferiaa, nykyään siellä on jätti mäisiä kauppakeskuksia ja formularata.”

Intiassa Rekola oli Ylen ja Kansan Uutisten freelance-kirjeen vaihtajana. Vuonna 1991 Indira Gandhin poika, kongressipuolu een johtaja Rajiv Gandhi murhattiin Etelä-Intiassa kesken vaalitaistelun.

”Olin murhan jälkeen oli ensim mäinen ulkomainen toimittaja Gandhin virka-asunnon edessä Jan path 10:ssä, kun väkijoukko alkoi kerääntyä osoittamaan mieltään.”

Kansallismielisen hindupuolu een BJP:n toiminta alkoi voimistua 1990-luvun alussa. Rekola seu rasi väkivaltaisuuksia hindujen ja muslimien välillä. ”Vuoden 1992 lopussa äärihindut tuhosivat mogu lihallitsija Baburin 1500-luvulla rakennuttaman moskeijan, jonka herätysliike väitti olevan rakennettu hindujumala Raman synny temppelin päälle Ayodhassa.”

Intian-vuosina Rekola avusti Iikka Vehkalahtea hänen doku menttiensa teossa ja ohjasi itsekin Nepalissa dokumenttielokuvan Metsän tyttäret.

Intian-ajan jälkeen Juha Rekola toimi eri kansalaisjärjestöjen perustaman Kehitysyhteistyön pal velukeskuksen Kepan, nykyisen Fingon, tiedotuspäällikkönä ja tuot tajana ja oli nykyään Maailman Kuvalehtenä tunnetun Kump pani-lehden päätoimittaja vuoteen 2004. Lyhyen freelance-kauden jälkeen hän aloitti työn Journalisti liiton kansainvälisenä asiamiehenä vuonna 2006.

Rekola sanoo lopuksi: ”Mah doitko saada tästä Don Quijoten seikkailusta yhtään mitään irti?”

VUORISTO-KARABAHIN SODAN SEURAUKSET – VOISIKO SUOMI TOIMIA RAUHANVÄLITTÄJÄNÄ

Taistelut ovat jälleen leimahta neet Vuoristo-Karabahin konflikti alueella azerbaidžanilaisten ja armenialaisten joukkojen välillä. Monet asiantuntijat uskovat, että Azerbaidžan on syyllinen konflik tin eskaloitumiseen. Maa kui tenkin kiistää tällaiset syytökset kutsumalla sotilasoperaatiotaan vastahyökkäykseksi.

Kyse ei ole enää vain soti laallisesta yhteenotosta – tilanne lähestyy huma nitaarista katastrofia. Sotilas- ja siviili-infrastruktuuria tuhotaan niin itse konfliktialueella kuin sen ulkopuolella. Satoja sotilaita on kuollut taisteluissa, vaikka tarkkoja ja luotettavia tietoja tappioista on vaikea saada. Osapuolten virallis ten tietojen mukaan noin 70 siviiliä on saanut surmansa ja yli 300 loukkaantunut. Monet ovat joutu neet jättämään kotinsa. Taistelujen seurauksena Vuoristo-Karabahin konflikti on siirtynyt uudelle tasolle, ja niillä on suoria vaikutuksia niin Iso-Kaukasuksen alueeseen kuin maailmanpolitiikkaan yleensä.

TULOKSETON RAUHANPROSESSI

Ensimmäinen Karabahin sota päät tyi kolmen vuoden taistelujen jälkeen toukokuussa 1994. Tulitauko sopimuksen allekirjoittaminen sinetöi Azerbaidžanin tappion. Maa menetti lähes koko Vuoristo-Karaba hin autonomisen alueen hallinnan, ja lisäksi alueen ulkopuolelta koko naisuudessaan viisi ja osin kaksi muuta Azerbaidžanin hallinnollista aluetta. Alueiden azerbaidžanilainen väestö karkotettiin kokonaan. ”Ase lepo” neuvoteltiin virallisesti Etyjin

Minsk-ryhmän johdolla, johon kuu luvat yhä tänä päivänä Armenia, Azerbaidžan, Italia, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Turkki, Valko-Venäjä, Venäjä ja Yhdysvallat.

Todellisuudessa rauhanvälitys on delegoitu Minsk-ryhmän puheen

johtajistolle Venäjälle, Yhdysvalloille ja Ranskalle. Mutta pitkäaikai sesta rauhanvälityksestä huolimatta poliittista ratkaisua konfliktiin ei ole löytynyt samalla kun tulitaukoa on rikottu toistuvasti. Azerbaidžan on esittänyt syytöksiä Yhdysvalto

jen, Venäjän ja Ranskan läheisistä suhteista Armeniaan. Samalla puheenjohtajisto on halunnut yllä pitää olemassa olevaa rakennetta rauhanvälityksessä. Aikakin on ollut Azerbaidžania vastaan, sillä Vuo risto-Karabahin tunnustamattoman

VADIM ROMASHOV

valtion rakenteita ja puolustusta on kehitetty vuosi vuodelta.

Vuoristo-Karabah vaikut taa merkittävästi Armenian ja Azerbaidžanin sisäpolitiik kaan. Azerbaidžanin johto lupasi sotien jälkeisinä vuosina palaut taa menetetyt alueet hallintaansa ja varmistaa paenneen väestön paluun kotiseudulleen. Itseluotta musta syntyi öljyn myyntitulojen kasvaessa, mikä mahdollisti mitta van asevarustelun. Voimapolitiikan tasapaino rakentuu kuitenkin epä symmetrisesti. Vuoristo-Karabahin pääkaupungissa Stepanakertissa olevien viranomaisten valvomilla joukoilla on suotuisampi maantie teellinen sijainti kuin Azerbaidžanin armeijalla sekä Armenian soti laallinen tuki. Lisäksi Venäjällä ja Armenialla on puolustussopimus, mikä ei kuitenkaan koske VuoristoKarabahia. Se suojaa Armeniaa Azerbaidžanin hyökkäykseltä sitä vastaan.

Tuloksettomiin rauhanneu votteluihin tyytymättömänä Azerbaidžanin hallitus yritti muuttaa tilaa, joka on pysynyt muuttumatto mana vuodesta 1994. Huhtikuussa 2016 käytiin neljän päivän pituiset sotilaalliset yhteenotot, jotka joh tivat niin sanotun kontaktilinjan pieneen muutokseen Azerbaidžanin hyväksi. ”Huhtikuun sota” päät tyi suurelta osin Venäjän aktiivisen sukkuladiplomatian ja Minsk-ryh män puheenjohtajiston sotilaallisten toimien jyrkän tuomitsemisen seu rauksena. On täysin mahdollista, että Azerbaidžanin sotilaspoliittisella johdolla ei tuolloin ollut yhtä laa jamittaisia tavoitteita kuin tänään. Sotatoimien merkitys piilee siinä, että Azerbaidžanin hallitus pitää edelleen konfliktin ”sotilaallista ratkaisua” mahdollisena. Taistelu jen uudelleen syttymistä voidaan pitää virstanpylväänä, joka päättää 1990-luvulta käynnistyneen rauhan prosessin.

TURKIN UUSI ROOLI

Turkin ja Azerbaidžanin tiivis soti laallinen yhteistyö perustuu maiden vuonna 1992 allekirjoittamaan solidaarisuus- ja yhteistyösopimuk seen. Vuosien varrella Turkilla on ollut ratkaiseva rooli maan armei

jan rakentamisessa, ja tänään Azerbaidžan kykenee korkean tek nologian sodankäyntiin muun muassa Turkista ja Israelista han kittujen droonien avulla.

Erityisesti Turkin viimeaikaiset toimet ja rooli tekevät rauhandip lomatian ponnistelut entistäkin hankalammiksi. Heinäkuussa 2020 Armenian ja Azerbaidžanin asevoi mien yhteenotot maiden välisellä raja-alueella johtivat sekä sotilaiden että siviilien menetyksiin. Turkki tuki yksiselitteisesti Azerbaidžania samalla kun se kritisoi Armeniaa. Elokuussa Turkki ja Azerbaidžan käynnistivät laajamittaiset sota harjoitukset. Armenia on syyttänyt Turkkia siitä, että sen ilmavoimat on aloittanut harjoitusten var jolla pysyvän toiminnan alueella, ja arvelee tämän liittyvän taistelujen uudelleen alkamiseen.

Nyt syttyneiden taistelujen aikana Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on antanut hen kilökohtaisesti useita merkittäviä julkisia lausuntoja, jotka näyttä vät saavan enemmän tilaa mediassa kuin Azerbaidžanin presidentin Ilham Alijevin lausunnot. Eikä ihme. Turkin rooli on ollut monella tapaa aiempaa suurempi konfliktin ede tessä. Se on ainoa Minsk-ryhmän jäsen, joka tukee yksiselitteisesti yhtä konfliktin osapuolta.

Lokakuun alussa Erdogan totesi: ”Tuemme ystävällistä ja veljellistä Azerbaidžania kaikin mahdolli sin tavoin ja jatkamme niin. Tämä taistelu jatkuu, kunnes Karabah vapautetaan miehityksestä.” Itse asiassa Turkki tukee Azerbaidžania poliittisesti ja sotilaallisesti. Armenian mukaan turkkilaiset soti lasneuvonantajat valvovat osittain Azerbaidžanin armeijan operaatioita, etenkin ilmahyökkäysten osalta. Myös Minsk-ryhmän puheenjohta jiston virkamiehet ovat esittäneet tietoja, joiden mukaan Turkki olisi fasilitoimassa palkkasoturien siir tämistä Syyriasta Azerbaidžaniin. Viranomaiset Bakussa ovat kiistä neet kaikki nämä väitteet.

UUDET RAUHANVÄLITYKSEN MUODOT?

Tässä konfliktin uudessa todel lisuudessa Venäjän ja muiden

puheenjohtajistoon kuuluvien valtioiden sukkuladiploma tia Jerevanin ja Bakun välillä on riittämätön. On selvää, että soti laallisten toimien lopettamiseksi ja poliittisen ratkaisun löytä miseksi välittäjien tulisi käydä vuoropuhelua myös Turkin joh don kanssa. Tietenkin tämä voisi johtaa tilanteeseen, jossa neuvotte luprosessin jatkaminen nykyisessä muodossaan on mahdotonta. Onkin kysyttävä, mitkä valtiot voi vat olla edustettuina uudistetussa välitysryhmässä.

On mahdollista, että Minsk-ryh män sijasta saadaan täysin uusi rauhanvälityksen muoto, vaikka tässä vaiheessa onkin vielä liian varhaista spekuloida asialla. Mutta jos Minsk-ryhmä, jolla on YK:n mandaatti, pysyy jatkossa väli tyksen perustana, Turkin aseman kyseenalaistaminen voi antaa mahdollisuuksia muille jäsenille lisätä rooliaan neuvotteluproses sissa.

Muutoksen tulisi olla tasa painossa konfliktin realiteettien kanssa, koska neuvottelupro sessiin osallistuvien valtioiden liian suuri määrä voisi hämärtää yksityiskohtaista keskustelua rat kaisusta. Tässä muutoksessa on otettava huomioon myös Venä jän edut, joilla on monin tavoin keskeinen rooli Etelä-Kaukasian turvallisuudelle. Ainoastaan Turkin sisällyttäminen neuvottelupro sessiin tarkoittaa, että Venäjän on koordinoitava lähestymistapojaan Vuoristo-Karabahin konfliktiin nel jän Nato-maan kanssa. Tämä on erittäin ongelmallista alueen her källe ”voimatasapainolle”.

Venäjän liittolaisen Valko-Venä jän sisällyttäminen neuvotteluihin olisi ihanteellinen vaihtoehto Mos kovalle, mutta tällä hetkellä maan poliittinen tilanne on epävakaa. Lisäksi Valko-Venäjä ei nauti Arme niassa ja Azerbaidžanissa täyttä luottamusta. Armenia on huolis saan nykyaikaisten voimakkaiden valkovenäläisten aseiden, kuten Polonez-raketinheittimen, toimitta misesta Azerbaidžaniin, ja Bakulle Valko-Venäjä on edelleen pää asiassa Armenian, kuten myös Venäjän, sotilasliittolainen Kollek tiivisessa turvallisuusjärjestössä.

VOISI TÄYTTÄÄ TYHJIÖN

Ehkä kaikkien Minsk-ryhmän osallis tujien joukosta Suomi on sopivassa, suhteellisen neutraalissa asemassa mahdolliselle osallistumiselle laa jennettuun neuvotteluasetelmaan. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Suomi ei virallisesti kuulu sotilasliittoihin. Huolimatta maan tii viistä yhteistyöstä Naton kanssa se on edelleen riittävän kaukana alli anssista nauttiakseen jonkin verran Venäjän luottamusta, toisin kuin vaikkapa Ruotsi. Tämä luo mer kittävän mahdollisuuden Suomen diplomaattiselle rauhanvälitykselle Vuoristo-Karabahin konfliktissa.

Toisin kuin muilla Minsk-ryhmän jäsenillä Suomella ei myöskään ole poliittisia intressejä Etelä-Kaukasi assa. Suomi tunnetaan maailmalla osallistumisestaan rauhanturva operaatioihin sekä Ahvenanmaan itsehallintomallista alueellisen konfliktin onnistuneena ratkaisu mallina, jota usein suositellaan myös Vuoristo-Karabahin konfliktin ratkai semiseksi. Suomen osallistuminen Bakun ja Jerevanin välisiin suoriin neuvotteluihin olisi hyvä foorumi testata lokakuussa 2020 toimintansa aloittaneen Suomen ulkoministeriön alaisen rauhanvälityskeskuksen val miuksia.

Sotatoimien edelleen jatkuessa on tietysti ennenaikaista sopia seuraa vien rauhanneuvottelujen muodosta ja kokoonpanosta. Konkreettiset päätökset tehdään taistelujen laan nuttua vallitsevan uuden tilanteen perusteella. Huolimatta siitä, että 10. lokakuuta Azerbaidžanin ja Arme nian ulkoministerit pääsivät Venäjän välityksellä sopimukseen humani taarisesta tulitauosta, sotilaallinen toiminta ei ole täysin pysähtynyt.

Samassa lausunnossa Azerbaidžanin, Armenian ja Venä jän ulkoministerit vahvistivat, ettei itse neuvotteluprosessiin ole tulossa muutoksia. Tämä voi tarkoittaa, että neuvottelurakenteissa ei tapahdu nopeita muutoksia päätoimijoiden vastustuksen vuoksi. Mutta jo muut tunut status quo paikan päällä voi vaatia rauhanvälitykselle toimivia uusia vaihtoehtoja, jotka johtaisivat konkreettisiin tuloksiin ja estäisi vät uuden Vuoristo-Karabahin sodan syttymisen.

SUOMI

Bahruz Samadov pidätettiin 9. syyskuuta 2020 tapahtumassa, jossa vaadittiin Amnestyn mielipidevan gin Tofig Jagublun vapauttamista. Jagublu, joka on toimittaja ja polii tikko, aloitti sittemmin nälkälakon.

AZERIEN RAUHANÄÄNIÄ

Azerbaidžanilaiset Bahruz Samadov ja Murad Gattal vastus tavat uudelleen käynnistyneitä sotatoimia Vuoristo-Karabahissa. Sodanvastustajat kuuluvat vähemmistöön, sillä suuri osa kansalaisista elää Gattalin sanoin ”isänmaallisessa euforiassa”.

Uudelleen leimahtaneen Vuoristo-Karabahin kon fliktin seurauksista ei vielä tiedetä, mutta sekä azerbaidžanilaiset että armenia laiset ovat katkeria. Molempien mielestä heidän vaatimuksil leen löytyy katetta historiasta.

Molemmat surevat kuolleitaan. Molemmat vetoavat historiallisiin tosiseikkoihin väärinkäytöksistä ja karkotuksista. Kumpikaan ei vaikuta ymmärtävän, että myös toi sella puolella surraan.

Molemmilla puolilla on kuitenkin ihmisiä, jotka puhuvat konfliktin poliittisen ratkaisun puolesta.

Isabella Sargsyan, Eurasia Part nership Foundationin (Armenia) ohjelmajohtaja, kirjoitti Facebooksivullaan: ”Se mitä nyt tapahtuu on kammottavaa. Mahdoimmeko täysin ymmärtää, miten kauhistut tavia ’nykyaikaiset’ sodat voivat olla. En ole varma, osaammeko syväl lisesti analysoida konfliktia nyt, koska olemme itse sen syövereissä. Tämä sota ulottuu kauas taistelu kentän ulkopuolelle ja iskee lujasti emotionaaliseen ja henkiseen

tasapainoomme ja persoonallisuu teemme. Infosota jatkuu netissä ja olemme kaikki sen kohteita. Haluan siksi jakaa sen, mitä olen oppinut kahdentoista viime päivän aikana itsestäni ja ympärilläni olevista ihmisistä. Hiljaista sitkeyttä on pal jon. Ei ole paniikkia eikä juhlintaa. Ihmiset Facebookin ulkopuolella ovat hillittyjä ja varautuneita, koska me kaikki tiedämme, että joudumme kohtaamaan vielä paljon surua.”

VENÄJÄ SOVITTELIJANA

Varautuneisuudesta huolimatta kuuluvissa on sotaa kyseenalais tavia ääniä. Turvallisuuspalvelu pidätti konfliktin ensi päivinä azerbaidžanilaisen rauhanaktivistin Giyas Ibrahimovin pariksi tun niksi hänen netissä julkaisemiensa

sodanvastaisten lausuntojen vuoksi. Kahden viikon kuluttua hän julkaisi Facebookissa nämä säkeet:

Mitä tänään koulussa opit pieni poikani rakas?

Opin ettei hallitus koskaan valheen sanaa vuollut

Opin ettei sotilas juuri koskaan ole kuollut

Opin ettei sota ole niin kovin pahasta

Opin kaikista suuruuksistamme vanhoista

Opin että maamme on oltava vahva vastoinkäymisten määrässä

Sillä se on aina oikeassa eikä kos kaan väärässä.

