Issuu on Google+

L A P S I P E R H E I D E N P U O L E L L A 6 0 V U O T TA

K E S Ä K U U 2 0 1 3 > PILTTIPIIRI.FI

Sisko

JA SEN

veli s.10

Unilelusta turvaa s.14

Temppuillaan Retkisisällä ja ulkona s.16 eväät s. 20


Sisältö N R O 2 | K E S Ä K U U 201 3

06 10 14

14 16

19

Tervetuloa Pilttipiiri-lukijoiden joukkoon! Kolme kertaa vuodessa ilmestyvän lehden saavat 4–16 kuukauden ikäisten lasten vanhemmat Väestörekisterikeskuksen osoitetietojen mukaan. Pilttipiiri tarjoaa kiinnostavaa asiaa lasten kehityksestä, ravitsemuksesta ja lapsiperheen arjesta. Piltin lastenruoka­ neuvottelukunnan jäsenet tarkastavat lehden artikkelit. Pilttipiiri.fi-sivuilta saat lisää tietoa sekä vinkkejä leikkeihin ja askarteluun. Voit myös lähettää meille palautetta tai ilmoittautua Piltin Maku­ raatiin, jossa lapset koemaistavat kehitteillä olevia tuotteita. Tykkäämällä Pilttipiiristä Facebookissa saat ajankohtaista tietoa tapahtumista. Mukavia lukuhetkiä!

kesäkuu 2013

Makea maittaa pienelle Mieltymys sokerisiin makuihin on osittain opittua. sisaruus

Kasvu isoksi siskoksi Ajatus sisaruksesta oli aluksi vanhemmalle lapselle hämmentävä. kasvu & kehitys

Unilelu tuo turvaa Lapsi tekee unilelua koskevat päätökset itse. perhe & vapaa-aika

Temppuillaan yhdessä! Alle 3-vuotias lapsi ei harrasta liikuntaa vaan elää liikkuen. terveys

Huomaa myrkkykasvit Kesällä kannattaa katsoa, mitä lapsi pistää suuhunsa.

palstat kannen kuva: Mirva Kakko

10

2 |

16

ravitsemus

03 Pienet palat 04 Omin käsin 05 5 kysymystä 09 Tästä elämästä 20 Kokataan kotona 22 Piltin parhaat palat

www.pilttipiiri.fi www.facebook.com/pilttipiiri PILTTIPIIRI-LEHTI ilmestyy kolme kertaa vuodessa.

Se lähetetään Väestörekisterikeskuksen osoitetietojen mukaisesti 4–16 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille. PILTTIPIIRI-LEHDEN JULKAISIJA: Suomen Nestlé, PL 50,

02151 Espoo, kuluttajapalvelu@fi.nestle.com, puh. 0800 0 6161 PAINO: PunaMusta, Joensuu OSOITELÄHDE: Väestötietojärjestelmä, Väestörekisterikeskus, PL 70, 00581 ­Helsinki ISSN 1238-8432 TOIMITUSKUNTA: Päätoimittaja viestintäpäällikkö Aino Pajukangas /  Suomen Nestlé sekä tuottaja Henna Tanskanen / Otavamedia Asiakasviestintä. PILTTIPIIRI-LEHDEN TEKSTIT on tarkistanut lasten­ruoka­neuvottelu-

kunnan puheenjohtaja Olli Simell, professori, Turun yliopistollinen keskussairaala, Lasten­klinikka. PILTTI tukee Mannerheimin

Lastensuojeluliiton työtä lapsiperheiden hyväksi.


Lisää asiaa lapsiperheille osoitteessa pilttipiiri.fi

pienet palat

Perheystävällistä

TYÖELÄMÄÄ Perheen ja työn yhteensovitusta helpottavista käytännöistä hyötyvät työantaja, työntekijät, perheet ja lapset. Yhteensovitus korostuu usein pikkulapsivaiheessa, mutta huolen­ pitoa voivat tarvita muutkin läheiset. Tavoitteena on, että työpaikoilla otetaan huomioon henkilöstön erilaiset elämäntilanteet osana työntekoa. Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -hankkeessa on kehitetty konkreettisia välineitä, joilla voidaan edistää työpaikkojen perheystävälli­ syyttä ja hyvää esimiestyötä: Perheen ja työn tasapaino -henkilöstökysely, Perheystävällinen työpaikka -verkko­ sivut sekä esimiesvalmennukset perheen ja työn yhteensovittami­ sesta.

Esimerkiksi joustavien työaika­käy­täntöjen kehittäminen ja juurtu­ minen voivat vaatia pitkäjänteistäkin kehittämistä työpaikoilla. Hankkeen tulokset ovat olleet kannustavia. – Pienilläkin työajan ja työjärjes­ telyjen muutoksilla voidaan vaikuttaa työntekijöiden ja perheiden hyvin­ vointiin. Perheystävällisyys on asenteita ja tekoja, joita voidaan kehittää myönteiseen suuntaan. Vastuu hyvien käytäntöjen toteutu­ misesta on sekä työnantajilla että työntekijöillä, korostaa projektipääl­ likkö Anna Kokko Väestöliitosta. Väestöliiton sivuilla voi tutustua perheystävällisyyden periaatteisiin ja testata oman työpaikan perheystä­ vällisyyttä: www.vaestoliitto.fi/ perhe-ja-tyo/.

LAULA MUKANA Uudenlainen laulukirja tarjoaa musiikillisia hetkiä perheen pienimmille. Kirjassa on 50 tuttua ja hauskaa suomalaista lastenlaulua, joille saa pianosäestyksen nappia painamalla. Kirjasta löytyvät myös laulujen sanat nuotteineen.

Soiva laulukirja. Soili Perkiö, Tammi 2013.

KOSKETUKSEN VOIMA

kuva Shutterstock

Suomalaisilla on pitkä pidättyväisyyden ja yksin pärjäämisen perinne, ja moni lapsikin jää vaille hoivaavaa kosketusta. Kirja muistuttaa lähei­ syyden ja kosketuksen tärkeydestä. Yksi kolmesta pääaiheesta on lapsen hoiva.

Vahvat yksin, heikot sylityksin. Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Taina Kinnunen, Kirjapaja 2013.

MAISAN PUUTARHASSA

Menovinkki! Varkauden kaupunki muuttuu kesäkuussa lasten festivaalikaupungiksi, kun Vekara-Varkaus kutsuu lapset perheineen hauskanpitoon 10.–16.6. Erilaiset esitykset, työpajat, kisailut ja kujeilut tarjoavat touhua kokonaisen viikon ajaksi. Lisätietoa: www.vekara-varkaus.fi

Maisan puutarha kukoistaa, mutta miten hän saa kasvit kasvamaan? Kuvakirjassa lapsi pääsee kurkistelemaan läppien taakse ja seuraa­ maan kasvien elämää siemenestä sadoksi. Samalla selviävät puutarhanhoidon perusasiat.

Maisa hoitaa puutarhaa. Lucy Cousins, suomentanut Anneli Heimonen, WSOY 2012.

kesäkuu 2013 | 3


omin käsin teksti Heljä Hyytiä kuva Atte Lakinnoro

Heittäjämestari haussa

Askartele itse perinteinen heittopeli pahvirullista ja paperilautasista.

H

auska peli sopii parhaiten vaikka kesäolympialaisten yhdeksi lajiksi sisätiloissa, mutta aurinkoisena kesäpäivänä sitä voi pelata ulkonakin. Peli kehittää tarkkuutta ja isompien lasten laskutaitoa. Kukapa on teidän perheen heittäjämestari?

