Haastattelu: Dilemmerch

Haastattelu: Kira Lalu

trashing_it

X

DILEMMA

Team zebra interview hardcore tapas. Alkusoinnut (Bar Teos 9.10.)

Kira: Mikä helvetti on Dilemmerch? Ripe: Olemme vaateteollisuuden eettisemmäksi tekemisen diletantteja! Montte: Mistäs tää ajatus lähti? Koska mä en tiedä... Trashi: Ajatus lähti varmaan joskus öö…Hei mä en nyt tänään oo näillä samoilla silmillä ja sumealla mielellä yhtään kykeneväinen tähän! K: Se on hyvä, se on hyvä, että tulee sekava haastattelu. R: …Ja siis mieti mistä lähtien sä alat kertoo että mistä tää lähti että niin kun onko se sitä mitä sä oot K: ÄLÄ R: Mut kysymys sinänsä! *Naurua* Koska ajatus Dilemmerchistä saattoi syntyä paljon myöhemmin kun ajatus koko tästä itse skenestä, koska siinä Trashi, eli the founding mother of trashing_it, on ollut sisällä jo

ties kuinka pitkään. T: Sisällä skenessä ollaan oltu jo vuoooooosiR: --satoja. T: Kyllä, vuosisatoja. K: Skenessä – missä? T: The sustainability scene. R: …in fashion.

Merch Genesis

– tai siis ei SIKANA rahaa, mutta oli rahaa, eikä mitään mihin käyttää sitä, niin silloin mä päätin et ostan ne kamat ihan itselleni. Mut sit ne tarjoutui tähän käyttöön. K: Siis kuka tarjoutu mihin? T: Välineet tarjoutu. Sit mä vein niiden viestin hallituskokoukseen. Alkuperäinen ajatus silloin oli että tehdään tätä tälleen miten me nyt tehdään, että on oikeasti ihmisiä mukana.

T: Ehkä kaksi vuotta sitten alettiin puhumaan siitä, että Dilemma tarvitsee uusia merch-vaatteita, koska edelliset oli loppu ja ihmiset halusi niitä. Olin joskus jossain kuullut et edellisistä oli tullut jälkeenpäin paha mieli, koska ne tilattiin halvalla jostain Kiinasta. K: Täähän on jännittävää, koska mä olin itse tekemässä niitä sillon ja mulle ei koskaan tullut R: Hyvin yhteisöllisesti. T: Joo, mut sit se ei ollut koronan takia mahdollista ja se suurin toteutus vaan.. No, mä puuhastelin niitä. Mut sitten muodostui merchin ydinryhmä, eli me. R: Plus meistä löytyi semmonen porukka, jotka on aika intohimoisia koko teemasta. Trashillä on se tietotaito tähän itse taiteilijuuteen, ja hänellä on tietotaito siihen miten pystytään myös hoitamaan tämä kaikki käytännön action. Että pystytään niinku tekemään merchit ja saamaan niitä eteenpäin.