Bahruz Samadov, poliittinen aktivisti ja Prahan Kaarlen yliopiston tutkija, kertoo: ”Mitä tulee sodan välittömiin

OKSANA TŠELYŠEVA

syihin, ensimmäinen askel oli tämän vuoden heinäkuussa tapahtunut aseellinen yhteenotto, joka aiheutti tappioita Azerbaidžanille. Turkki tuki Azerbaidžania täysin voimin, mutta sen sotaisa kielenkäyttö jäi kansain väliseltä yhteisöltä lähes kokonaan huomaamatta. Rauhanprosessi oli melkein kokonaan keskeytyksissä. Siksi Azerbaidžan ei nähnyt ongel malle muuta ratkaisua kuin sodan. Heinäkuussa kärsityt tappiot olivat eräänlainen laukaisin.”

Samadov arvioi kriittisesti muiden maiden roolia sodan liet somisessa: ”Azerbaidžan alkoi suuttua Venäjälle sen Armenialle antamasta sotilaallisesti avusta. Mutta Azerbaidžanin hallituksen käsiä sitoi myös Venäjän ulkomi nisterin Sergei Lavrovin syyskuinen lausunto, joka koski viittä kiistan alaista puskurialuetta, jotka tulisi palauttaa Azerbaidžanille. Ja tie tenkin Turkin täysi ja tällä kertaa proaktiivinen tuki.”

Samadov viittaa tapaukseen, joka sattui Lavrovin virallisella vierailulla Bakuun. Lavrov lausui Azerbaidžanin parlamentin puhemiehen tapaa misessa, että Venäjä pitäytyy Moskovassa huhtikuussa 2018 teh dyn sopimuksen ehdoissa. Tuo sopimus solmittiin Minsk-ryhmän kolmen puheenjohtajan suojeluk sessa ja sen mukaan ”viisi aluetta pitää palauttaa Azerbaidžanille ja lii kenneyhteydet ja kaupankäynti tulee jälleen käynnistää”.

Samadov pitää EU:ta erittäin passiivisena tekijänä: ”Vetoo musten lisäksi he eivät voi tehdä mitään. Vain Venäjä voi lopet taa sodan, koska USA pitää tällä kertaa parhaana olla sekaantu matta asiaan.” Samadov arvioi, että Venäjän rooli Vuoristo-Karabahiin liittyvien asioiden sovitteluproses sissa on vahva: ”Uusi sotavyöhyke ei ole Venäjän intresseissä. Venäjä on jo onnistunut saamaan osapuo let neuvottelupöytään. Oletan maan pysyvän tuossa asemassa.”

Tuohon viitaten Samadov toteaa, että sotaa vastustavat ovat tällä het kellä hyvin heikossa asemassa: ”Sanomamme on sysätty entistäkin enemmän syrjään.”

OPPOSITIOLLA RADIKAALIMPI MIELIPIDE VUORISTO-KARABAHISTA

Toinen haastattelemani sotaa vastustava aktivisti Azerbaidžanissa

on Murad Gattal, jonka mielestä oli odotettavissa, että taiste lut jatkuisivat pian heinäkuun välikohtauksen jälkeen. Hänen mukaansa asiaan vaikuttivat sisäja talouspoliittiset syyt, jotka liittyivät koronavirusepidemian ja karanteenitoimenpiteiden seurauk siin, samoin kuin ulkopoliittinen tilanne: ”Venäjän suhteet Arme nian uuteen johtoon olivat kireät samaan aikaan kun Turkki tarjosi Azerbaidžanille täyden tukensa. Armenia oli itse asiassa vetäyty nyt neuvotteluprosessista, mikä osaltaan kiihdytti Azerbaidžanin hallituksen toimia. Yksi tekijä oli vat Armenian pääministerin Nikol Pašinjanin populistiset lausunnot valmiudesta ryhtyä niinkin sym boliseen tekoon kuin valmistella Vuoristo-Karabahin pääkaupungin vaihtoa Khankend/Stepanakertista Shushi/Shushaan (armenialai silla ja azereilla on kaupungille eri nimet).” Jälkimmäinen on

historiallisesti azerien asuttama kaupunki.

Gattal pelkää, että sodan seurauksena siirtolaisvirrat naa purimaihin kasvavat, kun ihmiset muuttavat turvallisuussyistä pois Azerbaidžanista.

Turkin presidentti Erdoganin roo lista Murad Gattal sanoo: ”Turkki tarjoaa Azerbaidžanille monenlaista apua, myös poliittista ja sotilaallista kuten aseita, neuvoja ja tiedus telutietoa. Erdoganin politiikkaan kuuluu, että Turkin läsnäolo alueella on vahva. Hänestä Turkki on itsenäi nen toimija, mikä voi lisätä hänen suosiotaan sisäpolitiikassa, missä hänen asemansa on horjunut.”

Gattal kertoo, että Azerbaidžanissa sodanvastai set näkemykset ovat harvassa. ”Valtaosa elää isänmaallisessa euforiassa, eivätkä toisin ajat televat uskalla sanoa julkisesti mitään ’kapinallista’, jonka voi daan tulkita kyseenalaistavan valtion auktoriteetin. Mutta mitä tulee pidätyksiin, niin vasta kun Giyas Ibrahimov oli pidätetty, alkoi vat azerbaidžanilaiset tv-kanavat kuvailla presidentti Ilham Alijevia vastustavaa oppositiota petollisena ja epäisänmaallisena voimana. Se on tekopyhää, sillä suurin osa oppositiojohtajista on VuoristoKarabahin asiassa viranomaisiakin radikaalimpia.”

Suomentanut Anu Harju

Bahruz Samadov ja Murad Gattal.

SIRKKU PALLASMAA ON OSA PITKÄÄ RAUHANKETJUA

Sirkku Pallasmaan työ Rauhan puolustajissa osui aikaan, jolloin järjestön kultaiset vuodet päättyivät lamaan ja Helsingintoimisto muutti Bulevardilta kaksioon Kallioon. Ihanat ihmiset ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat jääneet Pallasmaan mieleen antoisista rauhantyön vuosista.

Kun Sirkku Pallasmaa tuli töihin Rauhanpuolustajiin 1980-luvun alussa, hän oli jo saanut tuntumaa rauhanasiaan osallistumalla muun muassa rau hanmarsseille. Taloushallinnon ammattilaisen toimenkuvaan kuu luivat erityisesti Rauhanpuolustajien alaisen Rauhanrahaston solidaa risuuskeräykset. Rauhanrahasto vastasi eri kohteisiin kerättävien varojen tilityksistä ja koordinoin nista. Avustuskohteet valittiin yhteistyössä eri solidaarisuusjärjes töjen kanssa, jotka vastasivat avun toimittamisesta perille.

”Olin yhteistyössä monen laisten solidaarisuusjärjestöjen kuten Vietnam-seuran, Suomi–Chile-seuran, Afrikka-komitean, Nicaragua-seuran ja Arabikansojen ystävyysseuran kanssa. Rauhan rahasto haki keräysluvan. Sen alla nämä eri järjestöt sitten suorittivat varainkeruuta.”

Rahaa kerättiin monin keinoin. Sirkku Pallasmaa työskenteli pää asiassa Bulevardin toimistosta käsin, mutta suurten keräys ten yhteydessä hän kuten monet muutkin rauhanaktiivit jalkautui kaupungille.

”Saimme rahankeräysluvan aina vuosittain. Sitten rahaa kerättiin lip pailla, joita jaettiin eri tilaisuuksiin. Rahaa oli mahdollista lahjoittaa

myös suoraan pankkitilille. Meillä oli lisäksi paljon vaate- ja tavaran keräystä.”

”Turun Ruissalossa oli valtava rauhantapahtuma, joka liittyi Las taa laiva -kampanjaan. Keräsimme rahaa useisiin solidaarisuus kohteisiin, mukana olivat kaikki rauhanjärjestöt. Keräsimme toista kymmentä kontillista vaatteita ja tavaraa. Se oli ihan valtava urakka. Satamassa oli iso halli, jossa

lajittelimme kontteihin kerättyä tavaraa. Valtaosa rauhanaktii veista teki työtä talkoilla eivätkä he saaneet palkkaa. Itse olin palkka hommissa, mutta talkoilin iltaisin ja viikonloppuisin. Solidaarisuus järjestöt olivat yhteydessä itse kohteisiin. 1980-luvun alku oli erit täin aktiivista aikaa ja ihmiset olivat sydämestään mukana toi minnassa.”

HYVÄ ASENNE

Sirkku Pallasmaa oli töissä Rauhan puolustajissa 1990-luvun alkuun asti. Hänelle Rauhanpuolustajat oli enemmän kuin pelkkä työpaikka. Pallasmaa kiittelee työnsä moni puolisuutta.

”Olin kokopäivätöissä yhdek sästä viiteen Bulevardin toimistolla. Pääasiallisiin hommiini kuului keräystilien seuranta ja tilien kir janpito, minkä lisäksi osallistuin usein talkoiden ja keräysten järjes tämiseen. Erilaisia töitä riitti.”

KUVA: KANSAN ARKISTO

KUVA: KANSAN ARKISTO

KUVA: TYÖVÄENMUSEO WERSTAS

Jotain olennaista 1980-luvun hengestä kertoo se, että ihmisten motivaatio oli hyvä ja mukaan toi mintaan pyrittiin innostamaan mahdollisimman paljon ihmisiä.

”Koko elämäni pyöri Rauhan puolustajien ympärillä. Minulla on kaksi lasta. He olivat aina mukana talkoissa. Maalasimme muun muassa banderolleja mie lenosoituksiin kotimme isossa olohuoneessa. Kun Rauhanpuo lustajat järjestivät juhlia, mieheni auttoi autollaan kuljetuksissa. Talkoolaisille järjestettiin suuret joulujuhlat ja monia muita tilai suuksia. Niihin laitettiin aina ruuat. Olin ruuanlaitossa mukana toisten pululaisten kanssa.”

Pallasmaa kertoo, että rauhan asia oli hänen hyvin tärkeä myös henkilökohtaisesti. Asenne kuvas taa menneiden vuosikymmenien ajan henkeä. Vaikka elettiin kan keaa ja harmaatakin YYA-Suomen aikaa, heikompaa ei jätetty ja yhteishenki oli vahvaa.

”Mukana oli paljon samanmie listä porukkaa ja toimiminen tuntui oikealta. Olen sydämestäni sitä mieltä, että rauhanaate oli tärkeä, samoin keräyskampanjat ja ihmis ten auttaminen. Ihanat työkaverini

merkitsivät minulle paljon ja myös talkoolaisporukka oli aivan mahta vaa. Koko meininki tuntui hyvältä ja koimme, että saimme jotain aikaan.”

KATKENNUT RAUHANKETJU

Rauhanasia ei tuntunut väkinäi seltä tuputtamiselta, vaan se innosti mukaan seuraavia sukupolvia. Tästä osoituksena on Pallasmaan hauska kertomus 1980-luvun alusta, jolloin hänen lapsensa oli vat noin kymmenvuotiaita. ”Kun tyttäreni ja poikani olivat pieniä, he kysyivät saisivatko järjestää kotona kutsut. He eivät kertoneet tarkemmin millaisista kutsuista oli kyse. Minä leivoin ja autoin heitä. Näin kun he kirjoittivat kutsulap puja pihan lapsille. Lapuissa luki: ’Järjestämme kutsut Nicaraguan orpolasten hyväksi’. Pulla maksoi parikymmentä penniä. Muistan kii kuttaneeni saadut rahat pankkiin solidaarisuustilille. Viitteessä luki: ’Pallasmaan lastenjuhlat’. Se oli aika kivaa.”

Myös 1980-luvun rauhanmars sit ovat jäänet Pallasmaan mieleen lämpiminä muistoina. ”Vuonna 1982 marssille osallistui aivan jättimäärä porukkaa. Pidimme kah

vikojua ja myimme marssijoille solidaarisuuskohteestamme Nicara guasta tuotua kahvia.”

Sirkku Pallasmaan aviomies oli elokuvan monitoimilahjakkuus Matti ”Rekku” Kuortti (1948−2010). Hänet muistetaan niin Kiljusen her rasväki -elokuvien ohjaajana kuin Taideteollisen korkeakoulun elo kuva- ja lavastustaiteen osaston äänisuunnittelun professorina. Myös Matti Kuortti osallistui rau hanliikkeen tapahtumiin. Sirkku Pallasmaa kertoo vuonna 1984 järjestetystä Rauhanketju-tempa uksesta, johon liittyi elokuvamaista tahatonta komiikkaa. ”Rauhanketju oli ihana tapahtuma. Olin siinä kin töissä. Ideana oli kulkea käsi kädessä rauhan puolesta. Mieheni kertoi kävelleensä rauhanketjussa. Hän piti toisen miehen kädestä kiinni ja toisella puolella oli joku muu. Liikenne oli kuitenkin irrot tanut toisen käden ja katkaissut ketjun. Ruotsalaisen teatterin kul milla Rekku huomasi kävelleensä käsi kädessä pitkän matkaa tun temattoman miehen kanssa. Muu rauhanketju oli jäänyt jonnekin sei somaan.”

BULEVARDILTA KALLION KAKSIOON

Kun tultiin 1990-luvun alkuun, oli vat Rauhanpuolustajien kultaiset vuodet auttamatta takana päin. Neuvostoliiton rakoillessa liitok sistaan, laman iskiessä päälle ja valtion leikatessa rauhanjärjestö jen tukia järjestö horjui konkurssiin

partaalla. Myös Pallasmaa sai tun tea tämän nahoissaan.

”Se oli tosi masentavaa. Pian aloin huomata, että yksi toisensa jälkeen Bulevardin toimiston työnte kijöistä sai lähteä. Lopulta toimisto muutti Hämeentielle pieneen kak sioon. Silloin Teemu Matinpuro tuli toiminnanjohtajaksi. Hän pyö ritti toimintaa ainoana vakituisena työntekijänä. Olin itse tuolloin aut tamassa vielä jossain pienessä asiassa. Sitten omatkin työni hii puivat, ja lopulta olin kotvan aikaa työttömänäkin. Sitten pääsi töihin Kehitysyhteistyön palvelukes kuksen Kepan (nykyisin Fingo) talousosastolle, josta jäin eläkkeelle viisi vuotta sitten.”

Vaikka 1990-luvun alku oli Rau hanpuolustajille raskasta aikaa, pitää Sirkku Pallasmaa rauhan liikettä yhä merkittävänä. Hän on edelleen ylpeä Rauhapuolustajien jäsen.

”Olen maksanut ilolla Rau hanpuolustajien jäsenmaksun. Rauhanaate on mielestäni edelleen tosi, tosi tärkeä. Seuraan toimin taa turhan vähän, mutta symppaan Puluja ihan kauheasti ja haluaisin olla enemmän mukana.”

Pulu-vuosien parasta antia Pal lasmaalle ovat ihmiset. Bulevardin toimiston entiset työntekijät ovat suunnitelleet tapaamista, mutta korona on toistaiseksi mutkistanut suunnitelmia.

”Sain Rauhanpuolustajista tie tynlaisen elämänkatsomuksen ja hirveän paljon ihania työkave reita. Tietty solidaarisuus on jäänyt omaankin elämääni. Kun tulin Puluihin töihin, puhelinvaihdetta hoiti Silja Haataja. Ulla Hautojärvi oli Rauhanpuolustajien toimiston yleisihminen ja Taija Kaivola toimii taloudenhoitajana. Paula From taas oli jäsensihteeri ja hänen työtään jatkoi Heli Heino. Toimiston väki oli melko naisvaltaista. Sitten mukana olivat tietysti muun muassa Cay Sevón, Markku Kangaspuro, Toivo Koivisto, Börje Mattson ja Mikko Lohikoski. Aina kun tapaan jon kin vanhoista työtovereista, minulle tulee lämmin tunne. Heille on paikka sydämessäni.”

KUVA: KANSAN ARKISTO

KUVA: KANSAN ARKISTO

Arabikansojen ystävyysseura, AKYS

Useat vanhat beirutilaiset talot romahtivat ja autot romuttuivat lähes täysin elokuun räjähdyksessä.

Välimeren pohjukalla hätä kasvaa

AKYSillä on ollut pitkään tiivis kansalaisjärjestö jen välinen kontakti Palestiinaan ja Libanoniin. Molemmissa maissa on tilanne kehittynyt todella ahdistavaksi.

Kansainvälisen oikeuden vastaisesti Israel ei ole antanut palestiinalaispakolaisille ja heidän jälke läisilleen paluumahdollisuutta kotiseudulleen. Li banonin palestiinalaispakolaisten leirit ovat jo pit kään olleet ylikansoitettuja. AKYS on tukenut Li banonin palestiinalaispakolaisia vuosikymmeniä.

Köyhyys on Libanonissa lisääntynyt dramaatti sesti, mikä ajaa ihmisiä mielenosoituksiin ja tun tuu suuresti palestiinalaisleireissäkin. Ruuan puu te ja nälkä toivat kerjäläiset katukuvaan jo ennen Beirutin sataman ruokavaraston tuhoutumista rä jähdyksessä 4.8.2020. Räjähdys painoi Libanonin talouden pohjalukemiin, mutta olojen heikenty miseen on ollut muitakin, pitempiaikaisia syitä. Suomen Lähi-idän instituutissa Beirutissa työs kentelevä tutkija Taavi Sundell osoittaa syyttäväl lä sormellaan Libanonin omaa korruptoitunutta eliittiä kohden.

Vuosien mittaan Yhdysvallat ja Israel ovat teh

neet palestiinalaisten elämän yhä uhanalaisem maksi. USA:n presidentti Donald Trump aloit ti vaalivuoden julistamalla Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisuksi ”vuosisadan diilin”, joka to teutuessaan antaisi Israelille likipitäen kaiken sen haluaman ja veisi palestiinalaisilta kaikki mahdol lisuudet itsemääräämisen saavuttamiseen.