TARVIKKEET 5 kpl tyhjiä talouspaperirullia erivärisiä papereita 5 kpl tukevia paperilautasia, halkaisija n. 25 cm sakset liimaa paksua pahvia (esim. ruskeasta pakkauslaatikosta) Päällystä rullat paperilla, kukin eri värillä. Jätä paperin kumpaankin päähän muutama sentti

4 |

kesäkuu 2013

ylimääräistä. Leikkaa rullan päissä paperi säteittäin muutaman sentin välein ja taita rullan yläpäässä sisäänpäin. Tee taitokset alareunassa ulospäin, jotta saat liimattua rullan tukevasti alustaan pystyyn. Katso mallia kuvasta. Merkitse rullat numeroilla 1, 2, 3, 4 ja 5 tai koristele ne paperista leikatuilla kuvioilla. Leikkaa paksusta pahvista halkaisijaltaan noin 80 cm levyinen plus-merkki pelin alustaksi. Voit päällystää myös alustan väripaperilla. Liimaa rullat ”tapeiksi”, yksi kunkin sakaran päähän ja yksi keskelle. Jos et merkinnyt rullia numeroilla, merkitse kunkin kohdan pistemäärä alustaan.Numero 5 eli korkein pistemäärä tulee keskelle. Leikkaa vielä paperilautasista keskusta pois niin, että niistä tulee renkaita. Jos haluat renkaista tukevampia, liimaa kaksi lautasta päällekkäin. Peli on valmis – kuka heittää ensin?


5 kysymystä teksti Henna Tanskanen kuva Shutterstock

Pitääkö avittaa?

3

Kun lapsi kehittyy normaalisti, häntä ei tarvitse auttaa kävelemään. Lapsen kanssa voi toki tehdä kävelyä harjoittavia asioita, kuten tukea käsistä, mutta kävelemään pienokainen oppii vain itse harjoittelemalla tasapainoa ja pystyssä pysymistä. Kävelyn tukivälineet, kuten taaperokärryt, eivät edistä itsenäistä kävelemistä. Niillä voi harjoitella askeltamista ja liikkumista pystyasennossa. Parhaiten lapsi oppii oman kehonsa käyttöä ilman tukivälineitä, koska silloin hän joutuu mukautumaan ympäristön vaatimuksiin.

Ihanat askeleet Lapsen ensiaskeleet ovat usein perheen kohokohta. Mitä kaikkea pienokaisen kävelemisen opetteluun liittyy? Fysioterapeutti, NDT Bobath terapeutti Reetta Tuomisto vastaa.

1

Missä iässä lapset alkavat kävellä? Lapset alkavat kävellä noin 9–18 kuukauden ikäisenä. Lapsi lähtee liikkeelle, kun on kiinnostunut ympäristöstään, halukas liikkumaan ja motoriset taidot mahdollistavat pystyasennossa liikkumisen.

Miten käveleminen alkaa?

2

Kävelemään opettelun harjoittelu alkaa, kun lapsi pyrkii nousemaan pystyyn esimerkiksi vanhemman sylissä noin 7–9 kuukauden iässä. Kävelyn edellytyksenä on, että lapsella on hyvä pystyasento, ja siihen tarvitaan alaraajoihin varaamista sekä tasapainoa. Varaamista pienokainen alkaa harjoitella hyvin varhain syntymän jälkeen. Aktiivisemmaksi se kehittyy 5–7 kuukauden iässä. Varaaminen tarkoittaa sitä, että lapsi asettaa jalkateränsä lattialle ja kykenee, aluksi tuettuna, kannattelemaan painoaan jalkojensa päällä. Silloin hän ei myöskään romahda kyykkyyn tai nosta saman tien jalkaterää alustalta, kun jalka koskettaa lattiaa. Kun lapsi pysyy pystyssä, mutta tukeutuu vielä huonekaluihin, hän alkaa vähitellen liikkua huonekalulta toiselle. Jonkin ajan kuluttua hän rohkaistuu irrottamaan hetkeksi otteensa ja seisoo omilla jaloillaan. Ensiaskeleet hän saattaa ottaa huomaamattaan, kun kurkottaa jotakin kohti, mutta pyllähtää vielä useimmiten lattialle. Kävelemään oppiminen on kuitenkin alkanut.

4

Kengillä vai ilman?

Kävelyä kannattaa harjoitella paljain jaloin erilaisilla alustoilla, varsinkin kesällä. Kengät eivät anna lapselle oikeaa tuntemusta jalkaterien alueelta eivätkä opeta kävelemään. Toki ulkona tarvitaan kenkiä. Hyvissä kengissä on tarpeeksi tilaa, kiertyvä pohja ja suora sisäpohja. Ne ovat myös korottomat ja joustavat. Aktiivinen liikkuminen esimerkiksi metsässä, hiekassa, kivillä ja nurmikolla kehittää muun muassa nilkan ja jalkaterän asento- ja liikeaistimuksia. Nämä parantavat tasapainoa ja koko kehon yhteistoimintaa.

Mitä muuta on hyvä tietää?

5

Lapselle kannattaa suoda moni­ puolisia liikkumisen kokemuksia jo syntymän jälkeen. Mitä monipuolisemmin lapsi liikkuu ennen varsinaista kävelemistä, sitä paremmat valmiudet itsenäiseen liikkumiseen kehittyy. Esimerkiksi lapsen pitäminen lattialla mahallaan harjoituttaa muun muassa selkäpuolen lihaksia, joita tarvitaan myöhemmin selän ojentautumiseen pystyasennossa. Myös muksahdukset ovat hyväksi, vaikka ne sattuvat. Silloin lapsi huomaa, ettei vielä hallitse kaikkea ja saattaa hidastaa vauhtia tai ainakin havahtuu, että jotain pitää tehdä toisin. Hoputtaminen ei kannata – jokainen taapero ottaa ensiaskeleensa omaan tahtiinsa.

kesäkuu 2013 | 5


teksti Ilpo Salonen kuvat Corbis/SKOY, Jorma Marstio ja Shutterstock

Makea maittaa pienelle Useimmat vauvat ja lapset syövät mielellään makeaa, jos sitä heille tarjotaan. Makeus on tuttua jo äidinmaidosta, mutta mieltymys sokerisiin makuihin on osittain myös opittua.

K

un vastasyntyneelle tarjotaan jotain makeaa, hapanta tai kar­ vasta, tämän kasvonilmeistä on helppo päätellä, mikä näis­ tä on mieluisinta. Akatemiatut­ kija Mari Sandell Turun yliopistosta muistut­ taa, että makea yleensä merkitsee luonnonolo­ suhteissa energiapitoista ravintoa. – Mieltymys makeaan innostaa syömään ja tukee siten elimistön ra­ vinnonsaantia ja aivojen toimintaa. Kuinka paljon pitää makeasta on kuitenkin yksilöllistä. Eräiden tutki­ musten mukaan perinnöllisyydel­ lä on suuri vaikutus siihen ja myös makeiden ruokien käyttöön. Käy­ tännössä noin puolet eroista miel­ tymyksissä voi selittyä geneettisillä­ tekijöillä. Osa ihmisistä on jo syntyessään muita herkempiä karvaan maun ais­ timiselle. Nämä lapset voivat kokea vahvasti so­ keripitoiset tuotteet erityisen miellyttäviksi. Tä­ tä aihealuetta myös Sandell tutkii kollegoidensa

kanssa Turun yliopiston biokemian ja elintarvi­ kekemian laitoksessa ja funktionaalisten elintar­ vikkeiden kehittämiskeskuksessa. – Lasten makumieltymykset alkavat muodos­ tua jo äidin raskauden aikana. Vauva aistii tuok­ suja ja makuja kohdussa ollessaan. Äidinmaito­ han on pääosin makeaa, mutta makuun vaikut­ taa voimakkaasti myös äidin syömä ruoka. Siten esimerkiksi porkkana ja valkosipuli voivat tulla lapsille tu­ tuiksi jo ennen syntymää, samoin sokeriset tuotteet.

