Arvioita esityksistä: Teater Treff Tallinnassa

ARVIOITA ESITYKSISTÄ

Teatertreff-festivaali Tallinnassa

Arvioijat: Ilpo Mikkonen, Johanna Uusiranta

Suomen UNIMAn järjestösihteeri Johanna Uusiranta ja Nukketeatterikeskus Poijun näyttelijä Ilpo Mikkonen osallistuivat toukokuussa Tallinnan jokavuotiseen teatteritapahtumaan Teatertreffiin. Seuraavassa he käyvät keskustelua näkemistään nukketeatteriesityksistä.

Me molemmat olimme Treffien ensikertalaisia ja hämmästyimme ohjelmiston laajuutta ja monipuolisuutta. Järjestelyt toimivat kaikin puolin hyvin.

Ilpo: Hienoa opiskelijoiden ja ammattilaisten vuoropuhelua, ihan aidosti vielä. Tämä tuli hyvin esille myös iltatilaisuuksissa. Treffeillä oli mahdollista rakentaa siltoja ja kontakteja tekijäsukupolvien välille, mikä on kasvattavaa puolin ja toisin. Ohjelmisto oli paremmin koordinoitu kuin esim. Hollannin Dordrechtissa. Esitykset olivat pääasiassa keskittyneet vanhan kaupungin alueelle. Johanna: Tämä ei varmasti jää ainoaksi kerraksi Tallinnan Treffeillä, niin hieno kokemus oli. Harmi vain, että en ollut varannut enemmän aikaa Treffeilyyn.

Katuteatteriesityksiä:

Companie Une de Plus: Three (Kolme)

Kaksi puista piirustusmallinukkea muistuttavaa ruskeaan”haarniskaan” pukeutunutta näyttelijää. Toinen on kömpelö, ikäänkuin vastasyntynyt, jota toinen hahmo saapuu ohjaamaan ja opastamaan, auttaa ottamaan ensiaskeleita ja löytämään leikkikaverin. Pian ”lapsi” haluaa kävellä itse ja katkaisee narut. Johanna: Pelkistetyt, kasvottomet ihmisnuket ja niiden hitaat, kömpelöt liikkeet vangitsivat yleisön odottamaan mitä tapahtuu. Ilpo: Hypnoottista liikettä, yksinkertaiset vahvat hahmot. Pahvilaatikot sekä rajasivat aluetta että olivat yllättävän tarkoituksellisiakin lavastuselementtejä. Johanna: hieno, vaikuttava esitys, visuaalisesti yksinkertaisen selkeä + suosittelemme

Jaroslavl State Theatre Institute: Sea Fantasy/Merifantasia:

Esitys koostui 4-6 meriaiheisesta pienoisnäytelmästä. Ryhmä liikkui karnevaalikulkueena kohti esityspaikkaa ja keräsi yleisöä mukaan. Ryhmän puvut olivat karnevaaliasuja, värik-

Companie Une de Plus: Three.

käitä, liioiteltuja ja satumaisia. Johanna: Kun esiintyjät tulivat kadulla vastaan ja kokosivat ihmisiä, en arvannnut, että luvassa olisi esitys, vaan luulin, että kyseessä oli vain karnevaalikulkue. Ilpo: Sopi vanhaan kaupunkiin. Alku oli kiinnostava, sisältöä ei loppujen lopuksi kuitenkaan juuri ollut. Kermakakku, visuaalisesti hauska, mutta suttuinen ja halvannäköinen. Värikäs koriste-esitys. Johanna: Jos olisin odottanut esitystä ja maksanut pääsymaksun, olisin pettynyt, mutta nyt kun seurasimme kulkuetta esityspaikkaan, ja jäimme katsomaan, ei ollut mitään odotuksia. Hilpeä, kesäinen esitys, sopi hyvin katu-/ilmaisesitykseksi. Ilpo: Kevyt, ei ryppyotsaisesti tehty, musiikki korosti kepeyttä, varieteenomainen.

