Rauhanpuolustaja 5/21

Riikka SuominenRauha ei rahanoperoi maailmassa

Rauhanpuolustaja on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. ISSN 2736-9951

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 00550 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Anu Harju, Maria Hukkamäki ja Hanna Niittymäki

Ulkoasu ja taitto: Essi Rajamäki Kansi: Nauska

Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola Lehden tilaushinta 36 € / vuosi Rauhan Puolesta ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys-, marras- ja joulukuussa.

3 Pääkirjoitus 4–5 Pitävätkö argumentit hävittäjähankkeesta paikkansa? 6–9 Rauhantekijä Riikka Suominen 10–11 Joukkosyrjinnän aseet 11 Markku Kangaspuron kolumni 12–13 AKL:n uudet kasvot 14–15 Armeijan menoista ja asehankintojen hinnasta

Raimo Pesosen kolumni

Liettua

Moderni maatuska

Tottelemattomuusakatemia

Työpaikkojen rauhantoimikunta

Rauhankasvatusneuvola

Från Fredsposten

Erkki Kuparin pakina

VANKISELLEISTÄ VALLAN KAMMAREIHIN

Työpari Kervinen–Koiranen luotsaa Aseistakieltäytyjäliittoa. He haluavat nähdä Suomessa monipuolista, konkreettista, myönteistä ja arkista rauhantyötä.

JÄRJESTÖT VAATIVAT ARMEIJOIDEN PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISTÄ

Skotlannin Glasgow’ssa pidetään YK:n COP26-ilmastokokous 31.10.–12.11.2021. Englantilainen ympäristön- ja konfliktintutkimusjärjestö CEOBS (Conflict and Environment Observatory) on laatinut kokoukselle osoitetun vetoomuksen, jossa vaaditaan sotilaspäästöjen vähentämistä.

CEOBS:n mukaan on ole massa merkkejä siitä, että jotkut valtiot saattavat sitoutua armeijoiden kasvihuone kaasupäästöjen vähentämiseen marraskuisessa ilmastokokouk sessa.

Vetoomuksessa esitetään puit teet sille, mitä näiden lupausten pitäisi sisältää.

Armeijat ovat suuria päästö jen aiheuttajia, ja ne tulee ottaa ilmastotavoitteisiin mukaan. Parii sin vuoden 2015 ilmastosopimus jätti armeijoiden kasvihuonekaasu päästöjen leikkaamisen valtioiden omaan harkintaan.

Armeijat käyttävät valtavasti energiaa. Niiden harjoittelu, toi minnot ja operaatiot aiheuttavat huomattavasti kasvihuonekaa supäästöjä ja muita haitallisia ympäristövaikutuksia. Asevoimat ovat tyypillisesti hallinnonalo jen suurimpia energiankuluttajia, mutta tietoa niiden päästöistä ei ole haluttu tuoda julki.

Maailman sotilasmenot kas voivat 2,6 prosenttia vuonna 2020. Kasvu aiheuttaa riskin, että päästöt lisääntyvät vastaavasti. Sotilas menojen lisääntyminen suuntaa rahoitusta pois kestävältä kehityk seltä ja ilmastokriisin hillinnältä ja siihen sopeutumiselta.

Vetoomuksessa todetaan, että armeijoita ja niitä tukevaa teol lisuutta ei voida enää käsitellä poikkeustapauksina. On ryhdyttävä

välittömästi huomattaviin toimiin armeijoiden kasvihuonekaasu päästöjen ja ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi.

Kesäkuussa 2021 Nato ilmoitti, että sen jäsenvaltiot ”kehottavat pää sihteeriä muotoilemaan realistisen, kunnianhimoisen ja konkreetti sen tavoitteen Naton poliittisten ja sotilaallisten rakenteiden ja lai tosten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi”. Naton jäsenvaltiot haluavat kuulla arvion, miten net tonollapäästöt voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä.

Tämä on myönteinen askel eteenpäin, mutta silti kaukana siitä, mitä planeetta tarvitsee. Armei joiden päästöjen vähentämiseen tähtäävien konkreettisten sitoumus ten ja siihen johtavien askelten tulee olla ilmastokokouksen käsitel tävänä marraskuussa.

Vetoomuksen on allekirjoittanut 27.10. mennessä 188 järjestöä eri puolilta maailmaa. Suomalaisjärjestöistä mukana ovat Aseistakieltäytyjäliitto, Rauhanpuolustajat, Rauhanliitto, Sadankomitea, Tekniikka elämää palvelemaan, Kristillinen rauhanliike, Naiset rauhan puolesta, WILPF:n Suomen-osasto ja ajatuspaja Creatura.

Vetoomus löytyy suomennettuna Rauhanpuolustajien nettisivuilta rauhanpuolustajat.org.

Kestävää kesää ja tulevaisuutta!

Kaikki varmaankin odotamme tältä kesältä, jos ei nyt täysin niin ainakin osin, mahdollisuutta elää koronaepidemian jälkeistä aikaa. Ja hyvältähän se Suomessa näyttääkin, vaikka ulkomaille suuntau tuva lomalentely jäänee ilmastonmuutoksen kannalta positiivisesti vähemmälle. Ketään syyllistämättä meillä on hyvä syy vähentää lentomatkustamista tulevaisuudessakin, vaikka siihen tilaisuus avautuisi. Koronapandemia ei kuitenkaan ole ohi. Pandemia osoittaa konkreettisesti vanhan totuuden: turval lisuus on jakamaton suure. Kukaan ei ole turvassa, elleivät kaikki ole turvassa. Ennen kuin koronaviruk set on taltutettu koko maailmasta, emme mekään ole turvassa. Tämä pandemia jää tuskin viimeiseksi. Mei dän on yhdessä muiden maiden kanssa varauduttava myös tuleviin.

Äskettäin uutisoitiin Suomen olevan YK:n tuo reen vertailun mukaan kestävässä kehityksessä maailman paras maa. Henkselien paukutteluun ei taida olla syytä. Ilmastonmuutos on suurin uhka koko ihmiskunnan kestävälle kehitykselle, ja sen torjunnassa Suomi ja suurin osa muista rikkaista maista ovat suoriutuneet heikoimmin. Viimevuoti sen YK:n kestävän kehityksen raportin mukaan 43 Afrikan maata ja parisenkymmentä muuta alhaisen ja keskitulotason maata oli saavuttanut kaikki kes tävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa määritellyt ilmastotavoitteet. Niihin kuuluu muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen huomioiminen poliittisessa pää töksenteossa.

Epidemian hellittäessä Rauhanpuolustajien toi minta käynnistyy niin sanotusti livenä. Ensimmäinen suurempi yleisötapahtuma pidetään Uudenkaupun gin rauhan 300-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä 15.8. teemalla Historian kokemuksista oppien turvallista tulevaisuutta etsimässä. Tapahtumassa käsi tellään muun muassa Venäjän ja Suomen suhteiden historiaa ja ajankohtaisia turvallisuuteen ja aseva rusteluun liittyviä kysymyksiä. Tapahtuman päättää rauhankonsertti, jossa esiintyy estradeille palannut rauhanliikkeen Grand Old Lady Liisa Tavi säestäjä nään pianisti Arto Piispanen.

Elokuussa pyörähtää käyntiin nuorille suunnattu Tottelemattomuusakatemia, jonka yhtenä tavoit teena on lisätä systeemistä ajattelua ja tuoda yhteen rauhanliikettä ja ympäristötoimijoita.

Syksyllä viritellään Rauhanpuolustajien paikallis toimintaa entistä ehompaan uskoon – olkaa kuulolla! Kokoontumisia aiheen tiimoilta tullaan järjestämään useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

TEKSTI: ANU HARJU

Pitävätkö argumentit hävittäjähankkeesta paikkansa?

Väite 1: 10 miljardia euroa riittää suunniteltuun hävittäjähankintaan ja 10 miljardia koneiden käyttökustannuksiin.

Väite ei pidä paikkaansa.

• 10 miljardia ei riitä hankintaan, sillä summa sisältää aseistuksesta vain osan ja päälle tulevat muun muassa indeksi maksut.

• Indeksimaksut puolustusministeriö on arvioinut enintään 1–1,5 miljardin euron suuruisiksi (Suomen Kuvalehti 15.9.2021)

• Vuoden 2020 valtion talousarvion mukaan 10 miljardilla hankitaan aseistusta ”operatiivisen valmiu den aloittamiseen tarvittava määrä”. Muu aseistus on tarkoitus hankkia ja maksaa erikseen. (Turun Sanomat 19.9.2020, Helsingin Sanomat 15.10.2020)

• Sveitsissä, Yhdysvalloissa, Norjassa ja Kanadassa tehtyihin laskelmiin poh jautuen Suomen hävittäjähankinta voi kokonaisuudessaan maksaa 30–40 miljardia euroa. (Helsingin Sanomat 14.8.2021, Yle 8.7.2015, Ydin 1/2019)

• Koko elinkaaren kustannusten enna kointi tässä vaiheessa on mahdotonta, mutta 10 miljardia ei todennäköisesti riitä myöskään käyttökustannuksiin, eli käyttöön ja ylläpitoon sekä päivityk siin. 1990-luvun alussa ministereille kerrottiin Hornetien hankinnan ja 30 vuoden käytön maksavan yhteen laskettuna 16 miljardia markkaa, eli nykyrahaksi muutettuna 4 miljardia euroa. Ilmavoimien arvion mukaan vuodesta 2020 Horneteihin oli käytetty yhteensä 8,7 miljardia euroa, siis yli kaksinkertaisesti alun perin arvioitu summa. (Suomen Kuvalehti 2.5.2018)

Väite 2: 64 hävittäjällä pystytään puolustamaan koko maata. Väite ei pidä paikkaansa.

• Eversti evp. Ahti Lapin mukaan 64 hävittä jällä ei pystytä puolustamaan koko maata. Lapin mukaan hävittäjistä ei ylipäänsä ole sodassa juuri hyötyä, mikäli Venäjä hyök käisi Suomeen. (Yle 24.9.2021)

• Suomen kyky puolustautua sotilaallista hyökkäystä vastaan riippuu puolustuksen kokonaisuudesta, hyökkäyksen voimasta ja tavasta sekä Suomen muualta saamasta avusta. On mahdotonta tietää varmuudella 40 vuodeksi eteenpäin, montako hävittäjää Suomi missäkin skenaariossa tarvitsisi.

Väite 3: Hornetien suorituskyky korvataan hankkimalla 64 uutta monitoimihävittäjää.

Väite

• 64:ää uutta hävittäjää perustellaan sillä, että sama määrä Horneteja hankit tiin 1990-luvulla. Määrä on alkujaan sattumien summa. Puolustusvoimien ei 1990-luvulla ollut edes tarkoitus hankkia kolmea laivueellista hävittäjiä vaan ainoastaan kaksi, päätös 64 hävittäjästä yllätti jopa kenraalikunnan edusta jat. Muissa maissa laivue koostui 12–15 koneesta, eikä 20 koneesta, kuten Suomessa.

• Mikäli uusia hävittäjiä hankitaan suunnitellut noin 64, Hornetien suorituskykyä ei korvata, vaan suorituskyky nousee merkittävästi, sillä uudet hävittäjät ovat asejärjestelminä vanhoja tehokkaampia. Tämän ovat todenneet konemyyjätkin. Esimerkiksi Tanska korvasi 48 entistä F-16-hävittäjää 27 uudella F-35A-koneella ja katsoi säilyttäneensä saman suorituskyvyn juuri koneiden lisääntyneen tehokkuuden vuoksi. (Suomen Kuvalehti 19.7.2019)

Mitä mieltä kansalaiset ovat hävittäjähankkeesta?

Suhtautuminen HX-hankkeeseen puoluekannatuksen mukaan. 80 % 60 % 40 % 20 % 0 %

SDP PS KOK KESK VIHR

Hankinta tulee toteuttaa vähintään suunnitellussa laajuudessa Hankintaa tulee pienentää Hankinnasta tulee luopua kokonaan En osaa sanoa

Suomi on varannut noin 64 uuden hävittäjän hankintaan 10 miljardia euroa. Mikä seuraavista väitteistä vastaa parhaiten näkemystäsi valmisteilla olevasta hankinnasta?

Hankinta tulee toteuttaa vähintään suunnitellussa laajuudessa (42 %) Hankintaa tulee pienentää (29 %)

Hankinnasta tulee luopua kokonaan (11 %) En osaa sanoa (19 %)

Väite 4: Hävittäjähanke ei ole poissa muista hyvinvointiyhteiskunnan menoista.

Väite ei pidä paikkaansa.

• Jos julkista velkaa halutaan pie nentää, hävittäjien aiheuttama velka on maksettava säästämällä muista yhteiskunnan kuluista tule vaisuudessa.

• Mikäli uusien hävittäjien käyttö ylit tää nykyisten Hornetien käytöstä aiheutuvat kus tannukset, säästöjä on haettava muista kohteista puolustusbudjetin sisällä tai puolustusbudjettia on kasvatettava ja karsittava muita yhteiskunnan menoja.

• Pääministeri Sanna Marin viittasi tähän todetessaan eduskunnassa 28.9.2021, että ”esimerkiksi ensi vuoden velkaantumisluvuissa tämä [hävittäjähankinta] näkyy 1,5 miljardilla eurolla, eli ei tämäkään ole ikään kuin ylhäältä tullutta rahaa, vaan nämäkin panokset näkyvät siellä meidän alijäämässämme”. (

Suomalaisista 39 prosenttia pitää HX-hävittäjähanketta liian suurena tai haluaisi luopua hankkeesta kokonaan. Vain hieman suurempi joukko (42 prosenttia) kannattaa hankkeen toteuttamista vähintään suunnitellussa laajuu dessa.