On yksi­löllistä, kuinka paljon pitää makeasta.

6 |

kesäkuu 2013

Lisäsokeri turhaa

Jos lapsi saa säännöllisesti monipuo­ lista ravintoa, hän ei tarvitse ylimää­ räistä sokeria ja sen sisältämää ener­ giaa esimerkiksi taloussokeria sisäl­ tävien elintarvikkeiden, kuten ma­ keisten tai leivonnaisten, muodossa. Runsas sokerin käyttö köyhdyttää ruokavaliota kaikenikäisillä, koska silloin mui­ den ravintoaineiden suhteellinen osuus ravin­ nosta pienenee. >>


Marjat ja hedelmät HYVÄKSI

Mari Sandell korostaa, että hedelmissä ja marjoissa on paljon hyödyllisiä ravintoaineita sokerimäärään nähden, toisin kuin esimerkiksi joissain makeisissa ja leivonnaisissa. – Suomessa syödään päivittäin edelleen turhan vähän hedelmiä ja marjoja. Kannustan monipuolisesti erilaisten marjojen ja hedelmien säännölliseen käyttöön, koska ne sisältävät monia välttämättömiä ravintoaineita kuten vitamiineja, kuituja ja antioksidantteja. Läheskään kaikki hedelmät ja marjat eivät ole luonnostaan kovin makeita. Sandell katsoo, että mikäli pienellä sokerin lisäyksellä voidaan edistää niiden käyttöä, lopputulos on parempi kuin olla syömättä niitä lainkaan.

kesäkuu 2013 | 7


ERILAISIA SOKEREITA

on laaja valikoima Taloussokeri on

puhdistettua valkoista kidesokeria.

Hedelmäsokeria eli fruktoosia on luontaisesti marjoissa, hedelmissä ja huna­ jassa.

Ruokosokeri on aromikasta, kuivaa kidesokeria.

Fariinisokeri on tummaa sokeria. Se sisältää valkoisen sokerin lisäksi sokerinvalmistuksen sivutuotteena syntyvää siirappi­ maista melassia.

Muscovado on tumman ruokosokerin ja melassin sekoi­ tusta.

Tomusokeri on jauhettua valkoista tai ruoko­ sokeria, johon on lisätty paakkuuntumista estävää tärkkelystä.

Lisäksi on värittö­ miä ja värjättyjä karkeita raesokereita, vaniljaso­ keria, valmiiksi sekoitet­ tua kanelisokeria, ruokosoke­ rista valmistettua suurikiteistä tummaa kandisokeria, erilaisia vaaleita ja tummia siirappeja, tavallista ja luomua.

8 |

kesäkuu 2013

Ylipäätään kohtuukäyttö kaikessa on yhtä tärkeää lapsilla kuin aikuisillakin. Hampaiden kannalta vähäsokerinen ravinto ja säännölliset ateria-ajat ovat aina eduksi. – Hedelmissä ja marjoissa on erilaisia sokeriyhdisteitä, ja niiden keskinäiset määrät vaihtelevat paljon. Esimerkiksi banaani on luonnostaan pääsääntöisesti makeaa. Harva marja tai hedelmä tai ruoka ylipäätään edustaa vain yhtä maku­ominaisuutta. Sekä aikuiset että lapset kokevat ruuan kokonaisuutena, jossa eri maut yhdistyvät. Kasvi­ peräisissä elintarvikkeissa, kuten hedelmissä ja marjoissa, on aina lajikkeesta, kasvupaikasta ja hedelmän kypsyysasteesta aiheutuvaa vaihtelua myös sokerien määrässä ja laadussa. Lisäksi on olemassa tiettyjä sokereita, joita ei maisteta lainkaan makeana vaan esimerkiksi karvaina.

Erilaiset sokerit

­ ksivuotiaille lapsille, kunhan määrät pysyvät y sallituissa rajoissa. Makeutusaineet voivat lisätä ruuan makuun muutakin kuin toivottua makeutta. Osa ihmistä voi maistaa makeutusaineissa esimerkiksi karvaita sävyjä.

Monipuolisia elämyksiä Lapsi voi tottua yhtä lailla runsaasti kuin niukasti sokeria sisältäviin makuihin. Mari Sandell muistuttaa, että yhdistelemällä erilaisia ruokaaineita ja ruokia toisiinsa on mahdollista rakentaa uusia houkuttelevia aistielämyksiä. – Lapsille aistimukset ovat tärkeitä, ja aisteja kannattaa aktivoida myös ruoan avulla. Lapsi kokee ruoan ainesosat makuaistin lisäksi tuntemalla, haistamalla, kuuntelemalla ja näkemällä. Kannattaa seurata lapsen ruokakäyttäytymistä ja huomioida, mistä kaikista ruoan ja ruokailun osatekijöistä lapsi saa erilaisia elämyksiä. Yhdessä tekeminen on lapselle tärkeää niin ruuanlaitossa kuin ruokapöydässäkin.Tämä tuottaa hyvää mieltä myös aikuiselle. – Satunnaiset, kohtuulliset herkkuhetket­ ­ovat toki sallittuja niin vauvoille, lapsille kuin ­aikuisillekin. Ruokailuun liittyvä ilo on yksi parhaista maailman iloista!

Ruualla akti­ voidaan lapsen aisteja.

Jotkut pitävät erilaisia ruskeita sokereita terveellisinä tai vähemmän haitallisina. Sandell toteaa, että ruskea sokeri on kyllä vähemm��n puhdistettua kuin valkoinen sokeri, mutta käytännössä mitään ravitsemuksellista eroa niiden välillä ei ole. – Jos ruskeassa sokerissa on jäljellä joitakin hivenaineita, niiden määrät ovat joka tapauksessa niin mitättömiä, että helpommin ne saa tavallisesta ruoasta. Lasten ravitsemussuositukset eivät kehota­ keinotekoisten makeutusaineiden käyttöön. Toisaalta makeutusaineet ovat turvallisia yli


Suurta ja pientä, arkea ja juhlaa. Lapselle kaikki on uutta.

tästä elämästä teksti Maija Kajanto kuva Tommi Tuomi

Pyykkipäivän apulainen

M

aailmassa on paljon ihmeellisiä asioita pienokaisille. Emmi, 11 kk, fanittaa pyykinpesukonetta. Kun ohjelma on päällä, läpinäkyvä rumpu on todellinen vauvatelevisio, jonka sisältä on mukava bongata värejä ja kankaita. Vaatteiden siirtely rumpuun ja koneen tyhjennys ovat hauskaa touhua, jossa Emmi haluaa olla ehdottomasti mukana.

Pyykkikone onkin perheessä tärkeässä roolissa, koska perheeseen kuuluu Emmin lisäksi kaksi isosiskoa. Perheessä harrastetaan ahkerasti vaatekierrätystä, sillä sisaruksilla on kahdeksan serkkua. Kuvassa oleva mekko onkin kiertänyt monella pienellä tytöllä, ja onneksi vaatteiden kauniit kuosit ovat useimmiten miellyttäneet serkuksien silmää!

kesäkuu 2013 | 9


Kasvu

teksti Taina Vuokko kuvat Mirva Kakko

isoksi siskoksi

Lohjalaiseen Lytzin perheeseen syntyi loppu­ vuodesta uusi tulokas. Perheen esikoinen Olivia on pienen totuttelun jälkeen huomannut, että isosiskona oleminen on hauskaa. Lapsen syntymä on kuitenkin perheen arjelle omanlai­ sensa myllerrys.