Panevèzys Wagon Puppet Theatre: Kolme karhua

Perinteiseen satuun pohjautuva esitys sauvamarionetein toteutettuna. Esityksen voi katsoa ja ymmärtää, vaikka puhetta ei ymmärtäisikään, koska tarina on tuttu. Ilpo: Tarina on kaikille tuttu ja turvallisen jännittävä. Aina yhtä mielenkiintoinen -ainakin lapsikatsojien määrästä päätellen. Näyttelijät olivat taitavia sekä kertojina että nukeillanäyttelijöinä. Johanna: Minusta tuo matkalaukkuun sijoitettu esitys oli hauska idea, taustakuva vaihtui kuin kirjan sivua olisi käännetty, nuket heräsivät eloon tässä ”matkalaukkukirjassa”. Koska tarina oli tuttu, huomio keskittyi yksityiskohtiin ja esiintyjiin, joita olikin hauska tarkkailla.

Turun Taideakatemia ja Erica Aalto: Metsänpeitto.

Turun Taideakatemia: Metsänpeitto

Metsänpeitto on suomalaisessa uskomusperinteessä tila, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Usein tarinoissa metsänpeittoon myös eksytään. Esitys tapahtui luonnonmateriaaleista tehdyssä ”luolassa”, johon oli pieni tirkistysikkuna. Ilpo: Kunnioitettavaa, että huopateatterimaja oli itse tehty ja luonnonmateriaaleja oli käytetty taitavasti hyväksi. Näyttelemisessä paikoin pienemmät liikkeet olisivat mielestäni olleet nukeilla vahvemmat, välillä tuntui siltä, että silmät eivät pysy tapahtumien perässä. Katsomiskokemuksesta muodostuu todella henkilökohtainen, kun näyttelijöitä on saman verran kuin katsojia, se jotenkin alleviivaa tarinan tärkeyttä. Johanna: Minä en kokenut ahtautta enkä tirkistelyä hankalaksi, kivat ”nuket”, jätetään ne kuitenkin yllätykseksi ja pohdittavaksi tuleville katsojille. Tällaisia ”nukkeja” on kuulemani mukaan myös vanhaan aikaan ollut käytössä... Ilpo: Äänimaailma tuki hienosti esitystä. Sisätiloissa:

Tip-Connection ja Turun Taideakatemia: Her Cup of tea

Kun teepussin laskee kuumaan veteen, tapahtuu jotain peruuttamatonta: jotain syntyy ja samalla jotain tuhoutuu. Esityksen pohjana on Anton Tsehovin kirjoittama tragikomedia Vanja-eno, joka kertoo kauneuden katoamisesta. Johanna: Alussa ylinäytteleminen häiritsi, mutta siihenkin tottui. Mielenkiinto säilyi koko esityksen ajan. Ilpo: Ehkä esiintyjä itse oli pelokas ja jännittynyt? Kaikki tapahtui henkilön päässä. Esityksessä oli intensiteettiä ja odotusta.

Duda Paiva Company (Hollanti): Bastard

Duda Paiva Companyn uutta sooloesitystä on inspiroinut ranskalaisen kirjailijan Boris Vianin teos L’arrache-coeur (Sydämensiepaaja) Ilpo: Duda Paiva on multitalentti: näyttelijä, nukettaja, tanssija, miimikko. Taitavan keskittyneesti hän veti vaativan esityksen kuumassa täyteen ahdetussa salissa. Nerokkaat nuket. Johanna: Huikea esitys, taitavaa, loistavaa. Rumuus kosketti, tapahtumapaikkana oli hylätty alue, kuin kaatopaikka, jossa asui hylkiöitä. Ilpo: Hienoa työtä, upea esitys.

Quanzhou Marionette Troupe (Kiina): Acient Art, New Paths

Esitteen mukaan ryhmä edustaa Kiinan rikasta kulttuurista ja taiteellista perinnettä. Ryhmän monet esitykset perustuvat kansan uskomuksiin, sääntöihin ja tapoihin jotka juontava juurensa Quanchoun alueen ikivanhaan historiaan. Tätä esitystä vähän arvelutti mennä katsomaan. Vaikka otsikko lupasikin uusia polkuja, perinne on vahva ja siksi tuntui, että tuleekohan pitkästyttävää. Saimme nähdä makupaloja kiinalaisen nukketeatterin rikkaasta perinteestä hyvin suunniteltuina ja taitavasti esitettyinä annoksina. Elävää musiikkia jäimme kaipaamaan. Ilpo: Virtuoosimainen esittäminen ja marionettien taiturimainen käsittely oli kääritty oletettavasti länsimaista katsojaa viihdyttävään pakettiin. Johanna: Esitys oli hieno kokonaisuutena, taidokasta työtä, mutta johtuen siitä, että tarinoita ei tunne, tuli väkisin vähän pinnallinen maku.