siitä paha mieli enkä mä koskaan kuullut M: Mä en oikeesti muista enää

kenenkään sanovan että niille tuli siitä paha mieli… miten päädyin tähän…

T: Me vaan pyydettiin sut. M: Joo. Nimesin itseni head of

R: ...Haastattelusta tulee dramaattinen! T: En muista

enää yhtään keneltä ja missä kuulin, mut se on joka tapauksessa ollut vasta vuosia jälkeenpäin! Mut oli miten oli, niin on hiton hyvä et nää kelat silloin tavoitti mut, koska sen kuultuani aloin miettimään et hei, olis ‘’ihan helppoa’’ tehdä juttuja itse kierrätysmateriaaleista, millä voitais sekä välttää äärettömän epäeettisen pikamuotiteollisuuden tukeminen että luoda uutta yhteisöllistä diy-kulttuuria Dilemmaan. Mutta se ei ollut silloin mahdollista, koska Dilemma ei ole rikas ja meillä ei ollut rahaa niihin välineisiin. Tuli pandemia ja mä olin sen kesän töissä. Mul ei ollut rahaa – eiku siis oli sikana rahaa marketingiks. T: Ripe on trooper in storming. R: Mä oon intohimoisesti mukana, mutta mä en osaa tehdä mitään. I love it. M: Meillä on aika paljon näitä titteleitä, mä keksin just itselleni uuden: agilitaattori. Ketteröittäjä. K: Hirveä start-up termi! M: Siis tämä on just tämä idea, että mä oon head of marketing, koska oon kattonut joskus jonkun dokumentin markkinoinnista. En voi paljastaa millaisia strategioita oon oppinut. K: Lukijat haluaa tietää jotain. M: No siis… Sellasta esim, että lähdetään pikkuhiljaa tiputtelemaan informaatiota, että kohta on tulossa jotain, pidetään jännitystä yllä. Ja sit me tehtiin

postimyyntikatalogikin. T: Meillä jäi muuten tekemättä ne hienot ostos-tv-videot…!

K: Toimiko postimyyntikatalogi viime mallistossa hyvin? T: Toimi mun mielestä. R: Saatiin hirveästi kehuja. Musta tuntuu, että ihmiset oikeasti tykkäsi hirveesti siitä, että sitä pystyi selaamaan. Sen lisäksi, että siellä oli hinnat ja koot ja hauskat kuvat, niin me saatiin kerrottua miksi me tehdään tätä niin kun me tehdään, arvot ja muut. Se oli jotenkin seksikästä. K: Muistan sen, se oli värikäs. Mitä sen jälkeen tapahtui? Myitte ekan malliston heti, ne meni kuumille kiville, eikö? R: Ehdottomasti.

T: Sitten hommat meni tauolle hetkeksi. Mä olin loppuunpalanut sen kuuden kuukauden työurakan jälkeen. R: Se työ osoittautui ihan liian suureksi, silleen että Trashi teki paljon enemmän kun olis ollut järkevää. Siinä oli jotain ironiaa, että me puhutaan niissä meidän teksteissä halpatyövoimasta ja vastaavasta ja sit huomattiin, että herranjumala sen malliston takia Trashi teki ihan HELVETISTI enemmän kun olisi tarkoitus, käytännössä ei millään palkalla. Niin siinä oli kyllä syvää ironiaa. T: Se yllätti vähän. Mä en ollut laskenut mukaan sitä kuukauden ”ylimääräistä” työtä mikä tulee sen jälkeen kun se itse mallisto on valmis. Kaikki se markkinointi, viestintä, valokuvaukset, katalogit… Aivan jäätävä määrä duunia, enkä ollut miettinyt sitä oman jaksamiseni kannalta.

Beef & sauce

K: Onko tässä nyt muitakin kun te kolme tekemässä? T: Joo, meillä on merch-tiimi ja Doggo’s Angels. Doggo’s Angelit käsittää kaikki ne, jotka auttaa meitä tekemään merchiä. Mutta me kolme ollaan merchtiimi, eli ollaan vastuussa. K: Mitä enkelit tekee? T: Me ollaa järjestetty lähes viikottain työpajoja, missä tehdään aina yhtä asiaa kerrallaan, esim viimeksi meillä oli stencil–making iltama (eli leikattiin sapluunoita, joita voidaan sitten käyttää vaatteisiin). Huomenna on työpaja, jossa painetaan paitoja. Me yritetään koota ihmisiä yhteen ja valitaan yksi tehtävä mihin keskitytään ja hoidetaan sitä yhdessä. Doggo’s Angels on niitä, jotka auttaa meitä tekemään tämän mahdolliseksi nyt. Ne on ihan vaan dilemmalaisia, ja jokainen joka on kiinnostunut, on edelleen tervetullut mukaan.