Elokuussa palestiinalaisten ahdinkoa lisäsi arabi maiden rintaman avoin rikkoutuminen Trumpin hallinnon voimakkaasti ajamien Arabiemiraattien ja Bahrainin Israelin kanssa tekemien diplomaatti sopimusten muodossa. Israelin raaka imperialismi voimistuu Yhdysvaltain aktiivisen tuen ja nuhteita antavan EU:n passiivisuuden turvin.

Euroopan unioni ja Suomi sen osana ovat kan taneet hyvin huonosti vastuunsa laittoman miehi tyksen ja siihen kytkeytyvien kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksia polkevien rikosten vastaisessa toi minnassa. EU:n omat säännöt ja kansainvälinen laki velvoittavat EU:ta olemaan mitenkään tuke matta miehitystä ja laittomia siirtokuntia. Siitä huolimatta assosiaatiosopimuksen ihmisoikeuspy kälät on sivuutettu, kauppaa siirtokuntien kanssa

ei ole kielletty, asekauppa jatkuu ja sotarikoksiin osallistuneille aseteollisuusyrityksille jaetaan EU:n tutkimus- ja kehitysrahoitusta.

Poliitikkojen on helppo väistää vastuutaan, kun maissa ollaan yleensäkin huonosti tietoisia val tioiden kansainvälisistä velvoitteista ja siitä, mi tä Palestiinassa todella tapahtuu. Tässä medialla on suuri vastuu. Palestiina-uutisointi on nykyisin niukkaa eikä puutu alueella tapahtuviin järjestel mällisiin laittomuuksiin. Helsingin Sanomat on viime vuosina säännöllisesti hylännyt AKYSin lä hettämät Palestiina-aiheiset mielipidekirjoitukset. Pyynnöistä huolimatta syitä siihen ei ole kerrottu. Kyseessä lienee tietoinen haluttomuus välttää ai hetta, erityisesti Israelin tekemiä laittomuuksia ja Euroopan osavastuuta niissä. Voisikin olla hyväksi, jos muutkin tilanteesta huolestuneet lähestyisivät mediaa kirjoituksillaan ja vaatimuksillaan.

10.10.2020

Ilona Junka puheenjohtaja

Libanonin totuuden hetki

3. heinäkuuta 2020. Mies kävelee Beirutin Ham ran kaupunginosan vilkkaalla pääkadulla sijaitse van Dunkin’ Donuts ravintolan eteen ja ampuu itsensä kuoliaaksi. Rintaansa hän on kiinnittänyt kopion puhtaasta rikosrekisteristään, johon on kirjoittanut seuraavan katkelman Ziad Rahba nin Ana moush kafer -kappaleesta: En ole synti nen, mutta näkemäni nälkä on synti. 1. elokuuta 2020. Libanonilainen MTV -kana va esittää maan armeijan vuosittaisen juhlapäivän kunniaksi järjestetyn konsertin. Konsertin ohjel mistossa on Majida El Roumin Ya Beirut -kap pale, jossa lauletaan vallankumouksen nousevan surun kohdusta. Tämä kielikuva on kuulijoiden yllätykseksi muutettu seuraavaan muotoon: la la la la 31. elokuuta 2020. Ranskan president ti Emmanuel Macron saapuu toistamiseen Beirutiin sitten 4. elokuuta satamassa ta pahtuneen tuhoisan räjähdyksen. Yli viisi kymmentä tuhatta allekirjoitusta kerännees sä adressissa pyydetään Libanonin palautta mista Ranskan mandaattivallan alaisuuteen. Johtavien poliitikkojen sijasta Macron halu aa ensimmäiseksi tavata julkisuutta välttele vän Fairouzin – laulajan, jonka musiikin sa notaan olevan ainoa asia, josta kaikki maan kansalaiset pitävät. Suosikikseen artistin tuo tannosta Macron nimeää kappaleen Li Bei rut. Maan vuosien 1975–1990 sisällissodasta kumpuavan katkeransuloisen oodin esittämä kysymys siitä, miten viini, leipä ja jasmiini ovat vaihtuneet tuleksi ja savuksi on valitet tavan ajankohtainen.

Matkallaan Beirutiin Macronin uutisoi tiin viitanneen italialaisen marxistin Anto nio Gramscin ajatukseen kriisistä. Gramsci kuvaa kriisiä kammottavana välitilana, jos sa vanha jo kuolee, mutta uusi ei vielä pääse syntymään.

Mitä nämä kolme välähdystä Libanonin kesästä 2020 kertovat meille siitä Libanonis ta, joka kieltäytyy kuolemasta ja siitä, joka kamppailee syntyäkseen? Entäpä siitä pime ästä tilasta, josta maa ja sen kansalaiset löytä vät itsensä näin syksyn alla?

Maan taloudellinen vapaapudotus on ol lut järkyttävää seurattavaa. YK:n alaisen Läntisen Aasian talous- ja sosiaalikomission (ESCWA) elokuussa 2020 julkaisemien lu kujen mukaan maan keskiluokka on kutis tunut vuoden takaisesta 30 prosenttia. Köy hyydestä kärsivien osuus maan kansalaisista

Portaat ennen ja jälkeen räjähdyksen. Portaiden yläosa on kuvattu vuonna 2019 ja alaosa päivää räjähdyksen jälkeen. Julkisia tiloja Beirutissa on vähän, minkä takia useat libanonilaiset viettävät aikaa portailla.

on noussut 28 prosentista 55 prosenttiin ja äärimmäisestä köyhyydestä kärsivien 8 pro sentista 23 prosenttiin. Iso osa libanonilai sista kamppaileekin juuri nyt elämän perus edellytysten turvaamiseksi keskellä hyperin flaatiota. Kuluttajahintaindeksin mittaamien tuotteiden hinnat ovat nousseet 120 prosent tia viimeisen vuoden aikana. Julkisten palve luiden ja turvaverkkojen loistaessa pääasiassa poissaolollaan kasvava köyhyys merkitsee ky vyttömyyttä maksaa yksityisten koulujen ja yliopistojen lukukausimaksuja tai yksityisten sairaaloiden hoitokuluja. Lukuisista sodis ta ja konflikteista kärsineet vanhemmat ikä luokat ovat menettäneet inflaation takia noin 80 prosenttia varoistaan, joita he mahdolli sesti olivat onnistuneet säästämään eläkepäi villeen.

Monet perheet ovat joutuneet tekemään vaikean päätöksen siirtää lapsensa halvem piin huonosti resursoituihin kouluihin. Syy rian kriisin takia monessa koulussa koulupäi vät pyörivät jo entuudestaan täysin luokka huonein useammassa vuorossa. Kaiken tä män päälle sataman räjähdys vaurioitti 163 koulua Beirutissa. Avustusjärjestö Internatio nal Rescue Committeen (IRC) arvion mu kaan yksistään räjähdyksen seurauksena ot

tamatta siis huomioon talous- ja koronakrii sien vaikutuksia koulujen toimintaan yksi neljästä lapsesta Beirutissa on vaarassa jäädä ilman koulutusta ja riskissä päätyä luokka huoneen sijasta töihin. Koska muutoksesta parempaan ei ole merkkejä, yhä useampi jät tää hyvästit Beirutin lentokentällä ja liittyy maan jo entuudestaan suureen diasporaan. Surullisempia hyvästejä on jätetty syksyisen Välimeren aallokossa Kyprosta tavoittelevis sa ääriään myöten täynnä olevissa ihmissala kuljettajien veneissä. Harva syyttää lähtijöi tä luovuttamisesta Libanonin suhteen. Resi lienssistä on tullut kirosana.

Lokakuun 17. 2020 tulee kuluneeksi vuosi Libanonin kansannoususta. Vuoden aikana maata hallitseva taloudellispoliittinen eliit ti on uudistusten sijaan tehnyt sen, minkä se parhaiten osaa jarruttanut heikennyk siä omaan asemaansa. Koska tämä arvaten kin kasvattaa entisestään vihaa ja tyytymät tömyyttä eliittiä kohtaan, pelon ja sensuurin politiikka on vahvistunut hallinnon suhtees sa kansalaisiinsa. Kansalaisia, mielenosoitta jia ja poliittisia aktiiveja vastaan käydään yhä kovemmin ottein. Journalistit ovat saaneet tästä osansa niin fyysisen väkivallan, kuin oi keudellisen mielivallan muodossa. Tunnettu

Ev E lina Siron E n Ev E lina Siron E n

journalisti ja julkinen intellektuelli Rami G. Khouri on hiljattain argumentoinut Libano nin menettäneen paljon erityislaatuisuudes taan arabimaailmassa. Kuten monessa alueen valtiossa, nyt myös Libanonissa on vahva vas takkainasettelu militarisoidun valtion ja mar ginalisoidun kansan välillä. Vaikka tila kriit tiselle julkiselle keskustelulle ja siitä kumpu avalle poliittiselle toiminnalle on kutistunut, on se kuitenkin edelleen suurempi kuin Li banonin sisällissodan päättymisestä vuoteen 2005 jatkuneen Pax Syrianan aikana. Demo kraattisia vapauksia ei ole vielä tukahdutettu täysin, mutta nämä ovat yhä muodollisem pia. Kansalaisten oikeuksia ja vapauksia kos keva kehitys on huolestuttavaa, mutta kuten Khouri on todennut, vielä on liian aikaista sanoa mihin tämä kehitys maan lopulta vie.

Perustavanlaatuiset muutokset Libanonin poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään jos ovat edes toteutuakseen vaativat vuo sia, ellei vuosikymmeniä. Jotta prosessi pää sisi edes aluilleen, on taloudellinen vapaapu dotus pysäytettävä pian. Maan keskuspankin on arvioitu kykenevän jatkaamaan peruselin tarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden oleellis ten hyödykkeiden subventointia enää muu taman kuukauden ajan. Jos keskuspankin re servit pääsevät loppumaan, esitetyt dystopiat Libanonia uhkaavasta nälänhädästä ja luisu misesta epäonnistuneeksi valtioksi voivat rea lisoitua hyvinkin nopeasti.

Kulmassa Sandwitch W Noss, joka oli tunnettu pikaruokaravintola.

Apua synkimpien skenaarioiden välttämi seksi on onneksi tarjolla, mutta toistaisek si maan eliitit eivät ole olleet valmiita siihen tarttumaan. Libanonilla on edelleen hyödyn tämättä kansainvälisen yhteisön CEDREavustuskonferenssissa sille vuonna 2018 lu vatut pääasiassa lainamuotoiset 11 miljar dia dollaria. Myös Kansainvälinen valuutta

Kristittyjen armenialaisten osin asuttamalla Armeniakadulla oli vapaaehtoisia siivoamassa.

rahasto (IMF) on ilmaissut halukkuutensa lainoittaa Libanonia, mutta keväällä 2020 aloitetut keskustelut organisaation kanssa ovat tällä hetkellä jäissä. Neuvottelut mure nivat maan sisäiseen kiistelyyn kriisin vaka vuudesta ja viimekätisen maksumiehen roo lituksesta koskien pankkien kärsimiä tappi oita. IMF:n lainan uskotaan mahdollista van suuremmat lainat ja investoinnit, joiden avulla maan taloutta voitaisiin ainakin teo riassa lähteä uudistamaan tuottavammaksi ja kestävämmäksi. Käynnissä on eräänlainen tuijotuskilpailu Libanonin eliitin ja Ranskan edustaman kansainvälisen yhteisön välillä: onko maan eliitti valmis kantamaan romah duksesta seurannutta taloudellista taakkaa ja uudistamaan maata perin pohjin, vai luo puuko kansainvälinen yhteisö uudistusvaati muksista avun ehtona?

Vuosi 2020 on ollut Libanonissa täysin poikkeuksellinen. Talouskriisin lisäksi maas sa on tapahtunut ydinaseluokkaa hipova rä jähdys ja myös koronakriisi on kurittanut maata. Koronatilanne on nyt huomattavas ti pahempi kuin kevään ensimmäisen aallon aikana, mutta hallinto näyttää nostaneen kä det ilmaan eikä tartuntoja pyritä hillitsemään tehokkaasti. Viimeistään alkuvuodesta 2021 saanemme osviittaa siitä, mitä tästä kaikes ta lopulta seurasi. Kuten niin usein, maassa edelleen asuvilla kansalaisilla ei juuri nyt näy tä olevan muuta mahdollisuutta kuin odot taa tuloksia siitä, mitä jossain toisaalla on päätetty heidän elämästään.

Taavi Sundell työskentelee Beirutissa Suomen Lähi-idän instituutin tutkijakoordinaattorina ja valmistelee maailmanpolitiikan väitöskirjaa Helsingin yliopistolle korkeakoulutuksen poliittisesta taloudesta

Taavi Sundell

Bensa-asema päivänhintatorneineen on osin romahtanut ja johdot ovat sekaisin.

Palestiinalaiset uuden edessä

Trumpin hallinnon kätilöimät Arabiemiraattien ja Bahrainin sopimukset diplomaattisuhteiden solmimisesta Israelin kanssa rikkoivat arabimaiden pitkäaikaista kantaa, jonka mukaan suhteiden normalisoimisen ehtona Israelin on vetäydyttävä miehitetyiltä alueilta. Emiraattien ja Israelin sopimus on ensimmäinen arabimaan allekirjoittama sopimus, joka antaa ymmärtää, että sionismi ei ole alueella vieras tekijä ja että se on samanvertainen palestiinalaisten oikeuksien kanssa. Päinvastoin kuin Israelin rauhansopimuksissa Egyptin ja Jordanian kanssa, sen ei tällä kertaa tarvinnut luopua mistään.

Euroopan valtiojohtajat ovat valtaosin kiitelleet sopimuksia. Esimerkiksi Ranskan Macron on nitteli Emiraatteja “rohkeasta päätöksestä”. EU:n ulkoasiain edustaja Josep Borrell on kiitellyt Yh dysvaltain roolia ja sanonut sopimusten edusta van positiivista vaikutusta rauhalle Lähi-idässä. Kiitosta on antanut ehkä vähän yllättäen myös YK:n pääsihteeri Antonio Guterres. Poikkeuk sen teki Luxemburgin ulkoministeri Jean Assel born, joka varoitti, että alueella, edes Persian lah den maissa, ei saavuteta vakautta ilman kahden valtion ratkaisua, ja syytti Emiraatteja palestiina laisten myymisestä. Myös Amnesty on reagoinut sopimuksiin todeten, että Israelin ja Palestiinan rauhaan pitää kuulua siirtokuntien poistaminen. Israelin pääministeri Netanjahu on sanonut alueliitosten lykkäämisen olevan vain väliaikai nen päätös. Emiraattien ulkoministeri on to dennut, että Israelin tekemät alueliitokset eivät pysäyttäisi normalisointiprosessia. Palestiinalai set ovat protestoineet liitossuunnitelmaa vastaan kieltäytymällä ottamasta vastaan Israelin pales tiinalaisilta keräämiä veroja. EU yrittää pakottaa palestiinalaiset lopettamaan boikotin uhkaamalla muussa tapauksessa lopettaa kaiken avun.

Emiraattien syöttinä sopimukseen oli mahdol lisuus ostaa amerikkalaisia F-35-hävittäjälento koneita, joita Yhdysvallat on tähän asti luovut tanut Lähi-idässä vain Israelille. Koska Yhdysval lat on laissaan sitoutunut pitämään yllä Israelin laadullista aseellista etumatkaa alueella, sen odo tetaan vastaavasti lisäävän aseapua Israelille en tisestään. Israelin aseteollisuus puolestaan odot taa markkinoiden avautumista Emiraateissa, jo

ka käyttää vuosittain miljardeja aseisiin ja joka on sekaantunut useisiin Lähi-idän konflikteihin Libanonista Syyriaan, Libyaan, Jemeniin ja Sii naille. Amerikkalaisen Breaking Defense -lehden mukaan Israel uskoo sopimuksen avaavan alueel la uuden asevarustelukilpailun, jonka johtajana se haluaa olla.

Tässä yhteydessä voidaan muistuttaa EU:n tu esta Israelin aseteollisuusyrityksille yhteisten tut kimus- ja kehitysprojektien myöntämän rahoi tuksen muodossa, mitä muun muassa European Coordination of Committees and Associations for Palestine (ECCP) pitää esillä. Sopimusten taustalla on maiden pitkäaikainen lähentyminen ja salainen talous- ja tutkimusyhteistyö. Palestii nalaishallinnon entisen ministerin Abdel Qade rin ja Israelin ulkoministerin Eliav Benjaminin mukaan “normalisointiprosessi” alkoi jo pian Os lon sopimuksen solmimisen (1993) jälkeen. Is rael alkoi käyttää syntynyttä tilannetta hyväk seen paitsi alueelliseen laajenemiseen, myös ovi en avaamiseen arabimaailmaan.

Sekä Emiraatit että Bahrain ovat diktatorisia maita, jotka ovat käyttäneet kovia otteita demo kratiaa ja kansalaisoikeuksia vaatineita kansalaisi aan vastaan. Bahrainissa on ollut mielenosoituk sia sopimusta vastaan, ja sopimus on tuomittu bahrainilaisten poliittisten ja kansalaisjärjestöjen yhteisessä lausumassa. Maanpaossa olevan tun netun bahrainilaisen ihmisoikeusaktivistin Ma ryam al-Khawajan mukaan tehty diplomaatti nen manööveri vastaa pelkästään vallassa olevan regiimin kantoja. Vanhan toteamuksen mukaan “halvin tapa saada maa omalle puolelle on ostaa diktaattori”.

Humanitaarisen ja lainopillisen työn säätiön Nazahan puheenjohtajan, tohtori Essam Youse fin, mukaan sopimukseen liittyy vakavia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, kuten kansainvälisten lakien ja sopimusten ohittaminen lainmukaiset oikeutensa menettäneen kansan kustannuksella.

