DOGVILLE Lappeenrannassa

Grace (Ilona Pukkila)+ nuket (rakentaja: Emma Jussila-Scherman)

Dogville Lappenrannan kaupunginteatterissa Koirankylä tappoi viattomuuden

Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Jari Juutinen tarttui kunnianhimoisesti Christian Lollikenin näyttämösovitukseen Lars von Trierin elokuvasta Dogville, suomensi teoksen itse ja niin Dogville- Koirankylä sai suomenkielisen kantaesityksensä Lappeenrannassa 10.9.2011.

Juutinen ratkaisee sovituksessaan osan hahmoista nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Schermanin nukeilla, ” koska niitä tarvittiin.” Olen samaa mieltä – niitä tosiaan tarvittiin. Itse näin nuket hyvinkin metaforisina hahmoina: näyttämöllä koko esityksen hengettömänä makaava vahtikoira, jota kyläläiset edelleen ruokkivat, pyörätuolissa kuljetettava sairaalloinen, puhumaton tyttö ja kylän lapset – nukkeja. Luontokappaleet, ymmärtämättömät ja viattomimmat – kuolleita, vainajia, joita näytelmän sadistit manipuloivat, kuten yrittävät manipuloida kylään ajautuvaa muukalaista, Gracea (Ilona Pukkila). Koirankylän kohtalo on alusta asti sinetöity. Sain tilaisuuden haastatella ihastuttavan innokkaita ja rohkeasti noviiseina nukkeihin tarttuneita näyttelijöitä Piia Soikkelia, Anna-Kaisa Makkosta, Liisa Pöntistä, Turo Marttilaa ja Samuli Punkkaa. Näyttelijät olivat ottaneet nukketeatteritehtävän vastaan avoimina ja innostuneina. Monet heistä kokivat, että nukketeatterin kautta voisi saada uuden ilmaisukanavan, instrumentin näyttämölle. Nukenrakentaja Jussila-Scherman oli kurssittanut nukettajia pienimuotoisesti: tärkeimpänä tavoitteena oli ollut löytää oma ääni ja rohkeus, oma tapa nukettaa. Nuketuskoreografian viimeisteli esityksen koreografi Kira Riikonen. - Ei ollut helppoa. Työpajan alkaessa tajusimme, että tarkka nuketus vaatii valtavasti treenausta. Koreografin ja nukenrakentajan lisäksi käytimme treeniapuna peilejä. Ja nuo työasennot ovat aivan hirveitä! Näyttelijät kokivat, että nukeista muodostui harjoitusaikana kokonaisia persoonia, jotka tulivat nukettajilleen tärkeiksi. Tunnettiin jopa mustasukkaisuutta siitä, jos joku toinen nuketti omaa nukkea. Nukke koettiin roolina. Näyttelijät allekirjoittivat väitteen, että sekä roolia että nukkea voidaan nukettaa. Lappeenrannan Dogville on mielenkiintoinen osoitus siitä, millainen uusi taso nukketeatterilla voidaan esitykseen luoda – joskus näköjään jopa vahingossa. Kauan eläköön viattomuus.

Pia Kalenius

Lappeenrannan kaupunginteatteri: DOGVILLE, Ohjaus, suomennos ja sovitus: Jari Juutinen, Skenografia: Tarja Jaatinen, Valosuunnittelu: Timo Hämäläinen, Äänisuunnittelu: Hannu Hauta-Aho (vier.), Videot: Kimmo Pasanen, Koreografia: Kira Riikonen (vier.), Nuket: Emma Jussila-Sherman (vier.), Rooleissa: Seppo Kaisanlahti, Reijo Kanerva, Marja-Liisa Ketola, Jarno Kolehmainen, Sami Lanki (vier.), Joni Leponiemi (vier), Marjatta Linna, Anna-Kaisa Makkonen, Turo Marttila, Ilona Pukkila, Samuli Punkka, Liisa Pöntinen, Piia Soikkeli (vier), Heini Kallio (avustaja)