Keskustaa lukuun ottamatta suurimpien hallituspuolu eiden kannattajien enemmistö pienentäisi hanketta tai luopuisi siitä kokonaan. Hankkeeseen suhtautuvat kriitti sesti erityisesti nuoret ja naiset. Tiedot ilmenevät Kantar TNS Oy:n kyselytutkimuksesta, johon vastasi 1 025 suo malaista 21.5.–26.5.2021. [Kyselyn teettivät Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea. Tutkimuksen virhe marginaali on 3,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.]

ilmastosatsauksilla ei voi tappaa eikä saastuttaa

Rauhantekijä

RIIKKA SUOMINEN

Riikka Suominen on käve lyllä haukatakseen happea. Hän on valvonut edellisenä yönä sairaan 10-vuoti aan poikansa kanssa. Suomisen rakas seuralainen, puolitoista vuotias labradorinnoutaja Tepsu, on mukana lenkillä ja osallistuu puhelinhaastatteluun energisenä taustahahmona.

Suomisella oli koira mukanaan myös silloin, kun hän 16-vuoti aana kävi ensimmäisen kerran kääntymässä kokoomusnuorten tilaisuudessa. Hänen vanhempansa Ilkka ja Riitta, jotka olivat aktiivi sia kokoomuslaisia ja tavanneet puoluepolitiikan parissa, antoivat tyttärelleen mallin, että yhteis kunnallisiin asioihin voi vaikuttaa. Suominen siis lähti tutustumaan kokoomusnuoriin.

”Olin epäkypsä teini, jota kiin nosti lähinnä meikkaus ja pojat. Koin, että kokoomusnuoret olivat pikkuvanhoja pätijöitä ja hyvin eri tyylisiä ihmisiä kuin minä. Vaikka eihän politiikkaa mennä tekemään vain siksi, että siellä on oman tyyli siä ihmisiä.”

Suomiselle selvisi varsin aikaisin, että hänen ja vanhempien maail mankatsomukset eroavat toisistaan. Hän kuitenkin oppi, että ihmiset voivat haluta samoja hyviä asioita puoluekannasta riippumatta, ja siksi eri puoluetta edustavia ihmisiä ei kannata demonisoida.

”Perhetaustastani johtuen tun nen paljon kokoomuslaisia ja näen, että heidän tavoitteensa ovat joskus samat kuin minulla, mutta tavat vain ovat erilaiset. Se on loiventa nut näkemysteni jyrkkyyttä.”

Useimmat lapset tuntevat myö täsyntyistä empatiaa eläimiä ja luontoa kohtaan. Jo 7-vuotiaana Suominen alkoi tehdä kaverinsa kanssa perustamansa Eläköön luonto -yhdistyksen lehteä. He vär

Riikka Suominen on helposti asioista innostuva ja niihin tarttuva ympäristöjournalismiin keskittynyt toimittaja. Suomisesta ilmastokriisin hoitaminen olisi hyvä ottaa turvallisuuspolitiikan piiriin. Se mahdollistaisi budjetti kehysten ulkopuolisen rahankäytön miljardeilla euroilla.

eläinsuojeluyhdistyksen tiedottajana ja ajoittain työt vaatekaupassa.

Vuonna 2010 ruotsalainen uusiutuvaa energiaa myyvä firma etsi lehtikonseptille tekijää, ja Suo minen perusti Huili-lehden.

”Firma joutui sittemmin talo udellisiin vaikeuksiin. Otin Huilin itselleni ja olin yhtäkkiä yrittäjä. Se oli ammatillisesti kova juttu. Silloin mietin, mitä voin omalla osaamisellani ammatissani tehdä ympäristöasioiden eteen. Ajattelin, että on moraalinen velvoite tuoda tuota näkökulmaa esiin. Se muutti ammattiurani.”

Suomiselle on tärkeää voida tehdä työtä itselle merkityksellisten asioiden parissa.

väsivät jäseniksi sukulaisia, jotka saivat lehden luettavakseen. Saman ikäisenä hän kirjoitti Kevätpör riäiseen jutun ”Ydinvoima pitää kieltää”.

”Vanhemmat totesivat että kap pas, lapsella on mielipiteitä”, nauraa Suominen ja toteaa, että isä Ilkka on aina ollut hyvin ydinvoima myönteinen ihminen.

Kun Suominen oli noin nel jäntoista, hän sai isältään Worldwatch-instituutin julkaise man Maailman tila -raportin, jonka artikkelit tytär luki kiinnostuneena. Reaktio oli: ”Mitä helvettiä, miksei kukaan ole kertonut mulle!” Luon nonvarat olivat loppumassa!

Kun teini ilman pohjatietoja oli lukenut sen kaltaisen varoituksen ja keinot puuttua ihmisen luonnonva rojen tuhlaamiseen olivat rajalliset, Suominen reagoi miten voi. Hän sammutteli kotona valoja ja laittoi pattereita pienemmälle.

UUSILLE URILLE

Riikka Suominen oli jo nuorena ulospäinsuuntautunut ja sosiaali sesti rohkea. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän meni opiskelemaan

Ruotsiin. Isä oli lähtenyt 16-vuoti aana ulkomaille opiskelemaan, ja Suominen arvelee, että luokkata usta vaikutti myös hänellä itsellään muuttopäätökseen – horisontti on aina ollut auki.

”Ruotsissa yliopistoon pääsi ilman pääsykokeita. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä halusin opis kella, mutta yliopistoon halusin.”

Samaan hengenvetoon Suominen ihmettelee nykykäytäntöä, että jo yläasteelle on pakko valita erikoistu mislinja, ja opiskelusuuntaus pitäisi osata lyödä lukkoon 18-vuotiaana. Suomiselle toimittajan ammatti on kutsumusammatti, mutta se selvisi hänelle vasta myöhemmin. Ruotsissa hän opiskeli matkailua, sosiaalialaa ja markkinointia, kaikki ilta- ja vii konlopputyön ohella. 24-vuotiaana hän löysi oman alansa toimittaja opinnoissa.

Kandiksi valmistuttuaan Suo minen työskenteli ensin Ruotsin yleisradion suomenkielisissä uuti sissa, sitten puoli vuotta Brysselissä tehden juttuja samalle medialle. Sen jälkeen hän palasi Suomeen Nelo sen uutisiin ja oli sittemmin vuosia media-alan pätkätyöläinen. Väliin mahtui puolitoista vuotta Helsingin

”Paljon mietitään sitä, mikä on yksilön vastuu, kun puhutaan ratkaiseeko yksilö vai rakenne ilmastokriisin. Todella usein yksilö nähdään vain kuluttajana. Itse ajat telen, että se mihin käytämme osaamisemme ja kahdeksan tun tia päivässä töissä on ehkä kaikkein isoin asia.”

Suominen meni töihin Vihreään Lankaan vuonna 2015. Tuolloin hän myi Huilin liiketoiminnan toimitta japorukalle, joka lakkautti julkaisun vuonna 2018.

Vihreät teki loppuvuonna 2019 paljon kritisoidun päätöksen lakkauttaa lehtensä, minkä jäl keen Suominen on työskennellyt vapaana toimittajana ja koulutta nut toimittajia.

Suomisen esikoisromaani Suh teellisen vapaata ilmestyi pari kuukautta Vihreän Langan lakkaut tamisen jälkeen alkuvuodesta 2020.

RAUHAA TEHDÄÄN

RAKKAUDELLA

Riikka Suomisen romaanin ilmes tyminen aiheutti pienimuotoisen kohun, sillä kirjan aihe on avoin suhde. Hänet yllätti se, että palaute ja kirjan käsittely on ollut asiallista ja lähes yksinomaan myönteistä.

TEKSTI: ANU HARJU • KUVAT: NAUSKA

Suominen itse elää avoimessa suh teessa.

Voisiko avoimen suhteen nähdä rauhaa ylläpitävänä tekijänä? Suo misesta kysymys on kiinnostava.

”Rauha, niukkenevat luonnon varat ja ekologiset rajat nivoutuvat yhteen. Tiedämme, että se, millai nen maailma on nyt, johtaa tuhoon ja kärsimykseen, mutta emme tiedä, mitä meillä voisi olla, millai nen se toisenlainen maailma olisi. Ajattelen, että toisenlaisessa maail massa tyydytystä tuovaa ja itsensä toteuttamista tukevat asiat liitty vät ihmissuhteisiin, kun ne nyt monilla liittyvät kuluttamiseen. Hel lyys, ihmisten väliset suhteet ja seksi ovat uusiutuvia luonnonvaroja eivätkä rajallisia sellaisia. Niitä voisi olla enemmän, jos ne irrotettaisiin nykyisestä moraalikoodistosta.”

”Moraalissa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta meillä on käsittämätön kaksinaismo ralistinen asenne. Pettäminen, sivusuhteet ja ulkopuolelle läikky vät suhteet ovat tosi stigmatisoituja ja sanktioituja, mutta samalla äärettömän tavallisia.”

Toisaalta sotakoneistoon liit tyy paljon tärkeilyä ja vallanhimoa. Voisiko sitä purkaa toimivilla ihmis suhteilla?

”Toiset ihmiset ja hellyys ja läheisyys ovat todella tärkeitä, ja kaikilla on halut, toiveet ja tarpeet. Jos niiden toteuttaminen olisi legi tiimiä, ehkä tarvitsisi vähemmän pullistella sotakoneiden ja vastaa vien kanssa.”

”Nykyinen parisuhdemallimme on erittäin tiiviisti nivoutunut kuluttajuuteen, kapitalismiin ja kilpailuyhteiskuntaan. Parisuh demallin kyseenalaistaminen kyseenalaistaa myös sitä. Kun ihminen alkaa ajatella, että pari suhteessa toisenlainen maailma on mahdollinen, niin hän voi toi vottavasti ajatella, että toisenlainen maailma on mahdollinen myös isommissa asioissa.”

YMPÄRISTÖJOURNALISMIN SUDENKUOPAT

Kuopatussa Vihreässä Langassa kir joitettiin monista asioista, joista

kukaan muu ei kirjoittanut. Ympä ristöjournalismi on lisääntynyt, mutta piiloon jääviä tarkastelukul mia on paljon.

”Sota ei kaipaa yhtä miestä, mutta on näkökulmia, jotka eivät tule näkyviin, jollen minä niitä tee. Silloin pitää päättää, kuinka paljon jaksaa ja osaa tehdä.”

Suomeen tarvittaisiin ehdot tomasti ympäristöasioihin erikoistunut media.

”Huilia luotsanneena tiedän, miten paljon siihen menee voi mia, ja minua kiinnostaa enemmän tehdä sisältöjä. Helsingin Sanomat on nyt julkaissut paljon ympäris töartikkeleita, ja toivon, että isojen medioiden ympäristöjournalismi ja sen tekijät saavat aikaa ja tilaa kehittää niitä. Mutta uusi lehti tar vittaisiin, ja toivottavasti sellaisen perustaa joku, jolla on syvät taskut ja journalistista tajua.”

Suominen on somessa nosta nut kiitettävän paljon esiin median kielenkäyttöä sekä aihe- ja kuvava lintoja ympäristöön ja ilmastokriisiin liittyen. Miksi helle aina ”hellii”, vaikka lisääntyvä kuumuus on tap pavaa ja tuhoisaa? Miksi kuukausien ennätyslämpötilaa kuvitetaan jääte löä hiekkarannalla lipovalla lapsella, eikä vaikka kuivuuteen kuolevilla eläimillä, hillittömillä metsäpaloilla tai vuodeosastolla?

”Käynnissä oleva ekologinen kriisi on todennäköisesti suurin asia, minkä tällä hetkellä hengissä olevat ihmiset tulevat näkemään. Riippumatta siitä, mihin suuntaan se kääntyy, se on mielettömän iso yhteiskunnallinen murros. Se vaa tii toimia kaikilta aloilta, enkä ole oikein nähnyt, mikä media-alan toi minta tässä on ollut. Se on pysynyt pistemäisenä ympäristötoimittajien palkkaamisena, mikä on sinänsä hyvä, mutta ei riitä.”

RAUHALLA

”Media välittää tietoja usein tie tynlaisten lasien läpi maailmaa katsoen. Se liittyy rahaan ja resurs seihin. Lehdistö kuuntelee niitä, joilla on ennestäänkin sananvaltaa, rahaa ja päätäntävaltaa.”

”Tämä näkyy minusta myös rauhankysymyksissä. Puolustus voimilla ja sotatekniikkaa myyvillä yrityksillä on äänitorvet ja viestintä rahaa ja isot resurssit. Rauhanliike on hyvin pieni toimija siihen verrat tuna ja sen mahdollisuudet tehdä asioita ovat rajalliset. Lehdistö hei jastaa materiaalisia valtaresursseja, enkä tiedä miten siitä pääsisi ohi. Mutta tämä on hyvä tiedostaa.”

PIENET RESURSSIT

Rauhantyön historian liepeet hipo vat nykyisen rauhanväen sääriä jatkuvasti. Rauha ei ole seksikästä eikä myy. Siihen liittyy monien mie lissä aina ja ikuisesti tiivis kytkös kommunismiin.

Kuten ympäristöjournalis missa, Suominen korostaa tässäkin perspektiivien merkitystä.

Journalistiliiton piti pitää 27.10. journalistien rauhanpäivän keskus telutilaisuus, johon Suominen oli pyydetty puhumaan Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodeniuksen ja toimittaja Toivo Haimin kanssa. Liitto perui tapahtuman vähäisen ennakkoilmoittautumisen perus teella ennen ilmoittautumisajan päättymistä ja etäosallistumismah dollisuudesta huolimatta.

Pian tapahtuman julkistuksen jälkeen Helsingin Sanomien toimit taja Laura Halminen oli kysellyt Twitterissä, miksi hänen ”ammatti liittonsa juuri tänä vuonna haluaa palauttaa neuvostoliittolaisen perinteen”.

Suomisesta idea keskuste lutilaisuudesta oli tuore avaus Journalistiliitolta ja hän piti siitä, että rauha yritettiin neutralisoida.

Ympäristö ja ilmasto pitäisi ottaa turvallisuuspolitiikan piiriin, Suo minen sanoo.

Suomisen vapaa-aika kuluu kirjoja lukemalla, luonnossa liikkuessa ja yhdessä Mirja Hämäläisen kanssa vedetyissä livetapaamisissa avoimessa suh teessa elävien ihmisten kanssa.

