Rauhan Puolesta 5/2016

rauhaa ei puolusteta vain vetoomuksin & juhlapuheissa, rauhaa rakennetaan arjessa yhdessä sinun & minun, heidän & meidän kanssa. tule mukaan!

Rauhanpuolustajat pyrkii toiminnallaan aktivoimaan ihmisiä ottamaan asioista selvää ja toimimaan rauhan puolesta, myös omassa arjessaan. Tavoitteena on globaalin vastuunsa tuntevat kansalaiset ja valtio.

Rauhanpuolustajien toiminnan pääteemat ovat turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osallistuminen, suomalaisen yhteiskunnan militarisoinnin vastustaminen, aseidenriisunta ja rauhankasvatuksen edistäminen, ydinaseriisunta, kansainvälinen solidaarisuus ja rasisminvastainen toiminta.

Rauhanpuolustajat järjestävät tapahtumia ja mielenosoituksia, laativat vetoomuksia ja julkilausumia sekä julkaisevat kantaaottavaa kirjallisuutta Liken ja Rauhanpuolustajien Pystykorvakirjasarjassa.

TAPAHTUMIA

HELSINKI

Keskiviikkona 2.11. kello 18–19.30 NUCLEAR CAFÉ YDINTURVALLISUUDESTA Café Mascotissa (Neljäs linja 2) Marraskuisen Nuclear Cafén aiheena on ydinturvallisuus eli ydinlaitosten suojeleminen ulkoisia hyökkäyksiä vastaan ja ydinmateriaalien luvaton hankki minen. Aiheesta tulee alustamaan sitä tutkinut turvallisuusalan moniosaaja Jussi Kivinen, joka kertoo taustastaan tarkemmin paikan päällä. Järj. ICAN Finland -verkosto

TAMPERE

Keskiviikkona 16.11. kello 18–20 MITÄ LÄHI-IDÄSSÄ TAPAHTUU? Metalli 7:n kokoustilassa (Näsilinnankatu 22 B)

Keskustelua Lähi-idästä ja erityisesti lapsista ja nuorista sotien keskellä. Alustamassa väitöskirjatutkija Karim Maiche, psykologi ja AKYS-kummivastaava Sirkku Kivistö sekä AKYSin puheenjohtaja Ilona Junka. Kahvi- ja teetarjoilu. Järj. Rauhanpuolustajat ja Arabikansojen ystävyysseura (AKYS)

VANTAA

Maanantaina 28.11. kello 18–20 VANTAAN RAUHANKLUBI: NATO, VENÄJÄ JA

SUOMI – ONKO ITÄMEREN VAKAUS UHATTUNA Silkinportissa (Tikkkurilantie 44 F)

Kaupunginvaltuutettu Antero Eerola alustaa. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy. Järj. Vantaan Rauhanpuolustajat

Mar KK u VesiKKo on poissa

Kansain välisen solidaa risuustyön ikoni Markku Vesikko menehtyi 4.10. sydänkohtauk seen kotonaan Monroviassa, Liberiassa. Hän oli kuollessaan 61-vuotias. Tamperelainen faktori Markku Vesikko lähti vuonna 1982 Angolaan pystyttämään Etelä-Afrikan vapautusjärjestön ANC:n kirja painoa Luandaan. Portugali oli luopunut Angolan siirtomaaherruu desta neilikkavallankumouksen yhteydessä 1974. Olosuhteet olivat vaikeat ja vaarallisetkin, maassa jatkui sisällissota vielä pitkään itsenäistymisen jälkeen. Kirjapainon valmistuttua Markku sai hoitaakseen lastentarhan rakentamisen Namibian vapautusliikkeen Swapon Kwanza Sulin pakolais leirille Finnsolidarity-yhdistyksen hankkeena. Sen jälkeen Rauhanrahaston avulla alkoi ns. Viena-projekti 1984 eli koulutuskeskuksen rakennustyöt Luandan lähiseudulla.

Työskentelin Markun kanssa noin kolmen vuoden ajan Rauhanrahaston ja Afrikkakomitean kautta organisoidussa rakennusprojektissa. Tuolloin tuli selväksi, kuinka mahtavan persoonan kanssa sain olla tekemässä omasta mielestäni arvokasta rauhantyötä. Markku oli samaan aikaan mukana useammankin projektin toteuttamisessa eri puolilla Angolaa.

Viime vuodet Markku työskenteli Pakolaisavun hommissa Liberiassa. Monet kokemukset hankaluuksien voittamisesta tekivät hänestä ihmisen, joka sopeutui kaikkeen rennosti ja työkykynsä säilyttäen. Eräs hänen tunnuslauseensa olikin ”Rähmällään Afrikassa – Go with a Flow!” Markku oli loppuun asti Mansen miäs Afrikassa ja tuttu näky Tammelan torilla silloin kun Suomessa piipahti.

Työssään Markku joutui näkemään myös Afrikan nurjempaa puolta, mutta kuvaava on yksi hänen viimeisemmistä Facebook-päivityksistään niille, jotka Suomessa utelivat "kuis tuntuu asua Afrikassa”: "Istun parvekkeellani ja alhaalla raikuu Osibisan Woyaya. Ihmiset juttelevat ja elo on vilkasta. Sellaiselta se tuntuu…"

K U v A M ARKKU vES KON KOT AL b UM i

PÄÄKIRJOITUS

RAUHANTEKIJÄ VANESSA GRAY

UNOHDETTU JEMEN

MARKKU KANGASPURON KOLUMNI

KERTOMUKSIA ROHKEUDESTA 7: BALTIAN LAULAVA VALLANKUMOUS, 1/2

TEEMU MATINPURO

SYYRIA SAI

IHMISET LIIKKEELLE

Tiedotusvälineiden välittämät kuvat Syyrian sodan kauhuista ovat saaneet pitkästä aikaa ihmisiä sankemmin joukoin mukaan rauhantapahtumiin eri puolilla Suomea.

MENNYTTÄ RAUHANTOIMINTAA ARABIKANSOJEN YSTÄVYYSSEURAN TIEDOTE

Valtamediat, kuten ainakin Helsingin Sanomat ja Yleisradio, ovat myös näyttävästi tiedottaneet näistä mielenosoituksista rauhan puolesta. Toivottavasti mielenilmaukset ja median kiinnostus eivät jää päiväperhoseksi. Sillä valitettavasti maailmalla soditaan muuallakin kuin Syyriassa. Samaan aikaan kun Aleppoa moukaroitiin, Yhdysvaltojen tärkein arabiliittolainen Lähi-idässä, lukuisten EU-maiden – Suomi mukaan luettuna – aseistama Saudi-Arabia pommitti ilmeisen tietoisesti hautajaisiin kokoontuneita siviilejä Jemenissä. Suomalaisessa keskustelussa informaatiosodan käsite on valitettavasti rajautunut koskemaan vain Venäjän todennettuja ja kuviteltuja toimia. Mutta kaikkien konfliktien yhteydessä kaikki osapuolet ja niiden tukijat käyvät taistelujen ohella myös informaatiosotaa. Kyynisesti voisi kysyä, johtuiko tiedotusvälineiden yllättävä innostuminen rauhanmielenosoituksista Venäjän mukana olosta Syyrian konfliktissa. Kiitettävästi kuitenkin suomalaismediat ovat nostaneet viime päivinä esille myös suomalaisen aseviennin ihmisoikeusongelmat. Tosin nykyhallituksen aikana on hankala uskoa mediassa esiintyneellä kritiikillä olevan mitään vaikutusta.

Joitakuita ei miellyttänyt entisen puolustusministeri Elisabeth Rehnin esiintyminen yhtenä puhujista Helsingissä YK:n päivän mielenosoituksessa. Allekirjoittanutkin on täysin eri mieltä hänen kannoistaan Nato-kysymyksessä, eikä voi unohtaa hänen rooliaan aseviennin edistäjänä ja Hornethävittäjien hankinnan kätilönä. Ja varmaankin moni rauhanpuolustaja oli ensimmäistä kertaa mukana samassa rauhankulkueessa kuin kokoomuspoliitikot Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz. Sasihan on aiemmin kehuskellut sijoituksillaan eettiseen yhdysvaltalaiseen aseteollisuuteen: "Ne ovat erittäin eettisiä tuotteita, mitä Raytheon valmistaa. Se tekee järjestelmiä, joilla pyritään pitämään huolta siitä, että ohjukset osuvat täsmällisesti." Benin olisin toivonut olleen aikoinaan yhtä huolissaan myös Gazan siviilien kohtalosta. Mutta taisi olla muuta tekemistä, kun sen sodan lopettamista vaadittiin.

Mutta kaikki ovat tietenkin tervetulleita rauhanliikkeeseen: mielenosoitus vaati selkeästi kaikkia sodan osapuolia ja niiden tukijoita konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja erityisesti Suomelta vastuunkantoa humanitaarisen avun ja pakolaisten vastaanoton muodossa.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti • ISSN 2343-5097 (painettu) ISSN 2343-5100 (verkkojulkaisu) s-posti: pulut@kaapeli.fi • Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. • Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.),

”Vereni V irtaa sy V eMM ällä

Kuin öljyputKet”

Vanessa Grayn taistelu öljyteollisuutta Vastaan

Muutamaa päivää ennen vuoden 2015 jouluaattoa 23-vuotias nainen lukitsee itsensä öljyputkeen eteläisessä Kanadassa. Kahden ystävänsä avustuksella hän vääntää venttiilin kiinni ja pysäyttää öljyn virtauksen kolmeksi tunniksi. Nainen ystävineen pidätetään ja asetetaan syytteeseen ilkivallasta sekä ihmishengen vaarantamisesta. Jälkimmäisestä saattaa enimmillään seurata yli 25 vuoden vankeustuomio.

raskasta teollisuutta. Enbridgeyhtiön operoima Line 9A -öljyputki saa alkunsa aivan Vanessan kodin liepeiltä – maalta, joka alun perin kuului anishanaabe-alkuperäis kansalle.

Koti myrK yllisellä maaPerällä

nuori nainen on Vanessa Gray. Hän istuu minua vastapäätä montrealilai sessa kahvilassa ja on silminnähden turhautunut. Vanessan koti sijait see Aamjiwnaang-reservaatissa Sarnian kaupungissa. Alue tun netaan Kanadassa myös nimellä ”Kemikaalilaakso”. Eteläisessä Ontariossa sijaitsevasta alueesta on 70 viime vuoden aikana kasvanut maan merkittävin petrokemiallisen teollisuuden keskittymä, jossa toimii yli 60 öljynjalostamoa sekä muuta

Kemikaalilaakso on yksi Pohjois-Amerikan myrkyllisim mistä alueista. Petrokemiallisten jalostamoiden päästöihin lukeutuu raskasmetalleja, kuten elohopeaa ja lyijyä, sekä muita terveydelle haitallisia yhdisteitä, kuten PAH-yhdisteitä ja bentseeniä. Teol lisuuden aiheuttamilla päästöillä on ollut vakavia seurauksia alueen vesistöille, maaperälle ja ilmalle. Myrkyllinen elinympäristö on vai kuttanut myös ihmisten terveyteen.

”Normaalien” päästöjen lisäksi Kemikaalilaaksossa sat tuu toisinaan myrkyllisiä vuotoja, joiden vuoksi lapsia lähetetään kotiin kouluista ja päiväkodeista, ja ihmisiä kehotetaan pysyttelemään sisätiloissa.

Vanessa on seurannut läheltä saasteiden vaikutuksia. ”Aamjiwnaangissa syöpädiag

teKsti: Janica anderzén

Vanessa Gray puhuu Kemikaalilaaksosta ja ympäristörasismista Montrealissa.

noosit ovat hyvin yleisiä ja monet ihmiset kärsivät kroonisista hengitystieongelmista.” Myös keskenmenojen yleisyys sekä tilastollisesti merkittävä vinouma vastasyntyneiden sukupuolijakau massa kielivät poikkeuksellisista oloista – Kemikaalilaakson lähei syydessä syntyy huomattavasti enemmän tyttölapsia kuin poikia.

Saastuneen elinympäristön ja jatkuvien riskien vuoksi monet Aamjiwnaangin asukkaista ovat väsyneitä ja toivottomia. ”Erityisesti pienten lasten vanhem mat elävät jatkuvassa pelossa”, Vanessa kertoo.

Viranomaiset eivät juuri puutu teollisuuden toimiin. Ilmaan ja vesistöihin päätyvien päästöjen valvonta ontuu, eikä kenelläkään tunnu olevan tarkkaa tietoa siitä, millaisia yhteisvaikutuksia lukuisilla erilaisilla päästöillä mahdollisesti on. Viranomaisilta ei myöskään ole löytynyt halukkuutta tehdä kattavia selvityksiä teollisuu den aiheuttamista ympäristö- tai terveysvaikutuksista Kemikaali laaksossa ja sen läheisyydessä.

monien ristiriitoJen öl JyPutKi

Vanessa Grayn päätös sulkea Line 9 -öljyputki ei ollut

hetken mielijohde, toisin kuin paikallinen poliisi ja lehdistö ovat antaneet ymmärtää. Venttiilin sulkeminen oli äärimmäinen

”normaalien” päästöjen lisäksi Kemikaalilaaksossa sattuu toisinaan myrkyllisiä vuotoja, joiden vuoksi lapsia lähetetään kotiin kouluista ja päivä kodeista, ja ihmisiä kehotetaan pysytte lemään sisätiloissa.

keino saada näkyvyyttä öljyteollisuuden aiheuttamille ongelmille, joita vastaan Vanessa on taistellut yhteisössään vuosien ajan. ”Perinteisten” kansalaisvaikuttamisen keinojen ajauduttua umpikujaan kerta toisensa jälkeen öljyputken sulkeminen vaikutti viimeiseltä

keinolta saada huomiota Line 9 -putken vaaroille.

Line 9 on viime vuosina herättänyt ristiriitaisia tunteita Kanadassa. Yli 40 vuotta toiminnassa ollut putki kuljetti alun perin öljyä lännestä itään, mutta 90-luvun lopulla kulkusuuntaa muutettiin. Vuosina 2012–2015 maan kansallinen energiakomitea myönsi Enbridge-yhtiölle tarvittavat luvat muuttaa öljyn kulkusuunta takaisin lännestä itään. Samalla yhtiö sai luvan lisätä putken kapasiteettia 240 000 barrelista 300 000 barreliin päivässä sekä oikeuden kuljettaa Albertan öljyhiekasta jalostettua öljyä putkea pitkin.

Vanessa näkee energiakomitean päätöksessä monia vakavia ongelmia. ”Lupaprosessiin liittyvät kuulemiset eivät olleet riittäviä, ja alkuperäis- ja paikallisväestön vastaäänet jätettiin huomioimatta päätöksenteossa. Tämä rikkoo kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettuja alkuperäiskansojen oikeuksia ja asettaa kyseenalaiseksi energiakysymyksiin liittyvän demokraattisen päätöksenteon perusteet.”

Toinen merkittävä ongelma liittyy öljyhiekan talteenottoon, jalostamiseen ja kuljettamiseen. Öljyhiekan hyödyntäminen on

aiheuttanut laajoja ympäristötuhoja Albertan provinssissa pohjoisessa Kanadassa, jossa maan mittavat öljyhiekkaesiintymät sijaitse vat. Prosessi vaatii suuria määriä vettä ja jättää jälkeensä myrkyllisiä jätevesiä, kaivosjätteitä ja käyttö kelvottomia maa-alueita. Öljyhiekan tuotanto on myös merkittävä kasvihuonepäästöjen lähde.

”Ongelmista on paljon todisteita, joiden pitäisi riittää estämään öljyhiekan jalostus.” Nuori nainen hörppää lisää kahvia ja katsoo tiiviisti silmiin. Hänen rauhallisesta puhetyylistään välittyy varmuus ja asiantuntemus. ”Line 9 -putkelle myönnetyt luvat tarjoavat oikeutuksen öljyhiekan käytölle.”

Öljyn kuljettamiseen putkia pitkin liittyy myös vuotoriskejä, jotka pahimmillaan johtavat katastrofaalisiin ja laajalle ulottuviin seurauksiin. PohjoisAmerikassa on tapahtunut lukuisia öljyputkien vuoto-onnettomuuksia. Vanessa muistuttaa Yhdysval loissa vuonna 2010 tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa noin 4 200 m3 öljyhiekasta jalostettua öljyä valui Enbridgen 6B-öljyputkesta Kalamazoojokeen. Siivoustyöt ovat maksaneet satoja miljoonia dolla reita eikä operaatiota ole vieläkään saatu päätökseen. Ongelmia on aiheuttanut esimerkiksi se, että öljyhiekasta jalostettu öljy reagoi eri tavalla veteen kuin tavallinen raakaöljy, mikä vaikeuttaa sen siivoamista.

Vanessan mukaan tämäntyyppi set ympäristöongelmat ja riskit ovat

kerta kaikkiaan liian suuria. ”Line 9 on turvallisempi suljettuna kuin toiminnassa”, hän toteaa painok kaasti.

Samaa mieltä ovat monet yhteisön asukkaat, jotka ovat järjestäytyneet Aamjiwnaang and Sarnia Against Pipelines (ASAP) -ryhmittymäksi. ASAP tekee monenlaista vaikuttamis työtä ja kampanjointia Kanadassa. Yksi keino lisätä tietoisuutta öljy teollisuuden riskeistä on vuosittain järjestettävä Toxic Tour, joka rikkoo perinteisten turistimatkojen idyllin – kiertoajelun aikana ihmiset pääsevät omin silmin näkemään, millaista on arkipäivä Kemikaali laaksossa. Vanessa on yksi ASAP:n perustajajäsenistä sekä Toxic Tourin pääorganisaattoreista yhdessä siskonsa Lindsayn kanssa.

öl Jyteollisuuden intressit menevät iHmisten Ja ymPäristön edelle

Line 9 -öljyputki on vain pieni osa laajempaa kokonaisuutta. Lukuisat öljyputket Kanadassa ja Yhdysval loissa muodostavat tiheän verkoston, ja uusia putkia on sekä suunnitteilla että rakennusvaiheessa.

Viime vuosina Kanadassa tunteita ovat kuumentaneet eri tyisesti Energy East - ja Northern Gateway -öljyputkihankkeet, joiden tarkoituksena on kasvattaa itä- ja länsirannikon jalostamoi hin kuljetettavan öljyn määrää. Yhdysvaltojen puolella Dakota Access -putki on herättänyt kiivasta vastustusta The Standing Rock Sioux -alkuperäiskansan ja heidän tukijoidensa keskuudessa.

Monille alkuperäiskansojen edustajille nämä hankkeet edusta vat vakiintunutta toimintamallia, jossa öljyteollisuuden intressit menevät paikallisväestöjen etujen ja ympäristön hyvinvoinnin edelle. Vanessa selittää, että ne ovat osa kolonialististen rakenteiden jatkumoa, jossa alkuperäiskansoilta on systemaattisesti viety mahdolli suudet turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön.

”Kanadassa monet alkuperäis kansojen edustajat elävät kurjissa oloissa ja puutetta on esimerkiksi puhtaasta juomavedestä.” Vanessa huokaisee syvään ja jatkaa: ”Uusien öljyputkien rakentaminen ei paranna heidän tilannettaan.”

Ei liene ihme, että juuri alku peräiskansojen edustajat ovat olleet öljyputkien vastaisen taistelun eturintamassa. Myös Vanessan aistelu linkittyy tähän laajempaan kamppailuun oikeudenmukaisuu den puolesta.

oiKeustaPaus tuo esille öl JyPutKen risKit

Vanessa odottaa parhaillaan oikeudenkäyntiä, jossa voi käydä huonosti. Kolmen naisen syyte listaan lisättiin viime hetkellä syyte ihmishengen vaarantamisesta, josta voi pahimmillaan saada yli 25 vuoden vankeustuomion.

Tuleva oikeudenkäynti huolestuttaa jonkin verran nuorta aktivistia, vaikka hänen mukaansa syytteet eivät ole erityisen vahvalla pohjalla. Kolmikko varoitti Enbridgeä kahdesti ennen venttiilin sulkemista, ja on todennäköistä, että yhtiö ehti sulkea öljyputken ennen heitä. Toisekseen, Enbridge joutuu oikeudessa selittämään, miksi Line 9 on niin vaarallinen, että sen sulkeminen saattaa johtaa ihmishenkien vaarantumiseen.

”Miten Enbridge pystyy peruste lemaan, että näin vaarallinen putki voi olla ylipäätään toiminnassa?”, Vanessa kysyy.

Vanessa on saanut paljon huomiota suoran toiminnan seurauksena. Lehdistö on osoittanut kiinnostusta tapaukseen, ja useat kansalaisjärjestöt sekä opiskelijaryhmät ovat kampanjoi neet kolmikon puolesta. Toisaalta monet Sarniassa ovat suhtautuneet

KU v A: Mic HAEL T OLE d ANO

kielteisesti naisten päätökseen sulkea venttiili – alueen talous on vahvasti riippuvainen öljyteollisuu desta ja monet saavat elantonsa työskentelemällä Kemikaalilaakson jalostamoissa.

Vanessa uskoo, että hänen tapauksestaan pyritään tekemään ennakkotapaus, joka toimisi varoituksena suoraa toimintaa harkitseville jatkossa. Tästä kielii syytelistan sisältö ja paino. Hän kertoo, että aktivistit sulkivat Line 9 -öljyputken muutamaa viikkoa aiemmin Montrealissa, mutta heidän saamansa syytteet ovat vähemmän raskaita.

Tulevasta oikeustapauksesta huolimatta Vanessa aikoo jatkaa taisteluaan öljyjättejä vastaan ja ympäristöoikeudenmukaisuuden puolesta.

Hän ei ole huolissaan omasta puolestaan vaan siitä, mitä Enbridgen kaltaisten suuryritysten toiminta voi aiheuttaa ympäristölle sekä öljyputkien ja jalostamoiden läheisyydessä asuville ihmisille. ”Öljyteollisuus käärii voitot, mutta me kannamme riskit”, Vanessa tiivistää.

Useimmilla alkuperäiskansoilla on syvä suhde maahan, ja myös Vanessaa ajaa velvollisuus puolus taa maita, joita hänen kansansa on asuttanut vuosisatojen ajan. ”Vereni virtaa syvemmällä kuin öljyputket.”

Lisätietoja Vanessan tapauksesta sekä taistelusta Line 9 -putkea vastaan:

Line 9 Shut Down http://line9shutdown.ca/the-case/

Aamjiwnaang Solidarity Against Chemical Valley https://aamjiwnaangsolidarity.com/

k anadan energIateoLLIsuus

• Kanadan primäärienergiantuotanto perustuu suu rilta osin fossiilisten polttoaineiden hyödyntämi seen; uusiutuvat energialähteet vastaavat 18,9:ää % maan primäärienergiantuotannosta.

• Öljy- ja maakaasuteollisuus muodostavat 13,7 % Kanadan bruttokansantuotteesta (BKT).

• Kanada on viidenneksi suurin raakaöljyn tuottaja, ja öljynviennissä maa sijoittuu kolmanneksi. Kana dan energian viennistä 93 % suuntautuu Yhdysval toihin.

• Kanadalla on kolmanneksi suurimmat todistetut öljyvarannot maailmassa. Näistä öljyvarannoista 97 % sijaitsee öljyhiekka-alueilla, joista suurin on Albertan provinssissa. Vuonna 2010 öljyhiekasta tuotetun öljyn tuotanto ylitti perinteisen maaöl jyn tuotannon.

ö l J yn K ul J ettaminen

• Valtaosa öljystä kulkee Kanadassa putkia pitkin.

• Kanadan öljyputkiverkosto on yhteensä noin 840 000 kilometriä pitkä. Verkoston kuljetuskapasiteetti on noin 3,7 miljoonaa barrelia päivässä. Monet öljy putket kulkevat Yhdysvaltojen puolelle.

• Enbridge, TransCanada ja Kinder Morgan ovat kes keisiä toimijoita öljyn kuljettamisessa.

• Enbridgen Kanadassa ja Yhdysvalloissa toimiva öl jy- ja maakaasuputkiverkosto on maailman suurin. Line 9 -öljyputki kuuluu tähän verkostoon.