Maailman media, kommentaattorit ja poliiti kot näkevät, mitä on tapahtumassa, mutta ovat valinneet olla välittämättä siitä. “Turvallisuus”, erityisesti Israelin, menee kaiken edelle, ihmis oikeudet ja kansainvälinen laki mukaan lukien. Tässä Yhdysvallat, Israelin läntiset liittolaiset ja nyt alueen valtiot ovat kaikki osasyyllisiä. Sa maan aikaan Yhdysvaltain veronmaksajien kus tantama miehitys ja kolonisaatio jatkuvat heiken tymättä. Yousefin mukaan normalisaatio on osa prosessia, jossa Israel pyrkii saamaan Palestiinasta mahdollisimman paljon ja tekee kaikkensa saa vuttaakseen tavoitteensa “Suur-Israelin”.

Palestiinalaiset ajattelevat sopimuksesta luon nollisesti täysin toisin kuin länsimaiden johta jat, pitävät sitä puukoniskuna selkään ja näkevät suhteiden normalisoimisen miehityksen normaa listamisena. He ovat turhautuneet myös Arabi liittoon, jota eivät ole onnistuneet saamaan ny

kymuotoisen normalisoinnin tuomitsevan lausu man taakse.

Syyskuun alussa pidettiin presidentti Mah mud Abbasin koolle kutsumana harvinainen ko kous, johon osallistuivat palestiinalaisten kaikki kilpailevat poliittiset siivet, keskeisinä Länsiran nalla vallassa oleva PLO ja Gazassa valtaa pitävä Hamas. Kokouksen tavoitteena oli yhdistää pa lestiinalaiset yhteiseen rintamaan vastustamaan Trumpin “vuosisadan diiliä”, Israelin suunnitel mia liittää Länsirannan alueita itseensä sekä Ara biemiraattien ja Israelin suhteiden solmimisen edustamaa miehityksen normaalistamista. Abba sin mukaan palestiinalaisten kansallinen asia on vaarallisessa vaiheessa, missä sitä uhkaavat erilai set vehkeilyt ja vaarat. Tämän vuoksi palestiina laisten on irtauduttava keskinäisestä vihanpidos taan ja yhdistyttävä yhteiseksi rintamaksi yhtei sen kansallisen johdon taakse.

Kokouksen loppulausumassa todetaan histori an tässä vaiheessa palestiinalaisten asian saaneen vastaansa salajuonia ja likvidointiyrityksiä, joiden tavoitteena on kumota palestiinalaisten oikeus it semääräämiseen ja itsenäisen palestiinalaisvalti on perustamiseen vuotta 1967 edeltäville rajoille sekä hylätä palestiinalaispakolaisten oikeus pala ta kotikaupunkeihinsa ja -kyliinsä. Tässä histori allisessa kokouksessa Palestiinan kansa yhdistyy PLO:n, “Palestiinan kansan ainoan ja laillisen edustajan”, kattojärjestön alle. Palestiinalaiset ryhtyvät kansalliseen toimintaan, joka perustuu yhteisiin tavoitteisiin, periaatteisiin ja arvoihin. Palestiinalaisten keskinäisen sovun ja kansallisen kumppanuuden nimissä lopetetaan kansan kah tiajako.

Lausumassa tuomitaan kaikki Israelin mie hityksen normalisoinnin muodot ja kutsutaan arabi- ja islamilaisia kansoja ja maailman kaik kia vapaita kansoja torjumaan tällaiset hankkeet. Palestiinalaisilla on kansainvälisten sopimusten mukaisesti oikeus käyttää kaikkia vastarinnan muotoja, jotka vahvistavat kansojen oikeuden vastustaa miehitysvaltaa. Tässä tilanteessa kansan vastarinta nähdään soveltuvimpana muotona. Kokouksessa nähtiin välttämättömäksi, että kai killa palestiinalaisilla on yksi ainoa demokraat tinen poliittinen järjestelmä ja laki, joka turvaa poliittisen moniarvoisuuden ja väkivallattoman vallansiirron vapaiden vaalien kautta – ei omaa valtiota Gazassa eikä valtiota ilman Gazaa. Tätä valmistelemaan päätettiin muodostaa komitea, joka muotoilee suosituksia myöhemmin perus tettavalle Palestiinan keskusneuvostolle vielä auki olevien kiistakysymysten ratkaisemiseksi. Toivot tavasti uudessa vaikeassa tilanteessa palestiinalais ten yhdistymisestä tällä kertaa tulee todellisuutta.

Seppo Rinne

Kysymyksiä Veronika Honkasalolle

AKYS kyseli Palestiinaasioita Vasemmistoliiton varapuheenjohtajalta ja kansanedustajalta, Veronika Honkasalolta, joka toimii eduskunnan Palestiina-ryhmän puheenjohtajana.

1. Milloin sinulle syntyi halu auttaa Lähi-idän kaaosten uhreja?

Palestiina-ystävyysryhmän vetäjänä on perintei sesti ollut vasemmistoliittolainen. Kun mahdolli suus ryhmän pj:ksi tuli, kiinnostuin heti. Ihmisoi keuskysymykset ovat minulle sydämen asia ja Pales tiina-kysymys tuttu myös perhesuhteiden kautta jo pitkään.

2. Miten Palestiina-ryhmä toimii? Miten mon ta teitä on ja mistä puolueista? Pysähdyttekö vä lillä yhdessä keskustelemaan ja pohtimaan tilan teita vai jaatteko keskenänne informaatiota säh köisesti.

Palestiina-ystävyysryhmä ei ole päässyt kokoontu maan niin säännöllisesti koronan takia. Kokoon numme muutaman kerran syksyllä ja muutaman kerran keväällä. Minusta on tärkeää verkostoitua myös Suomessa asuvien palestiinalaisten kanssa. Ryhmän toiminnassa on mukana kansanedustajia monesta eri eduskuntapuolueesta.

3. Teit viime toukokuussa hallitukselle ky symyksen Suomen hallituksen kannasta Israe lin suunnitelmaan liittää Palestiinan Länsiranta osaksi Israelia. Kysyit, millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä oma-aloitteisesti ja osana Euroopan unionia tämän suunnitellun vakavan kansainvälisen oikeuden rikkomuksen haastami seksi sekä tukeeko hallitus Israeliin kohdistuvien pakotteiden tai rajoittavien toimenpiteiden käyt töönottoa. Mitä ajattelet kysymyksen saamasta palautteesta?

Minusta kysymyksen vastaus oli turhan varovai nen.

4. Syksyä kohti palestiinalaisten näkymät vai keutuivat edelleen, kun Israel ja Arabiemiraatit ilmoittivat solmivansa USA:n tuella diplomaatti suhteet, ja Bahrain seurasi Arabiemiraatteja mel kein heti perässä. Länsimaailmassa media ei enää näytä huolestuvan siitä. Mitä arvelet, kuinka suu ri osa suomalaisista on ylipäätään perillä siitä, mi tä miehitetyillä alueilla tapahtuu ja siitä, miten röyhkeästi Israel rikkoo kansainvälistä lakia? Mi tä mieltä olet yleensä siitä, miten media käsittelee miehitystä ja Palestiinan tilannetta?

Näillä sopimuksilla ei ole suurta alueellista mer kitystä siinä mielessä, että sopimusten osapuolten välistä sotatilaa ei ollut. Sopimukset eivät ole rau hansopimuksia tässä merkityksessä, vaan ne virallis tavat jo pidempään vallinneen tilanteen. Israel–Pa

lestiina-konfliktin näkökulmasta sopimusten ken ties ensisijainen merkitys on, että ne käytännössä mitätöivät Arabiliiton rauhanehdotuksen vuodelta 2002. Arabiliiton rauhanehdotuksessa todetaan, et tä arabivaltiot sitoutuvat normalisoimaan suhteen sa Israelin kanssa sillä ehdolla, että Israel vetäytyy miehittämiltään alueilta ja hyväksyy palestiinalais valtion perustamisen.

Israel–Palestiina-konfliktin uutisoinnissa on usei ta ongelmia. Yksi on se, että konfliktin historialli nen tausta ja poliittinen konteksti saa turhan vähän huomiota. Toinen tähän liittyvä yleinen ongelma on, että tilanne esitetään kahden tasavertaisen osa puolen välisenä konfliktina, jolloin lukijalle saattaa jäädä epäselväksi, että kyseessä on Israelin harjoit tama yli puolivuosisataa kestänyt sotilaallinen mie hitys, jonka alaisuudessa eläviltä palestiinalaisilta on evätty itsemääräämisoikeus sekä monet perusta vanlaatuiset kansalais- ja poliittiset oikeudet. Kan sainväliselle oikeudelle tulisi antaa huomattavasti enemmän painoarvoa uutisoinnin kehystämisessä.

5. Gazan humanitaarinen tilanne on katastro faalinen. Viimeaikaiset pommitukset ja koronan leviäminen sielläkin ovat kärjistäneet asukkaiden kärsimystä äärimmilleen. Mitä Suomi voisi ja sen pitäisi tehdä Gazan tilanteen helpottamiseksi?

Gazan humanitaarinen ja sosioekonominen ti lanne on syvästi järkyttävä. YK:n arvioiden mu kaan kaista on jo muuttunut elinkelvottomaksi alu eeksi. Gazan väestö on lisäksi erittäin nuorta ja siel lä asuu noin miljoona lasta.

Humanitaarisen avun tarpeen lisääntyessä Suo men tulee jatkaa tukeaan YK:n palestiinalaispako laisten apujärjestö UNRWA:lle. Suomi nosti yleis tuen määrän viiteen miljoonaan euroon vuonna 2019. Suomi voisi harkita tuen nostamista entises tään vuoden 2022 jälkeen, jolloin nykyinen ulko ministeriön ja UNRWA:n välinen monivuotinen rahoitussopimus päättyy. Esimerkiksi Ruotsin tuki UNRWA:lle on yli kymmenkertainen Suomeen ver rattuna.

On kuitenkin selvää, että ilman poliittista muu tosta Gazan humanitaarinen tilanne ei tule pa rantumaan. Gazan ongelma ei ole humanitaarisen avun puute, vaan Israelin ja Egyptin ylläpitämä laiton ja moraaliton saarto. Tarvitaan huomatta vasti enemmän poliittista painetta erityisesti Israe lin suuntaan Gazan saarron lakkauttamiseksi.

Tällä hetkellä Kansainvälinen rikostuomioistuin harkitsee tutkinnan aloittamista Israelin mahdolli sista sotarikoksista Länsirannalla ja Gazassa. Tuo mioistuimen toimintaa ja riippumattomuutta tulee puolustaa, tukea ja vahvistaa. Yhdysvaltojen tuo mioistuimeen kohdistamat sanktiot ovat vakava hyökkäys kansainvälistä sääntöpohjaista järjestel mää ja kansainvälistä oikeutta kohtaan.

6. Israelista on tullut huomattava asetoimittaja Suomen puolustusvoimille, vaikka Israelin asete ollisuus on syvästi mukana sota- ja muissa kan sainvälisen lain vastaisissa rikoksissa miehitetyillä alueilla ja muualla maailmassa. Kauppa on jatku nut myös nykyisen vasemmistovetoisen hallituk sen aikana. Miten tämä on mahdollista, miten asehankintoja koskevat päätökset tehdään?

Vasemmistoliitto suhtautuu kriittisesti Israelin kanssa käytävään asekauppaan. Kansainvälises ti ja kansallisesti aseiden hankintaa ei kuitenkaan säädellä lailla samalla tavoin kuin aseiden vientiä. Aseviennissä kohdemaan ihmisoikeustilanne pitää ottaa huomioon ja viennin on oltava Suomen ulkoja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen. Merkit tävät vientipäätökset tekee valtioneuvosto. Asehan kinnoissa sen sijaan noudatetaan lakia julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista.

Suomen tulee lopettaa asekauppa Israelin kanssa.

7. Euroopan unioni ja sen mukana Suomi tois tavat jatkuvasti sitoutumistaan kahden valtion ratkaisuun ja tukeaan Israelin ja palestiinalais ten neuvottelujen aloittamiselle rauhan saavut tamiseksi. EU:ssa kuitenkin epäilemättä näh dään Israelin todelliset tavoitteet eli saada mah dollisimman suuri osa alueista mahdollisimman vähällä määrällä palestiinalaisia. EU:lla on kan sainvälisen lain ja sen omien sääntöjenkin mukaa velvollisuus olla auttamatta laitonta miehitystä ja laittomia siirtokuntia, mutta se ei kuitenkaan tee mitään konkreettista Israelin painostamiseksi laittomuuden lopettamiseksi (siirtokuntakaupan kieltäminen, assosiaatiosopimuksen jäädyttämi nen jne.). Israelia sanotaan ympäröivän rankaise mattomuuden kulttuuri. Mitä näet olevan EU:n hampaattomuuden takana?

Kansainvälisen oikeuden mukaan valtioilla on velvollisuus olla tukematta vakavia kansainvälisiä rikoksia sekä toimia sen eteen, että rikollinen toi minta tulee päätökseensä. EU:n tulisi ryhtyä toi menpiteisiin suhteessa Israelin sotarikoksiin samal la tavoin, kuin se toimi Venäjän toteuttaman Kri min niemimaan valloituksen jälkeen, jolloin unio ni kielsi Krimiltä tai Sevastopolista peräisin olevien tuotteiden tuonnin. Näiden velvoitteiden johdon mukaiseksi soveltamiseksi EU:n tulisi kieltää myös Israelin laittomista siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden tuonti EU:n markkinoille.

EU:n hampaattomuuden taustalla on monia syi tä, sekä unionin sisäisiä että ulkoisia. EU:lla on historiallisesti ollut pieni poliittinen rooli suhtees sa Israel–Palestiina-konfliktiin. 1990-luvulla al

Sirkku k ivi S tö

Veronika Honkasalo.

kaneen rauhanprosessin myötä EU alkoi keskittyä ensisijaisesti valtion rakennukseen ja kehitysapuun miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Tähän strategi aan on viitattu ”valtionrakentamisena ilman val tiota” eikä se ole tuottanut suurista taloudellisista panostuksista huolimatta toivottua lopputulosta (johtuen ensisijaisesti Yhdysvaltain-johtoisen rau hanprosessin valuvioista). EU puolustaa edelleen vahvasti kahden valtion ratkaisua ja kansainvälistä oikeutta ulostuloissaan, mutta Israelin konkreettiset ja yksipuoliset lainvastaiset toimet miehitetyillä Pa lestiinalaisalueilla uhkaavat tehdä kahden valtion ratkaisusta mahdottoman. Trumpin ja Netanjahun hallintojen yksipuolisten toimien tulisi viimeistään tehdä selväksi, että kahden valtion ratkaisun säi lyttämiseksi tarvitaan nyt EU:lta vahvaa poliittista vastuunkantoa ja konkreettisia toimia.

8. Näetkö mahdollisuuksia saada eduskunnas sa eteenpäin mitään palestiinalaisia auttavia pää töksiä kuten pakotteiden käyttöönottoa tai ase kaupan lopettamista Israelin kanssa. Mikä on suurin este, että tällaiset asiat eivät etene? Tällä hetkellä tällaisille toimille ei ole eduskun nassa valitettavasti tarvittavaa poliittista tukea, mutta se voi muuttua. Tämän muutoksen aikaan saamiseksi on tehtävä jatkuvasti töitä.

9. Palestiinalaiset itsekin näkevät, että vain kan salaisyhteiskunnan painostuksella valtiot saadaan toimimaan Palestiinan asiassa ja vetoavat ennen muuta ulkomaailman maiden kansalaisiin. En nen vanhaan näistä asioista puhuttiin kouluissa ja työpaikoilla. Nyt ei valtamediakaan ole kovin kiinnostunut aiheesta. Millä keinoin tämän kal taista tietoisuutta olisi nyt mahdollista kohentaa? Kaikki mahdollinen vaikuttamistyö on tärkeää. Tiedotusvälineiden merkitys on tässä erityisen tär keä.

Turvallinen, arvostettu ja voimakas olo, kun on kummi tukena

Palestiinalainen Beit Atfal Assumoud (BAS) ja Arabikansojen ystävyysseura ovat olleet yhteistyössä kummitoiminnan merkeissä jo 1980-luvun alusta saakka. Vanhuskummitoiminta aloitettiin 2014. BAS haluaa tukea heikkovoimaisiksi tulleita iäkkäitä yhteisönsä jäseniä, ja AKYS päätti osallistua siihen työhön. BASjärjestön Shatilan keskuksen sosiaalityöntekijä Zuhourin mukaan ne vanhukset, joilla on kummit, ovat onnekkaita. He eivät tunne itseään yksinäisiksi.

Kummivanhuksia on nyt 10 miestä ja 12 nais ta. Heistä 17 on syntynyt ja elänyt Palestiinassa ennen vuoden 1948 Nakba-hävitykseksi kutsut tua pakolaisuuden alkamista Israelin valtion pe rustamisen aikaan. Kummivanhuksia on viidessä leirissä. Heillä on kullakin oma sosiaalityönteki jä. Sosiaalityöntekijät hoitavat paljon vanhusten asioita puhelimitse, mutta välttämättömissä ti lanteissa ja kummimaksun maksamista varten te kevät kotikäynnin. Osa vanhuksista ei ymmärrä korona-asiaa ja tarvitsee paljon huolenpitoa.

Kummihakemusten tiedoista hahmottuu hy vin huolestuttava kuva vanhusten tilanteesta.

AKYSin kummeja pyydettiin valtakunnallisena kummipäivänä kirjoittamaan tarinoita kummivanhuksille. BAS-järjestön sosiaalityöntekijä Zaher on vienyt Suomesta sähköpostilla tulleen kirjeen Bourj el-Barajneh -leiriin Beirutissa. Hän lukee sen ääneen Aidalle ja Imadille ”Lue lapselle, lue vanhukselle” -kampanjan mukaisesti.

