Vapaaehtoisena konnien perässä Finnmatkojen kilpikonnalähettiläs Heikki Mahlamäki vietti kaksi viikkoa vapaaehtoistyössä Thaimaassa merikilpikonnien suojeluprojektissa. Lähes täysin luonnontilaisilla saarilla mieleen jäi etenkin paikallisten, vapaaehtoisten ja ilmaston lämpimyys. Heikki Mahlamäki Kuvat Finnmatkat, Ekomatkaajat ja Annika Metsäketo
”Anteeksi, nyt on ihan pakko kiljua pikkuisen”, totesin puhelimeen, vedin luuria kauemmas ja päästin tunteeni valloilleen. Linjan toisesta päästä oli juuri kerrottu, että minut oli valittu 1 300 hakijan joukosta tekemään vapaaehtoistyötä Thaimaassa kahden viikon ajan! Maaliskuussa lähdin matkaan kohti Koh Pra Thongin saarta Phuketista pohjoiseen. Saari tuhoutui tsunamissa lähes täysin, mutta jälleenrakentamisen ansiosta siellä asutaan taas. Me, eri puolilta Euroopan saapuneet eri-ikäiset ja eri ammateissa työskentelevät vapaaehtoiset, asuimme paikallisten kodeissa. Itse majailin ystävällisen rouva Oun luona. Pieneen huo-
neeseeni mahtui vain sänky. Alakerrassa oli kyykkyvessa-suihkuyhdistelmä. Lounaan ja illallisen koko vapaaehtoisten joukko söi yhdessä erään paikallisen rouvan katetulla patiolla. Thaimaalaisten kala-, kana-, curry- ja vihannesaterioiden jälkeen tiskasimme ja siivosimme jälkemme. Olimme yhdessä aamusta iltaan, ja yllättävän nopeasti meistä hitsautui tiivis yhteisö. Keskustelut Koh Pra Thongin rannoilla ja ruokapöydissä kumpuilivat kaikissa mahdollisissa aiheissa maan ja taivaan välillä.
Yötä rannalla Merikilpikonnien suojeluhankkeessa selvitetään muun muassa,
millaisissa oloissa merikilpikonnat viihtyvät. Vapaaehtoiset osallistuvat tiedon keruuseen. Meidän joukkomme mittasi meriveden lämpötilaa, arvioi aallonkorkeuksia ja yritti saada näköhavaintoja kilpikonnista. Aamun sarastaessa tarkistimme munintarannat. Kävelimme pareittain viiden kilometrin mittaista hiekkarantaa päästä päähän ja takaisin sekä kirjasimme ylös havaintoja mahdollisista kilpikonnien pesistä ja muistakin eläimistä sekä ihmisen toiminnasta pesimärantojen tuntumassa. Kilpikonnat munivat rantahiekkaan kaivamaansa kuoppaan ja peittelevät sen jälkeen pesänsä hiekalla. Tähän loppuu emon huolenpito. Kuoriutuessaan poikaset ovat omillaan mönkiessään vimmatusti kohti merta.
Aamun sarastaessa tarkistimme kilpikonnien munintarannat.
44 Loma