”Turvallisuuspolitiikka on hel posti epädemokraattista ja tapahtuu suljettujen ovien takana. Meidän tulee nähdä ympäristönsuojelu samanlaisena turvallisuusperiaat teen kautta tehtävänä asiana kuin puolustusvoimat ja armeijalle ostet tava kalusto: niihin laitetaan paljon rahaa ja toivotaan että niitä ei tar vita, mutta ne hankitaan kaiken varalta kansalaisten turvallisuuden takia. Toisin kuin sotakoneistolla, ilmastosatsauksilla ei voi tap paa ketään tai saastuttaa maata elinkelvottomaksi. Ilmastosatsa usten pahin vastus on status quo: fossiiliteollisuus ei halua luopua

”Tarvitaanko maailmaan tosiaan lisää aseita?

Hävittäjäkisa on kuin missikilpailu.”

rahoistaan, eivät myöskään puolus tusteollisuus ja -voimat.

”Rauhanliike on joidenkin mielissä aina kytketty Neuvosto liittoon, mutta jos kehys muuttuu ja jos fokusta saadaan siirrettyä laajempaan turvallisuuspolitiikkaajatukseen, ehkä jännite laukeaa suhteessa itänaapurikytkökseen.”

TURVALLISUUSPOLIITTISET

ILMASTOASIAT

Keskustelun Suomen hävittäjä hankinnoista olisi pitänyt käydä kuumana jo kauan, mutta näin ei ole ollut. Jos puhuu kriittisesti hävit täjistä, saa epäisänmaallisen ja naiivin leiman otsaan.

”Tarvitaanko maailmaan tosiaan lisää aseita? Hävittäjäkisa on kuin missikilpailu.”

Riikka Suominen ottaa hävittä jäuutisoinnista esiin kuvituksen vaihtoehdot.

”Sen sijaan, että näytetään len tonäytöksen sydämenmuotoinen savuvana, voisi olla kuva siitä, mitä hävittäjät tekevät. Mutta se on täy sin utopistinen ajatus.”

Heinäkuussa 2018 Ruotsissa koettiin hallitsemattomat metsäpa lot, ja maan puolustusvoimat teki ilmapommituksia ajatuksena, että räjähdysten paineaalto tukahdut taisi liekkejä.

”Puolustuskoneilla, jotka oli hankittu vihollisvaltiota vastaan puolustautumiseen, puolustau duttiin hallitsematonta sään ääri-ilmiötä vastaan. Ihmisten tur vallisuuden puolustamisen rooli on muutoksessa.”

Suominen osallistui viisi vuotta sitten puolustusvoimien kolme ja puoli viikkoa kestäneelle maanpuo lustuskurssille, josta hän kirjoitti jutun Vihreään Lankaan. Artikkeli on edelleen luettavissa lehden net tisivuilla.

Pari vuotta sitten Suominen osal listui niinikään puolustusvoimien maanpuolustukselliselle ilmas tokurssille. Hänestä olisi ”aivan megajuttu”, että ilmasto siir tyisi turvallisuuspolitiikan piiriin: ”Se mahdollistaisi budjettikehys ten ulkopuolisen rahankäytön miljardeilla euroilla ja ihmis

ten mobilisoinnin turvallisuutta lisääviin toimiin – mitä se sitten oli sikaan ilmastokriisin maailmassa. Se ei olisi missään muussa kehyk sessä mahdollista. Ihmisiä voisi laittaa kansalaispalvelukseen jne. Mutta ymmärrän, että turvalli suuspolitiikka on monella tapaa ongelmallinen raami.”

Suominen korostaa painok kaasti, ettei hän tosiaankaan kaipaa armeijalle lisää valtaa, vaan tur vallisuuspolitiikkaan leveämmän kehyksen.

ENERGIANSÄÄTELYÄ

Syksyllä 2019 Riikka Suomisen pik kuhiljaa ja vähän salakavalasti kasvanut uupumus kasvoi sellai siin mittasuhteisiin, että huojuen kasassa pysynyt korttitalo kaatui.

Tänä syksynä hän kirjoitti uupumuksestaan Anna-lehteen. Artikkelissa Suominen kertoo, miten muisti teki tenän puolitoista vuotta aiemmin Tukholmassa, kun tuttu akin tutumpi tunnusluku oli täysin kadonnut: ”Nyt tuijotin kännykkää ja haroin muistin hyllyä, jossa säilytin tunnuslukuja. Siellä ei ollut mitään.

Ihan kuin päässäni olisi yöllä käynyt varas ja vienyt osan muistista.”

Suomisen uupumus on syntynyt yleisen elämäntapamme ja hänen luonteensa yhteispelistä.

”Yhteiskunnassa on ongelmia, mutta tämä liittyy myös luonteen piirteisiini. Innostun helposti ja otan hoitaakseni paljon asioita. Yritän nyt miettiä, että onpa kiva että olen pystynyt innostumaan näistä kaikista projekteista, onpa kiva että nämä ihmiset haluavat tehdä yhteistyötä kanssani. Asian vastakohta olisi yksinäisyys, syr jäytyminen ja apatia, joten yritän nähdä asiat uhriutumatta.”

Suominen tuli asiassa julkisuu teen, vaikka onkin miettinyt, mitä hänelle merkitsee free-kirjoitta jana ja free-kouluttajana sanoa ääneen, että jaksamisen kanssa on ongelmia ja kognitiiviset taidot ovat heikentyneet uupumuksen takia.

”Pohdin, miten sen sanominen vaikuttaa markkina-arvooni. Kilpai lullisessa ympäristössä ei helposti sanota, että minulla on mielenter veydellisiä ongelmia, vaikka asia koskettaa hirvittävän suurta mää rää ihmisiä.”

Miten Riikka Suominen kokee ilmastokriisin ja ympäristön moni muotoisuuden kapenemisen?

”Se on taakka, mutta ei lamaut tava. Se on kuin surua, jota väistän. Ei ole erityistä syytä, miksi minun pitäisi altistua avohakkuukuville tai luontokatoraporteille. Saila Susiluoto kuvaa osuvasti tuoreessa kirjas saan Kehrä, miten yhtäkkiä helteen lämpö ei enää ole myönteinen asia, vaan hellepäivässä on jotain ahdis tavaa. Kun ajan autolla mökille, tulee ahdistus kun tietä levennetään ja kun näkee kaadettua metsää ja puu peltoa. Kaunista luontoa on niin vähän, se pitäisi aidata ihmisiltä. Pinnalla on suru, haikeus, riittä mättömyys, itsensä varjelu. Mietin, teenkö varmasti ammatillisesti tar peeksi. Koska maailma on mikä on, minulla on velvollisuus pitää huolta itsestäni ja pysyä tolkuissani. Säännöstelen uutisia. Keskuste lut ihmisten kanssa, jotka jakavat saman huolen ja arvomaailman, ovat tosi tärkeitä. Yksin jääminen tämän asian kanssa on pahinta.”

Ihmisille on merkityksellistä voida itse vaikuttaa ympäristöasioi hin esimerkiksi elintavoilla.

Sitran selvityksessä keväältä 2019 henkeä kohden lasketun ja kulutukseen perustuvan hiilijalan jäljen tavoitetaso olisi 2,5 tonnia CO2e vuoteen 2030 mennessä.

CO2e eli hiilidioksidiekvivalentti on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa ihmisen tuottamien kas vihuonekaasujen yhteenlaskettua ilmastovaikutusta.

Suomisesta jokaisen henkilökoh tainen hiilibudjetti olisi hyvä.

”Tosin tunkisin sinne koiran hinnalla millä hyvänsä! Koira on minulle supertärkeä.”

"Koska maailma on mikä on, minulla on velvollisuus pitää huolta itsestäni ja pysyä tolkuissani.”

Joukkosyrjinnän aseet

Kansallisvaltioiden syntyminen 1800-luvulla johti käytäntöön kieltää kansalaisuus näissä val tioissa asuvilta ihmisiltä. Ensim mäisen maailmansodan aikana osalta kansalaisista alettiin aktiivisesti riistää kansalaisuus. Sitä käytettiin sekä yksilöiden rankaisemiseen että ryhmien tukahduttamiseen. Natsit käytti vät sitä osana holokaustia.

Kansallisvaltioiden synnyt tyä Euroopassa Romanian juutalainen väestö oli ensimmäisiä, jotka joutuivat kansa laisuudettomuuden uhriksi. Vuonna 1868 Romanian prinssiksi valittu Carol I, jonka alkuperäinen nimi oli Karl Hohenzollern-Sigmaringen, reagoi vakaviin antisemitisti siin levottomuuksiin tekemällä maan perustuslakiin täydennyk sen. Se määräsi, että vain kristityille voitaisiin antaa Romanian kan salaisoikeudet, mikä oli jyrkässä ristiriidassa monien muiden mai den tuon ajan tasa-arvopolitiikan kanssa. Useat Euroopan valtiot ryhtyivät diplomaattisiin toimiin Romanian juutalaisten oikeuksien suojelemiseksi. Näin teki esimer kiksi Osmanien valtakunta, jonka vasallivaltio Romania vielä muodol lisesti oli. Näiden ponnistelut olivat tuloksettomia.

1800-LUVUN LOPULLA kansa laisuudettomuus oli kuitenkin pikemminkin kuriositeetti Euroo pan kansainvälisessä oikeudessa kuin vakava oikeudellinen ongelma. Maapallo oli jaettu kansallis valtioiksi ja niiden siirtomaiksi. Maa-alueita hallitsivat valtiot, jotka olivat vastuussa alueellaan asuvista ihmisistä. Mutta tämä käy täntö osoittautui epärealistiseksi, eikä vain monikansallisella Balka nilla. Rajat siirtyivät edestakaisin, ja kansalaisuudesta, joka oli ollut itsestäänselvyys, tuli poliittinen ase. Sen vastinosa, kansalaisuudet tomuus, oli ongelma näitä rajoja

KUULUISA, MUTTA KANSALAISUUDETON

Maastakarkotus, kansalaisuudesta luopuminen ja kansalaisuudettomuus syntymästä lähtien, nykyiset rajat

Saksalaisia kirjailijoita, poliitikkoja ja tieteentekijöitä, joilta natsihallinto vei kansalaisuuden, vuodesta 1933: Hannah Arendt (1906–1975), Johannes R. Becher (1891–1958), Max Born (1882–1970), Willy Brandt (1913–1992), Bertolt Brecht (1898–1956), Albert Einstein (1879–1955), Lion Feuchtwanger (1884–1958), Else Lasker-Schüler (1869–1945), Erika Mann (1905–1969), Heinrich Mann (1871–1950), Thomas Mann (1875–1955), Willi Münzenberg (1889–1940), Wilhelm Pieck (1876–1960), Ludwig Quidde (1858–1941), Erwin Piscator (1893–1966), Erich Maria Remarque (1898–1970), Philipp Scheidemann (1865–1939), Ernst Toller (1893–1939), Kurt Tucholsky (1890–1935), Gustav von Wangenheim (1895–1975)

Karl Marx (1818–1883), filosofi. Luopui Preussin kansalaisuudesta Pariisissa vuonna 1845 maastakarkotus vaaran vuoksi.

Charles Aznavour (1924–2018), laulaja jol la kansalaisuudettomat armenialaiset vanhemmat, syntyi Pariisissa. Hänen äitinsä pakeni kansan murhaa vuonna 1915.

Rudolf Nurejev (1938–1993), tanssija. Oli kiertueella Pariisissa vuonna 1961 ja haki turvapaikkaa saatuaan käskyn palata välittö mästi Neuvostoliittoon.

Ivan Bunin (1870–1953), Joseph Brodsky (1940–1996), Aleksandr Solženitsyn (1918–2008), kirjailijoita ja Nobel-voittajia. Viety Neuvostoliiton kansalai suus 1922, 1972 ja 1976 ”maanpetoksesta” ym.

Pavel Kohout (s. 1928), Milan Kundera (s. 1929), Jiří Gruša (1938–2011), tšekkiläisiä kirjailijoita ja ihmisoikeusaktivisteja, joilta vietiin kansalaisuus 1978–1980.

Zygmunt Bauman (1925–2017), Włodzimierz Brus (1921–2007), Maria Hirszowicz (1925–2007), puolalaisia tieteentekijöitä, jot ka pakotettiin muuttamaan maasta vuosien 1968–1971 antisemitistisen kampanjan aikana.

Gregor von Rezzori (1914–1998), kirjailija. Kansalaisuudeton vuodesta 1940, jolloin romanialainen PohjoisBukovina ja hänen kotikaupunkinsa Tšernivtsi liitettiin Neuvostoliittoon.

Friedrich Nietzsche (1844–1900), filosofi. Luopui Preussin kansalaisuudesta vuonna 1869 Baselissa välttyäkseen ristiriidalta mahdollisen asepalveluksen ja yliopisto työnsä välillä.

Chris Roberts (1944–2017), pop laulaja. Saksalaisen äidin ja jugoslavia laisen isän ei sallittu mennä naimisiin natsi-Saksassa, siksi kansalaisuudeton. Sai Saksan kansalaisuuden vain muutamaa kuu kautta ennen kuole maansa.

Giovanni Segantini (1858–1899), taidemaalari. Itävalta peruutti 7-vuotiaan ja hänen sisarensa kansalaisuuden vuonna 1865 Innsbruckissa. Suunniteltu hakemus Italian kansalaisuudesta ei toteutunut. Hän pysyi kansalaisuudettomana loppuelämänsä.

Mikis Theodorakis (1925–2021), Melina Mercouri (1920–1994), Nana Mouskouri (s. 1934), muusikkoja. Sotilashallitus peruutti heidän Kreikan kansalaisuutensa (1967–1974).

Aristoteles Onassis (1906–1975), rikas laivanvarustaja. Muutti Argentiinaan vuonna 1922 Smyrna/Izmiristä Nansen-passin avulla Kreikan ja Turkin sodan aikana.