10 |

kesäkuu 2013

I

sosisko Olivia, 2,5 v, auttaa keit­tiössä äiti Heidi Lytziä syöttämään sosetta veljelleen. Valtteri, 6 kk, istuu tyytyväisenä lattialla sitterissä. Perheen kuopukselle maistuu tänään porkkanasose, kun äidin ja siskon ruokalistalta löytyy risottoa. – Olivia osallistuu mielellään Valtterin hoitamiseen. Hän saattaa syöttää lusikalla soseita tai hakea tarvikkeita. Isosisko otettiin mukaan arkirutiineihin heti Valtterin synnyttyä, ja yhteinen arki on asettunut nopeasti paikoilleen, Heidi Lytz sanoo. Aivan alkuunsa ajatus sisaruksesta oli Olivialle­ kuitenkin todella hämmentävä. Odotusaikana vanhemmat selittivät Olivialle, että hänestä tulee isosisko. Tuolloin alle 2-vuotias Olivia ei silti oikein ymmärtänyt, mitä äidin vatsan kasvaminen tarkoittaa. Kun Olivia kävi vierailemassa sairaalassa äidin ja veljen luona, tunnelmat olivat jännittyneet ja sairaala eriskummallinen paikka. Pian veljen syntymän jälkeen perhe muutti myös isompaan taloon ja uuteen naapurustoon, joten aikaan mahtui isoja muutoksia. Valtterin syntymän jälkeen isä Benjam jäi onneksi kahdeksi viikoksi vanhempainvapaalle. Tämä mahdollisti sen, että Olivian arki ei kääntynyt kerralla päälaelleen. Isä puuhaili Olivian kanssa, kun äiti keskittyi vauvanhoitoon.

 – Olin ennen Valtterin syntymää hetken töissä, joten Olivia oli sen aikaa päiväkodissa. Koska hän oli viihtynyt siellä hyvin, mietimme, ottaisimmeko hänet kotiin päiväkodista. Päätimme, että Olivia jää kotiin, jotta pikkuveljen saama runsas huomio ei herättäisi mustasukkaisuutta.

Tunteet ilmenevät tekoina Perheen kuopus on ollut helppo vauva, joka on nukkunut ja syönyt hyvin. Heidi Lytz arvelee, että­viimeiset puoli vuotta olisivat olleet Olivialle­ vaikeammat, jos pikkuveli olisi ollut erilainen tempera­mentiltaan. Jos Valtterilla sattuu olemaan huono päivä, saattaa harmistus nimittäin tarttua Oliviaankin. – Ehkä siinä on kyse siitä, että huomion pitää­ jakautua tasaisesti kummallekin lapselle, jotta­ mustasukkaisuuden tunteet eivät heräisi. Jos huomioni keskittyy päivän mittaan enemmän Valtteriin kuin Oliviaan, tyttö ryhtyy aiem­paa vaativammaksi. >>


Isosisko määrää lukemisen tahdin, vaikka pikkuveikka haluaisi siihen jo niin mielellään osallistua.

Sisaruksen syntymä on kova pala

M

itä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampaa hänen on ymmär­ tää, mitä sisaruksen saaminen tuo tullessaan. Se voi aiheuttaa turvat­ tomuuden tunteita ja monenlaisia pelkoja tai epämääräistä ahdistusta, kehitys­ psykologian professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta sanoo. Jokaisen lapsen syntymä on perheelle

mullistus. Vanhempi lapsi voi kokea uuden lapsen uhaksi omalle asemalleen. Lapsen tunnemyräkkä voi ilmetä esimer­ kiksi sisarkateutena, taantumisena tai jopa liiallisena kiltteytenä. Lapsen reaktioihin vaikuttavat van­ hempien toi­minnan lisäksi hänen ikänsä ja temperamenttinsa. – Taantuminen on tyypillisintä pienelle lapselle. Alle 3-vuotias voi esimerkiksi alkaa tehdä pissavahinkoja tai puhua vauvakieltä. Vanhemmat, yli 4-vuotiaat lapset reagoivat useammin olemalla ylpeitä sisaruksia. He tahtovat auttaa vauvanhoi­ dossa ja esitellä uutta tulokasta muille.

kesäkuu 2013 | 11


Pienen lapsen tunteet ilmenevät pikemminkin suorina tekoina kuin sanoina. Omia tarpeita ei vielä tunnisteta niin, että niitä osattaisiin pukea sanoiksi. Vasta viime aikoina Olivia on vähitellen alkanut opetella sitä, minkälaisia tunteiden käsitteitä on olemassa. Sisarkateutta ilmeni ensimmäisinä kuukausina muutaman kerran niin, että Olivia löi suutuksissaan Valtteria. Silloin vanhemmat asettivat tiukat rajat ja kielsivät lyömisen. Samanlaisia kahnauksia ei tämän jälkeen Heidin mukaan ole ilmennyt. Kehityksen taantuminen on toinen yleinen pienen lapsen reaktio sisaruksen syntymään. – Olivia ei ole juuri näyttänyt tällaisia merkkejä. Hän oli esimerkiksi oppinut päiväkuivaksi jo ennen Valtterin

12 |

kesäkuu 2013

syntymää, eikä sen suhteen ole tullut suurta­ takapakkia.

Omia juttuja vanhempien kanssa Valtterilla on tapana seurailla tiiviisti siskonsa tekemisiä. Olivia puolestaan käy juttelemassa­ veljelleen ja vie hänelle leluja. – Olen miettinyt, että siinä vaiheessa, kun Valtteri alkaa liikkua, voi tulla kahnauksia leluista. Nyt Valtteri ei vielä juuri voi vaatia leluja itselleen, joten meno on ollut melko rauhallista, Heidi nauraa. Olivialle on järjestetty viikoittain kahdenkeskeistä aikaa vanhempien kanssa. Isän kanssa käydään uimahallissa, ja sunnuntaisin on perheliikuntakerhon vuoro. Benjamin ja Olivian yhteisten rientojen aikana äiti on Valtterin kanssa.

Valmistelu säästää surulta

S

opeutumisvaikeuksia voi helpottaa kertomalla lapselle ikätasoisesti siitä, miten sisaruksen syntymä muuttaa arkea. Lapsen voi myös ottaa mukaan valmisteluihin: hän voi miettiä tulokkaan nimiä tai osallistua lapsenvaatteiden valitsemiseen. – Vauvan syntymän jälkeen on hyvä tehdä isomman lapsen kanssa asioita kahdestaan. Tämä auttaa lasta kokemaan, että hän on vanhemmilleen yhtä rakas kuin ennenkin.


Jos perheeseen syntyy kaksoset, on silloinkin Kaisa Aunolan mukaan tärkeää, että kumpikin sisarus saa toisinaan jakamatonta huomiota. Omat hetket vanhemman kanssa vahvistavat lapsen kokemusta hänen yksilöllisyydestään. Vaikka sisaruksen syntymä voi tuoda mukanaan tunnemyräköitä, myös ainoan lapsen kasvatukseen liittyy haasteita.Koska sisaruussuhteet kehittävät esimerkiksi neuvottelutaitoja, ainoan lapsen on hyvä oppia, ettei hän aina saa tahtoaan perille. – Ainoan lapsen kasvua voidaan tukea varmistamalla, että lapsi on tekemisissä ikätovereidensa kanssa vaikkapa kerhoissa tai naapurustossa, Aunola sanoo.

Muskari taas on Olivian ja Heidin oma juttu, johon Valtterilla ei ole vielä asiaa.­ – Siskoni käy maanantaisin muskarissa lapsensa kanssa ryhmässä, joka on juuri en­ nen Olivian ryhmää. Olemme järjestelleet niin, että siskoni nappaa Valtterin hoitoon siksi aikaa, että pääsen Olivian kanssa mus­ kariin. Tämä on toiminut loistavasti.

