Koulun tuntematon sisäinen maailma Kiusaaminen ja siihen puuttumattomuus nousevat järkyttävällä tavalla esille Mikko Löppösen haastattelemien nuorten urasuunnittelussa ja kehityksessä. Liian monen kohdalla se on johtanut psyyken romahtamiseen ja elämänhallinnan menettämiseen. Näitä haavoitettuja nuoria tulisi Löppösen mukaan huomioida erityisesti opinto-ohjauksessa antamalla heille aikaa, henkilökohtaista ohjausta ja tukea monialaisesti toimivan verkoston kautta. Seuraavassa Mikko Löppönen tarkastelee koulun sosiaalista maailmaa ja sen vaikutuksia. Mitä koulussa oikeastaan opitaan? Tieto-taidon lisäksi koulussa varmaan opitaan jonottamaan, odottamaan, olemaan hiljaa, tulemaan ajoissa kouluun ja tunneille, tekemään annetut tehtävät, kuuntelemaan hiljaa opetusta, arvioimaan itseään koetulosten ja opettajan suosion perusteella. Koulussa myös joutuu hyväksymään sen, että voi olla aina se syyllistetty, kiusattu ja ivattu, jonka kanssa kukaan ei halua olla. Enemmistö sopeutuu tähän koulun kulttuurilliseen todellisuuteen, jossa virallinen ja epävirallinen opetussuunnitelma määrittävät päivän arkea ja sosiaalisen olemisen, toiminnan ja vaikuttamisen ehtoja. Lapset ja nuoret velvoitetaan ylhäältä päin ohjattuun ja johdettuun sosiaaliseen ympäristöön, jossa elämä on normitettu, sanktioitu, aikataulutettu ja rytmitetty, ja jossa erilaisuus koetaan ennemminkin uhkana kuin hyväksyttävänä ja kannustettavana piirteenä. Ne jotka eivät sopeudu, merkitään sopeutumattomiksi, ja heihin kohdistetaan sopeuttamistoimenpiteitä, jotka virallisesti ymmärretään oppilaan yksilöllistä kehitystä tukeviksi toimenpiteiksi. 22
Kuinka hyvin itse asiassa tunnetaan koulun arjen sisäistä sosiaalista maailmaa. Koulutyön arkeen kuuluu kasvun, kehittymisen, yritteliäisyyden ja välinpitämättömyyden, sosiaalisten suhteiden jännitteisyyden, vallan ja alistamisen, pettymysten ja ilojen, hyväksytyksi tulemisen ja syrjäytymisen jatkuva läsnäolo. Oppimis- ja työympäristönä koulu on vertaansa vailla oleva laitos, eikä se toimintatavoiltaan ja organisaatioltaan kovinkaan paljoa eroa muista pakkolaitoksista kuten armeijasta ja vankilasta. Oppimistavoitteita määrittävät opetussuunnitelma, tuntikehys, rehtori ja opettajat, ja oppilaiden rooli on olla ajoissa tunnilla ja hiljaa. Koulun ns. opettajahuoneilmapiiri toimii varsin voimakkaana mielipiteen ja yhtenäiskulttuurin muodostajana ja ylläpitäjänä. Tämä yhtenäinen käyttäytymisja suhtautumiskoodisto rakentuu pitkälti hallinnan ja vallan tarpeisiin ja toteuttamiseen. Kouluhan sosiaalisena toimintaympäristönä jakautuu kahteen selvästi tosistaan erottuvaan jopa vastakkaiseen kulttuuriin, jotka molemmat pitävät sisällään omia alaryhmiään. Koulun sosiaalisen toiminnan ristiriitaiseen olemukseen on yksittäisissä tutkimuksissa kiinnitetty huomiota tuomalla esille oppilaiden ja opettajien erilaiset sosiaaliset taustat. Näiden kahden erilaisen maailman kohtaamisen tulos on yleensä opettajan turhautuminen ja oppilaan kouluvastaisuus. Valitettavasti koulun vaikutus on pienin juuri niiden oppilaiden kohdalla, jotka voisivat hyötyä koulusta eniten.
Koulukiusaaminen on valitettava, mutta todellinen ja koulun arkeen kuuluva ilmiö. Se pyritään kitkemään pois ja se pitää kitkeä pois. Mutta sen kitkeminen vaatii puuttumista siihen sosiaaliseen
toimintakulttuuriin, joka koulun tapaisessa laitoksessa vallitsee. Kiusaaminen on kiinni oppilaiden sosiaalisessa kulttuurissa, jota on äärimmäisen vaikea ymmärtää ja havaita. Päivi Hamaruksen (2006) tutkimuksen mukaan kiusaaminen on keino tuottaa ja vahvistaa oppilaskulttuuria. Kiusaaminen sitoo ja yhdistää oppilaita sellaiseen sosiaaliseen toimintaan, joka vahvistaa ryhmän arvomaailmaa. Samalla kun kiusaaminen yhdistää se myös erottaa, syrjäyttää ja haavoittaa. Yksilö tarvitsee hyvää toimintakykyä selviytyäkseen erilaisista muutoksista, vaikkapa kouluasteelta toiselle siirtymisestä. Kun nuorella on vahva ja riittävä toimintakyky, hän kokee muutoksen myönteisenä ja muutoshalu on kehittynyt muutostaidoksi. Pitkään jatkunut kiusaaminen vähentää lapsen ja nuoren toimintakykyä. Joidenkin nuorten kohdalla tämä pitkään jatkunut kiusaaminen on tarkoittanut koko kouluajan jatkunutta kiusausta, jota kukaan ei ole huomannut tai sitten siihen ei jostain syystä ole haluttu puuttua. Kiusatun nuoren kyky tehdä järkevä ja kauaskantoinen päätös yhteishakutilanteessa on enemmän kuin kyseenalaista. Yhteishakujärjestelmä taas ei tunne näitä inhimillisiä väliin tulevia tekijöitä, ja jokainen hakematta jättänyt nuori veisi uskottavuutta sekä ohjaukselta että järjestelmältä. Käytännössä jokainen 9.luokkalainen hakee yhteishaussa. Näistä lähes viidesosa ei ota vastaan jatkopaikkaa tai keskeyttää jatko-opinnot ensimmäisenä vuonna. Mikko Löppönen Kuopio Kirjoittaja on toiminut yli 20 vuotta opetustyössä ala- ja yläkoulussa (erityisopetus), lukiossa ja ammattioppilaitoksessa.