KYLÄT ILMASTONMUUTOKSEN RATKAISIJOINA

Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n kokoamien tilastojen mukaan maailman keskilämpötila on noussut yhdellä celsiusasteella sitten esiteollisen ajan. Tästä olemme selvillä. Mutta kuinka moni meistä muistaa, että Suomen mitattu keskilämpötila on noussut jo kahdella asteella? Jos ilmastonmuutos saataisiin pysäytettyä 1,5-2 asteen keskilämpötilan nousuun, tarkoittaa se Suomessa 3-4 asteen nousua

Pirkan Kylät ry:n puheenjohtaja Teksti: Juha Kuisma,

PITKÄSSÄ MAASSA ilmaston lämpeneminen vaikuttaa eri tavoin. Etelä-Suomessa talvi on lyhentynyt kuukaudella. Pohjois-Suomessa ilmasto on alun perinkin kylmempää, joten tähänastinen muutos ei siellä ole ollut yhtä suurta. Olemme saamassa viidennen vuodenajan: säältään epämääräisen harmaan ja leudon marraskuun pätkittäiset toistot talven eri kohtiin.

Kyläläisen hiilijalanjälki

Monella suomalaisella on käsitys, että maalla asuvan keskimääräinen hiilijalanjälki olisi erityisen suuri. Mielikuva johtuu lähinnä siitä, että etäisyydet maaseudulla ovat kaupunkia pitempiä. Maalla kun ajetaan näitä matkoja autolla. Jopa valistunut kaavoittaja saattaa tällä perusteel-

Hiilijalanjäljet Suomessa (kg/v)

la estää maaseutukyliin rakentamista. Tämän otaksuman peilikuvana on monen ympäristöihmisen käsitys, että kaupungissa asuminen säästää luontoa ja on siksi toivottava kehityssuunta.

Tutkijain totuus on kuitenkin toisenlainen. Sanna Ala-Mantila on selostanut (3.4. 2019) Aalto-yliopistossa työskentelevän professori Seppo Junnilan ryhmän tutkimustuloksia, joiden mukaan maalla asuvan hiilijalanjälki per hlö on alle 9 tonnia CO2 per vuosi. Vastaavat luvut kehyskunnissa ja pienemmissä kaupungeissa ovat 9,5 tonnia CO2/vuosi. Pääkaupunkiseudulla hiilijalanjälki on 11 – 12 tonnia CO2/vuosi. Miten tämä julkisessa keskustelussa vähälle jäänyt fakta sitten olisi selitettävissä?

Maalla asuva oleskelee päivittäin luonnon elvyttävän vaikutuksen keskellä, joten hänellä on harvoin kesämök-

Maaseutu Asuminen Liikenne Ruoka ja vaatteet

0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 Vapaa-aika Muu

Taajama

Kaupunki

Pääkaupunkiseutu

0 2000 4000 6000 8000 10000 12000

Keskimääräinen hiilijalanjälki pääkaupunkiseudulla, muissa kaupungeissa, kehyskunnissa ja maaseudulla. Ala-Mantila (2019) mukaan. Kuvio perustuu prof. Jukka Heinosen tutkimuksiin.

ki ja hän tekee keskimääräistä vähemmän lomamatkoja. Toisena selittävänä tekijä on se, että maaseudulla talot ovat enimmäkseen puurakennuksia ja ne lämmitetään puulla. Kolmas selitys on tulotasossa: maaseudun ihmisten keskimääräinen tulotaso on alhaisempi eikä mahdollista sellaista kulutusta kuin hyvätuloisen kaupunkiväestön piirissä. Hiilijalanjälki nimittäin riippuu kulutuksen rakenteesta: ja eniten siitä, kuinka paljon ihminen lentomatkustaa pitkin maailmaa. Pariskunnan yksi edestakainen lento Kaukoitään tai Amerikkaan vastaa omakotitalon CO2-päästöjä yhden vuoden aikana.

Hiilijalanjäljen laskenta ei kata kaikkea ilmastovaikutusta. On arvioitu, että julkisten palvelujen (poliisi, armeija, terveydenhoito jne.) hiilijalanjälki on 3 tonnia vuodessa per ihminen. Lisäksi kulutuspohjaisen laskennan ulkopuolelle jäävät kaupunkirakenteen (betoni, rauta, alumiini, lasi jne.) aiheuttamat ilmastopäästöt.