Heidän toimeentulonsa kertyy pikku palasista sieltä täältä: avustusjärjestö UNRWAlta, hyvien ihmisten, naapureiden, sukulaisten ja hyvänte keväisyysjärjestöjen roposista. Kiinteinä kuluina vuokrat rasittavat ja lääkemenot ovat huomatta via. Libanonin talouskriisin aikana arjen tarvik keiden hinnat ovat nousseet moninkertaisiksi. Kummivanhusten tukiverkosto, lapset ja muut sukulaiset ovat menettäneet työnsä, joten aikai sempi pienikin apu on tyrehtynyt. Vanhus saat taa joutua valitsemaan ruuan ja hygieniatarvik

AKYS-tiedote 2/2020 Arabikansojen ystävyysseura ry

Päätoimittaja Ilona Junka Taitto Asmo Koste

Kielentarkistus Marjatta Laiho

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Arabikansojen ystävyysseuran virallisia kantoja.

Tutustu toimintaamme, liity AKYSin jäseneksi AKYSin Facebook-sivut akys.fi Yhteydenottopolku: yhdistys → yhteyslomake Jäsenmaksutili FI97 8000 1201 6693 56 ja viitenumero 70001.

Avusta AKYSin kautta Antamalla yhteystietosi saat AKYSiltä raportteja keräyksestä ja keräysvarojen käytöstä.

Akysin tukitilit

Libanonin palestiinalaispakolaiset: Kummilapsitili

FI93 8000 1101 2300 02, viite 1009 Päiväkotilasten kummit FI56 8000 1700 4747 46, viite 2008

Kummivanhustili

FI20 8146 9710 0461 36, viite 2011

Syyriasta paenneiden perheiden avustustili FI93 8000 1101 2300 02, viite 7744

Palestiina: Länsiranta, Betlehem tukitili FI95 8000 1300 9905 05, viite 3007 - Läppärikeräys, viite 3104 Gaza-katastrofitili FI14 8000 2710 0992 26, viite 3214

Rahankeräysluvan myöntäjä: Poliisihallitus. Luvan saaja ja kerääjä: Arabikansojen ystävyysseura ry. Lupa RA/2018/1232 on voimassa 31.12.2020 asti. Toimeenpanoalue: koko Suomen alue Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varat käytetään vähävaraisten palestiinalaisten tukemiseen Libanonissa, Länsirannalla ja Gazassa.

Vuonna1982, kun Israel oli tunkeutumassa piirittämään Beirutia, sen sotilaat räjäyttivät kulkunsa varrella Etelä-Libanoninkin alueita. Yksi pommi osui Manwa Deyab Issan kotitaloon. Manwalta meni kaikki, näkökin. On suorastaan ihme, että hän on sokeana elellyt yksinään vaatimattomassa loukossaan siitä asti. Sosiaalityöntekijä Amal kutsui hänelle suomalaisen kummin. Kummivanhus Manwan oleminen ja olot oli raastavaa nähdä. Mutta kysymykseen, mikä hänelle tuottaa iloa, hän sanoi heti: ”Radio, sen kanssa minä itken ja nauran.” Kummivanhus Manwa ei ole surkuteltava, vaikka asuu surkuteltavissa oloissa.

Kummivanhus Daoud, 78 v, asuu Shatilassa, jossa hänellä on paljon ystäviä. Perheen paetessa Palestiinasta 1948 hän oli kuusivuotias. Daoud jäi leskeksi kolme vuotta sitten. Hän asuu 38-vuotiaan vammaisen poikansa kanssa. Kaksi muuta poikaa ovat jääneet työttömiksi Libanonin talouskriisin ja pandemian takia. He ovat muuttaneet takaisin isänsä luo perheidensä elinkustannuksia pienentääkseen. ”Tavallaan hyvä, että Daoudilla on nyt seuraa ja apua”, kertoo sosiaalityöntekijä Zuhour.

keiden hankinnan välillä.

Kaikilla kummivanhuksilla on terveysongel mia. On korkeaa verenpainetta, pitkäaikaissaira uksia, onnettomuuksien ja aseellisten konfliktien aiheuttamien vammojen jälkitiloja. Usealla van huksella on vielä vammaisia, jo ikääntyneitä lap sia huollettavanaan. Parille vanhukselle UNRWA on remontoinut asunnon, mutta muiden asun not ovat kurjia. On kosteusvaurioita myös ast maattisen vanhusten kodeissa, pölyistä, maalaa mattomia seiniä, huoneita ilman luonnonvaloa, kylmän ja kuuman läpi laskevia sinkkikattoja.

Valtakunnallisen kummipäivän merkeissä ke väällä AKYS pyysi kummeja kertomaan, mitä he ajattelevat kummin tehtävistä. ”Kummin tehtävä

on olla luotettava siinä mielessä, että kummivan hus voi turvallisin mielin otaksua avustuksen jat kuvan”, vastasi Anne-kummi. Rahallisesta avus tuksesta huolehtimista pitivät muutkin tärkeänä. Sen ohella halutaan pitää yhteyttä ja osoittaa soli daarisuutta. Kaija-kummi sanoi avustavansa juu ri palestiinalaisia lapsia ja vanhuksia alueella, jo ka on poliittisesti poikkeuksellisen paha. Kum mius on kannanotto palestiinalaisten tilanteen epäoikeudenmukaisuuteen ja lännen omahyväi syyteen.

Sirkku Kivistö

Kaksi seitsenkymppistä, AKYSin kummitoiminnan koordinaattori Sirkku Kivistö ja kummivanhus Fatima. Arabian kieltä taitamattoman suomalaisen korva ei erota sitä, ettei Fatima ole lapsena saanut puheterapiaa, joka kuitenkin on hänelle ikävä haitta. Hän naimattomana, sukulaisettomana haluaisi niin kovasti saada puhekumppaneita käymään kotonaan. Fatima oli aivan hämmästyksissään, kun Beit Atfal Assumoudin sosiaalityöntekijä ehdotti, että pyydetään kummi Suomesta. ”Ihanko totta, joka kuukausi rahaa? Ja vieraita Suomesta?”, oli Fatima hämmästellyt ja pyytänyt sosiaalityöntekijältä vahvistusta asiaan. Muutoin Fatima saa satunnaiset raha-avustukset ystävänsä veljeltä ja hyväntekeväisyysjärjestöiltä. Useita vakavahkoja pitkäaikaissairauksia on rasituksena. Hän pystyy liikkumaan ulos kodistaan, mutta haluaa pandemian takia olla varovainen.

mES ut t uran

ut t uran

Kaukana täältä

Kirjoitan Spotifymusiikkipalveluun hakuasanaksi Palestine. Ruutuun ilmestyy soittolista Palestine Sounds. Siitä on hyvä aloittaa.

Äitini, toimittaja Mariam Leander (aikaisemmin Mirjam Majava, os. Mirja Lundberg) nukkui vii me tammikuussa pois 73-vuotiaana, nopeasti edenneeseen sairauteen.

Äidin viimeisenä iltana kutsuin muutaman ys tävän sairaalahuoneeseen juomaan viiniä, kuun telemaan musiikkia – ja keskustelemaan. Tun nelma oli rauhallinen, äiti unessa lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta. Hän nautti suuresti hyvästä musiikista, viinistä, fiksujen ihmisten seurasta ja yhteiskunnallisista keskusteluista.

Puhuimme vuoteen äärellä myös äidille niin rakkaan Lähi-idän ja erityisesti Palestiinan asiois ta. Lupasin silloin itselleni, että käyn joskus lä pi hänen ihmeellisiltä matkoiltaan kertynyttä ai neistoa, runoja, proosakatkelmia, lehtijuttuja ja muistiinpanoja.

Ensimmäinen Lähi-idän retkemme vuonna 1989, pian vanhempien avioeron jälkeen, suun tautui Egyptiin. Kolusimme äidin kanssa Kairon museoita, basaareja, koptilaisia kirkkoja ja hevos siittoloita. Pyramideilla tarjottiin turisteille mah dollisuutta ratsastaa talutettavilla hevosilla. Ratsas tuksen opettajanakin työskennellyt äitini huoma si, että yksi hevosista oli upea arabialainen ori, ja maksettuaan hiukan ekstraa hän kiitolaukkasi yk sin orilla aavikolle. Huolestunut hevosen vuokraa ja oli jo hälyttänyt poliisit paikalle, kun äitini tu li takaisin hevosesta ja aavikosta hurmioituneena.

Olin tuolloin 12-vuotias, ja Egyptin ihmeet te kivät suuren vaikutuksen. Kheopsin pyramidin sisällä minulle nousi yllättäen kuume ja hourai lin kuin faaraon kirouksen saaneena pari päivää.

Äitini lähti pian pyhiinvaellusmatkalle Israe liin. Olimme liittyneet ortodoksiseen kirkkoon pari vuotta aiemmin. Pyhiinvaellus osui ensim mäisen Intifadan aikaan, ja äiti heräsi tuolloin

AKYSin läppärikeräys

AKYS on tänä syksynä kerännyt Facebookissa va roja Betlehemiin läppäreihin, jotta köyhien per heiden lapset voisivat osallistua korona-ajan etä koulunkäyntiin.

Antti Majava tuki äitinsä muiston kunniaksi AKYSin Betlehem-tiliä sekä lahjoitti äitinsä kaksi läppäriä AKYSin keräykseen. Hänen panoksensa auttoi AKYSin saavuttamaan syksyn Facebookkeräyksen tavoitteen: turvata läppärin saanti nel jälle lahjakkaalle ja opinhaluiselle koululaiselle, joilla kaikilla on krooninen sairaus ja vähävaraiset perheet. Kiitos tukijoille. Keräykseen voi vieläkin osallistua, läppärirahoja voimme toimittaa myös jouluksi. Betlehem-tilin numero näkyy sivulla 6.

myös alueen poliittiseen todellisuuteen.

Asuin 90-luvun alun isän luona. Äiti jatkoi matkojaan Lähi-idässä. Ne vaikuttivat toinen toistaan jännittävämmiltä, vaikka en ihan ym märtänytkään todellisia riskejä. Äiti oli kokenut reissaaja, ja vaikutti selviytyvän tilanteesta kuin tilanteesta. Yleensä hän liikkui yksin. Ehkä hur jimmalta kuulosti ex tempore -taksimatka Am manista Damaskokseen ilman Syyrian viisumia, jonka kuitenkin entuudestaan tuntemattomat ystävälliset matkakumppanit järjestivät rajalla.

Huolimatta kristillisestä vakaumuksestaan äiti arvosti suuresti islaminuskoa, samoin kuin muuta kin syvällistä elämänviisautta. Hän ei hyväksynyt uskonnoilla perusteltua epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa. Runous oli äidille islamia, kristinuskoa ja muitakin kulttuureja ja elämänkatsomuksia yhdis tävä kieli. Omien kokemustensa ja havaintojensa lisäksi hän perehtyi syvällisesti Lähi-idän histori aan ja poliittisten konfliktien taustoihin.

Äitiä ihmetytti monien kristittyjen osoittama varaukseton sympatia Israelin valtion palestiina laispolitiikkaa kohtaan. Merkittävä osa järjestel mällisestä sorrosta jo vuosikymmeniä kärsineistä palestiinalaisista on kristittyjä, ja he tarvitsisivat ki peästi apua ja tukea uskonsisariltaan ja -veljiltään.

Ehkä räikeimpinä epäkohdat näyttäytyivät äi din toiseen Intifadaan, 2000-luvun alussa, ajoit tuneella matkalla Betlehemiin. Äitini kirjoitti, kuinka oli kuullut useita kirkon työntekijöitä ja nunnia surmatun. Kristuksen syntymäkirkkoon matkalla olleita nuoria oli ammuttu kirkon edes sä olevalle aukiolle. Äidin ollessa kirkon tornissa alkoivat Israelin armeijan pommitukset, jossa tu houtui iso osa läheistä sairaalaa.

Hän teki tältä matkalta ottamistaan valokuvis ta näyttelyn. Lisäksi hän teetti Kristuksen synty mäkirkosta ottamistaan kuvista postikortteja, joi ta myymällä hän pyrki tukemaan palestiinalaisia. Hän halusi tehdä Betlehemin kärsimyksen näky väksi myös suomalaisessa joulunvietossa.

Erityisen voimakkaan oikeudentunnon omaa valle äidilleni kokemukset palestiinalaisten hä dästä olivat lähes ylitsepääsemättömiä. Varjot seurasivat häntä myös Suomeen, jossa katusuluil ta ja taistelualueilta otetut kuvanegatiivit katosi vat mystisesti valokuvaliikkeestä. Israelin lento kentillä ja muissa turvatarkastuksissa äitini sai kokea usein nöyryyttävää kohtelua.

Äiti valmisteli lyhyempää ajankohtaisjuttua Tel Avivin Euroviisuihin liittyen ja kokosi aineis toa laajempaa kirjahanketta varten. Valitettavasti molemmat työt jäivät kesken. Tel Avivissa äitini huomioi, kuinka sapattikäytännöt olivat tiuken tuneet rajusti verrattuna aikaisempiin vierailui hin. Hän valitteli ekstremismin leviämistä ja tun nisti hyvin sen vaarat kaikissa Lähi- idän uskon nollisissa suuntauksissa.

Puoli vuotta ennen poismenoaan hän vierai li viimeisen kerran rakkailla paikoillaan Gornyn luostarissa, Betlehemissä ja Ramallahissa. Aa vikon tuulet puhalsivat hänet täyteen intoa ja toimintaa, vaikka liikkuminen kotimaassa oli kin ollut hiukan kankeaa. Hän myös kertoi ha luavansa tulla haudatuksi pyhälle maalle, mutta käytännön syistä hänen leposijansa on Helsingin ortodoksisella hautausmaalla.

Äitiä leimasi kyky innostua valtavasti, toisaalta myös aallonpohjat olivat syviä. Lähi-idän rinnalla Vienan-Karjala ja Venäjän luostarit vetivät häntä puoleensa. Äidin isän suku oli Karjalasta kotoisin, ja hautapaikka karjalaisten runonlaulajien monu mentin vieressä tuntuu sekin kodikkaalta.

Odotus Hän kirjoittaa muotokuvaani. Värien ja viivojen sekamelskasta ymmärrän, etten osaa lukea.

Pysähdyn kuljeksimaan odotusta sillaksi rakennettua.

Mariam Leander (Mirjam Majava), 1991

Antti Majava

Jamila Al-Sahmi tuo läppärin lääkärinurasta haaveilevalle Mahdi Qaraqille, joka monisairaana joutuu viettämään paljon aikaa sairaalassa.

Mariam Leander.

KOLMAS SISÄLLISSOTA –LIBYA KANSAINVÄLISENÄ TAISTELUKENTTÄNÄ

Aseelliset taistelut ovat jatku neet Libyassa pian kymmenen vuotta. Maan pirstoutuminen on ollut poikkeuksellista jopa sisällissodista kärsivien maiden joukossa. Sekasorto, ihmisoi keusloukkaukset, rikollisuus ja aseelliset yhteenotot jatkuvat, eikä sodan päättymisestä ole viitteitä. Päinvastoin, Libya on ajautumassa yhä syvemmälle suurvaltojen ja alueellisten toi mijoiden taistelukentäksi.

Libyan pitkäaikaisen hallit sijan Muammar Gaddafin kuolemasta on kulunut yhdeksän vuotta. Maa ajautui veri seen sisällissotaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansannousujen jäl keen. Juuri kun Gaddafin armeija oli saamassa tilanteen hallintaan, Nato ja etenkin sen eurooppalaiset jäsenmaat aloittivat ilmapommi tukset, jotka käänsivät taistelut kapinallisten eduksi. Gaddafi haavoittui Naton iskussa, ja kapi nalliset onnistuivat saamaan hänet kiinni ja teloittivat hänet. Kapinal liset olivat osittain ryhmittäytyneet Mahmoud Jibrilin ja Mustafa Abdel Jalilin johtaman Siirtymäajan kansallisen neuvoston (NTC) pii riin. Yhdysvalloissa ja Euroopassa uskottiin, että Libyaan onnistutaan perustamaan myötämielinen nuk kehallinto. Afganistanin ja Irakin epäonnistuneista sotaretkistä ei ollut opittu mitään.

Ulkomailla maanpaossa eläneet uudet johtajat eivät kyenneet hal

litsemaan moninaista heimojen, aseellisten ryhmien ja alueellis ten vaikuttajien muodostamaa kokonaisuutta. Heti Gaddafin kuo leman jälkeen neuvoston rivit alkoivat rakoilla. Siirtymäajan kansallista neuvostoa vastaan jär jestettiin mielenosoituksia samalla kun aseelliset yhteenotot yleis tyivät useissa kaupungeissa. Heinäkuussa 2012 järjestettiin epätoivoisesti vaalit, joiden tarkoi tuksena oli muodostaa neuvoston korvaava Yleinen kansankongressi (GNC). Kansankongressi ajautui kuitenkin valtataistelujen seurauk sena kriisiin ja pääministeriksi valittu Ali Zeidan kidnapat

tiin. Yhdysvaltain suurlähettiläs surmattiin. Terveydenhuoltojärjes telmä romahti.

TOINEN JA KOLMAS SISÄLLISSOTA

Vuonna 2014 alkoi toinen sisällis sota, kun Gaddafin entinen kenraali, sittemmin CIA:n tukeman oppo sition riveihin loikannut Khalifa Haftar aloitti kokoamansa Libyan kansallisarmeijan (LNA) voimin taistelut voimistuvia islamistiryh miä vastaan. Qatar, Turkki ja Sudan tukivat Libyan muslimiveljeskun taa, jihadistista Wafaa-blokkia sekä Libyan kansallista pelastusrinta

maa. Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Egypti tukivat muslimiveljeskun nan vastaisia voimia.

Haftar liittoutui Libyan länsiosissa sijaitsevien Nafusa-vuoriston zin tanien Sawaiq- ja Qaqa-prikaatien sekä jakautuneen kansankongres sien (GNC) jäsenten, kuten Jibrilin ja Zeidanin, kanssa. Haftarin Tobru kiin perustamaa hallintoa vastaan oli eri aseellisista ryhmistä perus tettu Libyan Aamunkoitto, joka ajoi kuitenkin zintanit Tripolista, enti sen Libyan keskuksesta. Sekasortoa hyödynsi myös Isis, joka perusti emiraatin Dernan kaupunkiin. Toi nen sisällissota päättyi vuonna 2015 YK:n neuvottelemaan vallan jakosopimukseen, jossa perustettiin kansallisen sopimuksen perustai nen hallinto (GNA) Fayez al-Sarrajin johdolla.