Ei sisällä itäsaksalaisia, joilta on riistetty kansalaisuus, koska heillä oli automaattisesti myös Länsi-Saksan kansalaisuus.

Enes Kanter (s. 1992), yhdysvaltalainen kori palloilija Zürichistä. Turkin passi peruutettiin vuonna 2017 islamilai sen saarnaajan Gülenin seuraajana.

Nâzım Hikmet (1902–1963), runoilija, jolta vietiin Turkin kansalaisuus vuonna 1951 pitkän vankeuden ja armahduk sen jälkeen, koska hän oli paennut Istanbulista Moskovaan välttääkseen asepalveluksen.

Yksittäisten merkittävien ihmisten kohtalot heijastavat sellaista syrjäytymistä, sortoa ja häirintää, joka pilaa miljoonien ihmisten elämän.

ylittäville ihmisille, ja sitä käytettiin aseena sisäpolitiikassa.

Poikkeukset olivat hyvin tiedossa jo ennen ensimmäisen maailman sodan syttymistä. Monissa maissa jokaisen, joka liittyi vieraan valtion armeijaan tai kieltäytyi asepalveluk

sesta kotimaassa, oli varauduttava kansalaisuutensa menettämiseen epälojaalisuuden perusteella.

Nykyään palkkasoturit ovat tarkkana siitä, että he pysyvät puo lisotilaallisissa joukoissa eli niissä, joita ei ole integroitu tavalliseen

armeijaan tai muihin valtion raken teisiin.

SOTILAISIIN SOVELLETTU ole tettu epälojaalisuus oli väylä, jota käytettiin yleiselle ”kansalaisoike uksien riistämiselle” ensimmäisen

NEUVOSTOLIITTO

SAKSA

maailmansodan aikana. Ilmiö ei ollut enää poikkeus. Vuodesta 1915 lähtien Ranska peruutti satojen Ranskan kansalaisuuden saanei den saksalaisten kansalaisuuden erityisesti siksi, että heillä epäiltiin olevan läheiset suhteet viholliseen. Vastaava laki, joka hyväksyt tiin vuonna 1918 Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mainitsi eri tyisedellytykset ja epämääräisen ”hyvän luonteen” puuttumisen perusteena kansalaisuuden riistä miselle.

Vuoteen 1926 mennessä 163 henkilöltä oli viety kansalaisoike udet, useimmilta kuitenkin pitkän poissaolon vuoksi. Kansalaisuuden riistämisen syyt vaihtelivat: vuonna 1922 Belgiassa se oli ”epäisänmaal lista” käyttäytymistä, vuonna 1926 Italiassa ”arvotonta” toimintaa, ja Itävallassa vuodesta 1933 läh tien ”vihamielisiä tekoja”. Nämä säännökset oli yleensä suunnattu miehille; naisten ja lasten oikeudet saattoivat vaihdella, varsinkin jos naisilla oli perheen asuinmaan kan salaisuus.

Yhdysvalloissa suuntaus oli päinvastainen. Indian Citizenship Act vuodelta 1924 myönsi alkupe räiskansoille kansalaisuuden ja äänioikeuden. Ennen tätä he eivät olleet virallisesti Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän alaisia. Päätök sellä oli myös sotilaallinen tausta: presidentti Calvin Coolidge halusi antaa tunnustuksen monille alku peräiskansojen jäsenille, jotka taistelivat Yhdysvaltojen riveissä ensimmäisessä maailmansodassa. Yhdysvaltojen kansalaisuuden saaminen ei vaikuttanut heimon jäsenyyteen: se määritettiin erikseen.

NUORI NEUVOSTOLIITTO sen sijaan käytti kansalaisoikeuksien riistä mistä päästäkseen eroon suuresta määrästä poliittisia siirtolaisia, joita oli yhteensä noin miljoona. Vuonna 1921 julkaistiin asetus, jossa julis tettiin, että henkilöt, jotka olivat jääneet ulkomaille yli viideksi vuo deksi tai lähteneet maasta ilman virallista lupaa vuoden 1917 loka kuun vallankumouksen jälkeen, menettävät kansalaisuutensa. Turkki vei kansalaisuuden myös armenia laisten kansanmurhasta 1915–16 selviytyneiltä, samoin kuin myö hemmin muilta pakolaisryhmiltä.

Ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen ongelma sai sellaiset mittasuhteet, että vuonna 1922 Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettu Fridtjof Nansen esit teli Nansen-passin. Tämä asiakirja toimi passina kansalaisuudetto mille pakolaisille ja siirtolaisille, erityisesti venäläisille ja armenia laisille. Nansen-passin tunnusti alun perin 31 valtiota ja lopulta 53. Vuonna 1951 se lopulta korvat tiin Geneven pakolaissopimuksen nojalla annetuilla asiakirjoilla.

VUONNA 1933 natsi-Saksa alkoi julkaista luetteloita ihmisistä, joilta oli riistetty Saksan kansalaisuus. Mukana oli yli 39 000 juutalaista ja ei-juutalaista. Vuonna 1941 luet teloon lisättiin 250 000 Saksasta poistunutta maastamuuttajaa. Kol mas valtakunta takavarikoi heidän aineellisen omaisuutensa sekä nii den viimeisten 150 000 Saksan juutalaisen omaisuuden, jotka kar kotettiin vuosina 1941–43. Koska tuhoamisleirit sijaitsivat Sak san ulkopuolella, tulokkaat saivat joskus ilmoituksen kansalaisuu tensa menettämisestä. Keskitysleiri Auschwitzissa miehitetyn Puolan alueella, jonka Saksa oli liittänyt itseensä, julistettiin jopa ulkomai seksi alueeksi. Nämä juutalaiset kuolivat kansalaisuudettomina.

Uhrit pysyivät kansalaisuudetto mina myös sodan jälkeen. Vuonna 1968 Saksan liittovaltion perus tuslakituomioistuin pani lopulta pisteen tälle natsien käynnistämälle politiikalle. Tuomioistuin totesi, että tällaisissa kansalaisuuden menet tämistä koskevissa tapauksissa ”ristiriita oikeudenmukaisuuden kanssa oli saavuttanut niin sietä mättömän tason”, että menettely oli alusta alkaen mitätön. Johtavaa periaatetta ilmaistessaan tuomiois tuin jopa käytti lainausmerkkejä, kun se kommentoi natsien ”lailli sia” säädöksiä: henkilöt, joilta oli viety kansalaisuus, eivät olleet sitä koskaan menettäneetkään.

Suomennos: Anu Harju

Luku Weapons of mass discrimination teoksesta Atlas of the Stateless: Facts and figures about exclusion and displacement Rosa-Luxemburg-Stiftung. Berlin, 2020.

Kumppanuus ja uhka N

aton neuvoston äskeinen vierailu nosti jälleen pinnalle keskustelun Suomen Nato-jäsenyy destä. Pääsihteeri Jens Stoltenberg kehui yhteistyötä ja vakuutti, että Suomi on sotilaallisesti valmis ja tervetullut jäseneksi. Ääneen lausuttiin, että Suomi ja Ruotsi ovat tärkeitä Naton pohjoisessa strategiassa, kun se luo Venäjän vastaista pelotetta. Stoltenbergin mukaan sotilaallisella yhteistyöllä Suomen ja Ruotsin kanssa on merkitystä myös Naton eteläisille liittolai sille.

Yhteistyön geopoliittista merkitystä ei voisi juuri selvemmin sanoa. Naton strategian suuntaaminen pohjoisessa yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin kanssa tuottaa kahdenlaisia seurauksia. Ensimmäinen on se, että molemmat sitovat turvallisuutensa aiempaa selkeämmin sotilaallisen pelotteen kasvattamiseen pääasiassa Yhdysvaltojen kanssa tehtävään yhteistyö hön nojaten. Tämä johtaa helposti ajatukseen, että siihen tarvitaan yhdysvaltalaiset HX-hävittäjät kor vaamaan Hornetit.

Toinen seuraus on se, että Venäjä ottaa näin kasvaneen sotilaallisen pelotteen huomioon omissa skenaarioissaan. Se on epäilemättä pelotteen tarkoi tuskin, mutta vähemmälle julkiselle keskustelulle on jäänyt, minkälaisen uhkakuvan tämä luo Suomelle ja Ruotsille. Varmuudella voi sanoa, ettei Venäjä jää odottamaan, käytetäänkö Suomen HX-hävittäjiä ja kenttiä mahdollisesti jopa ydinohjuksilla tehtä vään ensi-iskuun Moskovan taakse. Venäjä ottaa epäilemättä Naton ja Yhdysvaltojen strategiseen kapasiteettiin kuuluvan suomalaisen kaluston oman ensi-iskunsa kohteeksi välittämättä siitä, kuinka hyvä Suomen ja Venäjän välinen poliittinen dialogi on ollut.

Ongelmallista on se, että Suomen turvallisuuden sitominen osaksi Naton ja Yhdysvaltojen sotilaallista pelotetta liittää meidät globaaliin suurvaltojen peliin. Olisi naiivia kuvitella, että USA:n ja Kiinan pääasi assa Tyynellämerellä käymä kamppailu maailman johtoasemasta jättäisi kovan paikan tullen valtaasemaansa puolustavassa Yhdysvalloissa kovin paljon tilaa Suomen tai edes Ruotsin huolille.

Afganistan on tuore muistutus siitä, että myös Yhdysvaltojen toimintaa ohjaavat viime kädessä kan salliset intressit. Yhteisistä arvoista puhuminen on jäänyt niissä tilanteissa liittolaisten huoleksi.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

MARKKU KANGASPURO

Uutta verta Aseistakieltäytyjäliitossa

Aseistakieltäytyjäliiton konkarin Kaj Ranisen ja Esa Noresvuon siirryttyä sivuun järjestön muonavahvuudesta on toimistolla uusi ”miehitys”. Jussi Koiranen aloitti työt Aseistakieltäytyjäliiton järjes tötyöntekijänä tämän vuoden elokuussa. Häntä ennen mukaan tuli järjestökoordinaattori Aku Kervinen toukokuussa 2020.

Jussi Koirasella on vahva jär jestökokemus ja hän kertoo rakastavansa uuden oppimista ja opiskelua.

”Olen työskennellyt palkat tuna työntekijänä muun muassa Punaisen Ristin Vaasan-osastossa, Pohjanmaan Yhdistykset ry:ssä sekä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten hallinnoimassa Kumaja-hankkeessa, joka liittyi sote-uudistuksen järjestöosalli suuteen. Punaisella Ristillä suoritin myös siviilipalvelukseni. Vapaa ehtoishommia olen tehnyt muun muassa ympäristöjärjestöissä, opis kelijayhdistyksissä ja lukuisilla leffafestareilla. Olen suoritta nut töiden ohessa ammattimaisen varainhankinnan erikoisam mattitutkinnon. Yliopistolla olen opiskellut pääaineena kauppa tieteitä lukuisilla sivuaineilla höystettynä.”

Aseistakieltäytyjäliitto on ollut Koiraselle läheinen sivariajoista läh tien.

”Haluaisin nähdä yhdistyksen toiminnan kasvavan. Siihen liittyen odotan pääseväni hyödyntämään varainhankinnan tutkintoani.”

Koiranen haluaisi nähdä Suo messa konkreettista, myönteistä ja arkista rauhantyötä.

”Rauha on iloinen asia. Ja vaikka se on myös hyvin vakava asia, sen ei tarvitse olla abstraktia. Sodan vastustajien ja aseistakieltäytyjien tunnuslause on, että työskennellään sodan syiden poistamiseksi. Suo men sisällä se tarkoittaa vaikkapa eriarvoisuuteen ja epäoikeu denmukaisuuksiin puuttumista, pahoinvoinnin vähentämistä ja onnellisen elämän rakentamista.”

JUSSI KOIRASELLE EIVÄT muut rauhanjärjestöt AKL:ää lukuun ottamatta ole vielä kovin tut tuja. Hän kertoo kuitenkin jo ilolla – ja kuulemma vähän kauhulla kin – huomanneensa, miten monen tärkeän asian kanssa Aseistakieltäy tyjäliitto ja hänen edeltäjänsä ovat työskennelleet.

Koiranen arvelee, että lyhyem mällä aikavälillä Suomi siirtyy jonkinlaiseen tasa-arvoiseen vapaa ehtoiseen asevelvollisuuteen. Se tuntuisi loogiselta tavalta kehittää asepalvelusta.

”Keskustelu asevelvollisuusjär jestelmän tasa-arvokysymysten ympärillä käy aktiivisena. Mikäli naisetkin kutsuttaisiin, niin näen realistisena, että järjestelmästä tulisi vapaaehtoinen myös miehille sen sijaan, että ase- ja siviilipalve luskapasiteetti tuplattaisiin naisia varten. Toiveeni ja utopiani on, että Suomi voisi luopua asevelvollisuus järjestelmästä ja koko armeijasta. Se ei mielestäni ole mahdoton asia elinaikanani. Toisaalta pelkään, mitä niukkuutta ilmastonmuutos tuo tullessaan. Nykyiset valtiot ja armeijat saattavat sortua ja korvau tua jollain pahemmilla väkivallan ja kurin järjestelmillä.”

Koirasen vinkki arjen rauhante oksi on ytimekäs: Kysy ja kuuntele!

”Kysely ja kuuntelu ovat kaksi erittäin vahvaa työkalua yhteis ymmärryksen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen. Yhteisymmärrys ja yhteisöllisyys taas johtavat rauhaan ja voivat purkaa jännitteitä, jopa konflikteja. Silti molemmat työka lut tai toinen niistä tuppaa arjessa jäämään käyttämättä tai yksinker taisesti unohtuu.”

Entä mikä innostaa Jussi Koi rasta vapaa-ajalla?

”Lukeminen on minulle rakas harrastus, joka johdattaa uusiin oivalluksiin, maailmoihin ja maa ilmankuviin. Olen tänä vuonna osallistunut ilmastolukupiiriin. Vaikka se on herättänyt monen laista huolta ja ahdistusta, se on samalla ollut voimanlähde. Olen huomannut, miten huonosti tunnen Suomen luontoa, mutta olen oppi nut siitä valtavasti.”

