Nukketeatteri Punahilkka

Kuva: Juhani Joensuu

Satuteatteri Punahilkka on tarttunut esityksissään rohkeasti esineisiin ja nukkeihin jo 30 vuoden ajan. Kuva esityksestä Kuningas Ubu.

Oviaukosta tämäkin alkoi

Punahilkka – 30 vuotta harrastajanukketeatteria Joensuussa

Satuteatteri Punahilkan toiminta alkoi 1981 steinerpedagi Elli Kilpeläisen kotona oviaukkoteatterina. Ensimmäisenä satuna nähtiin Grimmin satu ”Porkkanainen”. Monien seuraavien esitysten pohjana käytettiin kansansatuja ja kertojalle rakennettiin niissä tärkeä osa. Ellin lisäksi ryhmään kuului tuolloin viisi nuorta naista – Arja Kilpeläinen, Ritva Tykkyläinen, Kaisu Heikura, Helena Lappalainen ja Raija Korhonen.

1983 Joensuun Nuorisoseura houkutteli Punahilkan yhdistyksensä suojiin, jolloin esiintymisten organisointi ja taloudelliset kysymykset hieman helpottuivat. Myös oman pikkuruisen harjoitustilan saaminen Joensuun keskustasta parakkimaisesta nuorison kokoontumistilasta helpotti harjoittelua.. Vuosina 1982-1988 teatteri esiintyi hoitolaitoksissa, kirjastoissa, kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa lasten tapahtumissa. Tammikuussa -87 tuli muutto Pekkalan kartanoon, jonne silloinen kulttuurilautakunta kunnosti paikallisille nukketeattereille tilat. Tosin tilat olivat esiintymiseen melko epäkäytännölliset. Kuitenkin viikoittaiset sunnuntaiesitykset keräsivät pienen, mutta vakiintuneen katsojakuntansa. Rekisteröityminen yhdistykseksi samana vuonna mahdollisti teatteri Punahilkalle erilaisten valtion- ja kunnan avustusten hakemisen.

Joensuun kuuluisa Nukketeatteritalo

Koska Joensuussa 1990-luvun alussa toimi aktiivisesti kolme nukketeatteria – Punahilkan lisäksi Teatteri Vunukka ja Teatteri Kaamea Poksahdus – halusi kaupunki tukea lastenkulttuuria avaamalla vuonna 1992 Joensuun Nukketeatteritalon entiseen synnytyssairaalan osastona toimineeseen puutaloon. Siitä voidaankin katsoa alkaneeksi nukketeattereiden ”kulta-aika” Joensuussa. Ensi-iltoja, esityksiä, kursseja, koulutuksia, kesänäyttelyitä sisältyi Nukketeatteritalon toimintaan, vaikka vakituisia työntekijöitä ei useinkaan ollut kuin kesäkuukausiksi. Kaupunki tuki taloudellisesti nukketaloa antamalla tilat käyttöön nimellistä korvausta vastaan. Lipputuloista piti kaupungille antaa vain 10 prosenttia. Lisäksi saimme toimintaamme avustuksia. Kaikki muuttui kuitenkin 1990-luvun loppupuolella, kun pieniltä ryhmiltämme ruettiin vaatimaan vuokrien ja sähkölaskujen maksamista vanhasta talosta ja kaupungilta saamamme avustukset menivät kokonaisuudessaan talon ylläpitoon. Esitysten suunnitteluun ja tekemiseen ei enää riittänyt tarpeeksi energiaa. Ongelmaksi oli muodostunut myös pienen näyttämö- ja katsomotilan tuottamattomuus, ja niinpä talosta jouduttiin luopumaan vuonna 2003 joulukuussa. Joensuun kaupunki keskitti tuolloin voimavaransa uuteen lasten Mukulakatuun, jonne ensin rakennettiin puitteet ja vasta sitten ruvettiin miettimään lapsille suunnatun toiminnan sisältöä, eikä missään vaiheessa oltu yhteydessä paikallisiin nukketeatterin tekijöihin. Parhaimmillaan 10 vuoden toimintavuotensa aikana Joensuun Nukketeatteritalossa oli toiminut 7 teatteriryhmää (Punahilkka, Vunukka, Kaamea Poksahdus, Salainen Teatteri, Vääräpyörä. Ramppi & Kuume, Fiasko) ja lukuisat muut kokoonpanot olivat käyttäneet taloa joko harjoitus- tai esiintymistilana lyhempiä tai pitempiä jaksoja. Paikallisten nukketeattereiden vapaaehtoinen, vuosia jatkunut ”ilmainen” työ ei ollut saanut kaipaamaansa arvostusta silloisen kaupungin kulttuuritoimen silmissä. Muutaman vuoden Nukketeatteritalosta lähdön jälkeen Punahilkkakin sai harjoitella koulujen jumppasaleissa, päiväkodissa, jäsentensä kodeissa jne. kunnes vuonna 2006 Joensuuhun perustettavan Esittävän Taiteen