• Kanada pyrkii lisäämään öljynkuljetuksen kapasi teettia rakentamalla uusia öljyputkia. Tuoreimpia esimerkkejä ovat Enbridgen Northern Gateway - ja TransCanadan Energy East -hankkeet. Ensin maini tun tarkoituksena on kuljettaa öljyhiekasta jalostet tua öljyä Albertasta länsirannikolle. Viimeksi maini tun tavoitteena on muuttaa Albertasta itään kulke va 40 vuotta vanha maakaasuputki öljyputkeksi ja laajentaa sitä. Molemmat hankkeet ovat aiheutta neet paljon vastustusta.

l ine 9

• Enbridge-yhtiön Line 9 on ollut toiminnassa vuo desta 1976 lähtien.

• Line 9 kulkee Ontarion provinssista itäiseen Que becin provinssiin. Se muodostuu Line 9A - ja 9B -putkista.

• Putken varrella on paljon viljelymaita, ekosystee

miltään rikkaita alueita sekä jokia, järviä ja pohja vesivarastoja. Noin 9 miljoonaa ihmistä asuu 50 ki lometrin säteellä putkesta, mukaan lukien 18 alku peräiskansaa.

• Vuosina 2012–2015 kansallinen energiakomitea myönsi yhtiölle luvat kääntää öljyn kulkusuunta lännestä itään, lisätä putken kapasiteettia ja kul jettaa öljyhiekasta jalostettua öljyä. Hankkeen vas tustajat ovat huolissaan putken turvallisuudesta.

• Putken historian aikana on tapahtunut 35 vuotoa.

ö l J yn K ul J ettamiseen liittyviä ris K e J ä

• Kanadassa tapahtuu vuosittain satoja öljyvuoto ja, joista noin 17 % on peräisin öljyputkista. Yksit täisen öljyputkivuodon suuruus on keskimäärin 4 tonnia.

• Öljyhiekasta tuotettu öljy on raskaampaa ja syövyt tävämpää kuin tavallinen öljy. Useat tahot ovat ar vioineet, etteivät perinteisen raakaöljyn ja/tai maa kaasun kuljettamiseen suunnitellut putket sovel lu tämäntyyppisen öljyn kuljettamiseen.

• Perinteisen raakaöljyn tavoin öljyhiekasta jalos tettu öljy kelluu vedessä jonkin aikaa. Se kuiten kin vajoaa pohjaan ajan kanssa, mikä vaikeuttaa puhdistustöitä onnettomuuden sattuessa.

• Myös muihin öljynkuljetusmuotoihin liittyy riskejä. Quebecin provinssissa sijaitsevassa Lac-Méganti cin kaupungissa tapahtuneessa öljyjunaonnetto muudessa kuoli 47 ihmistä vuonna 2013.

Lähteet:

Earthjustice http://earthjustice.org/our_work/cases/2009/ tar-sands-and-the-alberta-clipper

IPCC https://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/ wg3/en/ch4s4-3-1-4.html

National Energy Board http://www.neb-one.gc.ca/ pplctnflng/mjrpp/ln9brvrsl/index-eng.html

Natural Resources Canada https://www.nrcan.gc.ca/ sites/www.nrcan.gc.ca/files/energy/files/pdf/Energy FactBook2015-Eng_Web.pdf

Union of Concerned Scientists http://www.ucsusa.org/ clean-vehicles/all-about-oil/ what-are-tar-sands#.V_GEzIV96C4

Winston Revie, R. (2015). Oil and Gas Pipelines: Integrity and Safety Handbook.

KU v A: Mic HAEL T OLE d ANO

u nohdettu jeMen

Valtamediaan mahtuu vain yksi konflikti kerrallaan. Nyt pitää puhua Syyriasta ja Venäjän Aleppon pommituksista. Tietenkin kynttilä pitää voida sytyttää myös Aleppon uhrien muistoksi. Sodan kauheuksia ei tule koskaan vähätellä, mutta miksi poliittiset intressit aina määräävät, mistä milloinkin puhutaan? Miksi kukaan ei ole kiinnostunut, kun SaudiArabia pommittaa siviilikohteita Jemenissä?

Vuodesta 2015 lähtien Jemenissä on käyty taisteluita pohjoisen huthi-kapinallisten ja etelän Adenin kaupungissa tukikohtaa pitävien presidentti Abd-Rabbuh Mansour Hadin hallituksen joukkojen välillä. Yli 10 000 ihmisen uskotaan saaneen surmansa taisteluissa. Huthi-kapinalliset ovat käyneet matalan intensiteetin kapinaa Jemenin hallintoa vastaan jo vuo desta 2004 lähtien, jolloin maata johti vielä pitkäaikainen presidentti Ali Abdullah Saleh. Hadi oli toi minut Salehin varapresidenttinä ennen kuin hän nousi maan joh toon vuoden 2011 kansannousun seurauksena. Tosin hänet nostivat valtaan pikemminkin USA, SaudiArabia ja EU kuin Jemenin kansa.

Vuoden 2015 tammikuussa huthi-kapinalliset valtasivat presidentin hallinto- ja media rakennukset pääkaupungissa Sanaassa ja kolkuttelivat Adenin portteja etelässä. Presidentti Hadi lähti maanpakoon Saudi-Arabiaan. Maaliskuussa 2015 Saudi-Arabia aloitti liittolaistensa kanssa voimakkaat ilmaiskut hutheja ja heidän kanssaan liittoutuneen entisen presidentin Salehin jouk koja vastaan. Saudien liittolaisiin

kuuluvat Egypti, Marokko, Jordania, Sudan, Kuwait, Yhdistyneet arabi emiirikunnat, Qatar ja Bahrain. Yhdysvallat tukee liittoumaa ja antaa ilmaiskuja varten tiedustelu tietoja.

Soppaa sekoittaa kaiken lisäksi maassa aktiivisesti toimiva al-Qaida, joka käyttää tilannetta hyväkseen ottamalla alueita hallin taansa. Konfliktin sanotaan myös sisältävän alueellisen ulottuvuuden, sillä Abdul-Malik al-Huthin joh tamat huthit ovat shiiamuslimeja, tosin he edustavat shiialaisuuden jemeniläistä haaraa zaidilaisuutta,

joka poikkeaa esimerkiksi Iranin shiialaisuudesta. Silti Iran tukee hutheja heikentääkseen alueellista kilpailijaansa Saudi-Arabiaa.

monta KonfliK tia Päälle KK äin

Jemenissä on käynnissä monta konfliktia päällekkäin, kertoo Tampereen yliopiston yliopiston lehtori Susanne Dahlgren. Hänen mukaansa etniset ja uskonnolliset jakolinjat ovat toissijaisia. Samalla kyseessä on paljon muutakin kuin taistelut Hadin hallintoa vastaan.

Jemenissä monet eivät vastusta hutheja lojaalisuudesta Hadin hallintoa kohtaan, vaan omista intresseistään. Dahlgren on tutkinut Jemeniä jo 1980-luvulta lähtien ja suhtautuu kriittisesti siihen vähäi seen uutisointiin, jota Jemenistä on viime aikoina esitetty:

”Jemenin sodassa on kyseessä eliitin valtataistelu. Maan annet tiin luisua sotaan, kun vuonna 2011 Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja EU riensivät järjestämään huonon vallansiirron vastauksena kansan nousun vaatimuksille. Tässä valtataistelussa huthit on saatu lähtemään valloittamaan alueita, missä heillä ei ole minkäänlaista kannatusta. Nämä valloitukset alueilla, joissa ihmiset vastustavat heitä, eivät ratkaise heidän todellisia ongelmiaan. Huthit edustavat maan pohjoisosien syrjittyä väestön osaa. Sodan päättymisen edellytys on, että huthit vetäytyvät omalle alueelleen ja että heidän marginali soimisensa lopetetaan.”

Lokakuussa Saudi-Arabia iski hautajaisiin surmaten ainakin 140 ihmistä ja haavoittaen viittäsataa. Saudien ilmaiskut ovatkin usein kohdistuneet sairaaloihin, kouluihin ja toreille – eli siviileihin.

Dahlgren kuvaa entistä presi denttiä Salehia taitavaksi peluriksi, joka on vuosikymmenien ajan onnistunut ajamaan omaa etuaan muiden kustannuksella. Nykyisen presidentin hallintoa taas ei tue kukaan niin sanottua kansain välistä yhteisöä lukuun ottamatta. Eri puolilla maata kootaan paikallishallintoa korvaamaan valtion puuttuvaa roolia. Ete lässä haaveillaan itsenäisyyden palauttamisesta.

KU v A S USANNE

dAHL g REN

Mielenosoituksessa vaadittiin eteläisen Jemenin irrottamista pääkaupunki Sanaan komennosta.

unoHdettu sota

”Jemen on unohdettu sota. Siitä ei juuri reportaaseja tehdä. Sota kuva taan vääristäen niin, että kyseessä olisi vain saudien ja Iranin väli nen konflikti tai sijaissota (proxy war). Taustalla on Saudi-Arabian valtapyrkimykset pitää Jemeniä marionettihallituksena. Se ei ole siinä koskaan onnistunut, mutta jaksaa aina yrittää. Iran ei osallistu sotimiseen Jemenissä, vaikka saudit näin perustelevat omaa osallisuut taan.”

Vaikka saudit liittolaisineen ovat tietenkin virallisesti vastuussa pommituksista, taustalla operaa tioiden komentokeskuksessa ovat mukana USA:n ja Britannian soti lasviranomaiset. Rauhannobelisti presidentti Barack Obaman hallinto on myynyt aseita Saudi-Arabialle 115 miljardin dollarin edestä virka kautensa aikana. Toisin kuin Ruotsi, joka on linjannut saudit asekauppansa ulkopuolelle, myös Suomi on vienyt maahan muun muassa kranaatinheittimiä 50 mil jardin dollarin edestä. Saudi-Arabia oli vuonna 2014 Suomen toiseksi suurin asevientikumppani.

Vaikka Yhdysvallat on itkenyt krokotiilinkyyneleitä siviileihin kohdistuneiden ilmaiskujen vuoksi, USA:n ja Saudi-Arabian vuonna 1945 amerikkaisen sota-aluksen kannella solmittu erityissuhde tuskin on siviiliuhrien vuoksi kat kolla. Terrorismin vastaisen sotansa

nimissä USA tappoi miehittämättö mien lennokkien iskuissa enemmän siviilejä vuonna 2014 kuin al-Qaida. Yhdysvallat ja Egypti, joka saa huomattavan määrän valtion tulois taan Suezin kanavamaksuista, ovat huolestuneita strategisesti merkit tävästä Bab al-Mandabin salmesta, jonka kautta suuri osa maailman rahtiliikenteestä pääsee Suezin kanavalle. Tämän ei haluta joutu van Iranin valtapiiriin. Huthit ovat viime aikoina antaneet ymmärtää, että he kykenevät pysäyttämään liikenteen.

”Kyseessä on myös koko Lähiidän alueen voimatasapaino ja Yhdysvaltojen intressi ylläpitää vakautta demokratian edistämisen sijaan. USA tukee Egyptissä al-Sisin hallintoa, Saudi-Arabiaa ja tietysti Israelia. Edelleen Yhdysvallat pitää Jemenissä toimivaa al-Qaidaa vaa rallisimpana terrorisoluna ja jatkaa miehittämättömien lennokkien iskuja, joiden uhreina on pääasiassa siviilejä. Jemenin sisällissota on alis tettu näille ’tärkeämmille asioille’. Samalla Jemenissä köyhä kansa, joka on jo pitkään ollut vailla hyvää hallintoa, vajoaa yhä syvempään humanitaariseen katastrofiin.”

MARKKU KAN g ASPURO

PeLon kIerre

yhdeltä puolen ajan henki lähentelee hulluutta. Paljon hyvää ja edistystä on monella saralla vuosien saatossa tietenkin tapahtunut, mutta monissa aivan perusasioissa on tapahtunut paha vink sahdus.

KOLUMN i

Koulu- ja opiskeluaikani 1970- ja 1980-lukujen ydinsodan pelon varjossa eläneenä ja sen taakseni kertaalleen jättäneenä on hyytävää kuunnella, miten huolettomasti monet poliitikot eri puolilla maailmaa singauttelevat ilmoille uhkauksia ydinaseiden käy töstä. donald trump ihmettelee tv-keskustelussa, miksi USA ei ole käyttänyt ydinaseita, venäläinen diplomaatti uhkailee tanskalaisia niiden käytöllä, Britannia uusi omia ydinohjuksiaan, ukrainalaiset poliitikot taas pahoittelevat ydinaseista luopumista, Pohjois-Korea tekee ydinohjuskokeita ja USA luo ohjuspuolustusjärjestelmää, jota venäläiset vastusta vat ottamalla käyttöön uusia ydinkärjillä varustettuja ohjusjärjestelmiä. Itämerellä se näkyy Venäjän uhkailuna varustaa Kaliningradiin sijoitettavat Iskander-ohjukset ydinkärjillä.

Vauhti alkaa olla sen verran huoletonta, että se hirvittää myös monia kylmän sodan veteraaneja. Varoituksen ääniä on kuulunut niin Venäjältä kuin Yhdysvalloistakin. Yhdysvalloissa monet turvalli suuspolitiikan asiantuntijat kaipailevat liennytystä ja aseidenriisuntasopimusneuvotteluja palaaviksi. mihail Gorbatšov, joka oli Neuvostoliiton johtajana katkaisemassa kylmän sodan ydinasevarustelun selkää, on luonnehtinut nykyistä tilannetta jopa vaarallisemmaksi kuin kylmän sodan aikana ja vaatinut suurvaltoja neuvottelupöydän ääreen.

Syyria on esimerkki kyynisyyden maljan ylitse vuotamisesta. Sisällissota on jatkunut jo viisi vuotta, ja jos Syyria olisi eurooppalainen valtio, puhuisimme maailmansodasta. Niin moni valtio siellä on suoraan tai liittolaistensa välityksellä sotimassa ja niin paljon useampaa maata se suoraan koskee. Eikä loppua ole näkyvissä. Yhdysvalloissa vaaditaan Syyrian armeijan pommittamista, johon Venäjä on ilmoittanut vastaa vansa ampumalla yhdysvaltalaiset koneet alas.

En myöskään ymmärrä tästä käsittämättömän vaarallisesta uhittelusta syntyneitä ”vihdoinkin”riemunkiljahduksia. Ei tämä paremmaksi muutu ”sloboja” nokkaan losauttamalla sen enempää kuin ”jenkki-imperialisteille” näyttämällä. Sitten kylmän sodan eivät kaksi maailman mahtavinta ydinase mahtia ole kertaakaan uhitelleet suoralla yhteenotolla näin. Siihen väliin ei Suomen ole hyvä mennä eikä puolta valita.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

Susanne Dahlgrenin toimittama teos Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla: Nuorten elämää islamin maissa (Otava) ilmestyy lokakuussa 2016.

KERTOMUKSIA ROHKEUDESTA

BALTIAN LAULAVA VALLANKUMOUS 1987–91

osa 1/2

Mikäli haluamme lait taa viime vuosisadan väkivallattomat kam panjat tärkeysjärjestykseen, vuoden 1989 vallankumoukset, eli Itä-Euroopan siirtyminen monipuo luejärjestelmään vuosina 1989–1991 ja Neuvostoliiton hajoaminen jou luna 1991, ansaitsevat ehdottomasti paikkansa listan kärkipäässä. Näinä vuosina järjestettiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin parlamentti vaalit paitsi kaikissa Itä-Euroopan itsenäisissä maissa, myös Neuvosto liittoon tai Jugoslaviaan aiemmin kuuluneissa valtioissa. Gorbatšovin uudistuksilla, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudella, kilpa varustelulla, neuvostojärjestelmän taloudellisella ja moraalisella kon kurssilla, jopa Suomen televisiolla oli kaikilla roolinsa muutoksen aikaansaamisessa. Mutta aivan liian vähälle huomiolle ovat jää neet muutosta henkensä uhalla ja väkivallattomin keinoin vaatineet kansalaiset esimerkiksi Virossa, Itä-Saksassa, Unkarissa ja Venäjällä.

Tapahtumien kulku ja demokratian toteutumisen ja väkivallattomuudessa pysy misen aste vaihtelivat suuresti maittain. Jugoslaviassa vanho jen valtarakenteiden hajoaminen johti nationalistis-ekspansiivi seen uhoon ja 140 000 ihmisuhria vaatineeseen hajoamissotaan. Romaniassa Ceausescun diktatuuri kaadettiin aseellisesti, kun taas esi merkiksi Baltian ketju, Leibzigin maanantaimielenosoitukset ja Tšekkoslovakian samettivallan kumous olivat kouluesimerkkejä väkivallattomuuden voimasta. Nämä ihmiset osoittivat, kuinka pitkälle rohkeudella, aktiivisuu

della, strategisella suunnittelulla ja periksiantamattomuudella voi päästä, mielikuvitusta ja huumoria unohtamatta.

viron vaHva lauluPerinne Viron ensimmäiset kansalliset lau lujuhlat, üldlaulupidu, järjestettiin Tartossa vuonna 1869. Siitä lähtien

imperiumin lipuin, mutta iso osa lauluista – kuten myös tapahtuman pääjärjestäjä ja koko laulujuhlien konsepti – olivat tulleet Saksasta, kun taas osallistujat olivat pukeu tuneet Viron kansallispukuihin ja tunsivat epäilemättä suurinta yhteenkuUluvaisuuden tunnetta laulaessaan tapahtuman kahta vironkielistä laulua.

Väkivallattomuuden voiman avulla on tehty vallankumouksia, itsenäistytty, puolustettu valtioita ja johdettu poliittisia yksiköitä. Sitä on käytetty menestyksekkäästi kansalaisaktivismissa, rauhantur vaamisessa ja oikeudenkäynneissä, ja sen avulla on löydetty ratkaisuja ristiriitatilanteisiin kansainvälisessä politiikassa ja arkipäiväisessä kanssakäymisessäkin. Kertomuksia rohkeudesta -kirjoitussarjassa kerrotaan historiallisten esimerkkien avulla, mistä väkivallatto muudessa on kysymys. Tämä on sarjan seitsemäs osa.

tuhannet virolaiset ovat kokoontu neet laulamaan suunnilleen viiden vuoden välein niin Venäjän tsaarin vallan, itsenäisyyden alkuvuosien, neuvostomiehityksen kuin uuden kin itsenäisyyden aikana.

Yhtäältä voimaannuttavana, toisaalta osallistujia jakavana kysy myksenä on alusta asti ollut se, millä kielellä ja kenen ideologian nimissä lauluja lauletaan. Ensim mäisen laulujuhlan kunniaksi kaupunki oli koristeltu Venäjän

Tapahtuman suosio, virolaisten rooli järjestelyissä ja vironkieli sen laulurepertuaarin määrä nousi tapahtuma tapahtumalta. Toisaalta lähes kaikki 1800-luvun laulujuhlat oli omistettu Venäjän tsaareille. Vuonna 1910 järjestetyissä seit semänsissä laulujuhlissa poliisit seisoivat siviiliasuisina laulajien joukossa ja tervehtivät tsaarin hymniä äänekkäin hurraahuudoin. Vuosien 1923, 1928, 1933 ja 1938 festivaaleja saatiin juhlia itsenäi

senä kansakuntana, mutta vuonna 1947 maa oli sekä raunioina että miehitettynä. Järjestäjäorganisaa tiona toimi Kansankomissaarien neuvosto ja Viron kommunisti puolue, ja laulujen aiheina olivat Neuvostoliiton yhtenäisyys ja kom munismiin sitoutuminen. Gustav Ernesaksin säveltämä Lydia Koidulan runo ”Mu isamaa on minu arm” lipsahti kuitenkin sensuu rin läpi, niin että yllättäen 25 000 ihmistä lauloi ylistyslaulua isän maalleen. Laulusta tuli hetkessä Viron epävirallinen itsenäisyyslaulu neuvostomiehityksen aikana. Sitä on laulettu laulujuhlilla joka kerta siitä lähtien. ”Laulujuhlissa kyse ei ole pelkästään siitä, että saadaan kuulla parhaat laulumme. Se oli, ja yhä on, ensisijaisesti mahdolli suus kokea olevamme virolaisia”, kertoo The Singing Revolution -doku menttielokuvan haastattelema kapellimestari Venno Laul Vuonna 1969 juhlittiin laulu juhlien satavuotisjuhlaa. Viron kansallispukujen pitäminen oli kielletty ja Mu isamaa -laulu loisti poissaolollaan. Kaksipäiväisten venäjänkielisten laulujuhlien lopussa esitettiin 3–4 vironkielistä laulua, mutta niiden jälkeen kuo rot kieltäytyivät poistumasta lavalta. Yleisö vaati Mu isamaa -laulun laulamista. Järjestäjät käskivät torvi soittokunnan johdatella tunnelman muualle, mutta siinä ei onnis tuttu, vaan yleisö alkoi laulaa Mu isamaa -laulua ilman kapellimesta ria, uudestaan ja uudestaan. Lopulta järjestäjät katsoivat parhaaksi päästää Gustav Ernsaks lavalle johtamaan laulua. Laulavaan vallan kumoukseen osallistuneen Viron parlamentin eli riigikogun jäsenen

timo virtala

Artur Talvikin mukaan laulujuh lien päätarkoitukseksi muodostui ”kokoontua kansakuntana yhteen ja laulaa tämä yksi, kielletty laulu”.

UUdelleenitsenäistymisen alkUtahdit

Vuonna 1985 Neuvostoliiton pääsihteeriksi nousseen Mihail Gorbatšovin lanseeraamien glasnostin (avoimuus) ja perestroi kan (uudistukset) rohkaisemina Viroon perustettiin historiaseuroja, joiden tehtävänä oli kansakunnan historiallisen tiedon palauttaminen. Keväällä 1987 uskaltauduttiin osoittamaan mieltä Koillis Viroon suunnitellun fosforiittikaivoksen perustamista vastaan. Ympäristökysymykset eivät olleet itä–länsi vastakkainasettelun keskiössä, joten epäpoliittisuudessaan kaivos oli turvallinen vastustamisen kohde. Glasnost puheiden takia protestin väkivaltainen tukahduttaminen ei tullut kysymykseen. Taktiikka toimi ja avolouhossuunnitelmat peruttiin.

Onnistuminen rohkaisi aktivis teja menemään yhä pidemmälle. Elokuun 23. päivänä 1987, natsi Saksan ja Neuvostoliiton välisen Molotov–Ribbentrop sopimuksen vuosipäivänä, tuhansia ihmisiä kokoontui Tallinnan vanhankau pungin edustalla sijaitsevaan Hirve puistoon. Poliisi sulki äänen toistojärjestelmät, mutta antoi tilaisuuden jatkua. Paperitötteröitä megafoneinaan käyttäen puhu jat kritisoivat muun muassa sitä, että stalinismin vainojen toteuttajat

Baltian ketju, Leibzigin maanantaimielenosoitukset ja Tšekkoslovakian samettivallankumous olivat kouluesimerkkejä väkivallattomuuden voimasta.

olivat yhä tuomitsematta ja saivat nauttia valtion eläkettä. Hirve puis ton mielenosoitus oli ensimmäinen kerta lähes viiteenkymmeneen vuoteen, kun kukaan oli kritisoinut julkisesti neuvostomiehitystä joutumatta vastuuseen.

Syyskuussa laajempaa taloudellista itsehallintoa ehdotettiin jo sanomalehdessä, ja lokakuussa Võrussa järjestettiin mielenosoi tus, jossa muisteltiin vuosien 1918–20 itsenäisyyssodassa kaatu neita. Yhteenotolta poliisin kanssa

mikä oli yksille dialogia, oli toisille miehitysvallalle kumartamista.

l aUlUn voima

huolimatta virolaiset osallistuivat sankoin joukoin kummankin järjes täjätahon mielenosoituksiin.

ei vältytty. Seuraavaan mielenosoi tukseen – Tarton rauhansopimuksen 68 vuotisjuhliin vuoden 1988 alussa – poliisi tulikin paikalle jo mellakkavarusteissa ja koirien kanssa. Tämä ei kuitenkaan estänyt tule via mielenosoituksia eikä mediassa ilmaistuja, yhä radikaalimmat muo dot saavia muutosvaatimuksia ja perestroikan tuki ilmaisuja.

Huhtikuussa 1988 lähes kym menentuhatta ihmistä kokoontui yliopistokaupunki Tartoon juhli maan Viron historiaa ja kulttuuria. Sini musta valko trikolorin esit tämiskielto kierrettiin laittamalla esille kolme erillistä lippua: sini nen, musta ja valkoinen vierekkäin. Ihmiset kantoivat tulisoihtuja ja ylioppilaslakkeja. Tapahtuma oli menestys. Seuraavien kuukausien aikana sana levisi, ja yhä useampi sai rohkeutta osallistua. Touko kuussa trikolori liehui Tartossa jo vapaana vielä edellistäkin suurem massa musiikkitapahtumassa.