Haftar jatkoi kuitenkin hal lintonsa levittämistä uusille valtaamilleen alueille eikä tun nustanut pääministeri Sarrajin hallitusta. Häntä ei pysäyttänyt edes heikentynyt terveydentila, johon hän sai sairaalahoitoa Parii sissa. Lähes koko itäinen Libya öljykenttineen oli kenraalin hal lussa. Alkuvuodesta 2019 Haftar teki onnistuneen sotaretken Fezza nin alueelle hyödyntäen tšadilaisia ja sudanilaisia palkkasotureita. Tämän jälkeen myös Libyan eteläi set osat olivat Haftarin hallinnassa. Libyan YK-lähettiläs Ghassan Salame onnistui järjestämään Haftarin ja Sarrajin tapaamisen Abu Dhabissa helmikuussa 2019. Johtajat sopivat yhteisen hallin non perustamisesta. Huhtikuussa tilanne kuitenkin muuttui, kun Haftar aloitti yllätyshyökkäyksen

KARIM MAICHE

Lacherin mukaan Libyan sisällissota eroaa monella tapaa Syyrian, Libanonin ja Afga nistanin samankaltaisista prosesseista. Sisällissodat ovat erilaisia, vaikka valtion hajoaminen onkin niissä kaikissa läsnä.

Tripolin valtaamiseksi. Alkoi Libyan kolmas sisällissota. Turvallisuus neuvostossa Yhdysvallat ja Venäjä estivät Britannian luonnosteleman esityksen tulitauosta.

PIRSTOUTUNUT SISÄLLISSOTA

Wolfram Lacher painottaa tuoreessa teoksessaan Libya’s Frag mentation: Structure and Process in Violent Conflict (suomeksi Libyan pirstoutuminen: Rakenne ja pro sessi väkivaltaisessa konfliktissa) Libyan paikallisen tason tuntemisen merkitystä konfliktin ymmärtä misessä. Hänen mukaansa Libyan sisällissota eroaa monella tapaa Syyrian, Libanonin ja Afganista nin samankaltaisista prosesseista. Sisällissodat ovat erilaisia, vaikka valtion hajoaminen onkin niissä kaikissa läsnä. Esimerkiksi Syy riassa on yhteiskunnallisesta pirstoutumisesta huolimatta ollut läsnä vahva keskushallinto, mikä on kokonaan puuttunut Liby asta. Libanonissa ja Afganistanissa taas erilaiset aseryhmät ovat voi makkaasti kiinnittyneet erilaisiin etnisiin ryhmiin.

Näin ollen Libyan tapausta voidaan pitää äärimmäisenä esi merkkinä pirstoutumisesta, jolle löytyy Lacherin mukaan ver tauspohjaa lähinnä Somalian sisällissodasta. Libyassa pirstoutu minen ei ole ollut alueellista, vaan se tapahtuu erilaisten välirikkojen kautta paikallistasolla ilman selvää kytkentää etnisiin tai ideologisiin siteisiin. Libyassa moninaiset aseel liset ryhmät eivät identifioi itseään kapinalliset vastaan hallinto -jaotte lun pohjalta, koska keskushallintoa, joka voisi toimia konfliktin osa

puolena, ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Toisaalta sadat aseelliset ryhmät ovat hyvin heikosti organisoitu neita. Ne ovat usein syntyneet erilaisten intressien ja liittoutumien pohjalta hetkelliseen tarkoituk seen. Kun tilanne on ohi, laajemmat muodostelmat ovat hajonneet yhä uusiin, pienempiin ryhmittymiin. Ryhmittymät eivät ole myöskään muodostuneet pelkästään alueiden, kaupunkien, kylien tai heimoraken teiden pohjalta. Aiemmat Gaddafin aikaiset paikallistason verkostot ovat hajonneet ja muodostuneet uudelleen useita kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Libyan konfliktissa on huomioi tava niin rakenteelliset tekijät kuin yksilöiden väliset sattumanvaraiset kontaktit, sillä yhteiskunnallinen pirstoutuminen ei ole seurannut ideologisia, etnisiä tai heimora joja. Sisällissodat vaikuttavat usein yhteisöjen muodostumiseen ja yksi löiden sosiaaliseen juurtumiseen. On ehkä kuitenkin mahdollista yleistää, että läntisessä Libyassa välirikot syntyivät yksittäisten yhteisöjen välille tuottaen paikallis tason toimijoita, kun taas itäisessä Libyassa välirikot tuottivat alueel listumista. Ehkä juuri siksi kenraali Haftar onnistuikin vahvistamaan asemaansa valloittamalla ensin maan itäisiä osia ja saamalla alu een toimijoita liittymään rinnalleen taisteluihin.

LIBYA KANSAINVÄLISENÄ TAISTELUKENTTÄNÄ

Libyan sisällissota heijastelee myös globaalin politiikan moninapaistu mista ja voimasuhteiden muutosta.

Samaan aikaan kun Yhdysval tain ja Euroopan tiedotusvälineissä kauhistellaan Venäjän ja Turkin sekaantumista Libyan tilanteeseen, ne itse operoivat niin ikään kak silla rattailla YK:n tukeman Sarrajin hallinnon ja Haftarin välillä. Onko niin, että vain ”lännellä” on oikeus operoida rajojensa ulkopuolella? Eikö pitäisi tuomita kaikenlainen ulkopuolinen sotilaallinen puuttu minen?

Samaan aikaan kun Ranska on tukenut YK-lähettiläs Sala men rauhanponnisteluja ja sen lailliseksi tunnustamaa Sarrajin hallintoa, se on aseistanut, koulut tanut ja jakanut tiedustelutietoja Haftarin joukoille. Etenkin Italia on useaan kertaan ilmaissut närkäs tyksensä Ranskan politiikalle, sillä Italia on vastaanottanut vuosina 2015–2020 lähes puoli miljoo naa pakolaista Libyasta. Afrikasta Eurooppaan pyrkivistä pakolai sista yli 80 prosenttia tulee Libyan kautta Italiaan.

Yhdysvalloissa nähtiin puo lestaan erikoinen näytelmä, kun ulkoministeri Mike Pompeo aluksi tuomitsi EU:n tavoin Haftarin aloittaman suurhyökkäyksen huh tikuun alussa 2019. Kuitenkin jo viikkoa myöhemmin presidentti Donald Trump ylisti Haftarin ”terrorismin vastaista taiste lua” ja pyrkimyksiä siirtymisestä ”vakaaseen, demokraattiseen jär jestelmään”. Myöhemmin on kerrottu silloisen turvallisuus neuvonantajan John Boltonin

Onko niin, että vain ”lännellä” on oikeus operoida rajojensa ulkopuolella? Eikö pitäisi tuomita kaikenlainen ulko puolinen sotilaalli nen puuttuminen?

näyttäneen jo aiemmin vihreää valoa Haftarille hyökkäyksen aloit tamiseksi.

Egyptin, Venäjän ja Arabiemi raattien yksinvaltaiset johtajat Abdel Fattah al-Sisi, Vladimir Putin ja Mohammed bin Rashid al-Maktoum ovat jo pitkään tuke neet Haftaria. Turkki ja Qatar puolestaan ovat ilmaisseet tukensa Haftaria vastaan taisteleville mus limiveljeskunnan aseryhmille, mutta myös Sarrajin GNA-hallin nolle. Kun Turkki ilmoitti tukevansa Sarrajia, ja spekulaatiot Turkin mahdollisesti Libyaan perustamasta sotilastukikohdasta kävivät medi assa kuumina, Saudi-Arabia ilmoitti siirtyvänsä tukemaan kenraali Haf taria. Kiina puolestaan on pitänyt yhteyksiä kaikkiin mahdollisiin kiinnostaviin osapuoliin tarkkail len silkkitiensä tulevia taloudellisia investointiprojekteja.

Haftarin hyökkäys Tripoliin pakotti keskenään riitaiset aseel liset ryhmittymät liittoutumaan. Tripolin, Misratan, Zawiyan ja amazigh-asutuskeskusten mobi lisaatio ja yhteistyö onnistuikin pysäyttämään Haftarin armeijan etenemisen. Etenkin Turkin roolia Haftarin joukkojen pysäyttämisessä on usein korostettu, ja Egypti on jopa uhannut aloittaa massiiviset sotatoimet rajan yli Libyan puolelle estääkseen Turkin aikeet vahvistaa jalansijaansa alueella.

Berliinin huippukokouksessa tammikuussa 2020 sovittiin ase vientikiellon kunnioittamisesta ja YK:n rauhanprosessin tukemi sesta. Johtajat Angela Merkelistä Emmanuel Macroniin ja Puti nista Erdoganiin hymyilivät hetken sanomalehtien etusi vuilla. Taistelut ja asevarustelu ovat kuitenkin jatkuneet enti sellään. Libyasta onkin tullut kansainvälisen politiikan tais telukenttä, jonka tapahtumat heijastelevat maailman moni napaistumista, Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasotaa, EU:n maahanmuuttopolitiikkaa, yhteis kunnallista polarisaatiota, Sahelin epävakautta, Syyrian sisällisso taa, Vuoristo-Karabahin konfliktia ja itäisen Välimeren luonnon varakiistoja.

SUOMALAISET YDINKOEKIELTOASIALLA RAPAKON TAKANA

Suomalaisvaltuuskunta vei vuonna 1987 sadantuhannen

Suomessa ydinkokeita ja -aseita vastaan oli syn tynyt hyvin voimakas kansanliike. Sen ponnistelu jen seurauksena suomalainen ydinkoekieltotoimikunnan val tuuskunta vieraili Yhdysvalloissa maaliskuussa 1987. Valtuuskunta ojensi USA:n hallituksen edusta jille ydinkoekieltovetoomuksen, jonka satatuhatta suomalaista oli allekirjoittanut edellisenä syk synä YK:n aseidenriisuntaviikolla. Minulla oli uusikaupunkilai sena kunnia osallistua tähän ainutlaatuiseen matkaan, olihan allekirjoitusten joukossa myös 1 500 uusikaupunkilaisen nimet. Saman vuoden toukokuussa vas taavanlainen valtuuskunta kävi luovuttamassa ydinkoekielto vetoomuksen myös Neuvostoliiton korkeimmalle johdolle.

Ydinkoekieltotoimikunnan valtuuskunta tapasi muun muassa Sateenkaari-järjestön puheen johtajan ja demokraattisen puolueen presidenttiehdokkuudesta kilvoit telleen senaattori Jesse Jacksonin. Vasemmalla valtuuskuntaa johtaneet professori Göran von Bonsdorff ja toimittaja Anne Suominen, oikealla Ilmo Suikkanen.

KONGRESSILLE TEHTIIN ALOITE YDINKOKEIDEN LOPETTAMISEKSI

Vuonna 1987 Yhdysvaltoihin lähtenyt kolmetoistahenkinen valtuuskunta koostui ydinkoe kieltotoimikunnan, eri rauhan järjestöjen ja kunnallisten rauhantoimikuntien edustajista.

ILMO SUIKKANEN

suomalaisen ydinkoekieltovetoomuksen USA:n ulkoministeriöön Washingtonissa.

Valkoisen talon lähellä Lafaytte-puistossa osoitettiin mieltä ydinkokeita vastaan. Meneillään oli jo protestin 185. vuorokausi.

Suomen ydinkoekieltotoimi kunnan sihteeri Anne Suominen luovutti yli 100 000 suomalaisen allekirjoittaman vetoomuksen USA:n ulkoministeriön Pohjois-Euroopanosaston päällikölle Fred Cooperille.

Valtuuskuntaa johtivat ydinkoe kieltotoimikunnan puheenjohta ja professori Göran von Bonsdorff ja sihteeri, toimittaja Anne Suo minen. Yhdysvalloissa valtuus kunnan isäntänä toimi järjestö nimeltä Center for Defence Infor mation (CDI), joka on entisten so tilaiden hallinnoima rauhan ja aseidenriisunnan tutkimuskes kus. Sen puheenjohtajana toimi eläkkeellä oleva amiraali Gene La Rocque. USA:n ulkoministeriössä val tuuskunnan otti vastaan maan Pohjois-Euroopan-osaston pääl likkö Fred Cooper. Erityisen innostuneesti ei Cooper poliittisine

asiantuntijoineen valtuuskunnan vierailuun suhtautunut ja totesi USA:n ulkopolitiikan perustu van juuri ydinpelotteeseen. Asiaa pidettiin kuitenkin tärkeänä ja vetoomuksen sisältö luvattiin tut kia. Mainittakoon, että Fred Cooper puhui suomea.

Ulkoministeriön edustajia huomattavasti lämpimämmän vastaanoton valtuuskunta sai tuolloin USA:n kongressin asei denriisuntavaliokuntaa johtaneelta demokraattisenaattori Patricia Schroederilta. Hän oli tehnyt USA:n uudelle kongressille aloitteen ydin kokeiden lopettamiseksi. Aloitteella oli laaja tuki kongressissa, sillä lähes 180 senaattoria oli sen alle kirjoittanut – joukossa oli edustajia myös republikaaneista.

Schroederin toinen aloite, josta riippui miten paljon varoja muun muassa juuri ydinkokeita varten myönnetään budjetissa, oli samana päivänä tulossa päätöksentekovai heeseen kongressin valiokunnassa.

Parturista

Jos sinusta tuntuu, että olet yksi näinen, eikä kukaan kosketa sinua, mene parturiin.

Parturissa sinusta pidetään huolta. Tukkaa pörrötetään ja niskaa silitetään.

Peilistä näet, miten sinua palvel laan.

Mitä pidempi hoito, sen parempi.

Parturissa alkaa nukuttamaan. Suojakankaan liikkeistä voit jopa nähdä hengityksesi ja pallean liikkeen.

Luulisin, että parturi nauttii työs tään ja kampaaja myös. Muistatko, että Jaska Jokusen isä on parturi? Hänen herkkyytensä on tarttunut myös Jaskaan, ja optimismi on voi tolla vaikeuksissa pelikentällä.

Se on tärkeä asia.

Jos olet alakuloinen, mene par turiin.

Metsästä

Jos olet alakuloinen, lähde metsään.

Metsä on hiljainen ystävä. Kävele siellä, katso puita ja rais kioita. Kosketa sammalta. Muistatko männikön pihkapuun hajun. Se virkistää.

Kävele jyrkkiä rinteitä ja silokalli oita. Jos hengästyt, istahda kannolle ja anna hengityksen tasaantua. Alat ehkä miettiä uusia asioita. Mitä voit tehdä ja teetkin.

Metsä antaa sinulle voimaa kohdata kaikki tilanteet. Niissä olet monesti yksin, mutta metsässä et ole.

Mene metsään heti kun voit.

Suklaasta

Jos alkaa hirttää, ja muutenkin on hankala olla itsen kanssa. Ota pala suklaata.

Kolme riviä kerralla on hyvä määrä. Vähempi ei riitä, mutta kolmesta olo jo korjaantuu, ja voit panna levyn takaisin kaappiin.

Pidä suklaata varalla. Se on yhtä tärkeää kuin vessapaperi. Mutta niillä on eri käyttö, vaikka molempia tarvi taan helpotukseen.

Viinistä

Jos sinusta tuntuu, että kaikki on hukassa ja romahtaa, niin ajattele sitä, että sama tunne oli ihmisillä jo kymmenen tuhatta vuotta sitten.

Kaksoisvirtain maassa ja Liba nonissa setripuiden alla tehtiin viiniä. Jo silloin huomattiin, että kohtuullisesti nautittuna se keven tää tuskia.

Viiniä tarvittiin juhliin. Yksissä juhlissa viini oli lopussa. Silloin Jeesus teki vedestä viiniä. Sitä pide

tään ihmeenä, mutta ei se sitä ole. Vedestä, hedelmistä ja hiivasta se syntyy.

Tee itse viiniä syksyn antimista. On parhaaksesi, että jossain kome rossa on viinipullo tai pari. Jos pidät siitä huolta, pidät huolta itsestäsi.

Mustikasta

Mustikat pitävät kannastaan.

Siinä on järkeä niin kauan kuin se on kasville tärkeää ja sisäisen ravintovirtauksen mukaista.

Marjan poimija tietää, milloin mustikka irtoaa ja se on valmis poi mittavaksi.

Ne luopuvat kannastaan oikealla hetkellä. Ihmisille olisi tuo mustikan oppi hyväksi. Kannasta olisi hyvä luopua, kun se käy taakaksi.

Tutki mustikkaa ja opi siltä.

ERKKI KUPARI

Seuraavana päivänä saatoimmekin ilok semme lukea Washington Post -lehdestä, että Schroederin esitys oli hyväksytty valio kunnassa äänin 31–22. Esityksen läpimeno oli merkittävä askel USA:n lähtemiselle ydinkokeita rajoittavalle tielle. Esityksen mukaan USA kieltää yli kilotonnin suu ruiset ydinkokeet mikäli Neuvostoliitto tekee samoin. Jatkotoimista, jotka tähtäsi vät kokeiden lopettamiseen kokonaan, oli myös olemassa selvät esitykset.

Patricia Schroeder korosti pitävänsä suu ressa arvossa suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten liikkeellä oloa ydin koekiellon aikaansaamiseksi. Maailman yleinen mielipide oli myötävaikuttanut ilmapiirin muuttumiseen USA:ssa suo peammaksi aseidenriisunnalle. Vaikkei Schroeder nähnyt mahdollisuuksia johdon mukaiseen rauhanpolitiikkaan Reaganin valtakaudella, erityisesti Suomen roolia sil lanrakentajana idän ja lännen välillä hän arvosti ja toivoi suomalaisilta aloitteelli suutta ja aktiivisuutta rauhan puolesta jatkossakin. Aktiivisuutta tarvitaan kaikilla tasoilla. On turha kuvitella rauhan maail man toteutuvan ilman ruohonjuuritason toimintaa. On luotava yhteyksiä ja yhteis toimintamuotoja valtioiden ja maanosien rajojen yli. Näin voisi tiivistäen ilmaista keskustelujen henkeä.

Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin myös Sateenkaari-liittouman (Rainbow Coalition) johtajan senaattori Jesse Jacksonin kanssa. Tämä musta kansa laisoikeustaistelija, joka oli tuolloin juuri aloittanut kilvoittelun USA:n demokraatti sen puolueen presidenttiehdokkuudesta, korosti erityisesti kehitysmaiden ja amerik kalaisten köyhien kärsivän asevarustelusta. Sateenkaari-liittouman tavoitteena oli saada amerikkalaiset ymmärtämään talousongelmiensa johtuvan paljolti juuri kilpavarustelusta.

Vietnamin sodan muistomerkki sijaitsee lähellä Lincolnin muistomerkkiä. Pitkään mustaan kiveen on kaiverrettu 58 000:n sodassa kuolleen amerikkalaissotilaan nimet. Joukossa on suomalaisperäisiäkin nimiä, esimerkiksi Carl Huttula.

SUOMALAISNIMI VIETNAM-UHRIEN JOUKOSSA

Lukuisista rauhanjärjestöistä, joiden toimin taan valtuuskunta tutustui, mainittakoon myös Freeze eli ydinasevarustelun jäädytys liike sekä American Peace Test, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Nevadan ydinkoe alueella järjestetyistä mielenosoituksista. Tämän lisäksi tapasimme sikäläisiä tiede miehiä ja rauhantutkijoita sekä katolisen ja luterilaisen kirkon edustajia.

Paikka, johon Washingtonissa tietysti kävimme tutustumassa, oli Vietnamin sodan muistomerkki. Se on sisäkulmaa kohti syvenevä sorapainautuma nurmi kossa, reunuksena tummaa kiveä, johon on hakattu Vietnamin sodassa kaatunei den yli 58 000 amerikkalaissotilaan nimet. Kukat ja hiljaisina nimiä tutkivat ihmiset osoittivat paikan tuovan mieleen kipeitä muistoja tästä USA:n traumaattisesta, tappioon päättyneestä sotaseikkailusta Vietnamin viidakoissa. Heti matkan jälkeen kotikaupungin elokuvateatterissa katso mani Oliver Stonen Platoon – nuoret sotilaat antoi aavistuksen tuon lohduttoman sodan amerikkalaistunnoista. Vietnamin kansan suunnattomista kärsimyksistä ei ollut sil loin vielä vastaavaa tullut suomalaisissa elokuvateattereissa vastaan.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien Uudenkaupungin yhdistys ry:n puheenjohtaja.

TOTUUDEN HAHMOTTAMISESTA

Hyvän keskustelun tuntomerkkeihin kuuluu pyrkimys ymmärryksen lisäämiseen. Twittertodellisuuden kukkotappeluissa tämä tavoite loistaa usein poissaolollaan. Syyt ovat ilmeisiä. Vastak kainasettelut ja tunnekuohut tuottavat huomiota, ja se taas muuttuu somejättien käsissä rahaksi. Niinpä algoritmit ohjaavat yleisövirtoja seuraamaan, kuinka keskustelijat heittelevät toisiaan verbaalisilla kivillä. Totuuden tavoittelun kanssa tällä on perin vähän tekemistä. Totuus muistuttaa harvoin kiveä, jonka voi poimia käteen, sujauttaa taskuun tai heittää naapurin ikkunaan. Paremmin sitä voisi kuvata kasvuston takaa häämöttäväksi lohkareeksi, jota kiertelevä polku vie välillä lähemmäs ja välillä kauemmas. Kokonaisuus näyttää erilaiselta eri suunnista katsottuna. Kysymys on näkökulmista ja niiden ymmärtämisestä.

Yksinkertaistavat ja kyynisyyteen taipuvaiset todellisuuden hahmottamisen tavat ovat suosittuja, koska niihin keskittymällä voi suojautua pettymyk siltä. On nimenomaan helppoa uskoa, että elämässä vain raha ratkaisee – tai että suurvalta X:n hirmuteot täytyy vain sivuuttaa, koska ne ovat pienempi paha kuin suurvalta Y. Maailman tapahtumia ymmärtääk seen tällaisia näkökulmia on syytä pohtia, mutta ne on myös uskallettava kyseenalaistaa.

Nelisensataa vuotta ennen ajanlaskun alkua käydyn peloponnesolaissodan historioitsijan Thukydidesin mukaan suuret vallat tekevät mitä tahtovat ja pienet kärsivät niin paljon kuin niiden on pakko. Ajatuksella on perusteltu muun muassa Suo men kaltaisen pienen valtion tarvetta liittoutumiseen. Thukydidesin Peloponnesolaissota-teoksen lukija voi tosin päätyä aivan toisenlaiseenkin päätelmää, totea mus voidaan lukea kuvauksena sodan aiheuttaneesta ajattelutavasta eikä yleisenä totuutena. Lisäksi Pelo ponnesolaissodan kuvaama liittosopimusten verkosto muistuttaa ensimmäisen maailmansodan syttymis hetken helvetinkonetta, joka tapahtumien vyöryessä kiskaisee valtion toisensa jälkeen mukaan tuhoisaan sotaan, joka olisi ollut muuten vältettävissä.

Eri maiden vallankäyttäjät ovat aina osanneet hyö dyntää kapeita ja kyynisiä näkökulmia. Tälläkin hetkellä vapaita vaaleja, kansalaisoikeuksia tai kasvihuoneilmiön pysäyttämistä vaativia mielenilmauksia syytetään ”vakauden horjuttamisesta”. Samalla leimakirveellä on hutkittu niin rauhanliikettä kuin feministejäkin.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

IHMISLUONNE JA SODAN ALKUPERÄ

”Jokainen ihminen on jokaisen vihollinen”, kirjoitti englantilainen filosofi Thomas Hobbes kuuluisassa teoksessaan Leviathan (1651). Hänen sanomansa oli, että maailmassa hallitsee ”kaikkien sota kaikkia vas taan” (bellum omnium contra omnes). Toinen vallitseva näkemys län simaissa on kristinuskon oppi perisynnistä. Heidelbergin Katekis muksen (1563) mukaan ihmiset eivät ole kykeneviä hyvään, vaan he ovat taipuvaisia ”pahaan”. Vallitsevaa länsimaista ihmiskuvaa määrittää näkemys sivistyksen ohuesta pinta kerroksesta, jonka alla velloo itsekäs vaistojensa ajama eläin, joka odot taa vain valloilleen pääsyä.

Hollantilainen historioitsija Ruther Bregman tarjoaa vaihtoeh toista näkemystä ihmisluonteesta. Hän valaisee ihmiskuntaa uudessa valossa teoksessaan Hyvän historia (Atena 2020). Bergmanin keskeinen teesi on, että Homo sapiensin kehi

tyksen suurimpia valttikortteja ovat olleet solidaarisuus, yhteistyökyky ja sosiaalisen oppimisen taito.

LUONNONTILA

Länsimaista historiankäsitystä mää rittää Bregmanin mukaan ”sota, sota ja vielä kerran sota”. Eniten myy vät historiateokset kuvaavat rauhan aikaa vain ”sotien väliseksi ajaksi”. Niiden valossa Immanuel Kantin ajatus ikuisesta rauhasta on ihmis

VÄKIVALLAN JA SODAN IHANNOINTIA

Nykyihminen on tottunut ja turtunut väkivaltakulttuuriin. Kiinnos tava kysymys on, millainen olisi yhteiskuntamme ilman jatkuvaa väkivallan ja sodan ihannointia. Historioitsija Ruther Bregman linjaa uutuuskirjassaan Hyvän historia, että ihmisen kehityksen suurimpia valttikortteja ovat kuitenkin olleet solidaarisuus, yhteistyökyky ja sosiaalisen oppimisen taito.

luonteen vastainen vaarallinen utopia. Näkemys sodasta erottamat tomana osana ihmisluontoa toimii ihanteellisena oikeutuksena aseva rustelulle ja tuomitsee ihmiskunnan ydinaseaikakaudella väistämättö mään tuhoon.

Miten väkivaltaisia ensimmäiset ihmiset olivat? Monet evoluutiopsy kologisen selitysmallin edustajat, jotka tukeutuvat arkeologiseen ja metsästäjä-keräilijöihin perustu vaan tutkimusaineistoon, väittävät

Ifalikin saaren alkuperäisväestö meni täysin tolaltaan Hollywood-elokuvien väkivallasta. Jotkut jopa sairastuivat, sillä mitään niin hirvittävää he eivät olleet ennen nähneet.

aggressiivisuuden, väkivaltaisuu den ja sotaisuuden määrittävän ihmisen perusluonnetta. Anato mian tutkija Raymond Dart päätteli Etelä-Afrikasta vuonna 1924 löyty neestä ihmisapinan kallosta, luista ja niiden vaurioista, että ”ihminen on luonnostaan verenhimoinen kannibaali”. Antropologi Napo leon Chagnon kuvasi vuonna 1968 julkaistussa teoksessaan EteläAmerikan alkuperäiskansoihin kuuluvien yanomami-intiaanien elävän ”kroonisessa sodankäynnin tilassa”, jonka tuloksena aggres siivisimmat yanomami-miehet saavat eniten naisia ja siten myös eniten jälkeläisiä. Hänen johtopää töksensä oli, että luonnonvalinnan tuloksena ihmisestä on tullut sotaisa. Biologi Richard Wrangham hahmotteli 1990-luvulla suoran linjan murhanhimoisista ihmisapi noista 1900-luvun taistelukentille. Hänen mukaansa ihmisellä sota on veressä.

Nykytutkimuksen valossa sodankäynti ei ole ollut yleistä

JOUKO JOKISALO

metsästäjä-keräilijöiden parissa. Bregman viittaa amerikkalaisen antropologi Douglas Fryn vuonna 2013 julkaistuun tutkimukseen, jossa hän osoittaa nomadimet sästäjien ja -keräilijäyhteisöjen ratkaisseen konfliktit mieluimmin puhumalla tai siirtymällä toiselle alueelle. Tutkimukset ovat osoitta neet, että yli puolet tarkastelluista yhteisöistä ei harjoittanut sodan käyntiä. Suurin osa kuolemista oli seurausta yksittäisten henkilöiden väkivallasta. Tämän lisäksi noma deina elävät metsästäjä-keräilijät inhosivat eriarvoisuutta ja heillä oli ”lähes pakkomielteisesti” tarve olla vapaita auktoriteeteistä. Sosio logi Randall Collinsin yhteenveto on: ”Jos katsomme kaikkein eniten esiintyviä todisteita, hobbesilai nen ihmiskuva ei empiirisesti ole oikein. Ihmisillä on mitä syvin taipumus vuorovaikutukseen ja solidaarisuuteen, ja siksi väkivalta on niin vaikeaa.”

Maanviljelykseen siirtyminen avaa Rousseaun mukaan pahalle avoimen ”täydellistymisen” rei tin kohti modernin maailman korruptiota ja sivistyksen kiroja. Rousseau kirjoittaa: ”Ensimmäinen ihminen, joka maa-alueen rajattu aan keksi sanoa ’tämä on minun...’, oli kansalaisyhteiskunnan todel linen perustaja. Miltä kaikilta rikoksilta, sodilta, murhilta, kau huilta ja kurjuudelta ihmiskunta olisikaan säästynyt, jos joku olisi kiskonut hänen aidanpylväänsä maasta…”

Miten kestävä on kehitys, joka alkoi Ranskan vallankumouksesta? Bregman siteeraa kiinalaisen polii tikon vastausta kysymykseen: ”On varhaista sanoa.” Olemme palaamassa globaalisti oligark kien valtaan. Se on rikkaiden harvainvaltaa, joka on ennen kaikkea varallisuuteen perustu vaa rajatonta vallankäyttöä ja joka toteuttaa vain pienen elii tin etuja, kirjoitti filosofi Platon (427–347 eaa.). Globaali kehitys on menossa uusliberalistisen talousja yhteiskuntapolitiikan tuloksena kohti ”miljardöörien valtaa”.

PAHUUS HYVÄN HISTORIASSA

PULUPOIMURI

Nykytutkimuksen tuloksia tukee Bregamanin mielestä hyvin se, että metsästäjä- ja keräilijäyhteisö jen tekemistä luolamaalauksista ei löydy kuvia hobbesilaisesta maa ilmasta. Vasta maanviljelykseen siirtymisen aikoihin ilmaantuivat kuvat jousimiehistä, jotka kävivät toistensa kimppuun.

LEVIATHANIN SYNTY

Hobbes julisti ihmisellä olevan väsy mätön halu valtaan, mikä lakkaa vasta kuolemassa. Hänen vastapoo likseen Bregman nostaa ranskalaisen valistusfilosofin Rousseaun. ”Ihmi nen on luonnostaan hyvä”, kuului Rousseaun perusajatus.

Rousseaun näkemys saa tukea sotaa tutkineelta antropologi Brian Fergusonilta. Hänen mukaansa kiistaton arkeologinen aineisto sodankäynnistä on vasta 10 000 vuo den takaa, jolloin maanviljely oli jo keksitty. Fergusonin mukaan 8 000 vuotta sitten Hedelmällisen puoli kuun alueella ”alkoi systemaattinen sotakulttuuri, joka johti verisenä nykypäivään saakka”.

Bregman yhtyy näihin käsityk siin ja kirjoittaa: ”Ensimmäisten pysyvien asutusten ja yksityisomis tuksen keksimisen seurauksena historiassa alkaa uusi aikakausi. Yksi prosentti alkoi alistaa 99:ää prosenttia.” Tämä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kehitys, joka syn nytti sotaa käyviä ”leviathaneja”, jatkui Bregmanin mukaan aina Ranskan vallankumoukseen 1789 asti. Siihen asti ”lähes kaikki valtiot perustuivat pakkotyöhön”. Näke mystä tukee se tosiasia, että vuoteen 1800 asti kolme neljäsosaa maail man väestöstä oli yhden tai toisen ökyrikkaan orjia tai maaorjia.

Mikä selittää pahuuden – sodat, joukkomurhat, keskitysleirit – ihmis kunnan historiassa? Bregmanin lähtökohtana on, että ihmisestä on hyvään ja pahaan. Olennainen kysymys hänen mukaansa on se, kumpaa puolta me vahvistamme. Bregman käsittelee kriittisesti Stanley Migramin sähköiskukoetta. Koe paljasti jotain hyvin huolestut tavaa. Tavalliset ihmiset voivat tehdä toisilleen hirvittäviä asioita. Hänen johtopäätöksensä on: ”Jos riittävän voimakkaasti houkutellaan, – – joh datellaan ja manipuloidaan, monet meistä ovat kykeneviä pahaan.” Bregmanin mukaan paha ei ole pin nalla, vaan se on kaivettava esiin vaivalla, ja tärkeää on sen naamioi minen hyväksi.

Yhdysvaltalaiset sotilaat näytti vät toisen maailmansodan jälkeen pienen Ifalikin saaren alkupe räisväestölle Hollywood-elokuvia pyrkiessään lähestymään heitä. Elokuvien väkivalta sai saaren asukkaat täysin tolaltaan. Jotkut oli vat päiviä sairaana, sillä mitään niin hirvittävää he eivät olleet näh neet. Tämä herättää kysymyksen siitä, millaiseen väkivaltakulttuu riin me olemme tottuneet. Millainen olisi yhteiskuntamme ilman jatku vaa väkivaltaa ja sotaa ihannoivaa kulttuuria? Saksalainen kirjailija Kurt Tucholsky esitti vuonna 1931 näkemyksen, joka on merkittävä myös nykyaikana: ”Koskaan emme ole olleet vakavasti sotaa vastaan. Kouluja ja kirkkoa, kaikkia eloku vateattereita ja lehtiä ei ole suljettu sotapropagandalta. Emme siis tiedä, millaiselta näyttäisi sukupolvi, joka olisi kasvanut – – sodanvastaisen pasifismin ilmapiirissä.”

56 VAIKUTUSVALTAISTA polii tikkoa 20:stä Yhdysvaltojen liittolaismaasta vetosi ydinase kieltosopimukseen liittymisen puolesta 21. syyskuuta. Jou kossa olivat YK:n entinen pää sihteeri Ban Ki-moon ja kaksi Naton entistä pääsihteeriä, Javier Solana ja Willy Claes Vetoomuksessa todettiin, ettei ”ydinaseilla voi olla mitään sotilaallista tai edes strategista oikeutusta, kun ottaa huomi oon niiden käytöstä aiheutuvat humanitaariset ja ympäristöön liittyvät katastatrofaaliset seu raukset”.

– icanfinland.fi

IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ

Amnesty International kes keytti kaiken toimintansa Intiassa syyskuussa. Järjes tön Intian-osasto kertoi jou tuneensa maan hallituksen hyökkäysten, kiusaamisen ja järjestelmällisen häirinnän uhriksi. Amnesty arvelee häi rinnän johtuvan siitä, että jär jestö on vaatinut hallitukselta läpinäkyvyyttä ja toimia ihmis oikeusloukkausten selvittä miseksi. Amnestyn elokuussa julkaisemassa raportissa kerro taan, millä tavoin Delhin poliisi rikkoi ihmisoikeuksia hindujen ja muslimien välisissä helmikui sissa yhteenotoissa. Amnesty syyttää Intiaa lisäksi vaka vista ihmisoikeusloukkauk sista Kashmirissa. Intia kiistelee Kashmirin hallinnasta Pakista nin kanssa.

Emme tiedä, miltä näyttäisi sukupolvi, joka olisi kasvanut sodanvastaisen pasifismin ilmapiirissä.

