Arvioita esityksistä: Abduction of Europa

ARVIOITA ESITYKSISTÄ

Yhteys löytyi vetten yli

Engineering Theatre AKHE (RUS), Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian nukketeatterilinja ja TIP-Connection ry: Abduction of Europa -esitykset 12.-15.10.2011. Samppalinnan maauimalassa Turussa, ohjaus: Maxim Isaev ja Pavel Semchenko, tuottaja Anna Ivanova-Brashinskaya. Turku 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistoa.

Lokakuu, talveen valmistautuva luonto, vesi, valot, mekaaniset rakennelmat ja kolmattakymmentä näyttelijää. Turun Kulttuuripääkaupunkivuoden runsaasta nukketeatteritarjonnasta spektaakkeli-osastoon nousi yhteistuotanto Abduction of Europa. Esityksen taiteellinen lähde oli pietarilainen insinööriteatteri AKHE, ja sen voimakaksikko Maxim Isaev ja Pavel Semchenko. Syksyinen ilta jätti jollain kummalla tavalla täyttymyksellisen olon, mutta myös jotenkin ristiriitaisen olon. Eikä vähiten AKHEn vimmaisen ja epätäsmällisen estetiikan vuoksi. Tarina pohjautuu antiikin tarustoihin. Europa on siepattu, ja Zeus ja Europa tavoittelevat toisiaan yli heidät erottavan meren. Mytologiseen kehyskertomukseen takertuminen oli vällyn alla esitystä katsoessa tosin aika turhaa. Kokonaisuudesta kasvoi omituinen, meditatiivinen ja hyvin yhteisöllinen kokemus. Kun istuu satojen ihmisten kanssa lokakuisessa illassa viltteihin kääriytyneenä kesän jälkeen hiljentyneessä maauimalassa katsellen hyvin omituisia juttuja, niin siitä tulee väistämättä jollain lailla yhteinen ja erikoinen kokemus. Yhteisöllisyys oli keskeinen juttu tässä visuaalisen teatterin suuressa spektaakkelissa. AKHE on erikoistunut kaikenlaisten teknisten teknisten rakennelmien rakentamiseen ja niiden liikuttamiseen näyttämöllä. Rakentelu on myös osa esitystä, ja materiaalit ovat tunnistettavia: muovia, metallia, puuta. Mystisyyttä ei luoda näkymättömillä käsillä, vaan keskittyneellä tutkimuksellisella otteella materiaaleihin ja näyttämön tapahtumiin. Kehyskertomus antoi suuntaviivoja, mutta muutoin katsoja sai antaa ajatustensa virrata mihin suuntaan halusi. Mieleen pulpahti kuvia nyky-Euroopasta, menneistä mahtavista valtakunnista, idän ja lännen vastakkaisasettelusta ja ihmisten vaikeudesta löytää kommunikointikeinoja. Valkoisilla jättikirjaimilla tehty viestintä korkeilta hyppytelineiltä antoi toiveikkaan lähtötunnelman: yhteys on mahdollista löytää. Ja ainahan voi solahtaa uima-altaaseen lajitovereiden sekaan.

Virittely vie yllätyksen

AKHEn käsiala on ronskia ja energistä, kokeilevaa ja vimmaista. AKHEn esityksessä ei hengitellä silkkiriepujen kanssa, vaan materiaalia vatkataan, paiskotaan, hinataan, heitetään veteen. Kieli vaatii vähän sulattelua. Kun ensimmäisen kerran kohtasin AKHEn käsialaan turkulaisen Aurinkobaletin Tanssivassa tornissa, olin ihmeissäni. Muistan poistuneeni näytöksestä suorastaan harmistuneena noihin sekopäisiin ukkoihin, jotka kyllä keksivät lavan täyteen erilaisia materiaaleja, mutta eivät (minun nukketeatterin muokkaamasta näkökulmastani) viitsineet keskittyä materiaalin todelliseen luonteeseen tai siihen mitä siitä oltiin luomassa. Minulle toinen ongelma on loputon värkkäily ja rakentaminen. Pitkäkestoisen, avoimen

Kuva: Kari Vainio