Samana keväänä kokoontui Baltian kansanrintamien kokous, jossa rauhanomainen, vuoro puheluun perustuva kehitys onnistuttiin kirjaamaan keskeiseksi periaatteeksi. Asiasta ei päätetty yksimielisesti, vaan toiset uskoivat, ettei itsenäistyminen olisi mahdol lista ilman verenvuodatusta. Se,

Kesäkuussa 1988 Tallinnan Raati huoneentori oli täynnä konserttiin kerääntyneitä nuoria. Yön laskeu duttua ja konserttiajan päätyttyä joku esiintyjistä ehdotti, että koko porukka siirtyisi Tallinnan laulujuhlien pitopaikalle jatkamaan laulamista. Näin tehtiin. Kiellettyjen kansallislaulujen ja niiden rock sovitusten jälkeen väkijoukko siirtyi laulamaan lastenlauluja, perin teisiä lauluja ja uusimpia hittejä. Useita bändejä esiintyi. Moottori pyöräilijä ajoi ympäri aluetta Viron lippu liehuen. Tämä rohkaisi mui takin, ja vuosikymmeniä piilossa olleita lippuja alkoi heilua eri puo lilla yleisöä, ja sellainen vedettiin kaikkien hurratessa myös esiinty mislavan salkoon. Tätä spontaania laulujuhlintaa jatkettiin seuraavana iltana, ja taas seuraavana, lähes vii kon ajan. Poliittinen paine kasvoi, ja Viron kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri vaihdettiin maltillisempaan. Seuraavana päivänä Laulujuhlakentällä tätä käännettä oli juhlistamassa 150 000 ihmistä.

Tämä oli kuitenkin vasta alkua, sillä syyskuussa Laulujuhlaken tällä järjestettiin Kansanrintaman kokous ja laulujuhla, joka keräsi arviolta 300 000 osallistujaa, eli lähes kolmasosan koko väestöstä. Osa puheista oli radikaalimpia kuin järjestäjät olivat suunnitelleet, itse näistymisvaatimus esitettiin nyt ensimmäisen kerran julkisesti. Mutta tärkeintä oli ihmispaljous, heidän päättäväisyytensä ja rohkeu tensa. ”Tähän asti vallankumoukset ovat olleet hävittämistä, poltta mista, tappamista ja vihaa, mutta me aloitimme vallankumouksemme hymyillä ja lauluilla”, summasi tunnelman laulava vallankumous termin keksijä, taiteilija Heinz Valk Itsenäisyyttä kannattavat jakau tuivat kahteen leiriin. Yhtäältä Itsenäisyyspuolueen kannatta jiin, joiden mielestä kansainvälisen oikeuden mukaan Viro on yhä itsenäinen ja neuvostomiehitys laiton, ja toisaalta Kansanrintaman kannattajiin, joiden taktiikkana oli edetä silloisten struktuurien sisällä perestroikaa tukien. Kahden linjauksen välisistä erimielisyyksistä

Osa kansasta vastusti itsenäis tymissuunnitelmia. Neuvostoliiton venäläistämispolitiikan ansiosta 40 prosenttia Virossa asuvista oli venäjänkielisiä. Osa heistä perusti uudistusta vastustavan Intern liik keen, jonka keskeisimpänä huolena

oli se, että itsenäisyysliike tuo ristiriitoja ja ajaa neuvostoliittolaiset toisiaan vastaan. Tämä liike oli itse näistymisliikettä yhtenäisempi.

Marraskuussa Neuvosto Viron Korkein neuvosto katsoi, että oli tul lut otollinen aika ottaa riskejä, ja julisti maansa suvereeniksi. Dele gaatio kutsuttiin Gorbatšovin puhutteluun, mutta Korkein neu vosto jatkoi painostustaan: viron kieli julistettiin kansakunnan viral liseksi kieleksi ja Viron lippu Viron viralliseksi lipuksi. Kirjassaan Viron vaaran vuodet siirtymiskauden pääministeri Edgar Savisaar pitää 16.8.1988 tapahtunutta suvereenisuusjulistusta jopa uudel leenitsenäistymispäivää (20.8.1991) merkittävämpänä, ainakin maa ilmanpoliittisesta näkökulmasta. Tuolloin yhtä kuudesosaa maa pallosta hallinnut imperiumi alkoi murentua Viron johdolla, kun Neu vostoliiton liittotasavaltojen ja autonomisten alueiden suvereeni suusjulistusten paraati sai alkunsa.

Kirjoittaja on sivarikouluttaja ja Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri, joka kirjoittaa Kertomuksia rohkeudesta -nimistä kirjaa väkivallattomuuden voimasta.

”Tähän asti vallankumoukset ovat olleet hävittä mistä, polttamista, tappamista ja vihaa, mutta me aloitimme vallankumouk semme hymyillä ja lauluilla”

talouden Kehitys: Vaurautta Vai tuhlausta?

William Morrisia ja Meksikon zapatisteja erottaa vuosisata. Kuitenkin heidän yhteiskun nalliset haaveensa ovat lähellä toisiaan. He uskovat, etä ihmisen onnellisuus ei kum pua materiaalisen vaurauden kasvusta vaan sosiaalisesti tyydyttävästä elämän muodosta. Kapitalistinen sivilisaatio tuhlaa luonnon resursseja ja tekee hyödyllisestä työstä hyödytöntä raadantaa.

Morris (1834–1896) oli englantilainen kirjailija ja taiteilija, jonka tekstit yllyttä vät edelleen irrottautumaan luulottelusta, ettei ihmiskunta kykene nykyistä innoit tavampaan ja humaanimpaan elämään. Zapatistit taas ovat rajallisen vaurauden oloissakin kyenneet osoittamaan, miten toisenhenkistä elämää on mahdollista luoda, kun keskitytään inhimillisesti olennaisiin asioihin kuten todelliseen demokratiaan, aineelliseen omavaraisuu teen ja ympäristöystävälliseen tuotantoon.

Teollisissa yhteiskunnissakin ihmisten tajuntaan on alkanut tunkeutua tietoisuus siitä, että talouden materiaalinen kasvu ei tee meitä onnellisemmiksi. Ihmisiä kiusaa

tyhjyyden tunne, uupumus tai ahdistu neisuus. On kuin meillä ei olisi sanoja kuvaamaan syitä näihin tunteisiin. Kui tenkin historian saatossa monet ajattelijat ja aktivistit ovat ymmärtäneet, missä mie lessä yhteiskuntamme ovat jo kauan sitten ajautuneet hakoteille. Näitä kadonneita ajatuksia ei meille juuri opeteta. Morri sin ajattelun perintö julistaa meidänkin aikamme ihmisille, että modernit yhteis kunnat syntyivät demokraattisia virtauksia polkemalla, pienten eliittien rahanahneutta tyydyttämällä, ihmisten synnynnäistä moraalintajua vääristämällä ja kauneuden tajuista mielikuvitusta latistamalla.

Morris koki todellisen vaurauden perin toisella tavalla kuin mitä on se vauraus, mistä aikamme kyynikot puhuvat: ”Vauraus on sitä, mitä Luonto meille antaa ja mitä järkevä ihminen kykenee valmistamaan Luonnon lahjoista järkevään käyttöönsä.” Morris korosti ihmisten kauneudentajua ja kykyä luoda sen pohjalta inhimillistä yhteisöllistä elämää. Tällaisen elämän mah dollistava vapaus on todellista vaurautta. Zapatistit ymmärtäisivät Morrisin ajatelua.

Nämä haaveet ovat läsnä monien nykyajan yhteiskunnallisten liikkeiden ajatuksissa. Kaupallisen yhtiökulttuu

rin ulkopuolella on viime vuosina levinnyt liikehdintää, joka haluaa irtautua globaa lin kapitalismin tukahduttavasta otteesta. Liikehdintää on niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Olennaisen panoksen kan sainväliselle liikehdinnälle ovat antaneet kolmannen maailman alkuperäiskansat. Nämä ihmiset ovat käyttäneet voimanaan historiallista luonnnonläheisyyttään. Hekin ymmärtäisivät hyvin Morrisin ajatuksia.

Zapatistit ilmestyivät muun mailman tietoisuuteen vuoden 1994 kapinallaan. Sissiliike aloitti vastarinnan vapauttaakseen Chiapasin maakunnan ihmiset uusliberaa lien talousoppien kuristuksesta. Ihmiset halusivat vapautua toimeentulon ja ravin

nonsaannin epävarmuudesta. Zapatistit valtasivat takaisin ihmisiltä varastettua maata ja alkoivat irrottautua monikansal lisen teollistuneen maatalousbisneksen otteesta. He ovat kyenneet muodostamaan autonomisia ruuantuotantojärjestelmiä, jotka eivät ainoastaan takaa ravinnon saantia vaan yhdistyvät osallistuvaan demokratiaan ja sukupuolten tasa-arvoon. Ruokaomavaraisuus ilmenee siten, että ihmiset hallitsevat itse ruuantuotantoa ja

LaustIn LukuvInkkI: WILLIam morrIs oPPaIta toIsenL aIseen tuLevaIsuuteen

teknologian kehitys on tuhonnut ihmisten arkisia taitoja ja kyvyn tuntea ylpeyttä omista aikaansaannoksista.

Zapatistien autonomiset ruuantuotantojärjestelmät takaavat ravinnonsaannin ja yhdistyvät osallistuvaan demokratiaan ja sukupuolten tasa-arvoon.

jakelua sosiaalisesti oikeudenmukaisella, kulttuurisesti turvallisella ja ekologisesti kestävällä tavalla. Koululaiset oppivat käy tännössä ympäristöystävällistä viljelyä ja työskentelyä osuuskunnissa ja muissa yhteisöllisissä organisaatioissa.

Paikallinen kulttuuri korostaa kaikessa sukupuolten tasa-arvoa sekä hierarkiatonta hallintoa ja opetusta. Yhteisöjen sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet radikaalilla tavalla. Zapatistien esimerkki näyttää, miten kollektiivinen, kapitalismia hylkivä vasta rinta tarjoaa vaihtoehdon kansainvälisten suuryhtiöiden hallitsemalle ravinnontuo tantojärjestelmälle.

Vastustaessaan kaiken elämän, opetuksen ja maanomistuksen kaupallistamista zapa tistit ovat luoneet edellytykset keskinäiseen solidaarisuuteen kykenevälle elämän muodolle. He ovat näin lähettäneet viestin kehittyneiden teollisuusmaiden liikkeille.

Zapatistien vastarinta ei kohdistunut vain Meksikon hallitukseen vaan myös Pohjois-Amerikan vapaakauppasopi mukseen Naftaan, joka oli horjuttamassa maan taloutta tavallista kansaa vahingoit tavalla tavalla. Tilanteesta hermostunut Meksikon hallitus lähetti sotilaita ahdis telemaan zapatistisissejä samaan aikaan kun Yhdysvaltain markkinaideologit ja pankkipiirit ilmaisivat huolestuneisuut taan investointiensa turvallisuudesta. Mutta zapatistit olivat historioitsija Vijay Prashadin ilmaisun mukaan saaneet jo ”jalkansa historian ovenrakoon”. Historia oli nyt kähtänyt eteenpäin. Zapatistit osoittivat, että muillakin kuin globaalin kapitalismin ja Washingtonin edustajilla oli painavaa sanottavaa nykyisistä ongelmista ja tulevai suuden suunnasta.

Zapatistien esimerkki on vaikutta nut moniin aikamme yhteiskunnallisiin liikkeisiin, ympäristöliikkeistä naisten tasa-arvoliikkeisiiin ja myös viime aikoina levinneisiin ruoka-aktivistiliikkeisiin. Zapa tistit ja muut etelän liikkeet opettavat, että ilmastokatastrofin välttämiseksi on ymmär rettävä, että taloudelliselle kasvulle on asetettava sosiaaliset ja ekologiset rajat. On vahvistettava paikallistalouksia, harjoitet tava ekologista maanviljelyä ja kehitettävä demokraattisia hallintomuotoja. Hillittömälle kulutuskulttuurille on asetettava rajat.

Aikamme ympäristöliike on kehittä nyt lukemattomia keinoja ympäristötuhon estämiseksi. Niiden soveltaminen käy täntöön edellyttää kuitenkin kapitalismin vastaista joukkovoimaa. Joka tapauksessa nyt, omana aikanamme, on mahdollista yhdistää William Morrisin haaveet haja keskitetystä, kollektiivisesta ja ekologisesta yhteiskunnasta, zapatistien luonnon läheiset demokraattiset innovaatiot sekä modernin teknologian tarjoamat ratkaisut. Morrisin elämäkerran kirjoittaja Fiona MacCarthy sanoo, että Morrisin ajan ongel mat ovat tänä päivänä yhä polttavampia. Teknologian kehitys on tuhonnut ihmisten arkisia taitoja ja kyvyn tuntea ylpeyttä omista aikaansaannoksista. On kuin elämä olisi luisunut ihmisten otteesta. Zapatistit ovat osoittaneet, että vaatimattomissakin oloissa on mahdollista toteuttaa ihmis arvoista elämää. MacCarthy taas sanoo, että on kuin Morris puhuisi oman aikamme ihmisille.

RA i MO PESONEN

sankarItarInoIden aIka

syyskuussa uutisoitiin Britannian erikois joukkojen tarkka-ampujan surmanneen Pohjois-Syyriassa yhdellä laukauksella neljä Isis-taistelijaa, jotka olivat valmistautumassa kah dentoista vangin teloittamiseen liekinheittimellä ja joukkomurhan videointiin. Raskaan tarkkuuskiväärin luoti osui liekinheittimen polttoainesäiliöön, jonka räjähdys tappoi terroristit, vangit taas säilyivät vahingoittumattomina ja pääsivät vapauteen. Vas taavankaltainen uutinen levisi elokuussa 2015, kun brittien SAS:n tarkka-ampuja pelasti viime hetkellä isän ja pojan mestaajien käsistä lähellä Turkin rajaa. Viime keväänä kerrottiin puolestaan venäläisen erikoisjoukkojen yliluutnantin Aleksandr Prohoren kon kuolemasta Palmyran kaupungin valtauksessa. Isisin joukkojen piirittämäksi joutunut upseeri tilasi ammustensa loppuessa viimeisenä tekonaan päälleen ilmaiskun, joka tappoi hänen itsensä lisäksi lähietäi syydelle päässeet terroristit. Viimeisessä viestissään Prohorenko ehti puhua kunniasta ja rakkaudestaan perhettään kohtaan.

Kertomukset voivat pohjautua tositapahtumiin – ja samalla ne voivat olla pääasiassa sitä miltä vai kuttavatkin, eli hollywood-draamansa hallitsevien käsikirjoittajien sepitettä. On ehkä syytä palauttaa mieliin Jessica Lynchin tapaus.

Levi Gahman: ”Food Sovereignty in Rebellion: Decolonization, Autonomy, Gender Equity, and the Zapatista Solution.” Solutions, July 2016. https://www.thesolutionsjournal.com/article/foodsovereignty-rebellion-decolonization-autonomygender-equity-zapatista-solution/

Laura Carlsen: ”Zapatistas at Twenty”. Foreign Policy in Focus, 14.1.2014 http://fpif.org/zapatistas-twenty/

Jeff Conant: ”What the Zapatistas Can Teach us About the Climate Crisis”. Foreign Policy in Focus, 3.8.2010 http://fpif.org/what_the_zapatistas_can_teach_us_ about_the_climate_crisis/

Tapani Lausti: William Morrisin profetiat: http://www.lausti.com/articles/Tienviittoja/morris.html

Tapani Lausti: Haaveita menneisyyden hämärästä: http://www.lausti.com/articles/books/morris.html

Keväällä 2003 amerikkalaisjoukot etenivät kohti Bagdadia, ja 19-vuotias sotilas Jessica Lynch joutui autosaattueineen väijytykseen, jossa hänen tove rinsa kuolivat. Autonkuljettajana toiminut naissotilas jatkoi haavoittuneena taisteluaan irakilaisten ylivoi maa vastaan, kunnes ammukset kävivät vähiin ja häntä iskettiin veitsellä. Vangitsemisen jälkeen häntä kidutettiin. Huhtikuun alussa Lynch vapautettiin irakilaisesta sairaalasta näyttävässä Navy Seals - ja Rangers-erikoisjoukkojen yhteisoperaatiossa. Koti maassa odotti sankarin vastaanotto.

Varsin pian kävi ilmi, ettei Lynch ollut ampunut Irakissa laukaustakaan, eikä häntä ollut sen enempää ammuttu kuin kidutettukaan. Autojen törmäyksessä vakavasti loukkaantunut Lynch oli saanut irakilaisessa sairaalassa olosuhteisiin nähden varsin asiallista hoi toa, ja irakilaissotilaat olivat paenneet kaupungista jo ennen erikoisjoukkojen tuloa. Pelastusoperaatio oli puhdasverinen mediaa varten toteutettu lavastus.

Erikoisjoukkojen lähes yli-inhimillisiä kykyjä ja uhrautuvaisuutta korostavat sankaritarinat ovat sodankäynnin oikeuttamisen välineitä. Kertomusten sijoittaminen Isisin vastaiseen taisteluun tekee niistä entistä puhdaspiirteisempiä – varsinkin kun terrorijär jestön syntyhistoria ja tukijat unohdetaan. Viattomien kärsimykseen puuttuminen ja dramaattiset viime hetken pelastukset siirtävät katseen yksilötasolle ja luovat helpotuksen tunnetta silloin, kun sodan laa jempi kuva vaikuttaa mielipuoliselta, vastenmielisen kyyniseltä ja pohjimmiltaan tarkoituksettomalta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

taPani lausti

Lähteet

IsÄnmaan etu?

hallituspuolueet kampanjoivat viime eduskun tavaaleissa kriisitunnelmissa. Suomi oli saatava kuntoon ja rikkinäinen politiikka korjattava. Pelotellut äänestäjät antoivat tukensa maailmanlopun maalareille. Vaalivoittajien hallitus jatkaa nyt tunteik kaiden ilmaisujen viljelyä. Olipa kysymys koulutuksesta tai vanhustenhuollosta, ministerit perustelevat karvaita leikkauksia valtionvelan suuruudella. Tuttu laulu: Emme voi jättää velkaa perinnöksi lapsillemme. Siinä eivät auta nollakorko ja maailman huipputaloustieteilijöiden varoitukset, säästettävä on, sillä elvytys on tie kadotuk seen. Isänmaan etu ennen kaikkea.

Isänmaan etu on käsite, jonka alle saadaan suu remmin selittelemättä kaikenlaista. Kansalaiselle ei kerrota, minkälaisen isänmaan etua ajetaan. Koituuko hallituksen ajama isänmaan etu kaikkien kansalaisten hyväksi? Vai peitetäänkö ylevillä puheilla toimintaa ohjaava ideologia, jonka tavoitteena on julkisen sek torin supistaminen ja yksityistäminen? Näivetetäänkö hyvinvointivaltio vähitellen historiaan?

Sote-ratkaisu on tästä hyvä esimerkki. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen näytti jäävän sivu seikaksi, kun kaupankäynti alkoi. Keskusta sai kauan kaipaamansa maakuntahallinnon. Sote-uudistuksesta tuli aluehallinnon uudistus. Kokoomus sai puolestaan kaupassa kauniilta kuulostavan raha seuraa poti lasta -mallin. Kokoomuslaiset kärkipoliitikot rynnivät innolla töihin yksityiseen terveysbisnekseen, mikä kertookin kaiken tästä valinnanvapaudesta. Kanna tuksen huvetessa perussuomalaisille tuntuu riittävän valta, jonka hallituksen jäsenyys antaa.

Hallitus alkoi myös parantaa Suomen kilpailuky kyä sopimuksella, jossa maksajina olivat yksinomaan työntekijät. Hallituksen syyniin joutuivat erityisesti julkisen sektorin pienipalkkaiset ammattilaiset. Monia älyttömyyksiä sisältävä esitys sai työntekijät mielenosoi tuksiin ja tuomitsemaan hankkeen. Sopimuksen tavoite oli työntekijöiden ansioiden alentaminen; kilpailukyvyn parantaminen jäi kyseenalaiseksi.

Hallituksen painostuksesta ay-liike antoi periksi. Kiky-sopimus on historiallinen: ensimmäistä kertaa sopimusteitse toteutettiin "sisäinen devalvointi". Palkka sopimuksethan ovat yleensä neuvottelutuloksia, joihin maan hallituksen ei pitäisi puuttua.

Hallitukselle ei kiky-sopimus riittänyt. Siirryttiin työttömien pennosten kimppuun. Nyt rustataan uuteen uskoon työttömyysturvaa, joka muuttanee turvan turvattomuudeksi.

En usko, että tuhansia työpaikkoja luodaan vai keuttamalla työttömien toimeentuloa tai että julkisen liikenteen sääntelyn purkaminen alentaa hintoja. En usko, että Talvivaaran tekohengitys pelastaa kaivoksen ja sitä ympäröivän luonnon tai että turvapaikanhakijoi den perusteeton palauttaminen on Suomelle hyväksi. Enkä todellakaan usko, että isänmaani turva löytyy sotilasliitto Natosta ja pohjattomasta asevarustelusta.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.

a iK a M at K a ar K istolta l ahteen

teinpä syksyllä jonkin sortin aika matkan, kun ensin keräsin ja seuloin muutaman täkäläisen järjestön arkistoikäisiä papereita Vete hisenkujalle luovutettavaksi. Luovutin mapit sun muut lipareet luetteloinnin jäl keen arkiston työntekijöiden säntillisesti seulottavaksi ja ... ties mitä tekevätkään. Arkistosta kumminkin löytyy muutaman viikon ja kuukauden kuluttua mitä merkil lisimmin hakusanoin etsittynä vaikka mitä. Vetehisenkujalla, Suomen Helsingissä, on siis Kansan Arkiston toimipiste. Mielen kiintonen paikka. Käy itse – vaikka ensin nettisivujen kautta!

Eikä paluukuormaksi saamani edel lisvuoden toimintakertomuskaan ihan mielenkiinnoton ole.

Aikamatka alkoi oikeastaan – en edes arvannut etukäteen niin käyvän – kun lauantaiaamuna 3. syyskuuta oli Työ paikkojen rauhantoimikunnan kokous. Ajallisesti(kin) pääosan rohmusi SEL:n puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen, joka kertoi annettua aihetta leppoisasti soveltaen ajankohtaisesta työmarkkina tilanteesta. Kun Kuntonen kertoi likipitäen juurta jaksain aika pitkän pätkän kehitys kulusta eri ilmiöineen ja sivuhaaroineen välillisiä seuraamuksia – ainakaan kaik kia – unohtamatta, vilahteli silmissäni sekä lehtien otsikoita että kokouksien keskus telunaiheita, jotka olin nähnyt muutamaa päivää aikaisemmin mappeja selaillessani. Aika iso osa näppieni läpi soluneista pape reista oli naputeltu 70-luvulla. Naputeltu? Kyllä! Silloin oli RexRotary ja hiilipaperi vielä kova(näppinen) yhdistelmä järjes töväelle. Kun viime vuonna oli arkistoon toimitettu aineistoa viideltäkymmeneltä arkistonmuodostajalta ja äsken vein muu tamalta lisää, niin voit(te) uskoa, että niinä aikoina kirjoituskoneita on taottu 1–10-sormijärjestelmällä aika paljon. Nooh, olipa joukossa sentään jokunen käsin kirjoitettu pöytäkirjavihkonenkin. Van hin muistamani ”asiakirja” oli kuittivihko vuodelta 1927. Sen lehdillä oli kuitattu työväentalo-osakeyhtiöiden osuuksia.

Ai niin, jutun juoni jo pääsi vähän lip sahtamaan. Ei oikein voi välttyä ajatukselta, että jo silloin liki viisi vuosikymmentä sitten oli vasemman laidan järjestöväki aika hyvin jyvällä siitä, mitä maassa poliittisesti tapah tui. Siitä kertoo jo niin edellä mainitsemani lehtiotsikot kuin kokousten puheenaiheetkin.

Oikeisto vähintään pullistelee.

