Nukketeatteri 2/2011
Kuva: Juhani Joensuu
16
Satuteatteri Punahilkka on tarttunut esityksissään rohkeasti esineisiin ja nukkeihin jo 30 vuoden ajan. Kuva esityksestä Kuningas Ubu.
Oviaukosta tämäkin alkoi Punahilkka – 30 vuotta harrastajanukketeatteria Joensuussa Satuteatteri Punahilkan toiminta alkoi 1981 steinerpedagi Elli Kilpeläisen kotona oviaukkoteatterina. Ensimmäisenä satuna nähtiin Grimmin satu ”Porkkanainen”. Monien seuraavien esitysten pohjana käytettiin kansansatuja ja kertojalle rakennettiin niissä tärkeä osa. Ellin lisäksi ryhmään kuului tuolloin viisi nuorta naista – Arja Kilpeläinen, Ritva Tykkyläinen, Kaisu Heikura, Helena Lappalainen ja Raija Korhonen. 1983 Joensuun Nuorisoseura houkutteli Punahilkan yhdistyksensä suojiin, jolloin esiintymisten organisointi ja taloudelliset kysymykset hieman helpottuivat. Myös oman pikkuruisen harjoitustilan saaminen Joensuun keskustasta parakkimaisesta nuorison kokoontumistilasta helpotti harjoittelua.. Vuosina 1982-1988 teatteri esiintyi hoitolaitoksissa, kirjastoissa, kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa lasten tapahtumissa. Tammikuussa -87 tuli muutto Pekkalan kartanoon, jonne silloinen kulttuurilautakunta kunnosti paikallisille nukketeattereille tilat. Tosin tilat olivat esiintymiseen melko epäkäytännölliset. Kuitenkin viikoittaiset sunnuntaiesitykset keräsivät pienen, mutta
vakiintuneen katsojakuntansa. Rekisteröityminen yhdistykseksi samana vuonna mahdollisti teatteri Punahilkalle erilaisten valtionja kunnan avustusten hakemisen.
Joensuun kuuluisa Nukketeatteritalo Koska Joensuussa 1990-luvun alussa toimi aktiivisesti kolme nukketeatteria – Punahilkan lisäksi Teatteri Vunukka ja Teatteri Kaamea Poksahdus – halusi kaupunki tukea lastenkulttuuria avaamalla vuonna 1992 Joensuun Nukketeatteritalon entiseen synnytyssairaalan osastona toimineeseen puutaloon. Siitä voidaankin katsoa alkaneeksi nukketeattereiden ”kulta-aika” Joensuussa. Ensi-iltoja, esityksiä, kursseja, koulutuksia, kesänäyttelyitä sisältyi Nukketeatteritalon toimintaan, vaikka vakituisia työntekijöitä ei useinkaan ollut kuin kesäkuukausiksi. Kaupunki tuki taloudellisesti nukketaloa antamalla tilat käyttöön nimellistä korvausta vastaan. Lipputuloista piti kaupungille antaa vain 10 prosenttia. Lisäksi saimme toimintaamme avustuksia. Kaikki muuttui kuitenkin 1990-luvun loppupuolella, kun pieniltä ryhmiltämme ruettiin vaatimaan vuokrien ja sähkölaskujen maksamista vanhasta talosta ja kaupungilta saamamme avustuk-
set menivät kokonaisuudessaan talon ylläpitoon. Esitysten suunnitteluun ja tekemiseen ei enää riittänyt tarpeeksi energiaa. Ongelmaksi oli muodostunut myös pienen näyttämö- ja katsomotilan tuottamattomuus, ja niinpä talosta jouduttiin luopumaan vuonna 2003 joulukuussa. Joensuun kaupunki keskitti tuolloin voimavaransa uuteen lasten Mukulakatuun, jonne ensin rakennettiin puitteet ja vasta sitten ruvettiin miettimään lapsille suunnatun toiminnan sisältöä, eikä missään vaiheessa oltu yhteydessä paikallisiin nukketeatterin tekijöihin. Parhaimmillaan 10 vuoden toimintavuotensa aikana Joensuun Nukketeatteritalossa oli toiminut 7 teatteriryhmää (Punahilkka, Vunukka, Kaamea Poksahdus, Salainen Teatteri, Vääräpyörä. Ramppi & Kuume, Fiasko) ja lukuisat muut kokoonpanot olivat käyttäneet taloa joko harjoitus- tai esiintymistilana lyhempiä tai pitempiä jaksoja. Paikallisten nukketeattereiden vapaaehtoinen, vuosia jatkunut ”ilmainen” työ ei ollut saanut kaipaamaansa arvostusta silloisen kaupungin kulttuuritoimen silmissä. Muutaman vuoden Nukketeatteritalosta lähdön jälkeen Punahilkkakin sai harjoitella koulujen jumppasaleissa, päiväkodissa, jäsentensä kodeissa jne. kunnes vuonna 2006 Joensuuhun perustettavan Esittävän Taiteen