K: Nyt kuulostaa enemmän siltä että dilemmalaiset tekee itselleen. T: Joo, tämä on niin kun meiltä meille. M: Joo ja nyt meiltä tulee varmaan muotinäytös! K: Hei sillon kun tehtiin 2017 sitä epäeettistä mallistoa niin meilläkin oli muotinäytös! Se oli ihanaa. Siinäkin oli se luontoteema, ja trashion, mutta se näkyi siinä vaan silleen että oltiin tehty jostain risuista asusteita. *Naurua* Tähän verrattuna tosi päälleliimattua. Mut ne oli ihan parhaat bileet!

R: Yks mistä mä tykkään tässä on jotenkin se, että me pystytään hyvin konkreettisesti näyttämään, että on mahdollista tehdä asioita toisin. Se on musta tosi tervetullutta. Esim. sen teidän aiemman malliston kanssa oli tavallaan oletuksena, että tilataan kaikki Kiinasta. Nyt me pystytään näyttämään, että alright meillä on tapa tehdä tämä hyvin mielekkäästi, eettisesti, yhteisöllisesti, niin että se on helvetin hauskaa. Me pelleillään koko ajan, mutta samalla

Kuvat: trashi, Sami Elovaara, Mona Tärk

ollaan hirveen, hirveen vakavissaan. Se tuntuu mielettömältä! M: Mä oon tosi ylpeä siitä, että tässä proggiksessa on ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset keskiössä, mutta että samaan aikaan tämä on luovaa pelleilyä. T: Kaikki meistä suhtautuu hirveän intohimoisesti ja vakavissaan niihin kysymyksiin siellä taustalla. Mutta ihmisten osallistaminen ja yhteisöllisyys on ihanaa. Ja kuinka KIVAA meillä on ollut ja miten se välittyy niihin vaatteisiin. Ja sitten ihmiset saa ne käyttöönsä ja rakastaa niitä pitkään.

K: Tekee mieli sanoa, että dilemmalaisista iso osa ehkä jo valmiiksi pukeutuu second handiin, tämä ei sinänsä ole uusi asia suurimmalle osalle. Mutta se, että tämä on Dilemman oma yhteisöllinen juttu, joka rakentaa yhteisöä... Se on uutta. Etenkin kun on ollut tätä pandemiagappia tässä ja historiaa on yritetty heivata roskikseen, niin nyt ikään kuin kurotaan yhteen. Kuinka usein on edes ollut Dilemmassa tällaistä, että konkreettisesti tehdään, luodaan jotain yhdessä? Muuta kun tietty Pöllö. R: Niin, se saattaakin olla aika uusi juttu, toteutuksen tasolla. Pitkään mä ajattelin että Trashi on se taideihminen, hänellä on se tietotaito, et niinkubmitä mä voin tehdä? Mulla ei ole mitään, mitä antaa, mitään mitä mä valmiiksi osaisin tehdä. Mutta nyt on tullut hyvin selväksi se, että silloin kun me ollaan samassa tilassa niin se on ihan sama mikä mun taidollinen lähtökohta on! Mä voin silti tehdä asioita tosi mielekkäästi, esim keksiä huonoja sloganeita. Tämmönen saattaa estää ihmisiä tulemasta mukaan et äh en mä osaa mitään. K: Niin, vähän niin kun Pöllöön voi olla kynnys kirjoittaa.

T: Me halutaan häivyttää ihmisten mielistä sellainen ajatus että tarvitsisi osata mitään valmiiksi. Voi olla ettei jengi ole näin ajatellukkaan mut halutaan painottaa että mukaan voi tulla, oli lähtötaidot mitkä hyvänsä. Riittää, että kiinnostaa, vaikka vaan hengata. Tämä on matalan kynnyksen yhteisöllistä kivaa Dilemma-tekemistä. K: Tämä edistää myös jotenkin ihan eri tavalla sitä että kun… siis niin monena vuonna eri hallituksissa on puhuttu siitä, että mites nää alkoholittomat tapahtumat, järjestetäänkö vaikka alkoholiton peli-ilta ja sitten niitä ei ikinä oikein järjestetä, koska ketään ei kiinnosta tulla tapahtumaan, joka on vaan se kiintiöholiton lame juttu. Mutta tässä on oma ydin ja se moottori pitää hommaa hengissä muutenkin, ei tarvitse olla silleen, että tämä on nyt se holiton tapahtuma. Se myös vähentää ryyppyrinkien valtaa, että ne ei ole enää niitä ainoita, jotka nähdään jotenkin kiinnostavina.

