vieraskynä
Heikki LEHMONEN
Säästöpuuryhmän poltto on ekoteko
A
rvokkaimpia monimuotoisuuskohteita metsissä ovat rehevät lehtolaikut ja kosteikot, joiden yhteydessä kasvusto on rehevää ja harvinaisiakin lajeja esiintyy. Nämä metsäluonnon tärkeät elinympäristöt on jo pääosin kartoitettu ja tiedotettu metsänomistajille. Mutta jos omalla pienellä metsätilallasi ei ole mitään erityisiä luontokohteita, voit rikastuttaa luontoa järjestämällä säästöpuuryhmän polttamisen. Siinä saa samoja hyötyjä kuin kulotuksessa, mutta homma on paljon helpompi, halvempi ja turvallisempi organisoida kuin isoilla avohakkuualoilla. Sertifiointikriteerien mukaan avohakkuissa jätetään lahopuuta ja säästöpuuryhmiä, yleensä keskimäärin 5–10 puuta hehtaarille. Kulotus metsänuudistamisessa on myös mainittu sertifiointikriteereissä – tarkoitus on ylläpitää metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjä. Kun poltetaan säästöpuuryhmä, voidaan vielä helposti yhdistää näiden kriteerien hyödyt: polton jälkeen saadaan järeää hiiltynyttä puuta kulola-
jeille ja myöhemmin vielä 20–30 vuotta lahopuuta niitä tarvitseville lajeille. Paloympäristöstä riippuvainen lajisto on harvinaistunut metsäpalojen ja kulojen vähentyessä. Miten homma sitten onnistuu käytännössä? Kun tehdään puukauppa, johon kuuluu avohakkuualue, niin sovitaan että jätetään säästöpuuryhmä, joka poltetaan myöhemmin. Itse polton toteutusta voi kysyä puut ostaneelta metsäyhtiöltä. Paikalla pitää olla kunnon sammutuskalusto ja mukana olevien tehtävät ja osaaminen on varmistettava. Keväällä 2011 tein UPM:n Hankasalmen toimistolla puukaupan, johon kuului noin hehtaari ensiharvennusta, hehtaari harvennusta ja noin puoli hehtaaria vanhan kuusikon avohakkuuta. UPM:n metsäasiakasvastaava Juha Valkonen kävi rajaamassa leimikon kanssani ja samalla erotettiin avohakkuualalle pieni säästöpuuryhmä tien varteen. Poltettavaksi aiottu
säästöpuuryhmä tulee aina rajata sopivasti tiehen, peltoon tai vesistöön, jotta se on helposti suojattavissa palon leviämiseltä. Säästöpuuryhmän isot kuuset sovittiin katkaistaviksi hakkuun yhteydessä ja samalla kasattavaksi alueelle hakkuutähteitä, jotta saataisiin puuryhmään lisää palokuormaa. Samalla ympärille saadaan palavasta aineesta vapaa suoja-alue, johon voi vielä muokkauksen yhteydessä paljastaa palokäytävät. Itse poltto tapahtui tämän vuoden toukokuussa. Tyynessä illassa säästöpuuryhmän poltto onnistui turvallisesti ja viimeiset savut sammutettiin pari tuntia sytytyksen jälkeen. Alue on nyt myös muokattu ja istutettu. Sinne pistettiin visakoivua, koska tykkään harrastaa erikoispuulajeja. Ympärillä on erilaisia ulkomaisia havupuulajeja. Pienillä pinta-aloilla voi puuhastella kaikenlaista. Säästöpuuryhmän poltossa sammutusväki ja kalusto ovat sidottu vain lyhyen ajan ja kelien vahtiminen on paljon pienempi työ kuin suurissa kulotuksissa (ja metsäpaloissa). Jopa jälkivartiointi voidaan hoitaa samalla kun ympäröivälle alueelle istutetaan puuntaimet. Samalla voi katsella syntynyttä villiä luonnon taideteosta ja onnitella itseään kunnon ekoteosta. vHeikki
Lehmonen on Pieksämäellä asuva metsänomistaja ja metsänhoitaja, joka työskentelee metsäsuunnittelun lehtorina Mikkelin ammattikorkeakoulussa.
Säästöpuuryhmä palaa. Näin syntyy järeää hiiltynyttä puuta pienellä vaivalla.
3.2012
15