Kaupungit aiheuttavat 80 % ilmastonmuutoksesta

Kylissä asuvien ihmisten moraalinen taakka on ilmastokysymyksen osalta pienempi kuin itse ymmärrämmekään. Saksalainen kaupunkiliikenteen tutkija Konrad Otto-Zimmerman on muuan niistä harvoista, joka on kysynyt: paljonko kaupungit aiheuttavat ilmastonmuutoksesta? Hänen vuonna 2011 kolmesta eri lähteestä (UNEP, UN-Habitat ja IEA) kokoamansa tiedot osoittavat, että ”kaupungit aiheuttavat 70-80 % kasvihuonekaasupäästöistä”. Kun luvut ovat kymmenessä vuodessa entisestään kasvaneet, voimme riittävällä varmuudella todeta, että kaupungit aiheuttavat nykyään noin 80 % ilmastonmuutoksesta.

Mittasuhteiden ollessa tällaiset, on hämmästyttävää, että elokuussa 2019 IPCC:n maankäyttöä koskeva erikoisraportti sivuuttaa kokonaan kaupunkien vaikutuksen ilmastonmuutokseen. Mainitussa raportissa on alaviitteeseen upotettu tieto, että maankäyttöraportti ”ei lainkaan käsittele kaupunkialueita, kaupunkien laajentumista eikä kaupunkiprosessien suhdetta maahan”. Toisin sanoen 80 prosenttia ilmastonmuutoksesta jää raportissa käsittelemättä. Tämä rajaus on jäänyt monelta huomaamatta.

Vielä kannattaa tarkastella ilmastonmuutoksen isoa kuvaa eri energiamuotojen kannalta. Koko maailman energiakäytöstä 78,4 % on fossiilisia polttoaineita, 19,3 % uusiutuvia energialähteitä ja 2,3 % ydinvoimaa. Uusiutuvista puolet on perinteisiä ja puolet uusia energiamuotoja.

Näistä luvuista voidaan johtaa ankaria päätelmiä. Tärkein on se, että fossiilista polttoaineista ei pystytä irtautumaan ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimassa 10 tai 15 vuodessa. Fossiilisista hyötyviin järjestelmiin on sidottu niin paljon pääomaa, polkusidonnaista teknologiaa, rahallisia, ammatillisia ja yhteiskunnallisia intressejä, että ilmastonmuutos toteutuu varmasti ja tuottaa myös haitalliset seurauksensa. Toisena johtopäätöksenä todettakoon se, että ydinvoimasta ei ole globaaliksi ratkaisuksi. Sen kaksinkertaistaminen 5 prosenttiin olisi projektina hidas, kallis ja ilmastotavoitteen kannalta merkityksetön. Kolmas johtopäätös on se, että uusiutuvien varassa voidaan elää, mutta sen vaatima elämäntapa ja yhdyskuntarakenne on kokonaan toisenlainen kuin se, mitä pidämme välttämättömänä. Kaupungistuminen ei jatku loputtomiin, vaan tavalla tai toisella kehitys purkautuu hajautetun elämän ratkaisuiksi. Perimmäinen syy tähän on se, että auringonvalo (säteilyenergia) jakautuu tasan koko maapallolle.

fossiiliset polttoaineet 78,4 % uusiutuvat (kaikki) 19,3 %

ydinvoima 2,3 %

Maailman energiankulutus kokonaisuudessaan. REN21 2017. Perustuu vuoden 2015 tietoihin. Prosenttiosuudet muuttuvat hitaasti, mutta oletusten vastaisesti fossiilisen osuus kasvaa edelleen.

Hiilineutraali ja hiilivapaa Suomi

Entä sitten Suomi? Olemme eduskunnan päätöksin ottaneet tavoitteeksi sen, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta jo tälläkin lipsumme IPCC:n tutkijayhteisön laskelmasta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen 1,5 asteen nousuun vaatisi sitä, että koko maailma saavuttaisi hiilineutraalisuuden vuoteen 2030 mennessä. Hiilineutraalisuus tarkoittaa, että sidomme hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja saman verran kuin päästämme taivaalle.