SOLIDAARISUUSKALENTERIN HOUKUTTELEMA KERVINEN

Aku Kervinen meni Aseistakieltäy tyjäliittoon järjestökoordinaattoriksi

keskellä pysähtyneintä koronake vättä toukokuussa 2020. Sitä ennen hän oli ollut vuodesta 2017 Antimi litaristi-lehden päätoimittajana.

”Jaamme useimmat vastuul lemme lankeavat tehtävät toimiston työntekijöiden kesken tapaus kohtaisesti. Annamme neuvontaa esimerkiksi sivareille, totaalikiel täytyjille, reservinkieltäytyjille ja vapautusta palveluksesta hake ville puhelimitse, sähköpostitse ja somessa. Olemme liiton halli tuksen ja aktiivien tukena muun muassa tapahtumien järjestämi sessä, hallinnon pyörittämisessä, tiedottamisessa ja päättäjien lob baamisessa. Omassa roolissani verrattuna Jussiin korostuu päävas

TEKSTI: ANU HARJU • KUVA: SUSANNA FALENIUS

Aseistakieltäytyjäliitossa

on sekä tilaa että tilausta, vankila selleistä vallan kammareihin.”

Aku Kervisen ensi kosketus Rauhanpuolustajiin tapahtui Soli daarisuuskalenterin välityksellä, joka on ollut hänen ”arkensa selkäranka vuodesta 2014”. Sittemmin Kervi nen liittyi järjestön jäseneksi.

”Kyllä tässä on pulut tulleet tutuiksi siinä missä muutkin rau hankyyhkyt!”

Kervinen kertoo, että eri rauhan järjestöjen keskustoimistojen välillä yhteydet ovat kunnossa.

”Yhteistyö on mielestäni jo var sin hyvällä tolalla. Ehkä lattiatasolla eri puolella Suomea voitaisiin saada vielä paljon enemmän aikaan, jos eri rauhanjärjestöjen paikallis toimijoita autettaisiin löytämään toisensa ja järjestämään toimintaa yhdessä?”

Kervinen sanoo, että jos ase velvollisuus ylipäätään säilyy Suomessa, on hänen mielestään tosiasiassa vapaaehtoisuuteen perustuva asevelvollisuus Ruotsin ja Norjan malliin ainoa mielekäs vaihtoehto.

”Nykyisen, sukupuolia eri tavoin kohtelevan asevelvollisuu den uskottavuus murenee kovaa vauhtia erityisesti nuorimmissa ikäluokissa, eikä edes armeija ole halukas laajentamaan ’yleistä’ ase velvollisuutta naisiin.”

tuu liiton puhelinpäivystyksestä sekä Tampereen ja muun pääkau punkiseudun ulkopuolisen Suomen paikallistoiminnan koordinointi.”

Koulutukseltaan Kervinen on viittomakielen tulkki ja tehnyt niitä töitä pätkissä muutamia vuosia.

”Lisäksi olen ollut puhe linmyyjänä, feissarina, sanomalehdenjakajana, henki lökohtaisena avustajana sekä lasten- ja nuortenohjaajana.”

Hän toivoo Suomessa tehtä vän ennen kaikkea monipuolista rauhantyötä: ”Monen näköiselle toi minnalle vaikuttamisen eri tasoilla

Haastattelun hetkellä 4.10. vietettiin kansainvälistä korva puustipäivää Tästä innoittuneena Aku Kervinen kannustaa arjen rau hantekona leipomaan pullaa ja tarjoamaan sitä toisille.

Kervisellä ei tämänhetkisessä elämäntilanteessaan ole vapaaajanvietto-ongelmia.

”Intoa ja potkua – sekä kuvaan nollisesti että silloin tällöin myös kirjaimellisesti – tarjoaa ainakin eräs yksivuotias tarmokas ihmi senalku, joka asettui meille viime vuonna ja aikoo ilmeisesti majailla vielä vähintään ensi vuosikymme nen loppupuolelle.”

Aku Kervinen ja Jussi Koiranen laittavat AKL:n lipun liehumaan!

Tietoja armeijan menoista ja asehankintojen

Kuva 1

Valtion tämän vuoden (2021) budjetin kallein hanke on uusien hävittäjien hankinta. Se on myös kaikesta päätellen Suo men valtion kaikkien aikojen suurin yksittäinen taloudellinen panostus, jos verrataan erilaisia investointi- ja rakennushankkeita ja eri vuosien asehankintoja.

Kimmo Kiljusen toimittamassa kirjassa Raportti uusien hävittä jien hankinnasta (Into 2021) on hänen lyhyt artikkelinsa sotilasme noista. Sitä voi täydentää hieman pidemmän ajan tiedoilla Suomen puolustusministeriön menoista ja asehankintamäärärahoista. Näin voidaan paremmin hahmottaa, mikä on hävittäjähankinnan merkitys ja paikka Suomen armeijan budjetissa.

Voidaan tarkastella kolmea eri lukusarjaa:

1) Puolustusministeriön koko naismenot

2) Ase- ja varustushankintoihin vuosittain käytetty määräraha

3) Vuosittain hyväksytyt moni vuotiset asehankintaohjelmat

Puolustusministeriön kokonaisme not ovat varsin yksiselitteinen erä valtion budjetissa ja valtion tilinpää töksissä. Olisi perusteita lisätä niihin

rajavartiolaitoksen menoja tai joita kin ulkoministeriön menoja, koska esim. Afganistanin ”kriisinhallin taan” osallistuneiden sotilaiden palkat on maksettu ulkoministe riön budjetista. Tässä tyydytään kuitenkin varsinaiseen puolustusmi nisteriön budjettiin. (Katso kuva 2)

Tukholman rauhantutkimusins tituutti SIPRI kokoaa ja julkaisee pitkätä aikaväliltä tietoja eri mai

den sotilasmenoista. Suomen osalta luvut ovat samankaltaiset kuin tässä esitetyt, mutta niihin on useina vuo sina lisätty myös arvio sotilaiden eläkkeistä, jolloin SIPRI päätyy hie man suurempiin lukuihin.

Puolustusministeriön budjetista osa käytetään aseiden ja erilais ten varusteiden kuten sotalaivojen, tankkien, ajoneuvojen, lentokonei den ym. hankkimiseen. Nykyisin

nämä menoerät sisältyvät yleensä momenttiin ”Puolustusmateriaali hankinnat”. Aikaisemmin 1970-ja 1980-luvulla tärkein määräraha oli ns. perushankintamääräraha. Sen ohella on ollut määrahoja varustukseen uusintaan, uusin taan käytöstä poistetun tilalla sekä erilisiä yksilöidympiä määrära hoja. Nyt ”monitoimihävittäjien hankinta” on tällainen yksilöity

TEKSTI JA KUVAT: PERTTI HONKANEN

asehankintojen hinnasta

erillinen budjettimomentti. Aikai semmin 1970-luvulla budjetissa oli useina vuosina määräraha telak kateollisuuden työllisyyttä tukeviin hankintoihin.

Nämä erilaiset määrärahat on tässä laskettu yhteen. Määrärahat voivat poiketa siitä, miten paljon rahaa on todellisuudessa käytetty. Tilinpäätöksen tieto voi poiketa budjetin tiedosta. Tässä käytetään tilinpäätösten lukuja vuoteen 2020 asti. (Katso kuva 1)

Käytännöllisesti katsoen joka vuosi näiden määrärahojen perus teluissa on määritelty monivuotisia hankintaohjelmia ja niiden mak suaikatauluja. Jokseenkin kaikki suuremmat hankinnat ajoitetaan useammalle vuodelle. Näiden han kintaohjelmien kokoa ja aikataulua saatetaan usein muuttaa lisäbud jeteissa. Tässä on pyritty nämä ohjelmat ja niiden muutokset otta maan huomioon mahdollisimman tarkasti.

Puolustusministeriön budjetti on nykyisin paljon ylimalkaisempi kuin takavuosina. Aikaisemmin määrä rahojen luokittelu oli huomattavasti tarkempi. Esimerkiksi vuoteen 1993 asti budjetoitiin erikseen varus tuksen käyttö- ja huoltomenot. Nykyisin ne sisältyvät suureen lähes 2 miljardin euron määrärahaan ”Puolustusvoimien toimintamenot”.

Siihen sisältyvät myös esimerkiksi varusmiesten ylläpitomenot, jotka oli aikaisemmin eritelty useammalle momentille.

Pitkän aikavälin lukusarjoihin on syytä tehdä inflaatiotarkistus eli korjata rahamääriä ottamalla huo mioon rahan ostovoiman muutos. Tässä käytetään elinkustannus indeksiä. Käytettävissä olisi myös muita indeksejä kuten tukkuhin taindeksi tai erilaisia julkisten menojen hintaindeksiä. Muiden indeksien käyttö ei kovin paljon muuttaisi kuvaa. Elinkustannus indeksi (kuluttajahintaindeksi) on helpoimmin saatavissa oleva ja ylei simmin käytetty rahan ostovoiman mittari.

Joka tapauksessa monitoimihä vittäjien hankinta erottuu kaikkein suurimpana hankintaohjelmana, joka myös nostaa puolustusmi nisteriön menot uudelle tasolle. Myös puolustusministeriön meno jen suhde bruttokansantuotteeseen nousee suuremmaksi kuin kertaa kaan tarkastelujaksolla.

Artikkeli on alun perin julkaistu 16.9.2021 Pertti Honkasen blogissa. phonkanblog.wordpress.com/2021/09/16/ tietoja-armeijan-menoista-jaasehankintojen-hinnasta/

Kun tekoäly ei nouse valtaan

Ihmiskunnan uhkakuvien listalta voi kevein mielin pyyhkiä pois maailman hallitsijaksi nousevan tekoälyn. Jos oppimiskykyinen supertietokone esit täisi nykyisenkaltaisen politiikan jatkamista, koneen epäinhimillinen kylmyys ja piittaamattomuus todet taisiin välittömästi ja se syöstäisiin vallasta. Jos kone taas muuttaisi päätöksentekoa parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon pohjalta yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävään suuntaan, se murs kattaisiin atomeiksi jo testausvaiheessa. Etuoikeudet ja valta kytkeytyvät yhteen ja osaavat puolustaa itseään.

Kun tekoälyn valtaannousu ei meitä uhkaa tai pelasta, on jatkettava niillä keinoilla ja sillä ymmärryk sellä, joka meillä on. Historian valossa hyvin erilaisilta pohjilta ponnistavat yhteiskunnat ovat synnyttäneet ja pitäneet yllä eliittiryhmiä, jotka muistuttavat toisiaan huomattavan paljon. Korkeakulttuurien vallitsevat kertomukset näyttävät kiertyvän etuoikeuksien perus telemisen ympärille. Samalla on käynyt selväksi, ettei ole sellaista aatetta, ideologiaa tai uskontoa, joka ei sopivasti tulkittuna soveltuisi epäinhimillisen ja tuhoi san politiikan selkänojaksi.

Tulkinnat ratkaisevat paljon myös demokratiassa, joka on muutenkin haastava laji. Vaikka demokraatti selle hallinnolle voidaan asettaa minimivaatimukset – jotka Venäjä jälleen alitti duuman vaaleissa –puhdasta tai täydellistä demokratiaa ei koskaan saavuteta. Jos tämän utopian tavoittelusta kuitenkin luovutaan, menetetään aiemmat saavutukset. Vapai den vaalien tapaisten rakenteiden ja hereillä pysyvien äänestäjien lisäksi demokratia vaatii toimiakseen perustarpeiden turvaamista ja laajaa osallisuuden kokemusta. Yhdysvaltojen 1700-lukulaista demo kratiaa voi sen pitkäikäisyyden ihastelun ohessa tarkastella myös tästä näkökulmasta. Vaikka Trumpin kausi oli monella tavoin ongelmallinen, se oli ennen kaikkea laajemman ongelman oire.

Kun tekoäly ei meitä hallitse, valta ja vastuu ovat pienellä vaivannäöllä nimettävissä. Onneksi tekoäly ei myöskään unelmoi meidän puolestamme. Unelmat ovat avain maailman muuttamiseen. Pisimpään nyt tehtävien ratkaisujen kanssa joutuu elämään nuoriso, jonka ääni kuuluu vaaleissa suurten ikäluokkien mas san alta heikosti. Niinpä nuorten unelmia olisi syytä kuunnella entistä tarkemmin.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

RAIMO PESONEN

Liettualaispoliitikkoa syytetään vakoilusta

Syyskuussa joukko Euroopan parlamentin jäseniä lähestyi Liettuan presidenttiä Gitanas Nausėdaa avoimella kirjeellä. Siinä he ilmaisivat ”syvän huolensa hallitusta kritisoivan poliitikko ja toimittaja Algirdas Paleckisin asettamisesta rikossyytteeseen”. Kirjeen allekirjoitti 16 europarlamentaarikkoa Irlannista, Latviasta, Virosta, Italiasta, Rans kasta, Saksasta, Espanjasta, Portugalista, Slovakiasta ja Kroatiasta.

Šiauliain kaupungin tuo mioistuin oli tuominnut 50-vuotiaan sveitsiläis syntyisen liettualaispoliitikon Algirdas Paleckisin Venäjän hyväksi vakoilusta kuudeksi vuodeksi vankeuteen heinäkuussa 2021. Tuomiota koskeva vetoomusoi keudenkäynti alkoi Vilnassa 28. lokakuuta.

Liettuan presidentille osoite tussa kirjeessä tukensa Paleckisille ilmaisivat myös Kansainvälisen Rauhanliiton IPB:n puheenjohtaja Reiner Braun Saksasta, Maailman sosiaalifoorumin kansainvälisen neuvoston jäsen Leo Gabriel Itäval lasta sekä ihmisoikeuspuolustajien järjestön Karapatanin puheenjoh taja Czarina Musni Filippiineiltä. Allekirjoittajat huomauttavat: ”Tut kiva journalismi ei ole vakoilua, vaikka sen aihe olisi hallitukselle arkaluonteinen.”