Pienen lapsen tunteet ilmenevät pikemminkin suorina tekoina kuin sanoina. Isällä, joka käy päivisin töissä Espoossa, on tapana lukea Olivialle iltasatu.Tällä välin äiti­ nukuttaa Valtterin. – Saatamme joskus vaihtaa vuoroa siten, että luen Olivialle iltasadun. Se on hänestä hauskaa vaihtelua, Heidi sanoo.

Kaikki yhdessä marjametsälle Heidi ja Benjam Lytzille useamman lapsen saaminen tuntui luontevalta. Kummallakin on omia sisaruksia, joten sisaruus on tullut tutuksi niin iloineen kuin suruineen. Kun Valtteri on vielä pieni, veljestä ei oi­ kein ole leikkikaveriksi siskolleen. Alustavissa­ ­suunnitelmissa on, että Olivia voisi mennä syksyllä seurakunnan päiväkerhoon muu­ tamana aamupäivänä viikossa. Tyttö on aja­ tuksesta innoissaan, koska serkku on samas­ sa kerhossa. – Olemme miettineet, että Olivialle olisi­ hyvä viettää nykyistä enemmän aikaa saman­ ikäisten lasten kanssa. Hänellä on naapurus­ tossa hyviä leikkikavereita, mutta kerhokin olisi mukava juttu. Sitten kun palaan ensi vuonna töihin, niin lapset menevät päiväko­ tiin. Tulevaisuudessa siintävät perheen yhteiset harrastukset. Kun Valtteri kasvaa isommaksi, niin koko perhe pääsee yhdessä sunnuntai­ sin perheliikuntakerhoon. Kesällä odotetaan myös yhteisiä retkiä mustikkametsään. – Kun Olivia oli pienempi, kävimme mus­ tikkametsällä siten, että Olivia oli kantoliinas­ sa. Nyt Olivia on miettinyt, miten pääsemme­ mustikkaan Valtterin kanssa. Olen sanonut, että Valtteri otetaan kantoliinaan ja Olivia pääsee poimimaan marjoja.

kesäkuu 2013 | 13


teksti Virve Järvinen kuvat Peter Reali/Corbis/SKOY, Shutterstock ja Atte Lakinnoro

Pehmoinen nalle, lempeä lammas, rakas riepu. Unilelu on lapselle tärkeä. Lapsi tekee sitä koskevat päätökset itse.

Unilelu

tuo turvaa U

ni merkitsee lapselle eroa hoita­ jistaan, mitä hänen voi olla ajoit­ tain vaikea kestää. Unilelu muis­ tuttaa lasta hoitajan antamasta turvasta ja auttaa häntä kestämään unenmit­ taisen eron läheisistään. – Yleensä unilelu liittyy jollain tapaa hoita­ jan ja lapsen yhteisiin, hyviin hetkiin. Se he­ rättää lapsessa mielikuvia näistä hetkistä ja tuo turvaa, sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki kertoo. Pajamäki työskentelee Manner­ heimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimen päällikkönä. Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin unilelu on tavallistakin tärkeämpi. Se on sitä­ vaiheissa, jolloin lapsi eriytyy vanhemmis­ taan. Ensimmäisen kerran näin tapahtuu

yksivuotissyntymäpäivän kynnyksellä, kun vauva ymmärtää olevansa hoitajastaan eril­ linen. Seuraavan, voimakkaan eriytymisko­ kemuksen aika on lähellä toista syntymäpäi­ vää. Unilelu auttaa lasta kestämään näihin­ kehitysvaiheisiin kuuluvan ero­ ahdistuksen.

Onhan nalle mukana? Lapsi nukahtaa sitä paremmin, mitä samankaltaisimpina hänen iltapuuhansa toistuvat. Vieraassa paikassa nukahtaminen voikin olla pienelle ihmiselle vaikeaa. Oma, tuttu unilelu kuuluu siihen tot­ tuneen lapsen yökylävarustuksiin siinä kuin hammasharja ja pyjama,

Riepu tärkein unilelu

eikä vanhemman parane jättää sitä pienen ihmisen matkakassista. Sen unohtuminen kotiin on lapselle kamala paikka. Hätäpäissä hankittu uusi lelu ei lapselle kelpaa – ja syystä. – Lapselle tilanne on samankaltainen kuin aikuiselle, joka on tehnyt rakkaan ystävän kanssa treffit ravintolaan, mutta perillä pöy­ dässä odottaakin ventovieras ihminen. Lelun unohtumisesta lapselle aiheutuva kiukku ja paha mieli purkautuvat itkuna.Täl­ löin hoitajan tehtävänä on sanoittaa lapsen ikävät tunteet ja auttaa häntä kestämään ne: pitää lasta sylissä ja lohduttaa. Lapsi selviää tilanteesta, kun vanhempi vain pystyy otta­ maan hänen raivonsa vastaan.Tilanne voi ol­ la vastaava silloin, kun unilelu tarvitsee pesua. – Itse pesisin unilelun vain tarvittaessa ja aamusella, jotta se olisi illalla valmis nuk­ kumakaveriksi. Päiväkausiksi sitä ei parane unohtaa likapyykkikoriin. Vaikka unilelu on tärkeä, sen tehtävänä ei ole kulkea lapsen kainalossa koko päivää. Sänky on unilelun valtakuntaa eikä sitä ole tarvetta laajentaa. Nalle tai riepu voi hyvin odottaa pientä nukkujaa päivän pedissä. – En antaisi unilelulle­ liian suurta roolia per­ ­ heessä. Unilelun tehtävä­ nä on rauhoittaa lapsi nuk­ kumaan, apukasvattajaksi siitä ei ole. Ja jos lapsi vaikka satuttaa it­ sensä, unilelua on turha rahdata paikalle.­Tällöin lapsi tarvitsee ja hänelle riittää vanhemman tar­ joama lohtu.

Pilttipiirin Facebook-kyselyn mukaan pienokaisten suosituin unilelu on uniriepu tai -rätti. Seuraavalla sijalla olivat pehmopuput ja -nallet. Suosittuja merkkejä ovat Pentikin ja Teddykompanietin unilelut. Unileluiksi mainittiin myös peiton nurkka, herra Hakkarainen -pehmo, Hello Kitty -pehmo ja äidin sormet. Unilelu on pienelle lapselle tärkeä, ja se on usein kulunut. Merkittävää unilelussa tuntuukin oleva pehmeys, söpö ulkonäkö ja ennen muuta lapsen mieltymys, johon vanhemmat toki vaikuttavat ensimmäistä unilelua valitessaan.

14 |

kesäkuu 2013


Unilelun tehtävänä on rauhoittaa lapsi nukkumaan.

Lapsen oma päätös

U

seimmiten lapsen unikaveri on peh­ moinen. Harva hakeutuu unten maille muovinen robotti kainalossa. – Lapsi valitsee, minkä lelun kanssa hän haluaa nukahtaa. Päätös on lapsen, ja vanhempien on kun­nioitettava sitä. Isän ja äidin tehtävänä on toki katsoa, että unikaveri on turvallinen. Vanhemman on turha markkinoida lapselle yhtä lelua toista parempana. Ei vaikka tarjottu lelu olisi lahjaksi saatu ja sen hylkääminen loukkaisi lahjan antajaa. Lapsen vieroittaminen pehmoisesta petikave­ rista on tarpeetonta. Unilelu ei vaaranna lasta eikä hänen kehitystään, vaikka se matkaisi vielä nuoren mukana opiskelijaboksiin. – Lapsi päättää itse, koska on aika luopua unilelusta – tai siirtää se päiväpeiton päälle tai hyllykköön rakkaaksi muistoksi, kuten kouluiässä monesti tapahtuukin. Lapsi päättää itse senkin, haluaako hän unilelun vai ei. Osa lapsista ei halua. – Unilelun tuputtaminen on tarpeetonta, eikä vanhemman tarvitse olla sen puuttumisesta huolissaan. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikui­ seksi, vaikkei jakaisi vuodettaan pehmon kanssa, Tatjana Pajamäki muistuttaa.

kesäkuu 2013 | 15


teksti Pinja Landén kuvitus Janne Harju

Jo alle 3-vuotias lapsi tarvitsee kaksi tuntia liikuntaa päivässä. Se koostuu pienten lasten kohdalla 5–10 minuutin pätkistä arkisten temppujen parissa.