Hiilineutraalisuutta on tulkittu niin, että emme juurikaan muuta kaupungistunutta elämäntapamme, vaan riittää kunhan teemme metsistä hiilivarastoja, ajamme jatkossa sähköautoilla ja vältämme lihansyöntiä. On jopa esitetty ajatuksia, että saavutamme hiilineutraalisuuden kunhan sähköistämme kaiken. Tällöin ei ymmärretä, että sähköntuotannolla on joka tapauksessa entrooppinen – s.o. luontoon epäjärjestystä tuottava kustannuksensa. Sataprosenttinen sähköriippuvuus on valtava yhteiskunnallinen riski maailmassa, joka väistämättä kriisiytyy ilmastonmuutoksen edetessä.

Suomessa nyt harjoitettu metsätalous huolehtii metsän uusiutuvuudesta ja on lisännyt metsien hiilensidontakyvyn kaksinkertaiseksi 1960-luvulta lähtien. Osa tästä puuston tilavuuden kasvusta johtuu ilmaston lämpenemisestä. Meillä ei ole moraalista oikeutta vaatia metsien seisottamista hiilivarastoiksi, jotta voisimme edelleen käyttää kaupungistuneen elämäntavan vaatimia fossiilipanoksia. Vaikka kypsä metsä hakataan, ei sen hiilivarasto putoa nollaan, koska kolmasosa metsien sitomasta hiilestä on maaperässä. Kasvettuaan keskimäärin 19 vuotta metsä muuttuu hiilinieluksi. Järkiperäinen metsätalous huolehtii siitä, että talousmetsät ovat mahdollisimman laajasti hiiltä sito-

van kasvun vaiheessa. Lisäksi iso osa metsistämme on ta louskäytön ulkopuolella. Siis pysyvänä hiilivarastona. - CO2-ekv-päästöt

Mutta edes hiilineutraalisuus ei vielä riitä kestäväksi ta- Fossiilitalous voitteeksi. Jos haluamme poistaa kaikki ihmisestä johtuvat ilmastopäästöt, on kyse hiilivapaan maailman tavoitteesta. Tällaisessa maailmassa ei lainkaan käytetä fossiilisia polttoaineita. Ihminen on sopeuttanut toimintansa osakuusiutuvat energiamuodot hiilen sidonta Biotalous si maapallon luontaisia hiilenkiertoja. On mainittu aivan oikein, että Suomen pitäisi olla hiilivapaa vuoteen 2050 2000 2015 2035 hiilineutraali 2050 hiilivapaamennessä, jotta voisimme sanoa tehneemme kaiken sen, mikä meille teknisesti ja ekologisesti edistyneenä kansa kuntana kuuluu. - Periaatepiirros siirtymisestä fossiilitaloudesta biotalouteen. Kuisma (2019) s. 35. kuvaa iskulause ”uusiutuvat ylös, fossiiliset alas ja nielut

Tulevaisuus on biotaloutta kuntoon”. Jos siis biotalous eri muotoineen on fossiilitaloutta seu-

Tällaista kestävän kehityksen taloutta kutsutaan biotalou- raavan maailman yhteinen nimittäjä, mitä kylillä ja kylideksi. Se tarkoittaa talousjärjestelmää, joka tietoisesti imi- en ihmisillä on annettavaa? Paljonkin, eikä näkymä vielä ole kokonaan auennut. Asioiden mitMetsän käsittelyvalinnat vaikuttavat metsien hiilitaseeseen - tutkimustuloksia takaavaa kuvastaa professori Juha Heleniuksen laskelma, että Suomen peltojen (1,6 milj viljeltyä hehtaaria) muodostahienojuuret paksujuuret kuivat oksat rungon ydinpuu runko ma aurinkopaneeli vastaa 195 kappaletta ydinvoimalaa, kun ydinvoimalan kooksi oksien ydinpuu oksat lehdet (kgC/ha) otetaan Suomen nykyisten ydinvoima100 loiden keskikoko.