Paleckisin asianajajat Adomas Liutvinskas ja Kęstutis Ragaišis ovat valittaneet tuomiosta ja vaati neet, että syytteistä luovutaan.

Liutvinskas kommentoi puhe limitse: ”Jos tuomioistuin olisi puolueeton ja riippumaton, Algirdas Paleckis vapautettaisiin syytteistä.”

Asianajaja sanoo, että Paleckisin tekemästä rikoksesta ei ole näyt töä. Hän on vakuuttunut siitä, että hänen asiakkaansa on valikoitunut

”näytösluotoiseen rangaistukseen vasemmistolaisten näkemystensä vuoksi”.

Myös Liettuan kansallisen tur vallisuuspalvelun entinen johtaja (1993–1998) Jurgis Jurgelis yhtyy tähän näkemykseen ja käyttää tuomion perusteista termiä ”isän maallinen oikeudenmukaisuus”, jossa todisteita ei pidetä välttämät töminä:

”Tuomioistuimella ei ole suoraa näyttöä Paleckisin syyllisyydestä. – – Turvallisuuspalvelun muistio A. Paleckisista oli poliittisesti täysin puolueellinen. – – Ainoa todistaja D. Bertauskas on haavoittuvassa asemassa toisen häneen liittyvän, vireillä olevaan rikosjutun vuoksi. – – Mitä vakoilua se on, jos mitään tietoa, edes avointa, ei ole kerätty, puhumattakaan tietojen välittä misestä kolmannelle osapuolelle?

– – Alusta alkaen oli selvää, että merkittävät poliitikot olivat kiin nostuneita tästä tapauksesta, mikä saattaa vaikuttaa koko prosessiin.”

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN

MUKAAN Paleckis on järjestäyty neessä ryhmässä toimien kerännyt tietoja Venäjän tiedustelupalve lulle Liettuassa helmikuun 2017 ja lokakuun 2018 välisenä aikana. Vuonna 2019 Baltic Times -verkko portaali kirjoitti suuresta joukosta

ihmisiä, joita epäiltiin Paleckisin avustamisesta. Alkuperäiset väit teet Algirdas Paleckisin johtamasta pitkälle kehittyneestä vakoiluver kostosta eivät kuitenkaan johtaneet syytteisiin.

Tuolloin Paleckisin liikekump pani Deimantas Bertauskas todisti Paleckisia vastaan. Bertauskas vapautettiin kaikesta rikosoikeudel lisesta vastuusta syytteissä, jotka eivät liittyneet millään tavoin tapa ukseen.

ALGIRDAS PALECKIS KERTOO sosiaalisen median viesteissä: ”Alun perin syytösten kohteena oli viitisentoista ihmistä. Heihin kohdistuva tutkinta jäi tuloksetto maksi. Vain Deimantas Bertauskas todisti minua vastaan pelastuak seen rikosoikeudelliselta vastuulta rikoksessa, joka ei liittynyt tähän mitenkään. Muut peloteltiin hil

jaisiksi. Se oli viesti koko Liettuan oppositiolle.”

Paleckisien perhe tunnetaan Liettuassa hyvin. Algirdasin isä Justas Paleckis oli yksi Liettuan valtion uudelleenitsenäistymistä koskevan lain allekirjoittajista Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen europarlamentaarikko ja Euroopan sosialistipuolueen jäsen. Algirdas Paleckis itse toimi Liettuan parlamentin Seimasin edustajana Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouk sessa.

Maaliskuun 17. päivänä 2020 joukko Liettuan itsenäisyyden palauttamislain allekirjoitta neita toimitti maan korkeimmalle oikeudelle avoimen kirjeen Algir das Paleckisin tukemiseksi. Sen allekirjoitti 52 eli ylivoimainen enemmistö elossa olleista 87:stä lain allekirjoittajista.

TEKSTI: OKSANA TŠELYŠEVA • KUVA: MARTYNAS ŠVELNYS

Algirdas Paleckis kuvassa keskellä.

Paleckis oli tuolloin tutkintavan keudessa ja hänen terveydentilansa heikkeni nopeasti. Allekirjoittajat huomauttivat, että alkuperäisillä syytteillä laajan vakoiluverkoston luomisesta ei ollut mitään teke mistä niiden syytteiden kanssa, jotka nostettiin, kun tapaus siirret tiin syyttäjänvirastoon.

He totesivat myös, että heidän näkemyksensä mukaan pääasi allinen syy Algirdas Paleckisin oikeusprosessiin ovat hänen mie lipiteensä, jotka eroavat maan valtavirran poliittisesta diskurssista.

ALGIRDAS PALECKIS EI OLE TOI

VEIKAS 28. lokakuuta alkavan valituskäsittelyn tuloksesta. ”Sillä

ei ole juurikaan väliä, todiste taanko väitetty syyllisyyteni vai ei. En ole syyllistynyt rikoksiin koti maatani vastaan. Tapaus sinänsä on menettänyt skandaalinhoh tonsa vuosien varrella. Ihmiset ovat huolissaan pandemiasta ja kaa sun hinnoista tulevana talvena. He näkevät oman tulevaisuutensa synkkänä.”

Ryhmä latvialaisia ja irlanti laisia europarlamentaarikkoja piti viime syyskuussa webinaa rin Algirdas Paleckisin tueksi. Clare Daily, irlantilainen Euroopan par lamentin vasemmistoryhmän jäsen, totesi: ”Algirdasin tapaus ei ole ainutlaatuinen. Me Euroopan parlamentin irlantilaiset jäsenet

tunnemme esimerkkejä omasta menneisyydestämme siitä epä oikeudenmukaisuudesta, kun ihmisiä vangittiin ilman todisteita heidän syyllisyydestään. Sama toistuu nyt toisaalla Euroopassa. Sitä tapahtuu Kataloniassa, jossa henkilö voi joutua vankilaan vain siksi, että hän on rehellinen toi mittaja. Tämä yleistyy koko ajan. Tilanne on muuttumassa aggres siivisemmaksi. On sanomattakin selvää, että emme voi puhua oike usvaltiosta ja demokratian voitosta sellaisissa oloissa.”

”Puhumme trendistä”, Algirdas Paleckis sanoo. ”Hallituksemme puolustavat kiihkeästi ihmisoi keuksia kaikkialla maailmassa.

Mutta ei kotona. Ja kun täällä tapahtuu jotain epädemokraattista, niiltä vain suljetaan silmät.”

Syyskuussa Liettuan presidenttiin vedonneet europarla mentaarikot ja kansalaisaktivistit yhtyvät tähän näkemykseen. He toteavat: ”Olemme huolissamme turvallisuuspalvelujen viime vuo sina lisääntyneestä vaikutuksesta Baltian maiden poliittiseen elä mään. Se on johtanut useiden toimittajien, kansalaisaktivistien ja poliitikkojen mielivaltaisiin pidä tyksiin, mitä ei voida hyväksyä Euroopan unionissa.”

Suomennos: Anu Harju

Venäjällä journalismi ja elämä sopivat huonosti yhteen

Näin sanoi Dmitri Muratov tuoreessa Novaja Gazetasta kertovassa Askold Kurovin ohjaa massa dokumenttielokuvassa. Elokuva käsittelee toimittaja Anna Politkovskajan murhaa, josta on kulunut 15 vuotta. 8. lokakuuta uuti soitiin, että päätoimittaja Muratoville myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.

Muratov ja Politkovskaja olivat työkavereita. Muratovin ja muiden kollegoiden puheista paistaa syvä suru ja ihailu Politkovskajaa kohtaan. Hän oli ennen kaikkea ihmisoikeus aktivisti, jolle journalismi oli väline. Työssään hän kohtasi ensin kans saihmisen, sitten haastateltavan tai tutkimuskohteen.

Politkovskaja kirjoitti muun muassa Tšetšeniasta, joka on Venäjän tasavalta Pohjois-Kaukasiassa, yhdellä maailman kielellisesti ja uskonnolli sesti monimuotoisimmista alueista. Neuvostoliiton aikana Kaukasiassa harjoitettiin ”hajota ja hallitse” -poli tiikkaa, jotta separatistiset aloitteet pysyisivät kurissa. Lopputuloksena oli monta veristä sotaa Kaukasian eri tasavaltojen alueilla sekä iskuja

Venäjän suurkaupungeissa. Venäjä ”ratkaisi” kysymyksen aloittamalla oman terrorismin vastaisen sotansa, josta Politkovskaja kirjoitti aktiivisesti.

Yksi tunnetuimmista tapauksista oli Venäjän turvallisuusjoukkojen kaa suiskuun päättynyt teatterikaappaus Moskovassa vuonna 2002. Tuolloin Politkovskaja toimi neuvottelijana kaappaajien kanssa ja vei kaapatuille vettä. Toinen oli Beslanin koulukaap paus vuonna 2004. Matkalla Beslaniin Politkovskaja myrkytettiin. Tapaus muistutti suuresti Navalnyin myrky tystä, oireet alkoivat lentokoneessa lähdön jälkeen. Kuin ihmeen kaupalla Politkovskaja selvisi.

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

Vuotta ennen Politkovskajan mur haa Tšetšenian johtoon nousi Ramzan Kadyrov. Novaja Gazetan dokument tielokuvan mukaan Politkovskaja oli Kadyrovin tavatessaan todella järkyttynyt erityisesti siitä, miten tämä kohteli naisia. Tšetšenian presi dentti, joka viihtyy maastopuvussa, on kieltänyt homoseksuaalisuuden olemassaolon tasavallan alueella ja sanonut rakastavansa Putinia ”kuin mies voi rakastaa miestä”. Tunne on

Isra elin vas taisia boikotin muotoja eli boikottia, investointien poisvetämistä ja

selvästi molemminpuolinen, sillä Kadyrov on osa Venäjän keinoja ”turvallistaa” Kaukasian alue. Valtion tasolla leikitellään islamofobialla ja

väitetään, että ”kovat arvot” ovat osa muslimienemmistöisen Tšetšenian ”kansallisluonnetta”. Novaja Gazeta taistelee tätä propagandaa vastaan.

Politkovskajan murhan virallinen tutkinta tökki, ja murhasta tuomittiin ainoastaan tekijät. Yksi tuomituista, tšetšenialainen rikollispomo, päätti kertoa tietonsa Novaja Gazetalle. Pian sen jälkeen hän kuoli vankilassa. On selvää, että hallinnollinen eliitti suoje lee murhan tilaajaa.

Kolme vuotta Politkovskajan kuo leman jälkeen Tšetšeniassa murhattiin toimittaja Natalia Estemirova. Siitä huolimatta Novaja Gazeta ja sen toimittajat jatkavat vielä tätä elämän kanssa yhteensopimatonta työtä. Tällä hetkellä Tšetšeniasta kirjoittava toi mittaja Elena Milashina kertoo ainoan tavan pitää journalismi elossa Venä jällä: ”Kun kollega menee vankilaan, pakenee ulkomaille tai kuolee, on tultava hänen tilalleen ja jatkettava hänen työtään.”

Kirjoittaja on vallankäytöstä huolissaan oleva maisteriopiskelija.

VENÄJÄÄ, PALESTIINAA JA LÄNSI-SAHARAA TOTTELEMATTOMIN SILMIN

Keskellä Itä-Pasilan kerros taloja seisoo sympaattinen puutalo, Rauhanasema. Alakerran saliin on kokoontunut joukko nuo ria aamiaiselle. Osa on saapunut paikalle kaukojunalla, osa seutulii kenteen voimin. Lattia on tahmea, edellisiltana asemalla juhlittiin häitä. Tänään keskitytään globaalei hin kriiseihin.

Aamupäivä alkaa Venäjältä. Aamiaispöydät siirtyvät syrjään ja tuoleista muodostetaan piiri. Rau hanpuolustaja-lehden kolumnisti Daria Tarkhova aloittaa. ”Mitä aja tuksia Venäjä teissä herättää?” Hän katsahtaa yleisöön ja antaa kaikille muutaman minuutin aikaa luoda muistikuviaan.

Maatuskat, vodka, pakkanen ja Putin

”Venäjä on paljon muutakin. Nykyisin, kun tapaan ihmisen, joka sanoo ettei pidä Venäjästä, kysyn, mistä hän ei siinä tarkalleen pidä.”

Venäjä on pinta-alaltaan maa ilman suurin valtio. Sen sisään mahtuu paljon kulttuuria ja his toriaa. Poliittinen siirtolainen ja aktivisti Aleksandra Aksenova tulee kertomaan maasta, josta muutti Suomeen.

Harva kuulijoista ymmär tää venäjää, mutta Aleksandran äänestä välittyy vakava sävy. Puheen

sisältö ei tunnu yhtään sen kevy emmältä Darian suomentamana. Osa poliisiväkivallan ja aktivistien hiljentämisen muodoista on niin absurdeja, että yleisöstä kuuluu toi sinaan epäuskoisia hymähdyksiä. Päällimmäisenä esityksestä jää mie leen se, miten vaikeaksi hallituksen kritisoiminen ja aktivismi on tehty.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivo ton. Kukaan ei viettäisi sunnuntaita istuen ruokasalin kovilla jakkaroilla, ellei uskoisi tulevaisuuteen. Takasei nälle heijastetussa kuvassa on jokin Venäjän suurkaupungin katu. Se on täynnä ihmisiä. He kaikki haluavat muutosta.

Rauhanaseman pieni kahvila on avattu lounaslinjastoksi. Pää ruokana tarjoillaan linssikeittoa. Sen keltainen sävy sopii kau niisti yhteen ikkunoiden takana kohoavien puiden ruskaan. Totte lemattomuusakatemian tunnelma on ainutlaatuinen. Esitysten aikana vallinnut keskittyminen vaihtuu luontevasti kevyeksi rupatteluksi. Moni kertoo opintojen jatkumisesta, joku on keskellä muuttourakkaa.