Kahiseva & kilisevä

K: Mites toi talous? Miten Dilemmerch tuotteiden hinnat määräytyy? T: Hinnat määräytyy aina kunkin tuotteen työmäärän ja materiaalikustannusten mukaan. Mitä enemmän duunia ja mitä enemmän on käytetty rahaa tuotteen tekemiseen, sitä enemmän se maksaa. Me haluttiin viime mallistossa pitää hinnat mahdollisimman matalana inklusiivisuuden vuoksi. Samalla markkinoitiin sitä eettisenä vaihtoehtona, mutta kun tajuttiin miten paljon enemmän siinä oli duunia kun olin ehkä kuvitellut, niin tää proggis osoittautui lopulta aika epäeettiseks tehdyn työn ja siitä maksetun korvauksen suhteen. Me ei nimittäin myöskään kannateta sitä ettei taiteellisesta työstä/käsityöstä

makseta tekijöille mitään. Se on toki ihan eri kysymys kun vaikka tehdastyön eettisyys, mutta kuitenkin laskee meidän eettisyyspisteitä vähän. R: Meille oli tärkeää voida yhdistää eettisyys ja inklusiivisuus, niin että ihmiset, joilla ei ole varaa maksaa 50 euroa jostain t-paidasta, voi saada sellaisen silti, kun laitettiin hinnaksi esim. 20 euroa. Mutta sitten tuli hyvin konkreettisesti ymmärretyksi miks niin sanottu slow fashion on kalliimpaa kuin pikamuoti.

T: Tämähän ei sinänsä ole DILEMMAN projekti, vaan mun (trashing_it:in) yhteistyöprojekti Dilemman kanssa. Jokaisessa tuotteessa lukee jossain trashing_it X Dilemma. Mutta koska mäkin olen dilemmalainen ja meidän kaikki tekijät on dilemmalaisia niin tää on meiltä meille. Royalteilla, joita maksetaan logon käytöstä, kerätään rahaa Dilemman kassaan. Loput tuotteiden hinnasta kattaa materiaalikustannukset ja minimaalisen tuntipalkan siitä helvetinmoisesta duunista jota teen näiden mallistojen eteen. Ja se on niin pieni ja epäeettinen etten kehtaa sitä tässä edes mainita lol. M: Ja me ollaan tuotettu massia Dilemmalle myös sitä kautta, että saatiin palkintoja viime vuonna. HYY:n ympäristövaliokunnan vuoden ympäristöteko ja HYY:n järjestökilpailun ympäristöpalkinto. T: Dilemma dominates. M: Tänä vuonna me voitetaan se ympäristötekopalkinto taas. K: Confident! Mikä on Dilemmerchin halvin tuote? R: Yksittäiset merkit varmaan. Tee-se-itse patchit, ne paketit on 5 euroa.

M: …Mä oon niin innoissani siitä muotinäytöksestä! Mun fantasioissa se on semmonen Britneyn Vegasspektaakkeli. Mut en tiiä mihin meillä on Dilemmassa resursseja… R: Se voisi olla, ei spektaakkeli, vaan dogstaakkeli. K: You can’t stop. T: Merchstaakkeeli. K: With a dogwalk. Tulipaloja rajapinnoilla