Se ei itselleni ollut yllätys, sillä toiset viisi vuosikymmentä aikaisemmin oli muun muassa oma isoisäni Felmannin pellolta ja Iso Mjölöstä hengissä selviten kokenut saman ilmiön sananmukaisesti kanta pään kautta. Ja mahansa. Tyhjän mahansa. Ja silti oli muutamaa vuotta myöhem min toimeliaasti rakentamassa kotikylän – nykyisin sanottaisiin – infraa. Tuli koulu, sähköt ja puhelin ja osuuskassa. Heti sodan jälkeen samat (jo) ukot auttoivat muun muassa pystyyn siirtolaisten maatiloja.

Oltiin myönteisessä yhteistyössä valtion kanssa vaikkapa kylän (maatalous)konease man ja viljankuivaamon toiminnassa.

Missä ovat nykyään vastaavanlaiset yhteiset hankkeet?

Olen auliisti sitä mieltä, että iso tekijä rauhan säilyttämisessä on huolehtiminen oman väen toimeentulosta. Muitakaan ei ole syytä sysiä.

Tähän kohtaan pitänee rakentaa aasin silta: 14. ja 15. tammikuuta 2017 käsitellään Lahdessa Ay-väen rauhanpäivillä alustuk sin ja keskusteluin rauhantyön tilannetta ja näkymiä varsin monelta eri kantilta, vaikkei Tellus/Maa kulmikas olekaan.

Voisin mieltää rikolliseksi toimet, joilla –ikävä kyllä – Suomi (eikun hallitus Suomen nimissä) nykyään aiheuttaa tuhoa sekä kotona että aika kaukanakin ulkomailla. Eikä se tajua edes auttaa ahdistamiaan puhumattakaan siitä, että aktiivisesti pyrkisi lopettamaan karkeasti sanottuna ”uusien pakolaisten tuottamisen”.

Joensuussa 9.9.2016 Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan jäsen.

JUSS i L i LJA

rauhan helMiä syyria-Mielenosoitus

r auhanpuolustajien toiM intaa l apissa

Keväällä 2016 saimme jär kyttävän tiedon USA:n ja Suomen kahdenkeski sistä sotaharjoituksista ilmassa ja maassa sekä Naton maihinnousu harjoituksista Suomen maaperällä. Osoitimme mieltä neljä kertaa ja myönteistä oli se, että uusia ihmi siä tuli mukaan – myös muut olivat järkyttyneet. Teimme mielenosoi tuksista päättäjille vetoomuksen ja adressin, johon keräsimme 260 nimeä. Ne lähetettiin presidentille ja tiedoksi myös ulko-, puolustus- ja pääministerille sekä kaikille edus kuntaryhmille kesäkuun alussa.

Teksti oli seuraava: ”Me allekirjoittaneet vastustamme Suomen ja USA:n sota harjoituksia Suomen maaperällä. Suomella on 1300 km:n raja Venäjän kanssa. Tuomalla USA:n sotahar joituksia Suomeen Venäjän rajan tuntumaan Suomi joutuu suurval taeturistiriitojen silmään. Toistuvat ja yhä lisääntyneet sotaharjoitukset USA:n ja Nato-maiden kanssa ovat tuoneet jännitystä alueellemme, niin Itämerelle kuin muuallekin.

Suurvalta Venäjä ei voi siirtää maataan. Ainoa mahdollisuus lien nytykseen on se, että USA ja sen liittolaiset vetäytyvät ja jättävät meidät rauhaan. Suomen päättäjien tulisi toimia sen puolesta. Rauha ja liennytys on turvallisuutemme ja hyvinvointimme edellytys.”

Edellisenä vuonna isäntämaa sopimus oli jo mahdollistanut Naton suurimman lentosota harjoituksen Suomen käsivarren ylle ja Naton koneet olivat nous seet muun muassa Rovaniemen kentältä. USA:n merijalkaväen sotilaat ovat myös käyneet harjoit telemassa talvisotaa Sodankylässä alkuvuodesta 2015 ja 2016, vaikka USA:lla on Alaskassa aivan riittä västi talvea.

Hiroshima-päivän kallis lehti-ilmoitus tuotti tuloksen: meillä oli yleisön joukossa eräs hyvin liikkutttunut japanilai nen nainen, joka kertoi olevansa Hiroshimasta ja joka sanoi, että hän tulee kertomaan tästä tilaisuudesta kotona Japanissa.

Kansainvälisellä Rauha avaruuteen -viikolla lokakuun alussa perehdyimme satelliittien avulla sotimiseen pienimuotoisessa tilaisuudessa, jossa dipl.ins. Tapio Siirilä alusti.

Olemme myös lähettämässä vetoomukseen Rovaniemen, Kemin ja Tornion kaupungeille Palestiinan tunnustamiseksi ja ystävyyskaupunkien hakemiseksi Palestiinasta.

Kerstin t uomala Suomen Rauhanpuolustajain Lapin piirijärjestön sihteeri

Kahdeskymmenes Rauhan helmiä -tapahtuma järjestettiin 19.–20.8. Jyväs kylässä Ylä-Ruthilla. Helmet keräsivät kolmisensataa osanottajaa. Musiikin kuuntelun lomassa Keski-Suomen Rauhanpuolustajat myönsi tapahtuman monivuotiselle juontalle Martti Pulakalle Keski-Suomen rauhanpalkinnon. Pulakka on tehnyt jo 1960-luvulta lähtien monipuolista kulttuurityötä rau han ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta.

Helsingissä Tehtaankadulla muistettiin Syyrian sodan uhreja ja vaadittiin pom mitusten lopettamista 11.10. Viereiselle Pyhän Henrikin aukiolle tehtiin kynt tilöistä rauhanmerkki (katso myös kannen kuva).

Kysy Kivasti elämänKatsomu Ksesta

Monet meistä tapaavat eri yhteyksissä ihmisiä, joiden uskonto tai maailmankatsomus poikkeaa omastamme. Moni voi ajatella, että toisen katsomuksesta utelu ei ole oikein asiallista hommaa, mutta ehkäpä maailma olisi hitusen parempi paikka, jos osaisimme keskustella esimerkiksi uskonnoista avoimemmin.

K ÄYTÄ MIELU UMMIN H YVÄ AVAUS -TEKNIIKKAA!ESIMERKKEJÄ

• Jos jumala rakastaa teitä, miksi hän koko ajan komentelee teitä?

• Miksi kristityt vihaavat homoja?

• Tunnetko itsesi alistetuksi musliminaisena?

• Kun olet ateisti, mistä voit tietää, ettei jumalaa ole?

• Miksi juutalaiset miehet pukeutuvat hassusti?

• Eikö teistä ole tyhmää noudattaa kirjaa, jonka ovat kirjoittaneet sivistymättömät ihmiset kauan sitten?

Pohdi kysymystä muotoillessasi seuraavia asioita: yleistys: saatat olettaa jotain. mihin oletuksesi liittyy? ihmiset voivat puhua vain omasta puolestaan. siksi voit kysyä vain henkilökohtaisista näkemyksistä ja kokemuksista.

väittämä vai Kysymys: Joskus kysymyksesi onkin enemmän väittämä. mitä oikeastaan haluat tietää?

avainsanat: onko kysymyksessäsi sanoja, jotka ihmiset ymmärtävät eri tavoilla? onko kysymyksessä loukkaavia sanoja?

u udelleen muotoilu: miten edellisen kohdan kysymyksiä voisi muotoilla uudelleen?

GANDHILLA

olitapana sanoa, että muistauskonnoista kannattaa keskustella niiden rakastajien kanssa!

• Keskustele siis uskonnoista jakatsomuksista erityisesti niidenvilpittömien edustajien kanssa.

• Kysy vaikka, että mikäon mielestäsi hienointasinun uskonnossasi taikatsomuksessasi.

• Tai kysy, että mikä on sinullesiinä kaikkein tärkeintä.

Lähteenä on käytetty materiaalia ”Askelia katsomusdialogiin”, joka on tuotettu Espoossa Agora: monikielisyys ja eri katsomukset näkyviksi koulussa -hankkeessa 2015.

Hanna niittymäKi

l änsi-saharan nuoriso ei hy Vä Ksy status quota

yK:n epäonnistuttua pur kamaan siirtomaavallan Länsi-Saharassa ovat monet nuoret alkaneet kannattaa aseel lista itsenäisyyskamppailua.

Kuluneen 25 vuoden ajan on Länsi-Saharan alkuperäiskansa sahrawit kunnioittanut YK:n tuli taukosopimusta. Vuonna 1991 solmitun tulitaukosopimuksen tarkoituksena oli saada aikaan päätös sahrawien itsemääräämis oikeudesta. Marokko on kuitenkin kieltäytynyt jatkamasta demokraat tista prosessia, jossa Länsi-Saharan kysymystä olisi käsitelty. Uusi sukupolvi on astumassa esiin sen jälkeen, kun YK epäonnistui lupauksessaan toteuttaa kansanää nestys alueen tulevaisuudesta.

Mohamed Ali, 26, on asianajaja. Mohamed valmistui Lamsilan yli opistosta Algeriassa vuonna 2012, minkä jälkeen hän päätti liit tyä sahrawien santarmiin*. Kolme vuotta myöhemmin Mohamedista tuli yksikön johtaja, jonka tehtä vänä oli itsepuolustuskoulutus.

Mohamed sanoo, että ”sotilaalla, jolla ei ole halua nousta jonain päivänä kenraaliksi, ei ole tulevai suutta armeijassa”. Mohamedin mukaan sahrawien täytyy verrata rauhan ja sodan aikaa toisiinsa. Hänestä sahrawit ovat saavutta neet enemmän voittoja käydessään aseellista kamppailua. Mohamed on vihainen siitä, ettei ”eliitti ja erityi sesti sahrawinuoret muista, kuinka paljon heidän isänsä ovat saaneet Länsi-Saharan aluetta haltuunsa taistelemalla, kun taas rauha ei ole tuonut mitään muuta kuin odotta mista”.

Kasvava vaatimus aseellisen kamppailun jatkamisesta on ollut ainut vaihtoehto, johon sahrawien nuoriso on laittanut toivonsa, kun muutakaan ratkaisua kriisiin ei näy horisontissa. Hadi Alkantawi on työskennellyt sahrawien poliit tisena sihteerinä viiden vuoden ajan. Hadi on suorittanut kandidaa tin tutkinnon journalismista ja on käännöstieteen maisteri. Hän on työskennellyt lähellä poliitikkoja ja päättäjiä sekä monia kansainväli siä valtuuskuntia, joiden joukossa on ollut esimerkiksi YK:n pääsih teerin erityisedustaja Christopher Ross. Poliittisena sihteerinä työs kennellyt Hadi on sitä mieltä, että

järjestämään ohjelmaa paikallisille opiskelijoille. Hän välittää nuorille tietoa kansalaisuudesta ja heidän roolistaan yhteiskunnan rakentajina. Alyasaa joutuu kuitenkin käymään sisäistä kamppailua siitä, kannat taako rauhanomaista kamppailua jatkaa, kun se ei tuota tuloksia. ”Haluan elää elämäni rauhassa, mutta sen pitäisi olla kunniallista. Elän maanpaossa, enkä tiedä milloin voin palata takaisin kotiini. 25 vuotta on jo tarpeeksi”, Alyasaa sanoo.

wien vapauttamia alueita, jotka ovat vapautusliike Polisarion kontrollissa. Polisario siirsi tusinoittain sotilai taan estääkseen sen, ettei Marokko miehitä enää enempää Länsi-Saha ran alueita. Brahim Ghali, Polisarion pääsihteeri ja Demokraattisen sahra wiarabitasavallan presidentti, lähetti YK:n pääsihteerille Ban Ki-moonille kirjeen, jossa hän esitti huolensa siitä, miten Marokon toimet hor juttavat koko alueen tasapainoa. ”Marokko on rikkonut YK:n ajamaa

sahrawit ovat saavuttaneet diplo maattisesti enemmän sodan kuin rauhan aikana. ”Niiden 16 vuoden aikana kun kävimme sotaa, 83 valtiota tunnusti meidät ja me pakotimme Marokon hyväksymään päätöksiämme. Diplomaattimme onnistuivat tekemään paljon enemmän kuin neljännevuosisadan kestäneen rauhan aikana.” Hadi tunnetaan toimittajana, joka on ollut perustamassa sahrawien opiskelijajärjestö UESARIOta.

Kansalaisjärjestöt kuten UESARIO ovat tarjonneet nuorille alustan, jossa he voivat harjoitella tullak seen tulevaisuudessa johtajiksi. Alyasaa on opiskelija, joka toimii opiskelijajärjestössä vapaaehtoi sena. Monet Alyasaan ikätoverit viettävät lomakautensa rannoilla tai reissaten, mutta Algeriassa opiske leva 26-vuotias Alyasaa on päättänyt toimia lomilla yhteisönsä hyväksi. Loma-aikanaan hän palaa takai sin sahrawien pakolaisleireille

Kun kysytään, miten kansainväli nen konflikti hänen mielestään tulisi ratkaista, hän vastaa: ”Niin kauan kuin Yhdistyneet kansakunnat ei pysty toteuttamaan päätöksiään, on meidän otettava oikeus omiin käsiimme. Minä aion tarttua asee seen ja taistella, koska meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa jäljellä.”

Adala Bait, 27, menetti setänsä Länsi-Saharan sodassa. Nyt hän istuu perheensä teltassa Dakhlan leirissä ja kuuntelee, kuinka hänen äitinsä kertoo muistojaan veljes tään. ”Setäsi oli erittäin kohtelias ja olimme parhaita ystäviä, kun olimme nuoria. En koskaan unohda niitä iloisia päiviä kun leikimme ja juoksimme yhdessä Marokon miehittämän El Aaiúnin kaduilla vuohien ja kameleiden perässä”, Adalaan äiti Ahgabouha kertoo ja pyyhkii kyyneleitä huiviinsa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin Ada laa saattaa olla samassa asemassa äitinsä kanssa. Hänen veljensä Hamudi on tällä hetkellä santar min palveluksessa, vain 120 metrin päässä Marokon sotilaista.

Elokuussa 2016 Marokko rik koi YK:n tulitaukosopimusta viemällä joukkojaan kohti sahra

tulitaukosopimusta ja tästä syystä YK:n turvallisuusneuvoston tulee puuttua asiaan välittömästi, jotta uusi sota Länsi-Saharassa voitaisiin välttää”, Brahim Ghali linjasi.

Adalaa on erittäin huolestunut siitä, että kansainvälisellä yhteisöllä on vain vähän kiinnostusta LänsiSaharaa kohtaan. Keskustellessaan vanhojen opiskelijatovereidensa kanssa hän kysyi, oliko heillä mitään tietoa armeijasta. Ahgabouha, jonka isä toimii upseerina, oli kertonut hänelle, että ”mikään ei ole vielä muuttunut, mutta on hyvin mah dollista, että sota syttyy uudelleen”. Adalaan silmistä huomaa surun, kun hän ajattelee veljeään Mahmoudia. ”Milloin muu maailma aikoo huoleh tia meistä ja saattaa vihdoin loppuun sen, mikä alkoi 40 vuotta sitten?”

Tindouf, Algeria

*Santarmeilla tarkoitetaan sotilaallisesti järjestäytyneitä poliisivoimia, jotka valvovat yleistä turvallisuutta.

Suomentanut: Antti Kurko

teKsti Ja Kuvat: naJem BasHry

Länsi-sa ha R a L au TaseLL a

Tänään aion kertoa teille länsisaharalaisesta ruoasta. Ruokatapojen ja kulttuurin kautta voi ymmärtää paremmin koko sahrawiyhteisön toimintaa. Historiallisesti sahrawit ovat paimentolaisia ja tästä syystä on pyritty syömään sitä mitä on luonnossa tarjolla eikä ruokaa ole juurikaan prosessoitu. Sahrawit ovat asuneet pienissä yhteisöissä, joista paikallisessa kielessä hassaniaksi käytetään sanaa lafrig. Yhteisöt olivat eräänlainen ilmentymä modernista yhteiskunnasta ja ne tarjosivat suojaa ja ruokaa asukkailleen. Ihmiset auttoivat toinen toisiaan, jakoivat ruokaa tiukkoina aikoina sekä antoivat turvaa koko yhteisölle. Yhteisön voimin saatettiin teurastaa kameli tai vuohi ja jakaa sen liha kaikkien kesken. Koska Sahara on rutikuiva alue, on ruokaa usein niukalti tarjolla. Tästä syystä ruoan jakaminen on ollut perinteinen tapa

kahdella eri tavalla: joko grillattuna kuumilla hiilillä tai paistettuna pannulla riisin ja mausteiden kanssa niin, että sekaan lisätään hieman vettä ja annetaan keittyä kuivaksi.

Jälkimmäinen tapa on vieläkin yleisesti käytössä nykypäivänä, koska sahrawiperheissä on monta suuta ruokittavana.

Ruoan kanssa syödään perinteisesti paljon couscousia, koska se on ravitseva energianlähde. Couscousin joukkoon lisätään hieman vettä, suolaa sekä sokeria ja lopuksi sen päälle ripotellaan vuohenmaitoa. Tätä ruokaa kutsutaan nimellä bouloughman ja sitä syödään paljon

ramadanin yhteydessä, sillä se auttaa jaksamaan pitkän paaston ylitse.

Toisinaan lihasta ja maidosta valmistetaan ravitseva keitto, jota juodaan yhdessä taatelien ja vihreän teen kanssa.

Nykyään sahrawien ruokakulttuuri on hyvin rikas ja siihen kuuluu myös riisiä sekä kalaa erityisesti Dakhlan rannikkokaupungissa. Sahrawinaiset käyttävät ruoanlaitossa paljon kotkakalaa, joka valmistetaan yhdessä seitsemän erilaisen vihanneksen kanssa. Tämä ruoka tarjoillaan usein vieraille. Ruokakulttuuriin kuuluu myös paljon erilaisia ruokia, jotka ovat peräisin Espanjasta, Ranskasta ja Mauritaniasta.

El-Aaiun, Länsi-Sahara, 28. syyskuuta, 2016

Ensi kertaan! Rauhaa! LaiLa Lehbib

Arabikansojen ystävyysseura, AKYS

Ihmiset tahtovat rauhaa

Suomen vastarintaliikkeen syyskuista törkeää väki valtaa seurasi lempeä henkäys, kun vahva kansa laismielipide ja parinkymmenen tuhannen ihmi sen mielenosoitukset ympäri maata osoittivat ih misten halun panna loppu väkivallan lietsomiselle. Hallituskin, joka ei ensin ymmärtänyt huolestua Suomen vastarintaliikkeen aggressiosta, kiirehti vakuuttamaan rasismin ja fasismin vastaisuuttaan kun kansalaiset olivat sitä tarpeeksi herätelleet. Ra sismin suitseminen on haasteellista. Epävarmaa onkin, riittääkö hallituksen tahto ja ymmärrys oi keansuuntaisiin toimenpiteisiin.

Lähi-idässä kansan rauhantoiveet eivät kuulu so tivien osapuolien korviin. Tulitaukoa, jolle asetet tiin suuria toiveita, seurasi vain taistelujen kiihty minen. Syyrian sisällissodan ongelmat lukuisine taistelevine ryhmineen eivät todellakaan kovin hel posti aukene ulkopuoliselle. AKYSiltä on toivottu, että konfliktista tuotaisiin esiin erilaisia näkemyk siä. Tässä lehdessä on pyritty katsomaan konflik tia useista näkökulmista: pohdinnalla islamvastai suuden noususta Suomessa, kuvauksella Lähi-idän sotien kierteestä, elämästä Jordaniassa pakolaislei rillä ja muualla sodan liepeillä sekä julkaisemalla Lähi-idän kansannousujen analyysiä libanonilais syntyisen Gilbert Achcarin teoksen pohjalta. Vii meksi mainittu kirja on valitettavasti ristiriidassa AKYSin ja rauhanliikkeen arvojen kanssa: AKYSin lehdessä on monta kertaa todettu, että konflikti alueelle ei pidä viedä ulkopuolisia aseita, ne eivät johda kestäviin ratkaisuihin. Yhä nytkin, Syyrian tilanteen vajottua aivan hirveäksi, ainoa lääke oli si rauhanneuvottelut ja kaikkien ulkopuolisten ve täytyminen taisteluista.

Alkusyksystä kummivastaavamme Sirkku Kivis tö vieraili Libanonissa, jossa juhlittiin yhteistyö kumppanimme Beit Atfal Assomoudin (Sisukkai den lasten talo) 40-vuotista toimintaa. Lähes yhtä kauan, 36 vuotta, on jatkunut kummilapsiyhteis työmme. Tällä vuosituhannella tuki on laajentu nut myös päiväkotilapsiin ja vanhuksiin. Lisäksi

Shatilan läksykerholaisia, joilla on kauniit ja mieleiset reput. Libanonissa YK:n alainen UNRWA avustaa taloudellisesti kouluun menijöitä. Viime kesän aikana myös Länsirannan Betlehemissä kaupunki, alueella toimiva UNRWA ja eri järjestöt keräsivät varoja koulureppujen ja niihin tarvittavien kynien, vihkojen ja muiden koulutarvikkeiden rahoittamiseksi Betlehemin koululaisille. AKYS osallistui keräykseen ja pystyi varustamaan parikymmentä lasta hyvällä, uudella ja terveellisellä koulurepulla.

AKYS on vuodesta 2008 alkaen voinut ulkomi nisteriön tuella rahoittaa kahden perheneuvolan toimintaa Libanonin pakolaisleireillä. Jos hallitus suo, neuvolatoiminnan tukeminen jatkuu vielä seuraavan nelivuotiskauden 2017–20.

Eräänä esimerkkinä AKYSin tuen onnistumises ta on Fadi, yksi niistä AKYSin ensimmäisistä kum milapsista, jotka jäivät orvoksi Israelin hyökkäyk sessä 1976. Fadi, jota kaverit kutsuivat ”viisaak si Fadiksi”, oli mukana, kun AKYS vuonna 1987 kutsui kummilapsia Suomeen esittämään pales tiinalaista musiikkia ja tanssia. Kummituen avul la hän pystyi suorittamaan yliopistotutkinnon ja on sen jälkeen pärjännyt hyvin työssään libanoni laisessa suuryrityksessä. Silti Fadin tilanne kuvaa hyvin palestiinalaisten oikeudetonta asemaa. Hän onnistui neljä vuotta sitten lähettämään perheen sä, vaimon ja kolme lasta turvapaikanhakijoiksi Ruotsiin. Sen jälkeen hän ei ole perhettään näh nyt, kun Palestiinan pakolainen ei hevin saa edes lyhyttä turistiviisumia Eurooppaan. Fadi maksaa säännöllisesti joka kuukausi elatusapua perheel leen Ruotsiin. Rahavirrat voivat siis joskus mennä näinkin päin.

Johtopäätös tästä tarinasta on kuitenkin se, että kummien tuki menee perille ja vaikuttaa. Tuensaa

jat eivät voi mitään niille rakenteille, jotka estävät heitä saavuttamasta elämässään eurooppalaisille it sestään selviä asioita.

4.10.2016

Ilona Junka AKYS, puheenjohtaja

Fadi Abu Shoukair.

Shatilan läksykerholaisia poistumassa kerhosta. Kuva: Sirkku Kivistö

SIRKKU KIVISTÖ

SIRKKU KIVISTÖ

SIRKKU KIVISTÖ

Beit Atfal Assumoudin Shatilan toimintakeskus sijaitsee leirin pääkujan varrella rähjäisessä kerrostalossa, toisessa kerroksessa, Ohessa on BAS:in Shatilan toimintakeskukseen johtava kyltti, joka opastaa poikkeamaan paikalle talojen välistä. Kyltin asentamisessa oli varottava sähkötapaturmaa. Shatilassa 16 lapsella ja kahdella vanhuksella on suomalaiset kummit AKYSin kautta.

Beit Atfal Assumoud 40 vuotta

AKYSin kumppanijärjestö Libanonissa psykososiaalisen työn kehittäjänä

Kun akuutti sota- tai katastrofitilanne on ohi, kansainvälisten järjestöjen työ usein lopetetaan tai se ohenee. Tarvitaan paikallisia voimia lie vittämään pitkäkestoisia vaikutuksia. Sellaisia kuin palestiinalais-libanonilainen Beit Atfal As sumoud -järjestö (BAS). Se on jatkanut neuvok kaasti ja sitkeästi toimintaansa 40 vuotta huoli matta Libanonin sota-ajoista, lukuisista kriiseistä ja katastrofeista sekä rahavarojen niukkuudesta.