ILTAPÄIVÄN ESITELMÄT ALOIT

TAA Syksy Räsänen. Hän saapuu paikalle vauhdikkaasti ja onnistuu tasapainottamaan projektorin kah vikupin avulla niin, että heijastuva kuva on vihdoin täydellisen suora. Perehdymme Israelin ja Palestiinan kestokriisiin. Syksy puhuu siitä, miten aihe on usein esillä medi

assa, mutta suurin osa uutisista on harhaanjohtavia tai puutteel lisia. Esitelmässä edetään ripeästi läpi kymmeniä vuosia historiaa. 90-luvulla syntyneelle monet asiat näyttäytyvät siten, että ne ovat aina olleet olemassa sellaisenaan. Todellisuudessa tilanteet harvoin ajautuvat mihinkään suuntaan sattumalta, niin on myös Palestii nassa. Vain pari kättä nousee, kun kysytään, kuka on kuullut ensim mäisestä intifadasta.

Vaikka Palestiinassa asuvien tilanne on huonontunut, Syksy kuulostaa puheessaan toiveik kaalta ja varmalta. Miehitys päättyy ennemmin tai myöhemmin. Sen tekevät mahdolliseksi järjestäytynyt ihmisoikeustyö ja laajat boikotti kampanjat. Puheen loppu tiivistyy rohkaisevasti: ”Eniten Israel pelkää teitä, nuoria, joiden suhtautuminen sortavaan politiikkaan on yhä kiel teisempi.”

HENGÄHDYSTAUKO JA KUPILLI

NEN kahvia tulee tarpeeseen ennen Länsi-Saharaan siirtymistä. Vapau tusliike Polisarion Suomen-edustaja Baida Embarec on saapunut tyt tärensä kanssa Rauhanasemalle värikkäissä vaatteissa. Hän kertoo niiden olevan osa sahrawikult tuuria. Baida johdattelee kuulijat aiheeseen kertomalla yhteisönsä elämästä, sen tavoista ja perin teistä. Yleisöstä kuuluu spontaani suosionosoitus, kun Baida kertoo

naisille järjestettävistä erojuh lista ja siitä, miten hän itse pitää niistä paljon enemmän kuin häistä. Hänelle tärkeää on naisten asema ja se, miten heidän oikeutensa toteutuvat tai eivät toteudu pako laisleireillä. Sahrawien viesti on selkeä: he eivät ole marokkolaisia.

Toisin kuin Palestiina, LänsiSahara on saanut Suomessa vain vähän huomiota. Ensimmäinen tavoite voisi siis olla tiedon levittä minen. Baida vaikuttaa puhuessaan lempeältä mutta määrätietoiselta. ”Sahraweilla on oma kulttuuri ja historia. Sen tukeminen on tärkeää.” Hän itse aikoo jatkaa työtään pako laisleireillä sen jälkeen, kun hänen tehtävänsä Suomessa päättyy.

Yhteisvoimin tuolit ja pöydät siirtyvät takaisin alkuperäiseen jär jestykseen. Puheensorinan seasta erottuu pieniä haukotuksia ja nau rahduksia. Päivä on ollut pitkä, ja monilla on edessään vielä muuta man tunnin kotimatka. Runsaan informaatiotulvan jälkeen hetki pai koillaan omien ajatusten kanssa voi tulla tarpeeseen.

Esiintyjien kertomusten jälkeen oma paikka maailmassa tuntuu erilaiselta. Suomesta käsin voi glo baalin oikeudenmukaisuuden eteen tehdä paljon enemmän kuin yleensä annetaan ymmärtää.

Ulkona iltapäivän aurinko hei jastuu Pasilan virastotalon seiniltä. Villakangastakki tuntuu vielä het ken liian paksulta.

TEKSTI: LIISA ILKKA

Työpaikkojen

Vuoden tauon jälkeen ay- ja rauhanväki kohtaa taas tammikuisessa seminaaritapahtumassa. Ay-väen rauhanpäivät järjestetään Hämeenlinnan Sokos Hotel Vaakunassa.

Tapahtuman teemoja vuonna 2022 ovat muun muassa suurvaltojen suhteet, ay-liikkeen tulevaisuus ja paikka yhteiskunnassa, sote, ilmastokriisi, Israel/Palestiina ja hoiva- ja hoitoalan tulevaisuus.

Sunnuntaina 16.1. pidetään lisäksi Työpaikkojen rauhantoimikunnan vuosikokous, jossa valitaan toimikunta seuraavalle kaudelle.

Vallitsevan tilanteen vuoksi seminaarin osallistujamäärä on jouduttu rajaamaan 100 henkilöön. Tänä vuonna ei ole ryhmäilmoittautumista, vaan jokaisen osallistujan on ilmoittauduttava erikseen.

Hinnat:

Seminaaripaketti majoituksella la–su 2hh on 140 €

Seminaaripaketti majoituksella la–su 1hh 175 € Seminaaripaketti, ilman majoitusta ja illanviettoa 65 € Seminaarin lauantai (sis. lounaan ja aamu- ja iltapäiväkahvit) 40 € Seminaarin sunnuntai (sis. lounaan) 25 €

Ilmoittaudu: rauhanpuolustajat.org/tyopaikkojen-rauhantoimikunta/ ay-vaen-rauhanpaivat/

Nelostien varrelta

Kuuma kesä on takana ja mökki pistetty pakettiin odottamaan ensi kesää. Ajatukset palaavat välillä mökkipaikkakunnalle, varsinkin kun paikallislehti sujahtaa kerran viikossa postiluukusta. Toimittajat kertovat enimmäkseen leppoisasta maalaiselämästä, suuren hauen pyytäjästä tai yön kuningattaren kukkimisesta. Mutta viimeistään kunnallispolitiikasta kertovissa jutuissa paljastuu ankara taistelu, jota maalaispitäjissä käydään kunnan elinvoimasta, työpaikoista ja asukasluvusta.

Kun ajaa nelostietä pitkin Keski-Suomeen, näkee jo matkalla selvästi, mikä teollisuudenala maisemaa muokkaa. Äänekosken sellutehtaan ympäristössä on rakennettu viime vuodet uhkeita väyliä puukuormien kuljetukseen. Kallioita on räjäytetty ja soraa kaivettu, jotta puu kulkisi ja vienti vetäisi. Tehtaan perusta minen otettiin aikanaan suurella riemulla vastaan, mutta työpaikat eivät todellakaan ole tulleet ilmai seksi.

Puusta on viime aikoina maksettu hyvin. Niinpä teiden varsilla näkee tuon tuosta puunkor juun tuloksia: puupinoja odottamassa kuljetusta tehtaalle, jossa siitä tehdään sellua maailman tarpeisiin. Välillä metsänomistaja on jättänyt tien reunaan puurivistön verhoksi kadonneelle metsälle. Toisinaan metsästä muistuttavat vain yksinäiset siemenpuut. Näyttää siltä, että jatkuvan kasva tuksen idea ei metsänomistajia ole ainakaan vielä innostanut.

Metsä antaa pelivaraa maaseudun asukkaan talouteen. Metsien monimuotoisuus ja ekosysteemin kestävyys eivät ole päällimmäinen huoli, kun rahaa pitäisi saada maatalouden investointeihin. Yksit täisiä metsänomistajia ei avohakkuista voi syyttää. Metsäpolitiikan luovat viime kädessä metsäyhtiöt. Tutkijat ovat takavuosina muodostaneet koulukuntia, joiden välinen kiistely ei ole edistänyt pitkäjän teistä metsäpolitiikkaa. Toivottavasti tieto luonnon monimuotoisuuden merkityksestä vihdoin luo yksimielisyyttä, jolle rakentaa järkeviä menetelmiä kasvattaa, korjata ja suojella kansallisomaisuut tamme.

Viime kesänä mekin pääsimme antamaan oman uhrimme Suomen kilpailukyvylle menetetyn maise man muodossa. Kun kurvasimme mökkitielle, mökin ja maantien välinen metsikkö oli parturoitu yhtä kaljuksi kuin minun päälakeni. Puut oli kaatanut tuttu mies, joka lohdutti, että paikalle istutetut taimet ovat jo hyvin lähteneet kasvuun. Jätin sanomatta, että olemme molemmat niin vanhoja miehiä, ettei se pal jon lohduta.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.

JUHANI LILJA

rauhantoimikunta

Unelmoi tosissaan!

Muistan kuulleeni ensimmäistä kertaa Donella Meadowsista 90-luvulla opiskelujeni yhteydessä. Törmäsin häneen uudestaan nuo remman polven tutkijoiden puheissa vuosi sitten. Tohtori Meadows oli kuu luisan 1972 kirjoitetun kirjan Kasvun rajat pääkirjoittaja. Nimen ”rajat” viit taa huoleen maailman kantokyvystä kaikenlaisen ihmiskunnan järjestämän meiningin tuoksinassa.

Puhun nyt tohtori Meadowsista etunimellä Donella, koska se on mie lestäni erityisen kaunis. Tarkoitukseni ei ole etunimittelyllä väheksyä hänen ansioitaan.

Donella julkaisi vuosikausia kolumnia nimeltä Global Citizen eli Maailmankansalainen. Hänen ajatte lussaan keskeistä oli halu hahmottaa maailman monimutkaisia rakenteita kokonaisuuksina ymmärtäen asioiden syitä ja seurauksia.

Donella poistui keskuudestamme aivan liian varhain vuonna 2001. On vaikea kuvitella, mitä hän ajattelisi maailmasta tänään, mutta yritän kuitenkin, koska olen saanut häneltä inspiraatiota nimenomaan kuvitte luun.

Puheessaan Envisioning a Sustai nable World (1994) Donella kertoo

järjestämästään utopiointityöpajasta, jossa hän pyysi ravitsemusasiantunti joita kuvittelemaan maailman, jossa kukaan ei kärsi nälkää. Voisi olettaa, että ihmisistä olisi hauskaa visioida villisti parempaa maailmaa, mutta yllättäen Donella törmäsi kovaan vas tustukseen. Utopiointia pidettiin ajan haaskauksena, epärationaalisena ja jopa vaarallisena touhuna. Vähitellen utopiointi kuitenkin pääsi käyntiin ja syntyi yhteinen visionäärinen tila. Sittemmin Donella johti lukuisia visiointisessioita ja otti omankin elämänsä johtotähdeksi asioiden visi oimisen ennen toimeen ryhtymistä.

Donellan mukaan visioilla on hämmästyttävä voima avata mieli mahdollisuuksille, joita ei näe, jos sallii itselleen kyynisyyden. Visio saa ymmärtämään, millaisia asioita pitää tukea ja miten toimia, jotta visio voi toteutua.

Donella kehotti aina kuvittele maan sen, minkä todella haluaa sen sijaan, että tyytyy siihen, minkä olettaa voivan olla mahdollista. Tässä on muutamia kysymyksiä, joilla hän ohjasi ihmisiä kuvittelemaan kestävää tulevaisuutta:

Millainen kotini olisi kestävässä maailmassa? Miltä tuntuisi herätä siellä aamulla? Mistä tulee energia,

vesi ja ruoka? Millaisia jätteitä syntyy ja mihin ne menevät? Kun katsot ulos ikkunasta, mitä näet, jos näet sen, minkä todella haluat? Kuka muu asuu lähelläsi (ihmiset ja muu elonkirjo)? Onko yhteisösi järjestetty niin, että lapsia, vanhuksia ja kaikkia muitakin ympäröi turvallisuus, onni ja kauneus? Millaista työtä teet tässä kestävässä maailmassa? Mikä on oma erityinen roolisi?

Miltä tuntuu elää kuvittelemassasi maailmassa? Millainen tietoisuus tai maailmankatsomus tai erilaisten maa ilmankatsomusten kirjo pitää asiat kestävinä? Mikä tässä uudessa maail massa on muuttunut ja mikä pysynyt samana? Millainen on jokapäiväisen elämän vauhti? Mikä ihmisiä kieh too? Millaisten ongelmien parissa he kamppailevat? Mitä he pitävät edis tyksenä? Mikä saa heidät nauramaan?

Kuvittelen haluavani maailman, jossa ihmisiä edelleen naurattaa!

Lähde: Envisioning a Sustainable World (suomennokseni puheen pohjalta kirjoitetusta artikkelista löytyy osoitteesta rauhankasvatusneuvola.fi)

Kirjoittaja on entinen peruskoulunopetta ja, joka työskentelee nykyään rauhankasvatuksen sekatyöläisenä.

Ihmisiksi elämisen taito on viihdyttävä esseeko koelma tärkeistä asioista.

Kirja lähestyy ihmiselämän eettisiä ulottuvuuk sia anekdoottien ja tutkimustiedon voimin.

Rauhankasvattaja Hanna Niittymäen kanssa pohditaan, miten voisi elää hyvää elämää tavalla, joka olisi hyväksi myös muille ihmisille ja pikkui

selle planeetallemme. Esseiden aiheita ovat muun muassa ihmisyys, arvot, dialogisuus, sovittelu, syrjintä, sota ja rauha sekä ekokriisi ja rakkaus. Kirjassa on mukana harjoituksia ihmisiksi elämi sen tueksi.

23 €, 150 sivua

HANNA NIITTYMÄKI

RECENSION

Kärnvapenförbudet skapar ny dynamik och nytt hopp

Tarja Cronberg: Renegotiating the Nuc lear Order. A Sociological Approach. Routledge Global Security Studies, 2021.

(Omförhandling av kärnkraftssys temet. Ett sociologiskt försök)

Iaugusti 1945, mitt i euforin över att andra världskriget änt ligen sjöng på sista versen, släppte USA två atombomber över sin fiende Japan med förödande mänskliga och materiella konse kvenser. Flera länder skaffade sig snabbt kärnvapen och mänsklig heten insåg att man måste försöka minimera riskerna för att kärnva pen skulle komma till användning på nytt. Här blev den nya världs organisationen FN ett viktigt instrument. Det första avtalet förbjöd testsprängningar av kärn vapen (Test Ban Treaty) vilka skulle smutsa ner atmosfären. År 1968 kom icke-spridningavtalet (NPT, Non-Proliferation Treaty) och i januari i år trädde avtalet om för bud mot kärnvapen i kraft (TPNW, Treaty on the Prohibition of Nuc lear Weapons).