Temppurata motivoi lasta

A

lle 3-vuotias lapsi ei harrasta lii­ kuntaa vaan elää liikkuen. Pu­ hunkin siksi liikunnallisesta ar­ jesta, lastentarhanopettaja ja lii­ kuntapäiväkodinjohtaja Daliah Javne toteaa. Liikunnallisella arjella tarkoitetaan sitä, ­että lapsella on mahdollisuus liikkua omassa ympäristössään, kuten kotona ja pihalla, mo­ nipuolisesti. Aikuiset saattavat toisinaan tar­ joilla lapselle vain rusinat pullasta ja tekevät liikaa asioita hänen puolestaan. – Lapsen kannattaa antaa tehdä ja toimia itse, sillä esimerkiksi syöttötuoliin kiipeämi­ nen on hirmuisen hyvä liikunnallinen harjoi­ tus, joka omalta osaltaan harjaannuttaa ke­ honhallintaa, voiman käyttöä ja ulottuvuuk­ sien hallitsemista. Nykyään puhutaan paljon lasten ylipai­ nosta. Sen ehkäisyssä liikunta on toki osalli­ se­na, mutta Javne näkee liikunnan ensisijai­ sen merkityksen lapsen psyykkisessä hyvin­ voinnissa. – Liikunnan kautta lapsi alkaa muodostaa kehonkuvaansa, joka taas on yhteydessä mi­ näkuvaan. Liikunta kehittää myös muistia ja oppimisvalmiuksia.

16 |

kesäkuu 2013

Liikunta sekoittuu arjen puuhiin Tapoja liikkua lapsen kanssa arjen askareiden ohessa on paljon, ja vain mielikuvitus asettaa niille rajat. Lapselle rappujen kiipeäminen, ikkunan ääreen sohvalle vilkuttamaan pon­ nistaminen tai auton penkille kapuaminen ovat erinomaisia liikuntaharjoituksia. – Etenkin talvella auton penkille kapuami­ nen on todella hyvä harjoitus, sillä se on rank­ ka punnerrus pienelle lapselle toppavaatteet päällä, Daliah Javne huomauttaa. Liikuntahetki voi muodostua myös siitä, että äiti tai isä laittaa musiikin päälle ja pyö­ rittää lasta sylissään tai jalkojensa päällä. Sit­ ten vanhempi voi mennä konttausasentoon lattialle, jolloin lapsi pääsee ryömimään hä­ nen käsiensä alta tai kiipeämään vanhem­ man selkään. Kieputtamista ja roikuttamistakaan ei kannata pelätä, sillä niissä piilee valtava hyö­ ty lapsen aivojen kehittymiselle. – Kieppuminen, pyörittäminen ja ylösalai­ sin kääntäminen eli se, että lapsi on välillä pää alaspäin, lisää hermoverkkojen tiheyttä aivoissa ja on erittäin hyödyllistä lapsen ai­ vojen kehitykselle. Sitä kannattaa siis har­ rastaa paljon.

Kotiin voidaan rakentaa yhdessä myös temp­ purata. Silloin olohuoneen matto rullataan ja sen päällä tasapainoillaan. Ruokapöydän tuolit asetetaan peräjälkeen, ja ensimmäiselle tuolille kiivetään ensin ylös ja sitten alas. Seu­ raavien kahden tuolin väliin viritetään viltti. Näin muodostuu tunneli, jonka läpi ryömi­ tään. Tunnelin jälkeen noustaan korokkeelle, joka voi olla esimerkiksi vessassa käytettävä palli, ja hypätään sen päältä alas. Rata päättyy­ sänkyyn, josta tulee trampoliini. – Temppuradan parissa aikuinen ja lap­ si­puuhaavat yhdessä. Se motivoi aina lasta enemmän kuin yksin leikkiminen.

Metsä opettaa Lapsen liikunnallinen arki vaatii aikaa, koska monesti olisi nopeampaa nostaa lapsi rattai­ siin tai autoon kuin antaa hänen kiivetä sin­ ne itse. Aikuisen ja lapsen aikakäsitysten ta­ sapainottaminen onkin usein vanhemmille melkoinen haaste. – Asian voi suhteuttaa siten, että miettii, kuinka paljon aikaa kuluu siihen, kun kan­ taa lapsen autoon, ajaa sisäleikkipaikkaan tai leikkipuistoon ja istuu katsomassa, kun lapsi leikkii, ja ajaa takaisin kotiin. Jos tuon ajan käyttää kotona tai lähipiiris­ sä puuhasteluun, pääsee paljon vähemmällä. Lapsen kannalta kotona puuhastelu on nimit­ täin aivan yhtä tehokasta liikuntaa kuin ra­ kennetuissa leikkipaikoissa leikkiminen. >>


Metsässä hypellään tai kävellään kiveltä kivelle, edetään pitkin puun juuria.

Rappujen ylös kiipeäminen on oivallinen liikuntaharjoitus pienelle lapselle.

Hiekkalaatikon reuna muuttuu hetkessä tasapainolaudaksi.

kesäkuu 2013 | 17


Sängyllä ei saa muulloin pomppia, mutta temppu­ radalla siitä tulee trampo­ liini.

Lapsen liikunnallinen arki vaatii aikaa. Yhteiset leikit ovat lapselle psyykkisesti tärkeitä.

 – Kun menet ulos lapsen kanssa, menkää metsään. Siellä lapsi saa liikunnan lisäksi kokonaisvaltaisia elämyksiä ja oppimiskokemuksia. Metsässä aistit herkistyvät ja jalkapohjien tuntoaisti kehittyy vaihtelevassa maastossa. Lisäksi epäjärjestäytynyt ympäristö pakottaa aikuisen seuraamaan lapsen puuhia enemmän ja leikkimään yhdessä lapsen kanssa. Yhteiset leikit ovat lapselle psyykkisesti hyvin tärkeitä. Matkalla metsään tasapainoillaan katukiveyksillä, hypellään, kävellään takaperin, loikitaan tai otetaan spurttijuoksu: äiti tai isä menee kymmenen metriä edelle ja kaappaa lapsen syliin, kun tämä juoksee vanhemman luo. Metsässä hypellään tai kävellään kiveltä kivelle, edetään pitkin puun juuria, kiivetään kalliolle ja tasapainoillaan runkojen päällä.

Piha on yhtä suurta leikkikenttää Kaikki kävellen kuljettavat välimatkat, kuten kotoa parkkipaikalle tai kauppaan, kannattaa käyttää hyödyksi. Niihin voi keksiä jonkun leikin, jossa pitää välillä vaikkapa hyppiä ja välillä kävellä kuviteltua viivaa pitkin jalat perä perään. Hiekassa ja matalassa vedessä­ juokseminen, kuperkeikkojen tekeminen nurmikolla­ tai maassa kieriminen ovat myös lapselle hyviä tapoja liikkua. – Kaikki sellainen tekeminen, jonka lapsi kokee hauskaksi eikä halua lopettaa, on hänelle parasta.