Ulkomaiset kumppanit ovat BASin toiminnan perusehto. Arabikansojen ystävyysseura (AKYS) ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV) ovat olleet uskollisimpia. Syyskauden alkajaisiksi ne muistelivat BASin historiaa Rikhardinkadun kir jastossa Helsingissä. Keskustelua johdattelivat toimittaja Rauli Virtanen, valokuvaaja Leena Sa raste ja psykologi Sirkku Kivistö, joiden kiinnos tus palestiinalaisia ja Libanonia kohtaan on pe

räisin jo 1970–80-luvuilta.

BAS on kehittänyt ja suunnannut toimintaan sa kulloistenkin palestiinalaisyhteisöjen tarpei den mukaan. Sen toiminta sai alkunsa 1976 Tel el-Zaatarin pakolaisleirin tuhoamisesta. BAS si toutui verilöylyn jälkihoitoon ja ryhtyi huoleh timaan orvoiksi jääneistä lapsista. Libanonin pit kän sisällissodan jatkuessa tämä tehtävä pakot ti lasten ja orpokotitoiminnan evakuoimiseen muutamaksi vuodeksi Syyriaan ja Tunisiaan.

Kun Tel el-Zaatarissa orpoutuneet lapset kas voivat aikuisiksi, siirryttiin järjestössä uuteen vai heeseen. Toiminta kohdistettiin laajemmin lei riyhteisöön. BAS alkoi auttaa kymmenessä lei rissä perhekeskeisellä sosiaalityöllä kaikkein köy himpiä perheitä. AKYSin kummitoiminnalla on vuosien mittaan ollut suuri merkitys tämän työn tukijana. Lisäksi BAS perusti leireihin monitoi mikeskuksia. Ne tarjoavat sosiaalisia ja pedago gisia palveluja sekä järjestävät monipuolista kult tuuri- ja harrastustoimintaa.

Työ leireissä toi esiin mielenterveyspalvelujen tarpeen. BAS perusti viisi perheneuvolaa, joiden toiminnalle PSV:n ja AKYSin tuki on ollut rat kaiseva. Koska asiantuntemusta ei löytynyt pa lestiinalaisyhteisöstä, BAS palkkasi libanonilaisia ammatti-ihmisiä viiteen perheneuvolaansa. Kun perheneuvoloiden resurssit eivät riittäneet autta maan monivammaisia lapsia, alettiin verkostoi tua libanonilaisten palveluntarjoajien kanssa.

Tekopyhä Shimon Peres

Israelin entisen presidentin ja pääminis terin Shimon Peresin kuolema 28.9.2016 johti kritiikittömään uutisointiin Nobelin rauhanpalkinnon saaneesta ”rauhantekijäPeresistä”. Nobel-palkinnon hän sai, mutta rauhantekijä hän ei ollut vähimmässäkään määrin. Kuten muukin Israelin johto, Peres kannatti ihmisoikeusrikkomuksia ja muita laittomia toimia palestiinalaisia kohtaan.

Shimon Peres oli Israelin laittoman ydin aseohjelman isä, joka valvoi Israelin ydin aseohjelman brittilehdistölle 1986 paljas taneen Mordechai Vanunun sieppaamista ja vangitsemista. Vanunu armahdettiin 18 vankeusvuoden jälkeen 2004, mutta hänel lä ei ole edelleenkään lupaa poistua maasta eikä lupaa olla yhteydessä ulkomaisiin toi mittajiin.

Peresin puolustusministerikaudella 19741977 hallitus jatkoi Israelin laittomien siir tokuntien rakentamista vallatuille palestii nalaisten maille.

Peresin1996 määräämä hyökkäys Liba noniin johti yli 160 siviilin kuolemaan. Hän sanoi: ”Kaikki tehtiin loogisesti ja vas tuullisella tavalla. Minä olen rauhallinen.”

Peres antoi 2000-luvulla tukensa laitto malle Gazan saarrolle ja ylisti vuosien 2006, 2009, 2012 ja 2014 raakoja Gaza-hyökkä yksiä, joissa kuoli yhteensä yli 4 000 pa lestiinalaista. Heistä valtaosa oli siviilejä. Vuoden 2009 hyökkäyksen yhteydessä hän kehui avoimesti israelilaisten ”kansallista yhteisvastuuta, joka tuki sotilasoperaatiota Is raelin hienoimmalla hetkellä”.

Shimon Peres ei koskaan pahoitellut Is raelin ylläpitämää apartheidia, miehitys tä, kolonisaatiota, rasismia ja sotarikoksia. Hänen maailmassaan palestiinalaiset olivat demografinen uhka. Hän ei koskaan kan nattanut vapautta, oikeutta ja tasa-arvoa Palestiinan ja Israelin välillä. Peres oli ran kaisematon sotarikollinen ja apartheidin kannattaja.

Kassem Aina on johtanut BAS-järjestöä siitä asti kun se 1976 perustettiin lastenkodiksi sotaorvoille. Nyt BAS huolehtii palestiinalaisten aseman parantamisesta kymmenellä pakolaisleirillä järjestämällä lapsia ja perheitä tukevia palveluita: päiväkoteja, perhekeskeistä sosaalityötä, tukiopetusta, ammatillista koulutusta, terveydenhoitoa ja vapaa-ajan harrastustoimintaa.

Umpikujan häämöttäessä BAS on aina etsi nyt uusia polkuja. AKYS ja PSV ovat yhteistyö kumppaneina päässeet mahdollistamaan sen pio neerityötä palvelujen kehittäjänä. Järjestöt kiittä vät sitkeitä kummeja ja muita tukijoita.

Kirsti Palonen

Shimon Peres.

SIRKKU KIVISTÖ

SIRKKU KIVISTÖ

Islamkammo

Muslimeihin kollektiivisesti kohdistet tua vihamielisyyttä, ennakkoluuloja ja pelkoja kutsutaan islamofobiaksi. Ny kypäivälle onkin ominaista, että mus limeista tuotetaan samanlaisia uhka kuvia ja stereotypioita kuin juutalaisis ta toisen maailmansodan aikoihin. Jo islamin nopea leviäminen ja ristiret ket loivat negatiivisia mielikuvia väki valtaisista saraseeneista. Myöhemmin siirtomaavallan aikainen orientalis mi loi tieteellisen pohjan miehitettyjen asukkaiden erottamiseksi valloit tajistaan. Syyskuun 11. päivän 2001 iskujen jälkeisen propagandan ja ta louskriisin tuloksena islamofobia elää rasismille altistavaa vaihetta myös Suomessa.

Suomeen saapui viime vuonna yli 30 000 turva paikanhakijaa, joista selkeä enemmistö on mus limeja. ”Suomi ensin!”, ”Rajat kiinni!”, ”Suomi suomalaisille!” – huudot kaikuvat tasaisin vä liajoin ympäri maata. Lehdet myyvät ulkomaa laisten tekemillä rikoksilla saaden ”kansan” päi vittelemään maailmanmenoa.

Vaikka islamofobia ei ole sinällään uusi ilmiö, sen laajuus ja arabikansoihin liitetyt yleistykset ovat alkaneet elää uutta ajanjaksoa. Turvapai kanhakijat eivät olisi kyenneet valitsemaan han kalampaa aikaa lähteä Euroopan halki matkalle Suomeen. Täällä kulkevat käsi kädessä taloudel linen ahdinko ja oikeistohallitus. Ääri-islamistit ja radikaali oikeisto tarvitsevat toisiaan, sillä ter rori-iskut ympäri ”sivistynyttä länttä” todistavat islamin pahuudesta sekä nostavat pelkoa ”Eura bian” ja ”EU:n pohjoisen kalifaatin ” syntymises tä. Kun ottaa huomioon vihamielisen ympäris tön niin mediamaailmassa kuin katutasolla, on suoranainen ihme, etteivät musliminuoret ole ra

dikalisoituneet enempää.

Kuitenkaan kaikki suomalaiset eivät ole aja massa muslimeja mereen. Kaikki turvapaikka politiikkaa koskeva kritiikki ei ole rasistista, ei kä kaikkea islamin uskoa koskevaa kritiikkiä voi pitää islamofobiana. Avioliitot muslimien ja niin sanottujen kantasuomalaisten välillä ovat yleisty neet.

Islamofobian tiedostaminen

Suomessa islamofobiaa tunnetaan huonosti. Kahdessa viime vuonna ilmestyneessä raportis sa kuvataan yleisluontoisesti islamofobian ilmi öitä Suomessa osana laajempaa eurooppalaista islamkammoa: Syrjintä, polarisaatio, nuoriso ja väkivaltainen radikalisoituminen” (SYPONUR) -projektin väliraportti (Creutz ym 2015) sekä turkkilaisen tutkimuslaitoksen raportti (Hyök ki & Jardi, 2015, luettavissa osoitteessa https:// www.academia.edu/23526605/European_Isla mophobia_Report_Islamophobia_in_Finland._ National_Report_2015).

Islamofobia on terminä melko kiistanalainen. Monet avoimen rasistiset kirjoitukset, joissa maa ilman yli miljardi muslimia niputetaan yhteen iästä, sukupuolesta, asuinalueesta ja elintasos ta piittaamatta, toitottavat staattista ja yleistävää kuvaa oletettuun ”yhteiseen kulttuuriin” perus tuen. Rasismi pesii nykyisin juuri kulttuureissa. Rotuteoriat on heitetty romukoppaan aikoja sit ten.

Idästä on rakennettu aika ajoin makeitakin mielikuvia. Romantiikan aikakaudella mielikuvi tuksellinen orientti tarjosi teollistuvan Euroopan mielikuvakartastossa todellisuuspakoisen luvatun maan: valo tulee idästä (ex oriente lux).

Ahmed Ahneen paluu

Jos öljyä ei anneta ilmaiseksi, se pitää ottaa väki sin. Pelkkä sotavoima ei riitä. Sodat pitää oikeut taa ja hyväksyttää viholliskuvien avulla. Edward

Said, siirtomaaherruutta tukeneen orientalismin tutkija totesi 2000-luvun alkupuolella: ”Impe rialistiset hallitsijat ovat aina olleet ylimielisiä ja tehtailleet halpamaisia stereotypioita alusmaidensa kansalaisista” ja myöhemmin ”amerikkalaiset luo vat niitä arabeista”. Syyskuun 2001 iskujen jäl keen muslimeihin kohdistuneet viharikokset li sääntyivät kymmenkertaisesti.

Pinnalliset henkilökohtaiset suhteet maahan muuttajataustaisiin ihmisiin, Ahmed Ahneesta kertovat sarjakuvat, Musta Pekka -korttipelit ja Kummelin Aziz-terroristisketsit ovat tehneet teh tävänsä.

Väittäisin, että monen muslimin luottamus Suomeen valtiona, demokratiana ja oikeusvalti ona on kärsinyt vuoden 2015 jälkeen kolauksen. Kun maan presidentin juhlapuhe valtiopäivien avajaisissa muistuttaa muslimeja herjaavan kan sanedustajan sananparsia poliisien suojellessa is lamkammoisia mielenosoituksia, jotain rikkou tuu. On myös vaikea unohtaa hiljaa vierestä seu raavia henkilöitä, joiden varaan oikeudenmukai sen Suomen oli tarkoitus rakentua.

Karim Maiche

AKYS-tiedote 2/2016 Arabikansojen ystävyysseura ry

Päätoimittaja Ilona Junka Taitto Asmo Koste

AKYSin logo Kare Pohjavirta

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Arabikansojen ystävyysseuran virallisia kantoja.

AKYS, PL 698, 00101 Helsinki

Lisätietoa: http://www.akys.org https://www.facebook.com/akystiedotus

Liity AKYSin jäseneksi Jäsenmaksutili

FI97 8000 1201 6693 56 ja viitenumero 70001

Avusta AKYSin kautta Antamalla yhteystietosi saat AKYSiltä raportteja keräyksestä ja keräysvarojen käytöstä.

Tukitilit Libanonin palestiinalaispakolaiset: Kummilapsitili

FI93 8000 1101 2300 02, viite 1009 Päiväkotilasten kummit FI56 8000 1700 4747 46, viite 2008

Kummivanhustili FI20 8146 9710 0461 36, viite 2011

Syyriasta paenneiden perheiden avustustili FI93 8000 1101 2300 02, viite 7744

Palestiina: Länsiranta, diabeetikkojen terveystili FI95 8000 1300 9905 05, viite 3007

Gaza, katastrofitili FI14 8000 2710 0992 26, viite 3214

Keräyslupa pol-2015-8218

Zaatarin pakolaisleiri.

Kurkistus Jordaniaan perheenäidin silmin

68 vuotta sitten syntyi pieni Sara-tyttö pakomatkalla Palestiinasta Jordaniaan. Aikuistuttuaan Sara meni naimisiin, sai kuusi lasta ja perhe muutti monien muiden tavoin Kuwaitiin. Persianlahden sodan jälkeen edessä oli jälleen pa luu Jordaniaan, missä elämä rakennet tiin uudestaan. Nuorimmatkin lapset lähtivät kotoa ja levittäytyivät ympäri maailmaa töihin ja opiskelemaan. Nyt Sara asuu yhdessä vanhimman tyttä rensä kanssa Ammanissa ja viettää ta vallista ikäihmisen elämää. Lastenlap sia hänellä on Abu Dhabissa, Saksassa ja Suomessa.

Naisia pakolaisuudessa

Tänään nuorempien sukupolvien naiset synnyt tävät lapsia pakolaisuudessa. Za’atarin leirissä Jordaniassa, Syyrian rajan läheisyydessä, 80 000 Syyriasta paenneen ihmisen elämä jatkuu poik keuksellisissa olosuhteissa kansainvälisten avus tusjärjestöjen tukemana. YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on perustanut leiriin kolme Oasiskeskusta, joiden toimintaa Suomikin rahoittaa. Keskuksiin saapuu aamuisin naisia ja lapsia pö lyisen leirin halki. Matkaa saattaa kertyä useita kilometrejä, ja osalla onkin kasvosuojus estämäs sä hengitystieoireita. Keskuksissa naiset työsken televät pientä rahallista korvausta vastaan. Tällai sia Cash for Work -ohjelmia on useilla järjestöil lä ja tunku niihin on valtava. Ansaitulla rahal la ostetaan perheelle monipuolisempaa ravintoa, vettä ja jäitä elintarvikkeiden säilytykseen. Puhe linkortteja tarvitaan yhteydenpitoon sukulaisten kanssa. Keskuksessa naiset mm. valmistavat ko

ruja ja muita käsitöitä, ompelevat vauvanvaat teita ja toimivat opettajina. Heidän valmistami aan ”äitiyspakkauksia” jaetaan leirissä syntyneille vauvoille.

Lukutaidottomat, yleensä vanhemmat nai set opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan arabi aa. Tarjolla on myös englannin ja tietotekniikan opetusta. Eräänä toukokuun alun päivänä naiset istuvat ringissä keskuksen pihalla ja kertovat suo malaiselle ministeridelegaatiolle elämästään lei

rissä ja tulevaisuuden toiveistaan. ”Neljä vuotta”, ”kolme vuotta”, he vastailevat kysymykseen siitä, kauanko he ovat oleskelleet Za’atarissa. Monella on pieniä lapsia mukanaan, ja yhdessä kontissa nukkuu vauva keskuksen ompelimossa valmiste tussa kantokopassa. 17-vuotias Zaid kertoo unel mastaan opiskella englantia ja tulla kääntäjäksi. Jordania vastaa syyrialaisten pakolaislasten perus opetuksesta, mutta koulunsa päättäneille nuorille ei ole tarjolla minkäänlaisia jatko-opiskelumah

Ompelimo Zaatarin leirin Oasis-keskuksessa.

dollisuuksia. Keskuksessa käy myös kouluikäi siä lapsia, jotka saavat koulupäivien ulkopuolel la täydentävää, Syyrian opetussuunnitelman mu kaista opetusta.

Naisten hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää on keskusten tarjoama vertaistuki. Tois ten naisten ja tyttöjen kanssa voi jakaa ilonsa ja murheensa ja miettiä yhdessä ratkaisuja elämän ongelmiin. Erityisesti nuorten tyttöjen osalta eristyneisyys on yksi suurimmista ongelmista lei rissä, ja perheillä on suuri huoli tyttäristään. Oa sis takaa naisille ja tytöille turvalliset puitteet ta vata toisiaan. Naiset kertovat, että keskukseen tuleminen luo päivärutiinin, antaa syyn lähteä ulos ihmisten pariin ja nostaa omanarvontuntoa. Merkittävä tulos on myös se, että perheväkival ta on vähentynyt huomattavasti. Elämä kontis sa käy helposti ahtaaksi ja perheen sisäiset suh teet kiristyvät, mutta asumuksesta poistuminen ja toisten ihmisten tapaaminen vähentävät per heen sisäisiä jännitteitä.

Elämää konfliktin liepeillä

Jordaniassa elämä sujuu rauhallisesti, vaikka so taa käydään rajan takana. Konfliktin vaikutukset ovat kuitenkin näkyviä, kun maassa on arviolta 1,5–4 miljoonaa pakolaista, mikä tarkoittaa 16–30 % väestöstä. Moni tavallinen jordanialainen kommentoi, että ihmiset ovat köyhtyneet. Katu kuvasta huomaa, että monet joutuvat tulemaan todella vähällä toimeen. Näen lähes joka aamu Ammanissa työmatkallani liikuntarajoitteisen nuoren miehen, joka kulkee eräässä suuressa ris teyksessä edestakaisin sanomalehtiä kaupitellen. Aamuaurinko porottaa kuumasti. Toisen vilkas liikenteisen kadun varrella vanhempi nainen ta luttaa aamuisin aasiaan.

Jordaniassakin kannetaan huolta lisääntynees tä ääriajattelusta ja radikalisoitumisesta. Väkilu kuun suhteutettuna Jordaniasta on lähtenyt tais telijoita ekstremistien riveihin Syyriaan eniten maailmassa. Maan sisällä liikkuessa saa varautua tarkastuksiin, ja turvatoimet ovat läsnä arjessa: hotelleihin ja ostoskeskuksiin kuljetaan säännön mukaisesti turvatarkastusten kautta.

Radikalisoitumisen uskotaan vaikuttavan eri tyisesti naisten ja tyttöjen elämään, sillä ääri ajattelu rajoittaa heidän vapauttaan liikkua, pu keutua, työskennellä, kouluttautua tai osallistua muuhun kodin ulkopuoliseen toimintaan sekä altistaa heitä väkivallalle. Äidillä ajatellaan olevan suuri vaikutusvalta siihen, millaisia ajatuksia tai ideologioita jälkikasvu omaksuu, joten äitiä pi detään helposti syyllisenä nuoren radikalisoitu miseen. Toisaalta ääriajatteluun taipuvainen äiti voi juuri perheen sisäisen vaikutusvaltansa vuok si levittää näkemyksiään lähipiiriinsä. Radikali soituminen voi näkyä arjessa esim. konservatii visena pukeutumisena, suvaitsemattomuutena eri tavoin ajattelevia kohtaan tai uskonnollisena ääriajatteluna ja uskonnollisten tapojen korostu misena. Kaikkein äärimmäisimmässä tapauksessa poika voi lähteä taistelemaan äidin käskystä.

Kysyin eräältä ystävältäni, kuvittelenko vain vai onko huivin käyttö lisääntynyt, johon hän vasta si, että huivitonta naista pidetään nykyään auto maattisesti kristittynä.

Monilla tahoilla on tunnistettu tarve radika lisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin vas taiselle työlle erityisesti nuorten, koululaisten, korkeakouluopiskelijoiden ja opetushenkilöstön keskuudessa. Eräs kansalaisjärjestötoimija valit teli kuitenkin, että on lähes mahdotonta saada viranomaisten lupaa tällaisille hankkeille puhu mattakaan siitä, että teema saataisiin osaksi kou lujen opetussuunnitelmaa.

Kun suomalainen perheenäiti rientää töistä päiväkodin kautta kotiin ja lämmittää lapsille pi kapikaa valmisruokaa, ei keskiluokkaisen, työssä käyvän jordanialaisäidin tarvitse välttämättä sel

viytyä yksin (tai kaksin) elämän ruuhkavuosista. Kaakkois- tai eteläaasialainen kodinhoitaja huo lehtii ruuan pöytään, pesee pyykit, pitää kodin siistinä ja hoitaa lapsia. Toisaalta Za’atarin, köy hän Itä-Ammanin tai maaseudun äitien todelli suus on kovin toisenlainen. Usein ympärillä on kuitenkin laaja suku auttamassa.

Sain omakohtaisen katsauksen naisten arki päivään työskennellessäni kaksi kuukautta vir kamiesvaihdossa UN Womenin maatoimistos sa Ammanissa. Iltaisin istuimme usein terassilla Saran keittämää kardemummakahvia siemaillen, tyttäreni leikkiessä ympärillä.

Tyttärelleni Sara on osa omia juuria, teta, iso äiti.

Teksti ja kuvat: Riika Väliahde

Yrttiviljelmiä Zaatarin verkoaitaan virvoitusjuomapulloista tehdyssä kasvitarhassa.

Zaatarin Oasis-keskus.

Arabikeväästä arabitalveen

Lontoon yliopiston Itämaiden ja Afrikan tutki muslaitoksen professorin Gilbert Achcarin uusi kirja arabimaiden kansannousujen taantumises ta sodiksi ja kaaokseksi on Lähi-idän äärimmäi sen monimutkaisia tapahtumia käsittelevä pu heenvuoro, jonka kaikkia tulkintoja ei tarvitse hyväksyä.

Acharin mukaan ennen vuotta 2011 vallin nut taloudellinen taantuminen ja sen kauhista vat sosiaaliset vaikutukset loivat pakottavan tar peen perinpohjaiselle sosiaaliselle vallankumouk selle, joka mullistaisi sosioekonomisen järjestyk sen koko alueella. Itä-Euroopan kaltainen nopea ja veretön kumous oli kuitenkin mahdoton ara bimaissa, joiden valtaeliitti – armeijan johto, po liittiset instituutiot ja poliittisesti määrätty kapi talistiluokka – oli valmis taistelemaan raivoisasti etujensa lähteen, valtiovallan säilyttämiseksi.

Tilannetta ovat monimutkaistaneet olemas sa olevan järjestyksen vastaiset taantumukselliset fundamentalistiset joukkoliikkeet, jotka ovat saa neet tukea alueellisesta vaikutusvallasta taistele vilta öljyvaltioilta. Kun maissa ei ole ollut organi satorisesti riittävän vahvaa voimaa, joka edustai si mielenosoituksissa ilmaistua “kansan tahtoa” ja johtaisi sitä toteuttavaa poliittista muutosta, on kahden vastavallankumouksellisen leirin välinen kamppailu ottanut yliotteen ja vallankumouksel linen pooli on joutunut taka-alalle.

Achar keskittyy kahteen arabikumouksen tule vaisuuteen eniten vaikuttavaan maahan, Syyriaan ja Egyptiin.

Syyrian verinen sisällissota

Iranin ja Venäjän tukema Assadin klaani tiesi, että todennäköisyys Yhdysvaltojen ja sen liitto laisten sotilaalliselle interventiolle, erityisesti Ira kin ja Libyan kaaoksen jälkeen, oli hyvin pieni. Hallinnon rajua väkivaltaa seurasi kansannousun vastahyökkäys. Achcarin mukaan alkuvaiheessa opposition islamisteista ja sekulaareista elemen teistä koostuva valtavirta muodosti pääosan ka pinallisjoukoista. Näiden tukeminen puolus tusaseilla olisi voinut estää sodan laajenemisen barbariaksi. Yhdysvallat pelkäsi Syyrian valtion hajoamista Irakin tapaan, se ei luottanut kapinal listen lojaaliuteen eikä halunnut vaarantaa Isra elin mahdollisuuksia pommittaa Syyriaa, ja esti pitkään kaikenlaisen aseavun. Assadin liittolaisil la ei ollut minkäänlaisia esteitä hänen aseistami selleen. Hallitus pystyi jatkamaan tuhoisia pom mituslentojaan ja tasapaino kääntyi sen hyväksi. Yhdysvaltojen tavoitteena ei ole ollutkaan Assa din hallinnon vahingoittaminen ja sellaisen vas tarinnan luominen, joka pystyisi voittamaan sen, vaan vain osoittaa Assadille sotilaallisen voiton mahdottomuus. Achcarin mukaan presidentti Obama kantaa suurimman vastuun Syyrian kan san tuhosta antamalla Assadille vapaat kädet sur mata loukkuun jääneitä siviilejä. Enää sotaa ei saada loppumaan ilman, että osapuolet luopuvat

pitkälti alkuperäisistä tavoitteistaan. Kun Assa din hallinnon olemassa oloon ei kohdistu uhkaa, sillä ei ole painetta myöntyä rauhan edellyttämiin kompromisseihin.