Fredsforskaren Tarja Cronbergs nya bok” Renegotiating the Nuclear Order. A Sociological Approach” bjuder på en intressant analys av hur det internationella samfundet har tacklat kärnkraftsproblemati ken genom multilaterala avtal. Till

slut presenterar hon sitt eget för slag till hur problemet med de två överlappande avtalen, NTP och TPNW, bäst kunde lösas så att vi kommer närmare en nedmontering av kärnvapnen.

Tarja Cronberg är doktor i eko nomi och teknologi. Bakom sig har hon en mångsidig karriär som tjänsteman, politiker och forskare. Hon har bl.a. varit ordförande för de gröna, riksdagsledamot, minis ter och EU-parlamentariker. Som fredsforskare har hon speciali serat sig på säkerhetsfrågor som hon tacklar både från sociologisk/ politiska och teknologiska utgångs punkter. I egenskap av ordförande för Finlands fredsförbund har hon erfarenhet av praktiskt fredsarbete.

NPT:S STRUKTUR GYNNAR DE URSPRUNGLIGA KÄRNVAPENSTATERNA

I sin bok analyserar Tarja Cronberg med fokus på NPT hur kärnva penfrågan har hanterats i den internationella politiken. Hon visar på att avtalet inte har fungerat som avsetts, vilket både beror på att dess uppbyggnad är problematisk och på att kärnvapenmakterna har tolkat det som de vill. Enligt avtalet definieras en kärnvapenmakt som ett land som har tillverkat eller utlöst ett kärnvapen eller motsva rande före den 1 januari 1967. Det fanns fem sådana länder: USA, Sovjetunionen, Kina, Frankrike

och Storbritannien (P5). Dessa län der har rätt att inneha kärnvapen, men åläggs förpliktelsen att ned montera dem. Denna rättighet har inte länder som senare har skaf fat sig kärnvapen. Hit hör Indien och Pakistan och Nordkorea, som erkänner att de har kärnvapen, och Israel som varken erkänner eller förnekar. Ett antal stater har avbru tit utvecklandet av kärnvapen, bl.a. Brasilien och Sydafrika.

De andra länderna som har undertecknat avtalet förbinder sig att inte skaffa sig kärnvapen.

Alla avtalsländer garanteras rätt att utveckla och använda kärn kraft för civila ändamål, endast kärnkraftsexplosioner är för

bjudna. Behövs en explosion för ett civilt ändamål måste man be om hjälp av en kärnvapenmakt. Icke-kärnvapenländernas han tering av kärnkraften är föremål för internationell kontroll medan kärnkraftsländernas militära och civila hantering står utanför all kontroll.

INGEN ENTYDIG TEKNOLOGISK GRÄNS MELLAN MILITÄR OCH CIVIL KÄRNKRAFT

Från kärnvapenmakternas sida har man försökt begränsa icke-kärn vapenländernas möjligheter att bygga ut den civila kärnkraften. Det gäller särskilt USA. Tarja Cron berg konstaterar att det inte finns någon teknologisk gräns som enty digt definierar skillnaden mellan civil och militär kärnkraft. Alla länder som utvecklar sin civila kärnkraftsteknologi kan också utveckla kärnvapen. I tre fall har avtalet tillämpats och i samtliga fall har det handlat om att en kärn vapenmakt har misstänkt att ett land som man upplever som en fiende håller på att i hemlighet utveckla kärnvapen för att använda dem i ett överraskningsanfall. Kärnvapenmakten är USA och fien deländerna i fråga är Irak, Iran och Nordkorea (utpekade av George W Bush som ”axis of evil”). Länderna har undertecknat avtalet, men Nordkorea har senare förgäves för sökt dra sig ur.

TEXT: INGER WIRÉN• FOTO: KOTIVALO

USA:S KRIG MOT IRAK HÄNGER IHOP MED TERRORATTACKEN 2001

Konflikten med Irak hänger ihop med terrorattacken i septem ber 2001 mot World Trade Center och Pentagon i USA. Efter kriget mot Afghanistan anföll USA Irak 2003 tillsammans med allierade och med medgivande av FN. Moti veringen var att landet skulle ha utvecklat massförstörelsevapendvs kärnvapen - vilket IAEA visade att inte stämde, men då var anfallet redan inlett. Följden blev ett långt krig som ledde till störtandet av Saddam Hussein och destabilise ring av Irak.

SVÅRA FÖRHANDLINGAR OM IRANS CIVILA KÄRNKRAFT

I fråga om konflikten med Iran handlade det om att Iran ville utveckla civil kärnkraft för ener giförsörjning. USA förhöll sig negativt och hävdade att landet de facto också höll på att utveckla kärnvapen. Sanktioner sattes in. Efter långa och svåra förhandlingar fick man till stånd ett avtal, (JPOA, Joint Plan of Action) mellan Iran och P5 plus Tyskland, med assis tans av EU. Avtalet, som tillkom under Obamas tid, sades genast upp av Trump. För tillfället pågår förhandlingar för att försöka rädda avtalet.

ÖMSESIDIG MISSTRO MELLAN

USA OCH NORDKOREA

I USA fruktar man att Nordkorea ska anfalla Sydkorea eller USA sam tidigt som Nordkorea uppenbarligen har utvecklat sin militära kärnkraft åtminstone delvis i tron att landet riskerar ett amerikanskt anfall och därför måste slå till först. Det fram kom i ett TV-program nyligen om Trumps tid som president att FN måste skicka en diplomat till Nord korea för att övertyga invånarna om att man inte riskerar ett ameri

kanskt angrepp. Trumps försök att ”bonda” med Kim Jong-un lycka des inte.

FÖRBUD MOT KÄRNVAPEN 2017

Stipulationerna i NPT-avtalet om att slutmålet är nedrustning har P5 helt negligerat, inga förhand lingar om saken har förts. Tvärtom har länderna både ersatt gamla kärnvapen med nya och utökat och diversifierat sin arsenal. Ländernas rätt till avskräckning (deterrence) har upprätthållits av Internatio nella domstolen. Avtalet som skulle vara kortvarigt förlängdes 1995 för evärdliga tider.

Eftersom NPT-avtalet inte har lett till en eliminering av kärnvap nen och risken för ett kärnvapenkrig fortfarande är reell, grundades den internationella kampanjen ICAN (Internation Campaign to Abolish Nuclear Weapons). Målet nåddes 2017 när FN:s generalförsamling antog ett förbud mot kärnvapen. Avtalet (TPNW) trädde i kraft i janu ari 2021 när det hade ratificerats av 50 länder. Avtalet förbjuder bl.a. innehav av, utveckling av och hot om användning av kärnvapen.

Kärnvapenmakterna, främst bland dem USA, har ställt sig helt negativt till förbudet och har också aktivt försökt hindra sina allierade

och andra som värnar om goda rela tioner till dem att ta befattning med det nya avtalet. Finland deltog inte i de avgörande förhandlingarna 2017 om avtalet och har inte för avsikt att ratificera det.

CRONBERG LÄGGER FRAM ETT EGET FÖRSLAG

Det finns nu två avtal om kärnva pen och många vill förena dem. Det går inte att kombinera dem, säger Tarja Cronberg och föreslår i stäl let att båda revideras. Avtalen skulle vara öppna för alla stater.

NYA NPT-AVTALET

Det omförhandlade NPT-avtalet skulle fokusera enbart på att hindra spridning av kärnvapen och under tecknarna skulle förbinda sig att inte öka eller utveckla kärnvapen. Alla kärnvapenstater borde inklu deras i avtalet och det skulle också vara viktigt att inkludera länder som har avbrutit sin kärnvapentillverk ning och länder som har förklarat sig som kärnvapenfria zoner. Beträf fande civil användning av kärnkraft borde man inte fokusera på tekno login utan på användningen. Ingen ska behöva kämpa om rätten att ha civila kraftverk.

NYA TPNW-AVTALET

Alla stipulationer om nedrustning och verifieringspraxis i anslutning till det skulle ingå i det revide rade TPNW-avtalet. Problemet är inte vad som är förbjudet utan hur man kan verifiera om länderna gör vad de säger. Cronberg konstate rar att det redan finns ett förslag till hur verifieringen kunde göras. Det har utarbetats av en grupp av bl.a. jurister, vetenskapsmän, läkare, nedrustningsspecialister och dip lomater och har överlämnats av Costa Rica till FN. Förslaget har tagit exempel av bl.a. konventionerna rörande kemiska och biologiska vapen och landminor.

Utgående från detta material finns det tillräckligt bakgrundsma terial för att ta in de nödvändiga artiklarna i avtalet eller alterna tivt göra ett nytt avtal som kan bli en bilaga. Det behövs också verifie ring för att undvika att nya stater blir kärnvapenstater och det måste också krävas kontroll av militära anläggningar.

P5 kommer under många år att hävda att de aldrig undertecknar något som helst nedrustningsavtal, men förbudet har skapat en ny legal norm. En värld utan kärnvapen är det överenskomna målet. Kärnva penstaternas specialrättigheter var avsedda att vara tillfälliga. Att upp rätthållandet av kärnvapen kräver en massa ekonomiska och andra resurser är också ett argument för nedrustning.

Enligt Cronberg skulle hen nes förslag på ett avgörande sätt stärka de kärnvapenfria staternas inflytande när de arbetar för kärn vapennedrustning.

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä suomenruotsalaisen Fredspostenlehden kanssa, jonka numerossa 2/2021 se alun perin ilmestyi.

Olin Kirkkopuistossa kävelemässä, kun huo masin, että molempien kenkien nauhat olivat auki. Kumarruin solmimaan niitä. Tasapainon kanssa oli vaikeuksia, mutta onnistuin.

Huomasin syrjäsilmällä, että varjo lähestyi minua edestäpäin ja pysähtyi peittämään valon tykkänään. Sanoin päätäni kohottamatta: ”Voisit teko siirtyä hiukan valon edestä, että saisin solmun nauhoihini?” Varjo siirtyi, ja sanoin sille: ”Kiitos!”

Odottelin hiukan, nousin rohkeasti ylös, vaikka en kuullut pois meneviä askelääniä. Sivullani seisoi minua puolet pitempi mies. Hän kysyi: ”Anteeksi, mitä mahdoitte ajatella, kun solmitte nauhoja. Siinä kun on omaa aikaa ja aivot ovat oikeastaan vapaalla.” Sanoin: ”En mitään. Miten niin?” Sävyni oli epäkohtelias, mitä se hänelle kuuluu.

Mies ei ollut moksiskaan, oli hiljaa ja katsoi minua ystävällisesti. Huokaisin: ”No mietin yhtä sun toista. Ympäristön tilaa, EU:n tulevaisuutta, kesän helteitä, talibanien valtaannousua ja pime neviä päiviä.”

”Nuo ovat isoja asioita, ja aika vaikeasti ymmär rettäviä. Niitä pitäisi pilkkoa”, hän sanoi, ja jatkoi: ”Jokahenkilö, mies tai nainen ajattelee omakohtai semmin.”

Sanoin: ”Mikä on jokahenkilö?” ”No, en ole itsekään ihan sinut tämän jokahenkilö-ilmauksen kanssa”, hän sanoi, ”sopiiko, että olen vanhanaikai sesti jokamies?”

”Minusta jokamies ajattelee toimeentuloa, rakkautta, ihmissuhteita ja turvallisuutta. Ne kun koskevat jokaista ja ovat konkreettisia asioita.”

Sitten hän jatkoi: ”Jokamies saattaa miettiä tällaisia: riittääkö raha polkupyörän kumiin tai ravintolan lounaaseen, onko kaveria, jonka pyy täisi kylään, uskaltaako lastenvaunut jättää pihalle ja muuta. Sinä kerroit asioista aika yleisesti, vai kuinka?”

Kakistelin kurkkuani ja esitin poissaolevaa. Pidin häntä viisastelijana.

”Minä olen miettinyt jokamiehen tapaan tur vallisuutta uudella tavalla. Mitä jos Suomessa lopetettaisiin armeija kokonaan. Tilalle tulisivat isommat rajavartiojoukot ja poliisia vahvis tettaisiin. Poliisi olisi ennen kaikkea auttaja ja sosiaalityöntekijä. Jos puhe ei auta, niin sitten olisivat muut keinot käytössä. Tämmöinen kävisi minulle.”

Jokamies jatkoi: ”Armeijan lakkauttaminen olisi iso juttu. Koko väestö koulutettaisiin rauhanomai

seen siviilipuolustukseen ja kriisinhallintaan. Tähän liittyisi ajatus, että mahdollisella hyökkääjällä ei olisi täällä yhtään ystävää eikä ymmärtäjää. Sinä ja minä oltaisiin kuin ennenkin, kävisimme töissä, kahvilla ja kirjastossa. Ja tämä asia Suomesta tie dettäisiin kautta maan piirin.”

Tässä vaiheessa mietin jokamiehen haastamista tai pois lähtöä, mutta pidin suuni kiinni.

”Jokamiehelle tällainen Suomi kävisi. Siviilipuo lustuskoulutus tähtäisi vastuunottoon ja yhteiseen toimintaan. Oikeastaan se perustuisi siihen, että opetellaan ihmisten kohtaamista ja pelkojen voittamista puhumalla. Sehän olisi myös meille kummallekin iso apu. Kansalaisjärjestöillä olisi suuri merkitys toinen toisista välittämisessä.”

Sitten hän piti tauon.

”Tämä kaikki olisi mahdollista, jos ajateltai siin elämän perustarpeita yksilön ja yhteisöjen näkökulmasta, ei sodan. Ajattelin tehdä armeijan lakkauttamisesta kansalaisaloitteen. Allekirjoit taisitko sen?”

Tämä oli niin mykistävää, että kumarruin solmi maan uudelleen kengännauhojani. Minunko pitäisi tehdä jotain, allekirjoittaa? Olin levoton.

Oppikaa kieltä! /

tulemme huomenna / Ei tulla Yli vuoden kuluttua /

Tilaa: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa

1918–Viimeinen inkeroisen kielen puhuja