VÄHEMMÄN MUOVIROSKAA

Mehiläisvahakankaan valmistusohjeen voi ladata ja tulostaa hankkeen materiaalipankista!

Teksti: Heidi Hallongren

Mehiläisvahasta on moneksi – myös muovin korvaajaksi. Meret täyttyvät muoviroskasta, muovin kierrätysaste Suomessa nousee, mutta hitaasti ja uusiutuvien biopohjaisten muovien maailmanvalloitus on vasta alussa. Jokainen voi auttaa ongelman ratkaisemisessa - muovien kierrättämisen lisäksi myös muoviroskan määrän vähentäminen on ilmastoteko.

MEHILÄISTARHUREIDEN KAUTTA saatavaa kotimaista mehiläisvahaa voidaan sulattaa kankaan pintaan ja korvata varsin yksinkertaisella tavalla kertakäyttöinen tuorekelmu. Itse tehty ekologinen mehiläisvahakangas kestää käytössä pitkään ja vähentää syntyvän muoviroskan määrää. Mehiläisvahakankaita voidaan valmistaa myös porukalla. Samalla kun tehdään ilmastoteko, työpaja tarjoaa yhteisöllistä toimintaa ja mahdollisuuden tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin.

Mehiläisvahakankaalla voi peittää jääkaapissa ruoka-astioita, niihin voi kääriä eväät ja kangas pitää tuoreena esimerkiksi hedelmät ja vihannekset. Lihan tai kalan säilytykseen ne eivät kuitenkaan sovellu.

Mehiläisvahaa kannattaa kysyä rohkeasti paikallisilta mehiläistarhureilta!

Näin teet mehiläisvahakankaita helposti itse:

Tarvikkeet: silitysrauta, voipaperia, kotimaista mehiläisvahaa (ei kynttilävahaa) ja hajusteettomalla pesuaineella pestyä ohutta puuvillakangasta (tähän käy mainiosti vaikka vanha lakana). 1. Levitä voipaperi kuumuutta kestävälle alustalle tai käytä paperin alla pyyhettä 2. Leikkaa haluamasi kokoinen pala puuvillakangasta ja laita se voipaperin päälle. Kankaan koon voi määrittää sopivaksi tietylle paljon käytössä olevalle astialle. 3. Asettele pieniä paloja mehiläisvahaa tasavälein kankaalle ja aseta toinen voipaperi niiden päälle 4. Silitä keskilämmöllä varovasti voipaperin päältä, kunnes vaha on sulanut. Lisää vahattomiin paikkoihin lisää vahaa. Sulanut vaha erottuu kankaalta helposti. Käsittele kangaspala kauttaaltaan reunoihin asti. 5. Jos vahaa jää kankaan pintaan liikaa, aseta voipaperin alle toinen pala kangasta vahatun kankaan päälle ja silitä voipaperin päältä. Tällöin ylimääräinen vaha tarttuu uuden kankaan pintaan. Valmiin vahakankaan voi tarvittaessa huuhdella kevyesti viileällä vedellä. Vahaa voi myös lisätä myöhemmin kankaan pintaan, jolloin sen käyttöikä pitenee.

Muovinkeräyksen ulottumista maaseudulle odotetaan innolla

TAAJAMA-ALUEILLA MUOVINKERÄYKSELLE on nykyisellään hyvän edellytykset. Keräysastioita löytyy taloyhtiöiden jätekatoksista ja kauppojen pihoista, ja halutessaan sellaisen saa monin paikoin jo omakotiasujakin omalle pihalleen. Toisin on haja-asutusalueella, jossa etäisyydet lähimpään muovinkeräykseen on usein käytännön toteutuksen kannalta aivan liian pitkiä.

Kylien ilmastotilaisuuksissa lähes poikkeuksetta keskustelua herätti muovinkeräys – tai paremminkin sen puute. Kiinnostusta muovipakkausten lajitteluun löytyy ja sitä pyritään myös toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Koska keräyspisteelle on matkaa, täytyy muovipakkauksille kehitellä kotona toimiva välivarasto. Jos lähin keräyspiste löytyy 20-30 kilometrin päästä automarketin pihasta, täytyy pakkaukset muistaa lastata autonkyytiin muun asiointimatkan yhteydessä. Erikseen niitä ei kannata lähteä ajamaan, eikä unohtuneita pakkauksia kannata palata puolesta matkasta enää hakemaan. Usein pakkauksia ehtii kertyä melkoinen määrä ja auto saattaa olla pakattuna täyteen muovia nokan suunnatessa kohti lajittelupistettä. Kuitenkin, moni jaksaa tätä tehdä, koska kokee asian tärkeäksi.

Keruu kannattavaksi

Tulevaisuudessa muovinkeruuta halutaan tehostaa huomattavasti – ja nopeasti. Tehostamisen vaatimuksen myötä keruupisteitä toivottavasti saadaan myös maaseudulle. Tällä hetkellä keruupisteiden puutetta perustellaan sillä, että yksittäisten muovinkeruupisteiden tyhjennyksestä pitkien etäisyyksien päästä aiheutuu jäteauton päästöjen muodossa enemmän haittaa ilmastolle kuin kyseisen muovimäärän talteen saamisesta saadaan hyötyjä. Muovipakkaukset ovat kevyitä ja ne täyttävät keräysastiat nopeasti. Pakkauksia litistämällä astiaan mahtuisi moninkertainen määrä pakkauksia, tyhjennysväli pitenisi ja yhteen jäteautoon mahtuisi paljon nykyistä enemmän muovia. Olisiko silloin kannattavaa lähteä tyhjentämään keräyspistettä vähän kauempaakin – etenkin jäteautojen alkaessa kulkea biokaasulla? Muoveja puristava jäteastia ainakin keksittiin jo.

Kylissä pohdittiin ratkaisuiksi myös omien keräysastioiden hankintaa ja niiden tyhjennyksen ostamista palveluntarjoajalta. Tämä edellyttäisi riittävää määrää muovinkeräyksestä kiinnostuneita asukkaita ja tyhjennysauton näkökulmasta järkevän ajoreitin muodostumista. Toinen näkökulma ongelman ratkaisemiseksi oli muovipakkausten kuljetus taajaman keruupisteelle muiden maaseudulla liikkuvien kuljetusten yhteydessä. Vaihtoehdon toteutukseen liittyy kuitenkin monia ratkottavia kysymyksiä. Yhtä kaikki, kylien pohdinnat osoittavat, että motivaatiota löytyy!