K: No niin, ihmisiä on motivoitu. Mutta kertokaa, mitä kaikkea Dilemmerchissä voi tehdä? T: Näitä on ihan sikana. Luettelen: materiaalien hankintaa (kirppisten kiertäminen, vaatekeräysten järkkääminen yms.), välineiden hankintaa, brainstormingia, suunnittelua, designia, stencileiden tekemistä, vitsien vääntämistä, vaatteiden toteutusta… Siihen taas kuuluu esikäsittelyä, pesua, värjäystä, painoa, ompelua, korjausta, uusintaa, silityskiinnitystä, silitystä, pesulappujen tekemistä, ompelua ja silitystä… R: Ilmeisesti tää meidän väsääminen on aikalailla kaikennäköstä silittelyä. T: …Viestintää, valokuvausta, mainostusta, markkinointia. Sitten tietysti tarvitaan malleja kuvauksiin, Dilemma Fashion Night vol. 2:sen tekemistä… Sitten ihan vaan merchin myyntiä. K: Monenlaista on siis tarjolla tyypeille, joilla on erilaisia taitoja tai ei mitään taitoja. T: Jos on jotain taitoja mitä me ei olla lueteltu tässä, mutta mille kuvittelee, että voisi olla jotain käyttöä – sanotaan että jos tykkää vaikka kuvata videoita – niin voi ottaa yhteyttä. R: Jos kellään on mitään ideoita, mitkä voisi tuoda tähän jotain lisää, niin ollaan yritetty toivottaa hirveen tervetulleeksi. M: Me ollaan myös mietitty laajentamista jossain vaiheessa. Se vaatii tietysti sen, ettei jokainen vaate sisällä pelkkää Dilemma-propagandaa.

M: Me tehdään kaikki materiaalien mukaan, niiden ehdoilla, että tavallaan se joku uniikki vaate antaa kehyksen, missä luovuus pääsee villiksi. K: Millaisia luovia purskahduksia teillä on syntyny tällasista rajoitteista? T: Oh my god… *Miettii* KAVERIPAIDAT! Mikä se juttu olikaan, voiksä muistaa? M: Se lähti siitä, että meillä oli kaksi Marimekon raitapaitaa ja ideana oli, että leikataan ne silleen, että kummastakin puolet irti ja kiinni toiseen. T: Meillä on hitosti raitapaitoja, eikä ne inspiroi sellaisenaan ketään. Raidat vaan on tosi aggressiivisia, jos se ei ole seepraa… M: Seepra on kyllä häijy luonne. T: Niin ne on vaan häijyjä, ne ei ole aggressiivisia, toisin kuin raidat. M: Mut siis sen takia seeproja ei voi kesyttää, tai siis

jos haluut niin sun on pakko rikkoa niiden psyyke. T: Joo. Joten me aiotaan soveltaa tätä psyykeen rikkomista näihin raitapaitoihin, koska se on suunnaton rajoite, ja me ei voida tehdä niillä itsessään mitään fiksua. Me switchataan niitä, tehdään niistä kaveripaitoja ja vaikka bestikset voi ostaa ne matchaavat paidat ja sitä kautta eheyttää oman psyykeensä. K: Aivan, vähän kun tekis lobotomian kahdelle kaverille, mut sit vaihtaisi ne aivopuoliskot päittäin.

