Olisko joulujuhlassa pitänyt jättää Enkeli taivaan hoilaamatta? Ei välttämättä olisi tarvinnut! Mutta pikkuisen sitä uskonnollista osuutta vois kutistaa ja laventaa. Meidän koulussa se vie suuren osan joulujuhlasta. Mutta Enkeli taivaan ei oo mulle, joka ei edes kuulu kirkkoon, mikään uskonnollinen vaan kulttuurillinen juttu niin kuin Suvivirsi tai vähän niin kuin Maamme-laulu (nauraa) Montako kaveria sinulla on Facebookissa? Ei yhtään! Minä en ole Facebookissa. Mietitkö koskaan, millaisia psykologisia viestejä lähetät olemuksellasi? Mietin niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Kai muhun on jotenkin sisäänrakennettu sellainen psykologinen ajattelu. En mä kuitenkaan tarkkaile opiskelijoita tai muidenkaan olemista. Yksityiselämässäkin, jos joku ventovieras on saanut tietää, että mä oon psykologian opettaja, se kysyy, että ootko sä koko ajan analysoinut mua. Eihän kukaan tee ammatillista työtä vapaaikanaan, mutta kyllä mun yksityiselämässä näkyy mun psykologinen ajattelutapa. Olette Salmisen kanssa koulullamme piilosilla. Minkä piilon itse valitsisit? Sellainen piilo mistä Salminen ei mua löytäisi? Ööö... mehän ollaan Salmisen kanssa oltu täällä lähes yhtä kauan, mä olen ollut vähän kauemmin kuin se, eli me tunnetaan tää koulu aika hyvin. Vaikea kysymys, mutta kyllä mä varmaan menisin saunan lauteiden alle. Mä uskon, että Salminen ei sitä heti keksi. Kaikki opettajathan eivät edes tiedä, että meillä on sauna... Tiesittekö te muuten siitä? Joo, sinne mä kyllä hiippailisin. Minne se Salminen sitten kätkeytyisi? Minneköhän se mahtais piiloutua? Siis koulun alueella? No, Salminen varmaan miettisi, että Arjahan tietää nää kaikki paikat... Se menis tietysti tohon meijän uuteen roskiskatokseen! Sinne roskistynnyreiden taa! Kerro jotain, mitä me opiskelijat emme sinusta jo tietäisi. Aijai, voi voi! Te luulette tietävänne minusta ihan hirveästi, mutta ette kyllä tiedä... Mä oon tarinankertoja... no, ehkä te tiedätte sen, mulla taitaa olla tää verbalistiikka aika lailla hallussa: mun kaikki ystävät sanoo kaikissa illanistujaisissa, että sä oot varsinainen tarinankertoja. Jotkut voi olla jossain määrin ärsyyntyneitä näistä mun lapsenlapsi- ja Ilkka-jutuista, mutta mulla on tietenkin olemassa sellainen yksityisyys, jonka vain harva tietää ja siitä mä en teille kerro! Sanotaan niin, että mun elämäntapa on aika, siis mä oon kahtiajakoinen ihminen: mä oon toisaalta maalaistaloustaustaisena aika sellainen klassinen nainen, joka tekee lapsenlapsille jouluna käsitöitä pukinkonttiin ja sisustaa ja suunnittelee kotia hirveesti, mutta sitten mä oon hirveen radiaali, urbaani tyyppi ja oon aina sellainen vanha kunnon 60-luvun aidanylipotkija, joka ei koskaan hyväksy mitään ihan noin vaan! JA ON YKSI ASIA, jota te ette ehkä tiedä ja joka on suurin piirtein mun elämänkatsomus. Mua ärsyttää ja mä taistelen loppuun asti tekopyhyyttä ja sellaista moralisoivaa ihmistä vastaan. Eli sellainen hypokratia saa mut aivan pois tolaltaan. Ja se on mun mielestä tällä hetkellä lisääntynyt ja sitä on liikaa. Se ei auta, moralisointi ei palvele ketään! Ja yleensä sellainen tekopyhyys on musta ihan järkyttävää. Se on kyllä varmaan sellainen piirre, mitä te ette ole tulleet ajatelleeksi eikä ole tullut tunnilla esiin - se on lähestulkoon mun elämänasenne! (nauraa) Teksti Saila Kurki
Kuva Pinja Herttovuo
O’TIMES | 7