tila ry:n jäsenyyden kautta Joensuun Pakkahuone tarjosi teatterillemme jälleen uuden kodin eli säilytys-, harjoitus- ja esiintymistilan. Viime vuosina olemme tehneet suomalaisvenäläisen kulttuurifoorumin kautta yhteistyötä mm. tuottamalla Venäjältä Vorkutan Komin tasavallan kansallisen nukketeatterin Maalliset Jumalat-esityksen Joensuuhun. Petroskoin Nukketeatterista meillä on ollut nukentekijä, lavastaja ja ohjaaja Kohti aamunkoittoa-produktiossamme. Yhteistyö itään päin on ollut luonnollista Venäjän rajan läheisyydessä.

Punahilkkalaisia ja Susinäyttämö

Punahilkan vahvuuksia ensimmäisten kahdenkymmenen vuoden aikana ovat perustajamme Ellin (-2003) lisäksi olleet oma nukentekijämme Päivi Auvinen ja muusikot Heikki Sivonen, Tapani Mustonen ja Aki Hietala (vain muutamia mainitakseni). Päivin muutettua Etelä-Suomeen, jäi Punahilkka pitkäksi aikaa ilman nukentekijää. Se pisti luovuuden koville ja niinpä muutamassa ensi-illassa nähtiin näyteikkunoiden mallinukkeja vartaloineen ja Moskovasta tai muualta Venäjältä ostettuja nukkeja. Yhä edelleen etsimme joukkoomme nukentekijöitä, mutta akuutein tarve on saatu tyydytettyä yhteistyöllä Petroskoin Nukketeatterin kanssa. Myös pitkäaikaiset ohjaajamme nukketeatterin ammattilaiset Marja-Liisa Lintunen ja käsikirjoittaja/ohjaaja Juhani Joensuu olivat tukipylväitämme koko 90-luvun, jolloin he tinkimättömällä taiteellisella otteellaan luotsasivat teatteriamme ahkerasti uusiin ensi-iltoihin. Vuonna 1996 Punahilkka oli tehnyt ensimmäisen aikuisille suunnatun teatteriesityksensä Kuningas Ubun Juhani Joensuun ohjauksessa ja silloin oli pakko keksiä teatterillemme lisänimi ”Susinäyttämö”, etteivät lapsikatsojat eksyisi aikuisten esityksiin. Vuonna 2004 voitimme Susinäyttämön aikuisille tarkoitetulla Voi kun mie saisin-esityksellä sekä Kajaanin runoviikolla ”Maakunnat kohtaavat” pääpalkinnon että Heinolassa Itämeren kansainvälisillä opettajien kulttuurikilpailuissa 3.sijan. Välillä teatterimme on kärsinyt oikeiden ohjaajien puutteesta – viimeksi vuosina 20032009. Silloin tiimityönä tehdyt esitykset vaativat sekä viitseliäisyyttä, itsehillintää ja ”kukin komentaa vuorollaan”-mentaliteettia.

Hyppivän Prinsessan nuket hankittiin Punahilkalle legendaarisesta Obratsov-teatterista Moskovasta ja kunnostettiin. Suoranainen kulttuuriteko siis. Rooleissa oli Jaana Palve-Karppanen, jonka isä Tuomas Palve oli ollut juuri Obratsovin koulutuksessa 1950-luvulla Helsingissä ollessaan esiintyjänä Suomalaisessa Nukketeatterissa.

Kuva: Siiriliina Riikonen.