TULEVAISUUDEN TURVALLISUUSPOLITIIKKAA

Näinä aikoina tavallinen tallaaja joutuu tarkastelemaan omassa elämässään monia asioita uusin silmin. Samaa voisi toivoa päätöksentekijöiltä, jotka olemme valinneet yhteisiä asioitamme hoitamaan.

Esimerkiksi sotilaallisen varustelun miljardien suuruiset hankinnat pitäisi nostaa uudelleen harkittaviksi. Erityisesti nyt, kun maailmanlaajuisen pandemian torjuminen ja sen aiheuttamat vauriot työllisyydelle ja koko yhteiskunnalle ovat vaatimassa sekä julkiselta taloudelta että työntekijöiltä suuria uhrauksia.

Aseostoksiin ajankohta on mahdollisimman huono. Esimerkiksi hävittäjien hankinta on jätetty sotilaiden eli ”asiantuntijoiden” päätettäväksi. Laskun saavat maksaa veronmaksajat. En itse ole asiantuntija, mutta olen saanut käydystä keskustelusta käsityksen, että ainakaan osa asiaan perehtyneistä ei pidä sotilaiden ostoslistaa kovin harkittuna.

On sanottu, että hävittäjien käyttö ilmapuolustuk sessa edustaa eilispäivän teknologiaa – ja on hyvin kallista. Hävittäjien kokonaiskustannuksista ei ole julkisuudessa esitetty todellisia lukuja, mutta arvion mukaan ne ovat samaa luokkaa kuin koronapande mian aiheuttamat kulut eli 10–40 miljardia.

Kohta vuoden jatkunut pandemia ei näytä laan tuvan. Sen vaikutukset yhteiskuntaan ovat monet. Useat asiat, joita olemme tottuneet pitämään arkisina ja totuttuina, ovat kyseenalaistuneet. Myös monet tavoitteet ja itsestään selvät totuudet on aiheellista ottaa uudelleen arvioitaviksi.

Minusta Suomen tulee toimia järkevästi. Toivon, että se rohkeasti ottaa toisenlaisen linjan kuin ne maat, jotka pitävät asevaraista turvallisuutta ainoana turvana epävarmassa maailmassa. Sen sijaan ilmas tonmuutoksen torjuminen on asia, johon kannattaa satsata yksinkertaisesti siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Se on tulevaisuuden turvallisuuspolitiikkaa.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.

RAUHANPÄIVIÄ SUUNNITELLAAN TAMMIKUUKSI

Koronatilanteen vuoksi on jouduttu pohtimaan, järjestetäänkö Ay-väen rauhan päiviä ensi vuonna. Työpaikkojen rauhantoimikunta päätti, että tapahtuma pyritään järjestämään pienimuotoisena Hämeenlinnassa 23.–24.1.2021. Ohjel man rakenne poikkeaisi aiemmista rauhanpäivistä, mutta sisältö halutaan pitää yhtä ajankohtaisena ja monipuolisena kuin aina.

Seuraamme luonnollisesti pandemiatilannetta, ja marraskuussa teemme lopullisen päätöksen siitä, onko tapahtuma mahdollista järjestää osallistujien turvallisuus huo mioiden.

Kannattaa siis seurata tiedotusta Rauhanpuolustajien nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Toivottavasti näemme Hämeenlinnassa!

JUSSI LILJA

”Koronavirus on saanut mahtavat polvilleen ja ihmiskunnan pysähtymään kuin seinään. Mielialamme seilaavat edestakaisin ja kaipaavat paluuta normaaliin. Yritämme liimata menneisyyttä kiinni tulevaisuuteen ja kiellämme niiden välille syntyneen halkeaman. Mutta halkeama on ja pysyy. Kaiken kauheuden keskellä meillä on mahdolli suus uudelleen ajatella tätä tuomiopäivän masiinaa, joksi olemme maailman raken taneet. Mikään ei olisi maailman kannalta pahempaa kuin paluu normaaliin.”

Mikä siis neuvoksi? Auttaisiko konkreettis ten utopioiden kehitteleminen ja niitä kohti eteneminen. Neuvola tarjoaa tällä kertaa virikkeitä matkalle kohti uutta maailmaa.

TEKSTI HANNA NIITTYMÄKI

Rauhankasvatus on hieno sana, jota ei ole syytä hylätä, vaikkei se ole ollutkaan muodissa sitten 1980-luvun. Sitä paitsi jokaisen meistä on hyvä harjoittaa rauhankasvatusta aina kun tilaisuus tarjoutuu. Neuvolan tätinä toimii opettaja Hanna Niittymäki.

Kirjailija Arundhati Roy kirjoitti Financial Timesissa:

P.S. Tämän kirjoituksen lähes kaikki tiedot ja ajatukset on varastettu Kudelma-verkoston Leena Heleniukselta, FEE Suomen Pihla Soinnunmaalta sekä Helsingin ja Oulun yliopistoissa työskentelevältä Antti Rajalalta

www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Rauhanpuolustajien jäsenille –10 %. Hintoihin lisätään postikulut, jollei toisin mainita.

HUR VÄL FUNGERAR RÄTTSSTATEN I FINLAND?

Vi är vana att uppfatta att rättsstaten i Finland har goda fundament och att principen är starkt förankrad i vårt land. Vi finlandssvenskar till hör kanske också dem som väldigt starkt sluter upp kring principen, dels av historiska orsaker och dels också för att vi vet att inga språkliga rättigheter förverkligas utan rätts statens principer.

Under covid-19-våren 2020 utsat tes rättsstaten på många håll för prövningar. Inte alla länder höll sig inom de ramar som rättsstaten för utsätter när undantagstillstånd införs: att undantagstillståndet ska vara strängt nödvändigt, bara gälla åtgärder som absolut behövs och

vara tidsbestämt. Men Finlands regering klarade det testet.

Land ska med lag byggas och all tjänsteutövning ska grunda sig på lag. Då behövs oberoende domsto lar som fungerar effektivt och med höga standarder, med god kvali tet – kriterier som bl.a. Europarådet och EU följer med. Viktigt är också att det finns de rätta instrumenten mot korruption och som stöd för s.k. whistleblowing; dessa är områden som sannolikt måste utvecklas de kommande åren.

DOMARNAS OBEROENDE

Vi är övertygade att våra dom stolar är oberoende och de

politiska beslutsfattarna är noga med att inte yttra sig om pågå ende domstolsbehandlingar – även om det kan vara svårt t.ex. i migrationsfrågor, som också handläggs av oberoende förvalt ningsdomstolar.

Under den tid som jag följt med dessa frågor har utnäm ningen av domare reformerats med tanke på ännu större oberoende. Domarutnämningsnämnden har skapats liksom det nya domstols verket – avståndet till de politiska beslutsfattarna har blivit längre och därmed oberoendet större. Det enda kruxet är kanske att nämnde män i tingsrätterna ibland har en viss politisk färg som går att känna

igen. I många andra länder lottas ju nämnderna fram istället.

Tidigare justitiekanslern Jaakko Jonkka har dock sommaren 2020 kommit med synpunkter på både riksrätten som instans och det att riksdagen har en roll att spela ifråga om domstolsprövning av riks dagsledamöter. Han har funnit att denna politiska prövning av riks dagsledamöters utsagor strider mot maktens tredelning. Utsagan aktu aliserades givetvis i samband med att en tillräcklig majoritet i riks dagens plenum inte kunde fås för att domstol kunde pröva åtal mot ledamot Mäenpää, gällande hans ökända och hatiska utsaga i plenum. Det har dock också konsta

TEXT: ASTRID THORS

KUVA: DARIA SANNIKOVA, PEXELS

terats att Riksåklagaren borde ha samma skydd mot avsättande som domarna; så är inte fallet idag.

RÄTTEN TILL RÄTTVIS RÄTTEGÅNG

Men hur är vardagen; kan medborg arna hävda sina rättigheter, kan man få sin sak prövad i domstol i skälig tid och till skäliga kostnader? Hur fungerar rätten till en rättvis rättegång?

En oro för domstolarnas effek tivitet präglade faktiskt det arbete som gjordes i den arbetsgrupp som våren 2019 skrev avsnittet om rättsstaten i regeringsprogram met för regeringen Rinne, och som övertagits av regeringen Marin. I programmet uttrycks farhågor om domstolsprocessernas längd, om rättegångskostnaderna och därmed om tillgången till rättvisa.

Av de 141 fällande domar som Finland under åren 1959–2019 fått i den Europeiska människorätts domstolen (knuten till Europarådet i Strasbourg; inte att förväxla med EU-domstolen i Luxemburg) har 62 domar gällt rättegångens längd. Den därnäst största gruppen, 37 domar, har gällt tillgången till en rättvis rättegång. De flesta av dessa fällande domar om rättegångens längd är givna före 2011. Under för sta årtiondet av 2000-talet behövdes flera åtgärder för att Finland inte i fortsättningen skulle dömas i Stras bourg, en sådan var att lagar antogs 2009 om kompensation till parter för utdragna rättegångar. Det före faller ha varit ett effektivt medel.

Denna sommar publicerade EU-kommissionen den s.k. EU Jus tice Scoreboard 2020 – den färskaste jämförande översikten över rätts systemen i EU-länderna. Den bygger bl.a. på Europarådets expertorgans uppgifter men också andra källor och den här rapporten ska bidra till den jämförelse beträffande rätts statsprincipen som kommissionen ska publicera senare i år.

Den nu offentliggjorda EU-jäm förelsen behandlar mest civila mål och vissa administrativa proces ser och man kan här se att Finland i

mycket håller sig till medeltalet för EU, vi är varken sämst eller bäst. Ett undantag hittas dock: administra tiva avgöranden i konsumentfrågor. Fram till 2016 tillhörde vi ”de fyra sämsta” vad gäller längden på pro cesserna, men en viss förbättring har skett sedan dess.

AVGÖRANDEN I BROTTMÅL KAN DRÖJA

Men fortfarande gäller intrycket att handläggningen av brottmålsä renden tar lång tid. Jag tror väldigt många jurister med mig pekar på två saker: att bevisningen hit tills behandlas helt på nytt i andra instans, d.v.s. i hovrätten, och att det inte är åklagare som leder för undersökningen av brotten.

Låt mig först säga några ord om polisledd förundersökning. Vi har ett system som avviker från det som gäller i andra europeiska län der. Delvis beror avvikelsen på att vi länge hade länsmanssystemet på landsbygden: samma person var både polis och åklagare, men också på att polismyndigheterna har en stark ställning i det finländska sam hället.

Vad är det jag talar om: ärenden kan bli liggande hos polisen eller åklagaren, olika uppfattningar kan råda om det finns tillräcklig bevis föring och det finns situationer då allt måste gås igenom från bör jan när det kommit till åklagaren, vilket givetvis leder till dröjsmål. Redan i början av 2000-talet, när jag var medlem i riksdagens lagutskott och vi berörde dessa frågor, var för slaget från bl.a. advokathåll att förundersökningen borde ledas av åklagare, men se nej – det går inte framåt. Också den nuvarande reger ingens program berör frågan men betonar bara det goda samarbe tet mellan åklagare och polis. Mera än så kunde man inte komma över ens om.

Den andra bidragande orsaken till dröjsmål är som nämndes att vittnen ska höras på nytt i hovrät ten. I andra länder använder andra instansen bandupptagningar, men våra tingsrätter har inte haft utrust

ning för videobandningar. Nu har ett program uppgjorts för hur dom stolarna ska få den behövliga utrustningen och förhoppningen är att processerna kan bli snabbare och säkrare.

HAR MEDBORGARNA RÅD ATT PROCESSA?

Tillgången till en rättvis rättegång kan tyvärr också vara en ekonomisk fråga, åtminstone enligt Juristför bundets uppfattning. Vi har ett utbyggt system med tillgång till rättshjälp som är gratis för dem med de lägsta inkomsterna – men har medelinkomsttagare som inte får gratis rättshjälp möjlighet att vända sig till domstol? Det är en fråga som regeringsprogrammet ålägger de verkställande myndig heterna att utreda. Det som också är ytterst svårt att reglera är hur den s.k. tappande eller förlorande parten ska stå för motpartens kost nader. Det är svårt att lagstifta om det, men säkert också en svår fråga för domare att bedöma när domen avgörs. Vad är skäligt?

Men många säger säkert: det finns ju rättsskyddsförsäkring knuten t.ex. till många hemförsäk ringar. Det har dock på senare tid visat sig att villkoren för dessa för säkringar har ändrats ganska ofta och att denna del av försäkringen inte så noga diskuteras vid tid punkten för dess tecknande. Vissa begränsande villkor kan också överraska de försäkrade och max imiersättningarna verkar inte ha följt utvecklingen av rättegångskost naderna.

ANDRA SÄTT ATT AVGÖRA TVISTER

Men behöver alla tvister behand las i domstol? Sannerligen inte, och det pågår på många håll, bl.a. vid justitieministeriet, projekt för att utveckla medling, både i nära rela tioner, i grannskapet, i skolor mm. Under senare år har det utvecklats allt flera former av snabb, frivil lig handläggning av ärenden utan att parter behöver föra tvisterna till

Artikkelit on julkaistu yhteis työssä suomenruotsalaisen Fredsposten-lehden kanssa, jonka numerossa 3/2020 se alun perin ilmestyi.

domstol. I regel iakttas avgöranden givna i dessa förfaranden rätt väl av parter, t.ex. av försäkringsbolag och handelshus.

Det är på många sätt viktigt att medling utvecklas på alla håll –för som vi vet börjar all fostran i näromgivningen – och våra sam hällen har mycket att vinna på att dessa komplement till rättsmedlen utvecklas. Särskilt om medlingen också kan ha element som ökar par ternas förståelse för varandra. Vem vet vilka nya fredsmäklare som på det sättet utbildas i skolor och i vår näromgivning?

Astrid Thors är jurist till utbildningen och vicehäradshövding, men har också verkat som ledamot av Europaparlamentet och Finlands riksdag, som migrationsoch Europaminister. Hon är medlem av delegationen vid Människorättscentret (knutet till Justitieombudsmannens kansli), medlem i styrelsen för Dag Hammarskjöldfonden och ordförande för Liberal Internationals människorättskommitté.

ALLEKIRJOITA!

Joukko Kaukasian alueen ja Euroopan kansalais järjestöjä on ilmaissut huolensa Vuoristo-Kara bahin konfliktin ja lisääntyvän väkivallan vuoksi. Ne ovat perustaneet vetoomuksen, jossa vedotaan väkivallattomien keinojen käyttöön ottamiseksi konfliktin sovittelussa. Allekirjoita vetoomus täällä: www.change.org/p/osce-immediate-ceasefi re-with-no-condition-between-azerbaijan-andarmenia

TUE RAUHANTYÖTÄ: osta tuotteitamme! www.rauhanpuolustajat.org/kauppa

VALISTU eli lue lisää ja ota selvää asioista. Lukuvinkkejä saat esimerkiksi sometileiltämme Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

SEURAA RAUHANPUOLUSTAJIEN PAIKALLISTOIMIJOIDEN POSTAUKSIA

FACEBOOKISSA:

Joensuun Rauhanryhmä > facebook.com/jnsRauhanryhma

Keski-Suomen Rauhanpuolustajat > facebook.com/ksrauhanpuolustajat

Lapin Rauhanpuolustajat > facebook.com/groups/351936228181178

Pirkanmaan Rauhanpuolustajat > facebook.com/TrePulut

Satakunnan Rauhanpuolustajat > facebook.com/satakunnanpulut

Turun Rauhanpuolustajat > facebook.com/Suomen-RauhanpuolustajainTurun-Piirijärjestö-Turun-Pulut

Työpaikkojen Rauhantoimikunta > facebook.com/rauhantoimikunta

Vantaan Rauhanpuolustajat > facebook.com/Vantaan-Rauhanpuolustajat-ry

Rauhan Puolesta on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

ISSN 2343-5097 (painettu) ISSN 2343-5100 (verkkojulkaisu)

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 00550 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Timo Kalevi Forss, Anu Harju, ja Hanna Niittymäki

Ulkoasu: Essi Rajamäki Taitto: Essi Rajamäki Kansi: Nauska

Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola

Lehden tilaushinta 36 € / vuosi

Rauhan Puolesta ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys-, marras- ja joulukuussa.

Rauhanpuolustajien tiedotuskana vana pitkään käytössä ollut Pulutsähköpostilista lakkautettiin. Sen tilalle tuli Kirjekyyhky-uutiskirje, joka ilmestyy noin 12 kertaa vuodessa.

Kirjekyyhky välittää rauhaan ja yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä uutisia ja tietoja tapahtumista ja toiminnasta eri puolilla Suomea.

Käy tilaamassa itsellesi Kirjekyyhky osoitteesta www.rauhanpuolustajat.org

Ota suunnaksi rauha: www.rauhanpuolustajat.org

Vepsäläisiä on niin vähän... Mitä varten opiskelet vepsää!?

Lähden pois, täällä ei ole tulevaisuutta!

MINUN VALINTANI

Kasino / Disco / Baari / Minkä paikan valitsisin?

www.finnougriccomics.com

Me olemme onnelllisia! / Kasino / Disco / Baari ???..

Tamara Traki (hantiksi), Kazym, Hanti-Mansia, Venäjä 2017

Udmurtin kielen puhujia on hieman yli 300 000. Suurin osa heistä asuu Udmurtian tasavallassa Venäjällä. Udmurtin kie lellä on Udmurtiassa virallinen asema. Kieltä käytetään laajalti kulttuuriprojekteissa, musiikissa ja taiteessa sekä sosiaalissa verkostoissa. Järjestimme sarjakuvatyöpajan Nuorisokeskus LIFT:ssä Udmurtian pääkaupungissa Iževskissä toukokuussa 2016. Yhteistyökumppanimme Udmurtiassa ovat jatka neet projektin työtä järjestämällä sarjakuvatapahtumia ja näyttelyitä. Erityisesti Kirjasto nro 23 Iževskissä on ollut aktii vinen sarjakuvan esille tuoja.

Tilaa www.rauhanpuolustajat.org/kauppa