Bioratkaisut sitovat hiiltä

80

Annimari Lehtomäki on väitöskirjassaan laskenut, että yhden nurmirehuhehtaarin tuot60 to biokaasuksi muutettuna vastaa 40 000 henkilöautolla ajettua kilometriä. Toisin sanoen kahden henkilöauton vuosikulutusta. 40 Johtopäätös on, että sähköautojen sijasta tulevaisuus on ennemminkin biokaasuautojen. Biokaasua voidaan tuottaa monella ta20 valla ja monesta lähteestä. Mikä tahansa polttomoottoriauto voidaan konvertoida muutamalla tuhannella eurolla biokaasulla 0 kulkevaksi. Keskikokoiseen kuntaan mahNykyiset suosit. Nykyiset suosit. Taloudell. nykyinen Nykyiset suosit. Ei metsänh. nykyinen Ei metsänh. muuttuva tuu 2-3 biokaasulaitosta. Biokaasun jakenykyinen muuttuva ilmasto muuttuva ilmasto ilmasto lu puolestaan tapahtuu pyörillä kulkevasta ilmasto ilmasto ilmasto paineistetusta tankista siellä missä liikenne-

Puuston biomassa eri tavoin käsitellyissä talousmetsissä sekä käsittelemättömissä 50 vuo- virtaa on riittävästi. On myös ennakoitu, den ikäisissä metsissä nykyisessä ja muuttuvassa ilmastossa. Pystyakselin yksikkö tn C/ha. että maaseudun kotitalouksien kannattaa hankkia oma biokaasutankki pihaan, jolloin Metsänkäsittelytavat vaikuttavat metsien hiilitaseeseen. http://metla.fi/uutiskirje/mil/2011-02/uutinen-2-1.hmtl tankkaus on aina varmaa. Yksi biokaasun tuotannon sivutuote on toi luonnonjärjestelmiä. Tuotanto perustuu uusiutuviin biohiili. Biohiiltä voidaan myös tuottaa kotioloissa. Kotipuukorkean arvonlisän biomassoihin; tuotannossa sovelletaan tarhan multaan sekoitettuna biohiili parantaa kasvuolosuhbiologisia prosesseja; ja ihmisen ja luonnon järjestelmät on teita: se sitoo vettä maaperään ja auttaa ravinteiden vapautuviisaasti yhdennetty. mista kasvien käyttöön. Biohiili tulee olemaan osa kestävän

Muutos fossiilitaloudesta biotalouteen on jo menos- asumisen reseptiä. Se soveltuu erityisesti omakotiasujille, mutsa. Tätä siirtymävaihetta järjestelmästä toiseen kutsutaan ta teollisen biohiilen teollinen tuotanto mahdollistaa suuret tutkimuksessa transitioksi. On kiinnostavaa seurata, mi- mittakaavat. Samalla tavalla puurakentaminen on osa kestävää ten tutkijat arvioivat näin suurta muutosta. Seuraavien 30 asumista: on yleisesti tiedossa, että tonni puuta sitoo saman vuoden iso kehityskuva muodostuu siis seuraavaksi: sitä verran hiilidioksidia.

180000

162000

144000

CO 2 g/seinä-m2 126000

108000

90000

72000

54000

36000

18000

0

betonielementti täystiili tiiliverhottu puuverhottu hirsiseinä

Hirsiseinän hiilensidontakyky on ylivertainen. Jos otetaan huomioon eri materiaalien valmistusaikaiset päästöt, on hirsiseinä entistä ylivertaisempi. Alasaarela 2009, s.3.

Maaseudun keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa tulee liittymään maaperään. Maaperän ylin 80 cm kerros on potentiaalinen hiilivarasto. Jos pystymme joka vuosi sitomaan vaikkapa 300 kg hiiltä hehtaarille, saamme maatalouden puolella jo kymmenessä vuodessa merkittäviä tuloksia. Euroopan valtioista Ranska on ensimmäisenä oivaltanut maaperän merkityksen hiilivarastona.