Lapsella on luontainen suojeluvaisto Aikuiset saattavat joskus estää lasta liikkumasta kielloilla tai varoituksilla.Ympäristö on ehkä huomaamatta rakennettu sellaiseksi, ettei lapsi pääse toteuttamaan luontaista kehitystehtäväänsä eli liikkumista. Ei ole aikaa antaa lapsen kävellä itse tai vanhemmat saattavat pelätä, että lapsi satuttaa itsensä. – Lapsilla on oma luontainen suojeluvaistonsa, eivätkä he siksi yleensä edes yritä täysin hulluja juttuja. Lapsi ei myöskään mene rikki, vaikka välillä kaatuisikin. Se ratkaisee, miten haaveriin suhtautuu: kauhistuuko vai sanooko: ”Ei haittaa, puhalletaan kipu pois”. – Lapselle on tarpeen oppia liikkumaan kehoansa halliten. Kaatumisia ja kuhmuja vahingollisempaa on se, ettei lapsi liiku tarpeeksi, Daliah Javne pohtii. Luettavaa: Varo, varo, varo! – Tatu Hirvonen (Minerva, 2011) www.nuorisuomi.fi/

18 |

kesäkuu 2013


teksti Anna Haikarainen kuvat Shutterstock

Huomaa myrkkykasvit Kesällä ulkona liikkuessa kannattaa katsoa, mitä lapsi pistää suuhunsa tai mihin hän koskee.

V

aarallisen myrkyllisiä kasveja on Suomessa noin kymmenkunta lajia. Hyvä uutinen on, että kasvimyrkytyskuolemia ei maassamme ole todettu vuosikymmeniin ja vakavat myrkytykset ovat onneksi hyvin harvinaisia. Myrkyllisimpänä Suomen kasveista on pidetty myrkkykeisoa, joka voi nieltynä aiheuttaa jo pieninäkin määrinä kouristuksia. Koiranputkea muistuttava myrkkykeiso on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa rannoilla ja matalassa vedessä. Näsiä, tuhkapensas, selja, kielo ja oravanmarja kasvattavat myrkyllisiä marjoja.

Hyötykasveistakin voi saada myrkytysoireita Monet aivan tavalliset hyötykasvit voivat raakana tai väärin käsiteltynä aiheuttaa myrkytysoireita. Raparperi­ sisältää oksalaatteja kaikissa kasvin­ osissa, mutta eniten niitä on lehdissä.

etoMyrkytysti h/vrk ttaa 24 keskus au

77 9 1 7 4 9 0 p. p. 09 4711 (vaihde),

tai eskus.fi ytystietok www.myrk a uhelimess

vastaa p ietokeskus killisten Myrkytyst rokauden ä n ympäri vuo n ja hoitoo n ehkäisyy s u sk myrkytyste e K symyksiin. liittyviin ky ta. a a m ko ko palvelee

Perunan ja tomaatin vihreissä osissa on solaniinia. Käsittelemättömät pavut sisältävät lektiiniä. Monet siemenet, esimerkiksi aprikoosin, persikan, kirsikan ja omenan siemenet, sisältävät amygdaliinia, j­ o­ka muuntuu elimistössä syanidiksi. Myrkytysriski on olemassa, jos siemeniä syö pureskellen tai murskattuina.

Pidä lääkehiili aina mukana Jos epäilee myrkytystä, kannattaa miettiä, mihin kasviin lapsi olisi voinut päästä käsiksi ja yrittää arvioida, kuinka paljon kasvinosia lapsi on voinut nauttia. Kasvin myrkyllisyyden voi tarkistaa Myrkytystietokeskuksen kotisivuilta. Mikäli kasvi on myrkyllinen, kannattaa ottaa puhelimitse yhteys Myrkytystietokeskukseen lisäohjeiden saamiseksi. Oireita ei pidä jäädä odottamaan! Ensiavuksi annetaan Myrkytystietokeskuksen ohjeiden mukaisesti lääkehiiltä, joka estää myrkyn imeytymisen. Pienelle lapselle helpoiten nieltävä on lääkehiilirae, jota myydään apteekeissa. Lääkehiilen voi sekoittaa vaikkapa jogurttiin, kiisseliin tai mehuun ja syöttää tai juottaa lapselle. Hiiltä annostellaan 1 gramma /painokilo eli noin 3 rkl / 10 kg painava lapsi. Silmään tai iholle joutunut ärsyttävä kasvineste huuhdellaan runsaalla vedellä. Jos ärsyttävää kasvia on syöty, huuhtele lapsen suu runsaalla vedel­ lä­­­ja anna hänelle pieni määrä vettä juotavaksi. Muuten myrkytys- tai är­ sy­tysta­paukset hoidetaan oireiden mukaisesti.

Vältä näitä: Kasvit, jotka voivat aiheuttaa myrkytys­oireita jo pienen määrän syöneille • • • • • •

Hullukaali (Hyoscyamus niger) Hulluruoho (Datura stramonium) Myrkkykatko (Conium maculatum) Myrkkykeiso (Cicuta virosa) Oleanteri (Nerium oleander) Risiini (Ricinus communis; siemenet rikki pureskeltuina) • Sormustinkukka (Digitalis purpurea) • Syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale) • Ukonhatut (Aconitum spp.), erityisesti aitoukonhattu (Aconitum napellus)

Sormustinkukka (Digitalis purpurea)

Valolle herkistävät kasvit • Ukonputket (Heracleum spp.), varsinkin jättiputki • Karhunputket (Angelica spp.) • Koiranputki (Anthriscus sylvestris) OIREET: Kasvit saavat auringon UV-säteilyn kanssa aikaan paikallisia palovammoja. Altistuskohtaan syntyy punoitusta ja rakkuloita 1–3 vuorokauden sisällä. HOITO: Oireet voi välttää suojaamalla kasvia koskettanut iho UV-valolta vähintään 48 tunnin ajan. Hoito kuten auringon­ polttamissa.

Paikallista ärsytystä aiheuttavat kasvit

Koiranputki (Anthriscus sylvestris)

• Esimerkiksi vehkat, vuokot, leinikit ja tyräkit. OIREET: Kasvineste aiheuttaa iho- ja limakalvo­ ärsytystä, ihon ja nielun punoitusta, turvotusta, kipua ja rakkulanmuodostusta. Myös pahoinSinivuokko vointia, mahakipua, oksentelua ja ripulia (Hepatica voi ilmetä. Vahvasti ärsyttävä kasvineste nobilis) saattaa aiheuttaa limakalvoturvotusta, mikä voi vaikeuttaa hengittämistä. HOITO: Altistunut alue huuhdellaan huolellisesti ja kasvinestettä nauttineelle annetaan vähän juotavaa. Lähde: Kalle Hoppu, Harriet Mustonen ja Tiina Pohjalainen, Duodecim, kesänumero 2011.

kesäkuu 2013 | 19


kokataan kotona teksti Heli Kuusipalo kuvat Tommi Tuomi

Eväät koriin ja

retkelle!

Eväskoriin pakataan ensin kylmäkallet, sitten ruokaisa salaatti lisukkeineen ja kastikkeet. Lopuksi mukaan sujahtaa täytetty leipä ja juomaksi mansikkalassi. Ohjeet ovat kuudelle ja sopivat yli 8 kuukauden ikäisestä alkaen. Mansikkalassi sopii 10 kuukauden ja leipäkiekot vuoden ikäisestä lähtien.

