Eino Taina
S O K K O P
Sohvalle hypännyt poika löysi ikkunalaudalta pitkän kynttilänjalan. Hän heitti sen hetken mielijohteesta porukan vanhimmalle. Kynttilänjalan napattuaan vanhin nosti kulmakarvojaan onnistumisen merkiksi. Hän alkoi härnätä sokkoa tökkien tätä kylmällä metallilla niskaan. Kerran hän jopa pamautti kynttilänjalan lujaa sokkoa takapuoleen. Tähän sokko vastasi säikähdyksellä ja voimakkaalla korkeataajuisella inahduksella. Sokon hengitys kiihtyi ja hän alkoi muuttua silminnähden toivottomaksi. Karkea huivi kutitti kasvoja. Olohuone oli valtava. Seinät kohosivat huomattavasti korkeammalle kuin normaalissa kerrostalossa. Asunto oli kirjahyllyjen välissä norkoilevan pojan koti, joten hän tunsi huo-neen parhaiten. Porukan vanhin nyökkäsi vaivihkaa kahdelle muulle. Hän käänsi katseensa oven suuntaan, joka vei keittiöön. Kaksi muuta tajusivat heti; he aikoivat jättää sokon yksin huoneeseen hamuilemaan. Vanhin väänsi ovenkahvaa naama irveessä. Kaksi muuta vilkuilivat sokon suuntaan hengitystä pidätellen ja huuliaan imeskellen. Oven päästämä vähäinen vinkuna jäi sokolta kuulematta, sillä huivi peitti silmien lisäksi suurimman osan korvista. Pojat pääsivät onnistuneesti keittiöön johtavalle käytävälle. He sulkivat oven uudelleen ja telkesivät sen lopuksi suurella sateenvarjolla. Olohuoneesta kuului luja pamaus, mutta siitä ei välitetty. He vain hurrasivat hiljaa onnistuneelle jäynälle.
eli, jota aiottiin pelata, oli muodostunut heidän kaikkien suosikiksi. Pojat viittasivat siihen nimellä “sokko”. Leikki itsessään oli yksinkertainen. Yhden silmät sidottiin, ja sen, jonka silmät olivat sidotut, oli tarkoitus napata joku kolmesta muusta pojasta, jotka puolestaan yrittivät välttää kontaktia tämän kanssa. Tällä kertaa sokoksi valittiin porukan nuorin. Muut sitoivat tarkoin paksun villakaulahuivin sokon silmille. He varmistelivat pitkään, ettei hän varmasti nähnyt huivin takaa. Tämä tehtiin selväksi näpäyttämällä nuorinta nenään napakalla luunapilla. “Jos toi näkis, se ois väistäny”, porukan vanhin sanoi ovelasti. Kaksi muuta hekottivat. Ennen kierroksen alkua olohuoneen valot sammutettiin, sälekaihtimet suljettiin ja sokkoa pyöritettiin riuhtoen viisi kertaa ympäri. Huoneen kaikki kolme ovea suljettiin. Pojat lähtivät luikkimaan eri suuntiin. Yksi hyppäsi tummanruskean nahkasohvan päälle, toinen hiippaili kahden huojuvan kirjahyllyn väliin huoneen nurkkaan, kolmas ja vanhin pysytteli uhkarohkeasti olohuoneen matolla, vaarallisen lähellä sokkoa. Jännitys kasvoi ja pojat, sokkoa lukuunottamatta, tirskuivat nahkeiden kämmentensä takana. Sokko hoiperteli pöllämystyneenä, loukaten itsensä milloin pöydänkulmaan, milloin lattialla lojuviin tavaroihin, kuten pölyiseen tummansiniseen neljän kilon käsipainoon tai epämääräisiin, lähinnä mapeista ja albumeista koostuviin röykkiöihin.
24
