Näitä juttuja

Veikko Tuomainen

Näitä juttuja

Portteja on kahdenlaisia on vaaleita ja tuulisia ja on tyyniä

Taudit palvelevat tarkoitusta kuin moottorin osat, säilytystilaa. Eläimet nukkuvat kevättä me liputamme lasilipulla poikkeustilaa, kohdistamattomista katseista itsensä satuttaneet, kaunista valoa nukkuvat eläimet, tämä eristys on kivisää erehdyttävä haaleus

merenkirkas ientulehdus

Kuten sanottu, kielellä on vamma, se on narsisti eikä ole koskaan liikuttunut. Kielellä on kapi, tässä ja nyt se raapii itseltään kauniin turkkinsa jäänteet päältään. Tuntuu melodista kutinaa laiskuutta, hiertävän suloista kutinaa.

Antaa ruumiin kakoa ulos jäseniään ja päätteitään, leijailee pureskeltuja puruluita, leivontamausteiden tuoksua neonsulaa. Myöhemmin samasta syystä Runeberginkadulla sataa terälehtiä viikon ajan yltä alamäessä

Katuihin on pinttynyt kiinni fetissejä kuin purkkaa, Jugend-talojen kivijalat haisevat kynsilakalta nielaisseet keittiöitä ilman ruokaa Kielellä on itsestään riippuvia ystäviä kuin hapsuja

Tarvitsemisen kummittelua, rikki repeytyminen päästää sisä- ja ulkopuolen haistelemaan toisiaan. Tämä uteliaisuus, jos joku, on hyvyyttä. Lämmintä savea, ajatusta varastoineen maan saostuma. mieli kuin kamara, vasta sen päältä näkee kantaako, ja mitä ravinteita se on varastoinut.

Askeleet mielen päällä.

Abstraktion palauttaminen todellisuuteen ilman sen muodostaneita käsitteitä on sublimointia. Henkien päästämistä paikkaan, jossa niitä ei nähdä.