Obaman toimimattomuus loi Achcarin mu kaan olosuhteet Isisin leviämiselle Syyriassa. Turkki ja Persian lahden öljymonarkiat puoles taan syytivät Assadin vastustajille rahaa ja asei ta, mistä suurin osa meni al-Qaidan ja al-Nus ran kaltaisille fundamentalistiliikkeille. Assadkin oli alusta saakka pyrkinyt saamaan kansannou sun aseelliseksi yhteenotoksi, jotta oma väkivalta näyttäisi oikeutetulta, ja näyttämään sen uskon ryhmien väliseltä vapauttamalla vankiloista mili tantteja jihadisteja ja jopa antamalla aseita näi den kannattajille. Assad myös lietsoi uskonnol lista vastakkainasettelua omien shiialaisten mili tanttiryhmiensä tekemillä verilöylyillä.

Syyriassa 2011 ilmaantunut uusi edistykselli nen liike on tukahtunut sisällissodan barbaari seen dynamiikkaan, johon se ei ollut millään ta valla valmistautunut. Achcar näkee Syyrian val lankumouksen organisatorisen heikkouden pe rimmäiseksi syyksi sen johto-organisaatioiden öljyvaltioilta saaman runsaan rahoituksen, joka on vajottanut ne korruption rappioon. Achca rin mukaan Syyriassa on edelleen edistyksellistä vaihtoehtoa edustavaa potentiaalia, mutta tässä vaiheessa sellaisen kehittyminen organisoiduk si poliittiseksi voimaksi ei ole mahdollista, ellei sotaa saada loppumaan. Jos sellainen liike pääsi si joskus leviämään naapurimaihin, olisi se Yh dysvaltain hallitsemalle alueelliselle järjestykselle suurempi uhka kuin Isis konsanaan.

Egyptin vastavallankaappaus

Egyptissä Muslimiveljeskunta oli jo 1970-luvulla vankiloista vapauduttuaan ollut kiinteässä yhteis työssä armeijan kanssa ja sen tiukassa kontrollis sa. Vuoden 2011 kansannousun jälkeen sen toi mintavapaus lisääntyi, se sai huomattavaa tukea Qatarilta ja onnistui houkuttelemaan parlament tivaaleissa suuren osan lain ja järjestyksen turvaa jaa hakevista äänestäjistä. Armeija ei voinut hy väksyä lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan siir tymistä Veljeskunnalle. Tämä onnistui kuitenkin saamaan Morsin presidentiksi Yhdysvaltain siu nauksella, joka laski voivansa käyttää Veljeskun taa ohjaamaan vallankumousta itselleen edulli seen suuntaan.

Veljeskunta pyrki täyttämään avainasemat pel kästään itselleen lojaaleilla henkilöillä ja siirtä mään armeijan valtaa itselleen perustuslain muu toksilla. Sen itsevaltaisuuden, lupausten pettämi sen, taitamattoman taloudenpidon ja kärjistyvän köyhyyden aiheuttamat massaprotestit ja väkival taisuudet johtivat lopulta hätätilan julistamiseen 2013.

Julistaen “suojelevansa kansan tahtoa” armeija käytti hyväksi kansannousun perillisten naiiviut ta. Nämä antoivat hyväksyntänsä armeijan väliin

tulolle uskoen sen olevan aidosti isänmaallisen voiman ja pitävän valtaa vain uusien vapaiden ja rehellisten vaalien järjestämiseen saakka. Tilan teen rauhoituttua armeija ja turvallisuuskoneisto aloittivat vanhan vallan restoraation ja valtioter rorin, joka kohdistui “terrorismin vastaisena so tana” erityisesti Veljeskunnan jäseniin massamit taisina murhina, vangitsemisina ja teloituksina. Armeijan komentaja al-Sisi nostettiin presiden tiksi valtavalla kampanjalla ja vaaliteknisellä ma nipuloinnilla 96,9 prosentin ääniosuudella.

Vastavallankumouksen kahden taantumuksel lisen siiven kohtalokas yhteentörmäys on vienyt maan aktiivisen kansalaisdemokratian ja poliit tisen pluralismin tieltä autoritaariseen valtaan. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan valtion repressio on pahempaa kuin kansannousua edeltävänä ai kana. Hallituksen kova uusliberalistinen talous politiikka iskee rajusti erityisesti köyhimpiin sa malla kun armeijan hankinnat ovat kasvaneet vil listi. Armeija on vahvistanut keskeistä vaikutta jan ja hyötyjän asemaansa taloudessa entisestään. Lakot ja muut protestit on kielletty, mutta täs tä huolimatta jopa poliisit ovat lakkoilleet. Egyp ti on kierteessä, jossa valtion repressiivinen “ter rorismin tukahduttaminen” lietsoo terrorismin liekkejä ja vaikuttaa huonontavasti maan sosioe konomisiin oloihin ja hallituksen suosioon, mi hin sotilashallitus osaa vastata vain voimistamalla repressiota.

Vasemmiston virheet ja alueen tulevaisuus

Syyrian hallinnon vastahyökkäystä ja Egyptin vallankaappausta on seurannut muissa kansan nousun kokeneissa maissa vastavallankumouk sellinen ketjureaktio, joka on radikalisoinut op position ja johtanut kahden leirin, vanhan vallan ja islamilaisen fundamentalismin yhteenottoon. Achcar näkee “arabikevään” toiveiden romahta misesta johtuvan frustraation toimivan yhtenä fundamentalistisen terrorismin rekryyttien kes keisenä lähteenä. Arabimaiden edistyksellisen va semmiston virhe on ollut liittoutuminen jom mankumman vastavallankumouksellisen leirin kanssa toista vastaan, minkä seurauksena on me netetty mahdollisuus kolmannen poolin luomi seen.

Valitettavan oikeassa Achcar lienee johtopää töksessään, että ellei arabimaihin onnistuta ra kentamaan riippumatonta poliittista voimaa, jonka johdolla voidaan mullistaa sosiaalis-poliit tinen järjestelmä käyttämään valtioiden voimava roja todella ihmisten hyväksi, alue on tuomittu jäämään barbarismien yhteenoton helvettiin.

Seppo Rinne

Gilbert Achcar, Morbid Symptoms: Relapse in the Arab Uprising, London: Saqi Books, 2016

Paheneva sotien kierre Lähi-idässä

Syyria, Irak, Jemen, Israel/Palestiina, Turkki... Lähi-itä ei tarvitsisi yhtään uutta sotaa. Alue on viimeisen neljännesvuosisadan aikana ollut niin monta kertaa sekä ulkoisten maahantunkeutu misten että sisäisten järistysten repimänä, että tilanteen korjaaminen tulee parhaimmillaankin kestämään useiden sukupolvien ajan.

Syyria

Syyrian traagista sotaa ei varmasti ratkaista, eikä missään vaiheessa olisi voitu ratkaista, ulkopuoli sen voiman turvin toteutetulla ”hallinnon vaih tamisella” (Regime Change). Juuri tämä salaisten tai avoimien väliintulojen politiikka on ollut var sinkin Yhdysvaltain Lähi-idän politiikan keskei nen toimintapa jo Iranissa vuonna 1953 toteute tusta salaisesta operaatiosta lähtien. Tuolloin Ira nissa syrjäytettiin CIA:n suunnittelemalla ja joh tamalla operaatiolla silloinen kansallismielinen Mohammed Mossadekin hallitus.

Iran

Iranin jälkeen tätä samaa toimintatapaa on tes tattu ehkä kymmenissä toteutuneissa tai yrite tyissä operaatioissa. Tavan toimivuudesta konk reettisina esimerkkeinä voivat olla vaikkapa Irak ja Libya. ”Kansojen vapauttaminen” on näissäkin maissa vienyt kansanmurhan mittasuhteet saa neisiin vuosikymmeniä tai useita vuosia jatkunei siin repiviin valtataisteluihin. Samalla on avattu mahdollisuus Isisin kaltaisille avoimeen terroriin turvautuville uskontoa sateenvarjonaan käyttävil le ryhmille siviiliväestön silmittömään vainoon.

Irak

Irak on tunnetusti hyvin sekavassa ja epävakaassa sotien aiheuttamassa kriisitilanteessa, tässä maas sa erityisesti voidaan perustellusti puhua tapah tuneesta kansanmurhasta. Maan turvallisuusti lanne on edelleenkin hälyttävän huono ja kaiken tämän tuloksena on myös väestön keskinäisen vi hanpidon määrä ennen näkemättömän syvä. Ter rori eri muodoissaan on tehnyt siviiliväestön elä mästä jo lähes kestämätöntä.

Libya

Juuri tätä kirjoitettaessa Libyassa käydään raju ja taisteluja. Yritys on työntää Isis pois ainakin osasta Välimeren rannikolla sijaitsevan Sirten kaupungin aluetta ja vapauttaa siviiliväestö Li byaankin maan ”vapauttamisen” jälkeen juurtu neen Isisin heille tarjoamasta ”paratiisista”. Isisin terrorijoukkojen jälkien siivoaminen ei kuiten kaan missään ole kovin helppoa tai nopeaa, sil lä nämä kalifaatin rakentajat jättävät valtaaman sa alueet täyteen taidokkaasti viritettyjä ja edel leenkin siviiliväestöä uhkaavia miinoja ja erilaisia

räjähteitä. Tämä nähtiin jo esimerkiksi Syyriassa kun muinainen Palmyran kaupungin ympäristö vapautettiin terroristeilta.

Jemen

Yksi hirvittävä sota, joka on melko täydellisesti joutunut myös median pimentoon, on sota Je menissä. Saudien ja Persianlahden yhteistyöneu vostoon kuuluvien maiden naapurissa Jemenis sä jo puolisentoista vuotta käymä sota on ollut, kuten kaikki nykyistä sotateknologiaa käyttävät sodat, erityisen tuhoisa siviiliväestölle. Jemenis sä on pommitettu kyliä ja kaupunkeja, sairaaloi ta, kouluja ja hääkulkueita. Esimerkiksi tunnettu järjestö Lääkärit ilman rajoja, joka Jemenin seka vissa olosuhteissa on yrittänyt toimillaan auttaa siviiliväestöä, on joutunut useampien hyökkäys ten kohteeksi. Myöskään tässä sodassa ei tunnuta välittävän mitään kansainvälisestä oikeudesta tai sodankäynnin säännöistä.

Jemenissä on mielestäni selvästi myös kysymys siitä, että Arabian niemimaan monarkioiden ar meijoilla ja sekä USA:n että useiden eurooppa laisten maiden Saudi-Arabialle ja muille alueen monarkioille toimittamilla aseilla ja monenlai sella tuella Saudien operaatiolle Jemenissä puu tutaan epäsuorasti Jemenin sisäiseen tilanteeseen. Ennen muuta Jemenin sisällä historiallisista syis tä vaikuttava jako Pohjois- ja Etelä-Jemenin vä lillä yritetään aivan perinteisen ulkopuolisella vä liintulolla tapahtuvan ”hallinnon vaihtamisen” keinoin häivyttää olemattomiin. Tässäkin kylve tään uusien konfliktien siemeniä tänne Arabian niemimaan eteläkärkeen.

Turkki

Oma lukunsa on Turkki, joka jälleen kerran ai van kansainvälisen oikeuden säännöistä piittaa

matta vei joukkonsa Syyrian pohjoisosiin ja van noo olevansa siellä pysyvästi. Samalla Turkki sekä estää kurdien vahvistuvan autonomisen alueen syntyä ja yhtenäistymistä Syyrian ja Turkin rajaalueilla että tukee, kuten on vuosikausia tehnyt, Syyriassa toimivia islamistikapinallisten ryhmiä. Tämäkään ei lupaa hyvää Lähi-idän tulevaisuu delle.

Palestiina

Israelin ja Palestiinan tilanteessa on siinäkin vii me aikoina kiristetty solmuja. Netahjahun halli tuksen kaavailut siitä, että Länsirannan laittomat siirtokunnat julistettaisiin, kuten Itä-Jerusalemin kohdalla on jo tehty, ”ikuisesti” juutalaisvaltioon kuuluviksi ovat jälleen naula ”kahden valtion mallin” arkkuun. Nykyistä karttaa katsomalla varmaan huonommallakin näöllä voi havaita, et tä kahden valtion mallissa suunniteltua Palestii nan valtiota ei kohta käytännössä ole. Onkohan tässäkin pakko palata perusteisiin, eli yhtenäisen, sekulaarin ja demokraattisen valtion malliin his toriallisen Palestiinan alueella?

Luulisi viime vuosikymmenien Lähi-idän kehi tyksen pohjalta olevan aika helppo tehdä johto päätös siitä, että alueen tulevaisuuden kannalta pitäisi palata ensinnäkin kansainvälisen oikeuden hyväksymiin toimintatapoihin, unohtaa sodil la ja ulkopuolisilla suvereenien valtioiden sisäi sen tilanteen sekoittamisilla ja ”hallinnon vaih tamisilla” perusteltu jatkuva puuttuminen alueen kansojen kohtaloihin. Mutta maailman realitee tit tuntien tämä vaatimaton tutkijan toive lienee hyvinkin epärealistinen.

Helsingissä 9. päivänä syyskuuta 2016 Pertti Multanen Lähi-itään erikoistunut kansainvälisten suhteiden historian dosentti

Palestiinan suurlähettiläs Lapissa

Palestiinan Suomen-suurlähettiläs Taissir Al Adjouri vieraili Lapissa pitäen yleisötilaisuudet Kemissä ja Torniossa sekä luennon Lapin yli opistossa Rovaniemellä. Hän myös tapasi Ke min, Tornion ja Rovaniemen kaupunkien edus tajia sekä kävi mm. Veitsiluodon paperitehtaal la.

Al Adjouri kertoi kaupunkien edustajille Pales tiinan valmiudesta yhteistyön käynnistämiseen suomalaisten ja palestiinalaisten kaupunkien vä lillä. Rovaniemi onkin jo ollut asiassa yhteydessä Länsirannan Betlehemiin. Mikäpä olisi sopivam paa kuin yhteistyö joulupukin kotikylän ja Jee suksen syntymäkaupungin välillä!

Yleisötilaisuuksissa tuli esille jokaisen ihmisen mahdollisuus osaltaan vaikuttaa asioihin. Use ampikin osallistuja kertoi jo kauan boikotoineen sa israelilaisia ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla valmistettuja tuotteita. Myös kuntien valtuustot voivat osaltaan vaikuttaa asiaan esimerkiksi vaa timalla Suomea tunnustamaan virallisesti Pales tiinan valtion tai itse tunnustamalla Palestiinan. Euroopassa on jo useita Palestiinan tunnustanei ta kaupunkeja ja kuntia.

Vierailun aikana käydyissä keskusteluissa kä vi selväksi, että vuosikymmeniä avoinna olleen Palestiinan kysymyksen ratkaisu on välttämätön koko Lähi-Idän rauhoittamiseksi. Ratkaisun on perustuttava kahden valtion – Israelin ja Palestii nan – rinnakkainelon periaatteelle.

Kahden valtion periaate tarkoittaa molempien valtioiden tunnustamista. Suomessakin annetaan virallisesti tuki kahden valtion periaatteeseen pe rustuvalle ratkaisulle, mutta Suomi on kuitenkin toistaiseksi tunnustanut vain Israelin valtion. Pa lestiinan valtion on tunnustanut virallisesti YK ja lisäksi 138 YK:n jäsenvaltiota, mm. Ruotsi vuon na 2014.

Vaikka Suomi ei ole vielä virallisesti tunnusta nut Palestiinan valtiota, Helsingissä toimineel le Palestiinaa edustaneelle toimistolle myönnet tiin vuonna 2014 suurlähetystön asema. Kesästä 2014 lähtien Suomessa on siten ollut Palestiinan suurlähettiläs, joka Helsingistä käsin pitää yhte yksiä myös Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

Tapio Siirilä

Israelin poliittisen kulttuurin taantumalle ei näy loppua

Israelin poliittinen kulttuuri vajoaa vuosi vuo delta yhä syvemmälle kiihkokansallismielisyy teen, militarismiin ja rasismiin. Fasistisia ja pa lestiinalaisten joukkotuhontaa peräänkuulutta via ulostuloja nousee säännöllisesti esiin niin kansanedustajilta kuin mediakentältä. Israelin asevoimien tuhotessa Gazaa vuonna 2014 linjasi knessetin, maan parlamentin, silloi nen apulaispuhemies Moshe Feiglin, että “Gaza on osa maatamme ja tulemme olemaan siellä läsnä ikuisesti”, ja että “Gazasta tulee tehdä osa suveree nia Israelin valtiota ja Gaza tulee asuttaa juuta laisilla.” Feiglinin mukaa Israelin tulee ”hyökätä kaikkia kohteita vastaan Gazassa Israelin armeijan täydellä voimalla”, eikä armeijan tule kiinnittää mitään huomiota “ihmiskilpiin” tai hyökkäyksen “ympäristövaikutuksiin” (Feiglinin kirjoituksessa ihmiskilvet ja ympäristövaikutukset oli merkitty lainausmerkkeihin).

Israelin nykyisen oikeusministerin ja silloi sen kansanedustajan Ayelet Shakedin mukaan “kaikki palestiinalaiset ovat vihollisiamme”. Sha ked oikeuttaa palestiinalaisten tuhoamisen, “mu kaan lukien [Palestiinan kansan] vanhukset, nai set, kaupungit, kylät, omaisuus ja infrastruktuuri.” Shaked vaati, että “palestiinalaisterroristien” äidit tulisi tappaa, jotta he eivät voisi synnyttää “lisää pieniä käärmeitä”. Israelin poliittisessa keskuste lussa terroristi ja terrorismi ovat termien varsinai sista merkityksistä irrotettuja leimoja, joilla voi daan viitata laajaan poliittisen tai sotilaallisen vastarinnan kirjoon.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimivat Isra elin etujärjestöt sekä länsimaissa edelleen sin nittelevä Israelin valtiollisia aikaansaannoksia puolusteleva katsantokanta joko tukee tätä ke

hityssuuntaa tai vaikenee siitä. Esiintymistihe ydeltään yleiset mutta uutiskynnyksen ani har voin ylittävät Feiglinin ja Shakedin ulostulojen kaltaiset lausunnot pyritään joissain tapauksis sa leimaamaan irrallisiksi letkautuksiksi, hädin tuskin anekdoottiseksi näytöksi, josta ei voi ei kä tule vetää kauaskantoisempia johtopäätöksiä. Poliitikkojen ja tiedotusvälineiden avausten ohel la on kuitenkin dataa, jonka uskottava leimaami nen silkaksi anekdoottiseksi näytöksi on hanka laa: kattavat mielipidemittaukset ja vaalitulokset. Yli 90 % israelinjuutalaisista kannatti Israelin il mapommituksia, joilla Israelin ilmavoimat tuho si Gazaa vuonna 2014. Israelinjuutalaisten enem mistö vastusti tulitaukoa. 40 % israelinjuutalai sista kannattaa Israelin arabitaustaisten kansa laisten karkottamista pois Israelista ja lähes 60 % kannattaa sitä, että Israelin palestiinalaistaustai sia kansalaisia “kannustetaan” muuttamaan pois maasta. Enemmistö israelinjuutalaisista kannat taisi sitä, että palestiinalaisille ei annettaisi äänioi keutta, mikäli Israel kansainvälisen oikeuden vas taisesti anastaisi palestiinalaisalueet.

EU ja Yhdysvallat ovat israelinjuutalaisen po liittisen miljöön jatkuvasta taantumasta huo limatta päättäneet jatkaa ja joissain tapauksis sa syventää yhteistyötään Israelin hallituksen ja yksityisen sektorin kanssa. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa palestiinalaisten oikeuksia ajavat kan salaisjärjestöt ja globaali BDS-kampanja onnis tuvat painostamaan EU:n jäsenmaita ja Yhdys valtoja siten, että ne lakkaavat tukemasta Israelin hallituksen toimia.

Bruno Jäntti Tutkiva toimittaja

Helsingissä

Keskustelutilaisuus Tampereella keski viikkona 16.11.2016 klo 18 Metalli-Seis kan kokoustilassa, Näsilinnankatu 22 B.

Keskustelun alustavat Väitöskirjatutkija Karim Maiche Psykologi, Akys-kummivastaava Sirkku Kivistö Ilona Junka, AKYSin puheenjohtaja Tervetuloa!

Järjestää

Zahra Abdulla, Leena Kekkonen ja Telkes-mallinen aurinkokeitin, jolla laitettiin ruokaa TEPin kevätkokouksessa Annalan huvilalla, Helsingissä.

Kuva: Aino Siirala

Tekniikka elämää palvelemaan Tekniken i livets tjänst Technology for Life

Puheenjohtajalta:

”On ollut hyvä mielenosoitusvuosi” tuttavani sanoi Kansalaistorilla Peli poikki! -mielenosoituksen alla. Tokaisin, että niin on valitettavasti ollut. Hallituksen leikkauspolitiikka on poikinut mielenosoituksia, joista viimeisimmässä olivat kootusti mukana myös rauhanjärjestöt. Opetus- ja kulttuuriministeriö on toki leikannut TEPin rauhantyön edistämisen yleisavustuksen jo pari vuotta sitten. Toivottavasti nyt saisimme ministeriön huomaamaan paremmin panostuksemme rauhantyöhön, kun TEP-tiedote ilmestyy Rauhan Puolesta lehden välissä.

Länsimaisten demokratioiden sivistys tuntuu olevan menossa alaspäin. Brexit, Trump ja nouseva äärioikeisto vaativat rajoja kiinni niin meillä kuin muualla. Suomessa tähän yhdistyy vielä leikkaukset koulutuksesta, sivistyksemme perustasta. Rikkaat pyrkivät lyhytkatseisesti rikastumaan ja köyhät saavat huolenpidon sijaan syyllistämistä tilanteestaan. Välinpitämättömyys ja itsekkyys vallitsevat, kun taas empatia on hakusessa. Demokratiassamme eri ryhmät ajavat omiensa etuja, usein muiden kustannuksella. Ehkä parempi olisi pyrkiä ajamaan vain muiden etuja, jotta saataisiin kasvatettua yhteistä hyvinvointia.

Vihreän elämänsuojelun liiton Unite the armies -kampanja pyrkii antamaan kansallisille armeijoille yhteisen uuden tehtävän. Yhdistyneen armeijan tehtävä on pysäyttää ympäristön ratkaiseva huonontuminen, muun muassa aavikoiden metsittämisellä. Armeijoiden yhdistäminen edistäisi luonnollisesti myös maailmanrauhaa. Ajatus on radikaalisuudessaan kerrassaan mainio. Toivotaan että vuonna 2014 YK:lle kirjoitettu aloite saisi asian edistymään.

Pidän niin rauhan-, ihmisoikeus- kuin luonnonsuojelutyötäkin loppujen lopuksi saman päämäärän tavoittelemisena. Kaikissa on kyse siitä että kunnioittaa jotain muutakin kuin omaa etua. Luonnonsuojelu mahdollistaa ihmisten hyvinvoinnin muun muassa turvaamalla ruokahuollon ja puhtaan veden sekä ilman. Vastaavasti rauhantyö ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen mahdollistaa ekokatastrofien kuten sodan välttämisen.

Järjestöjen välinen yhteistyö on hieno asia, mutta olen havainnut että se on verrattain työläämpää ja haastavampaa kuin ensi alkuun voisi kuvitella. Tinkimättömyys omista periaatteista ja oman agendan liika korostaminen vievät helposti pohjan yhteistyöltä. Järjestöjen pitäisi pyrkiä yhteistyössä mustavalkoisen ajattelun sijaan miettimään ollaanko toiminnalla pyrkimässä kohti parempaa maailmaa vai ei. Mikäli vastaus on edes lievästi positiivinen, niin asia on kannattamisen arvoinen.