Tilastollisesti yksi kasvava hehtaari mäntymetsää sitoo yhden ihmisen vuosipäästöt, mutta tällä tiedolla ei ole varsinaista yhteiskunnallista merkitystä. Metsäekosysteemi kuuluu luonnon elämää ylläpitävään järjestelmään. Kyläläiset eivät valitettavasti voi laskea edukseen sitä, että heidän lähellä on tuhansia hehtaareita metsää. Mutta sillä on merkitystä, että he asuvat puutaloissa, lämmittävät talonsa puulla, ajavat biokaasuautoilla ja sitovat hiiltä maaperään. Pisimmälle tämä ajattelu on viety ns. agroekologisen symbioosin ajatuksessa. Symboosissa kytketään yritysten ja maatilojen energia- ja ainesvirrat yhteen. Hyvinkään Palopurolla tällainen tuottaa biokaasua 120 autolle sekä rakentaa mädätysjäännöksellä peltojen hiilivarastoa.

Tähtäimeen resilienssi

Mikäli olemme realisteja, joudumme tunnustamaan, että ilmastonmuutos tulee toteutumaan. Vaikka Suomi ja kymmenen maailman fiksuinta maata tekee kaiken oikein, ilmasto muuttuu. Edessä on riskejä ja kriisejä täynnä oleva maailma. Tulemme näkemään sotia, kansainvaelluksia, kauppakriisejä, pandemioita ja globaalien liikennevirtojen tyrehtymistä. Tällaisessa ”huonosti toimivassa maailmassa” tärkeäksi asiaksi nousee resilienssi. Resilienssi tarkoittaa kriisinkestävyyttä, muutosjoustavuutta, sitä että joku järjestelmä häiriöitä kohdatessaan pystyy muuntuneessa muodossa jatkamaan toimintaansa.

Resilienssi on myös yhdyskuntarakenteen ominaisuus. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista tai keskitetystä sähkönjakelusta ei ole kriisinkestävää. Sitä vastoin kyliin ja pikkukaupunkeihin hajakeskitetty, uusiutuvien luonnonvarojen varassa elävä yhteiskunta on resilientti. Se on kaikissa mahdollisissa olosuhteissa kestävä. Tällaiseen rakenteeseen tarvitaan koko maan kattava optisen kuidun verkko, paikallista sähkön tuotantoa, biokaasuun perustuva liikenne sekä puutaloihin, omaan puutarhaan ja uusiutuvaan energiaan perustuva asumisen muoto.

Mikäli kylät haluavat, ne voivat olla ilmastonmuutoksen torjunnan kärkijoukkoa. Siksi ”hiiltä sitovat kylät” on kylätoiminnalle tärkeä näkökulma. Nostakaamme katse tulevaisuuteen. Ajatelkaamme maailmanlaajuisesti, toimikaamme paikallisesti. Lähteitä:

Sanna Ala-Mantila: Urban sustainability? The spatial disparities in greenhouse gas emissions and subjective wellbeing. Väitöskirja, Aalto Yliopisto 2017. Sanna Ala-Mantila: Kestävyysnäkökulma kunnan ja kuntalaisen kasvihuonekaasupäästöihin. Alustus 3.4. 2019 Lempäälässä. Matti Alasaarela: Hirsiseinän ympäristövaikutusten laskenta elinkaaritarkastelun avulla. 2008. Matti Alasaarela: Hirsiseinän ekokilpailukyky. Arkkitehtitoimisto Inspis 11.2. 2009. Oulu. Baltic Sea Action Group: Hiiliopas – katsaus maaperän hiileen ja hiiliviljelyn perusteisiin. Toimittanut Jussi Heinonsalo. 2020. Juha Helenius: Agroekologinen symbioosi ravinne- ja energiaomavaraisessa ruoantuotannossa. YM raportteja 18/2017 Juha Helenius: Millainen ”energiakone” on pelto. Voiko sen korvata? Muistio 29.3. 2018. IPCC: Climate Change and Land. Summary for Policymakers. 2019 Johanna Kalmari: Biobisnestä Pirkanmaalle hanke. Slaidisarja 22.6. 2016. Kestävä talo. PUU -lehden teemanumero 4/2016. Juha Kuisma: Paikallinen ilmastopolitiikka. Polemia 114. KAKS 2019. Annamari Lehtomäki: Biogas production from energy crops and crop residues. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto 2006. Renewables 2017 Global Status Report. Karl Otto-Zimmermann: Embarking on global environmental governance. ICLEI Paper 2011-1 vs2.