etätyömahdollisuuksien parantuessa ja paikkariippumattoman työn lisääntyessä. Palvelutarpeen suuntautuminen kasvukeskuksiin tuo myös kysymyksiä palokuntatoiminnan hoitamisen kannalta. Tällä hetkellä ympärivuorokautisia vakinaisen henkilöstön paloasemia on ainoastaan suurimmissa kaupungeissa. Hoitavatko ammattilaiset pelastustehtävät kasvukeskuksissa tulevaisuudessa? Onko kunnilla rahaa ylläpitää vakinaisia ympärivuorokautisella henkilöstöllä varustettuja asemia? Tarvitaanko kaupungeissa lisäksi sopimuspalokuntia? Miten syrjäseuduilla hoidetaan pelastustehtävät? Palokuntien keskimääräinen vasteaika on jo nyt korkea harvaan asutuilla alueilla, piteneekö vasteaika entisestään tulevaisuudessa? Vaikka maaseudun väki vähenee, ei se kuitenkaan poista pelastustoimen tarvetta alueilla.
Toisaalta väestön määrä ylipäänsä vähenee ennusteen mukaan ja väestö vanhenee. Lapsia syntyy yhä vähemmän, ja työikäisten määrä vähenee, kun taas senioreiden määrä suhteessa työikäiseen väestöön kasvaa epäterveen suureksi. Korkeakouluja löytyy ainoastaan suuremmista kaupungeista, mikä pakottaa korkeakoulutusta haluavat nuoret muuttamaan koulutuksen perässä pienemmiltä paikkakunnilta suuremmille. Opiskeluaikana nuoret luovat uudella paikkakunnalla uusia kaverisuhteita ja löytävät mahdollisesti parisuhteen ja työpaikan, mikä vähentää halukkuutta muuttaa takaisin kotiseuduille. Nämä vaikuttavat suoraan siihen, että palokuntatoimintaan on yhä vähemmän nuoria palokuntalaisia yhä useammalla paikkakunnalla. Nuorten ja ylipäänsä työikäisten määrän väheneminen johtaa myös siihen, että potentiaalisten uusien palokuntatoimintaan osallistuvien määrä vähenee. Jo nyt on havaittavissa sopimuspa-
OSA 2: NYKYTILA
56
SAMMUVA A, KY TEVĂ„ Ă„ VAI LIEKEHTIVĂ„ Ă„?
lokuntatoiminnan ”ukkoutumista” eli sopimuspalokuntalaisten keski-iän kasvua.
Muuttuva kansalais- ja vapaaehtoistoiminta Yhteiskunnan rakenteellisen muutoksen ja yksilöllistymisen on arveltu johtavan kansalaistoiminnan määrän ja merkityksen vähenemiseen, mutta näin ei ole kaikilta osin käynyt. Patentti- ja rekisterihallituksen (2021) tietojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 107 000 yhdistystä ja järjestöä. Valtakunnallisia järjestöjä (liittoja) on arvioiden mukaan noin 1 000 ja piirijärjestöjä 3 000. Vapaamuotoisen kansalaistoiminnan määrää ei tarkemmin tunneta. Yhdistyksissä ja järjestöissä toimii palkattuja päätoimisia tai osa-aikaisia toimihenkilöitä noin 80 000. Neljä viidestä suomalaisesta on jäsenenä jossain yhdistyksessä. Eri lähteistä koottujen arvioiden pohjalta