TEPin toiminnasta sen verran, että olemme juuri saaneet valmiiksi TEPin kotisivujen uudistamisen. Myös kotisivujen osoite vaihtuu. Uudessa osoitteessa www.tekniikkaelamaapalvelemaan.fi pyrimme julkaisemaan aktiivisemmin aloitteita, kannanottoja sekä päivityksiä toiminnasta. Loppuvuonna on odotettavista toista kertaa TEPin julkistama Suomen ekoauton valinta. Ensi vuonna tavoitteena on siirtää ekoautoasiat omille moni puolisemmille verkkosivuilleen TEPin roolia yhtään häivyttämättä.

Atte Wahlström

Suomalaisen rauhanliik keen monipuolinen aktivis ti, Tekniikka elämää palve lemaan -järjestönkeskeinen toimija Risto Kekkonen kuo li Helsingissä 7. lokakuuta. 91-vuotiaana.

Pitkän työuransa hän teki Oy Kutter Ab:n bussitehtaalla, jossa hän toteutti yhdes sä vaimonsa, kuuluisan rauhankasvattajan Helena Kek kosen kanssa ideoidun solidaarisuusbussin rakentamisen talkootyöllä ja lahjoituskeräyksillä sekä sen toimittami sen Etelä-Afrikan vapautusliikkeen ANC:n pakolaiskou lulle Tansaniaan.

Jäätyään eläkkeelle hän omistautui täysipainoisesti rau hantyöhän ja kehitysmaiden tukemiseksi. Euro-ohjusten vastustamisesta noussut laaja rauhanliike yhdisti 1980-lu vulla ydinaseiden ja varustelun kritiikin sotien syiden juu rimiseen ja globaalin tasa-arvon edistämiseen sekä ympä ristökysymyksiin. Tähän liittyi myös ympäristöstä huoleh timinen ja uusien energiaratkaisujen ajaminen.

Risto oivalsi, että halvat, kierrätysmateriaaleista raken nettavat aurinkokeittimet voisivat olla avainasemassa ke hitysmaiden köyhimpien ihmisten auttamisessa. Hän te ki jatkuvasti työtä keitinmallien kehittämisessä.

Risto osallistui aktiivisesti rauhanjärjestöjen toimintaan loppuun saakka. Hän oli tuttu näky seminaareissa, mie lenosoituksissa ja järjestöjen kokouksissa. Viime päiviin sä asti hän teki aloitteita, osallistui vetoomuksiin ja laati artikkeleita ja yleisönosastokirjoituksia.

Vesien P ilaaminen murentaa uskoa oikeus Valtioon – Marjatta Näätänen –

ympäristöpo litiikkaa kuvaa hyvin se, että Vuotoksen allasta vyörytetään edelleen Korkeimman hallinto-oikeu den ehdottomasta rakennuskiellosta (v. 2002) huolimatta. Valtaa siirretään kes kustan hallitsemille paikalliselimille, ku ten Lapin Liitolle, joka työntää allasta

Hallituksemme

tulvasuojelun nimissä maakuntakaavaan Kemihaaran altaana. Liitto ei ole välit tänyt asiantuntijaviranomaisen, Lapin ELY-keskuksen, eriävästä mielipiteestä eikä asianosaisten kuntien kielteisestä kannasta.

Tulvasuojelulle on parempia vaihto ehtoja. Patoaltaita ei EU:n tulvadirek

tiivissä edes mainita. Luonnollisten tul vatasanteiden kunnostus tulisi selvittää Kemijoen osalta sekä ennallistaa metsä ojituksia ja aurauksia.

EU:n vesipuitedirektiivi korostaa voimakkaasti vesistöjen edelleen paran tamisen tärkeyttä ja vielä puhtaiden ve sien tilan säilyttämistä. Suomen ei tuli

si laista piittaamatta tuhota ja myrkyt tää vielä jäljellä olevia luonnontilaisia, puhtaita vesiä. Professori Pentti Malas kan sanoin: kaikkein tärkeintä on, et tä suomalaisilla säilyy usko siihen, että maa on oikeusvaltio.

Sota ei yhtä miestä kaipaa mutta rauha jää kyllä kaipaamaan Ristoa Risto Kekkonen 1925-2016

Kuva: Hanna Niittymäki

Antero Honkasalo –

i lmastosotien uhkaa on ilmassa

Ilmastonmuutos

tulee edetessään nostamaan lämpötiloja ja merive den korkeutta sekä voimistamaan sään ääri-ilmiöitä, tulvia ja kuivuutta sekä voimakkaita myrskyjä. Lämpötilan noustessa kasvien, eläinten sekä erilais ten tuholaisten ja taudinaiheuttajien elinpiirit muuttuvat.

Luonnonolosuhteiden muutoksilla tulee olemaan voimakkaita taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Ne pie nentävät satoja, kutistavat viljelykelpois ta maa-aluetta ja heikentävät kokonais ten kansojen elämisen perusedellytyksiä. Ruuan ja energian hintojen nousu saat taa aiheuttaa väkivaltaisia kansannousuja ja uusia epidemioita sekä saada liikkeel le suuria määriä epätoivoisia siirtolaisia.

Väestönkasvu pahentaa ilmaston muutoksen aiheuttamia yhteiskunnal lisia riskejä. Erityisen voimakasta väes tönkasvu on Afrikassa. Köyhät jättävät maaseutukylänsä. Osa pystyy saamaan työtä kaupungeista ja nousemaan pois köyhyydestä. Osa jää pysyvästi slummei hin. Köyhien lisäksi kehitysmaiden kes kiluokka kasvaa.

Köyhien maalaisten joukkovael–lus vaikuttaa ruuan tuotantoon. Aikaisem min nämä ihmiset tuottivat ruokansa pääasiassa itse. Kun ilmastonmuutos ete nee ja ruuantuotanto kylissä vaikeutuu, tämä vain kiihdyttää kaupunkimaistu mista. Kaupungeissa nämä ihmiset ovat kuitenkin vielä haavoittuvampia ruoka turvan pettämiselle kuin maaseudulla.

Tulevia ilmastosotia on jo yritetty maantieteellisestikin ennakoida ja osoit taa, missä mahdolliset kriisit puhkeavat ja ketä ne koskettavat. Pohjana voidaan käyttää niitä tietoja, joita on saatu jo ta pahtuneista ympäristökatastrofeista ja niihin liittyneistä aseellisista selkkauk sista. Samoin voidaan katsoa, miten il mastonmuutos tulee vaikuttamaan jo olemassa oleviin vaarapesäkkeisiin se kä kansanryhmien välisiin kiristynei siin etnisiin, uskonnollisiin ja poliitti siin suhteisiin.

Edelleen voidaan tutkia, mitkä alueet ovat erityisen herkkiä sään ääri-ilmiöille, missä ruokaturva murtuu helpoiten tai missä lämpeneminen saa aikaan metsä katoa ja kuivuutta. Pitemmällä tähtäi mellä merkittävää on myös se, missä vä estö joutuu muuttamaan pois asuinsi joiltaan veden pinnan noustessa.

Pohjoisilla alueilla jääpeitteen sulami nen antaa uusia mahdollisuuksia hyödyn tää sen alla olleita luonnonvaroja. Tämä voi aiheuttaa vakavia ristiriitoja suurvalto jen välillä. Venäjä on jo aktiivisesti ryhty nyt toimiin vahvistaakseen omia asemiaan.

Pakolaisvirtojen kasvaessa teollisuus maat alkavat yhä enemmän sulkea ra jojaan, linnoittautua ja rakentaa muure ja. Valtiot estävät pakolaisia pääsemästä omalle maaperälleen vaikka väkivaltaa käyttämällä. Näin ilmastosodat siirty vät kehitysmaista myös teollisuusmai den tuntumaan ja niiden sisälle. Pakolaisvirtojen voidaan odottaa il mastonmuutoksen edetessä suuntautu van seuraavasti:

• Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan

• Meksikosta ja Keski-Amerikasta Yhdysvaltoihin

• Kiinasta Venäjälle

• Rannikolta ja jokisuistoista kohti alueita, joihin merivesi ei nouse

Joka tapauksessa maailman köyhät ovat aina kaikkein heikoimmassa asemassa. Heihin ilmastonmuutos iskee ensim mäiseksi ennen kaikkea ruokaturvan romahtamisen muodossa. Koska köy hät elävät nyt toimeentulon äärirajoil la, heidän kynnyksensä joutua pako laisiksi on matalin. Tällä hetkelläkin noin 900 miljoonaa ihmistä on niin ali ravittuja, että heidät luokitellaan näl kää näkeviksi.

Suuria vaikeuksia voi aiheutua myös niille maille, jotka ovat riippuvaisia tuontiruuasta. Jos sadot viljaa vievissä maissa jäävät pieniksi, ne voivat lopet

taa vientinsä turvatakseen oman maan asukkaiden ruuan saannin.

Siihen, miten maat kykenevät sopeu tumaan ilmastonmuutokseen, vaikut taa niiden hallinnon vakaus ja kyvyk kyys. Ilmastonmuutos johtaa helpoiten yhteiskunnan luhistumiseen ja väkival taisiin purkauksiin niissä maissa, joissa hallinto on heikko. Onkin ennakoitu, että näemme ilmastonmuutoksen seu rauksena yhä enemmän hajoavia valti oita, jotka suistuvat poliittiseen kaaok seen ja sisällissotiin, joiden osapuolia eri ulkovallat tukevat oman valta-asemansa varmistamiseksi.

Syyrian sodan erääksi merkittäväksi taustatekijäksi on jo esitetty alueella vai kuttanutta kuivuutta ja pohjavesien vähe nemistä. Maanviljelijöiden täytyi muut taa kaupunkeihin. Hallinnon kyvyttö myys puuttua maaseudun ongelmiin vain pahensi tilannetta. Hallinnon heikkous selittää osaltaan, miksi ilmastonmuutos on Itä-Afrikassa aiheuttanut paikallisia väkivaltaisia yhteenottoja joillakin alu

eilla, kun taas muilla alueilla on pystytty käsittelemään ristiriitoja rauhanomaisesti.

ilmastokonfliktien riskitekijät Edellä esitetyn perusteella seuraavat te kijät ennustaisivat parhaiten ilmaston muutoksen aiheuttamaa aseellisten kon fliktien riskiä:

• Luonnonolosuhteiden herkkyys sään muutoksille,

• ruokaturvan pettäminen,

• jo olemassa olevat poliittiset, uskon nolliset ja etniset ristiriidat,

• heikko hallinto ja

• suurvaltojen eturistiriidat.

Tieteellisten skenaarioiden ja poliittis ten pamflettien lisäksi ilmastonmuutos ja siihen liittyvät sodat ovat jo olleet ai heena lukuisissa science fiction -romaa neissa ja -filmeissä. Niissä tulevaisuuden maailma on sekasortoinen ja romahta nut, valtaa pitävät ryöstelevät rosvojou kot ja sotilaskasit tai diktatuurit. Enna kointia nämäkin teokset ovat.

Ilmaston muuttumisen lisäksi itse il mastopolitiikka voi aiheuttaa konflik teja, kun eri maiden intressit joutuvat ristiriitaan keskenään. Tähän asti näi tä ristiriitoja on pystytty käsittelemään neuvotteluteitse, mutta miten käy tule vaisuudessa, jos aika alkaa loppua ja ra jutkin toimet käyvät välttämättömiksi? Riski seuraaville tapahtumille kasvaa:

• Vapaamatkustajia ei enää sallita.

• Fossiilisia polttoaineita tuottavat maat pakotetaan jättämään hiili maahan.

• Rauhaan pakottaminen saa rinnalleen ilmastopolitiikkaan pakottamisen.

• Ilmastonmuokkausta halutaan tehdä, mutta sen toteuttamistavoista ei päästä yksimielisyyteen, koska se tulee muut tamaan säätä eri alueilla eri tavoin.

Ilmastonmuokkaus ei tällä hetkellä ole vielä keskeisessä roolissa ilmastopolitii kassa, vaikka sen menetelmien kehittä minen on jo vakavasti otettavien tieteel listen tutkimusten ja kehityshankkeiden kohteena. Ilmastonmuokkauksen mer kitys voi nopeastikin kasvaa, jos saadaan uusia hälyttäviä tietoja ilmastonmuu toksen etenemisestä, päästöjen rajoitta minen osoittautuu todella hankalaksi ja päästöjen vähentämisen tavoitteista jää dään ratkaisevasti jälkeen.

Ilmastonmuutoksen synnyttämiin uhkakuviin on kuitenkin syytä suhtau tua varauksella. Ne eivät välttämättä to teudu, jos poliittista tahtoa löytyy ongel mien ratkaisemiseksi.

Pakolais V irrat kiihty Vät

Kuva: Mena kamil

Kuva: A Siegel

– Jari Natunen –

k ai V osten ja ydinjätteen uraani –riskiä Vailla?

tykset: Sokli, Kuusamo, Talvivaara sekä Paukkajanvaara 1989).

talV i Vaaran uraani

”Ydinvoimala ei säteile ulospäin ja on siksi vaaraton.” Näin kuuluu Säteilytur vakeskuksen (STUK) ja ydinteollisuu den yleinen myyntiväite ydinvoimasta. Kaivoksista voidaan väittää, että jätteet eivät säteile jonkin tietyn etäisyyden päähän. Tällöin säteilyllä tarkoitetaan suoraa gammasäteilyä (ks. faktalaatik ko).

Tutkija Mika Flöjt hämmästeli tä tä väitettä Fennovoiman kansalaiskuu lemisissa, kun ydinvoiman tarkkailura porteissa kerrottiin radioaktiivisten ai neiden päästöistä mereen ja ilmaan. STUKin pääjohtaja kiisti säteilypääs töt, kunnes Flöjt alkoi lukea keskuksen omaa raporttia. Vaikka voimala ei raken teidensa vuoksi päästä suoraa gammasä teilyä ulos, vapautetut radioaktiiviset ai neet säteilevät. Niillä on päästörajat, jot ka perustuvat arvioon ympäristön eniten altistuvan henkilön säteilyannoksesta.

Ydinjätteen loppusijoituksen arvi oissa käytetty tuhannen vuoden an noskeskiarvo ei ole järkevä. Arvioissa ymmärretään heikosti luontoon joutu neiden radioaktiivisten aineiden biolo gista käyttäytymistä ja kertymistä. Jät teen uraani ja sen tytäraineet rinnaste taan kalliossa olevaan uraanimalmiin.

Koska uraani puoliintuu hitaasti, nä mä aineet kuitenkin päätyvät ennem min tai myöhemmin maanpinnalle ja mereen, eikä niitä voi pakattuna rikas teena verrata kiinteään kallioon. Ehkä suurimmat ongelmat syntyisivät uraa nin kemiallisesta ekotoksisuudesta se kä poloniumin biologisesta kertymises tä (STUK: Radiologiset perustilaselvi

Sanotaan, että Talvivaaran uraani yllätti yhtiön. Se liukenikin prosessissa ja päätyi Harjavaltaan Norilsk Nickelin sulatolle. Myöhemmin ympäristörikosten tutkin nassa on ilmennyt, että uraanin liukene misesta tiedettiin. Myös ympäristölupaasiakirjoihin päätyneet tiedot viittaavat siihen, että asia tiedettiin, mutta sitä ei haluttu käsitellä luvituksessa.

Toimitusjohtaja Pekka Perä väittää, että koska uraania ei aiottu ottaa tal teen, sitä tarvinnut luvittaa. Kuitenkin asetuksessa 889/2006 määrättiin uraani erityisesti luvanvaraiseksi ja Talvivaaran lupa hyväksyttiin vasta vuonna 2007. Luvan esittelijä on todennut, että tieto uraanista olisi vaikuttanut luvitukseen.

Talvivaarassa malmin uraanipitoisuus, noin 16 ppm, on vain hieman Suomen kallioperän keskipitoisuutta korkeampi. Ongelma aiheutuu yhtäältä suurista lou hintamääristä ja toisaalta erittäin rikki pitoisen mustaliuskeen rapautumisesta. Mika ja Lasse Flöjtin kirja ”Kysymyksiä Talvivaarasta” tuo myös esiin, että kaup pa- ja teollisuusministeriössä (nykyinen työ- ja elinkeinoministeriö) tiedettiin jo vuosikymmeniä, että Talvivaara ja Sokli ovat merkittäviä uraanivarantoja. Toden näköinen syy Talvivaaran uraaniongel miin oli kiire saada luvitus läpi Lontoon pörssilistautumiseen vuonna 2007, kun nikkeli oli ennätyshinnoissa.

STUK arvioi, että marraskuun 2012 suuressa vuodossa Vuoksen vesistöön päästettiin korkeintaan 1000 kiloa ja Oulujoen vesistöön noin 100 kiloa uraa nia. Luvut ovat kiistanalaisia, koska vir taamat, joihin ne perustuvat, ovat ilmei

r adioaktii V inen hajoaminen

Radioaktiiviset alkuaineet hajoavat säteilemällä hiukkasia. Betasäteily on elekt ronisäteilyä. Alfasäteilyn hiukkanen on heliumatomin ydin.

Betasäteilyn kantama on ilmassa noin kymmenen senttimetriä, ja se pysäh tyy esimerkiksi paperiin. Alfasäteilyn kantama on vielä lyhyempi. Nämä hiuk kassäteilyt eivät siten ole ihmiselle juurikaan vaarallisia elimistön ulkopuolel la tai pidemmän etäisyyden päästä. Suurimmat alfa- ja betasäteilijöiden vaiku tukset johtuvat pääsystä ravintoketjuihin.

Kolmas radioaktiivisen säteilyn laji, gammasäteily, on energistä sähkömag neettista säteilyä. Gammasäteilyä syntyy joidenkin ydinhajoamisten yhteydes sä. Se etenee ilmassa säteilynä ja voi vaikuttaa pitkänkin matkan päästä. Toi saalta sen vaikutus pienenee suhteessa etäisyyden neliöön ja se pysähtyy tihei siin kiinteisiin aineisiin, kuten metalliin.

Kuvat: Jari Natunen

sesti Talvivaaran ”silmämääräisiä arvioi ta” (vuosikertomus 2012). Vuotoveden uraanipitoisuus oli kuuden mikrogram man luokkaa litraa kohti.

STUKin ja Suomen ympäristökes kuksen (SYKE) päästöarvioiden ongel mana on myös se, että yksin Oulujoen puolen Salminen-järven kerrostunees sa alusvedessä on STUKin mittausten perusteella ollut noin 100 kiloa uraa nia. Mahdollisesti Savon puolen pääs töistä osa saostui vesistöön, mutta huo nojen selvitysten takia Lumijoki ja Lu mijärvi voivat jäädä puhdistamatta ja pahoin saastuneet Ylä-Lumijärvi ja Ki vijärvi ovat odottaneet kiireellistä puh distusta jo neljä vuotta.

STUKin juomaveden radioaktiivi suuteen perustuva puuttumisraja on 100 mikrogrammaa litraa kohti ja ke miallinen myrkyllisyyden raja 15 tai 30 mikrog/l. Ekologisesti uraanin turvara ja voi kuitenkin olla puhtaissa makeis sa vesissä 0.1–1.0 mikrogrammaa litralta (EU SHER 2010,s. 17). Radioaktiivis

Talvivaaran vaahtoa Kalliojoessa, kesä 2015.

ten aineiden ekologinen tarkastelu puut tuu kaivosten luvista.

Toisin kuin STUK on väittänyt, on Talvivaaran kiertoliuoksessa myös merkittävästi toriumia sekä uraanin pitkäikäisistä tytäraineista ainakin Th230:tä (Tuovinen 2015, 0.2–0.5ppm s.46, t.15 s.47). Luvituksessa täytyy huomioida myös lyhytikäiset tytärai neet. Radioaktiivisista aineista muut viranomaiset sysäävät vastuun STU Kille, joka tarkastelee asiaa lähinnä vä littömän työsuojelun näkökulmasta.

Valtion Talvivaara, Terrafame, haavei lee kaivoksen jatkosta ja uraanin ”tal teenotosta”. Geologian professori Mat ti Saarnisto on arvostellut voimakkaasti näitä spekulaatioita. 8 % rikkiä malmis sa ja sivukivessä tarkoittaa 200 kiloa rik kihappopäästöjä jokaisesta louheton nista. Happo vapauttaa raskasmetallit, arseenin ja radioaktiiviset aineet ympä ristöön. Kun louhintamäärä on 30 mil joonaa tonnia vuodessa, kasvaa tuhat

k un ydin V oima tai radioaktii V inen jäte ei ”säteile”

Terrafame-Talvivaaran purkuputken työmaa Nuasjärvellä, kesä 2015.

vuotisia vahinkoja aiheuttava (Riksre visionen 2015) kestävyysvaje jatkuvasti. Vastaavia ongelmia on lähes kaikilla kai voksilla. Soklissa uraanipitoisuus on sel västi Talvivaaraa korkeampi ja toriumpi toisuudet vielä paljon korkeampia.

Mikäli hanke etenisi, pitää nämä ai neet tytäraineineen tutkia paljon huolel lisemmin. Siitä seuraisi todennäköises ti merkittäviä kustannuksia ja ongelmia. Talvivaara on osoittanut, että kaivokset on luvitettava huolellisesti ja kestämät tömät hankkeet on hylättävä.

Kirjoittaja on biokemisti, FT

Lähteitä:

EU SHER 2010 ec.europa.eu/health/ scientific_committees/environmental_risks/ docs/scher_o_123.pdf

Riksrevisionen 2015 riksrevisionen.se/sv/ rapporter/Rapporter/EFF/2015/ Gruvavfall--Ekonomiska-risker-for-staten/ Tuovinen 2015 helda.helsinki.fi/ handle/10138/157882

Montonen –

kohti ydinaseiden kieltoso P imusta

Ydinaseet

ovat ainoat joukko tuhoaseet, joiden hallussapi toa, kehittelyä ja käyttöä ei ole kielletty kansainvälisillä sopimuksilla. Ydinaseiden laillista asemaa säädellään ydinsulkusopimuksella. Sen mukaan useimmat maailman valtiot suostuvat olla hankkimatta ja kehittämättä ydin aseita. Vastavuoroisesti niillä on oike us saada käyttöönsä ydinvoimaan ja radioisotooppien käyttöön tarvittavaa teknologiaa. Ydinaseiden hallintaoike us on viidellä valtiolla: Yhdysvallat, Ve näjä, Kiina, Ranska ja Iso-Britannia. Niillä on myös velvollisuus neuvotella keskenään ”hyvässä uskossa” ydinasear senaaliensa täydellisestä hävittämises tä. Ydinsulkusopimuksen ulkopuolella ovat muut tämänhetkiset ydinaseval tiot: Intia, Israel, Pakistan ja PohjoisKorea.

Koska viisi ”virallista” ydinaseval tiota ei ole toteuttanut ydinaseriisunta velvoitettaan, kansalaisjärjestöt ovat jo kolmatta vuosikymmentä ajaneet ydin asekieltosopimusta. Esimerkiksi INE Sin aliverkosto INESAP (International Network of Engineers and Scientists Against Proliferation) yhdessä mm. la kimiesten järjestön IALANAn (Inter national Association of Lawyers Against Nuclear Arms) kanssa laati jo 1990-lu vulla yksityiskohtaisen ydinasekielto mallisopimuksen.

Vaatimus ydinasekieltosopimuksen solmimisesta sai uutta vauhtia tällä vuo situhannella ICAN-verkoston (Interna tional Campaign to Abolish Nuclear weapons) perustamisen ja toiminnan myötä. Valtiotason liittolaisia ICAN sai

Meksikosta, Norjasta ja Itävallasta, jot ka järjestivät ydinaseiden humanitaari sia vaikutuksia käsittelevän konferens sisarjan. Nyky-yhteiskunta tietoverk koineen ja energiariippuvuuksineen on erikoisen haavoittuva ydinsodan vai kutuksille. Lisäksi yhä tarkempien il mastomallien avulla suoritetut laskut osoittavat että jo rajoitettu ydinsota –esimerkiksi Intian ja Pakistanin välillä – aiheuttaisi kymmenisen vuotta kes tävän globaalin ydintalven. Se johtaisi maailmanlaajuiseen nälänhätään.

Ydinsulkusopimuksen seurantakon ferenssejä järjestetään joka viides vuosi. Kevään 2015 konferenssi päättyi tunne tusti fiaskoon. Tästä turhautunut jäsen valtioiden enemmistö päätti YK:n vii mesyksyisessä yleiskokouksessa, että YK perustaa avoimen työryhmän (openended working group) keskustelemaan ydinaseriisunnan tulevaisuudesta ja eri koisesti ydinasekieltosopimusta valmis televista toimenpiteistä1.