Joan Baixas Company (Espanja): Pregnant earth

Esiintyjä käyttää koko vartaloaan maalaamiseen, maalina Sarajevon poltetun kirjaston tuhka sekä vesi ja valo. Ilpo: Oli valtavat odotukset! Asetelma valmisti odottamaan. Tuntui, että yleisö arvosti esitystä ja piti siitä jo ennen kuin oli nähnytkään. Esitys oli minun mielestäni - anteeksi vaan - laiska, ylimielisesti ja hällä väliä-tyylillä esitetty.

Pietarin Bolshoi Nukketeatteri (Venäjä): US

Esitys perustui Jevgeni Zamjatinin vuonna 1920 kirjoittamaan dystopiaan. Esittäjät olivat jo pitkälle ehtineitä opiskelijoita, mutta ainakin teknisesti jo täysin ammattilaisia. Ilpo: hyvää ja taitavaa/yhdenaikaista ryhmätyöskentelyä sekä nukenkäsittelyä. Venäjänkielisen puheen määrä välillä puudutti, ja rikkoi mielestäni hienoa nukeilla näyttelemistä. Esityksessä kuvattiin vaikuttavasti pienen ihmisen osaa suuren sota- tai valtakoneiston pyörteissä. Johanna: Uskomattoman taitavaa. Huonoa: paljon puhetta, joka ehkä oli merkityksellistä, mutta kun sitä ei ymmärtänyt....(venäjää). Liikehdintä oli hypnoottista, konemaista, esitys nostatti odotusta... milloin jotain todella dramaattista tapahtuu.

Central School of Speech and Drama (Iso Britannia): Pommiuutiset (Breaking News)

Esitys oli alunperin reaktio Islannin talouskriisiin 2008 ja sen seurauksiin, lähestyen aihetta nukke-ja välineteatterin keinoin. Johanna: Hauska ja hyvin tehty Ilpo: Koko ajan lupaava, mutta ei kasvanut.... Vahva, vangitseva esiintyjä, ideoita olisi voinut jatkaa pidemmälle. Johanna: Esityksessä oli kuitenkin positiivinen energia, vaikka huippua ei tullutkaan.

Compagnie sans Soucis Ranska): Hamletmachine

Heiner Müllerin Hemletmachine, josta on tullut nykyajan klassikko, on yhdeksän sivuinen versio Shakespearen alkuperäisestä näytelmästä. Ilpo: Tehty isolla rahalla, tekniikka hallus-

Tartu Student Theatre: Christmas at the Ivanovs

sa, äänet koneelta, 3 äänetöntä näyttelijää, projektori, nukke joka oli tehty savulla ja laserilla... Hitler, Stalin, tinasotilaita, .... kikkailua. Ahdistava, julmuutta kuvaava esitys, en saanut otetta. Luulen, että nykyäänkin kuitenkin ihmiset menevät hakemaan teatteriesityksistä jonkin sortin haltioitumista. Kuinkahan moni katsojista sai sellaisen kokemuksen?

Tartu Student Theatre: Christmas at the Ivanovs

Yksivuotias Petya Perov: Tuleeko meille joulukuusi? Tulee. Mutta mitä jos ei? Ehkä minä kuolen? Näin Alexander Vvedenskin (19041941) kirjoittama näytelmä alkaa. Se on outo, hassu ja musikaalinen näytelmä Ajasta, Kuolemasta ja Jumalasta. Johanna: Visuaalisesti mielenkiintoinen, esiintyjät ilmestyivät ulos ja piiloutuivat suuriin pahvikartioihin, mutta muuta en oikeastaan koko esityksestä ymmärtänytkään. Jonkun aikaa jaksoi katsella, mutta kyllästys ehti tulla. Ilpo: Olen samoilla linjoilla Johannan kanssa. Harrastelijamainen. .