T: Kaikista yksinkertaisimmillaan meidän luovan toiminnan voisi kiteyttää silleen, että me joudutaan tekemään kaikki suunnittelutyö aina sen kyseessä olevan vaatteen ehdoilla, niin kuin Montte sanoi. Vaikka materiaalin mukaan pitää valita millaista printtiä siinä voi käyttää ja se rajaa sitä, tai et voiko sitä värjätä, voiko siitä poistaa väriä. Miten siitä saisi sellaisen, että se tulisi käyttöön ainakin vielä kymmeneksi vuodeksi. K: Tästä tuli mieleen että tulevaisuuden myyntitilaisuuksissa voisi olla joku personal stylisti, joka auttaa ihmisiä valitsemaan just sellasen Dilemmerch-vaatteen, että se ihminen oikeasti rakastaa sitä, että se vaate sopii sille ja sitä haluaa käyttää pitkään. T: Joo, tämä! Me pyritään siihen, että ihmisillä muodostuisi vaatteisiinsa emotionaalinen side. Silloin se ei ole vain yksi paita muiden joukossa, vaan se on jotenkin merkityksellinen. Ja sillon paljon suuremmalla todennäköisyydellä siitä pitää huolta ja sitä rakastaa vielä vuosisatojenkin päästä. K: Toihan puuttui täysin siitä vuosien takaisesta mallistosta, koska ne oli kaikki identtisiä. Tässä tuntuu olevan monia aspekteja, jotka sysää siihen suuntaan, että jengi pitää vaatteistaan huolta, ja sustainability ajatteluun. T: Jokaisen vaatteen kanssa tulee myös takuu: jos se menee rikki niin minä tai me korjataan se. Ja! Me otetaan edelleen custom-tilauksia vastaan. R: Vaikka jengi ei olisikaan mukana proggiksessa, niin ne voi silti ehdottaa että mitä ne haluaisi johonkin omaan vaatteeseensa tehtävän. T: Ja se on kans tärkeä pointti, että olemalla mukana tässä ihmiset oppii taitoja, mitä niillä ei vältsisti aiemmin ollut ja ne pystyy hyödyntämään niitä myöhemmin muissa konteksteissa, vaikka korjatessaan ja uudelleenhyödyntäessään omia vaatteita. Mä olen käyttänyt elämässä luoja ties kuinka monta vuotta näiden juttujen oppimiseen, ja oon tehnyt niin paljon virheitä, että mä oon oppinu vähän välttämään niitä nyt. Niin alan olla siinä pisteessä, että haluaisin siirtää sitä tietotaitoa eteenpäin. Ei ole kyse vaan siitä, että mä haluan myydä vaatteita, vaan myös markkinoida näitä taitoja! Sitten ihmiset voi käyttää niitä ihan milloin itse haluaa, eikä ne ole riippuvaisia siitä, että joku tekee niille kestävästi vaatteita.

M: Trashi on tän projektin sydän ja aivot. R: Mä oon suoli. Mä suollan kaikennäköstä. *Naurua* T: Yes to that! Mites Montte? M: Mä oon selkäranka. K: You’re integral.. skeletal.. white. Hard. ;) R: Ja Doggo’s Angels on solut tähän päälle.

WHO THE F*CK IS TRASHING_IT? Kuka: Oikea kysymys ei ole ‘’kuka’’, vaan pikemminkin mikä. trashing_it on trashin (enemmän tai vähemmän anonyymina pysyttelevä taiteilija ja itsenäinen suunnittelija sekä dilemmalainen) käsistä lähtenyt taide/sustainability activism -projekti. Mitä: wearable art kierrätysmateriaaleista. Pääosin tekstiilijätteestä, eli ei ‘’ainoast-aan’’ kierrätysmateriaaleista, tai esim. kirpputoreilta kerätyistä matskuista, vaan vaatteista ja tekstiileistä jotka on heitetty tai ollaan heittämässä roskiin. trashing_it on näiden tekstiilien last resort, jonkinlainen sec0nd lyfe generator. Miksi: Koska on mahtavaa inspiroida muita, näyttää esimerkkiä. Näyttää että on mah-dollista kulkea joka päivä ihan hiton doupeissa kledjuissa ilman et tarvitsee tukea muotiteollisuuden fucked up ihmisoikeuksia polkevia ja ympäristöä tuhoavia käytäntöjä. Koska on lohdullista levittää sanaa ja DIY-meiningin iloa. Koska on ihanaa ja merkityk-sellistä jakaa taidetta, opittuja tekniikoita ja käsityöläisyyttä. Koska kestävä kehitys, koska eettisyys, koska rakkaus ympäristöämme kohtaan, Äiti Maata ja sen kaikkia olentoja kohtaan.

for more, follow @trashing_it & @dilemmerch on instagram.