Tämä työryhmä kokoontui Geneves sä kolme kertaa tämän vuoden aikana: helmikuussa, toukokuussa ja elokuussa. Ydinasevaltiot eivät osallistuneet työryh män työskentelyyn, mutta ”virallisten” ydinasevaltioiden näkökohtia toivat esil le niiden ”asiakasmaat”, lähinnä Aust ralia ja Kanada. Työryhmän enemmis töpäätöksellä syntynyt loppulausunto esittää että YK ensi vuonna järjestää kon ferenssin valmistelemaan sitovaa ydin asekieltosopimusta. Parhaillaan menos sa olevassa YK:n yleiskokouksessa useat valtiot, mm. Itävalta, ovat jo ilmoitta neet tuovansa tämänsisältöisen päätös lauselmaehdotuksen pöydälle. On mitä

todennäköisintä, että yleiskokous tulee hyväksymään sen.

Suomi piti työryhmässä matalaa profiilia ja puolsi ”pienten askelten politiikkaa”, jonka mukaan ydinaserii suntaa pitäis viedä eteenpäin olemassa olevien sopimusten ja järjestöjen puit teissa. Ilmeisesti Suomi haluaa pysyä erinomaisissa väleissä ydinasevaltioiden kanssa ja katsoo, että se takaa parhaiten Suomen mahdollisuudet toimia tarvit taessa välittäjänä. Työryhmän loppulau suntoa koskevassa äänestyksessä Suomi (kuten myös mm. Ruotsi) äänesti tyh jää. Suomen ICAN-verkosto on vedon nut Ulkoasiainministeriöön sen puoles ta, että Suomi asettuisi yleiskokoukses sa tukemaan ydinasekieltokonferenssia.

Riippumatta Suomen kannasta on siis todennäköistä, että saamme näh dä ydinasekieltosopimuksen ensiaske leita vuoden 2017 aikana. Vaikkakaan kaikki ydinasevaltiot eivät tule osallis tumaan tähän työhön, asettaa kieltoso pimus niillekin moraalisen velvoitteen vähentää ydinaseittensa lukumääriä ja luopumaan käytöstä ja käytön uhasta. Samankaltainen strategia on toiminut maamiinasopimuksen, rypäleasesopi muksen ja asekauppasopimuksen ta pauksissa. Se toiminee ydinaseidenkin kohdalla, varsinkin kun vaakalaudalla on ihmiskunnan tulevaisuus.

1. Yleiskokouksissa päätökset tehdään äänestämällä erotuksena ydinsulku sopimuksen seurantakonferensseissa käytetystä konsensus-periaatteesta. Yleiskokouksissa Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenillä ei ole veto-oikeutta.

j atku Va kas Vatus kuntien metsien hoidon ja hakkuun menetelmäksi

Kaikessa kehittämisessä, myös taloudellisessa toiminnassa, on kyse yrityksestä kasvattaa ihmisten hyvinvointia, viihtyvyyt tä ja onnellisuutta. Metsä on muu takin kuin puuta, erityisesti kunnan kaltaisen yhteisön omistama metsä. Kuntien on syytä tarjota jäsenilleen virkistäytymismahdollisuuksia myös metsänomistuksensa kautta kuten marjastus, sienestys, metsästys, vael taminen, kuntoilu, terveyden hoito ja luontoharrastus. Nykykäytännön avo hakkuut, muokkaukset ja taimikko jen harvennukset kuitenkin pilaavat metsän virkistyskäytön pitkäksi ajak si. Metsäpolut ovat kadonneet käsitel lyistä metsistä. Niissä liikkuminen on vastenmielistä, usein vaarallista, jopa lähes mahdotonta. Kuntalaisilla tulisi olla oikeus saada metsistään muutakin hyötyä ja iloa kuin vain puun myyn titulojen tuomaa vähäistä kevennystä verojen maksuun.

Kuntien metsissä pitäisi ryhtyä nou dattamaan yksinomaan ekologisesti kes tävää jatkuvan kasvatuksen metsänhoi toa, joka samalla on taloudellisin vaih toehto. Vuoden 2014 voimaan astuneen uuden metsälain myötä jatkuvan kasva tuksen käytölle ei enää ole lainsäädän nöllisiä esteitä. Menetelmää on helppo oppia käyttämään perehtymällä aiheen uusiin oppikirjoihin (ks. lopun liiteluet telo). Jatkuvaa kasvatusta voidaan käyt tää välittömästi kaikissa metsissä, taimi koista varttuneisiin puustoihin.

jatkuVa kasVatus

Jatkuvan kasvatuksen menetelmällä metsä on jatkuvasti eriasteisesti peit teellinen eli puustoinen eikä alahar vennusta eikä avohakkuuta tehdä. Si ten metsä sisältää parhaimmillaan usean puulajin kaikenkokoisia ja eriikäisiä puita. Jatkuvaa kasvatusta voi daan kuitenkin käyttää kaikissa met sissä taimikoista varttuneisiin, kun päätavoitteena on välttää avohakkuu. Hakkuutapoja on siten useita erilaisia: yläharvennus, ylispuuhakkuu, isojen puiden poimintahakkuu, siemen- ja suojuspuuhakkuu yläharvennusperi aatteella sekä reikähakkuu (latvusauk ko < 0,1 ha). Näitä hakkuutermejä, mieluiten kahta ensin mainittua, on syytä käyttää metsänkäyttöilmoituk sessa viranomaisille.

j atku Van kas Vatuksen hakkuilla

• säilytetään luonnon monimuotoi suus, sillä metsässä on runsaasti linnuille ja muille eläimille tärkeitä suoja-, ruokaja pesäpaikkoja, joista erityisesti metsä kanalinnut hyötyvät, • puut ottavat ravinteensa sienirihmas tojen välityksellä. Avohakkuu ja kanto jen ylösrepiminen heikentävät ja jopa tu hoavat sienten kasvua ja samalla terveen metsän kehitystä. Jatkuva kasvatus säilyt tää välttämättömän juurisieniyhteyden, • maisema pysyy jatkuvasti esteettises ti miellyttävänä, • metsän virkistysarvot säilyvät pysy västi, • metsän muu monikäyttö on jatku vasti mahdollista: marjastus, sienestys, ulkoilu, terveyden vaaliminen, luonto matkailu ym. Kansalaisten etu on, että metsä soveltuu kaikissa kasvatuksen vai heissa myös näihin tavallisen ihmisen tarpeisiin, • metsä tuottaa jatkuvasti korkealaa tuista puuta sitä vaativiin tarkoituksiin, • vähätöisyys on todella suuri etu omis tajalle. Vain hakkuu säännöllisin välein, esimerkiksi joka 10.–20. vuosi. Hakkuis sa saadaan puuta kaikkeen käyttöön, • myrsky- ja tuulituhot jäävät vähäi siksi, koska tuuli ei pääse puhaltamaan metsän läpi kovalla voimalla kuten ala harvennetussa ja raivatussa metsässä, • julkisen avustusrahoituksen tarvet ta ei ole, • metsänomistajan kannalta on talo udellisesti edullista, että puunmyynti voidaan ajoittaa heiluvien suhdantei den mukaisesti. Aina on myytävää. Jos hinta ei ole riittävä, voi antaa puiden kasvaa parempia suhdanteita odotellessa, • menetelmän hakkuut tuottavat met sänomistajalle (erityisesti yhteisölle) enemmän rahaa vähemmällä vaivalla kuin nykykäytäntö, jossa avohakkuuvai heessa huomioidaan yksinomaan puun jalostusteollisuuden ja metsäorganisaa tioiden hetkelliset intressit, • metsälain vaatimukset toteutuvat. Niiden mukaan metsän käytön tulee olla taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalises ti kestävää ja • tieteellisesti tutkitut ja julkaistut kas vatusmallit ovat valmiina välittömästi käytettäviksi taloudellisesti hyvin kan nattavasti ja ympäristölle edullisesti kai kissa sekä erirakenteisissa metsissä että

Rakennekuva: Puupeltoa (vasen) ja jatkuvan kasvatuksenmetsää (oikea).

Laatu: Puupellon höttöpuuta (vasen) ja jatkuvan kasvatuksen laatupuuta (oikea)

tasarakenteisten puupeltojen palautta miseksi luonnollisen erirakenteisiksi.

Ei ole olemassa yhtään tutkimusta, jossa olisi osoitettu, että nykykäytännön puu peltokasvatus eli alaharvennus-avohak kuu-viljelymenetelmä tuottaisi eniten rahaa. Myöskään ei ole osoitettu, että se olisi metsien monimuotoisuuden ja mo nikäytön kannalta edullisin vaihtoehto, mutta päinvastaisia tutkimustuloksia on runsaasti. Tutkimukset, joita on tehty jo pitkään Suomen lisäksi useissa muissa maissa, osoittavat jatkuvan kasvatuksen hakkuut taloudellisesti tuottavimmiksi sekä metsien monimuotoisuuden ja mo nikäytön kannalta edullisimmiksi met sänhoidon vaihtoehdoiksi.

Puupeltokasvatus perustuu vuonna 1948 laadittuun ns. harsintajulkilausu maan, joka julisti metsien kasvattamisen tasaikäisinä olevan tuottoisinta. Julkilau suma ei kuitenkaan perustunut yhteen kään tieteelliseen tutkimukseen. Se ajet tiin käyttöön vain arvovallalla painostaen ainoaksi hyväksyttäväksi, jotta teollisuus sai halvalla ostaa pientä keskenkasvuista puuta. Eri menetelmien tutkimiseen ja vertailuun suhtauduttiin kielteisesti. Tut kimustyö jopa estettiin pitkiksi ajoiksi ja arvovaltasyistä jatkuvan kasvatuksen tut kimukseen ja käyttöönottoon on viran

omaisten taholta suhtauduttu kielteisesti. Pelätään, että paljastuisi Suomessa nou datetun jo yli 50 vuoden ajan kaikin ta voin, myös taloudellisesti, epäedullista metsänkäsittelymenetelmää.

Jatkuvaan kasvatukseen perustuva ekologistaloudellinen metsänhoito on parhaiten tuottava menetelmä nimen omaan yksityisen metsänomistajan ja erityisesti yhteisömetsänomistajan kan nalta, koska uudistamis- ja taimikonhoi tokulut ovat erittäin vähäiset. Avohak kuumenettely on kannattavaa vain osta japuolen, siis itse korjuutyön teettävien yhtiöiden kannalta, sillä metsänomistaja maksaa aiheutuvat kustannukset. Kun nat eivät myöskään saa valtion tukirahaa hoitotöihin eivätkä korvauksia myrsky vahingoista tai hirvien ja myyrien aihe uttamista taimituhoista, joita nykykäy täntö massiivisesti aiheuttaa.

Lisää tietoa aiheesta:

Pukkala Timo, Lähde Erkki ja Laiho Olavi. 2011, Metsän jatkuva kasvatus, Porvoo 2011, www.monsu.net

Lähde Erkki ja Pukkala Timo (toim.). 2013. Alikasvoksesta ylispuuksi, Helsinki, tilaus@monsu.net

Lähde Erkki. 2015. Suomalainen metsäsota. Miten jatkuva kasvatus voitti avohakkuun. Intokustannus. Helsinki.

Kuvat: Erkki Lähteen arkistosta

tam P ereen ja m almön

joukkoliikenteen uudistus

tampereella suunnitellaan bussiliikenteen täydentämistä raitiovaunuliikenteellä vuosien 2018-2022 välillä. tampereen suunnitelmaa vertaillaan tässä malmön vuonna 2014 toteuttamaan joukkoliikenneratkaisuun ottaen huomioon näiden kaupunkien historialliset taustat. joukkoliikenteessä kuten kaikissa energiajärjestelmissä primäärienergiavalinnat ovat kaikkein olennaisimpia, koska ne määrittävät kehykset järjestelmien elinkaaren ympäristövaikutuksille. teknologiavalinnoilla vaikutetaan paikallisiin ympäristövaikutuksiin. tampereen ja malmön vertailu on kiinnostava, koska ne ovat päätyneet sekä primäärienergia- että teknologiavalinnoissaan vastakkaisiin ratkaisuihin.

tapaus tampere

Sen jälkeen kun vuonna 1948 vesi voimakäyttöisenä alkanut (Kuva 1) ja vuodesta 1972 alkaen pääasiassa ras kaalla polttoöljyllä toiminut johdin bussiliikenne vuonna 1976 lopetettiin, Tampereen joukkoliikenne on ollut ko konaan fossiilidieselkäyttöinen. Jo vuo desta 1953 alkaen dieselbussit ovat lii kennesuoritteella mitaten olleet tärkein joukkoliikennemuoto. Vuonna 1988 loppuneen fossiilidieselkäyttöisen lähi junaliikenteen osuus oli pieni. Nyky ään busseilla toteutetaan valtaosa liiken nesuoritteesta täydentävinä ratkaisuina palveluliikenteen minibussit ja tila-au tot, jotka kaikki kulkevat fossiilisella die selpolttoaineella.

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2007, vastauksessaan biopolttoaineiden käyttöönottoa kos kevaan valtuustoaloitteeseen, että bio polttoaineita ei oteta Tampereella käyt töön joukkoliikenteessä eikä kaupun gin ajoneuvokannassa. Tätä päätöstä täydentää parhaillaan suunnitteilla ole

va Tampereen seudun jätevesien keskus puhdistamo, jossa jätevesiliete on tarkoi tus polttaa estäen biokaasuresurssin hyö dyntämisen bussiliikenteessä. Kyse on kunnallispoliittisesti merkittävästä rat kaisusta, sillä jäteveden tiedetään olevan Ruotsin 2500 biokaasukaupunkibussin tärkein polttoaineen lähde.

Vuonna 2011 valmistuneen yleis suunnitelman jälkeen Tampereella on valmisteltu raitiovaunuliikenteen aloit tamista. Fossiilidieselbussit jäävät edel leen selvästi tärkeimmäksi joukkoliiken nemuodoksi, mutta niitä täydennetään fossiilisähkökäyttöisillä raitiovaunuil la. Niillä toteutetaan kaksi suurimpien liikennemäärien linjaa kokonaispituu deltaan 23,4 km siten, että 17,8 km on omilla erilliskaistoilla, joihin autoliiken teellä ei ole pääsyä. Vuoroväli on ruuh ka-aikoina 7,5 minuuttia ja keskinopeus 20 km/h. Suunnitelmien mukaan raitio tie otettaisiin käyttöön vaiheittain vuosi na 2018-2022. Viimeisin kustannusar vio on 400 miljoonaa euroa.

tapaus malmö

on yhtäjaksoisesti käytet ty vaihtoehtoisia kaupunkibus sien polttoaineita vuodesta 1987 lähti en, jolloin maakaasu otettiin käyttöön ensin tavallisissa kaupunkibusseissa ja vuodesta 1998 alkaen hybridibusseissa. Fossiilidieselbusseista ja maakaasubus seista luovuttiin vähitellen, ja vuoden 2015 lopussa saavutettiin tilanne, jossa kaikki Malmön kaupunkibussit kulki vat kunnallisesta jätevedestä ja kiinteäs tä biojätteestä valmistetulla biokaasulla. Niitä täydentävät palveluliikenteen mi nibussit sekä alueliikenteen bussit kul kevat 100 % biopolttoaineilla, pääasias sa biokaasulla. Lähijunaliikenne siirtyi 100 % uusiutuvan energian käyttöön jo 1990-luvun alussa.

Malmössä

Malmöstä tuli vuonna 2014 ensim mäinen Ruotsin kaupunki, joka ot ti BRT-teknologian kunnallisen jouk koliikenteen käyttöön. BRT (Bus Ra pid Transit) tarkoittaa erityisen suuria, 2-nivelisiä ja 20-30 metriä pitkiä busse ja niitä varten rakennetuilla nopean lii kenteen erityislinjoilla (Kuva 3). Hyvin suunniteltu BRT-järjestelmä kykenee

raitiovaunuja vastaavaan palvelutasoon joukkoliikenteen suuren kapasiteetin nopeiden runkolinjojen toteutuksessa. Malmön biokaasuhybriditeknologiaa edustavat BRT-bussit kulkevat 17 km pituista reittiä, jonka varrella on 20 ase maa. Vuoroväli on 5 minuuttia ja mat kustajakapasiteetti on 2200 matkusta jaa tunnissa. Reitistä 10 km on erotettu punaisella kaistalla muun autoliikenteen käytössä olevista kaistoista. Malmön BRT-järjestelmän investointikustannuk set olivat 20 miljoonaa euroa. Erinomai sen talouden lisäksi tämä Malmöexpres sen-linja on parantanut kaupunki-ilman laatua ja palvelutason kasvun takia vä hentänyt henkilöautoilua. Tämän seu rauksena Malmössä on päätetty rakentaa toinen BRT-linja vuosina 2017-2018.

Malmön toiminta on osa Skånen maakunnan kattavaa joukkoliikenteen uudistamista. Vuoteen 2020 mennessä Skånen kaikki joukkoliikenne käyttää pelkästään uusiutuvia energialähteitä. Edistymisen aste vuoden 2015 lopussa on esitetty oheisessa taulukossa.

Skånen maakunnan joukkoliikenteen autokanta vuoden 2015 lopussa.

Tampereen raitiotien vuonna 2014 täydennetyn yleissuunnitelman kansikuva.

Malmön Van Hool ExquiCity 24 -BRT-bussit ovat 24 metriä pitkiä, 2-nivelisiä, 4-akselisia ja 4-ovisia biokaasuhybridibusseja, jotka kulkevat kunnallisesta biojätteestä valmistetulla biokaasulla.

Tekniikka elämää palvelemaan Tekniken i livets tjänst Technology for Life

Kehitysyhteistyöhankkeet

TEPin kehitysyhteistyöhankkeilla parannetaan kehitysmaiden perustoimeentuloa, naisten asemaa ja ympäristön tilaa edistämällä paikallisia voimavaroja hyödyntävää luotettavasti toimivaa, yksin kertaista, vähän pääomaa ja energiaa vaativaa tekniikkaa. Pääpaino on opetuksessa ja siihen liittyvissä välinehankinnoissa. Hankkeilla on rahankeräysluvat.

kutsu syyskokoukseen

Tekniikka elämää palvelemaan ry:n syyskokous pideTään Töölön kirjasTossa osoiTTeessa TopeliuksenkaTu 6, Helsinki lauantaina 12.11.2016 klo 12.15

kokouksessa käsiTellään säänTömääräiseT asiaT, kuTen: - vaHvisTeTaan ToiminTasuunniTelma, Tulo- ja menoarvio sekä liiTT ymis- ja jäsenmaksujen suuruudeT vuodelle 2017. - valiTaan HalliTuksen puHeenjoHTaja ja jäseneT.

kokouksen yHTeydessä on Tarjolla syöTävää ja juoTavaa.

terVetuloa kaikille aVoimeen syysseminaariin

Töölön kirjasTo, TopeliuksenkaTu 6, Helsinki lauantaina 12.11.2016 klo 13.15–16

kokouksen jälkeen klo 13.15 eero Paloheimo

Tulee puHumaan uniTe THe armies –kampanjasTa ja muusTa maailman ympärisTön Tilaan ja suojeluun liiTT yväsTä. alusTuksen jälkeen on aikaa keskusTelulle. seminaariin on VaPaa Pääsy. terVetuloa!

Keräysluvan saaja: Tekniikka elämää palvelemaan –Tekniken i livets tjänst ry Luvan myöntänyt viranomainen: Poliisihallitus Luvan numero: POL-2015-9671 Luvan myöntämisajankohta: 21.12.2015

Keräyksen toimeenpanoaika: 21.12.2015-20.12.2017 Keräysalue: Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta Keräysvarat on tarkoitus käyttää vuosina 2016-2017

TUKiKOHTEEMME:

Ekotekniikan edistäminen kehitysmaissa edistää tarpeen mukaan ekologisen tekniikan kehittämistä ja käyttöä yhteistyökohteissa. Tuki: FI 62 8000 1971 2608 08, viite 1232

Rauhankasvatus edistää rauhankulttuuria, -opetusta ja -kasvatusta Suomessa ja kehitysmaissa.

Tuki: FI 15 8000 2810 6262 25, viite 1232

Mogadishun naisten valmentava ammattikoulu -hanke muuntaa entisen tyttöjen peruskoulun naisten parturikampaajaja kosmetologikouluksi Somalian Mogadishussa. Vähälle jääneen naisten koulutuksen tukeminen varmistaa myös heidän lastensa opiskelumahdollisuudet parantaen näin toimeentuloa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.

Tuki: FI 15 1020 3000 1357 05, viite 1232

www.tekniikkaelamaaPalVelemaan.fi

Kii TOS !

Kiitokset jäsenmaksunsa maksaneille jäsenille. Tukenne on nyt erityisen tärkeää, kun emme saa valtion tukea rauhantyöhön tai uusiin kehitysyhteistyöhankkeisiin.

Jos haluat liittyä TEPin jäseneksi, niin se onnistuu maksamalla vuosittaisen jäsenmaksun. Vuonna 2016 jäsenmaksu on:

Varsinainen jäsen 25 euroa Opiskelija 10 euroa Työtön 10 euroa Kannatusjäsen 250 euroa

Tilille: FI53 8000 1101 4723 49 Maksun saaja: TEP ry

Muista antaa postiosoitteesi ja sähköpostiosoitteesi Viesti-kentässä!

TEP-tiedote 2/2016 : Tekniikka elämää palvelemaan ry

RAUHANPUOTI

Nick Buxton & Ben Hayes (toim.)

Ilmasto N muutokse N vo I ttajat ja H äv I äjät s otateollisuus ja suuryhtiöt muovaavat lämpenevää epätasa-arvon maailmaa Samaan aikaan kun tiedemiehet ja kansalaiset seuraavat huolissaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia valtavia ongelmia, suur yhtiöt ja sotilaat näkevät sen tuovan lähinnnä uusia haasteita, joista hyötyä. Heille sulavat jäätiköt tarkoittavat mahdollisuutta hyödyn tää uusia fossiilisten polttoaineiden lähteitä, rajoja joita täytyy turvata ilmastopakolaisilta, sosiaalisia konflikteja hallittaviksi ja hajoa via valtioita, joiden kehitykseen puuttua sotilaallisesti.

Kirja paneutuu kriittisesti näihin kyl miin strategioihin ja näkemyksiin. Tekijät katsovat myös kolikon kääntöpuolta: globaa lin eliitin oikeutus on ennennäkemättömän paineen alla, ja yhteisöt vastustavat niiden pyrkimyksiä ja yrittävät luoda ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia malleja energiavarojen, ruuantuotannon ja vesi varojen hallintaan.

Solidaarisuuskalenteri on eräänlainen kevytversio sudenpentujen käsikirjasta. Viikonpäivien lisäksi kalenteri avartaa käyttäjänsä maailmankuvaa karttojen, tietopakettien sekä viisaiden ja hauskojen sitaattien avulla.

Tällä kertaa kalenterissa käsitellään rajoja. Rajapyykkiä pestäessä värillä tai materiaalilla ei ole väliä, kunhan muistaa vain perusteelli sen linkouksen. Pesun jälkeen mankelin läpi pyöräytetään niin valtio-, taide- kuin tyyli rajatkin, jotka kiinnitetään pyykkipojilla kuivumaan kalenterin sivuille sulassa sovussa.

Raimo Pesonen tu R vallIsuus P olIt IIkaN taskuk IR ja 2016 – vIH oll I skuv I e N Paluu

Kirja kertaa ja kommentoi tuoreeltaan ja kriittisesti viime aikojen suomalaista turvalli suuspoliitiikasta käytyä julkista keskustelua. Ovatko poliitikot ajautuneet sivuraiteille turvallisuuspolitiikan määrittelijöinä? Korva taanko Nato kahdenvälisillä sotilassuhteilla USA:n kanssa? Haetaanko Suomessakin talouskriisin koettelemaa kansallista yhtenäi syyttä jälleen viholliskuvia luomalla?

Teos pyrkii tarjoamaan eväitä syvällisem pään kansalaiskeskusteluun meitä kaikkia koskevasta aiheesta. Sotaretoriikan paluu on hallinnut julkista keskustelua. Kirja haas taa lukijan pohtimaan kriittisesti yksipuolisia tulkintoja Pohjolan turvallisuustilanteesta ja Suomen vaihtoehdoista.