duunissa n Erityisluokanopettaja Anne Salovesi opettaa oman ykkösluokkansa lisäksi myös kaikkia aineita ysiluokkaan asti.
teksti PINJA LANDÉN kuvat TOMMI TUOMI
Voimaa tiiviistä työyhteisöstä Pienessä erityiskouluyhteisössä ei puhuta sinun ja minun oppilaista vaan meidän oppilaista. Toista autetaan aina, ja ilmapiiri pidetään positiivisena.
M
almilla sijaitsevassa Karviaistien erityiskoulussa on meneillään oppitunti. Ykkösluokassa on tänään monta aikuista: erityisluokanopettajat Anne Salovesi ja Katri Vainikainen sekä koulunkäyntiavustaja ja koulusihteeri Marja-Liisa Lehtelä ohjaavat ja tukevat lasten tekemistä. Kolmen aikuisen läsnäolo mahdollistaa sen, että lapset voivat hieman vapaammin opetella ja harjoitella asioita omassa tahdissaan. Myös rehtori Juha Parviainen käväisee luokassa katsomassa, mitä oppilaille kuuluu. Karviaistien koulu on yksi kaupungin kahdestatoista erityiskoulusta. Se palve-
10
lee oppilaita ykkösluokasta yhdeksänteen ja on tarkoitettu lapsille, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä erityisen tuen tarve. Koulussa on yhteensä 70 oppilasta, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisessa vuosiluokassa on 10 oppilasta. Monet luokista ovat yhdysluokkia. – Koulumme on ikään kuin turvapaikka erityistuen tarpeessa oleville oppilaille. He kaikki tuntevat toisensa, ja me kaikki aikuiset tunnemme jokaisen oppilaan. Elämisen opettelu ja omassa tahdissa edistyminen on täällä turvallista ja sallittua, Parviainen kertoo. Turvallisuutta konkretisoi se, kuinka koulurakennus ja piha on suunniteltu. Kaksi valkoista puutaloa on yhdistet-
Helsingin henki | joulukuu 2014
ty käytävällä, ja piha on pieni ja helposti valvottavissa. Kokonaisuutta kutsutaan syliksi.
Kollegoiden tuki tärkeää
Erityiskoulun oppilailla voi olla vaikeuksia ymmärtämisessä, hahmottamisessa, lukemisessa, matematiikassa ja sosiaalisessa toiminnassa. Usein ongelmia ilmenee kaikissa näissä, joten opettajilta edellytetään paljon. Heidän täytyy hallita kasvatustieteen, erityispedagogiikan ja psykologian koko kirjo sekä kaikki peruskoulussa opetettavat aineet. Pienessä yhteisössä hoidetaan itse myös hallinnolliset asiat. – Vaikka työmme on raskasta ja siinä pitää osata vähän kaikkea, joka aamu on kiva tulla töihin. Jos ongelmia ilmenee, ne jaetaan kollegoiden kesken. Näin kenenkään taakka ei pääse kasvamaan liian suureksi, Vainikainen pohtii.
nimeltään Mitä kettu sanoo? Se esitetään helmikuussa. – Kaikki työntekijät ovat innolla mukana tapahtumien suunnittelussa. Ilmaisuun panostaminen olikin yksi syy siihen, miksi itse aikoinaan hain tänne töihin, Parviainen muistelee. Luovuus saa kukkia myös oppitunneilla. Historian tunnin jälkeen saatetaan seuraavalla tunnilla tehdä vaikkapa saviruukkuja. – Tarkoitus on, että luovan toiminnan ja käsillä tekemisen avulla reaaliaineet pysyvät oppilaillemme mielekkäinä, Vainikainen toteaa. Luovuudella ja ilmaisulla onkin koulussa kaksisuuntainen merkitys: oppilaille se tarkoittaa toiminnan mielekkyyttä ja kanavaa ilmaista itseään, opettajille se merkitsee mahdollisuutta päättää, miten opetussuunnitelmassa määritellyt asiat käytännössä tehdään.
Iloa ilmaisusta
Karviaistien koulu panostaa ilmaisutaitoon ja ideointiin. Opettajat järjestävät usein teemapäiviä, retkiä ja tempauksia, joihin koko koulu osallistuu. Vuosittain valmistellaan musiikkinäytelmä eli prokkis, johon jokainen osallistuu kykyjensä mukaan. Seuraava prokkis on työ-
Kaikki tuntevat toisensa, ja me kaikki aikuiset tunnemme jokaisen oppilaan.