KASTIKKEET TOMAATTISALSA 1 tölkki tai purkki tomaattimurskaa 1 raastettu porkkana noin 1 rkl raastettua inkivääriä 2 kypsää tomaattia 1 omena raastettuna 1 tl kuivattua oreganoa rypsiöljyä kuullottamiseen

RUOKAISA SALAATTI 1 parsakaali 1 kukkakaali 6 perunaa 3 kevätsipulin vartta lehtipersiljaa rypsiöljyä Pese perunat ja laita kiehumaan. Pilko ja huuhtaise parsa- ja kukkakaalit ja höyrytä ne rapsakoiksi. Kun perunat ovat kypsyneet, kaada vesi pois, jäähdytä ja leikkaa veneiksi. Kaada pannulle vähän öljyä ja paista perunoita muutama minuutti. Silppua perunoiden joukkoon kevätsipulit ja paista vielä viitisen minuuttia. Pilko kaalit reilunkokoisiksi paloiksi ja laita perunoiden kanssa eväsastiaan. 20 |

kesäkuu 2013

Kuullota kattilanpohjalla hetken aikaa porkkanaja inkivääriraasteita. Lisää tomaattimurska ja anna kiehahtaa muutama minuutti. Laita joukkoon pieniksi pilkotut tomaatit ja kuorittu ja raastettu omena sekä oregano. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Jäähdytä ja surauta sauvasekoit­ timella seos tasaiseksi. Pullota tai purkita kastike. Voit lisätä vettä tai öljyä, jos haluat juoksevampaa. OMENAINEN YRTTIÖLJY 1 dl rypsiöljyä 1/2 dl omenamehua lehtipersiljaa tai korianteria tai muuta makusi mukaan Kaada öljy ja mehu pulloon. Lisää joukkoon tuoreita yrttejä. Yrttien maku tarttuu paremmin, kun annat mausteöljyn seistä muutaman päivän. Salaattia täydentämään mukaan eväskoriin voi pakata retkeilijöiden maun mukaisesti pannulla paistettuja broilerisuikaleita tai uunissa kypsennettyjä maustettuja broilerinuijia, kasvispyöryköitä, fetajuustoa öljyssä, pieniä tomaatteja, mini-mozzarellaa tai vaikkapa oliiveja.


LEIPÄKIEKOT 1/2 litraa vettä 1 pussi kuivahiivaa 1 tl suolaa 2 rkl siirappia noin 12–14 dl sämpyläjauhoja 2 rkl rypsiöljyä Täytteeksi käy esimerkiksi mozzarellaraaste ja halutessasi silputut yrtit, kuten basilika tai persilja. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon suola ja siirappi, sekoita. Lisää 3 dl:aan jauhoja kuivahiiva ja sekoita voimakkaasti lämpimän veden joukkoon. Lisää vähitellen loput jauhoista ja öljy ja vaivaa taikina tasaiseksi. Kohota lämpimässä liinan alla 20 minuuttia. Kaulitse puolet taikinasta levyksi ja laita 1/3:aan levystä täytettä. Rullaa taikina ja muotoile siitä kiekko. Saat taikinasta kaksi leipää. Kohota täyteleipiä pellillä 20 minuuttia. Paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia.

MANSIKKALASSI 1/2 litraa maustamatonta jogurttia 3 dl pakastemansikoita pienen sitruunan mehu vettä tarvittaessa Laita kaikki ainekset kannuun ja sekoita sauva­ sekoittimella. Veden määrällä voit säädellä lassin paksuutta.

ttipiiri.fi > r l i .p Pilttipi

t epti www s e

eptit www es

verkko irin s löydät ivuilta runsaa lisää ru sti ok niin ark aohjeita een juhlaan kuin kin.

ipiiri.fi > iltt r .p

kesäkuu 2013 | 21


Piltin parhaat palat

Mikä maistuu välipalaksi?

1

Piltti kyseli lapsiperheiltä, millaiset välipalat pikkuväelle maistuvat ja mitä muuta reissukassiin pakataan. Petri, Outi ja Luna (1 v)

2

3

4

Petri, Outi ja Luna ovat lähteneet kävelylle nauttimaan kevätsäästä. Kävelyillä vierähtää helposti parikin tuntia. Välillä pysähdytään lepäämään. Tällä kertaa taukopaikaksi valikoitui Kauppatorin telttakahvila. Petrin ja Outin mielestä tärkeintä lapsen kanssa liikkuessa on ottaa mukaan aurinkoinen mieli ja pientä syötävää. Lunan välipalahetkiin kuuluu muun muassa hedelmiä ja maissi­ naksuja. Viime aikoina ollaan totuteltu hapanmaitotuotteiden syömiseen. – Turkkilaisesta jugurtista on tullut Lunan uusi lempiherkku. Siihen on myös kätevä dipata hedelmäviipaleita, Petri ja Outi vinkkaavat.

Jannica ja Fiona (7 kk) Jannican ja Fionan määränpäänä on Fazerin kahvila, jonne Jannica on sopinut tapaamisen ystävänsä kanssa. Kahvilatreffien lisäksi viikkoon kuuluu myös kävelyjä ja muskarin musiikkituokioita. Välipalahetket ovat olennai­ nen osa päivän ohjelmaa. Fionalle maistuvat muun muassa banaani, avokado ja hedelmä­ smoothiet. Välillä mukana on myös minigrippussiin pakattuja suolattomia ja vähärasvaisia maissinaksuja, joita on Fionan mielestä hauska näperrellä.

22 |

kesäkuu 2013

– Tärkeintä on, että välipala kulkee siististi mukana ja on helppo syödä, Jannica sanoo.

Piia, Nea (2 v) ja Kia (8 kk) Piia, Nea ja Kia odottelevat bussia Elielinaukiolla. Matka suuntaa vaunu­ ostoksille Varistoon. Kotoa lähtiessä mukaan pakataan vaihtovaatteet, vaipat ja eväät – ja vähän muutakin. – Mulla on aina koko elämä mukana laukussa, Piia nauraa. Välipalojen suhteen pidetään yllä terveellistä linjaa. Myös helppous ja nopeus ovat valttia. Laukusta löytyy yleensä hedelmiä ja smoothieita, harvemmin eväsleipiä tai muuta valmistelua ja pakkaamista vaativaa. Nea natustelee mielellään myös rusinoita.

Maija ja Sipi (8 kk) Maija ja Sipi ovat matkalla kotiin kaveriporukan tapaamisesta. Poruk­ kaan kuuluvat vanhemmat ja lapset kerääntyvät viikoittain jonkun luokse juttelemaan, kokkailemaan ja leikki­ mään. Tekemiset ja näkemiset sovitaan kätevästi omassa Facebook-ryhmässä. – Samalla kokoonpanolla on nähty jo odotusajoista lähtien, Maija kertoo. Lapset voivat välillä maistella aikuistenkin lautasilta, mutta Sipille pakataan mukaan myös omat eväät. Suosikkivälipala on Piltin mangosose. Myös banaani ja muut hedelmät maistuvat, varsinkin jos ne saa syödä itse sormilla.


Testaa, mitä hoitolaukkunne sisältö kertoo

P

iltin leikkimielisellä testillä voit selvittää, mitä teidän hoitolaukkunne sisältö kertoo yhteisestä reissutyylistänne. Osallistu samalla arvontaan! Palkintona on 100 euron lahjakortti Tutta-lastenvaatteiden verkkokauppaan. Lisätiedot: www.facebook.com/pilttipiiri

kuva Suvi Elo

Tule maistelijaksi Makuraatiin!

T

ärkeä osa Piltin tuotekehitystä on Piltti Makuraati. Maku­raadissa su omalaiset lapset koemaistavat kehitteillä olevia uusia Piltti-tuotteita tai tuotteita, joiden reseptejä halutaan parantaa. Makuraatilaisilta kysytään palautetta myös jo olemassa olevista tuotteista, ja yhdessä voidaan ideoida täysin uusia tuotteita. Makuraatilaisten joukosta arvotaan ryhmiä, joille toimitetaan kehitteillä olevia Piltti-makuja maisteltavaksi. Kiinnostaako sinua tulla mukaan Makuraatiin? Raatiin ovat tervetulleita kaikki 4-36 kuukautta vanhat lapset, joilla on tarkat makunystyrät. Voit liittää lapsesi Piltin Makuraadin jäseneksi Pilttipiiri.fi-sivustolla.

100 %

HEDELMÄÄ!



Pilttipiiri 2/2013